Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 44018 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Crying

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Whii
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #125 : Syyskuu 09, 2006, 17:09:36 »
Yksi lempikirjoistani, on aina pakko palata siihen uudelleen ja uudelleen. Olen lukenut sen monta kertaa, ensimmäisen kerran varmaan kolme vuotta sitten. En edes muista mistä sain idean lukea sen, muistan vain että halusin kokeilla millainen TSH olisi kirjana, koska silloin elokuvat olivat juuri pinnalla ja niistä kirjoitettiin jokapaikassa... Luin kaikki kirjat ennen kuin katsoin elokuvat. Kirja oli niin hyvä että piti ostaa heti omaksi se ja hankkia elokuvat myös. Onneksi luin kirjat ensin!

TSH on varmasti ainoa kirja jota lukiessa olen itkenyt kunnolla, lopussa kaikista eniten..Se oli niin surullinen. Myös parissa muussa kohdassa, vaikka siinä kun Sam luuli että Frodo oli kuollut...Kirja oli muuten ihan täydellinen, paitsi että taistelukohdat oli saatu mielenkiintoisemmaksi elokuvassa. Kirjassa ne olivat jotenkin puisevia. Ja Frodo jäi Kuninkaan paluussa liian kaukaiseksi.

Lempihahmoni on Galadriel. Jotenkin niin mielenkiintoinen ja salaperäinen. Ja haltiat muutenkin ovat ihan parhaita:) Olen lukenut myös Silmarillionin, joka sekin oli hieno.
And they dream in their sleep

Poissa Crina

  • äxdee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilkkupallero
  • Tupa: Mary Sue
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #126 : Syyskuu 09, 2006, 17:59:23 »
Oi, TSH... Yksi parhaimmista ja rakkaimmista kirjoista, jonka olen ikinä lukenut. Luin trilogian ensimmäisen kerran suunnilleen kaksi vuotta sitten, ja heti sen luettuani ahmaisin sen vielä toisenkin kerran. Jo silloin pidin sitä mahtavana. Joka lukukerralla avautuu uusia asioita ja näkökulmia ja henkilöt saavat lisää puhtia. Elokuvat myös tekevät kunniaa kirjoille (ne puvut! se musiikki! iihanaa!), vaikka kirjathan tietysti ovat parempia kuin elokuvat.

TSH on myös todella, todella itkettävä kirja. Kuninkaan paluu oli kokonaisuudessaan kaikkein itkettävin, erityisesti loppu. Aina kun luen loppua, tai jotain niitä liitteitä, jotka kertovat mitä henkilöille tapahtui kirjan tapahtumien jälkeen, huoneestani kuuluu sellaista pientä snifsnifsnif-ääntä. Enkä edes loppujen lopuksi ole kovin herkkä.

Lempihahmoni... No, Aragorn. Ihana mies, kukaan ei rohkene kieltää sitä, eihän? Samoojat ovat hyvin kiehtovia, ja Aragorn on heistä paras. Piste. Lisäksi pidän paljon Arwenista. Nimenomaan kirjassa, leffassa hänestä on tehty jotenkin... sellainen. Muut haltiat eivät oikein ole makuuni. (Ystäväni ei voi ymmärtää tätä, hän on intohimoinen haltiafanittaja.) Muita hyviä hahmoja ovat Boromir, Faramir ja Pippin.

Ja rakastan Aragornin ja Arwenin rakkaustarinaa<3
Tuli yö ja suuret tähdet, ja hemuli rakasti yhä puutarhaansa. Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellähän oli koko ajan kotona.

Tanuki

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #127 : Syyskuu 09, 2006, 19:04:17 »
No tottahan minä nyt tästä tykkään. Varsin mukava opus, olen lukenut kolme kertaa. Tämänkin luin suhteellisen myöhään ensimmäisen kerran (sekä iästä puhuen että vuosiluvusta), mutta kirjasta tuli oitis eräs lempikirjoistani. Sormusten Herra on pakko lukea muutaman vuoden välein. Kirjani on 12 euron halppis jossa kaikki kolme kirjaa ovat samoissa kansissa. Harmi että suomenkieliset painokset on vähän rumia kaikki, en oikein pidä niistä uusimmistakaan jotka tulivat elokuvan myötä.

Lempikohtani kirjassa on ehdottomasti Morian kaivosten läpi kulku. Siinä on sitä jotain. Mennään muinaisen maailman aikaisessa ympäristössä, jossa vastaan voi tulla mitä vain...ja selviääpä matkalla vielä siellä asuneen kansan arvoituskin. Upeaa, mahtavaa.

Lempihahmoni on ehdottomasti Faramir. Hänessä on jotain niin perusmiehistä ja herrasmiesmäistä, että vastaava veisi tosielämässä jalat alta. Lisäksi hahmo herättää myötätuntoni isäsuhteellaan ja kohtaamillaan vaikeuksilla. Onneksi Faramir lopussa löytää itselleen onneakin, sen hän on ansainnut.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #128 : Joulukuu 10, 2006, 15:12:10 »
Riippuu siitä ostatko kolmena erilisenä kirjana vai "tiiliskivenä", haluatko kovakantisen vai pokkarin ja kelpaako käytetty vai pitääkö olla kaupasta ostettu upouusi kappale. Esim. Huutonetissä on parhaillaan myynnissä koko trilogian sisältävä hyväkuntoinen "tiiliskivi" lähtöhintana kymmenen euroa.
Constantem decorat honor

Avocado

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #129 : Joulukuu 17, 2006, 21:34:44 »
Paras teos ikinä.

