Kirjoittaja Aihe: Musiikkimaku?  (Luettu 41806 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Ecera`s Darkness

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #25 : Maaliskuu 22, 2003, 18:30:24 »
Minä kuuntelin joskus musiikkia hieman laidasta laitaan, mutta nyt olen huomannut tykkääväni tietyistä musiikeista.
R´n´B:stä olen pitänyt jo kauan. Se musiikki sykkii minussa ja rakastan sitä rytmiä.
Nu-metal on upeaa ja kyllä, Linkin Park on mahtava, kuten myös Incubus.
Kyllä muitakin kuuntelen, ja olen törmännyt useisiin upeisiin yhtyeisiin.
Jos nyt kerron muutamia lempiyhtyeitäni/-artistejani, mainittakoon TLC ja No Doubt (en edes muista milloin ihastuin näiden bändien musiikeihin..oi siitä on kaauuan), tietysti nuo jotka jo edellä mainitsin, sekä Aaliyah ja Avril Lavigne. Itse asiassa en olisi uskonut hurahtavani Avrilin musiikkiin, mutta näin kävi..minkäs teet. Aaliyahin musiikista kiinnostuin kuultuani ensi kertaa Try again -biisin.
Nykypäivien rockillakin on oma osuus minussa:)

Itse asiassa minä en varmaan eläisi ilman musiikkia..tämä on perintöä isän puolelta.

~Zeld, kiitos ja kumarrus

Hilkka

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #26 : Maaliskuu 22, 2003, 23:48:37 »
Olen löytänyt itseni useiden elokuvien soundtrackeilta. Soundtrackit ovat usein varsin nautittavia olettaen, että elokuvan musiikkiin on oikeasti panostettu. Sekä FotR:n että TTT:n soundtrackit ovat vaikuttavia, mutta pidän kovasti myös HP-sountrackeista. Titanicissakin on upea musiikki. Oikeastaan pärjään noilla viidellä CD:llä aika pitkään. Koska kuuntelen musiikkia useimmiten taustalla, eli lähinnä lukiessani jotakin, ollessani koneella tai nukkumaan käydessäni, pidän eniten juuri mainitsemilleni sountrackeille tyypillisestä soololaulajan puutteesta. Kun toisinaan kuuntelen musiikkia ihan musiikin kuuntelemisen riemusta, nuo levyt toimivat aivan yhtä hyvin.

Yleisemmin ottaen nautin klassisesta musiikista, erityisesti pianosta ja viulusta. Kuten sanoin, kuuntelen musiikkia mieluiten ilman soololaulajaa, mutta täytyy todeta, että Josh Grobanilla on aivan uskomaton ääni. Minä tiedän hyvin vähän musiikista, enkä yllä kovin syvällisiin analyyseihin, mutta Dumbledorehan sen oikein kauniisti ilmaisi: "Ah, musiikkia. Sen taikuus ylittää kaiken, mitä me täällä teemme. "

Juliette

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #27 : Maaliskuu 25, 2003, 17:12:52 »
Lainaus käyttäjältä: "Ruiskaunokki"
Suosikkini ovat Nightwish ja LoTRin soundtrackit, jotka ovat aika lailla toistensa vastakohtia.


No joo. Kyllähän ne on, mutta minäkin pidän molemmista!
Olen fantasian suurkuluttaja, luen paljon fantasiakirjoja ja fantasiaelokuvat kuuluu kuvaan.

Se heijastuu musiikkimakuun.
Nightwishiin tykästyin alussa juuri kappaleiden sanoituksien ja sanomien  takia, ja myöhemmin se musiikki alkoi tuntumaan omalta jutulta myös.
Kuuntelen siis enimmäkseen heviä ja metallia, ja kaikki sellainen suomirock menee jossa on sanomaa.
Nightwish on täydellistä musiikkia mulle, ja kuuntelen sitä päivittäin ihan liikaa.
Luulisi että se jo niin pitkän ajan jälkeen kyllästyttäisi, mutta joka kerta löydän kappaleesta jotain uutta, ehkä jotain kuuluvaa uutta, tai sitten kehitän päässäni taas jonkun uuden kappaleeseen sopivan tarinan ja ihastun kappaleeseen uudestaan.

Joissakin biiseissä (ihan yleisesti ottaen) kompastutaan kielikuviin, joita ängetään kappaleeseen liikaa ja sanoma jää täysin epäselväksi.
Vaikka sellaisessa biisissä se musiikki olisikin hyvää, se kuunteleminen on jotenkin outoa koska ei tavallaan sisäistä sitä juttua.

Jokainen kappale on tarina, ja niitä pikku tarinoita voi kuunnella satoja, ellei tuhansia kertoja uudestaan ja uudestaan.
Tästä hyvä esimerkki on YUP:n Meitä odotellaan mullan alla.  
Sen tyylinen musiikki ei uppoa, mutta lyriikat siinä biisissä ovat niin mahtavat että sitä kuuntelee ihan mielellään.

Mistäköhän se muuten johtuu, että kaikki tällainen hevi- ja metallimusiikki on usein sanoitukseltaan melko fantasia pohjaista?

Sitten, miten genren vaihto vaikuttaa itse kappaleeseen?
Esim. Mombasa Taiskan tulkitsemana, ja sitten Denigraten versiona. Siinä mielessä se musiikki kyllä voittaa lyriikat. Tai sitten se johtuu siitä kuka sen kappaleen tulkitsee.
Toisaalta se voi johtua myös siitä, että kun kappale esitetään itselleen mieluisana versiona (hevi, rock, hiphop, metalli) kuulostaa myös kappaleen sanoitus paljon paremmalta.

Joo. Kai tässä tuli selväksi, että metalli ja hevi on minun juttuni, ehdottomasti.

Lainaus käyttäjältä: "hikka"
Minä tykkään suunnattomasti musiikista jolla on jotakin sanottavaa kuuntelijalle. Se saattaa olla hyvät sanat tai omanlainen melodia tai joku muu pikkukikka joka nappaa korvat mukaansa ja kolauttaa alaleuan rintaan.


Heh, tässä taisi tavallaan olla koko selitykseni pointti. Se vaan on niin monimutkainen selittää. Parasta keskittyä vaan siihen musiikkiin!  :)

Poissa Claud Kishi

  • höpöäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Musiikkimaku?
« Vastaus #28 : Huhtikuu 17, 2003, 15:34:05 »
Voin myöntää että mulla on ERITTÄIN suppea musamaku. Siis ERITTÄIN suppea. Kuuntelen..no, poppia ja hiphoppia. En lähes mitään muuta.  Mun musamaku on muuttunut kyllä viime aikoina paljon. Lempibändejä ovat olleet sellaisetkin kuin Spice Girls... Tällä hetkellä eniten kolahtavat:  Killer, The Rasmus, Pink, Avril Lavigne, TikTak ja Black Eyed Peas. Maija Vilkkumaalla ja Fintelligensillä on myös hyviä biisejä. Pikku G: stä ja Kwanista tykkäsin ennen, mutta nyt olen liikakuuntelun seurauksena kyllästynyt.  Inhokkilistalle ovat joutuneet Gimmel, Lordi, Eminem ja Apulanta.
Minusta olisi helpompi sanoa lempikappaleet, kun bändit, mutta ne sitten joskus...

turme

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #29 : Huhtikuu 17, 2003, 23:25:36 »
musiikki.
arvostan eniten kotimaista musiikkia ja sitä löytyykin eniten hyllyltä. en väitä että ulkomaalaiset olisivat huonoja, jotkut bändit ovat aivan loistavia!  mutta en kuuntele pahemmin rappia tai teknoa, kyllä muuta pystyy nielemään. (tai nylon beat, gimmel..!!! krääh!! eli ei.) nautiskelen myös ihan "voodoo" musiikista, eli sen tyylisestä kuin adiemus. se on semmonen hassu biisi, jossa oikeastaan vaan hoetaan adiemusta. yksi ihan sen tyylistä musiikkia omaava cd löytyy hyllystä. jes! (ps. hyvää unimusaa  :) )
ihmiset, kuunnelkaa hyvää musiikkia. mutta makunsa kullakin, kaikkia joku musiikki ei voi miellyttää..

C.Chang

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #30 : Elokuu 23, 2003, 12:24:26 »
Eminem, kuuntelen nykysin vaan Eminemiä. Radioki on jääny vähemmälle. Ennen kuuntelin vaan radiota.
The Eminem show on paras levy jota multa löytyy. Ei yhtäkään kappaletta jota ei vois missään mimessä kuunnella. Räppi nyt vaan on sellasta joka muhun iskee. Levyhylystä löytyy kans Kwania ja Fintelligensiä ja joskus lainaan Pikku G:n kaverilta.
Ja sit tykkään aika paljon kuunnella The Rasmusta. Dead letters on hyvä levy ja kaikki kappaleet sairaan hyvii. Se vaan alkaa jo kyllästyttää. Sit'ä ei oo vähään aikaan tullu kuunneltuu.
Yleensä netissä käydessäni kuuneteln Apulantaa. On seki sentään aika hyvä...

Miss Wire

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #31 : Elokuu 23, 2003, 16:36:59 »
Viime aikoina levysoittimessa on useimmin viihtyneet Nightwish, Placebo ja Manic Street Preachers. Minulla on aina sellaisia kausia, että kuuntelen lähes pelkästään vain paria levyä pitkiä aikoja. Sitten ne levyt saattavat "unohtua" pitkäksikin aikaa, ennen kuin taas löydän ne uudestaan. Perhe on joskus ihmetellyt, kuinka jaksan kuunnella samaa levyä kuusikin kertaa putkeen....

Musiikkityyleistä pidän ainakin indie rockista, glamista, gootista, metallista, synthpopista... Ylipäätään minuun vetoaa melankolinen ja tunnelmallinen musiikki, vaikka sellaisen kuuntelu ei olekaan hyväksi mielialalleni.

Suosikkibändejäni/laulajiani ovat mm. Placebo, Mew, Manic Street Preachers, Nightwish, The Cure, Joy Division, Depeche Mode, Air, Marilyn Manson, Him, Indochine, Jaurim, the 69 Eyes, Melody Club, Bright Eyes, Radiohead, The Ark, Sisters of Mercy, Kent, Ladytron, Queen Adreena, Jack off Jill, Rachel Stamp...

Joistain bändeistä pidän lähinnä sanoitusten takia, joissain muissa taas vetoaa melodiat tai sitten vaan yleinen asenne.

Rapista ja r'n'b:stä en pidä ollenkaan, se on jotenkin liian yksitoikkoista minun makuun.

tuhkimo

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #32 : Elokuu 23, 2003, 18:31:01 »
Hmm.. Mä en osaa nimetä mitään genreä (ensinnäkään siksi, että bändejä on niin vaikea laittaa genreihin ja perjaatteessa se on aika tyhmääkin, mutta tämähän on vain mun mielipide), mut sanotaan nyt vaikka niin, että mä tykkään sellasista synkistä/tummista lurituksista, jotka kertoo rakkaudesta, kuolemasta ja/tai elämästä. En siis tarkoita, että jos ne kertoisi elämästä että ne kertoisi esim. laulajan omasta päivittäis rytmistä vaan siis jonkinlaisia niin sanottuja filosofisia ajatuksia elämästä tai jotain vastaavaa.. Emmä oikein osaa selittää. Siis suosikki bändi on HIM, jos nyt joku ei tiennyt (oon maininnu sen ehkä niin ku jokaisessa viestissäni.. about..) ja niiden musahan just on synkkää ja tummaa rakkaus luritusta (tosin mun mielestä se on pikkasen muuttunu erilaiseks tol uudel levyl). Mutta HIMkin on kai tosi vaikee pistää mihinkään genreen koska se on (lukemani perusteella) heavya ja joskus se on popia ja joskus se on poprockia. Kai se sitten on sitä lovametallia, mutta hirveän moni ei edes pidä sitä minään genrenä tai sitten ei oikein tiedä mitä/minkälaista se on. Joka tapauksessa mä diggailen HIMin lisäks (huomattavasti vähemmän, koska mun elämähän on omistettu HIMille ;]) The 69 eyesistä ja tälleen.. njuuh.. Pitäiskö mun nyt sit sanoo genreks lovemetal? Njäh. En. Kaks juttua pitää mun musa maun sisällään (epäilisin): HIM ja tumma/synkkä rakkaus/elämä/kuolema luritus. :p
Kiitos.

*muoks*

Lainaus käyttäjältä: "Shanpuu"
Minä elän musiikin avulla.


Niinhän se vähän on. Kiitos samoin.
Ugh.

Serbeth

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #33 : Elokuu 23, 2003, 21:07:03 »
Jos nyt täytyy mainita, niin voisin sanoa kuuntelevani pääosin metallia/rokkia. Aika paljon genrehaarautumia on myös, mutta en jaksa ruveta kaikkia luetteloimaan.
Esimerkkeinä Blind Guardian, Gamma Ray, Rhapsody, Sonata Arctica, Nightwish, Amorphis, Red Hot Chili Peppers, Bon Jovi ja hiukan myös Stratovariusta. (...)
Sitten on jotain manitsemattomia vielä, Moby on hyvä esimerkki :)
Aika synkkää, voisin sanoa. Melodista.

Poissa iidba

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Musiikkimaku?
« Vastaus #34 : Elokuu 24, 2003, 09:56:38 »
Hmm. Rap on edelleen ykkönen, mutta hevimetallimusa on myös itse asiassa aika hyvää. Miksi? En tiedä. En minä siitä ennen pitänyt, ja syy on se etten kuunnellut sitä musaa. Olin sillä asenteella, että "hyi hitto mitä tää tämmönenkin nyt sitten on??!" Ennen kuin olin kuullut yhtäkään biisiä.
Ei kannata olla ennakkoluuloinen.

P.O.D, Marilyn Manson...etenkin tuo edellinen on aikas hyvä, vaikka en ikinä olisi uskonut. Vielä vähän aikaa sitten vihasin sitä... O_o;; Olen tälläinen.

Nyt levyhyllystä löytyy yksi Marilyn Manson, P.O.D:n levyä ei, mutta Matrixin soundtrack kyllä, ja siitä löytyy P.O.D:täkin... Yksi biisi sillä levyllä on kyllä ihan huippu, Calm like a Bomb.

Noh mutta. Olen aina rakastanut musiikkia, ihan pienenä kuuntelin kuulemma classista tosi paljon. Tykkäsin ihan hirveästi. Sitten olen tykännyt tähän ikään asti popista, mutta nyt on sitten rap ja vähän hevimetalliakin, tai mitä se nyt virallisesti onkaan.
Tälläkin hetkellä soi taustalla Dr.Dretä. :) Musiikki on ihanaa!
"Well, I don't know how to break this to you, but I think they might have noticed we broke into Gringotts." -Ron Weasley

Annúnqúerewen

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #35 : Elokuu 28, 2003, 15:36:15 »
Nyt just soittimessa pyörii ulkomainen rock (lähinnä jenkkilä-osastoa, muut kun eivät tunnu osaavan tätä jaloa lajia). Mulla on pop- ja rock-kauteni, ja juuri nyt kohdalle osui rock. Ei mitään kovin raskasta tai hevahtavaa, lähinnä sitä Kultaisen keskitien matskua (tyyliin Paloalto ja Nickelback).

 Ja uskokaa tai älkää, mussa tulee ikuisesti asumaan pieni poikapurkkabändipop-ihquttaja. Tämäntyyppisessä popissa on jotain sellaista hyväntuulista ja letkeää, jotain joka saa hymyilemään. Yksinkertaista ja maailmojaparantavaa. Backstreet Boys edustanee tätä parhaiten: kauniita balladeja, nykiviä nopeita ja aivan älytön nostalgia... Kyllä, olen vanhenemassa jos käytän jo sanaa 'nostalgia'... Enää ei tehdä kunnon poikapoppista, kaikki westlifet ja anotherlevelit ovat samaa vanhaa jankutusta toistavia urpoilijoita, joista ei löydy tulkitsijoita tai mitään särmää tai uusiutumiskykyä...

 Ja sitten päästään osioon "Soundtrackit". Monissa leffoissa on hyvää musiikkia, ja TSH:n myötä olen alkanut enemmän seurata elokuvien musiikkeja ja täydentää hyllyäni. Kunnon leffamusa on yks leffan elementti, joka iskee suoneen ja sydämen tanssimaan macarenaa... :D

 Kotimaista en kuuntele edes nimeksi, ellei lukuun oteta joitakin yksittäisiä kappaleita. YUP on kuitenkin poikkeus, sillä omistan jopa joitakin heidän levyjään. Sävellykset ovat hyviä, jopa hätkähdyttäviä, ja kappaleiden lyriikat ovat omalla kieroutuneella tavallaan hauskoja ja tappavan osuvia. Jarkon äänessä on myös jotain spesiaalea. Luin Soundista haastattelua, jossa hän totesi olevansa keskiverokuuntelijan tasolla ja päivitteli sitä, miksi jotkut kokevat hänen tekstinsä vaikeiksi, ei hän niistä pyri tekemään mitenkään monimutkaisia tai mitään.  Martikaisesta (nyt tulee se pointti) se johtuu siitä, että muu musiikkiteollisuus suoltaa niin paljon yksioikoista ja yksinkertaisella sanomalla höystettyä musiikkia, että se erottuvat ympäristöstään outolintuina. Vika on ympäristössä, ja niinhän se vähän onkin. Okei, hiukan offtopiccia, mutta tulipahan mieleen. Lukekaa rivien välistä jotain perustelua ja puolustelua allekirjoittanutta kohtaan... *päättää lähteä poikkeamaan Möyremässä*

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #36 : Elokuu 28, 2003, 16:55:51 »
Musiikkimaku.. On todella vaikea luokitella omia vajaata 200 ja poikaystävän vajaata 100 levyä yhteen kategoriaan. On helpompi luetella ne tyylilajit joita en kuuntele. Rap, hip hop ja nrj-musiikki eivät kolahda. Kuten ei myöskään pomppumetalli (linkin parkit sun muut), poikabändit ja britneyspearsit.

Musiikin kuuntelu menee minullakin kausittain, joskus tulee kuunneltua joitain levyjä enemmän kuin toisia. Viime aikoina olen kuunnellut lähinnä The Smithsiä ja Pet shop boysia. Tällä hetkellä Zen caféta.

Yleisesti ottaen pidän rock'n'rollista, rockabillystä, jazzista, 70-luvun discomusiikista (Earth, wind and fire), suomalaisesta rokista (Viikate, CMX, YUP:kin nykyään...) ja kaikesta luokittelemattomasta (The Smiths, Pet shop boys, Frank Sinatra). Minulla on siis erittäin laaja musiikkimaku. Tanssimusiikkiakin voin kuunnella jos olen lähdössä esimerkiksi baariin kavereiden kanssa tanssimaan tai sitten jos on salilla. Niihin paikkoihin sen tyylinen musiikki sopii.

Ja unohdin tästäkin varmaan suuren osan niistä bändeistä joista pidän. Musiikkimakukin vaihtelee kausittain. talvella tulee kuunneltua hieman raskaampaa ja synkempää musiikkia kuin kesällä. Ja mielialan mukaan tulee myös vaihdeltua musiikkia.

Sitäpaitsi maailmassa on liikaa hyvää musiikkia jotta edes ehtisi kuunnella kaikkea mitä tahtoisi.

Yasmin

  • Ankeuttaja
Millaista musiikkia kuuntelen?
« Vastaus #37 : Elokuu 28, 2003, 17:29:45 »
Täytyy myöntää, että musiikin kuunteleminen on todella mukavaa, vaikken sitä usein teekään. Minulla on hassu tapa laittaa aina nukkumaan mennessäni radio tai joku levy päälle hiljaisella volyymilla, se jotenkin rauhoittaa minut uneen. Mutta asiaan.

Kuuntelen sitä, mitä satun kuuntelemaan. en välitä ollenkaan toisten mielipiteistä, vaan kuuntelen juuri sitä, mistä itse pidän. Musiikkimakuuni kuuluu esimerkiksi Celine Dion, Sophie Ellis Bextor ja Kwan. Kaikilla näistä kolmesta on hieman erityylistä musiikkia, noh, Sophien ja Celinen musiikit menevät kyllä aika läheltä toisiaan, mutta Sophie laulaa ehkä hieman "räväkämmin", ja erilaisista aiheista.

Se mikä painaa, kun ns. valitsen lempiartistiani/bändiä, on se, että sanat ovat hyvät, ja niissä on jotain ideaa. Toinen on se, että lauluääni on hyvä, en halua kuulla mitään ihme rääkymistä, vaan tasapainoista laulua. Lisäksi en pidä siitä, jos lauletaan ikään kuin nenän kautta, kuten Nylon Beat tekee. Voi voi, kannattaisiko ensin käydä laulukurssi ennen kuin perustaa bändin?

Tosiaan, musiikkimakuuni kuuluu myös Maija Vilkkumaan musiikki. Hän on ehdottomasti paras suomalaisartisti, johtuen siitä, että sanat ovat kovin koskettavia, ja kertovat muustakin kuin pelkästä rakkaudesta (Celinen kohdalla tämähän on aika yleistä). Mutta siis, heistä minä eniten pidän.

Fleur

  • Ankeuttaja
Rasmuksen CD joutaa hiiteen. Tai pikkusiskon levyhyllylle.
« Vastaus #38 : Syyskuu 05, 2003, 20:08:19 »
Muoksittu bändi/laulajalista 28.2.

Vähän alle vuosi sitten kirjoittamani viestin (tämä on näköjään aika vanha topic...) tieto on täysin vanhentunutta, joten pistetäänpä uusiksi...

Tajusin eilen levyä soittimeen laittaesani, että kuuntelen lähinnä mieslaulajia (poikkeuksena Alanis Morrisette -en vieläkään osaa kirjoittaa hänen sukunimeään oikein): Sting, The Crash (laulaja on Teemu Brunila, ja eikövätkö muutkin bändin jäsenet ole miespuolisia?), tosin ainoastaan heidän ensimmäisen levynsä kelpaa, Rufus Wainwright, Damien Rice ja Teitur, josta joku on ehkä kuullutkin.

Kovimmassa kulutuksessa on Rufus Wainwright (hänestä lisää täällä: http://www.vuotis.net/viewtopic.php?t=621&postdays=0&postorder=asc&start=30), jonka luokka on yleensä pop&rock tai singer&songwriter. Samaan kastiin tungen myös Ricen ja Teiturin. Kaikkien musiikissa on sama perusidea, Teitur tosin on vaarallisen lähellä kaupallista poppia.
Vaikka nuo yllämainitut nimet olisivatkin täysin tuntemattomia, The Crashin suurin osa toivottavasti tietää. Luokka lienee rock.
Sting rulaa tietenkin. Aivan älyttömän kauniita lauluja, tosin mukaan mahtuu myös aivan tarpeetonta tavaraa.

Lyhyesti:
Kuuntelen englanniksi laulavia jotka tekevät itse omat laulunsa, ja joissa näin ollen on ainakin jotain sisältöä. Genret rauhallinen rock->järkevä pop.

Anya kirjoitti:
Lainaus
Sekä soundtrack musiikki. Minulla on noin 50 levyä ja noin 30 niistä on soundtrack musiikkia. Niihin kuuluu mm. Piano, Moulin Rouge, Veren vangit, Harry Potterit, LotR, Egyptin Prinssi, Anastasia, Mulan.. Ja läjä muita, mutta eniten tulee noita kuunneltua.


Veren Vankien soundtrackista tykkään itsekin (en tosin ole kaupoista löytänyt, mutta kirjastosta olen lainaillut). Vain parissa laulussa on sanat, joten aika poikkeuksellista. Kaunista ja surumielistä, hyvää taustamusiikkia.
Moulin Rougen kuuntelu on vähän jäänyt, mutta sekin levyhyllystä löytyy. Kuuntelen David Bowien Nature Boyta (soi leffan alussa) silloin tällöin ja Complainte de la Buttea joskus (Rufus Wainwrightin esittämä).

Off: Veren Vangit DVD löytyy Free Record Shopin nettikaupasta. Kasetin lainailuun kyllästyneenä pompin luonnollisesti kattoon ja tilasin sen heti ^_^

Ja IwtV soundtrack löytyi Lontoosta. Yay.

Angie

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #39 : Helmikuu 26, 2004, 20:32:27 »
Jaa-a. En pidä bändien ja musiikin tarkasta luokittelusta mitenkään suuresti, mutta enköhän silti yritä jotain tähän vääntää.

En väitä, että musiikkimakuni olisi mitenkään hämmästyttävän laaja, mutta miksi pitäisikään? Pääasiassa heviä ja hard rockia, mutta on siellä poikkeuksiakin. Ihan sellaisia ikisuosikkeja ovat Deep Purple, Black Sabbath ja Led Zeppelin. Nightwishin suuri fani olen ollut myös jo pidemmän aikaa.

Olen kuullut useammaltakin taholta olevani 'kikkelihevari', ja on kai se pakko myöntää. Esimerkiksi Iron Maiden, Metallica, Tarot, Stratovarius ja Diamond Head on tosi kovia bändejä. Apocalyptica, AC/DC ja Children of Bodom kuuluvat myös suosikkeihini ja enemmän tai vähemmän tähän hevi/hard rock kategoriaan. Mainittakoon vielä Guns N' Roses, joka vie mukavan palasen tilaa levyhyllyssäni ja sydämessäni. Jea.

Tästä sopii sitten koukata hieman punkkiin (ei mitään märkäperse skeittipunkkia!), eli Sex Pistols löytyy myös. Ja sellainen epämääräinen punklevy, joka on itseasiassa tosi hyvä. Meininkiä ja asennetta. Lisäänpä tähän vielä suosikkini n. 3 vuoden takaa; Hanoi Rocks.

Sitten on tämä tapaus Queen. Niiden musiikki on niin omalaatuista ja hienoa. Varsinkin ne varhaisemmat jutut. Ah.

Sitten tämä yksi pakkomielteeni (niiden muiden ohella tietysti..^^). Musikaalit. Phantom of the Opera on niin rakas. Catsia kuuntelen myös, ja tällä hetkellä on kirjastosta lähtenyt mukaan Rocky Horror Show. Hassua ja viihdyttävää.

Tässä siis lyhyt (!!!) katsaus musiikkimaustani. En lupaa, etten lisäilisi tänne vielä joskus jotain.

Ja koska tämä on keskustelu, eikä galluppi, niin mitä teidän mielestänne musiikkimaku kertoo ihmisestä?

Poissa Ranloo

  • Vuotislainen
Musiikkimaku?
« Vastaus #40 : Maaliskuu 14, 2004, 12:05:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Angie"
Ja koska tämä on keskustelu, eikä galluppi, niin mitä teidän mielestänne musiikkimaku kertoo ihmisestä?


Pistit, Angie, pahan. Musiikkimaku ei välttämättä kerro ihmisestä yhtään mitään. Joillakin musiikkimaku tuntuu riippuvan niin kamalasti yleisestä/kaverin mielipiteistä, ettei siitä pysty oikein mitään päättelemään.

En menisi sanomaan, ettei musiikkimakuni kertoisi minusta mitään, mutten osaa sanoakaan, mitä se kertoisi.

Omaa soittolistaa (mm) katsellessa, en voi väittää kuuntelevani minkään tietyn tyylistä musiikkia.

Tällä hetkellä soittolistalla on kärkipäässä mm. Smashing Pumpkins, Queen, Don Huonot sekä Rinneradio (jota on muuten aivan älyttömän huono kuunnella koneella).

Kuitenkin ylitsemuiden menevät soundtrackit, joissa minulla ei ole mitään erityistä "guidelinancea". Pidän mm. James Bond -themeistä, Angelo Badalamentin sekä Danny Elfmanin tuotannosta. Ensimmäinen eroaa melko vahvasti kahdesta jälkimmäisestä.

Huomasin muuten tätä listaa tehdessä, että eilen poistettu virus on ilm. sekoittanut soittolistani. Ihanaa.
Yök!

Mida

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #41 : Maaliskuu 23, 2004, 17:56:21 »
Täytyy myöntää, etten omista ehkä maailman monipuolisinta musiikkimakua... Kuuntelen kaikista eniten metal-musiikkia ja jossain määrin hard rockia (tai muuta sen tyylistä, miten ne nyt taas ikinä luokiteltiinkaan). Oli miten oli, olen aivan koukussa kyseisiin musiikkityyleihin!
En oikeastaan tiedä, mistä metal-musan fanittamiseni oikein lähti, mutta sen muistan todella elävästi, kun marssin lainaamaan kirjastosta Nightwishin Century Child-albumin. Eli siitä se kai sitten starttasi!

Jotain, mitä en missään nimessä kuuntele (ja millä minua voi kiduttaa), on tällanen kaupallinen pullamössö (tyyliin Jennifer Lopez, Mariah Carey ja muut sellaiset) ja sitten suomi-iskelmä! Kumpikaan noista ei vaan toimi mielestäni.
Tällä hetkellä suosikkibändejäni ovat mm. Nightwish, Children Of Bodom, Sinergy, Tarot, Norther, Ensiferum, Metallica, Iron Maiden, Stratovarius etc. Listaa voisi jatkaa loputtomiin!
"Omistan" vain kaksi kaveria, joilla on edes vähän samantapainen musiikkimaku kuin itselläni, eli ystäviä en ainakaan musiikkimaun perusteella!



//Muoks//: Tästä alkuperäisestä viestistä on piiitkä aika, joten on aika laittaa vähän uutta tietoa (tuskinpa tätä kukaan lukee, mutta...):
Nuo aikaisemmin listatut musatyylit/bändit toimivat yhä edelleen, mutta olen Tuskan viisastuttamana löytänyt jotain uuttakin!

Ja nyt tämä meneekin sitten listaamiseksi: Cradle of Filth, In Flames, Slipknot, Fear Factory (LIVENÄ), Wicked (aika vierasta vielä, mutta hyvältä vaikuttaa), Rammstein ja Dimmu Borgir ovat myöskin änkeyttäneet itsensä musiikkimakuuni... Ja on niitä muitakin, mutta niitä on sen verran paljon, ettei minun ehkä kannata kaikkea listata.

Että tällaista tällä kertaa. Pieni päivitys oli paikallaan...

Misha

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #42 : Maaliskuu 24, 2004, 23:12:10 »
Olen järkyttävän huono laittamaan musiikkia mihinkään kategoriaan. Voisiko joku kertoa minulle, mitä on indie rock? Ilmeisesti kuuntelen sitä.

Enimmäkseen pidän rockista ja metallista, mutta popahtavampikin menee tietyssä mielentilassa. Rapia tai hiphopia en juuri kuuntele, tosin olen tykästynyt Don Johnson Big Bandiin. Yleensäkään minusta ei ole tärkeää minkä tyyppistä musiikki on, vaan että se kuulostaa hyvältä. Ja minun hyvän musiikin määritelmäni ovat lyhyesti seuraavat:

- Sinisyys. En voi vastustaa bändejä, joista minulle tulee sininen olo. Yleensä musiikki on melankolista, mutta ei mitään järkyttävän synkkää. Iloisissakin kappaleissa on kuitenkin sininen tausta. Muutenkin pidän usein bändeistä, jotka tuovat mieleen selkeitä värejä. Ruskea on tässä poikkeus, ruskeaa musiikkia en yleensä siedä. Esimerkiksi The Smashing Pumpkinsien kuunteluni kaatuu aina tähän. Aluksi se kuulostaa hyvältä, mutta sitten kuuntelu käy liian raskaaksi. En ymmärrä miksi.

- Sanoitukset. Niissä pitää olla idea ja sen pitää olla vielä hyvä, mikä tuntuu olevan liikaa suurimmalle osalle radiossa soivasta musiikista. Kuuntelen oikeasti aivan liikaa kappaleiden sanoituksia. En voi sanoa mielipidettäni kappaleesta, ennen kuin olen kuunnellut sanat tarkkaan tai kaivanut ne jostain, jos en ole saanut selvää.

- Laulajan ääni. Siinä pitää olla jotain muistettavaa. Hiukan yhdentekeväkin ääni menettelee, jos musiikki on muuten hyvää, mutta luultavasti bändi ei tule kuulumaan suurimpiin suosikkeihini. Pidän myös siitä, että laulajan ääni kuuluu kunnolla eikä vajoa muun metelin alle. Levyhyllyäni katsellessani tajusin myös, että kuuntelen pelkästään miespuolisia laulajia.

- Yleinen omituisuus.

- Tyylikkyys omituisuudesta huolimatta.

Viime aikoina olen kuunnellut eniten Placeboa, Nine Inch Nailsia, Queenia, David Bowien vanhempaa tuotantoa, Nirvanaa, Dir En Greytä ja Halfordia. Nightwish ja Sonata Arctica menettelevät pieninä annoksina.

Placeboa kuuntelen ollessani hyperaktiivisella pomppimistuulella. Törmätessäni netissä väitteeseen, että Placebon tyypillinen kuuntelija on masentunut, epätoivoinen teini, aloin miettiä mitä mahtaa tarkoittaa, että kuuntelen tätä ollessani ILOINEN. Joka tapauksessa ihkutan Brian Molkon ääntä suuresti.

En keksi Nine Inch Nailsista mitään rakentavampaa sanottavaa kuin että musiikki on mahtavaa ja Trent Reznor on nero. Sanoitukset, laulu, sopiva synkkyys ja puolimielisyys, vihreä ja oranssi jotka musiikki tuo mieleen ovat syitä tykästykseen. Trentin tapa käyttää ääntään on myös fanituksen kohteenani. (Unohtamatta herran kulmakarvoja, mutta ei siitä sen enempää. Kulmakarva-addikti.)

Muista ei ole niin paljon sanottavaa. Yhteistä noille kaikille on kuitenkin jonkinasteinen puolimielisyys. Puolimielisyydestä tulikin mieleen The Pixies, jota olen myös jonkin verran kuunnellut. Se on vielä työn alla, eli en ole varma, pidänkö siitä vai en. Samassa vaiheessa ovat Marilyn Manson ja The Crash.

Yksi asia jota en voi sietää on karvahevi. Karvan peittämät miehet (joilla mahdollisesti palmikoita parrassaan) örisevät ja sitten se on tosi heviä ja pelottavaa. Jes. Kestän laulajalta aika paljon rääkymistä ja mitä omituisimpia ääntelyjä, mutta örinässä tulee raja vastaan. Kun koko kappale on örinää, sanoista, jotka usein ovat ihan hyviä, ei saa mitään selvää ja musiikkia, joka myös yleensä on ihan hyvää, ei pysty kuuntelemaan kun sen päällä kuuluu ärsyttävä örinämurina.

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Musiikkimaku?
« Vastaus #43 : Maaliskuu 27, 2004, 00:34:53 »
Musiikkimaku saattaa kertoa ihmisestä paljon, tai sitten se ei kerro mitään. Yleensä onkin niin, että musiikimaku kertoo sen, mitä ihminen haluaisi olla. Helposti Hevin kuuntelijaa pidetään täysin erilaisena, kuin räpin kuuntelijaa.

Musiikkimaun muutuminen kertoo ihmisestä ehkä enemmänkin kuin itse senhetikinen maku. Kuunteleeko ihminen sitä musiikkia mitä tulee juuri sillä hetkeltä ylex:ältä vai sitten omilta levyilta suosikkibändejänsä.

Itse olen muutunut juuri siitä populaarisesta musiikin kuuntelijasta jälkimmäiseen mainitsemaani. Kuuntelen nykyään lähes yksinomaan cmx:ää ja yup:ta. Minuun iskee voimakkaasti sanat, joita voi tulkita monella tavoin. Cmx:n sanat ovat usein varsin pohtivia, niinkuin minäkin. Tykkään pohtia Yrjänän(cmx) lyyrikoiden salaisuuksia. Eikä aina haittaa, vaikka kaikki ei kovin nopeasti aukenisikaan. Ehkä se oma hämärä tulkinta onkin se kaikkein paras. Myös Martikaisen(yup) sanat ovat mielestäni loistavia. Ehkä ne aukeavat helpommin, mutta ovat muuten parempia kuin jopa Yrjänän. Niissä on jotain sitä hohtoa ja uhoa. Martikaisen sanat ovat myös usein hyvin kantaaottavia, joka sopii minuun. Minullakin on vahvat mielipiteet. Itseni osalta Musiikkimakuni kuvastaa minua todella hyvin.
-

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Musiikkimaku?
« Vastaus #44 : Huhtikuu 03, 2004, 14:10:13 »
Klassinen musiikki. Olenkohan ainoa täällä, joka siitä pitää?
Voisin tarkentaa, että nimenomaan pianomusiikki (ja pianokonsertot), siis melkeinpä kaikki pianomusiikki/konserttimusiikki.
Klassiseen kuuluvat siis myös "modernimpi" pianomusiikki, ei pelkästään Beethoven tai Bach.
Tämä taas johtuu siitä, että soitan itse pianoa, ja voin sanoa, että ns. nuorisomusiikkia en kuuntele enää ollenkaan. Se ei vain voi vetää vertoja klassiselle. Tietysti muunkinlaisen musiikin puolelta saattaa löytyä hienoja kappaleita, mutta pääasiassa mun musiikkimakuni painottuu silti klassisen puolelle. Ne maailman hienoimmat sävellykset on tehty sen saralla.
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Red Lily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Musiikkimaku?
« Vastaus #45 : Huhtikuu 28, 2004, 22:29:46 »
Oma musiikkimakuni on rajoittunut tätä nykyä pelkkään The Rasmukseen. Huomasin ihmeekseni tosiaan yhtenä päivänä kun joku kysyi mitä MUUTA kuin Rasmusta kuuntelen, etten osannut sanoa siihen oikein mitään. Muita Dynasty-bändejä (Kwan ja Killer) tulee joskus kuunneltua, mutta siihen se sitten jääkin. Joskus radiosta jotain. Radion kuuntelu on jäänyt kyllä nyt pois, ja nykyään tosiaan kuuntelen kuutta Rasmuslevyäni. Mutta en minä valita.

