Kirjoittaja Aihe: Unelmavartalot  (Luettu 34797 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

poro

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« : Tammikuu 29, 2004, 21:29:51 »
Oletteko tyytyväisiä vartaloonne, vai haluaisitteko muuttaa sitä jotenkin?
Vaaditaanko teistä nyky-yhteiskunnassa liikaa ulkonäöllisesti?

Itse en tietenkään ole tyytyväinen vartalooni 100%:sti. En kyllä tunne ketään, joka olisi... Minun unelma vartalo olisi kiinteä ja urheilullisennäköinen, eikä pelkastään laiha.
 Nykyään tulee väkisinkin sellainen tunne, että ulkonäöltä vaaditaan paljon, jopa koulussa ja työpaikoilla. Silmälasipäisiä ehkä hieman syrjitään nörttimäisyyden takia ja mallien näköisiä henkilöitä ihannoidaan.
Tuntuu joskus todella väärältä sellainen jaottelu, että sinä olet ruma ja sinä kaunis, mutta kaikkihan me arviomme toisia ulkonäön perusteella.

Hieman vaikea aihe kirjoittaa selvästi, mutta yrittäkää ottaa selvää ja kertokaa mielipiteenne.

Poissa Myy

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #1 : Tammikuu 29, 2004, 22:04:56 »
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä.
Ulkonäkö merkkaa nykyään liian paljon. Kiinnitän itsekin huomiota sekä omaan että toisten ihmisten ulkonäköön. En kehtaa kulkea kaupungissa tai koulussa ilman meikkiä. ja vertailen itseäni muihin. Se on paha tapa. Olen kamalan itsekriittinen ulkonäköni suhteen.

En tiedä mitä muuta voisin kirjoittaa... Pitää muoksia jos tulee jotain mieleen...

Oollah

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #2 : Tammikuu 29, 2004, 22:51:52 »
Mina olen kiitettavan hyvissa valeissa vartaloni kanssa. En pida sita taydellisena, mutta viihdyn siina, enka lopulta haluaisi sita juuri muuttaa. En ainakaan niin paljon, etta laihduttaisin/treenaisin/soisin mitaan lisia pelkan ulkonaon takia. Teini-iassa olo oli ehka epavarmempi, valilla, mutta kummasti ulkonaollinen mina-kuva on kasvaessa tasoittunut. Mina olen tammoinen, pidan itsestani tammoisena, ja ovatpa jotkut muutkin ihmiset pitaneet. Ei valittamista.

Toki ulkonakoihanteita sullotaan tajuntoihimme joka tuutista nykyaan, ja olen varma, etta tana paivana lapset ovat yha nuorempina tietoisia vartalostaan, etta missa kohtaa on kuoppaa ja vahemman kuoppaa ja miten tama taas vertautuu muihin. Mutta vaikka littea pyykkilautavatsa ja/tai ampiaisvyotaro olisivatkin mahdollisesti itselle ne ihanteet, kuinka paljon lopulta haluamme/etsimme niita muilta? Myontaako joku, etta vaikkapa ns. normaalimasu on hairitsevaa ystavassa/tuttavassa/ihastuksessa/kumppanissa? Huomaako moista edes?

("Silmalasisyrjintaan" - joka nyt ei ehka unelmavartaloasiaan kuulu - en kylla ole koskaan tormannyt...)

Xinnia

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #3 : Tammikuu 30, 2004, 09:20:42 »
En ehkä ole sataprosenttisen tyytyväinen vartalooni, mutta ehkä 98% olisi oikea tyytyväisyysprosentti, voisin olla ehkä hieman painavampi, sillä painoni on hieman liian alhainen, mutta olenkin lihotuskuurilla. Tyytyväisyyteni johtuu yksinkertaisesti siitä, että vartaloni ei ole ehkä aivan "unelmavartalon" kaltainen, mutta harrastan niin paljon liikuntaa, että se pysyy kiinteänä ja olenkin kuullut sen olevan "kaunismuotoinen".

Mutta ei vartalon kauneutta mitata laihuudella. Ystävälläni on erittäin kaunis vartalo, vaikkakin häneltä ehkä löytyykin enemmän painoa kuin minulta, koska hän harrastaa liikuntaa. Minun mielestäni kaunista vartaloa ei voi saavuttaa pelkällä laihduttamisella, vaan liikuntaa harrastavien ihmisten vartalot ovat paljon kauniimpia kuin langanlaihojen, vain ja ainoastaan salaattia puputtavien nuorien tyttöjen.

Jossain mielessä on tietenkin totta että ulkonäkö on liian suuressa osassa ihmisten elämää, mutta ulkonäkö kertoo myös elämäntavoista. (muoksii sitten myöhemmin)

Xaphania

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #4 : Tammikuu 30, 2004, 11:10:34 »
No pakkohan tähän on vastata.

Vartaloni ei ole täydellinen, mutta se kelpaa ja toimii miten pitääkin. Olen opetellut viihtymään siinä, ja joskus hyvinä hetkinä voin tehdä Hatatran tavoin - katsoa peiliin ja todeta olevani pirun nätti ja seksikäs. Tulen silti luultavasti aina haaveilemaan kauniimmasta kropasta. En osaa päättää, haluaisinko olla joka puolelta pieni ja siro, kuten Gwen Stefani ja Kate Hudson, vai jumalattoman pitkä, isorintainen ja kuningatarmainen, à la Angelina Jolie ja Liv Tyler.

En nykyään ylipäänsäkään mieti vartaloani kauheasti (paitsi harrastaessani liikuntaa), se vaan on mikä on. Joskus yläasteella oli kyllä kompleksejakin asiasta.

Yhä edelleen on muuten vähän hämmentävää kuulla kohteliaisuuksia omasta ulkonäöstään. Enpä olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että joskus olisin jollekkin "Se mallinnäköinen" tai "Se älyttömän kaunis". Kai itseensä suhtautuu aina jokseenkin subjektiivisesti, oli tilanne mikä hyvänsä.

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #5 : Tammikuu 30, 2004, 13:14:58 »
Ei, en todellakaan ole tyytyväinen vartalooni. Reilut kolme vuotta sitten olin 15 kiloa laihempi ja silloin en koskaan edes ajatellut koko asiaa, lihavuutta ja laihuutta. Olin tyytyväinen ja kehtasin käyttää minihameita ja tiukkoja vaatteita. Nyt myöhemmin, kun on katsellut valokuvia tuolta ajalta, olin silloin ihannemitoissa.

Pituutta minulla on, 176 senttiä. Eli olen varsin pitkä naiseksi. Painoindeksini on vielä normaalin puolella, mutta siellä ylärajoilla. Tahdon siis laihtua, tahdon samoihin mittoihin kuin kolme vuotta sitten. Tahdon mahtua nahkahousuihini ilman kuristumisen tunnetta. Tahdon mahtua niihin vaaleansinisiin farkkuihin jotka ovat vielä kuin uudet. Tahdon että valkoiset housuni olisivat taas yhtä väljät kuin aiemmin. Mutta se itsekuri.. Pidän aivan liikaa makeasta ja suklaasta että pystyisin laihtumaan.

Yrittänyt olen, monta kertaa. Mutta aina olen langennut. Tälläkin hetkellä olen jonkinnäköisellä laihdutuskuurilla (kolmas viikko menossa) ja olen yrittänyt välttää suklaata ja muuta makeaa. Hyvin se onkin onnistunut, paitsi että olen syönyt litran jäätelöä, Geisha- suklaalevyn ja Runebergin tortun. Mutta jos vertaa aiempaan tilanteeseen, jolloin tavan vuoksi tuli napattua kaupasta mukaan suklaapatukka tai jotain muuta hyvää melkein joka päivä, on tässä huomattava parannus. Yritän kovasti ensi kesään mennessä mahtua vanhoihin vaatteisiini.

Jos nykyinen vartalon palvonta ei olisi samalla tasolla kuin nyt (pitää olla laiha, kyllä te tiedätte), olisin luultavasti aivan tyytyväinen itseeni. Mutta nyt, joka kerta kun avaan lehden, television, mainoksen näen kauniita, laihoja ihmisiä. Ja sillä hetkellä inhoan itseäni ja itsekuriani. Joskus tulee tunne että mitä väliä jos olen muutaman kilon ylipainoinen, tärkeintä on että pidän itse itsestäni. Mutta heti perään tulee tunne inhosta omaa vartaloa kohtaan. Ristiriitaista.

Lisäksi olen tyypillinen suomalainen nainen, kaikki lisäkilot ilmestyvät reisiin ja takapuoleen. Ylävartalo on hyvässä kunnossa, jopa 36 numeroiset vaatteet mahtuvat, paidat siis. Vyötäröni on kapea ja maha litteä. Mutta heti kun mennään siitä alaspäin..

Vaikeaa? Todellakin. Jos pystyisin olemaan tyytyväinen siihen millainen olen. Mutta en. Yritän liikaa, tahdon laihtua. Mutta kun pelkkä tahdonvoima ei riitä.

helzie

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #6 : Tammikuu 30, 2004, 18:49:06 »
Hmm. En ole täysin tyytyväinen omaan kroppaani, mutta suunnilleen kuitenkin. Paino on ihan kohtalainen, pari kiloa pois ei haittaisi. (173/65). Harrastan aktiivisesti urheilua, ja sillä pysynkin ihan hyvin kunnossa. Muotoihini *tsih* en ole siinä mielessä tyytyväinen, että peppu on hitusen liian pieni. No, mitähän väliä silläkään oikeastaan on :D. Reisistä haluaisin pari senttiä pois. Ja vatsan kiinteämmäksi. Muuten ei ole valittamista, pidän käsistäni, sääristäni, päästäni, yleiskuva muutenkin on ihan jees.

Ulkonäkö vie kyllä ihan liikaa huomiota nykyaikana. Ja ihanteet on menneet ihan väärään suuntaan. Itsekin voisin ehkä relata vähän lisää, ei aina tarvitse olla meikattu tai cooleissa vaatteissa...maailma antaa paineita, joista osasta pitäisi olla välittämättä. Ehkä joskus vielä opin. :)

Coco

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #7 : Tammikuu 30, 2004, 19:28:21 »
En ole aina täysin sinut vartaloni kanssa, sillä olen selvästi luokkani pisin ja olen vielä tyttö. (Ei siis tyttönä oleminen häiritse minua vaan pituuteni.) Yleensä pituuteni ei häiritse, mutta esim. kun liikuntatunnilla pelataan vaikka koripalloa tunnen itseni kömpelöksi ja muita ärsyttää, kun olen niin pitkä ja teen helpommin koreja ym. Tai joskus kun minuun kiinnittää helpommin huomiota pituuteni takia.
Harrastan paljon urheilua, joten lihavuus ei ole haittana minulle ja olenkin aina pystynyt syömään kuinka paljon ja mitä tahansa lihomatta.

Poissa Claud Kishi

  • höpöäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #8 : Tammikuu 30, 2004, 19:31:26 »
En ole koskaan ollut tyytyväinen omaan kroppaani. Ehkä siksi että en ole laiha, ja lähes kaikki muut luokkani tytöt ovat. Minulla on myös armottoman leveät lanteet, iso nenä, hammasraudat...Vikoja riittää. Ainoa mistä pidän, ovat silmäni. Ne ovat sinivihreät ja suuret, nätin muotoiset ja ripset ovat juuri sopivan tuuheat.
Mittani ovat n. 160/49. Olen yksi isokokoisimmista tytöistä luokallani, ja on välillä ärsyttävää olla luokkakuvassa tai kaveriporukassa kuin norsu hiirien joukossa.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Unelmavartalot
« Vastaus #9 : Tammikuu 30, 2004, 19:47:00 »
Olen tyytyväinen kroppaani, itseasiassa olen 99,9% tyytyväinen.. :D

Jos totta puhutaan, en ollut näin tyytyväinen eilen, mutta tänään kun kävelin kuvis luokkaan näin itseni vitriinin lasista ja tuli mielipide itsestä; "Siis vau, onko mulla tosiaan noin sopivan iso takalisto, voi tsiisus, mähän olen laiha!" Se piristi paljon päivääni joka muutenkin oli loistava.

Jos totta puhutaan, haluaisin painaa muutaman kilon vähemmän, mutta en oikeastaan kestä kavereita jotka eivät syö, koska se lihottaa, se on niin ärsyttävää. Ja myöskin painoni koostuu loppujen lopuksi lihaksikkaista reisistäni, aivan, ei läskiä vaan lihasta.

muokkista kuokista..

Aivan unohdin, ainut asia jota vihaan ulkonäössäni ovat hiukseni, minusta ne ovat niin ärsyttävät, varsinkin jos joudun pitämään niitä auki, mutta kyllä minä niistä silti pidän, vaikka joskus vihaankin, ne ovat tavallaan osa minua. ^^
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

vegetable

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #10 : Tammikuu 30, 2004, 20:12:04 »
En osaa sanoa mitään kropastani, jotkut sanovat minua laihaksi, jotkut sanovat ei niin laihaksi, en ole tyytyväinen vartalooni, mutta en oikeastaan jaksa välittää.
 Oikeastaan olen tyytyväinen nyt, oikeastaan en. Viime syksynä laihduin aika paljonkin, suht sopusuhtaisin mittoihin, riutuneena ja näkäisenä. Silloin mietin kumman otan, en niin laihan vartalon, vai laihan vartalon. En koskaan loppujen lopuksi päättänyt mitään, mutta nyt sanon että hyvä näin.

 Silmälasipäisyys ei välttämättä liity aiheeseen, mutta on siitäkin pari sanaa vaihdettu. pari vuotta sitten ajattelin, että koska minulla on lasit, en voi olla nätti. Mietin että jos saisin piilarit, olisin nätti. Mielipidettäni olen muuttanut nykyään sen verran, että ihminen on nätti lasit päässäkin, mutta ei lasit rumenna ihmistä, ihminen voi laittaa lasit päähänsä, mutta ei ihminen sen vertaa rumemmaksi muutu kuin oli aikaisemmin.

Omassa vartalossani haluaisin muuttaa ihoni. Paha akneonkelma. Sekin lähtisi, jos vain jaksaisi pestä joka ilta naaman voiteella, mutta ei jaksa, en löydä sitä/ joku muu ''hyvä'' selitys.

Essu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #11 : Tammikuu 31, 2004, 09:41:29 »
Olen tyytyväinen vartalooni koska enää en ole alipainoinen. Mutta olen lyhyt. Ja se on ärsyttävää. Olen aina ollut luokan lyhyimpiä. Mutta perittyhän tämä pituus on, nimittäin toinen isosiskoni on vain reilu 160cm ja toinen jotenkin ihmeellisesti jotain 175cm. Toisaalta on ihan hyvä olla lyhyt... :)

Mutta muuten olen ihan tyytyväinen tähän vartalooni. Vaikka itse asiassa, tuli vasta mieleen.. Pojat on puhunut mun takapuolesta ja en tosiaan tiedä onko se hyvää vai pahaa  :cry:

Hailie Jade

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #12 : Tammikuu 31, 2004, 10:07:31 »
Mehh. Valitin itse kauheasti ulkonäöstäni vielä jonkin aikaa sitten, mutta sitten sain lisää itsetuntoa ja aloin olla itseeni tyytyväisempi... Olen 155 cm pitkä ja painan joitan 47-48 kg:n väliltä, ja ihan sopiva mielestäni (ja muidenkin mielestä) olen, joten olen alkanut jo rauhoittua pahimman ulkonäköhössötykseni kanssa... Tykkään hiuksistani, ne ovat vahvat ja hyvässä kunnossa, tykkään hoikista ranteistani, siroista sormista ja pitkistä kynsistä (kaverit sanovat käsiäni näteiksi *virn*), ja pidän hymystäni.

Toki minultakin vikoja löytyy - haluaisin olla pidempi, ja jostain kumman syystä, minulla on aika lihaksikkaat jalat (O_-) joita haluaisin vähän surkastuttaa. xD Lisäksi urputin vielä viime vuonna lähes toistuvasti poskieni pyöreydestä, mutta nyttemmin olen hyväksynyt nekin, ne ovat rakenteellisesti pyöreät, ja ei voi mitään. Kaiken kaikkiaan, voisin sanoa olevani jo lähes sinut itseni kanssa. Nykyään tulee vain ohimeneviä alemmuuskomplekseja, totean: "Voi kun olen ruma", ja sitten jo virnistänkin peilille ja sanon vitsillä: "Mutta, hurmaava, fiksu ja filmaattinen luonteeni korvaa tuon kaiken!". ;) Voin ihan hyvin lähteä ilman meikkiä kaupungille, se ei tuota minulle mitään ongelmia, vaikka yleensä laitan vähän puuteria (mikä ei ole hirveästi - en minä edes osaa meikata eivätkä kaverinikaan meikkaa - ja nyt te kaikki tietenkin pidätte minua ja kavereitani nynnyinä, mutta voi, voi.).

Kaiken kaikkiaan - ulkonäköä on tietenkin hauska vähän katsella ja arvostella, ja verrata itseään toisiin, mutta luonnehan se loppupeleissä ratkaisee, ne? Olkaa siis hauskoja, säteilkää järjenvalollanne tai hurmatkaa ihmiset jollain muulla ihastuttavalla luonteenpiirteellänne. ;D Sitä minä ainakin katson ihmisissä.

Lils

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #13 : Tammikuu 31, 2004, 13:09:13 »
Umm. Olen suht tyytyväinen vartalooni. Tosin painoa kaipaisin lisää ainakin viitisen kiloa. o_O Painan nyt 50 kg ja olen 160 cm pitkä ja olen melko laiha. On melko hankala ostaa puseroita, koska useimmat "roikkuvat" päällä tai jos ovat liian tiukkoja, näytän joltain heinäseipäältä. Yhh. Reiteni ovat mielestäni ylipaksut muuhun vartalooni verrattuna. Ja kasvoni liian pyöreät. Hiuksistani pidän kovasti, ne ovat pitkät ja paksut. Myös silmistäni pidän, vaikkeivat ne kovin suuret olekaan. Selkäni on myös ihanan suora ja hartiani ovat sopivat.

Todella usein masennun, kun näen valokuvia itsestäni. Naamani näyttää niissä usein todella rumalta mielestäni. Mutta peiliin katsoessani olen kasvoihin melko tyytyväinen. Meikkaan, koska ripseni ovat melko lyhyet ja muutenkin näytän paremmalta mielestäni jos minulla on hieman ripsiväriä tai meikkivoidetta. Finnejä on ihanan harvoin, tosin kasvojeni kuivuus vaivaa toisinaan...

On ihanaa saada kehuja omasta ulkonäöstään, kun itse tuntee olevansa kamalan näköinen. Eritysesti kaverieni sanat lämmittävät mieltä. Yksi ihanimmista on: "Näytät ihan enkeliltä!" ^^

Tosiasiahan on, että jokaisen kuuluisi pitää itsestään sellaisena kuin on, vaikka se joskus saattaa tuntua vaikealta omasta mielestä.

MandyMoon

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #14 : Tammikuu 31, 2004, 13:38:06 »
Pidän itsestäni. En ole mielestäni kaunis, mutta pidän silti itsestäni.

Olin kaksi vuotta sitten laiha, todella laiha. Terkkari sanoi vuosi sitten, että on hyvä että lihoin seitsemän kiloa. Olen tällä hetkellä sopusuhtainen, fysioterapeutin mukaan hoikka. Vartaloni on melko urheilullinen, ryhtini on vain huono. Minun pitää tehdä töitä sen eteen. Ranteeni ovat kapeat, kello mahtuu kireimmällä mahdollisella kiinni.

Olen aika lyhyt, 159cm. Koulumme mittapuun mukaan todella lyhyt. Mutta luokallamme melkein kaikki ovat yli 165cm. Koulussamme ovat kaikki aika pitkiä. On sattumaa, että kaksi kaveriani ovat melkein täsmälleen samanpituisia kuin minä ja kolmas kaverini on yli 170cm. Pisin tuntee itsensä jättiläiseksi.

Silmäni ovat siniset. Kirkkaan siniset. Monet kehuvat niitä, mutta tahtoisin ruskeat. Kulmakarvani ovat luonnostaan mustat, siniset silmät ja vaalea iho näyttää hassulta niiden kanssa. Minulla ei ole finnejä oikeastaan ollenkaan. Yläotsassa hiukan. Ja joskus nenän vieressä pari pientä.

Nenäni on ainoa mistä en kauheasti pidä. Veljelläni oli samanlainen ikäisenäni ja nyt se on hänellä aivan erinäköinen. Toivoa sopii, että tämäkin peruna muuttuu.

Misha

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #15 : Tammikuu 31, 2004, 21:59:43 »
Tällä hetkellä olen ehkä tyytyväisempi ulkonäkööni kuin koskaan aikaisemmin. Tai en tiedä, olen ennemminkin tyytyväinen siihen, millainen olen kokonaisuutena. Minulla on viimeinkin käsitys siitä, millainen minä olen.

Seitsemännellä luokalla olin 170 senttiä pitkä ja painoin 50 kiloa. Nyt painan 10 kiloa enemmän, mutta olen silti tyytyväisempi itseeni kuin silloin. Pidän erityisesti hartioistani ja käsivarsistani. Ja ranteet ovat kivat. Myönnän, että olisin mielelläni edelleen laihempi, mutta viihdyn tämän näköisenä aivan riittävän hyvin.

Minun kauneusihanteeni taitaa olla juuri se, jota suurin osa nykyisistä vaatteista viestittää: ei lantiota. Inhoan sitä. Haluaisin olla myös laiha, mutta käsivarret voisivat olla hiukan lihaksikkaammat. Haluaisin poikamaisen vartalon, jota minulla ei selvästikään ole. Tuntuu siltä, että ensimmäinen asia, jonka ihmiset minussa näkevät, on rinnat, vaikka ne eivät mitenkään kovin suuret olekaan. Ja se kirottu lantio ja reidet... Myönnän, että en pidä naisellisesta vartalosta. Silloin voi vain todeta, että synnyin naiseksi, paska juttu, mutta eletään sen kanssa. Yleensä tuollaiset kohtaukset kuitenkin menevät ohi, ja olen taas suht tyytyväinen tavisitseeni.

Sirithlómiel

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #16 : Helmikuu 01, 2004, 13:39:50 »
Olen miltei tyytyväinen kroppaani. Yleensä. Olen 160 senttiä pitkä ja painoindeksi on normaali, vaikkakin miltei rajoilla, mutta olen vielä näin nuori, ettei kuulemma saisi painoa tuijottaa.

Silti se häiritsee, aika paljonkin. Olen kauheassa ristiriidassa, kun en pidä itseäni (ainakaan kaiken aikaa) mitenkään lihavana, ja kumminkin saan joskus kuulla koulussa huutoja (läski, lehmä jne..) Haluaisin laihduttaa ehdottoman mallinmittoihin ja vaikka ylikin, mutta tahdonvoimani on todellakin nolla.
Päätän, etten syö hirveästi makeaa (nollapiste-päätöksistä luovuin ikuisuus sitten). Ajattelen, että muutaman viikon ahrrastaisi pikkuisen enemmän liikuntaa ja söisi pikkuisen vähemmän rasvaa tai herkkuja.
Mutta ei, jokaisen liikuntaosuuden kohdalla tulee ihan varmasti jotain tärkeämpää tekemistä (kuten telkkarin katsominen, vaikken normaalisti katsokaan telkkaria juuri ollenkaan) ja kun käy kaupassa, mukaan tarttuu pakostakin herkkuja.
Miksi minun tahdonvoimani ja päätöksenpitokykyni on nolla?

Yleensä olen kumminkin tyytyväinen siihen mitä sain. Suurimmalla osalla suomen naisistahan se kuulemma keräytyy se rasva aina lantiolle ja reisiin ja takapuoleen, kun minulla se menee aina ja ehdottomasti mahaan. Kuten äidillänikin. Tietenkään minun reiteni eivät ole mitenkään erityisen tikkumaiset, mutta läskiä löytyy lähinnä vain mahan kohdalla -se kiusaa. Miksi se ei voi häipyä itsestään?

Nuorille on nykyään kauhean tärkeää tuo ulkonäkö. Otetaan esimerkiksi nämä kaikista kovimmat kovikset, poltamme-röökiä-ruokavälkäll-ryppäämme-joka-viikonloppu-vähäks-me-ollaan-kovii -tyypit. Minä olen kuullut noin kymmenen kertaa viimeisen viikon aikana kun hieman tukevammat osapuolet näistä porukoista julistavat suureen ääneen karkkilakkojaan jne. Kumminkaan he eivät niitä pidä/syövät ainakin sipsejä, jotka ovat muuten paljon lihottavampia kuin karkit.
Haluaisin kysyä, että kuinka moni pitää itse _karkki_lakkoa laihdutuskeinona, jos sen aikana voi kumminkin juoda limuja ja syödä sipsiä ja muuta rasvaista? Suklaassa tietenkin on hirveästi rasvaa, mutta jotkin kovat karkit, paljonkohan nekin lisäävät painoa sitten loppujen lopuksi, jos niitä ei ahmimalla ahmi..

poro

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #17 : Helmikuu 01, 2004, 16:28:28 »
Oma vartaloni on oudon muotoinen. Minun lonkkaluut ovat TODELLA suurta kokoa ja sen takin näyttää edestäpäin, että mahani olisi todella, todella suuri, vaikka sivusta se ei ole kovin iso. Lantiokin minulla on sitä suurta kokoa ja no, jos totta puhutaan, minulla on isot luut koko vartalosani. Kädet ovat puolet isommat mitä muilla ja samoin jalat. Mutta paha niille on jotakin mennä tekemään, koska luut eivät laihdu...
Olen kaveriporukan suurin ja se rumin, koska minulla on iso vartalo, silmälasit ja ennen oli vielä huono ihokin, mutta nyt se on sentään kurissa... On vaikea hyväksyä vartaloaan ja olen aidosti iloinen teidän puolesta, jotka olette sinut vartalonne kanssa. Iloitkaa siitä!

Mutta te, jotka haluatte laihtua pysyvästi ja terveellisesti, niin suosittelen kuukauden mittaista karkki- ja herkkulakkoa. Itse kokeilin sitä ja laihduin n.4-3 kiloa. Tiedän, etttä on vaikea yllättäen luopua kaikesta hyvästä, mutta se kannattaa!! Lakossa kiellettyjä olivat mm. karkit (kaikki), pannarit ja letut, limsat, jäätelö, sipsit ym...

Poissa Pentu

  • müü
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #18 : Helmikuu 01, 2004, 19:30:12 »
Minä olen tyytyväinen vartalooni. Ainahan sitä pientä korjaamista on mutta... paino(57) on normaali, pituus(165) on normaali, ei mitään ihme makkaroita. Just sopiva. Paitsi sitten...

Kylkiluut, aivan. About, pallean kohdalla, vähän rintalastan alapuolella, minun kylkiluuni törröttävät, ne ovat yksinkertaisesti väärän muotoiset ja se on ärsyttävää. Minun onnekseni pidän huppareista ja muutenkin löysistä vaatteista, joten minun ei tarvitse esitellä niitä kaikille. Mutta ongelma on, että ne kolhiutuvat joka paikkaan, tälläkin hetkellä taitaa olla jonkinlainen hiusmurtuma(kyllä on kipee), mutta kun ei kylkiluille muttenkaan voi tehdä juuri mitään, hiusmurtumille vielä vähemmän...
Vaikka siihen on tottunut, että pikku lapset kysyivät "Miks sulla on neljä t*ssiä?" Se on ärsyttävää.
Jos ei koskaan putoa, ei ikinä opi luottamaan köyteen.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Unelmavartalot
« Vastaus #19 : Helmikuu 01, 2004, 19:40:25 »
Lainaus käyttäjältä: "Pentu"

Kylkiluut, aivan. About, pallean kohdalla, vähän rintalastan alapuolella, minun kylkiluuni törröttävät, ne ovat yksinkertaisesti väärän muotoiset.


En, en halua olla tunkeileva enkä ärsyttävä, mutta kun olen katsos katsonut paljon dokumentteja niin niissä on aina tällaisista oudoista muodostumista ja..*selittelyä*

Niin, eli en ole koskaan lukenut pätkääkään lääketiedettä(eihän minulla ole edes ikää!)kuitenkin, on voitu keksiä leikkaus joka ns. "pienentäisi" niiden törröttävyyttä.

Anteeksi jos pilasin jonkun elämän, mutta minua alkoi vain kiinnostamaan olisiko sinulle Pentu tapahtunut, vaikka luumutaatio, koskaan sitä ei vaan voi tietää..
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Friikki

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #20 : Helmikuu 02, 2004, 14:37:05 »
Ulkonäkö on aina ollut hieman arka paikka minulle, koska olen ollut koko ikäni pulleanpuoleinen ja oikein lihavakin.
Viime marraskuussa lopulta kyllästyin tuijottamaan vaa'an lukemia ja koska en kasva enää, päätin alkaa laihduttaa. Laihdutuskuurin alussa painoin 70 kg ja nykyään 62 kg. Vielä on pudotettavaa, sillä tavoitepainoni on 58.

Lihavana tunsin ja tunnen oloni aina epämukavaksi hoikkien seurassa ja häpeilen uimahallissa, en uskalla käyttää hameita ja mielessä on aina, että mitäköhän tuokin minusta ajattelee.
Lihavana ja huonokuntoisena olokin on useammin epämukava ja huono, kuin en kuuluisi tähän vartaloon ja kantaisin koko ajan jotakin ylimääräistä mukanani.

Haluaisin olla normaalipainoinen ja kiinteämpi. Olen alkanut urheilla, käyn uimassa ja aloitan joogan, jotta oppisin tuntemaan vähän ruumistani, hallitsemaan sitä ja saadakseni notkeutta lisää.
Oman kehoni tuntemisesta on tullut minulle tärkeä asia. Laihtuessani huomaan, etten ole ihan mikään tasapaksu makkara tai lauta, mikä on hyvin iloinen asia ja muutenkin olen unohtanut "kuunnella" kehoani, enkä tiedä omia rajojani mielestäni tarpeeksi hyvin.
Ruumiinrakenteeni harmittaa minua vähän, sillä jalkani eivät ole kovin pitkät yläruumiiseen verrattuna, eikä minulla ole kunnon sääriä. Polveni ovat todella pattipolvet. Se on perintöä isän suvulta. Sen takia valitsen housut ennemmin kuin hameen.
Ylpeyden aihe minussa ovat aina olleet hiukseni, sillä ne ovat paksut ja runsaat. Äidin suvulle kiitos. ^^


Minusta normaalipainoiset ja itseluottamukselliset ihmiset ovat kauneimpia, ja myönnän kyllä kiinnittäväni huomiota kavereiden ja tuttujen ylimääräisiin vatsamakkaroihin tai anorektisiin jalkoihin, mutteivät sellaiset asiat sillä tavalla haittaa, jos ne eivät haittaa henkilöä itseään.
Pääasiahan on se henkinen sisältö.

Minusta tämän päivän seksillä ja ulkonäöllä mässäily ja laihuuden palvominen on epäterveellistä. Ja minusta laihuus ja anorektisuus ei ole mitenkään kaunista.

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #21 : Helmikuu 03, 2004, 13:07:24 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"

Ulkonäkö merkkaa nykyään liian paljon. Kiinnitän itsekin huomiota sekä omaan että toisten ihmisten ulkonäköön. En kehtaa kulkea kaupungissa tai koulussa ilman meikkiä. ja vertailen itseäni muihin. Se on paha tapa. Olen kamalan itsekriittinen ulkonäköni suhteen.



Ihan sama juttu mulla. Pidän itseäni jopa rumana, koska yläasteella sain kuulla pojilta kommentteja ulkonäöstäni ''Olet ruma'' jne. ja musta todella tuntuu että olen ruma, kun en ole koskaan ollut treffeillä jne. eikä vastakkainen sukupuoli edes huomaa mua.
[toteaa]No kun on silmälasit niin ei voi muunlaisia kommenteja itsestään kuulla. [/toteaa]Pelottaa vaan kun oon kuullut että töihinotossa naisilta katsotan ulkonäköä, jopa ehkä enemmän kuin ansioluetteloa. Taitaa olla tulevaisuus työttömänä vaikka olisi minkälaiset 5-kertaset yliopisto-opinnot takana.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #22 : Helmikuu 03, 2004, 22:13:36 »
Yhdessä välissä mietin hirveästi miltä minun pitäisi näyttää, ja mitä muut ajattelevat jos lihoan tästä pari kiloa. Sitten tajusin, että on sitä tärkeämpääkin. Tajusin myös, ettei kukaan voi olla täydellinen, en myöskään minä. Olen tyytyväinen itseeni. En oikeastaan ajattele koko asiaa paljon. Mielestäni olen ihan normaali, miellyttipä se muita tai ei.

Hirveän monet luokkatovereistani nyt yläasteella ovat alkaneet jaaritella omista liikakiloistaan, eivätkä syö koulussa paljon mitään. Sääli. Sitten myöhemmin he tajuavat, että olisihan sitä voinut muutakin tehdä kuin laihduttaa. Onneksi se ei ole minun ongelmani.

Ulkonäöllä on aivan liian suuri merkitys nykyään. Ei se minua henkilökohtaisesti mitenkään haittaa. Päinvastoin, on vain huvittavaa seurata miten ihmiset tekevät itsestään pellejä mm. televisiossa, kuten tämä "Huippumalli haussa"-sarja hyvin todistaa. Huhhuh.
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Poissa Ironique

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #23 : Helmikuu 03, 2004, 23:07:28 »
Hmh. Keskustelunaihe josta minä aina valitan.

Noh, minä en oikein ikinä ole ollut sinut vartaloni kanssa. Enkä ole nytkään. Minua haukutaan koulussa (pojat), mutta tytöt väittää mun olevan passeli. Terkkari sanoi, että olen normaalipainoinen mutta paino pitäisi pitää tässä kun kasvan pituutta. Ristiriitaista o_O
Painan siis n. 55 ja olen 153½ cm pitkä. En häpeä kertoa painoani vaikken siihen tyytyväinen olekaan.  Lanteeni ovat liian leveät, reiteni liian paksut ja minulla on aina "makkaroita" istuessani. Seisoessani pidän ylävartalostani.
En titenkään mikään luuviulu haluaisi olla, mutta... no joo.

Käytän aika paljon meikkiä. Yleensä vaaleaa puuteria, ripsiväriä ja kajalia sekä joskus verenpunaista huulikiiltoa (joka kyllä on samanlaista kuin puna mutta hiukka kiiltävämpää) ja mustaa luomiväriä. En tee sitä siksi että haluaisin näyttää "coolilta", vaan siksi että.. no, haluan kai näyttää todellisen luonteeni. Nuo meikit saavat sen esiin.
Minulla oli myös mustat hiukset aiemmin, mutta äiti pakotti värjäämään vaaleammaksi. Nykyään minulla on jotkut punaruskeantapaiset.

Joo, minun piti sanoa vielä jotain mutten muista enää mitä.

Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Unelmavartalot
« Vastaus #24 : Helmikuu 07, 2004, 00:12:12 »
Minä voin myöntää suoraan, etten ole täysin tyytyväinen itseeni.

Minä olen lyhyt, ja tulen aina olemaan. En mikään kääpiö, mutta ikäisiin verrattuna lyhyt. Nykyään se ei ole yhtä paha kuin ennen...
Nyt olen kohta 17, ja 152cm pitkä... mutta kun aloitin ala-asteen, olin alle 120 cm... taisin olla vasta kolmannella, kun olin 120cm...
Turha varmaan mainitakkaan, että minua kiusattiin lyhyydestäni...
Jouduin ennen koulun aloittamista, ja vielä viidenteen luokkaan saakka käymään kolme kertaa vuodessa keskussairaalassa, kun tutkittiin miksi minä en kasva... ei mukavaa, ei todellakaan...

Minä en tajua, miksi kaikki normaalipainoiset ihmiset valittavat aina painostaan... minä olen halunut olla normaalipainoinen... nyt painan jopa huippeat 40kg, olen nimittäin saanut painoni nousemaan... se kun ei aina ole niin yksinkertaista... painoin 17kg, kun aloitin koulun... pelkäsin yhdessä vaiheessa, että painoanikin aletaan tutkimaan samalla tavalla kuin pituuttanikin...

Vaatteiden löytäminen ei ole minullekkaan mitenkään helppoa... liian leveät, liian pitkät...jne... Olen joutunut ompelemaan lähes kaikkiin housuihin pienet taitokset vyötärölle, että ne pysyisivät paremmin jalassa

Minulla on myös silmälasit, mutta minusta ne sopivat minulle... ilman silmälasejani näytän n. 13-vuotiaalta...

Muok: ->Cardia
Minullakin on kiharat, luonnonkiharat hiukset... ikävä kyllä... Nykyään en enää vihaa niitä, ne vain ovat ärsyttävät ja raivostuttavat... hiuksille ei voi tehdä mitään, ne ei pysy aloillaan millään, ne vain sojottavat aina joka suuntaan... ja kaikki vielä eri suuntiin...
Siis ei minulla kiharoita vastaan mitään ole, semmoiset kauniit ja pitkät korkkiruuvikiharat olisivat ihanat... mutta ei nämä...
*huokaus*
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.

Poissa Emzzie

  • positiivari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #25 : Helmikuu 07, 2004, 13:48:03 »
Juuh, pakko myöntää, että minäkin olen sortunut tuohon ulkonäöstä valittamiseen... En ole ylipainoinen, enkä myöskään alipainoinen, mutta tahtoisin olla "tasan" normaalipainoinen... En kuitenkaan aio mennä millekään hillittömälle laihdutuskuurille ja nälkiinnyttäisi itseäni, vaan olen alkanut urheilla enemmän. En pidä vatsastani ja käsivarsistani... Siksi teenkin joka ilta vatsalihas liikkeitä, jotka eivät ole edes rankkoja... Minun täysin normaalipainoinen ystäväni (163 cm, 56kg) on laihdutuskuurilla, joka menee niin, että hän ei syö kunnolla, eikä kuntoile. Se ei ole mielestäni järkevää, vaan asian pitäisi olla nimenomaan päin vastoin! Mutta itse asiassa hän on sellainen ahmatti, että eilenkin söi kunnolla ruokaa ja päälle vielä kaksi tikkaria! ^_^ Mutta toinen ystäväni sen sijaan on jo aika lähellä syömishäiriötä. Se on rankkaa. Raivostuttaa, kun kaikki lehdet selittävät unelmavartaloista ja antavat hirveästi erilaisia laihdutusvinkkejä, suurin osa kauppojen lehtihyllyjä pursuavat otsikkoja tyyliin "Näin saat pyykkilautavatsan ja piukat pakarat!", "Miten laihdut 25 kiloa neljässä viikossa" jne. Ne saavat nuoret ajattelemaan olevansa jotenkin muita huonompia, koska ovat hieman pyöreämpiä kuin joku Heidi Villman!
  Mutta nyt taisin jo poiketa aiheesta... Niin, unelmavartaloista on tullut monelle pakkomielle, mutta on myös niitä, jotka laihduttavat järkevällä tavalla. Moni ihminen haluaa "unelmavartalon", mutta varmaan yhtä moni ihminen jo pitää omaa vartaloaan unelmavartalona. Minun paras ystäväni on aina ollut todella laiha ja yrittää nytkin laihduttaa, ja hän pitää minun vartaloani juuri sopivana. Jos sellaisia ihmisiä olisi enemmän, varmasti kaiken maailman itsensä nälkiinnyttäjätkin saisivat hieman järkeä päähänsä...
Oot söpö! <3
^^

Bloody Aeliah

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #26 : Helmikuu 08, 2004, 19:57:18 »
Olen toisinaan tyytyväinen ulkonäkööni ja vartalooni, mutta toisinaan taas tulee kohtauksia jolloin ajattelen: "Gaash! Olen läski ja naamani näyttää petolinnun perältä!"

Vaikka olenkin aika lyhyt [163,5], niin olen aina ollut isokokoinen eli omistan leveät hartiat, rintakehän ja lantiot. Vaikka olenkin normaalipainoinen niin tämä saa näyttämään minut paljon lihavammalta. No jaa, en erityisemmin halua laihtua [ehkä vähän kiinteytyä], mutta se häiritsee kun toisinaan tulee kausia jolloin haluaisin olla siro ja pieni.
Kasvojensa kanssa vaan elää. Pakkohan niistä on oppia pitämään, koska niitä ei voi muutella. Ellei sitten halua leikellä itseään. Ennen pidin itseäni aivan järkyttävän rumana, mutta nyt olen vaan katsonut itseäni peilistä ja ajatellut että on minulla ihan kauniit kasvot. Omistan silmälasit eikä se mielestäni rumenna minua yhtään. Itse asiassa parantaa ulkonäköäni. Hiusten kanssa oli ennen hirveä kompleksi. Koska värjäsin niitä jatkuvasti niin ne ohenivat ja huononivat kunnes olivat karsean näköinen takkupesäke. Sitten leikkasin pienen irokeesin josta tykkäsin todella paljon, mutta sitten kyllästyin laittamaan sitä aina ylös ja nyt omistan kaljun. Ihana. ^^

Huomasin tuosta jalkavalitusta. Minulla on isot jalat [40-41]. Ei ne muuten olisi niin isot, mutta mulla on leveä jalkapöytä ja hirveän pitkät varpaat. Kenkien löytäminen on tosiaankin tuskaa ja sen takia olenkin kulkenut viimeiset neljä vuotta samoilla maihareilla. Luistellessakin on pakko käyttää hokkareita, koska ei vaan löydy sopivia kaunokkaita.

Envu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #27 : Helmikuu 09, 2004, 19:38:57 »
Minä sekä olen että en ole tyytyväinen itseeni.
Ainoa, mikä haittaa enemmän kuin harvoin, eli usein, on kaksoisleuka. Tai no, se että kuvittelen että sitä on. Onko sitä? Kyllä se on. Joskus tuntuu, että se oikein kasvaa ja venyy kun syö esimerkiksi suklaata.. O.o

Olen aika lyhyt, noin 160 senttiä ja ehkäpä muutama sentti päälle, ja siinä 45-47 kiloa. Painan ehkäpä liian vähän, mutta se johtuu täysin siitä, että koska selkäni.. välilevyvaivoja.. estää liikunnan osaksi vieläkin, lihasten hankkiminen on vaikeaa. Ja jos sellaiset olisi, voisi näyttää vartalo kiinteämmältä. Joskin pitäisi liikkua vähäsen, sauvakävelyä ja uintia ja pyöräilyä ja hiihtoa suositeltiin, selkää rasittamatta tietenkin, ja sitten minulla on sellainen jumppaohjelma, jossa kehitetään vatsa-, selkä- yms. lihaksia. Nyt on vain vähän ollut katkolla, kun olen ollut sairaana.
Olen kuitenkin suhteellisen siron näköinen. Siis että, luuni ovat aika pienet. En ole koskaan ollut pyöreä, neuvolassa itse asiassa jo valitettiin siitä että painoin liian vähän. -.-

En pidä takamuksestani, reisistäni tai käsivarsistani. Enkä vatsastani. Tuntuu, että niissä olisi jotakin ylimääräistä. Hiukseni ovat liian ohuet ja mitättömän värisetkin vielä. Sen sijaan pidän kasvoistani, ainakin silmäni ovat joskus hyvän näköiset, ja ranteistani. Käsistäni yleensäkin. No, ne kyllä näyttävät luurangon käsiltä, mutta ovat silti ihan mukavat. ^^ Nilkatkin ovat hienot.

En silti koe mitään tarvetta muokata vartaloani, mitä nyt ne lihakset joskus hankin niin että elämä voisi normalisoitua. Sitten ne tukisivat selkärankaani, ja voisin jopa tehdä jotakin ilman alituista säteilevää kipua jalassani. Ja kun sitä on kestänyt jo monta vuotta.
Mutta muuten, ei mitään.

Tiedän.. On älytöntä valittaa, vaikka olen näinkin mukiinmenevä. Mutta jostakin syystä.. Se vain on niin, ettei itseensä ole koskaan kuitenkaan tyytyväinen.

Ellu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #28 : Helmikuu 10, 2004, 19:45:27 »
Minä pidän kehostani, se ei välttämättä ole mikään ihannevartalo, mutta viihdyn siinä. En pidä ihostani (joka on liian kuiva) enkä hiuksistanikaan aina koska ne eivät osaa pysyä paikallaan ikinä. Ne eivät kuitenkaan häiritse minua niin paljon kuin selkäni. Minulla on skolioosi, eli selkärankani on vääntynyt. Tunnen sen tälläkin hetkellä, kuinka lantioni on toiselta puolelta epämukavan tuntuinen. Tunnen sen koko ajan, nukkuminenkin tuntuu epämukavalta. Selkääni on tutkittu jo viiden vuoden ajan, ja tänään jouduin käymään taysissa röntgenkuvassa ja lääkärillä. Minulle kerrottiin kolme vaihtoehtoa selkäni kanssa: päivällä pidettävä tukikorsetti (22h/vrk), öisin pidettävä tukikorsetti tai sitten leikkaus. Olin ilman muuta sen yökorsetin kannalla, niin kuin varmaan kuka tahansa teistä, mutta kun minulle näytettiin se.. se oli ahdistava! En ikinä tahtoisi pitää sitä, vaikka tiedän että selkäni on pakko saada suoraksi. Korsetti sanana muistuttaa vaatekappaletta. Se oli kaukana siitä! Vaalea ja muovinen. Sellainen jossa en ikinä tule viihtymään. Yökorsetin kanssa ei voi istua, ja oletan että en voi myösään nukkua kyljelläni sikiöasennossa, johon olen tottunut. Tämä ei ehkä kuulosta hirveältä, mutta olisitte nähneet ne! Sen lisäksi joudun olemaan yön sairaalassa. Mutta äiti lupasi että saan tehdä sille mitä tahdon kunhan pääsen siitä eroon. Hahaa, siitäs saavat!

halis

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #29 : Helmikuu 11, 2004, 11:30:05 »
Minä olen itseeni tyytyväin vain sillointällöin. Olen lihonut nyt talven aikana, sillä ei kauheasti huvita mennä ulos pakkaseen esim. lenkille, ja lopetin juuri ainoan liikunnallisen harrastuksenikin. Minua ärsyttää kun ei ole itsekuria ja meille kun ostetaan aika usein kaikenlaisia herkkuja...minun mieltäni kiusaa erityisesti langanlaiha siskoni, joka usein paasaa siitä kuinka kuinka minä olen liian lihava ja liikunta hullu isä ei paranna asiaa painostamalla liikkumaan useammin. Ei minulla ole mitään liikuntaa vastaan, mutta se saa minut tuntemaan itseni, hmm, riittämättömäksi. Ala-asteen kuudennella luokalla minun luokka oli täynnä tyttöjä jotka laittoivat hirmuisesti meikkiä teinix tyyliin, mutta minä joka olin ujomman puoleinen ja olen vieläkin, en meikannut. Heiltä ei keltään riittänyt ymmärrystä, että jokainen kehittyy omaan tahtiin ja minusta tuli ns. kiusattu. En minä koskaan saanut minkäänlaisia avoimia huomautuksia ulkonäöstäni, mutta se ei tunnu kivalta kun tietää ihmisten puhuvan sellaisesta seläntakana. Sitä jatkui aivan varmasti ylä-asteelle saakka, kunnes viimein pääsin pois koko koulusta. Miksi ihmisten ei aina sallita olla sellaisia kuin ovat...

P.S. Luonne vaikuttaa ulkonäköön, jos olet itsevarma sinä myös näytät trentikkäältä.

Tulipas paljon asiaa, saatoimpa mennä aiheesta sivuunkin, meninkö? :/

Typhon

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #30 : Maaliskuu 23, 2004, 19:28:14 »
Iiik! Tämmöisiä kysymyksiä ei saisi kysyä perfektionistilta.. -Yritetään!

Aika monet täällä vertaavat ulkonäköään suoraan painoon. Minusta se on hieman omituista, sillä eivät kilot kerro ihmisestä mitään. Kauneus on katsojan silmässä, täysin. Jos katson peiliin ja pidät siitä mitä näet, ei painollasi ole väliä.

Nykyään elämme kertakäyttöyhteiskunnassa, joka määrää miltä ihanteemme näyttää milloinkin ja mihin meidän tulisi pyrkiä. Näitä ilmestyksiä kehutaan trendeiksi, ja nuoret naiset ympäri maailman seuraavat näitä vinkkejä "kuinka näyttää hyvältä" lehdistä ja telesivioista. Miljoonat Britney Spearsit keikistelevät silikoneissa ja tanssivat prostituoidun tavoin lavoilla esikuvana nuorille identiteettiään etsiville tytöille. -Sitten ihmetellään mistä johtuu monien pikkutyttöjen syömishäiriöt ja vääristyneet kauneusihanteet.

On sääli, että kauniit naiset yrittävät tehdä itsestään kaunista (siis yleisen käsityksen muotin mukaan) vain, että heillä itsellään olisi parempi olo. Toisaalta ärsyttää yli kaiken ne 15-kesäiset muodinseuraajat, jotka käyttävät just sellasia vaatteita, kuin joku J-Lo (!!!) ja siten uskovat olevansa huippukauniita ja muodikkaita. Sitten kävellään kaduilla, kuin Euroopan parhaimmat tähdet ja syljeskellään ja tehdään kaikkea muuta yhtä trendikästä.

Missä ovat nykyajan yksilöt? Ne, jotka uskaltavat olla juuri sellaisia, kuin ovat, välittämättä siitä, mitä joku MTV (emtiivii, ei ämteevee) sanoo todella upeeksi, tai seksikkääksi.

Luokaa omat ihanteenne ja päämääränne!!!

-Heittäkää hiiteen ne massamielipiteet cosmopolitaneista ja Demeistä, jotka yrittävät muuttaa teitä yleisen kauneuskäsityksen mukaiseksi.

---

Nyt ne mielipiteeni omasta kropastani, eli todistan, etteivät äskeiset saarnani ole koskettaneet minua... Ei vais, mutta-

-Itse en ole tyytyväinen kroppaani. Käyn punttiksella, yritän harrastaa voimailua ja siinä samalla jonkinlaista kehonrakennusta töiden ohella. Yritän pitää kropastani huolta ja syödä hyvin. Rasvaista ruokaa todella harvoin, eikä tippakaan alkoholia. (syy alkoholin pois jättämiseen on myös henkilökohtaisista syistä, ei pelkästään kehonrakennuksen vuoksi) Painan lähes sata kiloa ja olen 190cm pitkä. Silti, en ole lihava. Jotakin kertoo kenties se, että painoin jotakin vähän alle 70kg ennen kuntosalin aloitusta. Saadut kilot ovat tulosta punttiksella rehkimisestä, enkä ole vielä edes puolivälissä tavoitettani. Kirottu koulu ja työpaikka leikkaa reilun siivun vapaa-ajastani, joka menee miltei kokonaan fyysiseen kuntoiluun.

Tavoitteeni on olla sitä, mikä mielikuva minusta on itselläni. Syy ei ole median luotsaamissa ihanteissa, vaan halustani omata terve, voimakas ruumis. Ehkä jonakin päivänä olisi kivaa päästä kehonrakennuksen kisoihin, mutta saa nähdä pääsenkö sinne saakka vielä pitkään aikaan. Laskeskelin, että viimeistään kymmenen vuoden päästä kaappini päällä tulisi olla pokaali lihaksistani.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #31 : Maaliskuu 26, 2004, 15:59:07 »
Pidän itsestäni, olen mielestäni sopivan kokoinen, pituinen(162/50), ihan riittävän hyvät mittasuhteet..
Pidän jopa kasvoistani ja eritoten hiuksistani, mutta eräs asia on vaivannut minua todella kauan. Nenäni. Inhoan jostain syystä nenääni ylettömän paljon. Se alkoi siitä, kun eräs luokkakaverini heitti että nenäni on "pikkupottu" ja pikkusiskoni ärsytti minua tahallaan sanomalla että pienet mäkihyppääjät voisivat laskea nenääni pitkin. Olen vakuuttunut että nenäni on ruma kärsä. Olen kysellyt kavereiltani mielipiteitä nenästäni, ja he ovat vakuuttaneet että siinä ei ole mitään vikaa, mutta se on helppoa ujuttaa kaveruuden piikkiin. Olen tottunut ajattelemaan naamaani hallitsevaa nenääni rumana enkä osaa enää lopettaa. Nenäkompleksi on tullut jäädäkseen, tavallaan vihaan itseäni sen(ja nenän) takia. Ristiriitaista eikö? Aina kun ajattelen asiaa mieleeni muistuu entisten luokkalaisteni heittämät nenä-kommentit.. Vaikka tolkutan että siitä ei kannata välittää, ne ovat jääneet myrkkysiemeninä jo itämään sisääni.

Tottakai toivoisin että takapuoleni olisi kuin kylie Minougin, mutta eipähän ole. Ihan riittävän mukava istuinalusta.

Mikäs tässä on ollessa.

Poissa Alicia F-B

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #32 : Maaliskuu 27, 2004, 19:39:32 »
Itse olen kohtuullisen tyytyväinen omaan kroppaani. Olen laiha ja tedän sen, mutta lihominen on minulle todella vaikeaa. Syön aika jaksottaisesti, joskus pitkin päivää jotain kevyttä ja toisinaan isoja aterioita pari kertaa päivässä ja lisäksi jonkun välipalan. En syö edes aina terveellisesti, mutta vastapainona roskaruualle syön paljon kasviksia. Harmi, ettei niillä kyllä painoa nosteta. Olen kohtuullisen pitkäkin ja jalkani ovat keskiruumiiseeni verrattaen pitkät. Ihan liian pitkät. Käsistäni en pidä. Ne ovat pitkät ja hontelot ja rystyseni kuivavat usein.
Jalkani on myös oma lukunsa, se on aika iso, mutta toisaalta ei niin iso että se haittaisi. Eniten minua häiritsee pituus / vyötärönmittasuhteeni. Sen verran kapoinen olen, että sopivan kokoisia housuja pitää etsiä kiven alta. Harrastan lähinnä jalkalihaksia tarvitsevaa liikuntaa ja omaankin hyvät pohje- ja reisilihakset. Tarvitsen 34-tuumaiset farkut, lyhyemmät näyttävät naurettavilta. Sitten kun löydän oikean pituuden, täytyy alkaa etsimään sopivaa vyötärön leveyttä. Yleensä nämä pitkät housut alkavat olemaan jotain metsin vyötärön luokkaa :P Sitten kun vielä lisätään vaatimuksiin vyötärön mataluus, väri ja muut ominaisuudet, tulee hommasta turhan vaikea. Todella rasittavaa.
Naamaani olen alkanut tottua.  Ennen inhosin sitä yli kaiken ja etenkin hiuksiani. Nyt olen niihin suhteellisen tyytyväinen. Ne ovat luonnostaan tummat, kuten myös ripseni ja kulmakarvani, ja suorat. Niihin saa monenlaisia kampauksia :D En pahemmin käytä meikkiä, paitsi peittämään muutamaa yksittäistä finniä, ehkä. Ripseni ovat pitkät, mutteivat kovin kaarevat. Ne näkyvät kuitenkin hyvin ja ovat mielestäni kauniit. Vain muutaman kerran olen laittanut ripsaria, enkä sitä mielestäni tarvitsekaan.
Sormenikin ovat melkoisen pitkät, eivät sellaiset nakit (onneksi). Käteni ovat joskus valaistuksesta riippuen aika keltaisen näköiset. Sitä piirrettä inhoan. Joku voisi luulla että poltan. :P Minulla on aikasen hyvä iho. Rusketun tasaisesti ja monen tunnin auringossa oleilun jälkeenkään en pala. Toisinsanoen en ole palanut kertaakaan sikäli kuin itse muistan, enkä edes käytä muualla kuin rannalla aurinkovoidetta, enkä sitäkään aina.

Olen siis tyytyväinen, vaikkakin on muutama asia, jonka mielelläni muuttaisin itsessäni. En ole muunlaisia vartalomalleja itselleni ikinä halunnut ja tavallaan olen "unelmavartalossani" ihan omana itsenäni.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #33 : Toukokuu 07, 2004, 16:52:54 »
Humm.

Minä olen tyytyväinen itseeni, vaikken painoani viitsi toitottaa ympäri, johtuen siitä, että minua voitaisiin vaikka haukkua. Kun olen jotain nykyään 165/65.. Ja se on minulle hyvä omasta mielestäni, mutta kun muuten vain kaikki vähän voisivat katsoa. Ja myös, olen aina ollut roteva ja isoluinen joten siitä tulee painoa ^^.
Mutta on mukavaa olla pyöreä, sain rintanikin aikaisemmin kuin muut luokkalaiseni mitään. Se on jotain hassua, oikeasti. Varsinkin, kun luokkalaiseni ovat lähestulkon lautoja ja sitten on minä, jolle menee C-90-kokokin... Ei ole valittamista sen suhteen. *köh* Palattaisiinko aiheeseen?

Minä en ole liikunnallinen, inhoan liikuntaa. Mutta olen varsin tyytyväinen itseeni - uimahalleja kammoan silti. Ei ole kivaa kun ihmiset katsovat..

Se, että joku valittaa olevansa läski vaikkei sitä ole, ärsyttää minua. Ihan kuin se joku yrittäisi huomauttaa: "Oletkos katsonut peiliin, sietäiskö laihduttaa?".

Minulla on lasit. Ja pidän niistä. Minulla on myös isot silmät, joille lasit sopivat varsin mukavasti. Ei minua ainakaan ole syrjitty laseista.

Kuokka.
Snif. Olen laihtunut viisi kiloa. Ihan huomaamattani. No jaa, antaa olla :), kunhan ei paino tästä laske enää. Ehkä se saisi tehdä niin, mutta kun minä en halua olla laiha.

Poissa Tanya

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #34 : Toukokuu 12, 2004, 11:32:54 »
Lainaus käyttäjältä: "Ména"
lihonnut sitten ala-asteen--


Tiedätkö, minulla on sama juttu! Olin joskus enkalla luokalla varmaan 20 kiloa kevyempi kuin nyt... Jotkut tosin sanoo sitä kasvamiseksi -_-
Näh, ihan hyvin luuni olisivat voineet jatkaa kasvamista (niin olisin saavuttanut tuon unelmieni 180cm pituuden ja ryhtyä huippumalliksi), ja lihakset sitten vain surkastua pois niin, että lopulta olisin ollut todella laiha ja aivan uskomattoman kaunis!

Mutta ei. Ei tietenkään elämässä käy niin kuin haluaa *tuntee kyynelten tulvivan silmiinsä*. Minusta ei tullut pitkää, eikä minusta tullut laihaa ja näistä syistä minusta ei myöskään tullut kaunista, joka taas oli suoraa yhteydessä siihen, että minusta ei tullut huippumallia :'(
Kaikkein kamalinta on, kun ihmiset tulevat väittämään, että olen kaunis ja söpö ja etc. Ne valehtelee! Eikö ne nää, et oon ihan sairaan ruma?

Elämä on syvältä, jos ei ole kaunis.



----------

Saana, pidin eniten sinun kirjoituksestasi. <3
Olet muuten kaunis ihminen.

Essu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #35 : Toukokuu 15, 2004, 21:09:11 »
Olen kirjoittanut jo tähän topiciin, mutta teen sen toisen kerran :)

Tänä aikana olen huomannut, että minusta on tullut todella laiha. Syön kyllä ihan tarpeeksi, mutta painan silti 34kg. En halua lihoa, se on selvää. Pituuteeni nähden olen normaalipainoinen (pituus noin 145cm, siis TOSI lyhyt).

Mutta asiaan. Käteni ovat todella laihat. En osaa sanoa miksi. Tällaisina ne ovat silti minusta melko sievät.

Olen melko tyytyväinen muuten vartalooni. Yhä olen lyhyt, mutta jopa itse voin sanoa, että olen tyytyväinen vatsalihaksiini, jotka ovat raa'an urheilu-harrastuksen jälkeen parantuneet.

Poissa Salandra Taikasielu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
:)
« Vastaus #36 : Kesäkuu 02, 2004, 00:17:33 »
Kiitos teille!
Luin äsken näitä teidän kirjoituksianne ja "heräsin". Miksi pitäisi olla laiha? Olen itse asiassa vasta 12 ja kamppaillut jo tähänkin asti itseni kanssa. Kun ajattelin, että olen hirveän ruma ja näin. Mutta joskus taas tuli sellaisia kausia, että hei oon mä ihan kaunis! Ai, mutta avaappa lehti niin heti löydät jonkun alipainoisen ja isorintaisen mallin keikistelemässä siellä! Silloin vain ajattelee, että ehken sittenkään ole mikään kaunis ja olenkohan liikkunut nyt ihan tarpeeksi. Toi on oikeesti niin rasittavaa ja tyhmää.

 Mä kuitenkin liikun (omasta mielestäni) tarpeeksi. Käyn pyöräilemässä, kävelyllä ym. Ja kun äsken katsoin peiliin tuntui kuin sieltä katsoisi joku toinen ihminen. Mä pystyin sanomaan itselleni olevani kaunis. Joka on aivan teidän ansiotanne! Kun luin kuinka olitte päässeet eroon "pakko olla laiha"- jutusta, niin mäkin kokeilin. Tuntui aluksi mahdottomalta, mutta se onnistui. Toivon, että tämä kestäisi nyt sitten pitkään. Vaikka voi se olla niinkin, että laihduin vielä jonkin verran. Kunhan vain liikun ja urheilen. Syömättömyyteen en ala, siitä ei tule minun unelmavartaloni. Sen olen päättänyt! Kirjoituksenne antoivat minulle ITSEVARMUUTTA ja TAHDONVOIMAA joiden avulla pärjään ainakin tämän kuukauden.

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Unelmavartalot
« Vastaus #37 : Kesäkuu 10, 2004, 22:51:13 »
Minä olen täysin tyytyväinen itseeni. Olen aina ollut. En meikkaa koskaan, meikki ahdistaa minua. Jos minulla on meikkiä, tuntuu että peitän itsestäni jotain. Ainoa mitä "feikkaan" ovat hiukset, joita värjään punaisiksi. Pidän itseäni kauniina, ja minulla on oma tyyli vaatetuksessa. Syön mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Olen sinut itseni kanssa.

Ruumiinrakenteeni on hoikka ja siro. Mielestäni en ole suorastaan laiha, mutta silti jopa kaverini jaksavat välillä hokea millainen "luikku" ja "anorektikko" olen. Bullshit. Olen normaalin alarajoilla, mutta terveydenhoitaja on sanonut, ettei minulla ole hätää. Niinkuin ei olekaan, sillä syön kuin hevonen.

(Offtopiciksi ehkä menee, mutta on pakko laittaa.) Minua kyrsii suunnattomasti se ilmiö, miten laihoja/laihempia saa mollata miten vain, aivan kuin olisimme julkisia näyttelyesineitä. Kuka tahansa puolituttu saa sanoa "sä et syö tarpeeksi" tai "sä oot sairaan laiha!". "Sairaan laiha" ei ole minulle kohteliaisuus. Se kuulostaa minun korvaani samalta kuin pullukalle "lihatiski".

Jos taas jollekin lihavalle ihmisille sanoisi "alas kuntoilemaan, läski!" joutuisi suunnilleen raastupaan. ¬_¬

Joopajoo, laihuus on nykyajan vallitseva kauneusihanne ja vaahdotaan, miten lihaville täytyisi saada oikeutta. Tuliko kellekään mieleen, että joku voi olla luonnostaan laiha vaikka kuinka syö?

Eh. Niin.

Vähän isommat tissit voisin kyllä ottaa. x)
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Alyssa

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #38 : Kesäkuu 15, 2004, 23:45:41 »
Ei tämmöst  topiccii saisi olla, mulla on nimittäin aivan liikaa kohtia itsessäni, joihin olen tyytymätön. Jostain pitää aloittaa :)

Vatsa: Kapeammaksi (! juu u :P) ja pitäisi treenata toi ällölöllö pois :) Jenkkakahvat myös on hyihyi...

Lantio: Kapeammaksi sitäkin haluaisin, tosin on se nyt jo jonkun verran kaventunut. Haluaisin, että noi luut (mitkä ne on, noi mitkä törröttää tossa reisien yläpuolella kun makaa?) olisivat paljon selvemmät. Musta se on nättiä :]

Reidet: Kapeammaksi, ällölöllö myös pois. Inhoan reisiäni, ne on niin rumat :<

Käsivarret: Ällölöllö pois ja lihaksia tilalle. Nyt ovat tosin jo parantuneet aika paljon, kiitos treenin.

Kasvot: Lommoposket ovat ihanat. Itsellä kauheat buldoggi posket :( pitäisi vieläkin laihduttaa :)

Unelmamitat olis 166cm/55kg, niihin tähtään. En nimittäin ole lähellekään tyytyväinen itseeni, välillä on kausia, jolloin tämä asia todellakin rassaa itsetuntoa ja masisaikoja saattaa iskeä koulussakin. Uskon vakaasti, että laihduttaminen ratkaisee ongelmat, niin se on ennenkin tehnyt :)

Unelmavartaloni on aika lähellä jotain Kate Mossia tai muuta mallia. Mallit ovat niin täydellisiä. Tietenkään täysi luuviulu ei saa olla, pitää olla muotojakin, mutta kiinteä ja hoikka kroppa on täydellinen.

Hiuksiani hoidan juuri nyt kuntoon, pitäisi olla kauniit kiiltävät parin kuukauden päästä, sen verran tyyriit aineet näille ostin :)

Mitäs muuta sitten... Noh, muoksin kun keksin jottai :P

Aijjuu, ja oikeet painoot en viitti sanoo, mut BMI on jotaan.. 22 tai 21, en muista tarkkaan :]

enggineeri

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #39 : Toukokuu 28, 2005, 21:50:11 »
Hmm. Itse en tällä hetkellä ole kovin tyytyväinen vartalooni. Olin ennen kun aloin syödä e-pillereitä, sillä niistä lihoin n. seitsemän kiloa, eikä tunnu kovin mukavalta. Ei se onneksi aivan järkyttävästi näy minussa, mutta ei tuollainen löllömaha kovin kiva ole.

Tahtoisin muuttaa vartaloani niin, että näyttäisin vaatteissa hyvältä. Ei oikeasti tunnu mukavalta, kun käy esim. Seppälästä uusia vaatteita katsomassa ja joka ikisessä paidassa näyttää ihan makkaralta ja hameessa tulee hieman liikaa esiin tuo lantio.

En ole sitä mieltä, että pitäisi olla langan laiha, vaan sellainen sopusuhtainen, eikä pienellä mahallakaan ole väliä, mutta pääasia kuitenkin että itsestä tuntuu hyvältä.

Pieni Hikke

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #40 : Toukokuu 28, 2005, 21:58:48 »
Onko normaalia, että paina samanverran kun on, miinustettuna sata? (Eli jos olisi 159 cm pitkä ja painaisi 59 kiloa?) Minulla ei ole nuo mittasuhteet melkein kuitenkin. En kerro kumpaan suuntaan. Haluisin saada vatsastani lyllyvää läskiä pois ja reidestä myös. Muu on ihan ok. Paitsi liian tummat ihokarvat, nekin pois. Ja tietenkin naamasta, tarkemmin poskista pois. Miten poskia voi laihduttaa? Ja sitten töppösormet. Niiden pitäisiä olla pitkät ja elegantit. Ei töpöt.

Vaikka syön vähän, liikun kohtalaisesti, syön aika vähän makeaa ja roskaruokaista, kasvan silti leveyttä?

Tahtoo olla laiha, laiha ja vielä kerran laiha. Ei massaa. (Paitsi ei massaa on sama kun ei painoa.) Ei ihraa. Pari lertaa minua on haukuttu lihavaksi ja se sattuu. Ei voi väittää sen olevan lihastakaan, kun aiankin käsissä ei ole testien mukaan mitään lihasta. (Sain roikuttua tangossa 4 sekunttia. Tiedän, mutta kun minä en tajunnut, miten roikkua!) Olen oikeastaan muodoltani pullapitko, ihan Witch: salainen kirjasto: tyyli:nkin mukaan. (Eikö olekín imartelevaa) Tasaisen paksu joka puolelta. (Ne kuvat olivat kamalia. Se kirja pitäisi pistää kieltoon.)

Ja tässä tuli minun surkuttava viestini, jossa haaveilen, millanen kenties voisin olla.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #41 : Toukokuu 29, 2005, 10:21:40 »
Lainaus käyttäjältä: "Elwen"

Olen taskukokoa. Olen siis pieni jalkoja ja sormia myöten, 7 vuotta nuoremmalla serkullani on melkein saman kokoinen jalka kuin minulla. Pituutenikin on ikäisekseni aika pieni numero, olen 147 cm ja kaverini keskimäärin 162-165 cm. Toisaalta olen kuitenkin aina ollut pätkä, enkä osaa kuvitella itseäni normaalin pituisena, pienuus vaan on osa minua ja totta puhuen pidän siitä. Ennustettu pituuteni on noin 165 cm, ihan hyvä mielestäni.


Kun mä ton luin, mulle tuli eka mieleen että sä olet vakoillut mua xDDD Minkä ikänen sä mahdat olla? Meinaan mäkin olen suurinpiirtein ton pitunen (sentin lyhyempi), ja mun ennustettu pituus on 164cm.

Etkä ole ainoa, joka tykkää lyhyydestänsä:
Lainasin tätä yhestä kirjasta: "Se mikä sinulta puuttuu pituudesta, korvaat persoonallasi" x) Eli aika osuvaa pienille ihmisille.

Chiyo

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #42 : Toukokuu 30, 2005, 15:22:32 »
Hah. Itsekkin olen sellainen pikkuinen lapsonen vielä, mutta tulenpa tänne valittamaan.

Olen lihava. Vaatteet päällä näytän vain hieman raskasrakenteiselta, mitä olenkin, mutta totuus on, että kyllä mä läskikin olen. Lantiolla on semmoset läskipallurat, jotka on sillä tavalla oudosti. Ne ovat sivuilla mahan kohdalla, ja sitten siinä, mistä jalat alkaa, olen ihan laiha, sitten tulee taas läskit pallurareidet. Eli minulla on kesken kaiken laiha kohta, ja sen ala ja yläpuolella on läskit kohdat. Housuja joudun aina hakemaan kauan, ja harvemmin ne juuri lantion kohdalta menee kiinni. Minun mahani ei ole hirveän iso, mutta siinäkin sitä massaa riittää. En ole perinteisen läski, olen vain isokokoinen ja raskasrakenteinen. Haluaisin laihtua kymmenen kiloa, mutta siitä on turha haaveillakkaan. Toisaalta, kasvupyrähdystä ei ole tullut, ja sitä tässä odottelen :) Sen jälkeen saatan olla laihempikin. Mutta olen jo tottunut siihen että olen tälläinen, ja kaverinikin aina toteavat, etteivät he osaa kuvitella minua laihana.

Ärsyttää toisaalta, kun valitan läskeistäni, vanhemmat vain hymähtelevät ja hokevat että liikunta auttaa, ja että kyllä sinä tuosta vielä muovaannut. Ja että kyllä parin vuoden päästä löytää jo helpommin vaatteita. Se on hermoja repivää, ja tekee mieli vain karjua että entäs nyt, mitäs minä tässä ne pari vuotta pidän päälläni, jos kerran vasta sitten löytyy vaatteita. Mutta, eh. Olen hiljaa nyt ^^

Poissa Pomdidali

  • Juustokakku
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #43 : Toukokuu 30, 2005, 19:14:23 »
Minulla on vakavia ongelmia itsetuntoni kanssa, joten minun listani on pitkä, jos kirjoittaisin kaikki asiat mitä haluaisin vartalossani muuttaa.

En pidä kasvojeni muodosta, koska ne ovat liian pyöreät. Silmäni ovat liian pienet tihrut ja nenäni ja huuleni ovat aivan liian isot. Posket ovat pyöreät ja ärsyttävät pulloposket. Hiukset ovat Lättänät ja hirveän ohuet. En pidä ollenkaan. Hartiani ovat liian leveät ja "miehiset" ja muutenkin ruumiinrakenteeni on ei-siro. Haluaisin olla siro, mutta entisenä jalkapalloilijana en taida olla.

Ystävälläni on anoreksia, ja minä tiedän ja tajuan että hän on sairas, mutten voi siltikään olla kadehtimatta hänen ohuita reisiään tai litteää mahaansa. Pidän itseäni lihavana, enkä pidä vartalostani. Haluaisin  myös pidemmät jalat. Kadehdin tosissaan niitä ihmisiä, jotka voivat rehellisesti sanoa oevansa onnellisia omassa vartalossaan, sillä minä en voi, ja se rasittaa.

Minun kauneuskäsitykseni on aikalailla erilainen kuin muilla yleensä. Minusta hyvin tavallisen näköiset ovat kauniimpia, kuin monet huippumallit. (Mutta toisaalta jos saisin olla ihan kuka vaan, olisin ehdottomasti Gisele Bundchen!)

//edit: Tarkoitin tuolla "Minun kauneuskäsitykseni on aikalailla erilainen kuin muilla yleensä." -kommentilla lähinnä sitä, että kun ihmiset sanovat että "onpa kaunis!", en monestikaan ole samaa mieltä. Minä pidä aivan erinäköisiä ihmisiä kauniina, kuin ystäväni tai kaverini. Sitä tarkoitin. :)
Who'd want to be men of the people
When there's people like you?

dimou

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #44 : Toukokuu 30, 2005, 19:30:31 »
Lainaus käyttäjältä: "Pomdidali"
Minun kauneuskäsitykseni on aikalailla erilainen kuin muilla yleensä. Minusta hyvin tavallisen näköiset ovat kauniimpia, kuin monet huippumallit.


Minusta taas tuntuu, että hyvinkin monet ovat tätä mieltä. Minä muiden muassa. Minä en vain tajua mikä on niin kaunista siinä, että kylkiluut törröttävät ja jos katsoo sivulta päin, mahaa ei näy ollenkaan.

Minä en oikein tiedä mitä mieltä olla vartalostani. Pituus (lyhyys) on se joka tuottaa eniten päänvaivaa, välillä olen siitä hyvinkin onnellinen ja välillä tekisin mitä vain kasvaakseni edes muutaman vaivaisen sentin. Olen 158-senttinen, enkä tästä enää pidemmäksi kasva. Olen samanpituinen/pidempi kuin siskoni ja äitini, joten tällaisessa seurassa se ei häiritse yhtään. Mutta sitten taas kun niskat kipeytyy kavereiden seurassa, niin juttu on hieman eri.

Vaatteet päällä olen oikein passeli ja tyytyväinen vartalooni, mutta auta armias kun olen hieman vähemmissä pukeissa. Jalat ovat aivan liian lyhyet, etenkin sääret. Muotoja minulta ei löydy niin yhtään, ellen sitten ihan vartalonmukaista, mielellään hieman kiristävää vaatetusta käytä. Poikamainen vartalo, jak.

Eihän niillä isoilla rinnoilla oikeasti ole väliä, mutta olisihan se silti ihan hienoa käyttää välillä bikineitä, avokaulaisia paitoja, toppeja, rintsikoita ilman viiden sentin toppauksia... Luultavasti olisin valmis menemään jopa silikoneihin asti, saa nähdä. Mutta Pamela Anderson -kopiota minusta ei see vaikka maksettaisiin, kohtuu pienissä kuppikoissa pysyisin silti.

Yhdeksänä päivänä kymmenestä olen tyytyväinen itseeni. Kunhan en liikaa keskity ulkonäköäni miettimään :P

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Unelmavartalot
« Vastaus #45 : Toukokuu 30, 2005, 20:29:49 »
Olen tänne aiemminkin kirjoittanut, mutta on pakko sanoa, että olen kasvanut paljon tyytyväisemmäksi itseeni ajan myötä. Opin olemaan sinut vartaloni kanssa. :)

Täytin 18. Toukokuuta 14 vuotta - ja olen nyt 171 cm pitkä. Hiukan rajaa? Harva ikäiseni on yli 170 cm, melkein 95 prosenttia sen ali. Kuitenkin, pidän pituudestani. On hauskaa katsoa ärsyttäviä tyyppejä (kuten eräs luokkalaiseni, joka yrittää parhaansa saada kaikki vihaamaan itseään) alaspäin sellainen "uhootko mulle?" katse kasvoilla. :)

Olen vähän alipainoinen - painan nimittäin juuri ja juuri 45 kiloa. Kuitenkaan se ei näy kovin hyvin vartalossani, minulla EI ole törröttäviä kylkiluita tai mitään muutakaan aliravittuun viittaavaa.

Kun viimeksi tänne kirjoitin, sanoin jotain tämän tapaista; "Muotoja saisi olla vähän enemmän, kun olen ihan lättänä joka puolelta, mutta kaipa niitä tulee sitten myöhemmin." No, sen viestin ja tämän viestin välisellä ajalla on sitten tullut niitä muotoja vähän :) Ei liikaa, ei liian vähän. Sopivasti. Nyt kehtaa pitää bikineitäkin :P

Reidet ovat vielä suhteellisen ohkaiset, vaikka lantio onkin vähän leventynyt. Jalat taasen ovat kasvaneet ihan ylimittoihin; kenkäkokoni on jo 41. o.O Isojalka olen, juu.

Kasvoistani taasen pidän hyvin paljon. Suuret, tummaripsiset silmät, sopivan pieni, pyöerähkö nenä ja paksut huulet. Ei ole pullaposkia, suurta leukaa, isoa otsaa, jne. Vähän finnejä löytyy, mutta ne ovat niin pieniä että peittyvät helposti. ^^


On totta, että unelmavartalot ovat nykyään aivan pakkomielle. Noin 90 prosenttia kaikista naisista ajattelee, että laihuus on kaunista, mutta minusta sellainen normaalipainoinen, ehkä hivenen pyöreähkö nainen on terveellisen näköinen - ja myös kauniin.
Minusta tuntuu, ettei kukaan voi olla 100% tyytyväinen vartaloonsa, sillä aina on mahdollista löytää pikkupikkuvirhe, joka häiritsee vaikkapa vain 0,001 prosenttia. :D
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Sparkle

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #46 : Toukokuu 31, 2005, 19:50:17 »
Olen melko tyytyväinen kroppaani. En tosiaan ollut sitä muutama vuosi sitten (jolloin en kyllä ollut tyytyväinen mihinkään muuhunkaan itsessäni), mutta kai olen tullut vähän armollisemmaksi itselleni. Ja on silläkin luultavasti vaikutusta, että olen viimeisen vuoden urheillut todella paljon, ja vartaloni on sen näköinen :). Totta kai parannettavaa aina löytyy ja tavoitteitahan toki on vartalon suhteen vieläkin, mutta olen kyllä melko tyytyväinen siihen, mitä olen jo saavuttanut.
Painoni nousi hiukan vuodenvaihteessa, kun treeniin tuli tauko loukkaantumisen johdosta. Sain sen kyllä taas nopeasti normaalitasolle, kun sain taas jatkaa. Olen painoindeksini puolesta normaalipainossa, mutta se on aika huono mittari varsinkin urheilijalle. Peili ja mittanauha kertovat paljon enemmän. Kivempi olla kun on sinut itsensä kanssa.

...ja totta kai minullakin on niitä päiviä, jolloin ulisen olevani tyhmärumalihava, syön suklaata ja karkkia jne mutta niitäkin päiviä pitää olla, jotta osaisi taas riuhtaista itsensä liikkeelle.

Poissa Feelie

  • Tosikko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #47 : Kesäkuu 04, 2005, 14:35:46 »
Lainaus käyttäjältä: "Quinetta"
olen nyt 171 cm pitkä...
Olen vähän alipainoinen - painan nimittäin juuri ja juuri 45 kiloa. Kuitenkaan se ei näy kovin hyvin vartalossani, minulla EI ole törröttäviä kylkiluita tai mitään muutakaan aliravittuun viittaavaa.

Toivottavasti tuossa on tullut jokin kirjoitusvirhe, painoindeksisi on 15.4! Terveen ihmisen painoindeksi on 18,5 - 24,9. Alle 15-menee sairalloisen alipainon määritelmän alueelle. En suostu uskomaan tuota sinun jälkimmäistä lausettasi. Sanon suoraan, kuulostat hyvin pelottavalta!

Olen tyytyväinen vartalooni. Haluaisin olla pidempi, nykyinen pituus on siinä 158 cm. Kasvan kuitekin vielä, koska kasvuennusteeni on 168 cm. En kyllä ole kasvanut vuoteen kuin noin sentin, joten alkaa pikkuhiljaa huolestuttaa. En tahdo olla näin pienikokoinen.
En haluaisi muuttaa oikeastaan mitään kropassani. Paitsi minulla on aika huono iho. Eihän siinä muuta, kuin että kosmetiikkaan kuluu siksi paljon rahaa. Unelmaihoni olisi sellainen, että sitä ei tarvitsi meikata ja kevyt peruspuhdistus päivittäin riittäisi.
Niin, ja haluaisin mahaani vielä hieman kiinteämmäksi, mutta niin varmaan jokainen :) Öö. Ja hampaistani en tykkää. Vaikka ne ovatkin aika valkoiset, yksi ylähammas on tyhmästi vinossa. Sen saa kuitenkin piilotettua, ja ulkoinen haittahan se vain.
Mutta tykkään hiuksistani, silmistäni, huulistani - ja jopa rinnoistani ja sääristäni.

Ei pidä olla turhan itsekriittinen, huonosta itsetunnosta kärsii nykyään liian moni.

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Unelmavartalot
« Vastaus #48 : Kesäkuu 04, 2005, 17:37:50 »
Lainaus käyttäjältä: "Feelie"
Lainaus käyttäjältä: "Quinetta"
olen nyt 171 cm pitkä...
Olen vähän alipainoinen - painan nimittäin juuri ja juuri 45 kiloa. Kuitenkaan se ei näy kovin hyvin vartalossani, minulla EI ole törröttäviä kylkiluita tai mitään muutakaan aliravittuun viittaavaa.

Toivottavasti tuossa on tullut jokin kirjoitusvirhe, painoindeksisi on 15.4! Terveen ihmisen painoindeksi on 18,5 - 24,9. Alle 15-menee sairalloisen alipainon määritelmän alueelle. En suostu uskomaan tuota sinun jälkimmäistä lausettasi. Sanon suoraan, kuulostat hyvin pelottavalta!


Juu, minähän olen pelottava. :) Tarkistin äsken painon, ja se onkin noussut viime kerralta o.O Tai sitten vaaka oli jotenkin hassu. Painan siis 48 kiloa, pituus on edelleen 171 cm. Ei se minusta ole kovin iso muutos, mutta kuitenkin. Miten painoindeksi lasketaan? [olen tyhmä kylläjoo.]
Kannattaa kuitenkin uskoa, ettei minulla todellakaan ole törröttäviä luita missään.  Paitsi jos oikein yritän saada ne törröttämään.
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Poissa Eru

  • Härskilärvi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Nynny
    • Kanjikaveri - opi japania!
Unelmavartalot
« Vastaus #49 : Kesäkuu 04, 2005, 17:58:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Quinetta"
Miten painoindeksi lasketaan?

Paino/(pituus metreinäxpituus metreinä)=painoindeksi

Eli sinun tapauksessasi 48/(1,71x1,71)=16,4
Kanjikaveri - opi japania!
suomi-japani-suomi  -sanakirja
Keskustele japanin kielestä ja kulttuurista foorumilla

Poissa socialriot

  • mimicry
  • Vuotislainen
  • make some noiz
    • Livejournal
  • Pottermore: RookSnitch105
  • Tupa: Luihuinen
Unelmavartalot
« Vastaus #50 : Kesäkuu 04, 2005, 19:55:14 »
En en todellakaan ole tyytyväinen ainakaan vielä.

Unelma vartaloni olisi:
Kiineä jossa näkyisi vähän vatsalihaksia eikuintenkaan pullotten. Reidet saisivat olla myös kiinteämmät. Muutenkin haluasin että kokoni olisi kahdella tai yhdellä numerolla pienempi. En oikeastaan muuta nyt keksi ennen kuin olisin tuohon tulokseen päässyt. Niin ja ihon väriä muuttaisin vielä siten että se olisi sellainen että siihen sopisi mustat ja blondit hiukset. Eli ei liian tummaa eikä liian vaaleeta.

Ja kasvothan eivät minusta kuulu vartaloon mutta pistän silti tähän:
Niin no muuttaisin nenääni ainakin jotenkin ja sitten huuliani myös erilaiseksi. Ottaisin muös luomet pois naamastasni, ne ärsyttävät minua aina. Sitten ottaisin vähäisen kaksoisleukani pois (jos sitä nyt voi kutsua kaksoisleuaksi).  Silmien värin laittaisin vihreiksi.
It withers and withers.

Kultapiisku

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #51 : Kesäkuu 05, 2005, 13:15:11 »
Painoni ja ihrapitoisuuteni on heitellyt viimeisen vuoden sisällä rajusti, se on vaikuttanut toki myös vartaloon.
Vielä viime syksynä omasin tavallisen 12-vuotiaan tytön ruumiin, ei ylipainoa, enkä myöskään painanut liian vähän. Joulun aikana lihoin kymmenen kiloa, mm. jalkani kasvoivat niin, että iholle syntyi jopa raskausarvennäköisiä jälkiä. Olin itse ihan sinut asian kanssa, mutta eräänä kauniina päivänä mutsini huomautti, että minulla on selluliittia ja raskausarpia. Arvatkaa, satuttaako se murkkuikäistä kimmaa, jonka itsetunto ei ole muutenkaan mikään loistava? Parin kuukauden kuluttua oli terveystarkastus, jossa lekuri kertoi, että aloin olla ylipainon rajoilla. Aloin laihduttaa, vailla lupaa tottakai. Sain kuudessa viikossa pois 3 kg, ja olin taas normaalipainoinen.
( anteeksi tämä elämäntarina. )

No. Nyt sitten. Olen saanut myös pömppömahaani pienemmäksi, eivätkä reidet ole ihan niin pahat kuin ennen. Rasvaa ei ole mitenkään järjettömästi, minulla on päärynävartalo, mutta täytyy sanoa, että olen ihan suhteellisen tyytyväinen, vaikka yritän edelleen säännöstellä syömisiäni ja liikkua enemmän. Pakko sanoa, että haluaisin saada pudotetuksi vielä muutaman kilon. ( tässä kohtaa kaverit sanoivat, että mulla oli alkava anoreksia. )

Niin, aivan. Minulle keho on hyvin tärkeä asia, ei pelkästään sen vuoksi, miltä se näyttää. Tiedämmehän, että liikalihavuus tai liika...laihuus (?) voi aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Olen nyt jtn 155-158 cm, painan viimemittauksen mukaan 54 kg, nyt olen saattanut pudottaa kilonkin. Olen hieman pönäkkä, mutten päällepäin lihava. Rasvaa on enimmäkseen vyötäröllä ja reisissä, ne saa peitettyä löysillä vaatteilla.

HALUAN PAINAA 50 kg, edes sen verran. Samperi soikoon.

Möhköfantti

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #52 : Kesäkuu 05, 2005, 21:47:22 »
Voisin sanoa etten ole tyytyväinen vartalooni.

Kroppa on minulle aika "arka" asia. En jostain syystä halua, että sitä kommentoidaan. Pyrin unohtamaan koko asian, sen, että en ole ehkä lannganlaiha. Olen kyllä hoikka, normaalipainon alapäässä enemmän kuin yläpäässä, mutta olen ns. laiha läski. Olen todella kriittinen kroppani suhteen, eikä asiaa yhtään helpota se, että ystäväni kroppa on täydellinen. Ette usko sen olevan täydellinen, mutta se on. Siinä ei todella ole virheen virhettä. Ystäväni ei ole vain laiha, vaan kauniin lihaksikas urheiluharrastuksensa takia. Olen murrosikäinen, ja kyllä se vähän itsetuntoa kolhii kun ystäväni vie kaiken huomion niin mies- kuin naispuolisten.

Kaksi vuotta sitten olin kymmenen kiloa laihempi, vaikkakin muutaman sentin lyhyempi. Nyt minulla on muotoja, mutta vihaan niitä. Haluan takaisin sen edellisen vartalon. Ottaa päähän kun lempifarkut eivät enää mahdu kunnolla jalkaan. Joku kaverini kysyi, miksen käytä niitä farkkuja enää? Siinä sitten häpeissäni vastasin, että ne ovat jo niin menneen talven lumia. Kyllä siinä vähän pala kurkkuun nousi.

Huono itsetuntoko? Kyllä, mutta toivon mukaan se tässä iän mukana vähän paranee ja tasoittuu.

dimou

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #53 : Kesäkuu 06, 2005, 17:02:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Feelie"

Toivottavasti tuossa on tullut jokin kirjoitusvirhe, painoindeksisi on 15.4! Terveen ihmisen painoindeksi on 18,5 - 24,9. Alle 15-menee sairalloisen alipainon määritelmän alueelle. En suostu uskomaan tuota sinun jälkimmäistä lausettasi. Sanon suoraan, kuulostat hyvin pelottavalta!


Kannattaa ottaa huomioon myös se, että Quinetta mitä selvimmin on vielä kasvuiässä, jolloin painoindeksi alhaisenakin saattaa olla normaali. Minäkin muutama vuosi sitten menin nälkiintyneen puolelle painoindeksini kanssa, mutta nykyään kun olen kasvanut lopullisiin mittoihini olen tuttu ja turvallinen 20,8.

Poissa Ulputti

  • harmaan loputon tihku
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Unelmavartalot
« Vastaus #54 : Kesäkuu 06, 2005, 21:51:46 »
Lainaus käyttäjältä: "Önde"
Mulle tää keskustelu on lähellä sydäntä, koska mä oon reilusti ylipainonen. Mä oon 15 vuotias, olen 171 cm pitkä ja painan 76kg. Ylipainoa? Kyllä, ja paljon!
Mikäs provo tämä oikein on? Kuulepas kansalainen, meistä ei ole kivaa lukea asiattomuuksia. On olemassa ihmisiä, joilla todella on ylipainoa, ja naurettavuuksien lateleminen huvin vuoksi ei ole kivasti tehty heitäKÄÄN kohtaan.

Toisaalta, jos tosissasi olet sitä mieltä, että olet läski, niin järki käteen. Löysän lihan saa kuriin liikkumalla, älä tuijota painoasi vaan pikemminkin vaatteisiin mahtumista, oloa ja peilikuvaa.

***

Istukaapas tallikkaiseni alas, täti kertoo.

Olen 172 pitkä. Painan 76kg. Rinnat ovat kokoa 75DD. Jalat 42. Kädet 8-9. Päässä silmälasit. Vyötärönympärys ~80cm, lantio ~105cm.

Olenkin jonnekin jo valitellut hinkeistäni, jaloistani, ihottumastani yms. mutta tämä topikki on vielä raiskaamatta. Mistäs aloittaisin?

Alaraajani
Niistä pidän. Pohkeeni ovat älyttömän voimakkaat ja piukeassa kunnossa, ja vahvat akillesjänteeni (jotka tosin tekevät nilkoistani paksut) toimivat ihanasti. Reisissä on voimaa, tosin rasvakerros on vielä hivenen liian runsas. Kyllä se tästä kun vain jaksan liikuskella. Karvoitus tosin on ehkä liiankin hyvinvoivaa, mutta minkäs mahdat.

Kenkiä ei tahdo löytää.


Torsoni
Peräsimeni on - no, mahtava. Mukavasti pyöreä ja pehmeä, ei roikkuva. Sen päällä on hyvä istua. Lanteilla ei ole suhteessa yhtä paljhon rasvaa kuin reisissä, sillä lonkkaluuni näkyvät selvästi (jo niitä onkin odoteltu). Vatsakumpuni on nyt vähemmän nyttävä kuin kymmenisen kiloa sitten, mutta yhä pyöreä. Minusta sen kuuluukin olla niin. Ei nainen ole nainen ilman massua. Mahan yläpuolella on rintakehä, joka on aika hassu juttu. Ensinnäkin, kylkiluuni näkyvät edestä. Toisekseen, rintani ovat kuin monen lapsen äidin. Ne ovat isot ja roikkuvat. Olen monia kertoja jo ajatellut pienentäväni ja kohotuttavani niitä jossain. Jos rehellisiä ollaan, en tykkää olla liikuntatuntien yhteydessä pukkarissa, koska näen siellä liian paljon ihania tytöntissejä, pienehköjä tai keskikokoisia, napakoita, terhakoita - ja ne nännit nöpöttävät aina yläviistoon! Omani osoittavat maata kohden, koska rintani tosiaan roikkuvat. Tunnen rintani rumiksi, ja kauhunsekaisia ajatuksia vilisee päässäni: miltä mahtavatkaan näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä?

Tiedän kyllä, että ne ovat huomiotaherättävän suuret. Olen kyllä huomannut, että kaula-aukkoni kerää katseita. Arvaan, että useampi teinipoika on puolihuolimattomasti uneksinut niistä.

Mutta kun ne ovat aina tiellä!!! Rintaliivien osto on tuskaa. Paitakaupoilla tunnen itseni luonnonoikuksi. Ne vetävät puoleensa huomiota silloinkin, kun haluaisin hiipiä harmaana katupölyssä. Joudun käyttämään aina rintaliivejä. Ne ovat tiellä halatessa, liikuntatunneilla (selkälihasliikkeet!!) juostessa, nukkuessa... Jos yritän ohittaa jonkun ahtaassa tilassa, ryntääni koskettavat häntä.

Niin. Ja ne saattavat vielä kasvaa.

Selkääni olen muuten erittäin tyytyväinen, mutta ihottumaa siellä on.


Käteni
Näistä ei oikeastaan muuta kuin että omistan yhden parin ja hyvät ovatkin :) Sormikkaita (venymättömiä) on vaikea löytää, koska sormeni ovat pitkät - isot mallit levenevät liikaa.


Pituuteni
Olen tottunut olemaan pisin tyttö. Ala-asteelta aina yläasteen loppuun olen ollut ikäluokkani pisin, jopa pidempi kuin vanhemmat oppilaat. Siksi tuntuukin hassulta tulla kadulla vastaan jotain todella pitkää naista, esim. 185cm pitkää. Pituudestani en koe koituvan haittaa.

Korsettini
Omistan kohta sellaisen. Se tulee korostamaan jo luonnostaan kapeahkoa vyötäröäni entisestään, ja tulen näyttämään tyrmäävältä 100-65-105 -figuurissani ^^
pecc@QuakeNet

chimera

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #55 : Kesäkuu 07, 2005, 13:22:09 »
Oi mkä loistava topic! ._.

Itseasiassa olen aikalailla tyytyväinen itseeni. Empä ainakaan valita, kamalasti.
Olen melko pitkä ja sitten vielä hoikka. Nimenomaan hoikka, koska laiha kuulostaa minun korviini siltä, että olisi sairaan laiha. Toivottavasti ymmärsitte.

Olen tehnyt töitä, todella paljon töitä, sen eteen että hyväksyisin alipainoisen itseni sellaisena kuin olen.
Kädet ovat orankimaisen pitkät ja kapeat, lantioita ei ole edes mainitsemiseksi ja sitten on vielä pitkät kaninjalat.
Olen ihan tyytyväinen.
Pitkät ja hoikat jalat ovat mielestäni kauniit, pitkistä käsistä voi olla hyötyä, mutta kapeille lanteille on tosi vaikea löytää hyvin istuvia housuja, kun ei se ahterikaan ole mitenkään kamalan iso.

Hmm. Se mistä en erityisesti pidä.. Nenä! Ihmeellisen näköinen, katsottiin sitä sitten edestä tai sivusta. Onneksi se ei takaa katsottaessa näy. :D

Ehkä joillekin se meikkaaminen tuo lisää itsevarmuutta, mutta mulle ei. Voin ihan hyvin käydä hakemassa postin, viedä roskat, käydä kirjastossa, kaupassa ja koulussa ilman meikkiä. Inge Paniken.
Mulle meikki ei ole mitenkään pakonomainen pakkomielle. ((olipa muuten tyhmästi ilmaistu))
Ehkä sitä omaa epävarmuutta sitten yritetään peitellä meikein. Tiedän tyyppejä.

Kauneus on väärinymmärretty käsite nykyään. Monien mielestä kauneutta on se, mitä media tuputtaa. Onneksi on ihmisiä jotka ajattelevat eritavalla.
Tack.
Hei.

Flo Fly

  • Ankeuttaja
möh...
« Vastaus #56 : Kesäkuu 07, 2005, 14:04:34 »
Minä en ole tyytyväinen vartalooni. En todellakaan.
Olen lihava. Tai en oikeastaan. Ei minua ole koskaan haukuttu sen vuoksi (paitsi entinen paras kaverini, heh), ja luokallamme on paljon lihavampiakin.
Minua ei oikeastaan voi sanoa lihavaksi, ei varsinkaan laihaksi, muttei ihan "normaalikokoiseksi" myöskään. Terkkarilta sain tietää totuuden: alimittainen ja ylipainoinen. Ihanaa. :P

Tahtoisin siis todellakin muuttaa vartaloani. Pidempi ja laihempi. Kiinteämpi. Samalla siis kauniimpi, ainakin tuntuu siltä, että lähes kaikki ihannoivat mallin vartaloa, sellaisia laihoja ja pitkiä. Ja kauniita. Muka. (Itse en ole törmännyt kauhean moneen oikeasti kauniiseen malliin, mielestäni mm. missikisoissa esiintyvät naikkoset eivät ole mitään kauhean ihania, tai ehkä vartaloltaan, ei usein muuten... x) Mutta tämä ei kuulu topicciin... heh...)

En kuitenkaantahtoisi olla mikään luuranko, jonka yllä nahka riippuu kuin vain kerroksena luiden päällä.
Aivan. Kiinteä iho, hoikka olemus, pituutta lisää, siinä minun unelmavartaloni. ^^

Ei, ei, ei. Ei sittenkään.
Kiinteä iho, hoikka olemus, mutta pituutta ei tarvitse. Olisi ihanaa olla lyhyt ja laiha... x) Söpöksi sen ajattelin... ^^

Sharida

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #57 : Kesäkuu 07, 2005, 22:45:11 »
Enkö ole jo tänne kirjoittanut??!!! No en näköjään eli olen melko tyytyväinen itseeni. Paino indexissä seisoo että olen ok, tunnen silti itseni hiukan pyöreäksi mutten ota siitä paineita niinkuin vuosi sitten. Käyn vaa'alla aika vähän, en siis tarkalleen tiedä kuinka painava olen mutta viimeksi vaaka sanoi että 61 kg. Auts, kun ottaa huomioon että olen 164 cm pitkä mutta koitan selvitä, eikä tuo nyt niin paha ole, se on lihasta ^^

Eniten pidän itsessäni etureisistäni ja ulkoreisistä (jos joku tajuaa, en tiedä oikeita termiä niille jalan osille) koska ne ovat melko lihaksikkaat. On ihana jännittää niitä ja ne on heti sellaiset kiva kovat jajajaja... Sisäreisi taas ei ole mikään ihana lihas möykky, päin vastoin, siksi pidän enemmän hameista, mutta koska olen käytännöllinen pyöräilevä ihminen en niitä voi käyttää kovin usein.

Toinen juttu josta pidän on lantio. Jos puen vartalonmyötäisen hameen se korostuu kivasti. Pidän leveästi lantiosta, se näyttää jotenkin niin naiselliselta vaikka en vielä "täydellinen" nainen olekkaan. Mutta jos vyötäröni saisi vielä kapoisaksi niin olisin tyytyväinen. Tiimalasi vyötärön tahtoisin, saan ehkä hankittua korsetin niin se toivottavasti saa hiukan muotoa esiin.

Asioita joista en pidä on ihan liikaakin. Kaikki tuntuu olevan läskiä vastaan, niin myös minäkin, eli jenkkakahvat ja maha, olemattomat rinnat (kyllä ne siitä kasvaa tiedän tiedän ^^), pienet silmät ja hännän huippuna käteni (tarkalleen se kohta missä on hauis). Hauiksen kohdalla on siis joitakin epämääräisiä näppylöitä, en tiedä mistä ne ovat ilmestyneet mutta ne ovat onneksi aika huomaamattomia. Onko jollakin kanssa tälläisiä ja tietoa mitä ne ovat? Muita minun ei tarvitse edes selittää, kukapa ei pitäisi makkaroista?

Mutta yleensäkkin olen aika sinut itseni kanssa, uimapuvussa en ole vielä valmis esiintymään julkisesti, vasta kun sisäreisistäni on leikattu pala pois (: Olen puhunut.

le loup-garou

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #58 : Kesäkuu 09, 2005, 19:42:09 »
Minä en vihaa vartaloani, mutta en siitä erityisesti pidäkkään. Minä olen pitkä tytöksi, 178,5 cm ja iso kokoinen. Minä en myöskään ole laiha, en todellakaan. Olen laihtunut noin 15 kiloa, mutta silti olen ihannepainoni ylärajoilla. Minulla on suunnattoman leveä lantio, todella pienet rinnat, iso, mutta ei kovin muodokas takapuoli, leveä nenä, paksut sormet, ohuet hiukset.. melkein kaikki on vähän pielessä. En kuitenkaan vihaa vartaloani enää samalla tavalla kuin silloin 15 kiloa sitten, silti parantamisen varaa olisi ja paljon. En kuitenkaan haluaisi olla mikään langanlaiha, kuten kaikki mallit ja missit, mutta joku kymmenen kiloa vielä painosta pois niin olisin jo paljon tyytyväisempi itseeni. Yritys on kova, aikomukseni olisi pudottaa se kesän aikana.

Niitä harvoja asioita joista ulkonäössäni pidän, ovat silmäni. Minulla on aika kauniit silmät. Ne eivät oikeastaan ole selvästi minkään väriset, niissä on vihreää ja ruskeaa, mutta ne aivät kuitenkaan ole vihreän ruskeat. En osaa oikein selittää, mutta ne ovat kuitenkin aika hienot, erikoiset. Paras asia kasvoissani hymyni lisäksi. Minulla ei myöskään juuri ole finnejä, mistä olen todella iloinen.

Minua on kiusattu ulkonäköni takia koko peruskoulun ajan, joka nyt onneksi on ohi. Sen ansiosta minulla on ulkonäöstäni pieni alemmuuskompleksi. Ajattelen, että koska olen niin ruma, en saa myöskään kaunistautua mitenkään. En kehtaa meikata tai laittaa hiuksiani tai käyttää vaatteita, joissa oikeasti näyttäisin hyvältä.  

Kyllä, minusta ulkönäkö on tänä päivänä vähän liian tärkeää. Siis tämä anorektisen laihuuden ihannointi, mallin mitat ym. Jokaisessa mainoksessa on vain niitä älyttömän laihoja, hyvä ihoisia, kauniita naisia, ei koskaan ketään tavallista ihmistä, tai ainakin hyvin harvoin. Kyllä se saa kenen tahansa olon vähän epävarmaksi ulkönäkönsä suhteen.

Olisi todella mahtavaa pystyä hyväksymään vartaloni sellaisena kuin se on. Hienoa, että kuitenkin moni muu pystyy siihen.

Poissa franzi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot
« Vastaus #59 : Kesäkuu 09, 2005, 20:48:11 »
Minä olen itseasiassa aika tyytyväinen omaan vartalooni. Olen kyllä lyhyt, vain 150 cm (olen 13-vuotias). Se ei erityisemmin haittaa, olen tottunut jo siihen, sillä olen aina ollut luokkani lyhyimpiä. Kasvuennusteeni on 160 cm, että kyllä tästä vielä olisi tarkoitus vähän kasvaa :)

Viimeksi kun kävin vaa'alla (siitä on aika kauan) painoin sellaiset 35 kiloa. Nyt taitaa painoa olla lisää, ja hiukan olen pyöristynyt (ainakin omissa silmissäni) sillä herkkuja on tullut naposteltua ja urheilu jäänyt vähiin. Ikinä en ole lihava enkä liian laiha ollut, tällainen sopiva. Reiteni ja pohkeeni ovat kyllä aika "löllykät" ja kädet kapeat tikut. Mutta enpä minä mitään näkyviä lihaksia kaipaakaan. Ihan hyvä minulla näin on.

Kasvoissani olisi kyllä parannettavaa. Iho on sellaista rosoista, mutta ei mitenkään kuivaa silti. Finnejä ei paljon ole, onneksi. Kasvoni ovat ehkä vähän pyöreät. En tiedä, onko se huono vai hyvä puoli. Nenäni on leveä, mutta silmät on ihan kivat. Tosin toinen on vähän erimuotoinen kuin toinen. En osaa sanoa olenko söpö, kaunis tai rumakaan, en luultavasti mikään noista.

Hiuksista pidän ihan kohtalaisesti. Väri on siedettävä, sellainen ruskea. Hiukseni yltävät nykyään olkapäille, niitä on leikattu aika vasta. Eipä sillä, ne eivät koskaan ole olleet kovin paljoa pitemmät. Hiukseni ovat ohuet ja niitä on vaikea kasvattaa, mikä on päätavoitteeni. Hiukseni olen värjännyt kerran, mutta en sen takia, ettenkö pitäisi luonnollisesta hiusväristäni, vaan ihan vaihtelun vuoksi.

ujelo

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #60 : Kesäkuu 10, 2005, 17:21:40 »
En, en ja vielä kerran EN ole tyytyväinen.
Aina kaikkialle hoetaan, että teini-iässä ei saisi laihduttaa tai vertailla itseään muihin koska kasvaa vielä jne. Minä en tästä enää pahemmin kasva, eli minun pitäisi olla lopullisissa mitoissani.
En ole ikinä halunnut olla mikään lanka, enkä kyllä sen puoleen tällainen kun nytkään olen. Mutta kun haluaisin vain löytää sopivia housuja edes joskus. xD Kaikki rasva kerääntyy minulla juuri takamukseen ja reisiin, mikä ottaa tavattomasti pattiin.
Liikkua tietysti pitäisi enemmän, ja syödä terveellisemmin, mutta.
MUTTA. Pituutta minulla siis on semmoiset 167 cm, suurinpiirtein, en ole mitenkään varma, ja painoa lähemmäs 70 kiloa.
Minusta liikaa.
Lisäksi, jos päätän laihduttaa, painoni laskee vähän nopeasti ja helposti, ja nousee vielä helpommin. Liikkumisesta sen verran, että en voi sanoa, etten pitäisi siitä, mutta tarvitsisin jonkun mielenkiintoisen harrastuksen, ja sellaisiin ei ole näin pienessä paikassa mahdollisuuksia :(
Tulipas kamalan... kamala viesti. xP Kuulostan aivan ruikuttavalta teiniltä (mitä, minäkö sellainen? xD) mutta olkoon.

Chiyo

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #61 : Marraskuu 10, 2005, 15:37:22 »
Nojaa. En voi sanoa olevani tyytyväinen kroppaani, muttamutta. Minulla on päiväni :D

Olen jotain 160 ja risat/ 57. Eli normaalipainoinen. Mutta eipäs nyt innostuta liikaa. Minulla kaikki läski on kerääntynyt mahalle ja vyötärölle. Minulla on kunnon pelastusrengas vyötäröllä, aivan armottomat jenkkakahvat ja pömppömaha, jota itse kutsun 'pyllyksi', koska sen keskeltä jokin lihas vetää sitä taaksepäin, niin että se on vähän niinkuin arsen muotoinen xD Kukaan ei taas tajua. Vaikka olen laihtunut aika paljonkin ( Ala-asteella mittani olivat jtn.158/58) ja terkkari jaksaa valittaa että et kai sinä nyt vaan laihduta. Mutta pakkosanoa, en ymmärrä miten nämä jenkkakahvat saisi pois. Ehkä liikunnalla, mutta en ole vain millään löytänyt sopivaa harrastusta. Ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata tämä läskipeppu jonnekkin ja sitten vaikka itku silmässä ja hampaat irvessä kuntoilla jossain rääkkivoimistelussa. Mutta katsoo nyt ^^ Olen vasta 13, joten kasvan tästä vielä luultavasti aika mukavasti, toivotaan vain ettei paino tule perässä ^^

chimera

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #62 : Marraskuu 10, 2005, 22:13:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä... etc..


Tottatottatotta.

Olen itse myöskin kutakuinkin noissa mitoissa. Pituuteen olen melkolailla tyytyväinen, olisihan se kivaa olla 168cm pitkä, ((en tiedä miksi juuri 168cm^^)), mutta sille asialle ei voi nyt mitään.

Lihottaminen on lähes mahdotonta. Vaikka itse söisin kuinka paljon, niin en liho grammaakaan. Tai ainakin se on hyyyyvin hidasta, koska itselläni on niin kovin vilkas aineenvaihdunta.
Rakastan ruokaa ja syömistä ja ahdan itseeni kaiken elollisen ja elottoman aina kivistä männynkäpyihin.

Oma unelmavartaloni olisi melkolailla sitä mitä itse nyt olen. Reisiä, takapuolta ja käsivarsia saisi olla vähän enemmän. Siis lihasta. Rasvaa. Sitä ei vaan yksinkertaisesti ole.

Tälläisen riisitikun on kovin vaikeaa ostaa sopivia housuja tai paitoja, kun lähes kaikissa jää tyhjää ja sitten se roikkuu päällä rumasti. Toisaalta, olenkin nykyään tykästynyt tuohon löysempään housumalliin, se vaan sopii joillekin hoikille paremmin kun ylikireät, ihoanuolevat housut.

Jos jotain hyvää on sanottava tästäkin riisitikkuruumiista, niin se on pitkät ja solakat sääret. Niistä saan aina kehuja ja se on ainoa asia mistä voin olla tyytyväinen.

Avilin

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #63 : Marraskuu 11, 2005, 17:56:16 »
Hmm... En onneksi ole ainoa, jolle oma vartalo on arka asia. Se ei ole minulle vieras, mutta en voi sanoa myöskään tuntevani tai rakastavani sitä. Minulle se on sellainen pakollinen juttu, minkä kanssa pitää vain oppia elämään. Tällä hetkellä pituutta löytyy 172-173 senttiä, painoa 49-51 kiloa, täytän joulukuussa 16. Paino- ja kasvukäyräni ovat terveydenjoitajan mukaan täysin normaaleja, ja vaikka äiti aina painostani skitsoileekin, kaikki on hyvin. Haluaisin silti, että kroppani olisi toisenlainen, mutta vaikka se olisi juuri sellainen kuin unelmoisin, alkaisin todennäköisesti kaivata epäkohtia. Se on oikeastaan aika merkillistä.

Minun mielestäni vartalolla ei niinkään ole väliä, vaan sillä, että kyseinen henkilö kantaa sen ylpeästi. Oli sitten lihava tai laiha, pitkä tai lyhyt, minun mielestäni ratkaisevaa on asenne.
Mutta jotainhan täytyy vastata, joten kerron pari juttua. Tästä ei saa sitten loukkaantua. Oli ylipainosella ihmisellä millainen asenne tahansa, se ei tietenkään peitä sitä tosiasiaa, että hän on lihava. Minusta lihavuus ei ole kaunista, vaan se on terveysriski ja ruuhkabussissa aika hankala juttu. Kaunista ei kuitenkaan ole myöskään se, että on langanlaiha. Itse ehkä ihannoin tervettä ja sopusuhtaista, normaalipainon alarajalla olevaa vartaloa, jos nyt jonkinlainen määritelmä voidaan sanoa.

Lana Laney

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #64 : Marraskuu 11, 2005, 18:13:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä.


Itselläni on täysin sama ongelma kun Myyllä. Minäkin olen laiha, liian laiha. Saan kuulla tästä usein ja se ei ole mukavaa (varsinkin kun jotkin epäilivät että minulla oli anoreksia /kun tulin ylä-asteelle/ ja se ei tuntunut mukavalta). Minäkin toivoisin, että lihoaisin.

Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #65 : Marraskuu 11, 2005, 18:36:37 »
No jaa.. Pitää varmaan yhtyä edelliseen kirjoittajaan ja sanoa, että hyvinä päivinä virheitä on vähemmän, mutta huonoista päivistä ei puhuta.. :)
Olen kohta (vajaa viikko wuhuu..) 17 vuotta ja pituudeltani olen n. 163 cm ja paino (höm..) semmoinen 55kg. (hitsi tuosta tulee mieleen ihan joku tohtori palstan vastauksen aloitus..) Eli sille en ole lyhyt enkä pitkä. Painoa tietysti saisi olla vähemmän. Ainakin jos katsoo tuota kumpua jota kutsutaan mahaksi..
Virheitä on esimerkiksi kasvot. Siis ei kukaan halua tälläisia pyöreitä pallo kasvoja.. Reidet minulla on paksut.  Muutenkin jalat ovat minulla tosi pitkät. Ottaen huomioon, että esimerkiksi olen äitiäni ehkä 10 cm pidempi, mutta jalat minulla on paljon pidemmät.. (outoa...)
Kädet mitähän valittamista niissä olisi. En tiedä.. Ehkä kädet ovat sellinen mistä en keksi mitään valittamista. Minulla on pitkät sormet ja suht normaalit kädet. No jos pikku asioihin mennään niin tuossa olkapäällä olevia luomia ei tulisi ikävä..
Takapuolestahan me emme todellakaan puhu.. Siinä ei olisi mitään muuta kuin korjattavaa.. Liian iso, liian ärsyttävä. Niskat vois uusia ihan sen takia, että niihin koskee noin suunnilleen kokoajan. Ihan vaan sen takia.
En minä varmaan muuta haluaisikaan muuttaa. :) Kyllä niitten kanssa oppii elämään, etten ajatellut ruveta itteeni leikkelemään..
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

Mondschein

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #66 : Marraskuu 11, 2005, 18:59:46 »
Mitähän minä voisin sanoa vartalostani...?

Olen n. 174 centtiä pitkä ja painan n. 60 kiloa. 13 vuotta olen ja 14 tulee täyteen ensi tammikuussa. Terveydenhoitajan mukaan olen unelmapainossa eikä tässä kai taida missään olla mitään ylimääräistä. Vatsani on aina ollut melko litteä ja tavoitteena on saada pienet hieman näkyvät vatsikset, joita olen aina halunnut. Ei se tilanne nytkään kyllä huono ole, kyllä ne on aina hieman näkyneet (pitää kyllä melko tarkkaan katsoa). Enpä tiedä sitten onko minulla pienet jenkkakahvat, mutta sellaisia en ainakaan halua. Lantioni on ainakin jo nyt tarpeeksi leveä enkä halua samanlaista kuin läskiperse siskollani.

Hmmh, minun jalkani ovat epäsopusuhtaiset. Tai siis minun sääreni ovat tällaiset tikut (silti mukavat, ei ole ylimääräistä) ja sitten reidet melko paksut (riippuu miltä kantilta katsoo), huonoina päivinä ne ovat todella paksut parempina taas hyvät. Polveni olen vuosien aikana oppinut hyväksymään, ei ne nyt niin kauheat oikeastaan olekkaan. Takamuksenikaan ei ole liian iso eikä liian pieni. Eipä niissä oikein mitään valittamista.

Minua harmittaa vain selkäni, jonka olen isältäni perinyt. Se on todella pitkä, niinkuin jalkanikin, niistä kahdesta pituuteni koostuu. Selän pituudessa ei tietenkään pitäisi olla mitään valittamista, mutta ette usko kuinka kipeä se joskus on. Niin kipeä, että meinaa itku tulla. Eikä auta vaikka mihin suuntaan vääntää. Jaloissa taas on se ongelma, että en ole ikinä koskenut jalat suorassa varpaisiini vaikka kuinka notkeutta välillä riittäisi (lähellä kyllä on ollut, murr).

En ole ikinä harkinnut laihduttamista, mutta silti hyvin oudosti kesän aikana saatoin lihoa pari kiloa ja nyt taas ollaan mahan kanssa hyvässä yhteistyössä o_O Se oli hyvin outo lihominen ja laihtuminen, tai sitten kuvittelin omiani. Minä en kyllä ikinä kiinnitä huomiota toisten vartaloihin (ainakaan kauheasti), ellei niitten lantiofarkkujen vyötärön yli pursua jenkkakahvat ja valtava maha.

Minusta unelmavartalo on kiinteä ja sopusuhtainen eikä mikään langanlaiha luikku. Itseäni yritän nyt patistaa vatsiksien tekoon ja lenkille joka päivä, jos ne lihakset rupeaisivat tulemaan esille paremmin. Urheilullinen vartalo on aina ollut haaveeni ja toivon sen saavani.

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot
« Vastaus #67 : Marraskuu 11, 2005, 20:33:57 »
Olen tyytyväinen itseeni ihan tällaisena. Ei minulla oikeastaan koskaan ole ollut mitään suurempia kriisejä itseni kanssa. Mitä nyt joskus valittaa ihan kaikesta (joskin silloin valitus todella kohdistuu kaikkeen muuhunkin).

Olen 161 cm pitkä. Ennusteen mukaan minusta piti tulla noin 9 cm pidempi, mutta tällaiseksi sitä jäätiin. Pidän kuitenkin tästä.

Painostani minulla ei ole itse asiassa harmainta aavistustakaan, mutta kaipa se jossain siinä 50 kg:n nurkilla pyörii. Ja saa aivan vapaasti pyöriä. Minä en puntaria pahemmin tuhlaile. Ihan sama mitä painan, kunhan olo on mukava. Paino ei ole koskaan ollut minulle ongelma.

Ennen en pitänyt kasvoistani ja kyllä sitä välillä todellakin tulee sellaisia kohtauksia, että ei - miksi nuo kasvot tuijottavat aina aamulla peilistä? Mutta sitten sitä ajattelee, että se olen minä, vain ja ainoastaan minä. Ainutlaatuinen yksilö. Ja sitten sitä hymyilee ja tietää olevansa oma itsensä, vaikka se ei vastaisikaan kaiken maailman kauneusihanteita.

Nenäni kanssa minulla oli joskus ongelma, koska en pitänyt siitä lainkaan, mutta nykyään olen sinut jopa sen kanssa. On paljon helpompaa olla vihaamatta omaa nenäänsä kuin irvistellä sille joka aamu.

Nykyään kaikki ovat vain niin sokeita katsomaan omaa vartaloaan. Sitä tulee ajatelleeksi, että kauneusihanteita tulisi noudattaa. Mutta jos kaikki olisivat kopioita toisistaan, niin kaduilla kävelisi aina uudelleen vastaan samoja ihmisiä samasta muotista. Ei sekään olisi kovin kivaa. Kaikilla on yksilölliset piirteensä ja se on hieno asia^^

Hanjeu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #68 : Marraskuu 12, 2005, 09:44:02 »
Minä olen pitkä, siis 180 senttiä. Olen ylpeä pituudestani, mutta toivoisin yhä että kasvaisisin vielä, jotain 187 senttimetriä olisi kiva. Minulla on pitkät sääret ja isot jalkaterät ja kädet, että joudun käyttämään miesten kenkiä ja hansikkaita. Lisäksi olen harteikas, ja minulla on lyhyt ja tanakka kaula.

Pituuden vastapainoksi...no, minä olen lihava. Ylipainoinen. Läski. Siis ihan totta, minulla on runsaasti ylipainoa, jotka haluaisin pois. Toivoisin painavani edes 70 kiloa, sillä olen oikeasti ylipainoinen, vaikka painoni 'jakaantuu tasaisemmin' kun olen näin pitkä, enkä näytä niin lihavalta kuin 170 senttinen samanpainoinen. Toivoisin oikeasti että laihtuisin, mutta kaikki yriykst säännöstellä syömistäni ovat karahtaneet karille. Olen mielialasyöjä, eli iloisena päivänä voin olla miltei koko päivän syömätt, (vaikka illalla onkin sitten törkeä nälkä) mutta jos on vähääkään surullinen...noh. Se näkyy, sillä alan ahmia. Harmi vain että minulla on vartalo, jossa jokainen syömäni ruokapala jää joko ahteriin tai vatsanseudulle.

Rintani ovat omasta mielestäni pienet, mutta en nyt ala haluta niitä muuttaaan. En kaipaa isoja rintoja, ne eivät antaisi minulle mitään iloa, joten miksi niitä pitäisi saada?

Kasvoistani olen ihan ylpeä, vaikka naamassani onkin aikalailla finnejä, ja ne ovat hyvin suomalaisen nkäköisiä. Eli pottunenä, syvällä olevat ilmät, leveät kasvot ja jne. Tosin olen halunnut jo pitkään piilolinssejä, sillä olen totaalisen kettuuntunut näihin rilleihini, joita ilman en näe MITÄÄN.

Muuten vartaloni on omasta mielestäni hyvä ja persoonallinen, kunhan ne läskit vain menisivät pois.

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot
« Vastaus #69 : Marraskuu 28, 2005, 14:08:57 »
Lainaus käyttäjältä: "chimera"
Lihottaminen on lähes mahdotonta. Vaikka itse söisin kuinka paljon, niin en liho grammaakaan. Tai ainakin se on hyyyyvin hidasta, koska itselläni on niin kovin vilkas aineenvaihdunta.
Rakastan ruokaa ja syömistä ja ahdan itseeni kaiken elollisen ja elottoman aina kivistä männynkäpyihin.


Sama ongelma. Olen koko elämäni taistellut alipainoa vastaan. Nyt vihdoin alkaa jotain painoa kertyä ja painoindeksi on silti alle 17. Sen sitä saa kun on 190cm ja vilkas aineenvaihdunta.

Ihmettelen kovasti miksi ihmiset löytävät aina jotain valittamista ulkonäöstäni. Yleensä olen liian pitkä tai luuviulu. Tiedän kyllä molemmat ongelmat. Olisin mielelläni saman painoinen ja 15cm lyhyempi, vaikkei nyt pojille sillä painolla ole niin paljoa väliä(kunhan ei ole liikaa tai liian vähän).

Eniten ottaa päähän se, että vaikka minulla on aivan yhtä paha paino-ongelma kuin ylipainoisilla, ihmiset kohtelevat minua aivan eri tavalla. Lihavaksi ketään ei saa sanoa, mutta laihuudesta on pakko huomauttaa. Olen huomannut, että tytöillekin kelpaa paljon paremmin painoindeksi 16.6 kuin 26.6, vaikka minulle kuittailevatkin, että olen aivan liian hoikka. En tietenkään ole sitä mieltä, että liikakiloista pitäisi jollekin kokajan huomautella. Päin vastoin minua ärsyttää se, että olen ongelmani kanssa enemmän hyväksytty kuin ihminen päinvastaisen ongelman kanssa.

Pidän muuten. Sellaiset kivat siniset leuan alle juuri juuri ulottuvat (ja nyt myös tupeeratut). Silmistänikin pidän aika paljon. Ruskeat kun ovat niin tuovat hienon kontrastin sinisen kanssa. :)
-

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #70 : Marraskuu 28, 2005, 15:27:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Päin vastoin minua ärsyttää se, että olen ongelmani kanssa enemmän hyväksytty kuin ihminen päinvastaisen ongelman kanssa.


Johtuneekohan siitä, että alipainoa on vaikeampi tajuta ja huomata? Jos kadulla kävelee vastaan ensin todella "läski", kuten heitä monesti nimitetään, ja hänen jälkeensä langanlaiha "hongankolistaja", niin luultavasti ajattelen ennemmin tämän pyöreämmän ihmisen olevan kaukana yleisestä kauneusihanteesta. Onhan tuo laiha juuri "niin kuin ne mallit ja ne muuta kauniit ihmiset". Luultavasti näin, vaikka se ei oikein olekaan.
Ennen vanhaan ihmisten kauneusihanteena oli pyöreä ja muodokas vartalo, ellei jopa "lihava" vartalo. Johtui siitä, että pyöreämmistä ihmisistä näki, että heillä on rahaa, jolla syödä. Nykyään kauneusihanne on toisin päin, täytyy olla niin laiha, ettei löydä sopivaa vyötä pitämään housuja ylhäällä.

Itse en ole koskaan ollut täysin ihannemitoissa. Olen ensinnäkin lyhyt, n. 157 cm pitkä. Tiedän, olen nuori ja kasvan vielä plaaplaa. Mutta kun en kasva. Koko sukuni äidin ja isän puolelta on lyhyttä. Terkkari sanoi, että erittäin hyvällä tuurilla kasvan 165 cm pitkäksi, ja sekin hyvin epätodennäköistä. Luultavasti minusta tulee 160 cm pitkä. Mieltä ylentävää, eikö?
Olen perinyt äitini suvun puolelta pyöreyden, joka ei kuitenkaan minulla ole läheskään yhtä paha kuin äidilläni, sillä olen saanut geenejä myös isältäni. Olen ehkä jonkun mielestä sopusuhtainen, toisen mielestä en. Omasta mielestäni en.

Olen periaatteessa ihan tyytyväinen vartalooni. Se ei ole "lihava", eikä liian pyöreä, muttei myöskään laiha, mikä on mielestäni hyvä. Älytön laihuus kun ei jostain uskomattomasta syystä ole minun kauneusihanteeni.
Haluaisin kuitenkin laihtua hieman. Olen epätoivoisista laihdutusyrityksistä huolimatta onnistunut pysymään entisissä mitoissani. Vain rasvaa on kropastani hävinnyt, ja lihasta tullut tilalle luvattoman paljon. Niin, lihakset.
Suurin ongelmani on reiteni. Ne ovat yksinkertaisesti liian isot. Minulla on vaikeuksia löytää housuja reisieni takia. Se on masentavaa. Vielä enemmän ottaa hattuun se, että reiteni ovat melkein pelkkää lihasta.
Minulla on hyvä lihaskunto, olen ylpeä siitä. Yleiskunto onkin ihan toinen juttu, ja siksi en siitä nyt puhu.
Lhaksikkuus on minusta sikäli hyvä asia, minun kauneusihanteeni on ehkä eneminkin lihaksikas ja muodokas, kuin lihakseton ja laiha kuin tikku. Minusta ei ole kovin naisellista olla kamalan laiha, ja tällä tarkoitan nyt todellista laihuutta.

Lainaus käyttäjältä: "silkkinauha"
Useissa housuissa takapuoleni on miltein huomaamaton


Minun takapuoleni on aika iso, muttei se tuota minulle mitään ongelmaa. Onhan Jennifer Lopezillakin iso perä. ;>

Aiala Wermento

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #71 : Marraskuu 28, 2005, 19:51:09 »
Hmm.. Oon just ja just tyytyväinen ihteeni. En oo vaa'asta kahtonu paljonko sitä painoa on, mutta ei sillä kyllä omasta mielestä nyt mitään väliä oo, kunhan omasta mielestä näyttää hyvältä. Äidin mielestä oon "kauheen laiha" Nyt tyttö syö!" mutta omasta mielestä just sopiva. Niinku myös terkkarikin sanois miun olevan.

Ulkonäkö. Tyytyväinen. Poikamainen, mutta silti miut tunnistaa tytöks. Eli ei valittamista. Kaikki oon niinku ite haluan. Hiuksetkin sain kesällä leikkauttaa lyhyiksi, vaikka äiti epäili ettei se ois hyvä idea. Nyt se on toista mieltä.

Melkein jokaisella meidän koulussa on älytön päähänpinttymä että pitäis olla just niinku kaikki jossain leffoissa. Haloo ihmiset! Miks ei voi olla tyytyväinen just sellasenaan ku on? Vaan pitää alottaa kauheet dieetit ja sen sellaiset että varmasti sais kerättyä katseita jokaiselta miehenpuolikkaalta joka vaan vastaan sattuu kävelemään.

Arktinen Banaani

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #72 : Tammikuu 02, 2006, 17:09:39 »
Tyytyväinen? Ehkä. En.

Olen aina tykännyt olla pieni ihminen (alle 160 cm). Ja olen tottunut siihen, jos joku kiusoittelee minua pituudestani, enkä jaksa välittää siitä. Minulla on lapsen käsi. Toisaalta se on söpöä, mutta pienet sormet haittaavat pianon soittoa. Rinnat taitavat olla ainoat, joihin olen tyytyväinen. Eniten inhoan pömppömasuani. Tahdon sen pois. Haluan sileän ja tasaisen vatsan. Kuulostaa aika pinnalliselta, mutta en voi mielihalulleni mitään. Yritän kiinteyttää vatsaani ja samalla laihduttaa. En ole ylipainoinen tai mitään, ihannepainossani jopa, mutta olen vain pinnallinen.

Fistandantilus

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #73 : Tammikuu 02, 2006, 18:03:04 »
Tämä onkin mielenkiintoinen topic, pari ensimmäistä sivua lueskelin ennen kuin päätin kirjoittaa oman mielipiteeni.

Ensin tämä painoindeksiasia, koska se etenkin oli esillä paljon. Olen 174 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 59 kg. Indeksin mukaan olen normaalipainoinen, joidenkin taulukoiden mukaan alarajoilla. Tällä hetkellä lisäyksen laitoin, koska viime keväänä painoin 65 kg, kesällä laihduin kymmenen kiloa koska jännitin loppukesän kielikurssiani ja rippileiri jolla olin isosena, oli rankka. Nyt painostani on tullut neljä kiloa takaisin, mikä on kai ihan hyväkin asia. Olin tosin onnellisempi 55-kiloisena, vaikka kuinka olisinkin ollut alipainoinen, näytin hyvältä vaatteissani :).  Terveystarkastuksessa minua järkytti kun terkkari mittasi ja punnitsi minut, näki lukemat joihin siihen mennessä olin ollut tyytyväinen ja sanoi: "Olet tällä hetkellä aika lailla ihannepainossasi, mutta katsele vähän, mitä pistät suuhusi." Tuli ikävä olo, sellainen, että olisin aivan indeksin ylärajoilla ja vaarassa tulla ylipainoiseksi. Minusta terkkarin asenne oli väärä, silloin harmitti ja jos vielä olisin neljätoistavuotias, olisi varmasti harmittanut enemmänkin. Nyt olen kuitenkin 16-vuotias, ja useimmiten melko tyytyväinen itseeni, ottaen huomioon etten liiku vapaa-ajallani lainkaan.

Rintani ovat pienet, kuppikokoni vaihtelee 75A:n ja B:n välillä, pitäisin enemmän pysyvästä B:stä, varmuuden vuoksi vaikka C:stä. Tämä koko on kuitenkin melko yleinen mm. kaveripiirissäni, eli ehkä selviän näinkin, ja voihan sitä käyttää topattuja silloin kun kaipaa itsetunnon kohotusta(tässä suuremman koon kaipuussa saattaa olla syynä entinen poikaystäväni, joka tuntui ihannoivan suurikokoisia rintoja... ei päin naamaa tosin, mutta silti).

Omistan silmälasit, mistä olen onnellinen. Nenäni kun on melko suoralinjainen, ei nyt voi haukannenäksi sanoa koska se ei ole niin pitkä, mutta sellainen olo tulee, ja siksi olen onnellinen laseistani, koska niiden takia sitä ei huomaa, koen että lasit sopivat minulle. Vahvuuteni miinusluokassa ovat kuitenkin tällä hetkellä jo -9,5, ovat kasvaneet koko ajan, joten toivon että kasvu loppuisi ja voisin 18-vuotiaana mennä silmäleikkaukseen. Haluaisin pienet vahvuudet, koska tällaiset vahvuudet hintavuutensa lisäksi omaavat silmiä pienentävän haittavaikutuksen. Minulla tosin on bambin silmät, eli ei sitä niin huomaa, mutta mieluummin pitäisin silmieni oikean koon :), koska pidän lautassilmistäni.

En meikkaa lainkaan, koska, vaikka kenties hallitsisinkin taidon, en koe siihen tarvetta. Ja luonnollisuudesta ei voi olla mitään haittaa, suuret punaiset finnit ovat ainoat, jotka meikkaan, nekin tosin harvemmin, piiloon.

Minulla on suurikokoiset kädet, pitkät sormetkin, mutta en voi inhota niitä, koska jos käteni olisivat eri malliset, en välttämättä osaisi piirtää(ja koen omaavani lahjoja kyseiselle alalle, tuskin muuten olisin opiskelemassa alaa...). Ja rakastan pitkiä sormiani, kestän sitten tyylikkäiden hansikkaiden löytämisen vaivan. Myös jalkani on melko suuri 40-42 riippuen kengästä. Harvemmin  kuitenkin on tullut ongelmia kokojen löytämisessä, ongelma on yleensä vain se, että kaipaan malleja joita ei ole markkinoilla XD. Joskus tosin koin suuren pettymyksen kun pitkän etsimisen jälkeen löysin kauniin vihreät tennarit, ja sitten niidne koot loppuivat ennen minun kokooni tulemista....

Hiukseni ovat luonnostaan vaaleat(tällä hetkellä niissä on musta väri päällä, mutta sentin juurikasvun takia olen menossa värinpoistoon), voisi sanoa syksyn viljan väriset. Pidän siis omasta väristäni, joskus vain kaipaa vaihtelua. Laadultaan ne ovat melko hauraat, mutta niitä on paljon, joten näytän paksutukkaiselta. Lisäksi ne ovat uskomattoman luonnonkiharat, mikä vielä vahvistaa paksuuden näköä, ne kun kihartvat milloin mihinkin suuntaan, minä kun en jaksa hillitä tai lietsoa niitä järjestykseen. Järjestetyt kiharat eivät ole minulle ominaista, vaan kunnon harakanpesä :).

Itse asiassa ainoa asia jota todella vihaan itsessäni on ihoni, joka on toivoton sekaiho. Se on kuivuuteen taipuvainen, jos kosken siihen liikaa, mutta toivottoman rasvainen toisilta osin, eli etenkin talviaikaan etenkin selkäni on näppyä täynnä. Onkin hengelle tuskaa käyttää alkukesästä minulle rakkaita selältä avonaisia paitoja, koska iho on siihen aikaan vielä huonossa kunnossa. Aurinkoa saadessaan se kuitenkin tulee taas parempaan kuntoon, eli ehkä osaan elää senkin kanssa.

Loppujen lopuksi kun ajattelee, niin se todellakin on vain itsetunnosta kiinni, millaiseksi itsensä kokee. Ja minä olen onnistunut lähiaikoina nostamaan itsevarmuuttani, kurjistakin kokemuksista huolimatta.

sirppi

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #74 : Tammikuu 05, 2006, 23:55:41 »
En kyllä todellakaan ole tyytyväinen itseeni.
Minä olen ylipainoinen ja saan kärsiä siitä joka päivä. Koulussa mulla ei ole yhtään kavereita ja lähes kaikki kolmannelta luokalta ylöspäin vihaavat mua.
Lähes kaikki ykkös ja kakkosluokkalaiset taas pelkäävät mua. Ne luulee että oon "kovis" koska vaatteeni ovat aika tumman värisiä.
On aika vaikeeta olla tyytyväinen itseeni kun lähes joka päivä kuulen luokkalaisiltani olevani "v***n läski". Olen 162cm ja 62kg.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Unelmavartalot
« Vastaus #75 : Tammikuu 05, 2006, 23:58:50 »
Minusta vartaloni on ihan ok. Olen sellainen keskipitkä ikäisekseni, eli noin 160 cm ja olen normaalipainoinen, eli jotain 49 kg. Viime vuoden terveystarkastuksen mukaan minusta pitäisi tulla joku 173 cm pitkä, ja sitä ainakin toivon. Tykkäisin siitä, että olisin pidempi. ^^
Joskus tietysti toivon että olisin vähän laihempi, tai että reiteni ainakin olisivat kapeammat, kun mielestäni ne näyttävät aika paksuilta. Vatsamakkarat ärsyttävät myös, vaikka ei niille oikein mitään voi ellei sitten ala hulluna kuntoilla, mitä en jaksaisi. Eli tyydyn siihen ruumiinrakenteeseen minkä omaan, kun ei tämä loppujen lopuksi ole niin paha ettenkö voisi elää. ^^
Hiustenvärini sen sijaan on ärsyttävän tavallinen, eli sellainen keskiruskea (mikä tarkoittaa aika pitkälti maantienväristä ^^'). Nyt ne on värjätty mustiksi mutta lopulta väri kului pois osittain ja hiukset jäivät tummanruskeiksi. Tästä sävystä itse asiassa tykkään. Mutta muuten hiukseni sitten ovatkin aika ärsyttävät. Eivät ikinä pysy suorassa, vaan aina menevät jos jonkin moisille kiepuille. Argh.
Silmiini olen aika tyytyväinen. Ne ovat kyllä ehkä tavanomaisimman väriset ikinä, sellaiset melko hailakansiniset, mutta pidän niistä silti. Ne ovat ainakin sopivan isot ja minulla on aika tummat ja pitkät ripset. ^^
Yhteenveto tästä: olen tyytyväinen ulkonäkööni, ja minusta kaikkien pitäisi olla. Onhan tuo ehkä maailman kulutetuin sanonta ja niin edelleen, mutta silti. Kun ei sille ulkonäölleen mitään voi, kun sen on syntymälahjana saanut. ^__^ Ja mikään ei muuten ole niin ärsyttävää, kuin ihmiset jotka valittavat että ovat lihavia vaikka painaisivat jotain 35 kg ja olisivat 160 cm pitkiä, tai sitten että ovat todella rumia vaikka tietävätkin olevansa ihan nättejä. Huokaus.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Largetto

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #76 : Tammikuu 06, 2006, 01:00:56 »
Olenko tyytyväinen? Välillä.
Mä olen noin 164-165 cm pitkä ja painan noin 55-57. Musta tuntuu että olen vähän liian painava, mutta onneks se ei näy niin pahasti ulospäin.
Mulla on hoikat jalat, kavereitten mukaan todella hoikat. Olen kyllä ihan tyytyväinen niihin, en haluaisi paksumpia jalkoja. Kädetkin ovat hoikat ja sormet..? Eiköhän ne oo melko normaalipituiset, tai vähän pitkähköt ja melko hoikat myöskin. x)

Mun lantio on kapea, eikö mulla ole paljoakaan sitä peppua. On mulle kyllä sanottu että mulla on hyvä peppu, mutta ois se kiva ku olis edes VÄHÄN niitä muotoja ja kurveja. :P
Sitten rinnat. Mä haluaisin vähän isommat rinnat. Mun koko on suunnilleen 75A/B, haluaisin joku 75B/C. Mutta, ehkä ne vielä kasvaa, edes vähän? :)
Sitten asia mihin olen eniten tyytymätön. Mun maha. Mun kylkiluut on jotenki todella "isot" koska ne näkyy silleen oudosti aina! Sitten sen lisäksi mulla on pieni pömppis, mitä inhoan yli kaiken. Se todellakin ärsyttää ja häiritsee mua pahasti. :(

Kasvoista vielä sen verran, että olen melko tyytyväinen. Mulla on kyllä vähän lapsenpyöreet kasvot, mutta oon oppinu elämään sen kanssa. Mulla on suuret, siniset silmät. Kuulemma hyvin kauniit. Mulla on todella pienet korvat ja normaali nenä ja suu. :) Mun hiukset on blondit ja melko pitkät ja mulla on etuhiukset. Nekin on ihan nätit ja tykkään, kunhan ne vähän paksuuntuu. :D

Kai mä oon ihan nätti, ainakin näin oon kuullu. Vielä kun tuon mahan saa kuntoon, niin kaikki on hyvin. :P

Sohvilainen

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #77 : Tammikuu 06, 2006, 14:28:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Lihavaksi ketään ei saa sanoa, mutta laihuudesta on pakko huomauttaa.

Tuo on kyllä ihan totta. Rupeaa välillä ärsyttämään, kun joka päivä saa kuulla huomautuksia ulkonäöstä. Sanotaan, että olet kauhean laiha, olet riuku ja mitä muuta. Todella törkeää. Riuku?! Ovat vaan itse lihavat kateellisia!

Olen ihan tyytyväinen itse vartalooni. Olen hoikka ja pitkä. Indeksien mukaan alipainoinen, mutta mitä siitä. Ne ovatkin vain keskimääräisten tulosten mukaan. Olen aina ollut hoikka, joten olen itselleni ihan normaali.
Käsiin ja jalkoihin haluaisin saada hiukan lisää lihasta. Harrastan kyllä liikuntaa (lentopalloa 2 kertaa viikossa on harkat)...

Poissa Quinetta

  • Vuotislainen
    • http://kat5u.proboards41.com
Unelmavartalot
« Vastaus #78 : Tammikuu 06, 2006, 18:05:11 »
Lainaus käyttäjältä: "Sohvilainen"
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Lihavaksi ketään ei saa sanoa, mutta laihuudesta on pakko huomauttaa.

Tuo on kyllä ihan totta. Rupeaa välillä ärsyttämään, kun joka päivä saa kuulla huomautuksia ulkonäöstä. Sanotaan, että olet kauhean laiha, olet riuku ja mitä muuta.
Juuri niin. Jos joku sanoo jotakuta liian lihavaksi, kaikki kauhistelevat, "Toi oli kauhean ilkeätä!!" tms. Jos joku sanoo jotakuta liian laihaksi, kaikki vain nyökkäilevät. Miksi ihmeessä? Eivätkö ihmiset tajua sitä, että alipainoiseksi haukkuminen on aivan yhtä loukkaavaa kuin ylipainoiseksi haukkuminen.

Minulle sanotaan päivittäin, että pitäisi syödä enemmän, hyi kamala kun olet laiha, yök, sä oot ihan tikku, jne. Mutta ylipainoisille tytöille, heille ei sanota pienintäkään sanaa ylipainosta, päinvastoin, yritetään levein hymyin sanoa, etteivät he ole edes ylipainoisia... miksei kukaan sitten tue meitä alipainoisia samalla tavalla?

Painoindeksini on nykyään 17,0. Olen ihan tyytyväinen, vaikka se onkin normaalin painon alapuolella. En itseasiassa haluaisi lihoa tästä paljon enempää, pidän siitä että luut näkyvät hiukan. Ne eivät siis ole kovin huomattavat, eivät paista, jne. Näkyvät vain hiukan, jos olen tietyssä asennossa. Siitä tulee minulle hyvä mieli, kun näen, että saan luut näkyviin, enkä edes tiedä miksi. (mutta silti, sellainen alipainoisuus missä luut näkyvät koko ajan, edes vähän, on minusta aivan kamalan näköistä)

Ai niin, ja minulla on jonkinlainen... no, en nyt tiedä onko se ongelma, mutten osaa sanoa paremmin. Minä en nimittäin pystyisi hyväksymään itseäni, jos olisin ylipainoinen. En hyväksy itsessäni ns. läskiä, ja pelkään kamalasti, että jonain päivänä painoa rupeaa tulemaan vähän liikaa. Mutta silti, minulla ei ole yhtään mitään ylipainoisia vastaan. Minua ei kiinnosta, onko joku luokassani ylipainoinen. Minä en ajattele kenestäkään ylipainoisesta mitään pahaa, sillä he saavat olla sellaisia kun ovat - mutta itselleni, en voisi sitä hyväksyä. Kai minulla on joku pakkomielle hoikkuuteen, joka ei kuitenkaan kohdistu kehenkään muuhun kuin itseeni... o_O
Roolipelien Maailmankaikkeus - (melko) aktiivinen Roolipelifoorumi.

Nox

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #79 : Tammikuu 06, 2006, 22:09:31 »
Lainaus käyttäjältä: "BlueIce"
Takapuoleni on liian iso. Vaan eikös kaikki naiset valita tästä?


En usko. Minusta on ainakin ihanaa, että minulla on ehkä hieman leveä perä.
Täällä on tainnut tulla aika selväksi, että aika moni on täällä lyhyt. Niin olen minäkin. Hieman yli 160 cm ja painoa oli 54,5 kg. Painoindeksi taisi olla sellaiset 20.1.

Se, mistä en pidä itsessäni, on että minulla on kauheasti luomia ja
hampaani ovat vinot. Minulla on ollut kahde raudat ja on jopa otettu hampaita pois, mutta ei se kidutus mitään auttanut. Tuossa vaiheessa olisin ollut mieluusti kidutuskirouksen alaisena, kuin hammaslääkärin tuolissa kaksi tuntia. No, suoraan sanottuna minua ei ole koskaan kiusattu vinoista hampaistani, eivätkä ne vaikuta itsetuntooni mitenkään. Hymyilen yhtä paljon, ellen jopa enemmänkin, kuin Hollywood tähdet ja heillä on sorat ja valkoiset hampaat.

Ja sitten muihin kohtiin. Jenkkakahvat ja vatsa. Vatsalihakset minulla eivät ole mitkään hyvät, enkä kyllä jaksa vaivautua tekemään vastalihaksia sen takia, että vatsa kiinetytyisi, sillä minulle on tullut erään pienen onnettomuuden jälkeen sellainen rasvakerros, mikä ei kuntoilemalla lähde pois. Ja reidet. Ne iänikuiset kiusankappaleet. Ne alkavat olla jo kapenemaan päin, mutta pahimmilaan, kun en jaksanut liikkua yhtään sen enempää, kun oli tarve, ne venyivät aika paljon.

Nyt olen onneksi ottanu itseäni niskasta kiinni, ja alkanut kuntoilla. En käy kuitenkaan salilla 5 kertaa viikossa ja sen lisäksi juoksen 6 kertaa viikossa 4-6 kilsaa. EI! Käyn lenkillä ja ensi viikosta lähtien alkavat taas maailman ihanimmat tanssiharkat. Ja olen alkanut harkita sitä, että pitäisi nostattaa kuntoa oikein kunnolla, sillä yksi suurimmista haaveistani on poliisi.

