Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 62611 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Tessa

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #50 : Tammikuu 08, 2004, 15:49:18 »
En ole lukenut kirjaa, ja se on todella harmillista. Monen monta kertaa olen sen aloittanut, mutta en ole päässyt alun ohi. Argh. Olen toki kuullut paljon kehuja tästä kirjasta, ja nähnyt elokuvat, mutta nykyään varmasti melkein kaikki yli 20-vuotiaat ovat kirjan lukeneet, ja olen minäkin päättänyt sen lähivuosina lukaista. Olen lukenut kyllä Tolkienin Hobitin, ja näin tiedän hiukan Tarua ennen tapahtuvasta ajasta.

Snivellus

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #51 : Tammikuu 27, 2004, 13:41:46 »
Itse en kunnon kommenttia kirjasta jaksa kirjoittaa. Sillä siitä tulisi aivan pitkä. Mutta sanon sen, minkä monet ovat sanoneet, että Lotr kuuluu fantasian parhaimmistoon, ja Tolkien on osannut luoda maailman mitä tuskin kukaan muu pystyisi. Hän vietti vuosia tutkien Keskimaan historiaa ja suunnitellen henkilöitä. Kun Lotr:ia lukee saa tunteen että itse astuisi tuohon taian omaiseen maailmaan. Itse vieten mieluiten illat, juuri ennen nukkumaan menoa sitä lukien, niin se kestää pidempää. Aina löytää uutta ja aina se tunne toistuu, vaikka lukisi kirjaa 50 kertaa.
Hahmojen kohteliaisuus ja heidän ylväät tapansa saavat minussa tuntumaan hyvältä. siinä on sitä jotain.

Olen huomannut, että ihmiset ihan maaseudulta, siis jotka ovat tulleet toimeen traktorilla eivät pidä Lotrista. Eikä heidän lapsensakaan pidä. Ilmesesti johtuen siitä kun heidän katseensa on ohjatttu viljapellon seuraamiseen, ja sadon onnistumiseen heille ei ole kehittinyt sellaista mielikuvitusta joka aukaisi heille silmät tähän tarun hohtoiseen maailmaan.

Poissa Hopeanuoli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #52 : Helmikuu 11, 2004, 18:15:58 »
Aloin lukemaan TSH:ää koska halusin ostaa sen elokuvan. Olin kuullut vain että elokuva oli jätti menestys tai vastaava ja yritin siksi kuukaudessa lukea TSH:n sormuksen ritarit.
Okei, kirja on aivan loistava, siitä ei päästä yli eikä ympäri, vaikakin mulla menikin vuosi sen lukemiseen, mutta sen kirjoitus oli... kuivaa ja tylsää. Luen nykyään kirjasta vain sen parhaat osat ja jätän nämä maisema kuvaukset väliin sillä ne vasta tylsiä olikin.
Mutta TSH on silti mun lempi kirja.
"Are we there yet?"
"No"

Snivellus

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #53 : Helmikuu 16, 2004, 12:20:21 »
Lainaus
Anteeksi nyt. Tuo ei pidä paikkaansa. Minä olen juuri tuollaiselta maalaisseudulta, ja minä pidän mahdottomasti fantasiasta.
Kommenttisi on rankkaa yleistystä.

Toki poikkeuksia löytyy:) En minä epäillytkään että asia olisi näin kaikkien maalla asuvien kohdalle, en ollenkaan. Mutta tämä on oma havaintoni, joka ei perustu vain mahden ihmisen varaan. He ovat itse sanoneet että eivät pidä siitä koska se ei ole realistinen, kaikkien örkkien ja haltioiden kanssa.

Lainaus
Luen nykyään kirjasta vain sen parhaat osat ja jätän nämä maisema kuvaukset väliin sillä ne vasta tylsiä olikin.

Hmm. Tuo vie kyllä koko idean kirjasta. Maisema ja muut kuvaukset asioista ovat kirjan idea. Ne tekevät siitä niin maagisen. En ymmärrä että mitä ideaa on lukea vain tietyt kohdat.

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #54 : Maaliskuu 01, 2004, 18:15:12 »
Taru sormusten herrasta on sikäli "outo" kirja, etten jaksa lukea sitä kovinkaan usein, mutta fanitan sitä. Nyt ihmettelette varmaan, miten se on mahdollista ja luulette varmaan, että fanitan vain elokuvia, mutta se ei ole totta.

Minä nimittäin tutustuin kyseiseen kirjaan (tai trilogiaan) äänikirjana (lukekaa viestini äänikirjat (yms.) topicista) todella pienenä kun kuuntelin niitä olin varmaankin ensimmäisellä luokalla silloin. Oikeastaan luin kirjan ensimmäisen kerran viimevuonna omin avuin (eli siis kuudennella luokalla).

Mutta olen fanittanut kirjaa jo kuusi ja puoli vuotta. Eniten minua kosketti Merrin ja muiden lojaalisuus (en tosin silloin tiennyt tuon sanan merkitystä) Frodoa kohtaan. Se oli niin kaunista. Kirja alku on loistava se tempaa heti mukaansa ja pitää otteessa läpi kirjan.

(fanittaminen on ärsyttävä sana, mutta en keksinyt parempaa)
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #55 : Maaliskuu 05, 2004, 18:50:09 »
Taru sormusten herrasta on yksi minunkin lempikirjojani. Tutustuin siihen 11-vuotiaana. Nyt olen lukenut sen viisi kertaa kokonaan läpi liitteineen, Silman ja KTK:n kerran kummankin ja Hobitin pariin otteeseen. Olen toki leffatkin katsonut. Vaikka on kirja todellakin parempi.

TSH on minusta ihana, koska se on niin moniulotteinen ja taitavasti kerrottu. Henkilöitä on paljon ja he ovat erilaisia. Muutenkin TSH:ssa on saatu niin hyvin kuvattua "tunnelma", tai siis esimerkiksi Moriassa ja Gondorin piirityksessä olin itsekin ihan paniikissa. Lisäksi TSH:ssa ei todellakaan ole sitä ongelmaa, että hyvät voittaa liian helposti.

