Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 57415 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Elf

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #150 : Marraskuu 13, 2007, 20:25:57 »
Taru Sormusten Herrasta on ehdottomasti lempi kirjani. Luin sen ensikertaa yhdeksän vuotiaana, ja tajusin jo sen suurimmaksi osaksi silloin. Katsoin elokuvat vähän myöhemmin ja pidin niistä kovasti. Kirja oli kuitenkin huippuhyvä. Yhdeksän vuotiaasta asti olen fanittanut TSH:ta ja lukenut melkein kaiken mahdollisen sivumateriaalin joka liittyy Tolkienin Keski-Maahan suomeksi. Kyllä niitä englanninkielisiäkin Tolkienin kirjoja hyllystä kyllä löytyy. Ehkä tuo fanittaminen ei ole oikea sana, mutta tiedätte kaikki varsin hyvin, kun rakastatte Pottereita yhtälailla ja varmasti moni myös TSH:ta.
Mielestäni Sormusten Herroihin ei niinkään kyllästy, vaikka lukeekin monta kertaa, ainakaan minun osallani ei. Elokuvatkin pysyvät yhtä hyvinä, vaikka ne eivätkään ole mitään verrattuna kirjaan. Elokuva on kuitenkin onnistunut hyvin siihen nähden, että mikä TSH oikeasti on. Elokuvat ovat kuitenkin paljon niin sanotusti pelottavampia, sillä niissä korostetaan taisteluita ja kaikki ihanat kohdat, kuten Tom Bombadil jätetään pois. Tomin he olisivat toisaaltsa saaneet ottaa mukaan, mutta toisaalta taas Tom on sellainen hahmo, joka on hyvä pitää omassa mielikuvituksessa sellaisena kuin se on. Sen toteuttaminen valkokankaalla olisi saattanut tuottaa liian monia pettymyksiä. 

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #151 : Maaliskuu 13, 2008, 18:50:34 »
Mahtava kirja, paras fantasiakirja Pottereiden ohella! Ensimmäisen kerran yritin lukea Sormusten herraa joskus 12-13-vuotiaana, enkä silloin päässyt kuin ensimmäisen osan puoleenväliin, sillä pidin kirjaa järkyttävän pitkäveteisenä :o Pari vuotta sitten yritin uudelleen, ja tällä kertaa rakastuin kirjaan. Tähän mennessä olen tainnut lukea sen kolmesti kokonaan, eikä sen lumo ole vieläkään haihtumassa minnekään. Tarinahan on tietysti melko kliseinen stoori hyvän ja pahan taistelusta, mutta on se vain niin mahtavasti kirjoitettu ja aika persoonallinenkin, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Sormusten herran hahmoista en ole kuitenkaan koskaan oikein löytänyt omaa suosikkiani: juuri kukaan ei ole erityisen ärsyttävä, mutta eipä heidän joukostaan löydy ketään erityisen ihastuttavaakaan. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein, ja TSH on erittäin mielenkiintoinen kirja, eikä juoneen kuulu epämiellyttäviä tylsäilykohtia, vaan koko ajan porhalletaan eteenpäin (muttei liian nopeasti). TSH myös herättää ainakin minussa monenlaisia tunteita, en nimittäin koskaan ole pystynyt lukemaan Kuninkaan paluuta itkemättä kuin vesiputous.

//Pakko muokkailla, olen nimittäin vihdoin (nähtyäni lopultakin kaikki leffat, näin ne vasta nyt kaikki, uskomatonta!) löytänyt lempihahmoni, joka on Faramir. Jotain aivan ihanaa, todella hellyyttävä ja sympaattinen hahmo, mutta kuitenkin myös rohkea ja sopivasti sankari (ihan selvennyksen vuoksi, "sopivasti sankari" tarkoittaa tyyppiä, joka ei ole voittamaton ja vahingoittumaton mutta silti todellinen sankari). Awwws.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 03, 2008, 17:52:24 kirjoittanut adswil »
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #152 : Maaliskuu 20, 2008, 19:54:09 »
Olen lukenut tästä trilogiasta vain kaksi ensimmäistä osaa. Miksi? Koska ne on niin tylsiä. Välillä sitä menee vaan kaikki niin ohi, kun selitellään monta aukeamaa kukan kauneudesta ja yksi luku ympäröivän maailman kauneudesta. Onhan TSH.ssa hyviäkin puolia, tarpeeksi lukemista, mutta minun pikkiriikkisille aivoilleni ehkä liian raskasta luettavaa.

Jos nyt lempihahmoja pitäisi listata, niin, ah, aina niin ihastuttava Legolas. Merri ja Pippinkin on kivoja (:

Olen yrittänyt etsiä kyseistä kirjaa kirjastosta, mutta ne ovat KADONNEET! Eikö olekin outoa? Kuitenkin niin suosittu kirjasarja kyseessä.

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Shiayla

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #153 : Maaliskuu 20, 2008, 19:57:16 »
Rakastan Tarua sormusten herrasta. Se on aivan uskomattoman kaunis teos, siitä kuinka pienikin voi tehdä suuria asioita. Ihanampaa kirjaa ei ole, sen tasolle tuskin yltää kukaan.
Sen hienot kuvaukset ystävyydestä sykähdyttävät todella. Arwenin ja Aragornin rakkaustarina on hieno, joskin hieman katkeransuloinen. Saattueen saavuttamat voitot ja menetykset, hajoaminen on niin mahtavaa luettavaa. Kertaakaan lukiessani en kyllästynyt.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #154 : Huhtikuu 03, 2008, 17:54:55 »
Minua Arwenin ja Aragornin rakkaustarina ei ole jotenkin ikinä koskettanut, enkä edes tiedä miksi. Kaunistahan rakkaus on aina, mutta Arwen ja Aragorn eivät tee siitä mitenkään erityistä. Tai ehkä selitys löytyy siinä, että en ole koskaan oikein pitänyt Arwenin hahmosta (anteeksi, mutta siihenkään ei löydy järkevää syytä!).
Oma suosikkini TSH:n harvoista rakkaustarinoista onkin ehdottomasti lempihahmoni Faramirin ja Eowynin suhde. Todella suloista, ja Faramir vaikuttaa suorastaan palvovan Eowynia, mikä ainakin minua viehättää suuresti ;>
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Giliath

  • Cassiopeian pikkusisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jensen Ackles :D
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #155 : Huhtikuu 15, 2008, 20:39:51 »
Kirjat on tullut luettua monta kertaa, loistava, monipuolinen ja kenties suurimpia fantasikirja klassikkoja. Olen joutunut lukemaan tiiliskivi version... Luen sitä nykyäänkin. En välitä, vaikka teksti onkin pienellä, koska tarina imaisee mukaansa.

Ihailen Herra Tolkienia ja hänen poikaansakin paljon. Aluksi Tolkien kirjoitti henkeäsalpaavia kirjoja, kirjoitti "pikkutarkasti joka kohdassa. Hänen elämän työntään voi vain ihaille, ja sitten pitää vielä miettiä, että olihan hänellä oma elämänsäkin. Hänen poikansa jaksoi koota vielä Tolkienin kuolessa hänen paperinsa, ja kokosi niistä kirjan. Hän taisi myös muistaakseni olla osittain jossain tekemisissä elokuvien kanssa.

Tolkienin keski-maahan muut liittyvät kirjat on tullut luettua monta kertaa, Silmarillion, Kesken eräisten tarujen kirja,Húrinin lasten tarina (jotka liityvät tapahtumiin ennen Hobittia ja Sormusten herran tapahtumia) sekä Hobitti. Sääli että osa noista kirjoista on jäänyt vähellä huomiolle, kannattaa lukea. Kaikista Tolkienin kirjoista pidän ja ihailen eniten Silmarillionia. Kirjassa on niin paljon henkilöitä, tapahtumia ja aikoja, että varmastikin olisin seokoaisin, jos joutuisin sellaisen kirjoittamaan.

Elokuvat ovat hyviä, ensimmäinen on paras kolmesta. Tietenkin monia kirjan kohtauksia on jätetty pois,mutta kuitenkin on onnistuttu säilyttämään kirjan "hengen." Toivottavasti tuleva Hobitti-elokuva onnistuisi hyvin.

Muoks 8.7.08

Korjailin tekstiä, ennen se oli puolet lyhyempi ja paljon surkeampi rääpäle, varmaankin ensimmäisiä kirjoituksiani täällä. Nimimerkkinikin olen joutunut muuttamaan, ja nyt se on haltiakieltä. Minut myös löytää Konnusta, nimimerkkini on siellä vain Lailath. Sinne olen enemmän laittanut miten luin kirjat.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2008, 22:49:25 kirjoittanut Giliath »
*Miettii ja lukee, mutta harvemmin kirjoittaa*

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #156 : Huhtikuu 16, 2008, 10:37:57 »
Olen lukenut Conaneita ennen Tarun lukemista eikä Tarun lukemisen aikana tullut kertaakaan edes mieleen Conanit, mutta tuo on hyvä muistaa, että ne oli tosissaan olemassa ennen Tarua ja sekin on osa fantasiagenreä. Tosin siitä tulee enemmän mieleen kauhujutut ja ne erottuvat jotenkin minulla ainakin ihan omaksi osastokseen. Tai en tiedä, erottelen ne kai jotenkin päässäni, kun olen enemmän tuota kauhupuolta lukenut ja kytken yhteen Howardin ja Lovecraftin, mutta ei minulla kyllä ole noista myöhemmin kirjoitetuista kauhufantasiakirjoistakaan tullut mieleen Conanit. Conaneissa oli joku oma piirteensä, jota kukaan ei minusta ole osannut jäljitellä. Sen sijaan useimmista myöhemmin kirjoitetuista kevyemmistä fantasiateksteistä tulee mieleen Taru. Ehkä se johtuu siitä, että Taru ja sen lisäteokset ovat poikkeuksellisen kokonainen maailma, kun taas Conan-kirjat olivat hajanaisempia eikä niistä oikein pystynyt samalla tavalla muodostamaan kokonaisuutta tai kokonaiskuvaa maailmasta. En ainakaan minä pystynyt.
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Bona

  • Mrs. Sarcasm
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #157 : Huhtikuu 17, 2008, 01:48:16 »
Juoni ja hahmot ovat hyvin saatu elokuvaan mukaan, mutta minun mielestäni paljon puuttuu. Elokuvat ovat loistavia, mutta ei mitään kirjoihin verrattuna. Mutta joo, tästä on niin paljon eri mielipiteitä joten se siitä.

Kirja on mahtava. Upea. Kaikin puolin. Olen sen lukenut pari kertaa (vasta), mutta aikomus olisi lukea se uudestaan pian. Tolkien on tehnyt suunnattoman vaivan kaiken sen eteen ja vieläpä onnistunut kaikessa. Kaikki se pahan ja hyvän taistelu, mikä yleensä kirjoissa on hyvin kliseisesti kirjoitettu (anteeksi yleistys), on todellakin jotain sanoinkuvaamatonta tässä kirjassa. Se on laitettu suuresti esille mutta samalla hieman piiloon. No siis, kirjoitettu hyvin.

Tunteet ovat myöskin kivalla tavalla suuressa osassa tässä kirjassa, puhun siis esim. Frodon tuteista; kauhusta, ilosta, säälistä, vihasta jne. Ihanalla tavalla kuvailtu ja samalla kerrottu monen tunteista, eikä vain yhden henkilön tunteista.

Kirja on monimutkainen ja siksi juuri kunnioitankin sitä (ja tietysti Tolkienia) niin paljon. Monien mielestä kirja on monimutkainen ja tylsä, mutta minä olen täysin erimieltä. Mahtavaa kuinka Tolkienillä on ollut taito kirjoittaa sillä tavalla ja kuiteskin saada se kaikki yhteen liitetyiksi, ilman että se on yhtä sotkua kaikki. Meinaan esim. sitä että kerrotaan kolmen "ryhmän" (1: Frodon ja Samin, 2: Merrin ja Pippinin, sekä 3: Aragornin, Legolasin ja Gimlin) tapahtumista "samaan aikaan".

No juu, ihana kirja. Lempparini nyt ja on ollut jo kauan ja tulee takuulla olemaankin. Sitä kirjaa lukiessa olen itkenyt ja nauranut, enkä koskaan pettynyt.
Kaikki slash kelpaa minulle. Paitsi ei Remus/Sirius..

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #158 : Huhtikuu 17, 2008, 11:32:38 »
Minusta taas, kun ihan tuoreelta olen Tarua lukenut, elokuvat ovat vääristäneet kirjan hengen totaalisesti ja modernisoineet sen lähes pelkäksi taistelukuvaukseksi, vaikka alkuperäisteos on paljon muutakin. Kaikki rauhallisuus, todellisen ystävyyden kuvaus, runollisuus ja laulut ja nautinto kaiken kurjuudenkin keskellä, on poistettu ja sen sijaan elokuva on kuin mikäkin moderni mättöleffa. Edes hahmojen oikea henki ei tule esille elokuvasta toisin kuin alun perin luulin - kirja ei ollut riittävän tuoreessa muistissa. Tietysti paljon yksityiskohtiakin puuttuu, mutta myös hahmot ovat pelkistettyjä ja niiden monimutkaisuus ja runollisuus on pitkälti poissa. Kaikki on yksinkertaisempaa. Nyt kun lukee Tarua uudestaan, harmittelee oikeasti todella paljon sitä, että niin monen ihmisen mielipide koko tarinasta muotoutuu vain elokuvien perusteella.

Muoks: En tiedä olisiko leffoja voitu tehdä toisella tapaa ja ne ovat näyttäviä, mutta silti tunne nyt lukiessa on se, että ei ei ei, ei niitä elokuvia olisi pitänyt noin tehdä. Aina se on niin, koska elokuvayleisö odottaa toisenlaista viihdettä kuin kirjoja lukeva yleisö. Kirjan lukija on yleensä kärsivällisempi ja jaksaa keskittyä muuhunkin kuin siihen itse toimintaan ja Tarussa on pitkälti odottava tunnelma. Kuvataan matkan hitautta ja vaivallisuutta ja sen vaikutusta henkisiin voimavaroihin ja mielialaan. Vähän niin kuin hiipivä tunnelma, joka käy hetki hetkeltä raskaammaksi. Elokuvissa sellainen väkisinkin typistyy ja muuttuu latteammaksi.

