Kirjoittaja Aihe: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.  (Luettu 9771 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Cherry

  • Leijuva teelusikka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • True to you
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #25 : Toukokuu 22, 2005, 17:58:52 »
Noh, siis minullehan ei nyt asia vielä ihan kauhean ajankohtainen ole, mutta olen tässä lähiaikoina sitä miettinyt useastikin. On monta ammattia, mitkä olisivat minusta ihania, mutta nyt on noussut pintaan ihan tällainen uusi asia; toimittaja. Ei mikään juorulehtien toimittaja, vaan ihan kunnollinen. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin, tai johonkin mielenkiintoiseen lehteen, mistä ei puolet asiasta ole palturia.
Ja nyt vielä olisi ihanteena sellainen urheilutoimittaja.

Pitäisin varmasti toimittajana olosta, koska tykkään seurata kaikkia asioita lehdistä, ja olen kiinnostunut penkkiurheilijana..^^
(Jääkiekko, oi mikä ihana laji.)

Mutta, aika tietenkin näyttää. En ole vieläkään varma.. Pitää harkita..xD
"It is not our abilities that show what we truly are. It is our choices."
-Albus Dumbledore

Sirius is our morningstar. <3

Rosie

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #26 : Toukokuu 23, 2005, 17:03:58 »
Saanen tähän väliin huomauttaa, että jos tahtoo näyttelijäksi ei tarvitse käydä mitään ilmaisutaidon lukiota. Tavallinen lukio se on, siellä on vain enemmän ilmaisutaidon tms. kursseja. ^^

Minulle tämä on ollut aina selvää vaikka olen vasta lukion 1.luokalla. Minusta tulee vaikka väkisin näyttelijä. Ja tarkoitan nyt teatterinäyttelijää. Elokuviin/tv-sarjoihin minua ei saa, ei minua innosta näytellä kameralle vaan elävälle yleisölle.
Teatteria olen harrastanut nyt tähän mennessä 11 vuotta ja ensi syksynä jatkuu jälleen. Se on ollut aina minun intohimoni ja se näkyy puheessani ja eleissäni (kaikki jaksavat huomautella siitä ^^').
Toinen unelma-ammattini on nuoriso-ohjaaja. Olisi ihanaa työskennellä nuorten parissa erilaisissa jutuissa.

Pienenä halusin aina näyttelijän lisäksi eläinlääkäriksi tai taivaanrannan maalariksi. Äitini kertoi miten pienenä olin selittäny hänelle että minusta tulee isona taivaanrannanmaalari ja aion maalata taivaanrannan vihreäksi.

Poissa nutcracker

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #27 : Syyskuu 01, 2005, 18:36:27 »
Minä kuulun näihin näyttelemisestä uneksiviin ihmisiin. Nimenomaan elokuvissa, ei tv-sarjoissa. Teatteria sitä on tullut harrastettua jo vuosia, eikä intohimo katoa. Tosin, nykyään, on alkanut toinenkin ajatus hiipiä mieleen; juristi. Enkä todellakaan tiedä, kummalle tielle aion lähteä. Eikä se oikeastaan ole vielä edes ajankohtaista, koska olen vasta kasilla.

Sitten, olisi ihanaa työskennellä jotenkin kielten parissa. Rakastan kieliä, ja tällä hetkellä opiskelen, no tietysti englantia ja ruotsia, mutta venäjää, saksaa ja ranskaa. Ulkomailla aion kuitenkin toimia, kävi miten kävi.
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe

Kuunsirppi

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #28 : Joulukuu 22, 2005, 21:11:44 »
Ammatti.

Minä halusin kolmivuotiaana ehdottomasti poliisiksi, neljävuotiaana popidoliksi, mutta viisvuotiaana sain kuulla että siskopuoleni on lakinainen eli juristi. Halusin tietenkin ehdottomasti samaksi. Silloin se oli vain joku heitto, halusin kaiken mitä Caritalla oli. (Siskopuoleni). Nyt kun aattelee, ei hassumpi ajatus. Olen aika nuori, mutta parempi se on miettiä jo varhaisessa vaiheessa.  Iskä haluisi mut juristiksi. x) Juu eli siis Juristi ois sellanen ihana ammatti. Siinä on hyvät palkat, mun mielestä ois kiinnostavaa seurata nyt jotain istuntoa. Älkääs nyt, mulla oli kesällä suomen suuri lakikirja lainassa. x) Toisia vaihtoehtoja ovat: Kääntäjä, puvustaja, maskeeraaja, ohjaaja, näyttelijä, hammaslääkäri vaikka mitä. :) Ainiin, vuonna nakki halusin eläinlääkäriksi, koska kaikki muutkin halus sillon. :)

Etelämanner

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #29 : Joulukuu 23, 2005, 16:22:31 »
Minä halusin aivan pikkuruisena jo

kirjailiaksi

Rakastin kirjoja tuolloin (ja rakastan edelleenkin) ja suurin ihailun kohteeni oli Astrild Lingren. (kirjoitinko oikein?) Ja tein jopa pienia "kertomuksia" tuolloin ja siitä se tuli. Eräänä päivänä tulin isälleni sanomaan että : Kun minä olen ito niin minuta tullee kiljailia!

sitten tuli tietekin

poptähti

arvatkaa miksi? Rakstan laulamista. Lauloin kokoajan ja nyt olivat tietenkin tulleet ne iki-ihanat popstarsit ja idolsit... voi että se oli haavellista mutta enää en kyllä oikein välitä.

nyt haluaisin

taiteiliaksi

rakastan piirtämistä. Siis ylikaiken. Ja piirrän mielestäni melko hyvin. Kuviksen arvosanani (en saa siitä aineesta vielä numeroa, todentotta) onvasta hyvä, mutta olen päättänyt että vielä näytän mikä olen naisiani.

Magma

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #30 : Joulukuu 23, 2005, 18:39:02 »
Olin lukioajan aivan hukassa ammatinvalinnan kanssa. Kirjoitusten ja hakuaikojen umpeutumisen jälkeen tajusin maantiedon olevan juttuni. Minua on aina kiinnostanut maantiede ja nimenomaan luonnonmaantiede,kaikkine ekso-ja endogeenisine tapahtumineen!

Opiskelu ammattiin tapahtuu yliopistossa,ja on kuulemma aivan mahtavaa,vaikka tietysti rankkaakin,niinkuin opiskelu aina välillä on.. :) Minulla on tuttu Helsingin yliopistolla mantsan linjalla,ja hän kehuu mulle sitä aina ja tsemppaa mua pääsykokeisiin!

Minulla ei ole ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja,mitä olisin ottanut tosissani.. Mantsa on ja pysyy!

Jos nyt saisin päättää,tekisin toisin sen,että olisin jo opiskelemassa kyseistä alaa!! Voi kun vaan olisin sen tajunnut! Mutta nyt toisaalta on sellainen "lukuraivo - keinolla millä hyvänsä kouluun sisään" meininki päällä,että uskon siitä olevan paljon apua keväällä -06! :) Mielestäni ala sopii kaikille,ketä vaan kyseinen ala kiinnostaa!! Hyvin yleissivistäväähän se on! Että tällainen tapaus tällä kertaa! Ja onnea vaan kaikille valitsemillanne teillä!

virpi

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #31 : Joulukuu 24, 2005, 20:49:48 »
Mistä ammatista onkaan kyse?
maalari
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit ?
8 luokalla käytii eräässä koulussa ja siitä se ajatus lähti
Vastaako se odotuksia? ?
ihan varmasti vasta kun lukion eka kän loppuun ja sitten siirryn siihen koulutukseen...en varmasti tule pettymään
Millaista opiskelu ammattiin oli/on? ?
tiedän että siihen kuuluu tapetointi,kaakelointi,puujäljitelmät,kivijäljitelmät,huonekalujen entisöinti,seinämaalaus,ootraus,koristemaalaus
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli? ?
emmää muuta halua
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin? ?
en varmasti tekisi
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii? ?

Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä
ammatinvalinnassa??
ei todellakaan ole. olen ravintolassa töissä ja olin siellä tetissä ja sitäkautta pääsin töihin sinne,viikonloppuisin ja silleesti...

ja sopii sellaiselle ihmisele joka ei pelkää että tule likaiseksi ja joutuu tekemään käsillä töitä ja paljon. jolla on kykyä taiteellisuuteen ja mielenkiinto on alassa ja saa haasteita työtehtävistä
« Viimeksi muokattu: Elokuu 10, 2007, 12:31:02 kirjoittanut Derica Tonks »

June

  • Ankeuttaja
Unelma-ammattini
« Vastaus #32 : Joulukuu 27, 2005, 14:50:31 »
Pienempänä minulla oli monia haaveita aina eläinlääkäristä arkkitehtiin. No, niistä silti suurimman osan olen nyt hylännyt :)

Olen vielä periaatteessa hyvässä asemassa, koska olen vasta yläasteella joten mitään paniikinomaisia päätöksiä ei tarvitse tehdä. Tai siis tarkoitan että on runsaasti aikaa miettiä mitä lopulta teen. Peruskoulun jälkeen aion kuitenkin mennä lukioon, se on varmaa. Se mihin lukioon menen ei sitten olekaan vielä varmaa.

Mutta nyt sitten siihen unelma ammattiin. Haluan lääkäriksi. Tiedän, että opinnot kestävät ainakin viisi tai kuusi vuotta (en muista enää kestikö erikoistuminen viisi vai kuusi vuotta, mutta yhteensä se on 11 vuotta). Opiskelu kestää kauan, sillä aion lääkäri-ammatin jälkeen sitten vielä erikoistua. Tällä hetkellä ainakin riittää vielä innostusta. Miksi sitten haluan lääkäriksi? No, ensimmäisenä tulee mieleen, että haluan auttaa ihmisiä. Unelmana on, että sitten lopulta lähtisin ulkomaille, lähinnä köyhiin paikkoihin auttamaan ihmisiä. Ammatissa kiehtoo se, että täytyy pystyä tekemään nopeita päätöksiä, saa työskennellä sairaalassa (jostain syystä sairaala tuntuu mielenkiintoiselta paikalta), työpaikan saanti on lähes varma asia sekä ammatti vain tuntuu olevan minua varten.

Ellei minusta ihan lääkäriä tule, niin toiveena olisi, että työpaikkana pysyisi sairaala. Vaikka kyllä lääkkeiden kehittely tai apteekkarin työ kuullostaa kieltämättä aika mielenkiintoiselta.

Minulla on vielä toinenkin ammatti. Tämä ei kuitenkaan ole toivelistani kärjessä, mutta minusta olisi todella mielenkiintoista opettaa ulkomaalaisille suomen kieltä ja muutenkin tuoda Suomea esille. Tähän liittyen myös opettajan ammatti on ollut pienestä pitäen toiveena. Silloin kyllä opettaisin matematiikkaa, kemiaa, englantia ja/tai ruotsia.

(Lisäyksenä listaani on vielä poliisin ammatti. Tai siinäkin lähinnä semmoinen joka ratkaisee murhia ja muita rikoksia. Olisihan se ihan mielenkiintoista ottaa kaikkia näytteitä rikospaikoilta ja sitten tutkia niitä.)

Laitoin tuon nyt sulkuihin ihan vaan sen takia, että se on aika epätodennäköistä, että minusta tulee poliisi. C.S.I :in kaltaiset sarjat ovat varmaan saaneet pääni pyörälle ;)

Elewyn

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #33 : Toukokuu 16, 2006, 22:07:54 »
En muista mihin ammattiin pienempänä halusin, kai se oli jossain vaiheessa joku "ratsastuksenopettaja" tai joku muu, joka nyt ei kyllä tunnu yhtään kiinnostavan. Tällä hetkellä toivoisin että pääsisin johonkin "taiteelliseen" ammattiin, taiteilija, sarjakuvanpiirtäjä, kirjailija, muusikko tai jotain vastaavaa.

Olen ihan pikku naperosta harrastanut piirtämistä ja oikeasti nytkin nautin siitä, siksikin se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta. Tosin en ole kyllä vielä tarpeeksi kehittynyt alalle, mutta on tässä vielä aikaa.
Mutta olisi hyvä saada ammatti josta saisi sen verran rahaa, että sillä voisi elättää itsensä. Jossain vaiheessa ammattihaaveina olivat myös valokuvaaja ja arkkitehti, niitä tosin en ole missään vaiheessa kovin tosissani miettinyt.

Sarjakuvanpiirtäjän ala kiinnostaa, mutta en osaa oikein piirtää sarjakuvaa, tosin olen alkanut sitäkin kovasti harjoittelemaan, mutta kovaa työtä se vaatii.

Kirjailija. Tykkään kirjoittaa tarinoita ja kirjailija olisi melko kiehtova ammatti. Mutta en kuitenkaan osaa kunnolla toteuttaa kirjoitusideoitani ja ne jäävät yleensä aina ihan puolitiehen. Monta tarinaa tai oikeastaan "kirjaa" on tullut alettua kirjoittaa mutta yhtäkään ei ole tullut valmista.

Muusikko. Tämä oli vielä haave jokin aika sitten, mutta en enää oikein tiedä. Ehkä liian raskasta minulle, kun kitaristin pestiä mietin. Sekin innostus lopahti niin äkkiä että en usko että kuitenkaan musiikki-ala niin paljon kiinnostaa että siihen enemmän panostaisin.

Taiteilija/piirtäjä. Niin kuin mainitsin, rakastan piirtämistä. Siksi olisi unelma-ammatti. Kiinnostaa kovasti maalata tauluja sekä tehdä esim. kuvitusta lehtiin tai kirjoihin. Pitäisi myös opetella ehkä hieman enemmän piirtämään myös realistista piirtämistä, ei vain sarjakuvatyyliä. Toki siihen töitä vaaditaan, mutta haave on ollut todella kauan, ja ihmettelen suuresti jos mieleni muuttuu niin paljon ammatinvalintaan mennessä ettei enää ala kiinnostaisikaan.

Toki se ei ihan vielä ole ajankohtaista, mutta mietin silti jo ihan huvikseni että mikä kiinnostaisi, vaikka eihän mielipiteet pysy välttämättä samana kovin kauaa, mutta tuossa oli kuitenkin ne, jotka tuntuvat tällä hetkellä kiinnostavilta ja sopivilta.