Tästä lyhyydestä vielä. Minua potttaa niin pirusti, kun jään tälläiseksi pätkksi. Yksi unelmistani oli lentoemäntä, mutta siihen minimi pituuteen en taida yltää, eikä tuo ruotsikaan suju niin hyvin kuin pitäisi. Mutta hyvällä mielin pidän korkoja, en näytä 215 cm pitkältä, vaan sopivalta. Joskus kenkien kanssa on "pieniä" ongelmia, mutta onneksi ne ovat harvinaisia.

Medicy, tiedän melkein miltä sinusta tuntuu tuon painon kanssa. Ennen olin juuri ja juuri normaalipainoinen, mutta yksi kesä, PAM!
Painoa tuli sellaiset 10 kiloa lisää, eikä se paino oikein osannut valita sopivia paikkoja minne se asettui. Reisiin, takamukseen ja tuohon keskivartalolle. Enkä taida niistä kylää nopeasti eroon päästä. En siis yritä laihduttaa tai mittän. Koitan päästä noista jenkkakahvoista ja hyllyvistä reisistä eroon ja saada massaa noiden käsien ympärille.

On se kyllä ihana tämä topic. Tässä voi valittaa kyllä omasta vastalosta niin paljon kuin haluaa.

Tuota.. Rinnoistani en nyt ala muuta sanomaa, kuin sen, että minusta ne ovat juuri hyvät sellaisenaan.

Keara

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #80 : Tammikuu 07, 2006, 00:34:02 »
Aloin tässä eräs kaunis päivä miettimään käsitettä ihannevartalo erään kaverini innoittamana. Ihmiset, useimmiten naiset, eivät ole juuri koskaan täysin tyytyväisiä vartaloonsa. Aina on jotain pikkuvikaa, liian isoa reittä tai perää tai liian pienet rinnat, vaikka ulkopuoliselle nämä kohdat näyttäisivätkin täysin normaaleilta ja jopa kauniilta.

Ihmiset eivät pysty myöntämään edes itselleen sitä, että pitävät jostain kohdasta vartaloaan, ja vain koska se olisi kauneusihanteiden vastaista. Otetaan esimerkiksi vaikka kädet. Esimerkin ihminen pitää käsistään ja lyhyistä sormistaan, mutta kauneusihanne sanoo, että pitkät ja sirot sormet ovat hyvät ja niillä pärjää elämässä. Silloin tuntuu mahdottomalta ajatella että ne omatkin sormet voivat olla muidenkin kuin itsensä mielestä kauniit.

Toinen asia mikä estää ihmisiä olemasta tyytyväisiä itseensä, on itsensä vertailu muihin. Faktahan on se, että oli sinulla kuinka täydelliset jalat tahansa, jossain elämän vaiheessa tulet törmäämään ihmiseen jonka jalat ovat sinua kauniimmat. Tai ainakin luulet ja oletat niin ja tunnet taas olevasi paljon mitättömämpi kuin oikeasti olet. Onneksi tässä topikissa on ollut kiitettävästi niitäkin, jotka sanovat pitävänsä jostain omasta erikoisesta piirteestään. Minusta ainakin jokin pieni erilaisuus tuo sitä kauneutta.

Itse olen koko ikäni kärsinyt tuosta monien mainitsemasta alipainosta. Nyt kun murrosikä alkaa pikkuhiljaa olemaan ohitse, olen vihdoin saavuttanut normaalipainoni, jos en jopa ihannepainoni *hyminää*. En pitänyt itsestäni alipainoisena, eikä kukaan muukaan pitänyt. Ehkä tuo lievä kiusaaminen painoni johdosta on vaikuttanut siihen, että terveysihanteeni painon suhteen on kehittynyt suhteellisen normaaliksi. En edelleenkään pidä laihoja ihmisiä kauniina. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, että laihuus voi olla ongelma siinä missä ylipainokin eikä alipainoista ihmistä tule sekoittaa syömishäiriöiseen automaattisesti. Varsinkaan jos kyseessä on nuori ihminen. Näin taitavasti venytin tilaa yhdelle saarnalle.

Takaisin aiheeseen, eli mitä mieltä minä olen vartalostani. Voisin sanoa olevani tyytyväinen. En väitä kroppaani täydelliseksi, mutta tyytyväinen olen. Olen edelleen hoikka, mutta en semmoinen luuranko kuin joskus olin. Rintani ovat melko pienet, mutta vielä minua ei ole syrjitty mistään niiden takia. Joskus isoissa kimppasaunoissa hiipii pieni epävarmuus pintaan juuri rintojen takia, mutta yllättäen olenkin saanut vain kehuja vartalostani. Lantioni onneksi pelastaa paljon, sillä se antaa minulle hieman muotoja ja korostaa vyötärölinjaani. Myös jalkojeni ja käsieni kanssa olen sujut. Sellaiset normaalit, hieman lihaksia tanssiharrastuksen tuloksena ja muuten melko solakat.

Minkälainen olisi sitten ihannevartaloni? Pystyisin nimeämään monta ihmistä joilla on mielestäni täydelliset vartalot, mutta yhdenkään kroppaa en huolisi itselleni. Pieniä asoita voisin itsessäni muuttaa, mutta muuten olen jotenkin... kiintynyt vartalooni. Sitä on oppinut elämään itsensä kanssa, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

figappel

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #81 : Tammikuu 07, 2006, 21:45:23 »
Voin sanoa samalla tavalla kuin Keara tuossa yläpuolella; "en väitä kroppaani täydelliseksi, mutta tyytyväinen olen". Se ei todellakaan ole täydellinen, mutta en edes varsinaisesti tiedä mikä sitten olisi unelmavartaloni. En taitaisi olla yhtään onnellisempi vaikka vatsani olisikin kiinteä tai vaikka olisinkin pitkä ja solakka.

En koe että minulla olisi ollut missään kohtaa erityisen voimakkaita kauneusihanteita. Tietysti olen monta kertaa kokenut turhautumista oman vartaloni kanssa, mutten siis sinäänsä ole tuominnut itseäni sen perusteella etten ole esim. pitkä tai muodokas. Olen sinut kroppani kanssa. Siitä huolimatta minusta ei taida koskaan tulla näyttelijää/tanssijaa/mallia, koska en osaa kuitenkaan hallita kroppaani niin hyvin.

Minulle on tärkeintä että itse viihdyn kropassani ja että saan pidettyä siitä kuitenkin  hyvää huolta ettei tule mitään vakavia terveysriskejä. Tiedän etteivät muut suhtaudu vartalooni kovinkaan kriittisesti (ellen miksikään malliksi hae:) niin miksi sitten itse suhtautuisin siihen niin kriittisesti? Toki aina voin löytää siitä pieniä virheitä, mutta vastapainoksi voinkin sitten hakea myös kauniitakin piirteitä. Mielestäni käteni ovat kauniit, pidän kaulastani, ja olen sopusuhtainen.
Niin, minun oma vartaloni. *halaa itseään hymyillen*

Myar

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #82 : Helmikuu 02, 2006, 23:14:14 »
Unelmavartaloni voi kuvata neljällä sanalla 'pitkät ja sirot sääret'!
Minulle on luotu mielestäni liian lyhyet ja liian pohkeikkaat sääret. Kadehdin liikunnanopettajani erityisesti lentopalloon soveltuvia sorjia sääriä, jotka todellakin ovat PITKÄT! Epäreilua.

Minulla on jokseenkin samanlainen ruumiinrakenne kun eräällä ujolla matematiikan lehtorillamme, ja oikeastaan en valita. Sillä kaikki jotka ovat nähneet JuSin treenatun varren, eivät voi olla kadehtimatta sitä.
Veikkaan että kroppani ei ole aivan yhtä timmissä kunnossa, mutta siihen suuntaan yritän pyrkiä. Ehkä se on sitten jonkunlainen tavoite-unelmavartaloni.

Eli pähkinänkuoressa:
Haluan sorjat säihkysääret jotta voin käyttää minihameita niinkuin liikunnanopettajanikin varmasti vapaa-ajallaan käyttää ja matikan lehtorin kanssa samanlainen pyykkilautavatsa olisi myös tavoitteena, ainakin unelmissa...

Hassua että unelmavartalotyypeissä käytän opettajia esikuvanani, mutta toisaalta hyvä että niistäkin johonkin on :)

Poissa Wemia

  • Hupsu.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ?
  • Tupa: Puuskupuh
Unelmavartalot
« Vastaus #83 : Helmikuu 03, 2006, 23:03:21 »
En tiedä. On päivä, jolloin tuntuu, että hitsi, näytän ihan kivalta. Mutta on päivä, jolloin näyttää ja tuntuu ihan paskalta. En pidä tavasta, jolla lantioni levenee yhtäkkiä. Vyötärö on suht kiva, mutta lantio. Yh.
Minulla on pömppömahuli, ja tönköt jalat. Polvesta alaspäin ihan siedettävät, mutta ylöspäin ei sitten ollenkaan. Pitäisi ruveta harrastamaan jotakin millä ne saisi kiinteämmiksi. Samoin kädet. Kyynärpäästä alaspäin ihan kivat, tykkään eniten ranteistani. Mutta kyynärpäästä ylöspäin, löllyvää. Niillekkin pitäisi tehdä jotakin.
Millainen on unelmavartalo?
Sopiva, ei lölly, mutta ei ole anorektisen laiheliini. Urheilullinen.
Olen pitkä siinä 160 cm ja painan 44 kg.
Naisilta ei saisi kysyä painoa.
Olisi hieno käyttää bikineitä ja minihameita. Lyhyempiä hameita kehtaan, polviin asti ylettyviä suurinpiirtein, ja topinkin ehkä jotenkuten.
Tietenkin vertailen itseäni muihin. En yleensä sano ketään rumaksi, mutta huomioin, jos heillä on vaikkapa nätit silmät. Pienoinen kehu nostaa itsetuntoa, ja tuntuu kivalta. En tarkoita että pitäisi koko ajan olla kehuskelemassa, mutta onhan se kiva jos joku vaikkapa sanoo että "hitsi sulla on nätit silmät" Aw.
Oisinpa luolassa rosvoklaanin, oisinpa rohkea intiaani!

Poissa Damie

  • Satakieli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #84 : Helmikuu 03, 2006, 23:39:11 »
En ole täysin tyytyväinen vartalooni. Mallinvartalosta olisi kuitenkin vain haittaa, koska sen ylläpitäminen vaatii paljon töitä ja minä olen liian laiska siihen. Olen normaalipainoinen, mutta sopusuhtaisuutta toivoisin enemmän, kapeampaa vyötäröä. Siitä huolimatta viihdyn omassa vartalossani.

Nykyään yhä nuoremmat lapset/nuoret alkavat huolehtia liikaa vartalostaan ja häiritsevät sen kehittymistä. He unohtavat monipuolisen syömisen, kenties säännöstelevät sen noin kahteen ateriaan päivässä. Ehkä hiukan liioiteltua, mutta kuitenkin. He omaksuvat sen, että elämässä pärjää täydellisellä vartalolla. Sillä saa unelmiensa miehen itselleen ja nousujohteisen uran. Njaah. Taidan liitoitella.

Entäpä ne nuoret, jotka ovat päästäneet itsensä rapakuntoon ja lihoneet? Eivät ole liikkuneet sen enempää kuin tarvitsee kävellä kouluun ja kotiin. Loppupäivä vietetään tietokoneen ääressä. Ei ole minkäänlaisia harrastuksia irrottamassa siitä masiinasta.
Kuuluin tähän ryhmään vielä noin vuosi sitten, vaikka en ollutkaan lihava. Olin kuitenkin rapakunnossa, minkä huomasin aloittaessani taekwon-don.

Olkaa tyytyväisiä vartaloonne sellaisena, kuin se on. Teissä pihiseen edelleen henki. Jos painonne on kuitenkin päässyt nousemaan liian korkealle, ottakaa vain itseänne niskasta kiinni ja aloittakaa reipas kuntoilu. Se kohottaa myös mieltä.

Terve sielu terveessä ruumiissa.

Edit. Ai niin. Olen noin 166 cm pitkä eli kuulun keskipitkiin ihmisiin. Painoa löytyy suunnilleen 62 kiloa.

- Damie
Get away
Run away
Fly away

Chenilla

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #85 : Helmikuu 04, 2006, 13:15:50 »
Lainaus
Vaaditaanko teistä nyky-yhteiskunnassa liikaa ulkonäöllisesti?


Kyllä, tietyllä tapaa. Etenkin naisilta. Pitäisi olla kaunis ja hoikka, mutta samalla myös kurvikas. Median luomat kauneuskäsitteet ovat sairaita, enkä usko, että kukaan pystyy niitä täyttämään luomuna, ilman photoshoppia tai kirurgin veistä. On niitä 10-vuotiaita tyttöjä, jotka tuijottavat naistenlehtien kannessa olevaa "täydellistä" naista. Väkisinkin sitä alkaa ajatella, että pitäisi itsekin olla sen näköinen. Kaunis ja huoliteltu. Seksikäs. On kamalaa, että jo 9-vuotias haluaa laihduttaa ja pitää itseään lihavana. Ala-asteellakin oli jo niitä luokan suosittuja tyttöjä.
Aina he olivat nättejä ja hoikkia.

Itse en ole oppinut viihtymään omassa vartalossani. Muiden edessä vieläkin epäröin, enkä enää olisi valmis menemään uimahallin suihkutiloihin. Tuntuu, että siellä peseytyvät naiset joskus oikeasti tuijottavat toisia. Kaikki on varmasti omaa mielikuvitustani.

Tiedän, että olen vielä epävarma. En osaa rakastaa itseäni tällaisena.
Toivottavasti vielä jonain päivänä minä olen tyytyväinen itseeni ja opin rakastaan vartaloani. Nyt se ei vaan vielä onnistu.

Varmasti muuttaisin kroppaani, jos saisin mahdollisuuden.

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Unelmavartalot
« Vastaus #86 : Helmikuu 07, 2006, 19:40:22 »
Vai että tästäkin sitten puhetta on tullut... Unelmavartaloni... Hmh...

No, ensinnäkin sanottakoon, että meillä kulkee suvussa leveä lantio ja suurehko takapuoli ja sitä on minun turha itkeä, vaikka kyseiset piirteet olen perinytkin.

Suoraan sanottuna inhoan reisiäni. Ne löllyvät, hyllyvät ja näyttävät muodottomilta taikinakasoilta istuessani saunanlauteilla. Vaikka pyöräilen päivittäin, eivät ole jalkani siitä mihinkään muuttunut. Minä myös, kuten Myarkin, haaveilen niiden liikunnanopettajamme sorjien säärien perään. (Ne OVAT pitkät ja sirot) Minulta löytyy myös ne surullisenkuuluisat pattipolvet. (Jotka ovat ihan liian usein mustelmilla)

Toinen seikka, mikä erottaa minut "täydellisestä" vartalosta, ovat rintani. Ne ovat pienet, mutta siihen asiaan suhtaudun asenteella so-what. Itseasiassa perustin erään ystäväni kanssa pienitissisten tyttöjen kerhon XD eli asialla ei oikeastikaan ole minulle maailmaamullistavaa merkitystä. En luultavasti edes osaisi elää kuppikoolla B:stä ylöspäin.

Pituudestani en valita, senttejä on kertynyt 177. (Luultavasti jo 178) Se myöskin on sukuvika. Painokäyrässä olen taas alkanut nousta jälleen ylös, tänäänkin se pirullinen puntari herjasi minulle. Herkuton helmikuu on jo paikkaamassa asiaa.

Yhdestä asiasta kropassani olen erityisen ylpeä ja se on vatsanseutuni. Minulla on vatsalihakset, siis sellaiset, jotka itseasiassa huomaa. (Ei nyt kuitenkaan mitään liioiteltuja ostos-TV:n feikki-sixpackiä, joka on saatu aikaan ties millä steroidipistoksilla) Eli aina kun oma ulkomuotoni masentaa minua, vilkaisen vatsaani ja totean, että edes osan "täydellisestä" unelmakropasta olen saavuttanut.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Avocado

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #87 : Helmikuu 07, 2006, 19:43:53 »
Olen kyllä aika tyytyväinen itseeni. En ole liian lihava, enkä liian laiha.
Hyvinä hetkinä katson peiliin ja näen kauniin tytön mahtavassa kropassaan.

Huonoina hetkinä näen peilissä kummallisen vartalon, jonka vatsa on liian paksu ja koko juttu ärsyttävän tasapaksu.

Mutta olen tyytyväinen itseeni, ei ole muuta sanottavaa oikeastaan.

Sir Wyndham

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #88 : Helmikuu 10, 2006, 02:36:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Sidarana"
Ja kyllä, yhteiskunta vaatii nykyyän naiselta paljon ulkonäkövaatimuksia. Miksei myös miehiltäkin, mutta naisilta kyllä enemmän. Pitäisi olla muodikkaat vaatteet, hienot hiukset, täydellinen kroppa.


Tuntuu, että ainakin deittailuskenessä miehiltä vaaditaan noita samoja juttuja: jos menee baarissa tai klubilla juttelemaan naiselle ja itsellä on yllä epätrendikkäät vaatteet, tylsä kampaus ja löysä kroppa niin eipä ole paljoa saumaa saada mitään aikaiseksi. Eli osaa naisetkin olla yhtä pinnallisia kuin miehetkin, jopa yhtä yleisesti kuin miehetkin. Näin siis ainakin omien kokemusten mukaan. Tosin tuntuu, että naiset herkämmin nauravat päin naamaa jos ei ulkonäkö miellytä kun taas miehet pääsääntöisesti ainakin aluksi yrittävät tahdikkaammin antaa ymmärtää, ettei kiinnosta.

Nykyään olen huomannu, että kundilla pitää olla 1. hyvän näköiset vaatteet 2. hyvä kroppa (ei pullea, muttei myöskään liian laiha ja hintelä) 3. komeat kasvot. Tosin hyvällä älyllä ja keskustelukyvyllä voi kompensoida jonkin verran, mutta ei kaikkien naisten kohdalla.

Pääsääntöisesti homma tuntuu menevän niin, että mitä enemmän nainen on panostanut ulkonäköönsä sitä enemmän hän odottaa mieheltä. Tämä taas ei ole mitenkään riippuvainen siitä onko kyseinen nainen oikeasti hyvän näköinen/kaunis/tyylikäs vai ei.

Näin siis ainakin Helsingin 18-25-vuotiaiden sinkkuskenessä omien ja lähipiirin kokemusten mukaan.

Poissa Goldenfake

  • Contessa
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Roma ♥ Italia ♥
    • Questo inverno finirà
Unelmavartalot
« Vastaus #89 : Helmikuu 17, 2006, 16:01:03 »
Olen melko tyytyväinen vartalooni. :)

Vuosi pari sitten itkin aina, kun katsoin peiliin. Itsetuntoni oli ihan pirstaleina, näin peilissä vain lihavan tytön. Se oli kauheaa: miten tahansa pukeuduin, mitä tahansa söin, mitä tahansa tein; aina esille tuli oma lihavuuteni. Olen lapsuuteni ollut hyvin pyöreä, ja vasta viime vuosina olen lähtenyt kaventumaan. Nyt taas pidän itsestäni juuri tällaisena, kasvoni ovat ok, ja ulkonäkö ihan hyvä. Olen omasta mielestäni melko täydellinen versio itsestäni. Ainoa, mitä muuttaisin, olisi kiinteämpi vatsa-alue.

Vedän vatsalihaksia, teen reisilihasliikkeitä, kuntoilen paljon (ja se oikeasti on paljon, ei ehdi paljoa muuta tehdä kuin sitä, koulua ja siivousta) mutta siltikään missään ei näy. Painoni on normaali, painoindeksini on siinä 20 paikkeilla (20,5). Lantioni on luonnostaan hyvin leveä ja rintani suhteellisen normaalit (kai b-kuppi on normaali?), joten niiltä saroilta en ala valittamaan. Hyvin siis menee! Kuntoilen olen onnellinen ja pidän näystä peilissä. Itsetuntoni kohoaminen ja sosiaalistuminen itsensä hyväksymisen ohessa oli paras asia, mitä minulle on tapahtunut – siis itsessäni. Vaikken ole tikunlaiha, en sitä haluaisikaan olla. Olen minä. Ja se on hyvä.

Minä pidän erilaisista ihmisistä. Jokainen on ihana juuri tuollaisena, enkä minä ajattele ulkonäköä tai painoa tai muuta sellaista ystävystyessäni tai tutustuessani uusiin ihmisiin. Luonne ratkaisee! :) Esimerkkinä voin sanoa, että koulussamme kävi harjoittelijoita kuvaamataidon tunnilla, joista toinen oli pyöreä. Hän oli silti tosi kaunis ja ystävällinen, ja itse mulkoilin todella paljon niitä edessäni seisovia langanlaihoja tyttöjä, jotka naista kuiskien haukkuivat.

Mietin, usein, miten itsetuntoni mahtoi kohota noin nopeaa: ansio on varmasti pakonomainen tutustuminen uusiin ihmisiin uudessa koulussa, uudet kaverit ja se, että älysin erään tärkeän asian. Jos me emme arvosta itseämme, miten me voimme olettaa arvostusta muilta? Vaikkakin lause kuulostaa tönköltä, se on silti totta. Se, että hyväksyy itsensä, ei ole ylimielisyyttä ja se, että ymmärtää kaikissa olevan puutteita on vain tervettä.

Erilaisuus on rikkaus. Kliseistä, mutta totta.
Fabrizio: Si, ti desidero, ti voglio con tutto me stesso, dalla prima volta che ti ho visto ti desidero, da settimane ti voglio fino ad impazzirne, e ti amo, io, ti amo, io ti amo e ti desidero e ti amo, potrei urlarlo se vuoi te lo giuro! Si, ti giuro... Nessuno, nessuno potrebbe dirmi che devo vergognarmi: Io amo Elisa!

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Tee jotain
« Vastaus #90 : Helmikuu 17, 2006, 19:23:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä.

Tarvitset siis enemmän liikuntaa ja valkuaisaineita. Mene katsomaan ohjeet vaikkapa tuolta: http://www.pakkotoisto.com

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Tikapuuteoria
« Vastaus #91 : Helmikuu 17, 2006, 19:26:36 »
Lainaus käyttäjältä: "Sir Wyndham"
Tuntuu, että ainakin deittailuskenessä miehiltä vaaditaan noita samoja juttuja: jos menee baarissa tai klubilla juttelemaan naiselle ja itsellä on yllä epätrendikkäät vaatteet, tylsä kampaus ja löysä kroppa niin eipä ole paljoa saumaa saada mitään aikaiseksi. Eli osaa naisetkin olla yhtä pinnallisia kuin miehetkin, jopa yhtä yleisesti kuin miehetkin. Näin siis ainakin omien kokemusten mukaan. Tosin tuntuu, että naiset herkämmin nauravat päin naamaa jos ei ulkonäkö miellytä kun taas miehet pääsääntöisesti ainakin aluksi yrittävät tahdikkaammin antaa ymmärtää, ettei kiinnosta.

Näinhän ne perustotuudet tulevat kokemuksen kautta tutuiksi itsekullekin. Peli on raakaa. Täällä on oikein syvällinen teoriakin aiheesta:

http://www.laddertheory.com/

TytoAlba

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #92 : Helmikuu 21, 2006, 12:17:14 »
Minä olen suhteellisen tyytyväinen vartalooni. Paljon korjattavaa tietysti olisi, mutta miksi haluaisin kaikki ne epätäydellisyydet korjata? En näyttäisi enää itseltäni sen jälkeen.

Sellaisia pikkuisia, häiritseviä piirteitä löytyy jonkin verran. Mm. varpaani ovat kummalliset :D tarkoitan tällä nyt sitä, että neljä 'pienempää varvasta' ovat kovin erillään 'pottuvarpaasta'. Viimeksi tänäaamuna aloin taas katselemaan varpaitani ja ne näyttävät aika hassuilta.
Mutta kukapa nyt toisen varpaita koko ajan tuijottaisi?

Minä olen lyhyt. Aikalailla tasan 157 cm. Enkä tahtoisi olla yhtään tämän pidempi.
Minun mielestäni lyhyys on kaunista. Joskus viimevuonna minulla oli vielä kovin kiire kasvaa. Tahdoin kovasti olla yli 160 cm, kun kolme parasta kaveriani ovat kukin 170 cm:n pintaan. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa tajuta, että on ihan hyvä juttu olla näin lyhyt.
Esim. on paljon mukavampaa seurustella itseään pidemmän kuin lyhyemmän pojan (/tytön) kanssa. Sitä tuli joskus naurettua kun paras kaverini istuskeli poikakaverinsa sylissä sohvalla, ja kun tämä ystäväni oli poikakaveriaan parikymmentä senttiä pidempi, niin ei sieltä alta paljoakaan poikaa enää näkynyt :P

Olen omasta mielestäni jonkin verran ylipainoinen. En hirveästi, mutta vähän. Olen nyt saanut lähiaikoina hieman painoani pudotettua, ja olen iloinen siitä. Hitunen ylipainoisuuteni ei kuitenkaan näy ulospäin kovinkaan voimakkaasti.

Jalkani ja reiteni ovat ihan sopivat. Reidet ehkä hieman liian pulleat, mutta ainakaan seisoessani sitä ei pahemmin huomaa.
Täällä on tainnut muutama ihminen sanoa, että luultavasti jokainen nainen voivottelee takapuoltaan ainakin hieman? -Minä en.
Takapuoleni on oikeastaan ihan hyvä, enkä minä sitä hirveästi muuttaisi. Ihan pikkuisen kiinteämpi se saisi olla, mutta onneksi minun ei tarvitse sellaisista vielä pahemmin huolehtia.

Lantio on suht. hyvä, mutta jenkkakahvat kyllä minullakin on.
Vasta sensijaan... noh, se ei ole hyvä, eikä huono. Ehkä aika lailla sopiva, mutta kuitenkin hieman liian pullea.
Rinnoissa ei pahemmin valittamista. Ovat kuulemma suuremmat kuin tämänikäisillä keskimäärin. Njaa-a.

Käsistäni minulle ei ole paljoakaan sanottavaa. Hieman "löllyvät", mutta eivät mitkään läskimakkarat :) Sormet ovat ehkä tavallista pikkuruisen lyhyemmät, mutta eivät ne muista erotu.
Niin, ja arpia täynnä nuo minun käteni ovat. Meillä on pari kissaa, joilla on kynnet. Lisäksiminussaonhiemanmasokistinvikaamuttaeipäsiitäsenenempää.

Kaula on lyhyt ja pieni "helttakin" sieltä löytyy, mutta eivät sen suuremmin häiritse.

Jos nyt ihan olen lämmennyt puhumaan niin tahdon vielä mainita yhden jutun ulkonäöstä.

Kaikenlaiset eroavaisuudet ja poikkeavaisuudet ovat mielestäni ihan kiva juttu. On hyvä jos on jokin sellainen piirre esim. naamassa, että tunnistaa helposti. Varsinkin erilaiset nenät eivät ole minulle mikään ongelma.
Hieman esimerkkejä:
Eräällä hyvällä ystävälläni on suora ja tavallista ihan pikkuruisen isompi nenä. Se nenä on heidän suvussaan yleinen. Luokkakaverini (lähinnä pojat) kutsuvatkin tätä kaveriani Nenäapinaksi -mikä sinänsä ei ole lainkaan mukavaa, vaikka he eivät sitä pahalla tarkoitakaan- tämän nenän takia. Minun mielestäni ystäväni nenä ei kuitenkaan ole niin ihmeellinen, että sitä tarvitsisi niin kamalasti ihan arkenakin korostaa. Ja minä olen myös sitä mieltä, että nenä tekee hänestä jotenkin ylväännäköisen. Ko. nenä on siis ihan kaunis.

Sitten koulussamme on eräs poika, jonka nenästä on myös tullut paljon puhetta. Hänen nenänsä on... sitä ei vain osaa selittää. Sanotaanpa vaikka, että hänen nenänsä on pitkä ja siinä on keskellä erottuva kyömy.
Monet eivät pidä siitä nenästä, mutta minä pidän. Se on omalla tavallaan ihan nätti.

Ja sitten tahdon mainita vielä erään nenän (sanokaa vain tekin että minulla on nenäaddiktio!)
Minulla on eräs... hmn... ystävä, jonka nenä on hieman erikoinen. Se ei ole paljoakaan erikoinen, mutta nenän avulla hänet voi kuitenkin tunnistaa. En tiedä, mitä muut tytön nenästä sanovat, mutta minä ainakin pidän sitä todella kauniina.

Niin. Ehkä puhuin jo nenistä ja muutenkin ulkonäöstä ihan tarpeeksi.
*naur*

Skar Phran

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #93 : Helmikuu 22, 2006, 20:22:38 »
Minulta puuttuu ns."unelmavartalo" mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin. Minulla on pieni pömppis, mutta en ala tekemään mitään sen poissaamiseksi.
Minua ainakin ärsyttää nämä unelmavartalot. Julkkisten kautta se käsitys on varmaan tullut, ainakin osin. Jos olisin vaikkapa kuuluisa näyttelijä, en laihduttaisi enkä lihottaisi mitään roolejani varten. On tietänkin tärkeää, että näyttää hyvältä, mutta ei kaikkien tarvitse olla langanlaihoja. Muodokkuuskin on ihan kaunista.

Nordamien

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #94 : Toukokuu 10, 2006, 02:28:21 »
Äh, minä en todellakaan edes viitsi stressata siitä asiasta, miltä satun näyttämään, painamaan jne. Niin tapaturmarikasta elämää elelen, että siinä menisi vain aikaa hukkaan kärvistellessä, että mitähän ne muut mahtaakin ajatella minusta ja siitä miltä näytän. Ehkä joskus saatoin uhrata muiden mielipiteille ajatuksen tai pari, mutta minulle riittää ihan mainiosti se, että olen itse ihan tyytyväinen vartalooni ja siiihen heppuun, joka peilistä takaisin tuijottaa.

Mutta kiertoteiden kautta asiaan. Yhteen vartalonosaan en ole kovin tyytyväinen, nimittäin meikäläisellä on tajuttoman iso pää. Oliko jo joskus kolmannella luokalla, kun vitsillä mittasimme puukässäntunnilla päänympärysmittoja ja meikäläisellä sattui olemaan jo silloin isompi pää kuin opettajalla. Silloinhan se oli hauskaa, mutta nykyään nakertaa ajoittain tuo pääkallon kokoluokka..

Muutta, nyt tuokin asia on tavallaan pois päivänjärjestyksestä, kun on alkanut mystisesti kertymään lihasmassaa ja muutenkin lisää painoa, niin pääni ei näytä enää niin hervottaman kokoiselta muuhun vartaloon nähden.. :D

Mutta muuten olen varsin tyytyväinen, vaikka muistutankin ajoittain raatomuumiota, mutta ...no can do.

Poissa Leonor

  • valiopeelo
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #95 : Toukokuu 12, 2006, 15:16:02 »
Minusta ulkonäölle ja laihuudele annetaan liikaa arvoa nykymaailmassa. Jokaisen ihmisen pitäisi kelvata sellaisena kuin on! Itse en ole täysin tyytyväinen omaan vartalooni (kuka olisi "täysin"?) mutta se asia ei vaivaa minua kovinkaan usein. Korkeintaan pari kertaa vuodessa... :)
Optimist: someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha. ~Robert Brault
Leonor -> Leo -> Leonor

Ameliah

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #96 : Kesäkuu 20, 2006, 11:53:01 »
Nykyisten muotivirtausten mukaan naiset haluaisivat itselleen poikamaisen vartalon, kun taas miehet haluavat että naisella on lannetta ja rinnat. Onko tässä kenties pieni ristiriita :D

Raijanen

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #97 : Kesäkuu 20, 2006, 23:33:13 »
Olen sinänsä sinut vartaloni kanssa, koska muut sanovat sitä hyväksi ja että se on todella hyvännäköinen. Vaikka olen sinänsä ihan erimieltä.
Minun mielestä minulla on liian iso lantio. Se on.. Leveä? Terveydenhoitaja kyllä sanoo, että minulla on ihannepaino pituuteeni! Olen 167,1/58,5. Olen ihan sitä mieltä, että ei, olen liian iso. En pidä lantiostani, ja pienestä pömppiksestä. Kaverini sanovat, että Olet ihailtavan rohkea, kun sinua ei häiritse leveä lantio, koska kaikki haluavat olla pieni ja laiha! Mutta enhän minä tietty puhu kavereilleni siitä, että en pidä lantiostani. Yksi kaverini jaksaa aina muistuttaa : Olet todella urheilullinen. Sulla on vähän muhkea perse ja leveä lantio! Sä oot just niinku Jennifer Lopez.

Reitenikin on aika leveät. Minun toinen parhaista ystävistäni on niin pieni, että jotkut luulee sitä aina minun pikkusiskoksi, kun olemme kaupungilla. Kerran yksi tuttu luuli, että olin lastenvahtina, että hän olisi tokalla ja minä viidennellä (silloin kun olin viidennellä.) Hän valittaa reisistään, että ne on pelkkää selluliittiä. Kun hän istui, hänen reitensä menivät leveämmiksi ja vertasin, että ne oli silloin sen kokoiset kun minulla on aina! Mutta kaikkihan sitä sanoo, että on läski, vaikka olisikin oikeasti laiha. Paitsi ne jotka ovat oikeasti todella ylipainoisia.

Pohkeisiin/sääriin olen tyytyväinen. Ne ovat hyvät. Pidän niistä. Käsivartenikin on lihaksikkaat, koska pelaan jääkiekkoa talvella ;)
Pää. No pää on hyvä, mutta hieman epäsopusuhtainen. Pidän että minulla on pienet korvat. Mutta minulla on pieni suu ja silmät. Mutta nenä on tooosi iso! Kaikki huomauttaa; kylläpäs sinulla on pienet silmät! miten sä näät mitään? Ottaa jo hermoille.

Mutta, kyllähän sitä tottuu ja jos ei pidä itsestään niin rupeaa sitten laihduttaan tai lihottaan. Mutta ei kannata, meistä on tehty sellatteet mitkä on pitänyt, ja olisi parasta suhtautua niihin. :)

Poissa Rubeus

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #98 : Kesäkuu 22, 2006, 19:49:55 »
En ole ikinä ollut täysin tyytyväinen vartalooni, mikä ei kai sinänsä ole tavatonta. Olen aina tuskaillut laihuuteni kanssa; sitä, miten laihat jalat ja kädet minulla on ja miten kylkiluuni paistavat esiin. Tuntuu todella turhauttavalta, kun paino ei nouse vaikka kuinka yritän. Tottahan se on, että jokapäiväisellä lenkkeilylläni on syynsä siihen, etten liho, mutta niin rakas harrastus se on minulle, että en voi luopua siitä. Kunto ainakin pysyy kohdallaan:)

Marmakurma

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #99 : Tammikuu 20, 2007, 13:48:29 »
Olen sinäällään ihan tyytyväinen vartalooni, toki (ihan päivästä riippuen) korjailuja haluaisin tehdä ;)...

Pituutta voisin ottaa vielä hiukkasen lisää 165cm olisi sopiva pituus, mutta enhän minä enää kasva. Jään siis ali mittaiseksi, tai no tähän 158,5cm mittaan, joka sekin tuntuu ihan riittävältä.
Pohkeitani voisin venyttää hiukkasen, nyt ne ovat leveät, mutta kumminkin suhteellisen lihaksikkaat.
Reisiäni työstän parempaan suuntaan koko ajan - lihaksia niihin lisää.
Pepustani taasen en luopuisi, se on ihan kunnossa, jo kommenteistakin päätellen...
Vatsaakin työstän parhaillaan parempaan suuntaan - kyllä mulla joskus vielä on vatsalihaksetkin.
Kädet ovat nyt aika hyvät, vaikka kyllä niihinkin kaipaan hiukkasen lisää vielä lihaksia.

Jotkut ovat sanoneet että näytän ihan Linda Lampeniukselta nuorempana... ("Vaikka ei sulla niin isot tissit oo," ovat kaikki toki lisänneet) Enkä tiedä onko se kohteliaisuus, vaiko ei -- en tiedä haluanko välttämättä näyttää Lindalta.

Unelma vartaloni olisi sellainen sopivan lihaksikas. Lihaksia tänne lisää! Teen joka päivä töitä saavuttaaksani unelma vartaloni ja kyllä se sieltä sitten joskus paljastuukin, ainakin toivottavasti :)!

mörkö

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #100 : Tammikuu 21, 2007, 13:14:21 »
En ole kovinkaan tyytyväinen vartalooni.
Haluaisin kasvaa muutaman sentin. 170- 175 cm olisi hyvä mitta.
Reidet haluaisin saada kapeammiksi, vaikka ne ovat nyt aika lihaksikkaan.
Maha, pömppis pois, lisää lihaksia.
Ja painoa pois pari kiloa, vaikka olenkin painoindexin mukaan normaalipainoinen.

Tyytyväinen olen taas siihen, että olen aika muodokas. Minulla on lantio ja rinnat.
Yritän päästä eroon noista vartaloni epäkohdista. Lenkkeilen ja teen vatsalihaksia joka päivä ja yritän syödä mahdollisimman terveellisesti.


cheri

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #101 : Tammikuu 21, 2007, 14:40:21 »
Vartaloni on ainoa asia itsessäni mihin olen suhteellisen tyytyväinen, vaikka en siitä kehuja kuulekaan. En ole ikäisekseni liian pitkä enkä liian lyhyt, painoa on "vähän" mutta riittävästi, jalat ovat pitkät muttei liian pitkät ja niin edelleen. Parannettavaakin tosin löytyisi enkä hyödynnä hyviä puoliani pukeutumisessa ollenkaan. Teinien painoindeksin mukaan olen viittä vaille normaalipainoinen, ihan pikkuisen vain alipainoinen eikä se haittaa minua.

Ennen en ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni missään asiassa, vartaloni taisi olla silloin hieman toisenlainenkin, mutta nyt alan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Kunto ei ole mikään paras mahdollinen ja sellaisena se saa minun puolestani pysyäkin, kun tavoitteena ei ole mikään tositosilihaksikas roppa.

umpisolmu

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #102 : Tammikuu 21, 2007, 15:04:48 »
Välillä tuntuu, että minun pitäisi olla laihempi, kiinteämpi, sirompi, lyhyempi ja vaikka mitä, mutta lopulta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni.
Olen erään kaverini mukaan "menninkäiskeiju", eli lyhyt ja siro, mutta kuitenkin hiukan tukeva [ristiriitaistako], enkä pitkä haluaisi missään tapauksessa ollakaan. Näyttäisin kauhealta, jos omaisin huikaisevat, mallimaiset tikkujalat ja esimerkiksi 175 senttiä pituutta. Menninkäiskeijun elämä on ihan mukavaa, tällaisena minä haluan pysyä.

Keira Woodbag

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #103 : Tammikuu 21, 2007, 15:10:16 »
Olen aika tyytyväinen vartalooni. Olen aika laiha ja vaalea. Rinnat ovat kyllä valitettavan pienet mutta kyllä ne vielä kasvavat :D

Jalkani ovat ainoat, joihin en 100% tyytyväinen ole. Kohellan aina polvieni kanssa ja niissä on kesäisin koko ajan rupia ja haavoja. Mustelmatkin kiusaavat aina silloin tällöin.

Jotkut valittavat painostani koska olen alipainoinen, mutta itse en ainakaan näe siinä minkäänmoista ongelmaa. Ja jos haluan malliksi, niin kyllä minun täytyykin olla alipainoinen. Ehkä tuo on vääristynyt kuva, mutta niin minä sen näen.

Elanor

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #104 : Tammikuu 25, 2007, 16:59:03 »
Olen suht. koht. tyytyväinen vartalooni. En usko että kukaan voi olla koskaa täysin tyytyväinen itseensä muutenkaan, joten olen sinut itseni kanssa, luulisin.

Olen tavallinen mielestäni. Vaalea ja hoikka. Pienikokoinen. Olen mielestäni sopivan pitkä, enkä haluaisi olla pidempikään. Olen normaalipainoinen, mutta aikas laiha, siskoni tavoin. Haluaisin ehkä painaa vähän enemmän, ja itse asiassa yritänkin saada painoa hieman nousemaan, mutta joudun kai toteamaan että ihminen on mitä on. Olen siis ihan tyytyväinen itseeni, vaikka voisinkin olla vähän... miten sen nyt sanoisi... muhkeampi :D

Kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen, olen mielestäni sopusuhtainen. Minullekin jotkut jaksavat huomautella painostani, mutta koen sen usein lähinnä huvittavana, sillä syön paljon enemmän kuin useimmat heistä. Voin vain todeta että kaikki ovat erilaisia. Tässä vartalossa on kuitenkin elettävä jos jonkin aikaa :D *taputtaa vatsaansa tyytyväisenä*


Romulus

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #105 : Tammikuu 25, 2007, 18:46:25 »
Minun mielestä minulla on liian iso lantio. Se on.. Leveä?

Vaikka nyt kiroat sitä enemmän tai vähemmän, luulen, että jos joskus synnytät, olet lantiostasi iloinen. Tämä on nyt vain minun luulojani ja voi olla, että puhun ihan puuta heinää. Minä kun en ole vielä synnyttänyt vajaan kuudentoista ikävuoteni ajalla^^. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia.

Mutta, tähän vartaloon. Toki minä haluaisin muuttaa muutamia asioita vartalostani, mutta kuitenkin tämä on ihan ok paikka asua. Ainakin vielä. Eli olen kohtuu tyytyväinen minun kroppaani.

Olen kovin laiha, mutta silti olen melkein pohjaton kaivo. Pienenäkin söin suurinpiirtein aamupalan, toisen aamupalan (joista toinen on voinut olla jo lämmin ateria), lounaan, 1-2 välipalaa, päivällisen, iltapalan, toisen iltapalan ja mahdollisesti vielä jotain yöpalaa. Ja neuvolassa pelättiin, että en saa tarpeeksi ruokaa, kun olen niin laiha. Että näin^^.
Nykyäänkin syön paljon. Enkä liho... Se voi osittain johtua lenkkeilystä, mutta nyt olen sitäkin vähentänyt pariin kertaan viikossa. Joillakin vain ruoansulatus toimii niin vilkkaasti. Ehkä siitä kannattaa olla iloinen - niin kauan kun sitä kestää.

Poissa Less

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #106 : Tammikuu 26, 2007, 16:36:13 »
Olen ihan tyytyväinen omaan vartalooni. Paitsi että;

Olen hoikka. Ehkä liiankin hoikka. Olen n. 160 senttiä pitkä, ja paino pyörii 50-51 kilon kieppeillä. Eli paino on suunnilleen hyvä, mutta silti näytän laihalta. Rohmuan silti koko ajan ruokaa, koulussa syön kavereidenkin annokset ja näin päin pois, ja kaikki aina ihmettelee että miten näin pieneen tyttöön mahtuu niin kauheasti ruokaa, mutta se ei silti näy missään. Nii-in, samaa kysyisin minäkin. Tosin pyöräilen joka arkipäivä yhteensä 9 kilometriä koulun takia, se ehkä vaikuttaa. :P
Haluaisin sellaisen pienenpienen pehmeän vatsan, sellaisen soman.

Takamukseni on mitä on. Sellainen aika olematon, mutta kyllä sen olemassa olon silti näkee. Reiteni ovat mielestäni ihan hyvät, tosin voisihan niihin vähän lihaksia hankkia.

Rinnatkin minulla on, melko pienet silti. Niihin kyllä olen hankkimassa koko ajan täytettä, kunhan se täyte nyt vain menisi niihin. :I

Jos saisin valita henkilön, jonka vartalon ottaisin itselleni, se henkilö olisi Beyoncé. Hänellä on mielestäni aivan ihana vartalo, kiinteä ja hyvin treenattu, mutta silti erittäin naisellinen ja pehmeän näköinen. *kuolaa*

sinynza

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #107 : Tammikuu 27, 2007, 17:54:11 »
Joo, muokkaan nyt tätä viestiä, kun oli niin vanha;
Olen tyytyväinen vartalooni. Pituudeltani olen 168 cm ja painoni on 54 kg (siis noin). Olen siis ihan normaalikokoinen. Mutta en minä nyt ihan täysin tyytyväinen omaan vartalooni ole, kukaan ei ole täydellinen. Ihan ensimmäiseksi haluaisin pikkasen painoa pois. Haluaisin myös vähän pienemmät posket. Siis ei ne ole pallot, mutta ehkä vähän liian pyöreähköt. Muuten olen kasvoihini todella tyytyväinen (nenäni ei ole liian pieni eikä suuri, omistan suuret silmät ja pitkät ripset ja huuleni ovat täyteläiset (tai ainakin kavereideni mielestä.)) :) Yläkropassakaan ei ole oikeastaan mitään vikaa, paitsi vähän vatsalihaksia voisi hankkia lisää. Rintoihini olen tyytyväinen. Käsiini olen kanssa suht koht tyytyväinen, niissä on ihan mukavat lihakset, joskin ehkä hippusen isommat voisi olla. Lantio on ihan jees. Niin ja sitten jalkoihin. Reiteni ovat ehkä pikkuisen liian isot (tai siis niissä on vähän läskiä). Joten niitä haluisin vähän treenata, jotta läski vaihtuisi lihakseen (tai sitten haluisin vain saada läskit pois ilman lihaksia). Pohkeisiini olen melkeimpä rakastunut (no en sentään!) :>> Niissä on ihanat lihakset. Ja jalankokonikin on mainio.

Juu. Vuosi sitten olin vielä paljonkin vartaloani vastaan, mutta nyt olen sinut itseni kanssa. Ja noista asioista (siis joihin en ole tyytyväinen) sen verran, että yritän koko ajan parantaa asioita. Yritän syödä terveellisesti (no joo pieni herkuttelu silloin tällöin ei ole pahaksi.) ja käyn tanssissa ja yritän kovasti käydä joka päivä puolen tunnin lenkillä.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 01, 2007, 12:11:32 kirjoittanut Adele »

noressa

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #108 : Tammikuu 28, 2007, 11:02:41 »
Olen aikalailla tyytyväinen vartalooni, paitsi kyllä siitä jotakin vikoja löytyy. Mutta en välitä niistä.
Olen aika sopusuhtainen, en liian laiha enkä liian lihava. Pituutta on 162cm ja painosta en tiedä. (meijän puntarin on rikki :D)

Itsessäni en tykkää käsilihaksistani. Ne on liian isot. Koulussa ja treeneissä aina kaikki huomauttaa, että "Vähän sulla on iso haba!"
Minkä sille voi. Suvussani kaikilla jotka on harrastaa jotain liikuntaa, iso hauis. Olen kyllä jo tottunut siihen, mutta silti inhoan sitä.
Ne lihakset voisi olla ennemmin vatsalihaksia. >:D
Toinen josta en pidä on jalat koska ne on räpylät, ja varpaani on ihan vinot ja pienet. No onneksi se ei ole iso asia, paitsi on
hankalaa löytää sopivia kenkiä.  Kaikki kenkäni on liian pitkät, mutta sopivan leveät.

Leitha

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #109 : Tammikuu 29, 2007, 16:18:31 »
Mm no :)

Minä pidän sinänsä ulkonäöstäni. Olen omasta mielestäni ihan nätti. Tykkään itsestänis en verran, että kehtaan näyttäytyä rannalla  bikineissä, eikä se haittaa minua yhtään, en häpeä itseäni.
Minulla on hieman liikaa tuossa vatsan kohdalla, sekä reisissä, voisivat vaikka siirtyä rintoihin ja peppuun kaikki rasva samantien!
En ole ruumiinrakeenteeltani oikeastaan mitenkään erityisen suomalaisen näköinen. Minulla on sellaienn normaalimittainen selkä. Ei lyhyt, mutta ei pitkäkään. Raajani ovat melko pitkät, jalat varsinkin. Lantioni on sellainen kapeahko. Ei se ole mikään kapea, muttei leveäkään. Hassunlevyinen se on. Lantioluut törröttävät, mutta ne ovat nätit, samoin solisluuni. Kasvoni ovat enemmän keskieurooppalaissuomalaissekoitus. Nenäni on oikeastaan aika kamala, mutta olen jo tottunut siihen. Olen perinyt sen ukiltani - oi miksen saanut mummini kaunista nenää! Silmäni ovat isot ja vihreä-keltaiset, niistä pidän kovasti. olen kasvoiltani kovasti enoineni ja äitini mallinen. Keskieuroopasta.
Vaaleat hiukset ovat ihan kirotut, tahtoisin punaisen tukan, ja värjäänkin sen kunhan saan vain vängättyä luvan.
Rinnat ja takamus ovat melko pienet, mutta isommat rinnat taas olisivat vain tiellä.

