Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 57170 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #175 : Lokakuu 17, 2008, 16:45:32 »
Minusta Tolkienin huonoja puolia on että hän käyttää yleistä etenkin fantasiakirjallisuudessa olevaa klisettä: hahmot ovat mustavalkoisia. Yleensä jotkut hahmot ovat täysin moitteettomia (lukuun ottamatta mielivaltaista vihaa örkkejä kohtaan) ja jotkut taas täysin julmia. Siksi Saruman, yksi ainoista Tolkienin värikkäistä hahmoista, on yksi suosikkejani. Saruman kuvaa eniten ihmisen luonnetta ja on minusta helpoiten samaistuttava. Vaikka häntä nähdään vain kolmessa verrattain lyhyessä kohtauksessa, hänen vaikutuksensa on kaikkialla. Saruman ei ole pohjimmiltaan paha, vaan vallan korruptoima henkilö.  Kirjan henkilöt suhtautuvat häneen ristiriitaisesti: Jotkut, kuten Gandalf, Galadriel ja Frodo, säälivät häntä. Toiset taas vihaavat häntä ja haluavat hänet pois päiviltä. Jotkut taas sekä vihaavat että säälivät häntä. Saruman on myöskin itsenäinen persoona joka hylkää jokaisen tarjoaman avun ja valitsee oman polkunsa. Kun lähestyin Kuninkaan paluun loppua, ehdin jo toivoa, että Tolkien ei syyllistyisi siihen kamalaan kliseeseen, että jokainen ei-niin-hyvä henkilö hoidetaan pois päiviltä. Valitettavasti niin pääsi käymään (paitsi että teknisesti ottaenhan Saruman ja Sauronhan eivät todella kuolleet, koska heidän henkensä ovat periaatteessa kuolemattomia).

 Joka tapauksessa, Saruman on fantasiakirjallisuuden mielenkiintoisimpia hahmoja. Ei tainnut Saruman Monivärinen-titteli mennä täysin vikaan.

"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #176 : Lokakuu 18, 2008, 20:52:31 »
Minusta Tolkienin huonoja puolia on että hän käyttää yleistä etenkin fantasiakirjallisuudessa olevaa klisettä: hahmot ovat mustavalkoisia.

Olen samaa mieltä siitä, että Tolkienin yleisasetelma on mustavalkoinen. Nyt voikin sitten kysyä, eikö se sitten ole tällaisen myyttiin rinnastettavan runoeepos/saaga/kronikka ym. tyylisen tekstin tarkoitus. Beowulf, Edda ja muu länsieurooppalainen perinne kai kohtelee pahiksia aina roistoina ja vähintään tyhminä. Ja näin on yleensä kaikissa kansantaruissa, joissa kuvataan menneitä aikoja. Se on vähän niin kuin tarkoituksella esitettäisiin tarina keskiaikaisena lasimaalauksena eikä romantiikan ajan tunnehyökynä, kristallisoidaan se?

Onhan Tolkienilla kuitenkin muutama kiehtova luku, joissa örkkienkin näkökulma tulee vahvasti esiin. Uglúk, Grishnakh, Shagrat, Gorbag, Snagat jne. ovat minusta koskettavia ja värikkäitä hahmoja. Arkkipahuus ne on korruptoinut haltioista Silmarillionissa, niin että periaatteessa Sauron isäntineen on se ainoa todellinen absoluuttinen paha.

Ns. good guys eivät sitten ole myöskään aina erityisen sympaattisia, vaikka se tullee parhaiten esiin Silmarillionissa. Noldorin haltiat, Fëanor etunenässä, ovat korskeita, ylimielisiä, ahneita ja aiheuttavat ylenmäärin hankaluuksia. Ihmiset lankeavat ja saavat lopulta maailman siirtymään raiteiltaan. Nämä laajemmat vedot eivät tietysti heijastu Sormusten herraan kovin selvästi, jos ei ole tutustunut Keski-Maan esihistoriaan. Lukijalle se on ehkä hankalaa (mutta toisaalta antaa mahdollisuuden tehdä kiehtovia löytöjä).

Minäkin pidän valtavasti Sarumanin hahmosta. Varsinkin hänen hurja kateutensa Gandalfia kohtaan (josta lisäpätkiä mm. Keskeneräisten tarujen kirjassa) on synkän kaunista luettavaa!

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #177 : Joulukuu 07, 2008, 13:03:00 »
Olen lukenut tämän ja kaikki mahdolliset Silmarillionit sun muut. Ihania...

Tolkienin luoma fantasiamaailma on upea. Ja se uskomaton vaivannäkö, mikä kirjojen eteen on tehty... Ylistysviestiä jos rupeaisi kirjoittamaan, pituus olisi jo kirjan itsensä tasolla.
Hahmoissa on vähän jotain puutteita (pahat, jotka ovat vain ja ainoastaan pahoja, hyvät, jotka ovat vain ja ainoastaan hyviä...), mutta kyllä niitä silti lukemaan pystyy.

Ainoa asia mikä jäi hampaankoloon, oli kirjojen naiset. Saattueessa ei ollut yhtään naista... Arwen oli ärsyttävä sätkynukke, joka teki, mitä hänen isänsä käski. Éowynillä oli jo yritystä, mutta Faramir sai hänetkin luopumaan aatteistaa. Hooh... Toisaalta, Tolkienkin eli ennen tasa-arvoa sun muita. Tietysti se näkyy myös hänen kirjoissaan. Tolkienin ajan maailmankuva heijastuu kirjoihinkin.

Rakastan tätä sarjaa... Löytäisi vielä jostain Keskeneräisten Tarujen Kirjan, niin...

Muuten, olisiko Pottereita ilman LotR:ia? Epäilen. Kaikki johtaa kaikkeen ja niin pois päin.
Gilraen -> Iiri

Poissa Matu

  • Vuotislainen
  • Lemons, please.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #178 : Joulukuu 20, 2008, 17:26:39 »
Yritin kadesti lukea Tarua Sormusten Herrasta, pääsin ensimmäisen opuksen puoleen väliin ja sitten kyllästytti jo niin paljon ettei mitään määrää.
Kirjojen teksti on hyvin vanhahtavaa ja tosi mohet jutut, esim ne kun höpistään siitä mikä aika on menossa ja mitä turhien henkilöiden sukulaiset ovat joskus ajan saatossa tehneet ja kaikki turhat ja käsittämättömät kuvaukset suurista ja tärkeitä paikoista, ovat kerrassaan puuduttavia! TSH-elokuvat ovat 10 kertaa parempia kuin kirjasarja :O
Sen kyllä uskon ettei Harry Potteria olisi koskaan syntynyt ilman TSH:n tai Maameren tarinoiden kaltaisia luomuksia. Siitä Tolkienille ja Le Guinille suuri +.
All work and no play make Jack a dull boy

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #179 : Tammikuu 19, 2009, 20:38:09 »
Ei ole totta!!! Luepas Rowlingin mielipide TSH:sta!!! Yhdyn siihen...
Aaahem. Taru nyt kuitenkin sattui olemaan yksi ensimmäisiä fantasiakirjoja ja käytännössä se teos, joka ylipäätään nosti fantasiakirjallisuuden genreksi ja kartalle. Ilman LotRin vaikutusta fantasiakirjallisuus voisi hyvinkin olla pikkujuttu, lastenkirjallisuutta kuten Narniat tai sitten sellaista hössäystä kuin ne barbaarikirjat joiden nimeä en nyt millään muista. Ilman Tarua Harry Pottereita ei välttämättä olisi, jos ei muuten niin siksi, että kovin moni kustantamo ei tuntemattoman, köyhän brittinaisen erikoista kirjasarjaa uskaltaisi yleisön puutteen pelossa kustantaa. ;)

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #180 : Tammikuu 19, 2009, 20:44:03 »
Mun mielestä niin täydellisen kamala. En jaksanut puoleen väliinkään lukea, niin hömhöm-tekstiä oli. En tajunnut mitään.........

Tarut eivät ole mikään helppo ja hupaisa trilogia tuosta vain luettavaksi, ja jos minulta kysytään, varsin kaukana täydellisen kamalasta. Pikemminkin minusta Tolkienilla ja Taruilla on niin paljon sanottavaa, että se on joidenkin mielestä liian raskasta ja pitkäveteistä luettavaksi, mutta minä en ole koskaan kyllästynyt Taruja lukiessani. Tekstiin pitää paneutua; sitä ei voi lukea huolettomasti kuin jotain puhtaasti viihteellistä kirjaa. Mitä tarkalleen tarkoitat hömhöm-tekstillä?


Lainaus
Lainaus
Sen kyllä uskon ettei Harry Potteria olisi koskaan syntynyt ilman TSH:n tai Maameren tarinoiden kaltaisia luomuksia.

Ei ole totta!!! Luepas Rowlingin mielipide TSH:sta!!! Yhdyn siihen...

