Aihe: Ärsyttävän täydelliset hahmot (Mary Suet)

[Claud Kishi]

Eli ärsyttääkö muitakin että joissain kirjoissa hahmot ovat ärsyttävän täydellisiä, esim. Sweet Valleyissa? Miksiköhän kirjailijat edes luovat näitä Mary Sueita?(miten se sitten taivutetaankaan?)

:::::Ja onko sulla itellä tämmösiä kokemuksia? Kaipaisin ENEMMÄN!~mimmu::::

[Minea]

Ehkäpä kirjailian on helpompi kirjoittaa Mary Sue-hahmoja.
Täydellisiä, kauniita, taitavia, joka/jotka selviytyvät kaikista vaaroista, helposti tai viime tipassa. Toki tämä on aika ärsyttävää, tietää aina, että seuraavassakin kirjassa, jos on siis sarja, tapahtuu taas jotain, pienen ajan sisällä, ja päähenkilö/henkilöt selviytyvät, taas. Mutta silti luemme niitä. Tulee uusi kirja, ja lukee sen, ja sitten toteaa, että loppu oli ennaltaarvattava, mutta taas lukee lisää samanlaista. Minä ainankin teen jotenkin noin.  Tai jotain...

[Misha]

Usein kirjoista, joissa kaikki henkilöt ovat täydellisiä, tulee sellainen olo, että kirjailija yrittää miellyttää lukijoita tekemällä hahmoista ja maailmasta joka tytön päiväunen. Koko kirja on kuin iso vaaleanpunainen saippuakupla. Tai ehkä kirjailija kirjoittaa omista haaveistaan, siitä miten hän haluaisi kaiken olevan. Tulos tästä on usein kauhea. Eihän kukaan jaksa lukea kirjaa, jossa ihmiset ovat virheettömiä, koska eihän kirjassa silloin ole mitään ideaa. Mikä ongelma siinä sitten jää ratkaistavaksi?

Asia, jonka kirjailijat tuntuvat joskus unohtavan, on se, että ihmisten haavemaailmat saattavat olla hyvinkin erilaisia. Joku pitää synkkää ja pelottavaa maailmaa paljon kauniimpana kuin ikuista auringonpaistetta. Ja ruma, outo hahmo onkin jonkun mielestä paljon ihanampi kuin virheettömän kaunis malli.

[Kelpie]

Enpä sano mitään noista Mary Sueista, sillä mielipiteeni on varmaan arvattavissa...

Mutta tuli toinen juttu mieleen. Persoonattomat päähenkilöt. Joissain kirjoissa päähenkilöt ovat mitäänsanomattomia, heillä ei ole mitään pieniä hassuja tapoja tai mieltymyksiä. Plääh. Ja yleensä tälläisissä kirjoissa on vielä varsin värikkäitä sivuhenkilöitä. Miksi näin?

[Crna Gora]

Toivon kaikissa kirjoissa että täydelliset hankilöt heittäisivät henkensä.
Luin juuri hiljattain Burnetten "Pikku Lordin". Joka toisessa lauseessa toitotettiin miten kaunis, uljas, viisas, suloinen, vahva, ymmärtäväinen, hyväsydämminen, rakastettava, antelias ja ystävällinen se pikku lordi Faunte-mikälie oli.

Olen lukenut myös pari Sweet Valley High:n ja totta: ne ihmiset ärsytti. Jos kaikki tosiaan olisivat täydellsiä, niin silloinhan olisi uskomattoman tylsä elää. Ei enää erottuisi joukosta, olisi vain taas yksi kuvankaunis täydellisyys.

Tietenkin on paljon helpompi kirjoittaa Mary Sueja, olen ainakin itse sen huomannut, mutta ei kukaan sellaisia jaksa lukea (tai ainakaan minä en jaksa)

[Madara]

Yak yak täydellisyyksille. Semmoiset on tarkoitettu mielikuvituksettomille pikku penskoille, jotka huokailee sitten "Olisinpa Jessica Wakefield / Action Man." Ja sitten he vielä kehuvat näitä kirjoja kehumistaan, että huh-huh. Oletteko huomanneet, että tavallisimmin näillä kuvan kauniilla neroilla on mukana ylipainoinen ja vähäjärkinen apulainen? Tuollaisille kirjoille pitäisi tehdä oma osastonsa kirjastoihin ja kauppoihin. Kellariosastolle täynnä koirankokoisia vesikauhuisia rottia tietenkin.

[Misha]

Tosiaan, melko yleinen ilmiö fantasiassa. Tuollaisesta tulee aina mieleen, että kirjailija yrittää olla tasa-arvoinen ja tunkee väkisin mukaan naishahmoja, jotka "tasa-arvon nimissä" ovat ihania ja kauniita ja viisaita, osaavat taistella paremmin kuin miehet yhteensä ja pelastavat kaiken. Ei tuollaisista hahmoista voi pitää.
 
Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei naishahmoille saada luonnetta? Hahmon kuvailulla on tapana jäädä pelkkään ulkonäköön.

Hrrh. Luen juuri nyt erittäin järkyttävää kirjaa, fantasiakirjaa, jonka hämmästyksekseni löysin isäni kaapista. No, se hämmästys muuttui pian kauhuksi -__-;; Päähenkilönä on (hyvin) lihaksikas sankari, siis tätä "tapetaan kymmenittäin vihollisia paljan käsin"- tyyppiä, joka kuitenkin on myös älykäs ja ovela. Ja tottakai paljon lihaksikkaampi ja ovelampi kuin kirjan kaikki muut henkilöt. Erittäin paha Mary Sue, vaikka en haluaisikaan uskoa, että kukaan oikeasti haluaisi olla tuollainen. Muutkin hahmot jäävät latteiksi, ilmeisesti heidät on unohdettu kun on keskitytty luomaan päähenkilöstä mahdollisimman vetoava :P

[Liah]

Jos täydellisyys ärsyttää, kannattaa lukea Lemony Snicketin surkeiden sattumusten kirjat. Käärmekammio oli toisen osan nimi ,ensimmäistä en juuri nyt saa päähäni... Niiden päähenkilöille ei käy koskaan hyvin. :D

Surkeiden Sattumusten Kirjat ovat syvältä. Sanoisin vielä selvemmin ellei paikalla olisi nuorempaa väkeä. Se että hahmoille käy jatkuvasti huonosti ei ole realistista ja vielä päällepäätteeksi alkaa ärsyttää errrrittäin paljon. Surkeiden sattumusten kirjassa niille ihmisille käy alussa, keskellä ja lopussa huonosti. Se alkaa kyrsiä. Jos kirja olisi kirjoitettu huumorilla se vielä saattaisi menetellä mutta kun se on niin puisevaa tekstiä että oksat pois!!! AAAARGH!!!  Alkoi ahdistamaan jo ennen puoliväli mutta silkka itsepäisyys ja typerä ylpeys pakotti lukemaan "kirjan" loppuun. Kirjan kirjoittaja saattaa olla Mary Sueihin kyllästynyt henkilö joka halusi tehdä anti-Mary Sue kirjan, sinänsä hyvä lähtökohta mutta vastaiskun olisi saanut tehdä joku jolla on edes hiukan kirjallisia lahjoja.

En muistaakseni ole lukenut yhtään kirjaa jossa olisi oikein jättiläismäinen marysuetus. Minulla on myös huono muisti.

[Hailie Jade]

Entäs Replica-sarjan supergeeni-ihme Amy? Minua ottaa Amy jotenkin päähän, kun luen (siis luin) Replicoita; vaikka Amy nyt ei ollutkaan mikään huippumallin näköinen, kirjoissa revitellään koko ajan tyyliin "Amy saattoi superkorviensa ansiosta kuulla, kuinka Jeanine kuiski hänen selkänsä takana" tai "Amy ponnisti vaivattomasti ja kiepautti kolmoisvoltin takaperin supergeeniensä avulla".

Sitä paitsi, niissä kirjoissa Amyn paras ystävä on jotenkin vähän liian tumpula missä Amy sitten onkin ah-niin-täydellinen. Ja sitäkin näiden kahden ystävyksen eritasoisuutta siinä tunnutaan niin mieluusti korostavan. "Ack", sanon minä.

[Aino]

Jeah. Sweet Valley High, Replica, Neiti Etsivä ja käsittääkseni Cho Chang. Sanoisin jopa Fleur Delacour, mutta hänhän on ylimielinen, joten ei.  Kukaan ei ole vielä sanonut Chota. Hän ärsyttää minua. Kuvauksen mukaan nätti, iloinen, hyvä huispaaja, mukava ja kaikin puolin muutenkin hurmaava. Ehkä Rowling on halunnut yhden Maryn mukaan.

Replicoista vielä sen verran, että Amy ei ollut loppujen lopuksia aivan täydellinen, kuten jo mainittiin. Yliluonnollisia voimia jne. muttei kai ollut mitenkään erikoisen kaunis tai upea vartaloinen, kuten Jessica Wakefield.

Olen lukenut kaikki Sweet Valley Hight. Niitä on viisikymmentä kirjaa, joissa jokaisessa joku menettää poikaystävänsä tai heille tulee jokin sairaus tai kolmidraama. Tylsiä. Vaikka niiden lukemisessa oikeasti meni vuosia, kun en jaksanut käydä lainaamassa kaikkia peräkkäin ^^.

Ja muuten, onko oikeasti olemassa sellaisia kirjoja, joissa ei ole yhtään lähes tulkoon täydellistä henkilöä? En ole löytänyt.

[Liah]

Juuh. Tuli mieleen vielä yksi Mary Sue. Eleniumin ja Tamulin taruissa esiintyva, toivottavasti uhanalainen rinsessa. Mikä sen nimi nyt olikaan....se kuningatartypykkä joka meni ah-niin-salskean-ja-vanhan-ja-uljaan-ja-kärttyisän Sparhawkin kanssa naimisiin. Tämä kuningatar [tai rinsessahan tuo alunperin oli] on kaunis, nuori, älykäs, loppujen lopuksi hyväonninen ja tietysti valtakunnan ARAGORNMAISIMMAN karjun vaimo.

Vai ettekö muka ole huomanneet samankaltaisuutta Aragornin ja Sparhawkin välillä?? Molemmat on vanhoja[tai siis näyttävät vanhoilta], ovat tavalla tai toisella maanpaossa, molemmilla on saattue ja velho. Mutta ei heistä enempää.

Niin...tämä kuningatar Mikä-lie. Vaikka hän joutuu onnettomuuksiin loppuu kaikki kuitenkin vallan mainiosti. Ah mutta nyt muistankin, rinsessan nimi oli Ehlana. Eikö kuulostakin yli-inhottavalta, Elenian kuningatar Ehlana. Kaikki rimmaa.
Ja onnistuupa hän vielä saamaan lapsen vaikka on hedelmätön. Kiitos aviomiehen jumalystävän. AAARRRGGHHH!!!

Vihaan tuota ämmänkutaletta melkein yhtä paljon kuin vihaan Sparhawkia. VIHAAN!!!!

JA. Frodo on lievällä tavalla Mary Sue. Kuin myös Harry. Molemmat on tumpeloita joista kaikki tykkää. Liian täydellisiä ja kiiltäviä. He ärsyttävät.

Olen perustanut pro-Gollum and Snape kerhon. Juuri tänä yönä. Jee. Liittykää minuun. JOo. Olen väsynyt. Kestäkää höpötyksiäni ja ehkä ymmärrätte pointin.

[Madara]

Pro-Gollum ja Snape kerho? Kuullostaa lupaavalle.

Minusta Harrya tai Frodoa ei voi luokitella Mary Sueiksi. Ensinnäkin Harry on sellainen ruma ruipelo (sanoi kirja) ja ei hän maailman älykkäin kaveri ole. Ainut syy siihen, että hän on hengissä, on oikeastaan se, että Harry pystyy pitämään jotenkuten ajatuksensa kasassa tiukassa tilanteessa. Ja Frodo... Käsittääkseni vasta Elijahin tulon jälkeen häntä on alettu pitää noin söpönä. Siis kyllä kirjassa mainittiin jotain suurista silmistä, mutta noin... Jos haluat nähdä vielä järkyttävämmän Mary Sue-Fordon niin suosittelen TSH piirrettyä. Sam ainakin täyttää kaikki Mary Suen hyvä ystävä kriteerit. Lihava, tyhmä, isot etuhampaat, kuolaa...

[Vesi Y]

Jeps, Frodo ei Mary Sue ole, hänhän on aika naiivi ja kaikkea.

No jokatapauksessa, pahimpiin Mary Sueihin lukeutuu Mustanaamiosta tuttu Diana, siis mustanaamion tyttöystävä/whatever. Siis:
mallin ulkonäkö
täydellinen luonne
pelastuu kaikesta
ja niin edelleen...
Hänet voisi joku pahis ampua. Tai jotain. ^^;
Miksi aina trikoohemmojen sarjakuvissa olevat naiset ovatjoko nuoria, kauniita ja täydellisiä, tai vanhoja ja kurttuisia?

Amy on Mary Sue, vaikkei hän supermallilta näytä. Kun täydellinen henkilö=Mary Sue.

SVH-kirjat ovat yksiä Mary Sueiden elämästä kertovia. Jos haluaa tietää täydellisten henkilöiden täydellisestä elämästä, lukekaa näitä.

Arrrgh! Neiti Etsivät! Olen juuri ja juuri saanut luettua yhden (Purppurakäden Arvoitus), ja se oli silloin, kun olin jotain 8-vuotias. Ja sittemmin en ole ko. kirjoihin koskenutkaan, Paula oli kaikessa täydellisyydessään ärsyttävä. Gh.

Jeps, Barbie-kirjat ovat ällöjä. "Barbie ei voinut uskoa sitä; hän pääsisi tanssimaan Odetten osan Joutsenlammessa!" "Barbie pelasti taas päivän! Siinä loistoesimerkki Mary Suesta...

Oletteko huomanneet, että tavallisimmin näillä kuvan kauniilla neroilla on mukana ylipainoinen ja vähäjärkinen apulainen?

Valitettavasti, tai sitten se sidekick on samankaltainen mutta vähän huonompi, siis että hän jää aina sen toisen varjoon, muta palvoo tätä kuitenkin, kun saa olla tämän ystävä... -_-

Mary Suet ärsyttävät. Minä inhoan niitä, liian täydelliset hahmot ovat pannukakkuja, jotka eivät edes maistu millekään. Sama juttu jos kirja pyörii tasan yhden henkilön ympärillä joka ikisessä lauseessa. Sekin siis ärsyttää.

[lievä off]
Surkeiden Sattumusten Kirjat ovat myöskin aivan mielettömän huonoja, luin ensimmäisen osan ja voin todeta että ne ovat surkeita.
[/lievä off päättyy]

[Mime Kettu]

En tiedä ja minuakin kiinnostaisi... juu.

Minusta on turha aloittaa edes keskustelua Replica-sarjan Amysta. Minun mielestäni hän ei ole täydellinen kuin taidoiltaan. Hän ei ole täydellisen näkönen, hän ei ole täydellinen persoonaltaan. Hän on minusta todella hyvä hahmo, sillä hän koittaa peittää täydellisyyttään.

Minä en koske Sweet Valley High -kirjoihin, pelkkä kansi karmaisee *yrjö*

Ei, Frodo ei ole todellakaan Mary Sue, sen voi päätellä heti kirjan alussa. Minun mielestäni, jos Frodo olisi Mary Sue, hän ei olisi mennyt viemään sormusta... mutta se on vain minun mielipiteeni. Sen enempää en luokittelisi Harrya Mary Sueksi. Tosin Chosta olen samaa mieltä, hän on oikea Mary Suen esimerkki, mutta se sopii minusta siihen maailmaan. Se jotenkin rikkoo sitä epätäydellisyyttä ^__^

Mutta minun  on kyllä tässä vaiheessa muisteltava HT-4 larpissa esiintynyttä Melody Sueta, ihan kauhea ^__^
"Minä ja minun isoisäni kasvatettiin auroriarmeija ja hyökättiin Voldemorttia vastaan, mutta hän ehti paeta, kun olimme voitolla"
Uaah ^___^;;
vaikka olihan se ihan hauska hahmo... ^^

[Lils]

Erinomainen selitys termille "Mary Sue" löytyy täältä.

Itsekin inhoan Mary Sue-henkilöitä kirjoissa. Mielestäni Tuija Lehtisen Laura-kirjojen päähenkilö on jonkinlainen Mary Sue. Useat pojat ihastuvat Lauraan. Hänellä on kullanvaaleat hiukset ja hyvä ystävä. Kaikki tuntuu jotenkin aina onnistuvan parhain päin ja Laura saa mieleisensä pojan omakseen.

Sitten vähän pohdintaa itse inhosta Mary Sueita kohtaan. Voisin ajatella tuon inhoamisen johtuvan myös tavallaan kateudesta. Kyllä sitä sisällään kadehtii jopa kirjankin henkilöä.. Onhan se mahdollista. Tavallaan ei halua lukea täydellisestä henkilöstä. Mutta toisaalta taas kukaanhan ei ole täydellinen. Eli täydellisyyden mahdottomuuskin saattaa aiheuttaa ärsytystä.

Meniköhän liian monimutkaseksi tämä? :D

[Elwen]

Sweet Valley High ja siitä Elizabeth Wakefield. Suosittu ja ystävällinen. Iho kauniin ruskea, hiukset kultaa, säihkyvät sinivihreät silmät, 170 cm pitkä, hoikka. Kärsivällinen ja "rakastettava". Kaikki luottavat Elizabethiin ja hän on hyvä kuuntelija, joka osaa ratkaista kaikkien ongelmat. Myötätuntoinen. Kaikki haluavat olla kuin "Lizzie". Hän rakastaa kirjoittamista ja on siinä todella taitava. Aikuisena hän haluaa työskennellä kirjoittamisen parissa ja tekee kaikkensa saavuttaakseen unelmansa. Elizabethin äiti on nuorekas ja ihana, joskus häntä on luultu kaksosten isosiskoksi. Ammatiltaan hän on menestyvä sisustussuunnittelija. Isä on komea ja nuorekas lakimies, joka on todella hyvä työssään. Eikä pidä unohtaa sitä IHANAA poikaystävää!

Vilman koiraklubi ja Vilma Vaahtera. Vilma on kaunis, pitkä, laiha ja hänellä on pitkät, tummat hiukset. Vilma tietää kaiken koirista ja kertoo heti muille tietonsa, jos joku ei ymmärrä. Vilma keksii aina oikean ratkaisun, oli sitten kyse mistä vain. Rikolliset hän saa hetkessä kiinni mahtavan päättelykykynsä ja sisukkuutensa ansiosta. Perheeseen kuuluvat toimittajaäiti, muusikkoisä ja kaksi komeaa veljeä.

Tuossa nyt kaksi MS:ää. Maryen ongelma on se, että heihin on vaikea samaistua, heihin ei saa tunnetta eikä uusia ulottuvuuksia. Jos luet Maryista, sinulta jää monta tunnetta tuntematta; suru, myötätunto... Heiltä vain yksinkertaisesti onnistuu kaikki ja kaikki pitävät Maryista. Jos jokin ei onnistu, myöhemmin paljastuu että asiaan liittyi kieroilua tai sitten tilanne kääntyy Maryn hyväksi. Ja se, joka ei pidä Marysta, on joko:
a) tyhmä ja lihava
b) koulukiusaaja
c) kateellinen
tai d) näitä kaikkia

[Ruma ankanpoikanen]

Heti nähdessäni tämän topicin mieleeni tuli erään kirjasarjan päähenkilö, jota kukaan muu ei ollut pieneksi hämmästyksekseni maininnut ennen Lilsiä. Kyseessähän on siis tietenkin Tuija Lehtisen Laura-sarjan Laura. Juuri samoista syistä kuin Lils ylempänä mainitsi.

Sweet valley high on toki myöskin omaa luokkaansa, mutta sarja nyt sattuu olemaan muutenkin vähän sitä mitä on. Tuija Lehtisellä on kuitenkin paljon hyviäkin kirjoja.

Neiti etsivän täydellisyydestä en osaa sanoa, olen lukenut vain kaksi ensimmäistä kirjaa koska oli tuskaista lukea kirjoja joissa syyllinen esiteltiin heti ensimmäisellä sivulla.

Kaiken kaikkiaan kirjoja täydellisistä henkilöistä on tuskaisaa lukea. Kukaan ei jaksa lukea jatkuvasti kirjoja jotka kuvailevat vain täydellistä elämää suloisessa hattarapilvessä.

[Lilyca]

Pakko oli tulla, haulla löytää kaikkea kivaa. :)

Moni onkin jo maininnut nämä Sweet Valleyt, kuinka jokaisella tytöllä on pitkät hoikat jalat, täydellinen iho, kauniit kiiltävät hiukset ja lisäksi he ovat cheerleadereita. Ja jos ei ole tälläinen, niin sitten on joku tyhmä nörtti.

Amy Candlerista on myös puhuttu. Minusta hän on juuri tällainen "Mary Sue". Täydellinen jopa klooniksi, eiväthän ne muut kloonit sellaisia ole, mutta tottakai Amy on. Hänhän osaa jopa lentää. Häpeäisit Marilyn Kaye!

Pakko myöntää että Harryssakin on vähän tällaista. Puhun siis nyt Harry Potterista. Paras huispauksessa, voittaa melkein aina, ja silloin kun ei voita, syy ei missään nimessä ole Harryn, ei, joku moukaroi tahallaan Harryn. Harry on fiksu, peittoaa aina Voltsukan. Mutta Harry on myös ei-niin-hyvännäköinen, hänelläkin on omat heikkoudet ja vastoinkäymiset. Siinä mielessä Harry on parempi hahmo.

Kirjan hahmojen ei missäännimessä pidä olla liian täydellisiä, koska silloin kirjaa on tylsä lukea, eikä hahmoon voi samaistua, joka tekee lukemisesta hankalampaa.

[Aurelia]

Ensimmäisenä mieleeni tuli Untinen-Auelin kirjasarjan päähenkilö Ayla, joka on mielestäni pahemman sorttinen Mary Sue. Hänen kohdallaan täydellisyys ei jää vain ulkonäköön, vaan Aylan älykkyys on ihan toisella tasolla kuin hänen heimonsa muiden jäsenten. Ayla tietenkin osaa ainoana lääkitä yrteillä, laskea ja uida... jne. Jossain välissähän ihmiskunta kehitti nuo erinäiset taidot, mutta niiden kaikkien laittaminen yhden ihmisen keksimiksi on "hieman" paksua.

Mielestäni mikään ei karkota lukijaa paremmin kuin liian "täydellinen" päähenkilö, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. Kauniiksi kuvattu ulkonäkö ei minua haittaa, sillä useimmiten se ei ole olennaista kirjan juonen kannalta. Sen sijaan lukuisien positiivisina pidettyjen ominaisuuksien tunkeminen samaan hahmoon tekee siitä epäuskottavan tai jopa koomisen - aivan kuin kirjailija haluaisi varmistaa, että lukija pitää hahmostaan.

Vielä raivostuttavampaa kuin rehellinen Mary Sue on hahmo, jonka täydellisyyttä on yritetty häthätää peittää jollain pikku virheellä. Tällaisia tapauksia muistan olleen erinäisissä nuortenkirjoissa.

En ole törmännyt muistaakseni yhteenkään kirjailijaan, joka olisi hyödyntänyt Mary Sueta jollain uudella, oivaltavalla tavalla. Kun Mary Suen oletetaan olevan aina se täydellinen, kirjan kaikkien muiden ihailema hahmo, olisi asetelman kääntäminen jotain kutkuttavan uutta.

[Kate]

Näistä Mary Sue-sankarin lihavista ja tyhmistä sidekickeistä puheenollen; oletteko huomanneet, että nämä sankarin ylipainoiset, silmälasipäiset yms. ystävät ovat puolestaan luonteeltaan suunnilleen täydellisiä. He ovat emotionaalisia, kaikille ystävällisiä ja kilttejä, mutta eivät siitä huolimatta koskaan saa poika/tyttöystävää tai jos saavat, se on heidän kaltaisensa lihava ja tyhmä.

Pullukka tyttö ei koskaan saa sitä kaikkien kuolaamaa urosta.

[Saippuakupla]

Kukaan ei ole vielä sanonut Chota. Hän ärsyttää minua. Kuvauksen mukaan nätti, iloinen, hyvä huispaaja, mukava ja kaikin puolin muutenkin hurmaava.

No, ei Cho suinkaan ole ainut hurmaava ja superkaunis hahmo Pottereissa, jos tarkemmin ajattelee, niin niitähän jopa Pottereissa riittää - esimerkkinä voisi käyttää vaikkapa Lily Evansia/Potteria ja Ginny Weasleytä - itse Potterin poikaa nyt suinkaan unohtamatta.

En itse ole koskaan ollut erityisemmin hulluna Mary Sueihin, vaikka niitä tupsahteleekin paikoittain omaankin tekstiin - näyttää melkeinpä siltä, kuin olisi lähes mahdotonta tehdä ficciä/kirjaa lisäämättä sinne vahingossa yhden tai pari Mary Suea - tai ainakin minun tekstini laita tuntuu olevan vastaava. :<

Mitä nyt olen tässä lähiaikoina pari Sweet Valley Hight - kirjaa lukenut, en yksinkertaisesti ole voinut olla huomaamatta, että jokainen kirjasarjan henkilö on huippukaunis/komea ja rikkaasta perheestä. Ja mikäli joku ei ole kaunis/komea hän joko tulee sellaiseksi tai on muulla tavalla täydellinen. Vastaavahan on niin epärealistista, että sarjan kirjoja on vaikea lukea ilman, että alkaa äkkiä ärsyttää.

[Wemia]

Onhan se aina välillä kiva lukea Mary Sue-hahmosta kertovia kirjoja, ja huokailla kuinka epäreilua se maailma onkaan.

Omasta mielestä tämä  Tuija Lehtisen Laura, on kanssa hyvinhyvin ärsyttävä ja kenties Mary Sue? Kaunis, hoikka, harrastuksia, ystäviä jnejne.
Pojat juoksee perässä ja aah. Ja jos pikkuiselle Lauralle sattuu jotakin, lopussa kaikki on sitten hyvin.

Sweet Valley Hight-sarjasta muistan vain yhden kirjan, siinä oli tyttö joka oli kuuro. Oli hänkin varsin Mary Sue, kun oli poikaystävä ja kaikki, ja sitten kun se sai kuulonsa jotenkin takaisin. Ja lopussa hän taisi kuolla? Jotenkin. Mutta ei ihan totaalinen Mary Sue.

[MaeGwin]

Yhtä maailman marysuemaisinta, ja Potteriakin kuuluisampaa hahmoa ei ole vielä mainittu. Tarkoitan Muumimammaa. Hän on aivan uskomattoman täydellinen. Rento ja rauhallinen, antaa lasten tehdä, mitä nämä haluavat, mutta huolehtii silti siitä, ettei kenellekkään satu mitään. Kaiken lisäksi hänen äidinrakkautensa yltää vielä kaikkien muidenkin lapsiin. Muumimamma jaksaa aina tehdä uskomattoman herkullisia aterioita ja pitää kotinsa puhtaana...ja silti hänellä on aina aikaa perheelleen. Ainut asia, jota hän ei osaa, on valehtelu! Eipä hän nyt kovin solakka ole;), mutta ihan kivan näköinen muumiksi...

Sweet Valleyt on musta mukavia kirjoja...Ne on niin uskomattoman täydellisiä kaikki, että kirjasta tulee huonon sijasta hyvä. on mielenkiintoista lukea, miten Francine Pascal on saanut niin erilaisista hahmoista ihan yhtä täydellisiä. Sweet Valleyt on loistavaa kesälukemista, pelkkää viihdettä. kenellekkään ei koskaan käy todella pahasti( paitsi niille kahdelle hepulle jotka kuolee), joten niitä on rentoo lukee joidenki elämää suurempien fantasiaeeposten jälkee.

Musta Cho ja Ginny on järkyttäviä...Inhoon niitä, kun ne on niin...en keksi nyt mitään tarpeeks kamalaa sanaa, joten sanon vaan yök!

Potter muistuttaa välillä tosi ärsyttävästi piilomarysueta. siis sehän onnistuu aina kaikessa...paitsi liemissä (mut se ei oo sen oma vika!)...siinä ei oo muuta vikaa, kun sen vajavainen ulkonäkö, ja sillä ei oo väliä, koska tytöt tykkää siitä joka tapauksessa...niin muuten myös minä, kaikesta haukkumisestani huolimatta, joten eipä siitä enempää...

[Hurricane]

Yhtä maailman marysuemaisinta, ja Potteriakin kuuluisampaa hahmoa ei ole vielä mainittu. Tarkoitan Muumimammaa. Hän on aivan uskomattoman täydellinen.

Repesin. Muumimamma totisesti on MarySue, mutta ehkä sen voi kuitenkin jättää laskuista, koska muumit ovat tarkoitettu pienille lapsille ja he tarvitsevat täydellistä esimerkkiä *virn*

Noh, yleensä kaikki vanhat tyttökirjat ovat täynnä Mary Sueja. Oletteko lukeneet Minnan Syyslukukauden? Joka ikinen hahmo on MarySuen täydellinen esimerkki. Minna itsessään, Maija myös (tosin Maija on sen verran persoonaton, etten ole ihan varma) Pellasta on jo kirjassa sanottu, että hänessä "on kaikki pientä ja täydellistä. Nenä on keskellä kasvoja, silmät tasan oikeilla kohdilla ja ne on kuin viivottimella olisi kaikki mitattu tasan oikeille kohdalleen" tjsp. Ja se vaalea poika tyyppi joka puhui erikoisesti ja sen ujon, mutta älykkään ja ihanan johon maija tietty ihastuu, pojan pikkusisko joka istuu pyörätuolissa ja itkee itsekseen koska ei tavannut ah niin täydellistä minnaa, jonka olisi ehdottomasti halunnut tavata, koska kaikki puhuvat aina minnasta. Ja joka sitten on niin kiltti ja ymmärtäväinen kun Minna vihdoin saapuu katuvaisena, koska ei halunnut tavata tyttöä, koska häntä pelotti ja järktti se, että tämä ei voinut kävellä.

Todellinen MarySue-kirja. Suosittelen MS-ystäville. Mutta oikeastaan kirja oli ihan hyvä. Lempikirjani...

Mutta Neiti Etsivät ja Surkeinden Sattumusten Sarja on kamalia, en kestä lukea ensimmäistä lukuakaan...

[Aquila]

Ginny Weasley on ärsyttävän täydellinen nykyisin. Hän on suosittu poikien keskuudessa, kaunis, itsevarma,ystävällinen, mukava, taitava... Ja hänellä on poikakaverinaan (tietenkin) kuuluisa itse Harry Potter! Minusta Ginny olisi saanut pysyä ujona ja hiljaisena pikkutyttönä.

Miksi ihmeessä jokaiseen kirjaan pitää tunkea tuollainen täydellinen ihminen joka on yleensäkin tyttö? Itse pystyn ainakin paremmin samaistumaan siihen epävarmaan, ei niin kauniiseen henkilöön.
Mutta tämä oli tietenkin vain minun mielipiteeni.