Kirjoittaja Aihe: Elokuvateatterin tunnelma  (Luettu 10117 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Snivellus

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« : Joulukuu 07, 2003, 20:26:48 »
Millaisesta tunnelmasta pidätte elokuvateatterissa? Rauhallisesta ja hiljaisesta? Paljon vai vähän ihmisiä? Muuta mainittavaa?

Itse olen kokenut parhaat elokuvateatteri käyntini silloin kun on ollut tungosta, niin että joka istumapaikka täysi, ja ihmiset ovat olleet hyvin elokuvassa mukana, rento meininki. Ja joskus ratkaisevissa kohdissa porukka jopa taputtaa. Myöskin ajankohta vaikuttaa. Silloin kun elokuva tulee illalla tai yöllä niin meininkikin on mukavampaa.
ThH, Kaksi Tornia oli juuri tälläinen. Aulassa tungosta. Joka paikka täysi, ja larppaajia mukana.
Joskus vaikka elokuva olisi muuten hyvä, mutta jos yleisö ei ole hyvin mukana niin tunnelmakin on aika lattea. Mutta jos on toisin päin niin se saa huononkin elokuvan tuntumaan kivalta.
Myöskin jos paikalla on todellisia faneja, joilla on asiaan kuuluvat vaatteet + muuta materiaalia niin se on kaikki suurta plussaa.
Tälläistä tunnelmaa odotan myös THS:ssän Kuninkaan Paluuseen. Ja Harry Potter neloseen.

// Se on TSH :) ~Lutie

//LOL, tietenkin....-Snivellus-

Aren

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #1 : Joulukuu 07, 2003, 20:50:18 »
Tunnelma on ollut parasta TSH'n ensi illoissa keskiyöllä.

Muuten nautin sitten siitä kun on hiljaista ja rauhallista, ei pikku lapsia tai ällö teinejä.

Dementor

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #2 : Joulukuu 07, 2003, 21:33:05 »
Riippuu vähän siitä, onko kaveria mukana vai ei, mutta itseltä ainakin palaisi hihat heti, jos ihmiset alkaisivat taputtamaan kesken leffan tai jotain (komediat ovat toki poikkeus). Leffaan mennään katsomaan sitä filmiä, EI juttelemaan Liisan kanssa siitä kenen kanssa Minna on yhdessä. Kaverin kanssa on vähän eri juttu, mutta en minä silloinkaan häiriötä juuri suvaitse (paitsi kaverilta).

Misha

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #3 : Joulukuu 07, 2003, 22:07:00 »
Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän häiriköitä. Näin se ainakin useimmissa tapauksissa on. Minulta oli mennä hermot, kun olin katsomassa Heroa, ja takaa kuului koko ajan kälätystä tyyliin "Ei noin vois oikeesti käydä, ihan tyhmää hei" ja "mitä täs tapahtuu mitä toi sano mikä ton nimi oli". Myös ihmiset, jotka pitävät kenkiään edessä istuvan selkänojalla ovat raivostuttavia. Ja entäs liikuttavassa kohdassa rouskutettavat perunalastut tai kovaääninen nauru... Arg.

Pidän elokuvateatterin tunnelmasta silloin, kun paikalla on jonkin verran väkeä mutta sali ei ole kuitenkaan täyteen ahdettu. Yksinään tulee äkkiä orpo olo. Totta kai on hienoa, jos hyvän elokuvan jälkeen ihmiset taputtavat (kunhan eivät sen aikana), mutta rauha ja hiljaisuus riittävät minulle. Sellainen tunnelma, että voin kuvitella ulkomaailman hävinneen ympäriltä.

Snivellus

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #4 : Joulukuu 08, 2003, 07:21:56 »
Itsekään en suvaitse häirikköjä. Siis ihmisiä jotka puhuvat "ei elokuvaan liittyvistä asioista", ja häirikköjä ovat myös ne jotka puhuvat elokuvaan liityvistä asioista kovaan ääneen. Olen samaa mieltä, että elokuvateatteriin on tultu katsomaan filmiä, eikä seurustelemaan. Hyvä tunnelma on kuitenkin eriasia.
Itse katson elokuvan mielelläni yksin, kaverin kanssa harvemmin menen.

zith

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #5 : Joulukuu 08, 2003, 20:37:58 »
Minun mielestäni hyvän tunnelman luo se, että on paljon katsojia, mutta näiden pitäisi myös pystyä olemaan kohtalaisen hiljaa. Eli ei puhua ääneen, vaan jos on pakko jotain sanoa, niin voi kuiskata. Ja jos elokuviin ottaa mukaan esim. karkkia, olisi hyvä valita mahdollisimman vähän rapisevat vaihtoehdot.

Dwal

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #6 : Joulukuu 09, 2003, 20:18:47 »
Harmikseni joudun tunnustamaan, että olen käynyt Nurmeksen "elokuvateatterin" lisäksi vain kerran Helsingissä (jossakin, ei harmainta hajua missä) ja Joensuussa Aallottaressa. Ja Nurmeksessahan äänentoisto on mitä on, joten Helsingissä hyppäsin Matrixin pamahdusten aikaan penkiltä, koska ne kuulostivat valtavilta.

Ehkä kaikkein tärkeintä minulle on se, ettei lähettyvillä ole ketään, joka nauraisi aivan väärissä kohdissa, eli niissä tekemällä tehdyissä huumorikohdissa. Valitettavasti taidan joutua aina sellaisen lauman keskelle... Kerrankin takanani oli lauma nappuloita, joista joku ei edes osannut lukea tekstitystä ja ystävät lukivat avuliaasti tekstejä hänelle. Se oli karmaisevaa.
Myös pussien rapistelu häiritsee, enkä itse halua ottaa mitään rapisevaa mukaan teatteriin. Viimeksi (eilen) meillä oli Riston kanssa eväänä juustosämpylöitä, kun popkornit näyttivät niin ällöttävän keltaisilta.  Yleensä meillä on mukana vain limupullot.

Myös se on äärimmäisen ärsyttävää, että edessä istuu jokin hyvin pitkä ihminen, tai se, että jokin työntää jalat liian lähelle minun naamaani. Myös kännykät pitäisi pitää kiinni, tai ainakin äänettömällä. Puhelimen pirinä kesken elokuvan ei ole oikein mukava kokemus, ainakaan ulkopuolisen korvin kuultuna. Varsinkin jos siihen puhelimeen vastataan vielä.

Mömmö

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #7 : Joulukuu 09, 2003, 21:27:36 »
Yrgh. Rapina on juu ärsyttävää. Kaikkein hirveintä on kyllä se kun huomaa itse rapistelevansa.
Ja väärissä kohdissa nauraminen on tosi raivostuttavaa. varsinkin jos naurajalla on ruma nauru (apua. mä olen hirveä. anteeksi.)

Nazg

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #8 : Joulukuu 11, 2003, 13:36:20 »
Se kaupunki jossa "minun" elokuvateatterini on, on varsin vähä-asukkainen. Eli en ole vielä koskaan kokenut että sali olisi ihan täysi. Lisäksi niissä lipuissa ei ole valmiiksi paikkanumeroita, joten penkin saa valita itse. Joskus hyvä, joskus huono juttu.
No, asiaan. Minulla ei oikeastaan ole väliä minkä ikäinen katsojajoukko on, kunhan ne vaan ovat hiljaa. Pienet kuiskaukset, naurut ja itkut täysin OK, mutta ei kiitos teinimölöille ja lasten-ininöille.
Myös selittäjät ovat ärsyttävyyden huippu. Varsinkin jos joka vanhempi selittää ipanalleen mitä tapahtuu, ja varsinkin jos elokuva on kielletty sen ikäisille lapsille. Tulee tunne että "noilla ei ole oikeutta olla täällä ja häiritä".

Mutta kaiken kaikkiaan en ole mitään superpahoja elokuvakokemuksia kokenut. Toivon että onneni kestää vielä RotK ensi-iltanakin. :)

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #9 : Joulukuu 11, 2003, 15:52:24 »
Lainaus käyttäjältä: "Irefail"
Varsinkin jos joka vanhempi selittää ipanalleen mitä tapahtuu, ja varsinkin jos elokuva on kielletty sen ikäisille lapsille. Tulee tunne että "noilla ei ole oikeutta olla täällä ja häiritä".
 


