Kirjoittaja Aihe: Elokuvateatterin tunnelma  (Luettu 7737 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Snivellus

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« : Joulukuu 07, 2003, 20:26:48 »
Millaisesta tunnelmasta pidätte elokuvateatterissa? Rauhallisesta ja hiljaisesta? Paljon vai vähän ihmisiä? Muuta mainittavaa?

Itse olen kokenut parhaat elokuvateatteri käyntini silloin kun on ollut tungosta, niin että joka istumapaikka täysi, ja ihmiset ovat olleet hyvin elokuvassa mukana, rento meininki. Ja joskus ratkaisevissa kohdissa porukka jopa taputtaa. Myöskin ajankohta vaikuttaa. Silloin kun elokuva tulee illalla tai yöllä niin meininkikin on mukavampaa.
ThH, Kaksi Tornia oli juuri tälläinen. Aulassa tungosta. Joka paikka täysi, ja larppaajia mukana.
Joskus vaikka elokuva olisi muuten hyvä, mutta jos yleisö ei ole hyvin mukana niin tunnelmakin on aika lattea. Mutta jos on toisin päin niin se saa huononkin elokuvan tuntumaan kivalta.
Myöskin jos paikalla on todellisia faneja, joilla on asiaan kuuluvat vaatteet + muuta materiaalia niin se on kaikki suurta plussaa.
Tälläistä tunnelmaa odotan myös THS:ssän Kuninkaan Paluuseen. Ja Harry Potter neloseen.

// Se on TSH :) ~Lutie

//LOL, tietenkin....-Snivellus-

Aren

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #1 : Joulukuu 07, 2003, 20:50:18 »
Tunnelma on ollut parasta TSH'n ensi illoissa keskiyöllä.

Muuten nautin sitten siitä kun on hiljaista ja rauhallista, ei pikku lapsia tai ällö teinejä.

Dementor

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #2 : Joulukuu 07, 2003, 21:33:05 »
Riippuu vähän siitä, onko kaveria mukana vai ei, mutta itseltä ainakin palaisi hihat heti, jos ihmiset alkaisivat taputtamaan kesken leffan tai jotain (komediat ovat toki poikkeus). Leffaan mennään katsomaan sitä filmiä, EI juttelemaan Liisan kanssa siitä kenen kanssa Minna on yhdessä. Kaverin kanssa on vähän eri juttu, mutta en minä silloinkaan häiriötä juuri suvaitse (paitsi kaverilta).

Misha

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #3 : Joulukuu 07, 2003, 22:07:00 »
Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän häiriköitä. Näin se ainakin useimmissa tapauksissa on. Minulta oli mennä hermot, kun olin katsomassa Heroa, ja takaa kuului koko ajan kälätystä tyyliin "Ei noin vois oikeesti käydä, ihan tyhmää hei" ja "mitä täs tapahtuu mitä toi sano mikä ton nimi oli". Myös ihmiset, jotka pitävät kenkiään edessä istuvan selkänojalla ovat raivostuttavia. Ja entäs liikuttavassa kohdassa rouskutettavat perunalastut tai kovaääninen nauru... Arg.

Pidän elokuvateatterin tunnelmasta silloin, kun paikalla on jonkin verran väkeä mutta sali ei ole kuitenkaan täyteen ahdettu. Yksinään tulee äkkiä orpo olo. Totta kai on hienoa, jos hyvän elokuvan jälkeen ihmiset taputtavat (kunhan eivät sen aikana), mutta rauha ja hiljaisuus riittävät minulle. Sellainen tunnelma, että voin kuvitella ulkomaailman hävinneen ympäriltä.

Snivellus

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #4 : Joulukuu 08, 2003, 07:21:56 »
Itsekään en suvaitse häirikköjä. Siis ihmisiä jotka puhuvat "ei elokuvaan liittyvistä asioista", ja häirikköjä ovat myös ne jotka puhuvat elokuvaan liityvistä asioista kovaan ääneen. Olen samaa mieltä, että elokuvateatteriin on tultu katsomaan filmiä, eikä seurustelemaan. Hyvä tunnelma on kuitenkin eriasia.
Itse katson elokuvan mielelläni yksin, kaverin kanssa harvemmin menen.

zith

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #5 : Joulukuu 08, 2003, 20:37:58 »
Minun mielestäni hyvän tunnelman luo se, että on paljon katsojia, mutta näiden pitäisi myös pystyä olemaan kohtalaisen hiljaa. Eli ei puhua ääneen, vaan jos on pakko jotain sanoa, niin voi kuiskata. Ja jos elokuviin ottaa mukaan esim. karkkia, olisi hyvä valita mahdollisimman vähän rapisevat vaihtoehdot.

Dwal

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #6 : Joulukuu 09, 2003, 20:18:47 »
Harmikseni joudun tunnustamaan, että olen käynyt Nurmeksen "elokuvateatterin" lisäksi vain kerran Helsingissä (jossakin, ei harmainta hajua missä) ja Joensuussa Aallottaressa. Ja Nurmeksessahan äänentoisto on mitä on, joten Helsingissä hyppäsin Matrixin pamahdusten aikaan penkiltä, koska ne kuulostivat valtavilta.

Ehkä kaikkein tärkeintä minulle on se, ettei lähettyvillä ole ketään, joka nauraisi aivan väärissä kohdissa, eli niissä tekemällä tehdyissä huumorikohdissa. Valitettavasti taidan joutua aina sellaisen lauman keskelle... Kerrankin takanani oli lauma nappuloita, joista joku ei edes osannut lukea tekstitystä ja ystävät lukivat avuliaasti tekstejä hänelle. Se oli karmaisevaa.
Myös pussien rapistelu häiritsee, enkä itse halua ottaa mitään rapisevaa mukaan teatteriin. Viimeksi (eilen) meillä oli Riston kanssa eväänä juustosämpylöitä, kun popkornit näyttivät niin ällöttävän keltaisilta.  Yleensä meillä on mukana vain limupullot.

Myös se on äärimmäisen ärsyttävää, että edessä istuu jokin hyvin pitkä ihminen, tai se, että jokin työntää jalat liian lähelle minun naamaani. Myös kännykät pitäisi pitää kiinni, tai ainakin äänettömällä. Puhelimen pirinä kesken elokuvan ei ole oikein mukava kokemus, ainakaan ulkopuolisen korvin kuultuna. Varsinkin jos siihen puhelimeen vastataan vielä.

Mömmö

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #7 : Joulukuu 09, 2003, 21:27:36 »
Yrgh. Rapina on juu ärsyttävää. Kaikkein hirveintä on kyllä se kun huomaa itse rapistelevansa.
Ja väärissä kohdissa nauraminen on tosi raivostuttavaa. varsinkin jos naurajalla on ruma nauru (apua. mä olen hirveä. anteeksi.)

Nazg

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #8 : Joulukuu 11, 2003, 13:36:20 »
Se kaupunki jossa "minun" elokuvateatterini on, on varsin vähä-asukkainen. Eli en ole vielä koskaan kokenut että sali olisi ihan täysi. Lisäksi niissä lipuissa ei ole valmiiksi paikkanumeroita, joten penkin saa valita itse. Joskus hyvä, joskus huono juttu.
No, asiaan. Minulla ei oikeastaan ole väliä minkä ikäinen katsojajoukko on, kunhan ne vaan ovat hiljaa. Pienet kuiskaukset, naurut ja itkut täysin OK, mutta ei kiitos teinimölöille ja lasten-ininöille.
Myös selittäjät ovat ärsyttävyyden huippu. Varsinkin jos joka vanhempi selittää ipanalleen mitä tapahtuu, ja varsinkin jos elokuva on kielletty sen ikäisille lapsille. Tulee tunne että "noilla ei ole oikeutta olla täällä ja häiritä".

Mutta kaiken kaikkiaan en ole mitään superpahoja elokuvakokemuksia kokenut. Toivon että onneni kestää vielä RotK ensi-iltanakin. :)

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #9 : Joulukuu 11, 2003, 15:52:24 »
Lainaus käyttäjältä: "Irefail"
Varsinkin jos joka vanhempi selittää ipanalleen mitä tapahtuu, ja varsinkin jos elokuva on kielletty sen ikäisille lapsille. Tulee tunne että "noilla ei ole oikeutta olla täällä ja häiritä".
 


Tuota joo, törmäsin joskus tähän kun lapsi oli tuotu katsomaan piirrettyjä filmejä. Ne olivat Tom & Jerry, Maantiekiitäjät, Lurppa jne. lyhytfilmejä eli anarkistista  lapiolla päähän-jyrän alle-dynamiitti housuihin- menoa parhaimmillaan. Tämä lapsi pelkäsi aivan mielettömästi ja häntä rauhoiteltiin että "ei se oikeasti". Oli todella vaikeata pitää oma tunnelma päällä, kyllä niillä ikärajoilla taitaa sittenkin olla merkitystä.
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Cukel

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #10 : Joulukuu 11, 2003, 16:08:20 »
No tottakaihan suurin elokuvanautinnon pilaama on se kun se koripallojoukkoe istuutuu juuri eteen ettei niitä tekstejä mitenkään näe... Eikä niitä ihme tyynyjä tms viitsi hakea kun sitten olisi kuin tornissa ja kaikki tuijottaa :P
Yleensäkkin pidän siitä jos on suht. koht paljo porukkaa, ja kukaan ei ole mikään röhijä taikka humalainen ukko. Viimeeksimainitusta on mukaiva kokemuksia kun Fellowship of the Ringiä katsoatteassa oli kaksi jotain ukkoa umpitunnelissa siellä takana jotka röhivät räkiä niskaan ja sitten koko ajan kovaan ääneen kommentoivat kuinka huono leffa oli. Sitten kävivät kesken elokuvan "röökillä" ja sitten vielä huusivat kuinka juonesta ei saanut mitään selvää. Mistähän mahtoi johtua...
Komedioita (tai tarkoituksella hauskoissa kohdissa) katsottaessa on minun mielestäni mukavaa kun yleisö nauraa elokuvan mukana. Esim. Bruce Almightyä kun kävin katsomassa niin oli hyvä yleisö, kukaan ei soitellut kännykällä kesken leffan ja nauroivat mukana kun oli hauska kohta.
Saa sitä elokuvissakin jutella, kunhan kuiskaa ette muita häiritse :)
Karkkien rapistaminen ei nyt NIIN haittaa, melko hiljaistahan tuo nyt on verrattuna esim puheääneen ja varsinkin suurten elokuvateattereiden äänentoistolaitteisiin.
Nih. Katsokaa elokuvianne rauhassa.

MandyMoon

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #11 : Joulukuu 11, 2003, 17:43:01 »
Tykkään kun elokuvateatterissa on sopivasti ihmisiä. Puoli katsomollista on hyvä. Jos se on täynnä, häiriköitä tosiaan on paljon. Jos se on tyhjillään, tulee yksinäinen tunne.

Inhoan sitä, kun taakseni istuu ihminen jonka on ihan pakko potkia tuoliani, kun eteeni istuu parimetrinen tyyppi, kun viereeni istuu kaksi kaverusta jotka eivät osaa pitää suutaan kiinni. Eli siis tarvitsen kärjistetysti viisi metriä tyhjää tilaa ympärilleni.

Kaverin kanssa on hauska mennä elokuviin. Jännässä kohdassa, se olen minä joka tarttuu kaveria käteen. Tulee jotenkin turvallinen olo, kun kaveri on mukana.
Olin kerran katsomassa melko ahdistavaa elokuvaa yksin. Silloin olisi halunnut, että kaveri tai joku muu olisi ollut mukana.

Teatterin penkkien pitää olla punaiset.

Onnistun melkein aina tiputtamaan poppareita lattialle, minä olen rävelö.

Tinu

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #12 : Joulukuu 11, 2003, 18:31:02 »
Kaikkein paras kerta on leffateatterissa ollut se kun on saanut katsoa lempileffansa (lue Tsh) täysin yksin.

Siellä oli vain minä, ja tietysti evääni :P

Se oli mahtavaa kun sai pillittää niin paljon kuin halusi ilman että kukaan katsoo oudosti (juujuu. olen pillittäjä...).
Myös häiriköiden poissa olo oli totaalisen ihanaa.

Karmein kerta taas oli kait kun kävin katsomassa Prinsessa Päiväkirjoja pari vuotta sitten.