Mistä aloittaa? :o

Olin kymmenvuotias kun näin ensimmäisen elokuvan.
Näin sittet toisen ja kolmannen myös. Pidin elokuvia hyvinä, en muuna.
Tiesin, että elokuvat perustuu kirjoihin, ja että on olemassa myös "Bilbo" - kirja, jonka tapahtumat tapahtuivat vähän aikaa ennen taru sormusten herraa.

That's it. Ajattelin, että ehkä voisi lukea kirjat, ja aloitin ensimmäisen kirjan lukemista. Luin sen ehkä puoleenväliin, kunnes en enää jaksanut, se oli mielestäni aika pitkä ja tylsähkö. Mutta siinä vaiheessa rakastin jo elokuvia yli kaiken.

Olen katsellut elokuvia uudestaan ja uudestaan tässä välissä, ja mielestäni ne ovat parhaimpia elokuvia mitä olen koskaan nähnyt.

Minulla on kuninkaan paluu dvd:nä, joten sitä olen nyt katsonut aika paljon, mutta ensimmäisen ja toisen elokuvan katsomisista oli jo mennyt vähän aikaa, joten nyt, joulukuussa kun elokuvat tulivat teeveestä katsoin ne, ja minulle tuli uudestaan sellainen "Taru sormusten herrasta!"- olo. Joten päätin, että hei, nyt minä luen kirjat!

Joten aloitin siitä ensimmäisen kirjan puolivälistä. Luin kirjan loppuun. Se oli mahtava. Kun luin kirjaa, minä vain ihmettelin miten hyvä mielikuvitus ja miten ihanan maailman Tolkien olikaan keksinyt, ja, olin ihan että : VAU, kun ymmärsin, että hänhän oli keksinyt kokonaisen kielen. Ennen tiesin vain, että hän oli käyttänyt joitain keksimänsä sanoja kirjassa, sanoja joita haltijat käyttivät. Nyt ymmärsin että hän oli keksinyt kokonaisen kielen.

Menin siis nettiin, ja etsin tietoa tästä kielestä. Luin, että eihän se ollut mikään pelkkä haltijakieli. Hän oli luonut kaksi eri haltijakielen versiota, plus, Mordorin kieli, kääpijöiden kieli, ja niin edelleen. Ja niille oli omia kirjoitustapoja, omia merkkejä. Okei, siinä vaiheessa oli sellainen olo että Tolkien loi maailman jossa oli kaikki. Ja paljon.

No enhän minä silloin vielä mitään tiennyt.

Sain tietää muistakin kirjoista. Esimerkiksi Silmarillion. Sen aion lukea!

No kuitenkin, en ymmärrä miten Tolkien on voinut luoda niin paljon.

Poissa Hurricane

  • Vuotislainen
    • Didi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #130 : Joulukuu 18, 2006, 19:32:17 »
Vihaan kyseistä kirjaa. Anteeksi vain. Luin ensimmäistä kertaa joskus kolmosella ja pakotin itseni tavaamaan sitä pienenpientä pränttiä asiaa, josta en ymmärtänyt mitään. Ja vain siksi, koska silloin kaikki oli TSH sitä, THS tätä, THS on paras kirja, ootko lukenu TSH:n? Ja minäkin toki halusin tietää että mikä se kirja oli, kun niin moni sitä luki. Sormusten ritarit vielä menetteli, mutta kaksi viimeistä osaa, lukuunottamatta loppua... no, minähän viisaasti hyppelin muutamia lukuja yli ja näin... Mikä johti siihen, että tajusin entistä vähemmän.

Ehkä olen tyhmä, mutta en jaksa lukea sitä kirjaa. Tuntuu siltä, kuin sanakirjaa lukisi. Elokuvat kyllä katson mielelläni (kelaan aina ne kohtaukset, missä ne taistelee, yli..) mutta jotenkin vaan itse kirja ei mene kalloon. Ehkä pitäisi taas kerran kaivaa Taru Sormusten Herrasta kaapista ja aloittaa lukeminen. Jos se nyt, viisitisen vuotta myöhemmin olisi kiinnostavampi? Katsotaan...

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #131 : Joulukuu 18, 2006, 21:20:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Hurricane"
Luin ensimmäistä kertaa joskus kolmosella ja pakotin itseni tavaamaan sitä pienenpientä pränttiä


Olet ilmeisesti lukenut ns. tiiliskiviversiota. Minullakin oli aikoinaan ongelmia sen kanssa, ja sain tarun luettua vasta kun enoni lainasi sen minulle kolmena erillisenä kirjana, joiden fonttia ei ole litistetty. Vaan sittenpä siitä tulikin minulle Kirjojen Kirja, fantasiakirjallisuuden peruskivi, johon kaikkea muuta vastaan tulevaa fantasiaa vertaan. Eikä mikään vielä ole osoittautunut Tarua paremmaksi, vaikka esimerkiksi Diana Wynne Jonesin kirjat ovat kyllä kutakuinkin yhtä hyviä.
Constantem decorat honor

Siel

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #132 : Joulukuu 26, 2006, 23:49:28 »
Rakastan tätä trilogiaa.

Tällä hetkellä tiiliskivi (niinkuin joku tuossa aikaisemmin kuvaili :D) on menossa kolmatta kertaa. Tai itseasiassa neljättä, mutta kaksi kertaa vasta olen aivan loppuun asti ehtinyt. Välillä tosiaan tuo pieni präntti ärsyttää, varsinkin kun tykkään lukea illalla jolloin saattaa olla aika hämärää vaikka lukulamppu päällä (tietysti) onkin. Mutta, ei se niin paljoa häiritse että näppini pystyisin tästä kirjasta erossa pitämään! Myöskin on jotenkin vaikeaa ajatella että lukisin kirjaa jostain uudesta painoksesta, jossa fonttina on vaikkapa normaali arial. Tuossa  - minun mielestäni siinä aidossa ja oikeassa - tiiliskivessä (josta minulla on 24. painos) on se vanhan ajan tuntu ja jotenkin tarinaan osaa eläytyä jopa tavallista paremminkin.

