Kirjoittaja Aihe: Klassinen musiikki yleensä.  (Luettu 10649 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« : Marraskuu 17, 2002, 09:55:37 »
Kuka kuuntelee klassista musiikkia? Minusta se ainakin on mielenkiintoisempaa, kuin Pop, rok tai jotain sinneppäin.
Mistä aikakaudesta pidätte? Minä pidän ehkä Romantiikan aikakauden muusiikista, erityisesti Wagnerista Mutta ei muutkaan aikakaudet ole pahempia, esim. Renesanssin aikana on tehty ihanan rentouttavaa musiikkia.

*muoks* Joo tämän viestin olen kirjoittanut yli 3 vuotta sitten. Wagnerin kuuntelu ei missään nimessä viittaa natsismiin.
-

Éowyn

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #1 : Marraskuu 17, 2002, 12:54:02 »
Klassinen musiikki on ihastuttavaa:)
Suosikkini taitaa olla Grieg. Hänen musiikistaan todell pidän. Myös Chopin on mainio säveltäjä. Minuuttivalssi on ihQ.
Mozartin Taikahuilu-ooppera on ihana, ja Beethovenin sinfoniat.

Ja tietysti emme voi unohtaa Jean Sibeliusta:)
Finlandiaa on ihana soittaa ja laulaa.

Klassinen musiikki on ... *yrittää etsiä sopivaa sanaa* paljon vivahteikkaampaa ja vaiheikkaampaa :D

Kirppu

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #2 : Marraskuu 17, 2002, 21:58:05 »
Minulta löytyy levyhyllysta Verdin ja Beethovenin levy. Beethovenin Kuutamosonaatti ja Für Elise on aivan ihania. Yritän parhaillaan opetella soittamaan Kuutamosonaattia, huonolla menestyksellä... Verdin oopperat on aika hauskoja Andrea Bocellin laulamana... ;) Haluaisin kuulla Mozartin Taikahuilu-oopperan ja Verdin La Traviata- oopperan. Ei vaan ole vielä onnistunut...

 -Kirppu-

Poissa Vendel

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/disturbed_toons
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #3 : Marraskuu 17, 2002, 22:03:18 »
Jeah. Klassinen. Minä olen täysin klassisen viemää nykyään. Oj me so adores.

Mozart. Uskomaton nero. Figaron häät. Oi, OI ja Requiem. Koskaan ei ole sävelletty mitään kauniimpaa kuin Requiemin Lacrimosa-osio, minun mielestä. Siinä menee kylmät väreet. On se jotain niin...SUURTA! :shock:

Bach. Ensirakkauteni klassisen osalta. Jesu, Joy of Man's Desire ja Air on the G-string. Brandenburgilaiskonsertot. Kuolemisen arvoisia. Ja Ave Maria. Ja tuo....no, minen nyt muista kaikkia. ::pöljä::

Nämä kaksi on ehdottomat ykköset. Beethovenista en ole koskaan kauheasti välittänyt, lukuunottamatta Für Eliseä ja Kuutamosonaattia. Mutta ne, oi, adores. Valitettavasti Makkarasormeni eivät suostu kunnolla pimputtamaan heitä pianolla.  Sibeliuskaan ei erityisemmin iske. Mutta Oskar Merikanto sen sijaan... :shock:

Oi, ja Grieg tietysti, Peer Gynt - erityisesti Hall of the Mountain King. Ja Tshaikovskin baletit, Pähkinänsärkijä (ilman Macaulay Culkinin nilkkiä) ja Joutsenlampi. Uulaah.

Ja Albinonin Adagio. Vivaldi, noh. Neljä vuodenaikaa on pikkaisen puhkikulahtanut (enkä väitä, ettei Pähkinänsärkijän tiettyjen osioiden kohdalla olisi vähän samaa efektiä....)Mutta hyvin esitettynä kuuntelen mielelläni Syksyä.

Tjaah, joo. Min nyt olen vähän tämmönen amatööri alottelija ja "mainstream"-kuuntelija vielä. Mutta onneksi äiteellä on mahtipontiset levyvarannot.. :D
 Olen painavan sanani sanonut....
Vendel ~ Dies irae, dies illa

muokkaa:
Lainaus
Yleinen nimike on taidemusiikki.


*sliippaa pilkkua entisestäänkin*
...mutta on ihan yleisesti hyväksyttyä puhua klassisesta musiikista, kun tarkoitetaan taidemusiikkia. (katsoi sanakirjasta, koska ei halua paljastua tietämättömäksi moukaksi :D )

Poissa Voyageuse

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #4 : Marraskuu 18, 2002, 10:35:59 »
Bach! Ja barokki yleensä! Itse olen kuunnellut viimeaikoina Bachin Goldberg-variations sarjaa. Olen myös soittanut siitä ekaa osaa.

Modernista musiikista en kamalasti välitä, sillä se on vaikeaa ja vaatii paljon kuuntelua, ennen kuin pääsee sisälle kappaleisiin. Mutta arvaostan sitä kyllä tosi paljon enemmän kuin esim.  poppia, jota ei tarvitse kuunnella kuin puoli kappaletta, niin osaa jo sen ulkoa.

Ja lopuksi vielä pilkun viilausta: Yleinen nimike on taidemusiikki. Klassinen musiikki on vain taidemusiikin osa-alue, kuten barokki, romantiikka tai modernikin. Siis esim. barokki EI ole klassista, vaan taidemusiikkia...
Calm, calm, calm

Poissa Vendel

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/disturbed_toons
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #5 : Marraskuu 20, 2002, 16:08:15 »
Lainaus
Klassista musiikkia kuunnellessani olen alkanut 'johtaa orkesteria'. Siis toisin sanoen seison keskellä huonettani ja huidon ilmaa.


Sinäkin...? :o Ja minä kun luulin olevani yksin...kröhm...mielenkiintoisen harrastukseni kanssa... :D

Ja se todellakin ON terapeuttista. :D

Vendel ~ wannabekapellimestari

Elley

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #6 : Marraskuu 27, 2002, 15:54:18 »
Kyllä klassinen aina välillä menee, riippuen tietysti mielenalasta. J akyllähän sitä tulee kuunneltua, jos ei muualla niin soittotunneilla, teoriassa ja orkassa.

Suosikkini on Stravinsky. Kevätuhri ja Tulilintu ovat ihania, varsinkin ne rauhallisemmat osat.

Elgarin sellokonserton ensimmäinen osa on kaunis. Itsekin on sitä tullut soitettua, ja käytyä konserteissa sitä kuuntelemassa.

Bachin soolosellosarjat ovat myös kauniita.

muoks Neppi, totta puhut. Impromtu on hieno.

Neppi

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #7 : Marraskuu 27, 2002, 22:33:24 »
Olettekos muuten viime aikoina kuulleet Sibeliuksen Impromptua? Lyhyt mutta aivan ihana kappale - Sibelius on vaan ollut aika jeppe kun on niin hienoja sävellyksiä osannut väsätä. *huokaisee* Klassinen musiikki on todella kaunista.

emuemuli

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #8 : Marraskuu 29, 2002, 16:01:16 »
Minä kuuntelen, juu. Silloin tällöin.
Klassinen musiikki on niin kaunista ja kun kuulee jonkun kauniin kappaleen, tulee himo soittaa se itse. Ehdottomat suosikkini ovat Tshaikovski, Sibelius, Chopin, Bach ja Debussy.
Bachin Air on the G-string on ihanaihanaihana. Kaverini ovat jo täysin kyllästyneet siihen johtuen siitä, että aina kun pääsen pianolla, minun täytyy soittaa se. Toinen sellainen on Minuuttivalssi.
Pidän monikerroksisten kappaleiden soittamisesta pianolla, ne eivät avaudu niin helposti.  :wink:

myrtle

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #9 : Joulukuu 03, 2002, 03:31:37 »
Nuorempana kummastelin kovasti etta miten joku voi kuunnella klassista ihan vapaaehtoisesti. Mutta varsinkin sen jalkeen kun pari vuotta sitten kavin konsalla pakollisen yleisen musiikkitiedon peruskurssin, alkoi klassinen kiinnostaa enemman. Ja itse ainakin tykastyn niihin teoksiin mita paasen soittamaan :) esim. sibeliuksen viulukonsertto (koska ei loytynyt muita torvisteja) mutta nyt levy on kotona suomessa :(

lempisaveltajiani ovat kai Tshaikovski ja Prokofjev. Tshaikovskin baletit, ja pianokonsertto nr 1 tai 5 (muistikatkos), Prokofjevin Romeo&Julia ja Pekka ja Susi on ihania :) ja Mussorgskin 'Pictures at an Exhibition' on hassu ja ihana :) Ja tottakai sooloteokset kayratorvelle, koska niita ei ole mitenkaan liikaa ;)

- myrtle kayratorvisti

jackie

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #10 : Joulukuu 03, 2002, 15:52:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Éowyn"

Ja tietysti emme voi unohtaa Jean Sibeliusta:)


No ei voida! Ei ikimaailmassa!

Kuuntelimme tänään koulussa musiikintunnilla sen kuuluisan viulukonserton ja katsoimme sitä partituurista! Arvatkaa, olinko hämmästynyt, kun viulusolisti soitti niin taidokkaasti ja tuntellisesti. Ja minä kun luulin osaavani soittaa hyvin. :)

Kuusikin on nätti. Soitin sen vuosi sitten, tosin jouduin lämmittelemään sitä, kun soitan sen kurssitutkinnossa...
Pidin siitä, mutta se alkaa jo tuntua vähän väsyttävältä, kun sitä kuulee aina joulun aikaan, ja olen sitäpaitsi vähän kyllästynytkin soittamaan sitä...

Mutta Jean Sibelius rules, ehdottomasti!

Poissa Arghulus Mendor

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #11 : Joulukuu 05, 2002, 14:19:16 »
Klassista musiikkia tulee kuunneltua silloin, kuin ei ole muuta kuunneltavaa. Jos haluan kuunnella jotain hiljaista tai rauhallista, tuskin kuuntelen klassista,  enkä koskaan huomaa kuuntelevani Classic AF-ÄMmääkään.
Lähinnä klassinen soi silloin, kun se vain soi, kun satun vaan ottamaan vaika Bachin kirkkomusiikkilevyn tai vastaavan. Eli en
kuuntele klassista, vaan se on semmoinen alternative-genre, jota nyt joskus voi laittaa soimaan.

Hipsu

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #12 : Joulukuu 10, 2002, 21:59:28 »
Mun mielestä klassinen musiikki on hyvää mutta mun kavereista ei tykkää varmaan kukaan siitä mutta Ave verum corpus on aika ihana, lauloimme sitä koulussa (laulamme vieläkin joskus) ja se on soittoläksynä, ja tutkinnossa. Ja nyt olen yleisessä musiikkitiedossa, ja siellä kaverit haukottelee, mutta itse kuuntelen toisella korvalla korvalla tarkkaan...

kaneli

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #13 : Tammikuu 11, 2003, 16:24:58 »
Lainaus käyttäjältä: "jackie"
Klassinen musiikki on ihanaa, sitä on myös helpompi säveltää.


*köhköhköhköhköh* Ei voi olla totta. Mielestäsi klassista on helpompi säveltää? Saanen kysyä, helpompi, kuin mitä? En voi uskoa silmiäni. Jos mielestäsi klassista on helpompi säveltää, kuin jotain purkkapoppia/rockia/rapia niin voi.. huhhuh. *mutristaa suutaan ja pudistaa päätään* Ei voi olla totta. Oikeasti? Oletko tosissasi? Ettet vaan vitsaile? Tietysti voit säveltää tähtikimmellystä kolmessa minuutissa, mutta sävelläpä siinä sitten joku Rachmaninovin pianokonsertto tai Sugarin pianotrio, jota niin kovasti rakastat. En todellakaan voi käsittää, miten voit olla tuota mieltä.


Minun mielipiteeni klassisesta musiikista on erittäin taivaissa. Rakastan aivan liikaa klassista. Pianokonserttoja ja pianomusiikkia yleensä. Voi ei.. Liian ihanaa. Rachmaninovin 2. pianokonserton I osa.. Ah. Se on jotain... jotain... jotain uskomatonta. Jotain todella taivaallista! En voi ymmärtää, miten joku kappale voi koskettaa niin syvältä ja paljon.  Voivoi. Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, sydämeni pomppasi kurkkuun ja henkeni salpautui. Haukoin henkeäni kuin mielipuolinen ja aloin pomppia. Se oli jotain niin uskomatonta. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Siis kiljuin. Kiljuin suoraa kurkkua. Piano-opettajani taisi katsoa minua vähän omituisesti. Kuulin konserton alun levyltä, piano-opettajani kotona, olimme menossa kuuntelemaan kyseistä kappaletta Finlandia-talolle. Se oli vain niin uskomatonta. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin saanut kohtauksen konsertissa..?

pteek

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #14 : Tammikuu 15, 2003, 23:49:06 »
Ah. Rachmaninov!

Voiko parempaa säveltäjää löytää? Ne melodiat, ne soinnut, se tunnelma...

Ihastuin Rachmaninovin musiikkin kun katsoin the Shine -elokuvan,
jossa nuori pianisti opiskeli Rachmaninovin 3. pianokonserttoa,
jota pidettiin "maailman vaikeimpana kappaleena".
Se vain jotenkin iski niiiiin syvälle sieluun. Ja iskee vieläkin.
Aina kun kuulen tuon kappaleen (on mulla se levykin..), löydän siitä jotain
uutta, jonkin syvemmän tason.

Niin, olihan se tietenkin pakko mennä kuuntelemaan, kun venäläinen
mestaripianisti Grigori Sokolov esitti kyseisen kappaleen suomessa..
Enpä ole koskaan kuunnellut mitään niin keskittyneesti, en ennen enkä
jälkeen. Ah.

