Aihe: Miksi te luette kirjoja?

[Neela]

en tiedä onko tällästä aihetta vielä ollut mutta kirjoitan nyt oman.. tämä voi olla aika tyhmä kysymys, mutta rupesin vain ajattelemaan asiaa...
elikkä kuten otsikko kuluu: miksi esimerkiksi te hyvät vuotislaiset luette kirjoja?
jotkut ehkä lukevat vain sen takia, että ei ole muuta tekemistä, toiset vain mielenkiinnosta, ym..
itse huomasin, kun rupesin ajattelemaan asiaa, että luen varmasti kirjoja lähinnä päästäkseni pakoon tätä välillä lähes helvetillistä maailmaa.. välillä kavereita välillä perhettä ja kaikkea. kirjoihin on hyvä uppoutua moneksi tunniksi, kun haluan jonkun ikävän asian unohtuvan mielestäni.. joskus meinaa läksyt ja nukkuminenkin unohtua kun jää koukkuun jostain kirjan kohdasta.. :)
mutta oisin toodella kiitollinen jos vastaisitte tähän (ensimmäiseen) topicciini...

// mimmu peräänkuuluttaa perusteluja. Lukemisen ihanuus on todettu moneen kertaa. Analysoikaa, ystäväni!

// peeves pyytäisi kauniisti, että ainoa perustelu ei olisi "pako todellisuudesta", vaikka se onkin joskus ainoa syy. Mutta kun se alkaa jo hieman toistaa itseään. Tai olkaa kiltit ja analysoikaa ainakin vähän.

((tein hienosäätöä otsikkoon/by Lae))

[Quellefen]

Minä luen kirjoja sillä silloin saa asioista tietoa ja yleistieto "kehittyy". Luen myös yksinkertaisesti siitä syystä, että pääsee kokemaan seikkailun jota ei muuten kokisi, tai jotain sellaista. En osaa oikein selittää.
On ihanaa uppoutua johonkin hyvaan kirjaan ja unohtaa tämän maailman murheet. Luen varmaankin sen takia että kokisin elämyksen "tälläistä kaikki voisi olla".
Tosin minun kohdalla kaikki lukeminen perustuu kuitenkin pohjimmiltaan viihteeseen, ei kirjat ole pakopaikkoja...ainakaan minulle.

[Bambi]

Kirjojen lukemisesta sanavarasto laajenee.
Ja onhan se ihanaa käpertyä torkkupeiton alle ja seikkailla Althaluksen kanssa pitkin maata *virn*

Kirjat ovat ihania myös siitä syystä että itse pitää kuvitella hahmot ja ympäristö mutta esim. elokuvissa se kuvittelu työ on jo tehty sinun puolestasi. Ja sitten kun näkee lukemastaan kirjasta elouvan niin yleensä se on pettymys jos hahmot eivät vastaa kuvitelmaa (näin kävi Potterin kanssa)

Kirjoista voi todellakin jäädä koukkuun.

[Dwal]

Minä olen lukenut kirjoja siitä saakka, kun keksin lukemisen taidon. Sitä ennen äiti sai lukea minulle kaikenmaailman satuvihkosia ja kuvakirjasia. Taisinpa isänkin pakottaa lukemaan joskus, vaikkei isä näitä lukumiehiä ollutkaan... tosin, pyysin häntä kerran opettamaan minulle virkkausta, kun äiti ei ollut kotona, joten... no jaa :)

Minä luen siksi, koska se on mielestäni sivistävää. Lukeminen on huomattavasti parempaa ajanvietettä kuin jossakin kaupungilla/kylällä hortoilu kaljapullojen kanssa. Sellainen ei yksinkertaisesti kuulu minun elämääni. Pidän asioista, joita saan tehdä yksin, nautiskella niistä. Tosin pidän myös siitä, että silloin tällöin saan lukea kirjoja poikaystävälleni :) Se on todella mukavaa.