(jee, sadas viestini..\o/)

Poissa Muse

  • Nykyään useinkin läsnä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Re: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #34 : Helmikuu 20, 2007, 04:49:00 »
Jo yläasteella olin niin varma mihin ammattiin halusin valmistua. Olin niin varma että minusta tulisi lastenhoitaja ja siksi pyrinkin Opo:n ohjauksesta Helsingin Diakoniaopistoon Lähihoitajakoulutukseen. Nyt on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne että haluaisin opiskella jotain muutakin ja ehkä hankkia täysin eri ammatin kuin mitä nyt opiskelen. Erityisesti minua kiinnostaisi esittävä taide, teatteri ja laulaminen...
Aion kuitenkin käydä aloittamani opinnot loppuun ennen kuin rupean kunnolla miettimään mitä muuta saattaisin opiskella. Pari ideaa tulevaisuuden varalle on jo mutta ei sitä tiedä vaikka minusta tulisi vieläkin se tarhantäti. Työskentely päiväkodissa on edelleenkin jotain sellaista mitä voisin tehdä ja josta voisin nauttia tulevaisuudessa mutta aika näyttää.
Puuttuvia siipiä ovat ihmiset toisilleen, tikapuita taivaisiin. -Tommy Taberman

Spoilers! ;D

whatsername

  • Ankeuttaja
Re: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #35 : Helmikuu 20, 2007, 19:33:38 »
Tällä hetkellä kamppailen lukiovalinnan kanssa. Loppujen lopuksi sitä yhteishakua ei niin kauhean kauan kestäkään, ja minulla on edelleenkin kaksi ihan liian tasaväkistä vaihtoehtoa. Toinen näistä lukioista on draamapainotteinen, toinen muuten arvostettu ja perinteikäs oppilaitos, jossa mm. kielitarjonta on laaja ja monipuolinen.
Ongelmana tässä lähinnä se, että minä en ole varma siitä, mitä tahdon sitten joskus työkseni tehdä. Teatterialaa olen tähän asti pitänyt jokseenkin itsestään selvänä pyrkimyksenä, ja näin ollen sitten tuota draamapainotteista lukiota ajatellut jo pitemmän tovin. Toisaalta olen kympin oppilas kielissä, ja viimeaikoina myös kääntämiseen ja kirjallisuuteen liittyvät ammatit ovat käyneet mielessä.
Ehkä minä annan lukiolle liikaa painoarvoa. Ehkä se ei lopulta vaikuta niin paljon. Juuri nyt kuitenkin mietin, ovatko mahdollisuuteni pyrkiä esimerkiksi teatterikorkeakouluun heikommat käytyäni teatteria painottavan lukion sijasta jotain toista lukiota. Ja toisaalta toisinpäin; saisinko paremman akateemisen pohjan tästä perinteikkäästä, laajalti arvostetussa lukiosta kuin taideaineita painottavasta?
Tämä on ihan liian vaikeaa. Valinta olisi helpompi, jos vahvuuteni sijoittuisivat selkeästi joko taideaineisiin tai kieliin, mutta olen molemmissa aika tasaväkinen. Äääää.

Marmakurma

  • Ankeuttaja
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #36 : Elokuu 10, 2007, 12:27:34 »
Mä en ihan oikeasti tiedä mikä haluaisin olla isona. Tällä hetkellä mua kiinnostaisi lähteä ulkomaille opiskelemaan vuodeksi ja katsoa sitten mihin päin haluan elämäni menevän. Tällä hetkellä haaveammattini saattaisi olla koirapoliisi tai tullin huumekoiravartija (mikä oikea nimike taas olisikaan). Kummatkin vaan sattuvat tarvitsemaan sitä kielitaitoa, joka multa puuttuu kokonaan - siispä ulkomaille. Ulkomailla voisin opiskella kieltä ja samalla sitten harrastaa koiran kanssa. Sen ulkomaan johon lähtisin pitäisi siis olla sellainen paikka että siellä tiedettäisiin koirien koulutuksesta jotakin. Samalla sitten voisin kohottaa hieman vielä kuntoani ja sen sellaista. En kyllä vielä ole hoksannut että mitenkä elätän itseni (ja kaksi koiraani) siellä... mutta koko matka onkin vasta "mitä jos?" asteella.

Luulin aluksi että haaveammattini on maaseutuyrittäjä, mutta nyttemmin olen hoksannut että ei se olekaan. Niin kiva ammatti kun se onkin, niin mulle harrastuksetkin ovat tärkeitä ja siinä ei oikein ehdi harrastamaan. Niin kauan se on hauskaa kun olen töissä sen 8-10h, mutta kun se menee siitä yli, niin tulee raja täyteen, koska päivä on jo sitten ohi.

Se mitä elämältäni oikeasti haluaisin on kouluttaa koiria työkseni ja siksi päätinkin alustavasti tähdätä koirapoliisiksi. sinne vaan on matka niin pitkä ja tietyllä tapaa epäkiinnostava, että saa nähdä mihin oikeasti päädynkään.

Olen vuoden päästä valmistautumassa maaseutuyrittäjäksi ja vaikka en ole katunut sitä että menin tuohon kouluun, niin en maaseutuyrittäjäksi ole jäämässä. Ennen kun menin tuohon kouluun mulla ei ollut minkään näköistä hajua millainen ammtti oikeasti olisi. Joskus olin ajanut muutaman metrin traktoria ja silittänyt kerran lehmää, mutta niitä ei ehkä voi nimittää "kokemuksiksi". En pettynyt ammattiin ja silloin aluksi luulinkin että minusta vielä tulee maaseutuyrittäjä - ajatus ettei minusta tulekkaan ehkä selláista on tullut vasta nyt mieleeni.

Poissa Urpo Spok

  • Kosmisesti sitoutumaton
  • Ylihörhö
  • *
  • Boldly going nowhere
  • Pottermore: JinxLeviosa205
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #37 : Elokuu 10, 2007, 14:01:10 »
En enää muista mitä olen joskus haaveillut, sillä lääkäröinti on ollut minulle pakkomielle jo useamman vuoden. En ihan tarkkaan muista sitäkään milloin se tuli, lukion tokaluokan tienoilla varmaan.

Yläasteella en halunnut mitään amiksen kautta saatavaa ammattia, vaikka en ollutkaan vielä varma mikä minusta tulisi. Päätin aika itsestäänselvästi mennä lukioon, ajatuksena oli kai joku opettaja (tai ehkä se lääkärikin?) tai joku, millaiseksi kouluttaudutaan yliopistosta, joten ammattikoulusta ei sinänsä olisi hyötyä ja toisaalta en tosiaan keksinyt yhtään alaa, mitä olisin amikseen mennyt lukemaankaan. Jos kuitenkin olisin halunnut vaikka lähihoitajaksi tai putkimieheksi, olisin varmasti uskaltanut amikseen mennä, vaikka sitä pidetäänkin usein vähän niiden huonompien oppilaiden paikkana. Mutta kuten sanottua, menin lukioon.

Lukion jälkeen hain lukemaan farmasiaa, koska siihen oli suht helppo päästä. En uskaltanut ruveta hakemaan lääkikseen, kun "jos vaikka en pääsekään". Ajattelin siis, että luenpa farmasian pääsykokeisiin ja menen sinne ja sitten opiskelen farmaseutiksi (tai proviisoriksi) ja katsotaan jos se lääkis vielä kiinnostaa, niin noista opinnoista olisi varmasti hyötyä kemian ja fysiikan kannalta, kun en niitä osaa. No, toisin kävi. Farmasiaan oli pyrkijöitä sinä vuonna yli tuhat, kun aiempina vuosina pyrkijämäärät olivat siinä parin-kolmen sadan paikkeilla. Jäin parin pisteen päähän ja ei oikeastaan edes harmittanut.

Olin hakenut myös ammattikorkeaan ja pariin yliopistoonkin vähän sinne tänne. Koska en edelleenkään tiennyt mitä haluan olla. Minua kiinnosti "vähän kaikki". Terveydenhoitajaksi pyrkiessäni huomasin haastatteluissa, että opettajat eivät pitäneet siitä, kun kerroin ettei minulla ole ollut lukiossa missään aineissa ongelmia. Ilmeisesti he olisivat halunneet ihmisiä, joille ruotsi ja matematiikka ja englanti ovat tosi vaikeita ja jotka sanovat sitten varmaan, että "no mutta taistelin ne läpi iih iih oon sankari". Jaa'a. En päässyt eikä sekään nyt niin haitannut. Kaiken maailman hakemisten seasta pääsin kuitenkin lukemaan kansainvälistä kauppaa englanniksi ja tarpeeksi hullu kun olin, pakkasin kamppeet autoon ja muutin monen sadan kilometrin päähän kouluun opiskelemaan jotain huuhaata. Koulu tyssäsi sitten aika pian. Jäin kuitenkin kyseiseen kaupunkiin, olin kaikesta kurjuudesta ja eristyneisyydestäni huolimatta hankkinut sieltä poikaystävän ja elämä alkoikin kevättä kohti muuttua vähän valoisammaksi. Sain kesällä ekan oikean työpaikkani McDonald'sista ja hain lukemaan ensihoitoa ammattikorkeakouluun. Ensihoitoon pääsin, kun siellä ilmeisesti ei arvostettu tyhmyyttä ja kouluongelmia vaan jotain muuta. Lisäksi pääsykokeessa olin ihan varma, että haluan sinne, joten pääsin. Edellisenä vuonna en oikein saanut sitä fiilistä kasaan minnekään muualle kuin tuonne kansainväliseen kauppaan (johon pääsin).

No. Ensihoidossa tökki kovasti se, että se sisältää myös sairaanhoitajan koulutuksen, koska ensihoitaja ei ole rekisteröity ammattinimike tai oikein kelpo terveysalan mikään muukaan. Sairaanhoitaja amk olisi siis ollut pakko suorittaa myös ja sairaanhoito ei voisi vähempää kiinnostaa. Samoin koulutuksen hoitotiedehömpötys oli täysin turhaa ja järjetöntä, eikä sitten niitä oikeita tarvittavia perusasioita opetettu koulussa, vaan ilmeisesti oletettiin että käytännössä ne sitten oppii. (Ja kiva mennä sitten käytännön harjoittelujaksolle ihan pihalla siitä, mitä kyseisellä osastolla tapahtuu ja mitä siellä pitäisi osata, saati sitten että olisi ikinä kuullut, nähnyt tai koettanut tehdä kyseisiä toimenpiteitä.) Kaksi vuotta siellä kituutin, toisen vuoden kävin jo taas sillä "no en käy tolla enkä tolla kurssilla enkä..." -tyylillä.

Lisäksi täytyy sanoa, että olo oli ammattikorkeakoulussa koko ajan sellainen, että on joutunut johonkin alakouluun. Ammattikorkea tuntui oikeasti vähän siltä kuin olisi mennyt takaisin yläasteelle, varsinkin oman suht yliopistohenkisen lukioni jälkeen. Koulun lisäksi myös ihmiset tuntuivat typeriltä. Ihan kivoja siis oli suurin osa porukasta, mutta itselläni oli jotenkin todella alisuoriutujaolo, kun vaikka en mikään kielinero olekaan, oli jo ihan suomen kielikin vaikeaa kurssitovereilleni, saati sitten vieraat kielet, matikasta puhumattakaan (ja itselläni lukiossakin kuitenkin "vain" se lyhyt matikka). Vaikka saattaa kuulostaa ylimieliseltä ja elitistiseltä, niin näin se vaan oli. Ensihoitajakoulussa toisilla oli kuitenkin ihan jotain muita lahjakkuuksia kuin itselläni ja sillä hyvä. Heistä varmasti tulee hyviä ensihoitajia, minusta tuli vain turhautunut.

Nämä kaikki kolme vuotta se lääkishomma häälyi taustalla ja muodostui olemaan se juttu, mitä haluan. Aiemmat koulut meni pieleen, kun en oikeasti halunnut valmistua niistä. En ymmärrä miten ihmiset pystyvät käymään jotain koulua, vaikka tietävät jo haluavansa jonnekin muualle. (Kyllähän se kannattaa aina käydä loppuun, jos lähellä valmistumista on ja kaikki rispektit heille.) Minä en pystynyt ja olen kolme vuotta käyttänyt valtion rahaa koulutukseen ja opintotukiin ihan turhaan. Tai no, ehkä se, että on käynyt vähän sairaanhoitajakoulua, auttaa siinä lääkäriksi kasvamisessa ja muidenkin sairaalan työntekijöiden tärkeyden ymmärtämisessä, joka joiltakin sairaalassa työskenteleviltä puuttuu. Samoin sairaanhoitajaharjoittelusta olen saanut vähän rohkeutta ja joitakin perustaitoja, joita lääkäreidenkin on osattava. Minulla on nyt paljon paremmat eväät lääkäröinnin opiskelun aloittamiseen kuin olisi ollut suoraan lukiosta. Itsevarmuutta on roppakaupalla enemmän ja varmasti myös varmuutta opiskeluhaluista.

Niin tai näin, huomenna tulee muuttoauto ja muutan uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin ja uuteen kouluun. Minusta tulee lääkäri.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 10, 2007, 14:12:16 kirjoittanut Derica Tonks »
What would The Doctor do?

Poissa Mariapaige

  • Noita-akka
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #38 : Syyskuu 26, 2007, 01:50:03 »
Ihka ensimmäinen haaveammattini, jonka muistan, oli kampaaja. Tämä haave lienee johtui siitä, että kampasin usein isosiskoni hiuksia ja enpä alle kouluikäisenä juuri moniakaan ammatteja edes tiennyt. Seuraava haaveammatti tuli isältäni, joka ilmeisesti halusi toteuttaa omia.... hmmm... urahaaveitaan minun kauttani. Hän halusi minusta Suomen ensimmäisen naispresidentin. Ilmeisesti hän kuvitteli, että koska olin jokseenkin lahjakas lapsi, niin se olisi sopivan korkea tavoite. Viimeistään siinä vaiheessa kun minusta tuli paikkakuntani (se oli pieni paikkakunta) ensimmäinen julkinen punkkari 70-luvun lopulla - ja huudatin stereoissa "Lontoon skidit sanoo et niilon tylsää Lontoo skidit sanoo et ei oo tekemistä (i'm so bored), mutta tietääks ne millaista on Pihtiputaalla täällä rock'n'roll on pirun harvinaista" (okei, en ole Pihtiputaalta, mutta kaikki pienet paikkakunnat olivat seiskytluvulla samanlaisia) - isäni luopui haaveistaan, ja minä aloin miettiä tosissani mitä oikeasti ja ihan itse haluan.

Jossain vaiheessa olin varma, että minusta tulee lääkäri tai psykologi. Vietettyäni kuitenkin sairaalassa potilaana muutamia vuosia teini-iässä, lääkärin ammatin hohto karsiintui ja opin samalla tunnistamaan itsestäni piirteitä, jotka kertoivat minulle, että minun on parempi pysytellä kaukana hoitoalan töistä. Olosuhteet estivät minua menemästä normaaliin tahtiin lukioon, joten hankin töitä ja päätin suorittaa lukion iltaopetuksessa. Olin äkkiseltään aikuisten maailmassa, seuranani itseäni jopa neljäkymmentä vuotta vanhempia ihmisiä, joilla oli jo elämänkokemusta ja ammatit. Näiden ihmisten arkiviisauden parissa ja tolkuttoman kyynisen ja kuivan huumorin omaavan, mutta silti niin innostavan ja kannustavan, matematiikan opettajan johdolla kiinnostuin matemaattisista aineista. Lukion kemia ja fysiikka räjäyttivät tajuntani, ja oivalsin todenteolla, että maailmassa oli paljon sellaista, mitä silmin ei voi havaita, mutta mikä vaikuttaa koko olemassaoloomme ja ympärillä olevaan maailmaan.

Nuo salaisuudet minä halusin oppia (edes murto-osan) ja niinpä oli selvää, että lähden opiskelemaan luonnontieteitä. Vielä en ollut varma, mikä lopullinen ammattini tulee olemaan, mutta koskapa geologia kiinnosti, ja siinä yhdistyi niin fysiikka kuin kemiakin mitä suuremmassa määrin, se oli ykkösvalintani. Ja sillä tiellä olen yhä. Geologiasta on tullut mitä kiehtovimpana alana työni ja harrastuksenikin. Harrastus siinä mielessä, että kun kuljen luonnossa, havainnoin ympärillä olevaa luontoa, niin elollista kuin elotontakin, aivan eri silmin kuin joskus muinoin tein. Eikö kaikkia toki kiinnosta tietää, miksi kataja kasvaa juuri siinä, missä siihen törmää tai miksi maasto on muodoltaan juuri sellaista kuin se on. Totuus löytyy kaurapuurosta geologiasta. Geologia johdatti minut myös paleontologian, geofysiikan, planetologian, geokemian ja paikkatiedon pariin. Geokemiaan liittyvä väitöskirjani valmistuu tavoitteen mukaan ensi vuonna.

Ammatinvalinta minun kohdallani ei ollut mitenkään selviö kuitenkaan. Ehdin harkita niin englanninkielen, kirjastotieteiden ja informatiikan, maantieteen kuin veneenrakentamisen opiskeluakin jossain vaiheessa. Kun mielenkiinnon kohteita on useita, voi joutua tosissaan etsimään sitä mikä tuntuu kaikkein oikeimmalta. Uskon kuitenkin, että mihin tahansa valintaan olisin päätynyt, olisin tehnyt siitä sen "oikean".

Geologian opiskelu ei ole ongelmallista. Se oli paljon muutakin kuin yliopiston luentosaleissa istumista. Teimme töitä paitsi mikroskoopin edessä (mineralogiaa, siitepölyjä ja piileviä), niin myös kemian laboratoriossa (oi, rakastin kemikaalien kanssa läträämistä iltamyöhään - eikä läträämisestä ole tullut loppua). Kävimme maastossakin ihan oikeasti tutkimassa kalliopaljastumia ja moreenimuodostumia (Suomessa ja muualla maailmassa). Geologiaa ei opi ellei mene luontoon havainnoimaan. Geoeläimenä on hyvä olla, olen tehnyt oikean valinnan. Nyt kun olen ollut alalla yli 15 vuotta, on vaikea kuvitella, että tekisin jotain muuta.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #39 : Syyskuu 26, 2007, 16:25:20 »
Minunkin ensimmäinen haaveammattini oli parturi. Se sitten kariutui johonkin. Mutta tosiaan, ei alle kouluikäisenä juuri paljon eri ammatteja tiennyt (Parturi, kaupankassa, tietokoneella näpyttely(=äiti), maanviljely(=isä)). Joitain muitakin haaveammatteja lienee ollut, opettaja ehkä joskus, mutta mitä kauemmin koulua kävi niin ei siihen koskaan sen syvempää kiinnostusta koskaan syntynyt. Ehkä isoin toiveammatti minulle on ollut arkkitehti. Tykkäsin piirtämisestä, ja siitä alasta oli muutenkin jotain mielenkiintoista. Talojen pohjapiirustukset ovat aina kiehtoneet ja niin vieläkin. Minä piirsin myös itse talojen pohjapiirustuksia, ja yleensä ne oli aika samanlaisia kuin oma koti. Jossain vaiheessa maailma avartui ja tajusi, ettei kaikki talot olekaan samanlaisia kuin meidän rintamamiestalo, joissain saattoi keittiö ja olohuone olla samaa yhteistä tilaa eikä selkeästi omia huoneitaan :) No, vieläkin asuntomessuluetteloita pitää lukea tarkkaan ja arvostella huoneiden sijoittelua, kokoa jne.

Yläasteella ja lukiossa piirtäminen ei kuitenkaan enää kiinnostanut. Arkkitehtihaave jäi taustalle, semmoiseksi vastaukseksi jos joku sattuisi jotain haaveammattia kysymään. Kiinnoistuin matikasta, kemiasta ja fysiikasta.

Kesätöitä olin tehnyt alalla, jolla muutama sukulaiseni on ja jolle veljeni opiskelee. En halunnut opiskella samaa kuin veljeni, eikä ammattiin liittyvä asiakaspalvelu kiinnostanut yhtään, vaikka senkin oikeilla uravalinnoilla pystyisi välttämään, mutta tutkijaksi pääsee muutenkin. Vanhempien seuraaminen kauppakorkeaan ei kiinnostanut sitten pätkääkään, tuskin kävi mielessäkään.

Jossain vaiheessa teknillinen ala alkoi kiinnostaa. Ei mistään erityisestä syystä, en tuntenut ketään joka olisi sellaista opiskellut tai jos joku olikin niin ei siitä ollut puhunut. Ala kuitenkin yhdisti matikan, kemian ja fysiikan, luonnontieteet, joista olin kiinnostunut. Papereita tutkiessa huomasin ympäristötekniikan, jonka huomattuani mikään muu ei tuntunut miltään. Kirjoitukset tuli hoidettua alta pois ja sitten aloin oikein kunnolla miettimään. Arkkitehti kummitteli vielä takaraivoissa, mutta en sitten ennakkotehtäviä tehnyt, koska en uskonut pystyväni niihin mitenkään ja ympäristötekniikka oli aika vahvana mielessä. Hain, ja pääsin opiskelemaan.

Minusta siis tulee diplomi-insinööri. Ei, en silti tiedä mitä teen isona :) Valmistuttuani minulla on hieno tittelini, mutta DI tekee niin monenlaisia töitä. Ainevalinnoistakin se riippuu.

Kuitenkin opiskellessani olin kiitollinen valitessani alan, joka yhdistää kemian, matikan ja fysiikan. En olisi ikinä kestänyt mitään näistä yliopistossa varmaan vuottakaan, ainakaan matikkaa joka oli ykkösenä varalistalla. Vaikka luennot nukuttaa, harkkoja ei meinaa jaksaa tehdä eikä harkoissa ehtiä käydä, harkkatyöt painaa päälle ja kemian labratakki on iso, niin silti haluan opiskella tätä. Kunhan pääsee eroon pakollisista opintojaksoista, joista kaikista tuskin tulee olemaan hyötyä ikinä kurssin jälkeen, mutta kuuluvat silti teekkarin yleissivistykseen.

Puhuessani ympäristötekniikasta perheelle, sukulaisille ja muille tutuille, ensimmäinen kommentti oli tyyliin "vai jäte- ja viemärihommia?". Ei, alalle kuuluu tosiaan muutakin, ja minähän päätin etten kyseisiä aiheeseen liittyvää ainetta itselleni otan. Hömhöm... Tällä hetkellä kiinnostavin pääainevaihtoehto, ja todenäköisesti sitä opiskelenkin, on vesi- ja jätehuoltotekniikka. Ja oikeasti, tiedän monia jotka ovat sanoneet "ei ikinä kemiaa!" ja lukevat kemiaa pääaineenaan...:)

Arkkitehtihaaveet eivät kuitenkaan kadonneet, ja ajattelin kokeilla sinne hakemista joskus, ihan vain hakemisen vuoksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen ajattelin melko vakavasti hakea, mutta en kuitenkaan pystynyt ennakkotehtäviä tekemään, vaikka ne olivat helpommat kuin abivuonna. Haluaisin hakea, etten voisi spekuloida itselleni etten koskaan hakenut sinne. Mutta mitä enemmän olen opiskellut Ympäristöllä, sitä enemmän olen siitä pitänyt. Minusta tulee loppujen lopuksi diplomi-insinööri, toteuttaen ehkä maailmanparantamishaavettaan.
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #40 : Syyskuu 29, 2007, 22:35:56 »
Kuten varmasti meillä kaikilla, myös minulla on haaveammatit vaihdelleen iän mukaan muuttuen ehkä koko ajan hieman realistisemmiksi. Ensin halusin olla arkeologi, sitten kirjailija, ehkä sittenkin asianajaja. No, pari vuotta meni lääkiksestä haaveillen, mutta nyt on suunta muuttunut. Olenhan toki vasta lukion toisella, eli on aikaa muuttaa mieltä niin monta kertaa kuin tahtoo, mutta silti olen ihan varma, että minusta tulee vielä diplomi-insinööri.

Olikin erityisen mielenkiintoista lukea tuo Elosäteen viesti tuosta edeltä, sillä se ehkä selvensikin minulle jotain. Minua itseäkin kiinnostaa tuo ympäristötekniikka, mutta oikeastaan en osaa vielä sanoa, mihin suuntaan sitten lopulta lähtisin. DI on sillä tavalla vaikea, kun jos haluaa joku lääkäriksi, niin jokainen tietää mitä lääkäri pääosin tekee - mutta miten selität mitä DI tekee? Nehän tekee kaikki mitä haluaa :D Sillä tavalla on kamalan vaikeaa tietää, onko se ammatti sitten sitä mitä haluan, kun en millään voi tietää vielä mitä sitten loppujen lopuksi teen. Silti tiedän kuitenkin, että suunta on oikea - luonnontieteet kiinnostaa, en ikimaailmassa osaisi kuvitella itseäni vaikka uskonnon valinnaiskurssille istumaan.

Olen sellainen ihminen, joka haluaa suunnitella ja tietää etukäteen, ja siksi onkin erittäin raastavaa, kun en tässä vaiheessa voi suunnitella oikein mitään. Tiedän ainoastaan sen, että haluan tehdä jotain mielenkiintoista ja haastavaa tulevaisuudessa. Elosäde, oliko vaikeaa päästä opiskelemaan? Luin jostain työ- ja koulutusmessuilta nappaamastani lehtisestä, kuinka joku tyttö kertoi tuntimääristä, jotka oli käyttänyt lukemiseen pääsykokeita varten - ja heti tuli mieleen, että miksi en halua vaikkapa putkimieheksi.

//Hei hyvä, jos kerran E:n papereillakin on mahdollista päästä suoraan, itse kun olen aina ajatellut että kyllä siihen älliä tarvitaan :P Kun minulla kuitenkin on tavoitteena E:tä, tai siis että jos kaikki menee nappiin niin se ei olisi mikään mahdottomuus.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 30, 2007, 11:28:02 kirjoittanut Vilena »
Humor me.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #41 : Syyskuu 30, 2007, 11:15:02 »
Elosäde, oliko vaikeaa päästä opiskelemaan? Luin jostain työ- ja koulutusmessuilta nappaamastani lehtisestä, kuinka joku tyttö kertoi tuntimääristä, jotka oli käyttänyt lukemiseen pääsykokeita varten - ja heti tuli mieleen, että miksi en halua vaikkapa putkimieheksi.
Itse kirjoitin sen verran hyvin, etten käynyt edes pääsykokeissa vaan suoraan papereilla, paperini oli E:n tasoa. Ei tänne kuitenkaan huippupapereita tarvitse. Oikeastaan osaaminen matikassa, fysiikassa ja kemiassa ratkaisee, niitähän päässykokeissakin vain on. Motivaatiota niiden lukemiseen :) Ympäristö- ja energiatekniikka (Tampereella) ei ole ainakaan se "ykkösjuttu" eli tänne ei vaikeinta päästä koulussamme, vaikka melko kärjessä onkin. Tuotantotalouteen, biotekniikkan ym. on korkeammat rajat, erityisesti jos vielä Otaniemeen hakee, sinne voisin jonkun kuvitellakin lukevan todella paljon. Jos ei kuitenkaan haluamaansa koulutusohjelmaan pääse, voi mennä johonkin toiseen ja opiskella vuoden siellä, ja hakea uudestaan. Ensimmäisen vuoden perusopinnot on melko samaa kaikilla: (yllätysyllätys) matikkaa, fysiikka, kemiaa. Jotain jollakin vähän enemmän, jotain vähemmän. Ei teknilliseen siis mikään mahdoton ole päästä, varmasti helpompaa kuin lääkikseen, ainakin päätellen niiden tänne tulleista, ei lääkikseen päässeiden ihmisten määrästä.

Todellakin DI:stä ei aina tiedä mitä se oikeasti tekee. Minua ärsyttikin koko kesän työkaverit, jotka kysyivät "Mikä sinusta sitten tulee? Mitä sä oikeen sitten teet?" No kun en mä vielä tiiä. 
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Poissa Nemorosa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #42 : Lokakuu 02, 2007, 16:50:22 »
Juu eipä tässä todellakaan käynyt ihan niinkuin piti.. Muistan erittäin elävästi kun vielä joskus lukiossa sanoin että minä en sitten IKINÄ mene opiskelemaan mitään talouteen liittyvää, en todellakaan, so booriiing. Ja tsädäm, tässä sitä ollaan, opiskelen liiketaloutta ja olen suuntautunut markkinointiin. Että näin. Ja kuten niin monilla muillakin, ei minullakaan ole silti mitään hajua mikä minusta tulee "isona". Tällä koulutuksella voi hakea niin monenlaisiin hommiin etten ole sitä vielä sen suuremmin miettinyt. Tulevaisuuden työni saattaa liittyä markkinointiin, tai sitten ei. Se saattaa olla joku hieno titteli, tai sitten ei...

Joskus pienenä halusin lääkäriksi, sitten opettajaksi, taiteilijaksi ja milloin miksikin. Yläasteella tai lukiossa olisin halunnut hirveästi sisustussuunnittelijaksi tai vastaavaksi. En sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi viedä sitä sen pidemmälle, vaikka sisustamisesta tykkään kyllä vieläkin. Ehkei siitä sitten oikein ammattiksi meikäläiselle olisi ollut.. Jossain vaiheessa lukiota kiinnosti psykologiakin. Lukion kolmannella olin kyllä ihan ulapalla ammatinvalinnan suhteen ja alkoi pieni paniikki iskeä kun en keksinyt minne hakisin. Kuinka monta kertaa mahdoin tehdä sen ammatinvalintatestinkin netissä... Sen mukaan minusta piti tulla arkkitehti tai kulttuurisihteeri. :) Minun oli jollain tavalla hirveän vaikea päättää mistä pidän, kun pidin niin monista aineista. Vaikeaa kun ei ole missään lajissa mikään superlahjakkuus, vaan vähän kaikessa keskitasoa. Toisaalta minussa on taiteellinen ja luova puoli, toisaalta taas myös tieteellinen puoli. Tekniikka ei ehkä ole se vahvin puoli, mutta esim. biologia tai psykologia olisi voinut olla mielenkiintoista. Ehkä olisin ollut hyvä jossain sellaisella alalla jossa tämä luovuus ja tieteellisyys olisivat yhdistyneet. :)

Noh, tänne nykyiseen kouluuni tie sitten kuitenkin vei, vaikken siitä hirveän innoissani ollutkaan hakuvaiheessa. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään sitä että otin paikan vastaan. Kyllä minä tästä vielä ammatin itselleni saan. :) Ja sen olen ainakin oppinut, ettei koskaan saa sanoa ei koskaan.

otus

  • Ankeuttaja
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #43 : Lokakuu 03, 2007, 12:49:27 »
Ensimmäinen haaveammattini, jonka muistan, oli konduktööri (jos se nyt noin kirjoitetaan, kauhea sana). :) Ei mitään hajua miksi, muistan vain olleeni kauhean huolissani siitä, voiko naisista tulla konduktööreja, ja hirmuisen helpottunut, kun sitten kerran näin juna-asemalla nais-konduktöörin. Hieman vanhempana (mutta kuitenkin siis alle kouluikäisenä) halusin eläinkauppiaaksi, luonnollisesti voidakseni olla kaiket päivät eläinten ympäröimänä. Tämä haave kuitenkin jäi kun tajusin, että eläinkauppiaana joutuisin aina luopumaan niistä eläimistä, kun ne ostettaisiin. Ala-asteella haaveenani oli pitkään näyttelijän ammatti, varmaankin samoista syistä kuin kaikilla muillakin. :) Ei siis mitään kovin realistista.

Ala-asteen loppupuolella aloin sitten haaveilla opettajan työstä. Tämä haave mukautui aina vähän eri muotoon, sen mukaan missä koulussa olin. Ensin halusin ihan luokaopettajaksi. Yläasteelle siirryttyäni, johtuen varmaan siitä, että koulussamme oli kehitysvammaisten nuorten erityisluokka, toive muuttui erityisopettajaksi. Joskus ysiluokalla aloin ajatella, että haluaisin sittenkin matikanopettajaksi ja tämä haave oli vallalla vielä lukioon tullessakin.

Nykyinen unelma-ammattini muotoutui vähitellen joskus lukion ekan tai tokan vuoden aikana. Haluaisin siis työskennellä kehitysyhteistyön parissa. Ylimpänä unelmanani olisi päästä joskus töihin YK:hon. En ole ihan varma, mitä tällaista alaa silmälläpitäen olisi parasta opiskella, mutta ensisijaisena ajatuksenani on kehitysmaatutkimus. Muita mahdollisia opiskelualoja olisivat antropologia ja maantiede. Tässä pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta pohtimaan asiaa kiivaammin, sillä ensi keväänä täytyisi sitten hakea yliopistoon. Toivon, että saamme opolta paljon kaikkia kivoja esitteitä ja valintaoppaita. :)

Muitakin ajatuksia minulla toki on, joskin ne pyörivät pääosin noilla samoilla aloilla. Antropologia ja maantiede voisivat olla mielenkiintoisia ihan itsessäänkin, noin niinkuin tutkijana. Yksi ehkä vähän epärealistisempi haaveeni on diplomaatin ura, jolle pääseminen on kyllä äärimmäisen vaikeaa. Sinne kuitenkin voi hakeakin vasta kun on jo korkeakoulututkinto plakkarissa ja työkokemustakin takana, eli vasta lähempänä kolmeakymppiä. Sitä siis ehtii vielä pohtia. Noista netin ammatinvalintatesteistä vielä, että niitä ei ehkä kannata ottaa turhan vakavasti, sellaisen mukaan minun kannattaisi ryhtyä hovimestariksi. :)


Poissa Altego

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #44 : Lokakuu 18, 2007, 19:11:12 »
--
Ehkä isoin toiveammatti minulle on ollut arkkitehti. Tykkäsin piirtämisestä, ja siitä alasta oli muutenkin jotain mielenkiintoista. Talojen pohjapiirustukset ovat aina kiehtoneet ja niin vieläkin.
--
Yläasteella ja lukiossa piirtäminen ei kuitenkaan enää kiinnostanut. Arkkitehtihaave jäi taustalle, semmoiseksi vastaukseksi jos joku sattuisi jotain haaveammattia kysymään. Kiinnoistuin matikasta, kemiasta ja fysiikasta.
--
Jossain vaiheessa teknillinen ala alkoi kiinnostaa. Ei mistään erityisestä syystä, en tuntenut ketään joka olisi sellaista opiskellut tai jos joku olikin niin ei siitä ollut puhunut. Ala kuitenkin yhdisti matikan, kemian ja fysiikan, luonnontieteet, joista olin kiinnostunut.
--

Huh, olipa outo kokemus lukea tekstiä, jonka voisi melkein itse luulla kirjoittaneen. Minulla siis tilanne lainaamiltani osin hyvin paljon samanlainen kuin Elosäteellä, paitsi että olen lukiossa abiturienttina tällä hetkellä.

Arkkitehtiopinnot kiinnostavat, mutta en tiedä selviytyisinkö ennakkotehtävistä, kun en varsinaisesti piirtämistä harrasta. Olen mielestäni kohtuullisen luova kuitenkin.

Toisaalta teknillinen ala ja insinöörin ammatti ovat kiinnostaneet jo kauan. Matematiikka, fysiikka ja kemia ovat aina olleet vahvoja alojani ja uskoisin, että diplomi-insinöörinä voisin löytää haastavia ja mielenkiintoisia töitä. Alasta en vielä tarkemmin tiedä, pitäisi ottaa selvää esim. Otaniemen tarjonnasta.

Pitäisikö sitten satsata täysillä arkkitehtialalle, jossa opiskelupaikat ovat kuulemma kiven takana vai todeta homma liian vaikeaksi ja "tyytyä" johonkin teknillisen alan opiskelupaikkaan, joka voisi irrota vähän helpommin? Tuntuu, että olen joka kerta aihetta pohtiessani eri mieltä. Päätöksiä pitäisi kuitenkin alkaa pikkuhiljaa syntyä. :I
Voiko nähdä Thestralin, jos on nähnyt kuolleen pikselin?

Sonija

  • Ankeuttaja
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #45 : Marraskuu 28, 2008, 16:29:53 »


Minä en pienenä ikinä halunnut mihinkään töihin. Halusin olla lapsi aina ja iankaikkisesti, ja minua ärsytti aina kun joku kysyi, että 'no mikäs sinusta tulee isona?'. Ihan pari vuotta sitten olin vielä täysin hukassa, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä tekisin. Nyt olen aika lailla jutellut opon kanssa, ja minusta on nyt sitten näillä näkymin tulossa toimittaja (ja ehkä siinä sivussa kääntäjä).
 
Yläasteella olen ruvennut leikkimään ajatuksilla, että 'jos minusta tulisi se ja se', mutta vasta ihan vähän aikaa sitten tosiaan päätin, että toimittajaksi minä nyt rupean opiskelemaan. Siitä vinkkelistä katson, mitä aineita otan lukioon. Tosin veikkaan, että saatan muuttaa mieltäni, muttah, minkäs sille voi. Minä kyllä kuvailin opolle vilkkaasti puolisen tuntia, minkälaista työtä haluan tehdä (ongelmahan on nimittäin siinä, että en tiedä enkä osaa ajatella/hahmottaa, mitä ammatteja edes on olemassa. Kyllähän minä tiedän, minkälaista työtä haluan tehdä) ja se paukautti minulle, että toimittajaltahan tuo kuulostaa. :D Toinen mahdollinen olisi se kielenkääntäjä, mutta en kyllä ole ihan varma, miten hyvää palkkaa siitä saa... Ellei ala tulkiksi.

Kaverin kanssa mietittiin yhdessä, että eläinlääkärinä voisi olla mielenkiintoista, mutta tajusin, että minä en kyllä pysty leikkelemään minkään elukan jalkaa ja tunkemaan sinne jotain rautaa ja muuta kivaa... Huii... :D. Nyt se kaveri sitten meinaa farmaseutiksi.


Poissa talitintti

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skeptinen pessimisti
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #46 : Marraskuu 29, 2008, 15:53:16 »
Pikkutyttönä tahdoin ratsastuskoulun opettajaksi. Heppatyttö vaiheen mentyä ohi halusin kauppiaaksi. Muistan miten tahdoin vaatekaupan kauppiaaksi, joka palvelisi asiakkaita ja neuvoisi heitä ostoksien tekemisessä. Tämäkin vaihe meni sitten ohi aika nopeasti. Joskus tahdoin kampaajaksi, mutta kun tajusin, että en jaksa edes laittaa omaa tukkaani hyvin niin mitenkäs sitten muiden hiukset. Joskus yläasteen lopulla minulle tuli mieleen, että tahtoisin opiskella lakia, tahdoin asianajaksi. Tämä tuli aina välillä mieleen ja vahvistui lukiossa lakitiedon kurssilla. Haaveeni on vieläkin sama vaikka lukiossa tajusin, että eihän minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä oikikseen. Päädyin opiskelemaan liiketaloutta ja pääaineekseni sain oikeudelliset opinnot. Edelleenkin haaveilen siitä, että jatkaisin joskus oikeudellisia opintoja yliopiston puolella, ehkä joskus.

Ammattisuunnitelmani ovat aina olleet sellaisia, joissa olisi ihmisten parissa enkä nytkään tahdo miksikään konttorirotaksi, joka naputtelee näyttöpäätteen takana ja murahtelee satunnaisille asiakkaille. Tässä pitkin syksyä minulle on tullut ajatus siitä, että tahtoisin olla kiinteistövälittäjä. Olenkin ajatellut, että jos harjottelupaikka ei aukea käräjäoikeudesta niin sitten pyrin kiinteistövälitysfirmoihin. Vaikka kiinteistövälityksen opettajamme on pitänyt kurssia asenteella "kiinteistövälittäjät ovat niitä jotka viilaavat pientä ihmistä linssiin" silti edelleenkin tahtoisin kiinteistövälittäjäksi. Pitää katsoa kun meillä on ryhmänohjaajan kanssa kehityskeskustelu miten kovin hän tyrmää ideani. :)

Katsotaan mihin minä lopulta päädyn kun parin vuoden päästä valmistun.
Kirk: My Nikon is state of the art. Max: Oh, I've got a Nikon too. It's an N64 with 3D matrix metering, 35 to 210 zoom. What have you got? Kirk: It's a Nikon. (Gilmore Girls)
---
Rory: I just don’t want to be queen. Tristan: Me either [pause] King - I don’t want to be king. (Gilmore Girls)

pölypunkki

  • Ankeuttaja
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #47 : Marraskuu 29, 2008, 17:17:55 »
Lapsena minulla oli jos jonkilaisia haavemmatteja, aina lentoemännästä poliisiin ja siitä vielä opettajaksi. Silloiset unelmat vaihtuvat jokseenkin nopeasti, ja edelliset unohtuivat ennen kuin niistä kunnolla kerkesi haaveillakaan. Kaikkien lapsuusaikaisten unelma-ammattien listaaminen olisi melko työlästä. Ei niitä kaikkia pysty edes muistamaan.

Yksi ammatti kuitenkin josta lapsena haaveilin, on vieläkin jossain mieleni porukoilla. Luultavasti yli kymmenen vuotta sitten sain päähäni, että haluaisin työskennellä risteilyaluksilla. En suinkaan kuitenkaan missään siivoushommissa, vaan tyyliin baarimikkona taikka tarjoilijana, kenties risteilyemäntänäkin. Tänä päivänä en niin tuosta risteilyemännästä tiedä, tuppaa meikäläisen puhe menemään välillä niin nopeaksi ettei se oikein soveltuisi siihen, että puhuisin ammatikseni;D.

Nykypäivänä vahvoina toiveammatteina on tatuoija ja journalisti.
Tatuoijana olo kiinnostaa itseäni, kynä on pysynyt koko pienen ikäni melko hyvin kädessä ja itsekin tatuoinneista pidän. Tatuoimista pitäisi vain lähteä opiskelemaan ulkomaille, käsittääkseni Suomessa alalle ei kouluttautumista ole (?).
Journalistina elantonsa saaminen taas on minulle ehkä tällä hetkellä se mieluisin ajatus. Kirjoittanut olen paljon, ja mitä nyt on opettajiin uskomista, teen sen jopa joskus hyvinkin. Unelma olisi kirjoittaa monen moisista aiheista - päivän polttavista puheenaiheista, muodista ym. Kirjoittaminen on itselleni jotenkin helppoa. Joskus kirjoittaessa ihmettelen, kuinka päähäni saattaa tulla vaikka mitä ideoita. Kirjoittamisessa oma luovuuteni vaan pääsee melko hyvin valloilleen, ellen sitten aivan väärässä ole.
Saas nähdä toteutuuko haaveeni ollenkaan, vai kääntyykö koko homma päälaelleen. Saattaahan ne haaveet vielä muuttuakkin:).

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #48 : Joulukuu 09, 2008, 22:41:22 »
Minun ammattiunelmani tarkentuivat lopulta arkeologin urasta haaveilemiseen, mutta se tie katkesi neljäntenä yliopistovuonna, kun tuli selväksi, etteivät ranteeni kertakaikkiaan kestä kaivaustyötä. Seuraavaksi siirsin kiinnostukseni verkkoviestintään, ja viiden vuoden opintojen jälkeen valmistuin medianomiksi, jolle kukaan ei halua antaa koulutusta vastaavaa työtä. Niinpä osallistun tätä nykyä perheen kuluihin vartijan ammatissa tienaamillani pennosilla (vai senttisistäkö nykyään pitäisi puhua). Eläköön akateeminen koulutus!
Constantem decorat honor

Poissa Larten

  • Anarkisti tarhatäti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Nimbuspumpkin12006
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #49 : Joulukuu 10, 2008, 08:57:02 »
Isäni tuttava ajoi rekkaa silloin kun minä olin pieni, ja olen pienestä pitäen halunnut rekkakuskiksi. En oikeastaan tiedä mikä siinä minua viehättää, olen vain aina tykännyt (isoista) autoista ja niin edelleen. En kuitenkaan hakenut logistiikka-alalle, sillä kovin moni on sanonut että se ammatti ei kannata. Aioin hakea yhteishaussa myös autoasentajapuolelle, mutta sekin loppujen lopuksi jäi, kun en ole oikein ollut autojen kanssa tekemisissä.

Päädyin siis audiovisuaalisen viestinnän alalle, eli media-assistentiksi. Nyt on eka vuos menossa ja tämä vaikuttaa ihan lupaavalta alalta. Olen aina pitänyt valokuvauksesta, ja tällä alalla on siihen mahdollisuus; muutenkin pidän paljon kaikenlaisesta äänityksestä, kuvaamisesta jne.
Opiskelu on ollut aika rentoa, ollaan käyty läpi valokuvauksen, äänityksen ja videoinnin perusteita, videoitu ja äänitetty pari kertaa ja ollaan opiskeltu editoimaan ääntä ja kuvaa. Melko paljon ollaan tietokoneella (galleria, galleria!) ja kun on nyt kaks opettajaa jäänyt sairaslomalle niin opiskelu on mennyt vähän överiksi.

Jos nyt saisin valita uudestaan, hakisin edelleen joko tänne tai autoalalle. Ne on kaksi todella erilaista alaa, joten sopivuutta ei tiiä ennenkuin kokeilee.
Jos sanon että taivas on musta
se on niin musta kuin tahdon sen olevan ja
jos sanon että maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta