Aihe: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.

[annii]

Itse olen lähiaikoina miettinyt tulevaa ammatinvalintaani vähän liikaakin (päänsärky taattu) päätymättä oikein mihinkään tulokseen. Siispä tahtoisin nyt kuulla erityisesti ammattinsa/alansa jo valinneiden kokemuksia. (Mutten tietenkään kiellä ketään muutakaan kirjoittamasta ja kertomasta.)

Mistä ammatista onkaan kyse?
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Vastaako se odotuksia?
Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?

Olisi myös mielenkiintoista kuulla, kuinka moni on päätynyt lapsuutensa haaveammattiin.

..........

Ja ettei suuri, pelottava ja vihainen keskusteluaurori kirjoittaisi tähän punaisin kirjaimin, että topicin aloittajan olisi syytä kertoa omasta puolestaan vähän enemmän niin kerron sen vähän, minkä osaan.

Pienenä tahdoin ensin uimahallin siivoojakomentajaksi, ajatuksena, ettei itse tarvitsisi tehdä muuta kuin uida, kun voisi siirtää työt alaisilleen. Melko pian kuitenkin huomasin, ettei tämä varmaankaan toimisi käytännössä, ja etten todellakaan pidä siivoamisesta, joten skippasin haaveeni.

Tämän jälkeen tahdoin veturinkuljettajaksi. Halusin myös rakentaa maailman korkeimman savupiipun.

Ja sitten... Näiden selkeiden (ja hmm... "realististen") toiveiden jälkeen en sitten olekaan keksinyt oikein mitään. Vaihtoehtoja kun on aivan liikaa, ja kiinnostavia mahdollisuuksia niin tuhottoman paljon.

[Elli]

Niin, minä olen ammattini jo valinnut, itseasiassa olen sen tehnyt jo kauan sitten mutta nyt vasta reilun puoli vuotta sitten todella ollut hommissa.
Olen siis ammatiltani linja-autonkuljettaja. Tämä ei ole ehkä ihan niitä tavallisimpia valintoja, mutta minun tapauksessani erittäin onnistunut.

En oikeastaan tiedä mistä tämä kaikki lähti. Muistan kun joskus noin 4-vuotiaana kokosin olohuoneeseen kaikki asuntomme tuolit ja järjestin ne jonoon "linja-autoksi". Itse istuin etummaisella penkillä kattilan kansi rattina ja perheenjäsenien piti tulla kyytiini matkustamaan.

Lukioon mennessä asia oli jo selkeästi päätetty, ja lukionkin kävin lähinnä sen takia että sai aikaa kulutettua. Linja-auton ajamiseen oikeuttavan ajokortin kun voi saada aikaisintaan 21-vuotiaana. Opiskelu tapahtui minun kohdallani Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksessa, jossa kävin noin puolen vuoden pituisen kurssin. Kurssiin kuuluu tietysti paljon ajoharjoittelua, mutta itseasiassa suurin osa opiskeluajasta kului luokassa päntäten kaikkea muuta aiheeseen liittyvää; ensiapua, ajoneuvotekniikkaa, englantia, lainsäädäntöä... Kaiken kaikkeaan erittäin kiinnostavaa, en ollut tullut aiemmin ajatelleeksikaan mitä kaikkea muutakin kuin ajamista tähän ammattiin liittyy.

Linja-autonkuljettajan työ ei siis tosiaan ole vain bussin siirtelyä paikasta A paikkaan B. Kyllähän tälläkin asenteella olevia kuljettajia tuolla liikenteessä tuntuu olevan, mutta hyväksi kuljettajaksi ei tulla ennenkuin sisäistää että on muutakin. Erilaisten ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen, koska tämähän on palveluammatti parhaasta päästä.

Hieman työnsä luonnetta voi myös oman kiinnostuksensa mukaan valita. Yksi tykkää kaupunkiliikenteestä, toinen tilausajosta ja kolmas pitemmistä reiteistä. Itselleni hyvältä tuntuu tällainen hieman pitemmän matkan ajo, jossa suurin osa ajasta pyöritään muualla kuin kaupungin alueella.

Koska ammatinvalinta oli niin selkeä jo kouluaikana, olen viettänyt myös TET-harjoittelua linja-autofirmassa. Sen jälkeen tuota vaadittua ikää odotellessani olen myös ollut samaisessa firmassa kesätöissä talkkarina. Ja tietysti istunut bussissa lukemattomia kilometrejä kouluaikana, sitäkin voisi kaiketi jonkinlaiseksi työhöntutustumiseksi sanoa.

Valintaan olen kyllä äärettömän tyytyväinen, enkä varmasti tekisi mitään toisin. Haaveistaan kannattaa pitää kiinni!

[iidba]

Pienenä tahdoin valokuvaajaksi. Napsin kuvia jokaikisestä kohteesta minkä näin... ja nyt albumini on täynnä mitä typerimpiä kuvia puista tai pyyhkeistä... O__o;;
Sitten joskus viisi-kuusi vuotiaana halusin kauppiaaksi. Aivan, kauppiaaksi. *virn* Ajattelin, että marssin vain johonkin kauppaan ja saan sen omakseni... ja että saan ahmia karkkia ja jäätelöä mahan täydeltä joka päivä ;)
Pari vuotta sitten halusin poptähdeksi (kuten varmasti aika moni muukin)
mutta sitten tarkemmin ajateltuani ymmärsin, etten jaksaisi tehdä töitä sen eteen, eikä minun äänelläni edes pääsisi pitkälle.
Siitä lähtien olen halunnut näyttelijäksi.
Olen miettinyt sitä joka päivä, ja mielestäni se olisi aivan ihana ammatti.
Olen harrastanut näyttelemistä, ja nyt siirryn edistyneiden ryhmään.
Ah, minä rakastan näyttelemistä... ja olen valmis tekemään töitä päästäkseni pitkälle.

Ammatteja joihin en ikimaailmassa suostuisi (typerä sanavalinta) ovat ainakin opettaja ja malli. Molemmat vanhempani ovat opettajia, ja olen todellakin saanut tarpeekseni... sen tiedän etten koskaan ryhdy opettajaksi.
Malliksi en ikinä tahtoisi. Tarkoitan kun ne joutuvat pitämään niin hyvää huolta kropastaan, että ei oikein innosta.

Vaikka ehtiihän mielipiteeni toki vielä muuttumaan...

[Jade]

Puvustaja.
Mä olen aina rakastanut vaatteita.
Päätöksen tulevasta ammatistani tein jo seiskalla, kun pääsin sattumalta vierailemaan TV2 puvustamossa. Kun kiertelin niiden kaikkien jättimäisten rekkien välissä, jotka oli täynnä eri vuosisadoilta olevia pukuja ja asuja, jokin vain sytty sisälläni. Tunsin olevani kotona.
Tieni tuohon unelmaan vie vielä vuosia, mutta jaksan kyllä odottaa.

Opiskelen tällä hetkellä pukuompelijaksi. Tai no linja jolla olen on pukuompelija/lukio eli käyn samalla lukiota.
Vielä on kolmisen vuotta opiskelua. Nyt alkavana lukuvuotena on ensimmäisen harjottelujakso. Sen vietän luultavasti jossain vaateliikkeessa. Selviäisin paljon helpommalla amiksesta jos en olis ottanut kanssa lukiota, mutta kun haluan myös kirjottaa valkolakin, ni olin oikeen iloinen kun opo yläasteella suositteli tätä vaihtoehtoa.

Tämän vaiheen jälkeen on vuorossa sitten haku Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun. Ihan vain tiedoksi, sinne on todella vaikeata päästä. Siellä pitäisi sit suorittaa noin kolmivuotinen vaatesuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelma. Sen jälkeen minun pitäisi olla kyvykäs puvustajaksi. Toivottavasti löytyy vain töitä..

Kuka sit soveltuu puvustajaksi? Täytyy olla mielikuvitusta, hyvä tietämys puvustuksen historiasta (sitä kertyy opiskelun myötä), täytyy olla sitä silmää, luova ja idearikas.

Se, että päädynkö puvustajaksi loppujen lopuksi, on vielä auki. Kovasti sitä toivon ja teen kaikkeni, että pääsen toteuttaa unelmani.

[Marmalady]

Olen päässyt opiskelemaan kirjallisuutta yliopistoon. Tulevaisuudessa siis mitä ilmeisimmin työskentelen jollain tavalla kirjallisuuden parissa -kustannushommissa, opettajana (vaikkapa kansanopistossa) tai toimittajana. Aika saa näyttää, mille alalle loppujen lopuksi päädyn. Tuskin ainakaan vaihdan koulutuspaikkaa -onhan tämä pitkäaikainen haaveeni, vaikka teorian lukeminen välillä raskasta onkin.

Olen toki haaveillut kirjailijankin urasta, mutta sen toteuttaminen ei sitten olekaan kovin helppoa. Se on ollut myös lapsuuteni haaveammatti taidemaalarin uran ohella. Vähän realismia tekisi minulle kyllä hyvää  :)

[Friikki]

Runoilija, kirjailija, novellisti - kirjoittaja.

Tällainen pieni runotyttöunelma, joka ehkei koskaan tule toteutumaan. Sillä onhan tässä niin monta vuotta vielä päätösaikaa, että ehdin ainakin kolmesti vielä vaihtaa haaveammattiani - tai sitten en.

Aion kuitenkin pyrkiä ilmaisutaitoa ja luovaa kirjoittamista painottavaan lukioon, Turun Juhanaherttuaan, jos vaikka löytäisin jotakin itselleni sopivaa. Jotakin... jossakin.. joskus.

Ja ainahan voin kirjoittaa, oli ammatti mikä tahansa. Unelmana kuitenkin jotain kirjoittamiseen liittyvää, jotakin luovaa. Minulle se on tärkeämpää, että viihdyn työssäni, kuin se että saako siitä paljon rahaa.

... pienenä minusta piti tulla Kaija Koon sanojen muistuttaja. Miten hassu pieni haave.

[Toivo]

Minulla ei ole kai koskaan ollut mitään selkeää haaveammattia. Olen pienestä asti rakastanut kaikia kauniita asioita. Piirsin, kirjoitin, valokuvasin, tein vaatteita ym. En pitänyt itseäni mitenkään erityisen  lahjakkaana missään noissa edellämainituissa asioissa, vaikka rakastinkin niitä.

Lukiossa olin laajan matematiikan ja fysiikan linjalla. Sillon totesin, ettei opiskelu, joka sisältää paljon lukemista ole minua varten. Menin YO-kirjoitusten jälkeen kaupan kassalle töihin, kun en muuta keksinyt. Vieläkään minua ei kiinnostanut mikään ammatti erityisesti. Jossain vaiheessa haaveilin teatterilavastajan tai -puvustajan tai maskeeraajan ammatista, mutta nekään eivät oikein tuntuneet omalta (ja maskeerauskoulu olisi ollut ihan hirvittävän kallis).

Pari vuotta kaupan kassalla oltuani olin jo aivan valmis (ja epätoivoinen) menemään mihin tahansa kouluun. Ystäväni alkoi silloin puhumaan lähellä olevasta käsi- ja taideteollisuusopplaitoksesta, jossa oli graafisen suunnittelun medianomi-linja. Hain sinne ja pääsin. Yhtäkkiä tiesin ihan tarkkaan, että tämä työ oli juuri minua varten. Kaikki se lahjakkuus, joka minulla oli sopi täydellisesti ammattiin.

Opiskelu oli todella hauskaa. Koko luokka täynnä innostuneita ja luovia ihmisiä. Opiskeluun kuului mm. graafista suunnitelua, piirtämistä, taidehistoriaa, estetiikkaa, elokuva- ja videoalan perusteita, valokuvausta, typografiaa, animaatiota, journalismia, kulttuuriopintoja ym. Näiden lisäksi oli tietysti pakolisia kirjanpito- ja yritysopintoja ym., mutta ne jaksoi, koska vastapainona oli niin paljon ihania aineita. Osa koulukaveristani on tv-alalla, osa tekee animaatioita, mutta enemmistö on erilaisten mainostoimistojen tai lehtien palveluksessa.

Olen nyt siis jo valmistunut ja minulla on vakituinen työpaikka. Työskentelen erään paikallisen yrityksen mainososastolla. Suunnittelen pääasiassa mainoksia lehtiin ja muihin julkaisuihin sekä kirjeitä asiakkaille. Taitan myös yrityksen henkilöstölehteä ja otan siihen valokuvia. Joskus kirjoitan myös juttuja siihen. Tämän työn lisäksi kirjoitan myös joskus joitain artikkeleita eräälle internet-sivustolle. Pidän työstäni todella paljon. Osa työstä on aika kaavamaista, sillä mainoksia tehdään tietyn graafisen ohjeiston perusteella. Onneksi työssä on kuitenkin myös alueita, joissa saa käyttää omaa luovuuttaan.

Työssä täytyy olla luova ja omata esteettinen näkemys. Pitää oppia koko ajan uutta, mutta pitää myös kestää stressiä ja pystyä tekemään useita töitä samanaikaisesti. Aikataulut ovat kireitä, ja työn loputtomaan viimeistelyyn ei ole aikaa. Siksi ala ei ehkä sovi täydellisyyten pyrkijöille. Mutta muuten suosittelen alaa kaikille luoville ihmisille. Mainosalalta löytyy paljon mahdollisuuksia ja erilaisia töitä, joista varmasti jokainen löytää oman juttunsa. Ainoa haittapuoli on, että tällä hetkellä koulutetaan todella paljon ihmisiä media-alalle, joten tulevaisuudessa työnsaanti ei välttämätä ole niin yksinkertaista.

[Tha Lil' Dobby]

Aa. Se on vasta peruskoulussa, mutta jo harvinaisen varma ura-valinnastaan :).

Pienenä, halusin ties miksi, 'kaunestytöksi', joka tarkoitti mallia :p, kaupanmyyjäksi, sisustus-suunnittelijaksi, eläinlääkäriksi, pelleksi, ties miksi :p
Kun menin koullun ei minulla vielä ollut mitään suuria haaveitan. Näytteleminen oli kuitenkin aian ollut lähellä sydäntäni, vaikka se oli minusta silloin vain sellainen 'harrastus', eikä siitä ikinä saisi ammattia, se oli vain haave, täytyisi olla joku _oikea_ ammatti.
Nyt. Ylä-asteelle mennessä olen jo aiavn varma, etä mniusta tulee näyteelijä. Minusta on pakko tulla. Tai muuten kaikki kaatuu ja menee pieleen. Myös taiateilija on kiinnostava ammatti, mutta sekin on taas näitä unelma-ammatteja, ja näin. Mutta. Minä en pidä mistään muusta erityisemmin. rakstanrakastanrakastan näyttelemistä, ja olen harrastanut sitä vaahtosammuttimen kokoisesta, ja olen siinä hyvä. Vaikka itse sanonkin :p. Viihdyn lavalla paremmin kuin kotonani.
Piirtäminen/maalaminen on toinen joka on kiinnostanut aina pienestä pitäen, ja olen tehnyt sitä aina. Mutta. En ole mielestäni siinä mitenkään liian hyvä, se on.. no, sanotaanko, että vaiheessa. En koskaan ole uskonut, että siitä tulisi minulle ammattia, mutta tällähetkellä se on suunnitelma b.
Suunnitelma c on yksinkertaisesti tietokone-ala. Siinä minä olen hyvä, ja siitä minä pidän, mutta.. se on kuitenkin liian.. jotain. Liian tavallista ja kaavamaista ehkä? Liian teknistä tai jotian. En tiedä, mutta se on kuitenkin se kolmas vaihtoehto, jos kaikki menee pilalle :p.

Koko järjestelmä kuitenkin sortuu, jos en pääse kallioon. Kaikki on sitten ihan pilalla. Ei voi mitään, sitten itketään ja yritetään kuvikseen, jonne tusin päsäemme. Sitten ei muu auta kun mennä jonnekkin pohjariin :p, tai jotain. Minun on pakkopakkopakko päästä kallioon, muuten ei tule mitään. En kuitenkaan usko,e ttä jos on ollut yläasteella painotteena liikunta (mikä kohtalokas virhe. Se ei ole edes kivaa.) on paljonkaan mahdollisuuskia.. vaikka sillä ei kuulemma pitäisi olla järkyttävästi väliä, mutta.. olen silti hyvin epäluuloinen. Argh. Lopetan, ennen kuin alan kieriskellä täysin itsesäälissä :p

-TLD

[Moonbeam]

Koko järjestelmä kuitenkin sortuu, jos en pääse kallioon. Kaikki on sitten ihan pilalla.

Tunnen ihmisen joka pyrki Kallioon yhteishaun aikana ylä-asteella, hylättiin, ja pyrki uudelleen lukion ekalla, hyväksyttiin ja lähti lukion tokalle Helsinkiin. Joten jos se on unelmasi, niin älä lannistu ellet ekalla pääse. *onnen potku takamukseen* (tietty myös muille unelmakouluunsa/työhönsä pyrkijöille..)

Vaikka tämä nyt olikin lähinnä työskenteleville, niin pakko lisätä omat kaksi Knuttia..(*huomaa harmikseen ettei kyseinen sanonta toimi suomenkielessä*)

Olen täysin pihalla. Minulla ei ole koskaan ollut toiveammattia. Pienempänäkin jos joku sattui kysymään, niin piti äkkiä keksiä joku, joka kuulosti hyvältä. Lukioon menin saadakseni lisäaikaa ammatinvalinnalleni.
Nyt ollaan sitten tilanteessa, että kirjoitukset on keväällä, eikä jatkosta ole hajuakaan. En edes tiedä, mihin aineisiin kannattaisi satsata reaalissa, joten luen kaikkiin. Hupsu lapsi.

