Kirjoittaja Aihe: Musiikkimaku?  (Luettu 41810 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Remi

  • Siis nii Mary Sue
  • Vuotislainen
  • Fly away to the stars... Shit.
    • "Taidetta"
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #150 : Syyskuu 22, 2007, 23:30:11 »
EDIT.
17/3/2012
Poistin nyt tuon vanhan homman ihan siksi, että minua oikeasti häiritsi se. Anteeksi. Osittain teen tämän mahdollisten stalkkereiden varalta, ja se onkin ainoa syy, miksi laitan tähän päivitettyä infoa (eli muuten olisin tämän sijaan laittanut uuden viestin).
Kuuntelen musiikkia hyvin laajasti. Usein tuntuu siltä, että sanoessaan kuuntelevansa "melkein kaikkea", ihmiset eivät todellisuudessa niin tee... En väitä olevai suuri poikkeus, mutta kohtuullisen laajasti kuitenkin kuuntelen. Eniten pidän raskaasta musiikista (rock, hevi...) ja sellaisista... "Creepeistä", halloween-tyylisistä biiseistä (theremin<3). Selkeästi erottuvat bassolinjat ovat ihania. :heart:
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 17, 2012, 22:49:19 kirjoittanut Remi »
"Shed your shrouds. Slip your fingertips through the ground. Get those catacombs open I'm hoping you'll join us. Everybody come on out, yeah~ What a lovely, lovely night for a drink and a parade. We'll dance until the morning light, this town should be afraid. " -Skeletons on Parade, Ludo

teisha

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #151 : Syyskuu 27, 2007, 19:12:16 »
Pidän semmoisesta tavallisesta rockista, R&B:stä...
Mutta oikeesti pulssini sykkii hiphopin tahtiin. ;D Kaikenlaisen hip hopin ja sen ala-lajien ja lähisukulaisten.
Se alkoi varmaan kun aloin tanssimaan Hip hopia jostain oudosta oikusta, sitten sitä alkoi kuuntelemaan, ja kun sitä vaan kuunteli ja kuunteli sitä alkoi tajuaamaan sen jujun.
Hip-hop (puhun nyt yleisesti mutta tarkoitan edelleen kaikkea hip hopiin viittavaa musaa) rauhoittaa, saa sut menemään ylikierroksilla, se nostaa positiivisuutta ja saa masentumaan. Se on niin monipuolista, mutta silti siinä on se sama joka vetää puoleensa. I like it! ^^
Joo, en ole mikään asian tuntia vaan puhuin ihan omasta kokemuksesta, jokuhan voi olla erimieltä.

Poissa moottorisaha

  • Voldemortisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • be loud, let your colors show.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #152 : Syyskuu 28, 2007, 15:04:38 »
Laajaakin laajempi musiikkimaku löytyy meikäläiseltä.
Nu-metallista progressiivisen rokin ja indien kautta post-hardcoreen, aina grungeen sekä alternative rockiin asti, punkia ja ska:ta unohtamatta.
Kyllä country ja jonniimoiset muutkin saavat välillä luvan soida.

Ska on nyt viimeisin villitys, vaikka olenkin muutamaa ska-bändiä jo pidemmän aikaa kuunnellut. Skacore-pumppu The Mighty Mighty Bosstones on niin loistava että huh! Kymmeniin uusiin ska-yhtyeisiin on nyt tullut tutustuttua ja kyllä se on musiikkia joka sopii minun levottomalle sielulle.

Muutama vuosi sitten pelkkä raskas upposi, mutta nyt parina viime vuotena on alkanut maku laajentua. Ja niin kuin lukion musiikinopettajani viisaasti sanoi: "Ihminen on onnellisempi kun sillä on laaja musiikkimaku." Täysin totta!

Jos nyt jotain bändejä luettelisin niin pistetään kehiin vaikka Slipknot, Killswitch Engage, The Bouncing Souls, jo mainitsemani The MMB, Queens of the Stone Age, Rage Against the Machine, Reel Big Fish, Alexisonfire, Alice In Chains, Hot Hot Heat, (the) Devin Townsend (band)... Vauhtiin kun pääsen niin pelkäksi luetteloimiseksi menee. Tuossa ei siis läheskään kaikki.

Mikä sitten ei uppoa niin amisjumputus paria poikkeusta lukuunottamatta, massapoppi joka soi radiossa ja Voicella ym., angstausörinä ja suomirap. Ei kyllä rap/hiphop muutenkaan juuri iske. Eikä iskelmä, hyi!
When you say it's dead and gone, yes, I know you're wrong

Miss Strigidae

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #153 : Marraskuu 23, 2007, 20:23:26 »
Musiikkimakuni koostuu niin monenlaisesta musiikista (kyllä minunkin, minunkin!). Se, mitä musiikkia kuuntelen, riippuu aika paljolti siitä millainen tunnetilani on. Kun olen vihainen, kuuntelen raskampaa heviä, iloisena tarttuvaa rokkia jne. (Minä toistelen tässä lempilaulajani sanoja, anteeksi André)

Haluan tuntea kaikki klassikot. Se on tavoitteeni. On kyse sitten Elviksestä, Iron Maidenista, Queenista, Black Sabbathista, Sex Pistolsista, Sibeliuksesta tai Spice Girlsista (no okei se on poikkeus) jne. jne. Voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Maailmassa on niin paljon taitavia artisteja ja yhtyeitä, ja sitä minä haluan kuulla, musiiikkia! Sitä, että oikeesti osataan hommansa.

Kyllä rock se kuitenkin on se, joka iskee aina. Se, joka rokkaa. En musiikkiani sitten ala tarkemmin luokittelemaan, sillä se ei ole järkevää. Genret ovat tyhmiä! No, kai pitää alistua kohtaloonsa, jotta kykenisin selittämään, mistä pidän.

Minulla on ollut paljon kausia.. On ollut purkkapoppikausi silloin joskus eka-tokaluokalla ja sitä alempana, jolloin kaikkien laulajien piti olla naisia ja jolloin just tommonen Spice Girls oli se juttu.
On ollut hevikausi, jolloin kuuntelin joskus aika raskastakin musiikkia, mutta black metallia en ole koskaan kokonaan ymmärtänyt. Ensin en pitänyt ns. örinähevistä lainkaan, mutta nyt olen aalkanut tottua ja tykkää joistain bändeistä aika paljonkin. Mutta paras on sellainen, jossa laulajalla on mahdollisimman monipuolinen ääni, että kykenee örisee, vinkuu ja herkistelee :) Sitten on ollut semmonen punkkausi, jolloin olin pikkusen semmonen wannnabepunkkari, mutta The Clash ja Sex Pistols  jäivät.

Sturm und Drang tuli jäädäkseen. En ole ikinä eläissäni fanittanut bändiä kuten sitä. Kiitos sen, elämäni on paljon valoisampaa, vaikka olen kyllä kuunnellut biisit läpi niin monesti, ettei se lukumäätä edes mahdu tähän näytölle, joten olen hieman kyllästynyt niihin, mutten bändiin.

Kaikki vanhat rock-heavyrock-metal-bändit (nämä minun omat genreni ovat niin mahtavia) osaa olla aina hyviä, kuten, Led Zeppelin, Black Sabbath, Thin Lizzy, Slade, Pink Floyd, Aerosmith,Uriah Heep, Deep Purple, Judas Priest, Dio jne. jne. Sen lisäksi pidän Green Daysta, Billy Talentista, Children of Bodom on ihan hyvä, vaikken ole sitä kauheesti vielä kuunnellutkaan, mutta voisin luetella niitä vaikka kuinka kauan, voi ei nyt tää venähti.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 27, 2007, 20:14:10 kirjoittanut Miss Strigidae »

Poissa Tuulikeiju

  • Vuotislainen
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #154 : Marraskuu 23, 2007, 21:18:27 »
Musiikkimakuni on aika laaja, mutta iskelmä ja ooppera eivät iske; jotkut kivat klassiset kappaleet on ihan kivoja, mutta en niitä kuitenkaan kuuntele, niitä vain kestää, jos niitä jostain korville syytää. Eniten luokittelisin musiikkimakuni varmaan rockiksi, heavyksi, popiksi, dance vai-mikä-se-nyt on. En ole ihan varma noista kategorioista tai mistään semmoisista, millä musiikki luokitellaan, mutta sopivan perusangst rocki menee (eli minut voisi luokitella emoksi musiikkimakuni perusteella, jos haluaa?). Ja sanoitukset on tärkeitä.

Lempimusiikikseni ainakin tänä vuonna ja aiemmin voisin nimetä; Machine Head, Nirvana, Spineshank, Evanescence, My Chemical Romance, Jimmy Eat World, Paramore, Red Hot Chilipeppers, ää, lopetan, kun tämä menee vain listaukseksi.

Tulenpas myöhemmin muoksimaan, kun olet ymmärtänyt musiikkimakuni hieman tarkemmin (, jos muistan).
It's easier not to do things than left them undone.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #155 : Marraskuu 23, 2007, 22:24:03 »
Itselläni on myös varsin avara musiikkimaku. Olen päättänyt, että en enää edes yritä määritellä, millaisesta musiikista tykkään, sillä mitkään kuvaukset eivät kata kaikkea diggaamaani. Aina on kuitenkin tapahduttava joku liikahdus joko sielun tai munien puolella, karkeasti sanottuna. Pitää olla joko jollain lailla koskettavaa tai tosi kovasti jytäävää musiikkia. Eputhan sen riimitti hyvin kappaleessa Pop pop pop: "Rock n' rollit sekä poprallit jotka heilumaan saa pallit, ja soittoni on rautaa, sanoo sata kriitikonnautaa". Toisaalta taas musiikki voi olla hyvinkin meditatiivista tavaraa. Useimmiten se on jostakin siitä väliltä, en yleensä analysoi. Noudatan Duane Allmanin kehotusta: "Just rock on, and have you a good time".

Joskus ala-asteella, kun aloin itse laittamaan levyjä pyörimään, kuuntelin lähinnä klassista (kun sitä koulussa opet kehui) ja Reino Helismaan ja Juha Vainion tuotantoa. Isältä sitten kuuli suomirokkia ja muutakin rokkia, mutta silloin se ei merkannut niin paljoa. Pidin meiningistä, mutta en ymmärtänyt, mistä on kyse. Sitten ala-asteen lopulla, taisi olla viitosen syksyä, tympiinnyin klassisen massiivisuuteen ja yleismaisemiin - sinfoniaorkestereita, hirmu tarkkoja sävellyksiä ja muodollisuuksia. Tympiinnyin ikivihreän laulelmamusiikin yksipuolisiin soundeihin ja tylsään rytmiikkaan. Molemmista jäi silti paljon hyviä juttuja muistiin, ei sillä. Mutta sitten aloin penkoa isän levyhyllyä kotona, ja löysin kaksi lättyä, minkä kansissa oli musta setä sähkökitaran kanssa - Muddy Waters ja B.B. King! Kokeilin, näytti jännältä nimittäin, eikä silloin ollut oikeastaan mitään pettymisen pelkoa.

Ja herrajumala kun ote elämään muuttui! Kuuntelin sitä rytmiikkaa, armotonta backbeattailua ja rytkettä, paskaisia lauluääniä, uskomatonta tunnetta ja soundeja, joita en ollut aiemmin huomannut ikinä. Upposi. Pari kuukautta luukutin kotona niitä kahta levyä, kunnes yksi päivä isä tuli töistä, huomasi, mitä kuuntelin ja soitti minulle CCR:ää. Sen jälkeen ei ole kulunut kai päivääkään erossa rockista. Jossei muuten, niin päässä soi aina jotain hyvää kamaa. Tänä syksynä tulee siis suunnilleen seitsemän tai kahdeksan vuotta rokkailua täyteen, ja olen ajatellut antaa sen jatkua edelleen. Hyvä jytä on hyvää jytää vaikka kuinka radiot dissaa ja Suosikki jättää huomiotta.

Sen jälkeen musiikkimaku alkoikin pikku hiljaa avautumaan. Aloin bongailemaan ensin isän puheista, sitten levynkansimaininnoista ja muista lähteistä toisia vastaavia rock-bändejä, ja kun alku ja juuri oli CCR, tuli suuntautuminen aika pitkälle tuonne '60- ja '70-lukujen taitteeseen, joka itse asiassa oli rockin kulta-aikaa. Ian Anderson totesi joskus, että rock ei katoa mihinkään, mutta tuskin koskaan enää tulee samanlaista tulisen, maanisen luomisen aikaa kuin silloin. Radio oli myös ystävä, tutustuin Totoon radion kautta ja muutama vuosi sitten kuuntelin sitä paljonkin. Levyjä omistan neljä tai viisi, vaikkei enää Toto niin paljoa kolahdakaan kuin silloin. Sitten oli kaikki Lynyrd Skynyrdit, Beatles, The Who, Moody Blues, The Byrds, Eagles, Neil Young ja muut... Mutta ensimmäinen artisti, joka avasi silmäni eri tyylien yhdistelylle ja sille, miten musiikki voi ihan oikeasti parantaa (poljin kotoa 8 kilsaa 39:n asteen kuumeessa eräs kesäpäivä divariin ostamaan 30 markalla ekan oman levyni, Festiválin, jota kuunnellessa olo helpottui aina ja kuume laski mittarissakin), oli Santana, jonka olen alkanut kokea jälleen läheiseksi, syystä tai toisesta.

Sitten jossain vaiheessa tuli paluu bluesiin, ja sitä kautta suoraan Afrikkaan. Lähes kaikki afrikkalaiset tyylit menevät, niissä on rytmiä ja munakkuutta, mutta toisaalta myös uskomatonta herkkyyttä ja ilmaisuvoimaa, ihan raakaa sielupoweria. Afrikasta varmaan itselleni läheisimmät ovat Ali Farka Touré, Salif Keïta, Fela "Anikulapo" Kuti, Manu Dibango, Toumani Diabaté ja Mory Kanté. Noista kaksi viimeistä olen nähnyt elävänäkin Helsingissä, ja molemmilla kerroilla oli todella, todella upeaa. Äärimmäisen ajatonta, kaunista ja hypnoottista musiikkia. Molemmilla keikoilla unohdin pariin otteeseen hengittää.

Veljeni myötävaikutuksella irlantilainen ja skottilainen kansanmusiikkikin tuli, alkujaan juomalaulujen kautta, tutuksi ja hyvin rakkaaksi. Hienoja soundeja, tyylikkäitä lauluja ja taidokasta soittoa. Silly Wizard ja The Dubliners taitavat olla suosikkikokoonpanoni noilta mannuilta, vaikka oikeastaan kaikki ovat yhtä eteviä. Kantrikin kulkee, vanha soul, jazz, progekin, mikäli se on tehty tyylillä eikä sorru mammuttitautiin, so. tarpeettomaan monikuvioisuuteen, joka väärin toteutettuna pirstaloi biisin. Jos soittotaito laitetaan biisintekotaidon edelle, syntyy aika kammotavaa. King Crimson, Procol Harum, Renaissance ja etenkin Jethro Tull vastaavat hyvin pitkälle käsityksiäni hyvästä progesta. Viime aikoina muuten olen ihastunut Ian Andersonin (Tullin nokkamies) soolotuotantoon. Todella juurevaa, sitä ei oikeastaan voi genrettää mitenkään. Se on niin pitkälle vietyä rockin, bluesin, maailmanmusiikin ja kansanmusiikin fuusiota, ettei siitä ota selvää hottentottikaan. Hyvältä silti kuulostaa!


Toivottavasti tämä selonteko riittää kertomaan musiikkimaustani jotakin. Ellei muuta, niin sen, ettei ulkopuolinen ehkä koskaan ymmärrä sitä täysin. Mutta jos kukaan koskaan haluaa jotakin uutta ja jänittävää, minua saa nykiä hihasta. Tunnen niin valtavat määrät musiikkia, että jokaiselle pitäisi muistini poimuista löytyä joku pieni juttu. Raskaan metallin ja hiphopin puoli on kuitenkin itselleni jossain määrin vieras, niitäkin skenejä vaivaa turhan pitkälle viety profiloituminen ja kokeellisuuden puute. Tai sitten en vain pidä niistä soundeista ja rytmimaailmoista, sekin on mahdollista. Mutta Last.fm on myös minun ystäviäni, se kartoittaa kohtalaisen hyvin, mitä enimmäkseen diggailen.


Miss Strigidae, jos haluat klassikoita kuulla, kysäise vaan. Osaan melkoisella varmuudella tutustuttaa.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Nordamien

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #156 : Marraskuu 23, 2007, 23:34:18 »
Kas kummaa, kun en ole tätä topikkia huomannut ja tänne kynäillyt, samaa varmaan Lemmokin ihmetteli hetki sitten. Asiaan.

Musiikkimakuni on varsin laaja, vaikka pääpiirteittäin luovinkin raskaamman rockin ja metallin synkähköillä aalloilla. Kuuntelen myöskin enenevissä määrin rockia, kuten myös joitakin harvoja ja valittuja räppäreitä, kuten vaikkapa Nas, Wu Tan Clan ja Snoop Dogg, jälkimmäiset ovat enimmäkseen tuollaista rentoutumismusiikkia, joka sopii lähinnä sellaiseen chillailu -mielentilaan.

Valtavirran musiikista en ole varmaankaan koskaan sen suuremmin diggaillut, koska pop, r'n'b sun muut nykyään pinnalla olevat hyvin vahvasti kertosäe vetoiset jumputukset eivät nyt ole minua varten, vaadin musiikilta edes jonkinlaista sanomaa tai sitten vain yksinkertaisesti vetävän taikka jytäävän melodian. Ei tuollaiset yhden biitin varaan rakennenut hokema biisikkeet sytytä millään tavalla.

Miten päädyin raskaan rockin ja metallin ystäväksi, oli itseasiassa hauska yhteensattuma, joka tapahtui tuossa kahdeksannen luokan puolivälin tietämillä. Oli ollut tapana pyöriä kavereitten kanssa tavaratalojen musiikkiosastolla ja testailla paikan musiikinkuuntelu vermeitä, joissa oli yleensä top40 -levyt ja niitä sai kuunnella sitten noin reilun minuutin verran per biisi. Zoomailin levyjä ja bongasin Kotiteollisuuden levyn Helvetistä itään ja kuuntelin muutamaa biisiä ja suurta huvittuneisuutta aiheutti se, että biisin alun kitararouhinnat kestivät lähestulkoon jokaisessa biisissä sen verran kauan, että laulu ei kerinnyt alkamaan. Mutta joku siinä rouhinnassa viehätti ja menin sitten ihan puskasta ostamaan liput herrojen keikalle Pakkahuoneelle. Keikalle sitten mentiin kun levyä oli jonkun verran kuunneltu ja kolahti kuin metrinen halko ottalohkoon. Piakkoin kaikki levyt oli hankittu ja muutenkin tutustuminen metallin ihmeelliseen maailman alkoi meikäläisen osalta.

Seuraavat bändit alkoivat pyöriä soittimessa melko nopeasti tuon keikan jälkeen: Children of Bodom, Metallica, Mokoma, Viikate, Nightwish, Marduk, Dimmu Borgir, Sarcophagus, Cradle of Filth, Norther, Pronssinen pokaali, Satyricon, Ektomorf, Rammstein, Klamydia, Opeth, Soilwork, In Flames ja valtavan monet muut..

Eniten metallissa kolahtaa tuo perusörinä, huuto, käskyttävät kitariffit, soolot, kerrostalon kokoiset bassovallit ja rumpujen mielipuolinen paukutus. Toisissa taat komeat ja massiiviset melodiat sekä kauniit naisäänet metallibändeissä.

Rockissa taas kolahtaa mieletön svengi ja meininki, joka varsinkin keikoilla on melkoista. Jaksoi esim. 81 -vuotias Chuck Berrykin rokata Helsingissä muutama viikko takaperin..

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #157 : Marraskuu 29, 2007, 23:44:46 »
Minä kuuntelen lähinnä amispoppia

Tyhmä kysymys mutta mitä on amispop?
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

krismuli

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #158 : Joulukuu 01, 2007, 14:10:49 »
Rakastan ja kuuntelen hyvin paljon indie-musiikkia, omat lempiartistini ja bändini löytyvät myös siltä saralta. Viime aikoina olen kuluttanut iPodiani kuuntelemalla tolkuttomasti dance-genreä (esim. ranskalaiset Justice ja Phoenix, amerikkalainen Chromeo, suosittelen!). Jotkut voisivat sanoa minun jumittuneen indiehen, mutta yritän parhaani mukaan suosia muitakin genrejä ja laajentaa samalla musiikkitietämystäni, vaikka radiosoitossa jatkuvasti olevat artistit kuten Rihanna, öö... My Chemical Romance jne. eivät millään uppoakaan. Mutta esimerkiksi kulutin kerran yhden iltapäivän kuuntelemalla hammasta purren Dimmu Borgiria vain siksi, että kaverini hyräili sitä kerran tunnilla. Se on itse asiassa yllättävän melodista... Takaisin asiaan: Indien lisäksi pidän The Beatlesin kaltaisista klassisen rockin edustajista, jazzista, easylistening-musiikista sekä jostain hiphopista (esim. Hocus Pocus, joka on ranskalainen bändi, kuunnelkaa ihmeessä jos joskus törmäätte, ja joistain Kanye Westin biiseistä) ja instrumentaalisesta musiikista, jota kuuntelen usein ihan omasta tahdostanikin, vaikka yleensä sitä kuuntelemalla etsin itselleni luistelumusiikkeja. Joe Hisaishi ja Ennio Morricone ovat tältä saralta hienoja säveltäjiä.

Voisin jaaritella lempibändeistäni ja -artisteista koko päivän, mutta yritän tiivistää ne: ehdoton lempibändini on Death Cab For Cutie, jota voisin kuunnella 24/7 ilman taukoa. Ben Gibbard ehdottomasti tietää mitä tekee. Mew, The Sounds, Wilco, Hard-FI, Eels, The Thrills, Sufjan Stevens, Damien Rice, Anna Järvinen ja noita edellisessä kappaleessa mainitsemia bändejä fanitan myös paljon. Kaverini pläräävät silloin tällöin iPodiani ja tiedustelevat, että mistä kiven alta olen noita bändejä tonkinut, mutta en anna sen latistaa vaikkei kukaan niistä olisikaan kuullut.

faquarle

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #159 : Joulukuu 09, 2007, 03:30:47 »
Itse pidän lähes kaikesta musiikista, mutta pääosin rock-, deathmetall- ja jonkintyyppisestä rap musiikista.

Jännää, ettei lempibändilistaltasi sitten löytynyt yhtään döddisbändiä...

Topicin viestejä lukiessani tuli pakottava tarve tuoda ilmi tämä ehdottomaan yleissivistykseen kuuluva fakta, jonka mukaan heavy ("hevi") on vain yksi metallimusiikin monista alalajeista. Sen takia en ole koskaan ymmärtänyt, miksi toiset sanovat kuuntelevansa pelkkää "heviä", vaikka suosikeista löytyy kaikkea nu-metallista bläkkikseen, tai sitten vaihtoehtoisesti sitä että kun luokitellaan lempparigenrejä, niin lista näyttää tältä:

Kuuntelen Rockia, heviä, metallia..

Ei, en mitenkään erityisesti dissaa yllä lainattua käyttäjää, samanlaisia tapauksia on valitettavan paljon eikä tämä kommentti ole tarkoitettu otettavaksi henkilökohtaisesti. Itse vain suhtaudun musiikkiin äärettömän vakavasti ja esimerkiksi tuollaiset aika pahat asiavirheet pistävät häiritsemään. Sama homma, kun meikäläinenkin kertoisi vähän musiikkimaustaan tähän malliin: kuuntelen black metallia, metallia ja doom metallia. Se ei vaan... käy. Toivon ettei kukaan vedä hernettä nenään tästä, meikäläisellä vaan tuppaa olemaan vähän jyrkät mielipiteet, varsinkin kun kyseessä on musiikki. Sairastamani tauti nimeltä perfektionismi ei myöskään yhtään auta asiaa.

Tuomas R

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #160 : Joulukuu 21, 2007, 08:39:37 »
Musiikkimaku... Jaa-a. Se vaihtelee laajasti.
Joskus kuuntelen poppia, joskus iskelmää tai vaikka Nighwish (muuta heviä en kuuntelekaan):D
Tosiaan siis lempi genrejäni mainitakseni
dance
pop
Verka Serduchka musa (en tiedä tarkalleen mihin se luokitellaan (naurua))
Tällainen siis on mun musiikkimaku.

Morre

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #161 : Joulukuu 21, 2007, 09:20:21 »
Musiikkimakuni on kokonaisuudessaan aika laaja, vaikka metallia ja rockia pääasiassa kuuntelenkin.
Kotimainen metalli iskee kaikkein eniten. Tietysti Children of Bodom kärjessä, muita sitten Sentenced, Moonsorrow, Korpiklaani, Amorphis, vanha HIM (vaikka yleensä  jaksan inhota sitä periaatetta, että "kaikki uusi ja suosittu on syvältä ja poikittain, silloin kun bändi oli vielä underground ja demoasteella se oli hyvä, mutta nyt se on kaupallistunut"...), CMX, Ajattara... Ulkolaisista metallibändeistä rakkain on Dimmu Borgir (myös oikeastaan raskain mitä kuuntelen), Marilyn Manson, Edguy (ja tietty Avantasia), Megadeth, Moonspell, Helloween, uutena mielenkiinnonkohteena myös Amon Amarth.
Rock-osastolta sitten kolahtaa Hanoi Rocks, Mötley Crue, Guns 'n Roses, Queen, Bruce Dickinson (rockia vai heviä - inhoan genreilyä, vaikka näenkin sille joskus tarvetta jos pitää verrata vaikka Vivaldia ja Hanoi Rocksia) ja jonkin verran suomirock (Kolmas Nainen, Eppu Normaali, Dingo, Yö).

Sitten päästään näihin musiikkimakuni poikkeamiin. Klassinen musiikki on oivallista lukumusiikkia. Etenkin jos lukee opiskellakseen. Joskushan on väitetty, että se parantaa oppimistuloksiakin. Tiedä häntä, mutta hyvää opiskelumusiikkia se on.
Rap ei kuulu suosikkeihini, mutta Eminem tekee poikkeuksen. En tiedä miksi. Ehkä hänen asenteensa on niin hilpeä. Pidän kyllä suomalaisten räppääjien riimittelytaidosta, se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella ja arvostan sanataidetta, mutta noin muuten se musiikki ei iske.
Technopuolelta sitten Scooter, Juno Reactor ja Paul Oakenfold. Funker Vogt on myös sellainen, johon pitäisi tutustua lisää.
Huumorimielessä on ajoittain hauska kuunnella Klamydiaa, Raptoria, Allekirjoittanutta ja Frederikiä.

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Musiikkimaku?
« Vastaus #162 : Joulukuu 22, 2007, 13:42:07 »
Lainaus käyttäjältä: faquarle
Kuuntelen Rockia, heviä, metallia..

Sama homma, kun meikäläinenkin kertoisi vähän musiikkimaustaan tähän malliin: kuuntelen black metallia, metallia ja doom metallia. Se ei vaan... käy. Toivon ettei

Ihan vain mielenkiinnosta; miten tuo lista pitäisi oikeaoppisesti ilmaista?


Ja sitten minun musiikkimieltymyksistäni. Minä en ole kovinkaan genreihmisiä. Kuuntelen vakinaisesti vain muutamaa bändiä, ja muuten kuunteluni meneekin sitten siihen, että kuuntelen kappaleita. Kuuntelen hyvä kappaleita - laajasti mielestäni-  Jonkun yhtyeen yksi biisi saattaa olla melkein lempikappaleeni, mutta en sitten muuten voikaan sanoa kuuntelevani sitä mitenkään erityisesti. Ja Ihan laidasta laitaan tosiaan. Saatan pitää klassisesta, pop rallatuksesta, metallihtavasta, klassikoista ja bla bla. Yleisesti ottaen suurin kulutusalueeni on sellaine rock. Tai ne muutamat `vakituisemmat` bänditkin mitä enemmän kuuntelen jonnekin sellaisen puoleen kai lueteltaisiin. En tiedä tarkaan, enkä rupea arvailemaan. 

Ja sitten on kuitenkin muutamia mistä en (yleensä) tykkää yhtään: jazz, koskaan ei ole tullut vastaan sellaista josta pitäisin, iskelmä yleensä on myöskin korvia raastavaa (kiitän onneani että kotonani ei asu yhtäkään iskelmäkanavan ystävää) rap R&B hiphop yms, mitä niitä onkin. Taas ollaan kuitenkin yleisellä tasolla. Joitakin hyviä nuistakin voi löytyä.

Olisi helpompi luetella mistä EN pidä, kuin mistä pidän ^^. 
Vaikka tykkäilyskaalni on suhteelisen laaja, joku minua nirsoksi voisi nimittää..
Olenkohan jo kirjoittanut tähän topiciin?

// Korjasin lainauksen toimimaan :) - Villi Lohi
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 22, 2007, 17:17:40 kirjoittanut Villi Lohi »

Morre

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #163 : Joulukuu 22, 2007, 14:08:05 »
Itse pidän lähes kaikesta musiikista, mutta pääosin rock-, deathmetall- ja jonkintyyppisestä rap musiikista.

Jännää, ettei lempibändilistaltasi sitten löytynyt yhtään döddisbändiä...
Anteeksi, mutta genreistä nipottaminen on sekä rasittavaa, että hyödytöntä. Paitsi tosiaan siinä vaiheessa kun pitää selittää tarkemmin mitä eroa on Vivaldilla ja Dimmu Borgirilla.
Genretys on viime tipassa aina näkökulmakysymys. Useasti esim. LimenC:n listalla ollut Children of Bodom luokitellaan death-metalliksi, näin tekivät mm. he itse ainakin uransa alkuvaiheilla vielä 90-luvun puolella.
Genretys voi vaihdella myös levy- ja jopa kappalekohtaisesti. Harvoin on myös mitään selviä rajoja ja moni bändi kuuluukin moneen genreen (esim. Faith No More).
Puhuit Nightwishista power metallina. Jälleen näkökulmakysymys; minusta se on lähempänä sinfoniametallia.

Genrepoliisina olo on kivaa etenkin silloin jos haluaa näpäytellä toisia. Eri asia on, kuinka hedelmällistä se on keskustelun kannalta.

faquarle

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #164 : Joulukuu 22, 2007, 23:10:57 »
^ Genreistä nipottaminen useimpien mielestä tosiaankin on rasittavaa, mutta pidän itseäni muutenkin suhteellisen rasittavana ihmisenä, joten en näe hirveämmin esteitä kyseiselle toiminnalle. Useimmiten jätän armottoman genrevammailun omaan arvoonsa, mutta kun tarpeeksi suuri epäkohta sattuu matkan varrelle niin perfektionistina on todella hankalaa pitää suutaan kiinni siinä vaiheessa. Mulle se, että hemmo mainitsee lempimusiikkilajeikseen rockin, death metalin ja rapin, tarkoittaa myös sitä että kyseisiä genrejä edustavia bändejä löytyy myös siltä suhteellisen pitkältä lempibändilistaltakin.

Olen tietoinen genrejen mahdollisista vaihteluista albumi- ja aikakausikohtaisesti. Monet tietämäni bändit kuuluvat myös eri genreihin samanaikaisesti. Yökalasta vielä sen verran, että mun mielestä sen voisi kategorioida sinfoniseksi power metaliksi, näin tarkennettuna.

Lainaus käyttäjältä: faquarle
Kuuntelen Rockia, heviä, metallia..

Sama homma, kun meikäläinenkin kertoisi vähän musiikkimaustaan tähän malliin: kuuntelen black metallia, metallia ja doom metallia. Se ei vaan... käy. Toivon ettei

Ihan vain mielenkiinnosta; miten tuo lista pitäisi oikeaoppisesti ilmaista?

Vastasin kysymykseen aikaisemmin tuossa lainaamassasi viestissä.

Morre

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #165 : Joulukuu 22, 2007, 23:19:11 »
Näkökulmaahan tämäkin on, mutta se, että pitää itseään rasittavana ei oikeuta siihen, että sen tekosyyn varjolla voi laukoa ihan mitä vain ("mä nyt hei vaan oon niinku rasittava joten mä teen rasittavia viestejä, sou?"). Käsittääkseni tässä ketjussa on tarkoitus keskustella musiikkimausta, eikä viilata viimeiseen saakka genretyksiä, kun ne eivät keskusteluun juurikaan tuo mitään uutta varsinkaan perustelemattomasti (kuten kävi LimenC:n listan kanssa ja myös Nightwishin kanssa, sillä Holopainen itse on luokitellut sen "heviksi naislaulajalla").
Kun genretys on usein näkökulmakysymys, niin kannattaa tosiaan harjoitella sitä näppiksen hillitsemistä. Näin säilyy keskusteluissa mukavampi sävy ja voidaan keskittyä itse asiaan, eikä pilkunviilaajien pätemisen tarpeeseen.

faquarle

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #166 : Joulukuu 23, 2007, 02:39:09 »
Näkökulmaahan tämäkin on, mutta se, että pitää itseään rasittavana ei oikeuta siihen, että sen tekosyyn varjolla voi laukoa ihan mitä vain ("mä nyt hei vaan oon niinku rasittava joten mä teen rasittavia viestejä, sou?").

Eipäs nyt liioitella.

Pahoittelen jos tästä nk. nipottamisestani on jollekin aiheutunut mielipahaa, tarkoituksellista se ei ole ollut. Olen vain henkilökohtaisesti tottunut keskustelemaan musiikista ja siihen liittyvistä asioista suorasukaisesti ja kaunistelematta, itse en siis pahoita mieltäni tuollaisesta. Pitänee kuitenkin täällä Vuotiksen puolella jatkoissa koittaa vähän hillitä.

Poissa Graveheart

  • Vesijuoppo Yrjäläinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #167 : Joulukuu 24, 2007, 14:22:18 »
^ Musiikista keskustelevan luulisi nimityksensä mukaisesti keskustelevan oikeasti siitä musiikista eikä vain kytätä sitä hetkeä kun joku kirjoittaa jotain väärin. Ainakin minä rupesin nukkumaan öisin paljon paremmin kun huomasin kuinka turhaa on olettaa tuntemattomien ihmisten kuvailevan lempimusiikkiaan vain miellyttääkseen minua ja näkemyksiäni niiden bändien lajityypeistä.

Minä kuuntelen poppia ja black metallia ja niiden väliltä ja ulkopuolelta melkein kaikkea muuta mutta toistaiseksi en rytmimusiikkia (rap, r'n'b, reggae) ellei siihen lasketa trip-hoppia. Viime kuukausina kuitenkin olen eniten keskittynyt indiemusiikkiin, post-rockiin sekä jossain määrin sinfoniseen ja progressiiviseen metalliin. Minulla olisi vielä runsaasti varaa monipuolistaa musiikkimakuani, mutta toisaalta olisi ihan tervettä olla valikoiva. Tuossa onkin ongelma koska en osaa päättää kuuntelisinko laajasti vai valikoivasti, haluaisin olla enemmän molempaa mutta en kumpaakaan liikaa. äh
My gramma has this joke where she says "Knock knock"
I say "Who's there?"
She says "I can't remember" and starts to cry

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #168 : Tammikuu 20, 2008, 12:20:52 »
Musiikkimakuni on taas kohdannut muutoksen. x) Tai oikeastaan löysin yhden uuden bändin jota kuunnella. Nykyisin olen nimittäin erittäin vahvasti ihastunut Eternal Tears of Sorrowin musiikkiin. Mahdikasta. Melodinen metalli on sydäntäni lähellä. Mutta harmikseni en osaa oikein luokitella bändejä ja genret eivät ole hirveän tuttuja, joten tuon tarkemmin en osaa ruotia. Iskelmä, pop ja japanilainen musiikki eivät iske. Pop on liian... no, yksinkertaista ja ärsyttävää päähän soimaan jäävien typerien kertosäkeineen ja mielestäni typerine lyriikoineen. Iskelmästä en vain tykkää ja japanilainen musiikki on ärsyttävää, koska en tajua siitä mitään. En myöskään tykkää Tokio Hotelista. >xD Olipa taas sisällöllinen viesti.

~Moondancer (kyseenalainen)

Vampyyrityttö

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #169 : Tammikuu 25, 2008, 23:11:49 »
Yleisesti musiikki makuni on erittäin laaja. Oikeastaan se mitä ja minkä laista musiikki kuuntelen riippuu erityisesti siitä millainen olotila sillä hetkellä. Jos on oikein hyvä päivä ja ilo melkein pursuaa yli reunojan niin silloin tekee mieli kuunnella kunnon tanssi poppia, mutta jos esimerkiksi on huono päivä ja masentaa niin silloin jotain hidasta ja raskasta... Yleisesti iskelmä ei ole makuuni sopiva, mutta on siellä seassa jotain hyviäkin. Erityisesti kuuntelen Within Temptationia ja Nightwishin vanhaa tuotantoa. Myös joltain bändeiltä ja artisteilta on muutamia biisejä josta tykkään esim. Antti Tuiskun Marraskuu ja Levoton.
Jos joku genre pitäisi valita, sellainen mitä kuuntelen eniten on luultavasti joku metallin ja rockin välimuoto. :)
Hip hoppia ja räppiä en ymmärrä ja sitä en kuuntele jos on mahdollisuus musiikkia vaihtaa. Mutta kyllä minä sitä kuitenkin pystyn kuuntelemaan ja minulla on paljon hip hopin ja räpn ystäviä joten sitä kautta tulee sitä musiikki lajia kuultua.
Minulle on aivan sama mitä muut kuuntelee. Musiikkimaku on jokaisella eri tai no melkein jokaisella, mutta kun alkaa ajattelemaan niin eihän sillä ole loppujen lopuiksi mitään väliä minkä laista musiikkia toinen ihminen kuuntelee. Ja olisihan se ihan järjetöntä ajatella, että jokainen tällä planeetalla pitäisi samanlaisesta musiikista, kun meitä on muutenkin niin moneen junaan.

EmmaLÖÖV

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #170 : Tammikuu 31, 2008, 17:15:13 »
Musiikkimakuni on laaja. Melkeenpä kaikki kelpaavat, mutta suosikkini ovat ehdottomasti Anna, joka iski mun sydämeen jo Idolsin aikaan ihanalla lauluäänellä ja hauskuudesta ja kauneudesta ja kaikesta. :) Kuuntelen myös aika paljon High School Musicalin kappaleita, koska ne ovat niin ihanan pirteitä ja hauskoja, mutta rauhalliset kappaleet taas rauhoittavat. Antti Tuiskullakin on paljon ihania biisejä, en osaa perustella oikein hyvin, mutta tykkään Antin lauluäänestä ja biisien tyylistä. Suomiräppiä en kuuntele kauheasti, se Suomen kieli ei oiken iske niissä, mutta jotkut, esim.Elastisen biisit ovat ihan mukavan siedettäviä. Hevissä ei iske, jos biisissä vain karjutaan, mutta niissäkin kyllä jotkut ovat ihan hyviä.

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #171 : Tammikuu 31, 2008, 20:03:08 »
Laaja se on minullakin. Musiikkimaku siis. Pienestä, mutta sitäkin kattavammasta levyhyllystäni löytyy melkeinpä kaikkea mahdollista, Spice Girlsistä Tehosekoittimen, Eminemin ja Dingon kautta Aivolävistykseen.

Eli. Aloitetaan nyt siitä, mitä en mieluiten kuuntele. "Örinämusiikki". Sellainen, jossa kaikki soittimet raiskataan tasapuolisesti ja päälle karjutaan jotain hyvin, hyvin epäselvää. Okei, joitakin se miellyttää, mutta minä en kuulu siihen joukkoon. Mielestäni musiikissa pitää olla jotain ... sanoisinko järkeä, ennen kuin sitä voi sanoa musiikiksi.
Ainut vähänkään tuohon kastiin kuuluva bändi, jota siedän, on se Aivolävistys. Sekin punkhenkisten, oikeaa asennetta sisältävien lyriikoiden vuoksi. Mainintana vaikkapa 'Sakset esiin'.

Ja suunnilleen kaikki muu sitten meneekin.
Nyt seuraa elämäntarinani; kasvoin popin parissa. Ihan pikkutyttönä Spice Girls oli kova juttu, ja se on yhä niin nostalginen bändi, että sen levyt on pakko säilyttää hyllyssä. Sitten se vaihtui Nylon Beatiin, jota fanitin ehdottomasti enemmän kuin mitään muuta. Seuraavana vuorossa oli PMMP, eli keveys alkoi jo hiipua.
Oikeastaan vasta yläasteen alulla taisin vaihtaa makuni jo vähän rokimmaksi. Siihen saakka en ollut sietänyt vähäistäkään mättöä.

Nykyään sitten menee kaikenlainen musiikki. Maku vaihtelee yhtä usein kuin fiilis (lue: hyvin usein). Glam rockiin olen The Arkin kautta rakastunut syvästi. Haluaisin kuunnella sitä vähän enemmänkin, mutta bändit ovat vähän hakusessa.
( Saa suositella glambändejä! Vaikka yksärillä, jos ei topicissa. Ilahtuisin kovin! n__n )

Sen verran taidan poiketa suurimmasta osasta näistä "kaikki menee" -tyypeistä, että minä pidän myös hiphopista. Itse asiassa pidän hyvin paljon.

ChiisaiHana

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #172 : Helmikuu 01, 2008, 10:44:19 »
Oikeastaan olen aikalailla kaikkiruokainen, mutta yleensä korvani ja mieleni ja kaikki rakastaa Japanilaista poppia.

Aloiten sen kuuntelemista, kun olin vain läpen kyllästynyt amerikkalaiseen poppiin. Minusta (ainakin silloin tuntui, tuntuu vähän vieläkin), että he kaikki kuuluvat samaan massaan eikä kukaan oikein erottunut joukosta. Tämä oli vuonna 2005. Samana vuonna, en muista enää miten, mutta löysin Ayumi Hamasakin biisin HEAVEN ja siitä se sitten alkoi. Ostin hänen silloin uusimman levyn (miss)understood ja nyt omistan 5 Ayumin CDtä.
 Sitten tuli sekin päivä, kuin kyllästyin Ayuun. Silloin aloin kuuntelemaan Utada Hikarua, Ai Otsukaa ja Hitmoi Yaidaa.

Pidän erityisesti Ayun tavasta kirjoittaa ja säveltää, minusta japanilaiset artistit osaavat asiansa paremmin kuin amerikkalaiset, mutta tämä on minun mielipiteeni.

Glance

  • Ankeuttaja
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #173 : Helmikuu 13, 2008, 22:03:42 »
Kaikista mahdollisista artisteista lähimpänä sydäntä on Backstreet Boys. Sitä olen tässä muutamia vuosia kuunnellut ja ehdottomasti minusta "pop-genren" parhaimmistoa. Minusta BSB erottuu muista artisteista jäsenten todellisen lahjakkuuden ja karisman vuoksi ja biisien sanoissa on todellakin tunnetta mukana.

Musamakuni koostuu tosiaan lähinnä popista ja (pehmeästä) rockista. Bryan Adams ja Bon Jovi on nyt ainakin etunenässä. Toki siinä on liuta muitakin artisteja, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen.
Hevi ja muu raskaampi musiikki ei iske noin yleensä, mutta toki poikkeuksiakin on.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Musiikkimaku?
« Vastaus #174 : Helmikuu 16, 2008, 14:06:33 »
Tällä hetkellä punk on suursuosiossani. Ja sillä en nyt tarkoita nykypunkkia tai My Chemical Romancea jne. Nimittäin kuuntelen suurimmaksi osaksi 70-luvun ja 80-luvun punkkia. Sex Pistols on nyt ykkönen, mutta se riippuu täysin päivästä, mikä tuntuu hyvältä. Myöskin rock suurimmassa osassa uppoaa minuun. En kuitenkaan ole aivan kaikkiruokainen musiikin suhteen. Itseasiassa olin aikas ronkeli ennen, mutta nyt pikkuhiljaa olen opettanut itseäni sietämään vähän enemmän kaikenlaista. Minulla on sellaisia aikakausia, että nyt tekee mieli kuunnella kantria ja nyt rockia jne. Kaikista vähiten kuitenkin kuuntelen rappia ja myöskään pop ei juurikaan kolahda. Tietenkin niitä harvoja poikkeuksia on olemassa.   
Oikeastaan kuuntelen aikalailla kaikkea musiikkia. Ei taida olla sellaista genreä, josta ei yhtään diggailtavaa biisiä löytyisi.
Radiota kuuntelen silti hyvin vähän, sillä niiden sisältö on useimmiten melko rajoittunutta ja asun muutenkin sellaisessa paikassa, että tänne kuuluvat kanavatkin ovat harvassa. Yleensä radioni taajuus on 95.7 tai sitten kuuntelen radio Rockia, mutta yleisimmin stereoissa pauhaa jokin levy omasta tai sitten iskän hyllystä.

Sen olen huomannut, että naisten musiikkia en hirveästi kuuntele. Jokin siinä vaan on, että ei kiehdo. ( Ei kuitenkaan se, että kuuntelisin vain hyvännäköisten musaa, kuten osa tutuistani. Ehei, katsokaa vaikka Johnny Rottenin kuvaa, siitä on komeus kaukana)
Kummallista on myöskin se, että iskelmän fanitukseni on yhtä bändiä lukuunottamatta hyvin vähäistä ja silti käyn ahkerasti tanssiharjoituksissani ilman, että kukaan minua sinne pakottaa. Tiedän olevani hieman outo.

Äidin suosikkiartisteja ja bändejä inhoan, mutta iskän musamaku on melko lähellä omaani, jos J.Karjalaista tai Kolmatta naista ei lasketa. ( kaikella kunnioituksella, kyllä niilläkin jostain muualta fanittajia löytyy)

Kyllä melkein kaikki humpat ja polkat radiostakin sietää, mutta yksi kanava saa minut näkemään punaista: Groove FM. Sitä musiikkia ei voi ymmärtää. Jazz, Blues ja Reggae eivät kuulu kuuntelulistalleni.

Kaikesta arvostelustani huolimatta levyhyllyni sisältää lähes kaikkea jokaisesta Britney Spearsin levystä the Hivesiin ja jotain siltä väliltä.
Jopa muuutama klassinen levy on jotenkin onnistunut sinne kulkeutumaan. 
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.