Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 57414 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa mimmu

  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« : Marraskuu 13, 2002, 17:59:31 »
Kun tästä ei ole topikkia niin tehdäämpäs sekin....

Eli tämä legendraarinen kirja kertoo Frodo nimisestä pikkuisesta puolituisesta(hobitista) joka saa kannettavakseen raskaan taakan, eli sormusten sormuksen. Frodon pitää tuhota sormus tai se tuhoaa mestarinsa sauronin kanssa koko maailman.Näin alkaa tämän huolettoman pikku hobitin matka kohti tuomion vuorta ja pelastusta. Monien mutkien ja käänteiden kautta matka etenee ja......


Itse olen lukenut kirjan ekan kerran 8 vuotiaana, en kyllä oikeen tajunnut siitä mitään. Ja luin sen uudestaan tässä vähän aikaa sitten. Kirjan on ihan mahtava, ja Tolkien suurin piirtein jumala kun osasi luoda tuollaisen maailman. Oma mielikuvitus ei tuohon oli pystynyt(on koskaan kuvittele mitään pahaa maailmoihini)Se oli kerta kaikkiaan aivan huper ihana kirja. Ja joista syystä tykästyin Samiin ja Frodoon.

//030211 topic siivottu. Paljon lähti sellaisia viestejä, joissa kerrottiin että on lukenut tai ei että ei ole. Vältetään niitä, joohan? Myös parisanaiset vastaukset jonkun toisen viestiin (ellei nyt oikeasti satu olemaan hyvin tiivistetty ja tärkeä pointti :D) joutavat bittiavaruuteen. -Zenz
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 04, 2011, 15:01:30 kirjoittanut Zenzibar »
Everything in this room is eatable. Even I'm eatable.
But that is called cannibalism, my dear children, and is in fact frowned upon in most societies.

Alyssa

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #1 : Marraskuu 13, 2002, 20:38:01 »
Uih, minun lempikirjani. Luin sen vähän aikaa sitten, ja teki vaikutuksen.
Vaikka osa kohdista on hieman tylsähköjä,on kirja silti aivan upea.

Minua rupesi jotenkin Aragorn pännimään Kuninkaan paluussa.. Jotenkin siitä oli tullut kauhean ärsyttävä. Hieman.. Hmm.. Itserakas (:

Ja Frodo taas.. Hän on niin syvä, salaperäinen, mutta kuitenkin kaukainen henkilö. Hänen tunteistaan ei ole kerrottu, vain sen verran, mitä Sam tulkitsi ilmeistä ja mitä Frodo itse sanoi.

Hän oli kirjan sankari ja ikäänkuin päähenkilö, mutta silti hän oli jätetty niin etäiseksi..Ihana henkilö, synkkä ja salaperäinen... Kuninkaan paluun lopussa olisi tehnyt mieli mennä ja halata Frodoa, kertoa, että kaikki on hyvin..
*tunteellistuu*

Kerrassaan loistava kirja. Tolkien onnistui, kun sanoi haluavansa kirjoittaa kirjan, joka hauskuuttaa, liikuttaa yms. (en muistan niitä juttuja siin takakannessa)

Salmakia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #2 : Marraskuu 13, 2002, 20:52:44 »
Juup, Tolkienit on hallussa ja omana. Englanniksi ja suomeksi, tietysti. KTK tylsä? Kaikkea kanssa. Se on erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen kirja. : ) Minun mielestäni. Ja monen muun, ei siinä mitään. Aika hassua ja vaikeaakin perustella miksi pitää Tolkienin kirjoista, kun on Konnun vakioasukas, siellä ei sellaista tarvitse perustellakaan. : P Tolkien kirjoittaa niin kauniisti, hänen maailmansa on niin aito ja perusteellisesti tehty.. ja jotain. Hienoja henkilöhahmoja löytyy myös. Tolkienin maailma elää omaa elämäänsä pääni sisällä ihan eri mittasuhteissa kuin mikään muu. TSH itse kilpailee lempikirjani asemasta Ruohometsän kansan kanssa, eniten sen. Lempikirjailijoita onkin sitten, ja monet menevät Tolkienin edelle, josta en ihmisenä ole sen kummemmin pitänyt. Tolkienilta en näitä muita kirjoja ole vielä lukenut, näiden tavallisten lisäksi, mutta eiköhän ne sitten joululahjaksi saada.
Pikkuveljiäni olen kovasti yrittänyt kouluttaa kunnon tolkienisteiksi, molemmat lukivat Hobitin itse, pienen suostuttelun jälkeen, ja TSH:n luin niille itse ääneen, voitte uskoa että siinä oli hommaa. Pitävät kyllä molemmat TSH:ta ja Hobittia parhaimpina kirjoina, arvostavat ne Potterienkin edelle, niin kuin isosiskonsakin.
Tolkien saa minut myös itkemään erinomaisen hyvin. TSH:ssa on lukuisia tällaisia kohtia, ja Hobitissakin, ihme kyllä.
Mainioita kirjoja. Vaikkei tyylistä pitäisikään, koko luomisurakkaa ei saa väheksyä.


Edit: miten Viggon suoritusta voi jumaloida? Suurimmaksi osaksi huonoimmin onnistuneita näyttelijöitä koko elokuvassa, eikä tässä voi syyttää pelkkää kässäriä, kunnon näyttelijä olisi voinut pelastaa Aragornin uskottavuuden tässä elokuvassa siitä huolimatta. Yh, mikä tunteeton, kusipäinen rambo. Toivottavasti tyyli muuttuu TTT:ssä, mutta siitä ei ole kyllä mitään takeita.

Loru Sorbusten Herrasta, huh, tulipa sekin luettua päivänä muutamana viime syksynä.. petyin kovasti koska odotin hauskaa parodiaa, sain kakkapissahuumoria, jossa hahmojen ja heidän nimiensä muuttelu oli parodian koko pohja. Hyvän parodian pitäisi tukeutua itse alkuperäisversioon, ja naurattaa sen enemmän tai vähemmän näkyvillä tyhmyyksillä. LSH:ssa oli ehkä kolme minua huvittavaa kohtaa.

Chokito

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #3 : Marraskuu 14, 2002, 18:08:09 »
(Choki muoksii koko viestin uudestaan)

Ensimmäisessä viestissä hehkutin TSH:n ihanuutta. Pari kertaa lisää olen sen lukenut, ja hehkutukseni on hieman hiipunut, enää kirja ei vaikuta niin mahtavaihkutitrallatiihanaa:lta kuin aiemmin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etten pitäisi kirjasta. Oikeastaan kirjat ovat hyviä.

Kuten tulikin jo sanottua, nämä kirjat ovat hyviä. Ne on hyvin kirjoitettu, tarina pysyy kasassa. Hyvä, hyvää, hyvin, hyviä.. Keksin kyllä varmasti jonkun toisenkin sanan kuvastamaan mielipiteitäni TSH:sta. Kyllä vain, sanotaanko että ihmeellinen. Tolkien on luonut vaikuttavan, ihmeellisen maailman. Kirjaa lukiessani välillä tuntuu kuin olisin Liisa ihmemaassa. Ehkä olen ihmemaassa, nimeni vain sattuu olemaan Essi. Nähtävästi olen ajautumassa offtopicin puolelle, koska taisin juuri tulla maininneeksi oman nimeni. Takaisin aiheeseen. Am.
 
Ensimmäisen kerran jaksoin lukea (ainakin muistaakseni, tosin muistini on hyvin heikko, todistetusti) kirjan kokonaan, meinaan nyt hyppimättä yli tylsien kappaleiden. Mutta kun olen lukenut kirjaa yhteensä neljä kertaa, niin väkisinkin hypin yli kappaleiden, jotka ovat tappaa minut tylsyyteen. Gaarrr. Ja myönnetään, mielestäni näitä tylsiä kohtia on turhankin paljon..

SPOILER


Minusta se loppu oli onnellinen ja samalla surullinen. Oikeastaan itken hyvin herkästi kirjojen lopussa, tässäkin itkin viimeisen tarinasivun hyvin ryttyiseksi. En nyt oikein osaa perustella, miksi se oli onnellisen ja surullisen sekoitus. Kenties siksi surullinen, että kirjamme ns. päähenkilö lähtee muille maille halmehille. Onnellinen taas siten, että kaikki.. no, lukijat ymmärtävät. Hobitit kotikoloissaan, Keski-maa taas kurissa (phh, lässyn lässyn). Tosin, eniten taisin olla surullinen Samin puolesta, ehdottamasti lempihahmoni kyseisessä kirjassa. Samin tuli varmasti kova ikävä herraansa. :p

Ursula

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #4 : Marraskuu 14, 2002, 21:15:11 »
No niin... kaipa tämä on joskus pakko tunnustaa...

En ole lukenut kolmatta osaa, ja kahden ensimmäisen osan lukeminen oli urakka. Minulla ja Tolkienilla ei synkkaa.
Jouduin aloittamaan ensimmäisen osan monen monta kertaa, ennen kuin pääsin mukaan matkalle. Toinen osa meni sitten vähän helpommin, ja välillä kirja saattoi jopa valvottaa minua illalla, niin että silmiä kirvelsi.

Aragorn on kirjassa tyhmä hahmo. Juu, tyhmä. Tai sellainen hahmo, joka joihinkin kolahtaa, se ritarillinen renttusankari, mutta mitään muuta Artsasta ei sitten voi sanoa.... Sam ja Klonkku ovat minun mielestäni ainoat oikeat hahmot siinä kirjassa.

Ja nautin eniten Samin, Frodon ja Klonkun vaelluksesta Mordorissa. Se oli hieno... ja Sam/Frodo-slashereiden unelma.

Poissa innna

  • vuotislapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kun olet kohdallani viulut soittavat taustalla
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #5 : Marraskuu 16, 2002, 11:50:44 »
Tolkien on jumala! Oikeesti. Mä luin sitä tosi hitaasti, ettei yksikään sana mene ohi. Se oli aivan mielettömän hyvä... Pippin ja Merri on aivan parhaita. Aivan parhaita. En nyt oikein osaa kirjoittaa mitään viisasta siitä. Se juoni oli rakennettu niin, niin hyvin. Samoin kuin ne henkilöt ja Keskimaa. Se tosiaan oli aivan liian lyhyt.

Silloin kun luin sitä kohtaa sieltä - sieltä Parannusten Puutarhasta, niin oli just tosi iso masennus, ja se autto. No, ihan joka tapauksessa se muutenkin oli ihana kirja. Ihana ja suloinen.

[off]Olen lukenut myös Silmarillionin puoleen väliin ja sitten sieltä Sormuksia koskevat asiat ja Hobitin kokonaan. [/off]
[vielä enemmän off] Mein tallilla on yks heppa, jonka nimi on Quenta Nahar, ja sehän tarkoittaa, että Naharin tarina. Ja Nahar oli sen yhden Ainúrin ratsu. Eikös se näin mennyt? [/vielä enemmän off]
"Somewhere, something incredible is waiting to be known." - Carl Sagan

Poissa Arghulus Mendor

  • Vuotislainen
Tolkien.
« Vastaus #6 : Marraskuu 17, 2002, 13:00:52 »
Hobitti tuli luettua pariin otteeseen ennen Jacksonin filminpätkiä, mutta Taru Sormusten Herrasta tuli luettua vasta ensimmäisen elokuvan jälkeen, olin lukenut Kaksi Tornia ennen ensimmäistä elokuvaa, ja Kuninkaan Paluu sen jälkeen sitten. Tolkienhan loi maailman, joka säväyttää, joka on aivan omalaatuinen, ja joka on ollut pohjana monelle sen ajan jälkeiselle kirjallisuudelle, roolipeleille tms.
Keski-maassa on oma viehätyksensä, enkä usko että kukaan koskaan tulee luomaan jotain sen kaltaista.

Kirjahan on tylsä paikoitellen, koska Tolkien erehtyy kertomaan joka ruohonkorren huijuvan liikkeen tuulenpuuskassa, mutta ei trilogia olisi hyvin erikoinen, jos "pippin meni minas tirithiin ja sitten ne tappelivat ja sitten tuli gandalf ja sanoi että voitto tuli".  Aluksi ajattelin, että eipä kiinnosta tällaiset yksityiskohdat, ja hypin ne vain tuosta ohi ajatellen, "jaahas linnut laulaa ja puro solisee" ja keskityin vain juonen kulkuun. No, vähän eteenpäin päästyäni aloin kiinnostua, kuulla äänet ja tuntea pelot jne, ja nämä kirjanjonot olivatkin sitten jo vähän muutakin. Tolkien on mahdottoman taitava sadunkertoja, ja pitää otteissaan, joskin siihen on vaikea päästä. Itse joudun lukemaan kymmenen sivua ennen kuin voin sano olevani mukana maailmassa.

Lempihahmoni trilogian alussa oli ehdottomasti Gandalf, koska Hobitin lukeneena tiesin hänen voimansa ja tunsin että mitään ei tapahdu kun Gandalf on seurassa. Briin jälkeen huomasin että Aragornhan on mystisenä miehenä aivan loistava henkilö, ja taisteluissa verraton. Ja Tom Bombadilhan on ehdottomasti hauskin hahmo Kuoleman lisäksi, jonka osaan kuvitella.
Kuninkaan Paluun aikana eräs henkilö nousi ylitse muiden, Samwais Gamgi, joka on uskollisin ystävä joka on kirjojen sivuilla seikkaillut, koskaan.

Poissa Sodapop

  • Monimutkainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #7 : Marraskuu 18, 2002, 17:57:32 »
... kirjoitin tämän uudelleen koska tämä oli pitkälti täyttä sontaa koko viesti.

No. Taruun tutustuminen alkoi ollessani 7-vuotias, tällöin äitini luki minulle kirjat ääneen. En tiedä ymmärsinkö oikeastaan mitään kyseisessä iästä kirjasta, mutta ainakin se vaikutti siihen, että muutaman vuoden kuluttua halusin tarttua kirjoihin uudestaan, tällä kertaa itsenäisesti.

En tiedä osaanko sanoa muuta kuin että Tolkien on luonut uskomattoman maailman. Pidän kirjoista aivan uskomattoman paljon, joskin nyt se on lojunut hyllyssä lukemattomana pian sellaiset kaksi vuotta. Pitäisi lukea se uudelleen heti kun saisi vain aikaiseksi, lomalla se kaiketi pitäisi tehdä, koulujen alettua siitä tuskin tulee yhtään mitään, keskittyminen lukemiseen ei ole ollenkaan samaa tasoa kuin silloin kun läksyt ja kokeet eivät ole mietittäviä asioita myös.

Pienempänä suosikkejani olivat kuulemma (en itse muista tästä oikeastaan yhtään mitään) Sam ja Gimli. Kun luin kirjat viimeksi, jouduin toteamaan etten loppujen lopuksi ihastunut typeriin hahmoihin, suosikkeihini lukeutuvat oikeastaan edelleen kummatkin. Muistan vain sen, että seitsemän vuoden iässä minua liikutti hirveästi kun poni jouduttiin lähettämään pois Morian porteilla. Itkin silloin, nykyään se kohtaus vaikuttaa lähinnä mitäänsanomattomalta.

Pippinille ja Merrille hyvin suuri osa sympatiaa.

Tässä viestissä ei ollut varsinaista pointtia, halusin vain kertoa että pidän. Tai jotain.

Poissa Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #8 : Marraskuu 19, 2002, 20:31:07 »
Näin leffan ensin ("Maisemia. Maisemia. Tappelu. Maisemia. Maisemia...") ja luin vasta sen jälkeen kirjan. Se oli mielestäni... hmm... kuivahko.
Maailma on hyvä, mutta hahmot tylsiä.
Frodo, ärsyttävän täydellinen pikku hobitti, jota opin vihaamaan ("Kuole, Frodo, kuole... voi hitsi, se ei kuollutkaan!"). *Paha tapa vihata kaikkia päähenkilöitä*

"Sää oli sellainen ja sellainen. Keskustelua. Sää. Tappelu. Laulua. Lisää. Sää. Keskustelu. Sormus. Tappelu. Keskustelu. Laulua. Tappelu..."

Se oli mielestäni siis kuivasti kirjoitettu, Frodo tylsä, joskus sekalainen.
Nostan kuitenkin hattua kokonaan uudelle maailmalle - harva jaksaa - ja roduille. Ideakin on hyvä. ^^;

Muokkelikuu:
Salmakia, pointtini oli se, että ne taistelukohtaukset, maisemakuvaukset (jotka jotkut oli hienoja) ja suurin osa keskusteluista oli tylsiä.
Pyydän anteeksi, että kerroin mielipiteeni.
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Arathrive

  • Ankeuttaja
*hymy*
« Vastaus #9 : Tammikuu 13, 2003, 18:15:12 »
LotR on suorastaan raamattuni. Jumaloin kirjaa, sen henkilöitä ja maailmaa. Luin kirjan ensimmäisen kerran kaksivuotta sitten, kun osallistuin siitä kertovaan tanssisatuun, ja ihastuin täysin! Silloin ei ollut mitään puhettakaan, edes kuiskauksia elokuvasta. Sulkeuduin päivittäin huoneeseeni, ja auta armias sitä joka tuli sisään keskeyttäen lukunautintoni! Luin kirjaa intohimoisesti viikon ajan, ja kun se loppui, aloitin alusta. Sairasta?

Nyt kun elokuva tuli, odotin sitä myönteisesti, sillä tiesin kuinka paljon aikaa ja vaivaa sen tekemiseen oli käytetty, joten kai siitä täytyi saada aikaan katsottava? No, eihän se ollut aivan kirjan tasoinen, mutta parempaakaan siitä tuskin olisi saanut, joten rakastan myös elokuvaa, en jaksaisi odottaa vielä vuotta kolmatta osaa. Paljastuksena kerrottakoon, että jos tämä (Kaksi Tornia) myy hyvin, Peter Jackson on luvannut harkita Hobitti elokuvan tekemistä, kuinka jännittävää!

Kirjan henkilöt ovat uskomattomia, eniten rakastan Aragornia ja Legolasta. He ovat monipuolisia ja hienoja henkilöitä, etenkin kun lukee lisänä kaikki liitteet ja muut kirjat. Mutta siis, rakastan sitä kirjaa :)

summerchild

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #10 : Tammikuu 13, 2003, 20:53:32 »
Kyllä minäkin olen Tarun lukenut, mitä olisi fantasiafriikki ilman Tolkieniin tutustumista? :) Omanakin tuo kirja on, tosin olen lukenut sen vasta kahdesti, enkä sitäkään tarkkaan ottaen ihan vielä (luen kirjaa äidilleni ääneen, ja olemme jo melkein lopussa).
Olihan se kokonaisuudessaan todella mahtava kirja, nyt aikomukseni on lukea se alkuperäiskielellä, jolloin saan ehkä vieläkin suuremman ilon ja tunnekuohun siitä irti. Lempihahmoni ovat Pippin ja Klonkku. Samaistun heihin kumpaankin, mikä on kummallista, sillä jokainen kirjan lukenut allekirjoittanee väittämäni: he ovat täysin erilaisia henkilöitä.
Pippin on viaton tohelo, joka tekee kuitenkin lopussa suuria tekoja. Klonkku taas oli kerran hyvä, mutta Sormus teki hänestä pahan ja osoitti niin, että väärille teille voi joutua aivan kuka vain.
Tarulla on paikka sydämessäni lennokkaan juonensa, rikkaan kielenkäyttönsä ja uskomattoman mielikuvituksensa vuoksi.

Serokki

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #11 : Tammikuu 19, 2003, 21:05:30 »
Onhan se kuivaa tekstiä, jos on tottunut lukemaan Replica-sarjan tasoista kirjallisuutta.
Kirjan maailma on laaja ja todentuntuinen, hahmot erilaisia, uskottavia. Ei ole montaakaan asiaa, jota tuosta teoksesta korjaisin, jos yhtään.

Tunnen syvää inhoa jokaista elokuvan nähnyttä 'tosi TSH-fania' kohtaan, sellaista joka ei ole kirjaan koskenutkaan.
Elokuva on minusta varsin mainio, oh, ne maisemat, mutta ei se kirjan tasolle lainkaan yllä, mutta miten voisikaan.

Siellä ne ovat kirjahyllyssä, Hobitti, Taru ja Silmarillion, kaikki tullut useampaan kertaan luettua. Silman olen aloittamassa uudestaan, jotta voisin lukea sen tarkemmin.

Haltioista. Olen salaperäisen viehättynyt kaikesta tähän kansaan liittyvästä, kykenemättä itse siihen syytä löytämään.
Ehkä olen kateellinen ja haluaisin itselleni palan sitä kauneutta, jonka Tolkien on punonut haltioihin.
Oikeastaan haltiat täyttävät kaikki inhokkieni kriteerit; täydellisiä, sellaisia joilla on kaikki jo valmiiksi, parempia, eivät millään erityisellä piirteellä erottuvia. Kuitenkin se, että joku henkilöhahmo on haltia, on tarpeeksi, jotta hän saisi minun siunaukseni.
Kyllä heitä minusta voi kuvata sanalla viaton, vaikka ovatkin kaikkea menneet aikojen saatossa kieroilemaan.

Gargoyle

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #12 : Tammikuu 21, 2003, 15:42:02 »
Kun nyt pääsi käymään niin, että luin kyseisen opuksen (ehkä noin 20. kerran) loppuun viime viikonloppuna ja asiat ovat vielä tuoreessa muistissa, tähänkin aiheeseen voisi viimeinkin kommentoida.