Edessä istu varmasti joku 2 metrinen, vieressä olija rapisteli kokoajan, ja sitten ne 2 kahdeksanvuotiasta jotka selitti toisilleen kokoajan jotain ja huuteli Mä rakastan Santtuu! Oli siinä sitten hyvä yrittää keskittyä leffaan...

Poissa Urpo Spok

  • Kosmisesti sitoutumaton
  • Ylihörhö
  • *
  • Boldly going nowhere
  • Pottermore: JinxLeviosa205
  • Tupa: Tuvaton
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #13 : Joulukuu 11, 2003, 22:42:04 »
(Spoilaa Titanicia. :D )

Ihmisten määrä ei häiritse, kunhan heistä kukaan pitkä ei istu edessä ja kukaan muukaan ei metelöi. Tai no, täytyy sanoa, että minua häiritsee, jos teatteri on aivan täynnä tai hyvin tyhjä. Aloitetaan täydestä teatterista, eli siis minä saan päänsärkyä suurin piirtein tunnin istumisen jälkeen, jos teatteri on täynnä. Happi ilmeisesti käy liian vähiin. Liian tyhjässä teatterissa olen joskus taas ollut jäätymäisilläni. :) Ehkä pitäisi saada ilmastointi, jota säädettäisiin ihmismäärän mukaan, eikä niin, että se vain aina posottaa jollain tietyllä voimakkuudella.

Ulkomailla (lue: Britanniassa) olen huomannut, että kukaan ei häiriköi. Toisin sanoen siis en ole huomannut häiriköitä teattereissa, vaikka leffaliput ovat paljon halvempia kuin Suomessa. Tavallaan hieman kummallista (että Suomessa ihmiset maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen rettelöimään).

Minä selitän leffan alkuvaiheessa kauheasti, jos minulla on joku hyvä kaveri mukana. Yleensä se pälätys kuitenkin loppuu heti mainosten jälkeen, joskus saatan supista jotain, kun tietty näyttelijä tulee ensimmäistä kertaa esiin. Kuvittelen ainakin, että puhun niin hiljaa ettei se häiritse (yleensä ihan lähellä ei edes istu ketään). Inhoan kuitenkin kuunnella muiden löpinöitä. Leffaan liittyvät, ihan oikeat kommentit eivät kuitenkaan häiritse välttämättä, jos niitä tulee yksi tai kaksi. Jatkuva pälätys tai hekottaminen elokuvissa, joissa siihen ei oikeasti ole aihetta, on todella häiritsevää.

Olin katsomassa Titanicia (silloin joskus kun se tuli) ja takanani istui jokin mies, joka hölötti aika kuuluvasti "Älä mene enää sinne" ja "Pysy siellä veneessä vaan!", kun Rose meni pelastamaan Jackia ja sitten loikkasi veneestä takaisin laivaan. Se mies hölisi paljonkin ja ärsytti, kunnes vilkaisin kaveriani, joka näytti siltä kuin olisi ollut tukehtumaisillaan nauruun. Itseänikin alkoi naurattaa ja sitten sen miehen löpinät eivät enää häirinneetkään niin paljon. Toisten häiritsevyys on myös aika paljon asenneasia, mutta elokuvateattereissa tapahtuu hyvin paljon sellaista, mitä ei pitäisi. Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään häiriköintiä, kun on maksanut lipustaan kalliin hinnan.

"Kännykät kiinni!" -mainos elokuvien alkuun voisi olla pieni askel viihtyvyyden parantamiseen (ja kännykkäpoliisi seinänvierustalle? :).

Itse olen käynyt parin viime vuoden sisällä niin paljon elokuvissa, että siitä on tavallaan mennyt jokin hohto. Ehkä pitäis ruveta harrastamaan ensi-iltoja, jolloin elokuvissakäyntiin saattaisi saada jotain uutta jännitystä. (On muuten paljon jännittävämpää, jos menee teatteriin puolta tuntia aiemmin, kuin että jos ryntää mainosten alettua sisään.)
What would The Doctor do?

Bloody Aeliah

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #14 : Joulukuu 13, 2003, 18:26:34 »
Minä rakastan elokuvissa käymistä. Vaikka se onkin niin kallista. Minun mielestäni kaikista paras on käydä silloin, kun elokuva on pienessä salissa ja on mahdollisimman vähän muita katsojia. Silloin vain tunnelma on parempi eikä ole yleensä yhtään häiriköitä.
Juuri tuollaiset isot leffat [kuten TSH] on yleensä aivan täynnä, ja silloin kuuluu ärsyttävän paljon Orlando/Elijah/Viggo/kukatahansa-kuolausta, kännykän ääniä, puhumista ja rapinaa. Siksi yritän aina päästä mahdollisimman epäsuosittuun näytökseen. Vaikka ei kyllä ihan aina, pakkohan se on Kuninkaan paluu mennä katsomaan ensi-iltaan.

Cilla

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #15 : Kesäkuu 04, 2004, 23:56:29 »
Omasta mielestäni paras tunnelma elokuvissa on tosiaan silloin, kun ollaan isossa salissa ja porukkaa on paljon. Tunnelmaa kohottaa, kun ihmiset ovat pukeutuneet elokuva-aiheisesti ja kaikki ovat innoissaan mukana. Kun elokuva saa salillisen ihmisiä itkemään ja lopussa taputetaan, voiko elokuvakokemus siitä enää parantua?

Tosin muistan erään ensi-illan, jossa olin plevnan ykkössalissa ja katsojia oli sellaiset kymmenen.^^ Tunnelma oli hassu ja vallan ihana.

Metelöinnistä elokuvissa. Taputtaminen ja hurraaminen eivät häiritse minua, jos sellaista ilmeentyy kohtauksissa, joihin se todellakin sopii. Mutta jos joku koko ajan on taputtamassa ja huutamassa, niin minun suunnaltani saa popcornit päällensä(tai saisi, jos söisin niitä.) Minun ei pitäisi kommentoida mtn. leffan aikana puhumisesta. Itse syyllistyn siihen varsin usein. Vaikka on myönnettävä, että jos vieressä istuva koko ajan pälättää, niin meneehän siinä hermot. Myöskin elokuvan haukkuminen suureen ääneen raivostuttaa.

Elokuvakokemukseni on puoliksi pilalla, jos viereeni istuu henkilö, joka haisee. Tiedän olevani törkeä, mutta kaikki keskittymiseni menee siihen, että yritän pidättää hengitystäni. Viimeksi elokuvissa ollessani taasne istui mies, joka hengitti aivan mielettömän kovaäänisesti. Eihän hän itse sille mtn. voinut, mutta meinasin silti saada hermoromahduksen.

Oijj, tahdon elokuviin.(:

Selviytyjä

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #16 : Kesäkuu 05, 2004, 12:55:15 »
Rakastan leffassa käymistä. Vakileffateatterini yhteen saliin mahtuu noin 60 ihmistä ja on kyllä mahtavaa jos siellä on mahdollisimman paljon väkeä. Tulee vain jotenkin hyvät fiilikset. Tosin, jos on vähän porukkaa, ei välttämättä ole niin paljon kaikkia ärsyttäviä meluajia siellä. Tosin minulla on aina ollut niin hyvä tuuri ettei koskaan ole leffateatterissa ollut ketään häirikköä :) Kerran kun olin katsomassa Crossroads-leffaa (noloa... :D) niin leffateatterissa oli ainoastaan 6 henkilöä XD

ayu

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #17 : Kesäkuu 05, 2004, 22:05:52 »
Elokuvateatteri käynnit ovat muualla paljon parempia, mitä täällä. Täällä ei le oikeaa teatteria, vaan jumbo iso auditorio. Mutta puhunpa muista teattereista, joissa ole käväissyt.
Oltiin Jokun kanssa kattomassa Salaisuuksien kammio Kokkolassa. Muuten mukavaa, vain muutama pikku haitta. Meidän edessä istui kaksi tosi typerää ala-asteelaista pikkutyttöä. Molemmat istuivat penkkien päällä. Siis kun mennään katsomoon, penkit ovat typerästi ylös päin. Hankalaa selittää, eli siis me emme nähneet YHTÄÄN MITÄÄN kakaroiden takaa ja minun piti kokoajan sanoa, että voisivatko he kenties istua ja katsoa elokuvaa, kuten NORMAALIT IHMISET!!! (sori)

Kaikkein paras hetki oli katsoa TSH 2 ja 3. Me katsottiin toisessa teatterissa Kokkolassa. Sali oli täynnä ihmisiä. Minun edessäni ei ollut ketään pitkää tyyppiä ja vieressä tosi suloinen poika, joka oli hiljaa koko leffan ajan. Joka puolella oli hiljaista, mutta hiljaisuuden rikkoi puolen tunnin välein yskivä mies.
Äänet olivat suuret ja valkokangas niin suuri, kuin voi olla. Penkit olivat mukavia ja niihin oli ihana nojata. Kolmatta elokuvaa en unohda koskaan. Se oli unohtumaton kohtaus. Pitää katsoa se Azkabanin vankikin jossain muualla, kuin täällä tuppukylässä.

Holly J.

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #18 : Kesäkuu 06, 2004, 15:29:56 »
Meidän oma kotipaikkakuntateatterimme on aikas pikkuinen, mutta oikealla jengillä sitäkin viihtyisämpi. Siis, jos pystyy elämään sen faktan kanssa, että penkkien porrastus on lähes olematonta, eivätkä penkitkään ole mukavuudeltaan mitään suurempiin teattereihin verrattuna. Eturiveillä on vielä erilaisia penkkejä kuin takana, emmekä me tietenkään Annún kanssa osaa enää istua niillä takana olevilla pehmeillä penkeillä, vaan tungemme aina eteen kovemmille penkeille, masikisteja kun olemme. Oikeastaan meillä on jo vakipaikat kavereiden knssa "meidän rivillä" (jostain syystä siinä on aina tilaa...?). Mutta nyt minä eksyn aiheesta *uuuups* ;)

Kaikkein upein tunnelma oli ehdottomasti Kuninkaan Paluun keskiyön ensi-illassa Tampereen Plevnassa *muistelee kaihoisasti* Tunnelma oli väsyneen hysteerisen korkealla, kaikki olivat pukeutuneet leffan henkeen sopivalla tavalla, popcornien olemassaoloa ei edes muistettu, kun piti keskittyä leffaan. Me taputimme, itkimme ja jopa hurrasimme koko salin voimin oikeissa kohdissa. Se oli jotain aivan uskomatonta, eikä fiilis toistunut yhdessäkään seuraavista RotK:n katselukerroissani. Once in a lifetime kanda thing :)

Tuossa tilanteessa koko homman viehätys oli tietenkin myöhäisessä ajankohdassa. En tiedä, olisinko jaksanut kyseistä meininkiä täysin virkeänä kotiteatterissa. Haluan hiljaisuutta, jotta voin täydellisesti upota elokuvan maailmaan ja nauttia äänitehosteista. Joskun pieni hiljainen kuiskaus bestikselle voi olla paikallaan, leffasta riippuen tietenkin.

Elokuvissa käynti on ihanaa, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa (ei, minä en ole bilehile :p). On kuitenkin paljon asioita, mitkä voivat todella häiritä leffakokemusta. Sipsit ensinnäkin pitäisi teattereissa kieltää lailla, se rouskutus ja pussin rapina kuuluu kaikkialle ja kesken elokuvan Herkän Hetken se todella ottaa hermoon. Häiritsevää henkilökohtaisella tasolla on myös, jos se takapulpetin ihana renttu istuu lähellä, eihän siinä pysty leffaan keskittymään ;) Myös liikuntatunnilla ansaitut kipeät jäsenet vievät huomion elokuvasta mukavan asennon löytämiseen, mikä saataa parhaimmillaan kestää tunteja. Sitten on tietysti mahdolliset sähkökatkokset, äkisti puhkeava räkätauti ja vaikka mitä muuta...

Juuri nyt haluaisin kuitenkin julistaa itseäni eniten häiritseväksi asiaksi teatteriin eksyneet teinixit. Mikään ei ärsytä niin kuin jatkuva kälätys ja kikatus, piippaavat kännykät ja muu lajille ominainen käyttäyminen, mistä saa koulussa enemmän kuin tarpeekseen *irvistys* Miksi tulla elokuviin, jos leffaa ei aio seurata? Ne teinixit, jotka kuitenkin kiinnittät huomiota leffaan, oavt yhtä pahoja. Joka kerta Frodon ilmestyessä kuvaan, kuuluu ihastunutta kiljuntaa ja ulkonäön kehumista. tai kenen hermoja ei Kuninkaan paluun lopussa häiritsisi jostain kuuluva surkean kimeä parkaisu "ei saa jättää Legolasta!" *aaaargh*

Mielenkiintoisena kokemuksena on myös pidettävä sitä, kun teatterissa olemme vain minä ja kaverini. Olihan siinä aika reteä olo, mutta ennen leffan alkua täydessä hiljaisuudessa ei kumpikaan uskaltanut liikahtaa penkin natinan takia :D

Vaikka todella huumaavia elokuvankatselukokemuksia onkin harvassa, on se silti kaiken vaivan arvoista, and I just love it no matter what.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #19 : Kesäkuu 06, 2004, 17:27:33 »
Mielestäni elokuvateatterin tunnelma koostuu popkornin hajusta, pimeästä ja mielestäni tärkein on musiikki joka "tärisee" kehon läpi, varsinkin bassot. Vaikuttavampaa kuin kotona. Ja isot screenit, esim. Helsingin Tennispalatsi on loistava..*henkäisy* En ala selittämään TSH:sta , älkää pelätkö. Muut ovat sen tainneet jo tehdä puolestani.

Inhoan hihittäviä tai nauravia ihmisiä, sekä karkkipussin rapistelijoita ym. sipisijöitä. Haluan katsoa elokuvani hiljaa. Käyn yleensäkin aika harvoin elokuvissa, kun ei ole rahaa, mutta silloin kun käyn, tunnelma on huikeampi koska siihen ei ole "tottunut". Tunnelmaan kuuluu myös se, että jää katsoman lopputekstit viimeiseksi hiljentyneeseen saliin kun kaikki muut ryysäävät ulos. Kruunaus elokuvaillalle, ja tavallaan asteittainen paluu arkeen.

Chervil

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #20 : Kesäkuu 06, 2004, 20:01:01 »
Elokuvien tunnelman saa aikaan mahtavat äänitehosteet, täysinäinen yleisö ja siellä vallitseva hiljaisuus. Käyn katsomassa elokuvateattereissa elokuvat joita "ilman" en pärjää, muut saa jäädä. Kotikaupunkini elokuvateatteri on vanha, vetoisa ja luultavasti hiukan homeinen, mutta se osaltaan luo sitä tunnelmaa. Olen niin kotiseutu rakas, etten osaa käydä muissa teattereissa katsomassa leffoja, sillä kaipaisin niitä ihania penkkejä joista ei pitkän istumisen jälkeen meinaa päästä ylös. Yritän saada lipun aina ensi-iltaan, jolloin yleisönä on lähinnä aikuisia. Mikään ei nimittäin saa minua raivotumaan pahemmin kuin kesken elokuvan kohokohdan joku lähtee kiljuvan pikkulapsen kanssa törttöilemään vessaan. Kaikki kääntyvät katsomaan ovelle ja siitä seuraa yleistä hälinää. Katsomossa minun täytyy päästä eturiviin sillä likinäköinen kun olen en muualta näe :P

Juliette

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #21 : Kesäkuu 07, 2004, 00:47:59 »
Näytökset keskellä päivää, ei ihmisiä, pieni sali, se on perfetto. Kotoinen tunnelma.
Käyn leffassa Helsingissä, yleensä Tennispalatsissa koska minulla on kymmeniä vapaalippuja sinne, joten muista elokuvateattereista en oikein mitään tiedä.

Ärsyttävän paniikkihäiriön takia en leffateatterissa tykkää käydä, varsinkaan ensi-illoissa, jolloin salit on täynnä ihmisiä.
Jos pääsen kunnolla keskittymään elokuvaan, unohdan ympäristön ja samalla itseni, mutta jos jokin salissa (puhe, yskintä, hihitys, paperien rapina) saa huomioni taas kiinnittymään ympäristöön, ahdistun ja lähden heti salista ulos.
Siitä syystä pyrin aina käymään leffassa päivällä, jolloin yleisöä ei niin runsaasti ole. Tiedän, että muita ihmisiä ärsyttää jos joku kesken elokuvan johonkin häipyy, ja tuntuu erittäin nololta poistua täydestä salista. Paremmin keskityn myös, jos istun edessä näkemättä muita ihmisiä. Jotenkin muut ihmiset jo pelkällä olemassa olollaan vaikuttavat minuun sillä tavalla että ahdistun, varsinkin kun pitäisi johonkin keskittyä.

Inhottavinta mitä elokuvateattereissa on, ovat ihmiset jotka näytöksen aikana syövät jotain todella pahan hajuista ruokaa, esim. pekonia. Jo pelkät tuoksut voivat pilata koko leffan, vaikka se hieman hassulta kuulostaakin.
Popcorn on ok, siihen on leffassa käydessä tottunut, mutta sitä pekonin syöntiä ja siitä aiheutuvaa mussutusta ja hajua näytöksen aikana inhoan. Vieressäni on monta kertaa istunut joku, joka leffan aikana mässää pekonia.
Lisäksi hymähtelijät. Argh, hyvin ärsyttäviä. Hymisevät aina jos elokuvassa on hiemankin huonommin editoitu kohta tai heidän mielestään huonoa huumoria.
Tapoihini ei kuulu ääneen arvostella elokuvaa näytöksen aikana ollenkaan, saatan nauraa tai itkeä, mutta en puuskahtaa: "Just joo," "pyh pyh" tai "mmm-m".

Teatterin tunnelma on onnistunut jos saan itseni kunnolla keskittymään elokuvaan, jos elokuva on hyvä, ja jos vieressäni ei istu ketään pekonin mässääjää.

Poissa inzu unicorn

  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #22 : Kesäkuu 07, 2004, 09:54:08 »
Minä taidan olla todellinen nipottaja. Minua häiritsee kaikki, pienetkin häiriöt, jos annan niitten häiritä. Mutta on muutama asia, mikä pitäisi olla kiellettyä elokuvateattereissa.

Kun olin katsomassa Harry Potter ja Viisasten Kiven, niin häiriköt olivat omat kaverini. Ne kikatti ja supisi ja häiriköi muutenkin. Ihan lopussa ne hihitti niin hillittömästi, että edessä istuva nainen joutui (vihaisesti) käskemään niitä olemaan hiljaa. Ja minua hävetti. Koskaan en enää niitten kanssa mene elokuviin.

Viimeksi, kun olin elokuvissa katsamassa The Day After Tomorrow, lähelläni istui neljän hengen porukka jotain 16-vuotiaita, jotka hölisi ja rapisteli pussejaa koko ajan. Lisäksi ne kommentoi koko ajan leffaa: "Tää on ihan paska, lähetään menee!" Ne ramppasi koko ajan vessassa ja kaksi poistui kesken elokuvan. Ne toisetkin oli jo menossa, mutta jäivät ovella katsomaan elokuvaa (ja valoa tulvi sisään). Lopulta ne hipsi takaisin paikoilleen ja paristeli koko loppuajan ja kännykät vilkkui. *argh*

Se on tosi ärsyttävää, kun edessä istuu joku hongankolistaja, niin ettei näe mitään. Eikä siitä viitsi mennä sanomaan. On melkein pakko vaihtaa paikkaa.


Lainaus käyttäjältä: "Derica Tonks"
Olin katsomassa Titanicia (silloin joskus kun se tuli) ja takanani istui jokin mies, joka hölötti aika kuuluvasti "Älä mene enää sinne" ja "Pysy siellä veneessä vaan!", kun Rose meni pelastamaan Jackia ja sitten loikkasi veneestä takaisin laivaan.

     *naur*

Paras tunnelma on kieltämättä silloin, kun katsomo on täynnä ja kaikki ovat mukana elokuvassa. Ja minun lähelläni ei istu häirikköjä :)

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #23 : Kesäkuu 07, 2004, 23:10:49 »
Lainaus käyttäjältä: "inzu unicorn"
.

Viimeksi, kun olin elokuvissa katsamassa The Day After Tomorrow, lähelläni istui neljän hengen porukka jotain 16-vuotiaita, jotka hölisi ja rapisteli pussejaa koko ajan. Lisäksi ne kommentoi koko ajan leffaa: "Tää on ihan paska, lähetään menee!" Ne ramppasi koko ajan vessassa ja kaksi poistui kesken elokuvan. Ne toisetkin oli jo menossa, mutta jäivät ovella katsomaan elokuvaa (ja valoa tulvi sisään). Lopulta ne hipsi takaisin paikoilleen ja paristeli koko loppuajan ja kännykät vilkkui. *argh*


Voin kai kokemuksesta sanoa, ettei niin pientä elokuvateatteria olekaan etteikö sinne ilmestyisi tätä ryhmää. Välittömästi valojen pimenemisen jälkeen alkaa rapina, pullonkorkkien availu, kommentit virheistä, naureskelu dramaattisissa kohdissa yms. En tiedä, tulevatko he sitten paremman tekemisen puutteessa vaiko itseltään salaa tyyliin surkea leffa (mutta pakko nähdä). Kai se on vanhanaikaista, mutta pyrin keräämään tunnelmaa itselleni lähden elokuviin. Otan hiukan selvää mistä on kysymys jne. mikä ei ole suuri vaiva - mainoksista ja muusta on jotakin hyötyä. Tämä keino auttaa aika usein häiriköitä vastaan ja myös silloin kun elokuvaa on katsomassa viisi ihmistä. Mutta täydessä salissa joka tosiaan katsoo filmiä on sitten vielä hienompaa olla (tv-ruutu on tv-ruutu on tv-ruutu.)
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #24 : Kesäkuu 08, 2004, 11:52:01 »
Minä pidän eniten, jos porukkaa on vähän. Silloin keskittyy parhaiten eikä ala seuraamaan muiden ihmisten tekemisiä. Harry Potterissa ja TSH:ssa ihmisiä oli niin paljon että oli jotenkin vaikea keskittyä, varsinkin TSH:ta katsoessa. Sillon moni ravas muutenkin vessassa ja kaikki touhus jotakin. Kyllä musta on parempi kun on vähän porukkaa.

Anonymous

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #25 : Kesäkuu 08, 2004, 12:08:20 »
Leffateattrifiilis alkaa jo lippuja ostaessa... Käyn lähes poikkeuksetta Tennispalatsissa, ja jo se, että paikka on minulle tuttu, auttaa avamaan sopivan tunnelman leffaa varten. Tennariin on aina yhtä mukava mennä.

on äärimmäisen tärkeä mennä paikanpäälle jo reilusti ennen elokuvaa... Lippujen osto, karkkien osto, Kukunorissa käyminen... Jotenkin tästä on tullut minulle perinne.
Toinen mikä on tärkeää, että ei ole kiire pois. Halutessa voi istua vaikka loppumusiikit loppuun, jos huvittaa. Ei ole kiva lähteä heti... Musiikit ovat osa elokuvaa.

Leffafiilis ei lähde heti kun poistuu salista. toisinaan se lähtee bussissa, toisinaan se kestää paljon pidempää. On mukavampi käydä iltanäytöksissä, kun ulkona on jo pimeää, eikä tule valoon totuttelua. Valo on asia, mikä saattaa toisinaan pilata leffatunnelman.. En varmaan ikinä tottuisi aamunäytöksiin.

Kaikkein eniten minua ärsyttää rapisevat karkkipussit, kännykät ja puhelu... Ja pitkät ihmiset nenän edessä. Minulle ei ONNEKSI ole koskaan tupsahtanut epämiellyttävää vierustoveria, mutta ehkä sekin vielä joskus koetaan.

Kaikkein eniten muistan itseäni jonkun ulkopuolisen tekijän häiritsevän, kun olin katsomassa Salaisuuksien kammiota. Näytös oli kutsuvierasnäytös, ja näissä yleensä on jotain tarjoilua. Kyseisessä oli popcornia ja limupullo. Oli äärimmäisen rasittavaa, kun joka puolella ruoskutettiin kun leffa alkoi... No, melu oli laantunut jo puolessa tunnissa, kun ihmisten eväät loppuivat.

Parhaiksi kokemuksiksi toteasin varmaan Helmiä ja Sikoja -kutsuvierasnäytöksen. Tunnelma oli tiivis, koska Technicolour esiintyi aluksi ja nostatti leffankatsomisintoa. Kaikki nauroivat oikeissa kohdissa, kaikilla tuntui olleen hauskaa... Varsinkin minulla, joka kuulemma naureskeli ihan yksikseenkin välillä. *ei mitään muistikuvaa*

Myös Pahoja Poikia oli kivä käydä katsomassa, vaikka olinkin kipeä... Yleisö nauroi samoissa kohdissa...

Kahden tornin viimeiset puolituntia oli tuskaa, koska en ollut syönyt mitään muuta kuin aamupalan ja karkkia kyseisenä päivänä ja tuli huono olo... Oli hirveää, kun toivoi, että elokuva ei loppuisi vielä, mutta oli paha olo eikä taistelu kankalla todellakaan auttanut asiaan... *aijaijai*

Oikeastaan minua ei häiritse, jos joku välillä supattaa muutaman sanan... Jatkuva meteli niinkin. Yleensä keskityn leffaan, enkä välttämättä edes huomaa kaikkia häiriötekijöitä, vaikka leffakumppani huomaisikin.

Olen käynyt leffassa myös yksin. En voi sanoa sen olleen mitenkään mukavampaa kuin seurassa, mutta hauskaa oli, että vieressäni istui myös henkilö joka oli yksin... Ja siten sitten ei ollutkaan orpo olo, vaikka en kyseiselle henkilölle sanonut sanaakaan tai mitään muutakaan...
Sitten olen ollut myös jumalattoman porukan seurassa ja se oli ihan hauskaa koska meillä oli HIRVEÄ kiire ehtiä koko saliin ennen elokuvaa....

Annúnqúerewen

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #26 : Kesäkuu 08, 2004, 14:50:09 »
Täläliset teinixhäiriköt ottavat päähän... Kävin katsomassa Kuninkaan paluun kolmatta kertaa paikallisessa pikkuteatterissa, ja mukaan oli osunut ärsyttävä kakaralauma, jotka eivät selvästikään jaksaneet katsoa leffaa loppuun, ja kikattelivat ja kommentoivat mm. Harmaissa satamissa: -Ei Legsya saa jättää, ja Klonkun ilmestyessä kuului KIRKUNAA, voi prkle...

 Tampereen Plevnassa on unelmafiilis, rauhallinen ja sellainen hieman maaginen... Kun siellä vain istuu ylhäällä iltapäivänäytösten aikaan ja lukee ilmaisjakelulehtiä... Ihanata, mä voisin viettää monta päivää vain katsellen niitä julisteita ja ihmisiä ja kuunnellen sitä ainutlaatuista hiljaisuutta... Kaunis elokuvia kunnioittava paikka, ihana ilmapiiri... En ole törmännyt sellaiseen missään muualla, Kinopalatsi on liian tehokas ja nykyaikainen miun makuuni... :)

Mandy

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #27 : Kesäkuu 09, 2004, 15:40:20 »
Leffateatteriin kuuluu ehdottomasti pehmeät kokolattiamatot ja sellainen elokuvateattereille tyypillinen haju, joka ei koostu vain popcornin hajusta. Sitä on vaikea selittää, mutta menkää ja haistakaa :) Popcornit ovat mainioita elokuvissa, mutta jätän ne kuitenkin useimmiten ostamatta, koska niiden haju häiritsee minua.

Elokuviin kuuluuvat myös hämäryys ja himmeät valot katossa, musiikki ennen mainoksien ja elokuvan alkamista sekä pehmeät isot tuolit, jotka saisivat olla mielellään punaisia. Tuo musiikki on jännä juttu. Niin usein kuin Tampereen Plevnassa olenkin käynyt, melkein aina on soitettu Savage Gardenia.

Isot salit ja valkokankaat ovat eniten mieleeni. Tarvitsen sen kunnon elokuvayleisön siihen ymärilleni, jotta voin todella tuntea olevani elokuvissa. Kaivatessani täydellistä hiljaisuutta jään kotiin katselemaan videoita kaikessa rauhassa.  Toki arvostan hiljaisuutta elokuvissa, mutta ei voi olettaakaan täydellistä rauhaa monen sadan paikan kattavassa salissa, jonne mahtuu aina joukkoon muutama häirikkö. Esimerkiksi joku Tennarin ykkössali. Sinnehän menee valtavasti porukkaa.

Ensi-illat ovat tunnelmaltaan aivan ykkösluokkaa, eritoten yöensi-illat. Hienoin kokemukseni on viime joulukuulta, Kuninkaan paluun ensi-ilta keskiyöllä Tampereen Plevnassa, kun ihmiset olivat pukeutuneet asianmukaisesti ja elokuvateatteri oli tungokseen asti täynnä. Ensi-illat ovat kaikista jännittävimpiä.

Karkkipussien rapistelu ei minua hirveästi haittaa varsinkaan silloin, kun olen ihan elokuvan pauloissa. Tuskin edes huomaan sitä. Itse pyrin rapistelemaan vain kohtauksissa, jotka ovat hyvin äänekkäitä eikä rapistelu kuulu niin voimakkaana sen alta.

Jatkuva elokuvan kommentointi on ärsyttävää. Eikö niitä kommentteja voisi säästää sinne ihan loppuun, kun elokuva on jo nähty? Ja puhelimet olisi hyvä laittaa täysin äänettömälle tai sammuttaa kokonaan. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin se, että  vieressä istuvan puhelin alkaa soimaan, tämä vastaa siihen ja selittää olevansa elokuvissa. Toisessa päässä oleva ei kuule mitään, ja vieressä istuva selittää yhä uudelleen olevansa elokuvissa. Huargh. Ja kun sama toistuu kaksi kertaa uudelleen, niin eikö sitä puhelinta voisi vain yksinkertaisesti laittaa kiinni.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #28 : Kesäkuu 09, 2004, 15:55:42 »
Tunnelma oli hyvä esim. silloin, kun olin katsomassa Kuninkaan paluuta. Sali oli täynnä ja suurin osa ihmisistä täysillä mukana. Se on aika hassu fiilis, kun melkein koko sali on kyynel silmässä ja sitten seuraavassa hetkessä kaikki nauravat.

Leffa fiiliksen pilaavat törkeät leffa häriköijät. Sellaiset jotka paljastavat kaverille juonta niin kovaan ääneen, että sitä on mahdoton olla kuulematta. Katalia ovat myös kovaääniset leffaherkkujen mutustelijat. Lisäksi on niitä jotka saavat hupia kertoa koko salille kaverinsa upeista bileistä tai heittämällä popcornia toisten päälle.

Olen kerran ollut lähes tyhjässä salissa ainoana seurana kaverini ja neljä häirikköä. Silloin oli mennä hermot. Elokuvana oli Perjantai on pahin ja ihan kuin leffan ällöttävyys ei olisi riittänyt pilaamaan leffafiilistä niin häirikköjen oli pakko tanssia kankaan edessä noin puolessa välissä leffaa.
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

ujelo

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #29 : Elokuu 06, 2004, 10:25:24 »
Rakastan elokuvateattereita.

Hiljaista puheensorinaa, ainakin puolitäysi sali, popcornia ja limupullo vieressä, parhaat kaverit molemmilla puolilla, hieman hämyiset valot ja kutkuttava odotuksen tunne mainoksien pyöriessä.
Haluaisin mennä vaikka joka viikko elokuviin, mutta matka Finnkinoon on vähän pitkä jokaviikkoiseksi reissuksi. :(

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #30 : Elokuu 10, 2004, 22:27:21 »
Elokuviin meno on minulle aina seikkailu! Käyn elokuvissa vain muutaman kerran vuodessa ja niitä leffoja mitä menen katsomaan olen odottanut jo pitkään. On hyvä, jos yleisöä on paljon ja kaikki ovat kiinnostuneita elokuvasta. Nauravat samoissa kohdissa ym. Siinä tuntee aina jonkinlaista yhteenkuuluvuutta muiden kanssa vaikka ei ketään  tunnekaan. Se on oikeasti aivan mieletön fiilis! On myös kiva mennä elokuviin sellaisen porukan kanssa, joka innoissaan elokuvasta. Kaverini on samanlainen Potter-ja TSh-fani, kuin minäkin ja on kiva odottaa yhdessä innoissaan näytöksen alkamista ja sitten kotimatkalla jutella mielipiteistä ja pettymyksistä ja hyvistä kohdista. Iltanäytökset kuuluvat myös ehdottomasti asiaan, on ihanaa tulla ulos pimeään elokuvateatterista, se epätodellinen tunnelma säilyy niin pidempään! Olen yleensä aina ollut iltanäytöksissä, mutta Mustan helmen kirousta olin katsomassa kesällä iltapäivällä. Oli kauhea shokki tulla ulos auringonpaisteeseen!

Häiriköt eivät tietysti ole kivoja, mutta niitä nyt riittää lähes joka näytökseen. Se on myös tosi ärsyttävää, kun jotkut tulevat teatteriin myöhässä. Keskity siinä sitten elokuvaan, kun toiset avaavat ovea jatkuvasti. Karkkipussien rapistelijat eivät minua niin häiritse, koska keskityn niin paljon elokuvaan, etten heitä huomaakaan. Näytöksissä pölöttäjät ovat sen sijaan ärsyttäviä. Kun olin katsomassa Kuninkaan paluuta toisen kerran vieressäni istui poika, joka viimeisen puolen tunnin aikana sanoi ainakin 10 kertaa. "No nyt se loppui, ihanaa! Ai, eikö vieläkään!" Ja takani jotkut keskustelivat tarmokkaasti siitä, kuinka monella kielellä heidän opettajansa on lukenut TSH:n. Ainakin suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi kuulemma. Olisivat senkin keskustelun voineet jättää vaikka... matikantunnille!
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

medu

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #31 : Elokuu 11, 2004, 11:16:41 »
Leffaan meno fiilis on niin ihana! Menen tennariin lähes aina. Heti kun astuu sisälle, heti leffa mainokset loistavat ja ihana popparin haju pöllähtää. Nykyään aina kun missä tahansa tuoksuu poppari niin heti tulee leffateatteri mieleen:)
Ja sillon jos on menossa katsomaan leffaa mitä on todella oottanut, eli Lotrit ja Potterit. Niissä on tosi ihana fiilis.. Ensi illoissa varsinkin.
Ja minuu häiritsee just ne tyypit jotka juttelee leffan aikana, jotkut ei voi edes kuiskata! Esim. Poa'n ennakossa meidän edessä istui jotain tyyppejä jotka kokoajan kommentoivat leffasta ihan normaaliin äänen sävyyn tai ehkä jopa kovempaa. Ja viellä sellaisia juttuja jotka oli ihan ilmiselviä, he ainakin näyttivät etteivät ollu lukeneet kirjaa. Ennakko ja sellaiset pitäisi olla omistettu true faneille:p
Ja kuninkaan paluun ensi illassa monet huutelivat leffan lopussa 'eikö tää vieläkään lopu?' disgraceful.

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #32 : Joulukuu 30, 2004, 23:11:29 »
Paras tunnelma leffateatterissa on silloin kun siellä on hiljaista, oli sitten täysi sali tai vain pari katsojaa.

Pienoinen fiilis nousee, kun astuu leffateatterin ovesta sisään. Se kiva popcornien haju ja kaikki elokuvajulisteet. Paikalle täytyy mennä ainakin puolta tuntia ennen näytöksen alkua, ettei tule kiire ja pääsee saliin ensimmäisten joukossa varaamaan itselleen paikat. Sitten alkaa leffa.

Harvoin osun sellaiseen täyteen näytökseen, jossa ei olisi mitään häiriötekijää. Yleensä se on joko niin, että juuri hiljaisimmassa kohdassa joku päättää avata karkkipussinsa tai puhelin rupeaa soimaan. Karmeinta on, jos puhelimen omistaja on noteeraamatta ääntä. Tai sitten huomaa, mutta ei laita kiinni puhelintaan ja kohta soi uudestaan... Tyhjempi sali on kivempi. Ei häiriötekijöitä niin usein.

Yleensä keskityn leffaan täysillä. Tietenkin, jos kaveri jotain sanoo, niin kuulen ja vastaan, mutta muuten olen keskittynyt. Ilmeet naamallani vaihtelevat, istun melkein täysin paikallani koko leffan ajan. Jotenkin kivaa se on :) En niin välitä, millaiset salin äänentoistotekniikat ovat, viimeksi ne olivat surkeat, kun Aleksanteria katselin, mutta ei se sitten lopulta häirinnyt.

Fiiliksissä olen yleensä vielä jonkin aikaa leffasta poistuessani. Kertailen kaverini kanssa kohtauksia ja myös joitakin teorioita joihinkin asioihin liittyen.

Lainaus käyttäjältä: "Derica Tonks"
Olin katsomassa Titanicia (silloin joskus kun se tuli) ja takanani istui jokin mies, joka hölötti aika kuuluvasti "Älä mene enää sinne" ja "Pysy siellä veneessä vaan!", kun Rose meni pelastamaan Jackia ja sitten loikkasi veneestä takaisin laivaan. Se mies hölisi paljonkin ja ärsytti, kunnes vilkaisin kaveriani, joka näytti siltä kuin olisi ollut tukehtumaisillaan nauruun.

Tiedätkö, kiitos sinun, minä sain päivän täydellisen vatsalihastreenin :D

cheri

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #33 : Tammikuu 01, 2005, 00:29:22 »
Kun asun tällaisessa pikkupikkutuppukylässä, niin koskaan ei elokuvateatterissa satu olemaan täysi. Hyvä jos edes puolitäysi, joten minulle ei ole sattunut koskaan viereen mitään lörpöttelijähäirikköä. Ja paikan saa valita itse. Ah, että minä rakastanrakastanrakastan tätä kaupunkia. Sitten asiaan.

Olisi hyvä, jos elokuvassa olisi rento tunnelma. Ihmisiä olisi kohtalaisesti. Pienet häiriöt eivät haittaa, mutta suuret sen sijaan kyllä. Jos pikkuvauva itkee (ja nehän itkevät ärsyttävän kovaäänisesti), jos joku alkaa huudella kesken elokuvan kuuluvia "buu!"- ääniä jne. Noita ei ole onneksi koskaan sattunut minulle.

Niin, ja popkornit ja limsapullo ja se elokuva itse, kun sen katsoo elokuvateatterissa. Jotenkin on paljon hauskempaa katsoa elokuva siellä kuin kotona. Kotona siitä puuttuu se tunnelma. Kun elokuvan on katsonut elokuvateatterissa, ostaa sen sitten videolle ja katsoo kotona, niin se on jotenkin huonompi. Eikä se johdu siitä, että elokuva on jo nähty. Se johtuu siitä, että elokuvateatterissa on parempi tunnelma. Kotona ei ole popkorneja (tai on, mutta harvoin), ei limsapulloa (koska sille ei ole tarvetta kun ei ole popkorneja) eikä mitään, mitä elokuvateatterissa on. Paitsi, jos on varastanut jotain elokuvateatterista.

Verhontanko

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #34 : Tammikuu 01, 2005, 00:54:37 »
Sellanen tunnelma on kiva, missä jengi ei ravaa kokoajan kauempana istuvan kaverin luokse (niinkuin mulle on käyny) tai jos saa paikan kaverusten välistä alkaa ne nojautuu yli ja puhumaan toistensa kanssa. Myös se ärsyttää (AV leffassa kävi niin) kun siihen mun viereen tuli istumaan kaks naista jolla oli hirvee määrä hajuvettä. Pää oli kipee ku sieltä lähdin. Ja kaikenmaailman kälätys siellä ympärillä, sipsipussien rapistelu jne.

Kerran koulussa mentiin kattomaan Heinähattu ja Vilttitossu (ala-asteella) siellä oli ylempiä luokkia yläpuolella ja ne heitteli karkkia alhaalla istuvien niskaan. Nekin ärsyttää jotka pitää jalkojaan penkillä, tai jos on hienhajuset sukat, otetaan pois ne kengät... sitä ei kestä kukaan. ¤_¤

Ei se haittaa, jos kuiskii, mutta jos suunnilleen huutaa siellä jotain: Noniin mennäänkö tän jälkeen vaikka mäkkäriin tai heseen vai minne!??!?

Myös edessä istuvien jatkuva nojailu johonkin suuntaan on hermoja raastavaa. Kuten joskus kun olin kattomassa Monsterit OY, eräs hiukan tukevampi mies kääntyili vasemmalle ja oikeelle, nousi nostamaan housujaan ylemmäs jne. ja en nähnyt puoliakaan elokuvan tapahtumista, pienikokoinen kuin olen.

Sharida

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #35 : Tammikuu 01, 2005, 01:20:26 »
En kestä olla tyhjässä teatteri salissa, en kestä. Minä pelkään aina että onko täällä ketään katsomassa ja joudunko olla yksin jne. Siksi käynkin aina Tennispalatsissa niin siellä salissa on takuuvarmasti joku toinenkin *hymy*

Inhoan jos edessä istuu joku tankki. Se on yksi sellaisia asioita joka saa hyppimään seinille ja joskus tekisi mieli tökätä selkään ja pyytää siirtymään johonkin muualle. Onneksi eteen ei ole vielä sellaista tankkia sattunut että olisin alkanut tökkimään. Varsinkin jos se olisi joku kehonrakentaja kimppu. Olisin varmaan ihan hiljaa jos se alkaisi örisemään jotakin ^^

Minä en häiriinny rapinasta, puheesta jne. Osaan sulkea ei-halutuilta ääniltä korvani täysin kun haluan (koulussa se vain on huonompi homma kun joskus vahingossa ne korvat napsahtaa lukkoon) sen siitä saa kun kasvaa tälläisessä perheessä. Hiljaisuus ärsyttää minua muulloin paitsi silloin kun yritän nukkua. Aina taustalla on oltava jonkilaista ääntä. Jos leffateatterissa on hiljaista kuin haudassa minä varmaan pomppaisin ylös ja alkaisin tehdä jotakin mölöä että joutuisin ulos *hehee*

Lils

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #36 : Tammikuu 01, 2005, 14:16:10 »
Rakastan elokuvateattereita. Ja tietty sitä niiden tunnelmaa.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista taitaa olla, kun olimme ystäväni kanssa katsomassa Bridget Jones - Elämä jatkuu. Sali ei ollut kovin täysi. Kukaan ei rapistellut häiritsevästi, vaan juuri sillälailla pienesti kuten tunnelmaan sopii. Vieressäni istui toisella puolella nuori poika äitinsä kanssa, joka nauroi tosi hassulla tavalla. Sekin jotenkin loi omaa tunnelmaansa. Salissa pystyi aistimaan jonkinlaista yhteishenkeä. Ihan uskomatonta. :)

Toinen hauska kokemus oli, kun samaisen ystäväni kanssa olimme katsomassa tuota uutuuselokuvaa nimeltä Pelikaanimies. Sehän on ns. lastenelokuva. Sattumoisin olimme ainoat teini-ikäisten edustajat katsomossa ja meillä oli hauskaa. Takanamme istuvat pikkutytöt kävivät varsin hauskaa vuoropuhelua.. "Vähän toi herra Lintu on söpö", sanoi toinen. "Mä voisin pusutella sitä vaikka joka päivä!", vieruskaveri ilmoitti. Kun tämä herra Lintu joutui vaikeuksiin, pikkutytöt hätääntyivät ja takaamme kuului säännöllisin väliajoin: "Älä, älä, ei saa, ei saa.. älkää viekö sitä.. ei saa!"

Tuli ihan innostus taas mennä leffaan tätä kirjoittaessa. :)

Folio

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #37 : Tammikuu 01, 2005, 14:43:38 »
Kyllähän minusta on parempi kun on vähemmän porukkaa. Mutta olen kokenut senkin että sali oli täynnä. Se oli silloin RotK'ssa. Silloin ei tainnut olla tyhjiä paikkoja. Tasan vuosi sitten olin katsomassa sitä ihanaa elokuvaa. 1.1.2004.

Tyhjin sali oli kun olin katsomassa Finding Nemoa. Ei Nemoa etsimässä, vaan se original. Duppakset on surkeita aina. Silloin kanssamme oli 4 muuta ihmistä. 2 nuorta tyttöä, 2 nuorta poikaa ja minä+kaverini. Ja kaikkien paikat oli ihan eri tasoissa. Silloin sai makoilla niillä tuolella.

Häiriköt on inhottavia. Lastenelokuvissa on suurin melu. Karkkipussien paperit, kuiskimiset.. ymymyms. Se on TODELLA ärsyttävää. Joskus olen snaonut että olkaa hiljaa. Ocean's twelve elokuvaa katsoessa, takanamme oli  jotain kehitysvammaisia ja ne huuteli ja taputti. Se pilasi tunnelman, mutta ..
Mielestäni vanhempien tehtävä on huolehtia että lapset pysyvät hiljaa.

Yleensä elokuvateatteriehin ei saa tuoda hampurilaisia, jäätelöä ja mitä niitä nyt olikaan. Return of the Kingiä toisen kerran katosmassa tietysti MINUN viereeni oli tullut n. 12-vuotias poika ja hänen äitinsä, joka oli laittanut laukkuunsa hampurilaisia, ranskalaisia ja limsaa. Ei kauhean kivaa ollut sekään kun herkuteltiin siinä vieressä.

Cross

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #38 : Tammikuu 01, 2005, 16:28:30 »
Paras leffa tunnelma oli kun menimme serkun kanssa katsomaan HP 3 leffan. xD Oli niin hiljaista että sitä ei ollut uskoa todeksi. Jännittivätkö katsojat?

Kun menimme katsomaan Ihmeperheen se oli yhtä ... sitä niin.
Minun takanani istui meidän luokkalainen poika kaverinsa kanssa.
En voinnut keskittyä leffaan kun se poika potki koko ajan penkkiäni

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #39 : Lokakuu 04, 2005, 13:34:45 »
Onhan siinä se oma tunnelmansa, kun porukkaa on paljon :)
Se tietenkin ärsyttää, kun ihmisillä on tapana puhua pälättää pitkin elokuvaa. o.O
Sitten se kun porukka ei osaa käyttäytyä siivosti, on tuolin selkämysten potkijaa ja karkkien ja sipsien heittelijöitä. Kerrankin sain pringles purkin päähäni ><
Mutta onhan se miellyttävämpää katsella elokuvia teatterissa isolta valkokankaalta, kunhan ihmiset osaavat käyttäytyä :)

Se on myös hiukan inhottavaa kun eteen istuu joku isokokoisempi, minä kun en näe mitään lyhyenä ihmisenä. Onneksi kauniasten teatterisa saa hakea alle tyynyjä, :D se on meidän potterin katsomis paikka ^^
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Witchy

  • Ankeuttaja
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #40 : Syyskuu 12, 2007, 17:28:36 »
Olin kerran elokuvissa kamuni kanssa ja olimme ainoat paikalla! sai nauraa, hihitellä ja hihhuloida ihan täysiä ilman että häiritsisi ketään. :DD itse kyllä kuulun niihin jotka häiriintyvät jos elokuvan aikana kuuluu kaiken maailman ritinää ja rapinaa ja juttelua kun on jännin kohta meneillään, siinä menee ainakin mun nautinto... :P mut on se elokuvateatteri kyllä ihana paikka :D

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #41 : Syyskuu 14, 2007, 15:55:55 »
Elokuvateatterit ovat toisaalta parhaillaan silloin, kun sali on täynnä, kevyttä karkkipussien rapinaa kuuluu sieltä täältä ja kauan odotettu elokuva on juuri alkamaisillaan. Toisaalta taas on mahtavaa, kun salissa on vain vähän porukkaa (kuten minulla ja siskollani sen Fantastic Fourin kanssa: vain yksi mies meidän lisäksi). On jotenkin rennompaa katsoa sitä elokuvaa jos siellä ei ole muita, ei ainakaan kukaan siinä seuraavalla rivillä puhu puhelimessa jotain että "tää loppuu tunnin päästä, soitan sulle sit!" tai paljastele tulevia tapahtumia, jotka jo jostain syystä tietää etukäteen. Itselläni on myös paha tapa nostaa jalat edelläolevan istuimen nojalle, jos siinä ei istu ketään. Eikä mielellään kyseisen istuimen viereisissäkään, en halua kenenkään joutuvan haistelemaan sukkahikeäni ;P Tai no oikeastaan en tee tätä muulloin kuin silloin, jos sali todellakin on melkeinpä tyhjillään. Yleensä istun risti-istunnassa tai polvet koukussa penkilläni. Lisäksi etenkin tuohon Oulun uudehkoon Plazaan kuuluu mielestäni se haju, mikä siellä on joka paikassa. Siellä suorastaan haisee elokuva. Itse en muistaakseni ole edes käynyt muualla kuin Oulussa elokuvissa, en ole nyt sataprosenttisen varma. Mutta kuitenkin, yleensä tulee käytyä siinä kaikkein isoimmassa ja helpoimpien kulkuyhteyksien päässä olevassa Plazassa, vaikka Oulusta löytyisikin myös pikkuinen Star, jonka tunnelma on kyllä vertaansa vailla. En ole vähään aikaan käynyt, mutta ennen siellä ainakin ole semmoiset paperilipukkeet, joissa luki vain jotain tyyliin "elokuvalippu" ja itsetehdyt karkkipussit, paikan omistaja myi liput ja hänen miehensä otti ne salin ovella vastaan. Ihan mahtavaa meininkiä! Ja siellä on tietääkseni kuitenkin todella laadukas äänentoisto. Mutta miksi hitossa elokuvissakäynti on niin kallista!
Humor me.