Ensikosketus kirjaan oli muistaakseni 9 vuotiaana. Onnekseni opin lukemaan jo ennen kouluun sisälle astumista, ja siitä lähtien olen kirjoja harrastanut niin paljon, että suht nopeasti (ilman tavaamista tai sanojen paljoa ihmettelyä) pystyin jo tuolloin tätä lukemaan. Kaksi kuukautta siinä taisi vierähtää ja olin aivan myyty. :)

Monet ovat sanoneet kirjaa pitkästyttäväksi, mutta minä rakastan Tolkienin tapaa kuvailla asioita perusteellisesti. Eikä alkukaan liian pitkä ole, sillä mielestäni (varsinkin jos kirjoittaa kokonaan uudesta maailmasta) kirjan varsinaiseen juoneen ja tapahtumiin täytyy olla kunnollinen alustus.

Haltiakieli on kiinnostava, ja olisi hauska osata sitä ehkä parisen sanaa. Haltiat ovat minusta tässä kirjassakin kaikkein mielenkiintoisin kansa.

Polyhymnia

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #133 : Tammikuu 21, 2007, 10:55:14 »
Päätin lukea Taru sormusten herrasta, sillä olihan siitä tullut elokuvat ja päätin, että en sano mitään mielipidettä niistä ennenkö olen kirjan lukenut. No nyt olen lukenut ja todellakin ihastuin niihin. Ihana kerronta ja maailma, joka oikeasti tuntuu aidolta. Huomaa, että sen eteen on tehty paljon vaivaa. Ihailen suuresti Tolkienin kirjoja ja kirjoittajan lahjoja.

En aikaisemmin ole oikein uskaltanut lukea hänen kirjojaan, sillä olin kuullut, että ajoittain kirja on erittäin tylsä ja että se on niin paksu, että ei sitä jaksaisi lukea. No päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja luin sen, enkä kyllä pettynyt.

Mielestäni kirjassa ei ollut tylsiä kohtia. Ehkä vain en huomannut mitään, mutta minua kirja jaksoi innostaa luvusta lukuun. Nekin kappaleet olivat hyviä, joissa ei oikeammin tapahtunut mitään merkittävää. Kirjat voittavat elokuvat täydellisellä ylivoimalla.

Samia ja Frodoa en huomannut vihaavani niin paljon kuin elokuvissa ja heistä jopa jaksoi lukea. Hahmot ovat todella onnistuneet, vaikkakin lempihahmoikseni ne eivät yltäneet. En kyllä keksi mitään pahaa sanottavaa näistä kirjoista. Hyvä juoni, kerronta ja mahtavia hahmoja. Voisi lukea uudestaankin <:

Poissa Xeleia

  • Ristiriitainen
  • Vuotislainen
  • ´cause you won´t believe me
Re: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #134 : Tammikuu 22, 2007, 17:57:13 »
Pidän todella paljon TSH:sta, Tolkien on upea kirjoittaja, vaikkakin minusta hän innostuu kuvailemaan joskus vähän liiaksikin (tykkään kyllä kuitenkin hänen sanojen käytöstään). On hauska huomata, kuinka paljon kirjan alku muistuttaa Hobittia ja siitä sitten vähitelleen synkkenee. Tähän kirjaan ei todellakaan kyllästy, siitä löytää aina jotakin uutta ja lempikohdat vaihtelevat aina kun lukee sen uudestaan.

Huonoimmat kohdat ovat ehdottomasti ne, kun Sam ja Frodo vaeltaa Mordorissa kahdestaa, ilman Klonkkua. Minä en jaksaisi lukea niitä kohtia, tekee mieli hypätä yli, mutta olen minä niitäkin oppinut sietämään^^ Melkoista mielikuvitusta on Tolkienilta vaadittu, kun on tällaisen maailman saanut rakennettua.

Minut kirja aina koukuttaa ääreensä, joten ei se ole yhtään tylsä. Pidän juuri niistä "runoista", joita TSH:ssa on. On mukava ajatella tarinoita niiden takana. Hahmot ovat taitavasti rakennettuja ja omanlaisiaan, vaikka Frodosta ja Samista siis en paljon pidäkään, mikä saattaa johtua, että minä aina tykkään enemmän sivuhahmoista^^

Loistava kirja ja Silmarillion ja KTK on tullut myös luettua.

Whatchamacallit

  • Ankeuttaja
Re: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #135 : Helmikuu 02, 2007, 20:03:31 »
Taidan olla hieman outo, kun tulen sanomaan etten pidä tästä trilogiasta kovinkaan paljoa.

Ensin näin elokuvan ja ihastuin siihen totaalisesti. No, kun minulle selvisi, että siitä on kirjakin, niin ei muuta kuin kirjastoon lainaamaan. Vaikutti hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun näin minkä kokoinen järkäle kirja oli. Yleensä tykkään kirjoista, joita ei pysty lukemaan tunnissa tai kahdessa. Ja kun näin miten pikkuista pränttiä kirja oli, niin innostuin entistä enemmän. Pieni präntti, enemmän lukemista.

No, kun olin saanut luettua ensimmäiset sata sivua, olin enemmän kuin pettynyt. Rivien välistä luettuna juoni oli hyvä, oikeastaan jopa loistava, mutta kerronta oli jotenkin niin kuivaa. Kuivaa ja tylsää. Saattoi hyvinkin hypätä pari sivua yli ilman että menetti mitään tärkeää. En tykännyt ollenkaan. Toiveikkaasti ajattelin kuitenkin, että ehkä se paranee tästä.

Seuraavat sata sivua luettuani oli todella lähellä, etten olisi paukauttanut kirjaa kiinni ja hankkiutunut eroon siitä mahdollisimman pian. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta kun jätän kirjan kesken. Ainoa syy, miksi jatkoin lukemista, oli se, että halusin tietää, mitä kakkos- ja kolmososissa tulee tapahtumaan, niitä kun ei vielä elokuvina ollut. Pakko tosin myöntää, että saatoin hyppiä yli jopa aukeamia, kun ne jaarittelivat samoja vanhoja asioita. Ja tämä ei tosiaankaan ole minulle tyypillistä. Yleensä istun nenä kiinni kirjassa ja yritän imeä sieltä pienimmätkin yksityiskohdat.

Kun sain vihdoin kirjan loppuun, olin lähinnä helpottunut. Siinä vaiheessa olin korviani myöten täynnä hobitti-lauluja, rönsyileviä kertomuksia monien eri kansojen historioista ja omituisia nimiä, jotka menivät minulla ainakin kaikki keskenään sekaisin. Ensimmäistä kertaa eläissäni olin sitä mieltä, että elokuva oli parempi kuin kirja.
 
No, ettei minua heti tultaisi täällä TSH-fanien toimesta listimään, niin pitää sanoa että kyllä tuosta kirjasta hyvääkin löytyi. Pidin esimerkiksi siitä kartasta, joka sen mukana tuli. Kiva idea sinänsä ja tykkäsin katsella kartasta missä Frodo ja kumppanit milloinkin olivat. Itse juonestakin minä oikeastaan pidin. Suurin miinus oli se kirjoitustyyli, joka minusta peitti alleen sen juonen. Tuli mieleen jokin harvinaisen kuiva historiankirja.

Olen kaikesta huolimatta lukenut tuon tiiliskiviversion neljä kertaa. Aina kun olen aloittanut sen, olen toivonut että se olisi parempi kuin viime kerralla. No, niin ei ole käynyt. Ei ainakaan vielä. Voin siltikin melko varmasti sanoa, että tulen lukemaan TSH:t vielä monia kertoja, vaikken niistä pidäkään.

Poissa Tibby

  • kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Can I have a look at Uranus too, Lavender?
    • LiveJournalini
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #136 : Heinäkuu 08, 2007, 16:09:17 »
Itse pidän Taru sormusten herrasta paljon, niin kirjana, kuin elokuvinakin. Kirjan olen läpi lukenut kolmisen kertaa, mutta vieläkään en ole ihan kaikkea sisäistänyt. :>

Itsekkin ensimmäisen kerran aloitellessani kirjaa, se ei oikein iskenyt ja meinasin lopettaa lukemisen kesken. Kuitenkin muutaman sadan sivun päästä huomasin lukevani erittäin innostuneena kirjaa, ja lopulta se osoittautuikin ihan mahtavaksi teokseksi. Myös Kahden Tornin alku ei ensin kauheasti miellyttänyt, mutta hetken luettua kirja pääsi taas vauhtiin.

Arvostan kirjaa suuresti ja mielestäni se kuuluu yleissivistykseen ja yritän aina saada kaikkia lukemaan sitä (en kyllä kovin hyvällä menestyksellä. :D). Olen lukenut myös muutaman Tolkienin lastenkirjan kauan kauan sitten, enkä muista edes nimiä (Olisiko ollut ehkä maamies ja lohikäärme, tai jokin vastaava?).

Kirjaan tutustuin Ensimmäisen elokuvan ilmestyttyä, ja siitä asti olen innolla lukenut kirjaa, sekä katsellut elokuvia. olen myös kuunnellut kerran koko kirjan äänikirjana CD:eiltä.

Mahtava teos, suosittelen lämpimästi kaikille vähänkin epäluuloisille. :)
"There's no need to call me sir, Professor"

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #137 : Heinäkuu 10, 2007, 14:44:31 »
Jos joidenkin mielestä Taru oli vaikeaa luettavaa henkilön- ja paikannimien paljouden takia, niin kokeilkaapa Silmarillionia. :) Tai KTK:a! Viitteitä riittää! XD

No niin. Minun ei tarvinne enempää korostaa sitä että olen täydellinen Tolkien-nörtti.

Isoveljeni on ollut Taruttaja ja kova Tolkien-fani jo 80-luvulta lähtien, ja kakarana sain kuulla loputtomia selostuksia Keski-maan ihmeistä ja hahmoista. Sauron ja Saruman meni minulla silloin täysin sekaisin. Velipoika yritti ponnekkaasti käännyttää minua vuosikausia, mutta halusin etsiytyä kirjojen pariin silloin kun minulle itselleni parhaiten sopisi, joten lopulta hän jätti minut rauhaan. Onneksi kiinnostukseni heräsi ennen kuin elokuvat tulivat ulos ja sain kuin sainkin muodostettua omat mielikuvani kaikessa rauhassa, ilman elokuvien häiritsevää vaikutusta. Onhan se julmetun hieno tarina. Parasta minusta koko tarinassa on jo pelkkä matkanteko; ensimmäisen kerran kun luin tiiliskiveäni, oli syksy, ja Frodohan lähtee pitkälle vaellukselleen loppukesästä. Ajattelin tarinaa aina metsässä lenkkeillessäni, joten tuntui kun olisin tehnyt matkaa siinä samalla... Jokseenkin yllättävää oli että suorastaan nautin taistelukohtauksista. Loistavasti kirjoitettuja. Suosikkihahmojani olivat ilman muuta Gandalf, Aragorn ja Klonkku; jostain syystä hobitit eivät ole ensimmäinen asia joka minulle tulee Tolkienista mieleen. En vain oikein välitä niistä, niin mukavia heppuja kuin ovatkin. Ja tietenkin sain tutustua haltioiden hienoon ja mahtavaan rotuun, joka on mietityttänyt allekirjoittanutta oikein urakalla, niin hyvässä kuin pahassakin.

Sitten elokuvat tulivatkin, ja oli melkoinen järkytys nähdä ne ensimmäisen kerran. Mitä kaikkea sieltä puuttuukin! Miten kukaan voi sanoa että elokuvat ovat parempia kuin kirja?? Kuin pahvihahmot haahuilisivat kauniissa lavasteissa ympäriinsä! Ja miksi Arwen on tungettu kohtauksiin joihin hän ei kuulu?! Ja missä on TOM?! Ensialkuun järkytyin, kaikki tuntui vaan niin lattealta valkokankaalla, ja näin pelkkiä virheitä, mutta kun vähitellen opin pitämään nämä kaksi mediaa täysin erillä toisistaan, aloin nauttia leffoistakin. Elokuvantekijät selvästikin kunnioittivat kuvaamaansa maailmaa ja sen luojaa. En hirveästi edelleenkään välitä leffoista, poikkeuksena muutama erittäin hyvä näyttelijävalinta; herrat McKellen, Lee ja Hill.

Tolkienin teoksista Taru ei kuitenkaan ole minulle se opus. Jokaisen Tolkien-hörhön raamattu on Silmarillion, myös minun, sillä vasta luettuani Silman ymmärsin myös Tarua ja sen maailmaa. Tarussa saa aavistuksen siitä huikeasta syvyydestä ja tietomäärästä minkä Tolkien on maailmalleen luonut; ja ajat ennen Sormusten sotia on se maailma. Ainakin minulle. Taru kertomuksena ilman muuta on ehjempi, yhtenäisempi ja "parempi" kuin Silmarillion, mutta lukukokemuksena Silmarillion oli minulle merkittävämpi. Tarkempi sepustus aiheesta kuuluukin jo toiseen topicciin.

Minusta TSH ei ole vaikeaa luettavaa, ei ollenkaan. Eikä varsinkaan tylsää. Se on hienostunutta ja vanhahtavaa, hyvin englantilaista - jos se on kuivaa niin olkoon. Tolkienia ei turhaan sanota fantasian isäksi, joten suosittelen lämpimästi kaikille. Jälkeenpäin todennäköisesti vertaat kaikkea lukemaasi - fantasiaa tai ei - Ardan suuriin tarinoihin.
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta on loistava
« Vastaus #138 : Heinäkuu 12, 2007, 10:01:12 »
niin minä ostin vasta  viime lauantaina tämän koko trilogian samoissa kasissa tampereen ideaparkista yhdestä kirja kaupasta jossa kaikki pokkarit oli alennuksessa 19.90 euroa ei ole nyt niin paha....Olen lainannut sarjaa myös kirjastosta mutta en oikeastaan päässyt silloin vielä puusta pidemmälle mutta nyt voin lukea ihan rauhassa....

Leffat toki ostin silloin niiden ilmestymisen jälkeen ja oli kova halu ostaa myös kirjat mutta ei vaan saanut ikinä ostettua vaikka oli kovia suunnitelmia...

yllätyin kirja sarjan ekassa osassa miten se siinä frudon matka alkoi olin odottanut sitä miten meni leffassa ja nyt koko käsitykseni on muuttunut j osaan jatella niistä vähän laajemmin
dataa kotona ja koulussa

yesterday

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #139 : Heinäkuu 12, 2007, 13:52:36 »
En edelleenkään tajua, miten jaksoin tämän lukea siinä 2-3 luokalla. Joka tapauksessa rakastuin tähän trilogiaan heti.

Tolkienin teksti on toki vaikeasti mukaan päästävää ja välillä pitkäveteistä, mutta kun kerran vauhtiin pääsee, se on menoa sitten. Välillä sitä lukiessa tulee sellainen "ääh, en jaksa, miksi luen tätä TAAS"- tunne, mutta aina kun olen saanut kirjan päätökseen, jää jotenkin kauhean tyhjä olo ja ajattelen vain Frodoa ja kumppaneita.
Lempihahmoni on ehdottomasti Gandalf, myös Aragorn pääsi suosioni alaiseksi.
Olin myös yllättävän tyytyväinen elokuviin, vaikka eivät ne kirjaa päihitä sitten millään. Tekee heti mieli mennä hyppelemään vuorille Aragornina :3

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #140 : Heinäkuu 14, 2007, 17:10:59 »
Taru Sormusten Herrasta on ehkä yksi loistavimmista kirjoista koskaan.

Minä, kuten todella moni muu, tutustuin kyseiseen mestariteokseen vasta elokuvien myötä. Aloitin Sormuksen Ritarit hiukan ennen kuin näin elokuvan, mutta en tietystikään säästynyt tietyiltä elokuvan vaikutuksilta, ja hahmot ovatkin painuneet mieleeni sellaisina kuin he elokuvissa esiintyivät. Ryhdyin siis lukemaan trilogiaa siinä  ensimmäisen elokuvan aikoihin, ja piankos tuo tuli ahmittua. Vaikka en ollut vielä mikään kauhean kypsä ja suurella ymmärryksellä siunattu persoona tuohon aikaan, minulla ei silti ollut vaikeuksia lukea LotRejani - johtuisiko siitä, että luin kirjan kolmessa osassa.

Olin luonnollisesti myyty. Tolkien oli kirjoittanut maailmansa ainutlaatuisella tarkkuudella ja rakkaudella - hän tunsi maailmansa ja oli rakentanut hahmonsa eheiksi ja kokonaisiksi persooniksi, joiden tekemisiä jaksoi seurata alusta loppuun saakka. Tietysti Tolkienin tarkka kuvailu saattaa kyllästyttää joitakuita, mutta minä ainakin nautin siitä, sillä se oli elokuvan lisäksi ainoa keino saada jonkinlainen mielikuva Keski-maasta.

Juoni oli aivan upea - kyseessä ei ollut mikään "pojat lähti soitellen sotaan ja tuli päristellen takaisin", vaan hahmojen täytyi oikeasti ponnistella kohti määränpäätään, eivätkä he selvinneet tekemättä uhrauksia sen eteen. Kansojen historiat, laulut ja runot olivat kiehtovaa luettavaa ja taustatietoa, joka toi vielä lisää väriä  ja persoonallisuutta henkilöille ja heidän taustoilleen. Minua Tolkienin kirjoitustyyli ei juurikaan häirinnyt, sillä minä koen sen jonakin sellaisena, mikä erottaa Tolkienin ja tavallisen tusinakirjailijan. LotR on suurenmoinen eepos, joka voisi aivan hyvin olla osa jonkin maailmankolkan mytologiaa. Toista samanlaista tuskin tulee, mikä on ehkä vain hyvä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #141 : Elokuu 27, 2007, 20:30:24 »
Tämä se on. Se kirja. Kirja, joka on minulle tärkeämpi kuin yksikään muu. Fantasian peruskiviä. Ennen Tolkienia oli fantasiaa, mutta mielestäni sitä ei voi verrata tähän kirjaan. Tämä on maailman eeppisin eepos, josta en keksi(si) fanilasit hajallakaan muuta pahaa sanottavaa kuin hieman yksiulotteiset henkilöhahmot ja tiiliskivimäisyyden. Olen yrittänyt patistaa siskoa (joka seikkailee myös täällä foorumilla) lukemaan, mutta ei siitä mitään ole tullut. Aivan yhtä hyvä tulos kuin Belgarionin Tarun ja Pratchettien kanssa.

Tutustuin kirjaan muistaakseni yhdeksänvuotiaana, kun isän kaverin hyllystä sattui silmään. Aloin lukea ja kysyin vierailun lopuksi, että saisinko kirjan lainaan. Yhä se on hyllyssä, kannet ovat tosin hieman epäedustavassa kunnossa. Häpeäkseni myönnän, että en tajunnut liitteistä pitkään aikaan mitään, ja luin loppuun vasta vuoden kuluttua. Sitten lainasin Silmarillionin, ja maailma alkoi selkeytyä. Luin hobiti, ja se avautui edessäni. Keskeneräisten tarujen kirjan jälkeen en päässyt sieltä pois, mutta ei se haittaa. Mikään kirja ei ole koskaan tehnyt suurempaa vaikutusta kuin tämä. Tämä on aina mukana matkoilla, jotta voisin lukea sitä taas kerran ja palata Keski-Maahan.

Elämää suurempi eepos, johon en ikinä kyllästy. Tämä on totuus.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #142 : Elokuu 27, 2007, 21:54:27 »
Olen muuten monesti miettinyt, miksi jotkut pitävät Tarua niin tylsänä kirjana. Nyt kun vanhemmiten olen lukenut Taruani uudestaan ja uudestaan, olen huomannut monia kohtia, jotka Tolkien on voinut hyvinkin kirjoittaa pieni pilke silmäkulmassaan. Tarina on sitä paitsi hyvin koskettava. Ajatelkaa nyt vaikka rohkeaa Samia, joka auttoi Frodoa parhaansa mukaan loppuun asti, vaikka tiesi, että kuolemakin siitä voi seurata - voiko suurempaa ystävyyttä olla? Tai vaikkapa Aragornia ja Arwenia, jotka lopulta monen vuoden odotuksen jälkeen saivat toisensa, kun taas Elrond joutui eroamaan tyttärestään ikiajoiksi. Voidaan myös ottaa Gimli ja Legolas, joista tuli parhaat ystävykset.

Pöpi Profeetta tiivisti asian erittäin hyvin sanomalla, että Taru on maailman eeppisin eepos.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #143 : Elokuu 28, 2007, 20:15:45 »
Itse rakastan tätä kirjaa. Eihän se Quenta Silmarillionin tasolle millään yltä (Eik' todellakaan Narn in hin Hurinin!), mutta loistava kirja kuitenkin.
Lempihenkilöni on tietysti Sam. Jotenkin alussa Sam tuntui vähän tyhmältä hahmolta, mutta et voi arvatakaan kuinka paljon käsitykseni hänestä muuttui kakkosen loppuosissa!!! Siis mahtava hahmo, kerta kaikkiaan. Piilevää rohkeutta, lojaaliutta, vaatimattomuuta ja vähän hidasjärkisyyttä - mikä yhdistelmä!

Katsoin elokuvat ensin, olin silloin noin 6-vuotias (Mitä outoa??), ja pidin siitä heti aivan mielettömästi.
Sitten kun olin kymmenen vuotias, menimme New Yorkiin. Päätin ottaa paljon lukemista mukaan, joten repun pohjalta löytyi LOTr Quentan ja KTR:N kanssa.
Luin koko lentomatkan LOtR:ia ja kun laskeuduimme, olin Helmin Syvänteen taistelussa.
Se kirja tempaisi minut mukaansa, ja en voinut muuta tehdä kuin huomata, kuinka paljon parempi se oli leffoihin verrattuna.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille 6-vuotiaista vanhemmille! (Puhumattakaan Quentasta ja Narnista! (Lue vasta LOtR:in jälkeen))
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 07, 2007, 08:43:20 kirjoittanut Turin Turambar »
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #144 : Syyskuu 09, 2007, 12:20:26 »
Ei minusta mikään kirjallisuuden alalla ole koskaan voinut olla parempi kuin Tolkienin Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta. Kenties yhtä hyvä, mutta ei parempi missään tapauksessa. Kirja on liikuttava, jännittävä, kunnianhimoinen, synkkä, hauska, iloinen, kaikkia tunteiden asteikkoja päästä päähän. Ainoa turha asia mielestäni koko kirjassa olivat Sarumanin ja Kärmekielen kuolemat. En tarkoita, että heidän Konnun valloituksensa lopussa oli turha, mutta niin ihanista hahmoista ei olisi tarvinnut päästä eroon, vaikkakin Sarumanin ja Kärmekielen rooli on suhteellisen vähäinen, eivätkä ilmaannu Sormusten Ritareissa ollenkaan. He olivat kuitenkin eräitä lempihahmoihini lukeutuvia ja mielenkiintoisia henkilöitä.

Itse asiassa elokuvat eivät ole minusta koskaan kiivenneet lähellekään kirjan tasoa, Tom Bombadilin poisjättö Sormuksen ritarit-elokuvasta oli järkytys, tosin olen sitä mieltä, että oli hyvä, että Sarumanin kuolema jätettiin Kuninkaan paluun teatteriversiosta, vaikkakin pidennetyssä versiossa koskettava kuolema oli korvattu puukottamiseen Orthancin huipulta Konnun sijaan. Lee kyllä veti homman ehdottomasti elokuvissa kotiin.

Sormusten Herraa ja Hobittia luen jo ties kuinka monetta kertaa ja olen perehtynyt suurhaltiakieleen, Mordorin kieleen sekä kääpiökieleen. Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja ovat jääneet pois lukemistostani toistaiseksi, vaikka olen ollut Tolkienin teosten ystävä jo vuosikymmenen.

Ash nazg durbatuluk, ash nazg gimbatul,
ash nazg thrakatuluk agh burzum-ishi krimpatul.

"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #145 : Syyskuu 09, 2007, 15:14:21 »
Luin Taru Sormusten Herrasta trilogian ensimmäisen kerran vuonna 2002, eli ollessani 11 -vuotias. Pidin kirjaa silloin ihan hyvänä, ja katsoin elokuvat vasta vuonna 2004. Se oli sitä ikää, kun olin kärkkäästi vähän kaikkea vastaan, enkä siis voinut pitää TSH:sta, vaikken ollut katsonut elokuvia tai lukenut kirjoja...
Mutta katsottuani 13 -vuotiaana elokuvat, minun oli pakko lukea trilogia uudestaan, jolloin se kolahti ja kovaa. Varmaan elokuvien näkeminen vaikutti osittain, mutta ehkä ikä oli suurin tekijä. Kun väitän, ettei 11 -vuotias saa siitä vielä välttämättä kaikkea "irti". Ainakaan minä en saanut.
Vuonna 2005 luin Hobitin, ja pidin siitäkin todella paljon. Myöhemmin siitä piti tehdä koulussakin esitelmä, ja olin aivan täpinöissäni... Melkein heti perään luin Silmarillionin, johon hurahdin ehkä enemmän kuin mihinkään muuhun, ja Keskeneräisten tarujen kirja sekä Roverandom (joka on todella ihana satu) tulivat pian perässä.
Ja kas, friikki oli syntynyt.

Tein myöhemmin yläasteella pienoistutkielman Tolkienista, ja perehdyttyäni häneen enemmän en voi muuta tehdä, kuin ihailla suunnattomasti häntä ja hänen aikaansaannoksiaan. Kukaan ei ole koskaan, eikä koskaan varmasti tulekaan, saavuttamaan samaa tasoa, jonne Tolkien teoksillaan ylsi.
Vaikka ei Tolkienin kirjoista pitäisikään erityisemmin, ei silti voi kiistää hänen merkityksellisyyttään kirjallisuudessa, etenkin fantasian osalta. Ainoa, jonka voi mainita Tolkienin rinnalla, on C. S. Lewis, jonka Narnian tarinat ovat myös aivan omaa luokkaansa.
Voisi yleistää, että kaikissa fantasiatarinoissa on vaikutteita ainakin jommasta kummasta. Ja se kertoo jo jotakin...
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #146 : Syyskuu 10, 2007, 19:05:13 »
Ursula leGuin: Maameren tarinat. Julkaistu 1968.
Diana Wynne Jones: Deep Secret ja Merlin Conspiracy, vain pari kirjaa leidin tuotannosta mainitakseni. Julkaistu 1990-luvulla.

Ja ties kuinka monta muuta omilla aivoillaan uusia asioita ajattelevien ihmisten luomaa fantasiatarinaa.

Krple noita Maameri-kirjoja. On niissäkin tiettyjä piirteitä, mutta ne ovat vähäisiä, eikä niitä huomaa, ellei katso tarkasti. Tai sitten olen kuvitellut kaiken. Jonesia en ole lukenut, mutta veikkaisin niisäkin olevan pieniä vaikutteita. Vaikutteista puhuessani en tarkoita wannabe-TSH-romaaneja yms. kliseepommeja, vaan tiettyjä vaikutteita esim. tyylilajiin tai yksityiskohtien suhteen ottaneita kirjoja. Maameristä vaikka puhuvat lohikäärmeet, sauvaa käyttävät velhot, eeppinen tyyli. Le Guin kuitenkin on keksinyt niin paljon uutta ja hienoa, että en voisi välittää vähempää noista pienistä yhtäläisyyksistä.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #147 : Syyskuu 11, 2007, 22:17:16 »
tiettyjä vaikutteita esim. tyylilajiin tai yksityiskohtien suhteen ottaneita kirjoja.....Maameristä vaikka puhuvat lohikäärmeet, sauvaa käyttävät velhot, eeppinen tyyli.

Sitten voidaankin jo alkaa väitellä siitä, tulevatko vaikutteet Tolkienilta vai yleiseurooppalaisesta tarinaperinteestä. Esimerkiksi oma kansallinen perinteemme tuntee niin puhuvat lohikäärmeet (esim. runo Neito ja lohikäärme, josta on monta toisintoa Suomen kansan vanhoissa runoissa) kuin eeppisen tyylin käytönkin (koko Kalevala on koostettu nimenomaan eeppisistä runoista kun taas Kanteletar esittelee enemmän lyriikkaa). Velhonsauvojakin esiintyy mm. paljon Tolkienia vanhemmissa saduissa, nekään eivät siis ole hänen keksimiään.

Mikään tästä ei tietenkään tarkoita, etteivätkä LeGuininkin kirjat voisi perustua osittain Tolkienilta saatuihin vaikutteisiin. Jotenkin niitä lukiessa vain tuntuu, että arvon rouvalla oli ideoita omastakin takaa niin paljon, ettei niitä tarvinnut imeä herra professorin hengentuotteesta. 

 
Constantem decorat honor

Satsi

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #148 : Syyskuu 15, 2007, 18:05:29 »
Minäkin olen kyseisen tiiliskiven lukenut (Kun meillä on se, jossa on ne kaikki kirjat samassa). Pari vuotta sitten, olin sitä aloittanut, mutta aloittamiseen se jäikin. Ja nyt kun keväällä sen luin, mietin, että _miten_ olen voinut pitää sitä tylsänä? Noh, ehkä se alku on hieman tylsä, mutta muuten se kirja vetääkin mukanaan! Loistava opus. Liitteetkin meinasin joskus lukea, mutta ne olivat kyllä jo tosi tylsiä. Selittäisivät mielenkiintoisemmin! :P
Elokuvat olin nähnyt ennen kirjan lukemista, mutta elokuvasta oli jätetty pois paljon kohtauksia, joita kirjassa oli. Ja joitakin oli muunneltukin. Eli hyvä kun luki, tietää asioiden oikean laidan. :) (Mutta kyllä elokuvakin on erittäin mainio!)
Mitäköhän siitä kirjasta voisi sanoa? Frodon ja Samin kohdat olivat ehkä hieman tylsiä, niinkuin elokuvassakin. He vain jäivät jotenkin etäisiksi. Joissain kohdissa oli myös ehkä hieman vaikea ymmärtää, kirjoitettu niin hyvin. :D
Mutta kokonaisuudessaan kirja on todella hyvä, joten kunnioitukset Pappa-Tolkienille. :)

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #149 : Syyskuu 18, 2007, 15:29:00 »
Sitten voidaankin jo alkaa väitellä siitä, tulevatko vaikutteet Tolkienilta vai yleiseurooppalaisesta tarinaperinteestä. Esimerkiksi oma kansallinen perinteemme tuntee niin puhuvat lohikäärmeet (esim. runo Neito ja lohikäärme, josta on monta toisintoa Suomen kansan vanhoissa runoissa) kuin eeppisen tyylin käytönkin (koko Kalevala on koostettu nimenomaan eeppisistä runoista kun taas Kanteletar esittelee enemmän lyriikkaa). Velhonsauvojakin esiintyy mm. paljon Tolkienia vanhemmissa saduissa, nekään eivät siis ole hänen keksimiään.

Ja Tolkienhan itse otti teoksiinsa vaikutteita monista vanhoista runoteoksista yms. kirjallisuudesta. Eipä sitä voi syyttää Tolkienin matkimiseksi, jos joku muukin kirjailija hyödyntää samoja lähteitä omissa teoksissaan; heillä vain sattuu molemmilla olemaan sama/samat pohjateos/-teokset. 
En tarkoittanut tuolla aiemmin, että kaikki fantasiakirjailijat olisivat matkineet Tolkienia. Tarkoitin, että Tolkienin ja Lewisin teokset olivat fantasiakirjallisuuden ensimmäisiä merkittäviä teoksia, jotka melko pitkälti muodostivat yleiskäsitettä fantasiasta, joten on matkimattakin melko todennäköistä, että yhtäläisyyksiä löytyy, koska ainakin Tolkienkin otti laajalti vaikutteita. Luultavasti monet muutkin ovat käyttäneet samoja lähteitä ideoinnissaan. Taikuus esimerkiksi on yksi keskeisimpiä käsitteitä, ja harvassa sellaisia fantasiakirjoja on, joissa ei taikuutta esiinny...
Mitä nyt minä olen Le Guinia lukenut, niin ei hän todellakaan ole matkinut Tolkienia. Ja kuten Pöpi Profeetta jo sanoi, ei siinä tapauksessa parilla yhtäläisyydellä ole väliä.
Yhtäläisyyksiä löytyy joka fantasiakirjasta, jos nyt oikein vertailemaan aletaan... Mutta miksi pitäisi.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”