Kirjoittaja Aihe: Klassinen musiikki yleensä.  (Luettu 13322 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Krum the krummitus

  • -
  • Hirnyrkki
  • Tupa: Tuvaton
Klassinen musiikki yleensä.
« : Marraskuu 17, 2002, 09:55:37 »
Kuka kuuntelee klassista musiikkia? Minusta se ainakin on mielenkiintoisempaa, kuin Pop, rok tai jotain sinneppäin.
Mistä aikakaudesta pidätte? Minä pidän ehkä Romantiikan aikakauden muusiikista, erityisesti Wagnerista Mutta ei muutkaan aikakaudet ole pahempia, esim. Renesanssin aikana on tehty ihanan rentouttavaa musiikkia.

*muoks* Joo tämän viestin olen kirjoittanut yli 3 vuotta sitten. Wagnerin kuuntelu ei missään nimessä viittaa natsismiin.
-

Éowyn

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #1 : Marraskuu 17, 2002, 12:54:02 »
Klassinen musiikki on ihastuttavaa:)
Suosikkini taitaa olla Grieg. Hänen musiikistaan todell pidän. Myös Chopin on mainio säveltäjä. Minuuttivalssi on ihQ.
Mozartin Taikahuilu-ooppera on ihana, ja Beethovenin sinfoniat.

Ja tietysti emme voi unohtaa Jean Sibeliusta:)
Finlandiaa on ihana soittaa ja laulaa.

Klassinen musiikki on ... *yrittää etsiä sopivaa sanaa* paljon vivahteikkaampaa ja vaiheikkaampaa :D

Kirppu

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #2 : Marraskuu 17, 2002, 21:58:05 »
Minulta löytyy levyhyllysta Verdin ja Beethovenin levy. Beethovenin Kuutamosonaatti ja Für Elise on aivan ihania. Yritän parhaillaan opetella soittamaan Kuutamosonaattia, huonolla menestyksellä... Verdin oopperat on aika hauskoja Andrea Bocellin laulamana... ;) Haluaisin kuulla Mozartin Taikahuilu-oopperan ja Verdin La Traviata- oopperan. Ei vaan ole vielä onnistunut...

 -Kirppu-

Poissa Vendel

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/disturbed_toons
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #3 : Marraskuu 17, 2002, 22:03:18 »
Jeah. Klassinen. Minä olen täysin klassisen viemää nykyään. Oj me so adores.

Mozart. Uskomaton nero. Figaron häät. Oi, OI ja Requiem. Koskaan ei ole sävelletty mitään kauniimpaa kuin Requiemin Lacrimosa-osio, minun mielestä. Siinä menee kylmät väreet. On se jotain niin...SUURTA! :shock:

Bach. Ensirakkauteni klassisen osalta. Jesu, Joy of Man's Desire ja Air on the G-string. Brandenburgilaiskonsertot. Kuolemisen arvoisia. Ja Ave Maria. Ja tuo....no, minen nyt muista kaikkia. ::pöljä::

Nämä kaksi on ehdottomat ykköset. Beethovenista en ole koskaan kauheasti välittänyt, lukuunottamatta Für Eliseä ja Kuutamosonaattia. Mutta ne, oi, adores. Valitettavasti Makkarasormeni eivät suostu kunnolla pimputtamaan heitä pianolla.  Sibeliuskaan ei erityisemmin iske. Mutta Oskar Merikanto sen sijaan... :shock:

Oi, ja Grieg tietysti, Peer Gynt - erityisesti Hall of the Mountain King. Ja Tshaikovskin baletit, Pähkinänsärkijä (ilman Macaulay Culkinin nilkkiä) ja Joutsenlampi. Uulaah.

Ja Albinonin Adagio. Vivaldi, noh. Neljä vuodenaikaa on pikkaisen puhkikulahtanut (enkä väitä, ettei Pähkinänsärkijän tiettyjen osioiden kohdalla olisi vähän samaa efektiä....)Mutta hyvin esitettynä kuuntelen mielelläni Syksyä.

Tjaah, joo. Min nyt olen vähän tämmönen amatööri alottelija ja "mainstream"-kuuntelija vielä. Mutta onneksi äiteellä on mahtipontiset levyvarannot.. :D
 Olen painavan sanani sanonut....
Vendel ~ Dies irae, dies illa

muokkaa:
Lainaus
Yleinen nimike on taidemusiikki.