Olo on vähän kuin kahvilan kassalla, kun takana on kilometrin jono lounastuntilaisia ja ei ehdi valkkaamaan kunnolla mitä ottaa joten päätyy johonkin kaameaan.

[Selviytyjä]

Joskus minulla ei ole mitään ammattia mihin haluaisin mutta nyt niitä näyttää olevan vähän liikaakin. Haluaisin olla kielenkääntäjä (rakastan kieliä :)), mytologi (eikö niin että se on ammatti?), arkeologi, egyptologi, koreografi, tanssija, baarimikko, lakinainen, astrologi, valokuvaaja.
Kuten jo sanoin, rakastan kieliä ja minulla on tosi hyvä kielipää joten voisin olla aika hyvä :) Rakastan myös tanssimista ja itse yritänkin nyt suunnitella kaikenlaisia koreografioita tansseihin.
Sitten minua kiinnostaa tosi paljon Egyptin ja Kreikan historia ja haluan päästä tutkimaan kaikkia myyttejä (=mytologi), Egyptin muinaisia kieliä ym. siihen liittyvää (=egyptologi). Näyttelijänä ei olisi myöskään hassumpaa. Aika näyttää...

~~~Survivor~~~

[Vendel]

Ensiksi lohdutuksen sana kaikille heille, jotka murehtivat sitä etteivät tiedä, miksi ryhtyvät isoksi. Be not afraid. Minä päätin alan jolle lähdin ylioppilaskirjoitusten jälkeen hakuteoksia selaamalla. Enkä kadu, ainakaan vielä.

Ihan pienenä halusin varmaankin eläinlääkäriksi, mutta pikkuhiljaa matemaattinen puupäisyyteni osoitti, ettei mikään lääketieteellinen ala ole minua varten.

Seuraava uravalinta tuli lukiossa. Psykologia oli mieluista ja kiinnostavaa - psykologiksi siis. Psykiatrian esteenä oli edelleen jatkuva ja kiihtyvässä määrin paheneva matemaattinen antilahjakkuus. Viimeisellä luokalla luin ahmien historiaa. Minusta tulee tutkija! Vaan kuinkas kävikään..

Englannin kääntäjä.

Opiskelen toista vuotta kääntämistä Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksella ja luulenpa, että vaikkei tämä ihanneura nyt välttämättä olekaan, tuntuu tämä ensimmäistä kertaa omalta alalta. Kääntäjä/tulkin koulutuksen omaavalla on paljon työmahdollisuuksia, jotka eivät kaikki kuulosta edes kuuluvan tämän nimikkeen alle - miltä kuulostaa esim. lokalisoija? (ja suru-uutinen kaikille kirjallisuuden kääntämisestä haaveileville - sillä ei mahd. apurahoista huolimatta elätä itseään, muutakin on tehtävä) Opiskelu on mielenkiintoista ja haastavaa mutta myös RANKKAA kaikkine esseineen ja käännöksineen. Itselläni on sivuaineena ruotsi ja saksastakin pitäisi muutama opintoviikko suorittaa, mutta en usko kykeneväni kunnolla hallitsemaan enempää kieliä.

Kääntäjän ammatti vaatii pitkää pinnaa ja rajoitettua perfektionismia - virheitä on siedettävä.  Tulkkauspuolta olen toisen vuoden opiskelijana ja yleensä tulkkausta henkeen ja vereen välttelevänä oppinut tuntemaan hyvin vähän, mutta se vaatii nopeaa älyä, ainakin. ^_^ Simultaanitulkatessa ei sovi änkytellä....

Pienellä tunnustelulla olen saanut selville että ainakin pieni osa kääntämisen opiskelijoista haaveilee itse asiassa kirjailijan urasta.. Niin myös allekirjoittanut.  Mielestäni ammatit eivät sulje toisiaan pois - toinen on varmempi ja realistisempi.

Yrittämisestä ei rankaista.

[MissAlkupala]

Noh, hyvähän minä olen puhumaan, mutta;

Pienenä halusin ehdottomasti tulla leipuriksi. En siksi, että tykkäisin leipoa; vaan siksi, että saisi syödä pullataikinaa. Eli leipuri, joka tekisi pullia. Ah, miten herkullista ^^
Viulunsoiton opettaja oli myös jossain vaiheessa hakusessa, mutta nyt ei kyllä maistu viulunsoitto ei ollenkaan.
Näyttelijä - yksi nykyisistä haaveistani. Se olisi hauskaa, pidän näyttelemisestä, mutta pahin este on varmaan lyhyyteni ja r-vika. Mutta kyl minä sen oikeen ärrän osaan sanoa, mutten halua :x
Pelkkä opettaja. Haluaisin olla erityisesti pienten lasten opettaja. Tai liikunnanopettaja. Kiltti semmoinen :)
Mutta suurin haaveeni on tulla uimavalvojaksi, ooh, mikä kamala idea, mutta silti, jotenkin se kiehtoo. Saa pelastaa ihmisiä ja valvoa. Unelma!

Valkolakin aion/yritän kirjoittaa ja katsoa sitten mihin menen. En mihinkään kauas jaksaisi mennä opiskelemaan. Mutta nyt täällä seiskalla vielä opiskelen. Tais tulla turha viesti.

[Voyageuse]

Minä olen nyt vikaa vuotta lukiossa, ja pitäisi pikkuhiljaa päättää, minne haen. Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: matikka ja musiikki.

Olen soittanut kanteletta aika pitkään ja käyn Sibelius-Akatemian nuorisopuolella tunneilla. Rakastan esiintymistä! Ainut vaan, että muusikkona pitäisi tietenkin myös toimia opettajana... jostainhan se leipä pitää saada! Toisaalta en välttämättä edes halua vakituista päivätyötä kahdeksasta neljään. Olisi huippua toimia joissa projekteissa aina vähän aikaa kerrallaan.

Matikasta olen myös älyttömän kiinnostunut. Siinä on vielä se ongelma, lähtisinkö lukemaan ihan puhdasta matikkaa, vai teknillistä matikaa teknilliseen korkeakouluun. Jokatapauksessa sana "syvällinen matemaattinen teoria" on kauneimpia, mitä tiedän.

Oikeastaan ammatinvalinta ahdistaa minua tosi paljon, kun pidän niin paljon molemmista, musiikista ja matikasta. En voi kuvitellakaan luopuvani kummastakaan, vaikka jossain vaiheessa on pakko jättää toinen vähemmälle. Apua!

[Celestia]

Minusta tuntuu, että nykyaikana ei enää ole paljon sellaisia ihmisiä, jotka tekisivät koko elämänsä samaa työtä, tai olisivat jatkuvasti saman ammatin piirissä, joten tulevaisuudesta yhdellä alalla on luultavasti aika harvinaista tehdä totta.
Tämä sopii minulle vallan mainiosti, koska en pystyisi kuvittelemaan samoja rutiineja koko loppuelämäkseni vuodesta toiseen. Ihmisen täytyy muuttua ja kehittyä!

Itselläni on ollut vaikeuksia ammatinvalinnan suhteen, koska kuvitelmani siististä elämästä ovat hirvittävässä ristiriidassa tosimaailman kanssa (Mitäh? Eikö seikkailija-arkeologeja olekaan olemassa? Tai palkkionmetsästäjiä??). Minusta on pitänyt tulla rikospoliisi, palkkasoturi, ratsastuksenopettaja, kultaseppä, taiteilija, ammattivalokuvaaja tai animaattori.

Tällä hetkellä opiskelen teologiaa Helsingin yliopistossa. Joten minusta pitäisi tulla pappi. Tosin teologian maisterin tutkintoa kehutaan niin monipuoliseksi, että seurakunta ei ole ainoa mahdollinen työnantaja. Enemmän kuin ihmisten sielunhoitajana toimiminen, minua kylläkin kiinnostaa pölyisten kirjojen parissa istuksiminen eli tutkimus ja arkeologia sekä kristillinen mystiikka ja roomalaiskatolisuus. Haluaisin päästä luennoimaan kansainvälisesti eri maiden yliopistoissa ja teologisissa koulutuskeskuksissa! Sekä tietysti tutkimaan Vatikaanin kirjaston aarteita. Myöskään lähetystyö tai ulkomailla merimieskirkoissa toimiminen tai ekumeeninen työ eivät kuulosta huonoilta vaihtoehdoilta! Toisaalta edelleen haikailen myös jollekin taiteelliselle alalle, piirtäminen on ehkä yksi vahvimmista ominaisuuksistani...

Teologian opiskelu valkeni minulle vaihtoehtona jatkokoulutukselle n. 3-4 vuotta sitten, olinhan aina ollut lähes sairaalloisen kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta. Pikkuhiljaa kypsyin ajatukselle ja tässä sitä nyt ollaan opiskelemassa.
 Aika paljon olen saanut ihmettelyä osaksi valinnalleni, uskonnon piirissä työskentelyä kun ei koeta tulevaisuuden alaksi. Minua kuitenkin kiehtoo tähän alaan liittyvä pohdiskelu ja kaikenlaiset vanhat teologiset teoriat sekä tietysti klassiset kielet, kreikka, latina ja heprea.
Jos minulta kysytään, miksi valitsin teologian, en luultavasti osaisi vastata kovin perusteellisesti. Kutsumusko? En tiedä. Se vain tuntui oikealta, kiinnosti eniten. Olen aina ollut sellaista "heittäytyjä"-tyyppiä joka teen ensin ja spekuloin sitten.

Hieman paineita kyllä luovat sellaiset ihmiset, jotka jo lastentarhassa ovat päättäneet ammattinsa ja sitä silmällä pitäen valinneet harrastuksensa jne. tähdäten koko elämällään vain sille yhdelle tielle. Minä olen tällainen "drifter", ajaudun jonnekin vain sen perusteella, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Vielä tämä taktiikka ei tosin ole johtanut minua harhaan, joten taidan luottaa siihen jatkossakin. :)

~Celestia, Hapatuksellinen katolilaishereetikko :)

[Keskitalvi]

Mielenkiintoinen valinta sinulla, Celestia :)

Itse olen vasta yhdeksännellä luokalla, mutta tiedän jo, minne aion lukion jälkeen hakea. Näillä näkymin jonkin yliopiston historian laitos olisi se minun paikkani. :) Niinpä tahtoisinkin vaihtaa ajatuksia muiden tulevaisuudessa mahdollisesti historiaa opiskelevien kanssa, sekä niiden, jotka sitä nyt jo opiskelevat. Laittakaahan yksäriä, jooko?

[Winterheart]

Seppä. Se olisi ihana ammatti.
Olisi kiva perustaa joku oma pikku puoti,
jossa myytäisiin kaikkea metallista, sormuksista kirveisiin.
Se olisi mahtavaa. Saisi tehdä ittelleen aseita...
No ei mutta, ihan oikeasti haluasin sepäksi.
Se olisi vaan jotenkin sopiva minulle....


Toivossa on hyvä elää...     :)


EDIT: Lauluja... haluasin olla jossain Heavy bändissä, Powerista Melodic-Deathiin, ei väliä.

Pitäisi vaan osata laulaa...    *HUUUUOOH*

Nyt soi: Ensiferum - Hero in A Dream

[Aleczandra]

Mä kyllä tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta mun unelma-ammattini on malli. Mä tiedän et te kaikki pidätte mua ihan itserakkaana, mutta on se silti. Siinä pääsis tapaamaan erilaisia ihmisiä. Sen ohjelmankin: Huippumalli haussa mä katoin vain siksi, että kuvittelin itseni siihen. Tietty yhtenä vaihtoehtona olis että mä saisin siitä rahaa opiskeluun (seur.jutut)

No muut unelma-ammattini ovat historiantutkija (yliopistossa) tai yliopistossa sellainen enkunkielentutkija tai arkkitehti tai psykologi. Huomasin tosta et mä haluaisin tutkia kaikkee...(siis ei pervolla tavalla ;) )

[Sun Lee]

Hmm ... Näin lukion tokalla on syytä alkaa miettiä jo pikkuhiljaa, mitä aikoisi tehdä sitten "isona". Minä tahtoisin työskennellä kirjastossa tai jossain toimistossa tietokoneen äärellä =) Jokin semmoinen työ, missä saisi järjestää asioita tai kirjoittaa paljon olisi kiva. En oikein tiedä, mikä se semmoinen sitten olisi.

Kun olin ysillä, olin tetissä kirjastossa ja se oli todella kivaa. Eritoten tahtoisin suuntautua kirjastoapulaiseksi, joka hyllyttäisi kirjoja yms. Semmoista työtä olen aina halunnut, missä ei tarvitse koko ajan olla tekemisissä ihmisten kanssa, vaan se saisi työskennellä paljon yksin tai jonkun toisen kanssa. Tai jotain. Opon kanssa sitten varmaan ensi vuoden puolella näitä asioita pohditaan, että kai tämäkin puoli silloin selviää =)

[Joanna]

Itse jouduin viime vuonna pähkäilemään mihin haluaisin lähtee opiskelemaan. Nyt siitä on vuosi ja nyt olen puutarha-alalla opiskelemassa. Minusta pitäisi tulla tämän koulutuksen jälkeen puutarhuri. Näillä näkymin minä jatkan koulutusta... En tosi tiedä mihin, mutta niin moni kiinnostaa esim. floristi ja hortonomi...

Pienempänä minulla oli monta alaa mihin halusin. Lähihoitajaksi meinasin aluksi hakea, mutta kun olin TET-jaksolla kukkakaupassa päätin lähteä sinne alalle. Tähän mennessä päätöstäni en ole katunut. Enkä uskokaan, että katuisin.

[Tsun-Dee]

Noh, minun haaveammattini on aina ollut opettaja, ala-asteelta lähtien. Lukion jälkeen koin sitten maailmaa mullistavia järkytyksen hetkiä kun en päässytkään OKL:een. Pidin välivuoden kasvatustieteen opintojen parissa ja pääsin sitten yliopistoon opiskelemaan kasvatustiedettä pääaineena. Hain pari, kolme kertaa luokanopettajan- sekä erityisopettajankoulutukseen, mutta en päässyt sisään. Kärsin hiljaa yliopistossa, sieltä kun ei valmistu miksikään, jos ei ITSE tiedä, mitä tahtoo, ja minähän en tiennyt, ainakaan varmasti. Sitten, kolme vuotta lukion jälkeen hain puolivakavissani viittomakielentulkin koulutukseen, varmana siitä, etten pääse. Mutta pääsin. Ja siitä se elämä alkoi. Nyt, kahden vuoden opiskelun jälkeen tunnen todellakin olevani oikealla alalla. En vielä tiedä, teenkö tulkin töitä eläkkeeseen saakka, mutta viittomakielen kanssa tahdon olla tekemisissä - se on eri mielenkiintoista. Kunhan vielä loppuunsaatan kasvatustieteen maisterin tutkintonikin, työmahdollisuuteni ovat laajat. Ehkä pääsen opettamaankin :)

Opiskelu on ollut mielenkiintoista mutta rankkaa. Kielitaito hankitaan ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen keskitytään tulkkaamiseen. Kielen opiskelu ei suinkaan tarkoita ainoastaan sanaston kerryttämistä ja kieliopin pänttäämistä, vaan mennään syvemmälle kielen rakenteeseen - opiskellaan yleistä lingvistiikkaa eli kielitiedettä sekä spesifimmin viittomakielen lingvistiikkaa. Lingvistiikka onkin ehkä kaikkein mieluisinta, yllättäen.

Viittomakielentulkin ammatti sopii henkilölle, joka on kiinnostunut kielistä. Ei välttämättä tarvitse olla esiintyjätyyppiä jo koulutukseen hakiessa, minä en ollut ainakaan - koulussa kyllä ehtii tottua olemaan katsottavana (yleisötilaisuuksissa kaikki katsovat aina tulkkia, vaikkeivät tätä "käyttäisikään"). Suomen kieli tulee hallita hyvin, sillä se on toinen tulkin työkielistä. Puheen tulee olla melko virheetöntä, eli paha puhevika voi estää alalle hakeutumisen. On hyvä omata sosiaalisia taitoja, sillä tulkin työ on asiakaspalvelutyötä. Tulkilla tulee myös olla hyvä paineensietokyky sekä tulee sietää epävarmuutta, kiirettä ja tunnetta omien taitojen riittämättömyydestä. Ei mielestäni sovi perfektionisteille, paitsi jos suuntautuu kääntämiseen.

Miksi minä pidän tästä alasta? Ehkä se kieli itsessään on se kaikkein mielenkiintoisin asia. Ja se tulkkauksen ihme, kuinka pystyy tekemään miljoonaa asiaa yhtäaikaa. Tulkin tulee olla neutraali - se on turvallinen ajatus minusta, vaikeita asioita käsiteltäessä tulkin ei tarvitse = ei saa ottaa kantaa, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijän pitää tehdä. Lisäksi viittomakielinen yhteisö on hyvin tiivis - erittäin kuuluisat ihmiset ovat sittenkin niin lähellä ja kaikki tuntevat heidät. Tutkimustiedon puute kielestä välillä harmittaa, mutta toisaalta mahdollistaa myös oman tutkimisen ja pohtimisen - Tällä alalla jo esimerkiksi opinnäytetyöllä voi lisätä alan tutkimustietoa.

Koulutukseen hakiessa on etua aiemmista viittomakielen opinnoista, mutta viittomakielentaitoa ei edellytetä. Ammatin kannalta kaikenlaisesta asiakaspalvelutyöstä on hyötyä. Viittomakieliset tuttavat joiden kanssa kieltä voi harjoittaa käytännössä helpottavat ja nopeuttavat viittomakielen omaksumista ja visuaalisuuden kehittymistä.

[elton]

Kuvaaja, joka napsii kasan kuvia ja kirjoittaa niistä menestyskirjan.