Lukeminen on siis tavallaan minulle ajanvietettä, ehkä myös todellisuuden pakokeino. He, jotka elävät siellä jossakin (muunmuassa Tasslehoff) ovat minulle parempia ystäviä kuin sellaiset ihmiset, joita mielenhäiriössä nimittäisin ystävikseni.

Ehkä olen lukijana muuttunut vuosien kuluessa. Ensin kahlasin Vihreää varista, enkä häpeä sitä. En häpeä myöskään sitä, että olen lukenut lähes kaikki Valtimon kirjaston hevoskirjat. Fantasiakirjallisuuden löysin vasta ollessani yhdeksännellä luokalla, myöhään siis. Mutta sitäkin ahkerammin olen lukenut, muutamia kirjoja lukuisia kertoja jo.

Kuitenkin jos joku asia stressaa minua oikein paljon, en pysty lukemaan mitään. Se on tavallaan harmi. Tosin, enpä taida silloin pystyä mitään muutakaan tekemään. Vaeltelen vain ympäri taloa. Kotona siis... täällä soluasunnossa... no, menen peiton alle ja yritän nukkua. Ensimmäisinä iltoina itkin ikävääni, nyt odotan jo tulevaa viikonloppua. Kirjat lohduttavat minua yksinäisyydessäni.

[Sarah Musta]

Luen koska omistan vilkkaan mielikuvituksen. Lukeminen auttaa mielikuvituksen käyttöä ja pidän uusien maailmojen kuvittelemisesta. Mielikuvitus auttaa kirjoitustyössä, samoin lukeminen, jtoen jotta voisin prepata mielikuvitustani, luen.

Luen, jotta voisin upota kirjan maailmaan ja unohtaa kaiken muun pahan. Etenkin viiemiaikoina on tullut luettua hyvin paljon. Luen siis myös päästäkseni pakoon ain kulloistakin elämäntilannettani. Mitä kauempana teksti on omasta maailmastani, sen parempi.  

Luen, jotta lukihäiriöni pysyisi aisoissa. Se auttaa, luen sujuvasti ja nopeasti juuri sen takia, että olen lukenut paljon siitä lähtein, kun sen opin.

[Misha]

Tämän ei pitäisi olla vaikea kysymys. Mutta kun se on. Miksi juuri kirjat? Voihan todellisuutta paeta tai viidettä hakea musiikista tai elokuvista, mutta silti juuri kirjat ovat se minun juttuni. Ehkä yksi syy tähän on, että pystyn itse kirjan perusteella kuvittelemaan paikat ja tapahtumat paljon mielenkiintoisemmin (tai oudommin :P) kuin elokuvantekijät. Eikä yksikään elokuvan hahmo ole herännyt henkiin samalla tavalla kuin jotkut kirjojen henkilöt.

Hyvässä kirjassa tuntee olevansa mukana, tuntee kaikkien henkilöiden tunteet. Jos johonkin sattuu, minuunkin sattuu. Kuulostanko vain sekopäältä, vai onko muitakin jotka tuntevat niin?

[Isilmírë]

Kirjoissa on elokuvia helpompi märehtiä hyviä kohtia ja kiirehtiä tylsien läpi. Kirjoissa on myös helpompi kuvata hahmojen ajatuksia ja tunteita luontevasti kuin leffoissa, joissa se on yleensä näyttelijöiden elehtimisen varassa. Samoin kirjailija voi paneutua tarinan yksityiskohtiin tavalla, joka leffassa aiheuttaisi yleisön kyllästymisen hengiltä, kirjassa kun riittää muutama sana sellaisen asian esittämiseen, joka leffassa veisi monta minuuttia.