*sliippaa pilkkua entisestäänkin*
...mutta on ihan yleisesti hyväksyttyä puhua klassisesta musiikista, kun tarkoitetaan taidemusiikkia. (katsoi sanakirjasta, koska ei halua paljastua tietämättömäksi moukaksi :D )

Poissa Voyageuse

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #4 : Marraskuu 18, 2002, 10:35:59 »
Bach! Ja barokki yleensä! Itse olen kuunnellut viimeaikoina Bachin Goldberg-variations sarjaa. Olen myös soittanut siitä ekaa osaa.

Modernista musiikista en kamalasti välitä, sillä se on vaikeaa ja vaatii paljon kuuntelua, ennen kuin pääsee sisälle kappaleisiin. Mutta arvaostan sitä kyllä tosi paljon enemmän kuin esim.  poppia, jota ei tarvitse kuunnella kuin puoli kappaletta, niin osaa jo sen ulkoa.

Ja lopuksi vielä pilkun viilausta: Yleinen nimike on taidemusiikki. Klassinen musiikki on vain taidemusiikin osa-alue, kuten barokki, romantiikka tai modernikin. Siis esim. barokki EI ole klassista, vaan taidemusiikkia...
Calm, calm, calm

Poissa Vendel

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/disturbed_toons
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #5 : Marraskuu 20, 2002, 16:08:15 »
Lainaus
Klassista musiikkia kuunnellessani olen alkanut 'johtaa orkesteria'. Siis toisin sanoen seison keskellä huonettani ja huidon ilmaa.


Sinäkin...? :o Ja minä kun luulin olevani yksin...kröhm...mielenkiintoisen harrastukseni kanssa... :D

Ja se todellakin ON terapeuttista. :D

Vendel ~ wannabekapellimestari

Elley

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #6 : Marraskuu 27, 2002, 15:54:18 »
Kyllä klassinen aina välillä menee, riippuen tietysti mielenalasta. J akyllähän sitä tulee kuunneltua, jos ei muualla niin soittotunneilla, teoriassa ja orkassa.

Suosikkini on Stravinsky. Kevätuhri ja Tulilintu ovat ihania, varsinkin ne rauhallisemmat osat.

Elgarin sellokonserton ensimmäinen osa on kaunis. Itsekin on sitä tullut soitettua, ja käytyä konserteissa sitä kuuntelemassa.

Bachin soolosellosarjat ovat myös kauniita.

muoks Neppi, totta puhut. Impromtu on hieno.

Neppi

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #7 : Marraskuu 27, 2002, 22:33:24 »
Olettekos muuten viime aikoina kuulleet Sibeliuksen Impromptua? Lyhyt mutta aivan ihana kappale - Sibelius on vaan ollut aika jeppe kun on niin hienoja sävellyksiä osannut väsätä. *huokaisee* Klassinen musiikki on todella kaunista.

emuemuli

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #8 : Marraskuu 29, 2002, 16:01:16 »
Minä kuuntelen, juu. Silloin tällöin.
Klassinen musiikki on niin kaunista ja kun kuulee jonkun kauniin kappaleen, tulee himo soittaa se itse. Ehdottomat suosikkini ovat Tshaikovski, Sibelius, Chopin, Bach ja Debussy.
Bachin Air on the G-string on ihanaihanaihana. Kaverini ovat jo täysin kyllästyneet siihen johtuen siitä, että aina kun pääsen pianolla, minun täytyy soittaa se. Toinen sellainen on Minuuttivalssi.
Pidän monikerroksisten kappaleiden soittamisesta pianolla, ne eivät avaudu niin helposti.  :wink:

myrtle

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #9 : Joulukuu 03, 2002, 03:31:37 »
Nuorempana kummastelin kovasti etta miten joku voi kuunnella klassista ihan vapaaehtoisesti. Mutta varsinkin sen jalkeen kun pari vuotta sitten kavin konsalla pakollisen yleisen musiikkitiedon peruskurssin, alkoi klassinen kiinnostaa enemman. Ja itse ainakin tykastyn niihin teoksiin mita paasen soittamaan :) esim. sibeliuksen viulukonsertto (koska ei loytynyt muita torvisteja) mutta nyt levy on kotona suomessa :(

lempisaveltajiani ovat kai Tshaikovski ja Prokofjev. Tshaikovskin baletit, ja pianokonsertto nr 1 tai 5 (muistikatkos), Prokofjevin Romeo&Julia ja Pekka ja Susi on ihania :) ja Mussorgskin 'Pictures at an Exhibition' on hassu ja ihana :) Ja tottakai sooloteokset kayratorvelle, koska niita ei ole mitenkaan liikaa ;)

- myrtle kayratorvisti

jackie

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #10 : Joulukuu 03, 2002, 15:52:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Éowyn"

Ja tietysti emme voi unohtaa Jean Sibeliusta:)


No ei voida! Ei ikimaailmassa!

