Kirjoittaja Aihe: Klassinen musiikki yleensä.  (Luettu 12702 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #50 : Huhtikuu 05, 2007, 19:07:45 »
Klassinen tai taidemusiikki, ihan sama. ;)  Minä olen pitänyt klassisesta musiikista koko pienen ikäni, johtuen osittain siitä, että isälläni on aikamoinen kokoelma klassista musaa levyinä. Ja minä olen aina ollut tunteellinen ja taiteellinen ihminen ja taidemusiikki sopii minulle kuin nyrkki silmään. Soitan pianoa.

Itse pidän ehkä eniten impressionistisista säveltäjistä (1900-luvulla vaikuttaneista) kuten Ravelista, Shostakovitshistä ja Stravinskysta. Kevätuhri on tosiaan loistava (kertoo kuulemma tytöstä, joka tanssii itsensä kuoliaaksi), lisäksi hyviä kappaleita ovat Shostakovitshin Leningrad -sinfonia (yli puoli tuntia kestävä ykkösosakin..) ja Ravelin Bolero. Impressionistinen musiikki ei ole niin - ööm - itsestäänselvää kuin vaikka esimerkiksi wieniläisklassinen. En oikein ymmärrä, miksi monet pitävät Mozartia niin suurena säveltäjänä, minun korvaani hänen teoksensa kuulostavat aika lailla samanlaisilta kaikki. (Tosin se saattaa johtua siitä, etten ole Wolfgangin musaa niin paljon kuunnellut.) Hänen duurisävelmänsä tuppaavat olemaan liian pirteitä minun makuuni, eikä molleistakaan tunnu löytyvän mitään oikeaa tunnetta jota kaipaan kaikkeen musiikkiin.

Monet romantiikankin ajan säveltäjät ovat taitavia ja jostain syystä pidän kansallisromanttisista, kuten Sibeliuksesta ja Griegistä. Peer Günt on aivan loistava kappale ja se oli myös ensimmäinen oma CD-levyni, sain sen joskus kuusivuotiaana. (Osaan kaikki melodiat suunnilleen ulkoa...) Ja isällä on sellainen huippu levy, Sibeliuksen Miniature Masterpieces. Se sisältää parikymmentä erinomaista kappaletta pianolle ja jousille. Noita kappaleita kuunnellessa voi ainakin huomata, että Sibeliuksella on hyvin omanlaisensa tyyli. Chopinin pianokappaleet ovat myöskin vertaansa vailla, soittelen yhtä tässä parasta aikaa.

Minulla on myös pari keskiaikaisen ja renessanssin musiikin levyä ja niitäkin kelpaa kuunnella ja sopivat ainakin hyvin taustamusiiksi fantasiakirjoja lukiessa.


Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #51 : Huhtikuu 06, 2007, 14:46:49 »
Minä oikeastaan tajusin klassisenkin olevan pidettävää joskus seiskalla. Saattoi johtua siitä, että vasta silloin oikeasti tykästyin pianonsoittoon ja niihin kappaleisiin joita soitin, ja sitten aloin tutustua klassiseen musiikkiin ihan yleensäkin. Edelleenkin olen aika jämähtänyt 'mainstream'-klassiseen, mutta pidän silti.

Minulle läheisimpiä tyylikausia ovat barokki ja romantiikka (sekä kansallisromantiikka, pitääkö se sitten eritellä, en tiedä ^^). Barokki on mielenkiintoista, esim. Bachia ei vain voi olla ihastelematta. Olisi hienoa osata joskus oikeasti soittaa joku fuuga, mutta sitten löytyy sellaistakin tuotantoa, jota osaan soittaa jopa nytkin. Inventio 13 <3 (olikohan se 13?)

Wieniläisklassismi ei oikein kolahda minullekaan. Rakastan Mozartin Requiemia, mutta esmes ne pianokappaleet, joita olen soittanut.. Suokaa anteeksi kärkevyyteni, mutta tekopirteää kilkuttamista. En minä ole koko tuotantoon tutustunut, joten voihan siellä olla jotain jännempääkin, mutta minustakin Mozart on ehkä karvan verran yliarvostettu. Oopperasta kun en mitään ymmärrä niin sitä puolta en kommentoimaan mene.

Romantiikka taas. Myönnän olevani edelleenkin hurjan kriittinen varsinkin sen suhteen mitä soitan itse, ja myöskin kuuntelujeni. Romantiikasta löytyy sitä minulle sopivaa paatoksellisuutta, kunhan ei menisi imelyydessä yli, ja osa alkaa sitten taas irtautua vähän liikaa siitä selkeästä duuri-molli-tonaliteetista. Sen takia en oikein ymmärrä 1900-luvun modernimpaa musiikkia. Sen siitä saa kun on jämähtänyt klassisiin harmonioihin, mutta sen musiikin pitäisi kuitenkin silti olla vähän inspiroituneempaa kuin wieniläisklassinen.

Kansallisromantiikka. Sibeliusta, ah ihanaa.

Nämä mielipiteeni ovat kyllä vahvasti värittyneet oman soittamiseni läpi, kun en kuitenkaan klassista juuri varta vasten kuuntele. Muutaman kerran olen yrittänyt vain kuunnella jotain pianokonserttoa, mutta minä en tunnu saavan niistä oikein mitään irti. Mozartin yms. soittamisen olen kokenut ikäväksi kilkutteluksi, tunteellisena tapauksena rakastan soittaa romantiikan aikaista musiikkia ja barokki on muuten vain mukavaa.
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

kath

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #52 : Huhtikuu 08, 2007, 20:57:36 »
Minä kuuntelen myös klassista musiikkia, ja myös elokuviin sävellettyjä musiikkeja. Esimerkiksi rakastan Taru Sormusten Herrojen soundtrackejä :D Klassinen musiikki on´paljon mielenkiintoisempaa ja muutenkin rock- ja popmusiikit ja muut ovat paljon yksinkertaisempia. Suosikkiani en oikeastaan osaa valita. Kuuntelen vähän kaikkien aikakausien musiikkia, mutta myös nykyajan musiikkiakin :)

Urelen

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #53 : Kesäkuu 17, 2009, 21:37:29 »
Klassinen musiikki on aivan mahtavaa. Itse olen aina pitänyt klassisesta musiikista (vaikka olenkin 14 ja yleensä tämän ikäiset eivät paljoa klassista kuuntele), kuten sanottu jo aikaisemmin, se on paljon syvällisempää kuin esim. rock ja pop. Lempisäveltäjiäni ovat ehdottomasti Rahmaninov, Sibelius, Mozart ja Thsaikovski. Kunnon into klassiseen musiikkiin iski sitten kun menin sinfoniaorkesteriin. Nyt ollaan sitten lähtemässä Saksaan soittamaan Rahmaninovia, Sibeliusta ja Mozartia. Ihanaa! Romantiikan ajan musiikki taitaa olla yksi suosikeistani. Varsinkin Tshaikovski. Aah, rakastan hänen tapaansa käyttää erilaisia kilkuttimia yms.

Kun on tässä itse säveltänyt puolet tähän astisesta elämästä, niin täytyy nostaa hattua kaikille säveltäjille, sillä säveltäessä tavallaan purkaa tunteitaan siihen sävellykseen. Nykyään kuuntelen paljon eri kappaleiden teemoja. Jokaisessa kappaleessahan tavallaan on se tietty teema, joka kummittelee sen koko kappaleen ajan. Sitten myös kun kuuntelen elokuvamusiikkia, niin kun olen pari kertaa kuunnellut kappaleen, rupean analysoimaan sitä kappaletta. Esim. Taru Sormusten Herrasta -trilogian musiikissa erottuu selvästi eri "maiden" teemat. Tästähän voisi jauhaa vaikka koko päivän. Mutta näin. 

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #54 : Kesäkuu 23, 2009, 00:44:31 »
Tuleehan tuota klassistakin kuunneltua nykyään. Joskus vielä pari vuotta sitten kuvittelin, että eihän kukaan täysijärkinen voi mitenkään kuunnella sellaista tilutusta, mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei kaikki klassinen suinkaan ole mitäänsanomatonta vingutusta. En edelleenkään (tietenkään) tykkää kaikesta klassista, mutta kyllä sitä toisinaan tulee kuunneltua. Lyhyesti sanottuna tykkään dramaattisesta ja hieman mahtipontisesta musiikista, minkä takia pidän kovasti esimerkiksi Wagnerin oopperoista.

Soitan itse pianoa, enimmäkseen klassista, joten sitä kautta klassisen musiikin maailma on tullut yhä tutummaksi. Minulla ei ole varsinaista suosikkisäveltäjää, mutta näin yleistettynä voin sanoa rakastavani elokuvamusiikkia - ja minä ainakin lasken sen kuuluvaksi taidemusiikin piiriin, enemmän se sitä on kuin rock/pop-osastoa. Esimerkiksi TSH-leffojen ja Amélien musiikit ovat ihan mahtavia.

Oopperasta tykkään nykyään kovasti, vaikka ennen inhosin sitäkin. Tietenkin olen nähnyt huonojakin oopperoita, mutta monet ovat todella hyviä. Suosikkejani ovat ainakin Tosca, Taikahuilu, La Traviata ja sitten ne jo mainitut Wagnerin oopperat (kaikkia en kyllä ikävä kyllä ole niistä nähnyt). Dramaattinen meininki vetoaa edelleen, ja toisin kuin monet poppiskappaleet, oopperat ja muukin klassinen kestävät paljon useampia kuuntelukertoja, koska ne eivät ole niin yksinkertaisia - vivahteita löytyy paljon enemmän.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #55 : Lokakuu 02, 2009, 18:29:54 »
En ole ennen erityisemmin pitänyt klassisesta musiikista, mutta olen pikkuhiljaa jotenkin ensin tottunut, nyt jo hieman pidänkin. En varsinaisesti kuuntele sitä, mutta koska harrastuksiin lukeutuu klassinen baletti ja pianonsoitto, niin kuulen sitä melko paljon. En erota aikakausia toisistaan, en tunne muita kuin nämä perussäveltäjät - Mozartin, Bachin, Haydnin ja niin edelleen.
Uudemmasta klassisesta täytyy sanoa, että useat elokuvasävellykset ovat hienoja. Lisäksi jos ottaa jopa melko raskaan bändin pianonuotit ja soittelee niitä, niin niissä on usein paljon vaikutteita klassisesta.
Yleensä kuuntelen välillä klassista löytääkseni hyviä nuotteja soitettavaksi. Minusta hyvä klassinen on sopivan mahtipontista, hienosti sovitettua ja melodista sekä selkeää.
Enemmän kuuntelen kuitenkin nykymusiikkia.
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Poissa Odotum

  • Poni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #56 : Lokakuu 31, 2009, 21:47:21 »
Itse kuuntelen tällä hetkellä klassisen elokuvamusiikin lisäksi viuluminiatyyreja / alle 10-minuuttisia viulukappaleita, ja olen ihastunut muutamaan virtuoosimaiseen kappaleeseen.

- Kreislerin Preludi ja Allegro (piano- tai orkesterisäestys)
- Sarasaten Johdanto ja Tarantella ( -||- )
- Saint-Saensin Johdanto ja Rondo Capriccio (-|| -)

Nuo löytyy spotifysta ken omistaa, suosittelen!

Lisäksi Rakastan Rachmaninovin pianokonserttoa nro 2. <3
aaaaaaaaaaaaaaa lol

Poissa narri

  • Ajassa harhaileva
  • Vuotislainen
  • Terveisiä Pangaialta
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #57 : Marraskuu 02, 2009, 11:58:11 »
Klassinen musiikki imeytyy tajuntaan miellyttävästi eri tavalla kuin tavanomainen radiotarjonta. Omasta puolestani voisin ainakin väittää näin. Siksi koneella tuleekin usein kuunneltua klassista, lähinnä elokuvamusiikkia ja Beethovenia, jolta löytyy niin rauhallista ja syvällistä kuin mahtipontista ja nopeaakin, aina tilanteeseen sopivaa. Ehkä klassista musiikkia varten on vain viritettävä mielensä aivan eri taajuudelle voidakseen olla sille vastaanottavainen ja pysäyttääkseen itsensä kuuntelemaan.

Täällä mainitaan useita säveltäjiä ja sävellyksiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Uteliaisuuteni on herätetty, joten ei auta kuin käydä niitä läpi.

« Viimeksi muokattu: Marraskuu 05, 2009, 12:31:24 kirjoittanut narri »
Hämmentää.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #58 : Marraskuu 06, 2009, 12:10:23 »
Minäkin kuuntelen klassista kaiken muun mahdollisen kuunneltavan lisäksi. En tykkää ollenkaan klassisista pianokappaleista jostakin kummallisesta syystä, jota en itsekään osaa identifioida. Minulla ei ole mitään halua, mistä moinen inho kyseistä soitinta ja kyseistä tyyliä kohtaan johtuu - soitan kuitenkin itse pianoa ja pianosäestys menee siinä missä muukin jos kappale on jokin muu kuin pianolle kirjoitettu klassinen kipale. En koskaan soita näitä klasissia pianosävelmiä itse, joskaan en soita muitakaan klassisia sävelmiä oikeastaan ikinä, mitä nyt elokuvamusiikkia joskus. No, jos en pidäkään pianosta, niin cembalo ja jousisoittimet sekä kitarat ovat kivoja. Ehkä pidän kaikista muista soittimista paitsi juurikin tuosta pianosta, joka aiheuttaa suurta ärsytystä kohdalle sattuesseaan. Jos piano on yksittäisenä pienenä elementtinä jossain, se kyllä menee, mutta jos koko kappale on pelkkää pianonsoittoa tai kappaleessa ei ole paljon mitään muuat kuin pianonsoittoa, en pidä siitä.

En ole varsinaisesti perehtynyt klassisen musiikin aikakausiin enkä edes kunnolla tiedä, mistä eniten tykkäisin kun kuuntelemani asiat ovat sen verran sekalaista sorttia. Kaipa se on sitä romantiikkaa ja kansallisromanttiikkaa sekä barokkia. Tykkään varsinkin sinfonioista, sillä kun niitä kuuntelee, tuntuu että on astunut musiikin avulla esitettyyn ja muodostettuun tarinaan, vähän niin kuin elokuva audiovisuaalisen sijasta auditiivisena kokemuksena. Jännittävää ja mielenkiintoista siis. Sibelius on yksi ehdoton suosikkini tällä saralla, kuten myös Tsaikovski. En yleensä kuuntele rauhallisuudeltaan pumpulipellon luokkaa olevia kappaleita, vaan vaadin tapahtumia, räväkkyyttä, kiintoisuutta tai jotakin. Ehkäpä rauhallinen on väärä sana kuvailemaan sitä, mistä en pidä, vaan yksinkertainen voisi olla parempi. Kuuntelen kyllä paljon yksinkertaisempaakin musiikkia näin klassisen ulkopuolella, mutta tahtoisin mielellään kahvini mustana, kuvani kiintoisina ja klassiset kipaleeni valloittavan vaikeina tai edes sen kuuloisina.

Kuitenkin on sanottava, että yksi asia jonka varmasti tiedän on se, että keskiaikainen ja renessanssimusiikki ovat niitä jännimpiä asioita joita olen kuunnellut ja niitä kuuntelisin mielelläni lisää, vailla tarvittavaa tietoa kyseisistä, joten vinkata toki saa.

~Moondancer (tirilii!)

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #59 : Joulukuu 20, 2009, 17:44:45 »
Klassinen musiikki. En tunnustaa hyvässä enkä pahassa kuuntelevani tällaista musiikkia. Sitä kun ei ole tietyllä tapaa oppinut kuuntelemaan pienenä, niin ei sitä sitten vanhempanakaan ole tullut kuunnelluksi. Eikä tämä klassinen ole ihan se minun juttuni; viime vuonna musiikin tunneilla klassisen musiikin näytteet menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

En myöskään soita mitään instrunmenttia, joten tätäkään kautta en klassiseen musiikkiin ole voinut tutustua.

Joku tykkää, joku ei. Minun kohdallani se on ei.


*oli ihan varma, että tähän topiciin kirjoitti jo tänään aikaisemmin, muttei näköjään kirjoittanutkaan*
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Odotum

  • Poni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #60 : Joulukuu 20, 2009, 18:29:41 »
Samettiina: suosittelen vain rohkeasti kuuntelemaan jotain kaunista, kivan kuuloista klassista musiikkia.
Meinaan kun nuo musiikintuntien näytteet ovat aina niitä samoja, ja eivät ne ole ainakaan mitään minun lemppareita klassisesta musiikista (kuuntelen klassista, paljon).
Onko sinulla spotifya? Voisin linkittää sinne jotain klassisia kappaleita jotka voisivat sytyttää 8)

Klassinen musiikki - ah. Minusta se vain on niin...kaunista, aistikasta. Siinä on jotain. Se on oikeasti kunnon musiikkia.


Pidän klassisesta musiikista. Se on jotenkin rauhoittavaa. Valitettavasti kuunteluni on jäänyt hävettävän vähälle, ja tuntemukseni klassisesta musiikista on olematon. Joka tapauksessa pari suosikkikappalettani ovat Fur Elise ja Turkkilaisten marssi. On niitä muitakin, mutta minä nyt en vain tiedä edes nimiä.
Viilaan pilkkua: se on Für Elise, ja Turkkilainen marssi :) Muuten esimerkiksi juuri nuo kaksi ovat tunnettuja kappaleita ja niitä soitetaan joka paikassa, esimerkiksi juuri musiikintunneilla klassisen näytteinä. Kuitenkin nuo antavat niin suppean kuvan klassisesta. Eivätkä nuo edes ole minullekaan mitään erityisen sytyttäviä kappaleita, ne on niin soitettu läpipuhki jokapaikassa, kännyköiden soittoääninä jne. Enemmänkin koko ajan löydän klassisesta kokoajan uusia tuttavuuksia, ja ihastun niihin.
aaaaaaaaaaaaaaa lol

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #61 : Joulukuu 20, 2009, 18:38:40 »
Samettiina: suosittelen vain rohkeasti kuuntelemaan jotain kaunista, kivan kuuloista klassista musiikkia.
Meinaan kun nuo musiikintuntien näytteet ovat aina niitä samoja, ja eivät ne ole ainakaan mitään minun lemppareita klassisesta musiikista (kuuntelen klassista, paljon).
Onko sinulla spotifya? Voisin linkittää sinne jotain klassisia kappaleita jotka voisivat sytyttää 8)

Spotifya? Ei ymmärrä, joten ei ole :D Merkillistä kuulla, että joku yrittää takoa paksuun kallooni klassista musiikkia :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Odotum

  • Poni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #62 : Joulukuu 20, 2009, 18:43:58 »
En yritä takoa : ) Haluan vain tutustuttaa sut klassisen musiikin _upeaan_ihanaan_ maailmaan 8)
Spotify on loistava.
aaaaaaaaaaaaaaa lol

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #63 : Toukokuu 30, 2010, 03:08:47 »
Aah, itsekin olen juuri löytänyt klassisen musiikin kauniin ja imevän maailman. Vaikka en sitä niin vielä hyvin tunnekaan, on joitakin säveltäjiä ketkä iskeytyvät itseni hienosti.

Bachin jotkin urkusävellykset vavisuttavat korvia. Tähän luokkaan kuuluu esim. Toccata ja Fugue (se klassikko, jonka monet ovat kuullet vaikka eivät osaakkaan nimetä) ja - oma lempisävellykseni - Organ trio jonka kevyet soinnut muodostavat kauniin melodian.

Myös Vivaldi ja Wagner miellyttävät itseäni, vaikkakaan eivät aivan siinä määrin kuin Bach.

Kaikille on suotavaa ainakin hieman kuunnella klassista - niistä voi löytää aivan uusia ulottuvuuksia musiikille, joka - omasta mielestäni - tässä muodossa todella nousee taiteeksi (joskin lienee suotavaa mainita, että kuuntelen myös jazzia).
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

nuotii

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #64 : Heinäkuu 23, 2010, 16:18:18 »
Minua ärsyttää, kun kaikilla on sellainen tapa, että klassinen sucks!? Minusta se on kaunista ja sitä on mukava kuunnella. Joitakin ei jaksa kuunnella, mutta suurin osa on kaunista ja sitä on hauskaa kuunneella.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #65 : Elokuu 10, 2010, 23:28:41 »
Lainaus
Klassista musiikkia kuunnellessani olen alkanut 'johtaa orkesteria'. Siis toisin sanoen seison keskellä huonettani ja huidon ilmaa.

Sinäkin...? :o Ja minä kun luulin olevani yksin...kröhm...mielenkiintoisen harrastukseni kanssa... :D

Liityn joukkoonne. :D Samoin teen kuunnellessani Harry Potter-soundtrackia. Käytän tahtipuikkona nokkahuilun puhdistamiseen tarkoitettua tikkua. :)

Itselläni on seitsemän ostettua klassisen musiikin levyä ja yksi mummolaan postissa tullut, jonka sain sitten heiltä. Löytyy Tsaikovskia, Mozartia, Chopinia, Beethovenia, Vivaldia, J. Strauss II:ta ja Sibeliusta. Pidän eniten ehkä Chopinista, Tsaikovskista ja Vivaldista. Varsinkin Chopinin kauniit pianoklassikot ovat mukavan rauhallista kuunneltavaa illalla ennen nukkumaan menoa. Tsaikovskilla on hyvin venäläinen ote musiikissaan. Vivaldin 'Neljä vuodenaikaa'-teos on minullakin melkeinpä puhkikulutettu, vähiten pidän ehkä 'Kesä'-osasta.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #66 : Elokuu 14, 2010, 21:15:24 »
Klassinen musiikki on entisen selloharrastukseni vuoksi juurtunut jonnekin sydämeni pohjalle, vaikka nykyään kuuntelenkin lähinnä hiukan raskaampaa musiikkia kuin klassinen :) Aina joskus kun haluan rauhoittua, laitan jotain, ihan mitä vain klassista soimaan taustalle. Tai kuuluisat yölliset läksyjentekohetkeni viime vuonna, jolloin tuntui siltä että olisin kuunnellut läpi netin kaiken klassisen mitä vain käsiini sain... No, en ehkä ihan. Minusta on hassua, kun eräälle kaverilleni klassinen on kuin rock meille muille. Hän osaa ulkoa ainakin puolisen sataa säveltäjää ja tunnistaa vähintään kaksi kertaa tuon määrän kappaleita heti kun ensimmäiset soinnut on soitettu. Tällaiset ihmiset ovat luultavasti melko harvinaisia nykyajan nuorissa, mutta olen iloinen että sellainen on kaverinani. Jos ei muuta niin se on sivistävää kuunnella välillä sellaistakin musiikkia. Olen todella pettynyt kun en osaa keskustella tämän kaverini kanssa klassisesta kun en tiedä siitä paljoakaan, mutta aina kun hän pääsee vauhtiin sen kanssa, on se aina hämmästyttävää kuunneltavaa ^^ Monet luokkamme retkien bussimatkat olen saanut kuunnella klassista ja mielelläni kuuntelenkin, pitkien selostusten kanssa. Ja salaa haaveilen vieläkin jatkavani sellonsoittajan uraani. Se vain oli niin mukavaa soittaa.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Vajoaja

  • Kuplatila & Mössöttäjät Oy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mitä emme näe, sitä pelkäämme.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #67 : Huhtikuu 07, 2011, 17:38:53 »
Klassinen kuuluu isosti meikäläisen elämään, kuuntelen sitä aika runsaasti. Tässä musiikissa on jotain sellaista, mihin ei muualla voi törmätä. Jotenkin se vain kuulostaa aina niin kivalta ja sitä kuuntelee melkein missä vaan. Mukavaa vaihtelua rytmikkäämmän keskelle. Tykkään eniten romantiikan ja klassismin ajan tuotoksista, ja säveltäjistä varsinkin Sibelius, Beethoven, Vivaldi ja Debussy kolahtaa täysillä.

Adcantus

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #68 : Toukokuu 03, 2011, 21:34:23 »
Itse en klassista musiikkia hirveesti kotona kuuntele, sitä kun saa itse soittaa monta tuntia viikossa... viululla nimittäin. Pidän kyllä klassisesta, ah romantiikan aika ! Rachmaninovin pianokonsertto nro 2 esimerkiksi yksi ihan lempparibiiseistä. Barokista en oikein tykkää, tiedä sitten mikä siinä on. Jotenkin ei vain nappaa.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #69 : Toukokuu 05, 2011, 16:40:10 »
Hienoa että täällä on näin paljon klassisen musiikin ystäviä, kun tuntuu ettei se ole oikein "pop" nuorison keskuudessa. Itse olen tutustunut klassiseen jo pienenä, kun aloitin pianonsoiton 5-vuotiaana. Ja sille tielle jäin. Minulle klassinen musiikki on jotain elämää suurempaa, tai ainakin oman elämäni tärkein asia. En osaa löytää tarpeeksi voimakkaita sanoja kuvaamaan sitä, mitä (klassinen) musiikki minulle merkitsee. Sille omistan elämäni, ja voin vain olla ylpeä että saan olla osallisena niin hienossa asiassa.

Luonnollisesti pianomusiikki on tullut tutuksi, ja olen kuunnellut hävettävän vähän muita genrejä, kuten orkesterimusiikkia tai oopperoita. Mutta pianomusiikista tiedänkin sitten aika paljon, vaikka en voi sanoa tietäväni siitäkään kuin murto-osan. Tosiaankin, nuo Für Eliset sun muut "kuluneet" kappaleet antavat aika suppean kuvan klassisesta ja jo pelkästä pianomusiikistakin, ja harmittaa todella että ihmiset tietävät vain ne soitetuimmat. Kun niitä olisi satoja muita, monesti paljon upeampia kappaleita. Mutta en tietenkään tuomitse ketään joka niitä kuuntelee, niistä on helppo aloittaa klassisen kuuntelu ja laajentaa sitten vähitellen muihin, vähemmän tunnettuihin kappaleisiin.

Omia, ensiksi mieleen tulevia lempisäveltäjiäni ovat (niin kuunneltuna kuin soitettuna) Rahmaninov, Prokofiev, Skrjabin, Ravel, Debussy, Haydn, Liszt, Schubert ja tietysti Beethoven sekä Bach. Sen lisäksi tykkään ns. moderneista säveltäjistä, kuten Rautavaarasta, Ligetistä ja Lutoslawskista. Maailmassa on kyllä vielä vaikka kuinka paljon musiikkia, josta en ole kuullutkaan. Mutta elämänikäinen prosessi tämä onneksi on :)

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2011, 16:43:13 kirjoittanut Fimca Worthleberr »
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Adcantus

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #70 : Toukokuu 06, 2011, 19:13:16 »
Lainaus
Tosiaankin, nuo Für Eliset sun muut "kuluneet" kappaleet antavat aika suppean kuvan klassisesta ja jo pelkästä pianomusiikistakin, ja harmittaa todella että ihmiset tietävät vain ne soitetuimmat.

Olen ehdottomasti samaa mieltä ! Ja en nyt tarkoita tätä vuotiksen väelle, mutta joskus vaan ärsyttää kun ihmiset luulevat tuntevansa / kuuntelevansa klassista musiikkia, ja suurin piirtein ainoa biisi minkä he tietävät on juuri Für Elise. Se kuitenkin edustaa vain yhden säveltäjän tyyliä, vain yhdellä soittimella soitettuna.

Rautavaaralla on muuten makeeta musiikkia silloin kun se ei ole liian outoa :D

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #71 : Toukokuu 11, 2011, 11:24:42 »
Suosittelen Wagneria. Harvan säveltäjän teokset saavat aikaan sellaisia vilunväreitä kulkemään selässä meikäläisellä kuin Wagneria kuunnellessa. Parsifalin kävin katsomassa livenä huhtikuussa, syksyllä Nibelungin sormus. Saa nähdä onnistuuko suomalainen ooppera hallitsemaan kaikkein mahtavimman teoksen/teossarjan musiikin historiassa. Parsifal oli kyllä positiivinen yllätys, jopa tempo oli suurimmaksi osaksi kohdallaan (vaikka lavastus olikin hiemanpelkistettyä). Ja Matti Salminen lauloi Gurnemantzin roolin upeasti sen ikäiseksi!
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #72 : Heinäkuu 21, 2011, 11:41:49 »
Minäkin pidän klassisesta musiikista. Se on erinomaista taustamusiikkia, se rauhoittaa, eikä sitä tarvitse liikaa miettiä. (Mutta totta kai sitäkin voi miettiä, mitä rakenteita ja mitä tunnelmia sillä musiikilla on tarkoitus kuvata jne.)

Kuuntelen Merikantoa, Bachia, Beethovenia, Mozartia, Vivaldia, Wagneria, Tsaikowskia, Schumania, Verdiä, Kuulaa, Melartinia, Mendelssohnia, Offenbachia, Griegia, Chopania, Debussya, Händelia, Sibeliusta jne. sekaisin suomalaista ja muuta eurooppalaista/ulkomaista. Sitten myöskin jonkin verran elokuvasävellyksiä kuten Shoren Taru sormusten herrasta, Williamsin/kumppaneitten Harry Potteria (Surprise, surprise) ja muita vähän vähemmän tunnetuita. Olen säveltäjien suhteen aika kaikkiruokainen, enkä muista kaikkia, mutta minulla on jotakin erityisiä kappalesuosikkeja kuten Järnefeltin Berceuse. Tuttu Elmon ystäville. ;)

Kirjoittaessa ja piirtäessä klassinen on mukavaa taustamusiikkia, monesti ei sanojakaan tarvitse miettiä (ellei kuuntelee oopperaa, kuoromusiikkia tms.), sitäpaitsi se on yleensä kaunista ja saa joskus ihan kylmät väreet juoksemaan.

Monen melkein vihamielinen suhtautuminen klassiseen saattaa johtua siitä, että koulussa sitä on ollut pakko opiskella koska sen tuntemisen monesti oletetaan kuuluvan yleissivistykseen.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #73 : Tammikuu 29, 2012, 13:52:32 »
(Heti alkuun pyydän anteeksi tietämättömyyttäni ja sitä, että kirjoitan luultavasti kaikki termit päin honkia, enkä tiedä mainitsemistani säveltäjistä oikeasti mitään. :P)

Herätelläänpäs tätä topicia vähäsen. Minua ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa klassisen musiikin faniksi, kun en oikein muutenkaan musiikkia fanita mitenkään erityisesti, mutta joku kamariorkesterin viulukonsertti kyllä saa mut kuorsaamaan alta aikayksikön. Mutta jos verrataan johonkin nykyajan tekno ja dubstep ja mitä niitä nyt onkaan -biiseihin, mieluummin kuuntelen sitten vaikka sitä viulunvingutusta vaikken siitä mitään ymmärräkään. (Jos minulta kysytään, viulut sopivat vain hevimusiikkiin.)

Jotain klassikkoja tietysti aina mielellään kuuntelee ja jopa tunnistaa! Beethovenin viides nyt ainakin ja sitten joitain Mozartin tai Tsaikowskin kappaleita. Jos nyt jotain klassisempaa kuuntelee, tykkään enemmän vähän raskaammasta ja tummasävytteisestä sellokonsertosta, kuin nopeatempoisesta viulu-orkesterista.

Piano on lempisoittimeni ehdottomasti, ei siitä pääse yli eikä ympäri eikä edes ali. Pianolla soitettuja klassikoita voin kuunnella youtubesta vaikka koko päivän, pianomusiikki vain on niin kaunista.

Muutama kuukausi sitten törmäsin youtubessa kanavaan nimeltä "ThePianoGuys". Uudelleen sovellettuja klassikoita (mm. Mozartia ja Schumania), sekä vähän tutumpia biisejä (Harry potter ja PotC -soundtrackeja) höystettynä joillain nykypäivän klassikkosäveltäjillä = AIVAN MIELETTÖMÄN UPEAA. Nimestään huolimatta kanavan tekijät soittavat enemmän sellolla kuin pianolla ja pakko sanoa, että ennen kuin törmäsin näihin kavereihin, en tiennyt että sellomusiikki voi kuulostaa noin upealta, herranjestas!
Pallona å:n päälle nämä kaverit ovat myös hulvattoman hauskoja! (Katsokaapa vaikka heidän "Cello Wars" -video ihan alusta viimeiseen nanosekuntiin, I dare you! :D)

Mutta joo, meniköhän tuo vähän ohi aiheen... eiikai nyt sentään :D Mutta tiivistettynä voisi sanoa, etten ymmärrä klassisesta musiikista juuri mitään, mutta pianolle tai muuten hyvin sovellettuna (vaikkapa sellolle :>) kuuntelen kyllä ihan innoissani melkein mitä vain :D
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä
« Vastaus #74 : Helmikuu 02, 2012, 21:19:16 »
Tämähän on pyhäinhäväistys, että en ole huomannut tätä topicia ENKÄ ole kirjoittanut tänne! Nyt siihen kyllä tulee muutos.

Itse soitan pianoa ja kuuntelen vain taidemusiikkia (puhun myöhemmin tässä viestissä "klassisesta musiikista", jolla en siis tarkoita klassismin aikakautta). Olen itseäni sivistäen yrittänyt kuunnella lähes kaikenlaista musiikkia (ihan YouTubesta sekä mm. bussin radiosta), mutta mistään innostumatta. Paitsi klassisesta musiikista. Siinä on mielestäni paljon enemmän voimaa, harmoniaa ja sanomaa kuin missään muussa musiikkityylissä. Joskus on hauska huomata, että koko luokka alkaa laulaa jotain todella tunnettua rap-biisiä, ja minä olen ainoa, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä, mistä on kysymys. :D Mielipiteeni klassisesta musiikista on saanut luokassani myös paljon kritiikkiä (lue: haukkumista), mutta olen ottanut itselleni asenteen, etten välitä.

Lempisoittimeni ovat piano ja sello. Kuuntelen todella, todella paljon pianomusiikkia. Lempipuuhaani koneella onkin mennä YouTubeen, kuunnella joku pianoteos ja kuuntelun jälkeen valita vasemmalla olevasta palkista joku uusi teos ja kuunnella se ja sitten valita taas uusi teos jne. Sellossa on ihanan matala ja pehmeä, mutta kuitenkin tarvittaessa täynnä voimaa oleva sointi. Käyn triotunneilla (piano, viulu ja sello soittavat yhdessä, jos joku ei tiedä) ja siellä kuuntelen aina myös sellon soittoa: joka kerta jumaloin sellon ääntä. <3 Pianolle on parempia teoksia, mutta sellosta tulee paras ääni. Viulu tai mikään puhallinsoitin eivät iske minuun.

Noniin, nyt päästään sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli lempisäveltäjäni. No, ei siitä pääse yli eikä ympäri: Ludwig van Beethoven. Suosikkiaikakauteni ovat klassisen ja romantiikan aikakaudet, mutta Beethoven eli juuri siinä välissä. Toisin sanoen Beethovenin musiikki on yhdistelmä klassismia sekä romantiikkaa ja se yhdistelmä saa minut aina hullaantumaan. Rakastan erityisesti Beethovenin pianosonaatteja ja soitan tällä hetkellä niistä ensimmäisenä sävellettyä (hakekaa YouTubesta "Beethoven piano sonata op. 2 no. 1" ja kuunnelkaa ensimmäinen video - siinä on sonaatin 1. osa). Aah, Beethoven, olet Se Oikea säveltäjä minulle.

Sitten mennään ajassa sekä taaksepäin että eteenpäin, ja vastaan tulevat Johann Sebastian Bach ja Frédéric François Chopin. No, Bach on nero. Barokin ja koko klassisen musiikin kirjon yksi merkittävimpiä rakentajia. Bach sävelsi yli 1000 teosta täynnä älykkyyttä ja teknistä nerokkuutta. Erityisesti Bachin fuugat ovat tajunnanräjäyttäviä nerokkuudellaan ja monimutkaisilla mutta kauniilla melodioillaan, jotka kehittyvät teoksen edetessä kontrapunktisesti eli usemman melodian ryhmissä. Chopinilla taas on kaunista ja todella runollista musiikkia. Chopinia voi kunnella, jos haluaa todella rentoutua aivojen perukoita myöten ja saada inspiraatiota vaikkapa runojen kirjoitteluun.

Jos mennään vielä paljon eteenpäin, tulee mukaan Sergei Sergejevitš Prokofjev (tuttavallisemmin "Proka"). Älykkäät melodiat, riipaisevan dramaattiset ja toisinaan hyvinkin leikkisät soinnut sekä älykkäät rytmit tekevät tämän säveltäjän musiikista todella mielenkiintoista kuunneltavaa. Ah, suosikkini hänen teoksistaan on ehdottomasti toinen pianokonsertto. Puolituntisessa eeppisessä konsertossa ei solistille anneta lepotaukoa. Ensimmäinen osa huipentuu kadenssiin, joka on yksi pianotekstuurin vaikeimmista kadensseista. Ei ihan kuka tahansa pianistinpulliainen sitä pysty soittamaan. Myös Prokofievin sotasonaatit ovat jotain aivan ihanaa. On todella hauskaa löytää hänen musiikistaan kannanottoja Stalinia vastaan, olihan hän neuvostoliittolainen.

Muita todella hyviä säveltäjiä ovat Debussy, Rachmaninov, Shostakovich, Liszt ja Mozart. Varsinkin Rachmanovin toinen ja kolmas pianokonsertto saavat ihon kananlihalle, niin ovat eeppisiä. Lisztin transendentaalisia etydejä kuuntelen, kun haluan kuulla jotakin todella vaikeaa musiikkia ja ihailla kyseisiä etydejä soittavien pianistien taitoja. Suomalaisista säveltäjistä parhaat ovat Madetoja ja Palmgren. Sibelius on mielestäni täysin yliarvostettu säveltäjä.

Oho, tämän viestin luettuani huomasin, että suosikkiteokseni ovat aika lailla painottuneet sinne pianopuolelle. No, olenhan pianisti. :D Pitäisi toisaalta varmaan vähän sivistää itseään kuuntelemalla esim. viuluteoksia. Siis kyllähän minä kuuntelen, mutta en todellakaan niin paljon kuin sitä pianotekstuuria.


Viestini pähkinänkuoressa: Klassinen musiikki, josta erityisesti pianomusiikki, on todella lähellä sydäntäni. En voisi elää ilman sitä enkä tykkää mistään muusta musiikista. Tulen aina kuuntelemaan klassista musiikkia, paitsi jos kuuroudun (mikä olisi minulle aivan hirveä kohtalo :D).
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 02, 2012, 22:41:52 kirjoittanut Presto »
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.