Mary Sueiden jaloon joukkoon haluaisin lisätä vielä Alcottin Pollyn, joka jo kirjan nimessä ("Tytöistä parhain", voi kirous!) lupailee lähes kolmensadan sivun ihkutusta Pollysta. Hän on maalta kyläilemään tullut kaunis tyttönen, joka ei oikein osaa olla kaupunkilainen, ja on erityisen suloinen juuri siksi, elää terveellistä elämää toisin kuin häntä halveksivat tytöt ja jaksaa aina ymmärtää niin isäntäperheensä aliarvostettua poikaa kuin tämän saman perheen unohdettua isoäitiä. Pikkuhiljaa hän saattaa perheen yhteen, ja kaikki jumaloivat häntä niin myötä- kuin vastamäissäkin. Aikuistuttuaan Pollylla tietenkin riittää kosijoita joka nurkan taakse. Tätä täydellisempää tyttöä saa hakea, ja siksi tässä on pieni lainaus, joka osoittaa Pollyn ilkeimmän(!) teon: "Pollyssakin oli sen verran häijyyttä, että hänestä oli hauska nähdä sortaja anelemassa armoa vähän kauemmin-tietysti vain sen vuoksi, että viesti varmasti tehoaisi. hui-jui sentään. Haluaisin todella tietää, haluavatko näitä neitosia kirjoihinsa laittavat tahtoneet, että Maryt otetaan vakavasti?
Mary Suet tuntuvat olevan varsin tyypillisiä tyttökirjoille, joita kirkassilmäisesti suositellaan jopa yli 12-vuotiaille. En voi kuin ihmetellä, miksi? Jos Mary Sueissa ärsyttää juuri se, että he ovat niin ihania, niin miksi meille tarjotaan sellaisia päähenkilöitä? Jotta voisimme sadatella niitä foorumeilla? Ei kuulosta kovin tuottoisalta kirjailijalle tai kustantajalle. En pidä Mary Sueista, mutten koe olevani heille kateellinenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. En usko rinnastavani neiti Täydellisyyksiä edes alitajuisesti kehenkään tuntemaani henkilöön, tai siihen, mitä haluaisin olla. Minä vain inhoan heitä.
Mitä tulee miespuolisiin Gary Stu hahmoihin, Anthony Horowitchin Alex Rider alkaa jo olla lähellä rajaa. Hän on hengenvaarassa koko ajan, mutta apujoukkoja hän ei halua kutsua. Liekinheittimet, luodit ja pahikset hän väistää aina hiuskarvan varassa, mutta vahingoittumattomana. Hän tekee vaarallisia temppuja, jotka päättyvät aina läheltä-piti-tilanteeseen. Ulkonäköominaisuudetkin täsmäävät: lihaksikas, älykäs ja synkkyyttäkin löytyy.
//Jep, vanhoja tyttökirjoja on ihan kiva lukea, mutta minä yritin nyt vetää kökköä aasinsiltaa juuri näihin Sweet Valleyihin yms. Vähän epäselvää, tunnustan :) //