No. Mozartin Requiem oli tietenkin ihan oma kokemuksensa.
Lauloin sitä koulun kuorossa, ja kokemuksenahan se oli vertaansa vailla.
Kylmät väreet tulee vieläkin, kun sitä kuuntelee, kun muistaa,
millaista sitä oli laulaa.. Melkoista  :D

Ja viimeksi hullaannuin kun kuulin Stravinskin Petruska-baletin
konsertissa, se kun nyt oli vain jotain ihan muuta!

 
Jeh. Mikä friikki  :roll:

Katariina

  • Ankeuttaja
Re: Klassinen muusiikki yleensä.
« Vastaus #15 : Helmikuu 02, 2003, 14:14:35 »
Pianolla mä tykkään soittaa Clementiä ja Bachia. Taidot ei oikeen vielä riitä ihan hirveen vaativiin biiseihin, vaikka 3/3 oliskin tarkoitus suorittaa tänä keväänä. Mozartia ja Tshaikovskia mä rakastan kuunnella... Niiden sävellykset on vaan yksinkertaisesti nerokkaita. Joutsenlampi on aivan ylimaallisen kaunis kappale.

Melisande

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #16 : Huhtikuu 03, 2003, 15:00:38 »
Lainaus käyttäjältä: "pteek"
Ihastuin Rachmaninovin musiikkin kun katsoin the Shine -elokuvan,
jossa nuori pianisti opiskeli Rachmaninovin 3. pianokonserttoa,
jota pidettiin "maailman vaikeimpana kappaleena".


Ah, Loisto on loistava elokuva. Muita hyviä musiikkiaiheisia elokuvia on ainakin Mozartin elokuvasta kertova Amadeus ja Hilary&Jackie (vai oliko se toisin päin?), joka kertoo erään sellistin ja hänen siskonsa välisestä suhteesta.

Olen itse rakastanut klassista musiikkia koko ikäni, vaikka kuuntelen toki muutakin. Olen soittanut elämäni aikana viulua, alttoviulua ja kitaraa ja suorittanut teorioita musiikkitieto ykköseen asti. Olen ollut myös musiikkileireillä monena kesänä. Onko kukaan muu teistä ollut?

Itsellenä lähein aikakausi musiikissa on ehkä 1900-luku poissuljettuna äärimodernimmat kokeilut. Tässä muutamia lempisävellyksiäni:
*Einojuhani Rautavaara: Cantus Arcticus
*Einojuhani Rautavaara: Pelimannit
*Jean Sibelius: Viulukonsertto, Impromptu
*Carl Orff: Carmina Burana
*Igor Stravinski: Kevätuhri
ja niin edelleen.

Poissa inzu unicorn

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #17 : Helmikuu 01, 2004, 17:49:20 »
Minä pidän klassisesta musiikista. Se herättää kaikki mahdolliset tunteet, se on kaunista ja kiehtovaa. Joskus aikojen alussa kuuntelin paljon Ravelia ja Vivaldia. Ja soitin myös pianolla. Sibelius, Vivaldi, Ravel, Mozart, Beethoven, Tsaikovski, Bach... Kaikki kelpaa.

Nykyisin tuo klassinen puoli on jo melkein unohtunut, saksofonilla tulee soitettua "mustaa musiikkia", ei niinkään klassista.

/muok. Höpsistä. Juuri tuli konsertissa soitettua Schubertin Ständchen (toiselta nimeltään Leise flehen meine Lieder) Oletteko ikinä kuulleet? Se oli sellaisen sarjan, kuin "Kirje isältä" tunnusmusiikkina.

Mutta klassinen musiikki käy aina. Siihen ei ikinä kyllästy, aina löytää uusia ulottuvuuksia...

/muok. Chopin ja Rachmaninov unohtuivat listasta. Ja muuten Chopinin Prelude Op. 28, No. 15 ja Rachmaninovin Flight of the Bumble Bee ovat maailman kauneimpia pianokappaleita.

Poissa Bambi

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #18 : Helmikuu 01, 2004, 18:22:19 »
Niin klassinen. Menetänköhän nyt katu-uskottavuuteni jos sanon nauttivani tuosta musiikkityylistä pieninä annoksina? *hym*
Olen musiikkiopiston jousiorkesterissa (soitan kontrabassoa) joten tiedän kuinka tuskastuttavaa sitä on soittaa kevyempään musiikkiin verrattuna. Mutta se, että saa lopulta sen oman soittonsa kuulostamaan siltä miltä sen pitäisi on klassisessa kappaleessa riemastuttavampaa kuin kevyemmässä.
Tällä hetkellä on harjoittelun alla Vivaldia.
Klassinen on musiikkia johon ei tarvitse erityisemmin keskittyä, kun sitä kuuntelee. Siksi sitä on ajoittain ihan mukavaakin kuunnella.
Mutta pakko sanoa, että jatkuva klassisen kuunteleminen ottaisi päähän.

Näin säveltäjistä sanoisin, että Bachista en tykkää. En tiedä miksi, mutta sen soittamienkin on jo yhtä tuskaa kuuntelemisesta puhumattakaan.

Suhtautumiseni klassiseen musiikkiin on aikas neutraali. En inhoa, mutta en pahemmin ihkutakkaan.
All you ever wanted was love
But you never looked hard enough

nanase

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #19 : Helmikuu 15, 2004, 16:16:55 »
Minä rakastan klassista. Etenkin Tsaikovskia. Kyllä ja minun päätäni ei käännetä*nyökyti*

Minun klassisen kuuntelu alkoi kun katsoin animea nimeltä Princess tutu. Siinä on balettikohtauksia jossa musiikkina on klassista.
 Ensimmäisen jakson jälkeen menin nettiin ja etsin Joutsenlampea ja löysin. Kaunista musiikkia joka saa kylmiäväreitä kulkemaan selkää pitkin mahtipontisuudellaan ja kauneudellaan.
Harmikseni en ole päässyt Turkuun roikkumaan CD kaupoissa, joista saattaisi löytää klassislevyjä.

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #20 : Helmikuu 18, 2004, 21:13:35 »
Aah, klassinen musiikki! Suuri rakkauteni! Olen soittanut lapsena viulua ja myöhemmin pianoa sekä laulanut vuosia kuorossa. Täytyy myöntää, että klassinen musiikki on minulle tutumpaa ja läheisempää kuin ns. viihdemusiikki, vaikken jaakaan joidenkin säveltäjien ja muusikkojen näkemystä siitä, että klassinen on ainoa oikea ja todellinen musiikin laji.

Ilmaisuna klassinen musiikki on aika epämääräinen, koska sillä ei yleensä viitata ainoastaan klassismin aikaiseen musiikkiin vaan nk. taidemusiikkiin yleensä. Tosin taidemusiikkikin on ilmauksena arvottava ja syrjivä.

Suosikkisäveltäjäni on Johann Sebastian Bach. Jostain syystä pidän paljon uskonnollisiin tarkoituksiin sävelletystä musiikista, vaikken olekaan uskonnollinen. Esimerkiksi Bachin Matteus-passiossa on joitain ihan ylimaallisen kauniita kohtia. Myös sielunmessujen eli requiemien joukosta löytyy todella hienoja teoksia -kuunnelkaapa vaikka Mozartin tai Verdin Requiemia. Barokkiooppera kiehtoo minua myös, erityisesti Händelin musiikki. 1900-luvun taidemusiikista voisin mainita suosikikseni ainakin Arnold Schönbergin, jonka Pierrot Lunaire -laulusarjaa pidän varsin viehättävänä teoksena. (En siitä huolimatta suosittele sitä ihan aloittelijoille.)

Klassisesta musiikista kiinnostuneille suosittelisin, että ette tyytyisi kuuntelemaan ainoastaan Vivaldin Neljää vuodenaikaa tai Albinonin Adagiota. Erinomainen ja hauska teos klassisen musiikin maailmaan on Klassinen musiikki for Dummies -niminen paksu kirkkaankeltainen opus, kamalasta nimihirviöstään huolimatta. Taidemusiikin kenttä nyt kun kuitenkin on äärettömän paljon monimuotoisempi kuin Anttilan Top Tenistä ostetut The Great Favourites of Classical Music -levyt antavat ymmärtää.
Lomalla.

leinikki

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #21 : Syyskuu 18, 2004, 01:53:07 »
Oi klassista. Minun ehdoton lempilevyni kuusiseitsenvuotiaana oli Hooked on Classics niminen levykaksikko, joka todellakin "koukkasi" pienen sieluni valtoihinsa. Levyn kappaleisiin oli sekoitettu kymmeniä tuttuja klassisia biisejä ja taustalla jympytti höpsö mutta vauhdikas bassobiitti. Kuulostaa pahalta, tiedän. Tähän levyyn minä kaikesta huolimatta rakastuin ja opinkin mm. sen kautta tunnistamaan lukuisia klassisen musiikin melodioita. Sitä paitsi meillä oli tapana kuunnella perhereissuilla autossa kasetilta Bachia! Muistan ikuisesti nuo viuluasoivat automatkat, klassinen sopii yllättävän hyvin autossa kuunneltavaksi, suosittelen kokeilemista!

Vasta nyt lähivuosina tai sanoisinko aikoina olen alkanut kiinnostua siitä kuka on säveltänyt minkäkin kappaleen ja olen alkanut sivistää itseäni opettelemalla tuttujen kappaleiden nimiä. Enää ei siis aina tarvitse sanoa että "no se on se tatatataa, tinttintinttin taitadaidam-biisi...". Kätevää.

Klassinen on kerrassaan upeaa. Yleensäkin olen sitä mieltä että oikein hyvä ja onnistunut musiikki tai kappale saa kylmät väreet kulkemaan läpi ruumiini. Joitakin klassisia sävellyksiä kuunnellessani iho väreilee ja koko kappale on yhtä ihokarvojen nousua (erittäin positiivisessa mielessä). Klassinen musiikki on orgasmista.

Rakastan Bachin kaksoisviulukonserttoa. Se on upea, monikerroksinen, hilpeä ja haikea ja sillä on suuri nostalginen arvo minulle. Sitten Mozartin Requiem ja erityisesti Lacrimosa. Sitä kuunnellessä sattuu ja koskee, niin kaunis ja järisyttävä se on. Voin kuvitella että sen laulaminen on unohtumatonta! Eine Kleine Nachtmusik kuuluu myös lemppareihin. Ihanaa barokkia. Jesu, Joy of Man´s Desire, Kuutamosonaatti, Chopinin pianoiset, rakastan. Griegin silkinkevyt Morning. Kaksi erityisen rakasta ja tunnelmallista ovat myös Bachin Air ja Beethovenin Oodi Ilolle (kumma kyllä, minua alkaa aina itkettämään kun kuulen sen! Siihen on selityskin mutta sitä te ette jaksa kuulla.). Näitä kyllä riittää vaikka muille jakaa.

Nyt lopetan. Oi klassista.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #22 : Syyskuu 18, 2004, 12:38:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Marmalady"
Klassisesta musiikista kiinnostuneille suosittelisin, että ette tyytyisi kuuntelemaan ainoastaan Vivaldin Neljää vuodenaikaa tai Albinonin Adagiota. Erinomainen ja hauska teos klassisen musiikin maailmaan on Klassinen musiikki for Dummies -niminen paksu kirkkaankeltainen opus, kamalasta nimihirviöstään huolimatta. Taidemusiikin kenttä nyt kun kuitenkin on äärettömän paljon monimuotoisempi kuin Anttilan Top Tenistä ostetut The Great Favourites of Classical Music -levyt antavat ymmärtää.


Juuri tämä aiheuttaa minussa lähinnä pakoreaktion klassisesta musiikista puhuttaessa. Eli ilmapiiri joka on luotu/syntynyt musiikin ympärille. Että määrätyt teokset pitää tuntea että kävisi sivistyneestä ihmisestä (vaikka sama kyllä pätee rock-musiikissa hui hai jos et Hendrixiä tiedä örveltäjämetallisti ;) Käsittämättömät konserttiarviot eivät ainakaan paranna tilannetta. Monasti arvioijat kirjoittavat siten, että he olettavat lukijan tuntevan esitetyt sävellykset ja kirjoittaa sitten oman näkemyksensä aiheesta.
Lähin vertaus jonka keksin lienee viinien arviot. Minä en ainakaan ostaisi saatikka joisi viiniä jonka tuoksu on lasikuitua tai puuliimaa ja lastulevyä (en keksinyt näitä!) Kuitenkin viiniä oli testissä myös maistettu, mutta en jatka enempää. Flyygeli soi riittävän helmeilevänä - niin kai sitten - kai se oli hiljakkoin viritetty. Eli arviot eivät mitenkään auta niitä, jotka eivät tunne musiikkia ja elitistinen ote säilyy. Mitenkähän olisi jos joku kirjoittaisi vain että jokin teos on hyvä mutta puhkivedetty biisi, josta paraskaan konserttipianisti ei saa irti enää mitään vrt. vaikkapa Black Sabbathin Paranoid? Sen voi ostaa lähimmän tavaratalon mid-price -laatikosta kotikuunteluun. Suositellaan vaikkapa Patarevskin soittamana.
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #23 : Marraskuu 30, 2004, 18:04:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Bambi"
Tällä hetkellä on harjoittelun alla Vivaldia.


Meilläkin oli tuolloin Vivaldia soitettavana :) Tosin toinen kipale...

Kuuntelen minäkin klassista toisinaan, siis sitä itse klassista. Ennen sitä vain ei tultua kuunneltua, mutta kun tuossa reilu vuosi sitten alkoi musiikkiopistossa yleinen musiikkitieto, klassista kuuli pakostikin joka tunti. Sitten huomasi, että täällähän on kivoja kappaleita, niin Mozartilla, Bachilla, Palestrinalla, Vivaldilla ja muilla. Edvard Griegin ja Sibeliuksen sävellyksiä sitä tiesin jo joitakin. Peer Gynt on hieno teos, samoin Finlandia ja Andante Festivo. Arvo Pärtin konsertto kahdelle viululle (en muista sävellajia) on oikeastaan kivan kuuloinen, vaikka onkin sitä modernia puolta. Johannes-passio oli ensimmäinen kappale, joka tuli ymt:ssä, ja sen muistan varmasti lopun ikääni :)

Monet klassiset kappaleet ovat jotenkin rauhoittavia, eri asia taas on sellaiset säikäyttäjäkipaleet (en juuri nyt muista säveltäjää enkä sävellystä). Klassinen saattaisi pitemmän päälle kyllästyttää, jos vain sitä kuuntelisi jatkuvasti, ainakin minun osaltani. Siksi kuuntelenkin myös metallia.

*muoks*
Pakko lisätä uusin suosikkikipaleeni klassiselta puolelta, Giuseppe Tartinin Paholaistrilli, viululle sävelletty. Tuli vastaan eräässä piirretyssä :D Kappale on, sanoisinko, pirun vaikea x) Suurimmassa osassa kappaletta soitetaan ainakin kahta kieltä samaan aikaan ja tempo on nopea. Tosin ensimmäinen osa on larghetto, ja osaan sen jo jollain tapaa. Loppubiisi sitten.. Menee liian vaikiaksi.

Poissa Hagrid

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #24 : Syyskuu 18, 2005, 16:38:14 »
Klassinen musiikki on kaunista. Niin ajatonta ja kuten joku jo sanoi, vivahteikasta.

Ehdottomasti lempi säveltäjäni on Ludvig van Beethoven. Hänen musiikkinsa erottuu massasta, tunteikkaan ja vahvan tulkinnan takia. Beethovenin musiikki herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan ja kyse on vielä kuurosta säveltäjästä joka rikkoi kaikki rajat. Hän tosiaan teki musiikkiaan tunteiden varassa ja sen huomaa. Lempi kappaleeni Beethovenilta on Moonlight sonata. Se saa lähestulkoon itkettämään ja on niin vahvasti läsnä.
Keneltäkään muulta säveltäjältä en ole kuullut vastaavaa.
"Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä."

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #25 : Syyskuu 22, 2005, 18:37:55 »
Pidän myös todella paljon klassisesta musiikista, suosikkisäveltäjäni on Richard Wagner, Nibelungin sormus on uskomaton! Reininkulta on suosikkiteokseni hänen säveltämistään teoksista. Lentävä hollantilainenkin on loistava. Edvard Grieg on toiseksi suosikkisäveltäjäni, lempiteokseni hänen säveltämistään on(yllätys yllätys) Peer Gynt ja teos Vuorenpeikkojen tanssi. Kolmanneksi tulee Mozart, kuka on nähny sen leffan? Mäö oon, se oli loistava, Requiem oin loistava, taikahuilu myös puhumattakaan Don Giovannista, huu.

kuka on nähnyt nibelungin sormuksen, eli kaikki neljä oopperaa, reininkulta, valkyyria, siegfried ja jumalten tuho, mä oon ja ne on maailman parhaat oopperat! Don Giovanninkin oon nähny... ja taikahuilun :I ja carmen :P
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Girabbit

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #26 : Lokakuu 06, 2005, 20:51:53 »
Aww, klassinen musiikki. :3 Minä pidän. Kovastikin. Tsaikovskista eniten. Kaunista, kaunista musiikkia. Venäläinen tanssi kaikessa lyhykäisyydessään on aivan ihanan optimistisen kuuloinen; tuo mieleen jonkun talvipäivän (ja bambin! ^^), Joutsenlampi vain on. Joskus soitin jotain osaa siitä pianolla.

Vivaldi taisi olla ensimmäistä klassista mitä olen kuunnellut: Vivalvin Neljä vuodenaikaa on meidän talon toinen levy jolla on klassista musiikkia (toinen on night music -kokoelma - mozartia, griegiä janiinpoispäin.). Aiheeseen takaisin: otin Neljä vuodenaikaa itselleni koskapa äitini ei sitä sen suuremmin kuuntele. Kevät = <3. En kylläkään pidä keväästä vuodenaikana mutta se musiikki on kaunista.

Näköjään melkein kaikki jutut, joista olen selittänyt, ovat olleet kovin iloista musiikkia. Melankolisempikin on ihanaa. Mozartin Requiem on nerokas. Bachin Toggataan ja Fuugaan ihastuin koulun musiikkitunnilla; urkumusiikki todellakin on hienon kuuloista. Orkesterista tosin pidän eniten, jousisoittimet <3

Griegiä kuulisin mielelläni enemmän - pitää katsastaa näkyykö Peer Güntiä seuraavalla kerralla kun käyn kirjastossa. Aamutunnelma nääs on kaunis. (och vuorenpeikkojen tanssi.) Wagneria minä en ole paljon kuunnellut, mutta se valkyyria -systeemi (valikoiva muisti) on juuri niin ihanan mahtipontista. ^^

Listatakseni - Beethovenin Kuutamosonaatti, Sibeliuksen Finlandia, Mozartin Pieni yösoitto (eine kleine nachtmusik), Yön kuningattaren aaria...

Tähän on hyvä lopettaa, kohta alkaa Everwood.

Amaterasu

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #27 : Marraskuu 06, 2005, 16:49:18 »
Klassinen musiikki - rakastan sitä! Se vaan jotenkin on niin ihanaa musiikkia, vie mukanaan. ^^ Äitini ei muuta kuuntelekkaan kuin klassista joten olen sen kautta sitä ruvennut kuuntelemaan. Se on niin rentouttavaa, kaunista ennen kaikkea.

Parhaita säveltäjiä on ainakin nämä:

Joe Hisaishi
Mike Rowland
Mozart
Vivaldi
Nobuo Uematsu
John Williams

On niitä muitakin, ei vaan tuu nyt mieleen.. :)

Elokuvissa on monesti todella upeaa musiikkia. Varsinkin elokuvassa Spirited Away [Henkien kätkemä] on musiikki jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Joe Hisaishi todella osaa asiansa.

Ja Mike Rowlandista en edes puhu, on se niiiiin hyvä!

Katariina

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #28 : Marraskuu 06, 2005, 19:38:04 »
Chopinilla on monia upeita pianokappaleita. Voi jos osaiskin soittaa niin hyvin... Lisäksi Heino Kaski on idolini, ainakin Pankakosken, Yö meren rannalla-kappaleen ja Chanson tristen ansiosta.
Suurella sinfoniaorkesterilla soitetut kappaleet ovat monet hienoja; varsinkin ns. tanssimusiikki kuten shamppanjagaloppi. Myös Joutsenlampi on hieno kokonaisuudessaan, olisi upeaa nähdä se balettina.
muoks: ohoh, huomasinpas että olen kirjoittanut tänne. no, mikään siinä viestissä ei enää pidä paikkaansa, en edes enää soita paljoa pianoa... joutsenlammesta pidän kyllä yhä, Mozartista en niinkään.

wikke

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #29 : Marraskuu 07, 2005, 10:45:48 »
Huomasimpa tässä viikonloppuna pimputellessani että Debussylla on loistavaa pianomusiikkia. Varsinkin Clair de Lune on hyvä. Jotku on hauskoja, jotku taas herkkiä ja hienoja. Otinki tavoitteeksi opetella yhen Debussyn kappaleen tässä, niitä on hauska soittaa. Tosin alennuksia on liikaa..

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #30 : Marraskuu 20, 2005, 11:25:21 »
Lainaus käyttäjältä: "castlevania"
saattaa kuuolostaa oudolta, mutta oon alkanu säveltää.


Klassista musiikkia? Ei kuulosta oudolta minusta. Saanen kysäistä minkälaista sävellystä? Esim. menuettia, jotain jousikvartetille vai kenties sinfoniaorkesterille? Tosin orkesterille säveltäminen on melkoinen puuha, pitäisi tuntea joka ikinen soitin. Se tekeekin siitä vaikean homman. Rautalankayhtyeelle biisien tekeminen ei ole mitään verrattuna orkesteriin.

Päässä tulee itsekin sävellettyä kaikenmoisia orkesterikappaleita kuoroineen päivineen mutta kun minä en osaa enää sen jälkeen kirjoittaa edes melodiaa ylös kun unohdan kaiken paitsi sen, kuinka kauniilta se kuulosti.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #31 : Marraskuu 20, 2005, 11:47:03 »
olen saanut jo muutaman sävellyksen valmiiksi, kuten Pianosonaatti c-duuri ja jousikvartetto a-duuri.

//Suosittelisin asioiden tiivistämistä yhteen viestiin, ja ehkä kertomaan laajemmin asiasta, jolloin ei tarvitsisi postata paljon lyhyitä viestejä. -Adéa
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #32 : Tammikuu 02, 2006, 20:01:43 »
Olen alkanut säveltää ensimmäistä sinfoniaani es-duurissa. Olen saanut jo ensimmäisen osan valmiiksi, toinen osa on suunnitteilla. Nyt selostan hiukan sinfoniaani, jos sallitte. :)

Castlevanian 1.sinfonia es-duuri, vapaudensinfonia, omistettu Suomen itsenäistymiselle.

1. osa, allegro.
Alku alkaa klarinettien pehmeillä soinnuilla, pian viulut liittävät ahdistavan tunnelman kuvaten venäjän vallan aikaa, pian kuitenkin patarummut ja fagotit alkavat kuvastaa hieman Sibeliuksen Finlandian tyylisesti Suomen halua päästä itsenäiseksi, trumpetit soittavat sotaisaa fanfaaria, Suomen taistelua Venäjää vastaan kuvastavat edellämainittujen trumpettien lisäksí käyrätorvet, jotka saavat aikaan voitonhuuman sekaisen kuvan. Osa päättyy räiskähtävästi viulujen argeggioihin ja lopulliseen loppujysähdykseen patarumpujen osalta luoden mitä voitonriemuisimman aiheen. Itse olen tyytyväinen tähän osaan ja se kuvastaa hyvin Suomen taistoa itsenäisyyden puolesta.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #33 : Tammikuu 02, 2006, 21:03:36 »
Tuleehan klassista kuunneltua aina toisinaan^^ Silloin kun kaipaa jotakin rauhoittavaa tai on muuten vaan stressaantunut olo.

En ole kuitenkaan perehtynyt mitenkään erityisesti. Kunhan etsin vanhempieni levyhyllyjen kätköistä jotakin kuuntelemisen arvoista ja laitan levyn soimaan.

Pidän eniten ehkä Bachista, mutta myös Vivaldi, Tsaikovski, Beethoven, Sibelius etc. ovat hyviä. Béla Bartokiin, jonka joku tuossa mainitsi, tutustuin jo ala-asteella, kun tein jotakin esitelmää hänestä. Pidin kyllä hänen sävellyksistään, vaikka en ole kuunnellut niitä tietenkään moniin vuosiin.

Niin ja Busonia kuuntelin tässä juuri pari päivää sitten. Sekin ihan hyvää musiikkia.

Lainaus käyttäjältä: "Amaterasu"

Elokuvissa on monesti todella upeaa musiikkia. Varsinkin elokuvassa Spirited Away [Henkien kätkemä] on musiikki jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Joe Hisaishi todella osaa asiansa.


Enpäs ole aiemmin tullut ajatelleeksi Joe Hisaishia... kaipa sekin musiikki sitten luokitellaan klassiseksi jollakin tapaa (?).
Mutta niin, voin kyllä allekirjoittaa sen, että Spirited Awayn musiikki on upeaa^^

Poissa Mc Puuhto

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Re: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #34 : Tammikuu 02, 2006, 22:33:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Krum the krummitus"
Mistä aikakaudesta pidätte? Minä pidän ehkä Romantiikan aikakauden muusiikista, erityisesti Wagnerista(en ole natsi)


Nyt on kyllä pakko kommentoida! En ymmärrä, miksi sinun tarvitsee sanoa, ettet ole natsi. Wagnerin kuunteleminen ei tee kenestäkään natsia, vaikka Hitler tämän musasta tykkäsikin. Tiesitkö, että Wagner itse ei todellakaan ollut natsi eikä tarkoittanut musiikkiaan natsihenkiseksi, vaikka Hitler sen niin tulkitsikin? Olen kuullut, että Wagner itse olisi ollut täysin päinvastaisella kannalla ja että Hitler tulkitsi tämän musiikkia mahdollisesti hyvinkin "väärin", jos nyt väärintulkinnasta on musiikin suhteen lupa puhua.

Mutta siis tosiaan, tietenkin kuuntelen klassista. Viimeisen vuoden - puolentoista aikana se on oikeastaan ottanut yliotteen kaikesta musiikinkuuntelustani. Nyt käyn varmaan monen teistä hermoille, mutta myönnän ihan avoimesti, että minusta klassinen on musiikkina parempaa, korkeampiarvoista ja laadukkaampaa kuin mikään kevyt musiikki (johon lasken siis kaiken populäärimusiikin hevistä purkkapoppiin). Olen oikeastaan aina ollut tätä mieltä, vaikka teininä kuuntelinkin enemmän poppia kuin klassista. Klassinen on aina ollut minulle kuitenkin eri tasolla kuin pop (siis kaikki populäärimusa, älkää loukkaantuko, pakko käyttää yleisnimityksiä - onhan "klassinenkin" aika järkyttävä yleisnimitys).

Kuuntelen eniten orkesteri- ja oopperamusiikkia. Kamarimusiikki, kuoromusiikki, yksinlaulut ym. ovat harvemmin soittolistallani, mutta tuttuja silti. Säveltäjiä en viitsi ruveta listaamaan, sillä rakastan niin monen eri hepun musiikkia. Mainittakoon nyt Mozart, Tshaikovski, Rachmaninov, Puccini, Sibelius... Ei, en todellakaan voi listata!

Minulle klassinen on myös omakohtaisesta myös tulkintapuolella. Soitin ennen viulua ja nyt harrastan klassista laulua. Orkesterisoittaminen on mieletöntä, sinfonioihin pääsee todella sisälle, kun niitä on itse ollut "tekemässä". Samoin jos on laulanut jotain aariaa, se aukeaa ihan eri tavalla kuin ennen.

Voisin puhua tästä sivutolkulla - "klassinen musiikki" on todellakin aivan liian laaja otsikko! Oopperatopicista voitte lukea mielipiteitäni siltä saralta ja kun tuonne näytti ilmestyneen Mozart-topic, käynen jossakin vaiheessa sielläkin vaahtoamassa.

Olisi mielenkiintoista puida vähän juuri kaiken klassiseksi nimitetyn laajuutta, eri alalajeja ja aikakausia jne. Tätä on myös mielenkiintoista verrata pop-musaan: ihmiset skitsahtavat, jos hevistä puhuu poppina, mutta puhuvat silti sävyyn "kaikki klassinen on niin tylsää" kuultuaan vaikka yhden osan yhdestä sinfoniasta. Eihän tässä ole mitään järkeä, kun miettii, miten laajalta aikajakaumalta, eri puolilta maailmaa, eli tyylikausilta jne. kaikki klassinen on peräisin. Kun sitten miettii, että poppia on tehty jostain 50-luvulta asti, niin.. No huh huh!

Whinez

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #35 : Toukokuu 10, 2006, 15:44:15 »
Kuuntelen lähinnä Bachia, Mozartia, Vivaldia ja Paganinia. Mutta myöskin Beethovenilla on loistavia teoksia. Aikakausista eniten arvostan Barokkia.

Catherine

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #36 : Toukokuu 10, 2006, 18:00:43 »
Rakastan Chopinia ja Vivaldia.
Chopinin Minuuttivalssi, Funeral March ja Romantic Piano ovat suosikkejani.
Vivaldin Neljä vuodenaikaa- sävellyksistä suosikkini on Syksy. Vilunväreet kulkee oikein selässä.

Harrastan musiikkia ja sitä kautta olen tutustunut klassiseen ja soitan myös klassista. Enemmäkseen Vivaldia. Chopinilla kun ei ole kamalasti viululle sävellettyjä teoksia.

Punainen atlas

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #37 : Toukokuu 10, 2006, 21:01:49 »
Klassinen musiikki - mitä tohon nyt sanoisi? Voiko pojat nyt yleensäkään tykätä klassisesta (no voi)?

Okei, oon soittanu pianoo (klassista musiikkia) kohta yheksän vuotta, joten pakko siitä on tykätä. Bachia, Beethovenia ja Chopinia olen soittanut eniten, ja tykkään soittaa tosi erilaisia kappaleita.
Mutta kuuntelenko klassista - en, en yhtään.

Kuuntelen nimittäin heviä, metallia, deathiä, hard rockia, trashiä ja vaikka mitä mut en klassista. Ikinä. Siihen ei vaan jaksa keskittyä.
Soitan myös sähkökitaraa (toista vuotta vasta), joka vie aikaa vähintään yhtä paljon kun piano, joten kyllä kontrastia ainakin on.

Eli tykkään soittaa klassista musiikkia siinä missä heviäkin, mutta en kuuntele sitä. ;)

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #38 : Toukokuu 11, 2006, 08:59:01 »
Kyllähän sitä tulee klassista välillä kuunneltua. Harvemmin kylläkin, meidän äiti ei oikein pidä siitä, eikä isukki liioin. Kaverilla on kuitenkin sellainen iso kokoelma klassista musiikkia ja siellä sitä onkn enemmän tullut kuunneltua. Koti koneella tosin saattaa edelleenkin olla Beethovenin Moonlight sonata, jota kukaan ei varmaankaan voi olla tunnistamatta.

Minulla ei liiemmin ole mitään suosikkeja, enkä häpeäkseni edes aina tiedä minkä niminen säveltäjä on milloinkin kyseessä, kappaleen nimestä puhumattakaan.

Ei Klassinen kuulu mitenkään suosikkilistalleni, mutta kyllä minä olen innoissani, kun sitä kuulee esimerkiski joissakin elokuvissa. Sitten kun kuuntelen ystävälläni klassista, "bongailen" sieltä vanhoja tuttavuuksia. Eniten taisin pitää baletti levystä, jossa oli kappaleita prinsessa ruususesta, pähkinän särkijästä ja joutsenlammesta. Kaverilla tosin meinasi mennä hermot, kun hyräilin sitä ruususesta tuttua kappaletta ja kuulemma pilasin tunnelman. Tiedetään, minulla ei ole oikein sävelkorvaa, saati minkäänlaista lauluääntä. Varsinkaan flunssaisena.

Kuten äitini sanoo, klassinen musiikki on ahdistavaa. En ole tästä 100% yhtä mieltä, mutta jotkut kappaleet ovat sellaisia, joita ei voi kuunnella ahdistumatta. En tiedä mikä siinä sen tekee, sitä ei vain kestä. Toisista tulee hyvin levoton olo, ei pysty pysymään ollenkaan paikallaan vaan pyörii ja hyörii, potkii jaloillaan. Ole siinä sitten ja nauti musiikista. Kyllä niitä sitten löytyy oikein piristäviä ja iloisiakin ja tietysti niitä, jotka tekevät mielen surulliseksi. Toisinaan ne saavat jopa itkemään.

En tiedä mihin musiikin lajiin nuo Lord of the ring soundtrakit sun muut lasketaan, mutta niitä kyllä tulee kuunneltua joskus hyvinkin paljon.

Jos minun pitäisi lyhyesti kertoa, millaista klassinen on, sanoisin; että se on tunteita herättävää.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Ruppanainen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Lady Jane Clayton, Tarzanin vaimo
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #39 : Toukokuu 13, 2006, 13:10:58 »
Joo. Kuuntelen ainoastaan klassista musiikkia.
Lempisäveltäjäni on Beethoven. Ja koneella kuuntelen aina Beethovenin Moonlight Sonataa. Tykkään myös mm. Vivaldista, Mozartista, Chopínista, Bachista... Ja suomalaisista: Sibelius (tietty!), Erkki Melartina, Oskar Merikanto... Tosi mielenkiintoisia nämä säveltäjät ja niiden laulut ja kaikki muut mitkä on säveltäneet.
Mielestäni Barokki-aikakaudella on tehty tosi hienoa miuusikkia. Siis tykkään soittaa pianolla barokki-kappaleita. Ne ovat sellaisia reippaita römpsäköitä:D
Eli kuuntelen ja soitan klassista musiikkia, ja tietenkin myös laulan:)
Kurkota kuuhun ja ole Ruppana!
MeneTarZan.comiin!

Valo

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #40 : Toukokuu 31, 2006, 17:00:09 »
Klassinen on aivan ihanaa, niin vivahteikasta ja jollain tavalla rauhoittavaa. Kuuntelin ainakin 10-vuotiaaksi asti pelkastaan klassista ja lastenlauluja silloin kun musiikkia tuli kuunneltua. Ylaasteella kevyempi musiikki vei mukanaan, mutta ne ajat on jo ohi.

Muistaakseni jossain on tehty tutkimus, jonka mukaan tietynlaisen klassisen musiikin kuunteleminen parantaa oppimistuloksia. Tietaako kukaan siita tarkemmin?

eliseb

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #41 : Heinäkuu 02, 2006, 22:54:00 »
Meidän englanninkielen kirjassamme oli aiheesta artikkeli, jossa taidettiin puhua Mozartin musiikista.
Hienoa huomata, että Beethovenin kuuntelijoita löytyy. Moonlight sonata on kuitenkin aika tylsä pätkä, loppujen lopuksi.
Ensimmäisenä Beethovenista useimmille mieleen tulee Kohtalosinfonia, Oodi ilolle,Für Elise ja Kuutamosonaatti.
Jos kiinnostusta Beethoveniin löytyy suosittelen lämpimästi:
Sinfoniat,
Pathetique(suomeksi pateettinen) pianosonaatti nr8. op.13
Appassionata Sonata in F minor op. 57
Tempest Piano Sonata No.17, Op.31/2
Keisarikonsertto eli pianokonsertto nr.5 op.73
Viulukonsertto D-duuri op.61 osa rondo

Poissa Sakr

  • Opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #42 : Heinäkuu 03, 2006, 01:39:16 »
Kuuntelen klassista musiikki melko paljon. Erityisesti pianosävellyksiä kuuntelen usein etsien kauniita kappaleita itselleni soitettavaksi.

Pidän paljon Beethovenin useista pianosävellyksistä, joita tuleekin soiteltua melko paljon. Suosikkeja lienevät Pianosonaatti nro 14 (Moonlight), Für Elise ja Pianosonaatti nro 8 (Pateettinen). Myös Mozartilla ja erityisesti Tšaikovskilla on hienoja sävellyksiä pianolle. Mozartilta esimerkiksi Pianokonserto 23 on loistava. Tšaikovskilla on suuri määrä hyviä sävellyksiä pianolle, esimerkiksi Romance.

Pianomusiikin lisäksi kuuntelen toki muutakin klassista musiikkia. Pidän eniten hitaista, tunnelmaltaan melankolisista sävellyksistä, oli kyse sitten klassisesta musiikista tai populaarimusiikista. Esimerkiksi Barberin Adagio for Strings on hieno. Myös Bachin Orkesterisarja nro. 3 on hyvä.
Vive le vie de Bohème!

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #43 : Heinäkuu 03, 2006, 14:32:41 »
Minä en juurikaan voi sanoa kuuntelevani klassista musiikkia, mutta pidän siitä kovasti. Muutoin en luultavasti soittaisikaan viulua.

Suosikkini tältä musiikin osa-alueelta on ehdottomasti Tshaikovskin Joutsenlampi, siis kappale, ei baletti. Tosin balettikin on aivan loistava, tarina on mielenkiintoinen ja musiikki on älyttömän kaunista. Mutta Joutsenlampi, se on niin surullinen ja niin todentuntuinen, että sitä kuunnellessaan voi melkein kuvitella joutsenparven lehahtavan syystaivaalle.

Paganinin musiikki on myös sydäntäni lähellä, ei tosin musiikin kauneuden vuoksi, vaan lähinnä viulistin perspektiivistä. Paganinin sävellykset ovat äärimmäisen vaikeita, jopa nykyajan huippuviulisteilla on vaikeuksia soittaa niitä virheettä.

Mozartin ja Vivaldin musiikkia arvostan suuresti tietynlaisen eleettömyyden ja toisaalta esim. Vivaldin tapauksessa mahtipontisuuden vuoksi. Vivaldin kappaleita ja hänen tyyliinsä sävellettyä musiikkia on suuri ilo soittaa.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #44 : Heinäkuu 03, 2006, 21:23:18 »
Rakastan klassista musiikkia. En arvostanut sitä ennen, mutta kun aloin soittaa orkesterissa, aloin arvostaa sitä ihan erilla tavalla. Yleisen musiikkitiedon tunnit olivat minulle silloin tuskaa, (opetellaan klassisen musiikin historiaa ja kuunnellaan) mutta nyt kun sitä arvostaa voisin mennä uusimaan kurssin, että jäisi jotain mieleenkin.
Lempi säveltäjiä voisin mainita. Tsaikovski  kuuluu lempisäveltäjät ryhmääni. Tykkään tosi tosi paljon sen baleteista, joutsenlampi on aivan ihana. Vivaldi on myös yksi parhaista. Rakastan lähes kaikkien tuntemaa Neljä vuoden aikaa, sävellystä. Kevät osa on aivan ihana, siinä voi juuri kuvitella kaiken mitä keväällä tapahtuu. Ei saa unohtaa kotimaista ihanaa säveltäjää Sibeliusta. Hänen musiikki on niin kaunista, Finlandia saa aina kyyneleet silmiin sekä useat sinfoniat. Joskus nuoriso-orkesterista on jäänyt mieleen Andante Festivo, joka on niin kaunis, miten joku osaakin. Joku mainitsi Beethovenin kuutamosonaatin, se on niin kaunis, romanttinen ja aivan ihana. ^^ Mozartin taikahuilua ei saa myöskään unohtaa.

Edesmenneen ystäväni piti kerätä erääseen lehteen vissiin kuusi lempi klassista teosta. Hän orkesterimme bussissa totesi, että miten keksii niin monta klassista, yhtä aikaa kun eräs toinen orkesterikaveri totesi että siinä sinulla onkin valitseminen. Se oli huvittavaa miten eri ihmiset suhtautuu. ^^


//Muoksimpa mielipidettäni näin kolmen kasvattavan vuoden jälkeen.

Nykyisin klassisen musiikin kuunteluni on vielä laajentunut. Olen täysin kyllästynyt kaavamaiseen Vivaldiin ja innostunut mm. impressionismin ajan taiteilijoiden musiikista, kuten Debussyn La Mer ja Faunin iltapäivä nams. Sibelius ja Beethoven ovat edelleen pysyneet suosikkeinani. Beethovenin sinfoniat viehättävät mahtipontisuudellaan ja Sibeliuksen Satu on noussut ehkä kaikkien aikojen lempikappaleekseni vaihtelevaisuutensa (suuret dynamiikkavaihtelut, ihanat nyanssin kasvatukset ja sointivärit) vuoksi. Mendelssohniin olen erittäin mieltynyt. Erityisesti rakastan hänen teostaan Hebridit, jonka klarinettisoolo on upean laulava.

Lisäksi olen perehdyttänyt itseäni paremmin kontrabassomusiikkiin ja tutustunut sitä kautta säveltäjään Bottesini, jolla on upean laulavaa bassomusiikkia. Ja suomestakin löytyy upea bassomusiikin säveltäjä, Hauta-aho, joka loihtii aivan upeita melodioita kontrabassolle! :>

//Hmmm....! Klassisen musiikin kuunteluni on laajentunut vain entisestään. Nykyään en pidä Vivaldista, Debussy on ihan jees, edelleen olen vannoutunut Sibeliukselle, mutta uutuutena tänä vuonna -Brahms! Rakastan niitä sinfonioita, ne on jotain niin upeaa. Ykkössinfonian eka osan oboesoolo on aivan todella riipivä, kolmannen sinfonian kolmannen osan pääteema on niin haikea että pistää poikkeuksetta itkemään. Tai sitten neljännen sinfonian alku tiidi--tiidi-tiidi..aah! Kaunista. Brahms on yhtä aikaa niin kaunista ja se tuo hirveän hyvän olon, mutta samalla se tekee olon niin ahdistuneeksi. Mutta juu, rakastan hirveästi! Sibeliuksen Sadun olen maininnut jo aikaisemmin, se on edelleenkin pysynyt erittäin rakkaana teoksena. Voiko olla mitään sen lämpimämpää kuin alun teema kontrabassojen pizzicatoilla? Nam. Schubertin Keskeneräinen sinfonia on upea. Se on ihanan keinuva, samalla niin kepeä, mutta silti se on tosi raskas. <3

« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 09, 2010, 14:29:32 kirjoittanut Huhutar »

V

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #45 : Heinäkuu 11, 2006, 11:12:21 »
Ah, pakko tunnustaa, että olen itsekin alkanut kuunnella klassista musiikkia. Ja kyllä, rakastan sitä, jos niin voi sanoa.
En aluksi ollut kiinnostunut kyseisestä musiikkilajista yhtään, vaikka olihan sitä tullut kuultua vähän sieltä sun täältä.
Käänteen teki tässäkin tapauksessa "V for Vendetta". Oikeastaan ei se elokuva, vaan se sarjakuva.
Sarjakuvassa päähenkilö kuuntelee Beethovenin Viidettä, ja jotka kyseisen teoksen ovat lukeneet, ymmärtävät asian oveluuden.
No, en siis löytänyt klassista musiikkia ihan itse, V sai tälläkin kertaa auttaa. Kun olin lukenut sarjakuvan, testasin ihan kokeilumielessä kuunnella hieman Beethovenia.
Viides sinfonia oli tietenkin aivan upea, ja päätin näin kuunnella lisääkin. Siinä kuunnellessa, aloin ymmärtää, kuinka hienosta musiikista oikein oli kyse!

Aloin kuunnella joitain muitakin klassisia säveltäjiä, ja niistäkin löytyi oikeita helmiä! Suosikkejani ovat mm. Beethoven ja Vivaldia, Bachkin on ihan hyvä.

Suppealla musiikkimaulla varustettu pikkuveljeni on aivan kauhuissaan. Hän pelkää, että olen menettänyt järkeni ja että musiikkimakuni on menossa päin helvettiä!
No, raukka ei tiedä mistä puhuu...!

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #46 : Heinäkuu 15, 2006, 23:09:43 »
Kuten sanottua, mielestäni paras teos koko musiikin historiassa ja klassisen musiikin historiassa ja oopperan historiassa on Wagnerin Nibelungin sormus. Sen jälkeen parhaat ovat Mozartin oopperat Don Giovanni, Taikahuilu ja Figaron häät, sen jälkeen Wagnerin Lentävä Hollantilainen, Nurnbergin mestarilaulajat, ja Parsifal. Olen todella monipuolinen klassisessa musiikissa, kuuntelen jokaista säveltäjää, joka eteen sattuu ja kaikenlaisia musiikin aloja. Klassinen musiikki on mielestäni melkein ainoata oikeata musiikkia.



Olen nähnyt melkein kaikki Wagnerin oopperoista, ahkerasti, kun olen käynyt katsomassa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ( Kuten Bayreuthissa Saksassa festspielhausissa, Wagner-oopperoiden mahtavinta oopperataloa ja semmoisten wagneriaanien kuten minä pyhiinvaelluskohteessa). Olen laskenut, että olen nähnyt elämäni aikana 18 eri oopperaa. Jokaisesta olen pitänyt valtavasti. Tässä ne ovat järjestyksessä:

1-4 Nibelungin sormus.
5. Don Giovanni.
6. Taikahuilu.
7. Figaron häät.
8. Lentävä Hollantilainen.
9. Nurnbergin mestarilaulajat
10. Parsifal.
11. Lohengrin.
12. Tannhäuser.
13. Rigoletto.
14. Aida.
15. Otello.
16. Falstaff.
17. Fidelio.
18. Carmen.



Lisäksi minulla on paljon levyjä tietysti kotonani, kuten Nibelungin sormus-levy, Mozartin ja Beethovenin levyjä ja paljon muuta. Mutta siis kaikista mieluiten kuuntelen 9:ää suosikkisäveltäjääni ( Lista Mozart-topikissa.)



Okei, pälätin taas ihan hitosti :I
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #47 : Heinäkuu 16, 2006, 23:58:00 »
Kyllä klassinen musiikki on musiikin kuningas: syvällisintä, kauneinta ja mielenkiintoisinta.

Olen pienestä asti ikään kuin kasvanut klassisen musiikin parissa, sillä aloin soittaa pianoa jo 5-vuotiaana. Ja soitan edelleenkin. Ihan naperona sitä musiikkia ei osannut arvostaa niin paljon (vaikka joitain ehdottomia lemppareita silloinkin oli, esim. Bachin eräs Gigue), mutta kasvettuani olen tietysti oppinut kuuntelemaan ja keskittymään musiikkiin aivan eri tavalla. Luonnollisesti pianomusiikki on klassisesta ylitse muiden.

Jos olisi pakko mainita yksi säveltäjä ylitse muiden, se olisi ehdottomasti Rahmaninov. Miten joku voi säveltää niin kaunista, niin tunteisiin vetoavaa, niin energistä ja hienoa musiikkia? Siis aivan käsittämätöntä. Olen itse soittanut jo melko monta Rahmaninovin kappaletta, etydejä, preludeja ja yhden moment musicauxin (siis ihan kunnolla konsertissa, muita kappaleita olen soitellut huvikseni omaksi iloksi). Minulla on kaikki Rahmiksen preludit, etydit ja moment musicauxit CD:llä ja nuoteilla samaten. Niistä en koskaan luopuisi - en ikinä kyllästy siihen musiikkiin. Jo pelkät soinnut ja harmoniat ovat aivan älyttömän hienoja. Rahmiksen musiikki on persoonallista ja mielenkiintoista, sen tunnistaa jo kaukaa, vaikkei kappaletta olisi koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Siinä musiikissa ei ole mitään kevyttä tai turhanpäiväistä, ei edes niissä "iloisimmissa" kappaleissa. Aina on se tietty raskaus ja synkkyys. Ja se ääretön kauneus. Siitä minä pidän.

Sitten on tietenkin J. S. Bach, josta olen pienestä asti pitänyt. Siinä oli kanssa yksi nero. Bachin musiikki, kun sitä kuuntelee esim. levyltä, on kumman rauhoittavaa, harmonista ja kaikin tavoin täydellistä. Niin, täydellinen on sana, jolla Bachin musiikkia voisi parhaiten kuvailla.

Klassisen kauden säveltäjistä pidän eniten Haydnista ja Beethovenista, en niinkään Mozartista (siis kyllähän sekin on hyvä, mutta ei ole niin minun juttuni kuin nämä kaksi - liian kepeää ja iloista). Haydnin musiikki on vaikeaa (soittaa), paljon vaikeampaa kuin etukäteen voisi arvata. Minulla on Richterin levy, jossa hän soittaa Haydnin sonaatteja, ja siinä on kyllä kaksi mestaria osunut yksiin.  

Schubertista aloin pitämään jo todella nuorena, kun soittelin huvikseni säveltäjän impromptuja ja moment musicauxeja. Siellä on todella hienoja kappaleita. Myös Brahms iskee aika jykevästi.
Liszt (yksi kestosuosikki) on minun makuuni enemmän kuin Chopin. Lisztin etydit ovat käsittämättömän hienoja (ja vaikeita), varsinkin transkendenttiset. Siellä on sellaisia kappaleita, jotka ovat saaneet itkemään (niin kuin Rahmiskin).

Ranskalaisesta, impressionistisesta musiikista pidän myös, kuten Debussysta ja Ravelista. Kummankin säveltäjän kappaleissa on aivan ainutlaatuisia harmonioita ja hienoja tunnelmia.

Rahmiksen lisäksi pidän myös muusta venäläisestä musiikista, kuten Prokofjevista. Siinä vasta musiikkia, jossa on energiaa.
Uudemmasta musiikista voisin mainita nyt alkuun vaikka Rautavaaran (Tulisaarna on mieletön). Muutenkin suomalaisessa klassisessa musiikissa pidän enemmän uudesta kuin vanhasta. Sibelius ei niin hirveästi iske.

Pakko vielä mainita Griegin a-molli-pianokonsertto. Siinä on yksi maailman hienoimmista pianokonsertoista (ja yllätys yllästys, erittäin vaikea).

No niin, siinä listani. Ja tässäkin vain ne, mitkä päällimmäisinä tulivat mieleen - maailmassahan on vaikka kuinka paljon klassisia sävellyksiä ja säveltäjiä, enkä todellakaan voi muistaa kaikkia lemppareitani..
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Poissa Herttuatar

  • Sekopää
  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #48 : Elokuu 21, 2006, 19:59:32 »
Klassinen musiikki... Hmm, mitä tuosta nyt saisi teidän viisaiden kommenttienne jälkeen sanoa?

Soitan viulua, joten klassinen on hyvinkin tuttua. Musiikin opettajani (entinen) oli hiukan suurudenhullu ja yritti saada 27 oppilaan päähän viime keväänä edes jotain kallisesta musiikista 8ja kevyestäkin sen jälkeen).
 Miten lie ollutkaan, muistan vain Amadeus elokuvan Mozartin hermoja raastavan naurun....

Klassinen on kaunista musiikkia, jota on upea soittaa. En kuitenkaan kuuntele sitä juuri lainkaan, mutta kyllä soittaessa tulee kuunneltua ihan kohtuullisesti. Ja tietysti oppilaskonserteissa. Suurin osa ajasta tosin menee siellä siihen, että laskee kuinka monta on vielä jäljellä....
Mutta kun jouduin esitelmän takia tutustumaan klassiseen kuuntelun kannalta ja vaaaehtoisesti, en voi väittää kauhistuneeni. Grieg nousi ehdottomaksi ykkösekseni teinhän siitä sentään esitelmän! Peer Gynt on kaunista ja niin valloittavaa ja... En osaa kyllin kuvailla. Aamutunnelma sulattaa aina ja Sulveigin laulu (Taidan edelleen kirjoittaa sen väärin?), josta en ollut ennen kuulutkaan ennen kuin opettajani mainitsi sen, vei mennessään surullisuudella, kauneudella ja hiljaisella kärsimyksellään. Ne sävelet eivät unohdu koskaan, pystyn aina taikomaan ne esiin.
"Ei paavi ole paha, vaan kelpaa sille raha. Siksi sillä paisuu, peräpää ja maha."
Prinssi Faisalin sormus

Poissa Malakai

  • metafora
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Entäs nyt?
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #49 : Huhtikuu 04, 2007, 15:58:24 »
Kyllä tulee klassista täälläkin päin kuunneltua. Nyt tässä lähiaikoina varsinkin, kun kävin länsimaisen taidemusiikin historian kurssin tuossa ja tuli taas palattua noihin vanhoihin klasareihin. Suosikkini on Mozart, wieniläisklassismi yleensäkin. Joku sitten oli nero. Mitään teossuosikkia en lähde laittamaan, en halua edes miettiä asiaa. Se on se tyyli, tunnelma, se joka toistuu kaikissa Mozartin teoksissa, kädenjälki. Toki tykkään kuunnella muutakin, toisia tyylisuuntia, vaikka Beethovenia ja Vivaldia. Suomalaisista säveltäjistä suosikkini on Toivo Kuula. Klassinen on sellaista musiikkia, jota voi kuunnella ihan kuuntelemalla, eikä tehdä mitään muuta siinä samalla, mutta se voi soida myös taustamusiikkina vaikka lukiessa, eikä se häiritse yhtään. Enemmän pidän insturmentaalisesta klassisesta, laulut ja oopperat eivät niinkään tunne oloaan kotoisaksi minun soittimessani, mutta kuoroteokset on sitten taas eri juttu. Riippuu harmoniasta.

Iria

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #50 : Huhtikuu 05, 2007, 19:07:45 »
Klassinen tai taidemusiikki, ihan sama. ;)  Minä olen pitänyt klassisesta musiikista koko pienen ikäni, johtuen osittain siitä, että isälläni on aikamoinen kokoelma klassista musaa levyinä. Ja minä olen aina ollut tunteellinen ja taiteellinen ihminen ja taidemusiikki sopii minulle kuin nyrkki silmään. Soitan pianoa.

Itse pidän ehkä eniten impressionistisista säveltäjistä (1900-luvulla vaikuttaneista) kuten Ravelista, Shostakovitshistä ja Stravinskysta. Kevätuhri on tosiaan loistava (kertoo kuulemma tytöstä, joka tanssii itsensä kuoliaaksi), lisäksi hyviä kappaleita ovat Shostakovitshin Leningrad -sinfonia (yli puoli tuntia kestävä ykkösosakin..) ja Ravelin Bolero. Impressionistinen musiikki ei ole niin - ööm - itsestäänselvää kuin vaikka esimerkiksi wieniläisklassinen. En oikein ymmärrä, miksi monet pitävät Mozartia niin suurena säveltäjänä, minun korvaani hänen teoksensa kuulostavat aika lailla samanlaisilta kaikki. (Tosin se saattaa johtua siitä, etten ole Wolfgangin musaa niin paljon kuunnellut.) Hänen duurisävelmänsä tuppaavat olemaan liian pirteitä minun makuuni, eikä molleistakaan tunnu löytyvän mitään oikeaa tunnetta jota kaipaan kaikkeen musiikkiin.

Monet romantiikankin ajan säveltäjät ovat taitavia ja jostain syystä pidän kansallisromanttisista, kuten Sibeliuksesta ja Griegistä. Peer Günt on aivan loistava kappale ja se oli myös ensimmäinen oma CD-levyni, sain sen joskus kuusivuotiaana. (Osaan kaikki melodiat suunnilleen ulkoa...) Ja isällä on sellainen huippu levy, Sibeliuksen Miniature Masterpieces. Se sisältää parikymmentä erinomaista kappaletta pianolle ja jousille. Noita kappaleita kuunnellessa voi ainakin huomata, että Sibeliuksella on hyvin omanlaisensa tyyli. Chopinin pianokappaleet ovat myöskin vertaansa vailla, soittelen yhtä tässä parasta aikaa.

