Kirjoittaja Aihe: Manic Street Preachers  (Luettu 3293 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Tohvelieläin

  • Vuotislainen
Manic Street Preachers
« : Syyskuu 30, 2003, 15:32:33 »
Aihetta en löytänyt tästä bändistä, vaikka se semmoisen tähän foorumiin ansaitsisikin, joten minun pitää uhrautua ja avata ensimmäinen topiccini oman Vuotis-historiani aikana.

Eli yhtyeessä soittavat
James Dean Bradfield - kitara, laulu
Nicky Wire - basso
Sean Moore - rummut

Bändiin kuului myös Richey James-niminen mies. Hän toimi kitaristina, mutta kärsi mielenterveysongelmista ja otti ja katosi teille tietämättömille siinä 90-luvun puolessavälissä.

Lisää bändistä tällä sivulla: http://www.manics.co.uk/
(En jaksa nimittäin itse kirjoittaa enää faktoja bändistä.)

Itse löysin Manicsit melko myöhään - This Is My Truth, Tell Me Yours oli ensimmäinen levy, jonka hankin. Olin siihen mennessä kuullut kappaleet Design for Life ja If You Tolerate This Your Children Will Be Next. Levy ei ollut huono hankinta - siinä ei ollut yhtään huonoa kappaletta - ja pian sitten hankinkin myös levyn Everything Must Go, joka oli bändin ensimmäinen albumi Richeyn lähdön jälkeen. No, eihän sielläkään ollut huonoja lauluja, ja siitä lähtien olen ollut Manicsejen suuri fani.

Suosittelen lämpimästi.

Pyydänkin nyt, että kertoisitte omia kertomuksia ja kokemuksia bändiin liittyen, lempikappaleita ja -albumeita ynnä muuta mukavaa.

Poissa Tohvelieläin

  • Vuotislainen
Manic Street Preachers
« Vastaus #1 : Lokakuu 01, 2003, 15:15:53 »
Heh. Kieltämättä nimet ovat kyllä hiukan liian pitkiä, että siinä mielessä ei tuo nyt mikään tyhmä valittamisen aihe ollut. Ja nuo kitarasoolot ja muut ovat kyllä usein vähän liian vaikeita omille soittotaidoillenikin, myönnän. Onko kukaan muuten nähnyt bändiä livenä? Se olisi ollut varmaan hieno kokemus.

Poliittisuudesta ei muuten kannata välittää liikaa. Useimmat sanoitukset ovat kaikkea muuta kuin poliittisia, mutta onnistuvat silti olemaan hyvinkin syvällisiä. Richeyn sanoitukset jopa liiankin kanssa. (Menee joskus yli ymmärryksen.)

Miss Wire

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #2 : Lokakuu 03, 2003, 00:48:39 »
Richey ollut solisti?? O_O noup. Kyllä se on James aina ollut.

Niin, Manicsit on yksi lempibändeistäni. Olen pitänyt yhtyeestä nyt muutaman vuoden, kiinnostuin niitä aikoja kun "If you tolerate this..." alkoi soida radiossa.

Nyt omistan bändin kaikki levyt (paitsi en Forever Delayedia, kun minusta ei ollut järkevää ostaa uudelleen lauluja, jotka omistan jo. Ja mielestäni tuo kokoelma ei anna hyvää kuvaa yhtyeestä.), ja joitain singlejä ja bootleggejä. The Holy Bible on ehdottomasti suosikkilevyni. Synkkä ja ahdistava, kappaleet tummasävyisiä ja vihaisia, ja sanoitukset... oi, aivan käsittämättömän upeita. Ei tosin nekään erityisen hilpeitä. Mutta yksi parhaita puolia bändissä onkin laulujen sanoitukset, ne on antaneet minulle paljon ajattelemista. Ja minua kyllä kiinnostaa kovasti myös se poliittisuus.

Olen nähnyt Manicsit livenä kolme kertaa. Provinssirockissa 99 ja 01, ja tänä vuonna Ruisrockissa. Ruisrock oli ehdottomasti paras noista. Upea tunnelma, ja bändi soitti harvinaisempiakin kappaleita. En olisi ikinä voinut kuvitella, että joskus kuulisin Die In The Summertimen livenä, mutta olin väärässä. Se oli ehkä se kaikkein paras hetki, vaikka muutenkin siellä oli aivan liian ihanaa. Ja olin ihan eturivissä ^_^

Simon Pricen kirjoittama kirja 'Everything (A Book About Manic Street Preachers)' on muuten todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä - vaikka siinäkään kaikki ei ihan totuudenmukaista olekaan. Suosittelen silti.

Ja muutama linkki lisää:
http://www.meisseli.net/manics/
http://www.staybeautiful.net/
http://www.manicjunk.co.uk/

Poissa Tohvelieläin

  • Vuotislainen
Manic Street Preachers
« Vastaus #3 : Lokakuu 04, 2003, 13:34:46 »
Jep. Richey oli kitaristi :P

Annan täällä hurjasti väärää tietoa. Niin eli James on ollut aina laulaja + nykyään bändin ainoa kitaristi ja Richey oli ennen katoamistaan kitaristi ja sanoittaja. Nykyään sanoitukset tekee basisti Wire.

Ehkä parempikin, että Manicsit ovat jättäneet täydellisen melankolisuuden. Siinä alkaa jo itse masentua kun kuuntelee vanhempaa tuotantoa. Syyttäkäämme tästä tyylinmuutoksesta Nicky Wireä, joka on suorastaan ylipositiivinen kuuluakseen Manicsiin.

Miss Wire

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #4 : Lokakuu 04, 2003, 20:32:21 »
... ja Richeyhän olikin aivan loistava kitaristi... muuten suorastaan täydellinen, paitsi että ei osannut soittaa kuin ehkä kaksi sointua :) Richey oli aivan surkea kitaristi, mutta näytti kyllä hyvältä lavalla. Katselin kerran yhden kaverini kanssa Manicsien livevideota, siinä oli Richeykin. Kaverini (joka osaa soittaa kitaraa aika hyvin) kommentoi Richeytä että "ei kukaan, joka osaa soittaa kitaraa, pitele kitaraa tuolla tavalla!". Eli musiikillisesti Richey ei ollut bändissä turhan oleellinen, sanoituksien ja visuaalisuuden jne. puolesta kylläkin.

Eipä Nickykään nyt mitenkään yltiöpositiivinen ole miun mielestä (kuuntele This Is My Truth Tell Me Yoursia....), mutta kieltämättä sen kirjoitustyyli on ihan erilainen kuin Richeyn. Senhän huomaa jo The Holy Biblellä, kun vertaa Richeyn lyriikoita Nickyn tekemiin. Mutta Nicky on niin suloinen, hömppä imuroiva kotirouva. Outo mies. (ja lopetan asiattoman ihkutuksen heti alkuunsa)

Crookshanks

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #5 : Lokakuu 05, 2003, 19:09:07 »
Oy nöy! Mun ex-lempibändi. (Tuossa ei siis ole mitään vihamielisyyttä tai inhoa, innostus on vaan vähän päässyt lopahtamaan.)

This Is My Truthblbla oli ENSIMMÄINEN levyni joka on kunnon musiikkia.  Olin ehkä 12-vuotias kun ostin sen, ja rakastuin. Se musiikki oli niiiiin kaunista ja koskettavaa. Saattoi siihen vaikuttaa sekin että sitä ennen olin kuunnellut lähinnä spaissareita. X)
Sitten ostin Everything must gon. Ja hikkupiljaa muutkin levyt ja jonkun manics-kirjan ja keikkavideoita liityin manics-Webcommunityyn (kävin kerran miitissäkin, olin jotain 13wee. X)) Voi että minä fanitin. Sprayasin (???) semmosen Motown junk-paidankin. Ja voi vizi se Nicky oli söpö ja lutunen. Voi että miten se pomppi niillä keikoillansa niissä hamosissaan. *pyörtyy* Mulla on leikekirja vieläkin tallella. Ja punaista tiikeritakkia käytän vieläkin. Puuhkakin on joskus ollut harteilla. (no, vappuna lähinnä. :P)
Mutta arvatkaa sitä tuskaa kun en saanut lippua Provinssirockiin kun olin menossa ko. bändiä katsomaan. Ja olikos se 2000 vai 2001 vuosi kun olin menossa oikein keikalle helsinkiin, ihan innoissani suunnittelin kaikkea mutta SE KIERTUE PERUTTIIN N VIIKKOA ENNEN!!!!! *itku*

No joo. Mutta musiikkihan on pääasia. Holy Bible on kyllä yksi maailman parhaista levyistä. Todellinen häpeä ettei sillä kokoelmalevyllä ole kuin Faster. Helmiä ovat ehdottomasti esim. iki-angsti Motorcycle Emptiness, koko Holy Bible, La tristesse durera ja ehkä Roses in the hospital (muuten Gold against the soul on aika syvältä :P), Design for life(mulla on se soittoäänenä! =)) ja loistava Motown Junk. Harmittaa ihan vietävästi kun se ei ole sillä Lipstick Traces albumilla. Kun en millään viitsisi sitä kokoelmaa ostaa kun on kaikki muut kappaleet jo levyllä. *damn* Know your enemy ei sen sijaan ole hirveästi iskenyt. On se ihan OK, mutta...

Oi minkä nostalgian puuskan sainkaan. Taidankin mennä tästä kuuntelemaan vähän musiikkia... *dumppidumppiduuu...* 8)

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #6 : Tammikuu 29, 2004, 21:07:48 »
Joopa joo. Kirjotin puoli tuntia Manicseista tähän, mutta kappas, yhtäkkiä ikkuna sulkeutui.. Eikun vain uudestaan kirjoittamaan. A.r.g.h.

Niin. Manicset. Joopajuu. Miksi pitää rakastaan jotain bändiä näin paljon?

Se alkoi joskus viime keväänä koulunpihalla laulaen If you tolerate this –rallatusta ja yrittäen mongertaa bändin nimeä oikein. Aktivisemmaksi muuttui kesällä La tristesse dureran ( me oikeasti luultiin että Richey soittaa soolon) ja You stole the sun from my heart – biisien ja kaverini selityksien mukana. ( Erittäin sydäntä särkevää oli kuulla, että Nicky on purskahtanut itkuun eräällä keikalla Richeyn lähdön jälkeen. ) Olen erittäin ylpeä, että ensirakkauteni eivät ole suosituimmilta albumeilta The Holy Bible ja Everything must go, vaan juuri Gold against the soul ja This is my truth tell me your –kiekoilta, joita on haukuttu joissain piireissä aivan liikaa. Mielestäni on aivan kohtuutonta sanoa, että Gold against the soul on syvältä, sillä jos huomenna joku bändi julkaisi Gatsin, olisivat ihmiset, kaverini sanojen mukaan, polvillaan.

Omistan kolme ensimmäistä studioalbumia, sekä kokoelmalevyn Forever Delayed ja cover/b-puoli cd:n Lipstick Tracers. Ostin myös Forever Delayed dvd:n, jossa on kaikki yhtyeen musiikkivideot, sekä remixejä ja kuvia Mitch Ikedan kamerasta ( t.a.i.d.e.t.t.a. ). Sitten on joitain bootleggejä ja haastatteluja, yhteensä noin kolme tuntia. [Edit: On tuota krääsää kertynyt, (kasettikin)sinkkuja, kaikki levyt, blabla.]

Richeyn katoamista en sen enempää kommentoi. Minua lohduttaa se, että hän teki niinkuin itse parhaaksi katsoi (Nickyn sanoja lainaten), eikä kukaan häntä (luultavasti) pakottanut lähtemään. Henkilökohtaisesti uskon hänen olevan elossa.

Lainaus
Ehkä parempikin, että Manicsit ovat jättäneet täydellisen melankolisuuden. Siinä alkaa jo itse masentua kun kuuntelee vanhempaa tuotantoa. Syyttäkäämme tästä tyylinmuutoksesta Nicky Wireä, joka on suorastaan ylipositiivinen kuuluakseen Manicsiin.


:D Joo, Nicky suorastaan pursuu positiivisuutta.

Don't want no friends
Don't want useless fuckers knocking at my door
Poxy fucking assholes following me
Don't you understand that I fucking despise
Every single living organism?


Voih Nicky. Niin minäkin sinua.

Lainaus
Richey oli aivan surkea kitaristi, mutta näytti kyllä hyvältä lavalla. Katselin kerran yhden kaverini kanssa Manicsien livevideota, siinä oli Richeykin. Kaverini (joka osaa soittaa kitaraa aika hyvin) kommentoi Richeytä että "ei kukaan, joka osaa soittaa kitaraa, pitele kitaraa tuolla tavalla!". Eli musiikillisesti Richey ei ollut bändissä turhan oleellinen, sanoituksien ja visuaalisuuden jne. puolesta kylläkin.


Minusta juuri tuo Richeyssä on niin kamalan herttaista. Näyttää, kuin hän ei välistä oikein mitä tehdä sillä kitaralla sillä lavalla. ( tai mikillä.. eräällä keikalla hän katselee mikkiä "tähänkö pitäisi taustalaulaa?" -ilmeellä )
Uskon kuitenkin, että Richey on osannut soittaa jonkunverran kitaraa, vaikka ei ehkä taitanutkaan noita Jamesin ja Seanin vaikeita sointuja (Richeylle vaikeita) , mitä he biiseihin laittoivat.

Nykyään Manicsien muusikki on edelleen, tottakai, laadukasta, tosin uusimmasta Everything will be -kappaleesta en mene takuuseen. Uskon, että seuraava albumi tulee olemaan tasokas, koska Manicset eivät kykene tekemään kokonaan paskaa levyä. Jäämme odottamaan.

srjbox,

Akemi

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #7 : Tammikuu 29, 2004, 23:53:09 »
En ole nähnyt kertaakaan liveenä, ja omistan vain kolme cdtä ja yhden kokoelman. Hyvää musiikkia ja tykkään.

Sanoitukset ovat loistavia. Ostin jotain, arviolta heitän nyt, että vuosi sitten Manicsien levyn Generation Terrorists, joka on täynnä aivan loistavia biisejä. Mainittanee ainakin So dead, Stay beautiful ja Crucifix kiss. Tämän kirjoitettuani ehkä jokainen true-manicsfani alkaa inhoamaan minua; mutta pidän eniten (kaikista manics levyistäni mitä omistan) niin ehkä tästä levystä.

The Holy Bible on varmasti yksi parhaimmista levyistä, mitä on koskaan tehty. Mielestäni levyllä ei ole ainuttakaan huonoa biisiä, ja hyvistä biiseistä on vaikea heittää yksittäistä suosikkia ilmoille. Jos yksi biisi kuitenkin pitäisi sanoa, niin sanoisin Of walking abortion. Kuten aikaisemmin on sanottu, levy on tunnelmaltaan todellakin tumma.  

This is my truth tell me yours cdltä lempi biisini on Tsunami. Vaikka vallan ihana on myös tämä My little empire. Nobody loved you on todella nyyhkytysbyäää-biisi, juuri mukavalla tavalla (poltellaan kynttilöitä ja fiilistellän).

.....Ja omistan Forever Delayedin.

Babes on the run with poisoned lips


Muuten, miss Wire Simon Pricen kirjoittama kirja 'Everything (A Book About Manic Street Preachers)' on muuten todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä - vaikka siinäkään kaikki ei ihan totuudenmukaista olekaan. Suosittelen silti.   Selittäisitkö? ^___^

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #8 : Tammikuu 30, 2004, 11:58:26 »
Lainaus käyttäjältä: "Akemi"
Tämän kirjoitettuani ehkä jokainen true-manicsfani alkaa inhoamaan minua; mutta pidän eniten (kaikista manics levyistäni mitä omistan) niin ehkä tästä levystä.


No ei ainakaan tämä true manicsfani.  :)  Itse pidän myös Generation Terroristia parhaimpana kokonaisuutena. Koko bändillä tuntui menevän niin hyvin, myös Richeyllä, toisin kuin The Holy Bible aikana. The Holy Bible on musiikillisesti aivan helvetin hieno, ja parhain biisi on Faster. Musiikillisesti, siis jos pystyy kuuntelemaan levyä miettimättä henkilöiden vaikeita aikoja ja miettii ammatillisesti vain musiikkia (mikä minulta ei oikein onnistu), cd on parempi.  Monet kyllä protestoivat kun pistän gt:n thb:n edelle, mutta enpä jaksa pahemmin välittää, varsinkin kun on kyse kokonaisuudesta.

Sigh, tulipa selitystä  :shock:

srjbox,

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #9 : Tammikuu 31, 2004, 01:06:54 »
No niin, päätinpäs sitten kirjoittaa tännekin Manicseista.
Omistan neljä levyä, kaksi kokoelmaa ja kaksi dvd-julkaisua yhtyeeltä. Lisäksi jotain neljä levyllistä kaikenmaailman sekalaista sälää, harvinaisuuksia, liveraitoja, haastatteluja jne. Sitten tietysti pitäisi ostaa myös Forever Delayed -kirjanen. Olen myös lukenut Everythingin, joka oli ihan hyvä mutta siitä ei tiedä ollenkaan mikä on totta ja mikä ei. En ole nähnyt ikinä livenä, nyyh nyyh, mutta tarkoitus kesällä olisi enkkulaan lähteä ja siellä jossain ne myös nähdä. (minulla on aina niin selkeät suunnitelmat kaikesta...)

Lempilevyni on Everything Must Go. Omistan tämän lisäksi siis levyt Generation Terrorists, The Holy Bible ja This Is My Truth Tell Me Yours. Vaikka kaikkien Manicsfanien lempilevy näyttääkin olevan Holy Bible, rakastan sitä eskapismin ja tietynlaisen vapauden tuntua, joka Everything Must Go:lta välittyy. Se tunnelma on jotain aivan uskomattoman kaunista, ja onhan siinä kuitenkin bändin kaikkien aikojen paras biisi, A Design For Life. Muita ihania biisejä levyltä on esim. No Surface All Feeling, Elvis Impersonator: Blackpool Pier ja Enola/Alone, vaikka oikeastaan kaikki levyn biisit voitaisiin asettaa singleiksi yksinään. Sanoituksetkin ovat upeita, ja tosiaan olenkin tainnut hehkuttaa sitä tunnelmaa mikä siltä välittyy. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempilevyistäni.

Pidän kamalan paljon myös The Holy Biblestä ja This Is My Truthista. Vaikka kaikki sanovat, että nämä kaksi levyä ovat kuin vastakohdat toisilleen, ei se minusta nyt ihan niin ole. Molemmat ovat kauhean masentuneita, tai lähinnä Holy Biblellä se on raivoisaa kun taas This Is My Truth alkaa "hymnillä luovuttamiselle", The Everlastingilla. Erona näillä kahdella on se, että kun kuuntelen Holy Bibleä tekee mieli mäsäyttää pää seinään, ja kun kuuntelen This Is My Truthia alkaa itkettämään ja tulee luovutusolo.

The Holy Bibleltä pidän biiseistä luultavasti eniten avausbiisi Yesistä, mutta olen kuunnellut obsessiivisen paljon myös biisiä P.C.P. Muita hyviä ovat Faster, This Is Yesterday ja tuo Of Walking Abortions. Ainoa biisi josta en välitä ollenkaan on nimeltään She Is Suffering, ja sen lyriikat ovat auttamattoman huonot verrattuna levyn muuhun materiaaliin ja muutenkin biisi on liian nihilistinen minun makuuni. Mutta myös ne pelottavimmat raidat, Intense Humming Of Evil ja Mausoleum, jätän väliin kuunnellessani, siitä syystä että pelottavat liikaa. Canadian Holy Bible -version Revolista on maailman paras, paljon parempi kuin se tylsä levyversio.

Truthilla minua viehättää eniten se kauneus ja rauhallisuus, mikä siltä levyltä välittyy. Myös, ehkä yllättävä kommentti, Jamesin kitarasoolot ovat tällä levyllä hienoimpia. Yksinkertaisuus on valttia, minusta. Lempibiisejäni ovat tältä levyltä oikeastaan kaikki kuusi ensimmäistä, mutta jos vain pari pitää valita niin ne ovat The Everlasting, If You Tolerate This, Tsunami ja Black Dog On My Shoulder. Jonain yönä rakastuin täydellisesti myös Be Naturaliin. Lyriikallisesti viehättävin on Tsunami, luultavasti tosin siksi että pidän kauhean paljon sanoista kuten Forever ja lauseista kuten "For you my dear sister", joten se vaikuttaa. Lisäksi se juttu koko biisin taustalla on todella kiinnostava.

Mutta Generation Terroristsin innosta ja siitä nuoresta anarkiajutusta pidän äärettömän paljon. Sitä kuunnellessa tulee aina todella vänkyrä olo, sellainen hömppä. Kun Manicsit olivat nuoria ja innoissaan kaikesta, vakuuttivat myyvänsä 16 miljoonaa levyä ja lopettavansa sen jälkeen, kuolevansa nuorena ja jättävänsä hyvännäköiset luurangot jälkeensä. Kaikki tuollaiset, 4real, Michael Stipe -kommentti ja kaikki. Lempparibiisejäni tältä levyltä ovat luultavasti Stay Beautiful, Little Baby Nothing, Motorcycle Emptiness (se riffi. oikeasti. kylmät väreet), Love's Sweet Exile ja onhan niitä muitakin.

Olen myös tutustunut (kirjasto on ystävä ja sillai) Gold Against The Soul -ja Know Your Enemy -levyihin. GATSilla ehdottomasti yksi parhaista jutuista on ne sisäsivujen valokuvat, kaunista. Lisäksi joku Roses In The Hospital on vaatimattomasti yksi Manicsien hienoimmista biiseistä, pidän paljon myös From Despair To Wherestä?, Sleepflowerista, Life Becoming A Landslidestä ja La Tristessesta.

Know Your Enemy ei ole ehkä ihan niin tuttu, eikä se kyllä niin hirveän hyväkään ole. En muutenkaan pidä tuollaisista "paluu juurille"-levyistä. Pidän eniten biisistä Let Robeson Sing, mutta myös So Why So Sadista. En tajua miksi sitä vihataan niin paljon, sehän on aivan loistava. Ja ngh sen Nickyn ääntä Wattsville Bluesissa! Myös Miss Europa Disco Dancer on hyvä.

Lempparibiisini toiselta kokoelmalta (Lipstick Traces, siis) ovat Prologue To History, Sepia ja Judge Yourself. Yksi biisi, joka on loistava ja joka ei tälle kokoelmalle päässyt, on Montana/Autumn/'78 joka on siis aivan loistava upea. Mutta siis niin. Prologuen pianoriffi ja sanoitukset herättävät kylmiä väreitä, Sepia on niin kaunis ja Judgea tuskin hirveästi tarvitsee perustella. Mielestäni LT:n perusteella saa paremman kuvan yhtyeestä kuin FD:stä, joten jos haluaa informatiivisemman pakkauksen kannattaa hankkia LT. Coverbiiseistä lempparini ovat Take The Skinheads Bowling ja Bright Eyes. Jameeees.

Lempityyppini Manicseista on ehdottomasti Nicky. Aluksi fanitin kauheasti Richeytä, mutta jotenkin... älkää käsittäkö väärin, mutta hänen maailmankuvansa tuntuu kauhean kapealta ja nihilistiseltä. Ja lisäksi ärsyttävät mielettömästi ne typerät teinifanit jotka ovat notta "iiixx tulizpa ze RICHIE tacazin q mÄ haLuIZIn lohDDuttAA ziTä q me voiDaiZ ziT yMMärTää ToiSiamMe!11". Teini-angsti-idoli:p vaikka olihan se älykäs ja kaikkea ja sillä oli poskipäät, mutta Nicky tuntuu paljon inhimillisemmältä ja hänen lyriikkansa maailmankuva on laajempi ja tavallaan.. en osaa selittää, mutta olisi vaikea kuvitella että Richeyn lyriikoita jaksaisi esimerkiksi viittä levyllistä peräkkäin. Mutta totta, Richey oli äärettömän älykäs ja tiesi paljon asioista, ja koko Holy Biblen lyriikka, jokainen lause ja sana on täyttä runoutta ja neroutta. Mutta pointtini oli, että sellaiseen puutuisi monen levyn jälkeen.

Sitä paitsi Nicky käyttää polvisukkia ja on äärettömän inhimillisen ja sympaattisen oloinen tyttö. Hänen ilmeensä ovat eläviä ja hänellä on rock n rollin upein ja levein virnistys.

(Mutta Jameskin on ihana! Valkoinen Gibbe! Little Baby Nothing -video! Nghgnghgn!)

-Kuuttis

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #10 : Tammikuu 31, 2004, 14:14:19 »
Alright. Se on sitten sun mielipide. Itse rakastan sitä mitä he alussa edustivat ja sitä kaikkea mitä siihen sisältyi. Ei millään pahalla, ja kaikella kunnioituksella, mutta nykyään Manicset ovat tylsiä. Eikä siinä mitään. Kuten Richey sanoi, tuskin bändi pysyy samanlaisena 15 vuotta.

Kyllä ne osaa edelleen musikkkia tehdä, ja ne on loppujen lopuksi ne samat ihmiset. Nickyn inhimillisyydestä en nyt sano tässä mitään, siitä voimme puhua vaikka msn:ssä.

Odotan paljon tulevalta levyltä, ja toivon että voivat lopettaa tuntien, että takana on hyvä musiikkiura ja että viimeinen levy myös tukisi sitä.



srjbox,

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #11 : Tammikuu 31, 2004, 19:19:33 »
Lainaus käyttäjältä: "zaNNa"
Alright. Se on sitten sun mielipide. Itse rakastan sitä mitä he alussa edustivat ja sitä kaikkea mitä siihen sisältyi.

Öh? Missä vaiheessa sanoin että se, mitä ne alussa edustivat ei ollut hyvää tms. ja etten pitäisi siitä? o_O;; (niin ja miten "he ovat nykyään tylsiä" -kommentin voi käsittää jotenkin muuten kuin pahalla tavalla? :p)

Lainaus
Kyllä ne osaa edelleen musikkkia tehdä, ja ne on loppujen lopuksi ne samat ihmiset.

En ole samaa mieltä alkuunkaan. Soittotaito on kehittynyt, musiikkityyli on vaihtunut ja kyllä he ihmisinäkin erilaisia ovat. En tiedä yhtään ihmistä joka ei olisi muuttunut viidentoista vuoden aikana, kun tyyppien ura nyt kuitenkin on kestänyt niin kauan. Ja olisi se nyt todella kummallista jos tyypit eivät muuttuisi viidentoista vuoden ja miljoonien tapahtumien aikana suuntaan tai toiseen.

Miksi kaikki muuten ajattelevat että Manicsit hajoavat seuraavan levyn jälkeen? Onko multa nyt mennyt jotain täydellisesti ohi?

-Kuuttis

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #12 : Tammikuu 31, 2004, 23:45:55 »
Lainaus
Öh? Missä vaiheessa sanoin että se, mitä ne alussa edustivat ei ollut hyvää tms. ja etten pitäisi siitä?


Et missään. Enkä minä missään vaiheessa väittänyt että sanoit niin.

Ja tarkoitin lähinnä että kyllä ne vaan todellakin on ne samat ihmiset miksi ne syntyi. Etkös sinäkin ole vielä se sama ihminen 50 vuoden päästä? Ihminen muuttuu, mutta se on aina silti se sama. Sitä ajoin takaa.

Lainaus
(niin ja miten "he ovat nykyään tylsiä" -kommentin voi käsittää jotenkin muuten kuin pahalla tavalla? :p)


:D Siis tarkoitin että perheet ja kaikki. Koirat ja vaimot. yyh.


Lainaus
Miksi kaikki muuten ajattelevat että Manicsit hajoavat seuraavan levyn jälkeen? Onko multa nyt mennyt jotain täydellisesti ohi?



Niin, öh. Vihaan sanaa hajota. Se käy paremmin jollekkin 2 vuotta kestäville purkkiksille. Manicset lopettaa. Kuulin/luin joltain/jostain, että näin ehkä kävisi seuraavan levyn jälkeen. But y'know, rumours.

srjbox,

Miss Wire

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #13 : Tammikuu 31, 2004, 23:53:09 »
Akemi: Siitä Simon Pricen kirjasta... Bändi on itse joskus sanonut, että siinä ei kaikki ihan totta ole. (ja miten mistään bändistä kertovassa kirjassa voisi aivan kaikki olla totta?? O___o  )
Manicsit taisivat jossain vaiheessa hieman suuttua Pricelle... (jos en ihan väärin muista... paljon mahdollista tietysti)

Toivon, että bändi tajuaisi lopettaa ajoissa. En jotenkin osaa kuvitella 60-vuotiasta Nicky Wireä innoissaan pomppimaan lavalle ja käyttämään pörrötiaroita jne.

Kuuttis

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #14 : Helmikuu 01, 2004, 17:21:25 »
Tänään on muuten tasan yhdeksän vuotta Richeyn katoamisesta. Winter leaves still make me believe.

-Kuuttis

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #15 : Helmikuu 01, 2004, 17:36:23 »
Mikähän viikonpäivä se oli kun hän katosi? Olen taas ihan sekaisin. Olen taas ihan sekaisin.

srjbox,

barbabeau

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #16 : Syyskuu 24, 2004, 21:45:18 »
Uusi albumi Lifeblood ilmestyy 1. maaliskuuta. Jee.
Lokakuun 18. julkaistaan uusi sinkku The Love of Richard Nixon. Jee.

Avataristakin voi päätellä mitä olen Manicseista mieltä. Noin yleisesti ottaen enemmän kolahtaa kuitenkin vanhempi materiaali.

edittiä:oho, en voi kuin kehua zaNNan avatarvalintaa ;)

Tikara

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #17 : Lokakuu 03, 2004, 14:43:03 »
Minä pidän todella paljon. Tuolta hyllystä löytyy semmonen kokoelma levy, jossa on kahden CD:n mitalla kappaleita. Niitä on tullut kuunneltua ahkerasti, mutta lempikappaletta en viellä tiedä. Kaikki ovat niin hyviä! Niissä on tarttuva melodia, ja sanatkin ovat ihan hyviä. Innolla odottelen myös uutta sinkkua, voisin vaikka ostaa sen...
Itse bändien jäsenistä en niinkään tiedä, mutta on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Pitääkin kävästä noilla nettisivuilla.

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #18 : Lokakuu 04, 2004, 20:38:20 »
Lainaus käyttäjältä: "barbabeau"
edittiä:oho, en voi kuin kehua zaNNan avatarvalintaa ;)


:)

LifeBlood on kyllä kaunis levy, mitä nyt olen sitä kuunnellut. Manicset eivät vain osaa tehdä surkeaa musiikkia. Ei sillä että sitä tahdottaisikaan.

Ecera`s Darkness

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #19 : Lokakuu 05, 2004, 10:42:47 »
Muistan biisejä vuosien takaaa, ne ovat ihania!!
Isäni omistaa kyseisen yhtyeen jokaisen levyn ja niitä on tullut kuunneltua autossa kierrellessä Eurooppaa. Niinpä ne tuovat kaikki ihania muistoja mieleen.
Biisit ovat yleensä rentoja, erittäin mukavaa kuunneltavaa, kun haluaa rauhoittua..ne ovat siis rentouttavia näin yleisesti ottaen. Suosikkibiisiä en osaa sanoa, koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista! Laulut ovat mahtavia! Bradfieldin ääni on juuri sopiva biiseihin.
Itse yhtyeestä en paljoakaan osaa sanoa, enkä nyt sanoisi olevani sen suurin fani maailmassa, mutta pidän siitä paljon. Keskityn yleensä vain kuuntelemaan musiikkia eläytyen siihen, tämän bändin kohdalla, ja musiikin nautittavuus onkin tärkeimpiä pointteja!

Jep, mie midän:)

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #20 : Lokakuu 06, 2004, 17:54:42 »
Lainaus käyttäjältä: "Ecera`s Darkness"

Isäni omistaa kyseisen yhtyeen jokaisen levyn


Ihanko The Holy Biblen, Gold Against the Soulin ja Generation Terroristin? Mahtaakohan hän tietää kuka Richey oli? Vähän absurdia että jonkun isä diggaa Manicseja :).

Tikara

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #21 : Joulukuu 26, 2004, 16:37:35 »
Sain Lifebloodin joululahjaksi ja pidän siitäkin todella paljon. Empty Souls on aivan ihana, varmaan lempikappale koko CD:ltä.
Nyt minulla on siis tuo Lifeblood ja Manicsien The Greatest Hits -kokoelma CD. Pidän kaikista kappaleista mitä olen kuullut ja niitä jaksaa kuunnella aina... Mutta kun olin kuunnellut Lifebloodin kokonaan läpi, tuntui että Manicsien kaikki kappaleet ovat jotenkin aika samanlaisia. Tai ainakin noilta CD:iltä mitä minä olen kuunnellut. Tai että Manicsilla on jokin tietty tyyli, vaikka kappaleet olisivatkin erilaisia, niissä on aina se sama tyyli... Mutta silti rakastan tätä bändiä ja niiden kaikkia kappaleita, kaikki ovat hyviä.  
Ehkäpä en kirjoita tähän enempää, kukaan muu kuin minä itse ei varmaan tajua tästä mitään...

Poissa Tha Lil' Dobby

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/teealdee/twilight.html
Manic Street Preachers
« Vastaus #22 : Tammikuu 04, 2005, 23:24:50 »
Joopa joo. Eli Manicseista piti puhua. tai kirjoittaa.

Jotenkin aina.. tai aika kauan tiesin, että tykkäisin tästä yhtyeestä. Siltä se vaan tuntui, vaikka en ollut kuullut heiltä varmaan yhtään biisiä, tai olin ehkä, mutta en tunnistanut artistia. Sitten kerran otin rohkean askeleen ja sotin heidän levynsä- Forever Delayed, kai jonkin tyyppinen kokoelma? Kuuntelin sitä, kuuntelin sitä vähän lisää, ja sitten vielä vähän. Ah, loistavaa. Musiikki on niin.. jotain, upeaa. Monipuolista, mutta silti tavallaan saman tyyppistä. Sellaista, että sitä jaksaa kuunnella aina, ja mielellään. Ja lähes kaikki biisit tuolta levyltä on todella hyviä, loistavia. Joskus tulee sellainen olo tehdessä jotain omaa 'kokelma' levyä, siis polttaen, että tekee vain mieli laittaa kaikki Manicsien biisit. Se on tavallaan ärsyttävää :p.

En tiedä yhtyeestä mitään, sitten. Eli turha tulla kysymään edes laulajan nimeä, ei hajua :p. Eikä oikein kiinnostakaan. Se _musiikki_ on se juttu, ei ne ihmiset. Joka tapauksessa, laulajalla on kyllä oikein miellyttävä ääni :). Todella. Ja hauska, nauran joka kerta, kun kuuntelen Suicide is Painless:ia (oikea sesonki biisi :p). Jos kuuntelette sen, niin tiedätte miksi. Siinä loppupuolella, se ääni vähän kuin 'vaihtelee' tosi hönön kuuloisesti. Siis, se on ihan jännää, mutta hassua. Mutta juu, muissa biiseissä en ole tällaisia niinkään huomannut. Jes.

Olisi ehkä parempi loptteea, ennen kuin keksin jotain vielä älyttömämpää :p.

zaNNa

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #23 : Toukokuu 30, 2005, 18:19:32 »
Lainaus käyttäjältä: "Tha Lil' Dobby"
Eli turha tulla kysymään edes laulajan nimeä, ei hajua :p.


Aarr. Tuo kävi silmään. : D Se on James Dean Bradfield, maailman paras musiikintekijä/kitaristi/whatevz, mind you. ;) Suosittelen Manic Finlandia, sieltä voi helposti "opiskella" faktat.

whipsfurs

  • Ankeuttaja
Manic Street Preachers
« Vastaus #24 : Toukokuu 24, 2006, 17:45:51 »
Richey James on jumala. Se mies olisi oikea henkilö näyttämään teineille, miten ne ranteet todellakin vedetään auki. Preacherssien musiikki ei kolahda mitenkään erikoisemmin, mutta ainakin se saa aina hyvälle tuulelle. Lyriikat Preachersseilla ovat olleet aina loistavia. :)

Tykkään.