[Selidor]

Lukeminen on hyvä tapa paeta maailmasta toiseen. On ihanaa istua johonkin ja uppoutua jonkun muun ihmisen (eeiv välttämättä ihmisen..!) maailmaan ja unohtaa kaikki mitä ympärillä tapahtuu. Rakastan lukemista ja luen paljon. Lukiessa nappaa huomaamattaankin hyviä kohtia kirjoista ja painaa ne jonnekkin talteen, niitä voi sitten hyödyntää myös omassa kirjoittamisessaankin. Olen aina halunnut juosta metsässä jousipyssyn kanssa ja paeta takaa ajajia. Mitä nopeammin kirjan henkilö juoksee sitä suuremmaksi pulssini nousee.  Juu, Misha, et sin ainoa ole, minua juuri ammuttiin jousella.

[Hito Tamashii]

Kirjojen lukemiseen on paras mohdollinen syy.

Höm. Mitä me olisimme ilman kirjoja? Miten ihmeessä taryút ja jopa tieteinen maailma kehittyisi?

Ilman kirjoja, ei meillä olisi lukutaitoa ja mielikuvitusta. Juuri siksi me luemme kirjoja. Yleensä ajan vietteeksi, mutta myös mielikuvituksemme kehityksen takia. Emme itsekkään kirjoittaisi ficcejä, jos meillä ei olisi mitään keksittävää. Kaikki mitä kirjoittettaisiin olisi samaa tuttua soopaa. Ei siitä ole mitään hyötyä.

Eli, miksi siis minä luen kirjoja. Kirjat ovat aivoni. Saan niistä enemmän aiheita puhua, enemmän kaikkea tarua. Ne ovat hyvä ajanviihde silloin, kun ei ole mitään tekemistä. Ja kun lähden pitkälle automatkalle, en voisi olla ilman kirjaa. Mitä iloa siitä on, kun istuu auton takpenkillä nukkumassa tai tuijottamassa tyhjää?! Mielenkiintoisempaa on lukea.

Siinä se tulikin. Luen kirjoja mielikuvituksen, ajanvietteen ja mielenkiinnon takia. ((ja tietysti sen tyhmän kirjallisuus diplomin takia. :b))

[Mari]

Kirjasto on täynnä kirjoja, jotka kertovat kaikki oman tarinansa ja tietonsa. Näiden teosten lukeminen ei maksa minulle mitään (eh. myöhästymismaksuja ei nyt lasketa.. ). Niiden avulla voin kuitenkin matkata eri maailmaan, maahan, kulttuuriin, aikakauteen.
Voin oppia miten krokotiilejä ruokitaan tai kuinka paljon sakkoja saa 100 km/h ylinopeudesta.
Jos ulkona paistaa aurinko ja mittari näyttää 35 astetta auringossa, avaamalla kirjan ja antamalla silmien ahmia sanoja ja lauseita, saatan hetken kuluttua olla Alaskassa lumimyrskyn ympäröimänä tai leijua avaruudessa ilman minkäänlaista tietoa ajasta.
Vaikka olisin juuri viettänyt syntymäpäivääni iloiten siitä, että edessäni on vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia elämää, saatan samana iltana oppia, miltä tuntuu kun jäljellä enää muutamia päiviä tai viikkoja elämää. Voin itkeä ja nauraa, olla vihainen tai helpottunut.


Mitä yritän sanoa, on että kirjojen avulla ihmiset voivat oppia paljon niin toisistaan, elämästä kuin "ihan oikeista asioista". Kirjat päästävät sinut pois tästä hetkestä ja maailmasta, ne saavat sinut nauramaan, itkemään, ahdistumaan tai hyvälle tuulelle.

[sarna]

itse huomasin, kun rupesin ajattelemaan asiaa, että luen varmasti kirjoja lähinnä päästäkseni pakoon tätä välillä lähes helvetillistä maailmaa..

Tuo oli melko hyvin sanottu, sillä nimenomaan siksi minä luen, että haluan päästä hetkeksi johonkin muualle. Jos haluan tuntea olevani suosittu tai pidetty, luen kirjan suositusta ihmisestä. Jos haluan oppia lentämään, kuen fantasiakirjan ihmisestä, joka osaa lentää. Ja jos elämä paskoo päähän, luen kirjan ihmisestä, jolla menee vielä huonommin.

Joskus yritän hankkia käsiini kirjan, joka osuu lähelle omaa elämääni, silloin voi vain uskoa, että jollakin muulla on samanlaista.

Toivottavasti tämä jotenkin edes riipaisi läheltä sitä, mitä muut uskovat lukemisen olevan.

[Sun Lee]

Olin melko varma, että joskus vastasin tähän aiheeseen. Ei sitten.

Minä opin lukemaan jo ennen kuin menin kouluun. Kiinnostuin kamalasti kirjoista silloin ja luinkin pienenä paljon lastenkirjoja. Jossain välissä, siinä 8-12 vuoden iässä oli pitkä tauko, jollon kirjat jostain syystä jäivät vähemmälle.

Nyttemmin ei ole kamalasti aikaa lukea, kun lukio vaatii paljon, mutta aina välillä on ihanaa käpertyä sängyn pohjalle, ottaa joku hyvä kirja käteensä ja alkaa lukea. Varsinkin jos kirja on mielenkiintoinen.

Lukeminen on hauskaa ajanvietettä ja kirjoitustaitokin kehittyy, kun lukee erilaisia kirjoja. Minä tosin en lue kuin fantasiaa ja romantiikkaa, joskus nuortenkirjoja ... x) Lukeminen on myös paljon parempaa kuin telkun katselu, silloin voi kuvitella itse henkilöt sellaisiksi kuin haluaa kuvausten perusteella, samoin paikat yms. Ja henkilöiden ajatuksia voi lukea, toisin kuin leffoissa.

Että semmosta. x)

[Kahkonen]

No hyvänen aika! Tottakai siksi, että voi brassailla lukemillaan kirjoilla. Miettikääs nyt: "Monte Criston kreivi, Ivanhoe, Kurjat, Rikos ja rangaistus, Täällä Pohjantähden alla, Kymmenen miehen saappaat, Alastalon salissa, ..."

Ei vaan. Oikeasti on mielenkiintoista sukeltaa jonkun toisen elämään, tutkia ihmistä. Teemaahan me etsimme kirjoista, siis sitä, mitä kirja kertoo meille ihmisenä olemisesta, elämästä, vaikuttimista, tunteista, psyykkis-fyysis-sosiaalisesta kokonaisuudesta - kaikesta siitä, mitä on elää tässä maailmankaikkeudessa ihmisenä.

[sutikerisi]

Haluan piristyä. Ts. haluan saada itseni muihin maailmoihin. Kirjat on kivoja, koska ne ei nalkuta vastaan ja niille voi nauraa rauhassa (siis jos joku ei koko ajan kysy: "Mikä siinä on niin hauskaa?")

Kirjat ovat toinen maailma. Sinä tai kuka tahansa voi uppoutua ja elää sodan tai vaikka rakkauden (jokun toisen näkökulmasta kerrottuna). Kirjoja toivoisi jopa löytyvän taivaasta. Mitä olisi taivas ilman Pottereita tai vaikka haaveiden Sinistä linnaa. (Sininen linna = kirja)

Miksi minä en lukisi kirjaa? Jos se pelottaa liikaa, voisin saada (WOLF...MUR...mur) pahojakin painajaisia tai uni ei tulisi ollenkaan.  Saa kyllä pelottaa, mutta rajansa kaikella.

[medu]

Hum. Kun minä rupesin miettimään tota niin ensiksi tuli mieleen se että se kirja vain on niin mielenkiintoinen ja haluan päästä siihen ihanaan maailmaan. Mutta sitten tajusin sen saman jutun minkä moni muukin, että haluan pois TÄSTÄ maailmasta hetkeksi. Äh. Joskus kun mulla on tosi surullinen olo ja silleen, mutta kun tartun kirjaan ja heti kun pääsen sen mukaan niin unohan oloni.
Usein kun oon ollut kovassa lukemis kierteessä, en sitten IRL'kään ajattele paljon muuta. Jos kirja siis on ollut mielenkiintoinen. Sitten puhun kavereillenikin vaan kirjasta, ja odotan innolla milloin saan jatkaa sitä. Jos olen lopettanu sen kirjan jo, niin sitten olen ihan ihmeissäni ja suunnittelen kirjan uudelleen lukemista jose hyvä oli:p

[talvi]

Luen siksi, että pidän lukemisesta ihan älyttömästi. Lukemisella saa hyvin ajan kulumaan ja pääsee hetkeksi pakenemaan todellisuutta. Luen kaikkea mahdollista aika laidasta laitaan ihan vain sitä mikä vaikuttaa hyvältä. Eniten kirjoissa kaipaan ihan itsessään hyvää kirjoittamista, ja jos kirja on huonosti kirjoitettu en yleensä lue sitä loppuun. Juuri tästä syystä en lue paljoa sarjoja, koska tuntuu, että niissä sitten jossain vaiheessa se kirjoittaminen muuttuu vain kirjoittamiseksi itsekseen, ja laatu on vähän sitä sun tätä. Pidän kirjoista joissa on mukavasti huumoria ja eri asiat kuvailtu hauskasti (mm. Keväällä isä sai siivet)

[franzi]

Minä luen kirjoja, koska niiden mukana pääsee vähäksi aikaa toiseen maailmaan kokemaan sellaisia asioita, mitä ei oikeassa elämässä voi kokea, pääsee erinlaisiin seikkaluihin, fantasiamaailmoihin ja vaaratilanteisiin ilman, että vaarantaa itseään laisinkaan. Silti kirjojen jännissä kohdissa jännittää, vaikka tietää, ettei itselle käy kuinkaan.

Kirjat ovat siis hyvää viihdettä. Kirjojen avulla voi laajentaa omaa tietouttaan ja sanavarastoa, vaikka kyseessä ei olekaan mikään tietokirja. Kirjoista on siis monella tavalla hyötyä. Ja minä ainakin saan monista kirjoista inspiraation piirtämiseen, mutta se nyt ei hirveästi liity asiaan.

[Pohjantähti]

Minun kohdallani ei ole ikinä pätenyt se "pako toiseen maailmaan"-perustelu. Ei sillä, etteikö olisi tarvetta välillä, mutta jokseenkin venyvän mielikuvitukseni rajaa kulkee siinä, että en pysty konkreettisesti kuvittelemaan jotain mitä ei ole olemassa; esim. että uppoaisin kirjaan niin, että unohtaisin missä olen.

Miksi luen siis? Tarinat. Minä nautin tarinoista, luulemma. Tästä syystä en varmaan lue juurikaan faktakirjallisuutta, toisesta maailmansodasta kertovat teokset asia erikseen.

Sen lisäksi minua kiehtoo se, että luen jotain jonka joku toinen ihminen on ajatellut ja pannut sanoiksi. Luen jonkun muun ajatuksia. Hmm^^ ja se, että oppii asioita ja ajatustapoja.

Ja vielä yksi juttu: kirjat. Kun olen bibliofiili. Vihaan e-kirjoja, rakastan oikeita kirjoja koska ne tuoksuvat ihanalta. Niitä on ihana kosketella, järjestellä, selata ja kuunnella lehtien kahinaa. En tarkoita siis bilbiofiilinä jotenkin löysässä merkityksessä, vaan ihan kirjaimellisesti, oikea bibliofiili. Tosin tietääkseni asiaan ei kuulu seksuaalista mielihyvää, mutta en ole varma, josko mainittu käsite edes viittaa siihen.

[Hulttio]

Vaikea kysymys. Kirjoja on mukava lukea ja rentoutua samalla, mutta joskus on kiva unohtaa paha maailma ja syventyä johonkin kirjaan murehtimatta mitään.

Viime vuoden viiden kirjaesitelmän jälkeen löysin uuden kirjakategorian, josta kiinnostuin. Se oli salapoliisiromaanit ja muut vastaavat. On vain ihanaa yrittää ratkaista murhaajaa ja yleensä oletukset osoittautuvat aina vääriksi ja murhaaja onkin se, jota vähiten osasi epäillä. Sitten, kun kerrankin keksii murhaajan, huomaa kehittyvänsä kirjojen avulla. Jokaisesta kirjasta tai kirjalajista oppii jotakin, kun vain lukee. Tuntuu mukavalta huomata oppineensa jotakin.

[Myar]

Ensinnäkin kirjojen lukeminen kehittää ihmisenä suuresti. Niistä saa sivistystä ja ennakkoluulot ja muut asiat jotka vaivaavat usein mieltämme pyyhkiytyvät pois kun aihetta käsitellään kirjassa. En tiedä oliko kovin selkeästi ilmaistu, mutta itse ymmärsin pointin. :)

Mielikuvitusmaailma on kirjoissa ihana, joka etenkin fantasiassa on yleensä vastoin omaa maailmaamme, ja kuitenkin kirjoissa käsitellään samanlaisia jokapäiväisiä pikkuongelmia kun meidän lukioidemmekin elämäsä, eli kaikenlisäksi voimme vielä samaistua niihin.

Kirjojen lukeminen on myös hauskaa ajanvietettä ja illalla saa paremmin nukuttua kun lukee kirjaa vähän aikaa ennen nukkumaanmenoa, onhan se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin pyöriä sängyssä.
Saamme ajatuksiimme uusia ulottuvuuksia ja voimme nähdä asiat monipuolisemmin niinkuin tuossa alussa vihjasinkin... Myös verbaalinen lahjakkuus kehittyy ja harmaaseen arkeen tulee mukavaa viihdettä ilman että tarvitsee itse panostaa siihen ja mikäs sen mukavampaa kuin keskustella kavereiden kanssa eri kirjoista ja saada huimia riitoja aikaiseksi. ;)

[Olivia]

Kirjat. Nuo ihmeelliset kapistukset johon sulkeudun moneksi tunniksi. Päiviksi. Asiaan.
Luen kirjoja jotta voisin elää jotain muutakin elämää kuin minun omaa elämääni. Ei, en oikeastanaa siksi. Pidän kirjoista koska, saan heittäytyä mukaan maailmaan missä kaikki on hyvin, rakkaus on kaunista, ja sankareita paljastuu nurkan takaa.
Kyllä, itsestään selvyys, luen sen takia että pääsen pois täältä. En sitten pidä mitään hyvänä, olen todella negatiivinen ihminen. Joten kirjat vielä sitäkin lisäävät, kirjoissa kaikki on kaunista, suloista, pientä. Kirjoissa kaikki on niin täydellistä. Tätä minä haen, täydellisyyttä. Tiedän ettei sitä ole mutta haen sitä kuitenkin.
Joskus kaverini turhautuvat esimerkiksi äidinkielen tunnilla kun luen niin intohimoisesti kaikkea. Luen kaiken niin perusteellisesti ettei minua saa häiritä. Haluan elää jonkun muun elämää kuin minun omaani.
Kaunis kiitos ja näkemiin.

[Tarantino]

Olin nyt niin laiska, että vain selasin muutaman sivun läpi, että jos tämä on samaa vanhaa tekstiä kuin muut ovat jo täällä kirjoittaneet, niin poistakaa tai jotain...

Jotenkin tuntuu latistavalta, että kun toiset lukevat kirjoja sen takia, että pääsevät toiseen maailmaan, nii itse luen kirjoja vain siitä syystä, että lukeminen sattuu olemaan hyvää ajan vietettä...
En ole koskaan enne ajatellut sen tarkemmin, että miksi luen kirjoja, mutta nyt aloin ajatella sitä, ja tulin siihen tulokseen, että koska se on hyvää ajanvietettä. Kirjan pariin voi paeta, mutta en minä ikinä koe sitä niin, että pääsisin johonkin toiseen maailmaan. Enintään voi unohtaa paineet ja tehdä jotain, mikä vaatii keskittymistä.