Minulla on myös pari keskiaikaisen ja renessanssin musiikin levyä ja niitäkin kelpaa kuunnella ja sopivat ainakin hyvin taustamusiiksi fantasiakirjoja lukiessa.


Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #51 : Huhtikuu 06, 2007, 14:46:49 »
Minä oikeastaan tajusin klassisenkin olevan pidettävää joskus seiskalla. Saattoi johtua siitä, että vasta silloin oikeasti tykästyin pianonsoittoon ja niihin kappaleisiin joita soitin, ja sitten aloin tutustua klassiseen musiikkiin ihan yleensäkin. Edelleenkin olen aika jämähtänyt 'mainstream'-klassiseen, mutta pidän silti.

Minulle läheisimpiä tyylikausia ovat barokki ja romantiikka (sekä kansallisromantiikka, pitääkö se sitten eritellä, en tiedä ^^). Barokki on mielenkiintoista, esim. Bachia ei vain voi olla ihastelematta. Olisi hienoa osata joskus oikeasti soittaa joku fuuga, mutta sitten löytyy sellaistakin tuotantoa, jota osaan soittaa jopa nytkin. Inventio 13 <3 (olikohan se 13?)

Wieniläisklassismi ei oikein kolahda minullekaan. Rakastan Mozartin Requiemia, mutta esmes ne pianokappaleet, joita olen soittanut.. Suokaa anteeksi kärkevyyteni, mutta tekopirteää kilkuttamista. En minä ole koko tuotantoon tutustunut, joten voihan siellä olla jotain jännempääkin, mutta minustakin Mozart on ehkä karvan verran yliarvostettu. Oopperasta kun en mitään ymmärrä niin sitä puolta en kommentoimaan mene.

Romantiikka taas. Myönnän olevani edelleenkin hurjan kriittinen varsinkin sen suhteen mitä soitan itse, ja myöskin kuuntelujeni. Romantiikasta löytyy sitä minulle sopivaa paatoksellisuutta, kunhan ei menisi imelyydessä yli, ja osa alkaa sitten taas irtautua vähän liikaa siitä selkeästä duuri-molli-tonaliteetista. Sen takia en oikein ymmärrä 1900-luvun modernimpaa musiikkia. Sen siitä saa kun on jämähtänyt klassisiin harmonioihin, mutta sen musiikin pitäisi kuitenkin silti olla vähän inspiroituneempaa kuin wieniläisklassinen.

Kansallisromantiikka. Sibeliusta, ah ihanaa.

Nämä mielipiteeni ovat kyllä vahvasti värittyneet oman soittamiseni läpi, kun en kuitenkaan klassista juuri varta vasten kuuntele. Muutaman kerran olen yrittänyt vain kuunnella jotain pianokonserttoa, mutta minä en tunnu saavan niistä oikein mitään irti. Mozartin yms. soittamisen olen kokenut ikäväksi kilkutteluksi, tunteellisena tapauksena rakastan soittaa romantiikan aikaista musiikkia ja barokki on muuten vain mukavaa.
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."

kath

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #52 : Huhtikuu 08, 2007, 20:57:36 »
Minä kuuntelen myös klassista musiikkia, ja myös elokuviin sävellettyjä musiikkeja. Esimerkiksi rakastan Taru Sormusten Herrojen soundtrackejä :D Klassinen musiikki on´paljon mielenkiintoisempaa ja muutenkin rock- ja popmusiikit ja muut ovat paljon yksinkertaisempia. Suosikkiani en oikeastaan osaa valita. Kuuntelen vähän kaikkien aikakausien musiikkia, mutta myös nykyajan musiikkiakin :)

Urelen

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #53 : Kesäkuu 17, 2009, 21:37:29 »
Klassinen musiikki on aivan mahtavaa. Itse olen aina pitänyt klassisesta musiikista (vaikka olenkin 14 ja yleensä tämän ikäiset eivät paljoa klassista kuuntele), kuten sanottu jo aikaisemmin, se on paljon syvällisempää kuin esim. rock ja pop. Lempisäveltäjiäni ovat ehdottomasti Rahmaninov, Sibelius, Mozart ja Thsaikovski. Kunnon into klassiseen musiikkiin iski sitten kun menin sinfoniaorkesteriin. Nyt ollaan sitten lähtemässä Saksaan soittamaan Rahmaninovia, Sibeliusta ja Mozartia. Ihanaa! Romantiikan ajan musiikki taitaa olla yksi suosikeistani. Varsinkin Tshaikovski. Aah, rakastan hänen tapaansa käyttää erilaisia kilkuttimia yms.

Kun on tässä itse säveltänyt puolet tähän astisesta elämästä, niin täytyy nostaa hattua kaikille säveltäjille, sillä säveltäessä tavallaan purkaa tunteitaan siihen sävellykseen. Nykyään kuuntelen paljon eri kappaleiden teemoja. Jokaisessa kappaleessahan tavallaan on se tietty teema, joka kummittelee sen koko kappaleen ajan. Sitten myös kun kuuntelen elokuvamusiikkia, niin kun olen pari kertaa kuunnellut kappaleen, rupean analysoimaan sitä kappaletta. Esim. Taru Sormusten Herrasta -trilogian musiikissa erottuu selvästi eri "maiden" teemat. Tästähän voisi jauhaa vaikka koko päivän. Mutta näin. 

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #54 : Kesäkuu 23, 2009, 00:44:31 »
Tuleehan tuota klassistakin kuunneltua nykyään. Joskus vielä pari vuotta sitten kuvittelin, että eihän kukaan täysijärkinen voi mitenkään kuunnella sellaista tilutusta, mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei kaikki klassinen suinkaan ole mitäänsanomatonta vingutusta. En edelleenkään (tietenkään) tykkää kaikesta klassista, mutta kyllä sitä toisinaan tulee kuunneltua. Lyhyesti sanottuna tykkään dramaattisesta ja hieman mahtipontisesta musiikista, minkä takia pidän kovasti esimerkiksi Wagnerin oopperoista.

Soitan itse pianoa, enimmäkseen klassista, joten sitä kautta klassisen musiikin maailma on tullut yhä tutummaksi. Minulla ei ole varsinaista suosikkisäveltäjää, mutta näin yleistettynä voin sanoa rakastavani elokuvamusiikkia - ja minä ainakin lasken sen kuuluvaksi taidemusiikin piiriin, enemmän se sitä on kuin rock/pop-osastoa. Esimerkiksi TSH-leffojen ja Amélien musiikit ovat ihan mahtavia.

Oopperasta tykkään nykyään kovasti, vaikka ennen inhosin sitäkin. Tietenkin olen nähnyt huonojakin oopperoita, mutta monet ovat todella hyviä. Suosikkejani ovat ainakin Tosca, Taikahuilu, La Traviata ja sitten ne jo mainitut Wagnerin oopperat (kaikkia en kyllä ikävä kyllä ole niistä nähnyt). Dramaattinen meininki vetoaa edelleen, ja toisin kuin monet poppiskappaleet, oopperat ja muukin klassinen kestävät paljon useampia kuuntelukertoja, koska ne eivät ole niin yksinkertaisia - vivahteita löytyy paljon enemmän.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Chrystal

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #55 : Lokakuu 02, 2009, 18:29:54 »
En ole ennen erityisemmin pitänyt klassisesta musiikista, mutta olen pikkuhiljaa jotenkin ensin tottunut, nyt jo hieman pidänkin. En varsinaisesti kuuntele sitä, mutta koska harrastuksiin lukeutuu klassinen baletti ja pianonsoitto, niin kuulen sitä melko paljon. En erota aikakausia toisistaan, en tunne muita kuin nämä perussäveltäjät - Mozartin, Bachin, Haydnin ja niin edelleen.
Uudemmasta klassisesta täytyy sanoa, että useat elokuvasävellykset ovat hienoja. Lisäksi jos ottaa jopa melko raskaan bändin pianonuotit ja soittelee niitä, niin niissä on usein paljon vaikutteita klassisesta.
Yleensä kuuntelen välillä klassista löytääkseni hyviä nuotteja soitettavaksi. Minusta hyvä klassinen on sopivan mahtipontista, hienosti sovitettua ja melodista sekä selkeää.
Enemmän kuuntelen kuitenkin nykymusiikkia.
"Ron kuule, sinä tiedät vallan mainiosti, että Harryn ja minut kasvattivat jästit!" Hermione sanoi. "Me ei kuultu lapsina tuollaisia satuja, me kuultiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Tuhkimo-"
"Mikä se on, joku sairausko?"
-Harry Potter ja Kuoleman varjelukset

Poissa Odotum

  • Poni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #56 : Lokakuu 31, 2009, 21:47:21 »
Itse kuuntelen tällä hetkellä klassisen elokuvamusiikin lisäksi viuluminiatyyreja / alle 10-minuuttisia viulukappaleita, ja olen ihastunut muutamaan virtuoosimaiseen kappaleeseen.

- Kreislerin Preludi ja Allegro (piano- tai orkesterisäestys)
- Sarasaten Johdanto ja Tarantella ( -||- )
- Saint-Saensin Johdanto ja Rondo Capriccio (-|| -)

Nuo löytyy spotifysta ken omistaa, suosittelen!

Lisäksi Rakastan Rachmaninovin pianokonserttoa nro 2. <3
aaaaaaaaaaaaaaa lol

Poissa narri

  • Ajassa harhaileva
  • Vuotislainen
  • Terveisiä Pangaialta
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #57 : Marraskuu 02, 2009, 11:58:11 »
Klassinen musiikki imeytyy tajuntaan miellyttävästi eri tavalla kuin tavanomainen radiotarjonta. Omasta puolestani voisin ainakin väittää näin. Siksi koneella tuleekin usein kuunneltua klassista, lähinnä elokuvamusiikkia ja Beethovenia, jolta löytyy niin rauhallista ja syvällistä kuin mahtipontista ja nopeaakin, aina tilanteeseen sopivaa. Ehkä klassista musiikkia varten on vain viritettävä mielensä aivan eri taajuudelle voidakseen olla sille vastaanottavainen ja pysäyttääkseen itsensä kuuntelemaan.

Täällä mainitaan useita säveltäjiä ja sävellyksiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Uteliaisuuteni on herätetty, joten ei auta kuin käydä niitä läpi.

« Viimeksi muokattu: Marraskuu 05, 2009, 12:31:24 kirjoittanut narri »
Hämmentää.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #58 : Marraskuu 06, 2009, 12:10:23 »
Minäkin kuuntelen klassista kaiken muun mahdollisen kuunneltavan lisäksi. En tykkää ollenkaan klassisista pianokappaleista jostakin kummallisesta syystä, jota en itsekään osaa identifioida. Minulla ei ole mitään halua, mistä moinen inho kyseistä soitinta ja kyseistä tyyliä kohtaan johtuu - soitan kuitenkin itse pianoa ja pianosäestys menee siinä missä muukin jos kappale on jokin muu kuin pianolle kirjoitettu klassinen kipale. En koskaan soita näitä klasissia pianosävelmiä itse, joskaan en soita muitakaan klassisia sävelmiä oikeastaan ikinä, mitä nyt elokuvamusiikkia joskus. No, jos en pidäkään pianosta, niin cembalo ja jousisoittimet sekä kitarat ovat kivoja. Ehkä pidän kaikista muista soittimista paitsi juurikin tuosta pianosta, joka aiheuttaa suurta ärsytystä kohdalle sattuesseaan. Jos piano on yksittäisenä pienenä elementtinä jossain, se kyllä menee, mutta jos koko kappale on pelkkää pianonsoittoa tai kappaleessa ei ole paljon mitään muuat kuin pianonsoittoa, en pidä siitä.

En ole varsinaisesti perehtynyt klassisen musiikin aikakausiin enkä edes kunnolla tiedä, mistä eniten tykkäisin kun kuuntelemani asiat ovat sen verran sekalaista sorttia. Kaipa se on sitä romantiikkaa ja kansallisromanttiikkaa sekä barokkia. Tykkään varsinkin sinfonioista, sillä kun niitä kuuntelee, tuntuu että on astunut musiikin avulla esitettyyn ja muodostettuun tarinaan, vähän niin kuin elokuva audiovisuaalisen sijasta auditiivisena kokemuksena. Jännittävää ja mielenkiintoista siis. Sibelius on yksi ehdoton suosikkini tällä saralla, kuten myös Tsaikovski. En yleensä kuuntele rauhallisuudeltaan pumpulipellon luokkaa olevia kappaleita, vaan vaadin tapahtumia, räväkkyyttä, kiintoisuutta tai jotakin. Ehkäpä rauhallinen on väärä sana kuvailemaan sitä, mistä en pidä, vaan yksinkertainen voisi olla parempi. Kuuntelen kyllä paljon yksinkertaisempaakin musiikkia näin klassisen ulkopuolella, mutta tahtoisin mielellään kahvini mustana, kuvani kiintoisina ja klassiset kipaleeni valloittavan vaikeina tai edes sen kuuloisina.

Kuitenkin on sanottava, että yksi asia jonka varmasti tiedän on se, että keskiaikainen ja renessanssimusiikki ovat niitä jännimpiä asioita joita olen kuunnellut ja niitä kuuntelisin mielelläni lisää, vailla tarvittavaa tietoa kyseisistä, joten vinkata toki saa.

~Moondancer (tirilii!)

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #59 : Joulukuu 20, 2009, 17:44:45 »
Klassinen musiikki. En tunnustaa hyvässä enkä pahassa kuuntelevani tällaista musiikkia. Sitä kun ei ole tietyllä tapaa oppinut kuuntelemaan pienenä, niin ei sitä sitten vanhempanakaan ole tullut kuunnelluksi. Eikä tämä klassinen ole ihan se minun juttuni; viime vuonna musiikin tunneilla klassisen musiikin näytteet menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

En myöskään soita mitään instrunmenttia, joten tätäkään kautta en klassiseen musiikkiin ole voinut tutustua.

Joku tykkää, joku ei. Minun kohdallani se on ei.


*oli ihan varma, että tähän topiciin kirjoitti jo tänään aikaisemmin, muttei näköjään kirjoittanutkaan*
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Odotum

  • Poni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #60 : Joulukuu 20, 2009, 18:29:41 »
Samettiina: suosittelen vain rohkeasti kuuntelemaan jotain kaunista, kivan kuuloista klassista musiikkia.
Meinaan kun nuo musiikintuntien näytteet ovat aina niitä samoja, ja eivät ne ole ainakaan mitään minun lemppareita klassisesta musiikista (kuuntelen klassista, paljon).
Onko sinulla spotifya? Voisin linkittää sinne jotain klassisia kappaleita jotka voisivat sytyttää 8)

Klassinen musiikki - ah. Minusta se vain on niin...kaunista, aistikasta. Siinä on jotain. Se on oikeasti kunnon musiikkia.


Pidän klassisesta musiikista. Se on jotenkin rauhoittavaa. Valitettavasti kuunteluni on jäänyt hävettävän vähälle, ja tuntemukseni klassisesta musiikista on olematon. Joka tapauksessa pari suosikkikappalettani ovat Fur Elise ja Turkkilaisten marssi. On niitä muitakin, mutta minä nyt en vain tiedä edes nimiä.
Viilaan pilkkua: se on Für Elise, ja Turkkilainen marssi :) Muuten esimerkiksi juuri nuo kaksi ovat tunnettuja kappaleita ja niitä soitetaan joka paikassa, esimerkiksi juuri musiikintunneilla klassisen näytteinä. Kuitenkin nuo antavat niin suppean kuvan klassisesta. Eivätkä nuo edes ole minullekaan mitään erityisen sytyttäviä kappaleita, ne on niin soitettu läpipuhki jokapaikassa, kännyköiden soittoääninä jne. Enemmänkin koko ajan löydän klassisesta kokoajan uusia tuttavuuksia, ja ihastun niihin.
aaaaaaaaaaaaaaa lol

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #61 : Joulukuu 20, 2009, 18:38:40 »
Samettiina: suosittelen vain rohkeasti kuuntelemaan jotain kaunista, kivan kuuloista klassista musiikkia.
Meinaan kun nuo musiikintuntien näytteet ovat aina niitä samoja, ja eivät ne ole ainakaan mitään minun lemppareita klassisesta musiikista (kuuntelen klassista, paljon).
Onko sinulla spotifya? Voisin linkittää sinne jotain klassisia kappaleita jotka voisivat sytyttää 8)

Spotifya? Ei ymmärrä, joten ei ole :D Merkillistä kuulla, että joku yrittää takoa paksuun kallooni klassista musiikkia :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Odotum

  • Poni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #62 : Joulukuu 20, 2009, 18:43:58 »
En yritä takoa : ) Haluan vain tutustuttaa sut klassisen musiikin _upeaan_ihanaan_ maailmaan 8)
Spotify on loistava.
aaaaaaaaaaaaaaa lol

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #63 : Toukokuu 30, 2010, 03:08:47 »
Aah, itsekin olen juuri löytänyt klassisen musiikin kauniin ja imevän maailman. Vaikka en sitä niin vielä hyvin tunnekaan, on joitakin säveltäjiä ketkä iskeytyvät itseni hienosti.

Bachin jotkin urkusävellykset vavisuttavat korvia. Tähän luokkaan kuuluu esim. Toccata ja Fugue (se klassikko, jonka monet ovat kuullet vaikka eivät osaakkaan nimetä) ja - oma lempisävellykseni - Organ trio jonka kevyet soinnut muodostavat kauniin melodian.

Myös Vivaldi ja Wagner miellyttävät itseäni, vaikkakaan eivät aivan siinä määrin kuin Bach.

Kaikille on suotavaa ainakin hieman kuunnella klassista - niistä voi löytää aivan uusia ulottuvuuksia musiikille, joka - omasta mielestäni - tässä muodossa todella nousee taiteeksi (joskin lienee suotavaa mainita, että kuuntelen myös jazzia).
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

nuotii

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #64 : Heinäkuu 23, 2010, 16:18:18 »
Minua ärsyttää, kun kaikilla on sellainen tapa, että klassinen sucks!? Minusta se on kaunista ja sitä on mukava kuunnella. Joitakin ei jaksa kuunnella, mutta suurin osa on kaunista ja sitä on hauskaa kuunneella.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #65 : Elokuu 10, 2010, 23:28:41 »
Lainaus
Klassista musiikkia kuunnellessani olen alkanut 'johtaa orkesteria'. Siis toisin sanoen seison keskellä huonettani ja huidon ilmaa.

Sinäkin...? :o Ja minä kun luulin olevani yksin...kröhm...mielenkiintoisen harrastukseni kanssa... :D

Liityn joukkoonne. :D Samoin teen kuunnellessani Harry Potter-soundtrackia. Käytän tahtipuikkona nokkahuilun puhdistamiseen tarkoitettua tikkua. :)

Itselläni on seitsemän ostettua klassisen musiikin levyä ja yksi mummolaan postissa tullut, jonka sain sitten heiltä. Löytyy Tsaikovskia, Mozartia, Chopinia, Beethovenia, Vivaldia, J. Strauss II:ta ja Sibeliusta. Pidän eniten ehkä Chopinista, Tsaikovskista ja Vivaldista. Varsinkin Chopinin kauniit pianoklassikot ovat mukavan rauhallista kuunneltavaa illalla ennen nukkumaan menoa. Tsaikovskilla on hyvin venäläinen ote musiikissaan. Vivaldin 'Neljä vuodenaikaa'-teos on minullakin melkeinpä puhkikulutettu, vähiten pidän ehkä 'Kesä'-osasta.
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #66 : Elokuu 14, 2010, 21:15:24 »
Klassinen musiikki on entisen selloharrastukseni vuoksi juurtunut jonnekin sydämeni pohjalle, vaikka nykyään kuuntelenkin lähinnä hiukan raskaampaa musiikkia kuin klassinen :) Aina joskus kun haluan rauhoittua, laitan jotain, ihan mitä vain klassista soimaan taustalle. Tai kuuluisat yölliset läksyjentekohetkeni viime vuonna, jolloin tuntui siltä että olisin kuunnellut läpi netin kaiken klassisen mitä vain käsiini sain... No, en ehkä ihan. Minusta on hassua, kun eräälle kaverilleni klassinen on kuin rock meille muille. Hän osaa ulkoa ainakin puolisen sataa säveltäjää ja tunnistaa vähintään kaksi kertaa tuon määrän kappaleita heti kun ensimmäiset soinnut on soitettu. Tällaiset ihmiset ovat luultavasti melko harvinaisia nykyajan nuorissa, mutta olen iloinen että sellainen on kaverinani. Jos ei muuta niin se on sivistävää kuunnella välillä sellaistakin musiikkia. Olen todella pettynyt kun en osaa keskustella tämän kaverini kanssa klassisesta kun en tiedä siitä paljoakaan, mutta aina kun hän pääsee vauhtiin sen kanssa, on se aina hämmästyttävää kuunneltavaa ^^ Monet luokkamme retkien bussimatkat olen saanut kuunnella klassista ja mielelläni kuuntelenkin, pitkien selostusten kanssa. Ja salaa haaveilen vieläkin jatkavani sellonsoittajan uraani. Se vain oli niin mukavaa soittaa.
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Vajoaja

  • Kuplatila & Mössöttäjät Oy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mitä emme näe, sitä pelkäämme.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #67 : Huhtikuu 07, 2011, 17:38:53 »
Klassinen kuuluu isosti meikäläisen elämään, kuuntelen sitä aika runsaasti. Tässä musiikissa on jotain sellaista, mihin ei muualla voi törmätä. Jotenkin se vain kuulostaa aina niin kivalta ja sitä kuuntelee melkein missä vaan. Mukavaa vaihtelua rytmikkäämmän keskelle. Tykkään eniten romantiikan ja klassismin ajan tuotoksista, ja säveltäjistä varsinkin Sibelius, Beethoven, Vivaldi ja Debussy kolahtaa täysillä.

Adcantus

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #68 : Toukokuu 03, 2011, 21:34:23 »
Itse en klassista musiikkia hirveesti kotona kuuntele, sitä kun saa itse soittaa monta tuntia viikossa... viululla nimittäin. Pidän kyllä klassisesta, ah romantiikan aika ! Rachmaninovin pianokonsertto nro 2 esimerkiksi yksi ihan lempparibiiseistä. Barokista en oikein tykkää, tiedä sitten mikä siinä on. Jotenkin ei vain nappaa.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #69 : Toukokuu 05, 2011, 16:40:10 »
Hienoa että täällä on näin paljon klassisen musiikin ystäviä, kun tuntuu ettei se ole oikein "pop" nuorison keskuudessa. Itse olen tutustunut klassiseen jo pienenä, kun aloitin pianonsoiton 5-vuotiaana. Ja sille tielle jäin. Minulle klassinen musiikki on jotain elämää suurempaa, tai ainakin oman elämäni tärkein asia. En osaa löytää tarpeeksi voimakkaita sanoja kuvaamaan sitä, mitä (klassinen) musiikki minulle merkitsee. Sille omistan elämäni, ja voin vain olla ylpeä että saan olla osallisena niin hienossa asiassa.

Luonnollisesti pianomusiikki on tullut tutuksi, ja olen kuunnellut hävettävän vähän muita genrejä, kuten orkesterimusiikkia tai oopperoita. Mutta pianomusiikista tiedänkin sitten aika paljon, vaikka en voi sanoa tietäväni siitäkään kuin murto-osan. Tosiaankin, nuo Für Eliset sun muut "kuluneet" kappaleet antavat aika suppean kuvan klassisesta ja jo pelkästä pianomusiikistakin, ja harmittaa todella että ihmiset tietävät vain ne soitetuimmat. Kun niitä olisi satoja muita, monesti paljon upeampia kappaleita. Mutta en tietenkään tuomitse ketään joka niitä kuuntelee, niistä on helppo aloittaa klassisen kuuntelu ja laajentaa sitten vähitellen muihin, vähemmän tunnettuihin kappaleisiin.

Omia, ensiksi mieleen tulevia lempisäveltäjiäni ovat (niin kuunneltuna kuin soitettuna) Rahmaninov, Prokofiev, Skrjabin, Ravel, Debussy, Haydn, Liszt, Schubert ja tietysti Beethoven sekä Bach. Sen lisäksi tykkään ns. moderneista säveltäjistä, kuten Rautavaarasta, Ligetistä ja Lutoslawskista. Maailmassa on kyllä vielä vaikka kuinka paljon musiikkia, josta en ole kuullutkaan. Mutta elämänikäinen prosessi tämä onneksi on :)

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2011, 16:43:13 kirjoittanut Fimca Worthleberr »
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

Adcantus

  • Ankeuttaja
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #70 : Toukokuu 06, 2011, 19:13:16 »
Lainaus
Tosiaankin, nuo Für Eliset sun muut "kuluneet" kappaleet antavat aika suppean kuvan klassisesta ja jo pelkästä pianomusiikistakin, ja harmittaa todella että ihmiset tietävät vain ne soitetuimmat.

Olen ehdottomasti samaa mieltä ! Ja en nyt tarkoita tätä vuotiksen väelle, mutta joskus vaan ärsyttää kun ihmiset luulevat tuntevansa / kuuntelevansa klassista musiikkia, ja suurin piirtein ainoa biisi minkä he tietävät on juuri Für Elise. Se kuitenkin edustaa vain yhden säveltäjän tyyliä, vain yhdellä soittimella soitettuna.

Rautavaaralla on muuten makeeta musiikkia silloin kun se ei ole liian outoa :D

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #71 : Toukokuu 11, 2011, 11:24:42 »
Suosittelen Wagneria. Harvan säveltäjän teokset saavat aikaan sellaisia vilunväreitä kulkemään selässä meikäläisellä kuin Wagneria kuunnellessa. Parsifalin kävin katsomassa livenä huhtikuussa, syksyllä Nibelungin sormus. Saa nähdä onnistuuko suomalainen ooppera hallitsemaan kaikkein mahtavimman teoksen/teossarjan musiikin historiassa. Parsifal oli kyllä positiivinen yllätys, jopa tempo oli suurimmaksi osaksi kohdallaan (vaikka lavastus olikin hiemanpelkistettyä). Ja Matti Salminen lauloi Gurnemantzin roolin upeasti sen ikäiseksi!
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #72 : Heinäkuu 21, 2011, 11:41:49 »
Minäkin pidän klassisesta musiikista. Se on erinomaista taustamusiikkia, se rauhoittaa, eikä sitä tarvitse liikaa miettiä. (Mutta totta kai sitäkin voi miettiä, mitä rakenteita ja mitä tunnelmia sillä musiikilla on tarkoitus kuvata jne.)

Kuuntelen Merikantoa, Bachia, Beethovenia, Mozartia, Vivaldia, Wagneria, Tsaikowskia, Schumania, Verdiä, Kuulaa, Melartinia, Mendelssohnia, Offenbachia, Griegia, Chopania, Debussya, Händelia, Sibeliusta jne. sekaisin suomalaista ja muuta eurooppalaista/ulkomaista. Sitten myöskin jonkin verran elokuvasävellyksiä kuten Shoren Taru sormusten herrasta, Williamsin/kumppaneitten Harry Potteria (Surprise, surprise) ja muita vähän vähemmän tunnetuita. Olen säveltäjien suhteen aika kaikkiruokainen, enkä muista kaikkia, mutta minulla on jotakin erityisiä kappalesuosikkeja kuten Järnefeltin Berceuse. Tuttu Elmon ystäville. ;)

Kirjoittaessa ja piirtäessä klassinen on mukavaa taustamusiikkia, monesti ei sanojakaan tarvitse miettiä (ellei kuuntelee oopperaa, kuoromusiikkia tms.), sitäpaitsi se on yleensä kaunista ja saa joskus ihan kylmät väreet juoksemaan.

Monen melkein vihamielinen suhtautuminen klassiseen saattaa johtua siitä, että koulussa sitä on ollut pakko opiskella koska sen tuntemisen monesti oletetaan kuuluvan yleissivistykseen.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #73 : Tammikuu 29, 2012, 13:52:32 »
(Heti alkuun pyydän anteeksi tietämättömyyttäni ja sitä, että kirjoitan luultavasti kaikki termit päin honkia, enkä tiedä mainitsemistani säveltäjistä oikeasti mitään. :P)

Herätelläänpäs tätä topicia vähäsen. Minua ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa klassisen musiikin faniksi, kun en oikein muutenkaan musiikkia fanita mitenkään erityisesti, mutta joku kamariorkesterin viulukonsertti kyllä saa mut kuorsaamaan alta aikayksikön. Mutta jos verrataan johonkin nykyajan tekno ja dubstep ja mitä niitä nyt onkaan -biiseihin, mieluummin kuuntelen sitten vaikka sitä viulunvingutusta vaikken siitä mitään ymmärräkään. (Jos minulta kysytään, viulut sopivat vain hevimusiikkiin.)

Jotain klassikkoja tietysti aina mielellään kuuntelee ja jopa tunnistaa! Beethovenin viides nyt ainakin ja sitten joitain Mozartin tai Tsaikowskin kappaleita. Jos nyt jotain klassisempaa kuuntelee, tykkään enemmän vähän raskaammasta ja tummasävytteisestä sellokonsertosta, kuin nopeatempoisesta viulu-orkesterista.

Piano on lempisoittimeni ehdottomasti, ei siitä pääse yli eikä ympäri eikä edes ali. Pianolla soitettuja klassikoita voin kuunnella youtubesta vaikka koko päivän, pianomusiikki vain on niin kaunista.

Muutama kuukausi sitten törmäsin youtubessa kanavaan nimeltä "ThePianoGuys". Uudelleen sovellettuja klassikoita (mm. Mozartia ja Schumania), sekä vähän tutumpia biisejä (Harry potter ja PotC -soundtrackeja) höystettynä joillain nykypäivän klassikkosäveltäjillä = AIVAN MIELETTÖMÄN UPEAA. Nimestään huolimatta kanavan tekijät soittavat enemmän sellolla kuin pianolla ja pakko sanoa, että ennen kuin törmäsin näihin kavereihin, en tiennyt että sellomusiikki voi kuulostaa noin upealta, herranjestas!
Pallona å:n päälle nämä kaverit ovat myös hulvattoman hauskoja! (Katsokaapa vaikka heidän "Cello Wars" -video ihan alusta viimeiseen nanosekuntiin, I dare you! :D)

Mutta joo, meniköhän tuo vähän ohi aiheen... eiikai nyt sentään :D Mutta tiivistettynä voisi sanoa, etten ymmärrä klassisesta musiikista juuri mitään, mutta pianolle tai muuten hyvin sovellettuna (vaikkapa sellolle :>) kuuntelen kyllä ihan innoissani melkein mitä vain :D
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Presto

  • Mozartin kummipoika
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • ilovepasta.org
  • Pottermore: GhostDragon1391
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Klassinen musiikki yleensä
« Vastaus #74 : Helmikuu 02, 2012, 21:19:16 »
Tämähän on pyhäinhäväistys, että en ole huomannut tätä topicia ENKÄ ole kirjoittanut tänne! Nyt siihen kyllä tulee muutos.

Itse soitan pianoa ja kuuntelen vain taidemusiikkia (puhun myöhemmin tässä viestissä "klassisesta musiikista", jolla en siis tarkoita klassismin aikakautta). Olen itseäni sivistäen yrittänyt kuunnella lähes kaikenlaista musiikkia (ihan YouTubesta sekä mm. bussin radiosta), mutta mistään innostumatta. Paitsi klassisesta musiikista. Siinä on mielestäni paljon enemmän voimaa, harmoniaa ja sanomaa kuin missään muussa musiikkityylissä. Joskus on hauska huomata, että koko luokka alkaa laulaa jotain todella tunnettua rap-biisiä, ja minä olen ainoa, joka ei tiedä hölkäsen pöläystä, mistä on kysymys. :D Mielipiteeni klassisesta musiikista on saanut luokassani myös paljon kritiikkiä (lue: haukkumista), mutta olen ottanut itselleni asenteen, etten välitä.

Lempisoittimeni ovat piano ja sello. Kuuntelen todella, todella paljon pianomusiikkia. Lempipuuhaani koneella onkin mennä YouTubeen, kuunnella joku pianoteos ja kuuntelun jälkeen valita vasemmalla olevasta palkista joku uusi teos ja kuunnella se ja sitten valita taas uusi teos jne. Sellossa on ihanan matala ja pehmeä, mutta kuitenkin tarvittaessa täynnä voimaa oleva sointi. Käyn triotunneilla (piano, viulu ja sello soittavat yhdessä, jos joku ei tiedä) ja siellä kuuntelen aina myös sellon soittoa: joka kerta jumaloin sellon ääntä. <3 Pianolle on parempia teoksia, mutta sellosta tulee paras ääni. Viulu tai mikään puhallinsoitin eivät iske minuun.

Noniin, nyt päästään sitten siihen varsinaiseen aiheeseen, eli lempisäveltäjäni. No, ei siitä pääse yli eikä ympäri: Ludwig van Beethoven. Suosikkiaikakauteni ovat klassisen ja romantiikan aikakaudet, mutta Beethoven eli juuri siinä välissä. Toisin sanoen Beethovenin musiikki on yhdistelmä klassismia sekä romantiikkaa ja se yhdistelmä saa minut aina hullaantumaan. Rakastan erityisesti Beethovenin pianosonaatteja ja soitan tällä hetkellä niistä ensimmäisenä sävellettyä (hakekaa YouTubesta "Beethoven piano sonata op. 2 no. 1" ja kuunnelkaa ensimmäinen video - siinä on sonaatin 1. osa). Aah, Beethoven, olet Se Oikea säveltäjä minulle.

Sitten mennään ajassa sekä taaksepäin että eteenpäin, ja vastaan tulevat Johann Sebastian Bach ja Frédéric François Chopin. No, Bach on nero. Barokin ja koko klassisen musiikin kirjon yksi merkittävimpiä rakentajia. Bach sävelsi yli 1000 teosta täynnä älykkyyttä ja teknistä nerokkuutta. Erityisesti Bachin fuugat ovat tajunnanräjäyttäviä nerokkuudellaan ja monimutkaisilla mutta kauniilla melodioillaan, jotka kehittyvät teoksen edetessä kontrapunktisesti eli usemman melodian ryhmissä. Chopinilla taas on kaunista ja todella runollista musiikkia. Chopinia voi kunnella, jos haluaa todella rentoutua aivojen perukoita myöten ja saada inspiraatiota vaikkapa runojen kirjoitteluun.

Jos mennään vielä paljon eteenpäin, tulee mukaan Sergei Sergejevitš Prokofjev (tuttavallisemmin "Proka"). Älykkäät melodiat, riipaisevan dramaattiset ja toisinaan hyvinkin leikkisät soinnut sekä älykkäät rytmit tekevät tämän säveltäjän musiikista todella mielenkiintoista kuunneltavaa. Ah, suosikkini hänen teoksistaan on ehdottomasti toinen pianokonsertto. Puolituntisessa eeppisessä konsertossa ei solistille anneta lepotaukoa. Ensimmäinen osa huipentuu kadenssiin, joka on yksi pianotekstuurin vaikeimmista kadensseista. Ei ihan kuka tahansa pianistinpulliainen sitä pysty soittamaan. Myös Prokofievin sotasonaatit ovat jotain aivan ihanaa. On todella hauskaa löytää hänen musiikistaan kannanottoja Stalinia vastaan, olihan hän neuvostoliittolainen.

Muita todella hyviä säveltäjiä ovat Debussy, Rachmaninov, Shostakovich, Liszt ja Mozart. Varsinkin Rachmanovin toinen ja kolmas pianokonsertto saavat ihon kananlihalle, niin ovat eeppisiä. Lisztin transendentaalisia etydejä kuuntelen, kun haluan kuulla jotakin todella vaikeaa musiikkia ja ihailla kyseisiä etydejä soittavien pianistien taitoja. Suomalaisista säveltäjistä parhaat ovat Madetoja ja Palmgren. Sibelius on mielestäni täysin yliarvostettu säveltäjä.

Oho, tämän viestin luettuani huomasin, että suosikkiteokseni ovat aika lailla painottuneet sinne pianopuolelle. No, olenhan pianisti. :D Pitäisi toisaalta varmaan vähän sivistää itseään kuuntelemalla esim. viuluteoksia. Siis kyllähän minä kuuntelen, mutta en todellakaan niin paljon kuin sitä pianotekstuuria.


Viestini pähkinänkuoressa: Klassinen musiikki, josta erityisesti pianomusiikki, on todella lähellä sydäntäni. En voisi elää ilman sitä enkä tykkää mistään muusta musiikista. Tulen aina kuuntelemaan klassista musiikkia, paitsi jos kuuroudun (mikä olisi minulle aivan hirveä kohtalo :D).
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 02, 2012, 22:41:52 kirjoittanut Presto »
▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬ஜ۩۞۩ஜ▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬▬
                        Stalkkaan sinua.

Poissa Wood Nymph

  • Renegade
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Luksusloimu!
    • something worth fighting for ~ Tumblr
  • Pottermore: ScarletSun17528
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #75 : Huhtikuu 08, 2012, 20:28:42 »
Viulistina klassinen musiikki on kyllä lähellä sydäntä kunnon nykykansanmusiikin rinnalla. Enemmän tulee soitettua Haydnia, Mozartia, Bachia, Sibeliusta yms. Yksi mun lempisäveltäjistäni on kuitenkin Debussy, jonka pianomusiikki on tosi lumoavaa. Niihin säveliin voi vaan hukkua. Musiikkitiedon tunnilla kuunneltiin Clair de Lunea joskus vuosi sitten ja sitä kautta tutustuin Debussyyn tarkemmin. En vaan osaa kuvailla miten ihanaa hänen musiikki on.

Omaa kokemuta klassisesta musiikista on paljon ton soittamisen myötä ja tän hetken lempikappale on ehdottomasti teos, jonka on säveltänyt suomalainen Einojuhani Rautavaara. Teos on linnuille ja sinfoniaorkesterille sävelletty Cantus Arcticus. Mä sain mahdollisuuden soittaa sitä viime kuussa kun meille oli järjestetty aivan mahtava sinfisperiodi ja ohjelmistossa oli tämä ja Sibeliuksen Karelia-sarja.
No kuitenkin tämä Cantus Arcticus vaikutti muhun ehkä eniten kuin mikään muu sinfoniaorkesteri-kappale. Stemmat kuulosti yksin harjoteltaessa aivan kamalalta ja loppukokonaisuus oli hirvittävän maagisen outo, mutta se siitä sitten varmaan tekikin niin ainutlaatusen kauniin. Jos vaan teillä klassisen musiikin ystävillä on aikaa niin suosittelen lämpimästi että edes hieman kuuntelette tästä. Toki se on okei jos ette tykkää, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen se kuulostaa tosi lumoavalta! soittokokemus oli huikee ja tulee varmasti aina olemaan yksi mun ikisuosikeista.
http://www.youtube.com/watch?v=WS9bOm3XHLE

Tässä lähiaikoina oon myös rakastunut yhteen pianokappaleeseen, jonka bongasin yhdestä joukkuevoimisteluohjelmasta ja jäin aivan koukkuun. Soitatin tätä vain tauotta uudestaan ja uudestaan. Ei tässä kappaleessa ole mitään kovin erikoista, mutta sen tunnelma vaan saa valtaan. Mulla ainakin tuli kyyneleet silmiin.
La Valse D'Amelie
http://www.youtube.com/watch?v=rdSKbILsezY

Mun mietteitä klassisesta musiikista ei voi saada yhteen tälläseen viestiin eikä kukaan varmaan jaksaisi sitä lukea joten lopetan nyt hyvän sään aikana :D

« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2012, 18:33:31 kirjoittanut Wood Nymph »
Well then, I think the answer is that a circle has no beginning.
-Luna Lovegood, DH

Poissa sanpe hpf

  • Hullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Laiturilla 9 3/4 tavataan!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #76 : Huhtikuu 24, 2014, 06:25:26 »
*kuolaa*

Elämä
Mozart, Verdi
*kuolaa*
Taikahuilu ja Macbeth
*lisää kuolaa*
Saitteko selville?
Täällä ollaan.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #77 : Lokakuu 03, 2014, 21:36:33 »
Pidän klassisesta musiikista. Se on jotenkin rauhoittavaa.
Samaa mieltä, itseäni sykähdyttää Tonava kaunoinen, jotenkin niin mahtava
esitys, Tulilinnun kuuntelin eilen telkkarista, ja en voi sanoa muuta, kuin
että hieno ja upea kertakaikkiaan, pidin tosiaan kuulemastani. :)
Sibeliusta on toki tullut kuunneltua raskaammasta(?) päästä, ja sitten
olen jotenkin aina pitänyt yleensä klassisesta musiikista, rauhallista ja kaunista
kuultavaa.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #78 : Joulukuu 29, 2014, 19:06:51 »
Itse olen tutustunut klassiseen musiikkiin lähinnä erilaisten soundtrackien muodossa - TSH, Potterit, PotC, GoT... kaikkien näiden musiikkia on tullut kuunneltua ja tykkään.

Isovanhempani veivät minut kuuntelemaan Tshaikovskia (?) ollessani ehkä 12-13, ja tykkäsin kyllä. En edes kyllästynyt, vaikka ei se ensi alkuun vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta. Klassista musiikkia on ihana kuunnella maalatessa tai kirjoittaessa, silloin ei takerru laulun sanoihin, ainoastaan tunnelman jonka musiikki tuo tullessaan.
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!