Tuossa kun joku sanoi, ettei ole koskaan pitänyt Arwenin hahmosta niin on sanottava, että se ehkä on elokuvien vaikutusta, koska Arwenhan ei oikeastaan edes esiinny Tarussa muuta kuin lyhyenä mainintana Rivendellissä ja siellä lopussa. (Ja minulla meni liitteitä lukiessa ikuisuus yhdistää Aragorn ja Elessar samaksi henkilöksi ;)) Ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessa minulta meni koko romanssi ja Aragornin tuska kokonaan ohi. Tolkienia on syytetty naishahmojen vähäisyydestä ja sovinismista, mutta itse en jäänyt mitään romansseja tai pakollisia sivuhahmonaisia kaipaamaan (pahempaa kuin jättää naiset tavallaan huomiota tarinassa, on se kun ne väkisin ympätään kirjoihin välttämättömäksi tasa-arvoeräksi), vaikka Faramirin ja Éowynin tarinasta pidinkin. Itse asiassa oli piristävää lukea tarinaa, joka ei pyörinyt romanssien ympärillä vaan keskittyi muuhun.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 17, 2008, 11:52:23 kirjoittanut Lizlego »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #159 : Huhtikuu 17, 2008, 18:42:01 »
Minusta TSH-leffat ovat kyllä tavoittaneet kirjan hengen todella hyvin! Totta, että taistelukuvauksista on tehty tärkeämpiä ja pitempiä kuin kirjassa, mutta onhan leffoissa sentään paljon muutakin. Hahmotkin ovat mielestäni todella onnistuneita, oikeastaan kaikki ovat juuri sellaisia kuin kirjaa lukiessani kuvittelinkin. Leffojen tunnelma on aivan loistava, niissä on jotain satumaista, eivätkä ne ainakaan minun mielestäni muistuta taistelukohtauksien määrästä huolimatta tavallisia nykyajan mättöleffoja. Harvinaista, että mahtavasta kirjasta on tehty noin mahtavia leffoja.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Lode

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #160 : Toukokuu 24, 2008, 20:36:42 »
TSH on ollut osa elämääni 2. luokalta asti, jolloin luin se ensimmäisen kerran.
Joka lukukerralla tajuaa jotain uutta, ja kirja syvenee. Tällä hetkellä luen Hobittia, olin pitkään niin TSH:n lumoissa, etten ymmärtänyt tutustua Tolkienin muuhun tuotantoon kuin vasta nyt. Sen jälkeen aion lukea Silmarillionin yms.

Ja ikinä en ole osannut päättää, kumpi on parempi, HP vai TSH.

Poissa Niënor

  • Murheenkryynihkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #161 : Toukokuu 29, 2008, 21:08:54 »
Aivan ihana kirja. Oikeestaan miun lemppari. :)
Ensiks en meinannut lukea kirjaa, koska olin aiemmin katsonut leffat ja ajattelin et kirjas ei oo niin paljoo erilaista. Mut onneks luin, oisin muuten menettänyt todella paljon!
Nyt alotin taas lukemaan tätä uudestaan.
- Merri.
- What?
- I'm hungry.

Poissa Sethis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: ScarletSickle65
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #162 : Kesäkuu 09, 2008, 12:51:05 »
Rakastan eniten TSH:ta Harry Potterin lisäks! Näin KT:n eka ja olin ihan koukussa! Leffat on ihan mahtavia! Oon lukenu Sormuksen ritarit jo ja Kaksi Tornia puoleen väliin saakka. Sitten mulla on Húrinin lasten tarinat, Hobitti ja Silmarillion, mutta luen ne vasta ku oon lukenu TSH:n loppuun. Juoni on mahtava ja imee mukaansa. Jokaisen ihmisen pitää lukea tämä! Muuten ei voi kutsua itseään ihmiseksi :D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 09, 2008, 17:28:46 kirjoittanut Sethis »
"En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #163 : Kesäkuu 09, 2008, 14:51:46 »
 Taru Sormusten Herrasta. Pidän tästä kirjasarjasta todella paljon. Jos huoneeseeni syttyisi tulipalo, ja voisin pelastaa yhden asian, se olisi luultavasti TSH.
 Miksi pidän siitä niin paljon? No, mm. juonen takia. Niin monimutkaiseen ja silti yhtenäiseen juoneen ei ole tähän mennessä kukaan vielä pystynyt. Sen lisäksi pidän tietynlaisesta eeppisyydestä, ja onhan kirja paksu. Plussa tulee myös kirjan maailmaan liittyvistä muista kirjoista, joita (häpeä tunnustaa) olen vain lähinnä selaillut.
 Hahmoja on paljon, ja ihailen Tolkienia mm. siksi, että hän pystyy pitämään langat koossa. Kaikki ovat erilaisia ja uskottavia, ihailtavia ja säälittäviä. //vähän muoksailee//
 
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 30, 2008, 12:23:17 kirjoittanut Blizzard »
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Mirela

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #164 : Kesäkuu 24, 2008, 19:06:28 »
Muistan lukeneeni TSHn ekan kerran 4. luokalla, en tosi kovinkaan tarkasti tai ajatuksella, mutta kuitenkin. Trilogia on varmasti yksi maailman parhaita kirjasarjoja! Kaikki henkilöhahmot ovat upeita.
Nykyään en välttämättä jaksa lukea jokaista kohtaa kirjasta. Niin upea ja hyvä kuin se aidosti onkin. Yleensä avaan sen vain lukeakseni uudelleen ja uudeelleen kohdan
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
kirjan ehdottomasti parhaita kohtia.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #165 : Kesäkuu 27, 2008, 15:46:36 »
Minäkin luen TSH:ta aika usein noin, että luen vain tietyt kohdat - ei TSH:ta jaksa lukea kokonaan kovin usein, vaikka varmaan pitäisi niinkin taas jossain vaiheessa tehdä, viime kerrasta on kohta vuosi (tai kaksi?). Elrondin neuvonpidon esimerkiksi luen aika usein, Helmin Syvänteen taistelun ja Kuninkaan paluun ensimmäistä kirjaa. Itse asiassa olen tainnut lukea sen aika monta kertaa useammin kuin muun TSH:n... Varsinkin Parannuksen tarhat tulee luettua aina välillä. Se vain on niin...söpö<3
Ja pakko myöntää että useimmiten kun yritän lukea kiltisti koko kirjan läpi, on ihan pakko hypätä Kahden tornin toinen kirja (vai onko se ensimmäinen, se missä Frodo&Sam&Klonkku-kävelevät-ja-kuvaillaan-oikein-laajasti-tien-reunassa-kasvavia-kanervoja :P). Sitä ei vain kestä, vaikka Frodo ei kirjassa olekaan niin masentava kuin elokuvassa...

Mutta olen minä kyllä kiltisti lukenut koko kirjankin, jättämättä mitään pois ^^ Useimmiten ei vaan jaksa. Vaikka TSH on kyllä hieno kirja.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #166 : Heinäkuu 08, 2008, 20:17:46 »
Rakastin ja rakastan edelleen Tolkienin maailmaa!
Tutustuin siihen jopa ennen Pottereita. :O Äitini luki Sormuksen ritarit minulle ja siskolleni iltasaduksi ollessani 2.luokalla (?), koska siskoni oli vielä niin pieni ja hänkin halusi. (Oikeasti taisin haluta itsekin ^^'')
Sitten siskoni kyllästyi ja siinä vaiheessa olinkin jo opetellut tarpeeksi kauan lukemista, että luin lopun itse. Ja se maailma tuntui niiiin niiiiin todelliselta, että uskoin melkein sen jopa olevan totta. Tai uskoin ja uskoin... tiesin, että se ei ole, mutta olisihan se voinut, niin toden tuntuinen se oli! Opettelin jopa niitä lauluja ulkoa -osaan osan yhäkin aikas sujuvasti. :D
Tolkien on -tai siis oli- varmasti Rowlingin tasoinen kirjailija. Aivan varmasti oli.

Ajatelkaa, jos Tolkien olisi kuollut maailmansodassa, jossa hän muistini mukaan oli. Meiltä olisi jäänyt yksi lukukokemus vähemmän. Onneksi ei. Olen miettinyt, että ehkäpä juuri sodan takia, tuollainen aihe oli helppo kirjoittaa....

Myös Hobitti, eli sinne ja takaisin on loistava kirja Tolkienilta, joka kertoo Bilbon nuoruudesta ja siis liittyy olennaisesti trilogiaan. Samainen kirja on myös toisella nimellä, olisiko ollut joku Lohikäärme vuori tms. mutta siitä en pitänyt. Nimet oli käännetty "väärin". :/ Sama kirja kuitenkin.

Elokuvat mielestäni olivat ihan hyviä, ehkä hiukan kalvakoita kirjojen rinnalla, mutta loistavia kuitenkin. Nuo Tom Bombadil ja Konnun puhdistus harmittivat loistaessaan poissa olollaan. Etenkin Konnun puhdistus. >:( Mielestäni se olisi täytynyt leffasta löytyä, koska siinähän selvisi mm. Sarumanin kohtalo ja kaikki se mitä Frodon ja Samin poissaolon aikana oli tapahtunut...

~Laku

Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #167 : Elokuu 10, 2008, 03:30:58 »
Minun on jo pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, mutta kuten tavallista, en ole vain saanut aikaiseksi. No, käydäänpäs sitten vihdoinkin asiaan.

Ensimmäinen ajatukseni tätä topikkia katsoessani oli, että miksi nämä on laitettu erikseen. Siis Sormusten herra, Hobitti, Silmarillion, etc. Mielestäni ne eivät ole niinkään erillisiä kirjoja, vaan kaikki samaa kokonaisuutta, jollaisena niitä pitäisi käsitellä. Mutta ei siitä sen enempää, ainankaan täällä ei ole niin suurta spoilaantumisvaaraa muita teoksia lukemattomille.

Taru Sormusten Herrasta. The Lord Of the Rings. Kirja, jota monet pitävät lähes raamattunaan. Ikuisuusväittelyt potteristien ja THS-fanien välillä - kumpi on parempi? Kirjasarjoilla on ikäeroa lähes viisikymmentävuotta. Mutta mitä eroa niillä oikeastaan on?

Minä pidän LotRista. Se on yksi parhaita lukemiani Kirjasarjoja. Siinä on taikaa ja tunnetta, paljon erilaisia kansoja, täysin erilainen maailma. Tarina haltioista ja hobiteista.  Tarina taikasormuksista. Tarina ystävyydestä. Tarina rakkaudesta. Tarina hyvän ja pahan taistelusta.

Minä pidän Sormusten Herrasta, mutta se on minulle kuitenkin vain kirja.

Mutta missä on siis ero? Minkä takia minä valitsen Potterit LotR:in sijaan? Vastaus on kirjoitustyyli. Rowling ei kerro meille mitään, Tolkien kertoo kaiken.

J.R.R. Tolkien antaa meille kaiken tiedon, ennen kuin osaamme edes kaivata sitä. Meille kerrotaan koko hobittien historia ennen kuin yhtään hobittia on edes esitelty. Meille kerrotaan kaikkien elämä syntymästä kuolemaan, kaikkien kansakuntien synty. Kaikki.

J.K. Rowling kiusaa meitä. Hän jättää koko kirjasarjan matkalle ensimmäisestä kirjasta lähtien langanpätkiä. Hän heittelee vihjeitä, ruokkii mielikuvitustamme, ja vetää meiltä maton alta. Ja lopulta hän solmii kaikki langanpätkät yhdeksi kauniiksi rusetiksi yllättäen meidät taas kerran. Valedron päiväkirja. Dumbledoren voitonriemuinen katse. Kalkaros.

Minä pidän Rowlingin kirjoitustyylistä, minä rakastan sitä. Mutta se on myös haastavaa työtä, saada pidettyä kaikki langanpätkät kurissa kymmenen vuoden kirjoituksen aikana kadottamatta yhtäkään. Ei, en väheksy myöskään Tolkienin urakkaa, hänen haltiakielen kehittämistä kielioppeja myöten ja maailman rakentamista, mutta se ei vain riitä, ei minulle.

Monet haukkuvat Viimeisen Potterin Epilogia. En minäkään siitä alunperin pitänyt, mutta ymmärrän hyvin, miksi Row kirjoitti sen. Hän halusti näyttää meille, että Harry ja kumppanit saivat sen minkä vuoksi taistelivat. Minä en ainakaan olisi halunnut, että sinnä olisi samanlainen sadansivun mittainen luettelo pienellä präntättyä tekstiä, siitä, mitä kenellekin kirjassa esitellylle henkilölle tapahtui - niin kuin Sormusten Herran lopussa on. Minusta tuollainen pieni tunnelmointi sopii siihen paljon paremmin.

Tiedän, että tämä meni enemminkin Potterien ja Sormusten Herran vertailuksi, mutta minä en osaa olla vertaamatta mitään Pottereihin, ja sain näin mielipiteeni mielestäni paremmin selitetyksi. Minä pidän LotRista, minä todellakin pidän siitä. Mutta se ei voisi ikinä vetää vertoja Pottereille, ei ainakaan minulle.

-Jén
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.

group

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #168 : Elokuu 22, 2008, 22:07:10 »
Kirja on aivan mahtava!!!! Sen maailma on niin ihmeellinen, että aivojeni kapasiteetti ei riitä käsiittämään sitä tosi asiaa, että yksi ihminen on sen luonut. Mielestäni kuitenkin siinä on jotain pientä miinustakin. Esimerkiksi toinen kirja junnaa hieman paikoillaan, kun vaan kerrotaan siitä kun frodo ja sam vaelsi mordoriin. Siltä kohdin kirja oli tylsä... Jotkin muutkin kohdat olivat vähän pitkästyttäviä. Loppu on aika surullinen, mutta enemmän itkin elokuvassa! (huom, enemmän:D). Leffassa pillitin niin että huh:'D.- Elokuva on leffojen kuningas!! varsinkin erikois versio on mahtava!! Loppu on tosin NIIN surullinen! Nyyh:''( Normi leffasta puuttuva sarumanin "aito" kuolema oli pieni miinus... Kaiken kaikkiaan RAKASTAN<3

    -group, *joka häpeilee viestin lyhyyttä muihin verrattuna;D*

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #169 : Syyskuu 21, 2008, 04:46:13 »
Omistan tämän viestin Arwenin hahmolle, koska ihmisten suhde häneen on hämmentänyt minua pitkään lähes eniten koko kirjassa.

Monet rakastavat häntä, jotkut eivät voi sietää häntä (kenties koska inhoavat Liviä?). Molemmista kannoista kysyn silti: Miksi?

Hänestä ei sanota juuri mitään. Kauniita välähdyksiä vain. Omasta mielestäni tosin Arwen on juuri niiden takia todella hieno hahmo - vaikka tiedänkin Tolkienin kehittäneen hänet viime tipassa - ja niin miljoonien muidenkin mielestä; jotakuta lainaten: maailmankirjallisuuden rakastetuin statisti. No, väärä sana, mutta kuitenkin.

Joka tapauksessa hän on mielestäni ainakin ärsyttävimmin väärin ymmäretty sivuhenkilö: Vaikka Liv Tyler on sinänsä häikäisevän kaunis Arwen, mielestäni hahmo on elokuvissa hyvin kaukana kirjan kuvasta. Hänen kuuluu olla etäinen, mutta leffassa hänen tunteensa on raastettu kuolevaisten nähtäville. Hän on haltia, siis kansansa tapaan jo sisäsyntyisesti kiinnostuneempi omista asioistaan kuin muun maailman menosta, mutta leffassa hänestä on tullut inhimillinen, haavoittuva ja lempeä. Samoin hän on ikivanha, mutta leffoissa hän käyttäytyy kuin kolmikymppinen. Jotkut ovat iloinneet siitä, että häntä on kasvatettu passiivisesta prinsessasta aktiivisemmaksi. Mutta mielestäni se ei ole olennaista, koska suurin osa muistakin Tolkienin haltioista on täysin ylimielisiä, toiminnallisesti apaattisia ja sisäänpäin kääntyneitä (jotkut teistä muistavat ehkä Gildorin ja Lindirin ja Lórienin haltiat jne. jne. jne.).

Tolkienin harvat piirrot haltiaruhtinattaresta luovat kuvaa hillitystä, vakavasta hahmosta. Leffojen mainosteksteissä hän onkin sitten "vahva mutta intohimoisesti tunteva nainen" >:P ? Huomiotaherättävimpiä oikeita sitaatteja (sori, minulla on kirja vain englanniksi) sen sijaan on mielestäni tämä (Katkelma A:n & A:n tarusta) (spoiler):

"But I say to you, King of the Númenoreans, not till now have I understood the tale of your people and their fall. As wicked fools I scorned them, but I pity them at last."

Ja niin edelleen. Kieroja houkkia, me, siis? Ja Arwenhan otti Aragornin vasta sitten kun tämä oli noussut hänen tasolleen, "kasvanut ihmistä enemmäksi", toisin kuin elokuvassa.

Kysyn uudelleen, jos jotakuta on yhtään kiinnostanut miettiä mikä Arwenissa kiehtoo: Miten ja minkälaisen käsityksen te hänestä olette muodostaneet?