Kuuntelimme tänään koulussa musiikintunnilla sen kuuluisan viulukonserton ja katsoimme sitä partituurista! Arvatkaa, olinko hämmästynyt, kun viulusolisti soitti niin taidokkaasti ja tuntellisesti. Ja minä kun luulin osaavani soittaa hyvin. :)

Kuusikin on nätti. Soitin sen vuosi sitten, tosin jouduin lämmittelemään sitä, kun soitan sen kurssitutkinnossa...
Pidin siitä, mutta se alkaa jo tuntua vähän väsyttävältä, kun sitä kuulee aina joulun aikaan, ja olen sitäpaitsi vähän kyllästynytkin soittamaan sitä...

Mutta Jean Sibelius rules, ehdottomasti!

Poissa Arghulus Mendor

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #11 : Joulukuu 05, 2002, 14:19:16 »
Klassista musiikkia tulee kuunneltua silloin, kuin ei ole muuta kuunneltavaa. Jos haluan kuunnella jotain hiljaista tai rauhallista, tuskin kuuntelen klassista,  enkä koskaan huomaa kuuntelevani Classic AF-ÄMmääkään.
Lähinnä klassinen soi silloin, kun se vain soi, kun satun vaan ottamaan vaika Bachin kirkkomusiikkilevyn tai vastaavan. Eli en
kuuntele klassista, vaan se on semmoinen alternative-genre, jota nyt joskus voi laittaa soimaan.

Hipsu

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #12 : Joulukuu 10, 2002, 21:59:28 »
Mun mielestä klassinen musiikki on hyvää mutta mun kavereista ei tykkää varmaan kukaan siitä mutta Ave verum corpus on aika ihana, lauloimme sitä koulussa (laulamme vieläkin joskus) ja se on soittoläksynä, ja tutkinnossa. Ja nyt olen yleisessä musiikkitiedossa, ja siellä kaverit haukottelee, mutta itse kuuntelen toisella korvalla korvalla tarkkaan...

kaneli

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #13 : Tammikuu 11, 2003, 16:24:58 »
Lainaus käyttäjältä: "jackie"
Klassinen musiikki on ihanaa, sitä on myös helpompi säveltää.


*köhköhköhköhköh* Ei voi olla totta. Mielestäsi klassista on helpompi säveltää? Saanen kysyä, helpompi, kuin mitä? En voi uskoa silmiäni. Jos mielestäsi klassista on helpompi säveltää, kuin jotain purkkapoppia/rockia/rapia niin voi.. huhhuh. *mutristaa suutaan ja pudistaa päätään* Ei voi olla totta. Oikeasti? Oletko tosissasi? Ettet vaan vitsaile? Tietysti voit säveltää tähtikimmellystä kolmessa minuutissa, mutta sävelläpä siinä sitten joku Rachmaninovin pianokonsertto tai Sugarin pianotrio, jota niin kovasti rakastat. En todellakaan voi käsittää, miten voit olla tuota mieltä.


Minun mielipiteeni klassisesta musiikista on erittäin taivaissa. Rakastan aivan liikaa klassista. Pianokonserttoja ja pianomusiikkia yleensä. Voi ei.. Liian ihanaa. Rachmaninovin 2. pianokonserton I osa.. Ah. Se on jotain... jotain... jotain uskomatonta. Jotain todella taivaallista! En voi ymmärtää, miten joku kappale voi koskettaa niin syvältä ja paljon.  Voivoi. Kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa, sydämeni pomppasi kurkkuun ja henkeni salpautui. Haukoin henkeäni kuin mielipuolinen ja aloin pomppia. Se oli jotain niin uskomatonta. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Siis kiljuin. Kiljuin suoraa kurkkua. Piano-opettajani taisi katsoa minua vähän omituisesti. Kuulin konserton alun levyltä, piano-opettajani kotona, olimme menossa kuuntelemaan kyseistä kappaletta Finlandia-talolle. Se oli vain niin uskomatonta. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin saanut kohtauksen konsertissa..?

pteek

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #14 : Tammikuu 15, 2003, 23:49:06 »
Ah. Rachmaninov!

Voiko parempaa säveltäjää löytää? Ne melodiat, ne soinnut, se tunnelma...

Ihastuin Rachmaninovin musiikkin kun katsoin the Shine -elokuvan,
jossa nuori pianisti opiskeli Rachmaninovin 3. pianokonserttoa,
jota pidettiin "maailman vaikeimpana kappaleena".
Se vain jotenkin iski niiiiin syvälle sieluun. Ja iskee vieläkin.
Aina kun kuulen tuon kappaleen (on mulla se levykin..), löydän siitä jotain
uutta, jonkin syvemmän tason.

Niin, olihan se tietenkin pakko mennä kuuntelemaan, kun venäläinen
mestaripianisti Grigori Sokolov esitti kyseisen kappaleen suomessa..
Enpä ole koskaan kuunnellut mitään niin keskittyneesti, en ennen enkä
jälkeen. Ah.

No. Mozartin Requiem oli tietenkin ihan oma kokemuksensa.
Lauloin sitä koulun kuorossa, ja kokemuksenahan se oli vertaansa vailla.
Kylmät väreet tulee vieläkin, kun sitä kuuntelee, kun muistaa,
millaista sitä oli laulaa.. Melkoista  :D

Ja viimeksi hullaannuin kun kuulin Stravinskin Petruska-baletin
konsertissa, se kun nyt oli vain jotain ihan muuta!

 
Jeh. Mikä friikki  :roll:

Katariina

  • Ankeuttaja
Re: Klassinen muusiikki yleensä.
« Vastaus #15 : Helmikuu 02, 2003, 14:14:35 »
Pianolla mä tykkään soittaa Clementiä ja Bachia. Taidot ei oikeen vielä riitä ihan hirveen vaativiin biiseihin, vaikka 3/3 oliskin tarkoitus suorittaa tänä keväänä. Mozartia ja Tshaikovskia mä rakastan kuunnella... Niiden sävellykset on vaan yksinkertaisesti nerokkaita. Joutsenlampi on aivan ylimaallisen kaunis kappale.

Melisande

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #16 : Huhtikuu 03, 2003, 15:00:38 »
Lainaus käyttäjältä: "pteek"
Ihastuin Rachmaninovin musiikkin kun katsoin the Shine -elokuvan,
jossa nuori pianisti opiskeli Rachmaninovin 3. pianokonserttoa,
jota pidettiin "maailman vaikeimpana kappaleena".


Ah, Loisto on loistava elokuva. Muita hyviä musiikkiaiheisia elokuvia on ainakin Mozartin elokuvasta kertova Amadeus ja Hilary&Jackie (vai oliko se toisin päin?), joka kertoo erään sellistin ja hänen siskonsa välisestä suhteesta.

Olen itse rakastanut klassista musiikkia koko ikäni, vaikka kuuntelen toki muutakin. Olen soittanut elämäni aikana viulua, alttoviulua ja kitaraa ja suorittanut teorioita musiikkitieto ykköseen asti. Olen ollut myös musiikkileireillä monena kesänä. Onko kukaan muu teistä ollut?

Itsellenä lähein aikakausi musiikissa on ehkä 1900-luku poissuljettuna äärimodernimmat kokeilut. Tässä muutamia lempisävellyksiäni:
*Einojuhani Rautavaara: Cantus Arcticus
*Einojuhani Rautavaara: Pelimannit
*Jean Sibelius: Viulukonsertto, Impromptu
*Carl Orff: Carmina Burana
*Igor Stravinski: Kevätuhri
ja niin edelleen.

Poissa inzu unicorn

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #17 : Helmikuu 01, 2004, 17:49:20 »
Minä pidän klassisesta musiikista. Se herättää kaikki mahdolliset tunteet, se on kaunista ja kiehtovaa. Joskus aikojen alussa kuuntelin paljon Ravelia ja Vivaldia. Ja soitin myös pianolla. Sibelius, Vivaldi, Ravel, Mozart, Beethoven, Tsaikovski, Bach... Kaikki kelpaa.

Nykyisin tuo klassinen puoli on jo melkein unohtunut, saksofonilla tulee soitettua "mustaa musiikkia", ei niinkään klassista.