Pidän varmaan eniten rockmusiikista, ja tärkeää minulle ovat laulujen sanat. Niillä täytyy olla joku merkitys, jotain sanomaa. En osaa oikein selittää. Kauniit sanat, jotka muodostavat laulusta ikään kuin pienen tarinan elävästä elämästä ovat minulle se juttu. Sellaiset sanat, jotka pistävät pohtimaan, mitä laulun kirjoittaja on sanoja tehdessään miettinyt, millaisella tuulella hän on ollut jne.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Musiikkimaku?
« Vastaus #46 : Kesäkuu 09, 2004, 21:40:44 »
Kuuntelen enimmäkseen suomalaista. Kärkipäässä ensimmäisenä tietysti Sonata Arctica, Kemin lahja maailmalle. Minä yksinkertaisesti rakastan Sonataa, heidän biisejään ja Tonyn ääntä. Kuuntelen paljon hyvin samantyyppistä musiikkia, kuten esimerkiksi Nightwishiä. Tarjalla on todella upea ääni, sitä on oikein ilo kuunnella. Eikä sovi unohtaa Stratovariusta, jota olen ryhtynyt kuuntelemaan vasta vuoden alussa. Aluksi olin tietysti ihan yökkimässä tälle yhtyeelle, mutta kuunneltuani erästä biisiä - taisi olla Destiny - minulla kolahti.
Kotiteollisuuskin kuuluu musiikkimakuuni, ja Timo Rautiainen, HIM, Apulanta, Sentenced ja Evanescence. Lisäksi kuuntelen joskus jopa Eminemiä, vaikka en oikeastaan pidä paljonkaan räpistä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Musiikkimaku?
« Vastaus #47 : Syyskuu 06, 2004, 18:58:26 »
Lainaus käyttäjältä: "Fimca Worthleberr"
Klassinen musiikki. Olenkohan ainoa täällä, joka siitä pitää?
Voisin tarkentaa, että nimenomaan pianomusiikki (ja pianokonsertot), siis melkeinpä kaikki pianomusiikki/konserttimusiikki.
Klassiseen kuuluvat siis myös "modernimpi" pianomusiikki, ei pelkästään Beethoven tai Bach.
Tämä taas johtuu siitä, että soitan itse pianoa, ja voin sanoa, että ns. nuorisomusiikkia en kuuntele enää ollenkaan. Se ei vain voi vetää vertoja klassiselle. Tietysti muunkinlaisen musiikin puolelta saattaa löytyä hienoja kappaleita, mutta pääasiassa mun musiikkimakuni painottuu silti klassisen puolelle. Ne maailman hienoimmat sävellykset on tehty sen saralla.


Et. Kuuntelen nykyään vain PoA soundtrackiä! Japanilainen musa jyrää myöskin! Koneella on Chobits-sarjan kappale "LEt me be with you" sekä ihkaihanan the Vision of Escaflownen kappale "Dace of course.(Jos jotakuta kiinnostaa niin s eon se yksi missä Escaflowne tappelee jonkin kaa ja jonka sanoissa ei oo muuta ku Esca-flowne-hoilotusta!) Popista, rokista enkä hiphpopista(riimit!:D) en tykkää, vain klassinen.

Tidus

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #48 : Syyskuu 09, 2004, 22:32:56 »
The Rasmus
Mä olen tykkäillyt Rasmuksen musiikista jotain viitisen vuotta. Nämä levyt löytyvät hyllystäni: Playboys, Into, HellOfaCollection ja Dead Letters. Muutkin olisi tarkoitus jostain saada hankittua. Mutta.. Pojat tekevät upeaa musiikkia. Mitään muuta vikaa ei ole, paitsi että joskus kaipaisi vähän enemmän semmoista kitara-rämistelyä. (syyttäkää tästä kaipauksesta poikaystävääni, joka opetti mut tykkäämään Metallicasta ja Iron Maidenista ;D) No jooh.. Ja lyriikat on upeita! (tietääkseni Lauri sanoittaa kaikki biisit) Melodiat on tarttuvia ja biisejä on kiva laulaa mukana. Se on mulle tärkeetä koska mun on pakko laulaa aina mukana jos tunnen biisin. Lemppari biisejäni Rasmukselta tällä hetkellä ovat Small Town, Still Standing, Can't Stop Me ja Last Waltz. Mutta ei varmaankaan tästä bändistä tämän enempää. Upeaa musiikkia pojat tekee.  

Muse
Tämä on mulle suhteellisen uusi löytö. Noin kuukausi sitten hain koneelle  muutaman biisin kun muistelin, että yksi kaverini oli kehunut kyseistä bändiä aivan hirveästi. Ja biisit kolahtivat ihan täysillä! Bändihän on tietääkseni ruotsalainen...? En ole kyllä ihan varma mutta muistelisin näin. Niin, sitä vain tuolla ruotsalaisuudella että on ihanan kuuloinen aksentti jolla bändin vokalisti laulaa.^^ Ja muutenkin ihana ääni. Sanoitukset hyviä jne.. Vähän ehkä Rasmuksen tyylistä, paitsi että tässä on sitten jo enemmän sitä kitara-rämistelyä. :D Parhaiten toistaiseksi Musen kappaleista on kolahtanut Unintended. Se on ihana hidas biisi. Todella kaunis. Toinen aivan mahtava on Time Is Running Out. Ehkä tämä nyt riittää tästäkin bändistä.  

Uniklubi
Kyllä pojilla on hyviä biisejä.^^ Lahjakkaita soittajia. Laulaja Jussilla kyllä pientä miinusta siitä, ettei aina pysy ihan sävelessä. Siis ei laula niin puhtaasti kuin toivoisin. Sen huomaa kyllä levyltäkin jos kuuntelee oikein tarkkaan. Tai ainakin minä huomaan.. :roll: Kitaristi-taustalaulaja Janne (Jussin veli) sen sijaan laulaa minusta paljon paremmin. Olen kuullut Jannen vanhan bändin, Bitch So Sweetin tuotantoa ja siinä Janne laulaa. No joo, taisi mennä Janne-analyysiksi tämä..^^ Mutta Unareilta lempibiisejäni tällä hetkellä ovat Kuivilla, Totta vai Tarua ja Totuus. Ja Omistan levyn Rakkautta ja Piikkilankaa.

Nightwish
No.. Mitä nyt Nightwishista tarvitsee kertoa? Ihanaa musiikkia. Ja Tarja Turunen laulaa aivan mahtavan upeasti. Nightwishin levyistä mulla on Wishmaster, Century Child ja Once. Näillä on niin hienoja biisejä että parhaita on vaikea valita, mutta mainitaan nyt vaikka Swanheart, Sleepwalker, Nemo ja Ever Dream.

