Kirjoittaja Aihe: (Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot  (Luettu 17098 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

wiu

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #50 : Marraskuu 07, 2004, 23:59:08 »
Tätä ei nyt varmaan pakolta luokitella mielikuvitusystäväksi pienenä, enkä minä edes ajatellut tätä pienenä, mutta pienempänä kuitenkin.
No, ajattelin aina automatkoilla, että ikkunan vieressä hyppii sininen koira, jolla on joku punainen liina kaulansa ympärille kiedottuna. Se hyppi samaan tahtiin kuin auto, ja jäi joskus nuolemaan tassujaan jälkeenpäin. Sitten minä ikäänkuin "vihelsin" sille, että se tulisi, ja niin se sitten taas lähti iloisena automme perään juoksemaan siihen sivulle. Eihän sitä tietenkään kokoajan jaksanut, mutta mielestäni se oli silloin eri hauskaa. ^^

dracolainen

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #51 : Joulukuu 13, 2004, 16:37:42 »
(Anteeksi että floodaan, mutta viime viestistä on hurjan kauan)

Lueskelin tässä ja mietin että olisi aika hurjaa jos vieläkin näkisin ja tuntisin mielikuvitusystävien läsnäolon. Tajusin hämmentyneenä että niinhän minä tunnen.

Minä puhun ihmisille. Ihan vain puhun. En ensin tajunnut että siinä olisi mitään hassua, mutta sitten taisi The Wah jonkun metroreissun jälkeen kysyä hiljaa, jotenkin hartaana: "Kenelle sä tuolla puhuit?"

"Sille mustatukkaiselle pojalle", minä vastasin. Mietin hetken ja tajusin, ettei siellä ketään ollut. Ihan yksin olin mutissut.

Muutenkin sattunut tuollaista. Juttelen itsekseni johonkin tarinaan uppoutuen ja luulen, eikä kun tiedän hetken sen olevan totta.

Ei minua niin pelota. He tulevat ja menevät, minä tapaan heitä, tiedän että muut tapaavat heitä. Kuulostaa ihan siltä kun puhuisin jostain todella yliluonnollisesta, mutta kyllä minä haen takaa tällaista ylivilkasta mielikuvitusta ja sielunelämää.

Ainakin on ystäviä. Rakastan teitä hei, rakkaat haamuöttiäiseni.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #52 : Joulukuu 13, 2004, 19:42:07 »
Minä soittelin puhelimella Alla-Likille. En tosin muista tästä Alla-Likistä muuta kuin nimen, mutta sille kuitenkin soittelin toisinaan. :D Olin tuolloin ehkä jotain kolme vuotias. Alla-likki oli muistaakseni näkymätön, enkä koskaan leikkinyt hänen kanssaan, puhuin vain puhelimessa.

Vähän vanhempana kuvittelin itselleni oman mielikuvitusystävän nimeltä Hoivakäsi (älkää kysykö, miksi moinen nimi...). Hoivakäsi (myöhemmin tosin aloin leikkiä, että itse olin tämä Hoivakäsi) osasi puhua eläimille, ja ymmärsi niitä. Kaikki ihmiset ja muut pitivät Hoivakädestä ja hän oli kaikinpuolin hyvä ja loistava joka asiassa. Siis kaikkea, mitä olisin itse halunnut olla joskus 5-8 vuotiaana. :)

muoks. Puhun myös itselleni esim kaupassa, jos olen tohkeissani jostain. Välillä huomaan ihmisten katsovan ja ymmärrän mutisseeni liian kovaa; "Missähän täällä on niitä tölkkipersikoita, kylläpä ihmiset on typeriä kun asettuu tielle kärryjen kanssa noin.." Toisinaan käyn taistoa itseni kanssa siitä, ostanko suklaata vai en; vasen aivonpuolisko sanoo ei ja oikea kyllä. Tahtojen taistoa yhdellä ihmisellä... Olenko normaali? :D
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

dimou

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #53 : Joulukuu 13, 2004, 19:57:38 »
Decamerone, aivan normaali olet, jos minuakin voi kutsua normaaliksi :) Minäkin teen tuollaista paljon. Eikä pelkästään kaupassa vaan ihan joka paikassa. Jos joku vaikka kaahaa ohitseni tuhatta ja sataa niin puhelen itsekseni: "No saisi tuokin hiljentää vähän vauhtia, minähän meinasin melkein lentää ojaan!"

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #54 : Joulukuu 17, 2004, 17:06:42 »
Minulla ja parhaalla kaverillani oli yhdessä vaiheessa mielikuvituskavereita. Ne olivat poikia, joiden nimet olivat Repe ja Tommi. Repe tulee Nummelan ponitalli - sarjasta, jota (etenkin) minä luin ahkerasti siihen aikaan. Tommi nyt vain tuli jostakin, pidin siitä nimestä ja oikeastaan se on vieläkin tosi kiva nimi pojalle. Tommi oli siis tavallaan minun poikaystäväni ja Repe kaverini ^^

En muista minkä ikäisiä olimme, kun keksimme heidät, mutta puhuimme heistä jo ala-asteella - kuudennen luokan alussa tai jotain. Muistan, kun joskus olimme jossakin luokassa ja katsoimme ulos ikkunasta ja sanoimme, että "Tuolla menee Repe ja Tommi!" Sitten joku tuli katsomaan, että keitä ne on ja me voivoteltiin, että ne meni jo kulman taakse ;) Me oltiin molemmat kaverini kanssa kovia kirjottamaan tarinoita jo tuohon aikaan ja istuttiin pitkät illat jomman kumman luona kirjottelemassa. Se oli oikeasti ihanaa, harmi, että se unohtui yläasteen aikana :/

En muista paljoakaan muuta Repestä ja Tommista. Kehittelimme heitä aina tilaisuuden tullen, kerroimme heistä lisää ja sitä rataa. He vain olivat. Joskus muka olimme olleet jomman kumman kanssa jossain ja sepitettiin toiselle kaikkea, mitä oltiin sen kanssa tehty. Se oli kaikista parasta. En muista yhtään, minkä näköiseksi heidät kuvittelimme, mutta he olivat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä :) Harvoin juttelin heille yksin ja kun tiemme kaverini kanssa erosivat, Repe ja Tommikin unohtuivat.

tiikeli

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #55 : Joulukuu 17, 2004, 17:27:49 »
Voi, onhan niitä ollut.
Lähinnä kuin oli pokémon villitys, mielikuvistuskavereina oli kaikki mahdolliset pokémonit. Niitten kanssa tuli sitten aina telmittyä ;)
Oli myös mielikuvitushevosia, joilla ratsastelin aina kaikkialla. Oli näkymättömät tallit ja aitaukset.

oli se hupia :)

Geisharo

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #56 : Joulukuu 17, 2004, 20:29:28 »
Mulla oli joskus 7, 8, 9-vuotiaana mun kaverin kanssa omat mielikuvituskamut. Sen mun kaverin mielikuvituskaverin nimi oli Kekepepe, ja mun oli Kofiannak(mistä hitosta tommonen nimi on tullut?).

Niitten kanssa me aina leikittiin, ja pakko myöntää, että vähänkin aikaa sitten me vielä moikattiin niitä, kun "nähtiin". Kattokaas ne oli molemmat Portugalissa. Ne oli justiinsa tullut sieltä takaisin Jyväskylään jne.

Sitten välillä ne oli laskettelemassa Lapissa ja kaikkea mahdollista.
Me ei edes päätetty mitä sukupuolta ne oli, me vaan leikittiin niitten kanssa. Tosin ei noin pienenä vielä välitä siitä, mikä sukupuoli leikkikaverilla on. :)

^_^ Sanokaa terkkuja Kofille jos näätte! (se on nyt Roomassa!)

J.K. Se oli kyllä ihanaa. :) Ja kyllä me vieläkin joskus mun ystin kanssa touhutaan Kekepepen ja Kofiannakin kanssa. :)

/MUOKS/ Hei! Mähän ihan unohdin kertoa neljännen ja kolmannenluokan jutuista! Me olimme kuin salapoliiseja. Teimme havantoja kummituksista ja liitimme joka ainoan omituisen asian kummituksiimme! Ne olivat ilkeitä ja pelottavia olioita, joita tutkimme. Ne tekivät pahaa kaikille, ja halusivat koulun hallintaansa. :) Se oli hauskaa.

Anonymous

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #57 : Tammikuu 15, 2005, 23:21:41 »
Minulla on ollut mielikuvitushevosia - ja niille tietysti hoitajia - sangen pitkään. Yhäkin juttelen näiden mielikuvitushoitajien ja omistajien kanssa esim. ulkona kävelyllä tai omassa huoneessa kun on yksinäinen olo.
Mielikuvitushevosilla ratsastan yhtälailla aina kun kävelen bussipysäkille, kouluun, kauppaan, minne sitten menenkin ^^

Ja kavereillakin on. Olemme yhdessä ne keksineet :)

Poissa Sindarwe

  • Trapetsitaiteilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Skitsofreeninen Kumiankka
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #58 : Tammikuu 20, 2005, 17:10:16 »
mielikuvitusolentoja on ollut vain yksi. Keksin sen joskus 6-vuotiaana. Mielikuvitusolennon nimi oli Emilia. (kolmas nimeni.) Ja se tuli aina luokseni Lentävällä Lehmällä. "Leikin" Emilian kanssa siihen asti n. 10 vuoatiaaksi asti. Jolloin Lentävä Lehmä (jonka nimi oli kaarina..) joutui eläkkeelle ja Lentävä Hevonen tuli paikan päälle. noh lopulta taisin kyllästyä Emiliaan ja se poikkesi yhä harvemmin käymään  maailmanympäryslennoltaan..  

muistan myös että Emilia tuli aina
saunaan mukaan ja me leikittiin siellä ja kaikkialla. niin että..

 ja sitten minulla oli *miettii* ainiin. Konkku(klonkun varhainen esi-isä..). juttelin sille ja kuuntelin sen valituksia ja harjoittelin Klonkkuna oloa. se tuli vain yleensä silloin kun minulla oli tylsää tai halusin  vain olla outo... niin ja nyt Konkku on saannut nimenvaihdoksen.ja se on  Klonkku. sen on Klonkku vaikka nimi olikin Konkku (Konkku ilmestyi kun olin noin 10-11 vuotias. ) muitakin mielikuvitusötököitä varmaan oli, mutta  en muista :(
Jos vain, jos vain. Vastaa ei kuu; siihen aurinko ja mennyt heijastuu. Rohkeasti, susi, käänny, jaksa vain. Lennä, pieni lintu, taivaalle, ainoain.
Louis Sachar, Paahde

Sharida

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #59 : Tammikuu 20, 2005, 18:00:36 »
Minä pidän mielikuvitus ystävää silloin tällöin. Vähän samallalailla kuin päiväkirjaa. Joskus kun olen kipeästi avun tarpeessa esim. kokeessa mielikuvitusystäväni Pekka saapuu ja kuiskii vastauksia korvaani ^^ Luotan Pekkaan ja syytän sitten häntä myöhemmin jos jokin meni väärin. Korvaamatonta. Syyllinen on aina Pekka huonoihin numeroihini ja hyvät minä olen itse saanut aikaan, mitä nyt Pekka vähän jelppi.

No tuo Pekka on vain korvaamassa huonoa omatuntoa. On mukava että on edes joku jota syyttää jos jokin menee pilalle. "Pekka yllytti", sanoin kerran kun menin metikköön riehumaan sekä öykkäröimään ja hortoilin vasta joskus tunnin kotiin tuloajan jälkeen kotiin. Äiti oli polttaa päreet kun syytin vain itsepintaisesti Pekkaa ^^ Pekka on niin vintiö että...

Minä en erityisemmin ota Pekkaa vakavasti. En mitenkään näe sitä vieressäni tiedän vain että joku on nyt oltava ja Pekka näkymätön mies pomppaa esiin. Lapsena minulla ei ollut mielikuvituskavereita silloin en tarvinnut niitä. Nyt tarvitsen enemmän kun olen yksinäisempi ^^

Hoothoot

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #60 : Tammikuu 23, 2005, 16:42:57 »
Jos joku muistaa peikkometsä-nimisen paikan, joka oli sekä Järvenpäässä että Jämsässä, niin tietää mistä puhun. Kolme vuotiaana minulla oli saunassa hihnu, hahnu ja sumppi nimiset peikot. Ja että oli hauskaa.

WinterForest

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #61 : Maaliskuu 18, 2005, 20:21:48 »
Minulla oli pienenä mielikuvituspoikaystävä. Hänen nimensä oil Antti Anttila, ja hän asui vaaleanpunaisessa talossa ja hänen äitinsä oli kuollut. En oikeastaan koskaan leikkinyt hänen kanssaan, juttelin vain mielessäni tai keksin hänelle elämäntarinaa.

Silver Flake

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #62 : Maaliskuu 18, 2005, 22:08:59 »
*nauraa* Minulla oli todella läheisiä mielikuvitusystäviä kun olin pieni.
Läheisimmät olivat nimeltään Pilli ja Kokko. Kumpikin oli jollain lailla kuin minä. Kokko oli pahempi puoleni, ja välillä hän olikin tosi kamala. Pilli taas oli se kiltti enkeli, joka edusti kiltimpää puoltani.

En muista minkä ikäisenä he muuttivat mieleeni asumaan. Varmaan joskus neljän ikäisenä, ja asuivat siellä kuusivuotiaaksi saakka. Mielikuvitusystävistä voi löytää jotain mitä etsii, ne voivat suojella joltakin, ja ne voivat saada sinut uskomaan, että jokin on toisin.

Kerran, kun olimme lähdössä autolla jonnekin, minä huomasin kauhukseni, että Pillillä ei ollut turvavyötä. Emme tietenkään voineet lähteä minnekään, kunnes pappani "otti" Pillin syliinsä, ja laittoi turvavyön.

Vanhempana kun ajattelen, ne mielikuvitusystävät olivat minulle joskus aitoja ystäviä läheisempiä. Hehän asuivat minun mielessäni, ja olivat minun mielikuvitustani, vaikka en sitä sillä lailla silloin ajatellutkaan.

Nykyään minä saatan puhua jollekin hahmolle, jota ei oikeastaan ole olemassakaan, mutten siltikään sano häntä mielikuvitusystävästäni. Voin kertoa hänelle ongelmistani, huolistani, peloistani, unelmistani, ja tiedän ettei kukaan levitä niitä eteenpäin.

Mielikuvitusystävät ovat monelle lapsille tärkeitä.

Smutrus

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #63 : Maaliskuu 20, 2005, 12:49:03 »
Ollessani ihan tosi pieni, mulla oli ainakin yksi mielikuvitusystävä. Sen nimi oli Anna, ja sillä oli lentokone, tenniskenttä ja uima-allas katolla - muunmuassa. Se oli mulla vaikka kuinka kauan. Itse asiassa en koskaan varsinaisesti puhunut sen kanssa, mikä oli tosi outoa, mutta tykkäsin kertoa siitä kaikkea kaikille.  Äidilläni oli eräänlainen mielikuvitusolento, se oli jokin saniaiskeiju/tonttu. Äiti oli nähnyt ihan pienienä metsässä saniaisen ja oli ihan ihan varma, että se oli tonttu tai keiju. Mut sitten tuli paha isoveli, joka sanoi, ettei sellasia ole olemassa. Pyh, kaiken maailman pelotteluja. xD

FlameDryad

  • Ankeuttaja
mielikuvitusystävät
« Vastaus #64 : Maaliskuu 22, 2005, 20:47:13 »
Minulla ei ns. tavallisia mielikuvitusystäviä ole ollut, mutta pienenä olin aivan tajuton turtles-fani (teini mutantti ninja kilpikonna) ja leikin aina heidän kanssaan. Jossain vaiheessa väsäsin jopa paperista aidonkokoiset (=itseni kokoiset) turtlesit, jotka teippasin vaatehuoneen seinään.
Äiti varmasti sai kohtauksen kun seuraavan kerran avasi vaatehuoneen oven ja siellä möllötti pieniä vihreitä miehiä :)) Tein myös paperista pizzoja joita söin(!), ja pahvilaatikosta viemärin jossa asuimme viisistään.

Tämä leikkini jatkui aika pitkään pääni sisällä, ja vaikken puhunutkaan ääneen näille mielikuvituskavereilleni, saatoin kuitenkin juoksennella heidän kanssaan pitkin metsiä pitkiäkin aikoja. Se oli mukavaa, harmi että olen nykyään liian vanha tapaamaan turtleseja... vai olenko sittenkään...? ;)

Cranberry

  • Ankeuttaja
Juups!
« Vastaus #65 : Maaliskuu 22, 2005, 20:53:52 »
Ihanaa, että tästäkin on tehty topic! Minun mielikuvitusystäväni nimi oli Lehtimies Koppa! Se tarkoittilähinnä sitä, että se jakelee lehtiä ja sillä on sellainen tummanruskeasta puusta tehty kori, missä se niitä jaettavia lehtiä pitää. Sen kuvittelin myös sellaisekti samanpituiseksi, kuin minä ja pörröpäiseksi. Sitten isosiskoni oli ommellut itse jotkut nuket joiden nimet olivat: Ninni ja Nönnö. Se aina piilotteli niitä kesällä meidän metsään. (Asuin 8-vuotiaaksi saakka metsässä, viisi kilsaa kaupungille ja tosi iso metsätontti.)
Minä sitten löysin niitä aina välillä ja sitten kun niitä ei näkynyt missään, niin kuvittelin nekin mielikuvitusystävikseni. Niillä oli oma kotikin eräässä kivenkolossa... Minulla tietenkin senkin takia oli mielikuvitusystäviä, koska asuin metsässä ilman samaa ikäluokkaa olevia kavereita.

Rosie

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #66 : Maaliskuu 22, 2005, 21:37:53 »
Minullakin olli mielikuvitus ystävä. Tai on se ehkä edelleenkin olemassa, en vain ole nähnyt Napinaa pitkään aikaan.

Napina on pieni hamsteri. Sellainen vitivalkoinen jolla on siniset silmät. Olin pienenä aina halunnut hamsteria ja kun en saanut sitä, hankin itselleni Napinan.
Napina oli ystäväni silloinkin kun minua kiusattiin koulussa ala-asteella ja se nukkui aina hiusteni seassa ja kulki reppuni etu/sivutaskussa minne vain meninkin.

Nyt tuli ikävä Napinaa <3

Faidra

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #67 : Maaliskuu 25, 2005, 12:15:44 »
Voi minulla on ollut todella monia mielikuvitusystäviä. Tämä ei johdu siitä etteikö minulla olisi ns. "oikeita" ystäviä, en vain pidä yksin olemisesta. Esimerkiksi koulusta kotiin kävellessäni kuvittelen aina viereeni jonkun tuttavan kävelemään ja mielessäni juttelen hänelle. Keksin myös aina kaikkea dramaattista tapahtuvan minulle/ystävilleni, esim. olen kuvitelmissani muuttunut sokeaksi,mykäksi ja vammautunut kokovartalolta. Olen myös "kuollut" monta kertaa kuvitelmissani. hmm sairastako?

Ihan pienenä minulla oli kuitenkin ns. "oikea" mielikuvitusystävä Antti. Antti oli minun vauva vaikka hän olikin samanikäinen kanssani (?!). Antti asui sohvan takana. Leikin usein Antin kanssa ja eräänä päivänä kerroin äidille ikäänkuin salaisuutena Antista. Noo äiti sitten kertoi siitä isälleni ja siskolleni, mikä loukkasi minua syvästi. Siskoni kiusasi minua Antista ja sitten yhtenä päivänä käskin Antin lähteä. Kadun sitä vieläkin, Antti oli todella mukava poika ja olisi varmasti osannut auttaa minua elämäni miesongelmissa.
Siinä tarha iässä "ihastuin" yhteen tarhan poikaan ja kuvittelin että hän oli lukinnut minut huoneeseeni ettei kukaan muu voisi rakastaa minua kuin hän (!!??). Muistan nuo leikit selvästi ja vielä huvittavampaa tuossa on se, että tuo sama poika on nykyään meidän koulussa ja joka kerta kuin näen hänet, nuo leikit muistuvat mieleeni.
Nyt vanhempana minulla on ollut esim. mielikuvitus rokkibändi ja olen kuuluisa ja kaikkien ihannoima kitaristi.
oivoi.

Koivunlapsi

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #68 : Maaliskuu 26, 2005, 15:52:13 »
Ei minulla kai ole koskaan varsinaista mielikuvitusystävää ollut, mutta pelkäsin hirveästi siskoni muotokuvaa (taimikäsnyon iso valokuva kehyksissä). Niinkuin se olisi tuijottanut minua ilkeillä silmillään. Luulin, että se tulee kehyksistä ja jahtaa minua jos käännän sille selkäni, joten juoksin aina portaita alakertaan niin lujaa kuin pääsin.

Kyllähän meillä kuitenkin taisi olla kummitus, jonka nimeä en enää pysty muistamaan. Se asui rekkitangossa. Äiti laittoi sille ikkunan tarroista. En vain muista keksinkö minä, vai siskoni, tai veljeni tuon kummituksen.

Ai, olihan minulla vielä rakas nalleni, oma Mustasilmäni (kyllä, se oli, tai on edelleenkin sen nimi). Muistan kun kerran itkin yöllä, koska ilmeisesti tajusin ettei nalleni olekkaan elävä, tai jotain. Hee, ja jossain vaiheessa kuvittelin, miten kissamme puhuivat toisilleen! Mutta ei minulla ketään ollut, jonka kanssa olisin kuljeskellut ja puhunut henkeviä. Toisinaan, vielä nykyäänkin, kaipaisin jotain sellaista seuraa, joka uskaltautuisi pinnemmalle mielikuvitukseni synkistä syövereistä, kun ei noista "oikeista" kavereista niin paljon iloa ole..

Poissa Scabbers

  • Vuotislainen
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #69 : Maaliskuu 27, 2005, 16:50:18 »
Kuvittelin pienenä, että susikoira-pehmoleluni oli elävä. Se oli minulle silloin kovin rakas. Raahasin sitä pitkin katuja narun päässä ja katsoin sen kanssa kaikenmaailman Hopeanuoli-videoita. Yritin jopa ruokkia sitä, mutta siitä se meni vain likaiseksi ;D Voi sitä kauhun päivää, kun äiti tuli sanomaan minulle, kun etsin koissuani, että se oli juuri pesukoneessa. Huusin ja kiljuin aivan hirveästi. Sinä päivänä sain sitten kuulla, että se ei elä. ;)
Muuten ei ole ollut minkään laista mielikuvitusystävää, joskus kyllä olen pelleillyt, että mulla olisi ollut mukana joku näkymätön ja mykkä kaveri, mutta se oli vain huijausta kavereilleni joskus pienenä.
Koska tunteet menevät järjen ohi?

Pörriäinen

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #70 : Maaliskuu 27, 2005, 18:53:07 »
Ai että onko ollut mielikuvitusystävää?
Ensimmäinen sellainen, jos nyt oikein muistan niin taisi tulla mukaan kuvioihin ollessani 3.Se oli kuulemma isäni tapainen,"palvoin" tuolloin isääni suuresti (: ja taidan edelleenkin olla isin tyttö*wirn*
Sitten se vain katosi, seuraava "ystäväni" oli orava jolle kävin aamuisin ja iltaisin viemässä ruokaa..
Viihdyin kyllä oikeidenkin kavereitten seurassa, joita oli runsaasti varsinkin poikia, mutta minusta mielikuvistusystäviä pitäisi olla jokaisella lapsella se parantaa vain mielikuvitusta ja sitä tarvitaan (:
Viimeisin "ystävä"minulta jäi pois mennessäni esikouluun, tunsin itseni tuolloin jotenkin niin isoksi tytöksi ja pienet tytöt piti mielikuvitusystäviä..Nyt olen havainnut sellaisen seikan että pikkusiskollani ei ollut kuviteltuja ystäviä lainkaan vaikka muuten koittaakin olla samankaltainen kuin minä, jota ihmettelen..taisin olla meidän perheestä ainut joka omisti mielikuvitusystävän (:

nuppineula

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #71 : Maaliskuu 31, 2005, 21:30:50 »
Minä kirjottelin pikkutyttönä ketuille kirjeitä. Noin kolme-viisi vuotiaana.
Kuvittelin nämä ketut seisomaan kahdella jalalla ,olemaan aikuisten pituisia ja puhumaan suomea. Mummoni jaksaa vieläkin muistella asiaa. Sitten kuvittelin myös,e ttä lomamökkimme ympärillä hiipi hattivatteja.
Nyt kuvittelen pimeässä väijyvien mörköjen murinaa, enkä uskalla mennä pimeisiin paikkoihin (ulos).
Kaikki näköjään liittyy mökkiimme.

halis

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #72 : Huhtikuu 18, 2005, 11:00:16 »
Minulla oli tapana kuvitella että meidän talon lähellä olevassa männyssä asuu tikka. En koskaan varsinaisesti nähnyt sitä :D Mutta oli se vain aika hemmetin iso tikaksi. En muista oliko tällä mielikuvitus tikalla nimeä, ei tainnut olla.

Romulus

  • Ankeuttaja
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #73 : Toukokuu 31, 2005, 15:21:18 »
Joskus pienenä minulla on ollut 101 dalmatialaista. Äitini joutui aina pitämään kaikkia ovia auki, jotta koirat pääsisivät sisään. Äitini onneksi, osasin silloin laskea vasta kahteenkymmeneen, joten 101 tuli melko nopeasti. Kuvitelkaa miltää näyttää, kun aikuinen nainen pitää kerrostalon hissin ovea auki ja lapsi laskee vieressä; ...seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä, SATAYKSI!
Autoon ne eivät ikinä mahtuneet, mutta ne juoksivat aina sen vierellä, kun jonnekin matkustimme. Tietysti ojan pohjalla, etteivät olisi jääneet auton alle.

Ja sitten minulla on ollut Liisa-kummitus. Hän on luultavasti tullut siitä, kun pienenä minä pelkäsin kaikkia mörköjä. Äiti aina vain sanoi, että jos joku joskus tulee, niin keitetään sille kahvit. Oloni helpotti huomattavasti^^. Joskus kai joku tuli ja kavereita oltiin, totta kai. Kuinka moni perhe olisi tarjonnut kummitukselle kahvit? Liisa vieraili meillä aika usein, leikki minun kanssa ja muuta. Joskus sille syntyi poika-vauva, kummitus hänkin. En tosin muista enää nimeä. Tämän jälkeen aloin kasvaa Liisasta pois; hän oli tehtävänsä minun kehityksessäni saanut tehtyä.

Poissa franzi

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
(Lapsuusaikaiset) mielikuvitusolennot
« Vastaus #74 : Toukokuu 31, 2005, 20:27:16 »
Minulla ei ole ollut yhtä varsinaista mielikuvitusystävää, sillä vaihtelin niitä kokoajan. Silloin kun olin ala-asteella, eka-kolmosluokilla, pääsin aikaisin koulusta ja ketään ei ollut kotona. Minua pelotti olla kotona yksin (pelkäsin murhaajia sun muita rikollisia), joten minä aloin leikkimään jotain. Höpötin ääneen ja selitin jotain tarinaa ja minulla oli leikkikavereina milloin minkäkinnimisiä ja minkäkinlaisia mielikuvituskavereita. Viikon ajan saatoin leikkiä samaa tarinaa, kunnes sitten keksin uuden juonen ja uuden mielikuvituskaverin. Sillä tavalla aika kului nopeaa enkä nähnyt ainuttakaan murtovarasta saati murhaajaa ^_^

Nykyään minulla on ihan huumoripohjalla keksitty - ehm -"mielikuvitusystävä". Tiedän, että sitä ei oikeasti ole todellakaan olemassa, mutta joskus mesessä juttelen kaverini kanssa sillä lailla, että hänen lehtitoimittajansa (hänen "mielikuvitusystävänsä") juttelee minun kuuluisalle laulajaystävälleni. Niillä on jopa omat sähköpostiosoitteet ^_^ Tosin en tiedä, voiko heitä kutsua mielikuvitusystäviksi, kun tiedän täysin, että niitä ei ole olemassa. Joskus tosin ajattelen ihan kuin he olisivat osa minun normaalia arkeani.