Kirjoittaja Aihe: Walt Disneyn klassikot  (Luettu 22769 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Chockladcream

  • Ankeuttaja
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #100 : Maaliskuu 30, 2008, 11:46:39 »
Voi että, tosi kiva aihe! Walt Disneyn kaikki elokuvat on tosi ihania :) Just kaikki Peter Panit, Lumikit, Tuhkimot, Tarzanit ym.

Mutta kaikista ihanin niistä on miun mielestä ollu Leijonakuningas tai Topi ja Tessu.

Leijokuningas kertoo niin ikään ystävyydestä ja rakkaudesta. Sitä paitsi ne on leijonia ja leijonat on tosi söpöjä. Ja sitten siinä on se kohta, kun se Mufasa kuolee, niin se simba jää ihan yksin. Mutta sitten se selvii siitä yli, siitä isänsä kuolemasta. Se on tosi koskettava kohta ja se on aivan pakko aina kahtoo. Ja aina välillä, siin tulee tippa linssiin : D

Topi ja Tessu kertoo kans ystävyydestä ja vähänki rakkaudesta siihen ystävään. Ei sitä osaa silleen oikein selittää, että siitä sais selkoa, mutta siinä on yks sellanen kohta, joka itkettää aina ja sen takii se on pakko kahtoo aina vaan uudestaan. Siinä vaiheessa, kun se Topi on jo kasvanu isoksi ketuksi ja sitten se mummo viepi sen sinne metsään ja jättää sinne yksin. Se on kans koskettava, ei pääse yli eikä ympäri.

tuulahdus

  • Ankeuttaja
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #101 : Huhtikuu 22, 2008, 14:13:05 »
Leijonakuningas on ehdottomasti paras disneyn klassikoista, vaikka on bambikin hyvä. Tosin kaikki disneyn klassikot ovat hyvin piirrettyjä ja niissä on mielenkiintoinen juoni. En oikeestaan suoralta kädeltä osaisi disneyn klassikoita laittaa paremmuus järjestykseen Leijonakuninkaan jälkeen.

Poissa puolipro

  • Lapsellinen eli lapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • BANG
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #102 : Huhtikuu 30, 2008, 16:03:52 »
Enkös mä vastannut tähän jo..? No, kuitenkin.
Disneyn klassikot, ja muut Disneyt, ovat olleet katsotuimpia elokuvia minulla. Pienempänä katsoin varmaan 3 elokuvaa päivässä (sattumoisin on yli 100 videota..) ja muistan juonet täydellisesti (ja siksi olenkin ässä Trivial Pursuit Disneyssä :p) vaikka en ole katsonut niitä pitkään aikaan. Piirtojälki on ihanaa, ja en ymmärrä miten, miten, nämä käsikirjoittajat ovat keksineet niin erilaisia juonia. Lempiklassikoita: Leijonakuningas, Tuhkimo, Notre Damen kellonsoittaja, Bambi ja Dumbo. Ne ovat vain yksinkertaisen kauniita. Leijonakuninkaan alkuperäisen version piirrosjälki on ihanaa. Kivan säröinen.
- LAULETAAN SE YHESSÄ, "PIRATE'S LIFE FOR ME" !
- EI, MÄ OON VAMPYYRI. "VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN, VAMPYYRII MÄ METSÄSTÄN. TAHDON SAADA CULLENIN, TAHDON SAADA CULLENIN. ENKÄ PELKÄÄ BELLAAKAAN."

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
aaw
« Vastaus #103 : Toukokuu 05, 2008, 21:47:32 »
 Juup mun äitipuoli ostaa näitä ihan kympillä ^^ hyvä sinäänsä itellä ei oo pokkaa mennä osteleen noita XD...

Elikkä suosikkini on Ehdoton AARREPLANEETTA Se on niin makee...Pidän avaruus elokuvista ^^ ja merirosvoista ja sain tämän vuonna kivi ja paperi vhsssänä..Mutta se katosi muuton aikana T   T joten ostin sen sitten stokkalta DvD:eenä  kun olin kerran ^^
 
Pini merenneito Jep tämänkin minä olen nyt päättänyt lisätä suosikeihini :) pidän tästä kaiksiat eniten englanniksi ^^ en tiedä miksi mutta se vain kuulostaa paremmalta kun suomeksi.

Kolmas on Peter Pan Näin tämän kauna sitten vhoossänä ja ihanstuin siihen sitten ihana puol mamsellini osti se juhla julkasu  ja nyt on katonunsen useaan otteeseen ja se on toodella sulonen peter on paras XD mutta se kroko on hauska ja merirosvoille pitää nostaa fiktiivistä hattua

Neljäs  on Robin hood...Lainasimme tämän toosi kauan sitten video vuokraamosta kasettina ja nooh...se oli aika huonossa kunnossa ja nooh sitten jossain välissä saimme sen  omaksi vhssäksi ja jäin siihen koukkuun...
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2009, 11:53:07 kirjoittanut blue kelpie »
dataa kotona ja koulussa

Poissa Kestler

  • Kelmi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #104 : Toukokuu 14, 2008, 20:10:00 »
Disneyn klassikot ovat niitä leffoja mitä kaikki voivat katsella. Nuoret, vanhat, koirat, kissat ja kaikki muut. Käsin piirtämisen taito on ainakin vanhimmissa pysynyt aivan ihanana, se myös tuo sen oman tunnelmansa minkä takia leffoja jaksaa aina uudelleen katsoa.
Omia suosikkejani ovat Leijona kuningas Kaikkein ihanin mitä tiedän. Musiikki, tarina, hahmot ja piirros tyyli, ovat kaikki sulautuneet yhteen ja luoneet tämän maagisen leffan. Muutamia hassuja kohtia lukuun ottamatta, esm. gnuut juoksevat melkein pystysuoraa sinämää alas.
Kaunotar ja Kulkuri Taas eläin aiheinen leffa. Ihania yksityikohtia, hyvin piirretty tarina kulkee sulavasti ja sai minut mukaansa joka kerta. Hamot luovat taas sen vastakohta kontrastin. Kirppuinen kulkukoira ja koulutettu kotikoira, tottakai siitä syntyy romanssi.
101 Dalmatialaista Rollo, Pipsa, Laikku, Täplä, Domino, Bongo... Luovat kaikki yhdessä hulvattoman hauskan seikkailun jossa vaarat kohtaavat, mutta myös hauskuuttakin on. "Jokaiselle" pennulle ja koiralle luonteen keksiminen on varmasti ollut työlästä.
Kaikkissa piirrettyleffoissa on omat hyvät puolensa, sillä eiväthän ne muuten olisi niin katsottuja eivätkä Disneyn Klassikoita
Sirius, you are going to have place in my heart always

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #105 : Toukokuu 30, 2008, 19:00:58 »
Pienenä minä ja siskoni katottiin varmaan joka päivä jotain Disneyn leffaa videolta, kun meille oli niitä kertynyt. Tykkäsin niistä hirveästi, tykkään vieläkin, mutta harmittaa kun nykyään kaikki Disneynkin leffat on animaatioita ja vanhat klassikot painuvat unholaan... Parhaat Disney-leffat sekalaisessa järjestyksessä:

Leijonakuningas 1&2: Sain 6-vuotis synttärilahjaksi kakkososan ja katoin sitä niin paljon, että osasin laulut ulkoa... Muuten kaikki musiikit ja tarina on parasta Disneytä ikinä. Ihan pienenä en voinut koskaan katsoa ykköstä kokonaan kun se elefanttien hautausmaa ja Mufasan kuolema oli niin pelottavia...
Pieni merenneito 1&2: Tässäkin uskomattomat musiikit ja tarina, se on niin tunnusomaista Disneylle. Pidin pienenä Melodystä enemmän kuin Arielista, johtuen varmaan pitkälti kakkosen vaikutuksesta
Robin Hood: Jotenkin tuntuu että olen jo pienestä asti tykästynyt lainsuojattomiin ja jousipyssysankareihin (Jack Sparrow & Legolas). Ne vaan on niin ihania. Muuten tämä leffa on hauska, musiikkia nyt ei hirveästi ole verrattuna edellisiin
Peter Pan: Peterkin on tavallaan lainsuojaton, mutta pidän hänen huolettomasta tyylistään. Tarina hauska Kapteeni Koukun ja muitten henkilöitten värittämänä. Musiikki jotenkin vauhdikkaampaa kuin esim Leijonakuninkaassa, eli ei sen puolesta parasta Disneytä
Topi ja Tessu: En voi sanoa että pidin tästä elokuvasta hirveästi pienenä mutta halusin mainita sen. Pelkäsin vähän sitä Aatu Remusta ja minua inhotti se eläinten ammuskelu. Tippa tulee linssiin siinä kohdassa kun se mummo jättää Topin sinne metsään ja musiikki on niin surullinen... Tarina on aika koskettava

Muitakin hyviä on mitä pienempänä tuijotettiin, mutta tuossa nyt tärkeimmät

Muita kommentteja Disney-leffoihin: Pienenä en hirveästi nauranut niille, mutta nykyään jos katson niitä niin naurattaa joku ihan tyhmäkin juttu, vaikka pienempänä siinä kohtaa olisi ollut haudanvakava tunnelma
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Aleister

  • Päivän Profeetan kolumnisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Disneyn kaksi erilaista aikakautta
« Vastaus #106 : Heinäkuu 03, 2008, 07:11:12 »

Minä vihaan todella näitä uusia Disney-elokuvia, kuten Karhuveljeni Koda. Minä vain jotenkin INHOAN uusia Disneyn piirrettyjä. Tai siis, ei minulla mitään ole niitä vastaan, mutta en vain pidä niistä... Vanhat piirretyt ovat vain niin pajon ihanampia. Tuntuu, kuin vanhojen piirrettyjen tekemiseen olisi mennyt vuosi, ja uusien tekemiseen kuukausi. Vanhoissa piirretyissä kaikki on piirretty niin yksityiskohtaisesti, uusissa on suurinpiirtein vain tärkeimmät rajat...

Pidän Disneyn klassikkopiirretyistä. Siis niistä, mitkä kestävät jotain viisi-kymmenen minuuttia. Ne ovat todella hauskoja, varsinkin Aku Ankka piirretyt.

Oma Disney-elokuvasuosikkini on Bambi. Se on vain niin ihana, ja koskettava.
Aina, kun nään Bambin, alan melkein itkeä. Varsinkin siinä kohdassa, kun Bambi huomaa, ettei hänen äitinsä juossutkaan hänen mukanaan piiloon metsästäjiä. :( Se on niiiiin ihana kohta.

Toinen suosikkini on Lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Jörö on idolini. x) Noei nyt sentään, mutta kuitenkin pidän piirretystä, koska... Itseasiassa, en tiedä miksi pidän siitä... Kunhan vaan pidän. x)

Minusta on typerää, että nyt lähiaikoina on tehty Bambiin jatko-osa. Uudet Disney-elokuvat ovat vaan niin ärsyttäviä. =/

Anteeksi, jos nyt loukkaan jotakuta teistä, joka pitää uusista piirretyistä, kaikilla on toki omat mielipiteensä, ja tämä nyt on minun omani.

Rainy


Walt Disney teki eläessään useita suosittuja elokuvia:Tässä oli vain pieni otos Disneyn tuotannosta Walt Disneyn aikakaudelta.

Walt Disney kuoli 1966.

Disneyn kuolemaa seurasi hänen perustamassaan yhtiössä pysähtyneisyyden aika, joka päättyi vuonna 1984, kun Michael Eisner tarttui puikkoihin, ja alkoi johtaa Disneyn yhtiötä eri tyylillä. Walt Disneyn ja Michael Eisnerin arvot poikkeavat toisistaan, ja eron voikin aistia yhtiön tuotoksissa. Oletan, että Rainy tarkoittaa inhoamillaan piirretyillä Eisnerin aikakauden tuotoksia. Pocahontas, Pieni merenneito ja Leijonakuningas ovat Eisnerin aikakaudelta.

...
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 03, 2008, 07:40:43 kirjoittanut Aleister »

Poissa Gollim

  • Paras
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #107 : Heinäkuu 14, 2008, 07:11:21 »
Ehkä uusilla piirretyillä tarkoitetaan kuitenkin näitä selvästi edellisiä huonompia tuotoksia, joita Disney nyt syytää ulos? Riemukas Robinsonin perhe ainakin on minusta aivan järkyttävän surkea enkä suostuisi katsomaan sitä toista kertaa vaikka maksettaisiin. En ole tosin nähnyt lehmäjengiä, joten en sitä voi kovin pahasti arvostella. Minusta karhuveljeni Koda oli hyvä elokuva ja sen jatko-osa myös kohtalainen, vaikka se ei yltänytkään samalle tasolle kuin 90-luvun elokuvat, jotka ovat mielestäni Disneyn animaatioiden parhaimmistoa.

Minulla on varmaan 90% näistä Disneyn klassikkopiirretyistä videolla, vain Aladdin ja pieni Merenneito puuttuvat sekä tietenkin muutamaniistä vanhoista, mutta en ole niitä pitkään aikaan kaivannut joten en tiedä. Pienenä on elokuvat nähty moneen (kymmeneen) kertaan ja juonet muistan yhä edelleen melko selvästi muutamaa "pimeää kohtaa" lukuunottamatta. Nautin elokuvien uudelleenkatsomisesta kovin, sillä ne tuntuvat usein jopa paremmilta kuin pienenä, ja niistä löytää kokonaan uusia ulottovuuksia.

Omat suosikkini ovat Leijonakuningas, Aladdin, Kaunotar ja hirviö, Mulan, Tarzan ja Aarreplaneetta. Jaksan katsoa näitä aina vain uudestaan ja uudestaan kyllästymättä. Yksi suosikeistani on myös a Gooft movie / Hopon poppoo, mutta sitä ei taideta laskea mukaaan klassikoihin kun on televisiosarjasta tehty :/. Parhaan näistä valitsemistani tekee mielestäni mukava ja tunteellinen tarina, onnistunut tarinankuljetus todellakin mukaansatempaavien laulujen kautta, henkeäsalpaavat musiikit (etenkin Leijonakuningas, Mulan ja Aarreplaneetta), mielenkiintoiset hahmot, typerät vitsit joille jaksaa aina nauraa ja jokin muu jolle en nyt keksi tässä mitään käsitettä, mutta tiedätte kai mitä tarkoitan.

Poissa Kutale

  • live like horses
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • last.fm
  • Pottermore: WolfEcho8
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #108 : Elokuu 03, 2008, 19:33:14 »
Pakko sanoa, että olen koukussa juuri näihin vanhoihin Disney -piirrettyihin!
Meillä on suurin osa näistä videolla, ja niitä on tullut katsottua ainakin monia kymmeniä kertoja. Katson vieläkin aina kun videonauhuri toimii, niistä tulee lapsuus mieleen (vaikka enhän minä aikuinen ole vieläkään). Näitä suht uusia, esim. Karhuveljeni Koda, en ole edes nähnyt. Ei vaan tulisi mieleenkään ostaa sitä DVD'nä. Tosin pahahan se on arvostella kun ei ole nähnyt, uskon kyllä että se on varmaan ihan hyvä.

Ehdoton suosikkini on Robin Hood, ette usko miten iloinen olin kun löysin sen uudelleen hyllystä vähän aikaa sitten. Katsoin sen pari kertaa peräkkäin. Ja aina se saa liikuttumaan. Robin on vaan niin hieno kettuna, ja ne nälkäiset ja köyhät lapset ovat niin säälittävän ihania.
Muita hyviä ovat mm. 101 dalmatialaista ja Aristokatit, joita jaksaa katsoa aina uudelleen. Ne ovat enemmänkin hauskoja ja niistä tajuaa aina jotain uutta. Ja ne eläimet ovat suloisia!

Pidän myös kovasti noiden elokuvien musiikista. Leijonakuningas -elokuvista en tykkää kaikista eniten, mutta musiikki niissä on ainakin mahtavaa! Ja tarkemmin ajateltuna ovathan ne elokuvinakin hyviä.
imagine none of this is real

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #109 : Syyskuu 02, 2008, 14:46:37 »
Juu, olenhan minä pienen ikäni rakastanut Disneyn klassikoita ja 24 vuoden aikaan luultavasti nähnyt suurimman osan.

Näin vanhempana tosin on alkanut tosissaan risomaan se iänkaikkinen tarinoiden kaunistelu ja kuolleiden hahmoojen maaginen henkiinherättäminen. Disney ylisuojelee lapsia ihan liikaa.
Siksipä Leijonakuningas onkin aina ollut ja on yhä noin niinkun kokonaisuutena ehdoton suosikkini. Se uskaltaa kertoa elämän tosiasiat lapsille niin kuin ne todella ovat, ei herätä kuolleita henkiin (varsinaisesti) ja on muutenkin vähemmän romanttinen, kuin ne pinkkipelleilyt Disneyllä yleensä. Leijonakuningas siis tekee tuon ja kuitenkin näyttää, että elämän vaikeuksista ja menneisyyden haavoista voi selvitä, vähän realistisemmalla tavalla, vaikka eipä nuo yliluonnolliset iskän-haamu-tulee-juttelemaan -kuviot nyt ihan jokapäiväistä varmaan ole ;D mutta ainakaan ne ei herättäneet Mufasaa simsalabim henkiin. Ja vielä yksi positiivinen juttu Leijonakuninkaasta, se ei tee kaikista pahiksista täysiä pellejä. Hyeenakolmikko nyt on mitä on, mutta Scar edes on oikeasti vakavasti otettava ja paha, eikä koheltava ääliö, jolle koko ajan sattuu ja tapahtuu noloja ja kivuliaita onnettomuuksia. Leijonakuningas on todella klassikko-nimensä ansainnut ja mielestäni Disneyn piirrettyjen tähtitaivaan kirkkain tähti juuri näistä mainitsemistani syistä. Harmi, ettei ne ole tehneet mitään lähellekään yhtä tasokasta toista.

Kaunotar ja Kulkuri on myös kovin kaunis tarina ja siinä leffassa on sitä ihanaa vanhanaikaista tunnelmaa. taitaa olla joksillenkin ainoa niiltä vuoskymmeniltä, joista todella pidän. Tässäkään ei varsinaisesti onneksi herätellä kuolleita henkiin, koska Jalo(ko sen nimi nyt oli) ei välttämättä tosiaan tarvinnut kuolla sen vaunun alle. Koiraihmisenä tietysti koirateemakin on plussaa. ^^ Tunnesidettä tähän vahvistaa sekin, että kävin joskus katsomassa tämän elokuvateatterissa jo edesmenneen siskoni kanssa, joka piti tästä tarinasta hurjasti. <3 Kakkososakin, Pepin seikkailut, on oikein mukava, mutta nautin siitä lähinnä siksi, että pidän suunnattomasti Pepin tapaisista kakaramaisista hahmoista ja vaikeista isä-poika -suhteista. Yleisellä tasolla se jatko-osa ei yllä sen enempää keskinkertaisen yläpuolelle, kuin moni muukaan Disneyn jatko-osa.

Kaunotar ja Hirviö ei koskaan ennen toissapäivää kuulunut erityisiin suosikkeihini, mutta tosiaan, toissapäivänä jotenkin yhtäkkiä avasin silmäni ja huomasin, että sehän on aivan tajuttoman kauniisti toteutettu, upea tarina. Disneyn ehdotonta parhaimmistoa - sillä yksikään, siis ei sitten yksikään, muu Disneyn piirrettyjen pareista, ole liikuttanut mua tippaakaan, mutta Belle ja Prinssi todella koskettivat sydäntäni. Voiko enää kauniimpaa ja söpömpää ollakaan. :') <3 Mua ei lopussa edes haitannut se kuolleista-herättämis-sonta, mikä kertonee jo paljon siitä, miten syvästi tuo pari vaikutti. Sitä paitsi se prinssi ansaitsi toisen tilaisuuden. ^^ En yleensä pidä alkuperäisitä ääninäyttelijöistä tai siis niiden suorituksista näissä Disneyn klassikoissa, koska ne on yleensä armottoman värittömiä eivätkä osaa eläytyä - mutta alkuperäinen Hirviön ääninäyttelijä on aivan loistava!! Se, plus se, miten räiskyvä temperamentti Hirviöllä on, mitätöi sen seikan merkityksen, että se on ulkoisesti mielestäni oikeasti vain ison koiran näköinen, eikä laisinkaan hirviömäinen tai pelottava. Etenkin, kun ne sen silmät oli ne sen aidot, kauniit siniset, eikä esim. keltaiset hirviömäiset. Vaikka toisaalta... tuo yksityiskohta toimi kyllä sillä, että ne olisivat selvä merkki siitä, että tämä otus on ehkä sittenkin jotain muuta. Vaikka luulenpa kuitenkin, että ne jätettiin sen hepun silmiksi vain, jotta Belle voisi tunnistaa takaisin ihmiseksi muuttuneen rakastettunsa. Hohhoijaa. :D

Mulan ja Hercules ovat yksiä hulvattomimpia koko Disneynklassikko-kirjastossa. Musu ja Hades ruuuuls!!! :DD Niiden jutuille repeilee yhtä totaalisesti, joka kerta. : D

Keisarin uudet kuviot on muistaakseni ainoa 2000-luvun disneyklassikko, joka kestää loputtoman kulutuksen. mahdollisesti hulvattomin ja kuitenkin vakavasti otettavan, vahvan tarinan omaava. Tämä on kyllä malliesimerkki siitä, miten uskomattoman surkeita ja tylsiä englanninkieliset ääninäyttelijät saattavatkaan olla ja miten totaalisesti suomidubbaajat osaavat heittäytyä rooleihinsa ja saavat todela hahmot ikimuistoisesti eloon. Tämän (ja jatko-osansa) kirkkain tähti on ehdottomasti Yzma, joskin Kronk ja Kuzco tottakai varsin hauskoja hekin, mutta Yzma, Yzma, Yzma - kuinka tulimme toimeen ilman sinua kaikki nämä vuosikymmenet?! :'D
Henk.koht. ikimuistoisimpia repliikkejä:
"Mä muutan sen kirpuksi! Ihan pieneksi, pieneksi kirpuksi ja sitten mä laitan sen pakettiin ja sitten vielä toiseen pakettiin ja sitten lähetän sen itelleni - ja LYÖN SEN VASARALLA MUUSIKSI!"
xD
"Kronk! Vedä vivusta! Vääääärä vipuuuuuu! *palaa takaisin* Miks se vipu yleensä on siinä?"
xD
"WHOA! kattokaa noita ryppyjä! Mikä tän akan pitää kasassa?"
xD
"Hei, mä tiedän! Mä tiedän! Yzma! Yzma on suon tuollissa, eiks ni?!"
"Ihan oikein, Kronk! Tässä! Ota keksi!"

Aladdin on myös ihana, vaikka täytyy sanoa, että olen jotenkin kyllästynyt siihen tarinaan, mutta kyllä Henki ja Vesa-Matti Loiri sen äänenä aina saa mut jaksaan katsoa tänkin leffan ja Aladdinin ääninäyttelijä suomidubeissa siis myös aivan loistava.

Hiidenpata kuuluisi myös suosikkeihin, jos se karvamollukka
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Leffa ja tarina on muuten aivan tajuttoman upeasti piirretty, toteutettu ja sen karvamollukan uhraus oli koskettava ja sitten se kaikki mennään pilaamaan lopussa. Voi helvetti. Anteeksi, mutta mun pettymys oli aika rankka, vaikka olisihan se pitänyt arvata, mutta ei paljon lohduta.

Peter Pan on kuitenkin Suurin Inhokkini. Suorastaan Vihaan sitä. Siis kai se nyt itsenäisesti leffana toimii, mutta oliko se syvästi psykologinen ja alkuperäisesti oikeasti kiehtovia ja sympaattisia lapsenomaisia yksityiskohtia sisältävä tarina ihan pakko mennä raiskaamaan näin pahasti? Peter ei ole edes ihmispoika tässä piirretyssä, puhumattakaan siitä että sen haluttomuudelle kasvaa aikuiseksi olisi annettu niin mitään pohjaa/syytä ja sormustimet ja tammenterhotkin puuttuu kokonaan. Mutta olennaisimmat ja raivostuttavimmat jutut on se, että Kapteenin Koukusta on tehty ehkä pellein hahmo ikinä, vaikka oikeasti sen piti olla ihan vakavastiotettava, hieman pelottavakin, mutta kumminkin herkkä merirosvokapteeni, krokotiilistäkin on tehty joku helvetin kuoleeva tärähtänyt koiranpentu, vaikka sen pitäisi olla iso ja pelottava peto. Tarinan loppukin piti sitten mennä keventämään ja kaunistamaan niin, että Kadonneet Pojat palasivat sittenkin Peterin mukana takaisin Neverlandiin, voi kyynel. Puhumattakaan sitten siitä, että Darlingien vanhemmat eivät ehdi edes huomata lastensa kadonneen, voi jeesus! Peter pan on juuri sellainen tarina, johon Disneyn kaltaisen pinkkisöpisteöypelleilyraiskareiden ei pitäisi sallia koskevan. Anteeksi nyt oikeasti tämä todella rankkojen sanojen käyttö, mutta ihan oikeasti - jos lukisitte sen kirjan, ymmärtäisitte miksi kiehun raivosta tämän piirretyn takia. Barrie kirjoitti Peter Panin hahmon ja tarinan lapsille aivan loistavalla, uniikilla tavalla - sitä ei olisi ollut oikeasti edes tarvetta muuttaa lasten viihdyttämisen nimeen. Ehkä lapset eivät olisi ymmärtäneet, sisäistäneet tarinan kaikkia teemoja, mutta olisiko sillä nyt ollut niin väliä? Olisipa ainakin ollut aikuisillekin jotain - jos siis Disney olisi vaivautunut edes näennäisesti seuraamaan tarinan oikeaa kulkua ja teemoja. Tämän piirretyn jokainen kopio pitäisi polttaa, särkeä ja tuhota. Yleensä kyllä ymmärrän ja arvostan elokuvantekijöiden erilaisia visioita enkä vertaile kirjoja ja niihin pohjautuvia elokuvia tässä määrin, mutta kun tosiaan, tämän tarinan suhteen muutokset eivät olisi olleet tarpeellisia elokuvan toimivuuden ja lastenleffamaisuuden kannalta. Ja vaikka pohjautuu-kirjaan -leffat nyt aina ovat hyvin löyhästi pohjautuvia, tämä ei ole enää edes sama tarina. Sekin olisi tosin ok, jos nämä eivät olisi sen tarinan muuttamisen lisäksi menneet muuttamaan hahmojakin niin totaalisesti. Niillä ei oikeasti ole mitään yhteistä alkuperäisten hahmojen kanssa, muuta kuin nimet.

No niin, eiköhän tuossa tullut jokseenkin kaikki mainittavan arvoiset suosikkini ja inhokkini.
Täytyy vielä todeta, että niin paljon kuin inhoan ja vihaankin suomenkieltä - DIsneyn klassikoissa se tunne katoaa jonnekin seitsemännen ulottuvuuden tienoille, enkä edes muista sitä. Dubbajat kun tosiaan ovat yleensä aivan mahtavia ja jotenkin niissä käännöksissä osataan käyttää suomenkieltä todella viihdyttävästi. Samoin Shrek-elokuvissa.

Ai niin, sanotaan nyt vielä sekin, että ikäväkseni, suomidubbaukset on muutoin miljoona kertaa parempia kuin alkuperäiset, mutta biisit ei. Lauluista menee lähe skokonaan se oikea sanoma ja tunnelma, kun ne on menty säätämään suomenkielelle. Olisi kiva, jos voisi jotenkin katsoa ne leffat niin, että biisit kuuluisi englanniksi, mutta muuten suomeksi, ilman, että pitää pistää pause ja säädellä audioasetuksia. :D
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 02, 2008, 15:19:35 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #110 : Syyskuu 02, 2008, 15:23:30 »
Disney <3 Mummilassa tuli pieempänä katsottua miljoona Disney-elokuvaa peräkkäin. Itse en niistä vanhoista nykyää paljon mitään muista, mutta suosikkinani tulee aina pysymään Pieni merenneito, se on vaan
nii-in ihana.
Minun mielestä joissain uusissa Disney-leffoissa ei ole mitään vikaa. Esimerkkinä Nemoa etsimässä, joka on minusta ihan älyttömän loistava. Suosikkikohtani on se jossa se sininen kala (Dori?) puhuu valaskieltä.
Jotkut uudet Disney-leffat on niin sietämättömiä ja aikaatuhlaavia, kuten Ihmeperhe,  joka oli suorastaan masentava.  Jatko-osat voisivat mielestäni painua pelloille. Kuka kaipaa jatko-osaa pilaamaan niinkin hienoa elokuvaa kun vaikka Tuhkimo?
Pixarin heffoista kyllä iha pidän, niikuin Monsterit oy tai juuri tuo edellämainittu Nemoa etsimässä.
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

Nooraijai

  • Ankeuttaja
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #111 : Helmikuu 25, 2009, 20:17:02 »
Pienenä erityisiä suosikkejani olivat Leijonakuningas I ja II, Pieni merenneito ja Kaunotar ja hirviö. En tiedä miksi, näissä vain oli se kaikki, josta pieni tyttö tykkää. Leijonakuningas II oikeastaan toisti ensimmäistä, mutta oli kuitenkin jostain syystä tuohon aikaan minusta parempi. Pieni merenneito -satu on todella tunnettu, ja siitä on ties kuinka monta erilaista versiota. Disneyn versio sytytti eniten, kun loppukin oli onnellinen. Joissainhan muututaan sitten lopuksi meren vaahdoksi. Kaunotar ja hirviö vain oli täydellinen paketti, en osaa muuta sanoa. Esimerkiksi Tuhkimosta en ole pitänyt, mutta minulla on aina pienestä pitäen ollut semmoinen tunne, että Tuhkimo on jotenkin ylimielinen, hienostelija jne. :-D

Poissa Jopo

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #112 : Helmikuu 26, 2009, 16:04:53 »
Seison ehdottomasti edelleen vanhojen Disney-klassikoiden takana ja katson niitä aina kun muilta elokuvilta ehdin. Ikiaikainen lempparini on Kaunotar ja Hirviö, joka ei jostain syystä kulu puhki, vaikka sen on nähnyt viimeisen 18 vuoden (!!!) aikana kymmeniä kertoja. Siinä toimivat niin laulut, piirrostyyli kuin tarinakin ja onhan Hirviö Disney-prinsseistä paras ;) Sitä paitsi, harvassa näytellyssäkään elokuvassa on yhtä hienoja sivuhahmoja kuin Kaunottaressa ja Hirviössä.

Viidakkokirjaa ja Aristokatteja rakastan huikean hienon musiikin takia, tosin  täytyy myöntää, että Kaunottaren ja Kulkurin soundtrackilla oleva "He's a Tramp" on loistava biisi sekin. Itse asiassa kun tässä tarkemmin mietin, en voi moittia oikeastaan mitään klassikkpiirrettyä huonosta musiikista.

Vanhoista harvinnaisemmista elokuvista lempparini on ehkä The Legend of Johnny Appleseed, joka on yksi Melody Timen lyhäreistä. Sitä katsoessa joutuu aina kaivamaan nenäliinat esiin.

Muutkin klassikoista miellyttävät kovasti silmää, oikeastaan ihan Tarzaniin (joka ei kovin vanha ole) asti, mutta sen jälkeen tuotanto on ollut enemmälti kuraa. Lilo&Stitchissä on muutama aika hyvä hetki, samoin kuin Aarreplaneetassa, mutta Lehmäjengi ja Karhuveljeni Koda, joka mielestäni aika halpamaisesti lainasi vitsejä suoraa Nemosta, olivat sellaista kärsimystä, etten niiden jälkeen enää viitsinyt uutuuksia mennä edes katsomaan.

Vinkkinä muuten niille vuotislaisille, jotka asuvat jossain pääkaupunkiseudun lähettyvillä - Tennari näyttää vanhoja Disney-klassikoita lauantaisin klo 11.30. (Tennarin taidemuseossa on meneillään Disney-näyttely jonka yhteyteen on lykätty myös näitä elokuvia.) Kannattaa ehdottomasti harkita katsomaan lähtemistä jos klassikot miellyttävät, liput ovat 5,5€ ja elokuvakokemus on aito (ainakin allekirjoittaneen mielestä) ainoastaan teatterissa. Aikataulu on tässä alla.

    * 28.2. Tuhkimo (1950) Puhumme suomea!
    * 7.3. Peter Pan (1953) Puhumme suomea!
    * 14.3. Kaunotar ja Kulkuri (1955) Puhumme suomea!
    * 21.3. Prinsessa Ruusunen (1959) Puhumme suomea!
    * 28.3. 101 Dalmatialaista (1961) Tekstitys suomeksi ja ruotsiksi.
    * 4.4. Viidakkokirja (1967) Puhumme suomea!
    * 11.4. Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) Puhumme suomea!
    * 18.4. Fantasia (1940) Puhumme suomea!
    * 25.4. Dumbo (1941) Tekstitys suomeksi ja ruotsiksi.
    * 2.5. Bambi (1942) Puhumme suomea!
Know Heaven, Know Earth,
And your victory Is complete. (The Art Of War)

Akai

  • Ankeuttaja
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #113 : Joulukuu 13, 2009, 17:54:23 »
Oi Disney leffat on ihan parhaita! Omistan lähes kaikki klassikot VHSsänä tai DVDnä. Ois kyllä tosi vaikee valita yhtä suosikkia, mutta yhtiin parhaimpiin kuuluu, Leijonakuningas, Tarzan, Mulan, Pieni Merenneito, Aladdin ja Bolt jne.. Monissa on niin hyviä vitsejä (Esim. Tarzan: "Nyt riitti! Mä en kestä enää tota sun tunteellista ummetusta!") ja monet ovat niin suloisia ja hyviä että kyllä niitä jaksaa katsoa vaikkei olekaan mikään pikku lapsonen enää. Mutta kyllähän ne kaikki on hyviä. :) En kyllä tykkää noista uusista kuten esim. joku Riemukas Robinsonin perhe, ei se sovi minusta klassikoksi. :/

Poissa Candily

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #114 : Joulukuu 15, 2009, 16:35:11 »
Minua harmittaa aivan hirveästi, koska n. vuosi sitten äitini myi meidän kaikki Disney-videot kirpputorilla, joita olikin jo aika paljon. Nyt meillä on ehkä pari enää jäljellä, joita kukaan ei halunnut ostaa. D:

Mutta asiaan.
Suosikkejani pienenä olivat ehdottomasti Lumikki ja seitsemän kääpiötä, koska se oli mielestäni niin kauhean jännittävä :) No, on se kyllä aika.
Pieni merenneito tuli katsottua kymmeniä kertoja. Sekin oli niin jännä :)
Tykkäsin myös kaikista prinsessaelokuvista, mm. Tuhkimosta.


// MITÄ ! Unohdin Peter Panin, joka on ollut myös pienestä asti lempielokuvani. Pienenä kylläkin se piirretty, nykyään se ihmisillä näytelty, lähinnä ah-niin-ihanan Kapteeni Koukun takia :D
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 15, 2010, 17:43:59 kirjoittanut Candily »
Paradise comes at a price
That I am not prepared to pay
What were we built for?
Will someone tell me please

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #115 : Joulukuu 18, 2009, 20:16:53 »
Wohoo, Walt Disneyn klassikot täältä tullaan! Itse pidän näistä aivan ihanista kertomuksista: tarina osaa olla sykähdyttävä ja kaunis, mutta samalla niin opettava ja ihan oikeaakin asiaa sisältävä.

En häpeile tunnustaa, että Disneyn piirrettyjä katselen yhä. Kaikkia klassikoita en ole nähnyt (kuten esimerkiksi Lumikkia), mutta ei anneta sen häiritä. Omia lemppareitani Disneyn tuotannosta ovat Leijona Kuninkaat sekä Mulan. Niin erilaiset, mutta silti jotenkin samanlaiset ovat nämä kaksi tarinaa. Ensimmäiseksi mainittu koskettaa enemmin tuota tunnepuolta, jälkimmäinen saa hymyn huulille.

Disneyn piirretyissä on myös aivan ihanat musiikit, plussaa myös niistä :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Nowaki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyWild6531
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #116 : Joulukuu 19, 2009, 19:00:42 »
Huu,viimeaikoina mulle on tullut kauhee vimma näihin vanhoihin disney piirrettyihin! Ne on yksinkertaisesti vaan niin ihania! ^^
Vanhat leffat on senkin takia tosi nättejä,koska ne on piirretty käsin eikä tehty niin paljon tietokoneella kuin nykyään.
Lemppari Disney leffat taitaa olla Mulan,Aladdin,Pocahontas,Leijona Kuningas,Tarzan ja Peter pan.
Rakastan näissä varsinkin musiikkeja ja sitä taianomaista tunnelmaa!
" I keep falling asleep and having this dream about you, we're in a forest and..."

Dallas

  • Ankeuttaja
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #117 : Joulukuu 29, 2009, 17:20:39 »
Rakastan Disneytä yli kaiken! Tykkään myös vähän vanhemmista leffoista, mutta kävimme kavereideni kanssa katsomassa Saiturin joulun 3D:nä eikä sekään niin kamala ollut, vaikken siitä saanutkaan sellaista "Disney-fiilistä".

Mulan
- Mulan on ollut suosikkini ties kuinka kauan ja tulee varmaan aina olemaan kärjen joukossa. Pienenä halusin tietenkin olla tämä kaunis sankaritas ja sitä tuli leikittyä kavereiden kanssa ties miten paljon. Minulla on sekä Mulan I että II omanani, ja vaikka niitä on tullut katsottua aika mahdottoman paljon, ne eivät tunnu kuluvan puhki millään, onneksi. Musiikit leffoissa oivat aivan ällistyttävän ihania, ne ovat olleet soittimessani iät ja ajat enkä varmastikaan aio niitä poistaa. Joskus jos nämä Disneyleffat pääsevät unohduksiin kiireen keskellä, on hauska herätä siihen että yhtäkkiä puhelimen mp3-soittimesta alkaa kuulua Mulanin "I'll make a man out of you" -laulua. Sitten sitä taas himoitsee katsomaan näitä ihania piirrettyjä. Hahmotkin Mulanissa ovat hauskoja, eivätkä niiden vitsit ole sellaista pakkopullaa vaan ne tulevat vähän kuin itsestään, u know. Mushu on ihana!

Peter Pan
- Toinen kestosuosikki jota tykkään katsoa sekä piirrettynä että uudempana leffana jossa on siis oikeat näyttelijät (Peter Panina Jeremy Sumpter ja huom. Kapteeni Koukkuna Jason Isaacs). Ja no mitä tästä elokuvasta voi sanoa. Joskus minulla oli joku Peter pan -kompleksi, että en millään olisi halunnut kasvaa aikuiseksi ja olisin niin mielelläni halunnut Mikä-Mikä-Maahan, mielelläni Wendyn tilalle siihen Peterin kanssa heh.
Leijonakuningas
-Tietenkin myös yksi suosikeista musiikkien ja ihanien hahmojen kera! myös Leijonakuninkaasta tuttuja biisejä löytyy puhelimestani, ne ovat usein myös soittoääninä. Can you feel the love tonight, Hakuna Matata, Hula Hula jne. Timon on ollut ina suosikkihahmoni, en vain voi olla nauramatta sille, vaikka se olisi ihann normaalisti ja hiljaa. Pumbakin on aivan loistavan ihana. Meidän piti mennä Lontoossa katsomaan Leijonakuningas-musikaali, mutta ei sitten riittänyt rahat eikä aikakaan, vähän kyllä harmitti...
Robin Hood
- Sydämiä sydämien perään! Rakastan tätä elokuvaa ihan mielettömästi! Katsoin sen tässä pari päivää sitten kun se tuli telkkarista, meinasi oikein tulla onnen kyyneleet silmiin! Pienenä olin ihastunut, kyllä, Robin Hoodiin joka oli kettu. Jaksan edelleen nauraa kuningasta joka imee peukaloaan ja kutsuu äitiään joka välissä, sekä myös hänen sihisevälle neuvonantajalleen. Ketut olivat lapsuudessani muutenkin suuri intohimoni (piirsin niitä kokoajan, halusin ketun lemmikiksi jne), ja Robin antoi vaan potkua siihenkin asiaan! Ah, rakastan.

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #118 : Helmikuu 14, 2010, 19:32:32 »
Tein äsken aika havainnon, että suurimmassa osassa Disneyn leffoista on pääosassa naispuolinen henkilö! Prinssit ovat vain naispääosien rakastettuja ja unelmia, esimerkkinä Lumikki, Pieni Merenneito, Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen. Tietysti on miespääosiakin, kuten Aladdin, Hercules, Leijonakuningas I ja Pinokkio, mutta mielestäni naispääosia on enemmän. Aika erikoista mielestäni, mutta toisaalta naispääosien leffoista saa ehkä parempia tarinoita kuin ainaisista pelastetaan prinsessa-kuvioista. Muita mielipiteitä?
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #119 : Helmikuu 24, 2010, 16:26:25 »
Tietysti on miespääosiakin, kuten Aladdin, Hercules, Leijonakuningas I ja Pinokkio, mutta mielestäni naispääosia on enemmän. Aika erikoista mielestäni, mutta toisaalta naispääosien leffoista saa ehkä parempia tarinoita kuin ainaisista pelastetaan prinsessa-kuvioista. Muita mielipiteitä?
Mielenkiintoista. Ehkä se kuvaa sitä nykyajan "tasa-arvoistumista" - nainen laajentaa jatkuvasti reviiriään ja omaksuu uusia rooleja, tekee "miesten juttuja", mutta miehille on haasteellista kehittää muuta kuin näitä neidonpelastusoperaatioita. Miehillä ajatellaan edelleen olevan tietty rooli ja tietyt miehekkyyden kriteerit, mutta eiköhän tämäkin ajattelu tästä ole löystymään päin. Minusta kaikki useat klassikot ovat kuitenkin aika lailla juuri pääparin, eivät niinkään sankarin tai sankarittaren sooloveto. Eikä sinä muuten mitään, mutta...

Disney painottaa parisuhteen merkitystä juuri naiselle aika paljon. Surku sinänsä. Sankari voi kyllä saada onnea, mainetta ja kunniaa ilman naistakin, kuten Aarreplaneetan Jim, mutta onnistuuko sama sankarittarelta? Mulan antoi avoimehkolla lopullaan vähän toivoa tähänkin asiaan (Yritän kieltää itseltäni Mulan II:n olemassaolon). Haluanko minä vain olla näkemättä joka puolella viliseviä itsenäisiä sankarittaria, vai onko väitteessäni perääkin? //muokkista. Muistin juuri Pocahontaksen, joka on mielestäni yksi Disneyn vahvaluonteisimpia ja aikuisimpia sankarittaria. Ihailen suuresti juuri tarinan loppua, jossa
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
(Puhumattakaan siitä, miten visuaalisesti kaunis kyseinen loppukohtaus on.) Jotenkin minusta kyllä edelleen tuntuu, että miessankarien kohdalla Disney-leffoissa ei rakkauden auvoa painoteta ihan samaan tapaan kuin niaspääosien kohdalla. //muokkaus päättyy.

Ja niin... Spoilaa Sammakkoa ja prinsessaa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//toinen muokkaus: Minun on ihan pakko purkaa. Satuin löytäämään Hiidenpata-VHS:n halvalla kirppikseltä ja ostin, kun en ollut kyseistä rainaa nähnyt vuosikausiin enkä muistanut siitä muuta kuin sen, etten ollut pitänyt siitä. Animaatio ei ollut ihan niin hirveää kuin muistelin (tai kriteerini ovat kovasti löystyneet), mutta en minä siitä vieläkään pitänyt. Juonessa oli muutama noin kuuraketin mentävä aukko ja minusta se oli taas yksi "mennään tuonne ja tehdään sitä" -tyyppinen fantasiaseikkailu, jossa sioita ei vaivauduttu pahemmin perustelemaan. Ja suomidubbauskin oli harvinaisen kehno. Elenan ääni suorastaan riipi.
Lainaus
karvamollukan uhraus oli koskettava ja sitten se kaikki mennään pilaamaan lopussa
Samaa mieltä. Jos lopussa olisi käytetty vähän uskallusta, olisin voinut kaiketi sietääkin juonen ontuvuuden. Mutta Jukka Rasilaa on pakko kyllä kehua Purrin äänenä, erottui todella edukseen muuten aika köykäisestä dubbiversiosta. Aivan hellyttävä ;)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 04, 2010, 19:54:30 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #120 : Maaliskuu 05, 2010, 20:32:40 »
Mirrekala, minäkään en ole lapsena pitänyt Hiidenpadasta. Nyt ei ole tullut aikoihin katsottua, vaikka VHS kotoa löytyykin. En muista juonesta juuri mitään, muuta kuin ennustaja porsaan ja harvinaisen pelottavan pääpahiksen, mutta oliko sankarilla edes kunnollista syytä lähteä pahislinnaan? O.o
Pocahontaskin on muuten pilattu jatko-osalla, vaikka siinä onkin osittain potentiaalia.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Princess and the Frog oli ihana, vaikka olenkin nähnyt pelkän suomidubbiversion. Originaalilta odotan jopa enemmän. Yleensä en prinsseistä pahemmin perusta, mutta Naveen oli harvinaisen herkullinen piirrettyhahmoksi :D
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 05, 2010, 20:37:27 kirjoittanut Röhkö »
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #121 : Maaliskuu 11, 2010, 14:59:38 »
Röhkö, sepä se. Miksi Taran alun perinkään lähti mihinkään muka piilottamaan Hennikki-possua, etenkin kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Lapsena Hornansarvi (siis kun minä olin lapsi, ei Hornansarvi) oli  liiankin pelottava, se oli osasyy miksi en pitänyt Hiidenpadasta silloin. Nyttemmin se oli lähinnä sitä perinteistä pimeyden lordi -kamaa. Ei se suomenkilinen äänikään kuulostanut enää niin uhkaavalta. Nyyh. Meni lapsuuden kauhukokemukset ihan pilalle ;)

Itsekin odotan pääseväni näkemään Prinsessan ja sammakon jenkkidubeilla (kerrankin). Ja yleisesti ottaen pidän kyseistä leffaa lupaavana merkkinä Disneyn tasonnostosta. Ehkäpä nyt aletaan taas kiivetä kohti sitä Disneyn huipputaosa, jota minun mielestäni on viimeksi nähty 90-luvulla. Ei yhtään paha "uusi alku" täyspitkien piirrettyjen animaatioklassikoiden tuotannossa Disneyllä. Leffa on kyllä lähtöasetelmaltaan sellainen, että olisin odottanut vähän tasaisemman korkeaa tasoa koko juonelta ja toteutukselta. Mutta rimani taisi olla hiukan liian korkea, Prinsessan ja sammakon ensi-ilta kun sattui sopivasti semmoiseen väliin, että olin lähipäivinä katsellut 90-luvun huippuklassikoita enemmän kuin lääkäri määrää.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2010, 00:10:46 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa lullaby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornMagic6297
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #122 : Maaliskuu 23, 2010, 13:10:00 »
En ole koskaan ollut mikään erityinen Disneyn ystävä, mutta muutamat elokuvat kyllä muistuvat lapsuudesta erittäin hyvin. Tässä viime viikkoina näytettiin Maikkarilla Mulan ja Pocahontas, ja olin niistä oikein erityisen innoissani. Saisivat useamminkin näyttää tuollaisia kunnon lastenelokuvia telkkarissa! Pocahontasia en kyllä harmikseni ehtinyt katsomaan, mutta Mulanin katsoin ja se kyllä toi paljon muistoja mieleen. : ) Robin Hood näytettiin myös TV:ssä joskus ajat sitten, enkä sitäkään ehtinyt katsoa, mutta olisin sen kyllä mielelläni nähnyt. Todellinen klassikko!

Kuulun varmaankin aikamoiseen vähemmistöön sen takia, kun en ole ikinä eläissäni nähnyt Leijonakuningasta, mutta Lumikit ja vastaavat kyllä löytyivät lapsuudessa elokuvahyllystä. Dumbonkin muistan erityisen hyvin, koska katsoin sen aina ollessani kotona kuumeessa tai muuten vaan kipeänä. Bambiakin olen fiilistellyt sekä leffan että kirjojen avulla. Saisivat kyllä TV:ssä näyttää enemmän näitä vanhempia klassikoita, kun nuo nykyajan lastenelokuvat menevät välillä erittäin pahasti yli ymmärryksen.


Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #123 : Huhtikuu 04, 2010, 20:42:47 »
Disney-leffat olivat iso osa lapsuuttani ja jaksan katsoa niitä vielläkin aina uudestaan ja uudestaan. Etenkin kaikissa vanhimmissa Disney tuotoksissa on todella syvällinen tarina, jotka usein saavat melkein itkemään, Topi ja Tessu on tässä onnistunutkin. Suosikki elokuvani ovat varmaankin Topi ja Tessu, Leijonakuningas ja Aladdin. Disney-elokuvien toinen vahva puoli on se, että niissä on todella laadukkaat suomenkieliset dubbaukset.
Uudemmat Disney-leffat eivät ole olleet mitenkään ihmeelisiä, sillä ne eivät ole edes yrittäneet luoda samanlaista hienoa tarinaa vaan ovat alentuneet melkoisiksi tusina animaatioiksi, ääri esimerkkeinä Pikku Kananen ja Aivan Villit.
Myös vanhojen klassikoitten jatko-osat ovat aivan järkyttävää kuraa, etenkin Pieni Merenneito, Mulan ja Pocahontas 2:set. Täytyy kyllä myöntää, että Leijonakuningas 3 oli kyllä ihan hauska, Bambi 2 hyvä ja molemmat Aladinin jatko-osat myös. Uudemmista leffoista Tarzan ja Aarreplaneetta olivat myös todella hyviä.
Tuota Prinsessa ja Sammakkoa en ole viellä nähnyt, mutta mitä olen lukenut niin kyseessä voisi olla, jopa ihan katsottava teos, jolle voisin joskus antaa tilaisuuden.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 04, 2010, 21:04:31 kirjoittanut Hämppyli »
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Walt Disneyn klassikot
« Vastaus #124 : Huhtikuu 06, 2010, 12:58:58 »
Uudemmista leffoista Tarzan ja Aarreplaneetta olivat myös todella hyviä.
Yllättävänkin hyviä. Aarreplaneettaan nyt olen jostain syystä ollut aivan pähkinänä siitä asti kun sen näin, ja yllättäin vielä Stevensonin Aarresaari-kirjaan tutustuttuanikin. Paikoitellen leffan visuaalisuus tökkii minun silmääni pahastikin, mutta se joku siinä avaruusseikkailussa viehättää paljon enemmän kuin monissa vuosikymmenensä "klassikoissa". Tarzan taas aukesi kunnolla vasta ihan vastikään, kun kaivoin kasetin (suurin osa Disney-kokoelmastani on VHS-ajassa) esille ja katsoin sen pitkästä aikaa. Herculeksen tavoin sekin on niitä klassikkoja, joista opin pitämään vasta vanhempana. Herculeksesta en lapsena pitänyt lainakan, ja osasyynä oli varmaan huumori, jota en tajunnut, sekä vakavan materiaalin synkkyys. Tarzan on teemallisesti vielä vakavampi ja etenkin lopussa tummasävyisempi. Taisin pienempänä tykätä iloisemmista meiningeistä. Ja onhan ne viidakkomaisemat hienoja, ei kai siitä mihinkään pääse. Ihanaa vihreää. Lisäksi Janen suomenkielinen ääni vaan kuulostaa niin... Janelta.

Hiidenpadan lisäksi en kyllä perusta Peter Panista, tai en ole perustanut sen jälkeen kun luin Barrien kirjan. Eipä silti, Peter Panista ei ole tullut minua vastaan yhtäkään oikeasti hyvää elokuvasovitusta, mutta Disneyn version suurin vika taitaa olla se, että se on tylsä. Se tuntuu jopa laahaavaan välillä. Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, ettei kirjaa kannata sovittaa elokuvaksi sellaisenaan, mutta vähän enempi uskollisuus olisi tehnyt tälle tuotokselle hyvääkin - vähän enemmän vakavuutta ja yleistä tyylitajua (muutenkin kuin visuaalisessa mielessä) hahmokehittelyssä ja sitten ihan vain se, ettei tarinan sanomaa olisi ryssitty lopun mukana niin maan... Pöh. En yleensä ole näin katkera sille, ettei elokuva tavoita alkuperäisteoksen tunnelmaa, mutta kun Peter Pan ei tunnu tavoittavan mitään tunnelmaa ylipäätään. Sitä paitsi J.M. Barrien kirja oli pitkään aikaan syvältäriipaisevin lukemani tarina, silloin kun sen muutama vuosi sitten luin, ja sitä se taitaa olla yhä. Peter Pan on yksi Disneyn heikoimpia esityksiä.

Leijonakuningas ei ole minuun kolahtanut sillä tavalla kuin useimpiin tuttuihini. Siinä on kyllä yllättäviäkin teemoja ja hienoja kohtauksia, ja oikeastaan en keksi äkkiä leffassa muuta vikaa kuin sen, että se on eläinseikkailu, joista en erityisemmin perusta. Paitsi, sivumennensanoen, Kaunottaresta ja kulkurista kyllä perustan. Tätyy kyllä sanoa, että Scarin Vallan saan -kohtaus on kyllä moneltakin kantilta mielenkiintoista katsottavaa. Tuon jos olisi päässyt elokuviin katsomaan. Timon ja Pumba ovat tietysti ihania. Mutta Leijonakuningas 2 ei vedonnut minuun yhtään, ja kolmonenkin oli vain niin pahasti överi ja siitä tyylistä olin saant tarpeeksi jo Timon ja Pumba -tv-sarjassa. Eikä se kokonaisuutena tuntunut toimivan. Kokemukseni mukaan nämä "samaan aikaan muualla"-tarinat harvoin toimivat.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 01, 2010, 00:24:12 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie