Kirjoittaja Aihe: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.  (Luettu 11720 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

annii

  • Ankeuttaja
Itse olen lähiaikoina miettinyt tulevaa ammatinvalintaani vähän liikaakin (päänsärky taattu) päätymättä oikein mihinkään tulokseen. Siispä tahtoisin nyt kuulla erityisesti ammattinsa/alansa jo valinneiden kokemuksia. (Mutten tietenkään kiellä ketään muutakaan kirjoittamasta ja kertomasta.)

Mistä ammatista onkaan kyse?
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Vastaako se odotuksia?
Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?


Olisi myös mielenkiintoista kuulla, kuinka moni on päätynyt lapsuutensa haaveammattiin.

..........

Ja ettei suuri, pelottava ja vihainen keskusteluaurori kirjoittaisi tähän punaisin kirjaimin, että topicin aloittajan olisi syytä kertoa omasta puolestaan vähän enemmän niin kerron sen vähän, minkä osaan.

Pienenä tahdoin ensin uimahallin siivoojakomentajaksi, ajatuksena, ettei itse tarvitsisi tehdä muuta kuin uida, kun voisi siirtää työt alaisilleen. Melko pian kuitenkin huomasin, ettei tämä varmaankaan toimisi käytännössä, ja etten todellakaan pidä siivoamisesta, joten skippasin haaveeni.

Tämän jälkeen tahdoin veturinkuljettajaksi. Halusin myös rakentaa maailman korkeimman savupiipun.

Ja sitten... Näiden selkeiden (ja hmm... "realististen") toiveiden jälkeen en sitten olekaan keksinyt oikein mitään. Vaihtoehtoja kun on aivan liikaa, ja kiinnostavia mahdollisuuksia niin tuhottoman paljon.

Poissa Elli

  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #1 : Elokuu 08, 2003, 17:16:37 »
Niin, minä olen ammattini jo valinnut, itseasiassa olen sen tehnyt jo kauan sitten mutta nyt vasta reilun puoli vuotta sitten todella ollut hommissa.
Olen siis ammatiltani linja-autonkuljettaja. Tämä ei ole ehkä ihan niitä tavallisimpia valintoja, mutta minun tapauksessani erittäin onnistunut.

En oikeastaan tiedä mistä tämä kaikki lähti. Muistan kun joskus noin 4-vuotiaana kokosin olohuoneeseen kaikki asuntomme tuolit ja järjestin ne jonoon "linja-autoksi". Itse istuin etummaisella penkillä kattilan kansi rattina ja perheenjäsenien piti tulla kyytiini matkustamaan.

Lukioon mennessä asia oli jo selkeästi päätetty, ja lukionkin kävin lähinnä sen takia että sai aikaa kulutettua. Linja-auton ajamiseen oikeuttavan ajokortin kun voi saada aikaisintaan 21-vuotiaana. Opiskelu tapahtui minun kohdallani Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksessa, jossa kävin noin puolen vuoden pituisen kurssin. Kurssiin kuuluu tietysti paljon ajoharjoittelua, mutta itseasiassa suurin osa opiskeluajasta kului luokassa päntäten kaikkea muuta aiheeseen liittyvää; ensiapua, ajoneuvotekniikkaa, englantia, lainsäädäntöä... Kaiken kaikkeaan erittäin kiinnostavaa, en ollut tullut aiemmin ajatelleeksikaan mitä kaikkea muutakin kuin ajamista tähän ammattiin liittyy.

Linja-autonkuljettajan työ ei siis tosiaan ole vain bussin siirtelyä paikasta A paikkaan B. Kyllähän tälläkin asenteella olevia kuljettajia tuolla liikenteessä tuntuu olevan, mutta hyväksi kuljettajaksi ei tulla ennenkuin sisäistää että on muutakin. Erilaisten ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen, koska tämähän on palveluammatti parhaasta päästä.

Hieman työnsä luonnetta voi myös oman kiinnostuksensa mukaan valita. Yksi tykkää kaupunkiliikenteestä, toinen tilausajosta ja kolmas pitemmistä reiteistä. Itselleni hyvältä tuntuu tällainen hieman pitemmän matkan ajo, jossa suurin osa ajasta pyöritään muualla kuin kaupungin alueella.

Koska ammatinvalinta oli niin selkeä jo kouluaikana, olen viettänyt myös TET-harjoittelua linja-autofirmassa. Sen jälkeen tuota vaadittua ikää odotellessani olen myös ollut samaisessa firmassa kesätöissä talkkarina. Ja tietysti istunut bussissa lukemattomia kilometrejä kouluaikana, sitäkin voisi kaiketi jonkinlaiseksi työhöntutustumiseksi sanoa.

Valintaan olen kyllä äärettömän tyytyväinen, enkä varmasti tekisi mitään toisin. Haaveistaan kannattaa pitää kiinni!

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #2 : Elokuu 08, 2003, 17:39:43 »
Pienenä tahdoin valokuvaajaksi. Napsin kuvia jokaikisestä kohteesta minkä näin... ja nyt albumini on täynnä mitä typerimpiä kuvia puista tai pyyhkeistä... O__o;;
Sitten joskus viisi-kuusi vuotiaana halusin kauppiaaksi. Aivan, kauppiaaksi. *virn* Ajattelin, että marssin vain johonkin kauppaan ja saan sen omakseni... ja että saan ahmia karkkia ja jäätelöä mahan täydeltä joka päivä ;)
Pari vuotta sitten halusin poptähdeksi (kuten varmasti aika moni muukin)
mutta sitten tarkemmin ajateltuani ymmärsin, etten jaksaisi tehdä töitä sen eteen, eikä minun äänelläni edes pääsisi pitkälle.
Siitä lähtien olen halunnut näyttelijäksi.
Olen miettinyt sitä joka päivä, ja mielestäni se olisi aivan ihana ammatti.
Olen harrastanut näyttelemistä, ja nyt siirryn edistyneiden ryhmään.
Ah, minä rakastan näyttelemistä... ja olen valmis tekemään töitä päästäkseni pitkälle.

Ammatteja joihin en ikimaailmassa suostuisi (typerä sanavalinta) ovat ainakin opettaja ja malli. Molemmat vanhempani ovat opettajia, ja olen todellakin saanut tarpeekseni... sen tiedän etten koskaan ryhdy opettajaksi.
Malliksi en ikinä tahtoisi. Tarkoitan kun ne joutuvat pitämään niin hyvää huolta kropastaan, että ei oikein innosta.

Vaikka ehtiihän mielipiteeni toki vielä muuttumaan...
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Jade

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #3 : Elokuu 08, 2003, 23:11:59 »
Puvustaja.
Mä olen aina rakastanut vaatteita.
Päätöksen tulevasta ammatistani tein jo seiskalla, kun pääsin sattumalta vierailemaan TV2 puvustamossa. Kun kiertelin niiden kaikkien jättimäisten rekkien välissä, jotka oli täynnä eri vuosisadoilta olevia pukuja ja asuja, jokin vain sytty sisälläni. Tunsin olevani kotona.
Tieni tuohon unelmaan vie vielä vuosia, mutta jaksan kyllä odottaa.

Opiskelen tällä hetkellä pukuompelijaksi. Tai no linja jolla olen on pukuompelija/lukio eli käyn samalla lukiota.
Vielä on kolmisen vuotta opiskelua. Nyt alkavana lukuvuotena on ensimmäisen harjottelujakso. Sen vietän luultavasti jossain vaateliikkeessa. Selviäisin paljon helpommalla amiksesta jos en olis ottanut kanssa lukiota, mutta kun haluan myös kirjottaa valkolakin, ni olin oikeen iloinen kun opo yläasteella suositteli tätä vaihtoehtoa.

Tämän vaiheen jälkeen on vuorossa sitten haku Helsingin Taideteolliseen korkeakouluun. Ihan vain tiedoksi, sinne on todella vaikeata päästä. Siellä pitäisi sit suorittaa noin kolmivuotinen vaatesuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelma. Sen jälkeen minun pitäisi olla kyvykäs puvustajaksi. Toivottavasti löytyy vain töitä..

Kuka sit soveltuu puvustajaksi? Täytyy olla mielikuvitusta, hyvä tietämys puvustuksen historiasta (sitä kertyy opiskelun myötä), täytyy olla sitä silmää, luova ja idearikas.

Se, että päädynkö puvustajaksi loppujen lopuksi, on vielä auki. Kovasti sitä toivon ja teen kaikkeni, että pääsen toteuttaa unelmani.

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #4 : Elokuu 08, 2003, 23:45:56 »
Olen päässyt opiskelemaan kirjallisuutta yliopistoon. Tulevaisuudessa siis mitä ilmeisimmin työskentelen jollain tavalla kirjallisuuden parissa -kustannushommissa, opettajana (vaikkapa kansanopistossa) tai toimittajana. Aika saa näyttää, mille alalle loppujen lopuksi päädyn. Tuskin ainakaan vaihdan koulutuspaikkaa -onhan tämä pitkäaikainen haaveeni, vaikka teorian lukeminen välillä raskasta onkin.

Olen toki haaveillut kirjailijankin urasta, mutta sen toteuttaminen ei sitten olekaan kovin helppoa. Se on ollut myös lapsuuteni haaveammatti taidemaalarin uran ohella. Vähän realismia tekisi minulle kyllä hyvää  :)
Lomalla.

Friikki

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #5 : Elokuu 09, 2003, 11:40:06 »
Runoilija, kirjailija, novellisti - kirjoittaja.

Tällainen pieni runotyttöunelma, joka ehkei koskaan tule toteutumaan. Sillä onhan tässä niin monta vuotta vielä päätösaikaa, että ehdin ainakin kolmesti vielä vaihtaa haaveammattiani - tai sitten en.

Aion kuitenkin pyrkiä ilmaisutaitoa ja luovaa kirjoittamista painottavaan lukioon, Turun Juhanaherttuaan, jos vaikka löytäisin jotakin itselleni sopivaa. Jotakin... jossakin.. joskus.

Ja ainahan voin kirjoittaa, oli ammatti mikä tahansa. Unelmana kuitenkin jotain kirjoittamiseen liittyvää, jotakin luovaa. Minulle se on tärkeämpää, että viihdyn työssäni, kuin se että saako siitä paljon rahaa.

... pienenä minusta piti tulla Kaija Koon sanojen muistuttaja. Miten hassu pieni haave.

Toivo

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #6 : Elokuu 09, 2003, 19:24:59 »
Minulla ei ole kai koskaan ollut mitään selkeää haaveammattia. Olen pienestä asti rakastanut kaikia kauniita asioita. Piirsin, kirjoitin, valokuvasin, tein vaatteita ym. En pitänyt itseäni mitenkään erityisen  lahjakkaana missään noissa edellämainituissa asioissa, vaikka rakastinkin niitä.

Lukiossa olin laajan matematiikan ja fysiikan linjalla. Sillon totesin, ettei opiskelu, joka sisältää paljon lukemista ole minua varten. Menin YO-kirjoitusten jälkeen kaupan kassalle töihin, kun en muuta keksinyt. Vieläkään minua ei kiinnostanut mikään ammatti erityisesti. Jossain vaiheessa haaveilin teatterilavastajan tai -puvustajan tai maskeeraajan ammatista, mutta nekään eivät oikein tuntuneet omalta (ja maskeerauskoulu olisi ollut ihan hirvittävän kallis).

Pari vuotta kaupan kassalla oltuani olin jo aivan valmis (ja epätoivoinen) menemään mihin tahansa kouluun. Ystäväni alkoi silloin puhumaan lähellä olevasta käsi- ja taideteollisuusopplaitoksesta, jossa oli graafisen suunnittelun medianomi-linja. Hain sinne ja pääsin. Yhtäkkiä tiesin ihan tarkkaan, että tämä työ oli juuri minua varten. Kaikki se lahjakkuus, joka minulla oli sopi täydellisesti ammattiin.

Opiskelu oli todella hauskaa. Koko luokka täynnä innostuneita ja luovia ihmisiä. Opiskeluun kuului mm. graafista suunnitelua, piirtämistä, taidehistoriaa, estetiikkaa, elokuva- ja videoalan perusteita, valokuvausta, typografiaa, animaatiota, journalismia, kulttuuriopintoja ym. Näiden lisäksi oli tietysti pakolisia kirjanpito- ja yritysopintoja ym., mutta ne jaksoi, koska vastapainona oli niin paljon ihania aineita. Osa koulukaveristani on tv-alalla, osa tekee animaatioita, mutta enemmistö on erilaisten mainostoimistojen tai lehtien palveluksessa.

Olen nyt siis jo valmistunut ja minulla on vakituinen työpaikka. Työskentelen erään paikallisen yrityksen mainososastolla. Suunnittelen pääasiassa mainoksia lehtiin ja muihin julkaisuihin sekä kirjeitä asiakkaille. Taitan myös yrityksen henkilöstölehteä ja otan siihen valokuvia. Joskus kirjoitan myös juttuja siihen. Tämän työn lisäksi kirjoitan myös joskus joitain artikkeleita eräälle internet-sivustolle. Pidän työstäni todella paljon. Osa työstä on aika kaavamaista, sillä mainoksia tehdään tietyn graafisen ohjeiston perusteella. Onneksi työssä on kuitenkin myös alueita, joissa saa käyttää omaa luovuuttaan.