Lil´Gredit

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #56 : Maaliskuu 23, 2004, 13:05:39 »
Ah,Taru Sormusten Herrasta. Ehdottomasti lempikirjani ja minusta yksi Tolkienin parhaimpia kirjoja.
Minä itse tutustuin kirjaan noin 9-10-vuotiaana,jolloin en oikeastaan tajunnut siitä vielä mitään. Kahden Tornin paikkeilla jätinkin sen kesken ja tätä tekoa olen katunut monta kertaa sen jälkeen. Mutta toisaalta se ei ole maailmaani kaatanut sillä sain kyseisen kirjan luettua vuotta myöhemmin ja sen jälkeen olen lukenut teoksen noin 6 kertaa.

Teos itsessään on todella mahtava ja yhdyn täysin sanoihinne tuosta reaalisuudesta. Minulle Keski-Maa on joskus tosiaan paikka mihin on helppo kadota,tuntematta vähään aikaan missä oikeasti on. Olen vaan niin pahoillani että ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut kuinka hienosta teoksesta oli kyse mutta toisaalta olin silloin vielä aivan kakara. [Hmm,ja ihan kuin en vielä olisi xD ]

Minusta tässä kirjassa Tolkien on onnistunut kuvaamaan melko täydellisesti paikat ja hahmot yms. Siis sillä tavalla että tietää ja tuntee paikan ja hahmon mutta silti siitä jää jotain salaperäistä yms.
Siksi minä ainakin jaksa kelata kirjaa edes takas.
Mutta siis kaiken kaikkiaan mahtava teos ja yksi rakkaimmista minulle.

Hmm,onpa vielä sanottava sananen lempihahmoistani. Lempihahmoni koko kirjassa on ehdottomasti Éowyn. En tiedä miksi mutta hän on minulle kuin joku roolimalli ja kaikista eniten minun on helpoin samaistua häneen. Syystä tai toisesta.
Toiseksi paras on tietenkin Aragorn. Erittäin ihailtava ja voimakas henkilö. Vaarantaa paljon sodassa. Asettaa rakkaansa edun heidän yhteisen elämänsä edelle. Todella upea henkilö.
Sitten Sam. En tiedä miksi tästäkään henkilöstä tyksin. Kai se on jotain luotaista. Mutta oikeastaan minä ihailen Samia. Varsinkin RotK:ssa hän näyttää mihin hänestä on.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #57 : Maaliskuu 29, 2004, 09:35:36 »
[Saattaa spoilata tai sitten ei]

Kaksi vuotta olen kirjaa palvonut. Luin ennen elokuvia mikä osaksi harmitti. Mun kirja on oikeasti muuttunut kahdessa vuodessa TODELLA käytetyn näköiseksi. Hyvä kun kansi on yhä paikoillaan. Olen lukenut noin 11 kertaa sen. Ja ropetan aihetta kahdessakin paikassa. Tämän kirjan avulla olen saanut pari todella ihanaa ystävääkin jopa. Parhaita hahmoja ovat: Legolas [My love], Aragorn, Noitakuningas [My precious], Frodo, Merri ja Pippin, Arwen, Sauron [Kannatan pahiksia ^^].

Eowyniä en ole pahemmin koskaan sietänyt ja elokuva pahensi vain vihaani tai siis inhoani häntä kohtaan.

Noitakuninkaan kuolema oli kunniallinen ja upea kohtaus kirjassa mutta elokuva pilasi senkin.Räy!

Kirjojen maailma on niin fantastinen ja ajatella että äijä on luonut kielet,kansat yms. itse! Kuka muu kykenisi niin suureen työhön. Minulle kirja on kuin raamattu ja uskon vahvasti tähän maailmaan ja sen maailman "Jumalaan". Voitte pitää hurahtaneena. Kiitos.

Elokuvat olivat mitä ihanin kokemus. Kaksi tornia oli kyllä aikamoinen pettymys. Sormuksen ritarit oli uskollisin kirjalle [Kiitos] ja hyvin tiivistetty. Ei mitään turhaa. Ja loppu itketti. Näin vasta ilmestymisvuoden toukokuussa leffan. Sormuksen ritareide4n lempikohtia kirjassa on Viimapää, Pako kahlaamoille, Lorien, Amon hen. Ja ne kuuluisat lausahdukset. "If you do not find the way, no one will" etc.

Kaksi Tornia. Kirjanakin sinänsä hieman turhamainen. Helmin syvänteen taistelu aika pitkästyttävä. Varsinkin elokuvassa. Liian sekasortoinen ja hyvä kun näkee mitään. Arwen kohtauksia opin inhoamaan nopeasti mutta nykyisin pidän niistä. Vaikka sinänsä niitä on ehkä isonnettu mutta Arwenin osa on muutenkin niin pieni että se on ihan iloinen lisä vaikka liian imelää se silti oli...Elokuvan parhaimmistoa oli alku ja ja hobittien jahti. Gandalfin paluu oli myös ihana. Elokuva loppui tökerösti..Todella tyhmään kohtaan toisin kuin kirja joka jäi jännittävään kohtaan ^^

Kuninkaan paluu. Kirjana ja elokuvana uskomaton. Elokuvassa itkin rehellisesti melkein koko elokuvan. Se oli niin tunnepitoinen. Parhaita kohtia elokuvassa oli Pelennorin kenttien taistelu,äh, kaikki! Kaikki oli upeaa ja ihanaa. Kirja oli ihuna. Lopetin ensimmäisellä kerralla lukemisen Sormuksen tuhoutumiseen sillä se oli mulle loppu. Mä en halunnut jatkaa eteenpäin. [Pahikset,elämäni suola.No ei] Jatkoin kuukauden päästä vasta loppuun ja itkin Harmaissa satamissa.

Mitä tulee leffan virheisiin etc. Niitä löytyy aimo annos enkä niitä ala tähän raapustaa.Pahemmin ainakaan. Faramir oli muutettu kamalaksi elokuvassa. Entit oli pettymys. ETC. Noitakuninkaan tuho oli kyllä pahin pettymys mulle joka oli hieman raivostunut...

Mutta tuo kirja sarja pysyy ikuisesti suurena rakkautena minulla koska se on antanut minulle niin paljon. On kyllä myös ottanut. Ilman tuota kirjaa mä en oikeasti olisi enää elossa. Eli kirja antoi uuden elämän uusine kavereineen ja vei minulta ystäviä ja toi tuskaa ja sydänsurua jota parhaillaan koen.