Tuota joo, törmäsin joskus tähän kun lapsi oli tuotu katsomaan piirrettyjä filmejä. Ne olivat Tom & Jerry, Maantiekiitäjät, Lurppa jne. lyhytfilmejä eli anarkistista  lapiolla päähän-jyrän alle-dynamiitti housuihin- menoa parhaimmillaan. Tämä lapsi pelkäsi aivan mielettömästi ja häntä rauhoiteltiin että "ei se oikeasti". Oli todella vaikeata pitää oma tunnelma päällä, kyllä niillä ikärajoilla taitaa sittenkin olla merkitystä.
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Cukel

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #10 : Joulukuu 11, 2003, 16:08:20 »
No tottakaihan suurin elokuvanautinnon pilaama on se kun se koripallojoukkoe istuutuu juuri eteen ettei niitä tekstejä mitenkään näe... Eikä niitä ihme tyynyjä tms viitsi hakea kun sitten olisi kuin tornissa ja kaikki tuijottaa :P
Yleensäkkin pidän siitä jos on suht. koht paljo porukkaa, ja kukaan ei ole mikään röhijä taikka humalainen ukko. Viimeeksimainitusta on mukaiva kokemuksia kun Fellowship of the Ringiä katsoatteassa oli kaksi jotain ukkoa umpitunnelissa siellä takana jotka röhivät räkiä niskaan ja sitten koko ajan kovaan ääneen kommentoivat kuinka huono leffa oli. Sitten kävivät kesken elokuvan "röökillä" ja sitten vielä huusivat kuinka juonesta ei saanut mitään selvää. Mistähän mahtoi johtua...
Komedioita (tai tarkoituksella hauskoissa kohdissa) katsottaessa on minun mielestäni mukavaa kun yleisö nauraa elokuvan mukana. Esim. Bruce Almightyä kun kävin katsomassa niin oli hyvä yleisö, kukaan ei soitellut kännykällä kesken leffan ja nauroivat mukana kun oli hauska kohta.
Saa sitä elokuvissakin jutella, kunhan kuiskaa ette muita häiritse :)
Karkkien rapistaminen ei nyt NIIN haittaa, melko hiljaistahan tuo nyt on verrattuna esim puheääneen ja varsinkin suurten elokuvateattereiden äänentoistolaitteisiin.
Nih. Katsokaa elokuvianne rauhassa.

MandyMoon

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #11 : Joulukuu 11, 2003, 17:43:01 »
Tykkään kun elokuvateatterissa on sopivasti ihmisiä. Puoli katsomollista on hyvä. Jos se on täynnä, häiriköitä tosiaan on paljon. Jos se on tyhjillään, tulee yksinäinen tunne.

Inhoan sitä, kun taakseni istuu ihminen jonka on ihan pakko potkia tuoliani, kun eteeni istuu parimetrinen tyyppi, kun viereeni istuu kaksi kaverusta jotka eivät osaa pitää suutaan kiinni. Eli siis tarvitsen kärjistetysti viisi metriä tyhjää tilaa ympärilleni.

Kaverin kanssa on hauska mennä elokuviin. Jännässä kohdassa, se olen minä joka tarttuu kaveria käteen. Tulee jotenkin turvallinen olo, kun kaveri on mukana.
Olin kerran katsomassa melko ahdistavaa elokuvaa yksin. Silloin olisi halunnut, että kaveri tai joku muu olisi ollut mukana.

Teatterin penkkien pitää olla punaiset.

Onnistun melkein aina tiputtamaan poppareita lattialle, minä olen rävelö.

Tinu

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #12 : Joulukuu 11, 2003, 18:31:02 »
Kaikkein paras kerta on leffateatterissa ollut se kun on saanut katsoa lempileffansa (lue Tsh) täysin yksin.

Siellä oli vain minä, ja tietysti evääni :P

Se oli mahtavaa kun sai pillittää niin paljon kuin halusi ilman että kukaan katsoo oudosti (juujuu. olen pillittäjä...).
Myös häiriköiden poissa olo oli totaalisen ihanaa.

Karmein kerta taas oli kait kun kävin katsomassa Prinsessa Päiväkirjoja pari vuotta sitten.

Edessä istu varmasti joku 2 metrinen, vieressä olija rapisteli kokoajan, ja sitten ne 2 kahdeksanvuotiasta jotka selitti toisilleen kokoajan jotain ja huuteli Mä rakastan Santtuu! Oli siinä sitten hyvä yrittää keskittyä leffaan...