Työssä täytyy olla luova ja omata esteettinen näkemys. Pitää oppia koko ajan uutta, mutta pitää myös kestää stressiä ja pystyä tekemään useita töitä samanaikaisesti. Aikataulut ovat kireitä, ja työn loputtomaan viimeistelyyn ei ole aikaa. Siksi ala ei ehkä sovi täydellisyyten pyrkijöille. Mutta muuten suosittelen alaa kaikille luoville ihmisille. Mainosalalta löytyy paljon mahdollisuuksia ja erilaisia töitä, joista varmasti jokainen löytää oman juttunsa. Ainoa haittapuoli on, että tällä hetkellä koulutetaan todella paljon ihmisiä media-alalle, joten tulevaisuudessa työnsaanti ei välttämätä ole niin yksinkertaista.

Poissa Tha Lil' Dobby

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/teealdee/twilight.html
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #7 : Elokuu 14, 2003, 19:31:49 »
Aa. Se on vasta peruskoulussa, mutta jo harvinaisen varma ura-valinnastaan :).

Pienenä, halusin ties miksi, 'kaunestytöksi', joka tarkoitti mallia :p, kaupanmyyjäksi, sisustus-suunnittelijaksi, eläinlääkäriksi, pelleksi, ties miksi :p
Kun menin koullun ei minulla vielä ollut mitään suuria haaveitan. Näytteleminen oli kuitenkin aian ollut lähellä sydäntäni, vaikka se oli minusta silloin vain sellainen 'harrastus', eikä siitä ikinä saisi ammattia, se oli vain haave, täytyisi olla joku _oikea_ ammatti.
Nyt. Ylä-asteelle mennessä olen jo aiavn varma, etä mniusta tulee näyteelijä. Minusta on pakko tulla. Tai muuten kaikki kaatuu ja menee pieleen. Myös taiateilija on kiinnostava ammatti, mutta sekin on taas näitä unelma-ammatteja, ja näin. Mutta. Minä en pidä mistään muusta erityisemmin. rakstanrakastanrakastan näyttelemistä, ja olen harrastanut sitä vaahtosammuttimen kokoisesta, ja olen siinä hyvä. Vaikka itse sanonkin :p. Viihdyn lavalla paremmin kuin kotonani.
Piirtäminen/maalaminen on toinen joka on kiinnostanut aina pienestä pitäen, ja olen tehnyt sitä aina. Mutta. En ole mielestäni siinä mitenkään liian hyvä, se on.. no, sanotaanko, että vaiheessa. En koskaan ole uskonut, että siitä tulisi minulle ammattia, mutta tällähetkellä se on suunnitelma b.
Suunnitelma c on yksinkertaisesti tietokone-ala. Siinä minä olen hyvä, ja siitä minä pidän, mutta.. se on kuitenkin liian.. jotain. Liian tavallista ja kaavamaista ehkä? Liian teknistä tai jotian. En tiedä, mutta se on kuitenkin se kolmas vaihtoehto, jos kaikki menee pilalle :p.

Koko järjestelmä kuitenkin sortuu, jos en pääse kallioon. Kaikki on sitten ihan pilalla. Ei voi mitään, sitten itketään ja yritetään kuvikseen, jonne tusin päsäemme. Sitten ei muu auta kun mennä jonnekkin pohjariin :p, tai jotain. Minun on pakkopakkopakko päästä kallioon, muuten ei tule mitään. En kuitenkaan usko,e ttä jos on ollut yläasteella painotteena liikunta (mikä kohtalokas virhe. Se ei ole edes kivaa.) on paljonkaan mahdollisuuskia.. vaikka sillä ei kuulemma pitäisi olla järkyttävästi väliä, mutta.. olen silti hyvin epäluuloinen. Argh. Lopetan, ennen kuin alan kieriskellä täysin itsesäälissä :p

-TLD

Poissa Moonbeam

  • Vuotislainen
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #8 : Elokuu 14, 2003, 21:26:27 »
Lainaus
Koko järjestelmä kuitenkin sortuu, jos en pääse kallioon. Kaikki on sitten ihan pilalla.


Tunnen ihmisen joka pyrki Kallioon yhteishaun aikana ylä-asteella, hylättiin, ja pyrki uudelleen lukion ekalla, hyväksyttiin ja lähti lukion tokalle Helsinkiin. Joten jos se on unelmasi, niin älä lannistu ellet ekalla pääse. *onnen potku takamukseen* (tietty myös muille unelmakouluunsa/työhönsä pyrkijöille..)

Vaikka tämä nyt olikin lähinnä työskenteleville, niin pakko lisätä omat kaksi Knuttia..(*huomaa harmikseen ettei kyseinen sanonta toimi suomenkielessä*)

Olen täysin pihalla. Minulla ei ole koskaan ollut toiveammattia. Pienempänäkin jos joku sattui kysymään, niin piti äkkiä keksiä joku, joka kuulosti hyvältä. Lukioon menin saadakseni lisäaikaa ammatinvalinnalleni.
Nyt ollaan sitten tilanteessa, että kirjoitukset on keväällä, eikä jatkosta ole hajuakaan. En edes tiedä, mihin aineisiin kannattaisi satsata reaalissa, joten luen kaikkiin. Hupsu lapsi.

Olo on vähän kuin kahvilan kassalla, kun takana on kilometrin jono lounastuntilaisia ja ei ehdi valkkaamaan kunnolla mitä ottaa joten päätyy johonkin kaameaan.

Selviytyjä

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #9 : Syyskuu 23, 2003, 12:40:36 »
Joskus minulla ei ole mitään ammattia mihin haluaisin mutta nyt niitä näyttää olevan vähän liikaakin. Haluaisin olla kielenkääntäjä (rakastan kieliä :)), mytologi (eikö niin että se on ammatti?), arkeologi, egyptologi, koreografi, tanssija, baarimikko, lakinainen, astrologi, valokuvaaja.
Kuten jo sanoin, rakastan kieliä ja minulla on tosi hyvä kielipää joten voisin olla aika hyvä :) Rakastan myös tanssimista ja itse yritänkin nyt suunnitella kaikenlaisia koreografioita tansseihin.
Sitten minua kiinnostaa tosi paljon Egyptin ja Kreikan historia ja haluan päästä tutkimaan kaikkia myyttejä (=mytologi), Egyptin muinaisia kieliä ym. siihen liittyvää (=egyptologi). Näyttelijänä ei olisi myöskään hassumpaa. Aika näyttää...

~~~Survivor~~~

Poissa Vendel

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/disturbed_toons
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #10 : Syyskuu 23, 2003, 17:59:33 »
Ensiksi lohdutuksen sana kaikille heille, jotka murehtivat sitä etteivät tiedä, miksi ryhtyvät isoksi. Be not afraid. Minä päätin alan jolle lähdin ylioppilaskirjoitusten jälkeen hakuteoksia selaamalla. Enkä kadu, ainakaan vielä.

Ihan pienenä halusin varmaankin eläinlääkäriksi, mutta pikkuhiljaa matemaattinen puupäisyyteni osoitti, ettei mikään lääketieteellinen ala ole minua varten.

Seuraava uravalinta tuli lukiossa. Psykologia oli mieluista ja kiinnostavaa - psykologiksi siis. Psykiatrian esteenä oli edelleen jatkuva ja kiihtyvässä määrin paheneva matemaattinen antilahjakkuus. Viimeisellä luokalla luin ahmien historiaa. Minusta tulee tutkija! Vaan kuinkas kävikään..

Englannin kääntäjä.

Opiskelen toista vuotta kääntämistä Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksella ja luulenpa, että vaikkei tämä ihanneura nyt välttämättä olekaan, tuntuu tämä ensimmäistä kertaa omalta alalta. Kääntäjä/tulkin koulutuksen omaavalla on paljon työmahdollisuuksia, jotka eivät kaikki kuulosta edes kuuluvan tämän nimikkeen alle - miltä kuulostaa esim. lokalisoija? (ja suru-uutinen kaikille kirjallisuuden kääntämisestä haaveileville - sillä ei mahd. apurahoista huolimatta elätä itseään, muutakin on tehtävä) Opiskelu on mielenkiintoista ja haastavaa mutta myös RANKKAA kaikkine esseineen ja käännöksineen. Itselläni on sivuaineena ruotsi ja saksastakin pitäisi muutama opintoviikko suorittaa, mutta en usko kykeneväni kunnolla hallitsemaan enempää kieliä.

Kääntäjän ammatti vaatii pitkää pinnaa ja rajoitettua perfektionismia - virheitä on siedettävä.  Tulkkauspuolta olen toisen vuoden opiskelijana ja yleensä tulkkausta henkeen ja vereen välttelevänä oppinut tuntemaan hyvin vähän, mutta se vaatii nopeaa älyä, ainakin. ^_^ Simultaanitulkatessa ei sovi änkytellä....

Pienellä tunnustelulla olen saanut selville että ainakin pieni osa kääntämisen opiskelijoista haaveilee itse asiassa kirjailijan urasta.. Niin myös allekirjoittanut.  Mielestäni ammatit eivät sulje toisiaan pois - toinen on varmempi ja realistisempi.

Yrittämisestä ei rankaista.

Poissa MissAlkupala

  • Vuotislainen
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #11 : Syyskuu 23, 2003, 18:28:20 »
Noh, hyvähän minä olen puhumaan, mutta;

Pienenä halusin ehdottomasti tulla leipuriksi. En siksi, että tykkäisin leipoa; vaan siksi, että saisi syödä pullataikinaa. Eli leipuri, joka tekisi pullia. Ah, miten herkullista ^^
Viulunsoiton opettaja oli myös jossain vaiheessa hakusessa, mutta nyt ei kyllä maistu viulunsoitto ei ollenkaan.
Näyttelijä - yksi nykyisistä haaveistani. Se olisi hauskaa, pidän näyttelemisestä, mutta pahin este on varmaan lyhyyteni ja r-vika. Mutta kyl minä sen oikeen ärrän osaan sanoa, mutten halua :x
Pelkkä opettaja. Haluaisin olla erityisesti pienten lasten opettaja. Tai liikunnanopettaja. Kiltti semmoinen :)
Mutta suurin haaveeni on tulla uimavalvojaksi, ooh, mikä kamala idea, mutta silti, jotenkin se kiehtoo. Saa pelastaa ihmisiä ja valvoa. Unelma!

Valkolakin aion/yritän kirjoittaa ja katsoa sitten mihin menen. En mihinkään kauas jaksaisi mennä opiskelemaan. Mutta nyt täällä seiskalla vielä opiskelen. Tais tulla turha viesti.

Poissa Voyageuse

  • Vuotislainen
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #12 : Syyskuu 26, 2003, 13:23:28 »
Minä olen nyt vikaa vuotta lukiossa, ja pitäisi pikkuhiljaa päättää, minne haen. Minulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: matikka ja musiikki.

Olen soittanut kanteletta aika pitkään ja käyn Sibelius-Akatemian nuorisopuolella tunneilla. Rakastan esiintymistä! Ainut vaan, että muusikkona pitäisi tietenkin myös toimia opettajana... jostainhan se leipä pitää saada! Toisaalta en välttämättä edes halua vakituista päivätyötä kahdeksasta neljään. Olisi huippua toimia joissa projekteissa aina vähän aikaa kerrallaan.

Matikasta olen myös älyttömän kiinnostunut. Siinä on vielä se ongelma, lähtisinkö lukemaan ihan puhdasta matikkaa, vai teknillistä matikaa teknilliseen korkeakouluun. Jokatapauksessa sana "syvällinen matemaattinen teoria" on kauneimpia, mitä tiedän.

Oikeastaan ammatinvalinta ahdistaa minua tosi paljon, kun pidän niin paljon molemmista, musiikista ja matikasta. En voi kuvitellakaan luopuvani kummastakaan, vaikka jossain vaiheessa on pakko jättää toinen vähemmälle. Apua!
Calm, calm, calm

Celestia

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #13 : Syyskuu 26, 2003, 23:41:57 »
Minusta tuntuu, että nykyaikana ei enää ole paljon sellaisia ihmisiä, jotka tekisivät koko elämänsä samaa työtä, tai olisivat jatkuvasti saman ammatin piirissä, joten tulevaisuudesta yhdellä alalla on luultavasti aika harvinaista tehdä totta.
Tämä sopii minulle vallan mainiosti, koska en pystyisi kuvittelemaan samoja rutiineja koko loppuelämäkseni vuodesta toiseen. Ihmisen täytyy muuttua ja kehittyä!

Itselläni on ollut vaikeuksia ammatinvalinnan suhteen, koska kuvitelmani siististä elämästä ovat hirvittävässä ristiriidassa tosimaailman kanssa (Mitäh? Eikö seikkailija-arkeologeja olekaan olemassa? Tai palkkionmetsästäjiä??). Minusta on pitänyt tulla rikospoliisi, palkkasoturi, ratsastuksenopettaja, kultaseppä, taiteilija, ammattivalokuvaaja tai animaattori.

Tällä hetkellä opiskelen teologiaa Helsingin yliopistossa. Joten minusta pitäisi tulla pappi. Tosin teologian maisterin tutkintoa kehutaan niin monipuoliseksi, että seurakunta ei ole ainoa mahdollinen työnantaja. Enemmän kuin ihmisten sielunhoitajana toimiminen, minua kylläkin kiinnostaa pölyisten kirjojen parissa istuksiminen eli tutkimus ja arkeologia sekä kristillinen mystiikka ja roomalaiskatolisuus. Haluaisin päästä luennoimaan kansainvälisesti eri maiden yliopistoissa ja teologisissa koulutuskeskuksissa! Sekä tietysti tutkimaan Vatikaanin kirjaston aarteita. Myöskään lähetystyö tai ulkomailla merimieskirkoissa toimiminen tai ekumeeninen työ eivät kuulosta huonoilta vaihtoehdoilta! Toisaalta edelleen haikailen myös jollekin taiteelliselle alalle, piirtäminen on ehkä yksi vahvimmista ominaisuuksistani...

Teologian opiskelu valkeni minulle vaihtoehtona jatkokoulutukselle n. 3-4 vuotta sitten, olinhan aina ollut lähes sairaalloisen kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta. Pikkuhiljaa kypsyin ajatukselle ja tässä sitä nyt ollaan opiskelemassa.
 Aika paljon olen saanut ihmettelyä osaksi valinnalleni, uskonnon piirissä työskentelyä kun ei koeta tulevaisuuden alaksi. Minua kuitenkin kiehtoo tähän alaan liittyvä pohdiskelu ja kaikenlaiset vanhat teologiset teoriat sekä tietysti klassiset kielet, kreikka, latina ja heprea.
Jos minulta kysytään, miksi valitsin teologian, en luultavasti osaisi vastata kovin perusteellisesti. Kutsumusko? En tiedä. Se vain tuntui oikealta, kiinnosti eniten. Olen aina ollut sellaista "heittäytyjä"-tyyppiä joka teen ensin ja spekuloin sitten.

Hieman paineita kyllä luovat sellaiset ihmiset, jotka jo lastentarhassa ovat päättäneet ammattinsa ja sitä silmällä pitäen valinneet harrastuksensa jne. tähdäten koko elämällään vain sille yhdelle tielle. Minä olen tällainen "drifter", ajaudun jonnekin vain sen perusteella, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Vielä tämä taktiikka ei tosin ole johtanut minua harhaan, joten taidan luottaa siihen jatkossakin. :)

~Celestia, Hapatuksellinen katolilaishereetikko :)

Keskitalvi

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #14 : Syyskuu 28, 2003, 10:37:41 »
Mielenkiintoinen valinta sinulla, Celestia :)

Itse olen vasta yhdeksännellä luokalla, mutta tiedän jo, minne aion lukion jälkeen hakea. Näillä näkymin jonkin yliopiston historian laitos olisi se minun paikkani. :) Niinpä tahtoisinkin vaihtaa ajatuksia muiden tulevaisuudessa mahdollisesti historiaa opiskelevien kanssa, sekä niiden, jotka sitä nyt jo opiskelevat. Laittakaahan yksäriä, jooko?

Winterheart

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #15 : Huhtikuu 24, 2004, 22:43:46 »
Seppä. Se olisi ihana ammatti.
Olisi kiva perustaa joku oma pikku puoti,
jossa myytäisiin kaikkea metallista, sormuksista kirveisiin.
Se olisi mahtavaa. Saisi tehdä ittelleen aseita...
No ei mutta, ihan oikeasti haluasin sepäksi.
Se olisi vaan jotenkin sopiva minulle....


Toivossa on hyvä elää...     :)


EDIT: Lauluja... haluasin olla jossain Heavy bändissä, Powerista Melodic-Deathiin, ei väliä.

Pitäisi vaan osata laulaa...    *HUUUUOOH*

Nyt soi: Ensiferum - Hero in A Dream

Poissa Aleczandra

  • Vuotislainen
    • http://www.aleczandria.org
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #16 : Huhtikuu 30, 2004, 13:43:32 »
Mä kyllä tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta mun unelma-ammattini on malli. Mä tiedän et te kaikki pidätte mua ihan itserakkaana, mutta on se silti. Siinä pääsis tapaamaan erilaisia ihmisiä. Sen ohjelmankin: Huippumalli haussa mä katoin vain siksi, että kuvittelin itseni siihen. Tietty yhtenä vaihtoehtona olis että mä saisin siitä rahaa opiskeluun (seur.jutut)

No muut unelma-ammattini ovat historiantutkija (yliopistossa) tai yliopistossa sellainen enkunkielentutkija tai arkkitehti tai psykologi. Huomasin tosta et mä haluaisin tutkia kaikkee...(siis ei pervolla tavalla ;) )
"Et voi vain istua ja odottaa inspiraatiota. Sen perään on lähdettävä nuijan kanssa."
Jack London

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #17 : Huhtikuu 30, 2004, 15:28:59 »
Hmm ... Näin lukion tokalla on syytä alkaa miettiä jo pikkuhiljaa, mitä aikoisi tehdä sitten "isona". Minä tahtoisin työskennellä kirjastossa tai jossain toimistossa tietokoneen äärellä =) Jokin semmoinen työ, missä saisi järjestää asioita tai kirjoittaa paljon olisi kiva. En oikein tiedä, mikä se semmoinen sitten olisi.

Kun olin ysillä, olin tetissä kirjastossa ja se oli todella kivaa. Eritoten tahtoisin suuntautua kirjastoapulaiseksi, joka hyllyttäisi kirjoja yms. Semmoista työtä olen aina halunnut, missä ei tarvitse koko ajan olla tekemisissä ihmisten kanssa, vaan se saisi työskennellä paljon yksin tai jonkun toisen kanssa. Tai jotain. Opon kanssa sitten varmaan ensi vuoden puolella näitä asioita pohditaan, että kai tämäkin puoli silloin selviää =)

Joanna

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #18 : Toukokuu 11, 2004, 18:40:24 »
Itse jouduin viime vuonna pähkäilemään mihin haluaisin lähtee opiskelemaan. Nyt siitä on vuosi ja nyt olen puutarha-alalla opiskelemassa. Minusta pitäisi tulla tämän koulutuksen jälkeen puutarhuri. Näillä näkymin minä jatkan koulutusta... En tosi tiedä mihin, mutta niin moni kiinnostaa esim. floristi ja hortonomi...

Pienempänä minulla oli monta alaa mihin halusin. Lähihoitajaksi meinasin aluksi hakea, mutta kun olin TET-jaksolla kukkakaupassa päätin lähteä sinne alalle. Tähän mennessä päätöstäni en ole katunut. Enkä uskokaan, että katuisin.

Poissa Tsun-Dee

  • Vuotislainen
Re: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #19 : Toukokuu 12, 2004, 18:26:32 »
Noh, minun haaveammattini on aina ollut opettaja, ala-asteelta lähtien. Lukion jälkeen koin sitten maailmaa mullistavia järkytyksen hetkiä kun en päässytkään OKL:een. Pidin välivuoden kasvatustieteen opintojen parissa ja pääsin sitten yliopistoon opiskelemaan kasvatustiedettä pääaineena. Hain pari, kolme kertaa luokanopettajan- sekä erityisopettajankoulutukseen, mutta en päässyt sisään. Kärsin hiljaa yliopistossa, sieltä kun ei valmistu miksikään, jos ei ITSE tiedä, mitä tahtoo, ja minähän en tiennyt, ainakaan varmasti. Sitten, kolme vuotta lukion jälkeen hain puolivakavissani viittomakielentulkin koulutukseen, varmana siitä, etten pääse. Mutta pääsin. Ja siitä se elämä alkoi. Nyt, kahden vuoden opiskelun jälkeen tunnen todellakin olevani oikealla alalla. En vielä tiedä, teenkö tulkin töitä eläkkeeseen saakka, mutta viittomakielen kanssa tahdon olla tekemisissä - se on eri mielenkiintoista. Kunhan vielä loppuunsaatan kasvatustieteen maisterin tutkintonikin, työmahdollisuuteni ovat laajat. Ehkä pääsen opettamaankin :)

Opiskelu on ollut mielenkiintoista mutta rankkaa. Kielitaito hankitaan ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen keskitytään tulkkaamiseen. Kielen opiskelu ei suinkaan tarkoita ainoastaan sanaston kerryttämistä ja kieliopin pänttäämistä, vaan mennään syvemmälle kielen rakenteeseen - opiskellaan yleistä lingvistiikkaa eli kielitiedettä sekä spesifimmin viittomakielen lingvistiikkaa. Lingvistiikka onkin ehkä kaikkein mieluisinta, yllättäen.

Viittomakielentulkin ammatti sopii henkilölle, joka on kiinnostunut kielistä. Ei välttämättä tarvitse olla esiintyjätyyppiä jo koulutukseen hakiessa, minä en ollut ainakaan - koulussa kyllä ehtii tottua olemaan katsottavana (yleisötilaisuuksissa kaikki katsovat aina tulkkia, vaikkeivät tätä "käyttäisikään"). Suomen kieli tulee hallita hyvin, sillä se on toinen tulkin työkielistä. Puheen tulee olla melko virheetöntä, eli paha puhevika voi estää alalle hakeutumisen. On hyvä omata sosiaalisia taitoja, sillä tulkin työ on asiakaspalvelutyötä. Tulkilla tulee myös olla hyvä paineensietokyky sekä tulee sietää epävarmuutta, kiirettä ja tunnetta omien taitojen riittämättömyydestä. Ei mielestäni sovi perfektionisteille, paitsi jos suuntautuu kääntämiseen.

Miksi minä pidän tästä alasta? Ehkä se kieli itsessään on se kaikkein mielenkiintoisin asia. Ja se tulkkauksen ihme, kuinka pystyy tekemään miljoonaa asiaa yhtäaikaa. Tulkin tulee olla neutraali - se on turvallinen ajatus minusta, vaikeita asioita käsiteltäessä tulkin ei tarvitse = ei saa ottaa kantaa, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijän pitää tehdä. Lisäksi viittomakielinen yhteisö on hyvin tiivis - erittäin kuuluisat ihmiset ovat sittenkin niin lähellä ja kaikki tuntevat heidät. Tutkimustiedon puute kielestä välillä harmittaa, mutta toisaalta mahdollistaa myös oman tutkimisen ja pohtimisen - Tällä alalla jo esimerkiksi opinnäytetyöllä voi lisätä alan tutkimustietoa.

Koulutukseen hakiessa on etua aiemmista viittomakielen opinnoista, mutta viittomakielentaitoa ei edellytetä. Ammatin kannalta kaikenlaisesta asiakaspalvelutyöstä on hyötyä. Viittomakieliset tuttavat joiden kanssa kieltä voi harjoittaa käytännössä helpottavat ja nopeuttavat viittomakielen omaksumista ja visuaalisuuden kehittymistä.

Poissa elton

  • kevään henkäys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • uudelleen herännyt
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #20 : Toukokuu 12, 2004, 18:41:08 »
Kuvaaja, joka napsii kasan kuvia ja kirjoittaa niistä menestyskirjan.

Noin yksin kertaista, voi olla, että voisin myös piirtää Manga sarjakuvaa työkseni kunhan sen nyt kunnolla opin.. ^^

Ehkäpä lasten kirjojen kuvittajakin olisi kiva.. ^_^

Minulla on aikaa miettiä vielä, onneksi.
Joskus pelkään olevani niin kaunis, että kauneuteni pettää minut.

Lils

  • Ankeuttaja
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #21 : Syyskuu 10, 2004, 15:16:40 »
Olen tavallaan jo valinnut ammattini ja opiskelen siihen, vaikka olen vasta 16-vuotias. Kyseessä on siis medialukio. Valmistun (toivon mukaan) sekä ylioppilaaksi, että media-assistentiksi.

Media-alan kouluun päädyin, koska kaikki luova tekeminen ja media itsessään kiinnostavat kovasti. Olen piirrellyt niin kauan kuin muistan ja valokuvausta rakastan. Luoviin aineisiin keskittynyt koulu tuntui siis oikealta vaihtoehdolta. Omalta paikkakunnalta mukava koulu löytyi ja vielä mahdollisuus kaksoistutkintoon! Toinen vaihtoehto minulla oli lukion kuvataidelinja, mutta kaksoistutkinto houkutti lopulta.

Tähän mennessä opiskelu on sujunut hyvin. Opiskelemme tässä jaksossa lukioaineiden lisäksi mm taidehistoriaa, tietojenkäsittelyä ja graafista viestintää.

Ala tuntuu jo nyt omalta, mutta suunnitteilla olisi mennä silti vielä yliopistoon tai muuhun kouluun tämän ruljanssin jälkeen. Haaveissa olisi taide-tai tanssiopinnot ulkomailla..

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #22 : Toukokuu 09, 2005, 19:05:12 »
Lainaus
Koko järjestelmä kuitenkin sortuu, jos en pääse kallioon. Kaikki on sitten ihan pilalla.

Tähän on pakko huomauttaa, että onhan niitä ilmaisutaitopainoitteisia lukioita Suomessa muitakin kuin Kallio x) (Kaverini on ottanut tästä aika tarkasti selvää, teatterialalle kun hänkin on pyrkimässä ^^)

Niin, minun on vielä aikaista alkaa haaveitani listaamaan, kun vasta lukioon olen menossa. Pienenä haaveilin laulajan ja parturi-kampaajan ammateista, kymmenvuotiaana mukaan astuivat kirjailija ja sisustusarkkitehti, ja sitten pari vuotta myöhemmin ihastuin kääntäjän uraan.

Pariin otteeseen vuosien varrella kaverini ovat povanneet minusta mitä loistavinta äidinkielenopettajaa, mutta tyrmäsin ajatuksen suoralta kädeltä - aina viime syksyyn saakka. En edes osaa sanoa, mikä siinä ammatissa alkoi niin äkkiseltään minua kiehtoa. Äidinkieli on toki aina ollut vahvin aineeni koulussa, minkä lisäksi minulla pakonomainen tarve opettaa ja neuvoa muita... :D (Muistan eräänkin matiikantunnin, kun opetin kaverilleni prosenttilaskuja ja pomppasin pystyyn joka kerta kun hän tarvitsi apuani, vaikka istuimme ihan vierekkäin... Opettaja tuli sitten siihen ihmettelemään kummallisia kouristuksiani, ja möläytti yhtäkkiä, että minusta taitaa tulla opettaja).

Mutta tässä on vielä ties kuinka monta vuotta aikaa miettiä, eikä nykyaikana muutenkaan ole mikään pakko jämähtää yhteen ainoaan ammattihaaveeseen :)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2014, 20:01:29 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Sir Wyndham

  • Ankeuttaja
Re: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #23 : Toukokuu 10, 2005, 10:56:57 »
Lainaus
Mistä ammatista onkaan kyse?


Kolme ammattia joihin pyrin: kääntäjä, rock-stara, kirjailija (vain keskimmäisestä saan rahaa tällä hetkellä)

Lainaus

Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?


1. Kääntäjä: yläasteella tajusin olevani askeleen muita edellä englanninkielessä ja jotenkin taidot kasvoivat itsestään koko lukionki ajan ja sitten tuli tilanne, jossa oli onni onnettomuudessa ja pyrin yliopistoon lukemaan englantia sibelius akatemian sijaan. Oli oikea valinta.
2. Rock-stara: kovasti työn alla vielä tämä :D Aloitin kitaransoiton 6v:nä ja siitä se sitten lähti pikkuhiljaa. Nykyään en tiedä mitään mukavampaa tapaa tienata taskurahaa kuin esiintyminen bändin kanssa.
3. Minulla on pienestä pitäen ollut turhan vilkas mielikuvitus ja 13-vuotiaana sitten ensimmäistä kertaa päätin ruveta kirjoittamaan mietteitäni ylös. Ehkä päätin kokeilla sitä siitä syystä, että pidin ainekirjoituksesta. Etenkin jos aineen sai kirjoittaa kotona; oli todella mukavaa paneutua siihen oikein kunnolla. Nyttemmin ensimmäinen pitkä novelli on valmistumassa ja ajattelin sitä ruveta lähettelemään kustantamoille.

Lainaus

Vastaako se odotuksia?


Kaikkien kolmen ammatin kohdalla: täysin. Itseasiassa kääntäminen on vielä antoisampaa kuin luulin. Samoin kirjoittaminen.

Lainaus

Millaista opiskelu ammattiin oli/on?


Englannin opiskelu on todella mukavaa ja rentoa. Etenkin jos on ryhmässä hyvä yhteishenki ja esim. käydään lähikuppilassa hyppytunneilla tekemässä yhdessä esseitä jne. Muutenkin luennot ovat mielenkiintoisia muutamaa lukuunottamatta; nekin olisivat kivoja luentoja, mutta luennoitsijat ovat vähän kuin tämä haamu-proffa HP:stä; saa sillä tasaisella jorinalla ne yleiset hälisijätkin nukahtamaan.
Kirjoittamista en ole opiskellut koulussa opetetun ainekirjoituksen lisäksi paljoa mitenkään. Englanninopinnoista on ollut paljon hyötyä: ollaan tehty aika monia kirja- ja runoarvosteluita ja teknisiä analyysejä niistä jne. Muuten olen vain kirjoittanut, oikolukenut, kirjoittanut, oikolukenut.
Soittamista olen opiskellut musiikkiopistossa. Lopetin n.4v sitten kun sain tarvitsemani tutkinnot suoritettua, mutta kyllä se pääosa musiikin opiskelusta tapahtuu kotona kitara kädessä. Loput bändiharkoissa ja sitten keikat on vähän kuin crash-course.

Lainaus

Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?


No tuon kääntäjän ammatin kanssa kilpaili kitaran soiton opettaja, mutta päädyin sitä englantia lukemaan kuitenkin.

Lainaus

Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?


En usko. En tekisi.

Lainaus

Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?


Kääntäjän ammatti sopii hyvin ihmiselle, joka työskentelee parhaiten yksin. Ihmiselle joka pitää yksilölajeista ja osaa keskittyä täysillä siihen mitä milloinkin tekee. Auttaa myös jos EI pidä asiakaspalvelutyöstä ja tykkää hoitaa työnsä kotona omassa rauhassa.
Muusikon ammattia taas en suosittele juuri kenellekään: jos rupeat soittamaan rahasta mitä vaaditaan niin hyvin usein se on raskasta työtä, EI huvia. Minusta musiikin pitää olla vakava harrastus, jossa soitat mitä haluat ja miten haluat. Jos siitä joku rupeaa sinulle sitten vielä maksamaan niin hienoa. Jos ei niin ei sitten.
Kirjailijan ammatti sopisi ihmiselle, joka uskaltaa ottaa riskejä, pitää eri kirjallisuudenaloista, jaksaa lukea muutakin kuin fantasiaa (esim. klassikot, runous, esseet), uskaltaa ottaa riskejä kirjoittamisessakin, ja on valmis tekemään paljon työtä ja näkemään paljon vaivaa unelmansa eteen viikko-, kuukausi-, ja joskus vuosikaupalla.

Minusta ammatti kannattaa valita niin, että ottaa kolme tekijää huomioon ja koittaa löytää niille parhaat suhteet antavan ammatin:

1. mistä työstä pitäisi eniten?
2. mistä työstä saisi parhaiten rahaa?
3. mitä työtä voisi tehdä mahdollisimman vähän?

Optimaalinen ammatti on tottakai työ, josta pitäisi todella paljon, josta saisi todella paljon rahaa ja sitä ei tarvitsisi tehdä kuin joitakin tunteja viikossa. Tuollaisia kuitenkin on hyvin vähän jos lainkaan. Eli kannattaakin miettiä missä noiden kolmen asian suhde on parhaimmillaan.
Minä pidän kirjoittamisesta, lukemisesta ja englannin kielestä, eli kääntäminen on sen takia hyvä ala minulle. EU:lla siitä saa loistavan palkan kääntäjänä (aloittelijan liksa jotain 3800€/kk mikäli luennoitsijaan on luottaminen). Työtä voi tehdä kotoa käsin periaatteessa mihin aikaan tahansa, mistä maasta tahansa kun tekstit liikkuvat pääasiassa sähköpostin välityksellä. Tottakai tekstejä on paljon, eli kääntäminen on ala, jolla työ ei tekemällä lopu, mutta silti sen verran kiva duuni, että vapaa-aikaakin jää.
Jos siis pystytte miettimään muutamia ammatteja joissa noiden kolmen ed. main. ominaisuuden suhde on sopiva niin ainakin ne olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja.

Tottakai on ammatteja, kuten juuri tuo "rock-stara", jotka ovat todella mukavia, mutta joista ei makseta juuri mitään, ellet menesty todella hyvin kuten joku HIM. Eli kannattaa harkita tarkkaan rupeaako nääntyväksi taiteilijaksi vai pitääkö sen taiteen vakavana harrastuksena ja hommaa ns. "oikean ammatin". Jos hommaa leipäammatin ja harrastaa esim. musiikkia vakavasti niin silloin myös ei tarvitse ottaa paineita siitä, että pitää äkkiä säveltää lisää biisejä, ja että niiden pitää myydä tosi hyvän, että saa elätettyä itsensä; voi vaan keskittyä siihen, että tekee just sellaista taidetta josta itse pitää.

Delfino

  • Ankeuttaja
Re: Ammatinvalinta, haaveammatit ja kuinkas sitten kävikään.
« Vastaus #24 : Toukokuu 10, 2005, 12:26:08 »
Lainaus käyttäjältä: "annii"
Itse olen lähiaikoina miettinyt tulevaa ammatinvalintaani vähän liikaakin (päänsärky taattu) päätymättä oikein mihinkään tulokseen. Siispä tahtoisin nyt kuulla erityisesti ammattinsa/alansa jo valinneiden kokemuksia. (Mutten tietenkään kiellä ketään muutakaan kirjoittamasta ja kertomasta.)

Mistä ammatista onkaan kyse?
Miten (ja miksi) kyseiseen ammattiin päädyit?
Vastaako se odotuksia?
Millaista opiskelu ammattiin oli/on?
Mitä muita varteenotettavia vaihtoehtoja oli?
Jos nyt päättäisit asiasta, tekisitkö jotakin toisin?
Millaiselle ihmiselle ko. ammatti mielestäsi sopii?
Oliko TET -harjoittelusta tai kesätyöpaikoista hyötyä ammatinvalinnassa?


Olisi myös mielenkiintoista kuulla, kuinka moni on päätynyt lapsuutensa haaveammattiin.



Minäkin olen ammattini jo valinnut, peräti jo vuonna 2000...19-vuotiaana siis. Ammatti on siis hohdokas nuorisotyöntekijä eli siis yhteisöpedagogi (amk) ja melkein valmis päihdetyöntekijä.

Olen 16-vuotiaasta lähtien tehnyt jonkunlaista nuorisotyötä eli aloitin kerhonohjaajana ja isosena. Tie eteni siitä yli-isoseksi, Saapas-hommiin (aloitin 1997, hommassa olen edelleen, mutta oman seurakunnan toisena vastuuhenkilönä), kouluun (Humak, aloitin v. 2000), leiri-ohjaajaksi, nuorisotilan ohjaajaksi (18-vuotiaana)...jne. Koulun jälkeen olen ollut perhekodissa töissä sekä tosiaan jatkanut Saapas-vastuuhenkilönä ja tehnyt vielä vapaaehtoista kansainvälistä nuorisotyötä. Nyt on vaihtoehdot avoinna vielä.

Opiskeluaika oli aivan mahtavaa. Ammattikorkeakoulu opiskelu, ainakin nuorisotyöntekijäksi, on tekemällä oppimista. Yhtään päivää en kadu, tylsiä päiviä oli tietenkin. Olin aktiivinen opiskelijayhdistyksen hallituksessa ja kehitin kouluumme tutortoiminnan opettajien ja muiden opiskelijoiden avustuksella. Opin paljon, pääsin eroon ujoudesta, sain elinikäisiä ystäviä ja vietin elämäni parhaat 3 ja puoli vuotta. Tuohon aikaan mahtui myös 3 kk Erasmus-vaihto Skotlannissa. Haikeudella muistelen...

Halusin teininä kirjailijaksi tai toimittajaksi. Kumpikaan vaihtoehto ei ole poissuljettu. Kirjailijan homma on edelleen haaveissa, jotain sen eteen on tehtykin. Katotaan kuin käy. Toimittajana oloa kokeilin lukiossa lukion lehden päätoimittajana ja paikallisen lehden avustajana. Tykkäsin kovasti, mutta en päässyt lukemaan yliopistoon journalistiikkaa, niin haave jäi. Isä kiusasi minua joskus ala-asteikäisenä, ku olin aikamoinen "pikkuprinsessa" olevinani, että minusta tulee missi tai keihäänheittäjä..:) Eipä tullut ei...:)

Mitään en tekisi toisin, olen todella tyytyväinen kaikkiin päätöksiini.

Nuorisotyöntekijän pitää valmistautua epäsäännöllisiin työaikoihin, olla joustava, kärsivällinen, sosiaalinen, rohkea, kykenevä itsenäiseen työhön, kykenevä ottamaan työstään vastuuta, osaa kohdata ihmisiä, mielikuvitusta omaava, rohkea, työstään pitävä/rakastava.

Minulla auttoi työpaikan saannissa kesätyöpaikat (leirit, leikkikenttätyö) sekä työharjoittelut, joita tein kouluaikana (perhekodit, erityisluokka, seurakunnan ja kaupungin nuorisotoimet jne.). TET ei niinkään auttanut. Kannattaa siis olla aktiivinen, rohkea ja työteliäs. Sellaiset työntekijät huomataan.