Oma kauneusihanteeni on hieman erilainen. Tykkään hoikista ihmisistä. Sekä tytöissä ja pojissa. Inhoan ylilihavuutta. Minä pidän kovasti kauniiden ihmisten katselemisesta päästä varpaisiin.

EDIT
Niin sitä minä vain, olen noin 168cm pitkä ja painan sellaiset 54kg. Olen 14 ja sinut itseni kanssa, surprise.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 31, 2007, 20:38:01 kirjoittanut Leitha »

Poissa Starpiks

  • ヘルムットじゃないよ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Olette sangen rumia ollaksenne keijuja"
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #110 : Tammikuu 30, 2007, 16:19:04 »
On kummallista, että kun kasvaa, alkaa hyväksyä oman vartalonsakin. Minun vartaloni on KAUKANA ns. massan ihanteesta (ei tikkulaiha vaan terveellinen, hoikka tyttö), mutta silti... joskus se on ihan kiva. Se on pyöreä. Toivoisin, että voisin saada hieman pois itsestäni, kivemman muotoinen (ja olisi helpompi löytää housuja, voi hyvä jumala), mutta muuten... ihan mukava. Joskus näen pari vuotta vanhempia kuvia itsestäni ja ihmettelen, miten olen saattanut pitää itseäni lihavana silloin. Ja sitten taas poikaystäväni, joka on minua lihavampi, ei ole minusta mitenkään häiritsevän lihava (vaan oikeastaan aivan Järjettömän Ihana juuri tuollaisena), mutta minä silti olen häiritsevän lihava. Luokallani on eräs reippaasti isokokoinen tyttö, eikä hän ole minusta häiritsevän lihava, vaikka on lihava, mutta se lihavuus ei ole paha hänellä, vaikka minulla onkin.

 Ehkä minäkin tästä vielä kasvan lissssää.
"The shortest verse in the Bible is, "Jesus wept". The only thing wrong with it is the past tense." -Fred MacIntire, Something Positive

No oonhan mä sentään sukua insinöörille... *pnish*?

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #111 : Tammikuu 31, 2007, 19:32:55 »
Minä en enää oikeastaan kiinitä hirveästi huomiota omaan vartalooni enää. Ennen katselin itseäni kriittisesti paljon useammin. En ole oikeastaan niinkään painonkyttääjä kun peilikuvaan perustuva sopusuhtaisuus ratkaisee paljon enemmän. olen 167cm pitkä ja paina n.65kg. Voisi olla jonkun mielestä paljon, mutta itse tiedän että se on lihasta ja en jaksa panostani ottaa stressiä. Enemmänkin sitten peilikuvasta ja senteistä. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihen. Tietenkin voisi mahasta ottaa sen makkaran pois ja toki reidet voisivat olla kiinteämmät ja muutenkin vähän tuota löysää pois. Mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Eniten tykkään jaloistani ja silmistäni itsessäni. Reidet ovat kivan muotoiset ja silmät on kivan turkoosinsiniset tai sellaset. Rannalle en suomessa kuitenkaan viitsi mennä. Ihan eriasia ulkomailla, siellä ei voi tulla tuttuja vastaan ja muutenkin. On omituista, että kun katson itseäni peilistä niin näen mielestäni todella ison ja lihavan ihmisen, mutta sitten kun katson vaikka valokuvia tai katson vain itse jalkojani, niin olenkin omasta mielestäni ihan nätti enkä ollenkaan lihava. Olen kokoa 36/38 eli en ole lihavakaan. Tunnen monia minua paljonkin pyöreämpiä ihmisiä ja jotkut ovat mielestäni erittäinkin kauniita vaikka olat lihavampia vaikka useammat ovatkin mielestäni aika rumia lihavina. En voi sille mitään mutta en vain ollenkaat tykkää katsella höllyvää ihraa ja lihavia ihmisiä. Mutta noin yleensä ottaen tykkään urheilullisista ja hoikista vartalomalleista, naisillä on mielestäni kaunista jos on selkeästi eottuva vyötärö ja lantoi erikseen, eikä sellainen tasapaksu puikko.

Katson muita ja itseäni todella tarkkaan jos joku vain antaa ja on aikaa. Tykkään tarkkailla kaikkea itsessäni ja olen huomannut, että toinen korvani esim. on pienenpi ja korkeammalla kuin toinen. Sitä en huomaa itsekkään, paitsi jos katson pitkään ja keskityn kokoajan vikojen etsimiseen. Mielestäni on ihanaa katsoa ihimisiä ja huomata epäsymmetrisyyksiä vartalossa :) Itsestäni haluaisin muuttaa sen verran, että isommat silmät olisi kivat ja pikkuisen isommat rinnat. Tai ei välttämättä isommat, mutta jotenkin pyöreämmät ja "täydemmät". Kun katson ihmisiä, niin en katso pelkästään poikia, vaan kyllä huomaan kauniit tytötkin ja jos muuten onkin ihan tavallisen näköinen niin jokin yksityiskohta  saattaa kiinnittää huomioni. Harvat naiset ovat mielestäni kasvoista kauniita. Mutta miehistä sitten monienkin kasvonpiirteet ovat kauniita/miellyttävät silmääni.
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Sindarwe

  • Trapetsitaiteilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skitsofreeninen Kumiankka
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #112 : Helmikuu 02, 2007, 10:20:30 »
Hmm. Olen aika laiha. Valitettavaa kyllä, mutta sen hoikkuuden/laihuuden kanssa olen ollut sinut jo pitkään. Vaikka söisi aivan hirveästi en liho. Vaikka yrittäisinkin. Hoikka/laiha olen ollut jo vauvasta asti (synnyin ~ 2 kg..) Olen myös lyhyehkö. Ei siis mitään hirveän lyhyttä, mutta lyhyehkö. Alle 160 senttiä. Pituuteni olen ihan tyytyväinen, sillä se laihuus ei tule niin selvästi esiin ja on muutenkin kivaa olla lyhyt. Mittani ovat varmaan tällä hetkellä 158/43 kg. Rinnat eivät ole kovin isot, muttei se yleiskuvaa haittaa. Vähän isommat tosin voisivat olla, mutten valita.  Yleiskuvaltani olen tälläinen hentoinen, sirorakenteinen, poikamainen ihminen. Pitempi voisin kyllä olla, mutta suvussa kulkeutuu lyhyys (täti 159 cm, serkku 155 cm, äiti 160 cm, isä 175 cm..)

Pidän eniten itsessäni varmaan isoista, vaaleanvihreäistä silmistäni. Ne ovat kivat :D Ja hiuksistani. Hiuslaatu on vähän karheaa, mutta helposti muovailtavaa, tosin hiukset on melkein pakko pitää lyhyinä, koska mitä pidemmät - sitä huonokuntoisemmat - tyylillä mennään. Vatsakin on kiva, varsinkin kun tanssitreeneillä on vatsalihaksiakin tullut. Ja kädet. Niissä on juuri sopivasti lihasta ja rasvaa. Ei liian isot, eikä liian pienet. Ja kasvonmuodosta, (vaikka minulla on hyvin korkea otsa. :/ Kuulemma jotenkin Tyra Banksmainen..). Se on sellainen sydämenmuotoinen. Poskipäätkin erottuvat vähän. (Yllätys, yllätys) Ja ihon kunto on ihan hyvä. Ei mikään täydellinen, mutta isoja finnejä ei ole. Mustapäitä vain. Nenässä ja otsassa. Tosin otsatukka piilottaa otsan mustapäät piiloon.

Unelmavartaloni olisi vähän lihavampi (eli siinä normaalin painon puolella), vähän lihaksikkaampi ja ehkä vähän pitempikin. Tai paremmin sanottuna sopusuhtainen, mutta silti lihaksikas.

Yksi asia alkoi ärsyttämään yhtäkkiä  - luomet/pisamat. Niitä on aivan hirveästi kaikkialla. Tai ainakin  minunmielestäni. Selässä on vaikka kuinkapaljon, kuten käsissä, vatsassa ja jaloissa. Kasvoissakin on kolme. Huonolla valaistuksella ne näyttävät aivan finneiltä, vaikkeivat ylöspäin kohoakkaan. :/ Ja reidet voisivat olla vähän isommat ^^

Oikeastaan olen yllättävän iloinen vartalostani, vaikka olen laiha. Pidän itsestäni. Olen melkeinpä nätti. Kyllä. Olen sinut.
Jos vain, jos vain. Vastaa ei kuu; siihen aurinko ja mennyt heijastuu. Rohkeasti, susi, käänny, jaksa vain. Lennä, pieni lintu, taivaalle, ainoain.
Louis Sachar, Paahde

Myera

  • Ankeuttaja
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #113 : Helmikuu 08, 2007, 19:02:10 »
 En ole sinut vartaloni kanssa, en sitten todellakaan. Yläasteelle siirtyessäni lihoin vähän turhan paljon, joku viitisen kiloa. Näytti jo hälyttävästi siltä etten saisi noita kiloja ollenkaan karistettua, mutta kyllä ne siitä pikkuhiljaa taas lähtivät. Lukioon siirryttyäni on paino alkanut taas vähän nousta. Nyt on kyllä jonkinlaista kuuria päällä, pitäisi saada se 10 kiloa oikeasti pois.
 Mitat tällä hetkellä 163/64, ja tuossa on 10 kiloa liikaa omasta mielestäni. Pitää vaan saada hyvä itsekuri tässä jossain vaiheessa päälle. Sitä odotellessa. :)

 Minunkin on sanottava, että ihannoin kyllä poikamaista lantiota. En siinä mielessä että muiden naisten lantiot ärsyttäisivät minua. Vain omaani haluaisin muokata.

 Minulla on liian paksut reidet, ja suuri takapuoli. Vatsa olisi täydellinen, ellei ylävartaloni olisi niin eri paria alavartaloni kanssa. Rinnat saisivat olla suuremmat (ei nyt mitään hervottomia hinkkejä, mutta kuitenkin), ja alavartalo kiinteämpi.

 Mistä sitten pidän itsessäni? Silmäni ovat kivat, sellaiset vaaleansiniset, jossain valossa jopa hiukan "turkoosit". Hiukseni ovat ihanat, ainakin välillä. :D No ei, ne ovat yksi niistä asioista joista oikeasti pidän, niitä tulee laitettua aina vähän ylimääräistäkin aikaa.
 Pidän myös hirveästi kaulastani, olkapäistäni, ja kaikista luista jotka sattuvat mielikseni näkymään reilusti. Lanneluut kun saisi vielä vähän enemmän esiin, niin oi oi. :3
 
 Täytyy silti sanoa, että pystyn kyllä elämään itseni kanssa näinkin. Itseni vuoksi kuitenkin yritän vähän muokata tätä vartaloani parempaan suuntaan.

Poissa Vadelmafairy

  • Metalfairy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Poissa 11.8 asti
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #114 : Helmikuu 09, 2007, 14:55:25 »
Olen noin 99% tyytyväinen omaan vartalooni, tuskin kukaan tällä planeetalla on täysin tyytyväinen omaan vartaloonsa. Olen 172cm pitkä ja painan 53.7 kg, joten olen aikas laiha. Olen jostain syystä aina ollut. Vaikka syön aikas paljon, niin en muutu yhtään mihinkään (edes joulun kamalan syömisrumban aikana en lihonut ollenkaan). Reiteni ovat hoikat ja olen muutenkin hoikka. Rintani eivät ole kamalan isot (itse asiassa ne ovat aika pienet), mutta en ymmärrä miksi minulla täytyisi olla suuremmat rinnat. Rinnat ovat muutenkin aika yliarvostettuja, enkä ymmärrä miksi suurin osa pojista kiinnttää niihin niin paljon huomiota). Lantioni voisi olla leveämpikin ja takapuoleni... on pieni. Heilun ilmeisesti siellä juuri ja juuri ei-alipainoisen rajalla, nimittäin kaverini, jotka ovat minua kymmenen senttiä lyhyempiä, painavat enemmän kuin minä (tai saman verran).

Vartalossani pidän kaikkein vähiten ihostani (varsinkin kasvojen alueella). Minulla nimittäni sattuu olemaan kuukauden ajasta riippumatta jonkin verran finnejä AINA. Siinä on sellainen pieni ongelma, sillä jos yrittäisin lihota (olen oikeasti kerran olut "lihotus-kuurilla" tuossa vähän aikaa sitten) ja söisin epäterveellisesti, minulle tulisi kamalasti finnejä. Ärsyttävää.
Koko vartalossani pidän kaikkein eniten silmistäni ja silmäripsistäni. Silmäni ovat kaverini sanojej mukaisesti sellaiset "Bambi-silmät" (suuret ja siniset). Pidän oikeasti tosi paljon silmistäni ja ne tulisivat varmasti paljon paremmin esille, jos minulla ei sattuisi olemaan sellaista vitsausta, kuin huono kaukonäkö (kai ne piilarit voisi hankkia). Muistan joskus, että kaverini olisivat kysyneet minulta, että "onks sulla ripsaria", vaikka ei minulla oikeasti ole ollut ja monet ihmiset kehuvat pitkiä silmäripsiäni (melkein puolituntemattomatkin).

Tosiaan, jos minulla ei olisi silmälaseja voisin pitää itseäni melkein kauniina. En mitenkään inhoa peiliin katsomista eikä minulla ole minkään näköisiä vaikeuksia mennä uimarannalle bikinit päällä. Olen siis oikeastaan aika sinut vartaloni kanssa.

Nyky-yhteiskunnassa tosiaan vaaditaan aika paljon ihmisiltä ulkonäöllisesti. Median luoma kauneusihannekin on vähän sellainen, että hohhoijaa. Ei ihmisten (varsinkin naisten) tarvitse olla isorintaisia ja langanlaihoja ollakseen kauniita (sellainen ainakin tuntuu olevan tämä "kauneusihanne"). Enemminkin pitäisin kauniina aivan normaalin kokoisia ja TERVEEN näköisiä ihmisiä. En tiedä mistä ihmiset ovat tällaisen kauneusihanteen saaneet, mutta yksi loistava esimerkki taitaa olla näin ihan hatusta vetäen barbinuket. Onkohan kukaan koskaan keksinyt pyöreähköä yms. barbia?
Life is only a flash of light in this darkness. Love is only a faith for tomorrow with you.
Or then not.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Re: Unelmavartalot
« Vastaus #115 : Helmikuu 09, 2007, 16:12:33 »
Olen melko tyytyväinen vartalooni. Paljon tyytyväisempi kuin ennen. Olin ennen oikeastaan ruipelo, pikkutissinen ja pikkupeppuinen, kun eihän hoikille ihmisille mene se rasva niihin rintoihin. Tai no sillon tykkäsin kropastani, mutta nykyään en enää haluaisi olla sellainen. Olen sopusuhtainen, rinnat ovat kokooni sopivan suuret, ja takamukseni ei ole litta, mutta ei mikään ääripää pököttäjäkään. Kuulostaa tietysti kovin itserakkaalta, mutta niin se vain on, että tuntuu paljon mukavammalle jos on omasta ulkonäöstään varma.

Tässä on toki e-pillereiden sivuoireena (seliseli) tullut jonkinnäköinen lihominen, siis että joku pömppis tuossa on mahassa, mutta ei mikään housujen päälle puskeva. Ihmettelen kyllä, että olen nykyisin lihomiseen taipuvaisempi kuin ennen, elämäntapani ovat menneet korkeintaan terveellisemmäksi ja liikunkin enemmän ja syön sokeria vähemmän... Nojaa. Lantioni levenee sopivasti, kun ennen se oli ihme kulmikas :D

Eniten varmaan pidän jaloistani, olen n. 166cm pitkä, mutta jalkani ovat kokoa 35-37, näyttävät kyllä hieman epäsopusuhtaisilta, mutta voin ottaa ronskisti suuremman kengän vaikka useammalle villasukalle, ja taas kesällä pikkusirot sandaalit (vaikka kokoja ei meinaa löytyä kuin lasten malleina).

Niin tosiaan, painoni on milkei 65, ja se on ihan todella paljon pituuteeni, mutta siltikään en ole lihava, se on ehkä lihasta, joka on kehkeytynyt nyrkkeilyssä.

(Niin, ja pidän hallitusti pönköttävistä solisluista). Mutta pois haluaisin raskausarvet rinnoistani, ja pömppiksen muualle, ja ehkä ihan vähän kokoa rinnoillekin lisää.
akfjldjklk

Melkiira

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #116 : Huhtikuu 23, 2008, 23:15:56 »
No nykyään en ole enää niin tyytymätön vartalooni kuin ennen. Varttuessa sitä oppii pitämään itsestään enemmän ja osaa sanoa itseään kauniiksi.

Yläasteella olin välillä tyytyväinen vartalooni, mutta enemmän olin kuitenkin tyytymätön.
Ujouteni vaikutti tuolloin aika paljon tuntemuksiini itsestäni, 7 luokalla aloitin rajun laihduttamisen, jonka terveydenhoitajamme sai lopulta päättymään puhumalla henkilökohtaisesti kanssani, hän pisti vähän enemmän järkeä päähäni, mutta vei jonkin aikaa taas tottua syömään vähän enemmän kuin muutama vaivainen leivänviipale ja mehua päivässä. Anoreksia oli siis tuolloin lähellä, mutta onneksi laihduttamiseeni puututtiin ajoissa. Yritin laihduttamisella saada muut hyväksymään minut paremmin, kun en muuten uskaltanut kommunikoida tiettyjen ihmisten kanssa, varsinkin poikien. Laihduttamisen loppuminen auttoin minua taas syömään normaalisti, eli n. 2-3 kertaa pvässä ja innostuin tällöin myös liikkumaan yksin. Harrastin jalkapalloa, mutta aloin myös käydä rullaluistelemassa ja aloitin salibandyn, aloin myös käydä enemmän kävelylenkeillä yksin(kun koira ei enää pystynyt lähtemään lenkille kanssani). En oikeastaan osaa sanoa mikä lopulta sai ujouteni katoamaan ja sosiaalisuuteni kukoistamaan, mutta en voi sanoin kuvata miten ihanaa onkaan kun ei enää tarvitse hävetä sanomisiaan tai ujostella.

Nykyään olen siinä mielessä tyytyväinen vartalooni että osaan ottaa käyttöön lepopäivät, jolloin en urheile ja osaan myös syödä oikein - ennen minulta jäi kokonaan päivällinen, iltapala ja aamupala väliin ja söin todella epäsäännöllisesti, mutta ravitsemusterapeutin apujen jälkeen sain syömiseni kohdalleen. Itselläni on terveellinen ja monipuolinen syöminen niin hyvin kohdallaan kuin olla vaan voi ja olen niin iloinen tästä että tekisi mieli auttaa niitäkin, joilla on ongelmia syömisen kanssa. Olen nyt myöhemmin vasta kunnolla ymmärtänyt miten suuressa osassa aamupala, välipala ja iltapala onkaan. Oho, sivuutin näköjään taas topicin aiheen. Noh, eli olen kyllä tyytyväinen vartalooni ja oikeastaan ainoat asiat joihin en voi muutakuin leikkauksien avulla vaikuttaa vaivaavat minua. Esim. lantioni on melko leveä, itseni mielestä hyvin leveä. Tarkemmin ajatellen ei se niin leveä oikeastaan ole, kaikillahan naisilla lantio levenee ennemmin tai myöhemmin, joillakin enemmän joillakin vähemmän. Lisäksi minulla on melko leveät kylkiluut, ennemmin myös leveät hartiani olivat inhon kohde, mutta nykyään pidän niitä oikeastaan hyvin kauniina ja urheilullisen näköisinä. On muistettava kuitenkin että luusto on aina luusto, enkä todellakaan menisi maksamaan joistakin typeristä leikkauksista kauneuteni tähden.
Minulla on melko lihaksikas vartalo, enkä ennemmin tykännyt tästäkään(varsinkaan jalkani lihaksista, koska luulin näyttäväni lihavalta vaikka päinvastoin, lihaksikkaat jalathan ovat kauniit), mutta nykyään olen todellakin sitä mieltä että urheiluillinen, lihaksikas ja kiinteä vartalo on aina parempi kuin laiha, vaikka täytyykin myöntää että mallit ja laihat ihmiset ovatkin aina olleet ja tulevat varmasti aina olemaankin viehätyksen kohteitani, en ymmärrä mikä siinä niin viehättää. Sitä paitsi jos jokin sellainen kohta vartalossani johon voin itse vaikuttaa ei tyydytä minua, ei minulla ole syytä huoleen, koska kiinteytän vartaloani jatkuvasti urheillen(jalkapallo, salibandy, juoksu, pyöräily, rullaluistelu) ja lihaskuntoani parantaen(jumppa, kotitreeni, kesällä: kuntosali - aion vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua salille, vaikka en erityisemmin pidä kaupunkimme 2 kuntosalista, mutta kaikkeen tottuu..). Ja kyllähän se kuitenkin osittain geeneistäkin riippua tuo että joillakin ei vain joku kohta kropasta muotoudu sellaiseksi kuin haluaisi, vaikka kuinka tekisi kaiken oikein tyydyttävän lopputuloksen saamiseksi. En ole koskaan ollut  ylipainoinen, vaan yleensä aina mennyt siinä normaalipainoisen ja alipainoisen välimaastossa, toki lihakset ovat tuoneet vähän lisää painoa, mutta kumminkin siinä 55-57 kg paikkeilla mennään. Ennen olin aika ahkera käymään puntarilla, mutta nykyään en edes omista enää moista kapistusta. Pituuteen taasen en ole kovin tyytyväinen, haluaisin olla pitempi, mutta olen tullut aika paljon äitiini, pituutta on kertynyt 164-165 cm, onneksi olen sentään kuitenkin pitempi kuin äitini, mutta lapsista kaikkein lyhin. Pitkät sormeni ja kauniit käteni ovat kuitenkin sellainen kohta kropassani, joita en muuttaisi mistään hinnasta. :)

EDIT: 26.04.2008
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2008, 18:45:47 kirjoittanut Melkiira »

Poissa Don Hessu

  • Onneton Tunari.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • There's No Easy Way Out...
    • Hessu's Music Profile
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #117 : Huhtikuu 24, 2008, 08:53:55 »
Liikaa rasvaa, lihaksia kyllä muuten ja voimaa imo ihan kohtalaisesti (salilla käyn 3xviikossa), mutta tuo rasva... Helevetti, vedin miinuskaloreilla ainaki 3 viikkoa, enkä nähny mitään eroa. Kerrrrpele!

Pituuttakin saisi olla enemmän, olen 15-vuotias, poika, 170 cm. 12-vuotiaana olin äitini pituinen, ja nyt olen isäni pituinen.

Tuntuu vaan et toi rasvan pois saaminen on se kaikkein hankalin. Mielestäni on helppo mennä salille pumppaamaan rautaa, mutta saatana rasvat lähde IKINÄ.

Huoh.

E: Hiuksetkin on aina rasvaiset vaikka käyn joka päivä suihkussa, hilsettäkin välillä on, mitä ihmettelen.

Ja finnitkin on ärsyttäviä, aina kun näen yhdenkään, raavin tuolla pikkupuukolla ne hajalle.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2008, 08:58:13 kirjoittanut Don Hessu »
...But what you do... Makes you who you are.

Unelma. Tahdonvoima. Omistautuminen. - Pakkotoisto.com

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #118 : Huhtikuu 24, 2008, 12:13:54 »
On aikoja, jolloin olen tyytyväinen vartalooni, mutta yleisesti ottaen vain tuhahtelen ja harmittelen, mikä sinänsä on tyhmää, koska asialle voisi tehdäkin jotain. Järkytyin lukiessani puoli vahingossa vanhoja päiväkirjoja: olen kolmessa vuodessa lihonut seitsemän kiloa (silloin olin normaalipainon ylärajoilla), enkä kasvanut senttiäkään. Joo, ehkä minulla on lihaksia urheiluharrastusten seurauksena ja terkkarikin on sanonut, että ei ole vielä syytä huoleen, ja että paino luultavasti laskee, koska puolet tuosta kolmessa vuodessa tulleesta painosta tuli kolmen viikon Englannin reissun seurauksena. Siltikin se kuulostaa omissa korvissa lähinnä selittelyltä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen tähän: saan itsesääliin vedoten jäädä pois jutuista, joihin muuten voisin mennä, mutta kun nyt on tämän näköinen ja kokoinen niin ei muka voi, eikä kehtaa.

Olen ihan tyytyväinen pituuteeni (ja jalkojen ja selän pituuden suhteisiin että mitäh). Olen aika lyhyt, alle 1,60 m, enkä enää kasva, mutta se sopii minulle. Kehonhallinta on aika hyvä parin vuoden Pilateksen pohjalta, vaikka sen harrastaminen onkin jäänyt, joten ainakaan en lyllertele eteenpäin - luultavasti. Hieroja-fysioterapeutti kerran sanoi, että minulla olisi ihan mahtava lantio-vyötärö, jos joskus pudottaisin painoa (ehkä hienovarainen vihjaus, kröhöm).

Jaloistani en myöskään pidä yhtään, koska minulla on niin suuret lihakset (kuten veljellänikin) ja vaikka siinä on rasvaa päällä, ne näkyvät silti inhottavasti, ei kauniisti. Pohkeetkin on isot, mikä sinänsä ärsyttää, koska rakeenteeltani omistan hennot ranteet ja nilkat, mutta ne pohkeet. Äh. Pitikin joskus vähän intoilla sen treenauksen kanssa (hyvähän se nyt on jossitella).

Mutta no - kai se tästä pikkuhiljaa. Ainakin minussa on mistä pitää kiinni. Haha.

// :DD Vaihdetaanko niin vois molemmat olla suht tyytyväisiä?
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 24, 2008, 15:30:49 kirjoittanut Tuulikeiju »
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Don Hessu

  • Onneton Tunari.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • There's No Easy Way Out...
    • Hessu's Music Profile
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #119 : Huhtikuu 24, 2008, 13:43:57 »
On aikoja, jolloin olen tyytyväinen vartalooni, mutta yleisesti ottaen vain tuhahtelen ja harmittelen, mikä sinänsä on tyhmää, koska asialle voisi tehdäkin jotain. Järkytyin lukiessani puoli vahingossa vanhoja päiväkirjoja: olen kolmessa vuodessa lihonut seitsemän kiloa (silloin olin normaalipainon ylärajoilla), enkä kasvanut senttiäkään. Joo, ehkä minulla on lihaksia urheiluharrastusten seurauksena ja terkkarikin on sanonut, että ei ole vielä syytä huoleen, ja että paino luultavasti laskee, koska puolet tuosta kolmessa vuodessa tulleesta painosta tuli kolmen viikon Englannin reissun seurauksena. Siltikin se kuulostaa omissa korvissa lähinnä selittelyltä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen tähän: saan itsesääliin vedoten jäädä pois jutuista, joihin muuten voisin mennä, mutta kun nyt on tämän näköinen ja kokoinen niin ei muka voi, eikä kehtaa.

Olen ihan tyytyväinen pituuteeni (ja jalkojen ja selän pituuden suhteisiin että mitäh). Olen aika lyhyt, alle 1,60 m, enkä enää kasva, mutta se sopii minulle. Kehonhallinta on aika hyvä parin vuoden Pilateksen pohjalta, vaikka sen harrastaminen onkin jäänyt, joten ainakaan en lyllertele eteenpäin - luultavasti. Hieroja-fysioterapeutti kerran sanoi, että minulla olisi ihan mahtava lantio-vyötärö, jos joskus pudottaisin painoa (ehkä hienovarainen vihjaus, kröhöm).

Jaloistani en myöskään pidä yhtään, koska minulla on niin suuret lihakset (kuten veljellänikin) ja vaikka siinä on rasvaa päällä, ne näkyvät silti inhottavasti, ei kauniisti. Pohkeetkin on isot, mikä sinänsä ärsyttää, koska rakeenteeltani omistan hennot ranteet ja nilkat, mutta ne pohkeet. Äh. Pitikin joskus vähän intoilla sen treenauksen kanssa (hyvähän se nyt on jossitella).

Mutta no - kai se tästä pikkuhiljaa. Ainakin minussa on mistä pitää kiinni. Haha.

Onnekas, meikä toivois just lihaa reisiin ja pohkeisiin, rasvaa on liikaa reisissä, ei erotu lihakset yhtään, ja pohkees liian vähän :F
...But what you do... Makes you who you are.

Unelma. Tahdonvoima. Omistautuminen. - Pakkotoisto.com

Avrila

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #120 : Huhtikuu 24, 2008, 17:14:13 »
Hmm.. Oikeestaan mulla on aika kiva vartalo. Mulla ei ole jenkkakahvoja, enkä ole liian laiha mutten lihavakaan.. Olen 170 cm, eli kohtalaisen pitkä tämän ikäiseksi, ja painan 50 kg. (oliko mun pakko sitä teillekin mainostaa)
Ei näytä hyvältä jos luut paistaa paidan läpi muttei hyvä ole myöskään jos vatsa tursuaa paidasta yli.
Minulla on yksi finni tossa nenässä, sen vois joku katouttaa siitä. Muuten oon tosi tyytyväinen mun ulkonäköön ja brunetteihin pitkiin hiuksiin.

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #121 : Huhtikuu 25, 2008, 23:20:50 »
E: Hiuksetkin on aina rasvaiset vaikka käyn joka päivä suihkussa, hilsettäkin välillä on, mitä ihmettelen.

Ja finnitkin on ärsyttäviä, aina kun näen yhdenkään, raavin tuolla pikkupuukolla ne hajalle.

Hiusten rasvaisuus on yksilöllistä, kannattaa pestä rasvaisille hiuksille tarkoitetulla shampoolla. Hilse voi johtua shampoon huonosta huuhtelusta tai muiden hiustuotteiden väärästä laadusta tai liiallisesta määrästä.

Finnejä ei saisi koskaan puristaa tai muuten vahingoittaa, muuten voi tulla arpi. Lisäksi ihonalainen kerros voi mennä rikki, jolloin finnin sisus leviää ihon alla ja finni tulee uudelleen samaan kohtaan tai aivan viereen.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #122 : Huhtikuu 26, 2008, 18:33:53 »
Suoraan sanottuna olen ihan tyytyväinen vartalooni, mutta en kuitenkaan ulkonäkööni kokonaisuutena: kasvojani melkeinpä inhoan. En ole koskaan erityisemmin inhonnut vartaloani, mitä nyt joskus valitellut liian laihoja sääriä tai liian lyhyitä sormia.
Pääasiallisesti olen kuitenkin tyytyväinen: Olen 160cm pitkä, mikä on mielestäni oikein hyvä pituus, sillä en haluaisi olla mikään hirmuinen hujoppi mutten toisaalta aivan tappikaan. Painan noin 45kg, aika vähän siis, mutta omasta mielestäni olen kuitenkin melko sopusuhtaisen näköinen. Joskus luulin jopa olevani hieman liian lihava, mutta nekin ajat ovat menneet. Joinain päivinä harmittelen pientä pömppistäni tai paksuhkoja käsivarsiani, mutta en kyllä haluaisi laihtuakaan. Pari vuotta sitten olin laihempi, mutta myös kaikin puolin rumempi, sillä naamanikin oli laihan ja kuivan näköinen.

Ärsyttävin piirre ulkonäössäni ovat ehdottomasti käteni. Käsiäni inhoan: minulla on lyhyet töppösormet, vaikka olen muuten melko sirorakenteinen. Arvatkaa ärsyttääkö, antaisin melkein mitä tahansa, jos omistaisin kauniit kädet. Myöskään sääreni eivät ole aivan täydelliset, sillä ne ovat hieman liian luisevat - mikä ei onneksi häiritse niin paljon, etten käyttäisi lyhyitä hameita :>

Olen hieman kyllästynyt siihen, miten kaikki ruikuttavat koko ajan vartalonsa kamaluutta. Ei kukaan kyylää toisten jenkkakahvoja tai muita pikku virheitä, kokonaisuus on tärkein - ja erittäin harvalla on totaalisen ruma vartalo. Tietysti vartaloa voi muokatakin liikunnalla ja laihduttamisella, mutta tietyille rakennepiirteille ei välttämättä voi mitään, vaan vartalonsa kanssa vain joutuu elämään. Elämä helpottuu huomattavasti, jos on sinut itsensä kanssa.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

merlie

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #123 : Huhtikuu 26, 2008, 19:55:16 »
Juuri tällä hetkellä en ole kovinkaan tyytyväinen vartalooni, vaikka vain harvoin sitä ihan Oikeasti haluaisin mennä muuntelemaan.

Ulkonäössäni on mielestäni vain yksi huono puoli, ja se onkin ainoa piirre jota ei voi muuttaa tai piilottaa. Pituus. Tällä hetkellä pituuteni on 178,5 cm enkä harmikseni pysty ajattelemaan, että se olisi lähelläkään "normaalia" 14-vuotiaden tyttöjen pituutta. Koko koulusta ei löydy minua pidempää / saman pituista naispuoleista henkilöä, ei edes opettajista. Jalkani ovat tietenkin aivan tajuttoman pitkät, vaikka onhan tuo selkäkin suht pitkä. Pituus- ja korkeushypyssä olen saanut jalkojeni takia loistaa, mikä lievittää hieman tätä huonoa tuuriani jalkojen suhteen. Painon kanssa minulla ei ole sitten ollutkaan ongelmia. Syön mitä huvittaa, jos huvittaa.

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #124 : Huhtikuu 26, 2008, 20:01:50 »
Unelmavartalo: Suuret rinnat, pieni takamus, pieni lantio yms.( siis ei minun oma mielipiteeni asiasta, vaan olen huomannut monien ajattelevan näin :D)

Itse en ole lähelläkään tuota, enkä oikeastaan haluaisikaan olla. Minulla on leveät olkäpäät, leveä lantio, leveä takamus, leveät reidet, ja mitä muuta vielä keksisin. Olen 166 pitkä, ja painoni on alle 60 kiloa, mutta yli 55. En ole ihan varma sillä siitä on niin kauan, kun viimeksi olin puntarilla :D Olen tyytyväinen sääriini ja vyötärööni, leveisiin kohtii en niin, mutta olen päättänyt, että jos en jollekin kelpaa, niin ei tarvitsekaan kelvata. Tärkeintä on, että kelpaan itselleni.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 21, 2008, 19:38:45 kirjoittanut Nimue »
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Don Hessu

  • Onneton Tunari.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • There's No Easy Way Out...
    • Hessu's Music Profile
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #125 : Huhtikuu 26, 2008, 20:44:06 »
E: Hiuksetkin on aina rasvaiset vaikka käyn joka päivä suihkussa, hilsettäkin välillä on, mitä ihmettelen.

Ja finnitkin on ärsyttäviä, aina kun näen yhdenkään, raavin tuolla pikkupuukolla ne hajalle.



Hiusten rasvaisuus on yksilöllistä, kannattaa pestä rasvaisille hiuksille tarkoitetulla shampoolla. Hilse voi johtua shampoon huonosta huuhtelusta tai muiden hiustuotteiden väärästä laadusta tai liiallisesta määrästä.

Finnejä ei saisi koskaan puristaa tai muuten vahingoittaa, muuten voi tulla arpi. Lisäksi ihonalainen kerros voi mennä rikki, jolloin finnin sisus leviää ihon alla ja finni tulee uudelleen samaan kohtaan tai aivan viereen.

Parturi antoi ainakin jotain "spesiaali shampoota".. Varmaan ku näki mun hiukset nii heti oli antamassa :D Ja joo, ei auttanut päivää enempää. Yleensä suihkun jälkeen 4-5 tuntia on "hyvin" hiukset, sitten taas hilseilevät, rasvaiset paskat.

Finnit on vaan niin ärsyttäviä, etten halua katsoa niitä yhtään... Mustapäitäkin on nenässä jumalaton määrä, joista en tiedä miten pääsisin eroon.

E: Kuvia!
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 26, 2008, 20:48:31 kirjoittanut Don Hessu »
...But what you do... Makes you who you are.

Unelma. Tahdonvoima. Omistautuminen. - Pakkotoisto.com

Poissa Amiale

  • Kangastus
  • Vuotislainen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #126 : Huhtikuu 26, 2008, 20:56:57 »
Ulkonäössäni on mielestäni vain yksi huono puoli, ja se onkin ainoa piirre jota ei voi muuttaa tai piilottaa. Pituus. Tällä hetkellä pituuteni on 178,5 cm enkä harmikseni pysty ajattelemaan, että se olisi lähelläkään "normaalia" 14-vuotiaden tyttöjen pituutta. Koko koulusta ei löydy minua pidempää / saman pituista naispuoleista henkilöä, ei edes opettajista.

Voin yrittää lohduttaa sillä, että kun aloitat lukion(/amiksen), niin tilanne alkaa helpottaa, sillä pojat alkavat vihdoinkin kasvaa. Minä saavutin täyden pituuteni (179,5 cm eli sentti sinua enemmän) sinun ikäisenäsi ja minulla oli täsmälleen samat ajatukset kuin sinulla. :D Pojatkin olivat niin surkean lyhyitä, että olin heitäkin melkein kaikkia päätä pitempi. Lisäksi paras kaverini jämähti 150 senttiin, joten se korosti entisestään sitä minun pituuttani. Mitään korollisia kenkiä ei tietenkään uskaltanut käyttää ja koko ajan toivoi, että olisi lyhyempi.

Mutta ainakin minä totuin siihen. Ja kun pojat alkoivat lukiossa kasvaa, niin olo ei tuntunut enää niin isolta ja ”luonnottomalta” kuin yläasteella (ja ala-asteella). En kyllä vieläkään kauheasti korollisia kenkiä käytä, mutta tällainenkin pituus tuntuu suurimman osan ajasta nykyään jo siedettävältä – jopa positiiviselta asialta.

Mutta unelmavartalo... En ole erityisen tyytyväinen vartalooni. Tai siis, on se ihan okei, mutta mieluusti olisin erilainen. Laihempi ainakin. En ole ylipainoinen, vaan olen normaalipainon ala-rajan läheisyydessä. Silti toivoisi, että jos olisi vähän laihemmat jalat, vähän laihemmat kädet, vähän pienempi takamus ja vähän laihempi muutenkin... Ja lantioni on omasta mielestäni aivan liian leveä. En tykkää siitä yhtään.

En tykkää myöskään jaloistani, jalkateristäni, koska kenkäni koko vaihtelee välillä 39-41. Mieluummin minä sellaiset 36-38 koon jalat haluaisin. En pidä polvistanikaan, ne näyttävät jotenkin oudon isoilta ja kuhmuraisilta. Varpaatkin ovat jotenkin epämiellyttävät, enkä siksi käytä mieluusti kenkiä, joissa varpaat näkyvät.

Rintoihini olen itse asiassa myös suhteellisen tyytyväinen. En ole oikeastaan kiinnittänyt niihin kauheasti huomiota koskaan, kun en ole ollut erityisemmin kiinnostunut niistä. Siitä varmaan onkin syntynyt ajattelumallini: pienempi = parempi. Kyllä nekin varmaan voisivat olla paremmat, mutta ihan hyvä näinkin. Eivät ole ainakaan tiellä.

Varmaan ainoa asia vartalossani (eikä se varsinaisesti kuulu edes vartaloon, vai?), johon olen tyytyväinen, ovat kädet. Siis ei käsivarret tai olkavarret, vaan kädet ja sormet. Okei, minulla on melko isot kädet, mutta siitä on hyötyä harrastuksessani (pianonsoitto) ja sormeni ovat pitkät ja suorat. Niistä tykkään.

Miten tästä tuli tällainen pitkä ”en tykkää siitä enkä siitä enkä siitä!!!” –valitus? :D No joo, mutta minun mielestäni ulkonäköön ja vartaloihin keskitytään liian paljon. Ja minusta tuntuu ainakin henkilökohtaisesti siltä, että itsekin kiinnitän liikaa huomiota vartaloihin (etenkin omaani). :D
I want to hunt with the tameless heart, I want to learn the wisdom of mountains afar
In my world love is for poets...

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #127 : Huhtikuu 26, 2008, 23:56:13 »
Olen suurinpiirtein 166 senttiä pitkä, ihan normaalipituinen (en kolmetoistavuotiaaksi, mutta kuten sanoin, en usko enää kasvavani.)

Mikä on 13-vuotiaan normaalipituus? Olet nyt suunnilleen suomalaisten naisten keskipituuden tienoilla. Yleensä tytöt kasvavat 18-vuotiaaksi, pari vuotta ennen menkkoja on kasvupyrähdys, jolloin voi kuukauden aikana kasvaa sentinkin, mutta menkkojen alettua yleensä kasvaa 1-2 senttiä vuodessa.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #128 : Huhtikuu 27, 2008, 14:55:30 »
Mm.. minun unelmavartaloni olisi se, ettei takapuoleni alkaisi niin ylhäältä. Siinä se. :D
Tää saattaa mennä offiks mutta on aivan kauheaa kun nykyään mallien ja sellaisten pitää olla unelmavartalollisia syömishäiriöisiä. Eli pitää mahtua kokoon XXXS. Se on hirveää. Kun esitellään vaatteita ja sellaista, niin miksei ajatella että normaali-vartalot ovat niitä unelmavartaloita? En minä ainakaan haluaisi että näkyisi kylkiluut, hyi helvetti! Ei koko XS ole yleisin koko tässä maassa, ei tod. Siksi vaatteita pitäisi esitellä niille, jotka ovat terveitä ja joilla on jotain luitten päällä.

Onko joku eksynyt katsomaan sitä ohjelmaa Music Television Finlandilta, jossa ihmiset haluavat julkkisten unelmavartalot? Se taisi olla I want a famous face!.
[off^]
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Neilikka

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #129 : Toukokuu 02, 2008, 22:53:52 »
Itse en oikeastaan osaa sanoa, olenko tyytyväinen vain en. Kausia tulee ja menee, tälllä hetkellä olen lähinnä epätyytyväinen. Harrastan liikuntaa aika paljon, ja syön aika normaalisti, vaikkakin aika isoja annoksia. Herkkuja ja epäterveellistä ruokaa en juurikaan syö, ja siitä syystä ihmettelen tota vatsassa olevaa pömppistä. Ei se suuri ole, mutta juuri häiritsevä. Tällä hetkellä olen tehodieetillä, tarkoituksena olisi vähän laihtua ennen kesää (tällä hetkellä paino tippunut pari kiloa yhdessä viikossa, nyt mitat 171/59). Takamus ja reidet ovat kavereiden mukaan tosi kiinteät ja hyvän näköiset jne, ja niistä en valitakkaan kyllä. Kaverit sanovat myös aina että olen tosi laiha ja laihtunu yms, mutta itsestä ei tunnu ikinä siltä. En tiedä mistä olen kehittänyt tämän kompleksin, mutta en voi sille oikein mitään.

Kädet mulla on aika laihat, suht lihaksikkaat liikunnan takia ja ranteet ovat laihat verrattuna muuhun kroppaan. Kämmenet ja sormet ovat mun suurin murhekryyni. Tai ei kämmenet varsinaisesti, mutta sormet. Mun sormet ovat auttamattoman lyhyet ja lihavat, ja kynnet ovat niin heikot, että heti kun kasvavat vähänkin niin lohkeavat ja sitten pitää leikata. Tulen nykään toimeen sormieni kanssa, vaikka edelleen häpeilen niitä kovasti.

Tykkään mun solisluista, ne ovat pikkasen oudon muotoiset, ne vähän "törröttävät" tossa, mutta omasta mielestä se on ihan kivan näköstä. Kasvoihin olen ihan tyytyväinen; muutamia finneja on, mutta osaan peittää ne meikillä hyvin. Silmistä pidän, ne ovat ruskeat.

Kynsien ohelle myös hiukset ovat varsinaiset ärsyttävyydet. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole; kaikki kehuvat omaa väriäni kivaksi, ja nyt kun ne ovat pitkät ja leikkaus on kiva, niin ne ovat ihan mukavat. Noilla vain on taipumus omapäisyyteen; ne eivät pysy sitten millään niin, miten haluaisin. lakka eikä mikään auta, ja se on ärsyttävää. Haluaisin myös vähän taipuisat hiukset, nyt nuo ovat niin suorat kuin vain voi olla ilman mitään suoristusrautoja

Nojaa, suurin ongelma mulla on varmaan tuon ns. läskin kanssa. Jenkkakahvat, tai jotain sinnepäin, omistan, janiistä haluaisin eroon.

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #130 : Toukokuu 04, 2008, 23:54:03 »
Rakastan vartaloani. Se on klassista ihannetyyppiä, eli tiimalasi. Suurin osa läskistä kertyy lanteille ja rintoihin. Vyötärö, käsivarret, ja jalat reiden puolestavälistä alaspäin ovat hoikat. Osaan nauttia siitä täysin palkein syömishäiriövuosien jälkeen. Mittanikin ovat kivat: 94.5/63.5/95, pituuteeni ja painooni nähdän: 163/54. Vaatekoko yleensä 36, plusmiinus yksi. Rintsikat kokoa 70C. Pysyn hoikkana vaikka syön suht paljon, mikä minun on pakko tehdä koska ruoansulatukseni on raivostuttavan nopea (EN suosittele Activiaa!) ja olen herkkä verensokerin vaikutuksille. En juuri liiku, jos ei klubeilla tanssimista ja kaupungilla kävelyä lasketa. Vatsalihakseni ja käsivarteni ovat luonnostaan hieman lihaksikkaat, tai ainakin sen näköiset. Jos en vedä vatsaani sisään, minulle tulee ällö olo todella helposti.

Vartalossani pidän eniten rinnoistani, ne ovat aina olleet sopivat eivätkä roiku koostaan huolimatta. En ole koskaan pitänyt niitä isoina enkä pieninä, vaan juuri sopivina. Muotokin ja nännin koko ovat hyvät.
Jos pitäisi jotain muuttaa vartalossa, ottaisin ylimääräisen läskin pois alavatsasta ja yläreisistä, ja poistaisin selluliitin. Ehkä kiinteyttäisin vähäsen. Muttei ole mitään jota viitsisin edes paljoa yrittää poistaa.

Olen myös suht tyytyväinen kasvoihini, vaikka nenä voisi olla lyhyempi ja sieraimet pienemmät. Saan jatkuvasti kuulla että näytän Angelina Jolielta, mikä ärsyttää, koska minusta hän on seksikäs ja tulee semmonen "oonko mä nyt itsepervo" olo. Silmät ovat kivan muotoiset ja kokoiset, harmaanvihreät. Nenä onneksi sentään suht kapea, paitsi sillonku sieraimet valtaa alaa. Huulet on aika isot. Inhosin niitä pienenä, ajattelin että minun olisi pitänyt syntyä mustaksi, koska valkoisille ei sovi isot huulet. Sitten kun muutimme Afrikasta takaisin Suomeen huomasin että miesten mielestä isot huulet on seksikkäät, ja mieli muuttui. Kasvot on vähän leveät, enkä tiedä ovatko ne pyöreät, kulmikkaat vai soikeat. Jotain siltä väliltä varmaan. Aika samanmuotoset ne on ku Joliella, täytyy myöntää.
 Kaula on kiva, pitkä ja kapea. Iho on ok, satunnaisia epäpuhtauksia ja jalkojen ihon kuivuutta lukuunottamatta, mutta koska se on kalpea, olen siihen tyytyväinen. Olkapäät ja solisluut ovat myös hyvät. Olkapäät eivät ole liian leveät ja solisluut ovat kivasti esillä. Eräs solisluufriikki rakastaa niitä :D Ranteet ovat naurettavan kapeat, ja kädet liian isot, vaikka joidenkin mielestä mulla on pianistinkädet. Musta mulla on nakkisormet. Eniten inhoan jalkateriäni: luultavasti kaikki mitä perin eräältä sukulaiseltani, joka oli malli, on valtavat vaivaisenluut. Nilkat ja sääret on ihan mukavat. Reidetkin kaventu kivasti ku alotin capoeiran, ja vaikka jätin sen jo puoli vuotta sitten kesken ajanpuutteen takia, on ne kivoina pysyneetki.

Itse olen ulkonäköfriikki ja katson kaikkien ulkonäköä ja vartaloa, mutten silti hyväksy vain tietyntyyppisiä vartaloita. Pieni pyöreys, pienet rinnat tai iso nenä voivat näyttää hyvältä jos ne ovat oikeanlaisella ihmisellä, yhdistettynä oikeisiin piirteisiin ja oikeanlaiseen vartaloon.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2008, 00:14:30 kirjoittanut Carablea »

Iitu

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #131 : Toukokuu 14, 2008, 16:20:49 »
En oikein pidä vartalostani ( olen 159 cm ja painan 47-49 kg, vaihtelee nimittäin ). Joskus kyllä ajattelen, että olen laiha tai jtn, mutta yleensäkkään en. Monet kaverit ja tutut sanovat kyllä minua laihaksi. Karkkia syön aikas paljon, vaikka yritän vähentää, mutta en vain pysty .. Ja ratsastusta harrastan, mutta vain kerrran viikossa. Reidet ovat aika paksut. Nilkat ovat varmaan jalasta ainoat kohdat, jotka eivät ole niin hirveät. Käsistä ranteet ovat tosi kaposet, mutta sitten ne paksuuntuvat käsivartta pitkin ja se on tosi ärsyttävää.
Ulkonäöstänikän en pidä (yllätys, yllätys), mutta se varmaan joshtuu sitä, että on aika paljon finnejä. Osaa ei kuitenkaan huomaa ja niitä on vähemmän, kun puhdistan naamani. Välillä tulee mieleen, että enhän mä nyt niin ruma oo. Siinä se.