Poissa Urpo Spok

  • Kosmisesti sitoutumaton
  • Ylihörhö
  • *
  • Boldly going nowhere
  • Pottermore: JinxLeviosa205
  • Tupa: Tuvaton
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #13 : Joulukuu 11, 2003, 22:42:04 »
(Spoilaa Titanicia. :D )

Ihmisten määrä ei häiritse, kunhan heistä kukaan pitkä ei istu edessä ja kukaan muukaan ei metelöi. Tai no, täytyy sanoa, että minua häiritsee, jos teatteri on aivan täynnä tai hyvin tyhjä. Aloitetaan täydestä teatterista, eli siis minä saan päänsärkyä suurin piirtein tunnin istumisen jälkeen, jos teatteri on täynnä. Happi ilmeisesti käy liian vähiin. Liian tyhjässä teatterissa olen joskus taas ollut jäätymäisilläni. :) Ehkä pitäisi saada ilmastointi, jota säädettäisiin ihmismäärän mukaan, eikä niin, että se vain aina posottaa jollain tietyllä voimakkuudella.

Ulkomailla (lue: Britanniassa) olen huomannut, että kukaan ei häiriköi. Toisin sanoen siis en ole huomannut häiriköitä teattereissa, vaikka leffaliput ovat paljon halvempia kuin Suomessa. Tavallaan hieman kummallista (että Suomessa ihmiset maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen rettelöimään).

Minä selitän leffan alkuvaiheessa kauheasti, jos minulla on joku hyvä kaveri mukana. Yleensä se pälätys kuitenkin loppuu heti mainosten jälkeen, joskus saatan supista jotain, kun tietty näyttelijä tulee ensimmäistä kertaa esiin. Kuvittelen ainakin, että puhun niin hiljaa ettei se häiritse (yleensä ihan lähellä ei edes istu ketään). Inhoan kuitenkin kuunnella muiden löpinöitä. Leffaan liittyvät, ihan oikeat kommentit eivät kuitenkaan häiritse välttämättä, jos niitä tulee yksi tai kaksi. Jatkuva pälätys tai hekottaminen elokuvissa, joissa siihen ei oikeasti ole aihetta, on todella häiritsevää.

Olin katsomassa Titanicia (silloin joskus kun se tuli) ja takanani istui jokin mies, joka hölötti aika kuuluvasti "Älä mene enää sinne" ja "Pysy siellä veneessä vaan!", kun Rose meni pelastamaan Jackia ja sitten loikkasi veneestä takaisin laivaan. Se mies hölisi paljonkin ja ärsytti, kunnes vilkaisin kaveriani, joka näytti siltä kuin olisi ollut tukehtumaisillaan nauruun. Itseänikin alkoi naurattaa ja sitten sen miehen löpinät eivät enää häirinneetkään niin paljon. Toisten häiritsevyys on myös aika paljon asenneasia, mutta elokuvateattereissa tapahtuu hyvin paljon sellaista, mitä ei pitäisi. Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään häiriköintiä, kun on maksanut lipustaan kalliin hinnan.

"Kännykät kiinni!" -mainos elokuvien alkuun voisi olla pieni askel viihtyvyyden parantamiseen (ja kännykkäpoliisi seinänvierustalle? :).

Itse olen käynyt parin viime vuoden sisällä niin paljon elokuvissa, että siitä on tavallaan mennyt jokin hohto. Ehkä pitäis ruveta harrastamaan ensi-iltoja, jolloin elokuvissakäyntiin saattaisi saada jotain uutta jännitystä. (On muuten paljon jännittävämpää, jos menee teatteriin puolta tuntia aiemmin, kuin että jos ryntää mainosten alettua sisään.)
What would The Doctor do?

Bloody Aeliah

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #14 : Joulukuu 13, 2003, 18:26:34 »
Minä rakastan elokuvissa käymistä. Vaikka se onkin niin kallista. Minun mielestäni kaikista paras on käydä silloin, kun elokuva on pienessä salissa ja on mahdollisimman vähän muita katsojia. Silloin vain tunnelma on parempi eikä ole yleensä yhtään häiriköitä.
Juuri tuollaiset isot leffat [kuten TSH] on yleensä aivan täynnä, ja silloin kuuluu ärsyttävän paljon Orlando/Elijah/Viggo/kukatahansa-kuolausta, kännykän ääniä, puhumista ja rapinaa. Siksi yritän aina päästä mahdollisimman epäsuosittuun näytökseen. Vaikka ei kyllä ihan aina, pakkohan se on Kuninkaan paluu mennä katsomaan ensi-iltaan.

Cilla

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #15 : Kesäkuu 04, 2004, 23:56:29 »
Omasta mielestäni paras tunnelma elokuvissa on tosiaan silloin, kun ollaan isossa salissa ja porukkaa on paljon. Tunnelmaa kohottaa, kun ihmiset ovat pukeutuneet elokuva-aiheisesti ja kaikki ovat innoissaan mukana. Kun elokuva saa salillisen ihmisiä itkemään ja lopussa taputetaan, voiko elokuvakokemus siitä enää parantua?

Tosin muistan erään ensi-illan, jossa olin plevnan ykkössalissa ja katsojia oli sellaiset kymmenen.^^ Tunnelma oli hassu ja vallan ihana.

Metelöinnistä elokuvissa. Taputtaminen ja hurraaminen eivät häiritse minua, jos sellaista ilmeentyy kohtauksissa, joihin se todellakin sopii. Mutta jos joku koko ajan on taputtamassa ja huutamassa, niin minun suunnaltani saa popcornit päällensä(tai saisi, jos söisin niitä.) Minun ei pitäisi kommentoida mtn. leffan aikana puhumisesta. Itse syyllistyn siihen varsin usein. Vaikka on myönnettävä, että jos vieressä istuva koko ajan pälättää, niin meneehän siinä hermot. Myöskin elokuvan haukkuminen suureen ääneen raivostuttaa.

Elokuvakokemukseni on puoliksi pilalla, jos viereeni istuu henkilö, joka haisee. Tiedän olevani törkeä, mutta kaikki keskittymiseni menee siihen, että yritän pidättää hengitystäni. Viimeksi elokuvissa ollessani taasne istui mies, joka hengitti aivan mielettömän kovaäänisesti. Eihän hän itse sille mtn. voinut, mutta meinasin silti saada hermoromahduksen.

Oijj, tahdon elokuviin.(:

Selviytyjä

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #16 : Kesäkuu 05, 2004, 12:55:15 »
Rakastan leffassa käymistä. Vakileffateatterini yhteen saliin mahtuu noin 60 ihmistä ja on kyllä mahtavaa jos siellä on mahdollisimman paljon väkeä. Tulee vain jotenkin hyvät fiilikset. Tosin, jos on vähän porukkaa, ei välttämättä ole niin paljon kaikkia ärsyttäviä meluajia siellä. Tosin minulla on aina ollut niin hyvä tuuri ettei koskaan ole leffateatterissa ollut ketään häirikköä :) Kerran kun olin katsomassa Crossroads-leffaa (noloa... :D) niin leffateatterissa oli ainoastaan 6 henkilöä XD

ayu

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #17 : Kesäkuu 05, 2004, 22:05:52 »
Elokuvateatteri käynnit ovat muualla paljon parempia, mitä täällä. Täällä ei le oikeaa teatteria, vaan jumbo iso auditorio. Mutta puhunpa muista teattereista, joissa ole käväissyt.
Oltiin Jokun kanssa kattomassa Salaisuuksien kammio Kokkolassa. Muuten mukavaa, vain muutama pikku haitta. Meidän edessä istui kaksi tosi typerää ala-asteelaista pikkutyttöä. Molemmat istuivat penkkien päällä. Siis kun mennään katsomoon, penkit ovat typerästi ylös päin. Hankalaa selittää, eli siis me emme nähneet YHTÄÄN MITÄÄN kakaroiden takaa ja minun piti kokoajan sanoa, että voisivatko he kenties istua ja katsoa elokuvaa, kuten NORMAALIT IHMISET!!! (sori)

Kaikkein paras hetki oli katsoa TSH 2 ja 3. Me katsottiin toisessa teatterissa Kokkolassa. Sali oli täynnä ihmisiä. Minun edessäni ei ollut ketään pitkää tyyppiä ja vieressä tosi suloinen poika, joka oli hiljaa koko leffan ajan. Joka puolella oli hiljaista, mutta hiljaisuuden rikkoi puolen tunnin välein yskivä mies.
Äänet olivat suuret ja valkokangas niin suuri, kuin voi olla. Penkit olivat mukavia ja niihin oli ihana nojata. Kolmatta elokuvaa en unohda koskaan. Se oli unohtumaton kohtaus. Pitää katsoa se Azkabanin vankikin jossain muualla, kuin täällä tuppukylässä.

Holly J.

