Kirjoittaja Aihe: Klassinen musiikki yleensä.  (Luettu 12752 kertaa)

0 vuotislaista ja 2 Ankeuttajaa kyttää tätä aihetta.

Poissa Wood Nymph

  • Renegade
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Luksusloimu!
    • something worth fighting for ~ Tumblr
  • Pottermore: ScarletSun17528
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #75 : Huhtikuu 08, 2012, 20:28:42 »
Viulistina klassinen musiikki on kyllä lähellä sydäntä kunnon nykykansanmusiikin rinnalla. Enemmän tulee soitettua Haydnia, Mozartia, Bachia, Sibeliusta yms. Yksi mun lempisäveltäjistäni on kuitenkin Debussy, jonka pianomusiikki on tosi lumoavaa. Niihin säveliin voi vaan hukkua. Musiikkitiedon tunnilla kuunneltiin Clair de Lunea joskus vuosi sitten ja sitä kautta tutustuin Debussyyn tarkemmin. En vaan osaa kuvailla miten ihanaa hänen musiikki on.

Omaa kokemuta klassisesta musiikista on paljon ton soittamisen myötä ja tän hetken lempikappale on ehdottomasti teos, jonka on säveltänyt suomalainen Einojuhani Rautavaara. Teos on linnuille ja sinfoniaorkesterille sävelletty Cantus Arcticus. Mä sain mahdollisuuden soittaa sitä viime kuussa kun meille oli järjestetty aivan mahtava sinfisperiodi ja ohjelmistossa oli tämä ja Sibeliuksen Karelia-sarja.
No kuitenkin tämä Cantus Arcticus vaikutti muhun ehkä eniten kuin mikään muu sinfoniaorkesteri-kappale. Stemmat kuulosti yksin harjoteltaessa aivan kamalalta ja loppukokonaisuus oli hirvittävän maagisen outo, mutta se siitä sitten varmaan tekikin niin ainutlaatusen kauniin. Jos vaan teillä klassisen musiikin ystävillä on aikaa niin suosittelen lämpimästi että edes hieman kuuntelette tästä. Toki se on okei jos ette tykkää, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen se kuulostaa tosi lumoavalta! soittokokemus oli huikee ja tulee varmasti aina olemaan yksi mun ikisuosikeista.
http://www.youtube.com/watch?v=WS9bOm3XHLE

Tässä lähiaikoina oon myös rakastunut yhteen pianokappaleeseen, jonka bongasin yhdestä joukkuevoimisteluohjelmasta ja jäin aivan koukkuun. Soitatin tätä vain tauotta uudestaan ja uudestaan. Ei tässä kappaleessa ole mitään kovin erikoista, mutta sen tunnelma vaan saa valtaan. Mulla ainakin tuli kyyneleet silmiin.
La Valse D'Amelie
http://www.youtube.com/watch?v=rdSKbILsezY

Mun mietteitä klassisesta musiikista ei voi saada yhteen tälläseen viestiin eikä kukaan varmaan jaksaisi sitä lukea joten lopetan nyt hyvän sään aikana :D

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2012, 18:33:31 kirjoittanut Wood Nymph »
Well then, I think the answer is that a circle has no beginning.
-Luna Lovegood, DH

Poissa sanpe hpf

  • Hullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Laiturilla 9 3/4 tavataan!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #76 : Huhtikuu 24, 2014, 06:25:26 »
*kuolaa*

Elämä
Mozart, Verdi
*kuolaa*
Taikahuilu ja Macbeth
*lisää kuolaa*
Saitteko selville?
Täällä ollaan.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #77 : Lokakuu 03, 2014, 21:36:33 »
Pidän klassisesta musiikista. Se on jotenkin rauhoittavaa.
Samaa mieltä, itseäni sykähdyttää Tonava kaunoinen, jotenkin niin mahtava
esitys, Tulilinnun kuuntelin eilen telkkarista, ja en voi sanoa muuta, kuin
että hieno ja upea kertakaikkiaan, pidin tosiaan kuulemastani. :)
Sibeliusta on toki tullut kuunneltua raskaammasta(?) päästä, ja sitten
olen jotenkin aina pitänyt yleensä klassisesta musiikista, rauhallista ja kaunista
kuultavaa.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #78 : Joulukuu 29, 2014, 19:06:51 »
Itse olen tutustunut klassiseen musiikkiin lähinnä erilaisten soundtrackien muodossa - TSH, Potterit, PotC, GoT... kaikkien näiden musiikkia on tullut kuunneltua ja tykkään.

Isovanhempani veivät minut kuuntelemaan Tshaikovskia (?) ollessani ehkä 12-13, ja tykkäsin kyllä. En edes kyllästynyt, vaikka ei se ensi alkuun vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta. Klassista musiikkia on ihana kuunnella maalatessa tai kirjoittaessa, silloin ei takerru laulun sanoihin, ainoastaan tunnelman jonka musiikki tuo tullessaan.
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!