Noin yksin kertaista, voi olla, että voisin myös piirtää Manga sarjakuvaa työkseni kunhan sen nyt kunnolla opin.. ^^

Ehkäpä lasten kirjojen kuvittajakin olisi kiva.. ^_^

Minulla on aikaa miettiä vielä, onneksi.

[Lils]

Olen tavallaan jo valinnut ammattini ja opiskelen siihen, vaikka olen vasta 16-vuotias. Kyseessä on siis medialukio. Valmistun (toivon mukaan) sekä ylioppilaaksi, että media-assistentiksi.

Media-alan kouluun päädyin, koska kaikki luova tekeminen ja media itsessään kiinnostavat kovasti. Olen piirrellyt niin kauan kuin muistan ja valokuvausta rakastan. Luoviin aineisiin keskittynyt koulu tuntui siis oikealta vaihtoehdolta. Omalta paikkakunnalta mukava koulu löytyi ja vielä mahdollisuus kaksoistutkintoon! Toinen vaihtoehto minulla oli lukion kuvataidelinja, mutta kaksoistutkinto houkutti lopulta.

Tähän mennessä opiskelu on sujunut hyvin. Opiskelemme tässä jaksossa lukioaineiden lisäksi mm taidehistoriaa, tietojenkäsittelyä ja graafista viestintää.

Ala tuntuu jo nyt omalta, mutta suunnitteilla olisi mennä silti vielä yliopistoon tai muuhun kouluun tämän ruljanssin jälkeen. Haaveissa olisi taide-tai tanssiopinnot ulkomailla..

[Marygold]

Koko järjestelmä kuitenkin sortuu, jos en pääse kallioon. Kaikki on sitten ihan pilalla.

Tähän on pakko huomauttaa, että onhan niitä ilmaisutaitopainoitteisia lukioita Suomessa muitakin kuin Kallio x) (Kaverini on ottanut tästä aika tarkasti selvää, teatterialalle kun hänkin on pyrkimässä ^^)

Niin, minun on vielä aikaista alkaa haaveitani listaamaan, kun vasta lukioon olen menossa. Pienenä haaveilin laulajan ja parturi-kampaajan ammateista, kymmenvuotiaana mukaan astuivat kirjailija ja sisustusarkkitehti, ja sitten pari vuotta myöhemmin ihastuin kääntäjän uraan.

Pariin otteeseen vuosien varrella kaverini ovat povanneet minusta mitä loistavinta äidinkielenopettajaa, mutta tyrmäsin ajatuksen suoralta kädeltä - aina viime syksyyn saakka. En edes osaa sanoa, mikä siinä ammatissa alkoi niin äkkiseltään minua kiehtoa. Äidinkieli on toki aina ollut vahvin aineeni koulussa, minkä lisäksi minulla pakonomainen tarve opettaa ja neuvoa muita... :D (Muistan eräänkin matiikantunnin, kun opetin kaverilleni prosenttilaskuja ja pomppasin pystyyn joka kerta kun hän tarvitsi apuani, vaikka istuimme ihan vierekkäin... Opettaja tuli sitten siihen ihmettelemään kummallisia kouristuksiani, ja möläytti yhtäkkiä, että minusta taitaa tulla opettaja).

Mutta tässä on vielä ties kuinka monta vuotta aikaa miettiä, eikä nykyaikana muutenkaan ole mikään pakko jämähtää yhteen ainoaan ammattihaaveeseen :)

[Sir Wyndham]

Mistä ammatista onkaan kyse?

Kolme ammattia joihin pyrin: kääntäjä, rock-stara, kirjailija (vain keskimmäisestä saan rahaa tällä hetkellä)

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?

1. Kääntäjä: yläasteella tajusin olevani askeleen muita edellä englanninkielessä ja jotenkin taidot kasvoivat itsestään koko lukionki ajan ja sitten tuli tilanne, jossa oli onni onnettomuudessa ja pyrin yliopistoon lukemaan englantia sibelius akatemian sijaan. Oli oikea valinta.
2. Rock-stara: kovasti työn alla vielä tämä :D Aloitin kitaransoiton 6v:nä ja siitä se sitten lähti pikkuhiljaa. Nykyään en tiedä mitään mukavampaa tapaa tienata taskurahaa kuin esiintyminen bändin kanssa.
3. Minulla on pienestä pitäen ollut turhan vilkas mielikuvitus ja 13-vuotiaana sitten ensimmäistä kertaa päätin ruveta kirjoittamaan mietteitäni ylös. Ehkä päätin kokeilla sitä siitä syystä, että pidin ainekirjoituksesta. Etenkin jos aineen sai kirjoittaa kotona; oli todella mukavaa paneutua siihen oikein kunnolla. Nyttemmin ensimmäinen pitkä novelli on valmistumassa ja ajattelin sitä ruveta lähettelemään kustantamoille.

Vastaako se odotuksia?

Kaikkien kolmen ammatin kohdalla: täysin. Itseasiassa kääntäminen on vielä antoisampaa kuin luulin. Samoin kirjoittaminen.

Millaista opiskelu ammattiin oli/on?

Englannin opiskelu on todella mukavaa ja rentoa. Etenkin jos on ryhmässä hyvä yhteishenki ja esim. käydään lähikuppilassa hyppytunneilla tekemässä yhdessä esseitä jne. Muutenkin luennot ovat mielenkiintoisia muutamaa lukuunottamatta; nekin olisivat kivoja luentoja, mutta luennoitsijat ovat vähän kuin tämä haamu-proffa HP:stä; saa sillä tasaisella jorinalla ne yleiset hälisijätkin nukahtamaan.
Kirjoittamista en ole opiskellut koulussa opetetun ainekirjoituksen lisäksi paljoa mitenkään. Englanninopinnoista on ollut paljon hyötyä: ollaan tehty aika monia kirja- ja runoarvosteluita ja teknisiä analyysejä niistä jne. Muuten olen vain kirjoittanut, oikolukenut, kirjoittanut, oikolukenut.
Soittamista olen opiskellut musiikkiopistossa. Lopetin n.4v sitten kun sain tarvitsemani tutkinnot suoritettua, mutta kyllä se pääosa musiikin opiskelusta tapahtuu kotona kitara kädessä. Loput bändiharkoissa ja sitten keikat on vähän kuin crash-course.

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?

No tuon kääntäjän ammatin kanssa kilpaili kitaran soiton opettaja, mutta päädyin sitä englantia lukemaan kuitenkin.

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?

En usko. En tekisi.

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?

Kääntäjän ammatti sopii hyvin ihmiselle, joka työskentelee parhaiten yksin. Ihmiselle joka pitää yksilölajeista ja osaa keskittyä täysillä siihen mitä milloinkin tekee. Auttaa myös jos EI pidä asiakaspalvelutyöstä ja tykkää hoitaa työnsä kotona omassa rauhassa.
Muusikon ammattia taas en suosittele juuri kenellekään: jos rupeat soittamaan rahasta mitä vaaditaan niin hyvin usein se on raskasta työtä, EI huvia. Minusta musiikin pitää olla vakava harrastus, jossa soitat mitä haluat ja miten haluat. Jos siitä joku rupeaa sinulle sitten vielä maksamaan niin hienoa. Jos ei niin ei sitten.
Kirjailijan ammatti sopisi ihmiselle, joka uskaltaa ottaa riskejä, pitää eri kirjallisuudenaloista, jaksaa lukea muutakin kuin fantasiaa (esim. klassikot, runous, esseet), uskaltaa ottaa riskejä kirjoittamisessakin, ja on valmis tekemään paljon työtä ja näkemään paljon vaivaa unelmansa eteen viikko-, kuukausi-, ja joskus vuosikaupalla.

Minusta ammatti kannattaa valita niin, että ottaa kolme tekijää huomioon ja koittaa löytää niille parhaat suhteet antavan ammatin:

1. mistä työstä pitäisi eniten?
2. mistä työstä saisi parhaiten rahaa?
3. mitä työtä voisi tehdä mahdollisimman vähän?

Optimaalinen ammatti on tottakai työ, josta pitäisi todella paljon, josta saisi todella paljon rahaa ja sitä ei tarvitsisi tehdä kuin joitakin tunteja viikossa. Tuollaisia kuitenkin on hyvin vähän jos lainkaan. Eli kannattaakin miettiä missä noiden kolmen asian suhde on parhaimmillaan.
Minä pidän kirjoittamisesta, lukemisesta ja englannin kielestä, eli kääntäminen on sen takia hyvä ala minulle. EU:lla siitä saa loistavan palkan kääntäjänä (aloittelijan liksa jotain 3800€/kk mikäli luennoitsijaan on luottaminen). Työtä voi tehdä kotoa käsin periaatteessa mihin aikaan tahansa, mistä maasta tahansa kun tekstit liikkuvat pääasiassa sähköpostin välityksellä. Tottakai tekstejä on paljon, eli kääntäminen on ala, jolla työ ei tekemällä lopu, mutta silti sen verran kiva duuni, että vapaa-aikaakin jää.
Jos siis pystytte miettimään muutamia ammatteja joissa noiden kolmen ed. main. ominaisuuden suhde on sopiva niin ainakin ne olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja.

Tottakai on ammatteja, kuten juuri tuo "rock-stara", jotka ovat todella mukavia, mutta joista ei makseta juuri mitään, ellet menesty todella hyvin kuten joku HIM. Eli kannattaa harkita tarkkaan rupeaako nääntyväksi taiteilijaksi vai pitääkö sen taiteen vakavana harrastuksena ja hommaa ns. "oikean ammatin". Jos hommaa leipäammatin ja harrastaa esim. musiikkia vakavasti niin silloin myös ei tarvitse ottaa paineita siitä, että pitää äkkiä säveltää lisää biisejä, ja että niiden pitää myydä tosi hyvän, että saa elätettyä itsensä; voi vaan keskittyä siihen, että tekee just sellaista taidetta josta itse pitää.

[Delfino]

Itse olen lähiaikoina miettinyt tulevaa ammatinvalintaani vähän liikaakin (päänsärky taattu) päätymättä oikein mihinkään tulokseen. Siispä tahtoisin nyt kuulla erityisesti ammattinsa/alansa jo valinneiden kokemuksia. (Mutten tietenkään kiellä ketään muutakaan kirjoittamasta ja kertomasta.)

Mistä ammatista onkaan kyse?
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Vastaako se odotuksia?
Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?

Olisi myös mielenkiintoista kuulla, kuinka moni on päätynyt lapsuutensa haaveammattiin.

Minäkin olen ammattini jo valinnut, peräti jo vuonna 2000...19-vuotiaana siis. Ammatti on siis hohdokas nuorisotyöntekijä eli siis yhteisöpedagogi (amk) ja melkein valmis päihdetyöntekijä.

Olen 16-vuotiaasta lähtien tehnyt jonkunlaista nuorisotyötä eli aloitin kerhonohjaajana ja isosena. Tie eteni siitä yli-isoseksi, Saapas-hommiin (aloitin 1997, hommassa olen edelleen, mutta oman seurakunnan toisena vastuuhenkilönä), kouluun (Humak, aloitin v. 2000), leiri-ohjaajaksi, nuorisotilan ohjaajaksi (18-vuotiaana)...jne. Koulun jälkeen olen ollut perhekodissa töissä sekä tosiaan jatkanut Saapas-vastuuhenkilönä ja tehnyt vielä vapaaehtoista kansainvälistä nuorisotyötä. Nyt on vaihtoehdot avoinna vielä.

Opiskeluaika oli aivan mahtavaa. Ammattikorkeakoulu opiskelu, ainakin nuorisotyöntekijäksi, on tekemällä oppimista. Yhtään päivää en kadu, tylsiä päiviä oli tietenkin. Olin aktiivinen opiskelijayhdistyksen hallituksessa ja kehitin kouluumme tutortoiminnan opettajien ja muiden opiskelijoiden avustuksella. Opin paljon, pääsin eroon ujoudesta, sain elinikäisiä ystäviä ja vietin elämäni parhaat 3 ja puoli vuotta. Tuohon aikaan mahtui myös 3 kk Erasmus-vaihto Skotlannissa. Haikeudella muistelen...

Halusin teininä kirjailijaksi tai toimittajaksi. Kumpikaan vaihtoehto ei ole poissuljettu. Kirjailijan homma on edelleen haaveissa, jotain sen eteen on tehtykin. Katotaan kuin käy. Toimittajana oloa kokeilin lukiossa lukion lehden päätoimittajana ja paikallisen lehden avustajana. Tykkäsin kovasti, mutta en päässyt lukemaan yliopistoon journalistiikkaa, niin haave jäi. Isä kiusasi minua joskus ala-asteikäisenä, ku olin aikamoinen "pikkuprinsessa" olevinani, että minusta tulee missi tai keihäänheittäjä..:) Eipä tullut ei...:)

Mitään en tekisi toisin, olen todella tyytyväinen kaikkiin päätöksiini.

Nuorisotyöntekijän pitää valmistautua epäsäännöllisiin työaikoihin, olla joustava, kärsivällinen, sosiaalinen, rohkea, kykenevä itsenäiseen työhön, kykenevä ottamaan työstään vastuuta, osaa kohdata ihmisiä, mielikuvitusta omaava, rohkea, työstään pitävä/rakastava.

Minulla auttoi työpaikan saannissa kesätyöpaikat (leirit, leikkikenttätyö) sekä työharjoittelut, joita tein kouluaikana (perhekodit, erityisluokka, seurakunnan ja kaupungin nuorisotoimet jne.). TET ei niinkään auttanut. Kannattaa siis olla aktiivinen, rohkea ja työteliäs. Sellaiset työntekijät huomataan.

[Cherry]

Noh, siis minullehan ei nyt asia vielä ihan kauhean ajankohtainen ole, mutta olen tässä lähiaikoina sitä miettinyt useastikin. On monta ammattia, mitkä olisivat minusta ihania, mutta nyt on noussut pintaan ihan tällainen uusi asia; toimittaja. Ei mikään juorulehtien toimittaja, vaan ihan kunnollinen. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin, tai johonkin mielenkiintoiseen lehteen, mistä ei puolet asiasta ole palturia.
Ja nyt vielä olisi ihanteena sellainen urheilutoimittaja.

Pitäisin varmasti toimittajana olosta, koska tykkään seurata kaikkia asioita lehdistä, ja olen kiinnostunut penkkiurheilijana..^^
(Jääkiekko, oi mikä ihana laji.)

Mutta, aika tietenkin näyttää. En ole vieläkään varma.. Pitää harkita..xD

[Rosie]

Saanen tähän väliin huomauttaa, että jos tahtoo näyttelijäksi ei tarvitse käydä mitään ilmaisutaidon lukiota. Tavallinen lukio se on, siellä on vain enemmän ilmaisutaidon tms. kursseja. ^^

Minulle tämä on ollut aina selvää vaikka olen vasta lukion 1.luokalla. Minusta tulee vaikka väkisin näyttelijä. Ja tarkoitan nyt teatterinäyttelijää. Elokuviin/tv-sarjoihin minua ei saa, ei minua innosta näytellä kameralle vaan elävälle yleisölle.
Teatteria olen harrastanut nyt tähän mennessä 11 vuotta ja ensi syksynä jatkuu jälleen. Se on ollut aina minun intohimoni ja se näkyy puheessani ja eleissäni (kaikki jaksavat huomautella siitä ^^').
Toinen unelma-ammattini on nuoriso-ohjaaja. Olisi ihanaa työskennellä nuorten parissa erilaisissa jutuissa.

Pienenä halusin aina näyttelijän lisäksi eläinlääkäriksi tai taivaanrannan maalariksi. Äitini kertoi miten pienenä olin selittäny hänelle että minusta tulee isona taivaanrannanmaalari ja aion maalata taivaanrannan vihreäksi.

[nutcracker]

Minä kuulun näihin näyttelemisestä uneksiviin ihmisiin. Nimenomaan elokuvissa, ei tv-sarjoissa. Teatteria sitä on tullut harrastettua jo vuosia, eikä intohimo katoa. Tosin, nykyään, on alkanut toinenkin ajatus hiipiä mieleen; juristi. Enkä todellakaan tiedä, kummalle tielle aion lähteä. Eikä se oikeastaan ole vielä edes ajankohtaista, koska olen vasta kasilla.

Sitten, olisi ihanaa työskennellä jotenkin kielten parissa. Rakastan kieliä, ja tällä hetkellä opiskelen, no tietysti englantia ja ruotsia, mutta venäjää, saksaa ja ranskaa. Ulkomailla aion kuitenkin toimia, kävi miten kävi.

[Kuunsirppi]

Ammatti.

Minä halusin kolmivuotiaana ehdottomasti poliisiksi, neljävuotiaana popidoliksi, mutta viisvuotiaana sain kuulla että siskopuoleni on lakinainen eli juristi. Halusin tietenkin ehdottomasti samaksi. Silloin se oli vain joku heitto, halusin kaiken mitä Caritalla oli. (Siskopuoleni). Nyt kun aattelee, ei hassumpi ajatus. Olen aika nuori, mutta parempi se on miettiä jo varhaisessa vaiheessa.  Iskä haluisi mut juristiksi. x) Juu eli siis Juristi ois sellanen ihana ammatti. Siinä on hyvät palkat, mun mielestä ois kiinnostavaa seurata nyt jotain istuntoa. Älkääs nyt, mulla oli kesällä suomen suuri lakikirja lainassa. x) Toisia vaihtoehtoja ovat: Kääntäjä, puvustaja, maskeeraaja, ohjaaja, näyttelijä, hammaslääkäri vaikka mitä. :) Ainiin, vuonna nakki halusin eläinlääkäriksi, koska kaikki muutkin halus sillon. :)

[Etelämanner]

Minä halusin aivan pikkuruisena jo

kirjailiaksi

Rakastin kirjoja tuolloin (ja rakastan edelleenkin) ja suurin ihailun kohteeni oli Astrild Lingren. (kirjoitinko oikein?) Ja tein jopa pienia "kertomuksia" tuolloin ja siitä se tuli. Eräänä päivänä tulin isälleni sanomaan että : Kun minä olen ito niin minuta tullee kiljailia!

sitten tuli tietekin

poptähti

arvatkaa miksi? Rakstan laulamista. Lauloin kokoajan ja nyt olivat tietenkin tulleet ne iki-ihanat popstarsit ja idolsit... voi että se oli haavellista mutta enää en kyllä oikein välitä.

nyt haluaisin

taiteiliaksi

rakastan piirtämistä. Siis ylikaiken. Ja piirrän mielestäni melko hyvin. Kuviksen arvosanani (en saa siitä aineesta vielä numeroa, todentotta) onvasta hyvä, mutta olen päättänyt että vielä näytän mikä olen naisiani.

[Magma]

Olin lukioajan aivan hukassa ammatinvalinnan kanssa. Kirjoitusten ja hakuaikojen umpeutumisen jälkeen tajusin maantiedon olevan juttuni. Minua on aina kiinnostanut maantiede ja nimenomaan luonnonmaantiede,kaikkine ekso-ja endogeenisine tapahtumineen!

Opiskelu ammattiin tapahtuu yliopistossa,ja on kuulemma aivan mahtavaa,vaikka tietysti rankkaakin,niinkuin opiskelu aina välillä on.. :) Minulla on tuttu Helsingin yliopistolla mantsan linjalla,ja hän kehuu mulle sitä aina ja tsemppaa mua pääsykokeisiin!

Minulla ei ole ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja,mitä olisin ottanut tosissani.. Mantsa on ja pysyy!

Jos nyt saisin päättää,tekisin toisin sen,että olisin jo opiskelemassa kyseistä alaa!! Voi kun vaan olisin sen tajunnut! Mutta nyt toisaalta on sellainen "lukuraivo - keinolla millä hyvänsä kouluun sisään" meininki päällä,että uskon siitä olevan paljon apua keväällä -06! :) Mielestäni ala sopii kaikille,ketä vaan kyseinen ala kiinnostaa!! Hyvin yleissivistäväähän se on! Että tällainen tapaus tällä kertaa! Ja onnea vaan kaikille valitsemillanne teillä!

[virpi]

Mistä ammatista onkaan kyse?
maalari
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit ?
8 luokalla käytii eräässä koulussa ja siitä se ajatus lähti
Vastaako se odotuksia? ?
ihan varmasti vasta kun lukion eka kän loppuun ja sitten siirryn siihen koulutukseen...en varmasti tule pettymään
Millaista opiskelu ammattiin oli/on? ?
tiedän että siihen kuuluu tapetointi,kaakelointi,puujäljitelmät,kivijäljitelmät,huonekalujen entisöinti,seinämaalaus,ootraus,koristemaalaus
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli? ?
emmää muuta halua
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin? ?
en varmasti tekisi
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii? ?

Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä
ammatinvalinnassa??ei todellakaan ole. olen ravintolassa töissä ja olin siellä tetissä ja sitäkautta pääsin töihin sinne,viikonloppuisin ja silleesti...

ja sopii sellaiselle ihmisele joka ei pelkää että tule likaiseksi ja joutuu tekemään käsillä töitä ja paljon. jolla on kykyä taiteellisuuteen ja mielenkiinto on alassa ja saa haasteita työtehtävistä

[June]

Pienempänä minulla oli monia haaveita aina eläinlääkäristä arkkitehtiin. No, niistä silti suurimman osan olen nyt hylännyt :)

Olen vielä periaatteessa hyvässä asemassa, koska olen vasta yläasteella joten mitään paniikinomaisia päätöksiä ei tarvitse tehdä. Tai siis tarkoitan että on runsaasti aikaa miettiä mitä lopulta teen. Peruskoulun jälkeen aion kuitenkin mennä lukioon, se on varmaa. Se mihin lukioon menen ei sitten olekaan vielä varmaa.

Mutta nyt sitten siihen unelma ammattiin. Haluan lääkäriksi. Tiedän, että opinnot kestävät ainakin viisi tai kuusi vuotta (en muista enää kestikö erikoistuminen viisi vai kuusi vuotta, mutta yhteensä se on 11 vuotta). Opiskelu kestää kauan, sillä aion lääkäri-ammatin jälkeen sitten vielä erikoistua. Tällä hetkellä ainakin riittää vielä innostusta. Miksi sitten haluan lääkäriksi? No, ensimmäisenä tulee mieleen, että haluan auttaa ihmisiä. Unelmana on, että sitten lopulta lähtisin ulkomaille, lähinnä köyhiin paikkoihin auttamaan ihmisiä. Ammatissa kiehtoo se, että täytyy pystyä tekemään nopeita päätöksiä, saa työskennellä sairaalassa (jostain syystä sairaala tuntuu mielenkiintoiselta paikalta), työpaikan saanti on lähes varma asia sekä ammatti vain tuntuu olevan minua varten.

Ellei minusta ihan lääkäriä tule, niin toiveena olisi, että työpaikkana pysyisi sairaala. Vaikka kyllä lääkkeiden kehittely tai apteekkarin työ kuullostaa kieltämättä aika mielenkiintoiselta.

Minulla on vielä toinenkin ammatti. Tämä ei kuitenkaan ole toivelistani kärjessä, mutta minusta olisi todella mielenkiintoista opettaa ulkomaalaisille suomen kieltä ja muutenkin tuoda Suomea esille. Tähän liittyen myös opettajan ammatti on ollut pienestä pitäen toiveena. Silloin kyllä opettaisin matematiikkaa, kemiaa, englantia ja/tai ruotsia.

(Lisäyksenä listaani on vielä poliisin ammatti. Tai siinäkin lähinnä semmoinen joka ratkaisee murhia ja muita rikoksia. Olisihan se ihan mielenkiintoista ottaa kaikkia näytteitä rikospaikoilta ja sitten tutkia niitä.)

Laitoin tuon nyt sulkuihin ihan vaan sen takia, että se on aika epätodennäköistä, että minusta tulee poliisi. C.S.I :in kaltaiset sarjat ovat varmaan saaneet pääni pyörälle ;)

[Elewyn]

En muista mihin ammattiin pienempänä halusin, kai se oli jossain vaiheessa joku "ratsastuksenopettaja" tai joku muu, joka nyt ei kyllä tunnu yhtään kiinnostavan. Tällä hetkellä toivoisin että pääsisin johonkin "taiteelliseen" ammattiin, taiteilija, sarjakuvanpiirtäjä, kirjailija, muusikko tai jotain vastaavaa.

Olen ihan pikku naperosta harrastanut piirtämistä ja oikeasti nytkin nautin siitä, siksikin se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta. Tosin en ole kyllä vielä tarpeeksi kehittynyt alalle, mutta on tässä vielä aikaa.
Mutta olisi hyvä saada ammatti josta saisi sen verran rahaa, että sillä voisi elättää itsensä. Jossain vaiheessa ammattihaaveina olivat myös valokuvaaja ja arkkitehti, niitä tosin en ole missään vaiheessa kovin tosissani miettinyt.

Sarjakuvanpiirtäjän ala kiinnostaa, mutta en osaa oikein piirtää sarjakuvaa, tosin olen alkanut sitäkin kovasti harjoittelemaan, mutta kovaa työtä se vaatii.

Kirjailija. Tykkään kirjoittaa tarinoita ja kirjailija olisi melko kiehtova ammatti. Mutta en kuitenkaan osaa kunnolla toteuttaa kirjoitusideoitani ja ne jäävät yleensä aina ihan puolitiehen. Monta tarinaa tai oikeastaan "kirjaa" on tullut alettua kirjoittaa mutta yhtäkään ei ole tullut valmista.

Muusikko. Tämä oli vielä haave jokin aika sitten, mutta en enää oikein tiedä. Ehkä liian raskasta minulle, kun kitaristin pestiä mietin. Sekin innostus lopahti niin äkkiä että en usko että kuitenkaan musiikki-ala niin paljon kiinnostaa että siihen enemmän panostaisin.

Taiteilija/piirtäjä. Niin kuin mainitsin, rakastan piirtämistä. Siksi olisi unelma-ammatti. Kiinnostaa kovasti maalata tauluja sekä tehdä esim. kuvitusta lehtiin tai kirjoihin. Pitäisi myös opetella ehkä hieman enemmän piirtämään myös realistista piirtämistä, ei vain sarjakuvatyyliä. Toki siihen töitä vaaditaan, mutta haave on ollut todella kauan, ja ihmettelen suuresti jos mieleni muuttuu niin paljon ammatinvalintaan mennessä ettei enää ala kiinnostaisikaan.

Toki se ei ihan vielä ole ajankohtaista, mutta mietin silti jo ihan huvikseni että mikä kiinnostaisi, vaikka eihän mielipiteet pysy välttämättä samana kovin kauaa, mutta tuossa oli kuitenkin ne, jotka tuntuvat tällä hetkellä kiinnostavilta ja sopivilta.

(jee, sadas viestini..\o/)

[Muse]

Jo yläasteella olin niin varma mihin ammattiin halusin valmistua. Olin niin varma että minusta tulisi lastenhoitaja ja siksi pyrinkin Opo:n ohjauksesta Helsingin Diakoniaopistoon Lähihoitajakoulutukseen. Nyt on kuitenkin jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne että haluaisin opiskella jotain muutakin ja ehkä hankkia täysin eri ammatin kuin mitä nyt opiskelen. Erityisesti minua kiinnostaisi esittävä taide, teatteri ja laulaminen...
Aion kuitenkin käydä aloittamani opinnot loppuun ennen kuin rupean kunnolla miettimään mitä muuta saattaisin opiskella. Pari ideaa tulevaisuuden varalle on jo mutta ei sitä tiedä vaikka minusta tulisi vieläkin se tarhantäti. Työskentely päiväkodissa on edelleenkin jotain sellaista mitä voisin tehdä ja josta voisin nauttia tulevaisuudessa mutta aika näyttää.

[whatsername]

Tällä hetkellä kamppailen lukiovalinnan kanssa. Loppujen lopuksi sitä yhteishakua ei niin kauhean kauan kestäkään, ja minulla on edelleenkin kaksi ihan liian tasaväkistä vaihtoehtoa. Toinen näistä lukioista on draamapainotteinen, toinen muuten arvostettu ja perinteikäs oppilaitos, jossa mm. kielitarjonta on laaja ja monipuolinen.
Ongelmana tässä lähinnä se, että minä en ole varma siitä, mitä tahdon sitten joskus työkseni tehdä. Teatterialaa olen tähän asti pitänyt jokseenkin itsestään selvänä pyrkimyksenä, ja näin ollen sitten tuota draamapainotteista lukiota ajatellut jo pitemmän tovin. Toisaalta olen kympin oppilas kielissä, ja viimeaikoina myös kääntämiseen ja kirjallisuuteen liittyvät ammatit ovat käyneet mielessä.
Ehkä minä annan lukiolle liikaa painoarvoa. Ehkä se ei lopulta vaikuta niin paljon. Juuri nyt kuitenkin mietin, ovatko mahdollisuuteni pyrkiä esimerkiksi teatterikorkeakouluun heikommat käytyäni teatteria painottavan lukion sijasta jotain toista lukiota. Ja toisaalta toisinpäin; saisinko paremman akateemisen pohjan tästä perinteikkäästä, laajalti arvostetussa lukiosta kuin taideaineita painottavasta?
Tämä on ihan liian vaikeaa. Valinta olisi helpompi, jos vahvuuteni sijoittuisivat selkeästi joko taideaineisiin tai kieliin, mutta olen molemmissa aika tasaväkinen. Äääää.

[Marmakurma]

Mä en ihan oikeasti tiedä mikä haluaisin olla isona. Tällä hetkellä mua kiinnostaisi lähteä ulkomaille opiskelemaan vuodeksi ja katsoa sitten mihin päin haluan elämäni menevän. Tällä hetkellä haaveammattini saattaisi olla koirapoliisi tai tullin huumekoiravartija (mikä oikea nimike taas olisikaan). Kummatkin vaan sattuvat tarvitsemaan sitä kielitaitoa, joka multa puuttuu kokonaan - siispä ulkomaille. Ulkomailla voisin opiskella kieltä ja samalla sitten harrastaa koiran kanssa. Sen ulkomaan johon lähtisin pitäisi siis olla sellainen paikka että siellä tiedettäisiin koirien koulutuksesta jotakin. Samalla sitten voisin kohottaa hieman vielä kuntoani ja sen sellaista. En kyllä vielä ole hoksannut että mitenkä elätän itseni (ja kaksi koiraani) siellä... mutta koko matka onkin vasta "mitä jos?" asteella.

Luulin aluksi että haaveammattini on maaseutuyrittäjä, mutta nyttemmin olen hoksannut että ei se olekaan. Niin kiva ammatti kun se onkin, niin mulle harrastuksetkin ovat tärkeitä ja siinä ei oikein ehdi harrastamaan. Niin kauan se on hauskaa kun olen töissä sen 8-10h, mutta kun se menee siitä yli, niin tulee raja täyteen, koska päivä on jo sitten ohi.

Se mitä elämältäni oikeasti haluaisin on kouluttaa koiria työkseni ja siksi päätinkin alustavasti tähdätä koirapoliisiksi. sinne vaan on matka niin pitkä ja tietyllä tapaa epäkiinnostava, että saa nähdä mihin oikeasti päädynkään.

Olen vuoden päästä valmistautumassa maaseutuyrittäjäksi ja vaikka en ole katunut sitä että menin tuohon kouluun, niin en maaseutuyrittäjäksi ole jäämässä. Ennen kun menin tuohon kouluun mulla ei ollut minkään näköistä hajua millainen ammtti oikeasti olisi. Joskus olin ajanut muutaman metrin traktoria ja silittänyt kerran lehmää, mutta niitä ei ehkä voi nimittää "kokemuksiksi". En pettynyt ammattiin ja silloin aluksi luulinkin että minusta vielä tulee maaseutuyrittäjä - ajatus ettei minusta tulekkaan ehkä selláista on tullut vasta nyt mieleeni.

[Urpo Spok]

En enää muista mitä olen joskus haaveillut, sillä lääkäröinti on ollut minulle pakkomielle jo useamman vuoden. En ihan tarkkaan muista sitäkään milloin se tuli, lukion tokaluokan tienoilla varmaan.

Yläasteella en halunnut mitään amiksen kautta saatavaa ammattia, vaikka en ollutkaan vielä varma mikä minusta tulisi. Päätin aika itsestäänselvästi mennä lukioon, ajatuksena oli kai joku opettaja (tai ehkä se lääkärikin?) tai joku, millaiseksi kouluttaudutaan yliopistosta, joten ammattikoulusta ei sinänsä olisi hyötyä ja toisaalta en tosiaan keksinyt yhtään alaa, mitä olisin amikseen mennyt lukemaankaan. Jos kuitenkin olisin halunnut vaikka lähihoitajaksi tai putkimieheksi, olisin varmasti uskaltanut amikseen mennä, vaikka sitä pidetäänkin usein vähän niiden huonompien oppilaiden paikkana. Mutta kuten sanottua, menin lukioon.

Lukion jälkeen hain lukemaan farmasiaa, koska siihen oli suht helppo päästä. En uskaltanut ruveta hakemaan lääkikseen, kun "jos vaikka en pääsekään". Ajattelin siis, että luenpa farmasian pääsykokeisiin ja menen sinne ja sitten opiskelen farmaseutiksi (tai proviisoriksi) ja katsotaan jos se lääkis vielä kiinnostaa, niin noista opinnoista olisi varmasti hyötyä kemian ja fysiikan kannalta, kun en niitä osaa. No, toisin kävi. Farmasiaan oli pyrkijöitä sinä vuonna yli tuhat, kun aiempina vuosina pyrkijämäärät olivat siinä parin-kolmen sadan paikkeilla. Jäin parin pisteen päähän ja ei oikeastaan edes harmittanut.

Olin hakenut myös ammattikorkeaan ja pariin yliopistoonkin vähän sinne tänne. Koska en edelleenkään tiennyt mitä haluan olla. Minua kiinnosti "vähän kaikki". Terveydenhoitajaksi pyrkiessäni huomasin haastatteluissa, että opettajat eivät pitäneet siitä, kun kerroin ettei minulla ole ollut lukiossa missään aineissa ongelmia. Ilmeisesti he olisivat halunneet ihmisiä, joille ruotsi ja matematiikka ja englanti ovat tosi vaikeita ja jotka sanovat sitten varmaan, että "no mutta taistelin ne läpi iih iih oon sankari". Jaa'a. En päässyt eikä sekään nyt niin haitannut. Kaiken maailman hakemisten seasta pääsin kuitenkin lukemaan kansainvälistä kauppaa englanniksi ja tarpeeksi hullu kun olin, pakkasin kamppeet autoon ja muutin monen sadan kilometrin päähän kouluun opiskelemaan jotain huuhaata. Koulu tyssäsi sitten aika pian. Jäin kuitenkin kyseiseen kaupunkiin, olin kaikesta kurjuudesta ja eristyneisyydestäni huolimatta hankkinut sieltä poikaystävän ja elämä alkoikin kevättä kohti muuttua vähän valoisammaksi. Sain kesällä ekan oikean työpaikkani McDonald'sista ja hain lukemaan ensihoitoa ammattikorkeakouluun. Ensihoitoon pääsin, kun siellä ilmeisesti ei arvostettu tyhmyyttä ja kouluongelmia vaan jotain muuta. Lisäksi pääsykokeessa olin ihan varma, että haluan sinne, joten pääsin. Edellisenä vuonna en oikein saanut sitä fiilistä kasaan minnekään muualle kuin tuonne kansainväliseen kauppaan (johon pääsin).

No. Ensihoidossa tökki kovasti se, että se sisältää myös sairaanhoitajan koulutuksen, koska ensihoitaja ei ole rekisteröity ammattinimike tai oikein kelpo terveysalan mikään muukaan. Sairaanhoitaja amk olisi siis ollut pakko suorittaa myös ja sairaanhoito ei voisi vähempää kiinnostaa. Samoin koulutuksen hoitotiedehömpötys oli täysin turhaa ja järjetöntä, eikä sitten niitä oikeita tarvittavia perusasioita opetettu koulussa, vaan ilmeisesti oletettiin että käytännössä ne sitten oppii. (Ja kiva mennä sitten käytännön harjoittelujaksolle ihan pihalla siitä, mitä kyseisellä osastolla tapahtuu ja mitä siellä pitäisi osata, saati sitten että olisi ikinä kuullut, nähnyt tai koettanut tehdä kyseisiä toimenpiteitä.) Kaksi vuotta siellä kituutin, toisen vuoden kävin jo taas sillä "no en käy tolla enkä tolla kurssilla enkä..." -tyylillä.

Lisäksi täytyy sanoa, että olo oli ammattikorkeakoulussa koko ajan sellainen, että on joutunut johonkin alakouluun. Ammattikorkea tuntui oikeasti vähän siltä kuin olisi mennyt takaisin yläasteelle, varsinkin oman suht yliopistohenkisen lukioni jälkeen. Koulun lisäksi myös ihmiset tuntuivat typeriltä. Ihan kivoja siis oli suurin osa porukasta, mutta itselläni oli jotenkin todella alisuoriutujaolo, kun vaikka en mikään kielinero olekaan, oli jo ihan suomen kielikin vaikeaa kurssitovereilleni, saati sitten vieraat kielet, matikasta puhumattakaan (ja itselläni lukiossakin kuitenkin "vain" se lyhyt matikka). Vaikka saattaa kuulostaa ylimieliseltä ja elitistiseltä, niin näin se vaan oli. Ensihoitajakoulussa toisilla oli kuitenkin ihan jotain muita lahjakkuuksia kuin itselläni ja sillä hyvä. Heistä varmasti tulee hyviä ensihoitajia, minusta tuli vain turhautunut.

Nämä kaikki kolme vuotta se lääkishomma häälyi taustalla ja muodostui olemaan se juttu, mitä haluan. Aiemmat koulut meni pieleen, kun en oikeasti halunnut valmistua niistä. En ymmärrä miten ihmiset pystyvät käymään jotain koulua, vaikka tietävät jo haluavansa jonnekin muualle. (Kyllähän se kannattaa aina käydä loppuun, jos lähellä valmistumista on ja kaikki rispektit heille.) Minä en pystynyt ja olen kolme vuotta käyttänyt valtion rahaa koulutukseen ja opintotukiin ihan turhaan. Tai no, ehkä se, että on käynyt vähän sairaanhoitajakoulua, auttaa siinä lääkäriksi kasvamisessa ja muidenkin sairaalan työntekijöiden tärkeyden ymmärtämisessä, joka joiltakin sairaalassa työskenteleviltä puuttuu. Samoin sairaanhoitajaharjoittelusta olen saanut vähän rohkeutta ja joitakin perustaitoja, joita lääkäreidenkin on osattava. Minulla on nyt paljon paremmat eväät lääkäröinnin opiskelun aloittamiseen kuin olisi ollut suoraan lukiosta. Itsevarmuutta on roppakaupalla enemmän ja varmasti myös varmuutta opiskeluhaluista.

Niin tai näin, huomenna tulee muuttoauto ja muutan uuteen asuntoon, uuteen kaupunkiin ja uuteen kouluun. Minusta tulee lääkäri.

[Mariapaige]

Ihka ensimmäinen haaveammattini, jonka muistan, oli kampaaja. Tämä haave lienee johtui siitä, että kampasin usein isosiskoni hiuksia ja enpä alle kouluikäisenä juuri moniakaan ammatteja edes tiennyt. Seuraava haaveammatti tuli isältäni, joka ilmeisesti halusi toteuttaa omia.... hmmm... urahaaveitaan minun kauttani. Hän halusi minusta Suomen ensimmäisen naispresidentin. Ilmeisesti hän kuvitteli, että koska olin jokseenkin lahjakas lapsi, niin se olisi sopivan korkea tavoite. Viimeistään siinä vaiheessa kun minusta tuli paikkakuntani (se oli pieni paikkakunta) ensimmäinen julkinen punkkari 70-luvun lopulla - ja huudatin stereoissa "Lontoon skidit sanoo et niilon tylsää Lontoo skidit sanoo et ei oo tekemistä (i'm so bored), mutta tietääks ne millaista on Pihtiputaalla täällä rock'n'roll on pirun harvinaista" (okei, en ole Pihtiputaalta, mutta kaikki pienet paikkakunnat olivat seiskytluvulla samanlaisia) - isäni luopui haaveistaan, ja minä aloin miettiä tosissani mitä oikeasti ja ihan itse haluan.

Jossain vaiheessa olin varma, että minusta tulee lääkäri tai psykologi. Vietettyäni kuitenkin sairaalassa potilaana muutamia vuosia teini-iässä, lääkärin ammatin hohto karsiintui ja opin samalla tunnistamaan itsestäni piirteitä, jotka kertoivat minulle, että minun on parempi pysytellä kaukana hoitoalan töistä. Olosuhteet estivät minua menemästä normaaliin tahtiin lukioon, joten hankin töitä ja päätin suorittaa lukion iltaopetuksessa. Olin äkkiseltään aikuisten maailmassa, seuranani itseäni jopa neljäkymmentä vuotta vanhempia ihmisiä, joilla oli jo elämänkokemusta ja ammatit. Näiden ihmisten arkiviisauden parissa ja tolkuttoman kyynisen ja kuivan huumorin omaavan, mutta silti niin innostavan ja kannustavan, matematiikan opettajan johdolla kiinnostuin matemaattisista aineista. Lukion kemia ja fysiikka räjäyttivät tajuntani, ja oivalsin todenteolla, että maailmassa oli paljon sellaista, mitä silmin ei voi havaita, mutta mikä vaikuttaa koko olemassaoloomme ja ympärillä olevaan maailmaan.

Nuo salaisuudet minä halusin oppia (edes murto-osan) ja niinpä oli selvää, että lähden opiskelemaan luonnontieteitä. Vielä en ollut varma, mikä lopullinen ammattini tulee olemaan, mutta koskapa geologia kiinnosti, ja siinä yhdistyi niin fysiikka kuin kemiakin mitä suuremmassa määrin, se oli ykkösvalintani. Ja sillä tiellä olen yhä. Geologiasta on tullut mitä kiehtovimpana alana työni ja harrastuksenikin. Harrastus siinä mielessä, että kun kuljen luonnossa, havainnoin ympärillä olevaa luontoa, niin elollista kuin elotontakin, aivan eri silmin kuin joskus muinoin tein. Eikö kaikkia toki kiinnosta tietää, miksi kataja kasvaa juuri siinä, missä siihen törmää tai miksi maasto on muodoltaan juuri sellaista kuin se on. Totuus löytyy kaurapuurosta geologiasta. Geologia johdatti minut myös paleontologian, geofysiikan, planetologian, geokemian ja paikkatiedon pariin. Geokemiaan liittyvä väitöskirjani valmistuu tavoitteen mukaan ensi vuonna.

Ammatinvalinta minun kohdallani ei ollut mitenkään selviö kuitenkaan. Ehdin harkita niin englanninkielen, kirjastotieteiden ja informatiikan, maantieteen kuin veneenrakentamisen opiskeluakin jossain vaiheessa. Kun mielenkiinnon kohteita on useita, voi joutua tosissaan etsimään sitä mikä tuntuu kaikkein oikeimmalta. Uskon kuitenkin, että mihin tahansa valintaan olisin päätynyt, olisin tehnyt siitä sen "oikean".

Geologian opiskelu ei ole ongelmallista. Se oli paljon muutakin kuin yliopiston luentosaleissa istumista. Teimme töitä paitsi mikroskoopin edessä (mineralogiaa, siitepölyjä ja piileviä), niin myös kemian laboratoriossa (oi, rakastin kemikaalien kanssa läträämistä iltamyöhään - eikä läträämisestä ole tullut loppua). Kävimme maastossakin ihan oikeasti tutkimassa kalliopaljastumia ja moreenimuodostumia (Suomessa ja muualla maailmassa). Geologiaa ei opi ellei mene luontoon havainnoimaan. Geoeläimenä on hyvä olla, olen tehnyt oikean valinnan. Nyt kun olen ollut alalla yli 15 vuotta, on vaikea kuvitella, että tekisin jotain muuta.

[Elosäde]

Minunkin ensimmäinen haaveammattini oli parturi. Se sitten kariutui johonkin. Mutta tosiaan, ei alle kouluikäisenä juuri paljon eri ammatteja tiennyt (Parturi, kaupankassa, tietokoneella näpyttely(=äiti), maanviljely(=isä)). Joitain muitakin haaveammatteja lienee ollut, opettaja ehkä joskus, mutta mitä kauemmin koulua kävi niin ei siihen koskaan sen syvempää kiinnostusta koskaan syntynyt. Ehkä isoin toiveammatti minulle on ollut arkkitehti. Tykkäsin piirtämisestä, ja siitä alasta oli muutenkin jotain mielenkiintoista. Talojen pohjapiirustukset ovat aina kiehtoneet ja niin vieläkin. Minä piirsin myös itse talojen pohjapiirustuksia, ja yleensä ne oli aika samanlaisia kuin oma koti. Jossain vaiheessa maailma avartui ja tajusi, ettei kaikki talot olekaan samanlaisia kuin meidän rintamamiestalo, joissain saattoi keittiö ja olohuone olla samaa yhteistä tilaa eikä selkeästi omia huoneitaan :) No, vieläkin asuntomessuluetteloita pitää lukea tarkkaan ja arvostella huoneiden sijoittelua, kokoa jne.

Yläasteella ja lukiossa piirtäminen ei kuitenkaan enää kiinnostanut. Arkkitehtihaave jäi taustalle, semmoiseksi vastaukseksi jos joku sattuisi jotain haaveammattia kysymään. Kiinnoistuin matikasta, kemiasta ja fysiikasta.

Kesätöitä olin tehnyt alalla, jolla muutama sukulaiseni on ja jolle veljeni opiskelee. En halunnut opiskella samaa kuin veljeni, eikä ammattiin liittyvä asiakaspalvelu kiinnostanut yhtään, vaikka senkin oikeilla uravalinnoilla pystyisi välttämään, mutta tutkijaksi pääsee muutenkin. Vanhempien seuraaminen kauppakorkeaan ei kiinnostanut sitten pätkääkään, tuskin kävi mielessäkään.

Jossain vaiheessa teknillinen ala alkoi kiinnostaa. Ei mistään erityisestä syystä, en tuntenut ketään joka olisi sellaista opiskellut tai jos joku olikin niin ei siitä ollut puhunut. Ala kuitenkin yhdisti matikan, kemian ja fysiikan, luonnontieteet, joista olin kiinnostunut. Papereita tutkiessa huomasin ympäristötekniikan, jonka huomattuani mikään muu ei tuntunut miltään. Kirjoitukset tuli hoidettua alta pois ja sitten aloin oikein kunnolla miettimään. Arkkitehti kummitteli vielä takaraivoissa, mutta en sitten ennakkotehtäviä tehnyt, koska en uskonut pystyväni niihin mitenkään ja ympäristötekniikka oli aika vahvana mielessä. Hain, ja pääsin opiskelemaan.

Minusta siis tulee diplomi-insinööri. Ei, en silti tiedä mitä teen isona :) Valmistuttuani minulla on hieno tittelini, mutta DI tekee niin monenlaisia töitä. Ainevalinnoistakin se riippuu.

Kuitenkin opiskellessani olin kiitollinen valitessani alan, joka yhdistää kemian, matikan ja fysiikan. En olisi ikinä kestänyt mitään näistä yliopistossa varmaan vuottakaan, ainakaan matikkaa joka oli ykkösenä varalistalla. Vaikka luennot nukuttaa, harkkoja ei meinaa jaksaa tehdä eikä harkoissa ehtiä käydä, harkkatyöt painaa päälle ja kemian labratakki on iso, niin silti haluan opiskella tätä. Kunhan pääsee eroon pakollisista opintojaksoista, joista kaikista tuskin tulee olemaan hyötyä ikinä kurssin jälkeen, mutta kuuluvat silti teekkarin yleissivistykseen.

Puhuessani ympäristötekniikasta perheelle, sukulaisille ja muille tutuille, ensimmäinen kommentti oli tyyliin "vai jäte- ja viemärihommia?". Ei, alalle kuuluu tosiaan muutakin, ja minähän päätin etten kyseisiä aiheeseen liittyvää ainetta itselleni otan. Hömhöm... Tällä hetkellä kiinnostavin pääainevaihtoehto, ja todenäköisesti sitä opiskelenkin, on vesi- ja jätehuoltotekniikka. Ja oikeasti, tiedän monia jotka ovat sanoneet "ei ikinä kemiaa!" ja lukevat kemiaa pääaineenaan...:)

Arkkitehtihaaveet eivät kuitenkaan kadonneet, ja ajattelin kokeilla sinne hakemista joskus, ihan vain hakemisen vuoksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen ajattelin melko vakavasti hakea, mutta en kuitenkaan pystynyt ennakkotehtäviä tekemään, vaikka ne olivat helpommat kuin abivuonna. Haluaisin hakea, etten voisi spekuloida itselleni etten koskaan hakenut sinne. Mutta mitä enemmän olen opiskellut Ympäristöllä, sitä enemmän olen siitä pitänyt. Minusta tulee loppujen lopuksi diplomi-insinööri, toteuttaen ehkä maailmanparantamishaavettaan.

[Vilena]

Kuten varmasti meillä kaikilla, myös minulla on haaveammatit vaihdelleen iän mukaan muuttuen ehkä koko ajan hieman realistisemmiksi. Ensin halusin olla arkeologi, sitten kirjailija, ehkä sittenkin asianajaja. No, pari vuotta meni lääkiksestä haaveillen, mutta nyt on suunta muuttunut. Olenhan toki vasta lukion toisella, eli on aikaa muuttaa mieltä niin monta kertaa kuin tahtoo, mutta silti olen ihan varma, että minusta tulee vielä diplomi-insinööri.

Olikin erityisen mielenkiintoista lukea tuo Elosäteen viesti tuosta edeltä, sillä se ehkä selvensikin minulle jotain. Minua itseäkin kiinnostaa tuo ympäristötekniikka, mutta oikeastaan en osaa vielä sanoa, mihin suuntaan sitten lopulta lähtisin. DI on sillä tavalla vaikea, kun jos haluaa joku lääkäriksi, niin jokainen tietää mitä lääkäri pääosin tekee - mutta miten selität mitä DI tekee? Nehän tekee kaikki mitä haluaa :D Sillä tavalla on kamalan vaikeaa tietää, onko se ammatti sitten sitä mitä haluan, kun en millään voi tietää vielä mitä sitten loppujen lopuksi teen. Silti tiedän kuitenkin, että suunta on oikea - luonnontieteet kiinnostaa, en ikimaailmassa osaisi kuvitella itseäni vaikka uskonnon valinnaiskurssille istumaan.

Olen sellainen ihminen, joka haluaa suunnitella ja tietää etukäteen, ja siksi onkin erittäin raastavaa, kun en tässä vaiheessa voi suunnitella oikein mitään. Tiedän ainoastaan sen, että haluan tehdä jotain mielenkiintoista ja haastavaa tulevaisuudessa. Elosäde, oliko vaikeaa päästä opiskelemaan? Luin jostain työ- ja koulutusmessuilta nappaamastani lehtisestä, kuinka joku tyttö kertoi tuntimääristä, jotka oli käyttänyt lukemiseen pääsykokeita varten - ja heti tuli mieleen, että miksi en halua vaikkapa putkimieheksi.

//Hei hyvä, jos kerran E:n papereillakin on mahdollista päästä suoraan, itse kun olen aina ajatellut että kyllä siihen älliä tarvitaan :P Kun minulla kuitenkin on tavoitteena E:tä, tai siis että jos kaikki menee nappiin niin se ei olisi mikään mahdottomuus.

[Elosäde]

Elosäde, oliko vaikeaa päästä opiskelemaan? Luin jostain työ- ja koulutusmessuilta nappaamastani lehtisestä, kuinka joku tyttö kertoi tuntimääristä, jotka oli käyttänyt lukemiseen pääsykokeita varten - ja heti tuli mieleen, että miksi en halua vaikkapa putkimieheksi.

Itse kirjoitin sen verran hyvin, etten käynyt edes pääsykokeissa vaan suoraan papereilla, paperini oli E:n tasoa. Ei tänne kuitenkaan huippupapereita tarvitse. Oikeastaan osaaminen matikassa, fysiikassa ja kemiassa ratkaisee, niitähän päässykokeissakin vain on. Motivaatiota niiden lukemiseen :) Ympäristö- ja energiatekniikka (Tampereella) ei ole ainakaan se "ykkösjuttu" eli tänne ei vaikeinta päästä koulussamme, vaikka melko kärjessä onkin. Tuotantotalouteen, biotekniikkan ym. on korkeammat rajat, erityisesti jos vielä Otaniemeen hakee, sinne voisin jonkun kuvitellakin lukevan todella paljon. Jos ei kuitenkaan haluamaansa koulutusohjelmaan pääse, voi mennä johonkin toiseen ja opiskella vuoden siellä, ja hakea uudestaan. Ensimmäisen vuoden perusopinnot on melko samaa kaikilla: (yllätysyllätys) matikkaa, fysiikka, kemiaa. Jotain jollakin vähän enemmän, jotain vähemmän. Ei teknilliseen siis mikään mahdoton ole päästä, varmasti helpompaa kuin lääkikseen, ainakin päätellen niiden tänne tulleista, ei lääkikseen päässeiden ihmisten määrästä.

Todellakin DI:stä ei aina tiedä mitä se oikeasti tekee. Minua ärsyttikin koko kesän työkaverit, jotka kysyivät "Mikä sinusta sitten tulee? Mitä sä oikeen sitten teet?" No kun en mä vielä tiiä. 

[Nemorosa]

Juu eipä tässä todellakaan käynyt ihan niinkuin piti.. Muistan erittäin elävästi kun vielä joskus lukiossa sanoin että minä en sitten IKINÄ mene opiskelemaan mitään talouteen liittyvää, en todellakaan, so booriiing. Ja tsädäm, tässä sitä ollaan, opiskelen liiketaloutta ja olen suuntautunut markkinointiin. Että näin. Ja kuten niin monilla muillakin, ei minullakaan ole silti mitään hajua mikä minusta tulee "isona". Tällä koulutuksella voi hakea niin monenlaisiin hommiin etten ole sitä vielä sen suuremmin miettinyt. Tulevaisuuden työni saattaa liittyä markkinointiin, tai sitten ei. Se saattaa olla joku hieno titteli, tai sitten ei...

Joskus pienenä halusin lääkäriksi, sitten opettajaksi, taiteilijaksi ja milloin miksikin. Yläasteella tai lukiossa olisin halunnut hirveästi sisustussuunnittelijaksi tai vastaavaksi. En sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi viedä sitä sen pidemmälle, vaikka sisustamisesta tykkään kyllä vieläkin. Ehkei siitä sitten oikein ammattiksi meikäläiselle olisi ollut.. Jossain vaiheessa lukiota kiinnosti psykologiakin. Lukion kolmannella olin kyllä ihan ulapalla ammatinvalinnan suhteen ja alkoi pieni paniikki iskeä kun en keksinyt minne hakisin. Kuinka monta kertaa mahdoin tehdä sen ammatinvalintatestinkin netissä... Sen mukaan minusta piti tulla arkkitehti tai kulttuurisihteeri. :) Minun oli jollain tavalla hirveän vaikea päättää mistä pidän, kun pidin niin monista aineista. Vaikeaa kun ei ole missään lajissa mikään superlahjakkuus, vaan vähän kaikessa keskitasoa. Toisaalta minussa on taiteellinen ja luova puoli, toisaalta taas myös tieteellinen puoli. Tekniikka ei ehkä ole se vahvin puoli, mutta esim. biologia tai psykologia olisi voinut olla mielenkiintoista. Ehkä olisin ollut hyvä jossain sellaisella alalla jossa tämä luovuus ja tieteellisyys olisivat yhdistyneet. :)

Noh, tänne nykyiseen kouluuni tie sitten kuitenkin vei, vaikken siitä hirveän innoissani ollutkaan hakuvaiheessa. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään sitä että otin paikan vastaan. Kyllä minä tästä vielä ammatin itselleni saan. :) Ja sen olen ainakin oppinut, ettei koskaan saa sanoa ei koskaan.

[otus]

Ensimmäinen haaveammattini, jonka muistan, oli konduktööri (jos se nyt noin kirjoitetaan, kauhea sana). :) Ei mitään hajua miksi, muistan vain olleeni kauhean huolissani siitä, voiko naisista tulla konduktööreja, ja hirmuisen helpottunut, kun sitten kerran näin juna-asemalla nais-konduktöörin. Hieman vanhempana (mutta kuitenkin siis alle kouluikäisenä) halusin eläinkauppiaaksi, luonnollisesti voidakseni olla kaiket päivät eläinten ympäröimänä. Tämä haave kuitenkin jäi kun tajusin, että eläinkauppiaana joutuisin aina luopumaan niistä eläimistä, kun ne ostettaisiin. Ala-asteella haaveenani oli pitkään näyttelijän ammatti, varmaankin samoista syistä kuin kaikilla muillakin. :) Ei siis mitään kovin realistista.

Ala-asteen loppupuolella aloin sitten haaveilla opettajan työstä. Tämä haave mukautui aina vähän eri muotoon, sen mukaan missä koulussa olin. Ensin halusin ihan luokaopettajaksi. Yläasteelle siirryttyäni, johtuen varmaan siitä, että koulussamme oli kehitysvammaisten nuorten erityisluokka, toive muuttui erityisopettajaksi. Joskus ysiluokalla aloin ajatella, että haluaisin sittenkin matikanopettajaksi ja tämä haave oli vallalla vielä lukioon tullessakin.

Nykyinen unelma-ammattini muotoutui vähitellen joskus lukion ekan tai tokan vuoden aikana. Haluaisin siis työskennellä kehitysyhteistyön parissa. Ylimpänä unelmanani olisi päästä joskus töihin YK:hon. En ole ihan varma, mitä tällaista alaa silmälläpitäen olisi parasta opiskella, mutta ensisijaisena ajatuksenani on kehitysmaatutkimus. Muita mahdollisia opiskelualoja olisivat antropologia ja maantiede. Tässä pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta pohtimaan asiaa kiivaammin, sillä ensi keväänä täytyisi sitten hakea yliopistoon. Toivon, että saamme opolta paljon kaikkia kivoja esitteitä ja valintaoppaita. :)

Muitakin ajatuksia minulla toki on, joskin ne pyörivät pääosin noilla samoilla aloilla. Antropologia ja maantiede voisivat olla mielenkiintoisia ihan itsessäänkin, noin niinkuin tutkijana. Yksi ehkä vähän epärealistisempi haaveeni on diplomaatin ura, jolle pääseminen on kyllä äärimmäisen vaikeaa. Sinne kuitenkin voi hakeakin vasta kun on jo korkeakoulututkinto plakkarissa ja työkokemustakin takana, eli vasta lähempänä kolmeakymppiä. Sitä siis ehtii vielä pohtia. Noista netin ammatinvalintatesteistä vielä, että niitä ei ehkä kannata ottaa turhan vakavasti, sellaisen mukaan minun kannattaisi ryhtyä hovimestariksi. :)

[Altego]

--
Ehkä isoin toiveammatti minulle on ollut arkkitehti. Tykkäsin piirtämisestä, ja siitä alasta oli muutenkin jotain mielenkiintoista. Talojen pohjapiirustukset ovat aina kiehtoneet ja niin vieläkin.
--
Yläasteella ja lukiossa piirtäminen ei kuitenkaan enää kiinnostanut. Arkkitehtihaave jäi taustalle, semmoiseksi vastaukseksi jos joku sattuisi jotain haaveammattia kysymään. Kiinnoistuin matikasta, kemiasta ja fysiikasta.
--
Jossain vaiheessa teknillinen ala alkoi kiinnostaa. Ei mistään erityisestä syystä, en tuntenut ketään joka olisi sellaista opiskellut tai jos joku olikin niin ei siitä ollut puhunut. Ala kuitenkin yhdisti matikan, kemian ja fysiikan, luonnontieteet, joista olin kiinnostunut.
--

Huh, olipa outo kokemus lukea tekstiä, jonka voisi melkein itse luulla kirjoittaneen. Minulla siis tilanne lainaamiltani osin hyvin paljon samanlainen kuin Elosäteellä, paitsi että olen lukiossa abiturienttina tällä hetkellä.

Arkkitehtiopinnot kiinnostavat, mutta en tiedä selviytyisinkö ennakkotehtävistä, kun en varsinaisesti piirtämistä harrasta. Olen mielestäni kohtuullisen luova kuitenkin.

Toisaalta teknillinen ala ja insinöörin ammatti ovat kiinnostaneet jo kauan. Matematiikka, fysiikka ja kemia ovat aina olleet vahvoja alojani ja uskoisin, että diplomi-insinöörinä voisin löytää haastavia ja mielenkiintoisia töitä. Alasta en vielä tarkemmin tiedä, pitäisi ottaa selvää esim. Otaniemen tarjonnasta.

Pitäisikö sitten satsata täysillä arkkitehtialalle, jossa opiskelupaikat ovat kuulemma kiven takana vai todeta homma liian vaikeaksi ja "tyytyä" johonkin teknillisen alan opiskelupaikkaan, joka voisi irrota vähän helpommin? Tuntuu, että olen joka kerta aihetta pohtiessani eri mieltä. Päätöksiä pitäisi kuitenkin alkaa pikkuhiljaa syntyä. :I

[Sonija]

Minä en pienenä ikinä halunnut mihinkään töihin. Halusin olla lapsi aina ja iankaikkisesti, ja minua ärsytti aina kun joku kysyi, että 'no mikäs sinusta tulee isona?'. Ihan pari vuotta sitten olin vielä täysin hukassa, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä tekisin. Nyt olen aika lailla jutellut opon kanssa, ja minusta on nyt sitten näillä näkymin tulossa toimittaja (ja ehkä siinä sivussa kääntäjä).
 
Yläasteella olen ruvennut leikkimään ajatuksilla, että 'jos minusta tulisi se ja se', mutta vasta ihan vähän aikaa sitten tosiaan päätin, että toimittajaksi minä nyt rupean opiskelemaan. Siitä vinkkelistä katson, mitä aineita otan lukioon. Tosin veikkaan, että saatan muuttaa mieltäni, muttah, minkäs sille voi. Minä kyllä kuvailin opolle vilkkaasti puolisen tuntia, minkälaista työtä haluan tehdä (ongelmahan on nimittäin siinä, että en tiedä enkä osaa ajatella/hahmottaa, mitä ammatteja edes on olemassa. Kyllähän minä tiedän, minkälaista työtä haluan tehdä) ja se paukautti minulle, että toimittajaltahan tuo kuulostaa. :D Toinen mahdollinen olisi se kielenkääntäjä, mutta en kyllä ole ihan varma, miten hyvää palkkaa siitä saa... Ellei ala tulkiksi.

Kaverin kanssa mietittiin yhdessä, että eläinlääkärinä voisi olla mielenkiintoista, mutta tajusin, että minä en kyllä pysty leikkelemään minkään elukan jalkaa ja tunkemaan sinne jotain rautaa ja muuta kivaa... Huii... :D. Nyt se kaveri sitten meinaa farmaseutiksi.

[talitintti]

Pikkutyttönä tahdoin ratsastuskoulun opettajaksi. Heppatyttö vaiheen mentyä ohi halusin kauppiaaksi. Muistan miten tahdoin vaatekaupan kauppiaaksi, joka palvelisi asiakkaita ja neuvoisi heitä ostoksien tekemisessä. Tämäkin vaihe meni sitten ohi aika nopeasti. Joskus tahdoin kampaajaksi, mutta kun tajusin, että en jaksa edes laittaa omaa tukkaani hyvin niin mitenkäs sitten muiden hiukset. Joskus yläasteen lopulla minulle tuli mieleen, että tahtoisin opiskella lakia, tahdoin asianajaksi. Tämä tuli aina välillä mieleen ja vahvistui lukiossa lakitiedon kurssilla. Haaveeni on vieläkin sama vaikka lukiossa tajusin, että eihän minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä oikikseen. Päädyin opiskelemaan liiketaloutta ja pääaineekseni sain oikeudelliset opinnot. Edelleenkin haaveilen siitä, että jatkaisin joskus oikeudellisia opintoja yliopiston puolella, ehkä joskus.

Ammattisuunnitelmani ovat aina olleet sellaisia, joissa olisi ihmisten parissa enkä nytkään tahdo miksikään konttorirotaksi, joka naputtelee näyttöpäätteen takana ja murahtelee satunnaisille asiakkaille. Tässä pitkin syksyä minulle on tullut ajatus siitä, että tahtoisin olla kiinteistövälittäjä. Olenkin ajatellut, että jos harjottelupaikka ei aukea käräjäoikeudesta niin sitten pyrin kiinteistövälitysfirmoihin. Vaikka kiinteistövälityksen opettajamme on pitänyt kurssia asenteella "kiinteistövälittäjät ovat niitä jotka viilaavat pientä ihmistä linssiin" silti edelleenkin tahtoisin kiinteistövälittäjäksi. Pitää katsoa kun meillä on ryhmänohjaajan kanssa kehityskeskustelu miten kovin hän tyrmää ideani. :)

Katsotaan mihin minä lopulta päädyn kun parin vuoden päästä valmistun.

[pölypunkki]

Lapsena minulla oli jos jonkilaisia haavemmatteja, aina lentoemännästä poliisiin ja siitä vielä opettajaksi. Silloiset unelmat vaihtuvat jokseenkin nopeasti, ja edelliset unohtuivat ennen kuin niistä kunnolla kerkesi haaveillakaan. Kaikkien lapsuusaikaisten unelma-ammattien listaaminen olisi melko työlästä. Ei niitä kaikkia pysty edes muistamaan.

Yksi ammatti kuitenkin josta lapsena haaveilin, on vieläkin jossain mieleni porukoilla. Luultavasti yli kymmenen vuotta sitten sain päähäni, että haluaisin työskennellä risteilyaluksilla. En suinkaan kuitenkaan missään siivoushommissa, vaan tyyliin baarimikkona taikka tarjoilijana, kenties risteilyemäntänäkin. Tänä päivänä en niin tuosta risteilyemännästä tiedä, tuppaa meikäläisen puhe menemään välillä niin nopeaksi ettei se oikein soveltuisi siihen, että puhuisin ammatikseni;D.

Nykypäivänä vahvoina toiveammatteina on tatuoija ja journalisti.
Tatuoijana olo kiinnostaa itseäni, kynä on pysynyt koko pienen ikäni melko hyvin kädessä ja itsekin tatuoinneista pidän. Tatuoimista pitäisi vain lähteä opiskelemaan ulkomaille, käsittääkseni Suomessa alalle ei kouluttautumista ole (?).
Journalistina elantonsa saaminen taas on minulle ehkä tällä hetkellä se mieluisin ajatus. Kirjoittanut olen paljon, ja mitä nyt on opettajiin uskomista, teen sen jopa joskus hyvinkin. Unelma olisi kirjoittaa monen moisista aiheista - päivän polttavista puheenaiheista, muodista ym. Kirjoittaminen on itselleni jotenkin helppoa. Joskus kirjoittaessa ihmettelen, kuinka päähäni saattaa tulla vaikka mitä ideoita. Kirjoittamisessa oma luovuuteni vaan pääsee melko hyvin valloilleen, ellen sitten aivan väärässä ole.
Saas nähdä toteutuuko haaveeni ollenkaan, vai kääntyykö koko homma päälaelleen. Saattaahan ne haaveet vielä muuttuakkin:).

[Isilmírë]

Minun ammattiunelmani tarkentuivat lopulta arkeologin urasta haaveilemiseen, mutta se tie katkesi neljäntenä yliopistovuonna, kun tuli selväksi, etteivät ranteeni kertakaikkiaan kestä kaivaustyötä. Seuraavaksi siirsin kiinnostukseni verkkoviestintään, ja viiden vuoden opintojen jälkeen valmistuin medianomiksi, jolle kukaan ei halua antaa koulutusta vastaavaa työtä. Niinpä osallistun tätä nykyä perheen kuluihin vartijan ammatissa tienaamillani pennosilla (vai senttisistäkö nykyään pitäisi puhua). Eläköön akateeminen koulutus!

[Larten]

Isäni tuttava ajoi rekkaa silloin kun minä olin pieni, ja olen pienestä pitäen halunnut rekkakuskiksi. En oikeastaan tiedä mikä siinä minua viehättää, olen vain aina tykännyt (isoista) autoista ja niin edelleen. En kuitenkaan hakenut logistiikka-alalle, sillä kovin moni on sanonut että se ammatti ei kannata. Aioin hakea yhteishaussa myös autoasentajapuolelle, mutta sekin loppujen lopuksi jäi, kun en ole oikein ollut autojen kanssa tekemisissä.

Päädyin siis audiovisuaalisen viestinnän alalle, eli media-assistentiksi. Nyt on eka vuos menossa ja tämä vaikuttaa ihan lupaavalta alalta. Olen aina pitänyt valokuvauksesta, ja tällä alalla on siihen mahdollisuus; muutenkin pidän paljon kaikenlaisesta äänityksestä, kuvaamisesta jne.
Opiskelu on ollut aika rentoa, ollaan käyty läpi valokuvauksen, äänityksen ja videoinnin perusteita, videoitu ja äänitetty pari kertaa ja ollaan opiskeltu editoimaan ääntä ja kuvaa. Melko paljon ollaan tietokoneella (galleria, galleria!) ja kun on nyt kaks opettajaa jäänyt sairaslomalle niin opiskelu on mennyt vähän överiksi.

Jos nyt saisin valita uudestaan, hakisin edelleen joko tänne tai autoalalle. Ne on kaksi todella erilaista alaa, joten sopivuutta ei tiiä ennenkuin kokeilee.

[Giladra Carrion]

En kuitenkaan hakenut logistiikka-alalle, sillä kovin moni on sanonut että se ammatti ei kannata. Aioin hakea yhteishaussa myös autoasentajapuolelle, mutta sekin loppujen lopuksi jäi, kun en ole oikein ollut autojen kanssa tekemisissä.

Minua alkoi häiritsemään se, että miten niin se ammatti ei kannata? Autonkuljettajille on kyllä kysyntää ja tulevaisuudessa niitä työpaikkoja vapautuu lisää. Palkkakaan ei ole mikään huono eikä se jakaudu epätasaisesti, vaan selkeän ja tasa-arvoisen taulukon mukaan.

Itse haen parin vuoden jälkeen uudelleen nyt kevään haussa, ja logistiikka-ala on noussut sieltä esiin vahvimpana vaihtoehtona, vaikka monet jaksavat kummastella valintaa... Ellei jotain muuta ilmene, niin sille alalle haen.

[Norma]

Minun ensimmäinen haaveammattini oli kirjailija. Sitten se pikku hiljaa siirtyi arkeologin kannalle ja halusin joidenkin vuosien ajan maata kuopimaan. Olisinkohan ollut viidentoista, kun arkeologin ura sitten suli kokonaan pois pääkopastani kun huomasin, että siinä pitää olla tekemisissä hiekan, mudan ja maan eliöiden kanssa. Minä kun en tykkää liasta enkä fyysisestä työstä muutenkaan. Ensimmäinen haaveammattini, kirjailija, nousi taas esille, mutta tällä kertaa laajennettuna versiona, kirjoittajana. Kirjailijana kun ei Suomessa elä ensinkään, on muutamaa kynäniekkaa lukuun ottamatta kaikkien kirjoitettava muutakin, esim. lehtijuttuja. Saa nähdä, miten onnistuu, sillä opiskelen sellaista alaa ja aineyhdistelmää, ettei siitä valmistu juuri mihinkään muuhun, eikä suoraan kirjoittajankaan pestiin. Jännätään ja katsotaan, missä olen viiden vuoden päässä.

Seuraavaksi siirsin kiinnostukseni verkkoviestintään, ja viiden vuoden opintojen jälkeen valmistuin medianomiksi, jolle kukaan ei halua antaa koulutusta vastaavaa työtä. Niinpä osallistun tätä nykyä perheen kuluihin vartijan ammatissa tienaamillani pennosilla (vai senttisistäkö nykyään pitäisi puhua). Eläköön akateeminen koulutus!

Hieman offia: Jotenkin minulla on tunne, ettei juuri kukaan Suomessa saa koulutusta vastaavaa työtä tätä nykyä, ainakaan akateemisesti valmistunut ehkä opettajia lukuun ottamatta. Sehän sitten onkin riemullista, kun edellinen sukupolvi jää eläkkeelle kokonaan eikä nuorilla ole alaansa vastaavaa työkokemusta laisinkaan, kun ei heille ole sitä suotu.

[Laku]

Mä olen halunnut pienenä opettajaksi... xD Enää en kylläkään, vaikka tuolla OPO:n viime syksyn haastatteluissa se kirjoitettiinkin ylös, en kuitenkaan harkitse enää sitä. (Ehkä yksi syy on se, että olen huomannut kuinka vaikeasti jopa oma luokkani osaa laittaa opettajille... :D)
Haluaisin kirjailijaksi, kirjoitan melko paljon ja kaikkea, mutta ei sillä ammatilla elä, poikkeuksiakin kyllä on aivan varmasti, mutta minä en eläisi... ;D
Tahtoisin myös näyttelijäksi, mutta sitten aloin miettiä jotakin elokuvaa katsoessani, että ei se välttämättä niin kivaa olisi. Tai tietenkin olisi kivaa, mutta haastavaa. Ja täytyisi uskaltaltaa heittäytyä rooliin. Ja ei kukaan minua katsoisi teatterissa tai televisiossa... x)
Näyttelijän tai kirjailijan urasta olen luopunut, ei niistä mitään tulisi kuitenkaan.
Katselin joku aika sitten Suomen urheilulukioiden tarjontaa, mutta lähin missä olisi omaa lajiani tarjolla, olisi Tampereella, 200 kilometrin päässä. Ja kuitenkin mietin, että 1½  vuoden kuluttua olen aika tenava siltikin, että ehkä se 200 kilometrin välimatka kotiin olisi aika...hm... iso harppaus.
Onneksi tuossa naapuri kunnassa on ammattioppilaitos, jossa on turvapuoli. Ja siellä on itsepuollustusta (judoa ilmeisesti aika pikälti) ja laji on juuri omani, eli saan olla sitten harrastukseni parissa vaikka koulussa kävisinkin. Ja lukio on siinä vieressä. Viime keväänä keskiarvona minulla todistuksessa oli 8.6.  Turvapuolella oleva kaverini (poika, emme ole ikinä ollut kamalan hyvissä väleissä) sanoi minulle jokin aika sitten, kun kuuli koulutussuunitelmistani; " Sä pääset aiva heleposti niistä kuntotesteistä läpitte. Ja niistä haastatteluistakin, vähä vaa valehtelisit. Taino, sun ei tarttis ees valehdella... "  Isoin kohteliaisuus minkä olen hänen suustaan ikinä kuullut. Ja tuo antaa melko lailla toivoa, että pääsisin sinne kouluun... :D

[Muse]

Muistan sen ajan kun yhdeksännellä luokaa piti päättää mihin lähtee seuraavaksi opiskelemaan ja miksi haluaa isona. Silloin tuntui että olin yksi niistä harvoista jotka tiesivät tasan tarkkaan mitä halusivat. Kuinka asiat ja mielipiteet voivatkaan muuttua…

Tällä hetkellä olen loppusuoralla valmistumassa lähihoitajaksi lasten ja nuorten puolelle joka minun tilanteessani tarkoittaisi työskentelyä päiväkodissa lastenhoitajana (muitakin vaihtoehtoja kyllä löytyy). Teenkin itse asiassa nyt jo lyhyitä sijaisuuksia pääkaupunkiseudun päiväkodeille joten työn makuun olen jo ehtinyt jonkin verran päästä opiskelujen ulkopuolella.
Alun perin lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi koska olin kiinnostunut lasten kanssa työskentelystä ja olin kokeillut siipiäni päivähoidonpuolella jo TET -jakson aikana. Myös partioharrastukseni osaltaan varmasti siivitti tuntemustani siitä että tämä saattaisi olla juuri se minulle sopiva ala.

Opiskeluni kuitenkin venyivät huomattavasti kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kun intoni aiheeseen lopahti. Tähän ”kyllästymiseen” varmaan osaltaan vaikutti se että lähihoitajaopiskelun alkuun kuuluvat kaikille yhteiset ammatilliset opinnot sisältävät lasten kasvun lisäksi myös vanhustyön ja kuntoutustyön osiot jotka eivät olleet ihan ominta alaani. Vaikka aloinkin saada tarpeekseni koko touhusta en kuitenkaan lopettanut opiskelua vaan päätin että kun tähän kouluun on lähdetty niin sitten se hoidetaan myös loppuun. Kun sitten vihdoin ja viimein pääsin koulutusohjelmaopintoihin asti alkoi opiskelu taas sujua.

Nyt jo kuitenkin tiedän, etten ole täysin tyytyväinen siihen ammattiin johon olen valmistumassa ja olen miettinyt uudelleen sitä mitä oikeasti haluaisin tehdä. Jotenkin tuntuu että vaikka olin yhdeksännellä luokalla kovin varma siitä mitä halusin ”isona” tehdä en ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi kypsä ymmärtämään mitä kaikkea kyseinen ammatti vaatii. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että minun olisi ehkä pitänyt käydä kymppiluokka ja kasvaa hieman ennen ammattiopintojen aloittamista mutta se mikä on tehty on tehty. Ainakin minulla on nyt sitten ihan virallinen ammatti ja siihen paperit joulukuun loppuun mennessä.

Unelma ammatti on vaihtunut tämän neljän ja puolen vuoden aikana kertaheitolla.  Olen oikeastaan jo puolisen vuotta (jos en ehkä hieman kauemminkin) aion tehdä kun olen saanut lähihoitajan paperit käteeni ja tullut siihen tulokseen että täysi ammatin vaihto on se todennäköisin vaihtoehto. En siis aio opiskella samaisen ammattisuunnan ylempää astetta kuten monet entiset ja nykyiset luokkatoverini vaan muutan suuntaani täysin.

Olen kiinnostunut näyttelijäntyöstä ja työskentelystä teatterissa. Ajatus näyttelijän ammatista on aina ollut jotenkin taustalla mitä tahansa sitten olenkin tehnyt. Lähihoitajan opinnoissakin otin valinnaisista juuri ne esittävään taiteeseen ja musiikkiin liittyvät kurssit ajattelematta sen kummemmin olisiko niistä työssäni hyötyä. Erityisen kiinnostunut näyttelijän ammatissa olen juuri roolityöskentelystä ja siitä kuinka näyttelijä alkaa rakentaa roolia. YLE:ltä tullutta Tähdet kertovat ohjelmaakin olen osaltaan katsonut koska olen kiinnostunut siitä miten ammattinäyttelijät rakentavat roolinsa eri tavoin. Olisi hienoa päästä opiskelemaan näyttelijäntyötä ja esiintyä teatterissa. Erityisesti musiikkiteatteri on kiinnostanut minua pitkään koska rakastan laulamista ja tiedän kuinka paljon tunteita laululla voi välittää muille ihmisille. Koska rakastan lapsia ja lasten kanssa toimimista olisi lastenteatterikin varmasti hyvin kiinnostava työmaa.

Tämän hehkutuksen jälkeen onkin varmasti selkeää että aion ensivuoden alusta pyrkiä joko Helsingin Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitokseen. Teak olisi unelma koulu sillä en kovin mielelläni Helsingistä pois muuttaisi kun minulla on kaikkien harrastuksien lisäksi myös hyvät mahdollisuudet tehdä töitä opiskelunlomassa. Tampereella minulla ei ole kuin yhdet sukulaiset joihin olen ollut yhteydessä viimeksi… joskus kymmenen tai yksitoistavuotiaana (ja he ovat jo vanhoja) mutta kyllä minä sinnekin voin muuttaa ammatin perässä jos vain mahdollisuus ilmenee.

[Ruusuinen]

Minulla oli pienenä aika samanlaisia ammattihaaveita kuin monilla muillakin: Eläinlääkäri ja ratsuvalmentaja. Jossain vaiheessa tajusin, että eläinlääkäriksi ei minun lukutaitoni riitä mitenkään. Ratsuvalmentaja olisi ollut varmaan ihan mahdollinen, mutta heppainnostus sitten laski yhdessä vaiheessa liikaa. Päätin sitten lähteä peruskoulun jälkeen kaksoistutkintoa lukemaan, ravintolakokiksi ja ylioppilaaksi. Valmistuin kyllä ravintolakokiksi mutta en ole päivääkään niitä töitä tehnyt.

Nykyinen ammatinvalinta johtuu pitkälti siitä, että kihlatulla on kotona maatila. Jossain vaiheessa tuli sitten eteen se, että miehen pitäisi käydä alan koulutusta jos tässä meinaisi tehdä töitä. Minä olin siinä vaiheessa menossa ammattikorkeakouluun lukemaan restonomiksi. Päätin kuitenkin, että lähtisin myös lukemaan alaa ja niinpä aloitimme molemmat ammattikorkeakoulussa agrologi-opinnot. Nyt on kolmas vuosi alkamassa. Koulutukseen kuului ensimmäsenä vuonna perustaitojen opettelua; traktorin ajo, lehmien lypsy yms. navettatyöt. Lisäksi perustietoa eläimistä, niiden ruokinnasta ja hoidosta ja kasvinviljelystä. Edellisenä kesänä oli 10 viikon harjoittelu maatilalla (ihan kun täällä kotitilalla ei olisi oppinut hommia :D) ja sitten ensi kesänä on myös 10 viikon harjoittelu. Muuten opiskelemme laajasti bioenergiaa, kotieläintuotantoa, tuotantoteknologiaa, kasvituotantoa.. Tässä ammatissa kyllä yhdistyy ehkä se mitä pienenä halusinkin tehdä: Työskennellä eläinten kanssa. No nyt se onnistuu, kun navetassa mylvii 250-päinen sonnilauma ja laitumella tepastelee 10 lehmää.

Niin, ja mainittakoon vielä että yrittäjiä meistä pitäisi tulla ensi vuoden vaihteessa, kun tilakaupat tehdään kihlatun vanhempien kanssa. Koulu on kesken hieman, mutta tarvittavia opintoja on kuitenkin kertynyt sen verran, että kaupat voidaan tehdä.

[Akaasi]

Minun(kin) lapsuuteni unelma-ammatti oli tyypillisesti eläinlääkäri. Allergioideni ja riittämättömien matematiikan ja fysiikan taitojeni takia lopetin siitä haaveilemisen viimeistään teini-ikään mennessä. Sen jälkeen haaveilin kovasti olevani biologi parikin vuotta yläkouluikäisenä. En muista mihin se haave kaatui, mutta sen jälkeen minua kiinnosti opettaminen, ihmisten kanssa työskentely yleisesti ottaen ja kielet. Haaveilin siis joko opettavani jotain kieltä, erityisesti äidinkieltä, tai olevani luokanopettaja. Näiden haaveiden pohjalta menin lukioon, jossa aloitin psykologian opiskelun. Se oli mielestäni ihanaa! Alakoulussa alkanut intohimoni kielten opiskelua kohtaan ei tuntunut enää miltään verrattuna siihen, miten paljon rakastin psykologiaa. Ihmismieli ja -käyttäytyminen on äärimmäisen kiinnostavaa, osittain psykologian suhteellisen lyhyen historiankin takia. Tuolloin minulla oli palava halu nimenomaan auttaa ihmisiä.

Lukion ensimmäisenä vuonna päätin hakevani opiskelemaan psykologiaa. Se motivoi minua valtavasti läpi lukioajan. Olin onnekas, ja pääsin opiskelemaan unelma-alaani jo kirjoituksia seuraavana syksynä. Minulla kävi hyvä tuuri päästessäni laitoksemme jonkin sortin jokapaikanhöyläksi (eli tutkimusapulaiseksi) tekemään vähän sitä sun tätä - osa vapaaehtoispohjalta, varsinkin aluksi, ja myöhemmin palkattuna. Koodasin ja litteroin aineistoa laitoksemme kehityspsykologian tutkimusryhmälle, jossa olevat tutkijat huomasivat kiinnostukseni tutkimusta kohtaan. Itsekin olin laittanut innostukseni merkille, josta ajatukseni suuntautua kliinikon uran sijasta tutkimuksen pariin alkoi kypsyä.

Suoritin kaikki kielenkehityksen kurssit tutkintoni aikana, joita koordinoivat pari tuntemaani samaisen kehityspsykologian tiimin tutkijaa. He kysyivät minulta, että kiinnostaisiko minua väitöskirjan tekeminen. Sanoin, että toki kiinnostaa. He kertoivat tietävänsä pian avautuvan paikan toisessa yliopistossa kielenkehityksen tutkimusryhmässä (rahoitusta ei ollut tälle vuodelle heidän tiimissään valitettavasti). He ystävällisesti lupautuivat auttamaan minua hakemukseni kanssa. Laadimme yhdessä tutkimussuunnitelman. Hain paikkaa, pääsin haastatteluun, ja noin viikko sen jälkeen kuulin saaneeni paikan.

Aloitin väikkärin tekemisen syyskuussa. Valmistuttuani haluaisin ehdottomasti jatkaa tutkimuksen parissa.

[Puppet]

Päiväkodissa haaveammattini oli matkaopas. Itseasiassa se on vieläkin yksi haaveammateistani, tykkään tosi paljon erilaisista ihmisistä ja kulttuureista, mutta se on jäänyt vähän syrjään viimeisten vuosien aikoina.

Nykyinen haaveammattini on aika pitkään ollut näyttelijä. Alalta on kuitenkin todella vaikeaa saada töitä, joten tuskin tuo unelma tulee toteutumaan, ellei onni joskus potkaise. Monet ihmiset ovat sanoneet minua todella muuntautumiskykyiseksi ja lahjakkaaksi ikääni nähden, vaikka en käy minkäänlaisissa näytelmäkerhoissa tai harrasta teatteria. Aion kuitenkin osallistua joskus luultavasti jonkin roolin koekuvauksiin, jos rooli todella olisi minulle sopiva. Olen tosi nuori, 12v, joten vielä on paljon edessä ja ei voi koskaan tietää, jos joskus pääsisinkin näyttelijäksi.

Olisi unelmien unelma päästä Hollywoodiin näyttelemään, mutta se on jo aika kaukaa haettua eikä luultavasti koskaan toteudu. Jos joku sai nyt sellaisen käsityksen, että haluaisin olla näyttelijä vain julkisuuden toivossa, en ajattele todellakaan niin. Olisi mieletöntä päästä erilaisten ihmisten kanssa tekemään elokuvaa tai tv-sarjaa, miksei musiikkivideotakin. Tiedän, että näyttelijän työhön vaaditaan etenkin pitkäjänteisyyttä kuvauksissa, sillä yhden parin minuutin mittaiseen kohtauksen kuvaamiseen voi helposti mennä kokonainen päivä jos toinenkin.

Muita kiinnostavia ammatteja ovat mielestäni mm. kosmetologi, kampaaja, radiojuontaja, toimittaja, kirjailija ja sisustussuunnittelija. :)

[mellon]

Mistä ammatista onkaan kyse?
- lähihoitajan ammatistahan nyt on kysymys
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
- no alalle päädyin siksi että se on lähellä mun omaa harrastusta ja mä haluan auttaa ihmisiä. tosin tää ala oli myös ainoo joka ees pikkasen kiinnosti mua ja halusin opiskelemaan johkuu ni valinta oli helppo.
Vastaako se odotuksia?
- no aika lailla joo, mut on kyllä käyny montakertaa mielessä koulun vaihto tai ton koulun lopettaminen.
Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
- no aika rentoohan toi on mut kyl siin on paljo aherrettavaaki jos haluu esimerkiks tenteistä päästä läpi.
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
- no parturikampaaja ja turvallisuusala oli ainoot varteenotettavat vaihtoehot. parturikampaajaks mulla ei ois mitää mahiksia ollu ku niin paljo hakijoita ja muutenki sinne on keskiarvoraja aika suuri.
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
- joo, olisin menny lukioo. mulla on kauhee ikävä mun kakkii entisii luokkalaisii. ja muutenki ois helpompaa jos voisin olla tääl mun kotipaikkakunnalla.
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
- no kaikille sosiaalisille ja sellasille jotka haluu auttaa ihmisii.
Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
- en ollut :)

[Kynttiläkäärme]

Lapsuudenhaaveenani oli, niinkuin aika omnella muullakin, näyttelijä. Aloin harrastamaan sitä 11-vuotiaana ja silloin kun aloitin harrastamaan elokuvia aika massiivisesti. Vielä lukiossa olin varma, että pääsen isona heti Nätyyn opiskelemaan. Lukion jälkeenä kävin vuoden kestävän opiston elokuvanäyttelijän alan. Siellä opin, että ainakaan kameranäytteleminen ei ole minua varten, mutta rakastan olla lavalla ja innostuin silloin improvisaatioteatterista. Toisen vuoden sitten opiskelin toisessa opistossa luovaa kirjoittamista ja sen mukaan olen jo pidempään haaveilut lastenkirjan julkaisemisesta. Kirja on aikalailla jo kasassa, mutta se pitää vielä puhtaaksikirjoittaa. Kuvittajakin on siihen jo minulla valmiina ja kuvituksia siihen on tehty.

Opiston jälkeen kun tuli se tarve, että rahaa täytyy saada ja heti, pääsin siivousfirmaan töihin ja siivosin hotelleja. Tein sitä kaksivuotta päätoimiseksi työkseni ja sitä kautta tuli sitten innostus hakea nykyiseen kouluuni opskelemaan hotellin vastaanottovirkailijaksi. Siihen titteliin minun pitäisi valmistua ensikeväänä. Nyt on alan ensimmäinen ahrjottelu hotellin respassa. olen ollut siinä kaksi päivää ja on ollut "ihan kivaa". vaikea sanoa vielä tarkemmin. Minua vähän pelottaa, että mitä jos tuon ensimmäisen kuukauden jälkeen olenkin ihan kyrpiintynyt ja tajuan opiskelleeni ihan turhaan ja huomaavani, ettei tämä ala sittenkään kiinosta yhtään. On todella hyvä, että koulussa on nämä harjoittelu jaksot ja sitä oikeaa työtä saa kokeilla. Olenkin jo päättänyt, että jos en kiinostukkaan respahommista oikeasti yhtään, niin palaan siivoushommiin ja kouluttaudun sitä kautta palveluohjaajaks.

Hotellin vastaanottovirkailijan työ sopii tälläisille sosiaalisille ihmisille (kuten minä), ja vuorotyöstä pitäville. Itselläni kestää vielä aikaa huomata pidänkö siitä, sillä en ole aiemmin tehnyt vuorotöitä. Kielitaidosta on myös hyötyä ja täytyy pystyä tekemään töitä yksin ja olla vastuussa asiakkaista. Toivon, että löydän sen innon tähän työhön. Tarjoilian hommia koitin hetken, mutta en pitänyt siitä ruuan tarjoilemisesta yhtään. Kaikki asiakkaiden kanssa vietetty aika oli kivaa, mutta se ruuan tarjoileminen, esillelaitto jne, tuntui vastenmieliseltä eikä ollenkaan omaltani.

Improvisaatioteatteria olen harrastanut nyt aktiivisemmin vuoden ajan ja haaveena on että silläkin voisi joskus vähän jotain tienata. Nätyyn tulen pyrkimään, aina siihena sti kun täytän kolmekymmentä. Se teatterinäyttelijän ammatti on edelleenkin haaveissani.

Äitini on aina snaonut että: "tee työtä elääksesi, älä elä työtä tehdeksäsi". Olen samaa mieltä. Mieluumin teen rahaa ihan ok työssä ja elän vapaa-ajalla täysillä, kuin että keskityn elämässäni pelkkään uraan, enkä oikeasti ELÄ!

[Haihtuus]

Mistä ammatista onkaan kyse?
- Terveydenhoitaja. Kaksointutkinto eli sairaanhoitaja minusta tulee tässä samalla :)

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
- Nuorempana en olisi voinut kuvitellakkaan itseäni tälläiseen ammattiin! :D Varsinkaan sairaanhoitajaksi, koska kaikki eritteet olivat yäk, neulat ja rokotteet äärimmäisen pelottavia ja sairaalat inhottavia paikkoja. Lukion lopulla kävin tiheästi terkkarin vastaanotolla, jossa oli välillä opiskelija harjoittelemassa. Aloin miettiä että hmm, toi vois olla kivaa! Puoli vuotta ton jälkeen menin intoa puhkuen pääsykokeisiin ja pääsin sisälle! Nykyään naurattaa miten innostuneesti nyt suhtautuu pistämisjuttuihin, ehkäisyvalistuksiin ym. mitkä tuntu ennen inhottavilta :D

Vastaako se odotuksia?
- Olen opiskelija vasta, joten täysin en osaa sanoa :) Koulu on ollut raskasta ja olisin ehkä luullut opiskelua erilaiseksi. Kuitenkin hoitoala on tuntunut omalta jutulta ja odotan innolla töihin pääsemistä.

Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
- Kuten jo sanoinkin, raskasta :D Lähinnä siksi kun nykyään lähiopetusta on niin minimaalisesti ja itsenäistä työtä paljon (erityisesti ryhmätöitä..) Harjoitteluissa oppii paljon, mutta ne on tosi jännittäviä!

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
- Suuhygienistiksi ja tradenomiksi hain myös, mutta niihin ei oikein motivaatio riittänyt :D

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
- En oikeastaan. Ehkä olisin miettinyt tarkemmin jos olisin tiennyt miten stressaava hoitoala voi olla. Toisaalta ihan hyvä etten tiennyt!

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
- Varmaan ainoa "tärkeä kriteeri" on, että haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa ja omistaa edes vähän sosiaalisia taitoja. Ja se, että oikeasti on kiinnostusta tätä alaa kohtaan :) Ei ole pakko olla mikään super puhelias tyyppi! 

Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
- Eipä oikeastaan. Teininä olin kaupungilla kesätöissä kotihoidossa (lähinnä kuljin toisen työntekijän mukana ja tutustuin alaan). Silloin menin nolona aina pois kun joku mamma oli suihkutettava enkä osannut yhtään jutella vanhusten kanssa :D *hävettää* Eli ei siitä kokemuksesta paljoa apua ollut :'D

[Rantsake]

Mistä ammarista onkaan kyse?
Lastenohjaaja

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Koko ajan olen tiennyt, että haluan tehdä jotain ihmisten kassa. Se, miten keksin, että haluan toimia juuri lasten kanssa, ei ollut heti selvää. Olisin halunnut lähihoitajaksi (lasten ja nuorten hoito ja kasvatus), mutta pääsinkö kouluun? En. Olen hakenut neljästi lähihoitajakouluun, joten ehkä se pitää jo pikkuhiljaa uskoa, etten tule sinne koskaan pääsemään. Sitten minulle ehdotettiin tuota lastenohjaajalinjaa vaihtoehtona. En ensin halunnut, koska tarkoitus oli työllistyä nimenomaan kunnan puolelle, ja jossain päiväkodissa joskus sanottiin, ettei lastenohjaajaksi kannata lähteä, kun töitä ei irtoa. Mut loppujen lopuksi päätin hakea tännekin, ja olen valmistunut lastenohjaajasi.

Vastaako se odotuksiasi?
Silloin kun olen saanut töissä olla, niin kyllä. Rakastan työtäni. Mutta kun en saa sitä tehdä. Olen ollut puolitoista vuotta työttömänä, ja ainoa työkokemuskeni tältä ajalta on muutaman kuukauden työkokeilu ala-asteella. Mut siis joo, aina kun olen saanut rakastamaani työtä tehdä, olen nauttinut siitä.

Millaista opiskelu ammattiin oli?
Minä tykkäsin, koska sain opiskella ihanassa oppilaitoksessa aivan loistavien opettajien johdolla. Ja koska ala kiinnosti aidosti, opiskelu oli myös tosi mielenkiintoista. Ihan oikeasti siis tykkäsin niistäkin pitkistä teoriajaksoista! Yksi ikävä juttu oli se, että kaikki työt ikään kuin kasaantuivat harjoittelujen yhteyteen. Teoriajaksolla ei välttämättä muuten ollut paljoa tehtäviä, mutta kun harjoittelu tuli vastaan, lyötiin kerralla kouraan vino pino tehtäviä joissa osoittaisimme teoriaosaamisemme. Työtaakkaa olisi voinut edes vähän yrittää jakaa tasaisemmin... Mutta meni se toki näinkin.

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
No se lähihoitaja oli alkuperäinen suunnitelma. Harmittaa vieläkin, kun en päässyt. Lastenohjaajan lisäksi olen miettinyt koulunkäynninohjaajaa, viittomakielistä ohjaajaa, lastentarhanopettajaa, erityislastenohjaajaa...

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotain toisin?
Menisin lukioon, jos pääsisin ajassa taaksepäin. Mutta toisaalta, eihän minulla olisi ollut päätä sinne...

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Ihmiselle, joka pitää lapsista, ymmärtää erilaisuutta, on vastuullinen ja osaa pitää rajat, luova ja idearikas. Lasten kanssa tehtävä työ on oikeasti luovuutta vaativaa, ja rikasta ideapankkia tulee todellakin tarvitsemaan. Pitkästä pinnasta on myös hyötyä.

Oliko TET-harjoittelusta tai kesätyopaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
No joo, tein kaikki TET-harjoitteluni päiväkodissa, koska tiesin haluavani alalle. Ja kyllä työkokemuksesta oli opiskeluaikoina kovasti hyötyä, kun teoriaa saattoi verrata omiin käytännön kokemuksiin.

[Niki]

Pienenä halusin olla Pokemonkouluttaja. Olin silloin aivan hulluna Pokemoneihin (ihan kuin en nyt olisi) ja niitä piti olla kaikkialla. Sitten tahdoin olla linja-auton kuljettaja, opettaja, kokki, lentäjä, formulakuski, näyttelijä, astronautti... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Unelma-ammattini löysin seiskaluokan alussa. Tahdoin astronautiksi ja se haave pätee edelleen. Astronautiksi on pakko päästä. En tiedä yhtään, mitä teen jos en pääsekään. Tiedän erittäin hyvin haaveeni olevan varsin mahdoton, mutta tahdon silti yrittää. Ehkä onnistun, ehkä en.

Halusin joskus myös olla lastenkirjailija. Minulla on vieläkin tikulla kaikki luonnokset kirjoista tallessa ja ehkä jonakin päivänä kirjoitan ne puhtaaksi ja kokeilen onneani silläkin saralla.

Vielä on vaikea tietää, mitä minusta loppupelissä tulee, mutta toivottavasti astronautti tai vähintäänkin kosmonautti :3

[Minorea]

Mistä ammarista onkaan kyse?
Vartija

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Minulla oli pohjatutkintona graafinen suunnittelija, joka ei oikein työllistänyt. Poikakaverini toimi vartijana ja sanoi, että hae sinäkin, töitä riittää varmasti. Hain sitten vartijakortin ja myöhemmin ammattipätevyyden ja siitä se kaikki lähti.

Vastaako se odotuksiasi?
Kyllä ja ei. Tiesin, millaista aulavartiointi ja paikallisvartiointi on jo kun alaa lähdin opiskelemaan. Mutta välillä tulee edelleen fiiliksiä "tätäkö tämä tosiaan on."

Millaista opiskelu ammattiin oli?
Helppoa. Minulla oli ollut vartijakortti jo 3v, pääsin oppisopimuksella kouluun sisälle ja työn ohessa opiskelin itselleni ammattitutkinnon. Koulukaverit olivat loistavia (koulu taas oikeastaan ei, suurin osa opettajistosta ei ole päteviä) ja koulupäivät olivat ihanaa vaihtelua työpäiviin verrattuna. Sai olla rennosti ja tehdä tyhmiä juttuja.

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
Jatkaa graafisena suunnittelijana ja toivoa, että työpaikka putoaa syliin.
Mietin myös äidinkielen opiskeluun lähtemistä, mutta ei minusta kyllä olisi mihinkään opettajanvirkaan siinä ollut.
Yrittäjyyttä mietin kanssa, minua edelleen kiinnostaisi perustaa oma "meido"kahvila. Taloustilanne oli silloin vain surkea yrittämisen kannalta ja on edelleen. Onneksi en lähtenyt.

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotain toisin?
En tekisi.

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Asiakaspalveluhenkiseelle ja rauhalliselle ihmiselle, joka osaa ottaa haltuun tilanteen kuin tilanteen. Isona plussana kyky toimia väkivaltatilanteessa, koska se uhka on olemassa tässä ammatissa aika lähellä päivittäin.

Oliko TT-harjoittelusta tai kesätyopaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?
On, kunhan löytyy vähintään 60h kortti takataskusta. Harjoittelulla ja kesätyöllä saadaan kokemusta, kun yleensä mukana on aina kokeneempi vartija joka tarvittaessa auttaa.

[Welhokaniini]

Kirjailija. Ehdottomasti kirjailija, paitsi että ehkä ensin kyllä pitäisi suorittaa lähihoitajan ja sosionomin koulutukset pois alta lähitulevaisuudessa.

En muista mikä halusin olla isona, kun olin tarhaikäinen. Ainut asia, mikä minulla oli mielessä n. 3-4 -vuotiaasta asti, oli se, että sitten kun olen täysi-ikäinen, minä lähden pienen reppuni ja muutaman vaateparin kanssa matkaan ja kiertelen ympäri Suomea yksinäisenä sutena ja elelen jossain luonnossa tai jotain.
   Sitten meni jokunen vuosi ilman mitään suunnitelmia siitä mitä halusin, joskus nelosluokalla halusin olla tanssija, mutta tanssijanura kariutui parissa kuukaudessa, sillä pari kaveria kiusoittelivat minua siitä ja tajusin, etten jaksaisi tanssijan uraa - olihan tanssi liikuntaa ja minä vihasin liikuntaa koko ala-asteen. Vasta viidennellä luokalla alkoi kirjailijan ura koputtelemaan alitajunnassa ja kuudennen luokan alussa oli jo selvää, että minusta tulee joku päivä kirjailija. Sellainen synkkämielinen, masentunut ja itsetuhoisia novelleja kirjoittava kirjailija, joka asuu perimmäisimmässä Suomen Lapin kolkassa mikä sattuu löytymään. Kasiluokan lopulla tajusin, ettei kirjailijan uralla välttämättä elä lopun elämäänsä jos ei kirjoita mitään Pottereiden tapaista menestyskirjasarjaa, ja jotenkin sosiaaliala alkoi pikkuhiljaa kiinnostamaan. Ysiluokan kevääseen mennessä sosiaaliala ja lähihoitajan ammatti sekä muiden auttaminen olivat vahvasti mielessä, unohtamatta kirjailijan uraa.
   Olisin voinut ysillä hakea amiskaan sosiaalialalle, mutta hainkin lukioon, koska tarhaikäisestä asti olin halunnut valkolakin, ihan niinkuin siskollanikin oli. Lukiossa tajusin, ettei lukio oikein sopinutkaan minulle ja jollain tapaa turhauduinkin lukio-opiskeluun ja sen rankkuuteen. Mutta toisaalta oli hyvä, että hainkin lukioon, sillä vajaan kolmen lukiovuoden aikana kasvoin henkisesti roimasti ja tutustuin moneen uuteen ihmisiin, enkä tiedä olisinko kasvanut henkisesti samalla tavalla ja tutustunut niihin ihmisiin, joihin tutustuin lukiossa, jos olisinkin mennyt ysiltä amiskaan. En kadu mitään.

   Mutta tähän nykyhetkeen. Olen VALMA-koulutuksessa kesäkuun 3. päivään asti ja toivon, että syksyllä olisi opiskelupaikka sosiaalialalta. Paitsi että se päivälukiokoulutus näin vuosi eroamisen jälkeen tuntuisikin ehkä siltä omalta, pitää vain sitten kysellä koulussa noista kaikista jutuista työharjoittelun jälkeen. Iltalukio on yksi mahdollisuus, ja minun ikäiselleni sopivampi ja parempi vaihtoehto kuin päivälukio, mutta... En oikein osaa selittää omia ajatuksiani asiasta. Mutta sosiaaliala ja kirjailija... Ne ovat ja pysyvät