Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 57172 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #100 : Tammikuu 03, 2006, 15:36:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Elindar"

Yritin etsiä yhtä todella kattavaa sivua, jossa oli tietoa haltiakielistä, mutta sitä ei taida olla enää. :(


Jos Ardalambionia tarkoitat, se on kyllä edelleen olemassa.
Constantem decorat honor

Gimli

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #101 : Tammikuu 05, 2006, 18:20:57 »
Olen lukenut kirjan jonkin aikaa... ehkä vuosi sitten se oli aivan ihana! Olenkin jo aloittanut se uudestaan ja tällä kertaa päätin lukea sen kannesta kanteen! mikä tarkoittaa alku- ja loppuliitteet mukaan luettuina.

On vain jäänyt mietityttämään miten Tolkienin päähän on saattanut mahtua niin paljon tavaraa sillä olen saman aikaisesti Sormusten Herran kanssa lukemassa Tolkienin elämän kertaa mikä on mielenkiintoisa joten suosittelen, saatavilla kirjastossa lainattavaksi. Tolkien oli kielitieteen professori joten siinähän oli jo oppimista ja tolkien osasi suomeakin juuri sen verran että pystyi lukemaan kalevalaa. ja siihen vielä koko kaikkeus jonka hän loi, eli silmarillionin ja hobitin ja sormusten herran tarinan + kaikki niiden taustat ja nimet jne. jne.

Eli Ette ymmärräkkään miten suuren kokonaisuuden Tolkien on luonut ellette ole lukenut Tolkienin kaikkia kirjoja (mikä ei tarkoita ainoastaan keskimaa kirjoja) ja elämänkertaa. Joka tarkoittaa että kunnioittakaa Tolkienia!!!

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #102 : Tammikuu 05, 2006, 22:33:06 »
Olen lukenut koko TSH:n vain pariin otteeseen, ehkä neljästi. Ei sitä vain jaksa aloittaa kovin useasti, sillä sitä on ensinnäkin raskas lukea (fyysisesti ^^) sillä se on niin painava. Alku on myös niin tylsä, ettei kauheasti tee mieli aloittaa lukemista. Ketä sellainen saivartelu kiiinnostaa? ^__^ Kirja lähtee oikeastaan käyntiin vasta SR:n toisessa kirjassa, ja hyvä meno jatkuu Kahden tornin ensimmäisen ajan. Sitten taas lukemishalut katoaa Klonkun, Samin ja Frodon tuskailujen myötä. Erityisesti kolme ekaa lukua ovat niin tylsiä että huhhuh. Sitten taas KP:n ensimmäinen kirja kiinnostaa, ja toinenkin jopa menettelee vaikka alkuluvut tylsistyttävätkin pahasti ja tuntuu siltä kuin kirjaa ei olisi osattu lopettaa ajoissa Konnun puhdistuksen ja niiden aikana. ^^ Yleisesti ottaen siis luen pelkkää Kuninkaan paluuta, ja tahtoisinkin sen erillisenä kirjana niin olisi kivempi lukea.

Tästäkin arvostelusta huolimatta arvostan Tolkienia kirjailijana, ja tietty myös TSH:ta. :) Vaikka kukaan ei voi väittää, etteikö joskus jokaisen ruohonkorren erikseen kuvaileminen alkaisi tylsistyttää. Muutenkin kaikki kohdat jossa hobitit matkustavat jossain ja tuskailevat, eivät oikein innosta. Sen sijaan taistelukohdat ovat melko loistavia. Faramir & Éowyn- kohdat ovat myös aivan ihania. Faramir kun on lempihahmoni koko TSH:sta (yhdessä Legolaksen ja Éomerin kanssa). ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Cazzu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #103 : Tammikuu 06, 2006, 17:34:19 »
TSH:n lukemisen lopetin juuri. Se oli aivan mahtava kokemus. Kirjat olivat loistavia. Eniten pidin viimeisestä kirjasta (Kuninkaan paluu)  Kirjan teksti oli kyllä ikävän pientä, mutta luin kumminkin :)


Leffatkin ovat hyviä. Ne on aivan mahtavasti tehtyjä. Niihin on nähty vaivaa eikä niitä ole hutiloiden tehty! Varmasti leffojen teko on ollut kallista puuhaa. Maisemat ja koko kokonaisuus on leffoissa todella hyvä. Juoni etenee sopivaa tahtia. Kaverini sanovat, että leffat ovat tylsiä, mutta en voi itse sanoa samaa. Ne ovat aivan mahtavia tylsyys on kaukana koko leffasta. Täytyy tosin myöntää, kun olin katsomassa Kuninkaan Paluuta elokuvateatterissa, niin kyllä siinä paikat puutuivat, kun kolme tuntia istui paikallaan ilman taukoja.