Tää mun viesti kuulostaa siltä, että kysyisin miten voi laihduttaa ja kaikkea muutakin ulkonäköön liittyviä asioitaja minun pitäisi siksi kertoa itsestäni ja ulkomuodostani. En kuitenkaan saanut tätä parempaan muotoon, joten saa kelvata x)

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #132 : Toukokuu 14, 2008, 16:48:49 »
Olen suurinpiirtein 166 senttiä pitkä, ihan normaalipituinen (en kolmetoistavuotiaaksi, mutta kuten sanoin, en usko enää kasvavani.)

Mikä on 13-vuotiaan normaalipituus? Olet nyt suunnilleen suomalaisten naisten keskipituuden tienoilla. Yleensä tytöt kasvavat 18-vuotiaaksi, pari vuotta ennen menkkoja on kasvupyrähdys, jolloin voi kuukauden aikana kasvaa sentinkin, mutta menkkojen alettua yleensä kasvaa 1-2 senttiä vuodessa.

Ummm... minä - joka siis täytän 32 parin viikon päästä - saavutin nykyisen 167 cm:n pituuteni 13 ikävuoden hujakoilla (mahdun edelleen ratsastushousuihin, jotka sain 12-vuotiaana) eikä ainakaan kouluterkkari pitänyt sitä mitenkään poikkeuksellisena. En muista luokkani muidenkaan tyttöjen pahemmin venyneen enää yläasteella, poikien kyllä senkin edestä.
Constantem decorat honor

Cadma

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #133 : Toukokuu 14, 2008, 17:57:40 »
Okei, mä EN pidä itsestäni. Tai no. Aina välillä pidän itseäni ihan nättinä, ja sitten vähän ajan päästä peilistä katsoo takaisin peikko.
Olen pitkä, omasta mielestäni ainakin. 172 cm ja 13 vuotta. Painoani en paljasta. Käydessäni viimeksi terkkarilla, terkkari sanoi, että painoni on vähän liian vähän pituuteeni nähden. Ihmettelin sitä suuresti, sillä olen oikeasti LI-HA-VA. Tahtoisin kapeammat jalat - ei näytä kauniilta, kun on pitkät pullajalat - ja pienemmän vatsan. Oikeastaan ainoa, mihin olen tyytyväinen, on käsivarteni ja ranteeni. Tykkään myös nilkoistani ja huulistani ja silmistäni ja ripsistäni. Okei, menee vähän ohi aiheen. Mutta nuo ovat kaikki sellaisia pikkukohtia, mitä kukaan ei huomaa ensimmäisenä. Kaikki näkevät ensimmäisenä ruman nenäni, rasvaisen ja kuivan ihoni, kamalat tylppäsormeni, pullasääreni... Huoh.

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #134 : Toukokuu 14, 2008, 17:58:52 »
Jos olet vasta kolmetoista, sinulla on todennäköisesti vielä sitä ns. lapsenpyöreyttä, joka katoaa iän myötä.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #135 : Toukokuu 14, 2008, 23:31:34 »
Vihaan pituuttani. Olen vain 160 cm pitkä ja tunnen itseni lähes kääpiöksi, sillä moni on itseäni paljon pitempi. Käytän yleensä korkokenkiä (joskus jopa 10 cm korot), jotten näyttäisi kovin lyhyeltä. En ylety ylimmille hyllyille joissain mm. kaupassa. Todella turhauttavaa kurkotella, kerran pyysin erästä henkilöä antamaan minulle jäätelöpaketin ylähyllyltä mutta kyseinen henkilö vain käveli pois.

Äitini on minua 5 cm pitempi (kummallista, sillä yleensä tyttäret ovat äitiään pitempiä), harmi että sain pituusgeenejä enemmän (tai tarkemmin sanottuna lyhytkasvuisuuden geenejä) isän puolelta, sillä moni nainen on lyhyt. Äidin puolelta naiset ovat pääosin normaalipituisia (eli 165 cm tai enemmän).

Olen lihonut lähes 10 kiloa aloitettuani depressiolääkkeet (onneksi olen nyt pystynyt laihduttamaan noin 3 kiloa vähentämällä epäterveellista ruokaa ja lisäämällä liikuntaa vaikka yhä käytän niitä pillereitä). Kuitenkin yhä suurin osa vaatteistani (xs tai s koot) mahtuvat yhä päälleni, sillä olen ollut lähinnä alipainoinen. Nyt kuitenkin yritän saada ylimääräisen rasvan vatsasta ja reisistä jotta kaikki vanhat vaatteni mahtuvat päälle. Lisäksi reisissä ja pepussa on inhottavaa selluliitti, se ei kuitenkaan näy ellen istu tai purista ihoani.

Lisäksi pohkeeni ovat aina olleet kovin paksut, mikä on todella kamalan näköistä, sillä nilkkani ovat todella ohuet, samoin ranteet.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Avrila

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #136 : Toukokuu 20, 2008, 16:16:35 »
Unelmavartalo: Suuret rinnat, pieni takamus, pieni lantio yms.

Ihan pakko kommentoida, että mä en taas ikinä haluaisi suuria rintoja. Mulla on kuppikoko B-jotain ja todellakin pienimmät ystäväpiirissäni mutten koe sitä mitenkään mullaonpienettissitiik-asiana vaan oon kyllä tosi tyytyväinen.. ei Pamela Anderson rinnat mitkään kauniit ole.. mutmut en halua haastaa riitaa, toi on sun mielipide.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #137 : Toukokuu 20, 2008, 20:03:04 »
Minulla ei ole koskaakn ollut mitään ongelmaa hyväksyä vartaloani, mutta naamaani taas inhoan -.- En ymmärrä, miksi suurin osa ihmisistä ruikuttaa rumasta vartalosta ja on kuitenkin kohtuullisen tyytyväisiä kasvoihinsa, kun minulla on aivan toisin päin.

Olen noin 160cm pitkä ja painan suunnilleen 45kg, olen omasta mielestäni ihan sopivan pituinen ja painoinen. Pitkät naiset ovat usein melko kirahvimaisia, lyhyemmät ovat yleensä kauniimpia/söpömpiä. Painooni olen myös tyytyväinen, mutta haluaisin laihemmat käsivarret, sillä jostain syystä minulla on aika lötköt kädet. Pienestä pömppiksestä haluaisin myös eroon.
En ymmärrä, mitä kaunista suurissa rinnoissa on. Omat rintani ovat koko 70A, enkä haluaisi niistä yhtään isompia. Oikeastaan rinnat ovat yleensä ottaen yksi rumimpia osia naisen vartalossa.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Zirendaril

  • Vuotiksen Virallinen Vompatti
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Murpatti
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #138 : Toukokuu 20, 2008, 20:34:35 »
Liikaa rasvaa, lihaksia kyllä muuten ja voimaa imo ihan kohtalaisesti (salilla käyn 3xviikossa),
Hmm, jos olet 15-vuotias poika ja 170 senttiä, luulisi, ettei sinun kannattaisi kamalasti salilla käydä. Odota, kun pituuskasvu pysähtyy, ja mene vasta sitten nostamaan penkistä, jos se 2000 kiloa on pakko nousta. ;) Punetus saattaa vähentää nimittäin pituuskasvua aika rajustikin. Pituuskasvun myötä rasvaakin irtoaa. Yksi kaverini laihtui 15 kiloa vuodessa kun kasvoi pituutta. :P

scorpy

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #139 : Toukokuu 21, 2008, 15:32:28 »
Minulla on vähän ristiriitaiset tunteet vartaloani kohtaan. Pidän itseäni suhtkoht kauniina, mutta en pidä pituudestani. Olen 15v ja vain "vaivaiset" 163 cm ja sitäkös ihmettelen suuresti, sillä äitini on yli 170 cm ja isäni yli 180 cm. Vielä pari vuotta sitten minulle sanottiin, että kasvan ainakin äitini pituiseksi, mutta näköjään niin ei sitten tapahdukaan. Nyt olen jo kuitenkin vähän sopeutunut ajatukseen, että jään tämän mittaiseksi. Enhän minä nyt sentään mikään hukkapätkä ole, ja lyhyempiäkin toki on paljon.

Painan 59 kg, eli olen ihan sopivan painoinen pituuteeni nähden. Silti haluaisin vähän vyötäröäni pienemmäksi ja pienen pömppiksen pois. Olin vielä n. 3 vuotta sitten reilusti alipainoinen, mutta sen jälkeen lopetin urheilun melkein kokonaan. Nyt olen kuitenkin alkanut taas liikkua, ja se näkyi heti, painoni putosi melkein 5kg ensimmäisellä kunnon liikuntaviikolla.

Inhoan sitä, jos todellakin laihat ihmiset sanovat itseään lihavaksi, tai valittavat kuinka he ovat lihoneet aivan kauheasti ja pitäisi taas alkaa laihduttaa. Ehkä se on jopa vähän kateellisuutta, kun en kestä sellaista kuunnella. Inhottaa vaan sellainen, jos minä sanon ''olen lihonut todella paljon parin viime vuoden aikana kun en ole liikkunut oikeen'' niin sitten alipainoinen kaveri alkaa myös valittaa painostaan ja kuinka hän on niin ruma ja lihava. Minä en ikinä sano kenellekään kaverilleni olevani lihava, vaikka se on monta kertaa mielessäni käynyt. Olen sopusuhtainen, en lihava enkä laiha.

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #140 : Toukokuu 26, 2008, 22:26:18 »
Näyttää pahasti siltä etteivät useimmat ole tyytyväisiä vartaloonsa. Miksi ihmeessä? Älkääkä antako tekosyitä kuten mainokset ja naistenlehtien kansikuvat, koska jokaisella pitäisi olla omat aivot. Tiedän että jotkut teistä saattavat ajatella "mitä tiimalasivartalo tietää siitä", mutta tiedän minä. Kärsin dysmorfofobiasta, eri sairaalloisesta ulkonäkökriisistä jossa elämä alkaa pyörimään ulkonäköongelmien ympärillä, vuosia. Enkä pitänyt vartalostani, koska se ei ollut Barbien mitoissa. Nyt taas rakastan sitä! Hassua että vartalotyyppi voi muuttua, ja että painonvahtimisen lopettaminen kaunistaa. Ei pari läskimakkaraa, pienet rinnat jenkkakahvat tai pikku pömppis ole edes pahasta. Monille sopii pienet rinnat tai pikku pömppis. Ne näyttävät söpöiltä! Ja pliis, uskokaa mua, olen opiskellut ulkonäköä ihan koulussa. Miettikää esim. Shirley Mansonia: pienet rinnat ja silti upea vartalo! L-koodin Shanellä sama juttu. J-Lo on tehnyt päärynävartalosta hitin. Ja katsokaa huviksenne hieman vanhempia elokuvia, menneiltä vuosikymmeniltä. Marilyn Monroella oli läskimakkaroita, mutta kuka niihin muka kiinnitti huomiota?

Poissa Yono

  • Tangokuningatar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #141 : Toukokuu 28, 2008, 18:49:28 »
Näyttää pahasti siltä etteivät useimmat ole tyytyväisiä vartaloonsa. Miksi ihmeessä? Älkääkä antako tekosyitä kuten mainokset ja naistenlehtien kansikuvat, koska jokaisella pitäisi olla omat aivot.
Tulin vähän aikaa sitten ajatelleeksi ihan samaa asiaa. Mietin, että miksi ihmeessä minä meikkaan joka aamu, vaikken edes halua näyttää maskaramainoksen mallilta. Suurin osa kavereistani ei meikkaa, miksi sitten minä teen niin? Luulen, että on vain helpompi ajatella olevansa pikkasen ruma ja matkalla "kauneuteen" kuin myöntää jotain niinkin radikaalia, että on tarpeeksi hyvä sellaisenaan. Se vaatii nimittäin pokkaa ja itseluottamusta. On yksinkertaisempaa tyytyä omaan tilanteeseen ja huokaista joka kerta, kun kulkee peilin ohi, kuin tutustua itseensä vähän tarkemmin ja todeta, että "teen tätä vain itseni vuoksi" on täyttä potaskaa. Jos lähipiiri ei vaadi laihduttamaan viittä kiloa, miksi ihmeessä vaatisi sitä itse? Oman itsensä väheksyminen tuntuu kuuluvan ihmisen/suomalaisen luonteeseen. Ei sanota, että mä tykkään itsestäni just tällasena.

saraji

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #142 : Toukokuu 28, 2008, 19:18:48 »
Huoh. Anteeksi, mutta suoraansanottuna minulla menee hermot kaikenmaailman jankutukseen siitä miten on muka niin hemmetin paisti. Älkää valittako ja olkaa onnellisia omaan vartaloonne, tai jos ette ole, niin tehkää asialle jotakin, treenatkaa sellainen kroppa kuin haluaisitte tai muuta ! Koska on oikeastikin vaarallisesti lihavia ihmisiä milloin heillä ei ehkä ole mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan.

Minä olen ainakin tyytyväinen kroppaani, olen noin 170 cm, painan suurinpiirtein 50 kiloa ja olen muutenkin mielestäni ihan kaunis. Ainut asia missä en itsessäni pidä, on säälittävän ohuet ranteeni, jotka saavat minut näyttämään anorektikolta -.-'

Mutta mikäs tässä, ollaan sen näköisiä kun ollaan.

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #143 : Kesäkuu 02, 2008, 00:11:58 »
Heh, mullaki on typerän laihat ranteet. Hi-Five!!

Ja oot oikeessa Yono tuosta suomalaisen perusluonteesta. Jos sattuu joku tykkäämään ulkonäöstään sitä sitten pidetään narsismina.
Mutta meikkaamisesta olen eri mieltä. Meikkaus on taidetta, kasvot tyhjä paperi mutta mielenkiintoisemmat. Rakastan meikata, muttei minulla ole mitään pakkoa siihen. Lähden ulos ilman meikkiä jos en jaksa meikata, joskus jopa baariin. Ja meikkaan vaikka olisin illan kotona. Tässä vaiheessa kun on baaristellut puolitoista vuotta on tullut siihen tulokseen että ei se ole niin ihanaa että miehet iskevät ja vonkaavat. Mulla on upea mies joka rakastaa minua myös persoonana ja älynkin takia, enkä tarvitse muita kuin hänet pönkittämään itsetuntoani. Vaikka täytyyhän se myöntää että on se ihan piristävää jos helvetin komea jätkä tulee iskemään.

BTW, Scorpy, oon mäkin 163 cm. Ja tyytyväinen siihen. Onpahan mieheni kymmen senttiä pidempi eikä mun mittainen. Eikä 163 cm ole lyhyt vaan noin keskimittainen. Mulla on monta mua lyhyempää kaveria.

Irene

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #144 : Kesäkuu 09, 2008, 00:10:27 »
Valehtelisin, jos väittäisin olevani 100 tyytyväinen vartalooni, enkä uskokkaan että sitä lausetta tullaan ikinä kuulemaan minun suustani. Jos saisin valita olisi vartaloni nätin lihaksikas, ei liian kuitenkaan ja melko ruskettunut. Voisin myös olla hieman pidempi, vaikka toisaalta lyhyet ovat söpöjä tai ainakin yleensä (itse olen 157,5 mutta en kovin söpö). Hieman pidemmät sormet olisivat myös kiva juttu.
Väittäisin, että nykyään esimerkiksi mediassa ihannoidaan liikaa tikkulaihoija naisia, ja se antaa huonoa kuvaa muille. Itsekkin myönnän joskus halunneeni olla huippu laiha ja kaikkea, mutta sitten tajusin että se ei ole terveellistä eikä kyllä minun mielestäni edes kaunista.
Voisin tähän luetella 5 liian laihaa julkkista ja viisi sopivaa.
Ensiksi laihat:
- Nicole Kidman
- Nicole Richie
- Sienna Miller
- Olsenin siskokset
- Lindsay Lohan

Hyvä vartaloiset:
- Jennifer Lopez
- Eva Mendes
- Beyoncé Knowless
- Shakira
- America Ferrera

Molempiin "tyylisuuntiin" löytyy paljon lisää hyviä esimerkkejä, mutta nämä tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #145 : Kesäkuu 09, 2008, 13:31:21 »
.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 29, 2016, 14:28:57 kirjoittanut Hassu »
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #146 : Kesäkuu 09, 2008, 14:59:04 »
Tiedän että topicin nimi on Unelmavartalot, mutten tiedä miksi "liian laihoja" vartaloita saa haukkua, kun "liian lihavia" ei kuitenkaan saa. Eivätkä kaikki hoikat ihmiset ole edes anorektikkoja, jotkut ovat sitä luonnostaan. Olen melko varma että Nicole Kidman kuuluu noihin ihmisiin. Ei pelkästään laihuuden yleinen oletettu ihannointi anna oikeutta haukkua laihoja. Olisko sinusta kiva jos joku täällä alkaisi mollaamaan sun vartaloa liian lihavaksi? Angelina Joliesta olen myös varma että tämä on luonnostaan laiha - sillä on kuitenkin luomurinnat, eikä laihduttamisella saa noin isoja rintoja. Tottakai on niitäkin jotka näyttävät sairailta laihuutensa takia, mutta on myös niitä jotka ovat sairaalloisen lihavia.. mikset listannut liian lihavia julkkiksia?

Blueshit

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #147 : Kesäkuu 14, 2008, 01:40:38 »
Voi että, neljännes jotka sanovat olevansa tyytyävisiö vartaloonsa valehtelevat. Kuulun siihen suureen enemmistöön joka ei ole tyytyväinen omaan vartaloonsa.

Vatsalihakseni ovat hyvässä kunnossa, mutta silti - läskiä on päällä juuri sen verran ja vähän liikaa että lihakset evät näy. Piippi testissä 215 vatsaa, mikä on selkeästi kärkikastia.

Käsivarsiini ja selkääni olen tyytväinen sekä naamaani - olen monesti kuullu kehuja söpöydestäni ym.
Ihme kyllä miespuolisena henkilönä olen myös tyytyväinen takapuoleeni, en tiedä mistä johtuu mutta jotenkin pidän siitä että se ei ole iso eikä pieni, vaan sopusuhtaisen pyöreä.

Monesti kaverit pyytävät pelaamaan jotain beach volleyta tai muuten vaan rannalle, mutta en kehtaa mennä sillä häpeän vatsaani ja rintalihaksiani, jotka tosin eivät ole mitkään läskin täyttämät vaan ihan latteat. Toisin kuin kaikki kaverini minä olen hieman pyöreä.

Ainiin ja juu, 178 pituutta ja painoa n. 70kg. Vatsanympärys 60-70cm.

Poissa Thyone

  • Tylypahkan oikea ottelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: RainWolf2
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #148 : Kesäkuu 14, 2008, 12:58:35 »
En ole tyytyväinen vartalooni. Minulla on liian isot rinnat ja koen olevani liian lihava, vaikka painoindeksi sanoo että olen normaalipainoinen (BMI 22). En vain näytä siltä. Haluaisin laihtua ainakin 10 kg, mutta minulla ei ole siihen tarpeeksi tahdonvoimaa. Olen liian pitkä ja minulla on liian suuret jalat, jotka ovat aina tiellä. Käsistäni pidän.
practice random acts of kindness

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #149 : Kesäkuu 14, 2008, 13:03:15 »
Lainaus käyttäjältä: Irene
Ensiksi laihat:
- Nicole Kidman
- Nicole Richie
- Sienna Miller
- Olsenin siskokset
- Lindsay Lohan

Hyvä vartaloiset:
- Jennifer Lopez
- Eva Mendes
- Beyoncé Knowles
- Shakira
- America Ferrera
Ihan pakko kommentoida! Noita "hyviä" esimerkkejä valittiin vissiin suurten rintojen perusteella? Ne eivät vielä luo ihannevartaloa tai tarkoita henkilön olevan normaalipainoinen. Ja noista laihoista, myönnän, että monet Hollywood-näyttelijättäret ja mallit saattavat olla alipainoisia, mutta joillain on syntymälahjana HOIKKA vartalo.

Yksi pointti vielä: Kuka on oikea ihminen sanomaan, millainen ruumiinrakenne on kaunista? Kyllä, tiedän median kauneusihanteet, ne epärealistiset ja vielä ne realistisemmatkin "Näin olet terve"-mallit. Toinen pitää laihasta, toista ei haittaa pieni pulleus. Se on fakta, ettei ihmisellä luonnostaan aina ole sitä sopivaa terveen ihmisen vartaloa, ja joku on luonnostaan pulleampi tai laihempi kuin toinen. Minulla on ystävä, joka tosiaankin on hirvittävän hoikissa mitoissa. Hän ei sinänsä harrasta mitään liikuntaa, vaikka onkin aktiivinen liikkuja. Hän syö PALJON, paljon enemmän kuin minä - mutta samanlaisia "laiheliineja" on koko suku täynnä. Ymmärtääkseni hänestä on melko loukkaavaa, kun joku tulee huomauttelemaan olemattomista muodoista "tuollaisilla anorektikoilla."

Itse olen suht tyytyväinen omaan vartalooni, pituutta juuri sopivasti 162cm, ei liian vähän, muttei niin paljon, että näyttäisin kirahvilta Demonian koroissa. Vyötärönympärys pyörii siinä 60-65 sentin välimaastossa ja painoani en ole vähään aikaan punninnut, mutta kouluterveydenhoitajan mukaan olen lähes normaalipainoinen ja päässyt iän myötä pois luonnollisesta alipainosta, joka joskus aivan lapsena roikkui "rajalla." Tietysti voisin valittaa ja itkeä, kun minulla olisi ah-niin-ihana tiimalasimalli mikäli lantion ja takapuolen turha massa kohdistuisikin rintoihin, mutta sellaisesta murheesta en hyödy mitään. Joskus tulee ongelmia vaatteita etsiessä, kun korsetit on netissä mitoiteltu hieman suurivyötäröisemmille tai unelmamekkoni vaatisi 15 sentin kavennuksen S-koossakin. En silti haluaisi lihoa, mutten harrasta liikuntaa tai välttele karkkeja siksi, että pysyisin näissä mitoissa :)

Kasvoistanikin pidän, vaikka sivuprofiili on inhottavan hiirimäinen, kun alaleuka on niin takana ;__; Tietysti aina voisi pikkuseikkoja muuttaa, kuten vaikkapa liian ison nenän, varmasti olisin iloinen haltiakorvista ja vampyyrihampaistakin. Sekä luonnostaan todella vaalea iho *-* Minä kun rusketun, vaikka vaalea olenkin, kovin, kovin helposti, ja kesällä on kauhea työ pitää iho kalpeahkona.

Camuni

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #150 : Kesäkuu 14, 2008, 14:23:33 »
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.

Minulla on sama ongelma... En näytä mitenkään sairaalloisen laihalta, mutta silti jotkut ovat kysyneet "miten sä oot noin laiha", ja kyllähän minä laiha olen. Asian kanssa alkaa oikeesti mennä hermot. Ala-asteelta asti on terkkari jaksanut kysellä :"Syötkö nyt varmasti hyvin". Ja minähän syön, äitini on huolehtinut syömesestäni tarkoin kun olin pieni ja nyt siis itse yritän mahdollisimman hyvin syödä. Minulla ei todellakaan ole syömishäiriötä, ei ole puhettakaan että jättäisin ruokailun väliin. Syön aina aamupalan, kouluruoka on aina todella hyvää (syön kaverien jämiäkin), koulussa on usein mukana myös välipalaa ja evästä, heti kotiin tullessani syön jne. Painan siis nyt jotain 33-35kg, ja painoa kipeästi haluasin/minulla pitäisi olla yli kymmenen kiloa lisää. Olen siis nyt 14, pituus on jotain 158cm.
On tosi stressaavaa kuulla painostaan kokoajan, (varsinkin kun yritän /haluan saada sitä paljon lisää) vielä ahdistavampaa kun esim. terkkari ei usko että syön hyvin. Voisin ehkä päästä lähelle terkkarin mielestä oikeaa painoa (53kg, eikö tuo ole sentään liikaa?) käymällä joka päivä mäkissä ja jättämällä liikunnan väliin. Ei siis ole mielestäni tervettä sentään elää mahdollisimman huonoilla elämäntavoilla saadakseni lisää painoa.
En tykkää käyttää toppeja tai tiukkoja vaatteita, koska näytän niissä niin  laihalta. Saan suunnilleen raivarit kun joku tulee kysymään "Onko sulla anoreksia, sä tarviit apua.", juu tuollaisiakin kokemuksia on koulussa tullut. Että sellaista...

Sad Mushroom

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #151 : Kesäkuu 14, 2008, 15:53:49 »
Unelmavartalot?

Hehe, sanotaan näin että minusta Nicole Richie oli aivan ihanan laiha, silloin kuin kaikki kohisevat sen olevan anorektinen luuranko. Se on minun käsitys unelmavartalosta, ja sen tavoittelu silloin joskus oli aivan yhtä helvettiä. Vieläkin olen samaa mieltä, että se on kaunista, mutta tiedän etten voi koskaan olla niin kaunis sillä minulla on niin leveä rintakehä ja lantio, että jopa 55kg painavana (pituutta 166cm)  minulla näkyy kylkiluut selkeästi koko ajan. Siksi luovutin ja päätin pysyä "lihava ja rumana".

Haluaisin myös nenän muotoilun hieman alaspäin, ja kaventaa leukaa jos se on mahdollista, silikonit (nyt on 75B) ja jalkojen pidennyksen, reisien muotoilun ja no oikeastaan aika lailla kaikki.

Ja kyllä tiedän omaavani huonon itsetunnon vartaloni kanssa ja vääristyneen vartalokuvan.

Taas kerran dieetillä, haluan selänkin luut paremmin näkyviin. Se on vain kaunista.

Temito

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #152 : Kesäkuu 15, 2008, 01:06:29 »
itse kyllä olen 99% sujut vartaloni kanssa.. satun olemaan onnekas siinä asiassa, että minulle ei kerry lisää painoa vaikka syön kuinka paljon vain.. :)
Mutta en sanoisi, että vartaloni olisi se unelmien vartalo, mutta en sitä menisi miksikään muuttamaan vaikka voisinkin.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #153 : Kesäkuu 15, 2008, 19:47:29 »
Olen varmaan ikuisesti epäsovussa osan kroppani kanssa. Kyllä muuten, mutta reidet ovat ihan liian paksut ja omistan myös hehtaaritakamuksen. Valitettavasti ne eivät siltikään ole pelkästään rasvaa, jonka saisin pois, vaan ne ovat melko kiinteät. En ole lihava, mutta kaikki, mitä ylimääräisenä syön, kyllä näkyy juuri siellä. Silti kun pällistelen itseäni peilistä, olen melko sopusuhtainen. Minulla on sopivan kapea vyötärö ja näytän muutenkin naiselliselta. Olen jo aikaa sitten hyväksynyt sen, että olen hyvin lyhyt. Vain huikeat 152 cm ja painan n.45 kg. Ajattelen olevani sopivan painoinen. Silti jostain kumman syystä tappelen jatkuvasti kehoani vastaan. Painoni ei ole järkyttävä, mutta kun kaikki ylimäärä on reisissä, niin se jos joku on epämieluista. Lisäksi minulla on väärät sääret. Nyt onneksi olen jo hyväksynyt ne ja kehtaan pitää hametta.

Sukulaisistamme suuri osa on kyllä lyhyttä väkeä, mutta yksikään ei omaa samanlaista vartalonmuotoa kuin minulla. Olen kuin latino. Lukuunottamatta silmiä ja oikeaa hiusten väriä. Hyvin kurvikas ja takapuoli samanlainen kuin Jennifer Lopezilla. Rinnatkin isot kokoiselleni ihmiselle.

Viimeaikoina olen huomannut, että varsinkin ulkomaalaisilta saan paljonkin katseita. En näytä perussuomalaiselta enkä ole blondi ( hiukset ovat nykyään mustat). En pidä itseäni edes kauniina. Olen pikemminkin persoonallisen näköinen. Minussa ei ole ulkolaisia geenejä, mutta olen luonnostani sen verran tummaihoinen, että esim. puuterivalinnat tuottavat ongelmia. Varsinkin kesäisin, kun rusketunkin hyvin helposti.
Pidän itsestäni hyvin vaihtelevasti. Välillä ajattelen olevani ok, mutta välillä miltei itken reisieni takia. Ja pisamien. Niitä en hyväksy ikinä ja pelkäänkin, miltä naamani näyttää kesän jälkeen.

Unelmavartaloista puheenollen. Onko kukaan muu havainnut, että isoimmissa televisioissa ihmisten kropat jotenkin vääristyvät? Meidän tv:ssä on ainakin tällainen vika. Toisaalta on ihan hyväkin, että ihmiset näyttävät tavallista muhkeammalta, jolloin en muodosta itselleni liiallisia vaateita ulkonäköni suhteen. Toivoisin silti olevani niitä onnekkaita, jotka voivat syödä mitä haluavat huolimatta liikakiloista.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Cassiopeia

  • Giliathin isosisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hei, täällä taas!
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #154 : Kesäkuu 16, 2008, 14:33:14 »
Unelmavartalot? No, miusta tuntuu, että kukaan ei ole ihan sujut oman vartalonsa kanssa enkä mie ole poikkeus ;)

Mutta olen mie kuitenkin 94,7 % tyytyväinen omaan vartalooni. Mie en tykkää miun reisistä, ne näyttää aina ihan valkosilta vaikka oisin ollu auringossa ties miten pitkään  ja sitten ne on vielä aika leveät. Lisäksi mie en tykkää miun keskivartalosta, tosin joogan aloitettua se on jo paljon parempi. Siis en mie ylipainoinen ole (tai no ehkä niukasti kilon), mutta tuntuu että se on keskivartalossa. Sitten miun hartiat on hirmu leveät, joten miusta tulisi varmaan hyvä uimari.

Kasvoihin mie oon tyytyväinen, mitä nyt joskus on näppyjä, mutta onneksi tällä hetkellä sekin ongelma on voitettu :)

Nyt mie lopetan tän valituksen tai mie keksin jotain lisää ja tuo prosentti osuus tipahtaa ;)
Maailmassa ei ole mikään mukavampaa kuin viihtyminen, eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli-

Minun mielestäni on hyvin vähän sellaista, mikä on turhaa. Ehkä puuron syöminen ja itsensä peseminen. -Muumipeikko-

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #155 : Heinäkuu 02, 2008, 19:07:04 »
Olen vartalooni tyytyväinen joinakin päivinä, joinakin taas saan kamalia itkupotkuraivareita.
Olen 166cm pitkä ja painan jotain tyyliin 62-65kg. En revi painostani stressiä, sillä tuo on aikalailla normaalipaino, vaikka ainahan sitä haluaisi olla laihempi (tai siis minä haluaisin).
Reiteni ovat mielestäni aivan liian paksut, ja jalkani muutenkin ovat liian lihavat niiden muotoon nähden. Vihaan sitä että kävelytyylini takia reidet hankaavat jonkun verran yhteen ja kävely näyttää typerältä.
Mahaani olen täysin tyytyväinen, vaikka pieni pömppis onkin mutta minusta se on vain söpöä :D. Lantioni on aika leveä mutta se ei haittaa minua.
Sitten taas rintakehä, suurin epäkohta kehossani.
Rintavarustukseni on olematon, ja aivan kylkiluiden alapuolella (ehkä rintalastan alareunassa?) on typerä kuhmu. En tiedä mikä se on, se on kova kuin luu ja on ollut minulla koko ikäni. Se häiritsee minua, ja olen ajatellut käydä sen takia lääkärissä. Jos sen saisi pois olisin rintakehääni tyytyväinen.
Kasvoihini taas olen ihan tyytyväinen, vaikka poskeni ovat hieman pulleat mutta ne sopivat leukani muotoon. Naamassani ei siis ole omasta mielestäni valittamista :)
Aika tyytyväinen siis.

Unelmavartalot nykypäivässä tosiaan ovat useimmiten pienikokoisuus, laihuus ja aika isot rinnat. Itse en jaksa stressata siitä kun en täytä oikeastaan mitään noista, olen itse tyytyväinen ja jos en muille kelpaa niin mikäs siinä. Ei ole minun vikani minkä näköinen olen, ja se pitää vain muiden hyväksyä.
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #156 : Heinäkuu 02, 2008, 21:20:53 »
Huomasin näitä viestejä lukiessani, että eipä tänne kukaan minun kokoiseni ole tainnut kirjoitella... Kamala ryhävalas siis ilmeisesti olen, mutta minua itseäni se ei haittaa, joten ongelmaa sen suhteen ei ole.
Olen lyhyt, 158 cm. En minä vastaan pistäisi, jos muutaman sentin saisin lisää pituutta, mutta sen älykkyydessä voittaa minkä pituudessa häviää. (Olen melkein päässyt mensaan, joten kaipa se niin on :))
Painoa on, joo, ylipainoiseksihan minua kutsutaan. Nih, onko se kuitenkaan niin paha juttu, en tiedä. Painoindeksini on melko korkea, ja sen perusteella voisi päätellä, että olisin tätäkin kookkaampi, mutten kuitenkaan ole. Minulla on raskaat luut, oikeasti, vaikka se kuulostaa niin obelixmaiselta selittelyltä.
No jos minä kaikkien uteliaiden iloksi kerron, että painan 76 kiloa. No niin, nyt tuli sekin mainittua - paino vierähti sydämeltäni. Lähes kirjaimellisesti.

Rinnanympärys on 104 cm ja lantio saman verran. Vyötäröllä on hieman makkaraa, mutta korjaan sen hankkimallani korsetilla, joka on aivan ihana keksintö.
Minulla on paksuhkot reidet, mutta olen tyytyväinen siistiin ja kalpeaan ihooni. Atooppiselle iholle kiitos, etten kärsi finneistä. Aurinkoallergian piikkiin nypyt ja ajoittainen ihottuma ja se ihailemani kalpeahko iho, kun ei tarvitse itseään auringossa grillata.
Käsivarteni tai sääreni eivät ole löllyvät, mikä on todellinen siunaus.

Käteni ovat sopusuhtaiset ja siistit. Rakastan käsiäni. Kynteni ovat loistavassa kunnossa ja pitkät, lakkaan ne aina verenpunaisiksi, mustiksi, violeteiksi tms. Pitkät kynnet saavat sormetkin näyttämään hieman tavallista pidemmiltä.
Jalkani ovat kokoa 37-38, ja sen verran sirot, että kehtaan käyttää niitä piikkikorkoisia avokkaita ja italialaiset kengätkin mahtuvat niihin mukavasti. Joidenkin saapikkaiden kanssa on ongelmia paksun pohkeeni takia (osa on lihasta, kiitos ratsastuksen), mutta onneksi rakastan nyörisaappaita.
Korkoja siis rakastan, vaikka joku valopää sanoi, että lihaville ihmisille eivät sovi korkokengät tai lyhyet hameet, vaan he näyttävät niissä naurettavilta tankeilta. Olen siis erittäin naurettava tankki (ainakin aika ajoin), jos niitä puheita on uskominen.

Rintoihini en ole tyytyväinen, vaikka ne ihan mukavan kokoiset ovatkin (kuppikoko C). Odotan paniikinomaisesti, että josko ne vielä kasvaisivat, mutta en jaksaisi... Vaikka olenkin tyytyväinen ulkonäkööni, olen harkinnut silikonirintoja aivan vakavissani. Tietenkään en niitä vielä lähivuosina aio ottaa, vaan ehkä siinä vähän päälle parikymppisenä, kun toivo isommista rinnoista on lopullisesti mennyttä. Mitään järjetöntä sotavarustusta en ole aikeissa hankkia, vaan ihan hivenen, kuppikoko D kelpaisi.

Monet ihmiset sanovat, etteivät ymmärrä, miksi superlaihoja huippumalleja ihaillaan, mutta heti perään harmittelevat, kun ovat vaikkapa 160 cm pitkiä ja painavat 50 kiloa, mikä on tietysti aivan liikaa. Ristiriitaistako? Kenties.
Minulta usein kysytään, enkö muka aio laihduttaa. Jotkut jopa olettavat automaattisesti, että olen laihiksella. Kerrankin yksi tuttava kysyi, miten voin syödä suklaata, jos olen laihiksella. En ollut, enkä ole koskaan ollutkaan. Enkä aiokaan olla. Yritän pitää painoni tässä.
Osasyy painooni on perintötekijöissä, jotka ihan kummaltakin puolelta painavat päälle. Isä ei ole lihava, mutta äiti on. Isänkin puolella esiintyy ylipainoa, äidin varsinkin. Minä en selittele mitään, mutta oikeasti se on vaikuttanut painooni. Monet ihmettelevät, miten minun ruokavaliollani voi lihoa, mutta kaikilla ei ole niin hyvää aineenvaihduntaa. Minulla on oikeastikin ongelmia sen kanssa.
Olen tiedostanut riskini sairastua diabetekseen, mutta siinäkin perintötekijät ovat todella paljon suurempi riski. Kaikilla isovanhemmillani on se, samoin äidilläni. Monilla muilla sukulaisillanikin on. Eikä se diabetes tapa, se on täysin hoidettavissa. En sitä itselleni tietenkään toivo, muttei se minua järkytäkään.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ulkonäkööni. Maailmaan mahtuu paljonkin isokokoisia julkkiksia, jotka ovat vähintään yhtä hienoja ihmisiä, kuin ne laihatkin. Tiettyjä stereotypioita liikkuu lihavien ja laihojen perusluonteesta, mutta ne ovat täyttä soopaa.
Minä en katso kadulla laihoja ihmisiä kieroon, eivätkä monet onneksi katso minuakaan. Pidän avonaisista kaula-aukoista yms. mutten näytä kuitenkaan mielestäni mitenkään halvalta tms. Tiedän, etteivät minulle sovi kaikki ne vaatteet, joita laihat käyttävät, mutta voin silti olla tyylikäs ja tyrmäävä. Laihoille ei korsetti sovi yhtä hyvin kuin muodokkaille, joiden muotoja se korostaa erityisesti (puhun lähinnä vaatteiden alle laitettavasta korsetista).
Voin ostaa vaatteita jopa Onlysta, ko. ketjun farkutkin mahtuvat. Vaatekokoni on 42/44. Joskus menee 40. Eikös Marilyn Monroen vaatekoko ollut 40...?

Lainaus käyttäjältä: Önde
Mulle tää keskustelu on lähellä sydäntä, koska mä oon reilusti ylipainonen. Mä oon 15 vuotias, olen 171 cm pitkä ja painan 76kg. Ylipainoa? Kyllä, ja paljon!
Mikäs provo tämä oikein on? Kuulepas kansalainen, meistä ei ole kivaa lukea asiattomuuksia. On olemassa ihmisiä, joilla todella on ylipainoa, ja naurettavuuksien lateleminen huvin vuoksi ei ole kivasti tehty heitäKÄÄN kohtaan.

Pidin kovasti Ulputin viestin lukemisesta. Aivan totta, ei olekaan mukavaa lukea viestejä, joissa valitetaan ylipainosta oikeasti syyttä. Ellei siitä sairaanhoidon tms. alan ammattilainen huomauta, ei ole ylipainoinen. Olet minua... hmm... 13 senttiä pidempi, ja painat saman verran kuin minä. Jos sinulla on ylipainoa, ja paljon, mitä minulla sitten on? Tai mikä minä sitten olen? Ryhävalas tai sotanorsu, kenties. Sinulla on ehkä hitusen verran ylipainoa, muttei todellakaan liikaa.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 02, 2008, 21:26:20 kirjoittanut Giladra »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #157 : Heinäkuu 03, 2008, 14:40:47 »
Mahaani olen täysin tyytyväinen, vaikka pieni pömppis onkin mutta minusta se on vain söpöä :D.

Pömppishän on selluliitin ohella maailman inhottavimpia ulkonäöllisiä ongelmia. Jos oma pömppikseni kasvaisi vähänkin lisää, mummelit kyselisivät monennellako kuulla olen, huolimatta siitä että kävisin ihan hyvin noin 15-vuotiaasta.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #158 : Heinäkuu 06, 2008, 16:09:19 »
Mahaani olen täysin tyytyväinen, vaikka pieni pömppis onkin mutta minusta se on vain söpöä :D.

Pömppishän on selluliitin ohella maailman inhottavimpia ulkonäöllisiä ongelmia. Jos oma pömppikseni kasvaisi vähänkin lisää, mummelit kyselisivät monennellako kuulla olen, huolimatta siitä että kävisin ihan hyvin noin 15-vuotiaasta.

Minulta ei koskaan ole kukaan kysynyt monennellako kuulla olen, ja näytän kyllä ikäiseltäni. Ja onhan sitä jonkinlainen pömppis ;)
Minusta se on ihan ok piirre ihmisessä, joillakin laihoillakin ihmisillä on pömppömahaa, josta he sitten kai päättelevät olevansa lihavia. Jos minulta joku kysyisi, monennellako kuulla olen, en ottaisi sitä hirveän vakavasti/loukkaavasti tms. Kyseessä on luultavasti vain inhimillinen erehdys, eli siis kysyjä ei kettuile, ja vaikka kettuilisikin, on minun ulkonäköäni pahemminkin haukuttu, eikä se ole minua juuri miksikään muuttanut. Ehkä tehnyt vain entistä paksunahkaisemmaksi.
Mutta tietty minä ymmärrän, etteivät (lähes) kaikki pidä pömppömahasta, ja onhan se ok. Itse en pidä selluliitistä.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #159 : Heinäkuu 06, 2008, 17:42:39 »
Lainaus käyttäjältä: Giladra
Lainaus käyttäjältä: Lady Asensio
Pömppishän on selluliitin ohella maailman inhottavimpia ulkonäöllisiä ongelmia.

Minulta ei koskaan ole kukaan kysynyt monennellako kuulla olen, ja näytän kyllä ikäiseltäni. Ja onhan sitä jonkinlainen pömppis ;)
Minusta se on ihan ok piirre ihmisessä, joillakin laihoillakin ihmisillä on pömppömahaa, josta he sitten kai päättelevät olevansa lihavia.
--
Mutta tietty minä ymmärrän, etteivät (lähes) kaikki pidä pömppömahasta, ja onhan se ok. Itse en pidä selluliitistä.

Tarkoitin että rajansa kaikella, ei älytön kaksi metriä eteenpäin työntyvä "pömppis" enää kovin söpöä ole (pieni liioittelu :D), mutta pieni pömppis ei toisaalta ihmisestä lihavaa tee. Itse repisin hiukset päästäni ja tulisin hulluksi jos haluaisin täydellisen lautamahan jossa ei olisi pienintäkään pömppiksen merkkiä, joten tähän on parempi tyytyä.
Mielipidekysymyshän tämäkin on, toiset tykkää toiset ei :) tarkensin vain tuota ettei väärinkäsityksiä tule.
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta

Poissa Modera

  • Bodari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • We are waiting for you, Coraline
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #160 : Lokakuu 02, 2009, 20:47:41 »
Itse en ole sujut vartaloni kanssa. Yritän saada vatsan kohdalta ylimääräiset läskit pois ja saada sixpackin näkyviin, ja ennen sitä eurooppalaisen ihanteen, laihuuden.  Käsivarsiiini olen tyytyväinen, mutta hauista voisi olla enemmän :D. Dieettiä olen pitänyt ja siinä on mennyt jo kaksi kiloa pois, ja odotan sitä että saan laihan vatsan :)

Pituuteeni olen tyytyväinen, olen 191 cm pitkä. Ja omasta mielestäni olen hyvän näköinen, kunhan ei syö suklaata tai muuta rasvaista niin ei tule finnejä :S.
Ja pienenä järkytyksenä olen haaveillut porno kuvien laittoa nettiin, jos saisin kunnon vartalon :S


Poissa Hawkolf

  • Thought Police
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • 2 + 2 = 5
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #161 : Lokakuu 02, 2009, 21:40:21 »
Tytöillä pieni pömppis on juuri parempi kuin langanlaiha, kiloistaan ahdistuva teini.

Oma asiani: Olen melkoisen tyytyväinen itseeni. Aion silti pudottaa painoa ja saada enemmän lihasta esille elokuvaa varten... :D Kyllä se tästä lähtee.
If you want a picture of the future, imagine a boot stamping on a human face— forever.
Reviewing the world!

Poissa Tobin

  • aka Tinna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • leeroy
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #162 : Lokakuu 02, 2009, 22:56:51 »
En pidä itseani kauniina, tai etenkään laihana. Olen melko pitkä, enkä ole ylipainoinen - mutta kun kattoo peiliin, näkee himmeen kaksoileuan, mahamakkarat, perspuoli on iso... voivoi, ehkäpä (lue: toivottavasti) tulen joskus olemaan sinut itseni kanssa!

Minua ei ikinä oikeastaan kehuta, päinvastoin, vanhempani yrittävät houkutella minua liikkumaan enemmän ja syömään makeaa vähemmän, sanomalla esimerkiksi legendaarista "jos jatkat tota vauhtia, oon satakilonen viiskymppisenä." Mutta siihen tottuu, vaikka otankin usein hyvin herkästi kaiken negatiivisen palautteen itsestäni.

En koe voivani pitää kireitä paitoja, olo tulee ahdistavaksi ja tuntuu kun paita ratkeis hetkenä millä hyvänsä, vaikkei se oikesti edes ois kovin kireä. Samoin kaikki valokuvaussessiot on kamalia, siksi yleensä näytän luokkakuvissakin niin nyrpeältä. En kuitenkaan voisi hymyillä - hymykuopat, ne kamalat, komistavat tuolloin muutenkin jo jykevää ja omasta mielestäni pyöreää leukaani. Muutenkin tiedän näyttäväni muitten vierellä sumopainijalta.

Ainut mihin olen ok tyytyväinen, on hyvä ihoni, ja intoni painojen nostelemiseen, jotta käsivarret kiinteytyisivät! ^^ Haluaisin olla pitkä, kaunis ja sopusuhtainen kuten esimerkiksi Bonnie Wright. Kyllä musta ois laihduttamaan ja liikkumaan - mutta olen vaan joskus niin armottoman laiska.

Olen ollut muutama vuosi sitten alipainoinen, mutta minne lie katosivat nekin mitat - silloinkin koin kyllä olevani takaa aika tankkeri. Mutta olen siitä lihonut ihan liikaa.

Poissa pokep

  • Merirosvona taistelen sun mukana
  • Fletkumato
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #163 : Lokakuu 05, 2009, 16:43:50 »
Ihan kamala lukea, miten niin monet eivät ole tyytyväisiä, tai kauhistelevat itseään jonkun pömppömahan tai "isojen" reisien takia. Tiedän jopa ihmisiä joilla on kompleksi varpaistaan! En oikeastaan tiedä mitään typerämpää kuin jauhaminen siitä miten läski on (okei, tiedän, mutta kaikki tajuavat pointtini). Tottakai jos ihminen on oikeasti ylipainoinen, ja se häiritsee elämää, kannattaa laihduttaa. Mutta valittaminen valittamisen tai säälin tai minkä ikinä vuoksi on älytöntä.

Ei sillä että mä itse olisin tämän länsimaisen kauneuskäsityksen (täytyy olla laiha, mutta jostain pitäisi silti löytyä tissit ja perse - ei tälläisiä muovinukkeja luonnostaan kovin paljoa ole) mukaan täydellinen. Olen normaalipainon ylärajoissa, mulla on c-kuppi, paksut reidet ja ei vyötäröä nimeksikään, mutta mä rakastan jokaista osaa mun kehossa. Monien minua hoikempien tyttöjen suusta kuulee jatkuvasti läskivalittelua, ja näkee miten ne laihistaa istuessaan. Ja mua säälittää. Lisäksi musta tuntuu, että kuka tahansa ottaisi kumppanikseen mieluummin itseensä tyytyväisen ihmisen, kuin henkilön, josta huokuisi sellainen anteeksi-että-olen-olemassa-asenne.

Mutta mä en ole sellainen joka nauraisi näille ehkä huonon itsetunnon omaaville ihmisille. Monet tykkää katsoa ja kommentoida ohi kulkevia ihmisiä, niin mäkin. Mutta mä sanon kaikista ohikulkevista ihmisistä aina jotain positiivista, sellaisen ilkeän arvostelun sijaan. Kannattaa kokeilla. Lisäksi tykkään kehua ystäviäni ja kavereitani ja joskus tuntemattomiakin ihmisiä (ei sellaista tyhjänpäiväistä oot kaunein ihana paita <3333 -kehumista, vaan ihan aidosti), ja sen vaikutuksen huomaa. Pieni kehu voi oikeasti parantaa jonkun päivää.

Nyt saan kyllä itseni kuulostamaan joltain yli-ihmiseltä, mutta on mullakin niitä huonoja hetkiä. En mä silloin itseäni ällötä tai vihaa, ja hetkellisestä ärsytyksestä/inhotuksesta pääsee yksinkertaisesti vaikka pesemällä hiukset tai tekemällä jotain mieleistä, tulee heti mukavampi olo.

Enkä edes pyydä anteeksi aavistuksen sekavaa viestiäni. :-D
Hän elää nukkekodissa joka palaa
Pottafanitaidettani,
sekä originaalitöitäni

Poissa charmed

  • Sourcream and onion!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #164 : Lokakuu 05, 2009, 18:03:33 »
Vartaloni ei ole täydellinen, mutta se kelpaa ja toimii miten pitääkin. Olen opetellut viihtymään siinä, ja joskus hyvinä hetkinä voin tehdä Hatatran tavoin - katsoa peiliin ja todeta olevani pirun nätti ja seksikäs.

Itselläni on aika leveä lantio. Muuten olen oikein tyytyväinen kroppaani. Joskus tulee juuri tuollaisia "olen kaunein"-kohtauksia, joskus on taas juuri päinvastainen olo, mutta vaa'alla käydessä tulee hyvä mieli kun tietää olevansa ihan normaalipainoinen.

Toisin kuin lantiooni, jalkoihini olen todella tyytyväinen! Vielä kuukausi sitten vihasin niitä, kun ne olivat niin pitkät ja kapeat, mutta nyt eräs ystäväni rinnakkaisluokalta on saanut silmäni avautumaan ja tykkään kotona kulkea sukkahousut jalassa, jolloin jalkani näyttävät mahtavilta 8) Onkohan normaalia tykätä jaloistaan näin paljon :D

Lisäksi kädet ovat yksi lempiaisoistani niin itsessäni kuin muissakin. Tykkään pitkistä sormista ja raikkaasta (ei, en tosiaan löytänyt parempaa adjektiivia 8< mutta tarkoitan siis ettei käsiin oel piirrelty mitään tms) ihosta. Kynnet ovat myös tärkeät; jos ne ovat pitkät, niiden tulee olla muotoonviilatut ja ranskalaisittain lakatut (tytöillä siis :D mutta pojankin kynnet saa/pitää olla hoidetut!). Lyhyet kynnet voivat sitten joko vain olla tai olla lakatut.

Äh, olen outo.
so then i was like AVADA KEDAVRA
and he was like *dead*

Poissa pokep

  • Merirosvona taistelen sun mukana
  • Fletkumato
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #165 : Lokakuu 05, 2009, 18:08:02 »
Äh, olen outo.

Ei, sä olet terve! Musta on älyttömän mukavaa kuulla, että on niitäkin jotka ovat tyytyväisiä ja osaavat rakastaa itseään ja kehoaan kaikkine pikku "virheineen". :--)
Hän elää nukkekodissa joka palaa
Pottafanitaidettani,
sekä originaalitöitäni

Poissa Leila

  • Peruna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • "Itserakkaus on paras rakkaus"
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #166 : Lokakuu 06, 2009, 22:24:51 »
Kamala ryhävalas siis ilmeisesti olen, mutta minua itseäni se ei haittaa, joten ongelmaa sen suhteen ei ole.


stereotypioita liikkuu lihavien ja laihojen perusluonteesta, mutta ne ovat täyttä soopaa.
Minä en katso kadulla laihoja ihmisiä kieroon, eivätkä monet onneksi katso minuakaan. Pidän avonaisista kaula-aukoista yms. mutten näytä kuitenkaan mielestäni mitenkään halvalta tms. Tiedän, etteivät minulle sovi kaikki ne vaatteet, joita laihat käyttävät, mutta voin silti olla tyylikäs ja tyrmäävä. Laihoille ei korsetti sovi yhtä hyvin kuin muodokkaille, joiden muotoja se korostaa erityisesti (puhun lähinnä vaatteiden alle laitettavasta korsetista).
Voin ostaa vaatteita jopa Onlysta, ko. ketjun farkutkin mahtuvat. Vaatekokoni on 42/44. Joskus menee 40. Eikös Marilyn Monroen vaatekoko ollut 40...?

Ihana asenne, todella kivaa lukea jonkun viesti, joka ei ole ehkä aivan "normaalin kauneusihanteen mukainen", mutta silti hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä valita. Todella hyvä itsetunto vissiin sinulla, ja hyvä viesti.

Olen itse alkanut pikkuhiljaa sisäistämään ko. asian. En ole kaunis, en ole laiha, en tosin hirveän lihavakaan. Olen pitkä, tavallisen näköinen. No mitä siitä sitten? :) Olen alkanut hyväksyä itseni tälläisenä kuin olen, ja jos minä hyväksyn itseni, muutkin hyväksyvät.
Tahdonvoimaa!

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #167 : Marraskuu 16, 2009, 20:40:57 »
Haluaisin vastata kysymykseen oletko tyytyväinen vartaloosi myöntävästi, mutta ei, en pysty. Mielestäni pituuteni on liian pieni ja painoni liian suuri. Toisaalta, onhan suuri osa kavereistani lyhyempiä kuin minä ja tuota painoa voi pystyä laskemaan.  Mutta jos muutos voisi käydä ajatuksen voimalla, muuttuisin välittömästi.

Haluaisin myös, että hiukseni olisivat tuuheammat ja ei niin elottomat kuin nykyään. Ja nuo naamavärkin finnit voisivat kaikota ikuisiksi ajoiksi.

Tällaiseksi minut on kuitenkin luotu ja tällaisena tulen pysymäänkin. Muu ei auta kuin olla sujut itsensä kanssa ja arvostaa itseään sellaisenaan kuin sitä on.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 16:18:19 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #168 : Marraskuu 16, 2009, 21:06:15 »
Ihana asenne, todella kivaa lukea jonkun viesti, joka ei ole ehkä aivan "normaalin kauneusihanteen mukainen", mutta silti hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eikä valita. Todella hyvä itsetunto vissiin sinulla, ja hyvä viesti.
Onhan tuosta viestistäni jo yli vuosi, mutta näin kymmenen lisäkilon ja kasvaneen vaatekoon myötä on pikkuhiljaa herännyt huoli siitä, mihin tämä päättyy... Tässä kun tulee +10 kg per vuosi, vaikka syön vähemmän ja terveellisemmin kuin moni normaalipainoinen, alkaa ihan tosissaan huolettamaan. Ei muuten, mutta kun kohta alkaa käymään terveydenkin päälle, eikä se tietenkään ole koskaan hyvä asia.

Periaatteessa itsetuntoni omaa ulkonäköä kohtaan on hyvä, mutta jatkuva painon nouseminen kyllä tuskastuttaa, kun sille ei mitään selkeää selitystäkään ole löytynyt. Aineenvaihduntaongelmia kyllä on ja näin, mutta mitään "kunnon" diagnoosia ei ole.

Hymyillen luin tuota vanhaa viestiäni; kunpa olisikin yhä sama tilanne fyysisesti kuin tuolloin oli.

Tälläiseksi minut on kuitenkin luotu ja tälläisenä tulen pysymäänkin. Muu ei auta kuin olla sujut itsensä kanssa ja arvostaa itseään sellaisenaan kuin sitä on.
Tuon kun ihmiset sisäistäisivät, ulkonäkökriisit vähenisivät huomattavasti. :)
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Zirendaril

  • Vuotiksen Virallinen Vompatti
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Murpatti
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #169 : Marraskuu 16, 2009, 21:58:54 »
On outoa, että joillakin ihmisillä on itsellään hirveät kriteerit sille, miltä pitäisi näyttää. Tietenkään en ikinä haluaisi olla sairaalloisen laiha/lihava, mutta henkilökohtaisesti minulle riittää se, että ihmisten/tiettyjen ihmisten mielestä näytän hyvältä, ja se siitä. Minä en siis ole sellainen, jota harmittaisi se, että joku sanoo minun lihoneen, jos se sen henkilön mielestä on hyvä asia. Joitakin haittaa, mikä on minusta hassua. Voisi kuvitella, että kun kerran hyvän ulkonäön ym. määrittelee ulkomaailma, niin ulkomaailman hyväksyntä aina yksilölle riittäisi, mutta kaipa sitten ulkonäköihanteet ovat niin iskostuneet suureen osaan ihmisistä, että hyvältä pitäisi näyttää sekä muiden, että itsen mielestä.

Lauramainen

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #170 : Marraskuu 17, 2009, 13:55:46 »
Tiedän, että minulla on erittäin väristyneet käsitykset kaikesta, mikä liittyy ulkonäköön. Ihmisille olen aina kysyttäessä tuonut julki mielipiteen, että anorektikot ovar rumanlaihoja ja kurvikkaat niitä kauniimpia. Silti hiljaa sisimmässäni toivoisin mielummin olevani anorektikko. En siis ihan aina, riippuu kaudesta joka minulla on menossa (yleensä on menossa itseinhokausi) :D. Olen kuitenkin paininut tavallaan painoni kanssa aina. Nykyään kun mietin, niin en edes ymmärrä miksi yläasteella stressasin koostani, koska minulla oli ainoastaan pieni pömppis. Nyt sitä olisi oikeasti aihetta vasta panikoida, kun olen tässä lihonut päälle vuoden aikana 10 kiloa. Sitten tietenkin on myös helppo keksiä näitä syitä, miksi olen lihonut. Voi olla, että syynä oli onnettomuus joka rajoitti liikkumiskyvystäni lopullisesti ainakin 40%, ehkä syynä oli kuitenkin 8kk kestävä ylirailakas opiskelijaelämä (alkoholi lihottaa), suurinosa on kuitenkin sitä mieltä, että päälle vuosi sitten alkanut seurustelu on syypää? Mielestäni tuon seurustelun voisi ottaa pois heti listasta, sillä sehän minua juuri motivoikin pitämään huolta ulkonäöstäni!
Siltikin, nyt ainakin 15 kiloa painavempana, itsetuntoni on paljon parempi kun ennen.

Kaikesta huolimatta toivon silti ainoastaan mahtuvani vain vanhoihin vaatteisiini. En siis haluaisi olla mikään malli, vain hieman mahaa pois ja se riittäisi! (ellei päässäni naksahtaisi ja saisin ajatuksen testata rajojani)  Itsekurin puuttuessa en tule kuitenkaan varmaan edes siihen pääsemään.



Poissa Kishika

  • Kävelevä kaiutin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #171 : Tammikuu 16, 2010, 20:15:27 »
Olen tyytyväinen pituuteeni ja painooni, mutta haluisin olla jotenkin kiinteämpi. Muutenkin löydän päivittäin kohtia, jotka haluaisin muuttaa itsessäni. Ärsyttää, ku niin monet on sillee: "Siis omg oon niin läskiii! Mun pitää laihduttaa, yhyy angst"
I can see you

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #172 : Tammikuu 18, 2010, 02:02:05 »
Nyt on pakko avautua pikaisesti tänne eräästä tähän ketjuun liittyvästä asiasta, nimittäin: vaatekauppojen jatkuvasti kasvavat vaatekoot ja/tai pienenevät vaatteet. En oikein tiedä, kumpi ilmiö on kyseessä. Miten muuten voi olla että minä, hoikka ja pitkähkö nuori nainen, joka on ikänsä ollut korkeintaan kokoa 38, ei yhtäkkiä mahdu pienempään kokoon kuin 40?! Vertailun vuoksi: ostin kirpparilta itselleni jakun töihin, kokoa 34, ei mitään vaikeuksia saada nappeja kiinni. Myös edellinen työn puolesta saamani jakku oli kokoa 34 ja oikein hyvin istui. Mitä hittoa siis on tekeillä? Pari päivää meni angsteissa kun luulin, että olen lihonut ja mietin, että tästäkö se syöksykierre nyt alkaa.

Se on kuulkaas siskot niin, että meitä viilataan linssiin! Tämä kaikki on yhtä suurta salaliittoa ja salakavalaa hivutusta saada ihmiset tuntemaan painetta mallinmitoissa olemiseen. Miksi muuten normaalikokoisille naisille tehdyt vaatteet olisivat muka yhtäkkiä huvenneet olemattomiin? Katsoin aiemmin tällä viikolla Ellen De Generes Showta, jossa Ellen tutkaili muutamia nykyisten vaatekauppojen tarjoamia farkkuja. "Normaalille vartalolle" tarkoitetut farkut olivat niin pienet, ettei Ellen meinannut saada edes kättään lahkeesta sisään.

Joten seuraavan kerran kun tunnette huonommuutta ja masennusta vaatekauppojen rekeillä, piristykää. Niitä kokoja ei kannata ottaa turhan vakavasti.
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Poissa Kathleen

  • Omituinen höpöttäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ALITUINEN VALPPAUS!!!
    • Ystäväkirjani :D
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #173 : Tammikuu 20, 2010, 18:12:07 »
Mä itse en todellakaan ole tyytyväinen vartalooni. No onhan ylävartalo ok, mutta alavartalo on vähän niin ja näin.
Lisäksi kasvoissakin olisi parantamisen varaa.

Mutta luultavasti pitäisin itseäni ihan normaalina jos en näkis itseäni peilistä joka päivä.
Mun mielestä on inhottavaa, että nykyään tässä maailmassa ulkonäköpaineet on niin valtavat, ja kaikki elokuvat ja kirjat pahentaa sitä:"Aluksi hän oli lihava ja ruma eikä yhtään suosittu eikä kukaan välittänyt sisäisestä kauneudesta: Kun hän laihtui, ja käytti meikkiä, hänestä tuli koko koulun johtaja, ja hän sai unelmien prinssinsä".

Tarinoiden opetus on lähes aina se, että lihavia ei arvosteta. Mä itse arvostan kaikkia ihmisiä, en ehkä niitä jotka tulee päin naamaa aukomaan suutaan jostain typerästä.
Mua inhottaa miten Pottereissakin Dursleyden miehet oli lihavia, ja ihan kuin sillä niistä tulisi pahoja?!
Ja tässä teini - iässä on kauheeta, kun tuntuu että näkee koulussakin ympärillään vaan laihoja, ja sitten ne jotka on vähän pulleempia niin ne jää jonnekkin nurkkaan.
Ja täällä meillä päin kaikki laihat ( ja jotkut normaalitkin) on niitä onnellisia: niillä on paljon mainetta ja kunniaa, joku täydellinen rakastava poikaystävä ja muut sitten jää jäännössijoille. No jaa, itse en mainetta ja kunniaa kaipaa, lähinnä sitä rakastavaa poikaystävää jolle olisi ihan sama miltä näytän. Ja ärh, suurin osa pojistakin ennen täysi-ikää välittää vaan naisen/tytön ulkonäöstä ja niiltä jää huomaamatta ihanat ihmiset joiden sisäinen kauneus loistaa (kröh kröh, älkää minua katsoko :P ).
Mutta saattaa olla niin, että sen takia ne "lihavammat" ihmiset ei ole suosittuja koska ne ei tyydy siihen mitä niillä on.

Joo ja tosiaan, mua inhottaa kun mallinuket todella on niin laihoja, ja sitten itse katsoo peilistä ja näkee, että joku mallinukkekin on kauniimpi! Tai niin laiha! Ja mua joskus ärsyttää, kun paitojen koot on niin yksilöllisiä: tavallisesti M - koko sopii mulle, mutta sitten joku on mennyt muuttamaan M - koon liian pieneksi ;o siis että muiden vaatemallien M - koot sopii ihan hyvin, mutta jossain tietyssä täytyy ostaa L - koko!!!
Ja sitten kaupoissa mua ärsyttää kun tuntuu että ne 30 - kokoiset tytöt/nuoret naiset katsoo pahasti. Luultavasti tämä on vain kuvittelua mutta olisi kiva jos vaatekaupoissa ei katsottaisi sillä tavalla! En kuitenkaan väitä että laihat olisivat sitten ilkeitä, se riippuu täysin persoonasta.

Tässä viestissä, varsinkaan loppuosassa ei tainnut olla mitään järkeä, mutta kiva purkaa melkein kaikki tuntonsa!
-What are you doing, my darling? -Nothing. I'm just smashing potatos. Ei oo järkee päässä, enkä kyllä järjestä välitäkkään.
Isabella -> Kathleen

Viuhti

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #174 : Tammikuu 22, 2010, 15:30:38 »
Välillä tykkään vartalostani ja välillä en. Mulla on oikeastaan aina ollut hankaluuksia hyväksyä sitä, lähivuosina vähän suurempiakin mutta tässä ihan lähiaikoina mulla on ollut ensimmäisiä kertoja sellainen olo, että kroppanihan on ihan kiva.

Olen melkein koko ikäni ollut alipainoinen. Yläasteen alussa kävin kai jossain vaiheessa normaalipainon puolella mutta ihan siinä normaalin ja alipainon rajoilla olin silloinkin. Äiti oli ihan samanmallinen nuorempana ja muutenkin koko suku on aika sopusuhtaista ja normaalikokoista porukkaa. En ole myöskään koskaan ollut kovin suuri ruuan ystävä ja luulisin, että silläkin on ollut vähän vaikutusta asiaan. Pienempänä inhosin vähän kaikkia ruokia ja pidin paljon ainoastaan kasvispihveistä ja joistain keitoista. Nykyisin en ole enää läheskään niin nirso.

Ala-asteella terkkari oli aina huolissaan hoikkuudestani ja käski syödä enemmän. En ole kuitenkaan koskaan osannut pitää itseäni erityisen hoikkana. Minusta tuntuukin, että kehonkuvani on aina ollut hieman vääristynyt.
Eräs kaverini muistutti vastikään, että olin kuulemma jo tokaluokkalaisena ilmoittanut alkavani laihduttaa.
Mulle tuli hirveä olo, kun tuosta kuulin, vaikken varsinaisesti muistanutkaan koko juttua sanoneeni. Muistan silti, miten isona itseni näin jo ihan pikkutyttönä, vaikka kaikkea muutahan minä olin.

Tällä hetkellä olen 169 cm pitkä ja painoindeksin mukaan keskivaikeasti alipainoinen.
Ihailen hentoja ja hoikkia vartaloita mutta minusta minkälainen vartalo tahansa voi olla kaunis.
En oikeastaan ikinä suuremmin kiinnitä huomiota vaikkapa kavereideni kokoon mutta sen sijaan kuvittelen aina itse olevani jatkuvan tarkkailun ja arvostelun kohteena.
Minulla on ihan kivat ja hoikat jalat, tosin tykkäisin niistä enemmän, jos ne olisivat vielä vähän pidemmät. Pituutta tahtoisin muutenkin pari senttiä lisää, 169 cm kun on niin ärsyttävän lähellä 170 cm muttei kuitenkaan yllä ihan sinne asti. Vaikkapa 172 cm kuulostaisi tosi kivalta mutta mistäs sitä tietää, vaikka tästä vielä ne pari senttiä kasvaisinkin, koska viime vuonnakin kasvoin melkein kaksi senttiä.
Käsivarret on kanssa ihan kivat mutta sormet ovat naurettavan lyhyet ja omituiset. Se ei varsinaisesti haittaa minua muuten mutta soittamista se toisinaan hankaloittaa. Ja on ne kyllä kieltämättä aika rumatkin.

Lihaksia tahtoisin ehkä vähän lisää mutta olen laiska laiska laiska.







Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #175 : Maaliskuu 23, 2010, 23:37:08 »
Olen ollut nykyistä 15 kg laihempi ja varmaan 10 kg lihavampi. Tällä hetkellä olen about 53 kg, mikä on musta sopiva mun pituuteen, 163 cm, nähden.

Ärsyttää kyllä laihojen sortaminen. Ventovieraat ihmiset heittelevät kommentteja kuten "Mieti syömisiäsi" tai "...ku sullahan on syömishäiriö", vaikkei edes olisi. Sitten lihavuuden kanssa pitää varoja sanojaan kuten vihamiehen hautajaisissa. Ja kun lihavillekin on omat osastonsa kaupoissa, miksei laihoillekin ole? Siinä kun painoin jotain 42 kg viime kesänä (en tarkoituksella, terveyssyistä mut pakotettiin puoleksi vuodeksi nestedieetille, eikä sillä ollut mitään tekemistä mun sillosen painon kanssa), oli hirveä ongelma löytää vaatteita. Jos löyty nätit farkut, niitä piti vielä kavennuttaa että ois saanut ne istumaan.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #176 : Maaliskuu 24, 2010, 12:21:16 »
^Lihaville/isokokoisille on omia osastoja mm. siksi, että ainakin teoriassa kaikki muut osastot ovat laihoille. Ja tietysti vaatteiden pienennys on tsiljoona kertaa helpompaa kuin suurentaminen. Perusvaatevalmistajat eivät myöskään yleensä näytä tekevän vaatteistaan niitä Isojen Ihmisten osaston kokoja - harvemmin esim. Lindexillä on samasta paidasta sekä kokojen >32 että 48< versioita.
Ikävä vain, että kovin usein ns. lihavien vaatteet ovat aika hirveitä. Vaatesuunnittelijoiden mielestä tietyn koon ylittävien tulee ilmeisesti pukeutua telttoihin ja säkkeihin. :P

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #177 : Maaliskuu 24, 2010, 14:29:01 »
Aika hassua, että laihat valittavat sitä, ettei heille ole omia osastojaan... Voi jestas sentään, oikeasti! Kuten Vesi Y yllä jo totesikin, niitä isokokoisten osastoja lukuunottamatta muut osastot ovat laihoille. On helpompaa löytää kokoa 34 olevia tyylikkäitä vaatteita, kuin kokoa 44-46 olevia vastaavia. Vaikka olisikin ne isokokoisten osastot, mikä oletus se on, että niiltä rajatuilta osastoilta isokokoiset löytävät etsimänsä vaatteet? Ei todellakaan mikään, sillä vaikka olisikin normaalia isokokoisempi, ei se tarkoita sitä, että kaikenlaiset vaatteet kelpaisivat. Ne tosiaan ovat usein telttamallisia ja tylsiä, itse olen joskus esim. Seppälästä löytänyt isojen puolelta kivojakin vaatteita, mutta onneksi muutoin monesta paikkaa saa vielä minun kokoani normiosastoilta, vaikka etsiminen viekin aikansa. Tosin yleensä tilailen esim. Elloksesta ja Halensilta, kun tiedän kokoni siellä ja säästyn samalla tuskastuttavalta etsinnältä. Farkkuja en juuri mistään liikkeestä löydä, kun pitäisi sopivan mallin lisäksi olla istuvuudeltaan, lahjepituudeltaan ja kooltaan sopivat - esim. Halensilta tilailen mm. Love Labelin ja Southin farkkuja, joissa on paljon kokoja ja eri lahjepituuksia, nytkin yhdet farkut pitäisi hakea. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 24, 2010, 14:36:10 kirjoittanut Giladra Carrion »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #178 : Maaliskuu 24, 2010, 19:30:41 »
Alkoi melkein suututtamaan, kun luin nelisen vuotta vanhan viestini tuolla sivulla 4(?). Saakeli, ole onnellinen ämmä, painoit alle 70 kiloa ja sääresi olivat upeat!

Painoa löytyy nykyään sellaiset 75 kiloa, en ole pariin kuukauteen edes punninnut. Painoindeksin mielestä olen hieman ehkä pyöreä, mutta kuitenkin normaaleissa mitoissa. Pituuskasvuni jämähti siihen 179 senttiin ja nyt onkin suunta jo alaspäin, ko ryhti rapistuu. Mielestäni olen normaalin mittainen :P En ole koskaan osannut ajatella itseäni kovinkaan pitkänä ja kuulostaa hassulta, että joku 163 on keskiverron suomalaisen naisen varren pituus. Perheessä kuitenkin äiti on 178, isi 191 ja pikkuveli 192 (pienenä kuriositeettinä mainitaan myös mummi 175, eno 192 ja setä 195).

Olin viikonloppuna reissussa Rovaniemellä, kun minun paksuun kallooni upposi kaikkien näiden vuosien (21½) jälkeen tieto siitä, että hemmetti, minähän olen näyttävä nainen. Aina ennen on tuntunut, ettei kukaan näe sitä mitä minä näen peilistä, koska se kuvajainen on ihan vääristynyt. Miulla on suuret ruskeat silmät, jotka sanovat "suojele minua, jooko" ja vievät huomion jykevästä leuasta, pitkä tuulikonetukka, vielä pidempi varsi, kapea vyötärö ja massiivinen takapuoli. Rintani ovat kieltämättä edelleen pienet, mutta tykkään niistä sellaisina, ja kun superpeppu kuitenkin kompensoi sitä, niin eihän tässä ole mitään häpeilemistä :D
Rollossa ollessa minulle sanottiin taas luokkakaverien toimesta, että sinähän olet nätti ja että sinä olet ihan missi kamaa, minkä minä ohitin roskana (ja onhan se, minä en ole nätti, olen jännän näköinen :P). Sitten se tapahtui. Joku ihan randomtyyppi huusi perääni: "H*tto miten hyvä p*rs*!" Ja jostain syystä minä uskoin, että hän on oikeasti sitä mieltä. Paria tuntia myöhemmin kuljin kahden äijän ohi rapussa, siellä ei ollut muita kuin me kolme, ja äkkiä kuulen sen toisen sanovan: "Toi on aika tulinen akka, mutta kyllä sillä on hyvännäkönen p*rs*!"
Kun keskustelin asiasta itseni kanssa, totesin, että kyllä, onhan se aika super, ei mikään luinen kammotus, eikä myöskään mikään löllyvä kasa. Se on oikein esimerkillinen, joskin iso peppu. Joten päätin tehdä rauhan pehmeän takapuoleni kanssa. Miksi minä sitä inhoaisin, kun muutkin tykkäävät siitä? Sillä on mukava istua ja kun tanssii, niin näyttää siltä, että teen jotain :D Oman pepun kanssa on kiva olla kaveri :)

En edelleenkään kuitenkaan pidä reisistäni. Painoni on paennut niihin (ja alleihin...) ja on vaikea löytää sopivia housuja. Haaveena olisikin pudottaa se +5 kiloa, niin mahtuisin taas vanhoihin lempifarkkuihini ja pystyisin ostamaan housuja kuten "normipainoiset." Tällä hetkellä päälle menevät vain sellaiset, jotka istuvat reisistä ja superpepusta, mutta vyötäröllä jää tilaa vielä toiselle samanlaiselle. Lisäksi nilkat vilkkuvat, koska puntit jäävät aina lyhyiksi.
Pituus tekee myös vaateostoksista hankalaa! Paita joko istuu ja vilauttaa masua tai peittää masun ja on teltta. Hihat ja puntit ovat liian lyhyitä. Kenkiä saa joskus metsästää, kun räpylä on 41/42. Mikä näyttää ihanalta 39:nä on kamala 42:na. Kun olen rikas, teetätän kaikki vaatteeni jännään vartalooni sopivaksi :)
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #179 : Maaliskuu 25, 2010, 06:24:03 »
Unelmavartaloa en omista, mutta kyllä minä pärjään tämän nykyisen kanssa vallan mainiosti. Hiukset ovat pörröiset, satunnaiskuivat ja aivan liian lyhyet ollessaan vähän olkapääpituutta pidemmät, sormet ovat liian lyhyet, naamassa on häivähdys kaksoisleuasta, nenässä on möykky, silmät vois olla pidemmät ja ripset tummemmat ja mahassa on liikaa tavaraa - so? Olen just ja just normaalipainoinen, painoindeksini ollessa 24, enkä onneksi omista vaakaa enkä mittanauhaa. Pituutta löytyy 168 senttimetriä, joten haluaisin olla joko pidempi, jolloin olisin pitkänhuiskea, tai lyhyempi, jolloin menisin ehkä joskus kategoriaan pieni ja suloinen. Tai ainakin pieni, eikä tällainen perustantta. Loppujen lopuksi ei taida olla väliä, miltä sitä nyt sattuu näyttämään ja näiden luetteloitsemieni vikojen lisäksi minustakin löytyy jopa hyviä puolia. Lyhyt selkä, pitkät koivet, semikivat sääret, kivanväriset silmät, hyvät kulmakarvat jos niitä viitsii vähän laittaa, ja jos olisin vähän hoikkaisempi, olisi minulla kiitettävä vyötärökin (ja juuri siinä kohdassa, missä sen ei pidä luultavasti olla nykyisen kauneusihanteen mukaan, mutta jossa sen pitää olla minun mielestäni).

Kehonkuvani oli joskus pienempänä hippiäisenä paljon huonompi, mutta liikunnoitsemisen, asenteenmuutoksien, paremman ihmissuhdetilanteen, mukavan ympäristön, monista asioista johtuneen itsetunnon parantumisen, sun muun scheissen kautta se on muuttunut paremmaksi. Ennen ruodin itsestäni vain vikoja ja ajattelin että "perkele, kun tässä ollaan rumia!" Nykyisin en enää ajattele itseäni rumana ja lihavana (mitä nyt joskus syvimmissä murheen alhosissa kaikkien muiden ihanien angstiajatusten kanssa se voi joskus vilahtaa, mutta niin, en pidä rumalihavuutta säännönmukaisena totuutena enää), enkä ajattele että minun pitäisi muuttua tästä hirveästi mihinkään. Jos kiinteytyy ja lihaksikoituu niin mikäs siinä, mutta ensisijaisesti harrastan liikuntaa siksi, että siitä tulee kiva fiilis. Ennen en harrastanut sitäkään ja minusta tuntuu, että sekin huononsi kehonkuvaani. Kehonkuvajutut on muuten varmana ikäkysymyskin, kun silloin about yläasteikäisenä ja vähän nuorempana tuntuu monilla olleen huono kuva ulkonäöstänsä. Iän myötä, itsevarmuuden ja itsetuntemuksen kasvaessa kuva itsestäänkin paranee. No jaa, mikä minä olen puhumaan yläastelaisista kun olen vain vuoden vanhempi. Hoh.

Unelmavartaloni sitten. Jos voisin olla ihan minkälainen vaan, tahtoisin olla jonkun muun pituinen, isosilmäinen ja tummaripsinen (nykyinen pituus on kuitenkin mahtava, joten jos kestovärjäytän ripset niin näistäkin tulee hienot), pitkäjalkainen (sitä olen jo), hoikanjäntevä mutta tarpeeksi naisellinen, pitkäsorminen ja laihakäpälinen. Hiuksille en välttämättä tekisi mitään, oikeastaan pidän niistä kaikkine oikkuineen ja häiriöineen. Ennen inhosin niitäkin.

- Moondancer, viripurkki

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #180 : Maaliskuu 25, 2010, 10:29:33 »
Olen oikeastaan ihan tyytyväinen vartalooni, vaikkei se tosiaankaan ole ihan mallityyppiä.. Pituutta on hiukan reilut 160cm ja painoa vaihtelevasti noin 62-65 kg. Voisi varmaan sanoa, että ole aika vaatimattoman näköinen enkä siis oikein ole se tyyppi, joka ulkonäöllään herättää kaikkien kadulla kulkevien huomion ja kerää katseita. Noup. Kroppani huonoja puolia ovat mielestäni reidet, sillä niihin on kerääntynyt painoa vaikkeivat nyt mitään norsukokoa olekaan. Reisissä on raskausarpia ja muuta mukavaa, mutta kyllä ne housut jalassa ihan hyviltä näyttävät. Kädet voisivat ehkä olla hiukan kiinteämmät, samoin kuin vatsa, mutta mitäpä tuosta. Pidän sääristäni ja myös yläkropasta, vaikka rinnat ovatkin aika onnettomat. Miksi läski lähtee aina vääristä paikoista?

Onnistuin siis pudottamaan painoani jollain tavalla yli 10 kiloa jokunen vuosi sitten lukion jälkeen. Monet vanhat luokkakaverit, jotka eivät ole minua nähneet vuosiin, eivät meinaa tunnistaa minua, kun tosiaan painoa on pudonnut jonkin verran, silmälasit jäivät leikkauspöydälle ja ihokin näyttää taas ihmismäiseltä finnivuosien jälkeen. En ole oikeastaan koskaan vihannut vartaloani, olen aina viihtynyt omana itsenäni, mutta itsevarmuutta olisi ehkä voinut olla enemmän nuorempana ja edelleenkin, vaikka sekin on parantumaan päin. Joskus yläasteella olin hirveän epävarma esim. vaatteista. En oikein uskaltanut käyttää kuin jotain sinisiä ja mustia vaatteita ja kuvittelin tietysti koko ajan että ihmiset katsovat minua ja arvostelevat. Joskus lukiossa aloin uskaltaa käyttää myös värikkäitä vaatteita, ja nykyään pidän melkein mitä vaan enkä häpeile näyttää vartaloani.

Luulen, että tärkein tekijä itseluottamukseni kasvuun ja oman vartalon hyväksymiseen oli iän karttumisen ohella ensimmäinen (ja nykyinen) poikaystäväni. En oikein aluksi voinut käsittää mitä hän minussa näki, mutta kun mies kerran piti siitä mitä näki ja millainen ihminen olin niin mikäs siinä sitten. Tuntui erityisen hyvältä nähdä että hän oli ylpeä minusta ja esitteli minua kavereilleen, ja että myös nämä kaverit pitivät minusta.

Unelmavartaloa minulla ei oikeastaan ole, sillä en vaihtaisi omaani jonkun toiseen, mutta en tietenkään pistä pahaksi jos painoa saisi pois sanotaan vaikka 5 kiloa. Joskus olisi kiva olla vähän pidempi että löytäisi paremmin hyviä housuja ja näyttäisin ehkä vähän aikuisemmalta, mutta toisaalta tykkään olla lyhyt ja onhan noita housuja aika helppo lyhentää jos tarvitsee. Ihan hyvä siis näin. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2010, 10:35:23 kirjoittanut Nemorosa »

Poissa Kishika

  • Kävelevä kaiutin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #181 : Huhtikuu 05, 2010, 15:04:38 »
Mitähän tähän nyt sanoisi. Olen loppujen lopuksi ihan hyvissä väleissä vartaloni kanssa. Paremmassa ainakin, kuin kasvojeni. En ole liian lihava, enkä liian laiha, mutta painoni on jäänyt pituuskasvun varjoon. Niinkuin moni aiemmin vastannut, arvostaisin eniten laihaa, mutten liian laihaa, kiinteää vartaloa.

Ja olen samaa mieltä myös siinä, että ihmiset arvostelevat toisiaan liikaa pelkän pinnan mukaan, mutta se on ihan luonnollista. Itse en menisi luokittelemaan itseäni kaikkein pinnallisimpien joukkoon, koska ulkonäkö ei minulle kavereita valitessa todellakaan merkitse mitään. Omaan ulkokuoreeni suhtaudun sitten sitäkin kriittisemmin, sillä vaikka kuinka järkeilisin kaikkea itsetunnosta ja omien kauniiden piirteiden etsimisestä, en vain osaa pitää itseäni kauniina.
I can see you

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #182 : Huhtikuu 08, 2010, 21:44:43 »
Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen omaan vartalooni, vaikka ne reidethän voisivat olla pienemmät (: Pitkä olen ollut aina, ja sitä pituutta siis löytyy 170,6cm ja painoa vaihtelevasti 49-51kg.

Mahaani olen ihan tyytyväinen, joskus se vähän okei pullottaa, mutta yleisesti ottaen se on ihan kiva. Lisäksi tykkään muutenkin ihan hirveästi jaloistani, niitä reisiä siis lukuun ottamatta, etenkin sääristäni tykkään. Lisäksi olen joskus kuullut toteamuksen että näytän vähän mallilta, koska jalkani ovat niin pitkät. Okei, välillä on vähän kömpelö olo. Ja pidän käsivarsistanikin, niiden kanssa sujuu yhteistyö ihan kivasti.

Yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen. Jos kuitenkin eläisin unelmaani, reidet olisivat puolta pienemmät ja vatsa ikilitteä (:
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on

Rewan

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #183 : Huhtikuu 08, 2010, 22:48:34 »
Noooh, ihan suht koht tyytyväinen olen omaan kroppaani, mutta kyllä tulee punttisalilla vietettyä aikaa ja vartaloa trimmattua entistäkin paremmaksi.

Mahaan, rintalihaksiin ja jalkoihin olen täysin tyytyväinen, mutta hauiksiin en. Ne ovat kohtuulliset, mutta aina voi parantaa. ;)

Eli kyllä olen oikeastaan ihan sinut oman vartaloni kanssa, mutta pitäähän sitä aina pyrkiä parempaan päin..

Carablea

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #184 : Toukokuu 05, 2010, 22:21:53 »
Mulla on ollut syömishäiriöitä, mutta nyt, kun olen ollut mallia luuranko, en varmaan enää ikinä sairastu sellaiseen. Hi-five!

^Lihaville/isokokoisille on omia osastoja mm. siksi, että ainakin teoriassa kaikki muut osastot ovat laihoille. Ja tietysti vaatteiden pienennys on tsiljoona kertaa helpompaa kuin suurentaminen.

Ei. Muut osastot ovat normaalikokoisille. Laihoille, siis todella laihoille, ei ole osastoja ollenkaan. Eräs todella laiha ystäväni oli kerran TODELLA mielissään kun oli kerrankin löytänyt hameen joka oli sopiva! Sitten pitäis muka ostaa jostain lastenvaateosastolta vaatteet. No thanks.

Poissa neatiitti

  • Kiukkupussi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #185 : Kesäkuu 05, 2010, 22:14:12 »
Jeips, rakastan omaa vartaloani, en 100%, mutta tarpeeksi etten vaihtaisi sitä.
Olen normaalipainoinen, joskin yläkanttiin.
Reidet haluaisin kutistaa, niin olisin 100% tyytyväinen. Mutta olen onnellinen nyt!

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #186 : Kesäkuu 06, 2010, 11:46:27 »
Nykyään kyllä korostetaan liikaa tuota "unelmavartaloa" tv:ssä, lehdissä ja joka paikassa. Mut onneks jokaisella on omat mielipiteet siitä, mikä olisi unelmavartalo.

Itse olen melko tyytyväinen vartalooni, voisihan siitä jotain muuttaakin, mut muiden ihmisten vuoksi en suostuisi muuttumaan kyllä ikinä! Olen normaalipainoinen ja suht keskikokoinen muutenkin. En tikkulaiha, mutta en lihavakaan.
Itsessäni muuttaisin hartiani, omasta mielestäni miulla on leveät hartiat, vaikka luulen ettei muiden mielestä ehkä ole... käsivarsistani en myös pidä, ja yhdessä vaiheessa miulla oli ongelma 39-40 numeroisten jalkojeni kanssa, mut niiden kanssa oon nykyään ihan sinut.

Unelmavartalo olisi miun mielestä tiimalasivartalo. Suht kurvikas, muttei lihava.
On hassua, että koko maailman historiassa on ollut niin monta kauneusihannetta ja ne on muuttuneet koko ajan. Mistäköhän sekin johtuu, että yhtäkkiä kurvikkuus on ihanne ja kohta mallin vartalo (pitkä ja tikkulaiha). Kauneusihanteet on tosi epäreiluja, koska kaikki eivät voi saada tiettyä vartaloa, vaikka haluisivatkin.

Figure

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #187 : Kesäkuu 07, 2010, 20:22:16 »
Mua häiritsee itsessäni lähinnä olematon kurvikkuus. Olen lauta, mutta reidet ja takamus taas ovat sitäkin uhkeammat.
Toisinsanoen omaan järkyttävän päärynä vartalon. Asiaa auttaisi jos pääsisin kamalista reisistäni eroon, ja poveni kohentuisi.

Poissa Maigguli

  • Kilokielimelli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #188 : Kesäkuu 15, 2010, 01:08:17 »
Nooh, itse olen kyllä aika tyytyväinen :D Siis, en ole laiha, enkä lihava. Mielestäni aika sellainen kiinteäkin :) Rinnat ovat mukavan isot tämän ikäisiin verrattuna ja pyöreät. Iso takamus on kyllä tultu perittyä, mutta jollakin tavalla rakastan sitäkin :D Ja jalatkin ovat aika ihanat, tosin särkyä niistä löytyy. Ja olen sellainen nipin napin 160cm pitkä joten ei siitäkään ole valittamista... Ja kengän kokokin on 37... Naamavärkkiä muuttaisin itsestäni, mutten muuta. Eli itse vartaloon olen tyytyväinen :D
Kuka? Kuka? Ai, se olinkin minä :D

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #189 : Heinäkuu 16, 2010, 21:13:36 »
Olen ihan tyytyväinen vartalooni, mutta haluaisin muutaman kilon lisää. Painan tällä hetkellä 47 kiloa, ja paino heittelee yleensä 45-48 välillä. Yli 50 painoin viimeksi joskus teininä. Kahdesta viiteen kiloa alipainoa siis. Olen yrittänyt lihottaa, mutta ei oikein tule mitään. Koska liikun kävellen joka paikkaan, on aivan sama mitä ja kuinka paljon syön, kun kaikki palaa jo yhdellä tunnin kävelymatkalla kouluun. Tykkään kuitenkin niin paljon kuntoilusta, kävelystä ja juoksemista, ettei kyllä tulisi siitäkään mitään, että alkaisin kulkea matkani bussilla. Saan kyllä jatkuvasti kuunnella ihmisten kauhisteluja kuinka laiha olen ja että syönkö mitään, mutta nekin ovat alkaneet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja ompahan ainakin piikkikammoa parempi syy kieltäytyä verenluovutuksesta, kun pitäisi vähintään 50 kiloa painaa mutta en millään saa pikistettyä sitä kahtakaan kiloa lisää. Pari kiloa olen tosin onnistunut saamaan lisää lihasten kehittämisellä. Ennen niiden aloittamista painoni oli aina jossain 45 kilon tienoilla, mutta nykyisin enemmänkin siellä 47-48:ssa.

Mitä taas yleisesti ihannoituun "unelmavartaloon" (mallit, missit ym.) tulee, niin en ymmärrä kyllä lainkaan. Minusta se on kaikkea muuta kuin kaunista, kun luut törröttävät ja näytetään nälkään nääntyvältä. Tullut kyllä moneen otteeseen pyöriteltyä koulussa silmiä, kun tyypit jotka ovat laihempia kuin minä, valittavat kuinka ovat niin läskejä ja kuinka ei nyt voi syödä mitään ettei tule puolta kiloa vahingossakaan painoa lisää. Huoh.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Unelmavartalot ja negatiivinen ruokalista
« Vastaus #190 : Heinäkuu 16, 2010, 22:22:20 »
Taitoluistelijoilla on hyvänmuotoiset vartalot, mikä johtunee heidän ahkerasta harjoittelustaan.

Mutta kilojensa läskiensä kanssa tuskaileville minulla on jotain.

Maailmassa on vaikka kuinka paljon erilaisia dieettiohjeita. Jotkut niistä ovat mahdottomia toteuttaa tai muuten vain typeriä, mutta on niitä ihan hyviäkin. Sen sijaan, että esittelisin muita erinomaisemman dieettiohjeen, minä esittelenkin menetelmän, jolla siitä hyvästä dieetistä pidetään kiinni.

Kirjoita itsellesi negatiivinen ruokalista.

Negatiivinen ruokalista koostuu neljästä luettelosta.

1. ruoka-ainekset, ruoat ja herkut, jotka jätät kokonaan pois
2. kaikki ensimmäistä luetteloa koskevat poikkeustilanteet
3. ruoka-aineet, joista et luovu kokonaan, mutta vähennät huomattavasti
4. ruoka-aineet, joilla korvaat ensimmäisessä luettelossa mainitut, jotta sinulle ei jäisi nälkä

Negatiivisen ruokalistan käyttöön kuuluu, että pidät sitä kaikkialla mukana. Jos esimerkiksi kioskilla tai ruokakaupassa et muista, mitä negatiivisessa ruokalistassasi lukee, voit sen poimia nopeasti esiin. Voit vapaasti uudelleen muokata negatiivista ruokalistaasi, mutta vain ollessasi kylläinen ja poissa tilanteista, joissa olisit minkään kiusallisen herkun houkutuksille alttiina. Normaalisti noudatat itse tekemääsi ruokalistaa tunnollisesti, myös itse määrittämissäsi poikkeustilanteissa.

Voit siis luoda ja uudelleen säätää oman negatiivisen ruokalistasi oman parhaan tietämyksesi ja tuntemustesi mukaan. Voit käyttää apuna ravitsemusalan parhaimpien asiantuntijoiden ohjeita, jos sinusta siltä tuntuu. Pääasia on, että negatiivinen ruokalista on sinun itsesi laatima. Voit "kiristää" tai "höllentää" negatiivista ruokalistaa ajan kuluessa. Kirjoitat sen itse ja itse myös valvot sen noudattamista.


EDIT: Lihakset tosiaan painavat enemmän kuin läski, mutta lihakset myös näyttävät hyviltä ja mahdollistavat liikkumisen. Siispä älä usko puntaria.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 17, 2010, 01:22:33 kirjoittanut Aleister »

Poissa Akai

  • In dreams
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lumos!
    • Akai on dA
  • Pottermore: MarauderBlood107
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #191 : Heinäkuu 16, 2010, 22:40:14 »
Jos en vertaa vartaloani kenenkään muun vartaloon, vaan ajattelen sitä ihan yksittäisenä, olen siihen vallan tyytyväinen. :) Mutta kun muihin vertaan, niin ajattelen, että haluaisin laihemmat jalan sekä pienemmät jalat (eli kengänkoko pienemmäksi). Mutta toisaalta kaikki väittävät minua kauniiksi ja äitini sanoo että minulla on ihan mallin mittasuhteet.. Että eipä minulla pitäisi kai mitään valittamista olla. Olen myös aika pitkä, ja toivon monesti olevani lyhyempi.. :D Jalkani ja pituuteni ovat ainoat asiat, mistä en pidä.

Painoindeksini on 21. Jos painoindeksi on yli 25, on kyseessä lievä ylipainoisuus. Ja alipainon raja on joku päälle 18.. Äitini on lääkäri, hän tietää. :D Niin, ja olen 172 cm pitkä ja painan 62 kg. Tosin painoni heittelee hiukan pitkin päivää..

Tässä vielä hyvä sivu, johon kun syötät pituutesi ja painosi, saat selville painoindeksisi, ja että oletko lääketieteellisesti yli- vai alipainoinen, vaiko sitten sopiva. Mutta muista luottaa myös omiin silmiisi! :)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 28, 2010, 13:18:03 kirjoittanut Akai »
"Kautta Merlinin lötköimpien sepaluspöksyjen" - Ron, KV s. 251

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #192 : Heinäkuu 16, 2010, 23:20:57 »
Tässä vielä hyvä sivu, johon kun syötät pituutesi ja painosi, saat selville painoindeksisi, ja että oletko lääketieteellisesti yli- vai alipainoinen, vaiko sitten sopiva. :)
Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että omiin silmiinsäkin saa luottaa. Painoindeksi kun ei ota huomioon henkilön ruumiinrakennetta tai muita seikkoja, jotka kertovat paljon enemmän ihmisen vartalon kunnosta kuin pelkät luvut. Lihaskin painaa mittarissa, ja toisaalta naispuoleisilla kuuluu luonnostaankin olla sitä rasvaa muutamassa kohdassa.

^Lihaville/isokokoisille on omia osastoja mm. siksi, että ainakin teoriassa kaikki muut osastot ovat laihoille. Ja tietysti vaatteiden pienennys on tsiljoona kertaa helpompaa kuin suurentaminen.
Ei. Muut osastot ovat normaalikokoisille. Laihoille, siis todella laihoille, ei ole osastoja ollenkaan. Eräs todella laiha ystäväni oli kerran TODELLA mielissään kun oli kerrankin löytänyt hameen joka oli sopiva! Sitten pitäis muka ostaa jostain lastenvaateosastolta vaatteet. No thanks.
Olen täysin samaa mieltä. Ikävä kyllä kaupoissa myydään enimmäkseen normaalikokoisten ihmisten vaatteita, sillä suurin osa ihmisistä kuuluu tähän normaalikokoisten ryhmään. Sekä isompia että pienempiä sorsitaan tässä asiassa. Sekä iso- että pienikokoisille on toki omia liikkeitäkin, mutta julma totuus on, että niiden vaatteet ovat myös tyyliltään erilaisia. Lisäksi näissä ääripäiden kaupoissa tunnutaan myös olettavan, että pieni tai iso henkilö on samantien myös joko lyhyt tai pitkä, jolloin on tietysti selvää, ettei vaatteen istuvuudesta ole toivoakaan.
Itsekin tykkäisin ostaa istuvia vaatteita, mutta joudun aina tyytymään joustavaan kankaaseen ja t-paitoihin, koska kokoisiani vaatteita ei myydä melkein missään. Halosella täräytettiin suoraan, ettei täällä ole mitään noin ruipeloille... Onnekseni suosimani vaatemerkit ovat pienesti mitoitettuja, mutta halutessani halpoja arkivaatteita joudun menemään lastenosastolle. Ja lasten hameethan ovat luonnollisesti vähän lyhyemmin mitoitettuja, eikä paidoissa ole tilaa rinnoille.

En ole paljon edellisestä viestistäni muuttunut, mutta summataan vähäsen: Itse olen tyytyväinen vartalooni. Muutamaa piirrettä ja kengänkokoa voisin vaihtaakin, ja jos nyt täytyy oikein kriittisesti katsella, niin "oishan tissit kivat", mutta ei minulla ole mitään valittamista. Ja jos löydän jotain, mikä ei ilahduta, niin pyrin pitämään suuni kiinni tai mikäli voin, teen asialle jotain, sillä itseäni ottavat aivoon ihmiset, jotka valittavat jatkuvasti muodoistaan tai niiden puutteesta. Jos ylipaino haittaa, niin siitä voi päästä eroon ihan itse, valittaminen ei ole oikea keino. Sitä paitsi suurin osa "yhyy oon läski" -kirkuvista teineistä on normaalipainoisia tai hoikkia, jotka kerjäävät kehuja vartalostaan. Pari kertaa olen meinannut sanoa vähän vähemmän kauniisti näille ruikuttajille, mutta vielä olen pystynyt hillitsemään itseni :D Itse kun saan kuulla painostani kavereilta ja tuntemattomilta, toisinaan leikillisesti ja välillä loukkaavastikin. On melko vaivaannuttavaa, kun kaveri tuntuu kyttäävän, käynkö vessassa oksentamassa ruokani (en), tai uusi tuttavuus kokee velvollisuudekseen vahtia syömisiäni (täysin turhaa). Arkisin syön normaalisti, mutta lomalla tai viikonloppuisin saatan yksinkertaisesti unohtaa syödä. Toisaalta syön vastapainoksi liiaksikin makeaa, ja olen kaikenlaisten epäterveellisten herkkujen perään :> Ei minulla tosin ole aikomustakaan muuttaa tapojani.

Oma painoni heittelee nelisenkin kiloa sinne sun tänne, mutta pysyy aina siinä 41 ja 45 kilon välillä. Painoindeksini on siis aina siinä kuudentoista hujakoilla tai päälle, mutta en koe näyttäväni alipainoiselta tai luisevalta. Minulla on selkeä lantio ja selkeä vyötärö, enkä näe itse törröttäviä nikamiani, joten ne eivät haittaa minua :D Vaatteiden löytäminen onkin ainut asia, joka vartalossani häiritsee. Toisaalta jonkin sortin lihaksista voisi olla hyötyä, että saisin lähikaupan ovet auki kassi kädessä. Kuvani täydellisestä kehosta käsittää niin monia erilaisia malleja, etten koe olevani ”median syrjivän kauneuskäsityksen uhri”. Itse koen jopa liian korostetun stereotyyppisen unelmavartalon epämiellyttäväksi esimerkiksi mahdollisella kumppanilla, eikä yletön rintavarustus tai liioiteltu lihaksikkuus vetoa minuun missään mielessä.

Poissa Akai

  • In dreams
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lumos!
    • Akai on dA
  • Pottermore: MarauderBlood107
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #193 : Heinäkuu 16, 2010, 23:24:54 »
Tässä vielä hyvä sivu, johon kun syötät pituutesi ja painosi, saat selville painoindeksisi, ja että oletko lääketieteellisesti yli- vai alipainoinen, vaiko sitten sopiva. :)
Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että omiin silmiinsäkin saa luottaa. Painoindeksi kun ei ota huomioon henkilön ruumiinrakennetta tai muita seikkoja, jotka kertovat paljon enemmän ihmisen vartalon kunnosta kuin pelkät luvut. Lihaskin painaa mittarissa, ja toisaalta naispuoleisilla kuuluu luonnostaankin olla sitä rasvaa muutamassa kohdassa.

Olen kyllä täysin samaa mieltä, ja tarkoitukseni oli muokata viestiäni tuohon suuntaan vielä, mutta sitten unohdin (äiti käski siivota huonetta..). Eikä tämä ole mikään tekosyy. Veit nyt vain sanat suustani. :)

Muutenkin tuon viestin lähettämisen jälkeen oli sellainen olo, että kehuskelen vain itseäni ja väitän muita läskeiksi. :( Tämä ei kyllä todellakaan ollut tarkoitukseni.
"Kautta Merlinin lötköimpien sepaluspöksyjen" - Ron, KV s. 251

Poissa miki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #194 : Syyskuu 25, 2010, 19:21:47 »
Nykyään olen hyvin tyytyväinen omaan vartaloon. Vaikka jotain pikkuvikoja löytyykin, niin tuskin menisin niitä muuttelemaan vaikka voisinkin. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Koko varhaismurrosikä ja teini-ikä oli yhtä kriisin aikaa tällaiselle tytölle, joka sai koko ajan ympäriltään vaikutteita siitä millainen pitäisi olla. Ala-asteelta yläasteen alkuun olin omasta mielestäni kauhean ruma, pienikokoinen ja liian laiha lättänä. Sitten kun aloin yläasteella kasvaa, niin ensimmäisenä levisi vain takamus ja painoa tuli kymmenisen kiloa lisää. Pituutta vain hassut pari senttiä. Yhdeksännen luokan terveystarkastuksessa terveydenhoitaja sanoi minulle että en enää kasvaisi niistä mitoistani, ja järkytyin suuresti, koska omasta mielestäni olin vielä aivan liian lyhyt, liian painava, iso takapuoli, pienet rinnat ja pyöreät kasvot omaava. Onneksi meistä kukaan ei kuitenkaan jää loppuiäkseen 15-vuotiaan näköiseksi. :D Kyllä se keho siitä muokkaantui, ja ne piirteet jotka eivät muuttuneet, on oppinut hyväksymään tähän 19 ikävuoteen mennessä.

Olen yhä keskiverto suomalaisnaista lyhyempi. Vaikka aiemmin kärsin pituudestani (tai siis sen puuttesta), olen nykyään kai niin tottunut siihen, etten oikeastaan edes huomaa olevani kovinkaan paljoa muita lyhyempi. Löydän pituudestani hyviä puolia, esimerkiksi voin käyttää mitä tahansa korkokenkiä ilman että venähdän kaikkia miehiäkin pidemmäksi, ja mielestäni olen ihan söpö tällaisena pätkänä. :) Painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen ja olen ihan tyytyväinen kroppaani. Lantioni on leveähkö ja rintani melko pienet, mutta se on okei. Istuvia farkkuja on välillä hankala löytää kaupoista, kun lahkeet jäävät liian väljiksi valitessani itselleni takapuolesta sopivat housut. Olen kuitenkin tottunut fiksailemaan kotona housuja sopivamman kokoisiksi oston jälkeen. Pidän leveää lantiota ja takapuoltani kivan naisellisina ja olempa toisinaan myös kehujakin saanut kuulla herrasväeltä. Pienet rinnatkin ovat okei, en välittäisi hirveästi isoista rinnoista jotka pomppisivat silmille esim. urheillessani. Vartalosta ja kasvoista on lähtenyt lukioaikana pois myös paljon sitä lapsenpyöreyttä, mitä kammosin vielä 15-vuotiaana. Ainoa asia mihin toivoisin nykyään muutosta, ovat huonokuntoiset hiukseni, mutta itsekös olen ne väritököteillä pilannut ja yritän niitä kyllä parhaani mukaan hoitaa takaisin kuntoon.

Minun mielestä on kauheaa miten nykyään korostetaan hoikkuutta joka ikisessä mediassakin syötettävässä mainoksessa. Varsinkin kehittyviin murrosikäisiin näillä malleilla on todella huono vaikutus. Muistan itsekin kuinka oma itsetunto oli välillä aivan nollilla, kun nuorempana ei vielä ollut tarpeeksi ymmärrystä kunnioittaa itseään sellaisena kuin oli, saatikka ollut itse edes loppuun asti kehittynyt. Toisekseen kauppojen pitäisi myös panostaa erikokoisille ja mallisille ihmisille sopiviin vaatteisiin enemmän. Täällä on jo aiemmin ollut keskustelua siitä, että suurikokisille ihmisille sopivat vaatteet ovat yleensä ottaen rumempia kuin pienemmille ihmisille tarkoitetut. Totta, olen huomannut saman, vaikkei itseni tarvitsekaan ostella niitä isompia vaatteita. Itseäni ärsyttää lähinnä se, että esim. h&m:ltä ei mitenkään meinaa löytyä istuvia farkkuja vähän muodokkaammalle pepulle. Kaikki vaatteet kaupoissa ovat yleensäkin aika tasapaksuisia pötköjä, joihin vain jotkut onnekkaimmat saavat itsensä survottua - vieläpä näyttäen hyvältä - ilman kotiompelukoneen käyttöä. :(
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 25, 2010, 19:39:42 kirjoittanut miki »
We can leave this world, leave it all behind,
we can steal this car if your folks don't mind,
we can live forever if you've got the time.

Tael

  • Ankeuttaja
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #195 : Syyskuu 26, 2010, 09:36:38 »
Harvoinpa sitä täysin tyytyväinen on.  Loppuen lopuksi normaalipainoisten on vaikea vaikuttaa kropan muotoon - luusto määrää sen aika pitkälle. En ole pitänyt omastani oikein koskaan, teini-iässä vihasin suurinpiirtein. Tasapaksu, ei kunnon lantiota tai vyötäröä. Tisseistä puhumattakaan. Perushoikka onneksi. Tosin nyt on sanottava, että toisaalta olen tyytyväinen, että olen vieläkin (22v) samoissa mitoissa kuin teininä. Mitat ei ole muuttunut mihinkään viisitoistavuotiaasta, mikä on ihan hyvä, koska en ihaile X-mallia yhtä paljon kuin silloin. Oma ihanne - olkoo miten epärealistista ja sairasta vaan- on sellainen pieniluinen ja tosi hoikka. En yritä olla sellainen, ei ole terveellistä

Poissa Carlos

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • LiveJournal
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #196 : Syyskuu 26, 2010, 18:53:45 »
Olen pikku hiljaa viimeisen vuosikymmenen aikana päästänyt painon hiipimään kohti 90 kiloa. Nyt se on noin 87-88. Lievän ylipainon raja menee jossain 85:n kohdalla, ja 80 olisi varmaan suunnilleen sopiva. Olen koittanut saada suunnan kääntymään tai ainakin nousun pysähtymään, mutta en sitten tiedä kuinka hyvin olen onnistunut. Tuntuu, että paino pysyy usein samana söi mitä tahansa, mutta sitten se yhtäkkiä hypähtää. Millekään ihmedieeteille en halua, mutta yritän syödä vähemmän ja säännöstellä herkkujen syömistä.
Ylipaino näkyy lähinnä mahasta ja jaloista. Onneksi olen malliltani sellainen, että tuo ei vaatteiden kanssa näy kovin selvästi. Lyhyemmällä miehellä vastaava ylipaino voisi olla huomattavasti ikävämmän näköistä. Ei tuo minulle mikään valtaisa ongelma ole, mutta olisihan se kiva ettei missään roikkuisi liiemmälti ylimääräisiä.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #197 : Elokuu 07, 2012, 21:42:56 »
Kulttuurien muovaamat ulkonäköpaineet ovat olleet surullisen kovia aikakaudesta riippumatta, koska ihmisiltä on vaadittu osittain mahdottomiakin asioita. Vaaditaan vieläkin, ei sen puoleen. Etenkin, kun otetaan huomioon itse kunkin luonnollinen ruumiinrakenne. Kaikista vartaloista ei yksinkertaisesti voi saada sellaisia, kuin yhteiskunta haluaisi. Yhteiskunta nyt onkin pffth, eli turhaan sitä liikoja uskomaankaan. Jokaisen pitäisi kelvata omana itsenään.

Itse hyväksyn vartaloni, vaikken olekaan aivan tyytyväinen siihen (toisin sanottuna, en kykene ajattelemaan niin kuin haluaisin tai kokisin tavoiteltavaksi - ah). Pieni ääni alitajunnassani sanoo, että minun pitäisi pitää turpani kiinni koska tyytymättömyttä aiheuttavat piirteet ovat kovin mitättömiäkin asioita, mutta minkäpä sitä käsityksilleen voi.

Innostuin tässä tarkistamaan painoindeksini - huomatakseni ilokseni, että olen kuin olenkin nykyään normaalipainon alarajoilla. Se on huomattava muutos, sillä olin usean vuoden ajan merkittävästi alipainoinen. Olen ollut hoikka aivan pienestä asti, etuisuuksia isän puolelta, mutta alipaino taisi astua kehiin samalla oven avauksella kasvupyrähdyksen kanssa. Olin pitkän aikaa ihan kiitollinenkin siitä, että aineenvaihduntani antaa minun "syödä mitä vain lihomatta", mutta pari vuotta sitten huolestuin tosissani. Söin tällä hetkellä ajatellen melko pieniä annoksia, vaikka mielipiteeni olikin toinen, eikä terveydenhoitajan suosittelema annoskoon suurentaminen kuulostanut kovin houkuttelevalta. Yksinkertaisesti sen vaikeuden takia, mieleni ei tehnyt enempää ruokaa. Jotenkin tässä vain kävi niin, että totuin kunnollisiin annoksiin aivan huomaamattani, vaikka oma osansa on myös sillä, että ujutin erityisesti huonompina kausinani aivan liikaa herkkuja suuhuni. Eh, osa lisääntyneestä rasvakudoksesta on siis seurausta huonoista rasvoista, mutta ajatellaanpa nyt sitä, että olen saanut itseäni lihotettua edes vähän. Eiväthän ne 2,5 vuodessa "kertyneet kilot" näy edes omille silmilleni kuin hitusen, mutta on tämä alku. Toivotaan vain, etteivät ole kertyneet sisäelimiin...

Olen kuitenkin niin niukasti normaalipainon puolella, että parannettavaa löytyisi. Vähäinen rasvakudos ei ole terveydenkään kannalta hyvä asia naispuoliselle olennolle, you know. *ei sano mitään*

Hartiani ovat leveähköt suhteessa kapeahkoon lantioon. Asiaa ei onneksi huomaa, elleivät sekä ylä- että alaosa ole kovin ihoa myötäilevät. Lisäksi monet hameet tasapainottavat kahden pahan suhdetta - yksi syy sille, miksi pidän hameista. Jatkaakseni typeristä kudoksista, kantapääni ovat liian sirot moniin kävelyn kannalta istuvuutta vaativiin kenkiin. On aina sääli huomata, etteivät erittäin kivan näköiset kengät olekaan kivat, koska ne lipsuvat kantapäistä. Tein melkoisen virheen ostaessani eräät mainittua asiaa kuvastavat korkokengät, mutta kun. Hankin niihin pitolaput, mutta eipä niistä tunnu liiemmin apua olevan. :'D Voi niitä paljaissa jaloissa pitää ihan siedettävästikin, mutta ei palata keväiseen kävelymatkaani rautatieasemalle...

Leukani on niin pieni, että mikäli vedän päätäni vähänkin taaksepäin, näytän kaksoisleukaiselta. Kiitos geeneistä, äiti! Näytänhän sukulaisten mukaan huomattavasti samalta kuin nuorempi sinä! Ei sillä, häneltä perittyihin piirteisiin kuuluvat myös monien kehumat korkeat poskipäät, ihan söpöhköt posket yleensäkin. En ole varma, onko nenäni yksinkertaisesti minun nenäni, mutta se on ihan hauska. Se on edestä katsottuna mitäänsanomaton, suora, mutta sivusta katsottuna aika teräväkärkinen. Vähän kuin pikkulinnun nokka. Ajattelen asiaa aina, kun koen hetkellistä närkästystä ala-asteella kuulemastani marsukommentista - se taisi liittyä yksinkertaisesti siihen että minulla oli silloin pyöreämmän näköiset kasvot, let's hope so.

Kun ajattelen hyviä puoliani yleensä, olen tyytyväinen esimerkiksi pituuteeni. Olen 175 vertikaalisella sentilläni hieman keskivertoa pidempi. Minulla on myös pitkät raajat, samoin kuin pitkät sormet. Jalkojeni "pienuuden" nilkasta alaspäin voi varmaan laskea samaan kategoriaan. Raajat ovat ehkä vähän liian kapeat, mutta ihan tarpeeksi siedettävät. Naksupolvia tai muita vastaavia vikoja ei lasketa. Myös, ööh, selkäni linja on ihan kiva, ainakin silloin kun muistan kiinnittää huomiota ryhtiin. Ja kun täällä näytetään keskustelleen pömppömahoista - oma vatsani on muuten aika tasainen, mutta heti kun syön vähänkin, minulle ilmaantuu enemmän tai vähemmän pömppistä. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei tulisi niin selkeästi esiin, mikäli minulla olisi enemmän painoa. Minun pitäisi siis lihottaa, ettei vatsani pullottaisi heti vähän täytettä saadessaan..? Noh, eivätköhän kaikkien vatsat tee niin.

Iho- ja hiustyypeillä minua ei ole siunattu. Rasvoittuvia kumpikin. Pesen hiukseni päivittäin ajoittaisia päivän taukoja lukuunottamatta, mikä on varmasti osasyy rasvoittumiselle -> oravanpyörä. Pesukertoja on kuitenkin hirvittävän vaikea harventaa, kun tietää, että tukka rasvoittuu jos sitä ei pese niin-ja-niin-usein. Onhan niitä kuivashampoita sun muita, mutta en muista ikunaan laittaa niitä etukäteen (esim. olen väsynyt -> en jaksa pestä hiuksia, voisin laittaa kuivashampoota -> en muista), eivätkä ainakaan kokeilemani tuotteet toimi silloin, kun peli on jo menetetty. Kyllä ne vähän avittavat, mutteivät pelasta. Ihoni tuntuu menevän hyvien kausien päätteeksi pikkuhiljaa huonoon kuntoon vaikka tekisin mitä, käyn silloin tällöin kosmetologillakin. Suositus olisi kuukauden välein, mitä noudatinkin jonkin aikaa, mutta en enää. Vaikka tilanne onkin helpottanut ehkä vähäsen, olen alkanut elää siinä uskossa että kyseessä on tosiaan ihotyyppi, ei murrosiän oikku. Noh, onneksi on virheitä peittävää kosmetiikkaa.

Ei tässä varmaan muuta. *viheltelee* Saatan olla vartalotyyppini vuoksi normaali sellaisena kuin olen, mutta en kuitenkaan pidä leppäkeihäänä olemisesta. Kun lähden ajattelemaan, suuri osa mainitsemistani epäkohdista olisi korjattavissa juuri sillä, että minulle kertyisi lisää painoa suhteellisen tasaisesti. Unelmavartaloni olisi siis yksinkertaisesti normaali vartalo, ei laiha, mutta sopiva. Imo asiat menevät niin että huomattava laihuus ei ole kaunista, vaikka se onkin ihailtua ties mistä kummallisista syistä. Painoa saa kyllä olla normaalissa määrin. Pienempiä, toisinaan ärsyttäviä asioita en lähtisi muuttamaan vaikka voisinkin. En huolisi plastiikkakirurgisia toimenpiteitä, vaikka en tuomitsekaan niitä, jotka sellaisia hankkivat. Se olkoon itse kunkin oma päätös, mutta tuntuu siltä, että ainakin "turhaan" kasvojen alueelle toteutetut kauneusleikkaukset vain rumentavat ihmistä. Jokaisen pitäisi kelvata itsenään iästä tai muista tekijöistä huolimatta, ilman että moista tarvitsisi edes harkita. Minua on kyllä luonnehdittu kauniiksi, minkä yritän uskoa aina, kun koen olevani toista mieltä. Tuttujen malli/missikommenteille en yleensä lotkauta korvaani. Lähinnä siksi, että kun ajattelen itseäni, en pystyisi kilpailemaan tai tekemään rahaa kroppani ulkonäöllä. Se on yksinkertaisesti liian pinnallista minun ajatusmaailmalleni.

//
Tuo kulttuurien muokkaama naisten unelmavartalo.. not good. Ei minun mielestäni naisen pidä olla mikään yyberlaiha ja pitkä. Ei se vaan ole minun silmääni nättiä. Noh, mielipiteensä kullakin, mutta minusta menee jo liiallisuuksiin tuo liika laihuuden ihannointi.

Yay, terveesti ajattelevia poikia!
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2013, 15:00:02 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Töme

  • jäätynyt nolla sateessa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • They're all out without you, havin' fun.
  • Pottermore: CharmBlade23297
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #198 : Elokuu 10, 2012, 20:38:50 »
Unelmavartalot. Sana tuo mieleen hyväkroppaiset ja lihaksikkaan miehet joiden jokaikinenkin pieni vatsalihas yms. näkyy ja laihat ja pitkät naiset.

Tuo kulttuurien muokkaama naisten unelmavartalo.. not good. Ei minun mielestäni naisen pidä olla mikään yyberlaiha ja pitkä. Ei se vaan ole minun silmääni nättiä. Noh, mielipiteensä kullakin, mutta minusta menee jo liiallisuuksiin tuo liika laihuuden ihannointi.

Löydän usein itsestäni epäkohtia. Aika näkyviäkin. Jos vaikka ajatellaan että miehen (tai teinipojan) pitäisi tässä iässä olla jo harteikas tai ainakin harteikkaampi kuin aikasemmilla ikävuosilla, mä en sitä ole. Mä olen vain uskomattoman laiha ja hartiaton.

Mun käsivarret.. no ne ei mitkään lihaksikkaat ole. Jos vertaa muihin omanikäisiin jätkiin, mun kädet ovat uskomattoman olemattomat. Niitä vaan ei ole. Tai on, mutta ne vaan on yksinkertaiset laihat tikut. Ja pitkät, se vielä korostaa sitä kapeutta.

Sekin vielä, se että olen laiha. Ja kohtalaisen pitkäkin. Alipainoinen. Kun hyvännäköinen mun ikäinen, ja -pituinen jätkä painaa 60 kiloa niin mä painan ainakin kymmenen kiloa vähemmän. Itseäni se ärsyttää suunnattomasti. Taas yksi epäkohta itsessäni.

Mä en vaan yksinkertaisesti pidä kukkakeppinä olemisesta. Se, jota kaikkien on helppo töniä ja hakata. Haluaisin edes joskus näyttää siltä, että joku ei minut nähdessään ajattele että: "Hah, tuohan on laiha kuin pulkan naru, se pitää hakata tai käydä tönäisemässä kumoon kun se on niin helppoa" Joskus vain haluaisin että edes osa mun käsivarren lihaksista ja vatsalihaksista sun muista erottuis niin en näyttäis niin säälittävältä.
How can you "just be yourself" when you don`t know who you are?
Stop saying "I know how you feel"
How could anyone know how another feels?

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #199 : Elokuu 11, 2012, 08:16:15 »
No minä oon ollut aina pyöreä, nuorena lievästi ylipainoinen. Aiheuttihan se epävarmuutta, mutta nyt kun katson kuvia niin olen ollut valtavan suloinen tyttö siitäkin huolimatta. Kun sitä olis ittensä nähnyt silloin niinkuin nyt niin moni turha angsti olis jäänyt välistä.

Aikuisuus toi tullessaan vaikean ylipainon, jota siis todella ON tähän 160 cm pituiseen ruumiiseen kertynyt. Kyllä mie tässä koetan laihduttaa, ihan terveydenkin kannalta ja olishan se kivempaa olla vähän pienempi muutenkin. Laihaksi tai normaalipainoiseksi en koskaan varmaan pääse, mutta en haluakaan. Lääkärikin (hän joka on tuntenut miut sieltä nuoruusvuosista asti) sanoi, että miun hyvänolonpaino olis varmaan sellainen lievän ylipainon puolella oleva.

Mutta se on jännä juttu... Mulle on tämän vuoden aikana tullut avioero ja ei ollut hakua uuteen parisuhteeseen, mutta hups, huomasin tuossa tavaneeni jonkun ja rakastuneeni ihan huikealla tavalla. Kaikkine läskeineni ja arpineni kelpaan tälle miehelle täysin. Ja mitä häneen tulee, niin hän on täydellinen. Hän on osittain vammautunut, ruumista on leikelty, ei hän mikään atleetti ole ja vatsakumpuakin on, mutta hän on täydellinen.

Ulkonäköön kiinnitetään huomiota ihan liikaa ja se on ihan liian tärkeässä roolissa. Ei sillä, jos näen kauniita ihmisiä niin mielelläni katselen, sekä miehiä että naisia. Mutta kauneus ei välttämättä ole se "unelmavartalo" joka mielikuva on rakennettu nykymaailmaan. Itse tykkään enemmän sellaisesta, joissa on jotain "rosoisuutta". Jotain joka rikkoo sen "täydellisyyden". Oma rakkaani taitaakin olla täydellinen just niiden arpien takia. Tai siis ensin tulee se henkisyys. Hemmetin upea, vahva ja ittensä kanssa tasapainossa oleva mies. Ja se heijastuu siihen miten hän vaan on ja valtaa tilan olemisellaan, tuo turvan ja hyvän olon. Jollain tavalla siinä itsekin alkaa hehkua ja oma kauneus pääsee esiin.

Poissa Jace

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #200 : Elokuu 11, 2012, 18:22:59 »
Olen tyytyväinen vartalooni ja olen melkein aina ollutkin. Olen malliltani pitkä (174cm) ja hoikka. Olen harrastanut urheilua koko ikäni, eikä ylimääräisiä kiloja ole päässyt kertymään. Tällä hetkellä olen mielestäni ehkä hieman liian lihaksikas. Käsivarteni ovat jäntevät ja lihakset erottuvat heti kättä liikauttaessa, samoin jaloissa. Polveni ovat pahkuraiset ja paistavat farkkujen läpi kun koukistan jalkaa. Vatsalihaksetkin erottuvat esim. uimapuvun tai tiukan topin alta ja siksi en mitään tiukkaa yleensä käytäkkään.

Kävin muutama kuukausi sitten fysioterapeutilla, joka varoitti erilaisista lihasvammoista, jotka liiasta treenaamisesta voisi tulla, koska lihakseni eivät ole vielä kehittyneet loppuun. Treenaamisesta on tullut rutiini, enkä tiedä miten pystyisin sitä keventämään terapeutin ohjeiden mukaan.

Minulla on tummanruskeat (näyttävät mustilta) vahvat hiukset, jotka lainehtivat pienesti. Silmäni ovat lähes mustat ja kaverini sanoi joskus, että näytän vähän Bellatrixiltä nuorempana. Korvani ovat ihmeellisen suipot haltiakorvat jotka pilkistelevät ärsyttävästi hiuksista, mutta näin yleensä olen hyvin tyytyväinen vartalooni.

Ulkonäkö on liian isossa osassa nykypäivänä ja vaatimukset liian korkeat. Jokainen on oman näköisensä, eikä joitakin ruumiinrakenteita vain voi saada mallin mittoihin. Onhan se kivaa, kun näyttää hyvältä, mutta sitä kauneutta on monenlaista.

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #201 : Syyskuu 07, 2012, 22:12:46 »
Kerron tämän nyt hyvin yksinkertaisesti: olen läski. Kyllä, olen aivan hirveän läski. Suorastaan inhoan vartaloani. Joka paikassa on läskiä ja oon hirveen levee ja iso ja ja.. Yööök.. Miuta oikeen oksettaa katsoa läskejäni. Hyi hyi hyi. Ehkä nykymaailmassa ihan oikeesti ulkonäkö merkitsee liikaa, mutta sellaisiksi meidät on tehty.. Tai siis media on tehnyt. Toisaalta myös osa harrastuksista on sellaisia missä suositaan laihoja ihmisiä.
I will cry when you go away because I love you forever♥

Poissa Narniadara

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: FlameFeather59
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #202 : Syyskuu 29, 2012, 22:32:11 »
Nyky-yhteiskunnassa on huono käsitys unelmavartaloista. Monet ajattelee, että pitää olla niin laiha kun kaikissa muotilehden mainoksissa, ja sitten se johtaakin tosi usein syömishäiriöön... Se ei ole ollenkaan nättiä mielestäni olla sellanen liian laiha, munmielestä pitäisi olla muodokas. Ja sitten jos joku on hiukan pulleampi kuin muut, siitä saatetaan alkaa kiusaamaan toista.

Kaikkien mainoksien pitäisi munmielestä tavallaan 'kannustaa' muita olemaan normaalipainoisia ja kurvikkaita ottamalla kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä niihin. Mediassa esiintyy vain langanlaihoja ja kauniita malleja, munmielestä pitäisi olla niitä sopivan kurvikkaita paljon enemmän! Paljon kauniimpaa se on kuin laiha henkilö jonka luut törröttävät.

Minä itse en ole lähes ollenkaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha vääristä paikoista ja pullea vääristä.
Pienempänä olin aina hieman pullukka, mutta tämä sitten hiukan muuttui kun mulla alkoi kasvupyrähdys. Oon aika lyhyt ikäisekseni (14-v, 162,5cm), mutta minä kasvan vielä. Vaikka nyt kun mulla on kasvupyrähdys ja olen laihtunut, en silti ole onneksi mikään tikku. Mulla on pitkät ja laihat jalat, mistä mä pidän. Tällä hetkellä painoindeksini on (ainakin ton nuoren painoindeksilaskurin mukaan) 17,2, mikä on normaalipaino.

Minun pää on taas kauhean pyöreä, ja posket todella pulleat joka saa minut näyttämään parisen vuotta nuoremmalta kuin oikeasti olen. Mulla on suuret kasvot, pieni (mutta leveä) nenä ja pieni suu ja normaalikokoiset silmät, joka saa minut näyttämään todella hassulta, koska mun pää on niin iso.
Mun hiukset taas on laineilevat, ja se ärsyttää mua todella paljon. Niistä ei tule sellaisia nättejä laineita/kiharoita, vaan sellaiset ihan hirveät mummolaineet...

Kiinnitän ulkonäkööni paljon huomiota ja minulla on suuret ulkonäköpaineet. En pidä vartalostani, en pidä kasvoistani (paitsi silmistä), enkä pidä maantienruskeista hiuksistani. Yritän kuitenkin vain tottua itseeni ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 07, 2013, 20:04:43 kirjoittanut Narniadara »

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #203 : Marraskuu 27, 2012, 19:54:18 »
Kaikkien mainoksien pitäisi munmielestä tavallaan 'kannustaa' muita olemaan normaalipainoisia ja kurvikkaita ottamalla kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä niihin. Mediassa esiintyy vain langanlaihoja ja kauniita malleja, munmielestä pitäisi olla niitä sopivan kurvikkaita paljon enemmän! Paljon kauniimpaa se on kuin laiha henkilö jonka luut törröttävät.

Olen ihan samaa mieltä, minun mielestäni kurvikas on kaunista. Mainoksissa, varsinkin naisilla, kuuluu olla naisellinen kroppa, ei 12 vuotiaan pojan vartalo.

Vaikka olen koko ikäni ollut ylipainoinen niin näin vanhaksi (eli yli kakskympiseksi) tullessani osaan jo arvostaa itseäni ja omaa kroppaani. Vaikka lapsena olin pyöreä ja ylipainohaukkuja ja kiusausta ja pahaa mieltä ja aliarvoststa koinkin paljon, niin näin vanhenpana minä ainakin olen kiintynyt omaan kroppaani. En missään nimessä haluaisi ulkonäön tähden menettää kilojani (vaan terveyden), ja silloinkin tulisi tunne etten ole oma itseni.

Aina saa unelmoida, mutta muistakaa hyvät ihmiset; Olet oman kroppanne kanssa koko ikänne, rakastakaa sitä, älkää vihatko.

Oon aika lyhyt ikäisekseni (14-v, 162,5cm), mutta minä kasvan vielä.

Isosiskoni, 24 vuotias on 160 cm, eikä kasva enää, onko hän sitten kääpiö?
Ei pahalla, mutta 162,5cm 14 vuotiaana ei ole lyhyyttä. Tunnen monia yli parikymppisiä, jotka ovat siinä 160-165 cm pitkiä.

Poissa Pric

  • tulevaisuuden terapeutti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosStone26806
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #204 : Marraskuu 29, 2012, 18:49:35 »
musta taas täällä kaikki kuulosti niin hyviltä... Tästä tulee kunnon sepustus.

Mä oon noin 140 cm pitkä, oon ihan kohta 16 ja painan ihan liikaa. Tai.En.Tiiä... Mulla on ollu monta vuotta syömishäiriö, välillä on parempia ja välillä huononpia kausia. Joo, oon siis lyhytkasvuinen. Mun äiti ja mummo on molemmat lyhyitä, me sairastetaan kaikki samaa aineenvaihduntahäiriötä joka kalsiumin ja fosfaatin puutteesta johtuen hidastaa pituuskasvua.

Mä en oikeen tiedä, millanen mä oon. Oon suht normaali, tai sit en. Mun kehonkuva on niin vääristynyt. Välillä mä näytän ihan hyvältä, ja joskus taas ihan järkyttävältä läskivuorelta. Haluisin laihduttaa 12-16 kiloo, mut en vaan pysty, koska sit painaisin aivan liian vähän.

Mä  en ees haluis olla pitkä,150 cm olis kiva. Haluisin olla sellanen pieni ja siroluinen, oikeet linnun luut. Mun mielestä laihuus on kaunista, ei sellanen ns. liika laihuus vaan oikee laihuus. Oon tavallaan aika lihaksikas, keväällä mulla näky vielä neljä ylintä vatsalihasta mutta eipä näy enään ku kaks...

Mun unelmavartalo olisi siis pieni ja tosi siro ja kevyt.
If you play your cards right
you can change the world

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #205 : Marraskuu 30, 2012, 09:32:15 »
Minun unelmavartaloni olisi tällä hetkellä Bujinkan Budo Taijutsuun täydellinen kroppa: vahva, notkea, kestävä, lihaksissa sekä räjähtävää että sitkeää voimaa. Onneksi sellaisen saa treenaamalla, vaikka aikaa se tuleekin ottamaan - eikä mikään treenaaminen tietenkään korjaa sellaisia heikkouksia kuin vialliset polvirustot, pilalle venyneet nilkkojen nivelsiteet ja lievän skolioosin käyristämä selkä. Lievittyypä niiden aiheuttamaa haitta kuitenkin, kun lihakset kehittyvät ja tukevat rankaa paremmin ;)
Constantem decorat honor

Poissa mayday

  • Ryhmyn iskemä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaThestral23731
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #206 : Joulukuu 01, 2012, 14:53:48 »
Musta sellasen sairaalloisen laihuuden ihannoiminen on lähtenyt aika usealta käsistä tässä lähiaikoina, eikä enää oikein osata arvostaa tavallisen näköistä kroppaa... Arvostelua tulee ihan tavallisille ihmisille jostain niin älyttömistä jutuista, ettei mitään rajaa enää.
Pituutta löytyy iteltä noin 173 cm ja pitäs tulla vielä kolme senttiä lisää. En tiiä miten ihmiset täällä suhtautuu painostaan puhumiseen, mutta itelle kertynyt se 55 joka on aika lailla lihasta onneks... Viis kertaa viikossa käyn vaihtelevasti Les Millsin Attackissa, Combatissa, Balancessa, Cxworxissä ja spinningissä, lenkkeilen kans keväisin ja syksyisin aika ahkeraan. Mikään ei kyllä silti voita sitä tunnetta minkä saa kunnon rääkistä salilla! Kaverit aina jaksaa ihmetellä mun vatsalihaksia ja etureisiä vaikka musta ne kaipaa vielä rutkasti treeniä...
Vartalotyypiltäni oon enemmän tai vähemmän tiimalasi, tosi kapea vyötärö ja leveet hartiat ja lanteet. Suvussa kulkee se ihka-ihana päärynävartalo, mutta onneks oon siunattu isän leveillä hartioilla... Silti kaikki ylimääränen rasva tuntuu kertyvän pelkästään takamukseen ja reisiin. Vatsaa mun ei oo koskaan tarvinnutkaan sen erityisemmin treenata, aika vähällä työllä on tullut toi pienonen sixpack mikä toivottavasti on ihan kunnon mitoissa kesään mennessä.
Mun unelmakroppa on ehdottomasti sellanen terveellä tavalla lihaksikas (ei todellakaan mikään pumpattu kehokeijo), hoikka mutta kevyesti lihaksikas. Harva se päivä joku huutelee että kuinka laiha oon, mut vaikenevat kyllä aika äkisti ku käsken lyödä mun vatsalihaksia :D Eli lisää kiinteytystä ja lihaksia haen etenkin reisiin, vatsaan ja selkään. Ei jaksa innostaa mikään bodaus, eli haen ainakin ite terveen näköstä kroppaa. Itteeni oon siis melko lailla tyytyväinen, pieniä parannuksia ois tehtävissä mut kyllä tää tästä!


If you love me let me go
Back to that bar in Tokyo
Where the demons from my past
Leave me in peace

Poissa Mesha

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist15858
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #207 : Joulukuu 03, 2012, 17:46:21 »
Mulla on ollut aika vääristynyt käsitys siitä, miltä mä näytän. Teininä luulin olevani paljon isompi kuin olenkaan, enkä ollut itseeni kovin tyytyväinen. Mun ihannekroppa oli silloin laiha ja pieni. Olen 165 senttinen ja pituuteeni olen ollut aina tyytyväinen, tämä on sellainen aika keskiverto naiselle. Olen aina ollut normaalipainoinen, kasvupyrähdyksen aikaan jopa lähellä alipainoa. Kasilla, ysillä ja vielä lukiossakin luulin olevani pyöreä, mutta nyt kun katson sen aikaisia kuvia, en ollut lähelläkään ylipainoa, vaan aika hoikka.
Nykyään kun katson peiliin, tajuan olevani edelleen hoikka ja aika sopusuhtainen. Muutosta on tapahtunut vain pääni sisällä, sillä nykyään olen oikeasti tosi tyytyväinen itseeni. Ja oikeastaan tyytyväisyys kasvaa koko ajan, sillä aloittamani liikuntaharrastus on jo parissa kuukaudessa saanut muutoksia aikaan. Aikaisemmin hieman löllöt reidet ovat nyt lihaksikkaat ja aikaisemmin todella laihat käteni ovat myös alkaneet saada voimakkaampia muotoja. Olen alkanut ihannoida laihuuden sijasta lihaksikuutta. Olen jo nyt tyytyväinen itseeni, mutta yritän kuitenkin saada vielä lihaksia kasvatettua ja näkymään selvemmin. Minulla oli liikunnan harrastamisessa kuuden vuoden tauko ja sinä aikana lihakseni hävisivät, mutta nyt ne ovat tulossa hiljalleen takaisin esiin.

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #208 : Tammikuu 20, 2013, 19:56:53 »
Nykyään ulkonäöllä on kyllä ihan liikaa merkitystä ja alipainoisia suositaan normaalipainoisten sijaan...
Minulla itselläni ei ole mitään väliä, miltä muut näyttävät. Minulla ei ole minkäännäköistä naama- tai painorajaa ihmisille keiden kanssa haluan olla tekemisissä. Tietysti jos on sairaalloisen laiha tai lihava, niin oikeasti piätäisi muuttaa ruokavaliota, ihan vain terveyden takia.
Myönnän myös, että hyvännäköisiä eli hyvä kroppaisia ja komeat kasvon piirteet omaavia, miehiä on kivempi katsella kuin jotain pulskeampaa henkilöä, jonka naaman piirteet eivät edes kunnolla pääse esiin rasvan alta. Mutta en silti oikeasti ihastu ikinä ulkonäön/painon perusteella.

Vaikka muissa ihmisissä en paljon mieti heidän vartaloidensa täydellisyyttä tai mitä lie, niin en silti ole tyytyväinen omaan vartalooni, vaikka ei se ihan huonoimmasta päästä ole.
Olen normaalipainoinen, enkä esimerkiksi kymmenen kilon lihomisella vielä menisi ylipainoisen puolelle. Mielestäni reiteni ja sääreni ovat liian paksut, suurin osa on kyllä lihasta, mutta vähän löllöt eikä paksuudeltaan kauhean kaunista katsottavaa. Samoin jalkani ovat liian isot, en ala sanomaan kengän kokoa, mutta pari numeroa pienemmät olisivat kivat, koska en ole kauhean pitkä, noin 165 senttiä.
Käsivarteni ovat ihan okei, vähän lihaksia, muttei liikaa eli ovat sopivan paksuiset. Käteni ovat jalkojen tavalla vähän liian isot, mutta pitkistä sormista on myös hyötyä, joten en valita. Vatsassa on mielestäni ehkä pieni määrä turhaa rasvaa, mutta ei mitään selkeää kumpua. Vatsalihakset näkyy vähäsen alta, mutta haluaisin paljon paremmat vatsalihakset. Välillä tekisi mieli olla miettimättä ollenkaa vartaloani, koska sisälläni asuu pieni herkuttelija, mutta vaikea sitä on olla edes välillä ajattelematta.
Kuitenkin, olen joten kuten tyytyväinen(, mutta silti tyytymätön) vartalooni ja yritän vähitellen tehdä siihen niitä parannuksia, mihin voin itse vaikuttaa.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #209 : Tammikuu 20, 2013, 20:10:46 »
Minullakaan ei ole mitään väliä toisen ihmisen ulkonäöllä tai painolla.

Itseni kanssa olen melkein sinut; toisin kuin monet täällä, haluaisin "lihoa". Tykkään olla lyhyt (153 cm) ja pienet kolmekutosen jalatkin kelpaavat, mutta inhoan sitä kun olen niin kamalan tikkulaiha. Musta ei ole nimittäin yhtään kaunista, jos jalat näyttää pillillä katkaistavilta. Haluaisin paksummat reidet ja sääret (istuvat farkut on unelma) ja ehkä jonkunverran paksummat käsivarretkin. Tuppaa aina välillä inhottamaan, kun kylkiluutkin kuultaa läpi. En oo epäterveen laiha, mutta haluaisin olla - en mä tiiä, vähemmän risun - näköinen. Miusta vaan on nätimpää, kun on vähän lihaa luiden päällä :))

Tosiaan, eiköhän tuota ala kasvaessa muutenkin kertymään, oon kuitenkin vasta elämän ihan alkuvaiheessa, joten... Mutta toivoisin vaan :D En halua olla laiha, mutta en myöskään kehonrakentajan näköinen (no sitä en ainakaan oo :3). Miun mielestä ei oo sekään kovin kaunista naisilla, eikä miehilläkään, että kaikki lihakset ja verisuonet pullottaa sillein hyi. Sehän nyt on toki aina nättiä, jos on vähän lihasta (vatsalihasta, lihaspaksut reidet yms.) näkyvissä, mutta liika on aina liikaa :)

Poissa serpensortia

  • Aamu-usva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Have a cup of tea.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #210 : Tammikuu 20, 2013, 20:56:34 »
Mun unelmavartalosta en osaa oikein sanoa. Tämä mun nykyinen vartalo on kyllä ihan kiva, sellanen perushoikka, ei laiha eikä lihava. Mutta ei ole oikein niitä lihaksiakaan.
Ärsyttäähän se tietenkin, kun alavartalo on jotenkin liian iso verrattuna ylävartaloon, selkä on liian pitkä ja jalat ovat vänkyrät, sormet paksut, lättäjalat, pattipolvet jnejne jäkäjäkä. Kyllä niitä vikoja löytyy mutta ne ovat suurimmilta osin varmasti pääni sisällä :D
Loppupeleissä olen ihan tyytyväinen vartalooni, vaikka haluaisinkin hiukan enemmän lihasta ja hiukan pitemmät jalat, hiukan pienemmän takapuolen, kapeamman naaman...
"We'd apologize for being the best house...
But we don't really want to."

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #211 : Helmikuu 26, 2015, 14:15:21 »
Mjaa, meikäläisellä on päässyt paino nousemaan joten se on paha paha. Oma unelmavartalo on sellanen terve, kurvikas ja sopiva. Jotenkin oon aina pitänyt itsestäni ja nyt parikymppisenä vielä enemmän, paino on se ainoa ongelma ja sekin on vain kiinni siitä mitä itse teen ja tungen naamaani. Minä vain olen vähän sellainen että elän syödäkseni ja muutettuani pois kotoa opiskelijaelämä alkoi painaa päälle - halpa einesruoka, alkoholi ja sitä seurannut darrasafka... ei hyvä. Nyt olen vähentänyt alkoholin käyttöä ja yrittänyt lisätä liikuntaa ja syödä terveellisemmin. Sokeria en syö melkein ollenkaan ellei kyseessä ole sitten hedelmien oma sokeri tai kahvissa. Teessä juon melkein aina hunajaa ja haluan ajatella, että hunaja estää flunssaaa.. jonkinlainen plasebo vaikutus?

Mutta yleisesti olen aina ollut tyytyväinen itseeni. En ole mikään pitkä tyttö ja olen aina ollut, hmh, muodokkaampi kuin isosiskoni joka on tällä hetkellä todella laiha, hän harrastaa liikuntaa aika paljon. Itse olen aika lailla mukavuudenhaluisempi ja painon noustua olen joutunut itsekin nousemaan (:D). Minulla vaan on elämässäni kaikkea muutakin kuin liikuntaa... omasta mielestäni on tärkeintä, että itse viihtyy omassa ruumiissaan ja on perusterve - pieni ylipaino ei haittaa mikäli on perusterve. Itse haluaisin laihtua ehkä semmoset 10 kiloa, tässä pikkuhiljaa muutetaan elämäntapoja ja lisätään liikuntaa.

Yhdessä vaiheessa otin paljon paineita painostani ja ajatus laihtumisesta pääsi vähän valloilleen - mitään ei tietenkään tapahtunut, paitsi että oma paha olo kasvoi. Kun sitten juttelin parin ystäväni kanssa, joilla on ylipainoa enemmän kuin minulla, tajusin ettei kauneus tarkoita sitä miltä näytät - kauneus on asenne.
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Jeecra

  • Vuotislainen
  • .
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #212 : Maaliskuu 29, 2016, 11:08:12 »
Olen noin 80 %:sesti tyytyväinen vartalooni. Haluaisin että hiukseni olisivat paremmin huolletut ja näyttäisivät myös siltä sekä haluaisin olla pidempi. Musta tulee vaan noin 160 senttimetriä pitkä :/

Mua kiusattiin koulussa ykkösellä, kun olin vaan 112 senttimetriä pitkä, olin koko koulun lyhyin oppilas. Mua pilkattiin, tönittiin ja nosteltiin ilman mun lupaa sekä nimiteltiin, ja kaikki vaan mun pituuden takia. Kerroin siitä opettajille, mutta he eivät tehneet asialle mitään.

Mun pituus johtuu yhdestä myosiitista, jouduin syömään kortisonia parantuakseni. Onneksi sain kasvupyrähdyksen kortisonin lopettamisen jälkeen.

Mutta olen aika tyytyväinen kehooni! :)

Katsomalla toisiimme me suutumme.
Katsomalla itseemme me masennumme.
Katsomalla Kristukseen me muutumme.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Unelmavartalot
« Vastaus #213 : Huhtikuu 13, 2016, 17:34:51 »
Luulen että yksikään ihminen ei ole vartaloonsa täysin tyytyväinen, en minäkään. Ja koska olen kunnon valittaja totta kai tännekin on pakko tulla kirjoittelemaan. :D

Haluaisin kiinteämmän kropan kuten moni muukin. Lisäksi haluaisin olla lyhempi, nyt kun olen luokan pisin tyttö ja suurin osa pojistakin häviää pituudessani. Ehkä enemmän naisellisia muotoja, eikä tämmöinen leveäharteinen jättiläinen. Painooni olen tyytyväinen, mutta kyllä minun pitäisi aloittaa jokin liikunnallinen harrastus. Hiukseni ovat vahvat ja terveet, mutta tahtoisin että ne eivät takkuuntuisi tai rasvoittuisi niin helposti... :/ Mutta olen kroppaani verrattain tyytyväinen, sanoisin 80-90%?
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.