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #170 : Syyskuu 22, 2008, 13:00:59 »
Minullekin Arwen on aina ollut sellainen... no, etäinen, mutta silti omalla tavallaan kaunis ja rakastettava hahmo. Kirjoja lukiessa hänestä olisi halunnut kuulla enemmänkin ja olen erittäin iloinen siitä, että elokuvassa Arwen pääsee enemmän esille. Se on kyllä totta, että hän on varsin erilainen, mutta todennäköisesti se muutos oli pakollinen, että Arwenin hahmo saataisiin elokuvaan. Tuskin sellainen passiivinen ja etäinen Arwen olisi toiminutkaan elokuvassa yhtä hyvin. Ulkoisesti Liv Tyler vastasi lähes täydellisesti minun mielikuvaani Arwenista. Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Mutta mikä sitten Arwenissa niin kiehtoo? Minä luulen, että se perustuu siihen traagisuuteen, joka hänen ja Aragornin suhdetta värittää. Hänen on luovuttuva omasta kansastaan, perheestään ja ikuisesta elämästään ollakseen rakastettunsa kanssa. Sen tähden hänen on myös kohdattava kuolema, joka on haltioille niin outo ja vieras asia. Rakkautensa vuoksi hän on silti valmis luopumaan elämästään, ja ehkä juuri se puhuttelee niin monia lukijoita - että joku voi rakastaa niin paljon, että on valmis uhraamaan kaiken. Kenties myös yhtymäkohdat Berenin ja Lúthienin tarinaan vaikuttavat asiaan. Silmarillionissa päästään lähemmäs Lúthienia kuin Taruissa kertaakaan Arwenia. Muistaakseni Arwen mainittiin hyvin paljon esiäitinsä kaltaiseksi, ja tämän tunnetumman esiäidin kautta Arwenkin mielletään hahmoksi, joka ei ole vain passiivinen ja etäinen haltiaprinsessa.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #171 : Syyskuu 23, 2008, 21:06:22 »
Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Arwenilla ei ollut asiassa sananvaltaa, vaan Elrond ei suostunut luovuttamaan tytärtään, ennen kuin Aragornilla oli siipikruunu kutreillaan. Keski-Maassa eletään melko vanhoillisen feodaalimallin mukaan, jossa avioliitto on paljon enemmän kuin vain kahden rakastavaisen keskinäinen liitto. Kyseessä on sukujen liitto ja tässä tapauksessa lisäksi tilanne, jossa morsiameksi ollaan antamassa todella jalosukuinen neito. Silloin sulhasenkin on oltava todella ylhäinen, muuten morsiamen suku joutuu häpeään.
Constantem decorat honor

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #172 : Syyskuu 23, 2008, 21:41:51 »
Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Arwenilla ei ollut asiassa sananvaltaa, vaan Elrond ei suostunut luovuttamaan tytärtään, ennen kuin Aragornilla oli siipikruunu kutreillaan. Keski-Maassa eletään melko vanhoillisen feodaalimallin mukaan, jossa avioliitto on paljon enemmän kuin vain kahden rakastavaisen keskinäinen liitto. Kyseessä on sukujen liitto ja tässä tapauksessa lisäksi tilanne, jossa morsiameksi ollaan antamassa todella jalosukuinen neito. Silloin sulhasenkin on oltava todella ylhäinen, muuten morsiamen suku joutuu häpeään.


Ahaa, aivan. Pitäisi kait lukea Tarut uudestaan. :) Kiitos korjauksesta.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #173 : Syyskuu 24, 2008, 20:29:03 »


Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Arwenilla ei ollut asiassa sananvaltaa, vaan Elrond ei suostunut luovuttamaan tytärtään, ennen kuin Aragornilla oli siipikruunu kutreillaan. Keski-Maassa eletään melko vanhoillisen feodaalimallin mukaan, jossa avioliitto on paljon enemmän kuin vain kahden rakastavaisen keskinäinen liitto. Kyseessä on sukujen liitto ja tässä tapauksessa lisäksi tilanne, jossa morsiameksi ollaan antamassa todella jalosukuinen neito. Silloin sulhasenkin on oltava todella ylhäinen, muuten morsiamen suku joutuu häpeään.


Ahaa, aivan. Pitäisi kait lukea Tarut uudestaan. :) Kiitos korjauksesta.

Haluaisin selventää alkuperäistä ajatustani: Koska Arwenista on niin vähän mainintoja, ne kaikki luonnollisesti korostuvat luonteenkuvan muodostajina. Puhuin kohdasta, jossa Arwen näkee Aragornin Lórienissa sen jälkeen kun Galadriel on sonnustanut tämän haltiaruhtinaan näköiseksi, ihmistä enemmäksi, ja tekstissä todetaan, että "silloin Arwen teki päätöksensä".

Ja tuo kommentti kierojen houkkien halveksumisesta on minusta edelleen jännä kohta. Arwen on aika itsetietoinen, eikö? Bitch olisi vähän kaukaa haettua mutta silti. Toki jos hän viittaa Akallabethin tapahtumiin, on syytäkin vähän puistella päätään. :)

Poissa Herkkuoone

  • onomatopoettinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #174 : Syyskuu 29, 2008, 17:55:06 »
Aaah, toinen lempikirjasarjani! (Pottereiden ohella :) )
Minä ainakin tykkäsin ihan mielettömästi tästä sarjasta.
Olen fanittanut sarjaa niin kauan kuin mahdollista.

Minulle on kerrottu yhtä sun toista että pienempänä olin käyttäytynyt kuin Klonkku: jos olin tehnyt jotain väärin olin hokenut tuhma ....., tuhma ..... tuhma! *virn*


*Kuin Klonkku*
"Vaikka sinulla onkin teelusikan tunneskaala, ei kaikilla ole." Hermione Granger