Kirja voittaa elokuvat vaikka Kuninkaan paluusta en sano mitään.Tasavertaisia.

Anteeksi.Tuli ylipitkä viesti. Ettehän te nukahtaneet *tarkastaa ja kuulee kuorsausta pariltakin suunnalta* No, ei voi mitää.
Julien, you're slow-motion suicide.

Coco

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #58 : Huhtikuu 02, 2004, 22:04:14 »
Taru sormusten herrasta on todelliakin fantasiakirjallisuudeb parhaimmistoa. Olen lukenut sen ainakin viisi kertaa, enkä ole vieläkään kyllästynyt.

Ensimmäisen kerran kirjaan tutstuin noin kuusivuotiaana. Isäni luki sen veljelleni ja minulle ääneen. Se varmaan kesti aika pitkän ajan, en oikein muista. Silloin en saanut siitä paljoa vielä irti, vaikka pidin sitä silloin jo erinomaisena. Kirjoitin siitä jopa pienen tarinan, jossa Merri ja Pippin tulivat Frodon ja Samin mukana Tuomiovuorelle. Pari vuotta sen jälkeen lainasin sen kirjastosta kasetteina. Niitä oli varmaan jotain kolmekymmentä, kun laatikoita oli kuusi ja kaikissa niissä jotain kuusi kasettia. Sitten niitä haettiin ympäri Tamperetta kirjastoista.

Monet ovat valittaneet kirjan liiasta kuvailusta. Minä en kertaakaan lukiessani ole ajatellut, että kirjassa on liikaa kuvailua. Minusta on hienoa, kun ppaikoista kerrotaan. Ja maisemat ovat vielä sellaisia, mitä täällä Suomessa ei kauheasti näy. Olisihan se meille tylsää, jos kerrottaisiin loppumattomista havumetsistä, järvistä ja pohjoisen tuntureista. Mutta Keskimaassa on paljon sellaista, mitä Suomessa ei näy.
 
spoilaa
Sen jälkeen olen lukenut kirjan ainakin pari kertaa ja pidin siitä kuudennella jopa kirjaesitelmän. Kun kuulin, että siitä tehdään elokuva, olin aivan innoissani. Osa elokuvan henkilöistä on muutettu paremmiksi, kuten Aragorn, joka ei siinä koko ajan saa niitä "Minä olen Aragorn Arathornin poika, epäiletkö minua heikoksi?" tyylisiä kohtauksia. Faramir on taas muutettu huonommaksi. Minusta hän oli paljon ystävällisempi ja epäboromirmaisempi kirjassa. Elokuvassahan hän halusi paljon enemmän olla veljensä kaltainen. Olen kokonaisuudessa tyytyväinen elokuvaan, mutta nyt TSH ei ole enää kirja, jonka 'vain' minä olen lukenut ikäisistäni.

Kirjassahan on varmaan isoimpana teemana ystävyys ja se on kuvailtu ihanasti. Erityisesti Samin rakkaus Frodoon ja halu auttaa tätä pitääksensä lupauksensa Gandalfinlle on erittäin koskettava. Merrin ja Pippinin ero on myös hieno kohta. Ihania kohtia ovat myös Frodon ja Bilbon jälleennäkeminen, Rautapihan keskustelu ja Aragornin kruunajaiset (mistä en pitänyt ollenkaan elokuvassa).

Lainaus käyttäjältä: "Hagrid"
Mä oon vieläkin järkyttyny siitä, kun Frodo lähti Harmaille Satamille:( Miksi sen oli pakko mennä sinne? Eikö se ois pärjänny Konnussa?

Yksi kirjan teemoistahan on juuri se, että Frodo pelastaa maailman, mutta ei itseään varten. Ja Frodo tiesi sen ottaessaan Rivendellissä vastuulleen sormuksen tuhoamisen. Ja sitä paitsi, hänellä on paljon mukavampaa siellä.:) Silmarillionissa länsi on ainakin kuvailtu aika kivaksi paikaksi.

Erlkönig

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #59 : Huhtikuu 14, 2004, 15:30:09 »
Onko kukaan muuten huomannut sellaista seikkaa että se Gandalfin runo Aragornista poikkeaa suomennokseltaan hieman alkuperäisestä.
Englanniksi sen alku kuuluu näin:

All that is gold does not glitter,
not all those who wander are lost.
The old that is strong does not whither,
deep roots are not reached by the frost...


Suomennoksessa tuo ensimmäinen säe (?) on käännetty Ei kaikki kiiltävä kultaa lie... Ja sehän eroaa merkitykseltään aika hassusti alkuperäisestä. Ehkä kuulostan saivartelijalta mutta tuo on alkanut häiritsemään :p Miksei sitä oltaisi voitu suomentaa vaikka näin: Ei kaikki kulta kiillä lie..?

--
Jaa, no hyvä sitten :)

Poissa Woldfine

  • High Tea
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #60 : Toukokuu 05, 2004, 15:34:38 »
Lainaus käyttäjältä: "Beth"
Mielestäni TSH on kyllä todella matava kirja, muuta mielestäni ympäristön kuvailua on aivan liikaa...


Mutta jos kirjaa kuvailtaisiin vähemmän, paikkoja ei pystyisi hahmottamaan niin hyvin? Ja fantasiassahan käytetään todella paljon kuvaavia sanoa, koska maailmasta, mistä kirjassa kerrotaan. täytyy saada mahdollisimman hyvä kuva.

Taru Sormusten Herrasta on tosiaan kaikkien fantasiakirjojen äiti. Ajatelkaa, mitä maailma olisi ilman Sormusten Herraa? Minua kirja on ruokkinut todella paljon, vaikka paikoittain sitä on vähän vaikea ymmärtää ja tylsä lukea, mutta jos yhdenkään kohdan ottaisi pois, se ei olisi Taru Sormusten Herrasta.

Hullaannuin kirjaan kaverini kautta, ja sen jälkeen luin sitä kyseisen ystäväni kanssa, mutta tämän kiinnostus lopahti, joten jatkoin lukemista yksin. Monta kertasa yritin suostutella tätä lukemaan, mutta ei niin ei. oikeastaan se on vähän niin, että jos siitä pitää, niin pitää kunnolla tai sitten ei pidä.

Lempikirjani on Kaksi Tornia. Tai no, oikeastaan Kuninkaan Paluu. Apua. Tämä on vaikea, nostaa joku niistä muita korkeammalle. Kuninkaan Paluu ja Kaksi Tornia onihkut, kun niissä on Faramir (<3345!!), ja muutenkin, Sormuksen Ritarit on oikeastaan vasta alkulämmittelyä, siinä ei ole niin isoja tapahtumia ja juonenkäänteitä kuin muissa kahdessa. Mutta toisaalta siitäkinlöytyy niin mahtavia lukuja, etten oikein löydä sanoja, kun taas kahdesta viimeisestä kirjasta löytyy aika hölmöjä lukuja, joiden tapahtumista en pidä.

Koskettavia lukuja on (hetkinen, haen kirjan :), niin, siis, koskettavia lukuja on Saattue hajoaa, Taistelu Pelennorin kentillä, Denethorin rovio & Parannuksen Tarha, Tuomiovuori sekä Harmaat satamat.
Näissä ainakin itkin.

Sitten muita ihania suosikki lukujani on: Konkari, Elrondin Neuvonpito, Rohanin Ratsastajat, Yrttejä ja jänispataa, Hylkytavaraa ja Käskynhaltija ja kuningas.

Oikeastaan kaikki luvut on omalla tavallaan ihania, mutta siinä oli parhaimmat (mielestäni)
Sekä lempihahmot: Faramir!!, Aragorn, Pippin (<3) ja Éomer. Beregond on kanssa tosi mukavan oloinen, harmittaa kun sitä ei ollut elokuvassa.

*huooh* Olisi hienoa, jos Tolkien eläisi vielä, ja saisi nähdä hänet. Ja varmaan Tolkien itsekin haluaisi nähdä, millaisen suosion hänen kirjansa ovat saaneet.
This sentence is is Spanish when you are not looking.

Shona

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #61 : Toukokuu 16, 2004, 19:37:20 »
Taru on lempikirjani. Se on ykkönen, paras koko maailmassa.
Yleensä luen lempikirjani aina uudestaan ja uudestaan, tartun niihin aina kun haluan saada muuta ajateltavaa ja päästä pois täältä.
Taru on poikkeus. Sain sen sinä jouluna kun elokuva ilmestyi, mutta olen lukenut sen jotain 4 kertaa. (asiaan vaikuttaa kyllä se että isosiskoni omii sen kokonaan, on ominut viimeiset puoli vuotta..)
Minusta se on outoa. Kaikki muut lempikirjani luen ihan puhki paljon nopeammin, mutta Tarua en ole lukenut. Tosin se varmaan johtuu siitä, että Tarua lukiessa täytyy keskittyä, tai saattaa huomata että on lukenut pari sivua tajuamatta tekstiä ollenkaan. tai siis että pitää muihinkin kirjoihin keskittyä, mutta eri tavalla. Hohhoi. En tiedä mitä yritän selittää.

Aluksi sekoitin kaikki paikat vaikeine nimineen, mutta enää en. Aluksi kun luin kirjaa ja olin noin puolenvälin loppupuolella, tavallaan odotin että kirja loppuisi, että saisin tietää jo lopun tapahtumat. Sitten viimeistä lukua lukiessa luin sitä niin mahdottoman hitaasti ja hartaasti, ja sen päättyessä itkin, koska se oli niin suirullinen, ja siksi kun Taru oli nyt loppu.  Se jätti kamalan tyhjän tunteen (samanlaisen kuin Feeniksin killan loppu), ja pahinta oli kun en kuitenkaan jaksanut aloittaa koko lukuprosessia alusta. Halusin lukea TSH:ta, mutta kuitenkaan en halunnut. Sen lukeminen oli minulle tosi vaativaa, enkä aluksi tajunnut tekstiä paljoakaan, vasta toisella lukukerralla tajusin sen paljon syvemmin. Ja joka kerta kun tartun siihen ja luen sen, se on tuntunut erilaiselta, tajuan sen aina erilailla, mutta kumminkin samalla tavalla kuin ennenkin.
Joo, se on vain kirja, siihen ei pitäisi suhtautua vakavasti, mutta minkäs mahtaa. Se on vain kirja mutta MAHTAVA kirja.

Birkin

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #62 : Toukokuu 19, 2004, 19:02:09 »
Miksiköhän en ole kirjoittanut tänne? Toisaalta minulla ei ole kyllä paljon sanottavaa. Sormusten Herra vetää minut aina sanattomaksi. Ei sitä voi kuvailla sanoilla: mahtavaa, ihanaa, upeaa. Ei, ei, se on jotain hienomapaa.

Ensimmäisen kerran yritin lukea kirjaa joskus pienenä (ei hajuakaan milloin). Kirja oli minulle hieman liian vaikea, ja minulle jäi mielikuva puutarhatontuista huviretkellä. Se urakka siis tyssäsi siihen.
Muutama vuosi myöhemmin löysin kirjan uudelleen, ja sain siitä vaihteeksi jotakin tolkkua. Taisin olla silloin 12vuotias. Kirja kolahti kuin tiiliskivi takaraivoon, rakastuin siihen.
Nyt olen lukenut sen varmaan kolmesti, eikä se milloinkaan ole tuntunut tylsältä. Jos kirjan kerrontaa muuttaisi, supistaisi keskusteluja, muuttelisi lauluja ja poistaisi vähän rämpimistä sieltä täältä, kirja menettäisi osan tarun hohtoisuudestaan.

Monien mielestä Sormusten Herran hahmot ovat tylsiä ja vajavaisia, mutta minusta he ovat loistavia juuri tuollaisinaan. Tolkien kertoo heistä kaiken tarvittavan ja lukija saa itse päätellä loput heidän tekojensa ja sanomisiensa perusteella. Mielikuvitus kunniaan!

Olen luvannut itselleni lukevani kirjan tänä kesänä englanniksi. Ja aion myös pitää lupaukseni, saattepa nähdä;)
Sormusten Herra on ehdottomasti lempikirjani, tai ainakin yksi niistä. Pidän muutenkin Tolkienin tuotanosta. Hyllystäni taitaa löytyä kaikki *vilkuilee epäillen kirjahyllyään* Tolkienin teokset.

Hmm. Miten voisinkaan olla pitämättä kirjasta, joka aina vain jaksaa yllättää, nauratta ja itkettää minua:)

Nevyn

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #63 : Toukokuu 20, 2004, 12:56:48 »
Oma mielipiteeni Sormusten herrasta on, että hyviähän ne ovat etenkin se viimeinen, tosin ekan osan kävely ja maiseman selitys kohtaukset ovat jotenkin puuduttavia. Kuitenkin pidän kirjoja juonensa puolesta muuten loistavina. (Viimeinen osa on ehdoton suosikkini.)

Tolkien ei ole päästänyt lukijoitaan helpolla, mutta loppu on sitäkin parempi. Kuten sanoin kirjat ovat siis jotakuinkin raskaslukuisia, mutta ensimmäisen kirjan alku pohjustusten jälkeen, homma helpottuu huomattavasti ja kaksi muuta osaa lukee yhteensä samassa ajassa kuin ensimmäisen tai no melkein. Sanotaan nyt näin, että lukemista voi suositella ainoastaan hieman kärsivällisyyttä omaaville ihmisille..

Tuhon ympäristön kuvaukseen vielä, puuduttavia ehkä, kyllä ne kannataa kuitenkin lukea, on mahtava ajatella kuinka selvästi kirjailijan on täytynyt mielessään nähdä paikat.

Niin loistava kuin trilogia onkin se ei kuitenkaan ole lempisarjani, myönnän kuitenkin, että uskon sen varmasti "avanneen tietä", uudemmille kirjoille.

Mime Kettu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #64 : Toukokuu 23, 2004, 13:01:15 »
Kun aluksi aloitin lukemaan kirjaa, ajattelin, että tämä tulee luettua vuoden kuluttua loppuun, mutta vaikka kirja onkin aika historiapohjainen ja sisältää erittäin paljon tietoa kansposta ymym. runaja ja lauluja, meni kirja kuin hujauksessa läpi ja nyt, kun aikaa pian taas on, aijon lukea sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Tarina on uskomaton ja on mieletöntä, miten ihminen on voinut luoda niin ison ja hienon maailman. On mahtavaa, että voi mennä maailmaan pelkkää tarinaa syvemmälle.

Poikkean tässä hieman aiheesta: Vaikka monien ihmisten mielestä elokuvat pilaavat kirjan mainetta, niin on heidänkin pakko myöntää, että elokuvien myötä on kirjakin saanut uusia lukijoita ja Keski-Maa uusia tutkijoita, kuten minut. Olen ihan riippuvainen ja väkerrän koko ajan jotakin aiheeseen liittyvää.

Tirishia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #65 : Toukokuu 24, 2004, 14:32:27 »
Periaatteessa se oli aivan mahtava kirja: loistavaa kerronnallisuutta, loistavaa kuvailua, loistavaa vähän kaikkea. Mutta periaatteessa sitten taas ei. Siinä kerrottiin kaikki niin, en tiedä, mielestäni jotenkin liian tarkasti, jos se nyt on mahdollista. Lukijalle annetaan kaikki käteen, itse ei saanut muodostaa käsityksiä ym. Ja lisäksi niin pikkutarkan tiedon lukemiseen tarvitsee valtavan suuren keskittymiskyvyn. Välillä tuntui, kuin olisi lukenut jotain koulukirjaa...
Ja sitten kun siinä oli niin paljon niitä paikannimiä! Ei nyt välttämättä tuossa ensimmäisessä, mutta kirjoissa yhteensä oli niin monta paikanimeä, että täytyi seurata sormella sitä karttaa, (jonka ainakin kokoelma-kirjasta sai mukaansa) ja siltikin oli ihan ulkona.

Eli siis:
Rakastin tarinaa ja rakastin juonta. Mutta olisin halunnut... Hmm. Ajatella jotain itsekin!

Bietu

  • Ankeuttaja
Kirja
« Vastaus #66 : Heinäkuu 02, 2004, 02:19:16 »
Kun sain kirjan noin puolitoista vuotta sitten en jaksanut lukea kuin ne alussa olevat tiedot ja juuri kun olin aloittamassa kirjaa päätin, että tämä jätetään myöhempään.

Aloin lukemaan sitä taas viime jouluna. Luin Sormuksen Ritarit pätkissä. Jostakin luin aina jonkukin kohdan ja tällä tavalla kiinnostukseni heräsi kirjaan. Pitkän koerupeaman jälkeen aloin taas lukea Lorua ja luin KT:n ja KP:n KAHDESSA VIIKOSSA, kun taas minulla oli mennyt SR:n lukemiseen pätkissä noin kaksi kuukautta.

Nyt kirjan sana sanalta läpi käyneenä voin sanoa Tolkien loi maailman, joka ei koskaan kuole. Tolkien loi jotain jota ei nykyään enää voida tehdä. Sain otteen Tolkienin pitkistä kuvauksista ja muusta, joka ennen oli minulle pelkkää sanahelinää.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #67 : Heinäkuu 04, 2004, 22:01:52 »
Luin TSH viime marraskuussa.. Pidin aivan älyttömän paljon siitä.TSH:n phjalta aloin kehittelemään omaa maailmaani, joka... tuota... öö...j osta.... tuli....
Ei siitä sen enempää. Pidin siis taru sormusten herrasta-trilogiasta. Yhtä kohtaa en olisi millään jaksanut lukea... se ol se missä ne hobitit oli siel jonkun-ihme-Tomin-vai-kuka-nyt-olikaan-tyypin luona. Opuksen sain kuitenkin luettua kahdessa ja puolessa viikossa läpi. Elikkä vielä: pidin TSH:sta hyvin paljon.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Järtsi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #68 : Heinäkuu 07, 2004, 15:57:51 »
Taru Sormusten Herrasta on aivan uskomaton kirja, se on varmaan todettu tässä topikissa moneen kertaan.
Lempikirjani Pottereiden ohella, itse luin kirjan joskus vuonna 2001.
Täytyy vain kunnioittaa ja kiittää Tolkienia siitä että hän on luonut uskomattoman Keski-maan meille. Kuka tahansa ei tuollaiseen urotekoon pysty, luomaan fantasiamaailmaa kaikkine yksityiskohtineen ja historioineen. Noh, meni vähän ohi aiheesta.

TSH on erinomainen kirja, se on niin eeppinen mahtiteos että sitä voi verrata jo melkein Raamattuun. Tarina on perinteinen Paha vs. Hyvä, mutta kaikkihan tietää että hyvyys voittaa aina, mutta TSH:ssä se on niin hienosti toteutettu että kaikki ei olekaan niin selvää. Pelko ja epätoivo ovat tunteista suurimmat, kunnes Frodo ja kumppanit kääntää koko homman päälaelleen. Hahmot kypsyvät tarinan aikana ja huomaavat että kyllä se pienikin maasta ponnistaa (hobitit).

Tuli vähän pitkää tekstiä, mutta ei yksi tälläinen vuodessa pahenna tilannetta.

Jublia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #69 : Heinäkuu 10, 2004, 18:24:47 »
Taru sormusten herrasta... se on jotain mitä ei voi kuvailla, jotain niin hienoa ja uskomatonta.

Tolkien on luonut aivan oman maailman, josta ei tunnu löytyvän mitään virheitä, mitään asioita joita ei olisi selitetty. Ja ne kaikki liitteet, laulut, sukuluettelot. Miten hän on jaksanut?

Itse oon lukenu kirjan kaksi kertaa, ja pian ajattelin lukea uudestaan. Niin laajasta kirjasta ei kerta kaikkiaan voi muistaa kaikkea, sen voi lukea aina vaan uudestaan.

*yrittää keksiä jotain järkevää sanottavaa, mutta ei pysty kuin hokemaan mielessään kuin "mahtava kirja, ihana, ei voi sanoin kuvailla"*
Mutta yritetään silti ;)

Kirja on siis yksi parhaista koskaan kirjoitettuja kirjoja. Ja mä pidän kirjasta tositositosi paljon. Välillä oli kyllä tylsiänkin kohtia, ei olisi oikein jaksanut lukea, mutta nyt jälkeen päin en muista erikseen milloin niitä kohtia oli...

Lempihahmoja on varmaan Aragorn, Sam ja Pippin ja Merri.
Aragorn, no hän oli niin "sankari" ja hyvä ihminen. En voinut olla ihastumatta Aragorniin hahmona.
Sam taas oli niin ihanan huolehtivainen. Hyvä ystävä.
Pippin ja Merri olivat niin ihanan hauskoja, jokaisessa kirjassa on aina pari hauskaa ja ihastuttavaa tyyppiä ;)

paperisiipi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #70 : Heinäkuu 15, 2004, 15:18:52 »
no, kirjanahan taru on ihan ookoo. tiedän, tiedän, 'ihan ookoo' on kaikkein tylsintä ja loukkaavinta mitä toisen luomuksesta voi sanoa, mutta kun se vaan on ihan ookoo. olen lukenut parempiakin, mutta myös huonompia. välillä meinasin nukahtaa lukiessani, oli meinaan sen verran tylsää. en vain jaksaisi lukea sivukaupalla selostusta jostain maisemista. jotkut kohdat taas olivat todella jännittäviä ja mahtavia, sellaisia kohtia olisin kaivannut paljon lisää. tolkienin kerronta on mukavaa, ehkä vähän runollistakin, kyllä minä tarun jaksoin lukea, mutta välillä oli todellakin erittäin pitkäveteistä ja tylsää.

hahmot ovatkin jo asia erikseen. eniten pidän itse tomista, aragornista, merristä, pippinistä, gimlistä ja legolaksesta. merri ja pippin on ihania nimenomaan sen takia, kun ne on niin hauskoja veikkosia. <3 ^^ tom vain oli sellainen, hmm, miten sen nyt sanoisi. viisas, mahtava, what ever. <: aragorn taas. no, joka kirjassa on omat sankarinsa, aragornia voi varmaan hyvällä syyllä sanoa yhdeksi tsh: n sankareista. enempää en arskasta sanokaan. gimli, uiui. <3 ihana. ^^ yksinkertaisesti. ei sitä muulla sanalla voi kuvitella. jääräpäinen pikku kääpiö <3 legolaskin on sanalla sanoen vain ihana. eipä sen enempää näistä hahmoista.

olen kyllä sitä mieltä, että ison urakan jrrt on tehnyt keskimaan luodessaan. eikä kyllä turhaan sitä urakkaa tehnyt. ei voi muuta kun kiittää häntä siitä, että hän on tuonut keskimaan meidän käsiimme. mieleen nousi tarkka, ja erittäin selvä kuva kaikista paikoista kirjoja lukiessani.

mutta kuten sanoin, ei jrrt ole mikään jumalani, eikä taru lempikirjani. ehkäpä luen sen vielä joskus uudestaan, saattaahan käydä niinkin, että mielipiteeni muuttuu ratkaisevasti [kuten kävi fk: n kanssa], tosin epäilen.

eweningstar

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #71 : Heinäkuu 16, 2004, 22:00:26 »
Tää koko teksti SPOILAA

Tolkien on mulle jumala kirjailijoiden ja Taru sormusten herrasta kirjojen joukossa. Sain TSH:n joululahjaksi vuonna 2000. Pakko myöntää, että alkuvaikeuksia oli melkoisesti, ja joulukuussa 2001 olin armottomasti jumissa sivulla 52 jossa Ted Hiesuli puhui lohikäärmeistä ja pidin kirjaa maailman tylsimpänä. Ponnistelin kuitenkin eteenpäin, koska päätin etten mene katsomaan elokuvaa ennen kun olen lukenut kirjan.

No kun pääsin vauhtiin, ei mua pidellyt mikään. Sormuksen ritarit luin parissa viikossa, kiirehdin elokuvan takia. Joulun jälkeen aloitin Kahden tornin lukemisen ja ennen koulun alkuja olin saanut koko trilogian luettua loppuun. Rakastuin täysin tähän kirjaan! Varsinkin Frodoon. Pakkomielteeni kyseiseen hahmoon oli jo välillä pelottavaa. Huomasin luettuani ykkösen, etten ollut edes kuvitellut kasvoja muille kuin Frodolle. Aina sillon tällöin näin jonkun julisteen ties minkä hahmon naamavärkistä ja tajusin muiden hahmojen olemassa olon.

Itkin vuolaasti kun Frodo "kuoli" Lukitarin luolassa ja Sam itki. Itkin mukana. Lopussa vuodatin onnen kyyneleitä Frodon päästessä tuskastaan ja pois Keski-maasta.

Tarun jälkeen olen lukenut ehkä 10 kirjaa. Koulun pakolliset ja Order of the Phoenixin. Mikään ei enää tule pääsemään Tarun rinnalle lempikirjanani ja joskus muiden kirjojen lukeminen tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Pottereista jaksan sentään jotenkin vielä innostua. :)

Poissa Emy

  • Kerhontäti
  • Vuotislainen
    • Elämä
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #72 : Heinäkuu 18, 2004, 15:01:39 »
Krhm.. Se ei taaskaan lukenut kaikkia viestejä, mutta..

Sormusten Herra on mielestäni aivan ihana-mahtava-loistava-täydellinen kirja! Olen lukenut sen neljään kertaan ja viime lukeminen päättyi juuri *katsahtaa kelloa* puoli tuntia sitten.
Minä siis rakastan kirjaa aivan mielettömästi, mutta lopussa auttamattomasti meinaan pillahtaa itkuun. Se ihan loppu kun on niin kaunis ja surullinen. Satamat ja kaikki. Se tahtoo ola hobitti..

Isä antoi kirjan joskus 2002 joululahjaksi äidille ja minä nappasin sen, ennen, heti kun äiti oli avannut sen. Se kun näytti niin kiinnostavalta. Aloin sitten lukemaan sitä ja ne ensimmäiset sata sivua kahlattiin "Ja-kun-minä-päätän-että-minä-luen-tämän-niin-minä-luen!"-periaatteella, mutta sitten juoni alkoikin luistaa ja minä rakastuin kirjaan. Varmaan en lukisi muita kirjoja enää ollenkaan, mutta en kerta kaikkiaan pysty aloittamaan kirjaa uudestaan, kuin vasta vähintään puolen vuoden päästä.

LOTR on siis iiiiiihana kirja ^^

Ja näin jälkeenpäin näistä hahmoista: Minä pidän hahmoista oikeastaan kaikista, paitsi Boromirista. Ja tietenkin örkit ovat yak.. Mutta Klonkkukin on nii-in lutunen. Ja hobitit!
Tahtoo olla hobittii! Tahtoo olla hobittii! Tahtoo olla hobittii! Tahtoo.. *jatkaa rallatustaan kadoten kukkapenkin hämärään*
Il vous aime, c'est secret, lui dites pas que j'vous l'ai dit.

Mr. Darkness

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #73 : Elokuu 04, 2004, 15:31:18 »
Siis tämä Tolkienin tuotoshan on vallan mainio. Maailma on monipuolinen, mutta kirjoja on aivan liian vähän. Saisivat kääntää sen History of Middle-Earthin suomeksi, niin tällainen oppimaton junttikin voisi ne lukea.
Onhan se hieman tylsä, mutta ei liian. Homma on sama kuin vanhassa Ladassa; Kun ensin näet vaivaa päästäksesi vauhtiin, huomaat, että jarrut ovat rikki. Sitten ei enää pysähtyminen onnistu.


Lainaus käyttäjältä: "Isilmirë"

Haltiakieliä on kaksi, quenya ja sindar. Ja kyllä vain, taruprofessori kehitteli ne ihan itse, tosin olemassaoleviin kieliin pohjautuen. Quenyan, sen "hienomman" kielen, esikuvana toimi oma armas äidinkielemme. Sindar taas pohjautuu käsittääkseni lähinnä kymriin.


Qyenyassahan on pohjana suomen lisäksi mm. muinais-englantia. Ja noita haltiakieliä on sindarin ja Quenyan lisäksi vielä pari lisää, tosin niiden valmiusaste vaihtelee. Tänne viisastumaan.

//Korjasin linkin toimivaksi.  -zir

Poissa Berúthien

  • Buffster
  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #74 : Syyskuu 01, 2004, 09:24:30 »
Olen kovasti vältellyt tähän topicciin kirjoittamista, koska en varmaankaan pysty tuomaan yhtään mitään uutta koko keskusteluun, kuulun vaan niihin ihmisiin joille Tolkien edutaa "sitä jotain", puolijumalaa, jumalaa, neroa tms tms. Mutta koska tekee mieli muistella hetki menneitä, kerrottakoon tämän pienen otuksen matkasta Keski-Maahan.

Minä luin Sormusten Herran ensimmäisen kerran viidennellä luokalla, ja aikaa tuosta on siis kulunut kahdeksisen vuotta. Tosin jo ennen kuin opin lukemaan oli Sormusten Herran kartan katseleminen minulle hirmuisen tärkeää, istuin aina tuntikausia vaan tuijottamassa sitä. Ensimmäiset muistikuvani Sormusten Herrasta (kieltäydyn itsepintaisesti lyhentämästä sitä "Taruksi" tai TSHksi, koska ne ärsyttää minua jostain syystä aivan hirmuisen paljon.) oli suomalainen tv-sarja Hobittit, joka on näkynyt  pari kertaa telkkarista, ensimmäisen kerran varmaan joskus kahdeksankymmentäluvun puolella. Mutta ei siitä sen enempää, sanotaan nyt vaikka vaan että jos ette ole sitä nähneet, ette ole menettäneet mitään. Ainoa hyvä puoli oli musiikit ja nuorempi Taneli Mäkelä Frodona, siihen ne hyvät puolet sitten jäikin. Mutta joka tapauksessa, viidennellä luokalla sitten luin sen, oli jotenkin kamalan kornia kun kirjaesittelyissä monet muut toi luokan eteen 90-sivuisen ponikirjan ja minä raahasin lähemmäs tuhatta sivua. Sormusten herran jälkeen ahmin nopeaa tahtia kaikki muutkin Tolkienin suomennetut teokset, Silmarillionin, Keskeneräiset tarut, sadut yms yms. Nykyisin kaikki nuo löytyvät useammallakin kielellä kirjahyllystäni.

Mutta eipäs heittäydytä sivuraiteille, Sormusten herra lumosi minut ensilukemisella, rakastin ja rakastan sitä kirjaa yli kaikkien muiden. (no ehkä Silmarillionia lukuunottamatta) (Pottereita kohtaan rakkaus on erilaista, niitä ei voi verrata)  Koska oma Sormusten Herra historiani  ulottuu vuosien päähän, en ollut ollenkaan tyytyväinen kun nämä elokuvat tulivat. Kyllä, olen juuri näitä ärsyttäviä ihmisiä, jotka eivät voi sietää niitä elokuvia. Ensimmäisen osan näin. Okei, kauniita maisemia, hienon näköistä, mutta... no meinasin rueta kirkumaan jo siellä elokuvateatterissa, ja sen jälkeen olen saanut suunnilleen hysteerisen kohtauksen jo pelkästä trailerista. Mutta ei ole nyt tarkoitus puhua elokuvista, niille on ihan oma topicci jonne en kyllä mene yksipuolisia kommenttejani laukomaan, piti vain tuoda esille että minä olen juuri pahimman laatuinen nillittäjä, en olisi tyytyväinen elokuvaan ellei siinä heijastettaisi kirjan sivuja suoraan valkokankaalle, ja tiedän että se on ärsyttävää. Minä vain vihaan niitä elokuvia koko sydämestäni ja maailma olisi noin kymmenen kertaa parempi paikka jos niitä ei olisi koskaan tehty. Ennen elokuvia maailma oli jakaantunut niihin jotka olivat lukeneet Sormusten Herran ja niihin jotka eivät, mutta leffojen jälkeen nousi kuin sieniä sateella näitä *yrittää kovasti hillitä itseään* "Taru-faneja", jotka olivat kovasti innoissaan Sormusten Herrasta ja kyselivät että ei hitto, perustuuko se johonkin kirjaan? *hakkaa päätään seinään* Eriasia on pitää vaikka niistä näyttelijöistä, mutta näen punaista siinä vaiheessa kun kuulen "syvällisiä" keskusteluja Tolkienin maailmasta sellaisten ihmisten suusta jotka eivät ole kuin katsoneet ne elokuvat miljoona kertaa.  No niin, olen rauhoittunut. Kaikki varmaan ymmärsivät? Hyvä.

Nykyisin luen Sormusten Herran vähintään kerran vuodessa, tänä kesänäkin se tuli jo luettua kohdesta, enkä usko koskaan kyllästyväni siihen. Tavallaan olen kasvanut sen kirjan kanssa ja varmasti se tulee olemaan osa minua loppuikäni ajan (ei, en suinkaan suunnittele ristiväni lapseni Elanoriksi...itseasiassa kolmiosainen nimi on jo mietittynä tyttölapselle, Frodoa en sentään kehtaisi pojalleni antaa.) vaikkakin Silmarillion on nykyisin suurin suosikkini. Sormusten herra vain raottaa ovea, josta jo vuosia sitten astuin sisään, ja Silmarillion ja muut teokset maalaavat kokonaisen maailman. Pelkän Sormusten Herran lukeminen olisi samaa kuin katsoa elokuvasta vain alkutekstit tai traileri.

Sormusten Herra on niin laaja, monivivahteinen teos että siitä löytää joka lukemisella jotain. Suosikkihahmot, tapahtumat ja muut ovat vaihtuneet toisinaan, vaikka Éowyn on ollut suosikkini jostain riparikesästä asti. Koko Tokienin tuotannossa tuo neitokainen jää kuitenkin lempparilistan ulkopuolelle, niin ihania olentoja esimerkiksi Silmarillion tarjoaa. Éowyn toimi pitkän aikaa miun alter-egona ja olen aivan rakastunut hänen hahmoonsa. Myös tästä syystä käännän pääni pois heti kun näen leffajulisteita, haluan säilyttää mielikuvani Éowynistä sellaisena kuin se nyt on.  Jokin siinä naisessa vaan vetoaa minuun, joku joskus kysyi että näenkö siinä itseni, ja näin monen vuoden tuttavuuden jälkeen pakko kai myöntää. Samaistun Éowyniin joka lukukerralla ja Aragornin ja Éowynin kohtaus Harmaan komppanian lähtiessä on yksi kirjan kuaneimmista ja surullisimmista. Puhumattakaan Faramirin ja Éowynin lirkutteluista Minas Thirithissä.  Haltiat ovat kuitenkin rotuna ehdoton suosikkini, ja tästäkin syystä esimerkiksi Lúthien kiilaa Éowynin edelle.

Monet kavereistani lukivat kirjan vasta elokuvien innoittamana (minun suureksi harmikseni, kun on vuosikausia yrittänyt aivopestä ihmisiä, niin joku leffa menee ja innostaa enemmän) ja osa on sanonut sitä tylsäksi. Minä en voi moista käsittää, minulle Sormusten Herra on niin paljon enemmän kuin kirja, ja tylsä se ei ole missään vaiheessa ollut.  Lumoudun siitä aina vain uudestaan, itken, nauran ja pelkään vieläkin kun sen luen. Jos jossain kirjassa on koskaan ollut taikaa, niin tässä...

Minun tolkien-häröys, kuten muutamat ihmiset ovat taipuvaisia sanomaan, kulkee sulassa sovussa potteri-hulluuden kanssa. Nämä kirjat ovat niin erilaisia, että voin rakastaa niitä kaikkia ilman mitään ristiriitaa, ainoana ongelmana on laitanko aamulla päälleni hp-paidan vai ihmisiä suunnattomasti ärsyttävän paidan johon olen  kirjaillut quenyaa ja jonka merkitystä en ole aneluista huolimatta paljastanut.  Tokien-fanaatikoksi minua taidettiin sanoa viimeksi viime viikonloppuna kun keskustelu kääntyi niihin leffoihin ja puolet porukasta kiljaisi yhtä äkkiä että vaihtakaan aihetta ennen kuin Maria kuulee. *hymyää* Joskus itselleen ei vaan mahda mitään, eihän?

Ja johan tuo minun vuotis-niccini, niin tahallisesti väätinkirjoitettu kuin onkin, voi jollekulle paljastaa että tämän neidin sydän on jäänyt kirmailemaan Keski-Maan nummille.

Ja pakko vielä mainita että omista vuoden 1985 painoksen Sormusten Herrasta (hyvä vuosi muuten muutenki;) jossa etukannessa on kohokuvioilla tengwar-riimuja. Tuo kirja on niin minu aarteeni, että minun oli pakko ostaa toinen,uudempi painos koska en enää uskaltanut lukea sitä vanhaa. Tosin kestihän se minun pikkulapen kätösetkin, miksen sitten vahnemmitenkin.

Voi kun oli kiva taas ihkuttaa pitkästä aikaa. *nauraa*
This is either madness... or brilliance.