Kirjoittaja Aihe: Unelmavartalot  (Luettu 26898 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

poro

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« : Tammikuu 29, 2004, 21:29:51 »
Oletteko tyytyväisiä vartaloonne, vai haluaisitteko muuttaa sitä jotenkin?
Vaaditaanko teistä nyky-yhteiskunnassa liikaa ulkonäöllisesti?

Itse en tietenkään ole tyytyväinen vartalooni 100%:sti. En kyllä tunne ketään, joka olisi... Minun unelma vartalo olisi kiinteä ja urheilullisennäköinen, eikä pelkastään laiha.
 Nykyään tulee väkisinkin sellainen tunne, että ulkonäöltä vaaditaan paljon, jopa koulussa ja työpaikoilla. Silmälasipäisiä ehkä hieman syrjitään nörttimäisyyden takia ja mallien näköisiä henkilöitä ihannoidaan.
Tuntuu joskus todella väärältä sellainen jaottelu, että sinä olet ruma ja sinä kaunis, mutta kaikkihan me arviomme toisia ulkonäön perusteella.

Hieman vaikea aihe kirjoittaa selvästi, mutta yrittäkää ottaa selvää ja kertokaa mielipiteenne.

Poissa Myy

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #1 : Tammikuu 29, 2004, 22:04:56 »
En ole todellakaan tyytyväinen vartalooni. Olen laiha. Liian laiha. Olen n. 165 cm pitkä ja painan n. 45 kg. Suurimmaksi osaksi laihuuteni näkyy käsivarsissa ja reisissä. Ne ovat siis tosi laihat. Ja minulla on harvoin kuultu toive - lihominen.
Unelmavartaloni on normaalin ja laihan välimaastossa, eli sellainen sopusuhtainen ja kiinteä.
Ulkonäkö merkkaa nykyään liian paljon. Kiinnitän itsekin huomiota sekä omaan että toisten ihmisten ulkonäköön. En kehtaa kulkea kaupungissa tai koulussa ilman meikkiä. ja vertailen itseäni muihin. Se on paha tapa. Olen kamalan itsekriittinen ulkonäköni suhteen.

En tiedä mitä muuta voisin kirjoittaa... Pitää muoksia jos tulee jotain mieleen...

Oollah

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #2 : Tammikuu 29, 2004, 22:51:52 »
Mina olen kiitettavan hyvissa valeissa vartaloni kanssa. En pida sita taydellisena, mutta viihdyn siina, enka lopulta haluaisi sita juuri muuttaa. En ainakaan niin paljon, etta laihduttaisin/treenaisin/soisin mitaan lisia pelkan ulkonaon takia. Teini-iassa olo oli ehka epavarmempi, valilla, mutta kummasti ulkonaollinen mina-kuva on kasvaessa tasoittunut. Mina olen tammoinen, pidan itsestani tammoisena, ja ovatpa jotkut muutkin ihmiset pitaneet. Ei valittamista.

Toki ulkonakoihanteita sullotaan tajuntoihimme joka tuutista nykyaan, ja olen varma, etta tana paivana lapset ovat yha nuorempina tietoisia vartalostaan, etta missa kohtaa on kuoppaa ja vahemman kuoppaa ja miten tama taas vertautuu muihin. Mutta vaikka littea pyykkilautavatsa ja/tai ampiaisvyotaro olisivatkin mahdollisesti itselle ne ihanteet, kuinka paljon lopulta haluamme/etsimme niita muilta? Myontaako joku, etta vaikkapa ns. normaalimasu on hairitsevaa ystavassa/tuttavassa/ihastuksessa/kumppanissa? Huomaako moista edes?

("Silmalasisyrjintaan" - joka nyt ei ehka unelmavartaloasiaan kuulu - en kylla ole koskaan tormannyt...)

Xinnia

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #3 : Tammikuu 30, 2004, 09:20:42 »
En ehkä ole sataprosenttisen tyytyväinen vartalooni, mutta ehkä 98% olisi oikea tyytyväisyysprosentti, voisin olla ehkä hieman painavampi, sillä painoni on hieman liian alhainen, mutta olenkin lihotuskuurilla. Tyytyväisyyteni johtuu yksinkertaisesti siitä, että vartaloni ei ole ehkä aivan "unelmavartalon" kaltainen, mutta harrastan niin paljon liikuntaa, että se pysyy kiinteänä ja olenkin kuullut sen olevan "kaunismuotoinen".

Mutta ei vartalon kauneutta mitata laihuudella. Ystävälläni on erittäin kaunis vartalo, vaikkakin häneltä ehkä löytyykin enemmän painoa kuin minulta, koska hän harrastaa liikuntaa. Minun mielestäni kaunista vartaloa ei voi saavuttaa pelkällä laihduttamisella, vaan liikuntaa harrastavien ihmisten vartalot ovat paljon kauniimpia kuin langanlaihojen, vain ja ainoastaan salaattia puputtavien nuorien tyttöjen.

Jossain mielessä on tietenkin totta että ulkonäkö on liian suuressa osassa ihmisten elämää, mutta ulkonäkö kertoo myös elämäntavoista. (muoksii sitten myöhemmin)

Xaphania

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #4 : Tammikuu 30, 2004, 11:10:34 »
No pakkohan tähän on vastata.

Vartaloni ei ole täydellinen, mutta se kelpaa ja toimii miten pitääkin. Olen opetellut viihtymään siinä, ja joskus hyvinä hetkinä voin tehdä Hatatran tavoin - katsoa peiliin ja todeta olevani pirun nätti ja seksikäs. Tulen silti luultavasti aina haaveilemaan kauniimmasta kropasta. En osaa päättää, haluaisinko olla joka puolelta pieni ja siro, kuten Gwen Stefani ja Kate Hudson, vai jumalattoman pitkä, isorintainen ja kuningatarmainen, à la Angelina Jolie ja Liv Tyler.

En nykyään ylipäänsäkään mieti vartaloani kauheasti (paitsi harrastaessani liikuntaa), se vaan on mikä on. Joskus yläasteella oli kyllä kompleksejakin asiasta.

Yhä edelleen on muuten vähän hämmentävää kuulla kohteliaisuuksia omasta ulkonäöstään. Enpä olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että joskus olisin jollekkin "Se mallinnäköinen" tai "Se älyttömän kaunis". Kai itseensä suhtautuu aina jokseenkin subjektiivisesti, oli tilanne mikä hyvänsä.

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #5 : Tammikuu 30, 2004, 13:14:58 »
Ei, en todellakaan ole tyytyväinen vartalooni. Reilut kolme vuotta sitten olin 15 kiloa laihempi ja silloin en koskaan edes ajatellut koko asiaa, lihavuutta ja laihuutta. Olin tyytyväinen ja kehtasin käyttää minihameita ja tiukkoja vaatteita. Nyt myöhemmin, kun on katsellut valokuvia tuolta ajalta, olin silloin ihannemitoissa.

Pituutta minulla on, 176 senttiä. Eli olen varsin pitkä naiseksi. Painoindeksini on vielä normaalin puolella, mutta siellä ylärajoilla. Tahdon siis laihtua, tahdon samoihin mittoihin kuin kolme vuotta sitten. Tahdon mahtua nahkahousuihini ilman kuristumisen tunnetta. Tahdon mahtua niihin vaaleansinisiin farkkuihin jotka ovat vielä kuin uudet. Tahdon että valkoiset housuni olisivat taas yhtä väljät kuin aiemmin. Mutta se itsekuri.. Pidän aivan liikaa makeasta ja suklaasta että pystyisin laihtumaan.

Yrittänyt olen, monta kertaa. Mutta aina olen langennut. Tälläkin hetkellä olen jonkinnäköisellä laihdutuskuurilla (kolmas viikko menossa) ja olen yrittänyt välttää suklaata ja muuta makeaa. Hyvin se onkin onnistunut, paitsi että olen syönyt litran jäätelöä, Geisha- suklaalevyn ja Runebergin tortun. Mutta jos vertaa aiempaan tilanteeseen, jolloin tavan vuoksi tuli napattua kaupasta mukaan suklaapatukka tai jotain muuta hyvää melkein joka päivä, on tässä huomattava parannus. Yritän kovasti ensi kesään mennessä mahtua vanhoihin vaatteisiini.

Jos nykyinen vartalon palvonta ei olisi samalla tasolla kuin nyt (pitää olla laiha, kyllä te tiedätte), olisin luultavasti aivan tyytyväinen itseeni. Mutta nyt, joka kerta kun avaan lehden, television, mainoksen näen kauniita, laihoja ihmisiä. Ja sillä hetkellä inhoan itseäni ja itsekuriani. Joskus tulee tunne että mitä väliä jos olen muutaman kilon ylipainoinen, tärkeintä on että pidän itse itsestäni. Mutta heti perään tulee tunne inhosta omaa vartaloa kohtaan. Ristiriitaista.

Lisäksi olen tyypillinen suomalainen nainen, kaikki lisäkilot ilmestyvät reisiin ja takapuoleen. Ylävartalo on hyvässä kunnossa, jopa 36 numeroiset vaatteet mahtuvat, paidat siis. Vyötäröni on kapea ja maha litteä. Mutta heti kun mennään siitä alaspäin..

Vaikeaa? Todellakin. Jos pystyisin olemaan tyytyväinen siihen millainen olen. Mutta en. Yritän liikaa, tahdon laihtua. Mutta kun pelkkä tahdonvoima ei riitä.

helzie

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #6 : Tammikuu 30, 2004, 18:49:06 »
Hmm. En ole täysin tyytyväinen omaan kroppaani, mutta suunnilleen kuitenkin. Paino on ihan kohtalainen, pari kiloa pois ei haittaisi. (173/65). Harrastan aktiivisesti urheilua, ja sillä pysynkin ihan hyvin kunnossa. Muotoihini *tsih* en ole siinä mielessä tyytyväinen, että peppu on hitusen liian pieni. No, mitähän väliä silläkään oikeastaan on :D. Reisistä haluaisin pari senttiä pois. Ja vatsan kiinteämmäksi. Muuten ei ole valittamista, pidän käsistäni, sääristäni, päästäni, yleiskuva muutenkin on ihan jees.

Ulkonäkö vie kyllä ihan liikaa huomiota nykyaikana. Ja ihanteet on menneet ihan väärään suuntaan. Itsekin voisin ehkä relata vähän lisää, ei aina tarvitse olla meikattu tai cooleissa vaatteissa...maailma antaa paineita, joista osasta pitäisi olla välittämättä. Ehkä joskus vielä opin. :)

Coco

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #7 : Tammikuu 30, 2004, 19:28:21 »
En ole aina täysin sinut vartaloni kanssa, sillä olen selvästi luokkani pisin ja olen vielä tyttö. (Ei siis tyttönä oleminen häiritse minua vaan pituuteni.) Yleensä pituuteni ei häiritse, mutta esim. kun liikuntatunnilla pelataan vaikka koripalloa tunnen itseni kömpelöksi ja muita ärsyttää, kun olen niin pitkä ja teen helpommin koreja ym. Tai joskus kun minuun kiinnittää helpommin huomiota pituuteni takia.
Harrastan paljon urheilua, joten lihavuus ei ole haittana minulle ja olenkin aina pystynyt syömään kuinka paljon ja mitä tahansa lihomatta.

Poissa Claud Kishi

  • höpöäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #8 : Tammikuu 30, 2004, 19:31:26 »
En ole koskaan ollut tyytyväinen omaan kroppaani. Ehkä siksi että en ole laiha, ja lähes kaikki muut luokkani tytöt ovat. Minulla on myös armottoman leveät lanteet, iso nenä, hammasraudat...Vikoja riittää. Ainoa mistä pidän, ovat silmäni. Ne ovat sinivihreät ja suuret, nätin muotoiset ja ripset ovat juuri sopivan tuuheat.
Mittani ovat n. 160/49. Olen yksi isokokoisimmista tytöistä luokallani, ja on välillä ärsyttävää olla luokkakuvassa tai kaveriporukassa kuin norsu hiirien joukossa.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Unelmavartalot
« Vastaus #9 : Tammikuu 30, 2004, 19:47:00 »
Olen tyytyväinen kroppaani, itseasiassa olen 99,9% tyytyväinen.. :D

Jos totta puhutaan, en ollut näin tyytyväinen eilen, mutta tänään kun kävelin kuvis luokkaan näin itseni vitriinin lasista ja tuli mielipide itsestä; "Siis vau, onko mulla tosiaan noin sopivan iso takalisto, voi tsiisus, mähän olen laiha!" Se piristi paljon päivääni joka muutenkin oli loistava.

Jos totta puhutaan, haluaisin painaa muutaman kilon vähemmän, mutta en oikeastaan kestä kavereita jotka eivät syö, koska se lihottaa, se on niin ärsyttävää. Ja myöskin painoni koostuu loppujen lopuksi lihaksikkaista reisistäni, aivan, ei läskiä vaan lihasta.

muokkista kuokista..

Aivan unohdin, ainut asia jota vihaan ulkonäössäni ovat hiukseni, minusta ne ovat niin ärsyttävät, varsinkin jos joudun pitämään niitä auki, mutta kyllä minä niistä silti pidän, vaikka joskus vihaankin, ne ovat tavallaan osa minua. ^^
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

vegetable

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #10 : Tammikuu 30, 2004, 20:12:04 »
En osaa sanoa mitään kropastani, jotkut sanovat minua laihaksi, jotkut sanovat ei niin laihaksi, en ole tyytyväinen vartalooni, mutta en oikeastaan jaksa välittää.
 Oikeastaan olen tyytyväinen nyt, oikeastaan en. Viime syksynä laihduin aika paljonkin, suht sopusuhtaisin mittoihin, riutuneena ja näkäisenä. Silloin mietin kumman otan, en niin laihan vartalon, vai laihan vartalon. En koskaan loppujen lopuksi päättänyt mitään, mutta nyt sanon että hyvä näin.

 Silmälasipäisyys ei välttämättä liity aiheeseen, mutta on siitäkin pari sanaa vaihdettu. pari vuotta sitten ajattelin, että koska minulla on lasit, en voi olla nätti. Mietin että jos saisin piilarit, olisin nätti. Mielipidettäni olen muuttanut nykyään sen verran, että ihminen on nätti lasit päässäkin, mutta ei lasit rumenna ihmistä, ihminen voi laittaa lasit päähänsä, mutta ei ihminen sen vertaa rumemmaksi muutu kuin oli aikaisemmin.