Poissa Musta Koira

  • Veni, vidi, vici.
  • Vuotislainen
  • libertiini
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #42 : Syyskuu 17, 2007, 13:32:01 »
Riippuu siitä, millainen elokuva on, pidänkö siitä että katsojia on paljon. Joihinkin Pottereiden tapaisiin "suurelokuviin" kuuluu mielestäni täysi sali. Niissä sulatan myös enemmän metelöintiä, ja pidän suuresti siitä, että ihmiset tulevat niihin elokuvan henkeen pukeutuneina. Jos kyseesä taas on esim. aasialainen "taide-elokuva", haluan että katsojia on vähän ja että he ovat hiljaa. Taputtaminen tuollaisessa elokuvassa olisi kaamea rike.

Suurin osa katsojista onneksi älyää olla puhumatta kesken leffan. Eniten minua ärsyttävätkin henkilöt, jotka potkivat tuoliani tai muuten mylläävät paikallaan siten, että oma tuolini tärisee. Ja teinit ärsyttävät, siksi vältän Tennispalatsia varsinkin iltaisin. Silloin koko paikka on täynnä häiritseviä teinejä. Lähes yhtä ärsyttäviä kuin häiriköt ovat myös käytöspoliisit, jotka kääntyvät tuijottamaan vihaisena jos karkkipussi vähänkin rapisee. Itse yritän aina olla mahdollisimman hiljaa leffoissa, mutta silti olen saanut joskus tällaisilta vihaisia katseita.

En yleensä pidä siitä, että leffojen aikana hirveästi hurrataan tai taputetaan. Kamalinta on, jos niin tehdään typerissä kohdissa. En ikinä ole kokenut sellaista kuin koin ollessani katsomassa ensimmäistä Pirates of the Caribbean -leffaa. Koko sali nauroi, ulvoi, karjui ja taputti aivan kaikelle, aivan koko ajan. Kyllä leffa minunkin mielestäni oli hyvä, mutta silti... Hyväksyn kyllä taputukset tms. POTC- JA Potter -tyyppisissä leffoissa, mutta en ole sitä ikinä itse harrastanut.
-Non unde possim sed unde volo-

Soijakastike

  • Ankeuttaja
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #43 : Syyskuu 17, 2007, 16:33:51 »
Pidän just sellaisesta että teatteri on aika täynnä, ja että siellä on rauhallista. Silleen just et kaikki näyttää keskittyvän siihen leffaan tosi hyvin.
Tykkään myös siittä et jos on huvittava kohta leffassa niin kaikki nauraa :D Se on jotenkin öh kivaa.
Leffan kattelusta menee into jos esim. takana on ihmisiä jotka eivät ole yhtään rauhassa.

Poissa Carlos

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • LiveJournal
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #44 : Syyskuu 23, 2007, 01:10:38 »
Yleensä toivon, että salissa on mahdollisimman vähän ihmisiä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä todennäköisempää, että joukkoon mahtuu myös joku häirikkö. Pieni rapistelu ei vielä kamalasti häiritse mutta riittävän kovaääninen juttelu ja kaikki elokuvaan liittymätön melskaaminen (naureskelu, hihitys) ärsyttää. Ja taputtamista en halua esiintyvän ikinä kesken elokuvan. Niin usein en ole kuitenkaan törmännyt tällaisiin ongelmiin, ettei elokuvissa käyminen houkuttelisi enää. Ikäviä tapauksia on muutama vuodessa.
Harvat poikkeukset ovat niitä tapauksia kun kaikki ovat oikeasti kiinnostuneita elokuvasta ja salissa on oikeasti tunnelmaa. Tähän mennessä nämä kokemukset ovat tulleet pääasiassa R&A-elokuvista. Tänäänkin salissa oli etenkin alkupuolella aivan uskomattoman hiljaista, aivan kuin kukaan ei olisi edes hengittänyt.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #45 : Syyskuu 23, 2007, 13:15:59 »
Kaikista parasta on silloin, kun teatteri on ihan täynnä. En muuten tykkää suurista väkijoukoista, mutta leffateattereihin ne sopivat täydellisesti. Ei sitä samaa fiilistä ole, jos on vain vähän ihmisiä. Lisäksi se nostaa aika paljon tunnelmaa, jos on muuten melko rauhallista, mutta kaikki kuitenkin eläytyvät elokuvaan esimerkiski nauramalla oikeissa kohtaa. Se tosin ärsyttää, jos joku rupeaa nauramaan älyttömän äänekkäästi jollekin kohdalle, jossa ei kuulu nauraa, tai jos muuten vain ihmiset meluavat ja sipisevät ihan omia juttujaan kovaäänisesti. Se häiritsee ^^ Ei se elokuvanautintoa varsinaisesti pilaa, tai edes häiritse keskittymistä, mutta kyllä se jonkun verran tunnelmaa latistaa.

Niin, ja se on myös älyttömän tunnelmallista, jos ihmiset taputtavat elokuvalle sen loputtua, tosin vain ensi-illoissa. Esimerkiksi Kuninkaan paluun Jyväskylän ensi-illassa oli ihanaa, kun melkein kaikki taputtivat. Se oli ihana hetki ^^

Kaiken kaikkiaan tykkään elokuvateattereista ja niissä käymisestä ihan älyttömästi. Kun katsoo kotona jotain elokuvaa ei tunnelma ole läheskään sama, kuin jos olisi elokuvateatterissa.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa gnomad

  • Hämärän
  • Vuotislainen
  • Severus & Remus by Ildi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #46 : Syyskuu 24, 2007, 14:14:51 »
Oli päässyt unohtumaan, ettei elokuvissa ole enää edes pimeää (vai onko näin vain Nanny-valtiossa?), osa vanhaa tunnelmaa on poissa kun nykyään näkee muut katselijat. Mutta huippu tuli juuri koettua viikonloppuna: valo oli valkokankaan päällä, joten kuva ei edes päässyt täysiin oikeuksiinsa ja valo häikäisi. Olin kyseisessä teatterikompleksissa ensimmäistä ja aivan taatusti viimeistä kertaa. Meitä oli salissa alle 10, ja ennen elokuvaa näytettiin tavalliset kehotukset "älä lisää omia äänitehosteitasi" ja kännykät kiinni. Vaan eikös yhden kännykkä ruvennut soimaan kesken, kassin pohjalla, josta kesti aikansa onkia se. (Tämähän on vielä pientä, sellaistakin on tullut todistettua, että puhelimeen vastataan kesken elokuvan, kovalla äänellä, jotta sen saa kuulumaan dialogin yli.)
I like my heroes the same way I like my chocolate: dark, slightly bitter and with more of a bite than sweetness - fanfic writer McKay

Poissa Serious

  • Tillintalla
  • Vuotislainen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #47 : Syyskuu 25, 2007, 15:19:35 »
Mm. Elokuvateatterin tunnelma, lempiaiheitani. Minä rakastan sitä tunnetta, kun pääsee odottamaan (hyvän) elokuvan alkamista. Mitä enemmän muita ihmisiä, sitä parempi. Pimeää täytyy olla, ja kuvan- ka äänenlaadun on oltava kohdallaan.

Viimeksi olin katsomassa Feeniksin kiltaa (toisen kerran), ja olin salissa ainut joka nauroi kaksimielisyyksille (esim. kohdassa, jossa Snape raahaa Harrya portaita alas).

Kerran erään naisen kännykkä alkoi soida kesken leffan. Hän vastasi siihen ja selitti:
"Mä oon elokuvissa, en voi puhua nyt. Aijaa? Koska? Plaa plaa plaa..." Ja minuutin päästä sulki puhelimen. >:(
Elämän tarkoitus on etsiä se.

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #48 : Joulukuu 13, 2007, 16:33:58 »
Kun olimme katsomassa veljieni kanssa PotC 3:sta, niin sali oli melko täynnä, mutta ei se mitenkään kauheasti häirinnyt. Parhaimillaan leffateattereissa on jännittynyt tunnelma, varsinkin kun yht'äkkiä valot sammuu, eikä kukaan ihan älyttömästi rapistele niiden karkkipussien kanssa. Kyllä semmoinen pieni rapina käy XD Elokuvan aikana inhoan, sitä kun joku limsan juonnin seurauksen röyhtäisee :P Useat sitten repeää sille ja salissa on hirveä meteli. Leffan aikana olisi kiva pitää sali suhtkoht hiljaisena.

The Holidayn kun kävin yksin katsomassa, salissa oli kiva tunnelma, sillä minun lisäkseni siellä ei ollut muuta kuin pari aikuista. Oli kiva istua siellä piemässä, ja syödä karkkia *.* Oli PotC 3:kin tunnelma ihan okei, mutta liikaa oli ääniä. Johtuneeko tuosta salin täyttyneisyydestä <:
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Poissa Esses

  • Velhotar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • pöö
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #49 : Marraskuu 08, 2008, 14:05:38 »
Mahdollisimman vähän ihmisiä, sen parempi. Ja mahdollisimman hiljaista. Pieni hiljainen nauru"sekunti" niissä selvästi hauskoissa kohdissa ei haittaa... Täpötäysi sali on ahdistavaa, ja jos siellä on vielä niitä meluajia, esim. kun minä ja isäni oltiin katsomassa sitä uusinta Indiana Jonesia, paikka oli ihan täyteen ahdettu, ja joku pelleilevä nuorisoporukka ylhäällä. Koko ajan ahdisti, se nuoriso ei osannut olla hiljaa ja pistivät käsimerkkejä kuvan eteen alussa. Parempi esimerkki oli National treasure 2: Minä kolme hiljaista tyttöä ja pariskunta, jotka ymmärsivat elokuvan aikana olla hiljaa. Se oli paras elokuvaelämys ikinä!!!
   Valitettavasti se ainoa elokuvateatteri mun kodin lähimailla aiotaan lopettaa, koska se ei ole tarpeeksi TUOTTAVA!!! Eli siihen taisivat jäädä ensi-ilta/ elokuvan tunnelmat pitkäksi aikaa. *huokailee* Sillä oikean elokuvateatterin tunnelmaa ei voita sitten yhtikäs mikään. :)
ihmiset ovat kuin lentäviä lankakeriä

Poissa Lohikäärmelady

  • varjoenkeli
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Painovirhepaholainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #50 : Marraskuu 21, 2008, 15:33:35 »
Kaverin (kaverien) kanssa on aina tietenkin hauskempaa, mutta minulla ei ole muuta väliä, onko paikka täynnä vai ei. Kunhan olemme saaneet hyvät paikat.

Muuten taitaa kuitenkin olla kivempaa kun on vähemmän porukkaa. ei kuitenkaan ihan tyhjää. Täysi rauha ja saa kavereineen vallata vaikka kokonaisen rivin. Menemmä yleensä isomalla porukalla ja silloin on vielä hauskempaa.

Elokuvateatterit voittavat kotona sohvalla katsotut elokuvat mennen tullen eikä niitä voi edes verrata. Teatterit luovat sen tunnelman upeile äänitehosteineen ja valoineen. Tietenkin myös kanssakatsojineen.


-Feen
-Mitä? Onko nukkumatilla muka vihollisia?
-Kahvi! Ajattele kahvia!

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #51 : Huhtikuu 19, 2009, 13:06:10 »
Tunnelma elokuvateatterissa... Hmm. En olekaan ennen ajatellut. Minulla lähes kaikki sulkeutuu pois kun katsoo elokuvaa, ellei sitten ole kuiskailun aihetta kaverin kanssa. PotC kolmosen ensi-illassa kun olin, tunnelma oli jännittynyt, koska olimme kaikki sellaisia pikku fanityttöjä. Samoin HP-elokuvien kanssa. Ei nykyään nuo Potter-elokuvat kyllä yhtään miellytä, mutta kyllä ne silti aion katsastaa. Monesti olen itkenyt elokuvissa. Kerran meillä kävi hyvä tuuri, minun ja kolmen ystäväni lisäksi elokuvissa ei ollut muita kuin yksi mies. Se oli aika hauskaa, kun ei ollut edessä ketään, pystyi kunnolla kuiskimaan ja kommentoimaan, kun ei se mieskään sinne takariviinsä kuullut.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #52 : Huhtikuu 23, 2009, 21:33:54 »
Kaikkein ihanin tunnelma elokuvateatterissa on silloin, kun sali on täynnä ihmisiä, jotka osaavat kuitenkin olla hiljaa ja töllöttävät kaikella hartaudella kauan odottamaansa elokuvaa. Karkkipussien yms. rapistelu pienissä määrin kuuluu asiaan, mutta elokuvateatterissa juttelevat ihmiset ovat jotain ihan kammottavaa. Joskus on ihanaa huomata, miten kaikki katsojat eläytyvät täysillä johonkin hyvään elokuvaan - nauraminen nyt on ihan perusjuttu, mutta mikään ei voita sitä, kun salillinen elokuvakatsojia itkee.

Minua lähinnä ahdistaa, jos elokuvissa on todella vähän ihmisiä. Tietysti silloin on rauhallista, mutta jotenkin se tuntuu liian samanlaiselta kuin leffojen katsominen kotona kavereiden kanssa. Leffateatterin tunnelmaan kuuluu mielestäni nimenomaan se, että siellä on paljon porukkaa.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #53 : Huhtikuu 24, 2009, 17:11:15 »
Elokuvateatterissa on se hyvä puoli, kun elokuvaa siis katsoo ekaa kertaa, että äänet ovat kovat ja taukoja ei ole niin paljoa kuin kotona (=tajuaa paremmin). Mutta en ole enää kovin innostunut tuhlaamaan rahojani 'turhiin' elokuviin elokuvateatterissa (katson yleensä vain HP- ja Twilight -elokuvat), ja siksi katsonkin kotona.

Kotona siksi, että meillä on mielestäni mukavampi järjestelmä kuin teatterissa. Pehmeä, kotoisa nahkasohva; HD-tason videotykki; YMMÄRTÄÄKSENI 5.1 tason ääni; basso tärisyttää parhaimmillaan seiniä. Ja taukoja loputtomasti ! Ja jääkaappi lähellä::Dd Melutasokin on pieni, ellei kavereiden kanssa (tai yksikseen) naura. Eli ei häirikkötekijöitä.

Inhoan olla elokuvan ensi-illassa tai lähelläkään sitä. Tykkään käydä melkein viimeisissä esityksissä, koska ihmisten paljous häiritsee (pussien rapinaa, kuiskauksia, naurua ym.) ja kerrankin oli koko paikkakunnan pahimmat tenukit häiritsemässä TWILIGHTIA ! Kuvitelkaa. Ja vielä suutelukohtaus awwwwwww O____O 'pervo !' Äh, jäi vähän traumat niistä::Dd
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa Afro

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #54 : Joulukuu 06, 2009, 12:27:20 »
Yleensä meen aika harvoin katsomaan elokuviin, kaikenhan voi katsoa kotona omassa huoneessa. Jos kuitenkin joskus kaveri pyytää seuraksi tai on joku leffa jonka haluun nähdä heti paikalla niin sillon kyllä lasken läskin ahterini elokuvateatterin penkkiin.

Varustaudun leffaan keräämällä suprisesta (karkkikauppa joka on heti Finnkinon vieres) kaikki parhaat karkit omaksi sekotuksekseni ja juoksen kilpaa saliin kaverin kanssa (tai no, oikeastaan hän harppoo ja minä kipitän..(krhm..)

No, elokuvien häiriköinti...En voi oikein kommentoida mtn kun ei ole (onneksi) tullut vastaan. Alkaisi kyllä pelottaa jos humalainen rupeaisi mesomaan, ja haluttais lyödä teinixejä jos tulis koska en voi sietää kertakaikkiaan sellasta...

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #55 : Joulukuu 14, 2009, 16:23:13 »
Kovin usein en käy elokuvissa, kenties pari kerta vuodessa (jos edes sitäkään). Minulle on kuitenkin muodostuneet tarkat kriteerit siitä, minkälaisena pidän hyvää elokuvateatterin tunnelmaa.

En yleensäkään pidä suurista ihmisjoukoista, eli en pidä myöskään täyteen ängetyistä elokuvasaleista. Vähän ihmisiä, enemmän omaa tilaa: saa paremman paikan, ei tarvitse kuunnella muiden ihmisten supinaa taikka heidän eväisen rapinaa niin paljoa. Muutenkin pidän juuri tällaisesta rauhallisemmasta meiningistä.

Omat eväät ja elokuvaseura tuovat oman lisänsä tunnelmaan elokuvateatteriin. Vähän karkkia ja limpparia, sekä joku ystävä taikka sukulainen, niin elokuvan katsominen voi alkaa hyvissä tunnelmissa.


Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Esmeralda

  • Ankeuttaja
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #56 : Tammikuu 01, 2010, 17:14:12 »
Paras tunnelma tähän mennessä on ollut Twilight New Moon - leffan ensi-illassa. Siellä oli kauhea tungos, joka paikka oli varattu. Kaikki katsojat olivat kuitenkin hyvin elokuvassa mukana 8)

Poissa Nonpareil

  • Aikamatkustaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PixieMoonstone195
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #57 : Syyskuu 30, 2011, 21:37:44 »
Elokuvateatterissa on mielestäni aina melko hyvä tunnelma, oli sitten päivä tai ilta tai helmikuu (en tykkää helmikuusta jostain syystä). On kivaa, jos sali on täynnä ihmisiä, mutta enemmän arvostan kuitenkin sitä, että samalla rivillä ei istu minun (ja mahdollisten kavereiden)lisäksi muita. Eihän se haittaa jos joku istuu muutaman penkin päässä, mutta ainakin viimeistä potteria katsoessa vierässäni istunut mies yökötti jatkuvalla sängen raapimisellaan. Pitäisi kai jaksaa odottaa aina muutama viikko lisää, ennen kuin menee katsomaan suosittua elokuvaa.

Paras tunnelma oli vuoden 2010 heinäkuussa, kun olin katsomassa isosiskoni kanssa Inceptionia ennakkonäytöksessä. Sali ei ollut täynnä, ja olimme täyden salin pelossa varanneet paikat eturivistä, aivan keskeltä. Mutta sali ei koskaan täyttynyt, ja eturivissä ei ollut muita, joten pystyimme istumaan huomattavasti rennommissa asennoissa. Kun puolen yön maissa tulimme ulos teatterista, oli lämmin, mutta vettä satoi kaatamalla. Se hetki oli niin epätodellisen onnellisen tuntoinen, että tuntui kuin olisin ollut Inceptionissa olleissa istutusunissa :-)
"He is like fire, burning through time, as old as forever, but fast in his prime."

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #58 : Maaliskuu 28, 2012, 01:08:53 »
Edelleen tykkään käydä elokuvateattereissa katsomassa uusimpia leffoja, koska kaikkia ei halua ja jaksa venata sitä noin puolta vuotta lisää kun DVD ilmestyy. Viime viestistäni on kulunut useampi vuosi ja kotikaupungistani löytyy tällä hetkellä kaksi elokuvateatteria: uudemmassa on tietty isommat salit, isommat kankaat ja ehkä parempi äänentoistokin, mutta tunnelma siellä on jotenkin kylmä. Se vanhempi teatteri on edelleen kotoisamman oloinen, vaikkei tekniikan puolesta aina enää päihitä tuota uutta teatteria (mutta tarjonnan puolesta välillä kyllä, ne esittivät Pappi, lukkari, talonpoika, vakoojan! :D)

Mutta aina on olemassa se riski, että samaan saliin tai viereen sattuu se häirikkö. Olen hyssytellyt ääneen teiniporukan metelöidessä ja viimeksi viime viikonloppuna täydessä salissa viereeni istui keskustelunaiheiden perusteella ihan fiksu kaksikko, joka ei kuitenkaan osannut pitää suutansa kiinni ihan koko elokuvan ajan. Rapistelkaa rauhassa karkkipussejanne (tiettyyn rajaan asti), mutta elokuvan kommentointi pitäisi jättää oikeasti vasta leffan jälkeiseen aikaan. Kännykät onkin jo oma aiheensa, mutta jos elämä on niin kiinni puhelimessa ettei sitä voi sammuttaa elokuvan ajaksi, kannattaa jättää se leffareissu väliin.

Aina voin tietty valita ja olla menemättä ensi-iltaviikonloppuna teatteriin tai ylipäänsä ikinä, milloin salissa on muitakin kuin minä, mutta silti jokin osa minussa haluaa nähdä elokuvat suurelta kankaalta elokuvateatterissa, ei kotona. :D

Poissa Candily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #59 : Huhtikuu 03, 2012, 14:54:11 »
Käyn ehkä pari kertaa elokuvissa, koska täällä ei ole omaa teatteria. Eikä nämä uudemmat elokuvat kauheasti kiinnosta. Silloin kun menen elokuviin, pidän enempi puolityhjästä salista kuin täyteen ahdetusta. Ei häiriköitä, kaikki osaavat olla hiljaa ja jättää elokuvan kommentoinnin sinne elokuvan loppumisen jälkeen. Karkkipussien rapistelu ei ärsytä, mutta puhuminen kyllä.

Mieluummin menisin sellaiseen vanhaan pieneen teatteriin jossa ihana popcornin tuoksu leijuu ilmassa kuin johonkin isoon Finnkinon teatteriin, mutta ei sellaisia ole joka paikassa. Hyvät paikat on melkeinpä tärkeintä, koska jos ei näe mitään niin miten pystyy nauttimaan elokuvasta.
Paradise comes at a price
That I am not prepared to pay
What were we built for?
Will someone tell me please

Poissa Mansikkarahka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #60 : Huhtikuu 04, 2012, 12:40:01 »
Parhaiten ovat jääneet mieleen, kun olen ollut katsomassa Harry Pottereita, TSH:ta ja Leijonakuningasta.
TSH oli ensimmäinen yönäytös, jossa olin. En muista oliko siellä kukaan pukeutunut elokuvan mukaan, mutta tunnelma ainakin oli hyvä, kun kaikki tuntuivat olevan ainakin jonkinasteisia faneja.

Harry Pottereiden kohdalla on sama juttu. Kaikki tuntuivat olevan hengessä mukana, nauravan, itkevän jne. samoissa kohdissa.
Ja olihan siinä oma tunnelmansa, kun piti mennä ties miten aikaisin jonottamaan elokuvateatterille, jos halusi saada hyvät paikat. Nykyään täälläkin voi varata paikat etukäteen.

Leijonakuninkaassa oli myös ihana, kun sali oli täynnä nostalgiaa. Elokuva sai kyyneliin yhden jos toisenkin.
Oli se tunnelma tottakai ihan erilainen, kuin kotona katsoessa.

Ylipäätään pidän juuri sellaisesta, kun yleisö on (ainakin elokuvan osalta) samanhenkistä ja koetaan yhdessä eri tunnetiloja ja se koko elokuvaelämys. Ja tietysti elokuvateatterin yleinen tunnelma ja tuoksu. Minusta on myös tunnelmallisempaa käydä elokuvissa illalla, kuin päivällä. Kesällä on ihan hassu fiilis (tai jos on vain päivänäytöksiä), kun elokuvista tullessa on ihan valoisaa.

Se on todella ärsyttävää, jos yleisössä joku puhuu, räplää kännykkää, ei pysy aloillaan tai muuten häiritsee toisia.

Lisään tähän vielä jälkikäteen, että en tykkää käydä elokuvissa (tai teatterissa yms.) yksin. Tietysti silloin voi valita elokuvan ja ajankohdan juuri niin kuin itse haluaa, mutta minusta on tylsää mennä yksin, kun ei voi jakaa sitä kokemusta ja keskustella elokuvasta toisen kanssa. Ja onhan se muutenkin kiva nähdä elokuvan merkeissä.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 09, 2012, 22:09:14 kirjoittanut Mansikkarahka »

Poissa Magic girl

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valar Morghulis
  • Pottermore: WhitchThorn22397
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #61 : Huhtikuu 09, 2012, 18:49:27 »
Haluasin käydä elokuvissa useammin, sillä elokuva tuntuu jotenkin paremmalta siellä. Minusta on kiva, kun sali on suuri ja siellä on aika paljon ihmisiä, muittei kuitenkaan täyteen ahdettu. Häiriötekiät ovat aika inhottavia, sillä itseäni ne ainakin häiritsevät aika paljonkin. Yönäytöksissä en ole koskaan ikävä kyllä ollut, mutta toivon joskus pääseväni. Pidän irtokarkkien syömisestä elokuvan aikana, eikä pussien rapina häiritse, jos se pysyy järkevyyden rajoissa. Nyt kun pääsen (toivottavasti) lukioon (toiseen kaupunkiin), jonka lähellä on elokuvateatteri, aion käydä siellä useammin, jopa yksin. Tykkään nimittäin siitäkin kun voi vaan olla rauhassa ja yksin.
"Push me and I'll push back
I'm done asking, I demand"

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #62 : Huhtikuu 29, 2012, 17:24:08 »
Käyn leffassa kohtalaisen harvoin, joten ehkä siksi en ole kertaakaan törmännyt mitenkään ylitsepääsemättömiin häiriköihin. Karkkipussien rapistelu tai ihmisten pulina ei haittaa, kunhan se ei jatku taukoamatta koko elokuvan ajan. Tähän mennessä pahin katselukokemusta häiritsevä tekijä on ollut mies, joka päätti kesken elokuvan selata äärimmäisen kirkasnäyttöisellä kännykällään nettiä parin penkin päässä ja näin ollen melkein sokaisi minut muutamaksi minuutiksi.

Koskaan en ole kokenut parempaa tunnelmaa kuin viimeisessä (eli minulle ensimmäisessä) vuotisnäytöksessä. Vuotisnäytös ei ole niille, jotka haluavat katsoa elokuvansa rauhassa, varoittelivat hörhöt ilmoittautumisvaiheessa, mutta onneksi minä en ole sellainen. Se jännitys ja lievä hysteria, joka alkoi kohota kattoon asti heti saliin astumisen jälkeen ja joka purkautui pitkin leffaa aplodeina, hurraahuutoina ja hallitsemattomana nyyhkytyksenä - jotain aivan mieletöntä. Mikään ei olisi ollut hienompi tapa nähdä viimeinen elokuva kuin tehdä se 650 muun potteristin kanssa.

Aivan toisenlainen tunnelma oli, kun kävin katsomassa kyseisen elokuvan toiseen kertaan kotipaikkakunnallani. Leffa pyöri silloin viimeisiä kertoja, ja salissa oli tasan kymmenen ihmistä. Olin tullut paikalle yksin, koska en halunnut joutua pidättelemään kyyneleitäni tai selittelemään, miksi olin niin sekaisin - jotenkin tuntui oikealta nähdä se viimeisen kerran teatterissa yksin. Istuin ainoana ylärivillä, joten sain olla juuri niin hysteerinen kuin halusin, kunhan olin hiljaa. Siinä missä muut katsoivat elokuvan ilman sen suurempia tunnehyökyjä, minä purin hattuhyllyllä rystysiäni kyynelten valuessa pitkin kasvoja. Mieletön kokemus ja tunnelma tuokin.

Minulle sillä ei siis ole kovin paljon väliä, paljonko salissa on ihmisiä tai kuinka äänekkäitä he ovat (vaikka tietysti kohtuus kaikessa), vaan tärkeintä on se, miltä itse elokuva tuntuu.
Using the "are we", are we?

Poissa unknow

  • lukematon lehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedElm16162
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #63 : Marraskuu 13, 2012, 19:07:27 »
Elokuvateatterin tunnelmalla on ollut minuun ehkä liiankin suuret vaikutukset. En voi sanoa, että kaikki, mutta lähes kaikki elokuvateatteri kokemukseni liittyvät Harry Potter ensi-iltoihin. Muutamia muita elokuvia katsoessani juuri nuo muistot palaavat nykyään liiankin vahvoina mieleeni. Kävin ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa lukuunottamatta kaikki katsomassa ensi-illassa. Ensi-illassa on tunnetusti sali melkein täynnä, joten itse olen kokenut, että juuri täysi sali luo parhaimman tunnelman. Uuden Harry Potter -elokuvan odotus oli melkein käsinkosketeltavaa - etenkin viimeisessä osassa. Toisaalta odotti elokuvaa todella paljon, mutta pelkäsi sen olevan ohi. Se oli ainut kerta kun sali oli todella hiljainen ja surullinen ennen elokuvan alkua. Jo elokuvateatterin tuoksu saa vanhat muistot Harry Potter ensi-illoista mieleeni - nykyään melkeimpä jo se saa minut lähes kyyneliin. Tämä on lähinnä se syy, miksi en enää käy elokuvissa ja silloin kun käyn, sinne menemiseen on todella vahva syy. Voisi ehkä sanoa, että kannattaisi käydä useammin, jotta pääsisi noista vanhoista tunteista. Mutta sellaisia elokuvia, joita haluan mennä teatteriin katsomaan tulee todella harvoin (Ja tietenkin The Perks of Being a Wallflower vedettiin pois ohjelmistosta juuri kun odotin elokuviin menoa :S ).

Minä siis pidän siitä, että sali on täynnä ja tämä onnistuu parhaiten ensi-illoissa. Silloin katsojat ovat mielestäni parhaiten hengessä mukana. En tietenkään pidä siitä, kun ihmiset juttelevat/rapistelevat/puhuvat puhelimessa kesken kaiken, mutta etenkin Harry Pottereiden kohdalla melkein aina havahduin lopuksi siihen, että edes olen elokuvateatterissa ja ihmisten ympäröimänä. Hyvän elokuvan kohdalla siihen uppoaa täysin.
I'm going to do what I want to do. I'm going to be who I really am. I'm going to figure out what that is. -Emma Watson

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #64 : Tammikuu 14, 2013, 23:21:52 »
Elokuvateatterissa on aina hyvä tunnelma, ellei joku juttele kaverinsa kanssa tai rapistele eväitä koko elokuvan ajan. Minulle on se ja sama onko teatteri täysi vai olenko siellä yksin. Iso screeni ja hyvä äänentoisto ja suuri pimeä huone saa minut aina paremmin mukaan leffaan kuin kotona katsoessa. Leffassakäyminen on yksi suosikki harrastuksistani, mutta taloudellisista syistä siellä käyminen ei onnistu niin usein kuin haluaisin.

Ehdottomasti paras tunnelma elokuvateatterissa oli viimeisen Potterin ensi-illassa. Sen vain tunsi kuinka fiiliksissä kaikki muutkin olivat siitä leffasta sen lisäksi, että kuuli kollektiivisen naurun ja itkun salissa. Jos sen vain saisi kokea uudestaan......
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa Greenfinch

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • don't let the muggles get you down
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #65 : Maaliskuu 30, 2013, 17:29:40 »
Elokuvateatterissa on kivaa silloin, kun näkee koko valkokankaan (eli edessä ei istu ketään pitkää) ja salissa ei kukaan juttele/rapistele eväitään. Sillä ei niin merkitystä, paljonko on katsojia - paitsi ensi-illoissa on kivaa jos on paljon väkeä. Ja pakko kertoa, että kun olin KV osa 1:den ensi-illassa, niin kohdassa jossa Ron
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
niin koko sali alkoi nauraa.:) Samoin osa 2:den ensi-illassa, kun Voro
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
niin kaikki nauroivat myös silloin.:)

Poissa Villisilmä hullumieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Let it go
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #66 : Lokakuu 15, 2015, 14:00:57 »
 Minulle elokuvateatteri on säilyttänyt tunnelmansa, koska käyn siellä hädin tuskin kerran vuodessa. Itse asiassa tämä vuosi on poikkeus, kun olen käynyt kahdesti. Ensin kävin katsomassa Paavo Pesusieni elokuvan ( Kaksi kaveria, sisko ja minä. Hillitömiä Paavo - faneja koko sakki. Tiedän, lapsellista, mutta Jalmari ♡. Anteeksi, eksyin aiheesta. ) ja huomenna menen katsomaan Crimson Peakin.
 
 Elokuvateatterin tunnelma piilee mielestäni, juuri siinä, että siellä on paljon porukkaa ja äänentoisto jne. viimeisen päälle. Ja jos jonkun häiriköinti ihan ylitsepääsemättömästi häiritsee ( En suutu pienestä, kuten vessassa käymisestä tai karkin rapinasta. En sitä kyllä itse harrastakaan. ) niin osaan kyllä huomauttaa siitä.

 Vaikka rakastankin elokuvateattereita niin on olemassa myös elokuvia, jotka katsotaan ehdottomasti kotona. Niistä tiedän jo etukäteen, että leffan aikana tulee kommentoitua ja heitettyä " hyvää " läppää. Esimerkiksi Marvelin elokuvat kuuluvat tähän kastiin. Samoin Potterit nykyään.
 
Elämä on liian lyhyt jotta ehtisi
 kunnolla elää.
 Elämä on liian lyhyt jotta ehtisi kunnolla tuntea.
 Mutta aina voi yrittää.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #67 : Lokakuu 21, 2015, 12:33:40 »
Elokuvaharrastajana (semmoset 12 elokuvaa suunilleen per vuosi, kun käyn elokuvateatterissa) elokuvateatterin tunnelma on äärimmäisen tärkeä. Minusta on pyhäinhäväistys jos elokuvan alkaessa joku puhuu minulle sanaakaan, tai vierustoverit tai kukaan muukaan räplää kännyköitään. Tavallisten mainosten aikana itekkin saatan vierustoverin kanssa vaihtaa, mutta trailerien kohdalla jo hiljennyn, korkeintaan saatan kysyä kaveriltani, että lähettäskö tuota kattomaan. Olen ottanut perinteekeni, että aina elokuvatetatterissa istuessa laskekselen kuinka monsta elokuvalippua nyt on kertynyt. Olen keräillyt niitä jo vuodesta 2001. Ensimmäiset sata on kotona tallessa ja loppuja pitelen lompakossa, josta niitä on hyvä laskeskella.

Käyn katsomassa paljon kotiamisia elokuvia ja saan aina nykyään kylmiä väreitä Suomen elokuvasäätiön mainoksesta, joka näytetään kotimaisten elokuvien edessä. Siinä trailerien kohdalla jo tulee taas se ihana elokuvateatterin tunne. Ne äänet ja iso valkokangas.

Muutamat elokuvateatterikerrat on syvästi painautunut mieleeni, molemmat Potteriin liittyviä. Viimeisin oli Kuoleman Varjelusten toisen osan ensi-iltanäytön Oulun Plazassa silloin keskellä yötä. Ulkona oli kaatosade ja ukonen ja elokuva keskeytyi sekunniksi Kalkaroksen kasvojen kohdalle. Tolloin siskoni kuiskasi korvaani: "Se oli Voldemort!" XD
Toinen kerta, oltiin siskon kanssa Raahessa katsomassa semmoisessa ihaassa tunnelmallisessa pikkuteatterissa katsomassa Puoliveristä Prinssiä. Elokuva oli yönäytös ja maksoi euron. Paikalla oli kourallinen Potterfaneja. Kun elokuvassa tuli Huispauskohtia, koko leffayleisö huusi Weasley Weasley elokuvan yleisön kanssa! :D