[Taiyo]

Ai miksi luen? Nooh. Jos kirja sattuu olemaan fantasiaa, kuten minulla yleensä, sitä lukemalla pääsee hyvin irroittautumaan arkielämästä ja eläytymään kokonaan uudenlaiseen maailmaan. Se on myös rauhoittavaa ja on paljon hyödyllisempää kuin tietokoneella istuminen 24/7. :) Lukeminen kehittää myös sanavarastoa. :)

[Andeuttaja]

Olen lukenut kirjoja koko pienen ikäni. Aluksi varmaan sen takia että meillä ei ollut televisiota kotona joten ei siihen tuhlaantunut aikaa. Myöhemmin sen takia että jotenkin tykkään katsoa minkälaisia maailmoja muut ihmiset osaavat keksiä (eli luen useinmiten fantasiaa/scifiä). Ahmin kirjoja, ja jotkut luulee että minulle riittää se että on mustekirjaimia edessä paperilla (mikä ei pidä pikkaansa, on jonkinlaiset kriteerit, mitä haluan lukea).

Pako toisiin maailmoihin ei oikein pidä paikkaansa, koska pidän tästäkin maailmasta. Lukeminen on vaan tapa kehittää mielikuvitusta ja pidän siitä enemmän kun telkkarista. Nykyään vaan ikävästi tietokoneet vie sitä aikaa *krhm*.

Fantasia yleensä keskittyy jonnekin keskiajalle tms historiallisiin aikoihin ja se on senkin takia mielenkiintoista, pidän historiasta. Joskus kun tunneilla selitetään kuinka joku intiaaniheimo on käyttäytynyt noin ja noin, tulee semmonen välähdys "ai TOSTA se on sen keksiny".

Lisäksi kirjoissa on mielenkiintoisia hahmoja joita voi kehitelllä itsekseen ja kuvitella haluamikseen *cough-ficit-cough*

[Flamelion]

Minun kirjojen lukuni lähti liikkeelle kai joskus kauan sitten ala-asteelta. Aina kun oli lukenut yhden kirjan sai laittaa luokan seinälle lapun jossa luki kirjan nimi ja oma nimi. Näistä kaikista lappusista muodostui luokan ympäri kulkeva "lukumato". Minusta oli hauskaa saada aina laittaa uusi lappu seinälle ja nykyään, kun luen jonkun kirjan, merkitsen sen aina vihkoon ylös sivumäärineen kaikkineen. Minulla on kai jäänyt joku vaihe päälle.

Todellisena syynä kuitenkin pitäisin yksinkertaisesti lukemisen iloa. On ihanaa kun voi keskustella jostain kirjasta, oli se sitten hyvä tai huono. Kirjat tuovat mukanaan hienon tarinan lisäksi tietoa ja kaiken lisäksi ne tutustuttavat omaan äidinkieleenkin. Myös tietty kaikkiin muihinkiin kieliin mitä nyt sattuu lukemaan. Esimerkiksi kun lukee englanniksi oppii kauheasti uusia ja sanoja ja ilmaisua ja muutenkin kielen rakennetta.

Kolmantena on tämä jo melko puutunut syy, toiseen todellisuuteen sukeltaminen. Kirjoihin voi eläytyä ja unohtaa kaikki ympärillä tapahtuvat asiat ja ihmiset. Siitä minä pidän.

Näin kaikesta tuosta sekasotkusta erotettuna, luen kirjoja mielenkiinnosta, tiedonhalusta ja rakkaudesta kirjoihin.

Tuo viimeisin lause kuulostaa jotenkin typerältä ja erittäin imelältä.. Huoh.