Iron Maiden
Poikaystäväni pisti mut kuuntelemaan tätä ja jäinkin sitten siihen vähän koukkuun.^^ Hyvää musiikkiahan tämä on. Kitarat, aaaaah!!!! *tahtoo opetella soittamaan sähkökitaraa* Bruce Dickinsonilla on aivan mahtava ääni. Sopii juuri tällaiseen musiikkiin. Lempibiisejä Infinite Dreams, Brave New World ja Rainmaker. En omista yhtäkään levyä. Tarkoitus olisi kyllä hankkia.^^

Backyard Babies
Ihastuin tähän aivan todella kun olin Ankkarockissa. Loistavaa musiikkia!! Ja molemmilla tyypeillä ketkä laulaa on aivan upeat äänet!^^ (En tiedä niiden nimiä, en ole jaksanut selvittää.. :D ) Lempibiisejä Everybody Ready ja Minus Celsius. Omistan levyn Stockholm Syndrome.

The Darkness
Aivan loistava!!! Tähänkin ihastuin Ankkarockissa! :D Kannattaa ruveta ilmeisesti käymään enemmän festareilla kun sieltä tekee näin hyviä bändi-löytöjä. ;) Justinilla on kiva ääni. Laulaa ihanasti sieltä korkealta.^^ Omistan bändin ainoan levyn, Permission to Land. Ja lempibiisejä on Get Your Hands of My Woman ja Love Is Only A Feeling.


Ja hyvän bändin/artistin maininnan saavat vielä nämä, joista en noin tarkasti jaksa kertoa:
Dio
Upeaa upeaa.. Ilona sai minut tätä kuuntelemaan.^^ Kiitos siitä Ilona! :D
Metallica
Tätäkin poikaystini kuuntelutti minulle. Ja onhan Metallica aivan loistava bändi. Nothing Else Matters on ihana!
Evanescence
Mitäpäs tästä. Amy Leellä on upea ääni ja näitä biisejä on ihana laulaa mukana.^^
Alice Cooper
Upeita biisejä, Poison rulettaa! :D
Apulanta
Suomirokki kunniaan! Apulanta on aivan loistava. Wirtasen lyriikat on upeita. Lempibiisejä mm. Odotus ja Maanantai.
Tehosekoitin
Tästäkin oikeastaan aloin enemmän diggailemaan vasta Ankkarockissa, jossa pojat vetivät viimeisen keikkansa. Hienoja biisejä on tämä bändi tehnyt.
Sonata Arctica
Aivan ihanaa musiikkia!!! Laulajalla on mieletön ääni! Löysin tämän bändin vassta äskettäin. Aaah.. Pitäisi hommata näiltä joku levy.^^ Tallulah on muuten aivan ihana biisi. :)

Eli kuuntelen vähän laidasta laitaan. Mikään Antti Tuisku tms. ei kyllä mene.. *yökötys*

Ayasha

  • Ankeuttaja
Musiikkimaku?
« Vastaus #49 : Syyskuu 26, 2004, 18:48:34 »
Minun musiikkimakuni on aika metalli-painotteista.

Ensimmäiset artistit ja bändit joita kuuntelin, taisivat olla Joel Hallikainen ja Johanna Siekkinen, sitten iskelmäkauteni jälkeen, jolloin en todellakaan ollut vielä edes ala-asteella, tulivat kuvioihin mukaan Spice Girlsit, Nylon Beatit ja Aikakoneet. Lastenlaulujen lomassa ja niiden jälkeen kuuntelin siis iskelmää, koska vanhempani kuuntelivat sitä. Meiju Suvas oli myös yksi suosikeistani. Jossain vaiheessa olin kiinnostunut myös viulu-musiikista (Linda Lampenius, Vanessa Mae). Näiden jälkeen kuuntelin poppia ala-asteella ainakin neljänteen luokkaan asti. Spice Girls on ollut ehdottomasti yksi tärkeimmistä yhtyeistä minulle, minä tosiaan rakastin tuota bändiä.

Kun Bomfunk Mc's tuli muotiin koulussamme, kuuntelin sitä. Yhdessä vaiheessa en oikeastaan kuunnellutkaan muuta kuin hiphoppia, tämä kausi taisi olla siinä kuudennella ja seitsemännellä luokalla. Tuolloin minua olisi melkein voinut kutsua hoppariksikin ja yritin kovasti kerätä rohkeutta ostaa sellaiset lökäpöksyt, joita kävin monesti kaupoissa ihastelemassa ja sovittamassakin.

Viidennellä luokalla kuuntelin hyvin paljon Tyrävyötä ja Apulantaa, taisin olla aika vihainen esiteini jo tuolloin. Palvoin tosiaan Tyrävyötä, oli oikein tuskaa odottaa koko päivä koulussa, että pääsi taas kotiin cd-soittimen ääreen, haaveilemaan Tyrävyöstä, etenkin kyseisen yhtyeen laulajasta Eerosta.

Kahdeksannenluokan alun musiikkimakuni on täysin unohtunut. Metalliin se kuitenkin kääntyi kahdeksannen luokan aikana. Ensin kuuntelin vain P.O.D:tä, Nickelbackia, Linkin Parkia ja muita samantapaisia yhtyeitä, sitten löysin Evanescencen. Kuitenkin sanon innostukseni metallimusiikkiin alkaneen Sonata Arcticasta. Tästä on nyt noin vuosi, todella vähän aikaa.

Tällä hetkellä kuuntelen kyllä vieläkin lähestulkoon kaikenlaista musiikkia, mm. Tori Amos ja Enya ovat lähellä sydäntä, vaikka metallimusiikki onkin vienyt minut mennessään. Kaikkista rankimpaa black-metallia ja muuta vastaavaa en oikein kuuntele, mutta vähäsen kyllä death-metallia ja kaikkea sen ja power-metallin väliltä.

Rakkaimpia yhtyeitä tällä hetkellä ovat mm. Nightwish, Sonata Arctica, Diablo ja Ensiferum.
Uusin mieltymykseni metallin saralla on melodinen death-metal. Kaikkista parhainta metalli on oikeastaan silloin, kun örinä ja puhdas karski miesääni sekoitetaan melodiseen rankkaan musiikkiin. :]  
Nightwish on kuitenkin nyt yksi suurimmista rakkauden kohteistani.