Poissa Arminas

  • Addikti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #104 : Tammikuu 08, 2006, 15:35:53 »
Kun luin sitä ekan kerran, kaikki Sauronit ja Sarumanit meni sekaisin, ja samoin muutin henkilöt.Kahden tornin puolivälissä olin jo vähällä jättää kirjan kesken.Mutta luin urheasti loppuun-ja rakastin sitä kirjaa.Luin sen toisen kerran, ja se oli vielä parempi.Aragorn ja Legolas ovat mielestäni ihan parhaita.Samoin kuin Merri ja Pippin, ne naurattavat , varsinkin elokuvissa.Frodo oli tosin hahmona sellainen mistä en kauheasti pitänyt-tai oikeastaan pidin Frodosta kovinkin paljon, mutta hän on silti yllä oikein lempihahmojeni listalle.
Pitääkin varmaan lukea TSHkohta muistin virkistykseksi uudestaan, siitä kun on varmaan vuosi aikaa kun viimeeksi luin sen.Oon lukenut sen kyllä ainakin 10 kertaa.
The stories we love best do live in us forever.

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #105 : Tammikuu 10, 2006, 16:12:07 »
Taru Sormusten Herra ehdottomasti lempikirjoihini yhdessä Silmarillionin kanssa. Omistan tuon teoksen kahtena kappaleena, joista toinen on pokkari. Olen lukenut sen varmaan kymmeniä kertoja ja aina se vain jaksaa viehättää. Ei voi kuin ihailla professori Tolkienin 12 vuoden puurtamisen tulosa ja varmasti ei turhaan puurtanut. Pitäisin teosta fantasiakirjallisuuden peruskivenä ja enkä varmasti turhaan.

En voi edes kuvailla sitä kirjaa sen ansaitsemalla tavalla. Taistelukohtaukset ovat todella taidokkaasti kirjoitettuja ja koko tarinan hahmoista ei huonoa ja epäonnistunutta hahmoa löydä (ainakaan minä en löydä). Aragorn on hieno hahmo, kuten myös muut dúnedain. Kansoja on yllin kyllin hobiteista haltioihin mikä lisää vain mielenkiintoa. Kaikista kansoista dúnedain (jotka periaatteessa kuuluvat ihmisiin) ovat mielenkiintoisimpia, kuten heidän esi-isänsä aina Elros Tar-Minyaturista lähtien.

Kerrontatyyli on mukavan vanhahtava josta minä pidän ja tarina on juuri sopivan yksityiskohtaisesti kirjoitettu eikä kokoakaan kannata säikkyä. Saisi olla vaikka vielä pitempi. ;)  

Lainaus käyttäjältä: "Gimli"
Eli Ette ymmärräkkään miten suuren kokonaisuuden Tolkien on luonut ellette ole lukenut Tolkienin kaikkia kirjoja (mikä ei tarkoita ainoastaan keskimaa kirjoja) ja elämänkertaa. Joka tarkoittaa että kunnioittakaa Tolkienia!!!

Tuotahan minä olen aina muillekkin tolkuttanut.
Juuri niin sen pitää olla.[/i]

Dolly

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #106 : Tammikuu 28, 2006, 12:54:05 »
Sormusten herra oli ihan kiva. Katoin leffan ensin, ja sitten vasta aloitin kirjan. Eka edes sen tyyppinen kirja oli minulla Potter. Ennen kuin hairahduin hetken mielijohteesta katsomaan leffan, olin vannoutunut kannattamaan vain ja ainoastaan Potteria.

Kun sitten katsoin leffan, jäin heti kuokkuun haltioihin, ja varsinkin Galadrieliin. Ne kiehtoivat minua enemmän kuin pikkuruiset hobitit, tai jotkut Boromirit.

No kiirehdin kirjastoon ja hommasin SILMARILLONIN ja KESKENERÄISTEN TARUJEN KIRJAN. Silmarillonissa on paljon tietoa Galadrielista, ja sukupuu, johon Arwenkin mahtuu! K.E.T.K:ssa taas oli niin paljon tietoa kaikesta niin keskimaassa kuin muustakin tuon maailman ihmeistä, että melkein pökerryin onnesta.

Kannattaa vierailla siis kirjastossa!

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #107 : Tammikuu 29, 2006, 10:27:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Elros"
Kaikista kansoista dúnedain (jotka periaatteessa kuuluvat ihmisiin)


Miten niin periaatteessa? Dún edain = lännen ihmiset.
Constantem decorat honor

Avocado

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #108 : Helmikuu 02, 2006, 19:38:50 »
Mahtava kirja. Fantasiaa parhaillaan. Ei ole todellakaan muuta sanottavaa.
Juoni - tärkein - on mahtava. Koko kirjan idea, on kiehtova ja kaunis. Pidän myös valtavasti siitä maailmasta, minkä Tolkien on luonut. Kansat - Haltijat,  Hobitit, Örkit, ja muut. Kaikki on kohdallaan, ja kirjaan on helppo eläytyä ja olla sisällä täällä keskimaassa, kaikkien mukana. Ei mitään yli menevää fantasiaa, kaikki tuntuu realistiselta kun sen lukee - niin hyvin kirjoitettu.

Sitten hahmoihin. Ihania, kaikki ovat persoonallisia, hyvin erilaisia. Voisi sanoa niin että kaikkia löytyy! Rakastan hobitteja, varsinkin Merryä ja Pippiniä, ihanat molemmat. Rentoja ja hauskoja. Sitten ovat ne viisaat, Gandalf, Elrond, Aragorn.. Ja hauskat hahmot. Ja kaikkea siltä väliltä.

Kirja on niin monipuolinen kuin voi kirja olla. Pakko todeta sellainen mahdoton fakta että kirja on täydellinen. Ei mitään negatiivista minulta.
<3

wikke

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #109 : Helmikuu 02, 2006, 22:20:20 »
Luin tosiaan TSH:n ensimmäisen kerran joskus kasiluokalla (vasta sillon) kun mainostin eräälle luokan friikille nopeaa lukutaitoani. Kyseinen tyyppi ei oikein vakuuttunut, ja lupasi maksaa kaksi euroa jos lukisin TSH:n alle kolmessa päivässä. Naureskelin lukevani yhdessä.

Noh, lukemiseen meni se kolme päivää, yksi kirja per päivä. Myöhemmin lainasin kirjan kirjastosta ja luin sen uudestaan. Loistavaa matskua. Viimekesän lukuisilla auto/junamatkoilla tuli kuunneltua äänikirjana. Yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut, kokonaisuudessaan. Ainakin fantasiakirjoista.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #110 : Maaliskuu 30, 2006, 17:18:59 »
Taru Sormusten herrasta on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä maa päällään kantaa. Se on jumalallinen! TSH on itse asiassa tetralogia, sillä Hobitti on vähän niin kuin esinäytös muille osille. Ja ne joitten, mielestä TSH on tylsä... ymmärrän heitä täysin. Kaikki eivät pidä sen vallankumouksellisesta tyylistä, joka minusta on hyvin kiehtovaa, ja joista kuista ne laulut ja runot ovat tylsiä, kun taas minusta ne ovat kirjan eräitä loistavimpia kohtia. TSH on yhtä hyvä kuin Richard Wagnerin (Maailman paras säveltäjä, sanon minä!) oopperatetralogia Nibelungin sormus, juuri tuosta oopperasarjasta Tolkien kehitteli TSH-kirjansa, ja vaikutuksen huomaa selvästi, vaikka Tolkien kiisti asian väittäen, että TSH:ssa ja Nibelungin sormuksessa ei ole muuta samankaltaista kuin pyöreä sormus, mutta se on kyllä väärin sanottu. Tässä Nibelungin sormuksen ja TSH:n samankaltaisuuksia:

Nibelungin sormus: neljä osaa, Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho.


TSH: neljä osaa, yksi esinäytös, Hobitti, kolme varsinaista osaa: Sormusten ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan Paluu.

Nibelungin sormus: Sormus, jonka Alberich takoi Reininkullasta kirotessaan rakkauden, sormuksella voi hallita maailmaa. Reininkulta palaa lopussa takaisin Reinintyttärille, joilta Alberich sen varasti ensimmäisessä osassa.

TSH: Valtasormus, jonka Sauron takoi kullasta sekoittaen siihen omaa vertaan ja elinvoimaansa, sormuksella sauron voi hallita maailmaa, sormus onnistutaan heittämään tuomiovuoren kraatteriin.

Nibelungin sormus: Pääpahis, Alberich, nibelungkääpiö, varasti Reininkullan kiroamalla rakkauden ja takoi siitä sormuksen. Selviää hengissä.

TSH: Sauron, pääpahis, takoi valtasormuksen kullasta, selviää hengissä vastoin yleisiä luuloja, (vahvistettu Tolkienilta) mutta pysyy voimansa menettäneenä ja heiveröisenä.

Nibelungin sormus: Nibelungin kulta-aarre, kuuluu Alberichille.

TSH: Kulta-aarre, jota lohikäärme vartioi, saadaan takaisin oikeille omistajille, kääpiöille.

Nibelungin sormus: 9 valkyyriaa.

TSH: 9 Nazqulia.

Nibelungin sormus: Ylijumala Wotanin saarnikeihäs.

TSH: Velho Gandalfin saarnisauva.

Nibelungin sormus: Mime, Alberichin veli ja tämän alamainen. Siegfried tappaa tämän.

Saruman: Sauronin alamainen, Kärmekieli tappaa tämän.

Nibelungin sormus: Tarnhelm, taikakypärä, jonka Alberichin veli Mime takoi, tekee näkymättömäksi, saa kantajansa muuttamaan miksi tahansa olennoksi, ja sillä pystyy siirtymään paikasta toiseen teleporttaamalla.

TSH: Valtasormus, joka tekee näkymättömäksi.

Nibelungin sormus: Sankari Siegfried, saa haltuunsa Reininkullasta taotun sormuksen, kuolee lopussa, Valkyyria Brunnhilde palauttaa sormuksen Reinintyttärille ennen kuin tappaa itsensä.

TSH: Frodo, hobitti, onnistuu tuhoamaan valtasormuksen, säilyy hengissä ja siirtyy haltioiden kanssa Harmaille Satamille.

Siinä muutama yhdennäköisyys :P Minua muuten ärsyttää, että iso osa TSH-faneista ei ole kuullutkaan Nibelungin sormuksesta, mikä on sääli, koska se on yhtä mahtava kuin TSH:kin, jumalallisia mestariteoksia molemmat, mahtava kirja TSH ja mahtava oopperasarja tuo Nibelungin sormus. Ja saattoi olla pienoinen offtopic.

// Totta, Wagner kehitteli Nibelungin sormuksen Nibelunginlaulusta, saksalaisista taruista, Kalifornian kultaryntäyksestä sekä skandinaavisista tarustoista, mutta Nibelungin sormus eroaa kuitenkin niistä melkoisesti.

Muoks: Ai niin, tässä vielä yksi samankaltaisuus Lotrin ja Nibelungin sormuksen kanssa.

Nibelungin sormus: Mimen ja Vaeltajaksi naamioituneen Wotanin arvoituskilpa.

TSH: Klonkun ja Bilbon arvoituskilpa
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

degulainen

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #111 : Huhtikuu 01, 2006, 15:38:35 »
Ah ja voi.
Tätä kirjaa olen lukenut jo viime vuodesta lähtien, mutta en ole millään päässyt pidemmälle kuin puoleen väliin kirjaa. Joten jos tämä minun kommenttini on ei-siitä-parhaimmasta päästä, suokaa anteeksi.

Kirja on mielestäni kohtalaisen hyvä, mutta pakko tunnustaa että yllätyin kovasti kun aloin lukemaan kirjaa vasta sen jälkeen kun olin nähnyt elokuvat. Harmillista kun elokuvasta on poistettu se Tom Bombadil (nimestä ei varmuutta) kohtaus poistettu, olisi ollut ihanaa saada se veikko mukaan. x)
Kuitenkin minua häiritsi se ainainen: "He kävelivät. Ja he kävelivät. He lepäsivät päivällä ja kävelivät vähän lisää yöllä. He kävelivät taas.". Eli pointtini on, että olisi voinut olla vähän vaihtelevaa - vaikka mitä vaihtelevaa olisi voinut tunkea matka-kirjaan - , ei pelkkää kävelyä.

zerythe

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #112 : Huhtikuu 01, 2006, 19:01:23 »
Aloitetaanpa ihan alusta, siitä kerrasta, jolloin ensimmäisen kerran tutustuin Tolkienin tuotoksiin. Olin toisella luokalla ja opettajamme luki meille ääneen Hobitin. Pidin kirjasta paljon ja minulla on vieläkin vihko, mihin saimme piirtää kohtauksia siitä kirjasta. Sitä vihkoa on muuten vieläkin aivan ihanaa katsella, etenkin niitä sienitaloja, melkein kaikki luokkamme tytöt nimittäin luulivat että hobitit asuvat sienitaloissa, minä muiden muassa.
Mutta siihen se sitten jäi joksikin aikaa. Unohdin koko kirjan, en nähnyt sitä koskaan kirjastossa ja olin kiireinen lukemaan kaikkea muuta.
Neljännellä luokalla sain muistutuksen Tolkienista, tilaamassani lehdessä (Koululainen) nimittäin julkaistiin aukeaman kokoinen juttu Taru Sormusten Herrasta-elokuvien kuvauksista. Silloin yksikään elokuvista ei ollut ilmestynyt (muistaakseni Sormuksen ritareiden ilmestymiseen oli aikaa yli vuosi) ja muistan ihmetelleeni, että mikäs tämäkin juttu nyt on.
Sinä kesänä harhauduin Itäkeskuksen kirjastossa uudelle hyllylle ja näin Hobitin. Silloin muistin, että kyseessä oli tuttu kirja, joten otin ja luin sen. Hylly oli tietenkin fantasia- ja scifihylly ja näin sai kunnon alkunsa minun syvä rakkaussuhteeni fantasiakirjallisuuteen. Joskus syksyllä luin TSH:n ensimmäisen kerran (olin melkein 11) ja rakastuin korviani myöten. Saman vuoden lopuilla tuli ensimmäinen TSH-elokuva teattereihin ja reaktio oli samanlainen.
Loppu onkin historiaa. Nyt omistan Tarun, Hobitin, Silman ja KTK:n kovakantisina (kaikki Hobittia lukuunottamatta olen ostanut itse). Hinta tosin kirpaisi kahden kirjan kohdalla; Silma ja KTK ovat kovakantisina n. 20 euroa kalliimpia kuin pokkareina, mutta toisaalta sain Númenorin ja Beleriandin kartat niiden mukana (mitä pokkariversioista ei saa). Sen lisäksi omistan TSH:n englanninkielisinä pokkareina (jotka ovat oikeasti isukin joskus 60- tai 70-luvuilla ostamia, niiden kannet on Tolkienin piirrustuksista otettuja, joten siksi ne ovat minulle rakkaita) sekä kaikki elokuvat extended edition-versioina. Olen lukenut myös Howard Carpenterin kirjoittaman Tolkinen elämänkerran, vaikka en yleensä elämänkerroista olekaan kovin kiinnostunut.
Tarun olen lukenut yli kymmenen kertaa ja kerran englanniksi sanakirja toisessa kädessä (se oli kyllä todella raskasta, sain sen luettua loppuun viime kesänä). Olen jo pari kuukautta halunnut lukea sen uudestaan, mutta minkäs teet kun vieressä on vino pino kirjaston kirjoja, jotka vain odottavat lukemistaan.

Syy siihen, miksi rakastan Tarua ja muita Tolkienin Ardaa (Arda on siis ns. yleisnimitys Tolkienin maailmalle, sillä tarkoitetaan Manwën hallitsemaa valtakuntaa) käsitteleviä kirjoja, on minulle mysteeri. Voisin yrittää selittää loistavasta kuvailusta, upeasta tunnelman vangitsemisesta, suuresta omistautumisesta jota Tolkien maailmalleen on osoittanut, mutta se ei siltikään riittäisi. Arda on nimittäin minulle kaikkein aidoin ja läheisin fantasiamaailma, mitä kukaan kirjailija on koskaan luonut.
Suoraan sanottuna taidan olla toivotan tapaus näiden kirjojen kanssa ainakin ystävieni mielestä ,).

Ninde

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #113 : Toukokuu 18, 2006, 20:09:59 »
Oli pakko tulla taas tänne ns."ihkuttamaan". Onko mahdollista kuolla koska rakastaa jotain teosta liian paljon?! Siltä minusta ainakin tuntuu. Kaikki keski-maahan liityvä saa aivot pyörimään aiheen ympärillä ylikierroksilla. Olen niin friikki kuin vain olla voi eli noin 1900 %:sesti. (Kaikki kaverini pitävät hulluna.) Taru sormusten herrasta lyö laudalta kaikki maailman kirjat. (jopa Potterit.) tarina sisältää juuri sellaisia asioita kuten ystävyyttä, uhrautuvuutta, uskollisuutta, rakkautta.. (and the list goes on)  jotka ovat itsellenikin tärkeitä. Olisin pärjännyt varmaan hyvin siihen aikaan. Kirjan olen lukenut kai kaksi kertaa ja ajattelin aloittaa taas. Hobitin olen lukenut varmaankin viidesti. Silmarillonia ja Keskeneräisten tarujen kirjaa vasta sieltä täältä. Elokuvat on tullut katsottua varmaan tuhansia kertoja. suoraan sanottuna olen friikki jolle ei ole enää mitään tehtävissä. Joku sanoi että Sormusten herrassa on neljä osaa. Hobitti ja trilogian osat. ei saa unohtaa Silmarillionia joka on kaikkien tapahtumien alkusoitto. (pilkunviilaaja.? tiedetään)  

Anteeksi aika idioottimainen teksti. se johtuu vain siitä että olen juuri saanut yliannostuksen Keski-maata :)

Onko kukaan muu huomannut että hirveän monen nimimerkki on haltiakielinen tai liittyy muuten Keski-maahan!?

zulggis

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #114 : Toukokuu 19, 2006, 21:44:25 »
heh. minä olen yksi niistä harvoista jotka lukevat taru sormusten herrasta, kirjaa vasta nyt. Ja juuri tällähetkellä.
Sain kirjan vasta nyt, en edes tiennyt koko kirjan olemassaoloa ennen elokuvia.  Olen lukenut sitä jo paljon koska pidän siitä tosi paljon, kaikki ne henkilöt ja paikat on ihania.
Yö unet ovat jääneet vähän vähille sitä lukiessa. ( vuotiksessa seikkaillessa myös tietenkin)
Luin Hobitin ennen tätä kirjaa, koska sain sen joskus vuonna omena kun en edes tajunnut mikä se oli. joku kuolettavan tylsä kirja se oli. Huom OLI. :)
nyt oli pakko ostaa tämä TSH, nytkun se sattui eteen, loistavaa.
Olen samaa mieltä kyllä parin muun kanssa täällä että ainainen sama toistuva kuvio koko ajan, kävellään, vaara, kä'vellään, levätään, suojassa, kävellään, vaara, kävellään.. jne. Eli vähän enemmän jotain muutakin voisi tapahtua kuin kävelemistä, mutta käy se näinkin. :D
Pidän tästä kirjasta ja sen ihanista hahmoista. (:

Poissa Shayas

  • never-fading
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • take me home
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #115 : Toukokuu 25, 2006, 19:15:53 »
Aivan yli-ihana kirja. Olen lukenut sen ainakin 15 kertaa, se on aivan upea teos. Ihailen Tolkienia suuresti, hän on nähnyt kirjan kanssa varmasti aivan järkyttävän paljon vaivaa! Hahmot ovat mahtavia, suosikkejani ovat Aragorn, Arwen ja Legolas.

Sormuksen ritarien alku on mielestäni tylsä, mutta keskivaiheilta loppuun jännitystä riittää ja sitä on ilo lukea. Varsinkin se aika, minkä saattue on Rivendellissä on mahtava.

Kaksi tornia on mielestäni kiva, mutta en tykkää Frodon, Samin & Klonkun osuuksista, koska ne ovat jotenkin tylsiä. Aragornin, Legolasin & Gimlin osuudet taas ovat mahtavia ja kiinnostavia.

Kuninkaan paluu on ehdottomasti paras näistä kolmesta. Siinä on eniten toimintaa ja sitä lukiessa ei ole tylsää missään vaiheessa. Loppu on ihana!

Taru sormusten herrasta kuuluu lempikirjoihini ja on melkein yhtä ihana, kuin Potterit. :DD

Ja ne leffat sitten. Upeita! Yksi harvoista tapauksista, missä leffat ovat vähintään yhtä hyviä, kuin kirjat. Ne leffat on oikeasti ihan loistavia. Tosin harmittaa, kun jäi se Tom Bombadil niistä pois. Olisin halunnut nähdä hänet. ;< Mutta ihania ne ovat joka tapauksessa.
no / no turning back now

Poissa Leonor

  • valiopeelo
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #116 : Toukokuu 31, 2006, 21:12:09 »
Kesken on kirja tällä hetkellä, mutta aikeissa on lukea se loppuun niin nopeasti kuin mahdollista. Elokuvat kun olen katsonut, niin joudun myöntämään yllätyksekseni niiden olevan mielestäni parempia kuin kirjojen. Tämä on harvinainen toteamus minulta, joka on suuri kirjojen ystävä. Tolkienilla on kyllä riittänyt mielikuvitusta vaikka toisille jakaa, kun on tuollaisen kirjan kirjoittanut. Jumitin kirjassa Kaksi Tornia Frodon ja Samin kohtaan. Ei ole vain jaksnaut innostaa lukea sitä osaa loppuun. Johtunee ehkä siitä syystä, että suosikkejani ovat Aragorn, Legolas ja Gimli.
Optimist: someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha. ~Robert Brault
Leonor -> Leo -> Leonor

Fitz

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #117 : Kesäkuu 06, 2006, 10:59:10 »
Minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat TSH palvojista 5mm alempana. Eli fanitan niitä täysillä mutten kuitenkaan mene ja muokkaa naamaani Arwenin tai Èowynin näköiseksi. :)

Luin kirjan viides ja kuudes luokilla. Aika raskasta lukemistahan se oli, mutta olen todella iloinen jaksettuani sen loppuun asti. Hassua kirjassa oli se, kun 70 sivua Helmin syvänteestä luki todella helposti. Taas 20 sivun tasitelun edeltävä kohtaus oli pelkkää tuskaa.

Koulussa oli puhetta TSH:sta ja eräs luokallani oleva poika vertasi sitä Harry Potteriin. "Potterit ovat helppoa luettavaa, eikä niissä ole kuvailua yhtään liikaa. TSH:ssa taas on lehti-putoaa-puusta kuvailua". En tiedä tajusitteko tuota, mutta minä kyllä nauroin tunnin loppuun saakka.

En luultavasti lue TSH:ta uudelleen, mutta olen kuunnellut sen. Lainasin kirjastosta kuunnelman (tai mikä ikinä onkaan) ja kuuntelin koko kirjan samalla ku nypläsin. Ja mukavaa oli kuunnella sitä hyvän lukijan suusta.

Paras hahmo on Aragorn ja häntä minä palvon loppuun asti.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #118 : Kesäkuu 09, 2006, 21:17:50 »
Tämä on nyt hieman offtopiccia, mutta törmäsin juuri henkilöön, joka ilmoittautui vannoutuneeksi fantasiafaniksi, mutta sanoi, ettei ole ikinä edes koskenut Taru sormusten herraan. Olin aika järkyttynyt, koska niin kuin Isilmirë sanoi, että Taru on "fantasiakirjallisuuden peruskivi". Ei, minusta ei kaikkien fantasiafanien kuulu pitää Tarusta, mutta kyllä nyt oletan, että he ovat edes yrittäneet lukea kyseistä opusta. Ehkä olen vain ahdasmielinen, mutta tämä järkytti minua. En voi mitenkään pitää häntä fantasian suurena ja vannoutuneena ystävänä, jos hän ei ole lukenut Tarua. Olen ehkä huono sanomaan, koska Taru on kuitenkin yksi ehdottomista lempikirjoistani. Mietin vain, että mitä mieltä te olette?
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Genval

  • Ankeuttaja
Keski-Maan vetovoimaa...
« Vastaus #119 : Kesäkuu 10, 2006, 08:48:53 »
Olen suorastaan äimänkäkenä huomatessani, miten nopeasti voi tulla riippuvaiseksi jostain kirjasta ja sen maailmasta.
Suosittelen kaikille elämysmatkailua Tolkienin Keski-Maan maisemiin!

Aloita Taru sormusten herrasta, sitten huomaatkin janoavasi lisää tietoa Ardan (ko. maan, planeetan)  alkuajoilta . Siis kirjastoon lainaamaan Silmarillionia: se pitänee lukea n. 5-6 kertaan, että tottuu nimiin, termeihin ,ja että pystyy hahmottamaan, kuka oli kukin ja missä ajassa mennään.

Seuraavaksi onkin aika tehdä samankaltainen lukumaraton Keskeneräisten Tarujen Kirjan kanssa.Siinäkin meinaa mennä sekaisin Hurinin ja Turinin kanssa :)

Ja kun tästä on selvitty, pitää Taru Sormusten Herrasta lukea uudelleen näiden uusien tietojen läpi suodatettuna.
Ja voi veljet, miten ihanaa se onkaan! Kirjojen ahmiminen pakkomielteen omaisesti on lähimmäisistä ehkä perin kummallista, mutta hälläväliä.

Hauskaa kesää kaikille riippukeinun pohjalle, ja eikun lukemaan!

PS. Pottereiden vetovoimaa ei Tolkienin teokset vähennä ollenkaan.Ne on ihan toinen juttu. Toinen ei sulje toista pois.

"Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta mistä sen alkavan näin.."

Poissa Antisankari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Enimmäkseen harmiton
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #120 : Kesäkuu 13, 2006, 22:33:06 »
En nyt jaksa lukea kaikkia kahdeksaa sivua, mutta oletteko ajatelleet, ettei kirjan päähenkilö välttämättä ole Frodo?

Itse rupesin miettimään, että se voisi ihan yhtä hyvin olla Samvais. Jotenkin niissä kaikissa Frodo&Sam kohdissa juuri sitä Samia on tuotu  enemmän "lukijaa lähemmäs" kuin Frodoa. Varsinkin lopussa.

Minulle Tarun Sormusten Herrasta sankari tulee aina olemaan Samvais Gamgi.
And I feel like dust, lighter than air
Winged by the smallest prayer
Destination anywhere

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #121 : Kesäkuu 16, 2006, 22:35:06 »
Tähän on hyvin, hyvin hankala kirjoittaa mitään mielipidettä kirjasta, sillä en oikeastaan ole siitä niinkään mitään mieltä, se vain on mahtava. Haluan silti kommentoida ihan yleisesti muiden milipiteitä ja yrittää selittää jotain omasta innostuksestani Taruun.

Spoilausvaroitus

Olin aika nuori vielä, kun äiti sanoi, että tässä on hyvä kirja ja antoi minulle TSH:n. Olin hiukan epäileväinen, sillä en ollut vielä lukenut niin paksuja kirjoja (Pottereihinkaan en ollut tutustunut) mutta ryhdyin silti lukemaan. En päässyt lainkaan eteenpäin, sillä en ymmärtänyt mistään mitään enkä aina edes jaksanut keskittyä. Olin sitten jossain peikkometsän vaiheilla, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi. Minä tietenkin menin katsomaan sen.

Pidin elokuvasta aivan valtavasti ja sain takaisin innostukseni jatkaa kirjan lukemista, sillä moni ikohta elokuvassa jäi minulle hyvin hämäräksi. Petyin myös suuresti siihen, ettei Tom Bombadilia ollut mahdutettu elokuvaan. Se olisi ollut aivan mahtavaa. Oli myös monia muita kohtia, jotka olisin toivonut eri tavalla tai joita olisin kaivannut. SIlti elokuva oli mielestäni ihan hyvä.

Luin koko trilogian ennen kuin seuraava elokuva ilmestyi. Nyt olen lukenut kirjan muistaakseni vain kolmesti, mutta silti pidän siitä aivan valtavasti. Olen myös katsonut kaikki elokuvat, jotka ovat hyviä, parempia kuin olisi uskonut ja lemppareitani. En ole vielä koskaan nähnyt tarpeeksi hyvää elokuvaa, joka pärjäisi yhdellekin kirjalle.

Nyt kun olen hieman kokeneempi ja lukenut Tarun useammin, totean, että siinä ei ole mitään tylsää. Kun luin kirjaa ensimmäistä kertaa, jumitin kahdessa ensimmäisessä luvussa yli kuukauden. Toisella lukukerralla kohta hurahti ohi enkä voinut kuin ihmetellä, mitä pitkäveteistä olin siinä joskus nähnyt.

Ainakin tuolla alussa puhuttiin paljon kirjan lopusta. Minusta se hipoi täydellisyyttä. Loppu oli tavallaan onnellinen, mutta siinä kerrottiin myös, että kaikki ei voi olla hyvin. Viimeiset luvut olivat yhtä tuskaa, kun Frodo ei saanut ansaitsemaansa kunniaa Konnussa. Lukiessani kirjaa ensimmäistä kertaa se oli todella suuri isku samoin kuin muukin loppu - jostain syystä olin vain kuvitellut koko ajan, että hobitit marssivat retkeltään ja heidät otetaan riemuiten vastaan ja kaikki on hyvin. Olin silloin kuitenkin aika pieni^^ Onneksi niin ei käynyt, se olisi vienyt pohjan kirjalta. Kaikkea hyvää, mutta ei liikaa. Tiedän, että Frodo on varmasti onnellisempi päästyään pois, mutta silti se on niin kamalaa.

Olin oikeastaan aika yllättynyt, kuinka moni sanoi, ettei pidä Tarusta. Kaikki tuttavapiirissäni, jotka ovat lukeneet kirjan, ovat ihastuneet siihen. Elokuvien kohdalla asia ei ole aivan samoin, mutta silti. Jotenkin siitä on jäänyt sellainen vaikutelma, että Tarua ei voi lukea pitämättä siitä mutta minun on pakko myöntää, että kunnioitan suuresti niitä, jotka ovat kahlanneet niin suuren teoksen läpi, vaikka eivät ole tykästyneet siihen.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

vennu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #122 : Kesäkuu 23, 2006, 16:38:07 »
Luin TSH ensimmäistä kertaa 12-vuotiaan kun olin löytänyt ensin Tolkkienin maailman Hobitin avulla. Koska olen koko elämäni kahlannut kirjallisuuden meressä ilman opasta en tosiaan tiennyt sen olevan niin arvostettu ja maailman laajuisesti tunnettu teos. Tykkäsin siitä ja omistan sen, tarkoituksena olisi lukea se pian uudelleen kun en enää tarkasti muista muuten kuin elokuvien perusteella jotka sitten joitakin vuosia myöhemmin kirjan lukemiseni jälkeen ilmestyivät. Muistan itsekkin murehtineeni Tom Bombadilin puuttumista elokuvasta degulainen tavoin.

Henkilöistä suosikkini on Sam, aina niin uskollinen ja ai miten itkin kun Frodo lähti ja Sam jäi "yksin" keskimaahan. No sen muistan kirjasta (ehkä, jos se siinä oli enkä itse ole päästäni keksinyt) että Sam aikoi antaa lapselleen nimeksi Frodo, tämäkin oli iso puutos elokuvassa olisin halunnut sen loppuvat vaikka pikku Frodon kastajaisiin jos Hobitit sellaisia ylipäätään viettävät.

Ninde

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #123 : Kesäkuu 27, 2006, 18:02:35 »
Lainaus käyttäjältä: "Tinusa"

En pidä kauheasti Samista, Bilbosta ja Klonkusta.
Elokuvat on tehty hyvin  ja olisin tahtonut että niitä jatketaan.


Jatketaan?! ai että tehtäisiin lisää elokuvia?! elokuvathan perustuvat kirjaan jossa on vain kolme osaa!!!

Aloitin taas uudestaan Sormusten herran lukemisen. Voisi melkein sanoa että se paranee joka kerralla. Kun tuntee juonen käänteineen osaa keskittyä pieniinkin yksityiskohtiin jotka täydentävät tarinaa. Ensimmäinen lukukerta on kuitenkin ainutlaatuinen, eikä sitä voi korvata.

anvis

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #124 : Syyskuu 08, 2006, 22:02:32 »
Liian ihana kirja ollakseen totta! Aluksi kun pienempänä olin kuullut kirjasta, ajattelin vain et ei kiinnosta mitkään tyypit joka haalii paljon rihkamaa ja sormuksia:D Mut joku joulu ostettiin sit se kirja mun veljelle joululahjaks, kaks vuotta oli menny eikä kirjaa oltu vielkään avattu, mut sit mä näin sen elokuvan tai puolet elokuvaa...Sit ajattelinkin et se on tosi ihana, ihana musiikki ja kaikki. Aloin lukee sitä kirjaa sit ja  se vaikutti ihan kivalta.  
   
 SPOILAA!

Kirjassa on surullisia ja ihania kohtia, mut joskus luin vaan ja jotkut kohdat meni ihan sivu suun.:D Heeh must Sormusten Ritareis oli just hyvä kohta ku Legolas ja Gimli jotaan lorienis väitteli. Se oli vaan jotenkin niin hyvä juttu:) En olis uskonut et Gandalf palais viel Kahdessa Tornissa. Jotenkin se menetys tuntu mussa itsessäni, että Gandalf ei vois enään palata takaisin:'( Mut onneks se palasi:) Kahdessa Tornissa Helmin Syvänteen taistelu on jännittävin kohta. Frodo ja Sam kohdat oli mustakin vähän tylsiä, mut loppuu kohden ne alkoi vähän jännittyy. Kuninkaan paluus on niin romanttist ne Arwenin ja Aragornin häät!xD:D Aragorn on mun mielest hyvä kuningas oikeudenmukainen. Kun se ei vaatinut hobittei kumartaa itteensä vaan ne kumarski niit hobittei:')


Lempihahmo on Legolas, Haltiat on muutenkin niiin ihaniii<3 Pidän kaikista haltioista. Niin kauniita. Klonkku on ihan kauhee kirjassa, että elokuvassa:S Sellanen idiootti joka ajattelee vaan sormustaan "Aarteeni"!!Mrr! Mut Klonkushan oli loppuratkasuun oma tehtävänsä.:)