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #18 : Kesäkuu 06, 2004, 15:29:56 »
Meidän oma kotipaikkakuntateatterimme on aikas pikkuinen, mutta oikealla jengillä sitäkin viihtyisämpi. Siis, jos pystyy elämään sen faktan kanssa, että penkkien porrastus on lähes olematonta, eivätkä penkitkään ole mukavuudeltaan mitään suurempiin teattereihin verrattuna. Eturiveillä on vielä erilaisia penkkejä kuin takana, emmekä me tietenkään Annún kanssa osaa enää istua niillä takana olevilla pehmeillä penkeillä, vaan tungemme aina eteen kovemmille penkeille, masikisteja kun olemme. Oikeastaan meillä on jo vakipaikat kavereiden knssa "meidän rivillä" (jostain syystä siinä on aina tilaa...?). Mutta nyt minä eksyn aiheesta *uuuups* ;)

Kaikkein upein tunnelma oli ehdottomasti Kuninkaan Paluun keskiyön ensi-illassa Tampereen Plevnassa *muistelee kaihoisasti* Tunnelma oli väsyneen hysteerisen korkealla, kaikki olivat pukeutuneet leffan henkeen sopivalla tavalla, popcornien olemassaoloa ei edes muistettu, kun piti keskittyä leffaan. Me taputimme, itkimme ja jopa hurrasimme koko salin voimin oikeissa kohdissa. Se oli jotain aivan uskomatonta, eikä fiilis toistunut yhdessäkään seuraavista RotK:n katselukerroissani. Once in a lifetime kanda thing :)

Tuossa tilanteessa koko homman viehätys oli tietenkin myöhäisessä ajankohdassa. En tiedä, olisinko jaksanut kyseistä meininkiä täysin virkeänä kotiteatterissa. Haluan hiljaisuutta, jotta voin täydellisesti upota elokuvan maailmaan ja nauttia äänitehosteista. Joskun pieni hiljainen kuiskaus bestikselle voi olla paikallaan, leffasta riippuen tietenkin.

Elokuvissa käynti on ihanaa, enkä voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa (ei, minä en ole bilehile :p). On kuitenkin paljon asioita, mitkä voivat todella häiritä leffakokemusta. Sipsit ensinnäkin pitäisi teattereissa kieltää lailla, se rouskutus ja pussin rapina kuuluu kaikkialle ja kesken elokuvan Herkän Hetken se todella ottaa hermoon. Häiritsevää henkilökohtaisella tasolla on myös, jos se takapulpetin ihana renttu istuu lähellä, eihän siinä pysty leffaan keskittymään ;) Myös liikuntatunnilla ansaitut kipeät jäsenet vievät huomion elokuvasta mukavan asennon löytämiseen, mikä saataa parhaimmillaan kestää tunteja. Sitten on tietysti mahdolliset sähkökatkokset, äkisti puhkeava räkätauti ja vaikka mitä muuta...

Juuri nyt haluaisin kuitenkin julistaa itseäni eniten häiritseväksi asiaksi teatteriin eksyneet teinixit. Mikään ei ärsytä niin kuin jatkuva kälätys ja kikatus, piippaavat kännykät ja muu lajille ominainen käyttäyminen, mistä saa koulussa enemmän kuin tarpeekseen *irvistys* Miksi tulla elokuviin, jos leffaa ei aio seurata? Ne teinixit, jotka kuitenkin kiinnittät huomiota leffaan, oavt yhtä pahoja. Joka kerta Frodon ilmestyessä kuvaan, kuuluu ihastunutta kiljuntaa ja ulkonäön kehumista. tai kenen hermoja ei Kuninkaan paluun lopussa häiritsisi jostain kuuluva surkean kimeä parkaisu "ei saa jättää Legolasta!" *aaaargh*

Mielenkiintoisena kokemuksena on myös pidettävä sitä, kun teatterissa olemme vain minä ja kaverini. Olihan siinä aika reteä olo, mutta ennen leffan alkua täydessä hiljaisuudessa ei kumpikaan uskaltanut liikahtaa penkin natinan takia :D

Vaikka todella huumaavia elokuvankatselukokemuksia onkin harvassa, on se silti kaiken vaivan arvoista, and I just love it no matter what.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #19 : Kesäkuu 06, 2004, 17:27:33 »
Mielestäni elokuvateatterin tunnelma koostuu popkornin hajusta, pimeästä ja mielestäni tärkein on musiikki joka "tärisee" kehon läpi, varsinkin bassot. Vaikuttavampaa kuin kotona. Ja isot screenit, esim. Helsingin Tennispalatsi on loistava..*henkäisy* En ala selittämään TSH:sta , älkää pelätkö. Muut ovat sen tainneet jo tehdä puolestani.

Inhoan hihittäviä tai nauravia ihmisiä, sekä karkkipussin rapistelijoita ym. sipisijöitä. Haluan katsoa elokuvani hiljaa. Käyn yleensäkin aika harvoin elokuvissa, kun ei ole rahaa, mutta silloin kun käyn, tunnelma on huikeampi koska siihen ei ole "tottunut". Tunnelmaan kuuluu myös se, että jää katsoman lopputekstit viimeiseksi hiljentyneeseen saliin kun kaikki muut ryysäävät ulos. Kruunaus elokuvaillalle, ja tavallaan asteittainen paluu arkeen.

Chervil

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #20 : Kesäkuu 06, 2004, 20:01:01 »
Elokuvien tunnelman saa aikaan mahtavat äänitehosteet, täysinäinen yleisö ja siellä vallitseva hiljaisuus. Käyn katsomassa elokuvateattereissa elokuvat joita "ilman" en pärjää, muut saa jäädä. Kotikaupunkini elokuvateatteri on vanha, vetoisa ja luultavasti hiukan homeinen, mutta se osaltaan luo sitä tunnelmaa. Olen niin kotiseutu rakas, etten osaa käydä muissa teattereissa katsomassa leffoja, sillä kaipaisin niitä ihania penkkejä joista ei pitkän istumisen jälkeen meinaa päästä ylös. Yritän saada lipun aina ensi-iltaan, jolloin yleisönä on lähinnä aikuisia. Mikään ei nimittäin saa minua raivotumaan pahemmin kuin kesken elokuvan kohokohdan joku lähtee kiljuvan pikkulapsen kanssa törttöilemään vessaan. Kaikki kääntyvät katsomaan ovelle ja siitä seuraa yleistä hälinää. Katsomossa minun täytyy päästä eturiviin sillä likinäköinen kun olen en muualta näe :P

Juliette

  • Ankeuttaja
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #21 : Kesäkuu 07, 2004, 00:47:59 »
Näytökset keskellä päivää, ei ihmisiä, pieni sali, se on perfetto. Kotoinen tunnelma.
Käyn leffassa Helsingissä, yleensä Tennispalatsissa koska minulla on kymmeniä vapaalippuja sinne, joten muista elokuvateattereista en oikein mitään tiedä.

Ärsyttävän paniikkihäiriön takia en leffateatterissa tykkää käydä, varsinkaan ensi-illoissa, jolloin salit on täynnä ihmisiä.
Jos pääsen kunnolla keskittymään elokuvaan, unohdan ympäristön ja samalla itseni, mutta jos jokin salissa (puhe, yskintä, hihitys, paperien rapina) saa huomioni taas kiinnittymään ympäristöön, ahdistun ja lähden heti salista ulos.
Siitä syystä pyrin aina käymään leffassa päivällä, jolloin yleisöä ei niin runsaasti ole. Tiedän, että muita ihmisiä ärsyttää jos joku kesken elokuvan johonkin häipyy, ja tuntuu erittäin nololta poistua täydestä salista. Paremmin keskityn myös, jos istun edessä näkemättä muita ihmisiä. Jotenkin muut ihmiset jo pelkällä olemassa olollaan vaikuttavat minuun sillä tavalla että ahdistun, varsinkin kun pitäisi johonkin keskittyä.

Inhottavinta mitä elokuvateattereissa on, ovat ihmiset jotka näytöksen aikana syövät jotain todella pahan hajuista ruokaa, esim. pekonia. Jo pelkät tuoksut voivat pilata koko leffan, vaikka se hieman hassulta kuulostaakin.
Popcorn on ok, siihen on leffassa käydessä tottunut, mutta sitä pekonin syöntiä ja siitä aiheutuvaa mussutusta ja hajua näytöksen aikana inhoan. Vieressäni on monta kertaa istunut joku, joka leffan aikana mässää pekonia.
Lisäksi hymähtelijät. Argh, hyvin ärsyttäviä. Hymisevät aina jos elokuvassa on hiemankin huonommin editoitu kohta tai heidän mielestään huonoa huumoria.
Tapoihini ei kuulu ääneen arvostella elokuvaa näytöksen aikana ollenkaan, saatan nauraa tai itkeä, mutta en puuskahtaa: "Just joo," "pyh pyh" tai "mmm-m".

Teatterin tunnelma on onnistunut jos saan itseni kunnolla keskittymään elokuvaan, jos elokuva on hyvä, ja jos vieressäni ei istu ketään pekonin mässääjää.