Olipa Rowling mitä mieltä tahansa LotReista, siitä ei pääse mihinkään, että LotR on pitkälti nykyfantasian tukipilari ja minä en vielä toistaiseksi ole nähnyt montakaan fantasiakirjaa, joka ei jollain tavalla olisi velkaa Tolkienille. En tällä tarkoita sitä, että kaikki LotRien jälkeen kirjoitettu fantasia olisi silkkaa toisintoa siitä, mutta samat elementit ovat kyllä nähtävissä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #181 : Tammikuu 19, 2009, 21:12:56 »
Pidän kirjoista todella paljon! Olen lukenut myös Hobitin, Silmarilionin, Keskeneräisten tarujen kirjan sekä Hurinin lasten tarinan...
Pidän kirjan hahmoista ja juonesta, mutta jossain kohdissa on mielestäni liikaa lauluja ja täytyy hyppiä niiden ylitse. :) Tolkinin luoma fantasiamaailma on ihana ja monipuolinen, sen eteen on nähty paljon vaivaa. Kirjassa on kerrottu ehkä myös hiukan liian yksityiskohtaisesti Frodon ja Samin Mordorissa olosta ja seon hieman puuduttavaa luettavaa. Kirja (ja elokuvan) loppu on todella surullinen. ):
Myös kirjan takana olevia liitteitä on mukava lukea, vaikkakin suurin osa on todella surullisia...
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #182 : Tammikuu 20, 2009, 16:31:25 »
Lainaus
Mitä tarkalleen tarkoitat hömhöm-tekstillä?

Tylsää luettavaa. Kirjoitustyyli on kuin Mikael Agricolan ABC-kiriasta!!! D:<

Kerrassaan mielenkiintoinen vertaus, jolle en kyllä löydä minkäänlaista todellisuuspohjaa. :D Minusta Taruissa ei ole mitään tylsää, mutta makuasia tuokin lienee.

Lainaus
Lainaus
Tekstiin pitää paneutua; sitä ei voi lukea huolettomasti kuin jotain puhtaasti viihteellistä kirjaa.

Jep, elikkäs kuivempaa luettavaa kuin Zlatan päiväkirja (kertoo sodan muistoista, ja 12-vuotias on kirjoittanut sen). Kaikki T.S.H-fanit, jos pidätte tylsäsä lukemisesta niin lukekaa yllämainittu. Mielestäni se oli kuitenkin viisaasti kirjoitettu (ottaen huomioon iän)!

Edelleen painostan tässä asiassa: mikä tarkalleen ottaen on mielestäsi niin tylsää Taruissa? Pitkät kuvailut, paikoittain hidas juonenkulku, vai mikä? Viestisi antaisi olettaa, että hyvä kirja on helppo ja puhtaasti viihteellinen kirja, mutta minä arvostan kirjassa sitä, ettei se kulu puhki jo yhdellä lukemalla, vaan että sen sanoma on jotain, mihin voi samaistua vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun kirja kirjoitettiin. Taruissa säilyy läpi koko kirjasarjan uskomaton toisen maailman tuntu, mutta se tulee silti lähelle lukijaa. Ylipäätään arvostan sitä suunnatonta työtä, jonka Tolkien teki Taruja kirjoittaessaan. Koska Tarujen lähtökohta on kielitieteellinen, eikä Tolkien ollut varsinaisesti ammattikirjoittaja, saattaa kirjoissa olla paljon sellaista, mikä ei välttämättä puhuttele lukijaa, joka etsii helppoa ja kevyttä lukemista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi täyttä silsaa tai että se olisi kaikkien mielestä tylsä.

Lainaus
En kyllä itsekään pidä Pratchetista tai Twilightistä, mutta Pottereita se ei ylitä!

Potterit ovat toki mainio kirjasarja ja sitä on hankala lähteä vertaamaan Taruihin, tai päinvastoin. Tarut ja Potterit ovat kuitenkin nähdäkseni niin erilaisia.

Lainaus
mutta jossain kohdissa on mielestäni liikaa lauluja ja täytyy hyppiä niiden ylitse.

Tästä täytyy kyllä sanoa, että minäkin yllätyin aika tavalla! Tarujen laulut ovat aivan upeita ja tuovat tekstiin upeaa vaihtelua ja syvyyttä. Niiden ansiosta kirjoista välittyy aitouden tuntu; että tämä maailma on oikeasti olemassa ja että sillä on oma rikas kulttuurinsa, josta Tolkien aina välillä näyttää vilauksen. Sitä paitsi monet lauluista ovat aivan mielettömän kauniita.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 20, 2009, 19:06:02 kirjoittanut Rainmaker »
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #183 : Tammikuu 21, 2009, 21:21:50 »
Lainaus
Edelleen painostan tässä asiassa: mikä tarkalleen ottaen on mielestäsi niin tylsää Taruissa? Pitkät kuvailut, paikoittain hidas juonenkulku, vai mikä? Viestisi antaisi olettaa, että hyvä kirja on helppo ja puhtaasti viihteellinen kirja, mutta minä arvostan kirjassa sitä, ettei se kulu puhki jo yhdellä lukemalla, vaan että sen sanoma on jotain, mihin voi samaistua vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun kirja kirjoitettiin.


Tylsää tekstiä. Kuten jo aijemmin sanoin, Kuin Mikael Agricolan tekstiä. Vaikealukuista (eli pelkkiä sanoja peräkkäin) ilman mitään todellisuuden tajua.

Tässä taas näkee sen, miten mielettömät eroavaisuudet mielipiteissä voi olla. :) Minusta edelleen Tolkienin teksti on kaikkea muuta kuin tylsää, vaan pikemminkin hyvin kuvailevaa ja hyvin rikasta. Täytyy tosin myöntää, että argumenttisi siitä, että Tarujen teksti olisi pelkkiä sanoja peräkkäin, melkein pudotti minut tuoliltani, sillä ainakaan minä en ole vielä tavannut montakaan Tolkienin veroista sanataituria, joka käyttäisi kieltä yhtä kauniisti. Se kylläkin on todettava, että teksti voi olla vaikeatajuista jos sitä yrittää nopeasti kahlata läpi - siksi olenkin useasti toistanut, etteivät Tarut ole mikään nopea viihdekirja. Ja varsinkin nuorelle lukijalle teksti voi olla hyvin raskasta.

Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että historiallisena tekstinä (ja myös kontekstinsa puolesta) Agricolan ABC-kiria on hyvinkin kiinnostava, ja koska se on ensimmäinen yritys suomen kirjakielessä, sitä ei pitäisi edes lähteä vertaamaan nykykirjallisuuteen.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Dobrey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYMiläinen :)
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #184 : Tammikuu 21, 2009, 21:46:44 »
Luin kyseisen kirjan noin yhdeksänvuotiaana. Olin päättänyt että tämä luetaan, ja luin sen ihan kokonaan kirjailijan alkupuheesta aina sukupuihin ja muihin loppupuolen yksityiskohtaisiin juttuihin asti. Välillä lukeminen oli kieltämättä tylsää, ehkä lähinnä joidenkin kohtien pituuden takia, mutta jos on paljon asiaa niin pitäähän se kirjoittaa. Tai no, oikeastaan tylsä on hieman väärä sana tähän tilanteeseen, uuvuttava olisi ehkä oikeampi.

Lainaus
Se kylläkin on todettava, että teksti voi olla vaikeatajuista jos sitä yrittää nopeasti kahlata läpi - siksi olenkin useasti toistanut, etteivät Tarut ole mikään nopea viihdekirja. Ja varsinkin nuorelle lukijalle teksti voi olla hyvin raskasta.

Jep, Taru sormusten herrasta on sen sorttista tekstiä että siihen pitää kunnolla perehtyä.
"But it's a true story! A true story wrapped up in fiction."

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #185 : Tammikuu 22, 2009, 10:11:26 »
Ei, ei, ei. LotR oli yksi ensimmäisiä NYKYFANTASIAKIRJOJA. Kaikkia erilaisia eepoksia kuten Edda, Beowulf ja Kalevala.
Anteeksi. Kun en itse laske myyttisiä supereepoksia varsinaiseksi fantasiakirjallisuudeksi sen enempää kuin Grimmin satujakaan, tulee tuollaisia kömmähdyksiä. :P Kiitos selvennöksestä.

Tässä on ollut paljon keskustelua kirjojen kielestä... Itse pidän Tolkienin tyylistä. Lingvstinä hän osasi käyttää hienoa kieltä toisin kuin 2/3 muista fantasiakirjailijoista. Erityisesti pidän siitä, että Tolkien ei lässytä kuten kollegansa C.S.Lewis eikä aliarvioi lukijaa liian yksinkertaisella kielellä.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #186 : Tammikuu 25, 2009, 02:44:03 »
Okei okei, fanit älkää aliarvioiko mua. Ihan teidän takia lainasin pappa Tolkienin kirjoittaman TSH: ekan osan. Katotaan pääsenkö pitemmälle kuin kahdeksan vuotiaana ;D...

Ehdottoman suositeltava vaihtoehto, täytyy sanoa näin Tolkienin tekstien ystävänä. :) Mutta kannattaa antaa trilogialle aikaa ja ajatusta. Tarina lähtee kieltämättä varsin hitaasti käyntiin, mutta sen takia ei kannata antaa periksi.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa gnomad

  • Hämärän
  • Vuotislainen
  • Severus & Remus by Ildi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #187 : Tammikuu 27, 2009, 17:20:25 »
Sanoisin, että keskimäärin 8-vuotiaille ja ehkä vielä 10-vuotiaillekin Sormusten herra on liian vaikeaa luettavaa. Itse en myöskään kahdeksan vanhana päässyt alkua pidemmälle - tuntui historiantutkimukselta eikä romaanilta. Pidin kovasti Hobitista, joka on paljon helppolukuisempi ja olin odottanut jotain samantapaista. Pari vuotta myöhemmin sitten pääsin hitaan alun ohi ja tarina tempaisi mukaansa niin kuin ei mikään muu tarina ennemmin eikä myöhemmin. Alku on nykyään suosikkikohtiani kirjassa.

Toiset taas ovat liian vanhoja lukemaan Tarua eivätkä ikinä enää pääse sisälle sen maailmaan. Kyse on tietenkin henkisestä iästä, niinkuin 8-vuotiuuskin. Kaikkia silti aina suosittelen yrittämään uudelleen, ei sitä tiedä vaikka yhtenä kauniina päivänä olisi juuri sopivan ikäinen.
I like my heroes the same way I like my chocolate: dark, slightly bitter and with more of a bite than sweetness - fanfic writer McKay

Poissa Cayenne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #188 : Helmikuu 02, 2009, 17:46:59 »
Vasta nyt 20-vuotiaana tunnen, että pystyn Tolkienin tekstiä lukemaan. Aina ennen se on tuntunut liian vaikealta, mutta nyt rakastan hänen kirjoitustyyliään. En kyllä ymmärrä miten kukaan 9-vuotiaana pystyy tuollaista lukemaan, itse luin silloin jotain Neiti Etsiviä tai vastaavaa... ^^

Olen muuten miettinyt yhtä asiaa. Lainaus Kahdesta tornista: "Tie oli hyvin hoidettu...". Onko jollain vastaus siihen, kuka hoitaa Keski-Maan teitä ja miten? Tämä on vaivannut minua jo pari kuukautta.. x)

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #189 : Helmikuu 02, 2009, 20:34:24 »
Olen muuten miettinyt yhtä asiaa. Lainaus Kahdesta tornista: "Tie oli hyvin hoidettu...". Onko jollain vastaus siihen, kuka hoitaa Keski-Maan teitä ja miten? Tämä on vaivannut minua jo pari kuukautta.. x)

Tuota asiaa en ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, mutta luulisin teiden hoitamisen kuuluvan lähinnä alueen asukeille. Mistä kohdasta tuo lainaus on? Varmaan siinäkin asiassa on alueellisia ja kenties myös rodullisia eroja; en oikeastaan voi kuvitella haltioita suurissa teidenhuoltotehtävissä, mutta ihmiset saattaisivat hyvinkin sellaista tehdä. Ja todennäköisesti myös hobitit omilla kotikulmillaan.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #190 : Helmikuu 08, 2009, 12:35:55 »
Innyg rettop, (anteeksi jos tämä tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä) TSH on sinun ikäisellesi varmasti tylsää, etenkin jos lähtee kaikkea lukemaansa vertaamaan rakkaisiin Pottereihin. Olen siis Rainmakerin kanssa samoilla linjoilla, että kirjoissa voi ja pitää olla muutakin kuin suoraa toimintaa, ja Tolkien kyllä käytti kieltä monessa mielin hyväkseen. Myönnän, että juoni tuntuu etenevän joskus hitaasti, mutta siinä pääsee kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin juuri silmäin alla vilisevä rivi. Tarina on kuitenkin uskomaton ja sen kestää lukea useaan kertaan. Ja jos pelkkä TSH on liian Agricolaa, niin lukekaa Hobitti. Se on nuoremmille, oikeastaan lapsille, suunnattu mutta siinä näkyy silti Tolkienin taito ja Keski-Maan ihanaa taika.

Minä luin trilogian muistaakseni ensikertaa kuudennella luokalla. Se oli tylsän ja vaikean oloinen, mutta silti minusta tulli fani. Eli kai tässä on myönnettävä, että pelkästään kirjoitustyylin vaikeus tai ikä ei voi olla syy: makuasia. Jollain tavalla tylsyys katoaa ja tarina tempaa mukaansa, ja vieläkin saatan ottaa kirjat esille ja lukea suosikkikohtiani. Tolkieanissa minua ihastuttaa se, että hän on luonut niin täydellisen maailman (siis ei täydellstä siinä mielessä, ettei siellä olisi pahuutta ja kaikki olisi aina hyvin kuin paratiisissa, vaan että sillä maailmalla on historia ja kaikki hilavitkuttimet mitä kuvitella saatta, ja nämähän löytyvät Silmarillionista) ja että siihen voi todella perehtyä ja löytää itsensä aivan addiktoituneena.

Haluaisin taas lukea TSH:n. Seuraavaksi tosin jonossa on Silma, ja sitäkin ennen kymmeniä kirjoja luettavana. Toivottavasti kesällä voin ottaa oikein maratonin ennen ulkomaanmatkaa ja muitaa suunniteltuja aktiviteetteja!

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #191 : Helmikuu 08, 2009, 13:46:55 »
Sanoisin, että keskimäärin 8-vuotiaille ja ehkä vielä 10-vuotiaillekin Sormusten herra on liian vaikeaa luettavaa. Itse en myöskään kahdeksan vanhana päässyt alkua pidemmälle - tuntui historiantutkimukselta eikä romaanilta.

Minä luin Sormusten herran ensimmäisen kerran korkeintaan 9-vuotiaana, eikä kyllä minusta siinä silloin ollut mitään vaikeaa. Tietenkään en saanut siitä niin paljoa irti, kuin mitä nykyisin sitä lukiessani - aika monet jutut meni ohi. Mutta taas toisaalta veikkaan, että jos en olisi lukenut TSH:ta kertaakaan ja nyt yrittäisin lukea sitä, en pääsisi kovin pitkälle. Tavallaan siis olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka pitävät Sormusten herraa tylsänä. Kyllähän se välillä rupeaa ärsyttämään, kun kuvaillaan sivukaupalla, miten Frodo, Sam ja Klonkku kävelevät jossain ja millaisia kasveja tien reunoilla kasvaa, mutta sitten kun liialliset ympäristön kuvailut jätetään pois ja juoni etenee kunnolla, tarina vie mukanaan :) Sitä paitsi TSH:ssa on se loistava puoli, että sen voi lukea uudestaan ja uudestaan ja aina huomaa uusia asioita, sellaisia jotka aiemmilla lukukerroilla ovat menneet ohi. Sellaiseen ei kovin moni kirja pysty ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa yökukkuja

  • Tuleva muurahaiserakko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #192 : Helmikuu 11, 2009, 19:53:54 »
Taas kaikille ilmoituksena: (;D)
En mä vaan jaksa sitä aapista TSH:ta lukeaaaaaaaaaaa! Äh. Ekalla sivulla jo: "taidampas palauttaa tämän kirjastoon."
Prologi on pitkä ja mikä muu puhe siinä olikaan, ja kun aloittaa sen itse KIRIAN niin en mä tajuu mitään. No, saa oottaavähän aikaa :(

Asoalian (sooori offtopic):
En tiedä mitä mieltä olet HPstä mutta sitäkin voi lukea uudestaan ja uudestaan ja löytää uusia asioita! <3<3<3!!! (anteeksi "ihkutus":S)


Kiitos.
Rupeen muurahaiserakoks.
Ja tsekkaa myös kuvaukseni =)
ynnig rettop -> yökukkuja

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #193 : Helmikuu 15, 2009, 11:27:12 »
Taas kaikille ilmoituksena: (;D)
En mä vaan jaksa sitä aapista TSH:ta lukeaaaaaaaaaaa! Äh. Ekalla sivulla jo: "taidampas palauttaa tämän kirjastoon."
Prologi on pitkä ja mikä muu puhe siinä olikaan, ja kun aloittaa sen itse KIRIAN niin en mä tajuu mitään. No, saa oottaavähän aikaa :(


Enpä usko että se että et jaksa lukea kirjaa johtuisi iästäsi. Nimittäin minä täytän ensi viikolla seitsemäntoista ja olen yrittänyt lukea kyseistä kirjaa kolme kertaa. mutta kun se ei vaan iske. se on aivan toivottoman tylsää luettavaa. en ole ikinä päässyt paria lukua pidemmälle. edes, vaikka hyppisin tylsimpiä kohtia ylitse niin ei jaksa. en oikein tiedä mikä siinä nyt on vaan niin tylsää.. kai se on jotenkin se ärsyttävän hidastempoinen kertominen...
voisi taas pian kokeilla lukea sitä... nimittäin kun niin moni siitä kumminkin tykkää niin ei se voi olla täysin läpeensä tylsä :P mutta en kyllä elättele mitään suuria toiveita (taaskaan) että jaksaisin sen lukea.
toivottavasti kukaan ei pahoittanuut mieltään. tarkoitus ei ollut mollata tätä kirjaa, sillä kaikkihan pitävät eri asioista eikä mikään kirja varmastikaan ole sellainen etteikö sitä joku toinen inhoaisi ja toinen rakastaisi :)

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #194 : Helmikuu 15, 2009, 13:21:03 »
Mun mielestä sekä iällä että persoonalla on vaikutusta siihen, että sujuuko TSH:n lukeminen. Kaikesta ei tietenkään voi tykätä, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Mutta kyllä jotkut kirjat aukenevat paljon paremmin tietyssä iässä. Osa sopii lapsille, osa aikuisille ja osa kaikenikäisille. Jos TSH tuntuu liian raskaalta, mutta olisi kuitenkin intoa tutustua Tolkienin maailmaan, niin Hobitti on myös mun mielestä hyvä vaihtoehto. Se ei ole edes kauhean paksu, joten ei sen kanssa tarvitse kauaa pakertaa. Ja lisäksi Hobitti on TSH:n "esiosa" ja se olisi siksi juonen kannalta ihan hyvä lukea ennen TSH:aa. Mutta toimii myös ihan itsenäisenä teoksena. Ja siinä on kuvitustakin <3

Mä itse yritin TSH:aa ekaa kertaa jo ennen kouluikää ja luin silkan päättäväisyyden voimalla Kahden tornin puoleenväliin asti. Sitten luovutin suosiolla ja olin onnellinen. Mä yritin uudelleen siinä 12-vuotiaana ja se olikin paljon menestyksekkäämpi kerta. Sain luettua koko trilogian, alku käynnistyi vähän hitaasti, mutta Rivendellistä eteenpäin ei ollut mitään ongelmia. Aikaa taisi mennä yhden viikonlopun verran, tuli ahmittua :) Kolmannen kerran mä luin ne vähän ennen Jacksonin leffaversioiden tuloa ja silloin sain myös luettua Silmarillionin ja Keskeneräiset tarut, ne ei edellisellä kerralla tuntunut tarpeeksi mielenkiintoisilta, mutta nyt menivät oikein hyvin. Sitten mä olinkin aika kovassa pössyssä ja leffat vaan lisäsivät intoa.

Tuon ajan jälkeen mä en ole Tolkienia tullut lukeneeksi ja oon suoraan sanottuna vähän peloissani sen suhteen, että miltä TSH nyt tuntuisi. Mä oon pitänyt tahallani paussia, koska alkuhuuman jälkeen Jacksonin versio on alkanut rasittaa yhä enemmän ja enemmän, ja monet näyttelijävalinnat / paikkojen ulkoasut tuntuvat yhä vääremmiltä ja vääremmiltä. Mä en halua nähdä Viggo Mortensenia mielessäni kun luen Aragornin vaiheista. Mutta unohdusta odotellessa on tullut myös luettua muutakin fantsua ja vähän huolestuttaa, että onko TSH nyt mulle liian mahtipontista, ovatko henkilöhahmot liian ohuita ja mustavalkoisia. Nyt Tolkienista on hyvät muistot, enkä haluaisi niiden menevän pilalle epäonnistuneella lukukokemuksella. Mä oon tässä jo jonkun aikaa yrittänyt saada ne luettua uudelleen, mutta inspiraatiota ei ole tullut. Jos vain saisin aloitettua, niin kyllä ne varmaan (toivottavasti) sitten menisivät ihan hyvin, mutta kun kynnys on jotenkin kasvanut niin korkeaksi.
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #195 : Maaliskuu 04, 2009, 19:51:38 »
Itse luin TSH:n ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana, ei hankaluuksia. Silmarillionkin meni ihan hyvin. Ehkä Hobitti olisi kuitenkin helpompi vaihtoehto. Silmalle vaihtoehto on Narn I Chîn Húrin, eli Húrinin lasten tarina, joka on periaatteessa Silman tärkein osa. Se on paljon "tavallisempaa", mutta valitettavasti spoilaa Tolkienin tavalliseen tapaan koko Silmaa... jos ei jaksa kahlata koko Silmarillionia läpi, voi hypätä yli ensimmäiset sata (en nyt muista tarkalleen kuinka monta) sivua ja aloittaa siitä, kun Morgoth tappaa ensimmäiset haltiat. Maailman luominen ei ehkä ole aloittelevalle tolkienistille (onko mikään termi?) hyvä alku.

Tulikohan puhuttua ihan väärästä kirjasta? No, kannattaa kuitenkin lukea TSH. Piste.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #196 : Maaliskuu 25, 2009, 07:51:10 »
Oli aika hauskaa kun sain Taru Sormusten Herrasta kirjan nimipäivä lahjaksi kummeiltani. Katsoin silloin hetken heitä ja kiitin tietysti. Kuitenkin ajattelin mielessäni, ei hitto en kyl jaksa lukee tätä kirjaa koskaan. No, sitten parin vuoden päästä koulussa joskus viidennellä yksi kaveri kertoilee hauskoja kohtia siitä kirjasta ja muistan että minullahan on Taru Sormusten Herrasta siellä kirjahyllyn pohjalla.. Kaivan sen esiin ja alan lukea. Aika tylsää tekstiä, tulee parinkin kuukauden taukoja. Sitten otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan kirjan alusta. Luen pelkästään TSH:ta, en mitään muuta. Menee pari kuukautta kunnes urakka on ohi. Mitä tapahtuikaan?
Innostuin fantasiasta, tällä hetkellä en melkeinpä mitään muutakaan lue, kuin fantasiaa. Kiitos Tolkienille, kun kirjoitit sen uskomattoman fantasiateoksen!

Olen toki lukenut sen toisenkin kerran, mutta ei sitä enää oikein jaksa lukea. Sen verran paksu kuitenkin ja muistaa pääpiirteittäin mitä siinä tapahtuu. Joskus kuitenkin luen vielä uusiksi, jahka nyt vain saa näitä muita kirjoja pois tieltä..
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #197 : Huhtikuu 05, 2009, 16:08:13 »
En tiedä, missä vika, mutta en ole vieläkään jaksanut lukea Silmarillionia kokonaan, vaikka olen lukenut TSH:nkin moneen kertaan, ja myös muita Tolkienin kirjoja. Silmarillion vaan on jotenkin ihan liian pitkäveteinen, kun siinä ei ole samalla tavalla keskeisiä henkilöitä kuin TSH:ssa ja esimerkiksi Hobitissa, vaan tarina on ihan liian laaja ja monimutkainen. Minulle kirjoissa melkeinpä tärkeintä ovat (tunnelman lisäksi) henkilöt, eikä Silmarillionin henkilöihin voi samalla tavalla kiintyä kuin TSH:n hahmoihin, joista kerrotaan paljon enemmän.

Ja siitä iästä, minunkin mielestäni TSH voi olla aika raskasta luettavaa alle 10-vuotiaille - mutta toisaalta ihmiset ovat erilaisia, kyllä joku voi ihan hyvin lukea kirjan tosi nuorena ja nauttia siitä todella paljon. Mutta TSH on sen verran moniulotteinen teos, että siitä löytää joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia, ihan iästä riippumatta :)
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #198 : Huhtikuu 09, 2009, 10:31:59 »
Ja siitä iästä, minunkin mielestäni TSH voi olla aika raskasta luettavaa alle 10-vuotiaille - mutta toisaalta ihmiset ovat erilaisia, kyllä joku voi ihan hyvin lukea kirjan tosi nuorena ja nauttia siitä todella paljon. Mutta TSH on sen verran moniulotteinen teos, että siitä löytää joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia, ihan iästä riippumatta :)

Näinpä. Itse luin ekan kerran aika nuorena ja silloin alku oli ihan tuskaa ja vasta, kun alkoi todella tapahtua, kiinnostukseni heräsi. Nykyään nautin ihan tosissaan erityisesti ensimmäisen kirjan alusta, jossa ei oikeastaan sen kummemmin tapahdu mitään, mutta siinä on jotenkin ihana tunnelma; tietää, että pian tapahtuu kamalia ja koko se rauhaisa maailma alkaa vähitellen murentua, mutta vielä toistaiseksi kaikkien elämä on täynnä iloa ja pieniä murheita ja yhdet juhlat voivat olla sen hetkisen elämän merkittävin juttu niin monelle ja en osaa selittää. Mutta siis se huolettomuus, mikä siinä alussa vallitsee on jotenkin vangitsevaa ja nimenomaan sitä tietoa vasten, että tunnelma muuttuu pian ihan päälaelleen. Tuollaisia vivahteita ei osannut pienempänä arvostaa yhtään.
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #199 : Huhtikuu 15, 2009, 16:00:56 »
Silmarillionhan oli Tolkienin alkuperäinen teos, jota hän alkoi kirjoittamaan. Taru Sormusten Herrasta tuli sitten Hobitille jatko-osaksi, mikä on mukava yllätys. Silmarillion on tosiaan hyvin laaja kirja, olen lukenut sen tasan kerran ja yritän vielä joskus lukea toisenkin kerran.

Kuinka moni on muuten lukenut Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjan ensimmäisen suomennoksen, Lohikäärmevuori?
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.