/muok. Höpsistä. Juuri tuli konsertissa soitettua Schubertin Ständchen (toiselta nimeltään Leise flehen meine Lieder) Oletteko ikinä kuulleet? Se oli sellaisen sarjan, kuin "Kirje isältä" tunnusmusiikkina.

Mutta klassinen musiikki käy aina. Siihen ei ikinä kyllästy, aina löytää uusia ulottuvuuksia...

/muok. Chopin ja Rachmaninov unohtuivat listasta. Ja muuten Chopinin Prelude Op. 28, No. 15 ja Rachmaninovin Flight of the Bumble Bee ovat maailman kauneimpia pianokappaleita.

Poissa Bambi

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #18 : Helmikuu 01, 2004, 18:22:19 »
Niin klassinen. Menetänköhän nyt katu-uskottavuuteni jos sanon nauttivani tuosta musiikkityylistä pieninä annoksina? *hym*
Olen musiikkiopiston jousiorkesterissa (soitan kontrabassoa) joten tiedän kuinka tuskastuttavaa sitä on soittaa kevyempään musiikkiin verrattuna. Mutta se, että saa lopulta sen oman soittonsa kuulostamaan siltä miltä sen pitäisi on klassisessa kappaleessa riemastuttavampaa kuin kevyemmässä.
Tällä hetkellä on harjoittelun alla Vivaldia.
Klassinen on musiikkia johon ei tarvitse erityisemmin keskittyä, kun sitä kuuntelee. Siksi sitä on ajoittain ihan mukavaakin kuunnella.
Mutta pakko sanoa, että jatkuva klassisen kuunteleminen ottaisi päähän.

Näin säveltäjistä sanoisin, että Bachista en tykkää. En tiedä miksi, mutta sen soittamienkin on jo yhtä tuskaa kuuntelemisesta puhumattakaan.

Suhtautumiseni klassiseen musiikkiin on aikas neutraali. En inhoa, mutta en pahemmin ihkutakkaan.
All you ever wanted was love
But you never looked hard enough

nanase

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #19 : Helmikuu 15, 2004, 16:16:55 »
Minä rakastan klassista. Etenkin Tsaikovskia. Kyllä ja minun päätäni ei käännetä*nyökyti*

Minun klassisen kuuntelu alkoi kun katsoin animea nimeltä Princess tutu. Siinä on balettikohtauksia jossa musiikkina on klassista.
 Ensimmäisen jakson jälkeen menin nettiin ja etsin Joutsenlampea ja löysin. Kaunista musiikkia joka saa kylmiäväreitä kulkemaan selkää pitkin mahtipontisuudellaan ja kauneudellaan.
Harmikseni en ole päässyt Turkuun roikkumaan CD kaupoissa, joista saattaisi löytää klassislevyjä.

Poissa Marmalady

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #20 : Helmikuu 18, 2004, 21:13:35 »
Aah, klassinen musiikki! Suuri rakkauteni! Olen soittanut lapsena viulua ja myöhemmin pianoa sekä laulanut vuosia kuorossa. Täytyy myöntää, että klassinen musiikki on minulle tutumpaa ja läheisempää kuin ns. viihdemusiikki, vaikken jaakaan joidenkin säveltäjien ja muusikkojen näkemystä siitä, että klassinen on ainoa oikea ja todellinen musiikin laji.

Ilmaisuna klassinen musiikki on aika epämääräinen, koska sillä ei yleensä viitata ainoastaan klassismin aikaiseen musiikkiin vaan nk. taidemusiikkiin yleensä. Tosin taidemusiikkikin on ilmauksena arvottava ja syrjivä.

Suosikkisäveltäjäni on Johann Sebastian Bach. Jostain syystä pidän paljon uskonnollisiin tarkoituksiin sävelletystä musiikista, vaikken olekaan uskonnollinen. Esimerkiksi Bachin Matteus-passiossa on joitain ihan ylimaallisen kauniita kohtia. Myös sielunmessujen eli requiemien joukosta löytyy todella hienoja teoksia -kuunnelkaapa vaikka Mozartin tai Verdin Requiemia. Barokkiooppera kiehtoo minua myös, erityisesti Händelin musiikki. 1900-luvun taidemusiikista voisin mainita suosikikseni ainakin Arnold Schönbergin, jonka Pierrot Lunaire -laulusarjaa pidän varsin viehättävänä teoksena. (En siitä huolimatta suosittele sitä ihan aloittelijoille.)

Klassisesta musiikista kiinnostuneille suosittelisin, että ette tyytyisi kuuntelemaan ainoastaan Vivaldin Neljää vuodenaikaa tai Albinonin Adagiota. Erinomainen ja hauska teos klassisen musiikin maailmaan on Klassinen musiikki for Dummies -niminen paksu kirkkaankeltainen opus, kamalasta nimihirviöstään huolimatta. Taidemusiikin kenttä nyt kun kuitenkin on äärettömän paljon monimuotoisempi kuin Anttilan Top Tenistä ostetut The Great Favourites of Classical Music -levyt antavat ymmärtää.
Lomalla.

leinikki

  • Ankeuttaja
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #21 : Syyskuu 18, 2004, 01:53:07 »
Oi klassista. Minun ehdoton lempilevyni kuusiseitsenvuotiaana oli Hooked on Classics niminen levykaksikko, joka todellakin "koukkasi" pienen sieluni valtoihinsa. Levyn kappaleisiin oli sekoitettu kymmeniä tuttuja klassisia biisejä ja taustalla jympytti höpsö mutta vauhdikas bassobiitti. Kuulostaa pahalta, tiedän. Tähän levyyn minä kaikesta huolimatta rakastuin ja opinkin mm. sen kautta tunnistamaan lukuisia klassisen musiikin melodioita. Sitä paitsi meillä oli tapana kuunnella perhereissuilla autossa kasetilta Bachia! Muistan ikuisesti nuo viuluasoivat automatkat, klassinen sopii yllättävän hyvin autossa kuunneltavaksi, suosittelen kokeilemista!

Vasta nyt lähivuosina tai sanoisinko aikoina olen alkanut kiinnostua siitä kuka on säveltänyt minkäkin kappaleen ja olen alkanut sivistää itseäni opettelemalla tuttujen kappaleiden nimiä. Enää ei siis aina tarvitse sanoa että "no se on se tatatataa, tinttintinttin taitadaidam-biisi...". Kätevää.

Klassinen on kerrassaan upeaa. Yleensäkin olen sitä mieltä että oikein hyvä ja onnistunut musiikki tai kappale saa kylmät väreet kulkemaan läpi ruumiini. Joitakin klassisia sävellyksiä kuunnellessani iho väreilee ja koko kappale on yhtä ihokarvojen nousua (erittäin positiivisessa mielessä). Klassinen musiikki on orgasmista.

Rakastan Bachin kaksoisviulukonserttoa. Se on upea, monikerroksinen, hilpeä ja haikea ja sillä on suuri nostalginen arvo minulle. Sitten Mozartin Requiem ja erityisesti Lacrimosa. Sitä kuunnellessä sattuu ja koskee, niin kaunis ja järisyttävä se on. Voin kuvitella että sen laulaminen on unohtumatonta! Eine Kleine Nachtmusik kuuluu myös lemppareihin. Ihanaa barokkia. Jesu, Joy of Man´s Desire, Kuutamosonaatti, Chopinin pianoiset, rakastan. Griegin silkinkevyt Morning. Kaksi erityisen rakasta ja tunnelmallista ovat myös Bachin Air ja Beethovenin Oodi Ilolle (kumma kyllä, minua alkaa aina itkettämään kun kuulen sen! Siihen on selityskin mutta sitä te ette jaksa kuulla.). Näitä kyllä riittää vaikka muille jakaa.

Nyt lopetan. Oi klassista.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #22 : Syyskuu 18, 2004, 12:38:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Marmalady"
Klassisesta musiikista kiinnostuneille suosittelisin, että ette tyytyisi kuuntelemaan ainoastaan Vivaldin Neljää vuodenaikaa tai Albinonin Adagiota. Erinomainen ja hauska teos klassisen musiikin maailmaan on Klassinen musiikki for Dummies -niminen paksu kirkkaankeltainen opus, kamalasta nimihirviöstään huolimatta. Taidemusiikin kenttä nyt kun kuitenkin on äärettömän paljon monimuotoisempi kuin Anttilan Top Tenistä ostetut The Great Favourites of Classical Music -levyt antavat ymmärtää.