Omassa vartalossani haluaisin muuttaa ihoni. Paha akneonkelma. Sekin lähtisi, jos vain jaksaisi pestä joka ilta naaman voiteella, mutta ei jaksa, en löydä sitä/ joku muu ''hyvä'' selitys.

Essu

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #11 : Tammikuu 31, 2004, 09:41:29 »
Olen tyytyväinen vartalooni koska enää en ole alipainoinen. Mutta olen lyhyt. Ja se on ärsyttävää. Olen aina ollut luokan lyhyimpiä. Mutta perittyhän tämä pituus on, nimittäin toinen isosiskoni on vain reilu 160cm ja toinen jotenkin ihmeellisesti jotain 175cm. Toisaalta on ihan hyvä olla lyhyt... :)

Mutta muuten olen ihan tyytyväinen tähän vartalooni. Vaikka itse asiassa, tuli vasta mieleen.. Pojat on puhunut mun takapuolesta ja en tosiaan tiedä onko se hyvää vai pahaa  :cry:

Hailie Jade

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #12 : Tammikuu 31, 2004, 10:07:31 »
Mehh. Valitin itse kauheasti ulkonäöstäni vielä jonkin aikaa sitten, mutta sitten sain lisää itsetuntoa ja aloin olla itseeni tyytyväisempi... Olen 155 cm pitkä ja painan joitan 47-48 kg:n väliltä, ja ihan sopiva mielestäni (ja muidenkin mielestä) olen, joten olen alkanut jo rauhoittua pahimman ulkonäköhössötykseni kanssa... Tykkään hiuksistani, ne ovat vahvat ja hyvässä kunnossa, tykkään hoikista ranteistani, siroista sormista ja pitkistä kynsistä (kaverit sanovat käsiäni näteiksi *virn*), ja pidän hymystäni.

Toki minultakin vikoja löytyy - haluaisin olla pidempi, ja jostain kumman syystä, minulla on aika lihaksikkaat jalat (O_-) joita haluaisin vähän surkastuttaa. xD Lisäksi urputin vielä viime vuonna lähes toistuvasti poskieni pyöreydestä, mutta nyttemmin olen hyväksynyt nekin, ne ovat rakenteellisesti pyöreät, ja ei voi mitään. Kaiken kaikkiaan, voisin sanoa olevani jo lähes sinut itseni kanssa. Nykyään tulee vain ohimeneviä alemmuuskomplekseja, totean: "Voi kun olen ruma", ja sitten jo virnistänkin peilille ja sanon vitsillä: "Mutta, hurmaava, fiksu ja filmaattinen luonteeni korvaa tuon kaiken!". ;) Voin ihan hyvin lähteä ilman meikkiä kaupungille, se ei tuota minulle mitään ongelmia, vaikka yleensä laitan vähän puuteria (mikä ei ole hirveästi - en minä edes osaa meikata eivätkä kaverinikaan meikkaa - ja nyt te kaikki tietenkin pidätte minua ja kavereitani nynnyinä, mutta voi, voi.).

Kaiken kaikkiaan - ulkonäköä on tietenkin hauska vähän katsella ja arvostella, ja verrata itseään toisiin, mutta luonnehan se loppupeleissä ratkaisee, ne? Olkaa siis hauskoja, säteilkää järjenvalollanne tai hurmatkaa ihmiset jollain muulla ihastuttavalla luonteenpiirteellänne. ;D Sitä minä ainakin katson ihmisissä.

Lils

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #13 : Tammikuu 31, 2004, 13:09:13 »
Umm. Olen suht tyytyväinen vartalooni. Tosin painoa kaipaisin lisää ainakin viitisen kiloa. o_O Painan nyt 50 kg ja olen 160 cm pitkä ja olen melko laiha. On melko hankala ostaa puseroita, koska useimmat "roikkuvat" päällä tai jos ovat liian tiukkoja, näytän joltain heinäseipäältä. Yhh. Reiteni ovat mielestäni ylipaksut muuhun vartalooni verrattuna. Ja kasvoni liian pyöreät. Hiuksistani pidän kovasti, ne ovat pitkät ja paksut. Myös silmistäni pidän, vaikkeivat ne kovin suuret olekaan. Selkäni on myös ihanan suora ja hartiani ovat sopivat.

Todella usein masennun, kun näen valokuvia itsestäni. Naamani näyttää niissä usein todella rumalta mielestäni. Mutta peiliin katsoessani olen kasvoihin melko tyytyväinen. Meikkaan, koska ripseni ovat melko lyhyet ja muutenkin näytän paremmalta mielestäni jos minulla on hieman ripsiväriä tai meikkivoidetta. Finnejä on ihanan harvoin, tosin kasvojeni kuivuus vaivaa toisinaan...

On ihanaa saada kehuja omasta ulkonäöstään, kun itse tuntee olevansa kamalan näköinen. Eritysesti kaverieni sanat lämmittävät mieltä. Yksi ihanimmista on: "Näytät ihan enkeliltä!" ^^

Tosiasiahan on, että jokaisen kuuluisi pitää itsestään sellaisena kuin on, vaikka se joskus saattaa tuntua vaikealta omasta mielestä.

MandyMoon

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #14 : Tammikuu 31, 2004, 13:38:06 »
Pidän itsestäni. En ole mielestäni kaunis, mutta pidän silti itsestäni.

Olin kaksi vuotta sitten laiha, todella laiha. Terkkari sanoi vuosi sitten, että on hyvä että lihoin seitsemän kiloa. Olen tällä hetkellä sopusuhtainen, fysioterapeutin mukaan hoikka. Vartaloni on melko urheilullinen, ryhtini on vain huono. Minun pitää tehdä töitä sen eteen. Ranteeni ovat kapeat, kello mahtuu kireimmällä mahdollisella kiinni.

Olen aika lyhyt, 159cm. Koulumme mittapuun mukaan todella lyhyt. Mutta luokallamme melkein kaikki ovat yli 165cm. Koulussamme ovat kaikki aika pitkiä. On sattumaa, että kaksi kaveriani ovat melkein täsmälleen samanpituisia kuin minä ja kolmas kaverini on yli 170cm. Pisin tuntee itsensä jättiläiseksi.

Silmäni ovat siniset. Kirkkaan siniset. Monet kehuvat niitä, mutta tahtoisin ruskeat. Kulmakarvani ovat luonnostaan mustat, siniset silmät ja vaalea iho näyttää hassulta niiden kanssa. Minulla ei ole finnejä oikeastaan ollenkaan. Yläotsassa hiukan. Ja joskus nenän vieressä pari pientä.

Nenäni on ainoa mistä en kauheasti pidä. Veljelläni oli samanlainen ikäisenäni ja nyt se on hänellä aivan erinäköinen. Toivoa sopii, että tämäkin peruna muuttuu.

Misha

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #15 : Tammikuu 31, 2004, 21:59:43 »
Tällä hetkellä olen ehkä tyytyväisempi ulkonäkööni kuin koskaan aikaisemmin. Tai en tiedä, olen ennemminkin tyytyväinen siihen, millainen olen kokonaisuutena. Minulla on viimeinkin käsitys siitä, millainen minä olen.

Seitsemännellä luokalla olin 170 senttiä pitkä ja painoin 50 kiloa. Nyt painan 10 kiloa enemmän, mutta olen silti tyytyväisempi itseeni kuin silloin. Pidän erityisesti hartioistani ja käsivarsistani. Ja ranteet ovat kivat. Myönnän, että olisin mielelläni edelleen laihempi, mutta viihdyn tämän näköisenä aivan riittävän hyvin.

Minun kauneusihanteeni taitaa olla juuri se, jota suurin osa nykyisistä vaatteista viestittää: ei lantiota. Inhoan sitä. Haluaisin olla myös laiha, mutta käsivarret voisivat olla hiukan lihaksikkaammat. Haluaisin poikamaisen vartalon, jota minulla ei selvästikään ole. Tuntuu siltä, että ensimmäinen asia, jonka ihmiset minussa näkevät, on rinnat, vaikka ne eivät mitenkään kovin suuret olekaan. Ja se kirottu lantio ja reidet... Myönnän, että en pidä naisellisesta vartalosta. Silloin voi vain todeta, että synnyin naiseksi, paska juttu, mutta eletään sen kanssa. Yleensä tuollaiset kohtaukset kuitenkin menevät ohi, ja olen taas suht tyytyväinen tavisitseeni.

Sirithlómiel

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #16 : Helmikuu 01, 2004, 13:39:50 »
Olen miltei tyytyväinen kroppaani. Yleensä. Olen 160 senttiä pitkä ja painoindeksi on normaali, vaikkakin miltei rajoilla, mutta olen vielä näin nuori, ettei kuulemma saisi painoa tuijottaa.

Silti se häiritsee, aika paljonkin. Olen kauheassa ristiriidassa, kun en pidä itseäni (ainakaan kaiken aikaa) mitenkään lihavana, ja kumminkin saan joskus kuulla koulussa huutoja (läski, lehmä jne..) Haluaisin laihduttaa ehdottoman mallinmittoihin ja vaikka ylikin, mutta tahdonvoimani on todellakin nolla.
Päätän, etten syö hirveästi makeaa (nollapiste-päätöksistä luovuin ikuisuus sitten). Ajattelen, että muutaman viikon ahrrastaisi pikkuisen enemmän liikuntaa ja söisi pikkuisen vähemmän rasvaa tai herkkuja.
Mutta ei, jokaisen liikuntaosuuden kohdalla tulee ihan varmasti jotain tärkeämpää tekemistä (kuten telkkarin katsominen, vaikken normaalisti katsokaan telkkaria juuri ollenkaan) ja kun käy kaupassa, mukaan tarttuu pakostakin herkkuja.
Miksi minun tahdonvoimani ja päätöksenpitokykyni on nolla?

Yleensä olen kumminkin tyytyväinen siihen mitä sain. Suurimmalla osalla suomen naisistahan se kuulemma keräytyy se rasva aina lantiolle ja reisiin ja takapuoleen, kun minulla se menee aina ja ehdottomasti mahaan. Kuten äidillänikin. Tietenkään minun reiteni eivät ole mitenkään erityisen tikkumaiset, mutta läskiä löytyy lähinnä vain mahan kohdalla -se kiusaa. Miksi se ei voi häipyä itsestään?

Nuorille on nykyään kauhean tärkeää tuo ulkonäkö. Otetaan esimerkiksi nämä kaikista kovimmat kovikset, poltamme-röökiä-ruokavälkäll-ryppäämme-joka-viikonloppu-vähäks-me-ollaan-kovii -tyypit. Minä olen kuullut noin kymmenen kertaa viimeisen viikon aikana kun hieman tukevammat osapuolet näistä porukoista julistavat suureen ääneen karkkilakkojaan jne. Kumminkaan he eivät niitä pidä/syövät ainakin sipsejä, jotka ovat muuten paljon lihottavampia kuin karkit.
Haluaisin kysyä, että kuinka moni pitää itse _karkki_lakkoa laihdutuskeinona, jos sen aikana voi kumminkin juoda limuja ja syödä sipsiä ja muuta rasvaista? Suklaassa tietenkin on hirveästi rasvaa, mutta jotkin kovat karkit, paljonkohan nekin lisäävät painoa sitten loppujen lopuksi, jos niitä ei ahmimalla ahmi..

poro

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #17 : Helmikuu 01, 2004, 16:28:28 »
Oma vartaloni on oudon muotoinen. Minun lonkkaluut ovat TODELLA suurta kokoa ja sen takin näyttää edestäpäin, että mahani olisi todella, todella suuri, vaikka sivusta se ei ole kovin iso. Lantiokin minulla on sitä suurta kokoa ja no, jos totta puhutaan, minulla on isot luut koko vartalosani. Kädet ovat puolet isommat mitä muilla ja samoin jalat. Mutta paha niille on jotakin mennä tekemään, koska luut eivät laihdu...
Olen kaveriporukan suurin ja se rumin, koska minulla on iso vartalo, silmälasit ja ennen oli vielä huono ihokin, mutta nyt se on sentään kurissa... On vaikea hyväksyä vartaloaan ja olen aidosti iloinen teidän puolesta, jotka olette sinut vartalonne kanssa. Iloitkaa siitä!

Mutta te, jotka haluatte laihtua pysyvästi ja terveellisesti, niin suosittelen kuukauden mittaista karkki- ja herkkulakkoa. Itse kokeilin sitä ja laihduin n.4-3 kiloa. Tiedän, etttä on vaikea yllättäen luopua kaikesta hyvästä, mutta se kannattaa!! Lakossa kiellettyjä olivat mm. karkit (kaikki), pannarit ja letut, limsat, jäätelö, sipsit ym...

Poissa Pentu

  • müü
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #18 : Helmikuu 01, 2004, 19:30:12 »
Minä olen tyytyväinen vartalooni. Ainahan sitä pientä korjaamista on mutta... paino(57) on normaali, pituus(165) on normaali, ei mitään ihme makkaroita. Just sopiva. Paitsi sitten...

Kylkiluut, aivan. About, pallean kohdalla, vähän rintalastan alapuolella, minun kylkiluuni törröttävät, ne ovat yksinkertaisesti väärän muotoiset ja se on ärsyttävää. Minun onnekseni pidän huppareista ja muutenkin löysistä vaatteista, joten minun ei tarvitse esitellä niitä kaikille. Mutta ongelma on, että ne kolhiutuvat joka paikkaan, tälläkin hetkellä taitaa olla jonkinlainen hiusmurtuma(kyllä on kipee), mutta kun ei kylkiluille muttenkaan voi tehdä juuri mitään, hiusmurtumille vielä vähemmän...
Vaikka siihen on tottunut, että pikku lapset kysyivät "Miks sulla on neljä t*ssiä?" Se on ärsyttävää.
Jos ei koskaan putoa, ei ikinä opi luottamaan köyteen.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Unelmavartalot
« Vastaus #19 : Helmikuu 01, 2004, 19:40:25 »
Lainaus käyttäjältä: "Pentu"

Kylkiluut, aivan. About, pallean kohdalla, vähän rintalastan alapuolella, minun kylkiluuni törröttävät, ne ovat yksinkertaisesti väärän muotoiset.


En, en halua olla tunkeileva enkä ärsyttävä, mutta kun olen katsos katsonut paljon dokumentteja niin niissä on aina tällaisista oudoista muodostumista ja..*selittelyä*

Niin, eli en ole koskaan lukenut pätkääkään lääketiedettä(eihän minulla ole edes ikää!)kuitenkin, on voitu keksiä leikkaus joka ns. "pienentäisi" niiden törröttävyyttä.

Anteeksi jos pilasin jonkun elämän, mutta minua alkoi vain kiinnostamaan olisiko sinulle Pentu tapahtunut, vaikka luumutaatio, koskaan sitä ei vaan voi tietää..
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Friikki

  • Ankeuttaja
Unelmavartalot
« Vastaus #20 : Helmikuu 02, 2004, 14:37:05 »
Ulkonäkö on aina ollut hieman arka paikka minulle, koska olen ollut koko ikäni pulleanpuoleinen ja oikein lihavakin.
Viime marraskuussa lopulta kyllästyin tuijottamaan vaa'an lukemia ja koska en kasva enää, päätin alkaa laihduttaa. Laihdutuskuurin alussa painoin 70 kg ja nykyään 62 kg. Vielä on pudotettavaa, sillä tavoitepainoni on 58.

Lihavana tunsin ja tunnen oloni aina epämukavaksi hoikkien seurassa ja häpeilen uimahallissa, en uskalla käyttää hameita ja mielessä on aina, että mitäköhän tuokin minusta ajattelee.
Lihavana ja huonokuntoisena olokin on useammin epämukava ja huono, kuin en kuuluisi tähän vartaloon ja kantaisin koko ajan jotakin ylimääräistä mukanani.

Haluaisin olla normaalipainoinen ja kiinteämpi. Olen alkanut urheilla, käyn uimassa ja aloitan joogan, jotta oppisin tuntemaan vähän ruumistani, hallitsemaan sitä ja saadakseni notkeutta lisää.
Oman kehoni tuntemisesta on tullut minulle tärkeä asia. Laihtuessani huomaan, etten ole ihan mikään tasapaksu makkara tai lauta, mikä on hyvin iloinen asia ja muutenkin olen unohtanut "kuunnella" kehoani, enkä tiedä omia rajojani mielestäni tarpeeksi hyvin.
Ruumiinrakenteeni harmittaa minua vähän, sillä jalkani eivät ole kovin pitkät yläruumiiseen verrattuna, eikä minulla ole kunnon sääriä. Polveni ovat todella pattipolvet. Se on perintöä isän suvulta. Sen takia valitsen housut ennemmin kuin hameen.
Ylpeyden aihe minussa ovat aina olleet hiukseni, sillä ne ovat paksut ja runsaat. Äidin suvulle kiitos. ^^


Minusta normaalipainoiset ja itseluottamukselliset ihmiset ovat kauneimpia, ja myönnän kyllä kiinnittäväni huomiota kavereiden ja tuttujen ylimääräisiin vatsamakkaroihin tai anorektisiin jalkoihin, mutteivät sellaiset asiat sillä tavalla haittaa, jos ne eivät haittaa henkilöä itseään.
Pääasiahan on se henkinen sisältö.

Minusta tämän päivän seksillä ja ulkonäöllä mässäily ja laihuuden palvominen on epäterveellistä. Ja minusta laihuus ja anorektisuus ei ole mitenkään kaunista.

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Unelmavartalot
« Vastaus #21 : Helmikuu 03, 2004, 13:07:24 »
Lainaus käyttäjältä: "Myy"

Ulkonäkö merkkaa nykyään liian paljon. Kiinnitän itsekin huomiota sekä omaan että toisten ihmisten ulkonäköön. En kehtaa kulkea kaupungissa tai koulussa ilman meikkiä. ja vertailen itseäni muihin. Se on paha tapa. Olen kamalan itsekriittinen ulkonäköni suhteen.



Ihan sama juttu mulla. Pidän itseäni jopa rumana, koska yläasteella sain kuulla pojilta kommentteja ulkonäöstäni ''Olet ruma'' jne. ja musta todella tuntuu että olen ruma, kun en ole koskaan ollut treffeillä jne. eikä vastakkainen sukupuoli edes huomaa mua.
[toteaa]No kun on silmälasit niin ei voi muunlaisia kommenteja itsestään kuulla. [/toteaa]Pelottaa vaan kun oon kuullut että töihinotossa naisilta katsotan ulkonäköä, jopa ehkä enemmän kuin ansioluetteloa. Taitaa olla tulevaisuus työttömänä vaikka olisi minkälaiset 5-kertaset yliopisto-opinnot takana.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Unelmavartalot
« Vastaus #22 : Helmikuu 03, 2004, 22:13:36 »
Yhdessä välissä mietin hirveästi miltä minun pitäisi näyttää, ja mitä muut ajattelevat jos lihoan tästä pari kiloa. Sitten tajusin, että on sitä tärkeämpääkin. Tajusin myös, ettei kukaan voi olla täydellinen, en myöskään minä. Olen tyytyväinen itseeni. En oikeastaan ajattele koko asiaa paljon. Mielestäni olen ihan normaali, miellyttipä se muita tai ei.

Hirveän monet luokkatovereistani nyt yläasteella ovat alkaneet jaaritella omista liikakiloistaan, eivätkä syö koulussa paljon mitään. Sääli. Sitten myöhemmin he tajuavat, että olisihan sitä voinut muutakin tehdä kuin laihduttaa. Onneksi se ei ole minun ongelmani.

Ulkonäöllä on aivan liian suuri merkitys nykyään. Ei se minua henkilökohtaisesti mitenkään haittaa. Päinvastoin, on vain huvittavaa seurata miten ihmiset tekevät itsestään pellejä mm. televisiossa, kuten tämä "Huippumalli haussa"-sarja hyvin todistaa. Huhhuh.
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Poissa Ironique

  • Vuotislainen
Unelmavartalot
« Vastaus #23 : Helmikuu 03, 2004, 23:07:28 »
Hmh. Keskustelunaihe josta minä aina valitan.

Noh, minä en oikein ikinä ole ollut sinut vartaloni kanssa. Enkä ole nytkään. Minua haukutaan koulussa (pojat), mutta tytöt väittää mun olevan passeli. Terkkari sanoi, että olen normaalipainoinen mutta paino pitäisi pitää tässä kun kasvan pituutta. Ristiriitaista o_O
Painan siis n. 55 ja olen 153½ cm pitkä. En häpeä kertoa painoani vaikken siihen tyytyväinen olekaan.  Lanteeni ovat liian leveät, reiteni liian paksut ja minulla on aina "makkaroita" istuessani. Seisoessani pidän ylävartalostani.
En titenkään mikään luuviulu haluaisi olla, mutta... no joo.

Käytän aika paljon meikkiä. Yleensä vaaleaa puuteria, ripsiväriä ja kajalia sekä joskus verenpunaista huulikiiltoa (joka kyllä on samanlaista kuin puna mutta hiukka kiiltävämpää) ja mustaa luomiväriä. En tee sitä siksi että haluaisin näyttää "coolilta", vaan siksi että.. no, haluan kai näyttää todellisen luonteeni. Nuo meikit saavat sen esiin.
Minulla oli myös mustat hiukset aiemmin, mutta äiti pakotti värjäämään vaaleammaksi. Nykyään minulla on jotkut punaruskeantapaiset.

Joo, minun piti sanoa vielä jotain mutten muista enää mitä.

Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Unelmavartalot
« Vastaus #24 : Helmikuu 07, 2004, 00:12:12 »
Minä voin myöntää suoraan, etten ole täysin tyytyväinen itseeni.

Minä olen lyhyt, ja tulen aina olemaan. En mikään kääpiö, mutta ikäisiin verrattuna lyhyt. Nykyään se ei ole yhtä paha kuin ennen...
Nyt olen kohta 17, ja 152cm pitkä... mutta kun aloitin ala-asteen, olin alle 120 cm... taisin olla vasta kolmannella, kun olin 120cm...
Turha varmaan mainitakkaan, että minua kiusattiin lyhyydestäni...
Jouduin ennen koulun aloittamista, ja vielä viidenteen luokkaan saakka käymään kolme kertaa vuodessa keskussairaalassa, kun tutkittiin miksi minä en kasva... ei mukavaa, ei todellakaan...

Minä en tajua, miksi kaikki normaalipainoiset ihmiset valittavat aina painostaan... minä olen halunut olla normaalipainoinen... nyt painan jopa huippeat 40kg, olen nimittäin saanut painoni nousemaan... se kun ei aina ole niin yksinkertaista... painoin 17kg, kun aloitin koulun... pelkäsin yhdessä vaiheessa, että painoanikin aletaan tutkimaan samalla tavalla kuin pituuttanikin...

Vaatteiden löytäminen ei ole minullekkaan mitenkään helppoa... liian leveät, liian pitkät...jne... Olen joutunut ompelemaan lähes kaikkiin housuihin pienet taitokset vyötärölle, että ne pysyisivät paremmin jalassa

Minulla on myös silmälasit, mutta minusta ne sopivat minulle... ilman silmälasejani näytän n. 13-vuotiaalta...

Muok: ->Cardia
Minullakin on kiharat, luonnonkiharat hiukset... ikävä kyllä... Nykyään en enää vihaa niitä, ne vain ovat ärsyttävät ja raivostuttavat... hiuksille ei voi tehdä mitään, ne ei pysy aloillaan millään, ne vain sojottavat aina joka suuntaan... ja kaikki vielä eri suuntiin...
Siis ei minulla kiharoita vastaan mitään ole, semmoiset kauniit ja pitkät korkkiruuvikiharat olisivat ihanat... mutta ei nämä...
*huokaus*
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.