Poissa inzu unicorn

  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #22 : Kesäkuu 07, 2004, 09:54:08 »
Minä taidan olla todellinen nipottaja. Minua häiritsee kaikki, pienetkin häiriöt, jos annan niitten häiritä. Mutta on muutama asia, mikä pitäisi olla kiellettyä elokuvateattereissa.

Kun olin katsomassa Harry Potter ja Viisasten Kiven, niin häiriköt olivat omat kaverini. Ne kikatti ja supisi ja häiriköi muutenkin. Ihan lopussa ne hihitti niin hillittömästi, että edessä istuva nainen joutui (vihaisesti) käskemään niitä olemaan hiljaa. Ja minua hävetti. Koskaan en enää niitten kanssa mene elokuviin.

Viimeksi, kun olin elokuvissa katsamassa The Day After Tomorrow, lähelläni istui neljän hengen porukka jotain 16-vuotiaita, jotka hölisi ja rapisteli pussejaa koko ajan. Lisäksi ne kommentoi koko ajan leffaa: "Tää on ihan paska, lähetään menee!" Ne ramppasi koko ajan vessassa ja kaksi poistui kesken elokuvan. Ne toisetkin oli jo menossa, mutta jäivät ovella katsomaan elokuvaa (ja valoa tulvi sisään). Lopulta ne hipsi takaisin paikoilleen ja paristeli koko loppuajan ja kännykät vilkkui. *argh*

Se on tosi ärsyttävää, kun edessä istuu joku hongankolistaja, niin ettei näe mitään. Eikä siitä viitsi mennä sanomaan. On melkein pakko vaihtaa paikkaa.


Lainaus käyttäjältä: "Derica Tonks"
Olin katsomassa Titanicia (silloin joskus kun se tuli) ja takanani istui jokin mies, joka hölötti aika kuuluvasti "Älä mene enää sinne" ja "Pysy siellä veneessä vaan!", kun Rose meni pelastamaan Jackia ja sitten loikkasi veneestä takaisin laivaan.

     *naur*

Paras tunnelma on kieltämättä silloin, kun katsomo on täynnä ja kaikki ovat mukana elokuvassa. Ja minun lähelläni ei istu häirikköjä :)

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #23 : Kesäkuu 07, 2004, 23:10:49 »
Lainaus käyttäjältä: "inzu unicorn"
.

Viimeksi, kun olin elokuvissa katsamassa The Day After Tomorrow, lähelläni istui neljän hengen porukka jotain 16-vuotiaita, jotka hölisi ja rapisteli pussejaa koko ajan. Lisäksi ne kommentoi koko ajan leffaa: "Tää on ihan paska, lähetään menee!" Ne ramppasi koko ajan vessassa ja kaksi poistui kesken elokuvan. Ne toisetkin oli jo menossa, mutta jäivät ovella katsomaan elokuvaa (ja valoa tulvi sisään). Lopulta ne hipsi takaisin paikoilleen ja paristeli koko loppuajan ja kännykät vilkkui. *argh*


Voin kai kokemuksesta sanoa, ettei niin pientä elokuvateatteria olekaan etteikö sinne ilmestyisi tätä ryhmää. Välittömästi valojen pimenemisen jälkeen alkaa rapina, pullonkorkkien availu, kommentit virheistä, naureskelu dramaattisissa kohdissa yms. En tiedä, tulevatko he sitten paremman tekemisen puutteessa vaiko itseltään salaa tyyliin surkea leffa (mutta pakko nähdä). Kai se on vanhanaikaista, mutta pyrin keräämään tunnelmaa itselleni lähden elokuviin. Otan hiukan selvää mistä on kysymys jne. mikä ei ole suuri vaiva - mainoksista ja muusta on jotakin hyötyä. Tämä keino auttaa aika usein häiriköitä vastaan ja myös silloin kun elokuvaa on katsomassa viisi ihmistä. Mutta täydessä salissa joka tosiaan katsoo filmiä on sitten vielä hienompaa olla (tv-ruutu on tv-ruutu on tv-ruutu.)
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Elokuvateatterin tunnelma
« Vastaus #24 : Kesäkuu 08, 2004, 11:52:01 »
Minä pidän eniten, jos porukkaa on vähän. Silloin keskittyy parhaiten eikä ala seuraamaan muiden ihmisten tekemisiä. Harry Potterissa ja TSH:ssa ihmisiä oli niin paljon että oli jotenkin vaikea keskittyä, varsinkin TSH:ta katsoessa. Sillon moni ravas muutenkin vessassa ja kaikki touhus jotakin. Kyllä musta on parempi kun on vähän porukkaa.