Juuri tämä aiheuttaa minussa lähinnä pakoreaktion klassisesta musiikista puhuttaessa. Eli ilmapiiri joka on luotu/syntynyt musiikin ympärille. Että määrätyt teokset pitää tuntea että kävisi sivistyneestä ihmisestä (vaikka sama kyllä pätee rock-musiikissa hui hai jos et Hendrixiä tiedä örveltäjämetallisti ;) Käsittämättömät konserttiarviot eivät ainakaan paranna tilannetta. Monasti arvioijat kirjoittavat siten, että he olettavat lukijan tuntevan esitetyt sävellykset ja kirjoittaa sitten oman näkemyksensä aiheesta.
Lähin vertaus jonka keksin lienee viinien arviot. Minä en ainakaan ostaisi saatikka joisi viiniä jonka tuoksu on lasikuitua tai puuliimaa ja lastulevyä (en keksinyt näitä!) Kuitenkin viiniä oli testissä myös maistettu, mutta en jatka enempää. Flyygeli soi riittävän helmeilevänä - niin kai sitten - kai se oli hiljakkoin viritetty. Eli arviot eivät mitenkään auta niitä, jotka eivät tunne musiikkia ja elitistinen ote säilyy. Mitenkähän olisi jos joku kirjoittaisi vain että jokin teos on hyvä mutta puhkivedetty biisi, josta paraskaan konserttipianisti ei saa irti enää mitään vrt. vaikkapa Black Sabbathin Paranoid? Sen voi ostaa lähimmän tavaratalon mid-price -laatikosta kotikuunteluun. Suositellaan vaikkapa Patarevskin soittamana.
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #23 : Marraskuu 30, 2004, 18:04:34 »
Lainaus käyttäjältä: "Bambi"
Tällä hetkellä on harjoittelun alla Vivaldia.


Meilläkin oli tuolloin Vivaldia soitettavana :) Tosin toinen kipale...

Kuuntelen minäkin klassista toisinaan, siis sitä itse klassista. Ennen sitä vain ei tultua kuunneltua, mutta kun tuossa reilu vuosi sitten alkoi musiikkiopistossa yleinen musiikkitieto, klassista kuuli pakostikin joka tunti. Sitten huomasi, että täällähän on kivoja kappaleita, niin Mozartilla, Bachilla, Palestrinalla, Vivaldilla ja muilla. Edvard Griegin ja Sibeliuksen sävellyksiä sitä tiesin jo joitakin. Peer Gynt on hieno teos, samoin Finlandia ja Andante Festivo. Arvo Pärtin konsertto kahdelle viululle (en muista sävellajia) on oikeastaan kivan kuuloinen, vaikka onkin sitä modernia puolta. Johannes-passio oli ensimmäinen kappale, joka tuli ymt:ssä, ja sen muistan varmasti lopun ikääni :)

Monet klassiset kappaleet ovat jotenkin rauhoittavia, eri asia taas on sellaiset säikäyttäjäkipaleet (en juuri nyt muista säveltäjää enkä sävellystä). Klassinen saattaisi pitemmän päälle kyllästyttää, jos vain sitä kuuntelisi jatkuvasti, ainakin minun osaltani. Siksi kuuntelenkin myös metallia.

*muoks*
Pakko lisätä uusin suosikkikipaleeni klassiselta puolelta, Giuseppe Tartinin Paholaistrilli, viululle sävelletty. Tuli vastaan eräässä piirretyssä :D Kappale on, sanoisinko, pirun vaikea x) Suurimmassa osassa kappaletta soitetaan ainakin kahta kieltä samaan aikaan ja tempo on nopea. Tosin ensimmäinen osa on larghetto, ja osaan sen jo jollain tapaa. Loppubiisi sitten.. Menee liian vaikiaksi.

Poissa Hagrid

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Klassinen musiikki yleensä.
« Vastaus #24 : Syyskuu 18, 2005, 16:38:14 »
Klassinen musiikki on kaunista. Niin ajatonta ja kuten joku jo sanoi, vivahteikasta.

Ehdottomasti lempi säveltäjäni on Ludvig van Beethoven. Hänen musiikkinsa erottuu massasta, tunteikkaan ja vahvan tulkinnan takia. Beethovenin musiikki herättää vahvoja tunteita laidasta laitaan ja kyse on vielä kuurosta säveltäjästä joka rikkoi kaikki rajat. Hän tosiaan teki musiikkiaan tunteiden varassa ja sen huomaa. Lempi kappaleeni Beethovenilta on Moonlight sonata. Se saa lähestulkoon itkettämään ja on niin vahvasti läsnä.
Keneltäkään muulta säveltäjältä en ole kuullut vastaavaa.
"Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä."