Aihe: Ärsyttävän täydelliset hahmot (Mary Suet)

[Reta]

Ne mieshenkilöt olivat ihania, epätäydellisiä...

Sitten tulee NAINEN.

Ah-niin-kaunis-ja-rauhallinen-ja-viisas-ja-älykäs.

Kultaiset, pitkät, lainehtivat hiukset. Niiiin kauniit silmät, että niihin upotaan. Osaa kaiken, on paras. Aah ja sen piti pelastaa maailma.

Hmmm... Kyllä minuakin ärsyttää monesti Ah-niin-kaunis-ja-rauhallinen-ja-viisas-ja-älykäs nainen (nimetäämpä vaikka Liisaksi), mutta olen tullut siihen tulokseen, että usein tämä nainen kuvataan miehen näkökulmasta. Ja jos kyseessä on jotain rakastumista, niin tottakai se mies/poika joka rakastuu tähän Liisaan, huomaa kuinka kaunis ihana älykäs mukava rauhallinen tämä on. Eikö sitä yleensä ihastusta/rakkautta ylistetä maailman kauneimmaksi. Mutta jos tämän Liisan näkee joku toinen nainen, eivätkä he satu olemaan ystävyksiä, tämä toinen nainen saattaa ajatella: "Hah, ompa Liisalla tänään kamala puku päällään. Ja hänellä on kamalat silmäpussit. Enkä pidä tuosta leuasta, se saa hänet näyttämään apinalta" Tästä kuvakulmasta katsottuna Liisa ei enää kuulostakaan kovin kauniilta. Eli kauneus on katsojan silmissä ja usein kirjat kerrotaan jonkun näkökulmasta.

Mutta tottakai näitä Mary Sueita on. Aivan liikaa. Replicoiden Amy. Kirja kerrotaan hänen näkökulmastaan ja silti sanotaan: "Mutta koska Amy oli ylivertainen klooni, hän ei hengästynyt lainkaan vaan juoksi koko matkan nopeammin kuin kukaan ihminen. Hänen terveet paksut hiuksensa liehuivat tuulessa..." jne.

Tulilintu haukkui Anna Shirleytä. Olen melkein samaa mieltä, mutta pakko huomauttaa, että Anna ei pidä itseään täydellisenä vaan ihailee ystäväänsä Dianaa. Hän inhoaa punaisia hiuksiaan ja nenäänsä. Ei ole hänen vikansa että koko muu maailma tuntuu tykkäävän niistä. En kyllä pitänyt siitä kun Anna meni naimisiin Gilbertin kanssa, olisivat saaneet pysyä vihamiehinä (ja naisina) ;D

[Taiga]

Naispuoliset Mary Sue -hahmot ovat vielä siedettäviä, enkä välttämättä edes huomaa, jos naispuolinen hahmo on kirjoitettu täydelliseksi (en tosin ole koskaan lukenut noita tämän keskustelun yhteydessä mainittuja nuortensarjoja, Montgomeryn kirjoja lukuun ottamatta).

Mutta en voi sietää miespuolisia Mary Sueja! Lopetin Diane Gabaldonin sarjan, koska en kerta kaikkiaan jaksanut enää lukea, kuinka iki-ihana, komea ja kaikkien himoitsema Jamie voittaa aina kaikki tappelut, pääsee livahtamaan ihmeellisestäkin pinteestä, on kuusi metriä muita pitempi ja selvittää kaikki lähimmäisensä ongelmat. Myös Ajan pyörä -sarjan lopetin, kun alun perin melko tavallisesta ja siedettävästä Rand al’Thorista kehittyi voittamaton, käsittämättömän voimakas ja kaikki kiinnostavat naiset hurmaava Lohikäärme. Uhkasi häntä sitten hulluus tai ei, se ei ainakaan saavuttanut häntä tarpeeksi pian, että olisin jaksanut jatkaa lukemista. Mielestäni pieni synkistely tai traagisuus ei vähennä hahmon mahdollisuuksia olla Mary Sue. 

[Malpropre]

Mielestäni pieni synkistely tai traagisuus ei vähennä hahmon mahdollisuuksia olla Mary Sue. 

Jep. Itse asiassa, joskus ne vain korostavat sitä Mary Suemaisuutta, kun Lissulla on ollut ACH niin traaginen lapsuus, vanhemmat kuoli ja samoin perheen lemmikkikoira, ja tietenkin Lissu kokee tästä syylisyyttä, vaikka tapahtuma ei edes ollut Lissun oma vika, ja sitten Lissun parhaan kaverin isä muuten vielä raiskasi Lissun ja heitti tämän kännykänkin järveen!

(Ja unohdinko mainita että Lissu on kunnon yyber-Gootti, ja lisäksi hän on hyvin synCCä (angst!sue) ja hän on tietenkin hyvin kaunis ja häntä ja hänen oikkujaan pitää ymmärtää koska hänellä on ollut niin traaginen menneisyys, lisäksi hänessä on vampyyrin verta jostain kumman syystä. Ja hänen tulee kostaa tälle pahalle miehelle joka kehtasi nakata hänen kännykkänsä järveen, ja hän tietenkin saa ymmärtäväisen poikaystävän joka auttaa häntä jaksamaan elämässään eteenpäin, ja kaikki painajaiset isän ja äidin ja koiran ruumiista häviävät heti kun tämä poikaystävä auttaa häntä erinomaisilla psykologin taidoillaan. Etc)

[Felis silvestris catus]

Antakaa anteeksi etten jaksa lukea ketjua uudestaan joten en muista oliko tästä jo enemmän puhetta. Tuli mieleen, että ovatko jotkut tietyt kirjatyypit mielestänne erityisen Mary Sue -alttiita? Kohtaako niitä helpommin esimerkiksi jännityskirjallisuudessa kuin aikuiseen makuun suunnatussa ihmissuhdedraamassa?

Itselläni on nimittäin sellainen kutina, että miespuolisia kaikenosaavia ylitäydellisyyksiä tulisi vastaan erityisen usein esim. moderneissa teknotrillereissä ja agenttitarinoissa. Naispuolisen Mary Suen todennäköisiä kohtaamispaikkoja voisi myös olla edellä mainitut, sekä parin viime vuosikymmenen sisällä kirjoitetut fantasiakirjat. Sitten taas tyypillisen "kovaksikeitetyn dekkarin" kirjoittajat tuntuvat suorastaan tarkoituksella karttavan täydellisyyttä: jos joku on sinänsä hyväntahtoinen ja heikkoja puolustava, niin vähintään hänellä on oltava vastapainoksi läjäpäin paheita ja hän on lisäksi tyly ja huonokäytöksinen sekä ajattelematon. Suosituista kaunottarista/komistuksista tehdään typeriä tai kieroja ja hulluja. Täydellisyyden välttely voi muodostaa omanlaisiaan kliseitä... Perinteisessä dekkarissa rikosta ratkova päähenkilö saattaa olla kaiken osaava ja kaikkitietävä, muista ihmisistä kyllä paljastuu yleensä synkkiä salaisuuksia tai ainakin arkisia heikkouksia.

Luonnollisesti en kuvittele että kaikki tietyn lajin kirjat pursuaisivat Mary Sue -hahmoja, enkä sitäkään että näille mahdollisesti alttiit kirjallisuuden lajit olisivat huonoja (pidän itse kaikista esimerkkeinä käyttämistäni). Kertokaa havaintojanne, kiitos.

[Azura]

Mielestäni Mary Sue on hahmo, jota ei kerta kaikkiaan kestä. Esimerkkinä on juuri tämä että "Anna Alice on ihanan kaunis 16-vuotias vaaleahiuksinen tyttö, jolla on upea pepsodent-hymy ja supermallin vartalo. Eräänä päivänä Anna Alice tapasi pojan nimeltä Mike, jolla oli samanlainen pepsodent-hymy, ruskeat hiukset ja todella panostetut lihakset." Hyhhyh. Tulee kylmät väreet kun ajattelee esim. Sweet Valley Highn nimeä...

Mielestäni hahmojen kuuluu olla epätäydellisiä. Kaikilla kuuluisi olla huonoja tapoja hiukkasen, hieman vikoja ulkonäössään ja luonteessaan. Jos hahmo on Mary Sue, tämä on tyhmä. Cho Chang on ainakin hieman Marysuemainen. No, Rowling on kuitenkin varmaan ihan tarkoituksella änkenyt yhden tällaisen tarinaan :)

Mielestäni nuo "dekkarit" ovat ärsyttävän MarySuemaisia. Kaunis tyttö selvittää mysteerin koska on salaa vakooja ja sitten pelastaa päivän, plaa plaa. Fantasiassakin voi törmätä kyseisiin hahmoihin, mutta "reallifet" paljastavat enemmän "ah niin kauniita" Mary Sueita.

[nannina]

Voi, minä niin inhoan Mary Sue -hahmoja! Ärsyttävän upeita ulkonäöltään, luonteeltaan niin enkeleitä, joille jokainen tahtoo purkaa omat tuntonsa ja olla niiden ystävä. Sweet Valley High on juuri tällainen Mary Sue -kirjasarja. Varsinkin Elizabeth Wakefield on niin etovan täydellinen, että kuka sellaisesta haluaa lukea kirjakaupalla? Ehei, en ainakaan minä. Sweet Valley -sarjassa on myös näitä miespuolisia Mary Sueja. Esimerkkinä ihanaisen (lukekaa kuvottavan) Elizabethin molemmat poikaystävät Todd ja Jeffrey. Suurin piirtein kaikki koulun eukot tappelevat ko. pojista ja sitten tulee kultatukkainen Ellu, joka hurmaa molemmat pojat itselleen rehellisellä luonteellaan. Samoin Laura-sarjan päähenkilö on kammottava Mary Sue. Huhhuh. Alkoi oikein pistää vihaksi se Lauran paapominen ja ihastelu, että päätin lopettaa koko kirjasarjan lukemisen.

Tekstistä taisi tulla melko sekava, mutta toivottavasti siitä tulee ilmi, etten voi sietää Mary Sueja :D

[kunks]

En lukenut koko topiccia joten en tiedä mitä tässä on kirjoitettu mutta huomasin tuossa aloittaessani kirjottamaan tarinaa, että Mary Sue- päähenkilö on paljon helpompi suunnitella ja kirjoittaa hänestä tarinaa.
tähän laitan pätkän älykkäästä mesekeskustelusta :)
Tanja sanoo:
"kun pitäis yrittää tehdä siitä semmonen epätäydellinen mut se on jotekin vaikeeta ;P"
Plötsi sanoo:
"nii. miun päähenkilö on siinä tarinassa aika "täydellinen", tai ainaki sillä on aika monia hyviä taitoja ja luonteenpiirteitä ja aika vähän huonoja... "
Tanja sanoo:
"ku sitä olis nii kiva tehä sellane mistä ite pitäis ni ei haluu tuoda virheitä esille"

[adswil]

Inhoan Mary Sue -hahmoja melkein enemmän kuin mitään muuta kirjoihin liittyvää! Hahmojen kuuluu olla kuin oikeita ihmisiä, jotka on helppo kuvitella todellisuuteen ja joihin voi samaistuakin, ja mielestäni liian täydelliset hahmot ovat niin epätodellisia kuin vain voi olla. Oikeasti täydellistä ihmistä ei olekaan, joten Mary Suet eivät millään tavoin liity todellisuuteen - ja sitä paitsi, heidän seikkailujaan on äärimmäisen ärsyttävää lukea. Mary Suet eivät herätä sympatioitani yhtään, sillä itseään on vaikea kuvitella heidän asemaansa. Kun luen kirjaa, josta löytyy jokin Mary Sue -tyyppi, toivon koko ajan, että hänelle tapahtuisi jotain kurjaa tai hänestä paljastuisi jotain epätäydellisyyteen johtavia piirteitä.

[Pastel]

Mutta sitten joskus mary sue vaan ottaa ja toimii. Tiettyyn rajaan saakka.

Yllä annetussa testissä Meyersin Twilight/houkutus-kirjojen Edward pisteytyy 105 arvoiseksi Herra Täydelliseksi. Eikä testissä edes ole omaa rastia henkilölle, jonka suurin kiinnostuksenkohde on mitä hänen rakastettunsa kulloinkin pohtii.

Silti tästä kiiltokuvapojusta kiinnostuu kokonaisen kirjan ajaksi! Jatko-osissa hän sentään ei enää kannattele tarinaa.

[palladiini]

kukaan ei ole tainnut vielä mainita merja ja marvi jalon kirjoittamia koiratytöt kirjoja. niissä eräänlainen mary sue on itse sarjan jesse-koira. jesse osaa AINA kaiken vaikkei sille ole mitään opetettukaan. jessessä ei ole ikinä mitään vikaa, vain muiden koirissa. jos jesse ei pärjää jossakin niin se on ehdottomasti vain kipeä tai siinä on jotain muuta vikaa. ja samoin jessen emäntä jenna ja tämän kaveri hannele. ah mitä täydellisyyksiä. hannelehan hoitaakin kuuluisan tv-kokki reginan koiraa. ja saa tältä ainakin  miljoona euroa vaivan palkaa. tyyliin :DD
 ja sitten jennalla ja hannelellahan on niin hyvät suhteet että he mm. pääsivät ilmaiseksi lappiin pitkälle lomalle, reginan morsiusneidoiksi... joo. tosi raivostuttavaa.

[Blizzard]

  Mary Sueiden jaloon joukkoon haluaisin lisätä vielä Alcottin Pollyn, joka jo kirjan nimessä ("Tytöistä parhain", voi kirous!) lupailee lähes kolmensadan sivun ihkutusta Pollysta. Hän on maalta kyläilemään tullut kaunis tyttönen, joka ei oikein osaa olla kaupunkilainen, ja on erityisen suloinen juuri siksi, elää terveellistä elämää toisin kuin häntä halveksivat tytöt ja jaksaa aina ymmärtää niin isäntäperheensä aliarvostettua poikaa kuin tämän saman perheen unohdettua isoäitiä. Pikkuhiljaa hän saattaa perheen yhteen, ja kaikki jumaloivat häntä niin myötä- kuin vastamäissäkin. Aikuistuttuaan Pollylla tietenkin riittää kosijoita joka nurkan taakse. Tätä täydellisempää tyttöä saa hakea, ja siksi tässä on pieni lainaus, joka osoittaa Pollyn ilkeimmän(!) teon: "Pollyssakin oli sen verran häijyyttä, että hänestä oli hauska nähdä sortaja anelemassa armoa vähän kauemmin-tietysti vain sen vuoksi, että viesti varmasti tehoaisi. hui-jui sentään. Haluaisin todella tietää, haluavatko näitä neitosia kirjoihinsa laittavat tahtoneet, että Maryt otetaan vakavasti?
 Mary Suet tuntuvat olevan varsin tyypillisiä tyttökirjoille, joita kirkassilmäisesti suositellaan jopa yli 12-vuotiaille. En voi kuin ihmetellä, miksi? Jos Mary Sueissa ärsyttää juuri se, että he ovat niin ihania, niin miksi meille tarjotaan sellaisia päähenkilöitä? Jotta voisimme sadatella niitä foorumeilla? Ei kuulosta kovin tuottoisalta kirjailijalle tai kustantajalle. En pidä Mary Sueista, mutten koe olevani heille kateellinenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. En usko rinnastavani neiti Täydellisyyksiä edes alitajuisesti kehenkään tuntemaani henkilöön, tai siihen, mitä haluaisin olla. Minä vain inhoan heitä.
 Mitä tulee miespuolisiin Gary Stu hahmoihin, Anthony Horowitchin Alex Rider alkaa jo olla lähellä rajaa. Hän on hengenvaarassa koko ajan, mutta apujoukkoja hän ei halua kutsua. Liekinheittimet, luodit ja pahikset hän väistää aina hiuskarvan varassa, mutta vahingoittumattomana. Hän tekee vaarallisia temppuja, jotka päättyvät aina läheltä-piti-tilanteeseen. Ulkonäköominaisuudetkin täsmäävät: lihaksikas, älykäs ja synkkyyttäkin löytyy.
//Jep, vanhoja tyttökirjoja on ihan kiva lukea, mutta minä yritin nyt vetää kökköä aasinsiltaa juuri näihin Sweet Valleyihin yms. Vähän epäselvää, tunnustan :) //

[Ginger]

Haluaisin todella tietää, haluavatko näitä neitosia kirjoihinsa laittavat tahtoneet, että Maryt otetaan vakavasti?

No siis kun puhutaan noista vanhoista tyttökirjoista, niin tottakai ne päähenkilöt olivat täydellisyyden perikuvia ja jos eivät olleet valmiiksi, heistä tuli sellaisia. Uskoisin, että pääpointtina tässä on ollut se, (ja kirjojen suosio johtui siitä) että nuorilla tytöillä ja naisilla näin ollen olisi hyviä esikuvia, joiden kaltaiseksi heidän olisi suotavaa pyrkiä kasvamaan. Kun mietitään aikaa varsinkin ennen rock 'n rollia, niin naiskuva oli melkoisen erilainen mitä nyt.

En tiedä, eivätpä minua nuo ns. täydelliset hahmot häiritse, tunnen itsekin rutkasti näennäisesti täydellisiä ihmisiä. Mielestäni se, että hahmo kuvataan kauniiksi, ei tee hänestä täydellistä, eikä liioin älykkyyskään. Jos miettimällä mietin hahmoa, joka on todella on täydellinen, niin mieleeni tulee vain yksi - Pikku Prinssi. Enka suoraan sanottuna keksi, miten hänestä ei voisi pitää.

Ja pakko muuten sanoa, että itse en fanita Mary Sue -termin käyttämistä fanfictionin ulkopuolella. Ficeistä se kuitenkin on lähtenyt liikkeelle (tarkalleen Star Trek -fandomista). Toisekseen, termin merkitys on mielestäni selitetty hyvin wikipediassa.

[Asoalian]

En tiedä, eivätpä minua nuo ns. täydelliset hahmot häiritse, tunnen itsekin rutkasti näennäisesti täydellisiä ihmisiä.

On muuten ihan totta, että sellaiset hahmot, jotka useimmiten luokitellaan auttamatta Mary Sueiksi, ovat lähempänä realistisuutta kuin sellaiset ei-niin-täydelliset. Kyllä sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat 'täydellisiä', on - sellaisia jotka ovat nättejä, mukavia ja fiksuja ja sillain. Tavallaan siis Mary Sue voi joskus olla realistisempi kuin joku... no, anti-Sue.

Minua MS:t häiritsevät eniten kirjoissa, jotka ovat muutenkin jo puisia. Esimerkiksi IMO aika moni Harry Potter-hahmo lähentelee Mary Sueisuutta (tein kerran yhden testin Dumbledorelle ja se sai 83 pistettä, kun 71 oli hyvin pahan Mary Suen raja x)) mutta koska Potterit on niin hyvin kirjoitettu, ei niihin hahmoihin osaa ärsyyntyä. Sen sijaan esimerkiksi juuri niiden Sweet Valley Highien Mary Sue-hahmot ärsyttävät pahasti, koska niiden täydellisyyttä ei edes yritetä peitellä. Yh.

Mutta Mary Sueissa on yksi hyvä puoli - niistä kirjoitettuja parodioita on aina hauska lukea ;)

[Elva]

Haluaisin kumota Pastelin väitteen siitä, että Edward Cullen on mukamas jokin Mary sue. No, se kauneus ja upea ulkonäkö johtuu tietenkin siitä, että hän on vampyyri. Vampyyrit kun ovat niin kauniita. Ja Edwardin luonne ei ollut täydellinen. Hänhän oli äkkipikainen, se selvisi jo siitä, kun hän lähti viemään Bellaa pois siinä samassa kun James oli ilmestynyt niitylle ja Edward oli puolustanut Bellaa. Hän oli myös itsekäs. Hän oli isekäs, koska oli Bellan kanssa vaikka tiesi ettei voisi täysin varmasti hallita itseään. Edward siis nimenomaan ei ole Mary sue.

Ja Neiti Etsivistä, joita kaikki täällä haukkuvat, eivät ne oli niin huonoja ;) Ehkä Paula on vähän mary sue, mutta ei se oikeastaan haittaa. Joskus kun en löydä parempaa lukemista, niin luen niitä. Ne on ihan hauskaa luettavaa silloin tällöin.

[Vesi Y]

Haluaisin kumota Pastelin väitteen siitä, että Edward Cullen on mukamas jokin Mary sue. No, se kauneus ja upea ulkonäkö johtuu tietenkin siitä, että hän on vampyyri. Vampyyrit kun ovat niin kauniita. Ja Edwardin luonne ei ollut täydellinen. Hänhän oli äkkipikainen, se selvisi jo siitä, kun hän lähti viemään Bellaa pois siinä samassa kun James oli ilmestynyt niitylle ja Edward oli puolustanut Bellaa. Hän oli myös itsekäs. Hän oli isekäs, koska oli Bellan kanssa vaikka tiesi ettei voisi täysin varmasti hallita itseään. Edward siis nimenomaan ei ole Mary sue.

Eikö yksi MarySueuden tärkeimmistä ominaisuuksista ole se, miten muut kirjan hahmot/kirja itse reagoivat hahmoon? Se, millä on väliä on esitys, eivät niinkään ominaisuudet. Jos Edward esitetään täydellisenä vaikka lukija havaitsisikin hänen olevan epätäydellinen, jos hahmo on tarkoitettu täydelliseksi riippumatta lukijan havainnoista, kyseessä on ainakin omasta mielestäni tekstikirjasue.

[Eara]

Ei Edward oo mikään Mary Sue sen vahvuus ja kauneus jne johtuu siitä et se on vampyyri. Ne on kaikki sellasii ja kirjat on kuitenki rakastuneen bellan näkökulmasta.
Bella taas on mielestäni täydellinen Mary Sue. Onhan sillä huonot puolensa kuten se kömpelyys, mutta kaikki pitää siitä, se on kaunis (muiden mielestä siis), älykäs ja niin naurettavan kiltti ja ystävällinen että yököttää.
Toinen houkutus-sarjan Mary Sue on sit aina pirteä ja iloinen kaikkien rakastama Alice (sekin on yököttävä hahmo).
Joku sano aikasemmin Anna Shirleytä Mary Sueksi. Voihan noi ollakin, mutta kirjoissa en oo tullu koskaan kiinnittäneeks siihen huomiota ku ne on kaikki sellasii.
Ja sit joku sano et Alex Rider on Mary Suen rajalla. Saattaa ollakkin mutta Alexissa se ei oo mua häirinny ku hahmo vaan on ah niin ihana.
Pascalin Elizabeth ja Jessica on yääk täydellisiä Mary Sueja. Ei sellast jaksa kukaan varsinki ku joka kirjassa on pari ekaa sivuu sitä samaa "toistensa peilikuvia, auringonraidoittamat vaaleat hiukset 170cm ym ym".
Ei Mary Sueissa sinänsä mitään vikaa oo, onhan niissäkin eroja ja jokases kirjassa on (näköjään) pakko olla ainakin yks sellanen. Ylitäydellisyys vaan alkaa ottaa päähän.

[Jazmín]

Munkin on nyt pakko tulla kommenotimaan tätä Edward asiaa (kun oon tämmönen Eward-rakastaja, hehe) elikä siis, musta Edward ei ole mary sue. Okei onhan se aika täydellinen (varsinkin ulkonäöltään!) mutta suuren osan siitä voi laittaa ton vampyriyden piikkiin. Ja onhan sillä tosiaan noi huonot puolensakin ja se on tehnyt virheitä, esim. jätti Bellan...
Ja Bella on kyllä aika Mary Sue, kun esim. toi kömpelyyskin, niin se on vaan kaikkien mielestä sulosta ja silleen, mutta ei se musta oon mitenkään ärsyttävä ja musta se on kaikessa Mary Sueudessaankin jotankin inhimillinen, johtuiskohan siitä, et se on yks sarjan harvoja ihmisiä...
Mutta Alice ei kyllä musta ole mikään ärsyttävä Mary Sue. Se on just ihana hahmo ja yks mun lempihahmoista :)

Ja sitten noi Pascalin Elizabeth ja Jessica on kyllä todellakin kamalia Mary Sue hahmoja!
Ja Neiti Etsivä kirjojen Paula. Mä luin joskus pienempänä Neiti Etsiviä ihan innoissani mutta nyt kun oon vanhempana lukenut jotain, niin se on kyllä todella ärsyttävä Neiti täydellinen etsivä joka ratkaisee arvoituksen kuin arvoituksen... ugh... mutta noi onkin varmaan vähän nuoremmille tarkoitettu.

Mutta ihan noin yleisesti, ei mua kyllä mitenkään erityisesti yleensä Mary Suet häiritse, kunhan niitä ei ole liikaa :)

[Ginger]

Ei Edward oo mikään Mary Sue sen vahvuus ja kauneus jne johtuu siitä et se on vampyyri. Ne on kaikki sellasii ja kirjat on kuitenki rakastuneen bellan näkökulmasta.

Okei, en kieltämättä ole lukenyt Meyerin kirjoja, mutta sen perusteella, mitä olen Eddiestä kuullut, ja mitä löydän vanhasta kunnon MS-testistä, niin ekaksi tulee mieleen, että:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

+ Is the character a vampire? [5 points]
 + Is the character highly attractive? [3 points]
 + Does the character appear to be much younger than she/he really is? [3 points][Add only 1 point if the character is immortal.]
 + Has everyone significant heard of the character? [2 points]
 + Does the character "just know things"? [5 points]
 + Is the character rich or well-to-do, although she/he doesn't work? [1 point]
 + Is the character repeatedly rivalled by the same person? [3 points]
 + Are one or more other characters attracted to her/him? [1 point]
 + Is an otherwise chaste or stoic character immediately attracted to her/him? [3 points]
 + Is the character someone you would like to fall in love with or have sex with? [3 points]
 + Does the character effect a major change in her/his love interest to make said love interest a more appropriate partner? [3 points]
Seuraavista en tiedä mitä hän osaa, mutta...
[If your character exists in an otherwise normal universe, add 2 points to her/his score for *each* of the following abilities that your character possesses (with or without the aid of charms, spells, etc.). If, however, possession of these abilities is considered normal in your character's universe, add only 1 point each.]
           + Telepathy
           + Telekinesis
           + Prophecy
           + Healing
           + Animal communication
           + Empathy
           + Shapeshifting abilities
           + Invisibility
           + Invulnerability
           + Flight
           + Transdimensional travel or communication
           + Photographic memory
           + The ability to see auras
           + Power of seduction
           + The ability to kill people with her/his bare hands
           + Super strength or speed
 + Do you draw the character, or ask other people to draw her/him for you, more often than any of your other characters? [2 points]
 + Do you ever wish you could be like the character? [4 points]

Eli, jo sen perusteella, mitä minä hahmosta tiedän (en tiedä soittaako Eddie mitään, angstaako hän, karkaako kotoa jne(kaikki Mary Sue -piirteitä)), niin PerusSue-testi antaa ainakin minulle Eddiestä tuomion:
36-55 points: Mary-Sue. Your character needs some work in order to be believable. But despair not; you should still be able to salvage her with a little effort. Don't give up.

Sue-testi antaa kyllä ihan hyvin osviittaa, mutta ei hahmolla kylläkään ole asiat silloinkaan kunnossa, jos siinä miinukselle menee.
Mutta siis, kuten aiemmin jo sanoin, minua ei näennäinen täydellisyys häiritse. Asia erikseen, kun sitä yritetään puhua joksikin muuksi.
Tekiväthän SWHn kaksosetkin virheitä - Jessica sekaantui juoppoon ja joutui seksuaalisesti ahdistelluksi. Liz lähti moottoripyörän kyytiin ja kaikki muistavat, mitä siitä seurasi. Jess valehtelee jatkuvasti ja Liz on tekopyhä. Se siitä täydellisyydestä.

[Jazmín]

Joo, Edward soittaa pianoa (ja soittaa muuten hyvin!) ja kyllähän se tavallaan on karannut kotoaankin silloin jossain vaiheessa... Ja ei, ei se muuten angstaa, mitä nyt uusikuussa vähän, mutta se on ihan eri asia...
Mutta mä en kuitenkaan osaa luokitella sitä mitenkään mary sueksi, koska niinkun mä jo sanoin, niin onhan se tehnyt virheitäkin. Ja osittain toi täydellisyys voi johtua siitäkin, että kirjat on kirjotettu Bellan näkökulmasta, ja Bella pitää Edwardia aika täydellisenä. Toisaalta sitten taas jos lukee Midnight Sunia (houkutusta Edwardin näkökulmasta) eikä ole lukenut houkutusta ensin, voi saada Edwardista ihan erilaisen kuvan.
Sori, tais nyt menna vähän offiksi, mutta...

Ja toi Mary Sue testi on muuten kiva, mä löysin sen ite vasta eilen :D

[Rantsake]

Mua ei yleensä nuo Mary Sue -hahmot niin hirven pahasti hierrä, vaikka ärsyttäviä toki ovat. Mut siis... Jotku ihmiset tuntuu olevan tosi herkkiä lyömään sitä Mary Suen tai Gary Stuen leimaa hahmoihin, itse en kauhean monia oikeastaan sellaisiksi tuomitse. Hahmon täytyy olla sataprosenttisesti täydellinen ollakseen mun silmissä Mary Sue tai Gary Stue. Tai no, jos hahmossa on joku yksi ihan mitätön pikkuvika, kuten hieman liian paksut kulmakarvat, ni ei se paljon vaikuta, tommonen pikkujuttu ei kumoa sitä ybertäydellisyyttä.
Mut siis... Joskus oon esimerkiksi kuullu väitettävän, että Fleur Delacour olisi Mary Sue... Joo, täydellinen ulkonäkö, kyllä! Mutta moni kakku päältä kaunis. Sana "täydellinen" kattaa ihmisestä muitakin osa-alueita kuin ulkonäön. Ja jos unohdetaan hänen täydellinen kauneutensa... Mitä muuta täydellistä hänessä on? Ei mitään.

Ja nyt kun tuosta Twilightista on puhuttu, ja Bellan ja Edwardin täydellisyyttä moitittu, niin kyllä he kieltämättä molemmat ovat minusta liian täydellisiä. Joku tuolla aiemmin sanoi, ettei Edwardia voi väittää Gary Stueksi, koska se on vampyyri ja "ne kaikki on sellasia", mut just tuo "täydellisen lajin" luominen tuntuu olevan joku kirjailijan keino puolustaa liian täydellisiä hahmoja. On virhe tehdä liian täydellinen hahmo, mutta siitä yritetään tehdä "enemmän oikeutettua" sillä verukkeella, että täydellisyys on lajiominaisuus.... Sama juttu on myös Replica-sarjan klooneissa, Amynkin täydellisyyttä voitaisiin puolustella sillä että "onhan se klooni, niiden kuuluukin olla täydellisiä!", mut kuitenkin se ärsyttää ihmisiä.

Mut siis, asiasta kukkapurkkiin, pahin kirjassa tapaamani Mary Sue on ehdottomasti Renesmee Cullen. Ah, niin ihana ja suloinen, vielä vampyyrejakin täydellisempi ja kauniimpi ja ihanampi pikku otus, johon rakastuvat kaikki joihin hän koskee.... Ja joka vielä kehittyy ihan luonnottoman nopeaa tahtia... Joku hemmetin supervauva.

[Haisku]

Minua ainakin ärsyttävät täydelliste hahmot, yksi syy siihen etten pidä Twilightista, mutta eiköhän siitä ole täällä puhuttu ihan tarpeeksi.

Hahmo jota kirjallisuudessa ehkä eniten vihaan on Artemis Fowl-kirjoista Minerva Paradizo. Tai hän oli vain yhdessä kirjassa, mutta silti. Niin ihmeellinen lapsinero ja todella kaunis blondi ranskalainen. Ärsyttävää! Ja koko hahmo vain tuntuu tosi heikosti kirjoitetulta.

Varjojen kaupungit -sarjan Jace on myös minusta ärsyttävän täydellinen. Niiin upean hyvän näköinen että kaikki naiset lankeaa jalkohin. Ja vieläpä ylivertasen paras kaikessa. Toisaalta hän ei sitten luonteensa puolesta ole lainkaan täydellinen ja hänellä on heikkouksi jotka tekevät hänestä vähän inhimillisemmän, enkä nyt sanoisi häntä Mary Sueksi. Ja tietysti näitä yliluonnolisia piirteitä on kirjoissa perusteltu, mutta kuten joku sanoi, tuntuu siltä että kirjailiat yrittävät juuri sellaisilla jutuilla oikeuttaa hahmojensa täydellisyyttä. Vaikka kyseisestä sarjasta ja muistakin kirjailijan kirjoista pidän, on hänellä muutenkin ärsyttävä tapa tehdä kaikista hahmoistaan kauniita. Se vain on tosi ärsyttävää.

[Muggle]

Jaaha... Mary Suet on kieltämättä aika tylsä juttu! En ole varmaankaan törmännyt täydellisiin hahmoihin usein, onneksi.

Itse kirjoitan juuri tarinaa, jossa yritän välttää tyypillisiä fantasian stereotypioita ja tehdä mahdollisimman monipuolisia hahmoja - yritän myös keksiä kaikille sivuhahmolle jonkun hyvän että jonkun huonon puolen vaikka he olisivat tarinassani vain lyhyen ajan! Tarina on vielä työn alla ja yritän tuumia, miten saan esiin sekä heidän hyvät että huonot puolensa! Vaikken julkaisekaan tarinaani missään, on kiva lukea sitä itse, ja ajatella, että huoh, onneksi kukaan hahmoista ei ole täydellinen. No, luisuin vähän sivuraiteille, mutta pointti on se, että täydelliset hahmot ovat tylsiä eikä niihin voi hyvin samaistua!