Kuten lukukertojen määrästä voinee päätellä, Taru Sormusten Herrasta on minulle kovasti mieleen. Itse asiassa pidän sitä parhaana koskaan lukemanani kirjana. Se yksinkertaisesti tarjoaa kaikkia minulle tärkeitä asioita: hyvän ja pahan välisen kamppailun, pienten ja toivottomassa asemassa olevien ja itsensä uhraavien henkilöiden sankaritekoja, dramatiikkaa, ylväyttä, kiehtovia hahmoja ja vangitsevaa kerrontaa.

Se on kirja, jota luen kerta toisensa jälkeen kyyneleet silmissä ja pala kurkussa. Kontu, Viimapää, Gandalfin kuolema, Boromirin lähtö, Frodon ja Samin matka, Helmin syvänteen taistelu, Kuolleiden kulkutiet, Rohanin ratsastus, Minas Tirithin piiritys, viimeinen nousu Tuomiovuorelle... ja ennen kaikkea Eowynin ja Nazguleiden johtajan kohtaaminen. Yksikään toinen teos ei ole pystynyt herättämään minussa samanlaisia tuntemuksia, joten TSH nousee väistämättä kaikkien muiden kirjojen yläpuolelle.

Muuten minun on hieman vaikea kuvailla suhdettani kyseiseen kirjaan. Se kuitenkin edustaa sellaista rakkautta työhönsä, että sitä on mahdotonta olla kunnioittamalla aivan erityisellä tavalla. Tietyssä mielessä TSH edustaa minulle myös henkilökohtaista unelmaa siitä, millaisen elämäntyön minä haluaisin tehdä.

Poissa Aarnikotka Böö

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • 77sins.net
Jymähdys :P
« Vastaus #13 : Tammikuu 28, 2003, 22:33:14 »
TSH:hn "jymähtää" kiinni, jos sen kokee mahtavana kirjana. Siis se on niin kuin tupakka ja alkoholi, tai huume.
Ainakin minulle  :roll:

Nyt luen viidettä kertaa koko kirjaa. 11-v kahtoin elokuvan ja innostuin niin siitäkin, että luin kirjan putkeen kaksi kertaa. Nyt olen 12 ja luen Silmaa toista krt ja Hobitin lainaan jostain kyllä toisen lukukerran ajaksi. Pakko mikä pakko.

Piti muuten vaariltani [Tolkienisti, myös] lainata David Dayn Tolkienin Maailma. Aivan ihania kuvia, esim. Klonkku oli elokuvaan tehty niinkuin suoraan Tolkienin kuvista. Mahtavaa :D

Esim. Loru ja Taru Mainosten Uhreista- ekalla kerralla naurattaa, tokalla se on niin pitkäveteinen, kuin olla ja voi. Lorusta jäi kyllä  pari kohtaa mieleen, esim.
"Rankkuri pomppasi pelästyneenä ilmaan, kun Gimpin tuttu, teräväpäinen hahmo ilmestyi pensaan oksien välistä.
"En nähnyt sinun tuloasi", Ara-Korni sanoi ja pani miekkansa takaisin tuppeen.
"Yritin vain päästä eroon siitä p@skiais#esta", kääpiö selitti.
"Kuka täällä on p@skiain#en, senkin k**ipää?", tokaisi Legoland[[*kierii naurusta*]], joka oli pahoinpidellyt oravaa puun takana."

Nui on hullui ^^.  8) Jouduin vähän sensuroimaan tekstiä :roll: .

TSH on maailman parhaimpia kirjoja, ellei paraskin, mutta kyllähän min tykkään yleensäkin fantasiasta, esim Muinainen Taika [Marianne Curley], Artemis Fowl [Eion Colfrey?], Derkinhovit [Diana Wynne Jones]....jne. Yleensäkin kaikki :P
-Rixsuh

Muoksista
Niih, TSH on tullut viidettä krt luettua ^^, Nyt LSH:ta luen kolmatta kertaa, eikä MILLÄÄN jaksaisi...[hihii]

Hailie Jade

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #14 : Huhtikuu 03, 2003, 18:31:39 »
((Mi-täh?! Enkö ole todellakaan kirjoittanut tänne?  :shock: Muistin tehneeni sen jo kauan sitten, mutta olenkin tainnut nähdä unta tai jotain....))

Minä rakastan tätä kirjaa. Olen kyllä lukenut sen vasta yhden kirjan ja luen nyt toista kertaa, mutta silti... ja elokuvat olen tietysti katsonut. Olen ihan koukussa kirjaan, ja pidän siitä siksi, että Tolkien on yrittänyt luoda kokonaan uuden maailman ja onnistunut siinä. Henkilöt ovat hyviä, ja Keski-maa on kuvailtu niin, että se voisi todella olla olemassa. Tai ainakin joskus ollut.

Ja ne kaikki kuvailut, kansat ja kielet... kuinka yksi mies osaakaan.
Olisimme menettäneet paljon ilman J. R. R. Tolkienia.

Hilkka

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #15 : Huhtikuu 03, 2003, 18:45:59 »
Taru lienee Suurin koskaan lukemani kirja. Se on vaikuttanut minuun enemmän kuin mikään muu teos. En ole lukenut muuta fantasiaksi luokiteltavaa, enkä suunnittele lukevanikaan, mutta Keski-Maahan tutustuminen on muuttanut minua melkolailla. Voi olla, että annan nyt melko friikin vaikutelman, mutta on itse asiassa aivan sama, jos niin käy. En vain ole koskaan vaikuttunut yhtään mistään yhtä paljon kuin Tolkienin Keski-Maa -tuotannosta.

Mitä tulee Taruun ilmiönä, minä olisin mieluiten jättänyt elokuvan tekemättä ja kokematta. Jotenkin minua loukkaa se, että Tarusta on tullut massaa. Olisin paljon mielummin pitänyt sen vain itselläni - aivan niin kuin minä olen kokenut ilman että jonkun muun mielikuva kuluttaa minun ajatustani.

Eleisa

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #16 : Huhtikuu 10, 2003, 20:28:09 »
Kolme neljäsosavuotta ja minä luin sen! ^_^ Tämän juhlan kunniaksi päätin kirjoittaa tänne. Eli siis tuosta ajasta voisi vähän päätellä minun suhteestani kirjaan. Sellainen viha-rakkaus suhde siis. Luin sitä kuumeisesti ja sitten kun laskin sen kädestäni unohdin sen kokonaan. Yritin lukea sitä joskus aikaisemminkin, mutta se oli niin masentava, että en pystynyt lukemaan sitä. Sama juttu Hobitin kanssa, ei ehkä ollut niin synkkä, mutta onnistuin jotenkin saamaan sen aloitetuksi ja sitten keskeytetyksi kuusi kertaa. Saa nähdä luenko sitten koskaan, omaan perinpohjaisen kammon sitä kohtaan.

Taru sormusten herrasta on kuitenkin upea, loistava tarina tungettuna valtavan kuvailumäärän sekaan. Ja se loppu! Kaikki vaan parissa merkityksettömässä sanassa, luulisi nyt että Tolkien olisi kirjoittanut mahtavan lopun mahtavaan kirjaan, mutta kuin ei niin ei. Ja kun kirjan alku ja keskiosa olivat niin painostavia ja synkkiä, niin se happy-ending otti kyllä päähän.

Hilkka

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #17 : Huhtikuu 10, 2003, 21:00:16 »
Happy end?

Oliko se sinusta ihan todella onnellinen? Puhummeko oikeasti samasta kirjasta? Ei siinä siis mitään - jokainen kokee tavallaan. Mutta... Tarun loppu... Tunnustettakoon, etten ole koskaan lukiessani itkenyt niin paljon ja niin pitkään. Öh, en ole oikeastaan edes itkenyt muulloin. En ole oikein itkeväistä tyyppiä :roll: Ja mitä tulee lopun osalta "muutamaan merkityksettömään sanaan", niin minä en yhdy ajatuksiisi siltäkään osin. Eiköhän ole jo käynytkin ilmi, että mielestäni Tarun loppu on todella voimakas.

Akemi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #18 : Huhtikuu 11, 2003, 15:26:53 »
Tolkien jättää minusta aikalailla asiat lukijan mielikuvituksen varaa, esimerkiksi hän ei ole kuvannut jotain haltioita kovinkaan syvällisesti. Täytyy tavallaan osata lukea rivien välistä heidän luonnettaan. Esim Galdor ja Glorfindel ovat oikeastaan aikalailla samantuntuisia minusta.Toisaalta eihän niillä kovin suurta roolia kirjassa ollutkaan, joten se siitä. Ooh. Joo. Älkää kultapienet tappako jos tuossa on paljon kirjoitusvirheitä. Hän osaa kuitenkin kuvata todella elävästi paikkoja, tapahtumia ja seikkailuja. Erinomaisesti. Tolkienilla on myöskin aivan loistava mielikuvitus; ajatelkaa nyt sitä maailmaa jonka hän on luonnut. On merkille pantavaa, että Tolkien on hyvä keksimään ihmisille, asioille ja eläimille nimiä. Esimerkiksi Gandalfillahan on viisi, jollei enemmänkin, nimiä. Jos nyt ihan oikein muistan. Mutta nimistä vielä sen verran, että Tolkien kierrättää näitä. Esimerkiksi Lorieneja on kolme. (Kaksi on paikan nimeä ja yksi on yhden valarin lempinimi.) Ja Minas Thirith'eja kaksi. (Ihan niin kuin minä tietäisin paljon näistä asioista, kaikkea sitä jää päähän kun veli on pahemman luokan tolkienisti. Right.)

Mutta siis enemmän tästä kirjasta. TSH'sta.  Katotaanpas osaanko kirjoittaa kirjan kokonaisuudesta hyvin. No niin, elikkästä tarina on aivan loistava. Kuvitelkaa nyt, jos joku saa jonkun pienen esineen joka samalla on suuri rasite ja houkutus yhtäaikaa, ja sitten aletaan miettimään, miten ihmeessä tästä päästään eroon.

Sormuksen ritarit olivat aika 'jees' kirja. Tai siis sillai 'okey'. :D Silloin kun ne oli Morianissa kirja oli mielestäni hyvä. Ja sitten siellä Rivendellissä. =) (Kyllä minä ihastuin kirjoissa tosi paljon paikkoihin, johtuu varmaan siitä, kuinka hyvin Tolkien on osannut näitä kuvata.)

Eniten pidin tästä Kahdesta tornista. Se oli ehdottomasti paras, siitä lähtien jolloin alettiin puhumaan Frodosta,  Samista ja Klonkusta. Siinä oli kivasti kaikkea tapahtumaa ja oli tosi kiva tutustua Boromirin veljeen Faramiriin, joka oli ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani! Samalla kuin lukija tutustui Faramiriin hän tutustui myös Gondorin kulttuuriin. Aivan ihastuttava kirja. Mitäköhän tästä osaisi sanoa. Musta se vaan on niin ihana. :D Tai siis ehdottomasti pidin oikeasti kaikista kirjoista eniten tästä.

Kuninkaan paluun loppu oli miusta käsittämättömän surullinen,  se kuinka Frodo lähti pois Harmaille Satamille (ja sieltä Valinoriin) ja ystävyksen muutenkin erosivat toisistaan. "happy end?"  Miten nyt jokainen haluaa ajatella. =)

Niin ja tuota. Suosikkihahmoni olivat Merri ja Pippin.


Muokkaus:
Salmakia, en minä sitä heikkoutena pitänytkään. Positiivinen havainto.

Annúnqúerewen

  • Ankeuttaja
Uutta ja omperäistä? Tuskin.
« Vastaus #19 : Toukokuu 16, 2003, 13:44:18 »
Mä luulen, etten tule sanomaan mitään, mitä joku muu ei olis jo sanonu, mutta koska rakastan kirjaa ja elokuvia, mun velvollisuuteni on sanoa jotakin...

 Itse kirja on loistava, mä olen pohtinut usein, miten joku voi kirjoittaa noin hauskasti, jännittävästi ja surullisesti. Katsokaa nyt vain pitkään, mutta mä itkin kirjan lopussa ensimmäisellä kerralla, en tiedä miksi, loppuhan oli onnellinen... Mutta kun tajus, että nyt se on loppu... Ei lisää uusia Frodo Reppulin seikkailuja... Se oli jonkinmoinen shokki. Kun mä luen jotain, mä haluaisin mahdollisimman nopeasti nähdä, kuinka se loppuu, mutta toisaalta hyvä kirja sais jatkua ikuisesti...

 Suosikkihahmoni kirjassa oli Sam, sillälailla suloisen rohkea ja yksinkertainen. Faramir oli myös ihana, koska hän ei muistuttanut ollenkaan petturimaista veljeään vaan tuntui paljon lempeämmältä, viisaammalta ja rehellisemmältä. Suosikkejani heti ensimmäisistä repliikeistä lähtien.

 Minusta Tolkienin kieli, vaikka onkin raskasta lukea, on mahdottoman kaunista, osittain sen vanhahtavuuden, osin sen runsaiden adjektiivien käytön takia. Pappa kirjoitti niin uskomattoman realistisesti ihania maisemakuvauksia, joiden pohjalta loistavat (jonkinsorttiset esikuvani) John Howe ja Alan Lee ovat voineet tehdä niin kauniita, hengensalpaavia kuvia... *huoh*

 Tämä menee nyt ehkä hiukan off-topicicsi, mutta sitten menee, koska minun pakko nousta puolustamaan kys. elokuvia, koska ne ovat parhaita, mitä olen koskaan nähnyt. Ja huom, minä en sitten ole mikään ihquttaja.
 Leffoissa parhaita näytelijöitä ovat etuoikeutetusti Viggo Mortensen, Hugo Weaving, David Wenham ja tämä Haldir-haltian esittäjä, jonka nimeä en tiedä. Viggossa on sellaista karismaa, ja Viggon Konkari on just semmonen salaperäinen ja kiehtova. Ehkä Tolkien kuitenkin tarkoitti Aragornin hieman vanhemman näköiseksi. Mutta se ei liiemmin haittaa, koska Viggon roolityöskentely on varmaa, ja kun häntä katsoo isolta kankaalta, siellä ei hypi tanskalaisia sukujuuria omaava Viggo Mortensen peruukki päässä, vaan ihan aito ja oikea Konkari. Oikeastaan pidän enemmän juuri Aragornin Konkari-puolesta (sekä kirjassa että leffassa), koska Aragorn on paljon kuninkaallisempi ja vähemmän mystinen hahmo. Mutta Tolkien on kuitenkin kirjoittanut Aragornin kasvamisen ihmisenä todella hienosti, pikku hiljaa.
 David Wenham oli minusta hyvä näyttelijänä, hyvin saman näköinenkin, ja muistutti maskeerattuna sopivan etäisesti veljeään Boromiria, mutta hänen kässäriinsä en ollut ollenkaan tyytyväinen. Kirjassa hän kieltäytyy Sormuksesta heti alkumetreiltä, leffassa on jo raijaamassa hobitteja Gondoriin. Hän tuntuu myös kovin epäluuloiselta, vaikka minusta taas leffassa liian lempeäksi tehty Éomer on sellainen...
 Samissa ei leffassa ollut sitä tiettyä maalaismaista viehätystä. Hugo W. taas oli minusta sellainen ihastuttavan ylevä, ihan oikean haltiaruhtiinaan näköinen ja oloinen. Haldir taas... Haldir oli Haltia isolla H:lla. :p

 Olen minä Loruun ja Ala-Keski-Maahankin tutustunut, minusta se oli hirmuisen hauska, osuttu juuri niihin Tolkienin ns. "hämäriin" kohtiin...

 Muttajoo. Kaikenkaikkiaan TSH on kirjana upein kokemukseni koskaan, lueskelen melkein päivittäin suosikkikohtauksiani siitä yhä uudelleen ja uudelleen. Mun romantikkopuoleni on suurinpiirtein yhtä isoa huokausta Faramirin ja Éowynin keskustellessa Tarhan muurilla... Se on niin kaunista luettavaa, vaikka Pappa olikin parhaimmillaan kirjoittaessaan suurista taisteluista...

 Tässä nyt oli jotain siitä, millaisena minä koen TSH:n...
*iloinen wirnistys, väistää seuraavan kirjoittajan alta pois*

Mai

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #20 : Kesäkuu 19, 2003, 13:36:40 »
Trilogia on suoraansanottuna taideteos. Tolkienin kirjoitus tyyli on mielenkiintoinen, samalla hauska, kertova, jännittävä ja samalla jotenkin etsittävä. Kirjassa huonoa oli se miten joidenkin hahmojen kuvailu oli jätetty hieman vajaaksi kuten esim: Legolasista ei kerrottu kunnolla juuri mitään. Kirjan maailma on upea muttei liian täydellinen, kirjojen kaikki rodut eivät ole samasta muotista vaan kaikista löytyy uusia ulottuvuuksia. Kirjassa ei ollut paljoakaan ennalta arvattavia kohtia vaan yllätyksiä esiintyi paljonkin. Kirjaa lukiessani jotenkin eläydyin siihen.

Pidin hyvän ja pahan asettelu tyylistä. Siinä paha kuvattiin pelottavaksi ja voittamattomaksi, mutta jotenkin heikoksi. Välillä en jaksanut enää edes uskoa hyvän voittoon. Kuitenkin kirjassa toteutui hyvyyden voitto.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #21 : Kesäkuu 19, 2003, 15:38:21 »
Heh, meillä on ne. TSH, KTK, Silma, Hobitti ja LSH. Kaikki  nuo äsken mainitut on luettu.
Tarun olen lukenut kokonaan ainakin 50 kertaa.

Leffan 1. osa oli positiivinen yllätys, mutta TTT.. Ei tule mitään.

TSH on fantasiaa parhaimmillaan. Ja olen huomannut yhden pilkunviilauskohdan, jolla ärsyttää "L3gOlA5-IHQ-bLoNd1"-teinejä.
[off]Vloz, sinähän sen tiedätkin jo^^[/off]

Frodo katsoi ylös haltiaan; tämä seisoi pitkänä hänen yläpuolellaan ja katseli maalia johon ampua. Hänen tummaa päätään kruunasivat taustana kohoavan taivaan mustissa lammikoissa kimaltelevat tähdet.. Huomioikaa sanat "tummaa päätään".
Eikös tuolla viitata hiuksiin^^?

Ne "H3i MÄ oOn TOS1 TSH-FAN1, MÄ OOn N11NQ NÄHNY S3N L3FFAN!"-"fanit" eivät ole TSH:n faneja vaan elokuvan.

LSH oli positiivinen yllätys. Hyvin hauska ^-^.

Silma ja KTK ovat kuluneet minulla vähän. Olen pari kertaa lukenut ne, mutta ovat raskaampia kuin TSH tai Hobitti.

Salmakia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #22 : Kesäkuu 19, 2003, 21:38:14 »
Vesi-Y: tuota ei pidä suoraan ymmärtää hiusten värin kuvailuksi, koska kohta on moniselitteinen. Sillä voidaan a.)viitata tummiin hiuksiin tai b.)"tummaan päähän" vrt. "tumma hahmo", eli Legolasin siluettiin pimeässä. Minusta jälkimmäinen kohta kuulostaa varsinkin yön valo-olosuhteet huomioon ottaen järkevämmältä vaihtoehdolta. Vaalea, tai vaikka vihreähiuksinenkin haltia näyttää melkoisen tummalta keskellä yötä! Hauska olisikin ollut jos Lehvassa olisi ollut Anduinin yökohtauksessa vastaava shotti blondista Leego-Lassesta.
Mutta ei kohta näin ymmärrettynäkään anna selvyyttä hiustenväriasiaan.
Kyllähän sindarilla yleensä on tummat hiukset, ja on paljon mahdollista että Legolasillakin on, mutta toisaalta hänen isänsä Thranduil on sinda myös, mutta on vaaleahiuksinen(selviää Hobitista). On mahdollista ettei "hiustenvärisääntö" ole ehdoton, ja tummahiuksisissa kansoissakin esiintyy erivärisiä päitä, tai sitten hiustenväri on naimakaupan tulosta, onhan Galadrielkin noldo, mutta vaaleahiuksinen.

Poissa Flamerie

  • Emotionaalinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ProphecyHowl3
  • Tupa: Rohkelikko
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #23 : Elokuu 15, 2003, 19:53:13 »
*tuijottaa ruutua vähän aikaa* Siis- siis MINÄ en ole kirjoittanut tänne? Voi hele...

(  Saattaa sisältää pientä spoilausta *ei saanut tekstiä enää punaiseksi*)

No siis. Mä luin sen kirjan vähän päälle kuukausi sitten. Siinä meni yhteensä muutama viikko (luin kaikki kolme kerralla...) koska yhessä välissä olin leirillä, ja silloin ei  tullut sitä luettua.
Pidin kirjasta. Loppussa mäkin itkin, koska mä en kestänyt ajatella Sam-paran tunteita.
Se kuvailu oli mahtavaa. Se alku oli, sanotaanko, vähän laimee, mutta se laatu parani jatkuvasti. Sillon ku ne lähti Bombadilin talosta, mä en meinannu uskaltaa lukee sitä eteenpäin. Mä rakastuin niihin lauluihin, ja niihin henkilöiden taustoihin ja historioihin sun muihin. Se on niin täydellisen todentuntuinen, ja vaivalla suuniteltu.

Musta oli kamalan tylsää lukea Frodosta ja Samista, ja se oli mulle vaikeinta koko kirjassa, olla hyppäämättä yhtä kirjaa ylite ja alkaa lukemaan mielenkiintosemmista henkilöistä. Mäkään en pidä Frodosta juuri yhtään. Se on just sellanen rasittava täydellinen päähenkilö. Eikä Samkaan musta niin hehkuva ollu, mutta Legolas (kappas vaan...) ja Gimli oli parhaat. Merri ja Pippin tuli seuraavaks. Aragorn oli tylsä, ja se sen kuningas homma oli tosiaan aivan liikaa. Se sai Arwenin ja Gondorin, ja sille ei ees käyny kuinkaan... *murisee*

Kaiken kaikkiaan ylettömän ihana kirja. Siihen jäi ehottomasti koukkuun. Ja allekirjotuksesta varmaan huomaa mille lauseelle mä nauroin kolmelta yöllä aivan räkänä...

/mimmu lisäisi tuon punaisuuden.
Forces collide.

scout

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #24 : Elokuu 15, 2003, 21:07:09 »
*Ihmettelee yhtä paljon kuin Flamerie ettei ole kirjoittanut tänne*

Big fat warning! eli spoilausta.

Jep, luen eeposta nyt neljättä kertaa kun kerran ostin sen omaksi
tuossa kuukausi sitten.
Kuninkaan Paluu on mielestäni kaikkein paras, siinä kun on se Pelennorin kenttien taistelu ja ehdoton suosikki kohtaukseni koko kirjassa,
nimittäin se kun Eowyn teurastaa Morgulin Herran.
Se oli vain niin jumalaisen hyvin kuvailtu voimakas tunteinen kohtaus..

Horjahdellen neito kompuroi ylös, viimeisillä voimillaan hän sysäsi miekan kruunun ja kaavun väliin suurten hartioiden kumartuessa hänen päälleen. Kipinöitä sinkoillen mieka hajosi kappaleiksi. Kruunu putosi kolahtaen.
Uskomatonta!

Toinen suosikki kohtauksistani on Gandalfin taistelu sen Balrogin kanssa.
Osaan sen leffa repliikin ulkoa englanniksi :p

Mutta se loppu! Se oli niin haikea ja surullinen kun viimeisetkin haltiat lähtivät Keski-Maasta ja unohtuivat ajan hämärään...
Kyllä Tolkienilla oli mielikuvitusta!

Lauluista minä taas en pitänyt paljoakaan, kyllä ne varmaan olisivat menneet englanniksi mut mut.. Suomennokset olivat aika kankeita.
Olenkohan nyt ylistänyt tarpeeksi :p

Ai niin, paras tyyppi oli kyllä Gimli tai Sam.
Kummatkin niin hauskoja!

Lord Azog

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #25 : Elokuu 15, 2003, 22:31:20 »
Olen lukenut kysyisen trilogian nyt pari kertaa + Hobitti, Silmarillionin ja Keskeneräisiä satuja Keski-Maasta (tjsp....). Mahtavia. Tolkien on osannut vangita kirjoihin tunnetta ja yksityiskohtaisen maailman. Liitteitä oli mukava lukea, kartan avulla selvittää taistelupaikkoja ja historiaa. Nikkinikin on yksi TSH:n liitteissä mainittu hahmo. Örkki Azog joka aiheutti sodan kääpiöiden ja örkkien välillä.

"Silloin Nár tuli portaille ja näki että ruumis oli tosiaankin Thórin, ja hänen päänsä oli katkaistu ja se lojui maassa suullaan. Polvistuessaan ruumiin viereen Nár kuuli varjoista örkkien naurua ja ääni sanoi: Jos kerjurit ei odota ovella vaan hiipii sisään varastamaan me tehdään sille näin. Jos yksikään kansasi jäsen tunkee iljettävän partansa tänne toistamiseen, saa saman kohtalon. Mene ja sano se heille! Mutta jos hänen perheensä tahtoo tietää kuka täällä on kuninkaana, nimi on kirjoitettu hänen naamaansa. Minä sen kirjoitin! Minä hänet tapoin! Minä olen herra!
Silloin Nár käänsi pään ja näki että otsaan oli poltettu kääpiöriimuja ja hän luki nimen AZOG. Tuo nimi piirtyi tulikirjaimin hänen ja kaikkien kääpiöiden sydämeen sen jälkeen."

(tulipa paljon tekstiä)

Harmi että enää ei tule lisää Tolkienin maailmaan liittyvää tekstiä...toiveissa olisi ollut esim. sotaretki Rhunista Gondoriin....jatkollehan on todellakin varaa, koska Sauron oli vain Morgothin vasalli. Ja Morgothin linnake on kauempana idässä...hyvyyden voimat kokoavat joukot lopulliseen hyökkäykseen pahuutta vastaan tjsp....

ayu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #26 : Elokuu 17, 2003, 12:30:20 »
Minusta kirja oli aivan ihana! Se oli alusta hieman tylsä, mutta kun itse kirja lähtee käyntiin ja hobitit ovat matkalla, niin silloin se on tosi hyvä. Sain jopa myös kaksi isoveljeä lukemaan kirjat. Toinen on jo lukenut kahdesti ja toinen lukee kolmatta osaa. Meillä on myös elokuvat ja ne eivät ole mitään kirjoihin verrattuina. Mutta ihan OK:ta neikin oli.

SPOILERIA
Olisin halunnut nähdä sen Tom Bombadillin siinä elokuvassa, mutta ei niin ei. Minua vähän itketti miten Klonkulle kävi siinä lopussa mutta hyvä juttu, oikeastaan jos se ei ois enään seurannu hobitteja.

Nyt luen Silmarillionia. Se on todella aikea kirja. Siis vaikea, älyättehän, täynnä haltianimejä ja riimuja ja ihmekieltä. Siinä vain ei pysy kärryillä. Sitten olen lukenut vähän matkaa KESKENERÄISTEN TARUJEN KIRJAA ja HOBITIN olen lukenut alusta loppuun. Meillä on omana nuo kaikki, mitkä mainitsin.

Kahkonen

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #27 : Elokuu 22, 2003, 15:50:50 »
TSH-trilogia...

Mikä se on se trilogia?

"trilogia kolmiosainen romaani, elokuva tms. ¶ Trilogiassa kukin osa kuvaa yhden elämänvaiheen (esimerkiksi lapsuus, poikaikä, nuoruus) tai muunlaisen vaiheen. Suosittuihin trilogioihin on joskus kirjoitettu jatko-osia; leikillisesti puhutaan neli- ja useampiosaisista trilogioista."
(suppea sivistyssanakirja, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatt.html#trilogia)

Minua ärsyttää tämä trilogian määreen heittely kaikille mahdollisille vain kustannussyistä jaoteltujen kirjojen eteen.

Noh, esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla voidaan sanoa olevan trilogia, koska siinä käsitellään joka kirjassa eri sukupolvea, ainakin suunnilleen. Karsastan kuitenkin sanan trilogia käyttöä senkin yhteydessä. Minusta trilogian osien pitäisi olla jotenkin paljon erillisempiä.

Säätiö-trilogia (sittemmin seitsenosainen tosin) on selvästi trilogia. Kerrotaanhan niissä jokaisessa selvästi erillinen tarina, jotka kaikki kuitenkin liittyvät toisiinsa (kuten Pottereissa). Oikeastaan Asimov liitti Robotti-, Imperiumi- ja Säätiö-kirjat toisiinsa ja siinä syntyi, miksi sitä nyt kutsuisi, kompleksologia :D

Taru sormusten herrasta ei mielestäni ole minkäänlainen trilogia. En näe sen osien välillä minkäänlaisia saumakohtia tai suuria eroavaisuuksia. Oikeastaanhan Tarussa on kuusi eri kirjaa.

Ja koska osia on vaikea ajatella erillisinä, on parempi puhua yhdestä eheästä kirjasta. Olisihan hassua tehdä kirjaesitelmä vaikkapa Sormuksen ritareista.

- - - -

Meinasin jo panna uuden topikin tälle (tarkoitan tätä jälkimmäistä viestiäni), mutta kun muutkin kertovat, miksen minäkin.

<SPOILERIVAARA>

TSH:n huvittavimmat kohdat (tylsästi referoituina):
1) Merri (vai Pippin) herää mustan henkäyksen aiheuttamasta unesta; "Minulla on nälkä. Mitä kello on?"

2) Mustien ratsastajien johtaja sanoo: "Minua ei kukaan mies voi tappaa. Näin on ennustettu."
"Minä olenkin nainen", vastaa Théodenin veljentytär (nimet hukassa) ja tappaa johtajan.

Itse nauroin kippurassa näitä lukiessani.

</SPOILERIVAARA>

- - - - -
Tiedätkö muokkailu on HYVÄSTÄ! Ei floodata! Eihän, kiltit? Ja muutenkin./mimmu

Ok, Aarre, asia selvä, me pikku kiltit ei floodata, eihän Aaarrre. Joo Aarre.

Xaphania

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #28 : Syyskuu 02, 2003, 18:27:48 »
Kirjaa olisi turhan mitätöntä kuvailla sanalla "mahtava". Se on niin paljon enemmän, eikä pelkästään TSH, vaan koko Arda (Tolkienin luoma maailma) historioineen, kansoineen, valoineen, kielineen... Rakastan. Luen kirjan vähintään kerran vuodessa, ensimmäisen kerran taisin siihen kunnolla syventyä about 5 vuotta sitten.

TSH on ehdottomasti lempikirjani, koska siinä on kaikki. Juoni, tapahtumat, koskettavuus, jännitys, myyttinen muinaisuus, rakkaustarinat, ystävyyden kuvaus... Kuten Terho jo sanoikin, vaikuttavampaa kirjaa saa etsiä. Ja minäkään en (Universumien Tomua lukuunottamatta) muusta fantasiasta edes pidä. Mitään tämän lajityypin kirjaa ei voi IMO edes verrata Tolkieniin, joka on tehnyt mielettömän urakan. Kelatkaa, tyyppi on luonut ehyen, kokonaisen universumin ja sen kaikki tapahtumat. *kuvittelee muistilappujen määrää* Rakastan myös Hobittia, Silmaa ja KTK:aa.

Lempikirjani trilogiasta on ehdottomasti kuninkaan paluu, erityisesti luvut "Taistelu Pelennorin kentillä", "Cormallenin kenttä" ja "Harmaat Satamat". Liitteistä katkelma Arwenin ja Aragornin tarusta on ihanan koskettava, samoin Sormuksen ritarien myöhemmät vaiheet. Me likey also: Èowyn (idolini), Faramir, Klonkku, Pippin, Gandalf.

Elokuvista sen verran, että onhan se upeaa nähdä kirjan hengelle uskollinen tulkinta, jossa on lisäksi mukana muutamia loistavia roolisuorituksia (Christopher Lee, Ian McKellen, Andy Serkis, Sean Astin, jopa Elijah Wood), upeita maisemia ja musiikkia - mutta kyllä kirja on silti se ainoa oikea valinta, mm. monitasoisen henkilökuvauksesnsa takia.

*Lauleskelee Gil-Galadin tuhoa*

Hattara

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #29 : Syyskuu 03, 2003, 15:58:06 »
Sisältänee spoilausta

Luin teoksen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Jäin heti koukkuun. Kaunis kirja, surullinen, koskettava, upea ja ennen kaikkea uskottava. Uskottava siinä suhteessa, että vaikkei kirja olekaan totta, on Tolkien luonut Keskimaasta hyvin... hyvin monipuolisen. Ehken nyt löydä oikeaa sanaa. Tolkien loi Keskimaan kansat, kansojen tavat, historian, tarut, maat ja paikat. Se on hyvin kunnioitettava suoritus.

Minua ainakin kiehtoo Keskimaan selkeä käsitys hyvästä ja pahasta. Ja toisaalta taas Klonkku, joka on oikeastaan hieman molempia. Näin ollen Klonkku onkin lempihahmojani. Sormus, Sauron, örkit ja Nazgulit ovat selkeitä pahoja. Hyviä ovat kaikki Keskimaan vuoksi taistelevat. Klonkku on niitä harvoja joka on sekä hyvä että paha, Klonkku ja Sméagol.

[/Spoiler]

Luin teoksen ennen elokuvan ilmestymistä. Osaksi myös siitä syystä, etten halunnut katsoa elokuvaa ennen kirjan lukemista, ja kirjan halusin joka tapauksessa lukea. Ensin elokuva ja sitten kirja on mielestäni aika typerä jäjestys.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #30 : Syyskuu 03, 2003, 18:25:30 »
Minä olin sellainen 10-v, kun luin ko. opuksen. Olin lukenut ensin Hobitin..

Noh, luin TSH:n vuotta ennen leffaa.

[off]Ja toisessa leffassa minulla oli ihana vihreä kaapu päällä ^^..[/off]

Minusta PJ on muuttanut leffaa liikaa.
SPOILER
Ärsytti suunnattomasti se Faramir, josta pidin kirjassa, Theoden,
joka oli kirjassa aivan erilainen ja se Aragornin uni Arwenista oli täysin turha.
SPOILER päättyy

?spoiler?
Tuosta Legolasin hiusten väristä taas vaihteeksi. Ketkä muut ovat huomanneet tämän yksityiskohdan?
Noh, asiaan. Elikkä Tolkien on huomauttanut, jos jollakin haltialla on vaaleat hiukset, ja liitteissä mainitaan *etsii kirjaa epätoivoisesti*, että haltioilla on tummat hiukset. (Vanyaria ei lasketa..). Mitä tästä opimme? No, ensinnäkin Leevi-keijun hiustenväriä ei ilmeisesti mainita. Ja koska Tolkien oli kuitenkin kertonut kaikista jotenkin juonellisesti tärkeistä haltioista, mikäli heillä oli vaaleat hiukset, oletusarvona on ilmeisesti tumma.

Ymmärsikö joku?

/?spoiler?

sahh

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #31 : Syyskuu 10, 2003, 20:17:32 »
Hui kammotus! Tajusin juuri, etten ole tähänkään topikkiin vielä kirjoittanut. ._____.
Ja viesti varmaankin spoilaa, enemmän tai vähemmän..

Eli siis, mielestäni TSH on yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Nämä "oheistuotteet" (anteeksi paljon tuo sanavalinta -_-), Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja etc. ovat kaikki erittäin mielenkiintoisia tälläisen, joka haluaa tietää kaikesta kaiken, mielestä. Mutta silti nostan Tarun sormusten herrasta niiden kaikkien yli.

Luin kirjan (Luojan kiitos..) ennen, kuin näin elokuvan. Mutten siltikään onnistunut välttämään täysin esimerkiksi elokuvajulisteita. Sempä takia monet tärkeimmistä hahmoista näyttivät alusta asti melkolailla näyttelijöiltään (no, pieniä eroja tietenkin löytyy, Frodo esimerkiksi oli mielessäni lapsellisemman näköinen, Aragorn rosoisempi jne.)
Suurin ero varmasti on Arwen, jonka ajattelin paljon, paljon sirommaksi ja no.. kauniimmaksi, suoraan sanottuna. Mielestäni Liv Tyler on yksi kauneimmista naisista, mutta oma kuvitelmani Arwenista oli jotain vieläkin enemmän..

Rakastan sitä maailmaa, johon uppoaa täysin. Ja se kuvailu, ei, se ei ole mielestäni tylsää vaan se luo oikean tunnelman, täydellisen vaikutelman paikoista, joissa hahmot kulkevat. (Toki siitä kartastakin oli kovastikovasti hyötyä d: ) Ja monet ovat valitelleet, että se alku on tylsä. Minä olen eri mieltä, minun mielestäni alku(kin) oli todella kivaa luettavaa! :D

Toki ymmärrän, että joidenkin mielestä kirja on kuiva. Itsellänikin meinasi mennä hermot välillä, kun luki väsyneenä tmv., eikä hetken päästä tajunnut enää ollenkaan, missä mennään.

Aah. Voisin kertoa vielä vaikka kuinka paljon suhteestani Taruun, mutta jätän sen tällä kertaa vähemmälle, teitä parkoja säästääkseni.

helzie

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #32 : Marraskuu 19, 2003, 16:15:26 »
Kuuluu myös minun suosikkeihini. Mutta jostain syystä ei yllä ihan Potterien tasolle.

Luin ekan kerran Sormusten herran noin vuosi sitten, ja puolisen vuotta sitten uudestaan. Taas tekisi mieli. Noissa paksuissa kirjoissa on se huono puoli, että niissä on niin paljon tekstiä että väkisinkin jokin asia jää aina vähemmälle huomiolle. Mutta itse kirjasta.

Alkuun se tuntui puuduttavalta. Seikkaperäiset selostukset asioista jotka eivät aluksi vaikuttaneet lainkaan kiinnostavilta olivat liian pitkiä ja tylsiä. Mutta kun pääsin vauhtiin, kirja muutti luonnettaan täydellisesti. Vaikka se on kyllä sellainen kirja, jota on hankala jatkaa tauon jälkeen, mutta sitten ei halua enää lopettaa.

Tolkienilla on kyllä niin upea eri historioiden ja kulttuurien tuntemus, etten voi kuin ihailla. Ja hän on onnistunut luomaan aivan uskomattoman maailman. En voi ymmärtää miten mielikuvitus riittää tuollaiseen. Olen ihan häkeltynyt siitä vieläkin. Kaikki ne oliot, hahmot, ympäristöt...

Lempihahmoni kirjassa on Aragorn. kuninkaallinen, ei silti liian ylpeä. Sankarimainen. Toisaalta kokonaisuudessaan olen mieltynyt haltioihin ja heidän elämäänsä. Kirja on kyllä niiiin upea. Mutta elokuvat pystyvät kumminkin melko hyvään suoritukseen. Ihailen molempia suunnattomasti.

Poissa Fimca Worthleberr

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Capricorn Ascending
  • Tupa: Korpinkynsi
Re: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta.
« Vastaus #33 : Marraskuu 22, 2003, 20:11:07 »
Olen lukenut TSH:n jo kaksi kertaa ja ottanut sellaisen tavan että luen sen joka vuosi siinä joulu-tammikuussa.
Itse luin teoksen ensimmäisen elokuvan innoittamana ja niin imaistuin Tolkienin maailmaan.
Taru sormusten Herrasta on jotain mitä ei edes voi kuvailla. Se on muinaistaru, mahtava ja minulle itselleni pyhä.
En voisi koskaan lukea mitään typerää pilaversiota siitä. En koskaan.
Itse asiassa TSH on vain osa kokonaisuutta johon kuuluu Hobitti, Silmarillion ja Keskeneräisten Tarujen Kirja.
Olen lukenut ne kaikki.
Siinä on jotain sellaista mitä en osaa sanoin kuvailla, jotain niin suurta, mahtavaa ja upeaa.. kokonaan oma maailmansa, sen historia aivan alusta lähtien.
Vaikka Potterit ja Tolkienin Keskimaa-kirjat ovat parhaat kirjat jotka olen koskaan lukenut, en voisi koskaan sanoa kummat niistä ovat parempia.
Ne vain ovat niin erilaisia..
TSH on kuitenkin jollain tavalla minulle "pyhempi" kuin Potterit vaikka nekin tietysti ovat..
Pottereihin voin kuitenkin jollakin asteella kuvitella omiani mutta TSH on täydellinen mestariteos, kunnioitan sitä syvästi. Sitä ei sorkita!
Ihailen Tolkienia ja sitä, miten hän on onnistunut luomaan kokonaan oman maailmansa ja vieläpä niin upean..
Potterit ja TSH ovatkin ainoita kirjoja jotka vaikuttavat minuun voimakkaasti: saavat itkemään, nauramaan, TSH jopa jonkinasteisesti pelkäämään ja myöskin vihaamaan.
Ja minun mielestäni TSH ei missään vaiheessa ole tylsä, täytyy sentään omata sen verran keskittymiskykyä että jaksaa lukea sen loppuun.
Mutta okei, ei kaikki jaksa samanlaisia kirjoja lukea, tottahan minä sen tiedän.
No, nyt ilmaisin kantani.
TSH ja Potter kunniaan!
Look, look, keep looking straight into those cold eyes.

sukulaissielu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #34 : Joulukuu 01, 2003, 17:43:30 »
Kun monta vuotta sitten pienenä luin teoksen ensimmäisen kerran, oli se mielestäni sanoinkuvaamattoman vaikeaselkoista tekstiä ja mielenkiintoni lopahti vähän väliä. Silloin kahlasin sen parissa kuukaudessa läpi ja pidin kyllä siitä aika lailla, tosin enemmän juonesta kuin kuvailusta ja dialogeista.

Joku vuosi sitten päätin lukea tiiliskiven uudestaa ja hämmästyin kun suorastaan ahmin kirjan lyhyessä ajassa. Teksti on paikoin niin henkeäsalpaavan kaunista ja kuivailu hienoa. Kirjaa lukiessa huomaa kuinka Tolkien on panostanut teokseensa, luonut kansoja ja kieliä. Välillä sai lukea suu ammollaan kykenemättä lopettamaan.

Spoilaa...

Yksi kauneimmista ja ihanemmista kohdista mielestäni on se kun Sam ja Frodo olivat Klonkun kera saapuneet lähelle Lukitarin luolaa, Sam käski Frodon nukkua mutta nukahti lopulta myös itse. Klonkku palasi jonkun ajan kuluttua hobittien luo ja näki Frodon nukkumassa pää Samin sylissä. Se kohta on minusta niin ihanasti kirjoitettu kun Klonkun silmät muuttuívat sameiksi ja surullisiksi ja näytti siltä kuin siinä olisi ollut todella vanha hobitti. Klonkku kurottautui koskettamaan Frodoa mutta Sam heräsi ja luuli Klonkun olevan pahoissa aikeissa. Ja niin Klonkku palasi lopullisesti Klonkuksi.

Kuunkulta

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #35 : Joulukuu 06, 2003, 18:19:11 »
Näin ensin leffat. Tai siis Sormusten ritarit ja Kaksi tornia. Jo niissä aloin vihata Frodoa ja jumaloida Aragornia. Miten olisin voinut päästä siitä eroon lukiessani kirjaa?

Odotin koko ajan, että milloin Aragornin ja Arwenin suhteesta mainitaan. -Mutta ei. Ainut maininta jonka löysin (liitteitä kirjan lopussa ei lasketa, jos sieltä nyt jotain löytyy) oli Kuninkaan paluussa heidän mennessä naimisiin. Kirja lensi seinään ja parin sekunnin päästä hain sen katuen sen huonoa kohtelua, lukien tarun loppuun.

Kirjan luettuani ihmettelin, että miksi sitä on kehuttu niin paljon ja miksi Tolkien on olevinaan nykyfantasian isä. Jotenkin minua vain häiritsi hänen tyylinsä kirjoittaa. Se oli niin tylsä.

Frodo päähenkilönä oli niin naurettavaa, että kiukunkyyneleet tulvivat silmiini. Ajatuksena on toki ihan hienoa, että pikkuinen hobitti saa pahan alkulähteen käsiinsä ja hänen täytyy tuhota se, mutta toteutus... Kirjassa ei kai mitään, mutta kun "iki-ihana" Elijah Wood näytteli häntä, kaikki oli mennyttä. Jos taas Aragornia esittänyt Viggo Mortensen olisi näytellyt tuota rohkeaa hobittia, olisin luultavasti rakastanut Frodoa. Taas tuli todistettua, että hyväkin elokuva voi pilata lukunautinnon. Onneksi sain pelastettua edes Kuninkaan paluun tältä kohtalolta, muuten olisin varmasti heittänyt kirjan tuleen kiukuspäissäni.

Lisättäköön vielä, että inhoan kaikkia niitä hobitteja. Pippin ja Merri menettelevät, mutta Sam ja Frodo...
Aragorn on loistava, kiinnostava, salaperäinen jne. Kaikkea muuta siis kuin nuo typerät hobitit tai "ah niin ihana" Legolas.

TSH -faniuteni perustuu lähinnä elokuviin. Vaikka täydellisiä ne eivät ole: häiritsemään jäi, että leffoista puuttuu niin paljon kohtauksia. Lisäksi muistan kyllä koko ikäni, että juuri elokuvat pilasivat kaikkien aikojen suosituimman fantasiakirjan lukemisen ilon. Mutta mitäs en lukenut kirjaa aiemmin. Taas saan syytellä vain itseäni. Huoh.

Fiachra

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #36 : Joulukuu 26, 2003, 19:17:15 »
SISÄLTÄÄ SPOILAUSTA

Sain muutama päivä sitten luettua koko TSH:n. Mahtava. Upea. Mielikuvituksellinen mutta silti "aito".

Lainaus käyttäjältä: "Samwise"
Mutta kaksi aivan loistavaa kohtausta siinä on:
1. Tuomiovuoressa. Frodo ottaakin Sormuksen itse. Klonkku tulee, puree sormen pois ja hoitaa koko homman.


Tuo sävähdytti. Oletin vaistomaisesti että okei, hobitit pääsevät vihdoin ja viimein vuorelle ja Frodo ah niin urheana pelastaa maailman heittämällä sormuksen menemään. Mutta voi kun se olisi ollut tylsää. Frodokin sortui, ja se antoi ihanan inhimillisyyden tälle pikku sankarille.

Joku mainitsi Frodon olevan täydellinen....ei, ei. Frodo ei olisi päässyt puusta pitkälle ilman Samia. Lukitarin luola ja siitä seuranneet tapahtumat, esimerkiksi. Tai loppumatka Tuomiovuorelle, Frodolle olisi käynyt köpelösti jos yksin olisi lähtenyt yrittämään. En tosiaan pitäisi Frodoa täydellisenä, kaukana siitä. Ja siksi kuuluukin lempihahmoihini kirjassa. Vastoin kaikkia kaavoja... päähenkilöt kun ovat tunnetusti tylsiä.

Gandalfin "kuolema". En uskonut hetkeäkään että Gandalf olisi kuollut, liian lyhyt aika kirjassa vasta mennyt ja muutoinkin tärkeä hahmo. Hieman liian ennalta-arvattava tapaus... siis se Gandalfin "henkiinherääminen".

Hobitit ovat ihania.

Lempihahmoja kirjassa Legolas, Sam & Frodo. En tiedä miksi. En ole katsonut leffaa, joten älkää leimatko "W01 GU 5ÖÖttE1"-teiniksi. :D

*Koulun alkaessa juoksee kirjastoon ja lainaa Silmarillionin*

Toivo

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #37 : Joulukuu 26, 2003, 20:15:31 »
Taru Sormusten Herrasta. Mitä siitä voisi sanoa? Paitsi, että se on kirja, joka herätti minussa rakkauden sanoja kohtaan. Kirja, jonka olen lukenut noin viidentoista vuoden aikana laskemattomat kerrat. Kirja, jonka tarina on yhtä suuri kuin elämä itse. Tarina, joka on kasvanut minun kanssani.

Tolkienin elämäntyö herättää minussa kauhun sekaista kunnioitusta. On uskomatonta, että joku ihminen on pystynyt keskittämään luovuutensa noin mahtavasti ja on luonut maailman, joka hipoo täydellisyyttä. Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän arvostan miehen työtä. Vaatii uskomattoman määrän omistautumista, jota pystyy hallitsemaan noin suuren maailman kaikkine yksityiskohtineen. Ja se kieli... Kaikki upeat kuvailut ja mielikuvitusta ruokkiva omaleimainen kerrontatyyli... en voi muuta kuin ihailla. Hidas se ehkä on, mutta niin sen pitääkin olla. Ei noita sanoja voi lukea muuta kuin hitaasti, nautiskellen jokaisesta lauseesta.

Joka ainut kerta, kun olen tarun lukenut, siitä avautuu minulle uusia asioita. Sormus ei enää ole sormus, kuten ensimmäisillä lukukerroilla, vaan se on muuttunut minun mielessäni vertauskuvaksi ihmisten itsekkyydestä, ahneudesta ja vallanhimosta. Toisinaan ajattelen sormusta konkreettisempana pahuutena, toisinaan vain ihmisten sisällä vaanivana mielettömyytenä. Tolkien ei varmaan tarkoittanut Sormuksen merkitsevän mitään noista edellä mainituista, mutta onneksi hän jätti meille kaikille mahdollisuuden kuvitella Sormus sellaiseksi kuin haluamme. Siinä on hienon kirjailijan suurin lahja maailmalle: kyky herättää lukijan mielikuvitus ja alitajunta toiminaan, ja rohkaista kokemaan voimakkaasti tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta.

En myöskään pidä tarinan hamoja täydellisinä, kukaan tarun hahmoista ei ole sormuksen viettelyksiltä turvassa, vaikka toisiin se vaikuttaa voimakkaammin kuin toisiin. Sam on minun ehdoton suosikkini ollut ensimmäisestä lukukerrasta lähtien. Hän on ehkä hahmoista kaikkein lähimpänä tavallista ihmistä. Se miten hän lopulta nousee kohtaamaan pahuuden ja myös Sormuksen viettelykset luo toivoa ainakin minulle. Jos Sam siihen pystyy, niin kyllä minäkin pystyn. Ainakin haluan uskoa niin.

Samwise

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #38 : Joulukuu 27, 2003, 12:44:54 »
 Spoilaa varmasti

Kirjoitanpahan uuden viestin, nyt kun TSH:ta on tullut taas luettua.

Upea kirja, erikoinen kirja. Kirjoittanut Frodo Reppuli Westernessen kielellä, josta Tolkien on kääntänyt englanniksi (ymmärsinkö oikein?).
Itse olen lukenut sen vain kerran kokonaan mutta tykkään lukea kohtia uudelleen ja uudelleen. Ehdottomasti upein henkilö on Sam (ja minulla on kauhea itsetuntokriisi, miten voin kantaa niin upean henkilön nimeä). Frodon ja Samin Mordor-matka on jotain aivan uskomatonta, vaikka ei siellä Mordorissa sitten ollutkaan niin vaikea kulkea, vaikka jo ilman piti olla myrkyllistä hengittää. Kuitenkin näiden kahden dialogit olivat jotain aivan mahtavaa. Ja se, että Samin rakkaus Frodoon ylittää sellaiset 'pikku jutut' kuin Sormuksen voiman.  (Ja kyllä, en ajattele rakkautta slashina)

Eowynin ja Noitakuninkaan kohtaaminen oli kyllä omaa luokkaansa oleva kohtaus. Miksiköhän Noitakuningas on muuten Noitakuningas? Noidathan on perinteisesti olleet noita-akkoja. Myös Tuomiovuoren kohtaus on aivan upea.

Henkilökuvaukset ovat aivan mahtavaa luokkaa, varsinkin hobiteissa, mm. Pippinin ja Merrin syventyminen Kuninkaan paluussa. Mutta Aragornista en pidä yhtään. Konkarina hän on vielä oikein mukava mutta kuninkuus nousee sittemmin päähän. Esimerkiksi tässä, kun he tulevat Theodenin hoviin:
"Ei ole tahtoni mukaista", Aragorn sanoi, "luopua miekastani tai antaa Andurilia kenenkään toisen ihmisen käteen."
"Se on Theodenin tahto", Hama sanoi.
"Minulle ei ole aivan selvää, että Theodenin Thengelin pojan tahto kävisi Aragornin Arathornin pojan, Gondorin Elendilin perillisen tahdon ylitse, vaikka Theoden olisikin Markin herra."
...
"Minä noudattaisin talon herran pyyntöä puunhakkaajan majassakin, jos minulla olisi mikä tahansa muu miekka kuin Anduril."


Voi hyvänen aika. Toinen yliärsyttävä kohtaus oli Ämyrilinnan taistelusta, jossa Aragorn meni linnan muurille katselemaan auringonlaskua ja "uhosi niin suurta kuninkaallisuutta", että vuoristolaisilla (vai ketä ne nyt oli) meni pupu pöksyyn. Joopa joo. Olisivat vaan ampuneet sen alas sieltä. Niitähän oli vielä silloin monia tuhansia enemmän!
Myöskään Aragornin kuningasajasta en pidä yhtään. Kaikki armahdukset, sairaiden parannus jne. Voi elämä.

Kirjassa on paljon taustahenkilöitä, jotka on jätetty leffasta pois. Sellaisia melkein tärkeitä henkilöitä, joita ei kuitenkaan syvennetä ollenkaan. Esim. Glorfindel, Halbarad, Imrahil, Erkenbrand jne. Ne vain tulevat jostain, tekevät jotain ja lähtevät. Välillä meni jopa vähän sekaisin. Myös jonkinlaisia puolenvaihtajia olisin kaivannut.

Kirjoitustyyli on kyllä mahtava. Sellaista tarinankerrontaa. Kuvailu menee mahtipontisuudessaan kyllä välillä vähän liiallisuuksiin. Tempohan on aika hidas ja se välillä ärsytti.

Tosiaan käsitän kirjan lopun happy endiksi, vaikka Frodo lähtikin Satamiin. Tarkoitan nyt koko loppua, en vain hobittien loppua. Siis että Aragorn sai Arwenin ja koko valtakunnan, Faramir ja Eowyn saivat suuriruhtinaskunnan, Keski-Maassa oli rauha, pahat kansat armahdettiin, Sam sai Ruusan ja 13 lasta (^^) jne jne. Itse Satamiin lähtö oli kyllä surullinen kohta. Konnun puhdistuksesta en pitänyt, se tuntui siltä, että Tolkien olisi jo halunnut lopettaa kirjan mutta hänen piti keksiä vielä jotain. Or is it just me?

Muutamia epäselviä kohtia minulle on jäänyt:
-Miksi vasta Aragorn vaati itselleen Gondorin valtaistuimen eikä hänen isänsä tai esi-isänsä? Jos hän on Isildurin perillinen, niin ovathan hekin!
-Miksi kirjassa on vain kolme naista rooleissa? Missä ovat kaikki vaimot, äidit ja tyttäret?
-Miksi Sam pystyi käyttämään Sormusta Mordorissa ilman, että Sauron näki häntä?
-Miksei Elrond lähtenyt etsimään Sormusta Isildurin kuoleman jälkeen? Ja kun Sormuksen tuhoamisella kerran oli niin kiire, miksi Saattueen lähtemiseen meni niin kauan? Nehän olivat Rivendellissäkin vaikka kuinka pitkän ajan!

Ja sitten sellainen juttu, että Aragornin ja Arwenin lovestoryhan on vasta liitteissä. Koko neito mainitaan vaan nimeltä muutamia kertoja kirjan aikana ja sitten hän yhtäkkiä meneekin naimisiin Aragornin kanssa. Onko näin vai onko minulta jäänyt jotain tärkeää huomaamatta?

Mutta Samia ihanammasta henkilöstä en ole vielä koskaan lukenut:
"Kyllä minä pääsen huipulle, vaikka sitten saisin heittää menemään kaiken paitsi luuni", Sam sanoi, "Ja minä kannan itse Frodo-herran ylös, vaikka selkä katkeaisi ja sydän pysähtyisi."
"Frodo-herra! Minä en voi kantaa Sormusta teidän puolestanne, mutta minä voin kantaa teitä ja sitä yhtaikaa. Nouskaa nyt ylös! Rakas Frodo-herra! Sam antaa kyydin. Sanokaa vain minne mennään, niin hän menee!"
Hänen ei tarvitsisi kuin ottaa Sormus ja julistaa se omakseen, niin kaikki tämä voisi toteutua. Tuolla koetuksen hetkellä hänet piti lujana ennen muuta rakkaus isäntään; mutta syvällä sisimmässään eli myös yhä hänen yksinkertainen hobitinjärkensä.

Samwise the Brave.

Kelpie

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #39 : Joulukuu 27, 2003, 16:20:39 »
Ai niin, ja tämä luultavasti spoilaa.

Taru Sormusten Herrasta on aivan omaa luokkaansa kirjana. En sanoisi sitä lempikirjakseni, sillä se on jotain suurempaa. Kokonaan oma maailmansa, ja niin mielikuvitusta ruokkiva. Ja sitten taas toisaalta niin, hmm, jäljittelemätön, ettei siitä itse pysty kirjoittamaan mitään, niin kuin esim. ficcejä.
Tolkienin kirja on pyhä, indeed, ja sen takia en varmaan koskaan ole oppinut pitämään TSH:n pohjalta kirjoitetuista ficeistä ja tarinoista. Kukaan ei kuitenkaan pysty pääsemään lähellekään Tolkienin upeaa kuvailua, joten miksi edes yrittää. Elokuviin pohjautuvia ficcejä siedän, sillä käsittelen elokuvat ja kirjan eri teoksina.

Sain kirjan viime vuonna joululahjaksi kirjastolta (...). Ahkerin lukija kilpailusta, siis ^^;
Olin ehkä kymmenen kun isoveljeni käski minun lukea TSH:n. No, se jäi kesken silloin, mutta vähän ajan päästä sain Hobitin lahjaksi ja sen jälkeen luin TSH:n kokonaan. Hullaannuin täysin Keski-Maan tunnelmasta ja ihanista hahmoista. Hobitit rullaa. Etenkin Pippin. Sen jälkeen olen lukenut kirjan muutamaan kertaan. Viime kerrasta on jo sen verran aikaa, että pitäisi kyllä lukea se taas...

Pippin on lempihahmoni kirjassa (itkin ihan mielettömästi kun luulin sen kuolleen Pelennorin kentän taistelussa) ja myös elokuvassa. En tiedä, mika siinä on niin erikoista. Pippin on vaan niin luonteva.

(Tunnustan myös, että ajoittain vihasin Frodoa ja Mordor-kohtien lukeminen oli aika pakkopullaa...)

Samwisen kysymyksiin:

-Miksi vasta Aragorn vaati itselleen Gondorin valtaistuimen eikä hänen isänsä tai esi-isänsä? Jos hän on Isildurin perillinen, niin ovathan hekin!

Minulla oli joku 'aika-ei-ollut-otollinen-kuninkaan-paluulle'-teoria, mutta unohdin sen. Oh, well.

-Miksi kirjassa on vain kolme naista rooleissa? Missä ovat kaikki vaimot, äidit ja tyttäret?

Luin jostain, että Tolkien sai paljon vaikutteita ensimmäisestä maailmansodasta, jossa nyt ei kauheasti naisia ollut. Sota oli varmaan Keski-Maassa aika 'miesten juttu', ja olisihan se ollut varmaan aika kummallista jos saattueessa olisi ollut nainen (; Ehkä ei vain riittänyt rooleja naisille.
Keitä kolmea naista muuten tarkoitat..? Minun mielestäni Kultamarja, Arwen, Éowyn ja Galadriel ovat kaikki melko lailla 'rooleissa'. Arwen tosin aika heikosti...

-Miksi Sam pystyi käyttämään Sormusta Mordorissa ilman, että Sauron näki häntä?

Jollen nyt ihan väärin muista (öh, luultavasti muistan) Sauronin mielenkiinto oli aika palavasti kiinnittynyt Pippiniin, jolla hän (tai se) luuli sormuksen olevan.

-Miksei Elrond lähtenyt etsimään Sormusta Isildurin kuoleman jälkeen?

Mistä hän olisi lähtenyt etsimään?

Ja kun Sormuksen tuhoamisella kerran oli niin kiire, miksi Saattueen lähtemiseen meni niin kauan? Nehän olivat Rivendellissäkin vaikka kuinka pitkän ajan!

Kun sormus jo niin pitkän ajan oli ollut hukassa, niin ei pari viikkoa enää varmaan paljoa merkinnyt. Ja uskoisin, että kyllä Sormus sen ajan oli ihan turvassa Rivendellissä.

Samwise

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #40 : Joulukuu 27, 2003, 17:24:15 »
Melkein floodausta.
Lainaus käyttäjältä: "Kelpie"
Ja kun Sormuksen tuhoamisella kerran oli niin kiire, miksi Saattueen lähtemiseen meni niin kauan? Nehän olivat Rivendellissäkin vaikka kuinka pitkän ajan!

Kun sormus jo niin pitkän ajan oli ollut hukassa, niin ei pari viikkoa enää varmaan paljoa merkinnyt. Ja uskoisin, että kyllä Sormus sen ajan oli ihan turvassa Rivendellissä.


Pitäisi merkitä, koska Nazgulit olivat jo hobittien perässä, vaikka niiden hevoset kuolivatkin.

Muoks:
Lainaus käyttäjältä: "Kelpie"
Keitä kolmea naista muuten tarkoitat..? Minun mielestäni Kultamarja, Arwen, Éowyn ja Galadriel ovat kaikki melko lailla 'rooleissa'. Arwen tosin aika heikosti...

Tarkoitin Arwenia, Eowynia ja Galadrielia mutta tosiaan, eihän Arwenilla ollut minkäänlaista roolia. Mutta nyt iski muistikatkos - kuka olikaan Kultamarja?

Kelpie

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #41 : Joulukuu 28, 2003, 13:13:10 »
(Olen pahoillani jos koette tämän floodaamiseksi :P)

Lainaus käyttäjältä: "Samwise"
Pitäisi merkitä, koska Nazgulit olivat jo hobittien perässä, vaikka niiden hevoset kuolivatkin.


Niinpä tietysti. Hmm, ehkä niiden piti tehdä jotain matkavalmisteluja...

Nazguleilta toisaalta meni varmaan myös aika kauan kun ne kokosivat itsensä (...tuo kuulosti paljon viisaammalta pääni sisällä.), palasivat Mordoriin ja hommasivat uudet ratsut.

Lainaus käyttäjältä: "Samwise"
kuka olikaan Kultamarja?


Tom Bombadilin vaimo. No niin, eihän silläkään isoa roolia ollut, mutta lasken sen silti yhdeksi kirjan naishahmoista. Oikeastaan vain Éowynillä oli keskeinen rooli naisista.

Erlkönig

  • Ankeuttaja
Uusi versio vanhasta viestistä jota en pääse muokkaamaan ^^
« Vastaus #42 : Joulukuu 29, 2003, 21:51:53 »
Olen lukenut ko. kirjan nyt neljä kertaa. Ostin sen omaksi puolisen vuotta sitten ja tuossa se seisoo kunniapaikalla kirjahyllyssä.
Mitä sellaista tuosta klassikosta sanoisi jota ei olisi täällä jo kerrottu?
No ainakin oman mielipiteeni ;p  
Taru Sormusten Herrasta on ehdottomasti parhaita kirjoja joita olen lukenut. Sitä suositeltiin minulle monta kertaa ennen kuin neljä vuotta sitten luin sen ekan kerran. Silloin se tuntui raskaalta, tyhjänpäiväiseltä ja aivan liian monimutkaiselta 12 vuotiaalle. Ehkä se olikin, sillä väsähdin täydellisesti Kahden Tornin puolessavälissä ja lopetin siihen.
Onneksi aloitin kirjan uudestaan jossain vaiheessa ja tällä kertaa pääsin loppuun asti. (Frodon ja Samin matka Kalmansoiden läpi on kyllä edelleenkin pakkopullaa minulle)

On vaikea kuvitella miten Tolkien pystyi luomaan tuollaisen maailman ilman että tuli hulluksi..O_o
Eikö niin sanota että nerouden ja hulluuden raja on aika häilyvä? No, onneksi pystyi:p

Kokonaisuutta katsoen kirjoista paras on Kuninkaan Paluu, mutta parhaita kohtia ovat Boromirin lähtö ja Eowýnin uroteko sekä Satamiin lähtö. Kaikki kovin tunteisiin vetoavia ja voimakkaita kohtauksia, yksi surullinen, toinen epätoivoinen ja kolmas haikea.
Kaikissa kuvailu on loistavaa ja voi todella nähdä henkilöt mielessään..

Pidän minä elokuvistakin, mutta ne eivät kaikessa oscar-ehdokkuudessaan ja loistossaan ole pystyneet tavoittamaan sellaisia asioita jotka kirjassa kuvataan niin hyvin. Tällaisia ovat esim. sotilaitten kauhu ja pelko kun Nazgúlit tulevat näyttämölle, tai se kuinka ohikulkeva matkaaja saattoi nähdä vain valon ruohikossa tai kuulla lempeää laulua kun Keskimaan vimeiset haltiat ja Gandalf kulkevat ohi.

Tarua voidaan pitää fantasian yhtenä kulmakivenä ja pidän sitä yhtenä niistä teoksista jotka kaikkien tulisi lukea silkasta yleissivistyksestä!
Puistattaa joka kerta kun Heikoimmassa Lenkissä joku ei tiedä vastausta kysymyksiin kuten:
"Mihin kirjaan sijoittuvat henkilöt Gandalf ja Frodo?"

Noinkin on nimittäin käynyt O_o

Eruanno

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #43 : Joulukuu 30, 2003, 14:58:53 »
Ah, Taru sormusten herrasta [kirjan otsikossa vain ensimmäinen kirjain on iso kirjain] , nykypäivän suuri puheenaihe. No, lisäänpä minäkin lusikkani soppaan, toivottavasti osaan sanoa edes jotain, joka ei aikaisemmin ole putkahtanut esiin.

Taru sormusten herrasta on hyvin monisyinen jutttu. Sillä tarinana se on lähestulkoon loistava. Kuten kaikki suuret tarinat, sen teemat ja sanoma kantavat yli lajityypin rajojen. Tällä tarkoitan sitä, että sen viesti on yhtä tärkeä ja merkittävä, vaikka tarina ei olisikaan fantasiaa. Se ei siis riipu lajityypin tunnusmerkeistä. Siksi monet, jotka eivät fantasiasta pidä, pitävät siitä kirjana.

Tarina on hyvin rakennettu, se käyttää syvällisiä ja tärkeitä teemoja ja käsittelee aiheita, jotka ovat ikuisesti lähellä ihmisiä; hyvä ja paha, velvollisuus jne. Vertauskuvat (sanoin Tolkien mitä sanoi, TSH perhana soikoon on analogia) on tarpeeksi hienovaraisia ja muutenkin, syvemmin analysoimatta, tarina on kiinnostava.

Valitettavasti romaani itsessään ei yllä tälle tasolle. Se on rakenteellisesti heikko ja sisältää monia kirjallisuusteknisiä.. virheitä. Mikä on täysin ymmärrettävää, sillä Tolkien ei ollut ammattilaiskirjailija. Mutta hänet taitonsa näkyykin siinä, että tarina on teknisistä heikkouksista huolimatta mukaansatempaava.

Asiaan tietenkin vaikuttaa se, ettei Taru varsinaisesti ollut Tolkienin elämäntyö, vaan tilauksesta tehty kirja, jossa hän sai mahdollisuuden nähdä luomiensa myyttien vaikutuksen ja ilmenemisen. Mikä näkyy monista suhteellisen tarpeettomista viittauksista menneiden aikojen myytteihin ja Silmarillionin sekä muiden teosten sisältöön.

Tältä pohjalta ymmärrän elokuvien suosion ja tuen niitä täysin. Ne yksinkertaistavat tarinaa kyllä, mutta niin elokuvakäännöksten kuuluukin tehdä. Elokuvien suurin hyve on nimenomaan siinä, että Tolkienille läheiset teemat välittyvät katsojille, ja monet jotka eivät Tarua ole lukeneet saavat niistä kimmokeen tutustua itse Keski-Maahan ja sen tarustoon (mukaanlukien allekirjoittanut, nyttemmin "tolkienologi").

Taru sormusten herrasta on ylevä ja monia puhutteleva tarina. Silti kaikki eivät siitä pidä, ja hyvä niinkin. Kullakin on oma makunsa. Itse olen Tolkien työn suuri ystävä, vaikkei hänen 'pääteoksensa' niin kovin kummoinen olekaan.

Sitäpaitsi, siinä on ihan liian vähän falathrimia (Harmaiden Satamien haltioita). :P *ihquttaa Noldoria ja Falathrimia*

Post scriptum: Ei ole harmainta aavistusta, montako kertaa olen Tarun ja Silmarillionin lukenut. Glorfindel on lempihahmoni, ja Tarun kohtauksista pidän eniten Gandalfin ja Noitakuninkaan kohtaamisesta Minas Tirithissa. Elokuvissa Elrondin kertomus Arwenin kohtalosta on vaikuttava. Tom Bombadil on ärsyttävä, ja elokuvissa Haldir & co:lla ei ole mitään asiaa Helmin syvänteeseen.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #44 : Joulukuu 30, 2003, 19:01:47 »
Heti, kun sain kirjan käsiini tiesin pitäväni siitä, koska pidän kaikista paksuista kirjoista jotka suostun avaamaan.
Luettuani ensimmäisen luvun olin lumottu. Sitä oli pakko vain lukea. Kuninkaan paluussa rakastuin kirjaan hyvin syvästi ja se kohosi Harry Pottereiden yläpuolelle (luin kyseisen kirjan vasta vuotta ennen elokuvaa. Siis enkä todellakaan leffan tähden)

Hahmoista tykästyin Frodoon ja Klonkkuun. Molemissa on loppujen lopuksi sekä hyvää, että pahaa. Paha Frodossa johtui tietenkin sormuksesta, mutta se vain lumosi minut. Hyvin "hauskaa" (=pidän tästä asiasta) oli se, että Klonkku puhui Smeagolin eli toisen persoonansa kanssa. Paha ja hyvä Klonkussa pystyivät ns. kommunikoimaan.

Ja niin olette saaneet minulta taas tyhjän päiväistä palautetta.
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Menegrothwen

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #45 : Tammikuu 03, 2004, 06:08:33 »
Saattaapi spoilata siellä ja täällä.

Määh, kahdeksas kerta toden sanoo: Taru sormusten herrasta on älyttömän hyvä kirja. :p Olkoot muut mitä mieltä ovatkin, minun mielestäni Tolkienin kerrontatyyli on ihana. Se on omalaatuinen, se lumoaa ja kuvaa tilanteet ja henkilöt ja paikat niin hyvin että niiden voi oikeasti tuntea olevan olemassa. Ja vaikka kirja ei ole ehkä rakenteellisesti ja muuten "oikein tehty", se toimii todella hyvin. Itse asiassa se jopa minun mielestäni parantaa kirjan toimivuutta. Se saa sen jollain tavalla tuntumaan vielä aidommalta. Ja kun on lukenut muut Tolkienin Keskimaa-aiheiset teokset, on todella vaikeaa vakuuttaa itselleen että se todellakaan ei ole totta.

Lainaus käyttäjältä: "Samwise"
Mutta Aragornista en pidä yhtään. Konkarina hän on vielä oikein mukava mutta kuninkuus nousee sittemmin päähän.

Tuo on kyllä aivan totta! :D Tavallaan Aragorn on ällöttävän täydellinen hahmo, mutta kuitenkaan ei täydellinen, kun on niin ylpistyneen oloinen. Kirjassa se "täydellisyys" ei mielestäni kuitenkaan niin paljon häiritse, koska Ara ei ole päähenkilö. Täydellinen sivuhenkilö menettelee, ja toimii vielä aika hyvin. Mutta kun vain ajattelenkin sen elokuvan Aragornia, joka on nostettu päähenkilöksi Frodon rinnalle, mainoksista voisi päätellä että jopa Frodon ylitse... Järkyttävää. Ja inhoan Aragornin ja Arwenin rakkaustarinan korostamista elokuvassa. Aragorn on suorastaan ällöttävän lemmensairas. Kirjan liitteissä oleva tarina on kyllä liikuttava, mutta elokuvassa se oli vain siirappia.

Mutta väitteet siitä, että Frodo olisi täydellinen henkilö, ovat kerrassaan naurettavia. Öh. Miten niin voi edes sanoa? Pöh, ollaanpa sitä taas niin täydellisiä kun tungetaan sormus sormeen Tuomiovuorella tai kun luovutetaan kesken matkan tai muuta hönöä. Ilman Samia ei olisi mistään tullut mitään. Frodo on kuitenkin heikko, ja paha vaikuttaa hänessä koko ajan enemmän. Raukka on klonkkumaistumassa. Ja jotkut kehtaavat vielä moittia täydellisyydestä! Pöh. Mielestäni Frodo on alunperin melko keskiverto-hobitti, häneen on helppo samaistua. Ja raukan elämä menettää merkityksensä kun sormus on tuhottu.

Nah. Se kirjan loppu. Se on onnellinen, mutta silti surullisen haikea loppu. Vaikka paha on voitettu, niin se ei ole poissa lopullisesti. Morgothin valta tulee olemaan maailmassa ikuisesti. Ja kaiken sen jälkeen, eivät asiat enää voi palata entiselleen. Niin kuin Frodo. Jotkut haavat eivät parane koskaan. Kirjan lopussa tulee aina hillitön itkukohtaus, ja tavallaan toivoo itsekin pääsevänsä Kuolemattomille maille. Se on vain niin ihanan kaunista.

Lainaus käyttäjältä: "Samwise"
Miksi kirjassa on vain kolme naista rooleissa? Missä ovat kaikki vaimot, äidit ja tyttäret?

Itse asiassa, kun ajattelee mihin aikaan Tolkien on Tarun kirjoittanut, kirjassa on yllättävän paljon naisrooleja. Ja kaikki naiset ovat arvostettuja, rohkeita ja omalla tavallaan jopa voimakkaampia kuin miehet. Naisten asema ei silloin todellakaan ollut sama kuin nykyään. Että ei Tolkienia minun mielestäni todellakaan mistään sovinismista voi syyttää. :p

Aiih. Taru on suosikkikirjani, ja siitä olisi vielä niin paljon sanottavaa, etten edes tiedä mitä sanoa kun se herättää niin paljon ajatuksia ja tunteita. Oikeastaan en voi moittia kirjaa mistään, koska se on minulle niin toden tuntuista. Se on ihana. Kun luin kirjan ensimmäistä kertaa, se oikeasti muutti elämäni suunnan ihan kokonaan. Yhtäkkiä asioilla oli jotenkin paljon enemmän väliä. Se on jotenkin tavallaan niin kannustava, kun ajattelee miten toivottomia tilanteita siinäkin on ja sitten kuitenkin jokin aivan pieni asia voi pelastaa kaiken. Ja se on loistavaa.

Lainaus käyttäjältä: "Eruanno"

Vertauskuvat (sanoin Tolkien mitä sanoi, TSH perhana soikoon on analogia) on tarpeeksi hienovaraisia ja muutenkin, syvemmin analysoimatta, tarina on kiinnostava.

Höh. Vastustan. :p Totuushan on se, että mitään ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa ilman että siihen tulee vaikutteita jostain muusta. Tottakai tapahtumat ovat saaneet vaikutteita Tolkienin omista kokemuksista, jotka ovat tosielämää, ja siksipä kirjaa voikin helposti pitää vertauskuvallisena. Mutta se ei tarkoita sitä että se olisi sellaiseksi kirjoitettu, että olisi ajateltu tiedostetusti joitain tiettyjä asioita jotain kirjoitettaessa. Tietysti kirjaa voi verrata tosielämään, koska jos se olisi jotain sellaista mitä ei ole tunnistettavissa, ei sitä pystyisi ymmärtämään. Maailmassa on vain rajoitetut määrät erityyppisiä tapahtumia, maailmassa on vain rajoitetusti jotain uutta. Silti tämä on jotain erilaista. (Ja nyt tämä meni niin sekavaksi ettei tuosta hullukaan ota selvää... :p)

Suosikkikohtia kirjassa on niin paljon, etten edes muista niitä kaikkia. :p Mutta ihan ilman miettimistä mieleen tuli Eówynin ja Faramirin rakkaustarina. Se on niin ihana. :p Ja Pippin osaa jotenkin aina hymyilyttää. Semmoinen hömppä, ja kuvittelee välillä kuitenkin olevansa älykäskin... Itse asiassa muistuttaa minua itsestäni, vaikka en olekaan niin suloinen ja ihastuttava tapaus. :p

Gabriel

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #46 : Tammikuu 03, 2004, 15:41:08 »
Hobitti oli hyvä. Kerronta ei ollut kertaakaan tylsää ja se oli jopa välillä hauskaa. TSH oli kaamea. Aivan kaamea. Luin sen vain velvollisuudesta, kun olin sen kerran aloittanutkin. TSH on TYLSÄ. TYLSÄ! Siis aivan tappavan tylsä. Seitsemän veljestäkin on TSH:ta kiinnostavampi. TSH:ssa ei ole yhtään vitsejä, ei yhtäkään läppää. Sen lisäksi se on kirjoitettu aivan kaaamean tylsästi. Näiden kahden yhteisvaikutus luo tylsyyden kuilun, joka imee sisäänsä lukijan kaiken mielenkiinnon, kunnes jäljellä on vain kuolaava kuori ihmisestä, joka lukee vain refleksiensä ansiosta/takia. Tolkien osasi luoda hienon maailman. Kirjoittaa sen historian. Mutta hän EI osaa kirjoittaa kiinnostavaa, hauskaa ja hyvää kirjaa. Kun katsoo elokuvia (jotka ovat liian pitkiä) niihin on lisätty läppiä, joita ei kirjassa ole laisinkaan. Jos noita vitsejä ei olisi, olisi amerikkalaisyleisö (miksei myös koko maailman yleisö) hylännyt elokuvan. Ihmettelen, miksei kirjalle käynyt samoin.

P.S. BTW, yritin lukea Keskeneräisten tarujen kirjaa. Sain luettua sitä n.10 sivua. Sitten en enää jaksanut. BOOORIIING!

Revlon

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #47 : Tammikuu 04, 2004, 12:29:52 »
Olen lukenut peräti kerran, enkä voi väittää että olisi ollut helppolukuisimpia kirjoja mitä olen lukenut. Luin Tarun ensimmäisen elokuvan jälkeen, ja tämä vaikutti suuresti siihen mitä ajattelin eri henkilöistä, Aragornia suunnilleen palvoin (palvon yhä :P) kun taas Frodo oli ärsyttävin kirppu mitä tarina piti sisällään. Mikään ei muuttunut kun luin kirjan, Aragorn on yhä lempihahmoni. Frodo & Sam Mordorissa -kohdat olivat tuskaa lukea. Hobitit vain eivät iske, Pippin ja Merri ok.

Parempi että lopetan tähän kun en saa mitään järkevää aikaiseksi..

Muokkista:
Aloitin hiljattain lukemaan uudestaan ja yllätys oli suuri. Puisevan alun jälkeen tarina alkoi luistaa ja kun Briistä päästiin en juuri tylsää kohtaa löytänyt. Laulutkin ovat kauniita, upeita, etenkin Gil-Galad-luritus. "Oli terävä miekkansa sivallus, hohti kauaksi kypärän kimallus, ja pinnasta kilpensä hopeisen kuvastui taivas ja tähdet sen." Kaaunista kaunista. :)
Olen nyt kahlaamassa läpi Kahden Tornin Frodo, Sam & Klonkku osuutta, ja nyt ensimmäisiä kertoja alkaa keskittyminen herpaantua enkä saa niin paljon luettua samassa ajassa.
Nyt ihmetyttää miten siitä niin yleisesti puhutaan tylsänä. o.O

Lils

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #48 : Tammikuu 06, 2004, 18:20:23 »
Olen yrittänyt lukea TSH:ta. Pääsin noin ensimmäisen kirjan (Sormuksen ritarit siis) puoleenväliin. Kirja tuntui uskomattoman kuivalta ja tylsältä. En tiedä, onko TSH:n "hehkuttamisella" upeaksi ja hienoksi kirjaksi jokin vaikutus tähän, mutta en vain kyennyt kirjaa lukemaan enempää.

En kauheasti muista kirjasta, mutta sen muistan, että pidin Pippinistä ja haltioista. Pippin oli hauska hahmo ja haltiat tuntuivat jotenkin viisailta ja "ylhäisiltä".

Kummaa sinänsä, etten TSH:sta pidä, sillä kaikki kaverini ja myös veljeni ja isäni ovat TSH-faneja ja saan kuulla sekä kirjoista että elokuvista jatkuvasti. Makunsa kullakin.

Aino

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #49 : Tammikuu 08, 2004, 15:49:05 »
Spoilaa

Kaikki elokuvat olen nähnyt. Kirjan olen lukenut. Katsonut trailereita ja keskustellut foorumeissa. Ei iske. Ei sitten ollenkaan. En edes tiedä miksi jaksoin vaivautua näinkin pitkälle.

Itse asiassa kirja on varmaan hyvä, hienosti kirjoitettu, klassikko ja niin päin pois, mutta kun se teksti on sellaista pientä ja tylsää. Puolustukseksi voin mainita, että lukiessa se ei tunnu enää ihan niin pieneltä. Mutta siis. Aivan liikaa kuvauksia. Maisemasta, henkilöistä, paikoista. Kirjaa lukiessa ainoa ajatus oli, että kohta se varmaan loppuu. Ainoa hyvä kohta on niiden kahden örkin, Gorbagin ja Shagratin keskustelu siellä Lukitarin luolassa. Miksi? Koska siinä ihan oikeasti tapahtui jotain ymmärrettävästi!

No juu. Se loppu oli aika surullinen, kun en silloin (tai edelleenkään) tiedä, mitä sille Frodolle kävi. Kuoliko se vai mitä? Ja se, että Frodo lähti ja Sam jäi sen perheen kanssa sinne...

Kokonaisuudessaan son tylsä ja pitkästyttävä, vaatii paljon sisua lukea jättiläinen, mutta hyötyä siinä on, että voi sanoa lukeneensa.

Tessa

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #50 : Tammikuu 08, 2004, 15:49:18 »
En ole lukenut kirjaa, ja se on todella harmillista. Monen monta kertaa olen sen aloittanut, mutta en ole päässyt alun ohi. Argh. Olen toki kuullut paljon kehuja tästä kirjasta, ja nähnyt elokuvat, mutta nykyään varmasti melkein kaikki yli 20-vuotiaat ovat kirjan lukeneet, ja olen minäkin päättänyt sen lähivuosina lukaista. Olen lukenut kyllä Tolkienin Hobitin, ja näin tiedän hiukan Tarua ennen tapahtuvasta ajasta.

Snivellus

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #51 : Tammikuu 27, 2004, 13:41:46 »
Itse en kunnon kommenttia kirjasta jaksa kirjoittaa. Sillä siitä tulisi aivan pitkä. Mutta sanon sen, minkä monet ovat sanoneet, että Lotr kuuluu fantasian parhaimmistoon, ja Tolkien on osannut luoda maailman mitä tuskin kukaan muu pystyisi. Hän vietti vuosia tutkien Keskimaan historiaa ja suunnitellen henkilöitä. Kun Lotr:ia lukee saa tunteen että itse astuisi tuohon taian omaiseen maailmaan. Itse vieten mieluiten illat, juuri ennen nukkumaan menoa sitä lukien, niin se kestää pidempää. Aina löytää uutta ja aina se tunne toistuu, vaikka lukisi kirjaa 50 kertaa.
Hahmojen kohteliaisuus ja heidän ylväät tapansa saavat minussa tuntumaan hyvältä. siinä on sitä jotain.

Olen huomannut, että ihmiset ihan maaseudulta, siis jotka ovat tulleet toimeen traktorilla eivät pidä Lotrista. Eikä heidän lapsensakaan pidä. Ilmesesti johtuen siitä kun heidän katseensa on ohjatttu viljapellon seuraamiseen, ja sadon onnistumiseen heille ei ole kehittinyt sellaista mielikuvitusta joka aukaisi heille silmät tähän tarun hohtoiseen maailmaan.

Poissa Hopeanuoli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #52 : Helmikuu 11, 2004, 18:15:58 »
Aloin lukemaan TSH:ää koska halusin ostaa sen elokuvan. Olin kuullut vain että elokuva oli jätti menestys tai vastaava ja yritin siksi kuukaudessa lukea TSH:n sormuksen ritarit.
Okei, kirja on aivan loistava, siitä ei päästä yli eikä ympäri, vaikakin mulla menikin vuosi sen lukemiseen, mutta sen kirjoitus oli... kuivaa ja tylsää. Luen nykyään kirjasta vain sen parhaat osat ja jätän nämä maisema kuvaukset väliin sillä ne vasta tylsiä olikin.
Mutta TSH on silti mun lempi kirja.
"Are we there yet?"
"No"

Snivellus

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #53 : Helmikuu 16, 2004, 12:20:21 »
Lainaus
Anteeksi nyt. Tuo ei pidä paikkaansa. Minä olen juuri tuollaiselta maalaisseudulta, ja minä pidän mahdottomasti fantasiasta.
Kommenttisi on rankkaa yleistystä.

Toki poikkeuksia löytyy:) En minä epäillytkään että asia olisi näin kaikkien maalla asuvien kohdalle, en ollenkaan. Mutta tämä on oma havaintoni, joka ei perustu vain mahden ihmisen varaan. He ovat itse sanoneet että eivät pidä siitä koska se ei ole realistinen, kaikkien örkkien ja haltioiden kanssa.

Lainaus
Luen nykyään kirjasta vain sen parhaat osat ja jätän nämä maisema kuvaukset väliin sillä ne vasta tylsiä olikin.

Hmm. Tuo vie kyllä koko idean kirjasta. Maisema ja muut kuvaukset asioista ovat kirjan idea. Ne tekevät siitä niin maagisen. En ymmärrä että mitä ideaa on lukea vain tietyt kohdat.

Poissa Miléna

  • Ryppykuu
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosQuest8
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #54 : Maaliskuu 01, 2004, 18:15:12 »
Taru sormusten herrasta on sikäli "outo" kirja, etten jaksa lukea sitä kovinkaan usein, mutta fanitan sitä. Nyt ihmettelette varmaan, miten se on mahdollista ja luulette varmaan, että fanitan vain elokuvia, mutta se ei ole totta.

Minä nimittäin tutustuin kyseiseen kirjaan (tai trilogiaan) äänikirjana (lukekaa viestini äänikirjat (yms.) topicista) todella pienenä kun kuuntelin niitä olin varmaankin ensimmäisellä luokalla silloin. Oikeastaan luin kirjan ensimmäisen kerran viimevuonna omin avuin (eli siis kuudennella luokalla).

Mutta olen fanittanut kirjaa jo kuusi ja puoli vuotta. Eniten minua kosketti Merrin ja muiden lojaalisuus (en tosin silloin tiennyt tuon sanan merkitystä) Frodoa kohtaan. Se oli niin kaunista. Kirja alku on loistava se tempaa heti mukaansa ja pitää otteessa läpi kirjan.

(fanittaminen on ärsyttävä sana, mutta en keksinyt parempaa)
Voima on massa kerrottuna kiihtyvyydellä (F = ma)

Poissa Nienna

  • Kofeiiniriippuvainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #55 : Maaliskuu 05, 2004, 18:50:09 »
Taru sormusten herrasta on yksi minunkin lempikirjojani. Tutustuin siihen 11-vuotiaana. Nyt olen lukenut sen viisi kertaa kokonaan läpi liitteineen, Silman ja KTK:n kerran kummankin ja Hobitin pariin otteeseen. Olen toki leffatkin katsonut. Vaikka on kirja todellakin parempi.

TSH on minusta ihana, koska se on niin moniulotteinen ja taitavasti kerrottu. Henkilöitä on paljon ja he ovat erilaisia. Muutenkin TSH:ssa on saatu niin hyvin kuvattua "tunnelma", tai siis esimerkiksi Moriassa ja Gondorin piirityksessä olin itsekin ihan paniikissa. Lisäksi TSH:ssa ei todellakaan ole sitä ongelmaa, että hyvät voittaa liian helposti.

Lil´Gredit

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #56 : Maaliskuu 23, 2004, 13:05:39 »
Ah,Taru Sormusten Herrasta. Ehdottomasti lempikirjani ja minusta yksi Tolkienin parhaimpia kirjoja.
Minä itse tutustuin kirjaan noin 9-10-vuotiaana,jolloin en oikeastaan tajunnut siitä vielä mitään. Kahden Tornin paikkeilla jätinkin sen kesken ja tätä tekoa olen katunut monta kertaa sen jälkeen. Mutta toisaalta se ei ole maailmaani kaatanut sillä sain kyseisen kirjan luettua vuotta myöhemmin ja sen jälkeen olen lukenut teoksen noin 6 kertaa.

Teos itsessään on todella mahtava ja yhdyn täysin sanoihinne tuosta reaalisuudesta. Minulle Keski-Maa on joskus tosiaan paikka mihin on helppo kadota,tuntematta vähään aikaan missä oikeasti on. Olen vaan niin pahoillani että ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut kuinka hienosta teoksesta oli kyse mutta toisaalta olin silloin vielä aivan kakara. [Hmm,ja ihan kuin en vielä olisi xD ]

Minusta tässä kirjassa Tolkien on onnistunut kuvaamaan melko täydellisesti paikat ja hahmot yms. Siis sillä tavalla että tietää ja tuntee paikan ja hahmon mutta silti siitä jää jotain salaperäistä yms.
Siksi minä ainakin jaksa kelata kirjaa edes takas.
Mutta siis kaiken kaikkiaan mahtava teos ja yksi rakkaimmista minulle.

Hmm,onpa vielä sanottava sananen lempihahmoistani. Lempihahmoni koko kirjassa on ehdottomasti Éowyn. En tiedä miksi mutta hän on minulle kuin joku roolimalli ja kaikista eniten minun on helpoin samaistua häneen. Syystä tai toisesta.
Toiseksi paras on tietenkin Aragorn. Erittäin ihailtava ja voimakas henkilö. Vaarantaa paljon sodassa. Asettaa rakkaansa edun heidän yhteisen elämänsä edelle. Todella upea henkilö.
Sitten Sam. En tiedä miksi tästäkään henkilöstä tyksin. Kai se on jotain luotaista. Mutta oikeastaan minä ihailen Samia. Varsinkin RotK:ssa hän näyttää mihin hänestä on.

Poissa Brian Molko

  • Northman's Pet
  • Hirnyrkki
  • Such a dull toy
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #57 : Maaliskuu 29, 2004, 09:35:36 »
[Saattaa spoilata tai sitten ei]

Kaksi vuotta olen kirjaa palvonut. Luin ennen elokuvia mikä osaksi harmitti. Mun kirja on oikeasti muuttunut kahdessa vuodessa TODELLA käytetyn näköiseksi. Hyvä kun kansi on yhä paikoillaan. Olen lukenut noin 11 kertaa sen. Ja ropetan aihetta kahdessakin paikassa. Tämän kirjan avulla olen saanut pari todella ihanaa ystävääkin jopa. Parhaita hahmoja ovat: Legolas [My love], Aragorn, Noitakuningas [My precious], Frodo, Merri ja Pippin, Arwen, Sauron [Kannatan pahiksia ^^].

Eowyniä en ole pahemmin koskaan sietänyt ja elokuva pahensi vain vihaani tai siis inhoani häntä kohtaan.

Noitakuninkaan kuolema oli kunniallinen ja upea kohtaus kirjassa mutta elokuva pilasi senkin.Räy!

Kirjojen maailma on niin fantastinen ja ajatella että äijä on luonut kielet,kansat yms. itse! Kuka muu kykenisi niin suureen työhön. Minulle kirja on kuin raamattu ja uskon vahvasti tähän maailmaan ja sen maailman "Jumalaan". Voitte pitää hurahtaneena. Kiitos.

Elokuvat olivat mitä ihanin kokemus. Kaksi tornia oli kyllä aikamoinen pettymys. Sormuksen ritarit oli uskollisin kirjalle [Kiitos] ja hyvin tiivistetty. Ei mitään turhaa. Ja loppu itketti. Näin vasta ilmestymisvuoden toukokuussa leffan. Sormuksen ritareide4n lempikohtia kirjassa on Viimapää, Pako kahlaamoille, Lorien, Amon hen. Ja ne kuuluisat lausahdukset. "If you do not find the way, no one will" etc.

Kaksi Tornia. Kirjanakin sinänsä hieman turhamainen. Helmin syvänteen taistelu aika pitkästyttävä. Varsinkin elokuvassa. Liian sekasortoinen ja hyvä kun näkee mitään. Arwen kohtauksia opin inhoamaan nopeasti mutta nykyisin pidän niistä. Vaikka sinänsä niitä on ehkä isonnettu mutta Arwenin osa on muutenkin niin pieni että se on ihan iloinen lisä vaikka liian imelää se silti oli...Elokuvan parhaimmistoa oli alku ja ja hobittien jahti. Gandalfin paluu oli myös ihana. Elokuva loppui tökerösti..Todella tyhmään kohtaan toisin kuin kirja joka jäi jännittävään kohtaan ^^

Kuninkaan paluu. Kirjana ja elokuvana uskomaton. Elokuvassa itkin rehellisesti melkein koko elokuvan. Se oli niin tunnepitoinen. Parhaita kohtia elokuvassa oli Pelennorin kenttien taistelu,äh, kaikki! Kaikki oli upeaa ja ihanaa. Kirja oli ihuna. Lopetin ensimmäisellä kerralla lukemisen Sormuksen tuhoutumiseen sillä se oli mulle loppu. Mä en halunnut jatkaa eteenpäin. [Pahikset,elämäni suola.No ei] Jatkoin kuukauden päästä vasta loppuun ja itkin Harmaissa satamissa.

Mitä tulee leffan virheisiin etc. Niitä löytyy aimo annos enkä niitä ala tähän raapustaa.Pahemmin ainakaan. Faramir oli muutettu kamalaksi elokuvassa. Entit oli pettymys. ETC. Noitakuninkaan tuho oli kyllä pahin pettymys mulle joka oli hieman raivostunut...

Mutta tuo kirja sarja pysyy ikuisesti suurena rakkautena minulla koska se on antanut minulle niin paljon. On kyllä myös ottanut. Ilman tuota kirjaa mä en oikeasti olisi enää elossa. Eli kirja antoi uuden elämän uusine kavereineen ja vei minulta ystäviä ja toi tuskaa ja sydänsurua jota parhaillaan koen.

Kirja voittaa elokuvat vaikka Kuninkaan paluusta en sano mitään.Tasavertaisia.

Anteeksi.Tuli ylipitkä viesti. Ettehän te nukahtaneet *tarkastaa ja kuulee kuorsausta pariltakin suunnalta* No, ei voi mitää.
Julien, you're slow-motion suicide.

Coco

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #58 : Huhtikuu 02, 2004, 22:04:14 »
Taru sormusten herrasta on todelliakin fantasiakirjallisuudeb parhaimmistoa. Olen lukenut sen ainakin viisi kertaa, enkä ole vieläkään kyllästynyt.

Ensimmäisen kerran kirjaan tutstuin noin kuusivuotiaana. Isäni luki sen veljelleni ja minulle ääneen. Se varmaan kesti aika pitkän ajan, en oikein muista. Silloin en saanut siitä paljoa vielä irti, vaikka pidin sitä silloin jo erinomaisena. Kirjoitin siitä jopa pienen tarinan, jossa Merri ja Pippin tulivat Frodon ja Samin mukana Tuomiovuorelle. Pari vuotta sen jälkeen lainasin sen kirjastosta kasetteina. Niitä oli varmaan jotain kolmekymmentä, kun laatikoita oli kuusi ja kaikissa niissä jotain kuusi kasettia. Sitten niitä haettiin ympäri Tamperetta kirjastoista.

Monet ovat valittaneet kirjan liiasta kuvailusta. Minä en kertaakaan lukiessani ole ajatellut, että kirjassa on liikaa kuvailua. Minusta on hienoa, kun ppaikoista kerrotaan. Ja maisemat ovat vielä sellaisia, mitä täällä Suomessa ei kauheasti näy. Olisihan se meille tylsää, jos kerrottaisiin loppumattomista havumetsistä, järvistä ja pohjoisen tuntureista. Mutta Keskimaassa on paljon sellaista, mitä Suomessa ei näy.
 
spoilaa
Sen jälkeen olen lukenut kirjan ainakin pari kertaa ja pidin siitä kuudennella jopa kirjaesitelmän. Kun kuulin, että siitä tehdään elokuva, olin aivan innoissani. Osa elokuvan henkilöistä on muutettu paremmiksi, kuten Aragorn, joka ei siinä koko ajan saa niitä "Minä olen Aragorn Arathornin poika, epäiletkö minua heikoksi?" tyylisiä kohtauksia. Faramir on taas muutettu huonommaksi. Minusta hän oli paljon ystävällisempi ja epäboromirmaisempi kirjassa. Elokuvassahan hän halusi paljon enemmän olla veljensä kaltainen. Olen kokonaisuudessa tyytyväinen elokuvaan, mutta nyt TSH ei ole enää kirja, jonka 'vain' minä olen lukenut ikäisistäni.

Kirjassahan on varmaan isoimpana teemana ystävyys ja se on kuvailtu ihanasti. Erityisesti Samin rakkaus Frodoon ja halu auttaa tätä pitääksensä lupauksensa Gandalfinlle on erittäin koskettava. Merrin ja Pippinin ero on myös hieno kohta. Ihania kohtia ovat myös Frodon ja Bilbon jälleennäkeminen, Rautapihan keskustelu ja Aragornin kruunajaiset (mistä en pitänyt ollenkaan elokuvassa).

Lainaus käyttäjältä: "Hagrid"
Mä oon vieläkin järkyttyny siitä, kun Frodo lähti Harmaille Satamille:( Miksi sen oli pakko mennä sinne? Eikö se ois pärjänny Konnussa?

Yksi kirjan teemoistahan on juuri se, että Frodo pelastaa maailman, mutta ei itseään varten. Ja Frodo tiesi sen ottaessaan Rivendellissä vastuulleen sormuksen tuhoamisen. Ja sitä paitsi, hänellä on paljon mukavampaa siellä.:) Silmarillionissa länsi on ainakin kuvailtu aika kivaksi paikaksi.

Erlkönig

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #59 : Huhtikuu 14, 2004, 15:30:09 »
Onko kukaan muuten huomannut sellaista seikkaa että se Gandalfin runo Aragornista poikkeaa suomennokseltaan hieman alkuperäisestä.
Englanniksi sen alku kuuluu näin:

All that is gold does not glitter,
not all those who wander are lost.
The old that is strong does not whither,
deep roots are not reached by the frost...


Suomennoksessa tuo ensimmäinen säe (?) on käännetty Ei kaikki kiiltävä kultaa lie... Ja sehän eroaa merkitykseltään aika hassusti alkuperäisestä. Ehkä kuulostan saivartelijalta mutta tuo on alkanut häiritsemään :p Miksei sitä oltaisi voitu suomentaa vaikka näin: Ei kaikki kulta kiillä lie..?

--
Jaa, no hyvä sitten :)

Poissa Woldfine

  • High Tea
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #60 : Toukokuu 05, 2004, 15:34:38 »
Lainaus käyttäjältä: "Beth"
Mielestäni TSH on kyllä todella matava kirja, muuta mielestäni ympäristön kuvailua on aivan liikaa...


Mutta jos kirjaa kuvailtaisiin vähemmän, paikkoja ei pystyisi hahmottamaan niin hyvin? Ja fantasiassahan käytetään todella paljon kuvaavia sanoa, koska maailmasta, mistä kirjassa kerrotaan. täytyy saada mahdollisimman hyvä kuva.

Taru Sormusten Herrasta on tosiaan kaikkien fantasiakirjojen äiti. Ajatelkaa, mitä maailma olisi ilman Sormusten Herraa? Minua kirja on ruokkinut todella paljon, vaikka paikoittain sitä on vähän vaikea ymmärtää ja tylsä lukea, mutta jos yhdenkään kohdan ottaisi pois, se ei olisi Taru Sormusten Herrasta.

Hullaannuin kirjaan kaverini kautta, ja sen jälkeen luin sitä kyseisen ystäväni kanssa, mutta tämän kiinnostus lopahti, joten jatkoin lukemista yksin. Monta kertasa yritin suostutella tätä lukemaan, mutta ei niin ei. oikeastaan se on vähän niin, että jos siitä pitää, niin pitää kunnolla tai sitten ei pidä.

Lempikirjani on Kaksi Tornia. Tai no, oikeastaan Kuninkaan Paluu. Apua. Tämä on vaikea, nostaa joku niistä muita korkeammalle. Kuninkaan Paluu ja Kaksi Tornia onihkut, kun niissä on Faramir (<3345!!), ja muutenkin, Sormuksen Ritarit on oikeastaan vasta alkulämmittelyä, siinä ei ole niin isoja tapahtumia ja juonenkäänteitä kuin muissa kahdessa. Mutta toisaalta siitäkinlöytyy niin mahtavia lukuja, etten oikein löydä sanoja, kun taas kahdesta viimeisestä kirjasta löytyy aika hölmöjä lukuja, joiden tapahtumista en pidä.

Koskettavia lukuja on (hetkinen, haen kirjan :), niin, siis, koskettavia lukuja on Saattue hajoaa, Taistelu Pelennorin kentillä, Denethorin rovio & Parannuksen Tarha, Tuomiovuori sekä Harmaat satamat.
Näissä ainakin itkin.

Sitten muita ihania suosikki lukujani on: Konkari, Elrondin Neuvonpito, Rohanin Ratsastajat, Yrttejä ja jänispataa, Hylkytavaraa ja Käskynhaltija ja kuningas.

Oikeastaan kaikki luvut on omalla tavallaan ihania, mutta siinä oli parhaimmat (mielestäni)
Sekä lempihahmot: Faramir!!, Aragorn, Pippin (<3) ja Éomer. Beregond on kanssa tosi mukavan oloinen, harmittaa kun sitä ei ollut elokuvassa.

*huooh* Olisi hienoa, jos Tolkien eläisi vielä, ja saisi nähdä hänet. Ja varmaan Tolkien itsekin haluaisi nähdä, millaisen suosion hänen kirjansa ovat saaneet.
This sentence is is Spanish when you are not looking.

Shona

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #61 : Toukokuu 16, 2004, 19:37:20 »
Taru on lempikirjani. Se on ykkönen, paras koko maailmassa.
Yleensä luen lempikirjani aina uudestaan ja uudestaan, tartun niihin aina kun haluan saada muuta ajateltavaa ja päästä pois täältä.
Taru on poikkeus. Sain sen sinä jouluna kun elokuva ilmestyi, mutta olen lukenut sen jotain 4 kertaa. (asiaan vaikuttaa kyllä se että isosiskoni omii sen kokonaan, on ominut viimeiset puoli vuotta..)
Minusta se on outoa. Kaikki muut lempikirjani luen ihan puhki paljon nopeammin, mutta Tarua en ole lukenut. Tosin se varmaan johtuu siitä, että Tarua lukiessa täytyy keskittyä, tai saattaa huomata että on lukenut pari sivua tajuamatta tekstiä ollenkaan. tai siis että pitää muihinkin kirjoihin keskittyä, mutta eri tavalla. Hohhoi. En tiedä mitä yritän selittää.

Aluksi sekoitin kaikki paikat vaikeine nimineen, mutta enää en. Aluksi kun luin kirjaa ja olin noin puolenvälin loppupuolella, tavallaan odotin että kirja loppuisi, että saisin tietää jo lopun tapahtumat. Sitten viimeistä lukua lukiessa luin sitä niin mahdottoman hitaasti ja hartaasti, ja sen päättyessä itkin, koska se oli niin suirullinen, ja siksi kun Taru oli nyt loppu.  Se jätti kamalan tyhjän tunteen (samanlaisen kuin Feeniksin killan loppu), ja pahinta oli kun en kuitenkaan jaksanut aloittaa koko lukuprosessia alusta. Halusin lukea TSH:ta, mutta kuitenkaan en halunnut. Sen lukeminen oli minulle tosi vaativaa, enkä aluksi tajunnut tekstiä paljoakaan, vasta toisella lukukerralla tajusin sen paljon syvemmin. Ja joka kerta kun tartun siihen ja luen sen, se on tuntunut erilaiselta, tajuan sen aina erilailla, mutta kumminkin samalla tavalla kuin ennenkin.
Joo, se on vain kirja, siihen ei pitäisi suhtautua vakavasti, mutta minkäs mahtaa. Se on vain kirja mutta MAHTAVA kirja.

Birkin

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #62 : Toukokuu 19, 2004, 19:02:09 »
Miksiköhän en ole kirjoittanut tänne? Toisaalta minulla ei ole kyllä paljon sanottavaa. Sormusten Herra vetää minut aina sanattomaksi. Ei sitä voi kuvailla sanoilla: mahtavaa, ihanaa, upeaa. Ei, ei, se on jotain hienomapaa.

Ensimmäisen kerran yritin lukea kirjaa joskus pienenä (ei hajuakaan milloin). Kirja oli minulle hieman liian vaikea, ja minulle jäi mielikuva puutarhatontuista huviretkellä. Se urakka siis tyssäsi siihen.
Muutama vuosi myöhemmin löysin kirjan uudelleen, ja sain siitä vaihteeksi jotakin tolkkua. Taisin olla silloin 12vuotias. Kirja kolahti kuin tiiliskivi takaraivoon, rakastuin siihen.
Nyt olen lukenut sen varmaan kolmesti, eikä se milloinkaan ole tuntunut tylsältä. Jos kirjan kerrontaa muuttaisi, supistaisi keskusteluja, muuttelisi lauluja ja poistaisi vähän rämpimistä sieltä täältä, kirja menettäisi osan tarun hohtoisuudestaan.

Monien mielestä Sormusten Herran hahmot ovat tylsiä ja vajavaisia, mutta minusta he ovat loistavia juuri tuollaisinaan. Tolkien kertoo heistä kaiken tarvittavan ja lukija saa itse päätellä loput heidän tekojensa ja sanomisiensa perusteella. Mielikuvitus kunniaan!

Olen luvannut itselleni lukevani kirjan tänä kesänä englanniksi. Ja aion myös pitää lupaukseni, saattepa nähdä;)
Sormusten Herra on ehdottomasti lempikirjani, tai ainakin yksi niistä. Pidän muutenkin Tolkienin tuotanosta. Hyllystäni taitaa löytyä kaikki *vilkuilee epäillen kirjahyllyään* Tolkienin teokset.

Hmm. Miten voisinkaan olla pitämättä kirjasta, joka aina vain jaksaa yllättää, nauratta ja itkettää minua:)

Nevyn

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #63 : Toukokuu 20, 2004, 12:56:48 »
Oma mielipiteeni Sormusten herrasta on, että hyviähän ne ovat etenkin se viimeinen, tosin ekan osan kävely ja maiseman selitys kohtaukset ovat jotenkin puuduttavia. Kuitenkin pidän kirjoja juonensa puolesta muuten loistavina. (Viimeinen osa on ehdoton suosikkini.)

Tolkien ei ole päästänyt lukijoitaan helpolla, mutta loppu on sitäkin parempi. Kuten sanoin kirjat ovat siis jotakuinkin raskaslukuisia, mutta ensimmäisen kirjan alku pohjustusten jälkeen, homma helpottuu huomattavasti ja kaksi muuta osaa lukee yhteensä samassa ajassa kuin ensimmäisen tai no melkein. Sanotaan nyt näin, että lukemista voi suositella ainoastaan hieman kärsivällisyyttä omaaville ihmisille..

Tuhon ympäristön kuvaukseen vielä, puuduttavia ehkä, kyllä ne kannataa kuitenkin lukea, on mahtava ajatella kuinka selvästi kirjailijan on täytynyt mielessään nähdä paikat.

Niin loistava kuin trilogia onkin se ei kuitenkaan ole lempisarjani, myönnän kuitenkin, että uskon sen varmasti "avanneen tietä", uudemmille kirjoille.

Mime Kettu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #64 : Toukokuu 23, 2004, 13:01:15 »
Kun aluksi aloitin lukemaan kirjaa, ajattelin, että tämä tulee luettua vuoden kuluttua loppuun, mutta vaikka kirja onkin aika historiapohjainen ja sisältää erittäin paljon tietoa kansposta ymym. runaja ja lauluja, meni kirja kuin hujauksessa läpi ja nyt, kun aikaa pian taas on, aijon lukea sen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Tarina on uskomaton ja on mieletöntä, miten ihminen on voinut luoda niin ison ja hienon maailman. On mahtavaa, että voi mennä maailmaan pelkkää tarinaa syvemmälle.

Poikkean tässä hieman aiheesta: Vaikka monien ihmisten mielestä elokuvat pilaavat kirjan mainetta, niin on heidänkin pakko myöntää, että elokuvien myötä on kirjakin saanut uusia lukijoita ja Keski-Maa uusia tutkijoita, kuten minut. Olen ihan riippuvainen ja väkerrän koko ajan jotakin aiheeseen liittyvää.

Tirishia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #65 : Toukokuu 24, 2004, 14:32:27 »
Periaatteessa se oli aivan mahtava kirja: loistavaa kerronnallisuutta, loistavaa kuvailua, loistavaa vähän kaikkea. Mutta periaatteessa sitten taas ei. Siinä kerrottiin kaikki niin, en tiedä, mielestäni jotenkin liian tarkasti, jos se nyt on mahdollista. Lukijalle annetaan kaikki käteen, itse ei saanut muodostaa käsityksiä ym. Ja lisäksi niin pikkutarkan tiedon lukemiseen tarvitsee valtavan suuren keskittymiskyvyn. Välillä tuntui, kuin olisi lukenut jotain koulukirjaa...
Ja sitten kun siinä oli niin paljon niitä paikannimiä! Ei nyt välttämättä tuossa ensimmäisessä, mutta kirjoissa yhteensä oli niin monta paikanimeä, että täytyi seurata sormella sitä karttaa, (jonka ainakin kokoelma-kirjasta sai mukaansa) ja siltikin oli ihan ulkona.

Eli siis:
Rakastin tarinaa ja rakastin juonta. Mutta olisin halunnut... Hmm. Ajatella jotain itsekin!

Bietu

  • Ankeuttaja
Kirja
« Vastaus #66 : Heinäkuu 02, 2004, 02:19:16 »
Kun sain kirjan noin puolitoista vuotta sitten en jaksanut lukea kuin ne alussa olevat tiedot ja juuri kun olin aloittamassa kirjaa päätin, että tämä jätetään myöhempään.

Aloin lukemaan sitä taas viime jouluna. Luin Sormuksen Ritarit pätkissä. Jostakin luin aina jonkukin kohdan ja tällä tavalla kiinnostukseni heräsi kirjaan. Pitkän koerupeaman jälkeen aloin taas lukea Lorua ja luin KT:n ja KP:n KAHDESSA VIIKOSSA, kun taas minulla oli mennyt SR:n lukemiseen pätkissä noin kaksi kuukautta.

Nyt kirjan sana sanalta läpi käyneenä voin sanoa Tolkien loi maailman, joka ei koskaan kuole. Tolkien loi jotain jota ei nykyään enää voida tehdä. Sain otteen Tolkienin pitkistä kuvauksista ja muusta, joka ennen oli minulle pelkkää sanahelinää.

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #67 : Heinäkuu 04, 2004, 22:01:52 »
Luin TSH viime marraskuussa.. Pidin aivan älyttömän paljon siitä.TSH:n phjalta aloin kehittelemään omaa maailmaani, joka... tuota... öö...j osta.... tuli....
Ei siitä sen enempää. Pidin siis taru sormusten herrasta-trilogiasta. Yhtä kohtaa en olisi millään jaksanut lukea... se ol se missä ne hobitit oli siel jonkun-ihme-Tomin-vai-kuka-nyt-olikaan-tyypin luona. Opuksen sain kuitenkin luettua kahdessa ja puolessa viikossa läpi. Elikkä vielä: pidin TSH:sta hyvin paljon.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Järtsi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #68 : Heinäkuu 07, 2004, 15:57:51 »
Taru Sormusten Herrasta on aivan uskomaton kirja, se on varmaan todettu tässä topikissa moneen kertaan.
Lempikirjani Pottereiden ohella, itse luin kirjan joskus vuonna 2001.
Täytyy vain kunnioittaa ja kiittää Tolkienia siitä että hän on luonut uskomattoman Keski-maan meille. Kuka tahansa ei tuollaiseen urotekoon pysty, luomaan fantasiamaailmaa kaikkine yksityiskohtineen ja historioineen. Noh, meni vähän ohi aiheesta.

TSH on erinomainen kirja, se on niin eeppinen mahtiteos että sitä voi verrata jo melkein Raamattuun. Tarina on perinteinen Paha vs. Hyvä, mutta kaikkihan tietää että hyvyys voittaa aina, mutta TSH:ssä se on niin hienosti toteutettu että kaikki ei olekaan niin selvää. Pelko ja epätoivo ovat tunteista suurimmat, kunnes Frodo ja kumppanit kääntää koko homman päälaelleen. Hahmot kypsyvät tarinan aikana ja huomaavat että kyllä se pienikin maasta ponnistaa (hobitit).

Tuli vähän pitkää tekstiä, mutta ei yksi tälläinen vuodessa pahenna tilannetta.

Jublia

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #69 : Heinäkuu 10, 2004, 18:24:47 »
Taru sormusten herrasta... se on jotain mitä ei voi kuvailla, jotain niin hienoa ja uskomatonta.

Tolkien on luonut aivan oman maailman, josta ei tunnu löytyvän mitään virheitä, mitään asioita joita ei olisi selitetty. Ja ne kaikki liitteet, laulut, sukuluettelot. Miten hän on jaksanut?

Itse oon lukenu kirjan kaksi kertaa, ja pian ajattelin lukea uudestaan. Niin laajasta kirjasta ei kerta kaikkiaan voi muistaa kaikkea, sen voi lukea aina vaan uudestaan.

*yrittää keksiä jotain järkevää sanottavaa, mutta ei pysty kuin hokemaan mielessään kuin "mahtava kirja, ihana, ei voi sanoin kuvailla"*
Mutta yritetään silti ;)

Kirja on siis yksi parhaista koskaan kirjoitettuja kirjoja. Ja mä pidän kirjasta tositositosi paljon. Välillä oli kyllä tylsiänkin kohtia, ei olisi oikein jaksanut lukea, mutta nyt jälkeen päin en muista erikseen milloin niitä kohtia oli...

Lempihahmoja on varmaan Aragorn, Sam ja Pippin ja Merri.
Aragorn, no hän oli niin "sankari" ja hyvä ihminen. En voinut olla ihastumatta Aragorniin hahmona.
Sam taas oli niin ihanan huolehtivainen. Hyvä ystävä.
Pippin ja Merri olivat niin ihanan hauskoja, jokaisessa kirjassa on aina pari hauskaa ja ihastuttavaa tyyppiä ;)

paperisiipi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #70 : Heinäkuu 15, 2004, 15:18:52 »
no, kirjanahan taru on ihan ookoo. tiedän, tiedän, 'ihan ookoo' on kaikkein tylsintä ja loukkaavinta mitä toisen luomuksesta voi sanoa, mutta kun se vaan on ihan ookoo. olen lukenut parempiakin, mutta myös huonompia. välillä meinasin nukahtaa lukiessani, oli meinaan sen verran tylsää. en vain jaksaisi lukea sivukaupalla selostusta jostain maisemista. jotkut kohdat taas olivat todella jännittäviä ja mahtavia, sellaisia kohtia olisin kaivannut paljon lisää. tolkienin kerronta on mukavaa, ehkä vähän runollistakin, kyllä minä tarun jaksoin lukea, mutta välillä oli todellakin erittäin pitkäveteistä ja tylsää.

hahmot ovatkin jo asia erikseen. eniten pidän itse tomista, aragornista, merristä, pippinistä, gimlistä ja legolaksesta. merri ja pippin on ihania nimenomaan sen takia, kun ne on niin hauskoja veikkosia. <3 ^^ tom vain oli sellainen, hmm, miten sen nyt sanoisi. viisas, mahtava, what ever. <: aragorn taas. no, joka kirjassa on omat sankarinsa, aragornia voi varmaan hyvällä syyllä sanoa yhdeksi tsh: n sankareista. enempää en arskasta sanokaan. gimli, uiui. <3 ihana. ^^ yksinkertaisesti. ei sitä muulla sanalla voi kuvitella. jääräpäinen pikku kääpiö <3 legolaskin on sanalla sanoen vain ihana. eipä sen enempää näistä hahmoista.

olen kyllä sitä mieltä, että ison urakan jrrt on tehnyt keskimaan luodessaan. eikä kyllä turhaan sitä urakkaa tehnyt. ei voi muuta kun kiittää häntä siitä, että hän on tuonut keskimaan meidän käsiimme. mieleen nousi tarkka, ja erittäin selvä kuva kaikista paikoista kirjoja lukiessani.

mutta kuten sanoin, ei jrrt ole mikään jumalani, eikä taru lempikirjani. ehkäpä luen sen vielä joskus uudestaan, saattaahan käydä niinkin, että mielipiteeni muuttuu ratkaisevasti [kuten kävi fk: n kanssa], tosin epäilen.

eweningstar

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #71 : Heinäkuu 16, 2004, 22:00:26 »
Tää koko teksti SPOILAA

Tolkien on mulle jumala kirjailijoiden ja Taru sormusten herrasta kirjojen joukossa. Sain TSH:n joululahjaksi vuonna 2000. Pakko myöntää, että alkuvaikeuksia oli melkoisesti, ja joulukuussa 2001 olin armottomasti jumissa sivulla 52 jossa Ted Hiesuli puhui lohikäärmeistä ja pidin kirjaa maailman tylsimpänä. Ponnistelin kuitenkin eteenpäin, koska päätin etten mene katsomaan elokuvaa ennen kun olen lukenut kirjan.

No kun pääsin vauhtiin, ei mua pidellyt mikään. Sormuksen ritarit luin parissa viikossa, kiirehdin elokuvan takia. Joulun jälkeen aloitin Kahden tornin lukemisen ja ennen koulun alkuja olin saanut koko trilogian luettua loppuun. Rakastuin täysin tähän kirjaan! Varsinkin Frodoon. Pakkomielteeni kyseiseen hahmoon oli jo välillä pelottavaa. Huomasin luettuani ykkösen, etten ollut edes kuvitellut kasvoja muille kuin Frodolle. Aina sillon tällöin näin jonkun julisteen ties minkä hahmon naamavärkistä ja tajusin muiden hahmojen olemassa olon.

Itkin vuolaasti kun Frodo "kuoli" Lukitarin luolassa ja Sam itki. Itkin mukana. Lopussa vuodatin onnen kyyneleitä Frodon päästessä tuskastaan ja pois Keski-maasta.

Tarun jälkeen olen lukenut ehkä 10 kirjaa. Koulun pakolliset ja Order of the Phoenixin. Mikään ei enää tule pääsemään Tarun rinnalle lempikirjanani ja joskus muiden kirjojen lukeminen tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Pottereista jaksan sentään jotenkin vielä innostua. :)

Poissa Emy

  • Kerhontäti
  • Vuotislainen
    • Elämä
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #72 : Heinäkuu 18, 2004, 15:01:39 »
Krhm.. Se ei taaskaan lukenut kaikkia viestejä, mutta..

Sormusten Herra on mielestäni aivan ihana-mahtava-loistava-täydellinen kirja! Olen lukenut sen neljään kertaan ja viime lukeminen päättyi juuri *katsahtaa kelloa* puoli tuntia sitten.
Minä siis rakastan kirjaa aivan mielettömästi, mutta lopussa auttamattomasti meinaan pillahtaa itkuun. Se ihan loppu kun on niin kaunis ja surullinen. Satamat ja kaikki. Se tahtoo ola hobitti..

Isä antoi kirjan joskus 2002 joululahjaksi äidille ja minä nappasin sen, ennen, heti kun äiti oli avannut sen. Se kun näytti niin kiinnostavalta. Aloin sitten lukemaan sitä ja ne ensimmäiset sata sivua kahlattiin "Ja-kun-minä-päätän-että-minä-luen-tämän-niin-minä-luen!"-periaatteella, mutta sitten juoni alkoikin luistaa ja minä rakastuin kirjaan. Varmaan en lukisi muita kirjoja enää ollenkaan, mutta en kerta kaikkiaan pysty aloittamaan kirjaa uudestaan, kuin vasta vähintään puolen vuoden päästä.

LOTR on siis iiiiiihana kirja ^^

Ja näin jälkeenpäin näistä hahmoista: Minä pidän hahmoista oikeastaan kaikista, paitsi Boromirista. Ja tietenkin örkit ovat yak.. Mutta Klonkkukin on nii-in lutunen. Ja hobitit!
Tahtoo olla hobittii! Tahtoo olla hobittii! Tahtoo olla hobittii! Tahtoo.. *jatkaa rallatustaan kadoten kukkapenkin hämärään*
Il vous aime, c'est secret, lui dites pas que j'vous l'ai dit.

Mr. Darkness

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #73 : Elokuu 04, 2004, 15:31:18 »
Siis tämä Tolkienin tuotoshan on vallan mainio. Maailma on monipuolinen, mutta kirjoja on aivan liian vähän. Saisivat kääntää sen History of Middle-Earthin suomeksi, niin tällainen oppimaton junttikin voisi ne lukea.
Onhan se hieman tylsä, mutta ei liian. Homma on sama kuin vanhassa Ladassa; Kun ensin näet vaivaa päästäksesi vauhtiin, huomaat, että jarrut ovat rikki. Sitten ei enää pysähtyminen onnistu.


Lainaus käyttäjältä: "Isilmirë"

Haltiakieliä on kaksi, quenya ja sindar. Ja kyllä vain, taruprofessori kehitteli ne ihan itse, tosin olemassaoleviin kieliin pohjautuen. Quenyan, sen "hienomman" kielen, esikuvana toimi oma armas äidinkielemme. Sindar taas pohjautuu käsittääkseni lähinnä kymriin.


Qyenyassahan on pohjana suomen lisäksi mm. muinais-englantia. Ja noita haltiakieliä on sindarin ja Quenyan lisäksi vielä pari lisää, tosin niiden valmiusaste vaihtelee. Tänne viisastumaan.

//Korjasin linkin toimivaksi.  -zir

Poissa Berúthien

  • Buffster
  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #74 : Syyskuu 01, 2004, 09:24:30 »
Olen kovasti vältellyt tähän topicciin kirjoittamista, koska en varmaankaan pysty tuomaan yhtään mitään uutta koko keskusteluun, kuulun vaan niihin ihmisiin joille Tolkien edutaa "sitä jotain", puolijumalaa, jumalaa, neroa tms tms. Mutta koska tekee mieli muistella hetki menneitä, kerrottakoon tämän pienen otuksen matkasta Keski-Maahan.

Minä luin Sormusten Herran ensimmäisen kerran viidennellä luokalla, ja aikaa tuosta on siis kulunut kahdeksisen vuotta. Tosin jo ennen kuin opin lukemaan oli Sormusten Herran kartan katseleminen minulle hirmuisen tärkeää, istuin aina tuntikausia vaan tuijottamassa sitä. Ensimmäiset muistikuvani Sormusten Herrasta (kieltäydyn itsepintaisesti lyhentämästä sitä "Taruksi" tai TSHksi, koska ne ärsyttää minua jostain syystä aivan hirmuisen paljon.) oli suomalainen tv-sarja Hobittit, joka on näkynyt  pari kertaa telkkarista, ensimmäisen kerran varmaan joskus kahdeksankymmentäluvun puolella. Mutta ei siitä sen enempää, sanotaan nyt vaikka vaan että jos ette ole sitä nähneet, ette ole menettäneet mitään. Ainoa hyvä puoli oli musiikit ja nuorempi Taneli Mäkelä Frodona, siihen ne hyvät puolet sitten jäikin. Mutta joka tapauksessa, viidennellä luokalla sitten luin sen, oli jotenkin kamalan kornia kun kirjaesittelyissä monet muut toi luokan eteen 90-sivuisen ponikirjan ja minä raahasin lähemmäs tuhatta sivua. Sormusten herran jälkeen ahmin nopeaa tahtia kaikki muutkin Tolkienin suomennetut teokset, Silmarillionin, Keskeneräiset tarut, sadut yms yms. Nykyisin kaikki nuo löytyvät useammallakin kielellä kirjahyllystäni.

Mutta eipäs heittäydytä sivuraiteille, Sormusten herra lumosi minut ensilukemisella, rakastin ja rakastan sitä kirjaa yli kaikkien muiden. (no ehkä Silmarillionia lukuunottamatta) (Pottereita kohtaan rakkaus on erilaista, niitä ei voi verrata)  Koska oma Sormusten Herra historiani  ulottuu vuosien päähän, en ollut ollenkaan tyytyväinen kun nämä elokuvat tulivat. Kyllä, olen juuri näitä ärsyttäviä ihmisiä, jotka eivät voi sietää niitä elokuvia. Ensimmäisen osan näin. Okei, kauniita maisemia, hienon näköistä, mutta... no meinasin rueta kirkumaan jo siellä elokuvateatterissa, ja sen jälkeen olen saanut suunnilleen hysteerisen kohtauksen jo pelkästä trailerista. Mutta ei ole nyt tarkoitus puhua elokuvista, niille on ihan oma topicci jonne en kyllä mene yksipuolisia kommenttejani laukomaan, piti vain tuoda esille että minä olen juuri pahimman laatuinen nillittäjä, en olisi tyytyväinen elokuvaan ellei siinä heijastettaisi kirjan sivuja suoraan valkokankaalle, ja tiedän että se on ärsyttävää. Minä vain vihaan niitä elokuvia koko sydämestäni ja maailma olisi noin kymmenen kertaa parempi paikka jos niitä ei olisi koskaan tehty. Ennen elokuvia maailma oli jakaantunut niihin jotka olivat lukeneet Sormusten Herran ja niihin jotka eivät, mutta leffojen jälkeen nousi kuin sieniä sateella näitä *yrittää kovasti hillitä itseään* "Taru-faneja", jotka olivat kovasti innoissaan Sormusten Herrasta ja kyselivät että ei hitto, perustuuko se johonkin kirjaan? *hakkaa päätään seinään* Eriasia on pitää vaikka niistä näyttelijöistä, mutta näen punaista siinä vaiheessa kun kuulen "syvällisiä" keskusteluja Tolkienin maailmasta sellaisten ihmisten suusta jotka eivät ole kuin katsoneet ne elokuvat miljoona kertaa.  No niin, olen rauhoittunut. Kaikki varmaan ymmärsivät? Hyvä.

Nykyisin luen Sormusten Herran vähintään kerran vuodessa, tänä kesänäkin se tuli jo luettua kohdesta, enkä usko koskaan kyllästyväni siihen. Tavallaan olen kasvanut sen kirjan kanssa ja varmasti se tulee olemaan osa minua loppuikäni ajan (ei, en suinkaan suunnittele ristiväni lapseni Elanoriksi...itseasiassa kolmiosainen nimi on jo mietittynä tyttölapselle, Frodoa en sentään kehtaisi pojalleni antaa.) vaikkakin Silmarillion on nykyisin suurin suosikkini. Sormusten herra vain raottaa ovea, josta jo vuosia sitten astuin sisään, ja Silmarillion ja muut teokset maalaavat kokonaisen maailman. Pelkän Sormusten Herran lukeminen olisi samaa kuin katsoa elokuvasta vain alkutekstit tai traileri.

Sormusten Herra on niin laaja, monivivahteinen teos että siitä löytää joka lukemisella jotain. Suosikkihahmot, tapahtumat ja muut ovat vaihtuneet toisinaan, vaikka Éowyn on ollut suosikkini jostain riparikesästä asti. Koko Tokienin tuotannossa tuo neitokainen jää kuitenkin lempparilistan ulkopuolelle, niin ihania olentoja esimerkiksi Silmarillion tarjoaa. Éowyn toimi pitkän aikaa miun alter-egona ja olen aivan rakastunut hänen hahmoonsa. Myös tästä syystä käännän pääni pois heti kun näen leffajulisteita, haluan säilyttää mielikuvani Éowynistä sellaisena kuin se nyt on.  Jokin siinä naisessa vaan vetoaa minuun, joku joskus kysyi että näenkö siinä itseni, ja näin monen vuoden tuttavuuden jälkeen pakko kai myöntää. Samaistun Éowyniin joka lukukerralla ja Aragornin ja Éowynin kohtaus Harmaan komppanian lähtiessä on yksi kirjan kuaneimmista ja surullisimmista. Puhumattakaan Faramirin ja Éowynin lirkutteluista Minas Thirithissä.  Haltiat ovat kuitenkin rotuna ehdoton suosikkini, ja tästäkin syystä esimerkiksi Lúthien kiilaa Éowynin edelle.

Monet kavereistani lukivat kirjan vasta elokuvien innoittamana (minun suureksi harmikseni, kun on vuosikausia yrittänyt aivopestä ihmisiä, niin joku leffa menee ja innostaa enemmän) ja osa on sanonut sitä tylsäksi. Minä en voi moista käsittää, minulle Sormusten Herra on niin paljon enemmän kuin kirja, ja tylsä se ei ole missään vaiheessa ollut.  Lumoudun siitä aina vain uudestaan, itken, nauran ja pelkään vieläkin kun sen luen. Jos jossain kirjassa on koskaan ollut taikaa, niin tässä...

Minun tolkien-häröys, kuten muutamat ihmiset ovat taipuvaisia sanomaan, kulkee sulassa sovussa potteri-hulluuden kanssa. Nämä kirjat ovat niin erilaisia, että voin rakastaa niitä kaikkia ilman mitään ristiriitaa, ainoana ongelmana on laitanko aamulla päälleni hp-paidan vai ihmisiä suunnattomasti ärsyttävän paidan johon olen  kirjaillut quenyaa ja jonka merkitystä en ole aneluista huolimatta paljastanut.  Tokien-fanaatikoksi minua taidettiin sanoa viimeksi viime viikonloppuna kun keskustelu kääntyi niihin leffoihin ja puolet porukasta kiljaisi yhtä äkkiä että vaihtakaan aihetta ennen kuin Maria kuulee. *hymyää* Joskus itselleen ei vaan mahda mitään, eihän?

Ja johan tuo minun vuotis-niccini, niin tahallisesti väätinkirjoitettu kuin onkin, voi jollekulle paljastaa että tämän neidin sydän on jäänyt kirmailemaan Keski-Maan nummille.

Ja pakko vielä mainita että omista vuoden 1985 painoksen Sormusten Herrasta (hyvä vuosi muuten muutenki;) jossa etukannessa on kohokuvioilla tengwar-riimuja. Tuo kirja on niin minu aarteeni, että minun oli pakko ostaa toinen,uudempi painos koska en enää uskaltanut lukea sitä vanhaa. Tosin kestihän se minun pikkulapen kätösetkin, miksen sitten vahnemmitenkin.

Voi kun oli kiva taas ihkuttaa pitkästä aikaa. *nauraa*
This is either madness... or brilliance.

Poissa Mortal Illusion

  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #75 : Syyskuu 11, 2004, 13:02:59 »
Lainaus käyttäjältä: "Bietu"
Käsikirjoittaja Philippa Boyens mainitsee että he miettivät tuota juttua pitkään, mutta ajattelivat että koko homma lösähtäisi jos Faramir vaan sanoisi: "En tietenkään halua sitä". Omastakin mielestäni kirjan Faramir on todella hyvin kirjoitettu ja osoittaa Faramirin nöyryyttä, mutta elokuvassa se ei olisi toiminut niin hyvin. Nyt Faramir Boyensin sanoja lainatakseni kehittyy luontevasti.


Toisaalta homma lösähtää kyllä siinä vaiheessa, kun Nazgûl on parin metrin päässä Frodosta Osgiliathissa ja Frodo on antamassa Sormusta sille. Joku ampuu Nazgûlia YHDELLÄ NUOLELLA ja se painelee pakoon. Luulisi, ettei yksi pieni pisto olisi estänyt, kun kyseessä oli sentään Sormus. Minua harmittaa Faramirin luonteen tuhoaminen siksikin, että hän oli kirjassa kuitenkin niin hyvä ihminen..toisin kuin Boromir, hän oli kiinnostunut muustakin kuin sodasta etc. ja oli Gandalfin ystävä. Toisaalta tuo mainitsemasi perustelu on ihan hyvä, mutta sekin pidentää jo ennestään ylipitkää elokuvaa. Olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka ei jaksa katsoa LoTR-elokuvia putkeen, siis edes yhtä kerrallaan. Leffassa tietenkin katsoin, mutta kotona en koskaan.
Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti? (Moonsorrow: Sankaritarina)

Poissa Tinde

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #76 : Syyskuu 12, 2004, 12:13:53 »
Musta Taru sormusten herrasta on toiseksi paras sarja Harry Potterin jälkeen.

Legolas on mun lempihahmoni,koska se on super josiampuja.Se osaa käsitellä jousta kunnolla.

Frodo on kans kiva.Harmi vaan,että se sekoaa,ku kantaa sitä sormusta sinne tulivuorelle.

Sam on musta tosi hauska hahmo,mutta koettelumksia Frodon kanssa on ollut koko kirjan ajan.

Siinä oli kolme hahmoa jotka on yli muiden,mutta Pippin ja Merriki on ihan kivoja hahmoja,mutta noi on parhaita joista vähän kommentoinkin.

Tolkien on osannut tehdä todella onnistuneen trilogin:)
"There's something beautiful inside you".

Poissa Tundra

  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #77 : Syyskuu 12, 2004, 22:36:51 »
Taru Sormusten Herrasta on aivan mahtava kirja! Lempikirjani.

Siinä on mahtava juoni, hahmot ja kaikki. Yksinkertaisesti se on kirja jossa on kaikki mitä tarvitaan. Kerronta on hyvää, juoni etenee sujuvasti. Lisäksi siinä on paljon tietoa kansoista ja kaikeata. Mitä harvassa muussa kirjassa on ollenkaan.

Merri ja Pippin ovat lempihahmoni. Ne ovat niin hauskoja ja muutekin... Sekä Klonkku on yksi parhaimmista hahmoista.

Mirachiel

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #78 : Syyskuu 13, 2004, 22:04:23 »
En tiedä mitä pitäisi sanoa. Jos "sanon että tämä on lempikirjani, ja että tykkään siitä ihan mielettömästi", niin se kuulostaa kovin teennäiseltä. Eikö se tunnu aidolta.
Mitä minun pitäisi sanoa? Kun Taru Sormusten Herrasta on kirjallisuuden helmi. Isänikin sanoo, että häneltä puuttuu aukko sivistyksestä, koska hän ei ole lukenut TSH:ta. Se on aivan totta.
En kunnioita ketään muuta kirjailijaa näin paljon ja aidosti, kuin Tolkienia. Hän on ollut esikuvani siitä asti kun sain käsiini Hobitin, joka oli ensimmäinen hänen kirjansa jonka luin. Sen jälkeen tuli TSH, enkä voinut olla itkemättä, kun tiesin että Tolkien on kuollut. hän oli aivan suurenmoinen kirjailija, ja tiedän että hän tulee aina olemaan esikuvani, ja ainoa kirjailija jota pystyn kunnioittamaan näin. En osaa selittää sitä miten kunnioitan, koska en oikeastaan itsekkään tiedä. Se on vaan niin laajaa ja aitoa.
Taru Sormusten Herrasta on oikeasti pala sivistystä *hymin*. En ole lukenut sen kuin kerran, ja siitäkin on kovin kauan aikaa. Siitä tulee kohta kuluneeksi neljä tai viisi vuotta, kun luin sen. Ja haluaisin lukea sen uudelleen, mahdollisimman pian, vaikka muistaisinkin ulkoa niin paljon tapahtumia.
Mikään kirja ei koskaan tule tämän edelle minun järjestyksissäni, siitä olen varma. Arvostan eniten tätä teosta, enkä suotta.

Ja on todella hieno että Quenya pohjautuu osaksi meidän kielestämme. Se on jotain aivan imartelevaa osaksi. Ja Tolkienhan piti Suomesta todella plajon. Ja Kalevalasta. *hymy*

TOLKIEN - meidän oma fantasia-setämmä ^__^
TSH - Lukekaa tai teillä on aukko sivistyksessä  ^__^

Hautausmaa

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #79 : Syyskuu 17, 2004, 19:50:19 »
Taru Sormusten Herrasta on yksi maailman parhaista kirjoista.  Puhun kirjasta enkä kirjasarjasta, koska omistan trilogian isona tiiliskivipainoksena, jossa on kaikki kolme osaa plus liitteet.  Ei ole lempikirjani, mutta yksi parhaista. Tempaa mukaansa uudestaan ja uudestaan.  Juoni on loistava, eikä oikeastaan muuta vikaa, kun että tietää sormuksen tuhottavan ja hyvien voittavan. Aragorn on todella hieno hahmo ja on vielä elokuvissa täsmälleen samanlainen, kuin kuvittelin.

Tolkien oli tehnyt valtavasti työtä saagan hyväksi ja se näkyy. Jokaisella rodulla/kulttuurilla on pitkä historia ja omat kieletkin. Lisäksi saatavilla on tarkat kuvaukset Keski-Maasta ja muista paikoista. Itse en ole kuin selaillut Silmarillieniä ja Keskeneräisten tarujen kirjaa. Jos vaikka kohta iskisi puuska perehtyä lisää Tolkienin kirjoituksiin, joista oikeastaan tiedän säälittävän vähän. Taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi, kun on niin paljon muitakin kirjoja odottamassa lukemista ja uusia jatko-osia hyviin sarjoihin tulossa.

En oikeastaan keksi mitään syytä haukkua kirjaa.  Ei voi haukkua, kun ei ole mitään haukkumistä.

Marnie of Gondor

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #80 : Syyskuu 18, 2004, 23:56:36 »
Taru on lempikirjani, olen lukenut sen vuosien varrella niin monta kertaa etten pysty laskemaan. Se maailma, jonka Tolkien loi, on itselleni lähes yhtä todellinen kuin tämäkin, ja ehdottomasti paljon kiehtovampi kääpiöineen, haltioineen, hobitteineen jne. Lämmin ja kiehtova Kontu, salaperäisempi Bukinmaa, iloisten ihmisten Brii, haltiavaltakunnat, kerran niin mahtava Gondor.. kaikki ne on suunniteltu niin huolella ja suurella tarkkuudella.

Mikään kohta kirjassa ei mielestäni ole tylsä. Vastoin monien mielipiteitä kirjan alku on mielestäni paras kohta kirjassa; kun hobitit ovat vielä Konnussa ja tekevät matkaa Briihin. Siihen voi tietysti vaikuttaa se, että Merri on minun lempihenkilöni kirjassa, ja Bukinmaa- ja Vanha Metsä-kappaleet ovat ne, missä Merrillä on hetkensä. Se on niin ihanan hoksaavainen hobitti, jolla on paljon maalaisjärkeä, ja se tuntuu niin paljon aikuisemmalta kuin toiset hobitit.

Ei kirja loppua kohden tietenkään huonone, vaan säilyttää kiehtovuutensa - Elrondin neuvonpito on loistava kappale, varsinkin kaikki mitä Boromir Gondorista kertoo, ja se, miten Boromiriä kuvaillaan. Boromir onkin Merrin lisäksi toinen lempparini - niin traaginen hahmo. Gondorin sotilas, tottunut toimintaan, ja sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia sormusta vastaan. Onneksi se pystyi korvaamaan sen lopussa.

Minä voisin kai jaaritella tästä loputtomiin.. Taru kai tulee aina säilymään suosikkinani.

fuksi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #81 : Lokakuu 17, 2004, 21:17:11 »
Yksi rakkaimmistani<3 [piti kaivaa topikki esiin, että saan selostaa tämän johonkin.]
Muistan kyllä, kun en tahtonut lukea koko kirjaa ja äpätin vastaan. Ei se ole hyvä. En pidä. Ei voi olla. - mutta nyt kun olen muutamaan otteeseen lukenut, niin on varmasti parhaimpia kirjoja.
En muuten sanoisi että se on tylsä. Ja keksin äsken mistä se johtuu - minä pidän niin paljon historiasta, että kirja on puhtaasti mielenkiintoinen. Tutkin Liitteet juurta jaksain ja kaiken mahdollisen tiedon imen sisääni. Historia on siinä se minun juttuni.

Kunnioitan Tolkienia, ja minusta kukaan ei ole yhtä suuri kuin hän. Eikä kukaan tule koskaan kirjoittamaan mitään sellaista kuin Sormukset. [ja tämä on minun mielipiteeni]. Heti ensimmäisen sivun luettuani Tarusta, sain käsityksen, että tässä on jotain suurta. Jotain, joka on ihan oma maailmansa. Eikä se arvio hirveästi heittänytkään.

Pippin. Ai että. Pippin ja Entit ovat lempihahmoni. Jotenkin voisin selitellä näitä loputtomiin, muttamutta. Nukkumaan meno kutsuu hetken päästä, niin että.

Sanon vain, että tämä on helmi. Tämä TSH. Ja sen maailma on minunkin maailmani. Elän siinä aina, kun hetkellisestikin on aikaa. <:

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #82 : Marraskuu 12, 2004, 18:56:14 »
Pidän Tolkienin kirjoista, niistä, mitä olen lukenut. Ei, rakastan niitä!

Tolkienilla on ollut aivan uskomattoman hyvä mielikuvitus.
Ei kuka tahansa tuollaista maailmaa olisi voinut luoda. Ja kaikki. Historia, jokainen pieni yksityiskohta... Ne ovat niin tarkkoja!
Mikään kohta(ainakaan melkein) ei jää roikkumaan tyhjänpanttina tai selittämättömänä...
Hobitti eli sinne ja takaisin oli myös aivan fantastinen kirja! Se myös pohjusti Sormus-trilogiaa erittäin hyvin, ja suosittelenkin sen lukemista eenen kuin lukee Sormuksia... Tajuaa nääs paljon enemmän...

talvi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #83 : Marraskuu 13, 2004, 17:19:20 »
Omistan myös kaikki kolme kirjaa Danen sanoja lainatakseni tiiliskivipainoksena. Olen lukenut ne yhden kerran muistaakseni joskus pari vuotta sitten. Vaikka monet kehuvat TSH maasta taivaisiin, niin en välttämättä niin voisi sanoa samaa. Totta kai kirjat on kirjoitettu upeasti, kenellä voisi olla parempi mielikuvitus, niin kuin joku jo tuossa mainitsikin. Jotenkin kirjat eivät vain kolahda. Pidin kyllä elokuvista ja eikä kirjojakaan huonoiksi voi sanoa, mutta jokin vain tökkii. Kirja tuntui silloin pari vuotta sitten luettuna kauhean monimutkaiselta. Ehkä se johtui siitä, että en silloin ollut lukenut fantasiaa paljoa, tai ylipäätään ollut edes lukemisesta niin paljoa kiinnostunut mitä nyt. Pitäisi varmaankin ottaa ja päättää lukea tuo uudestaan oikeen urakalla, vaikka urakka lukeminen onkin kauheaa ja loppujen lopuksi pelkkää pakkopullaa. ;)

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #84 : Marraskuu 24, 2004, 10:54:16 »
Osaako kukaan täällä vuotiksessa puhua tuota haltiakieltä?
Olisi kiva oppia...
Tietääkö joku jotain hyvää TSH sivustoa?

TSH on kyllä parhaimpia kirjoja, joita olen lukenut. Olen juuri lukemassa elämänkertaa ja kiinnostuin tuosta haltiakielestä. Joskus kolmannen leffan aikaan meidän lehdessä haastateltiin faneja, joista pari sanoi osaavansa puhua tuota kieltä ja päätin opetella itsekin.=)

Tolkien on luonut mahtavan mytologian, ja tarinan, joka tempaa mukaansa. Muutkin hänen kirjansa ovat hyviä, mutta TSH, Hobitti ja Silmarillion päihittävät kyllä muut.=)
Lempihahmojani ovat Aragorn, Legolas, Gimli ja Gandalf. (yllätys yllätys.=) Myös Merri ja Pippin ovat yksiä suosikkeja.=)

Poissa Ouva

  • Toinen Niistä Kahdesta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tiedostamaton vuotaa tietoiseen.
    • "Matkapäiväkirja"
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #85 : Marraskuu 24, 2004, 17:08:44 »
Ei ole edes totta kuinka paljon tykään kyseisestä trilogiasta. Minulla ei ole sitä omana, mutta kaverilta olen sen kahdesti lainannut ja näin ollen myös kahdesti lukenut. Minulla on sen mukana olevasta kaksipuolisesta kartasta kaksi kopiota. Toiseen olisi tarkoitus merkitä mitä reittejä Frodo ja Sam kulkivat.

TSH:n maailma on kerrassaan hämmästyttävän tarkasti keksitty. Ei uskoisi, että sellainen on lähtöisin yhden ihmisen päästä. Historia, sukulaissuhteet, paikat, kansat, tulevaisuus... Se kaikki. Ja kielet ja aakkoset. Minä olisin varmaan seonnut jo viimeistään puolessa välissä.

Kaikken kiinnostavimpia kansoja ovat hobitit (tuo ihanan iloinen ja yksinkertaisesti elävä kansa) ja kääpiöt (parrakaat pikku-ukkelit). Haltiat ovat  jotenkin liian täydellisiä. Mutta mielipiteensä kullakin.
Kuka tahansa siihen pystyvä saa vapaasti vaihtaa titteliäni, vaikka siinä olisi jo jokin nimike, kunnes toisin ilmoitan. / Kaurat ja Ryynit

Renata

  • Ankeuttaja
Re: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta.
« Vastaus #86 : Joulukuu 06, 2004, 20:16:31 »
Lainaus käyttäjältä: "Iséng"
Mä luin kirjan ja vaikka se oli hyvä se oli suurta tuskaa!!!!!! Niin pitkä ja niin pientä tekstiä!! ja mä viel pakottauduin lukee kirjankin!!!!


Kai se noinkin voi olla :I
Oikeastaan se on vähän maku kysymys. Minun mielestäni teksti oli liian isoa... Jos olisi ollut pienempää ja enemmän sivuja niin se ei olisi loppunut heti kesken ;)

Itse luin TSH:n ennenkuin elokuvat olivat ilmestyneet. Myönnettäköön etten silloin viellä tajunnut siitä paljoa ja nimet oli vaikea muistaa, mutta tärkeintä oli kuitenkin, että ehdin muodostamaan kirjasta ja sen henkilöistä oman mielikuvani ennen leffojen tuloa.
Nyt voin lukea kirjat uudelleen ilman, että verkkokalvoilla näkyy jokaisen "Frodo" sanan kohdalla Elijah Wood ja jokaisen "Legolas" sanan kohdalla Orlando Bloom.

Tsh fanittamisessani olen mennyt äärimäisyyksiin. Hollanissa käynti maksoi 70 euroa ylimääräistä kun oli pakko saada erikoisliikkeen ikkunasta bongattu iltatähti koru. (olen ylpeä siitä ;D )
Tämän hetken projekti on haltia kielen opetteleminen.

Tuon jälkeen taitaapi olla turhaa ylistää TSH:ta lisää.

Siitä huolimatta jatkan.

Suurin osa ihmisistä ei tykkää TSH:sta siksi, että se on kirjoitettu niin vanhalla kielellä.
Itsellenikin se on välillä hankalaa, mutta en voi vastustaa sitä siitä huolimatta.

Ihmisille, jotka muistuttavat minua edes vähän, tärkeitä ovat runot ja laulut, joita kirjoissa esiintyy TODELLA paljon. ;)
Niihin tuli kiinnitettyä huomiota myös kuniinkaan paluussa...

tästä aiheesta vois puhua loputtomiin...
Lopetan silti hyvän sään aikana.

essgo

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #87 : Joulukuu 11, 2004, 13:34:02 »
Huippu kirja. En voi muuta sanoa. Jos ihan tylsänä vaan sitä lukee ei osaa aatella ,että Tolkien on keksinyt kokonaisen maailman kun hän sitä kirjoitti. Kielet,historian,kuninkaat... Siinä on varmaan mennyt aika kauan ennen kuin on koko historian  keksinyt. Siinä on ehkä välillä vaikea pysyä mukana ja silleen mutta se on hyvä kirja.
Kun luen kirjaa en ajattele henkilöitä näyttelijöinä vaan ihan omina persooninaan. Olen keksinyt mielessäni kaiken moisia jatkoja kirjaan.
Niin hyvä se oli että vaikka pitkä tarina onkin niin minusta se loppui kesken=)

Magpie

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #88 : Joulukuu 15, 2004, 19:15:13 »
Aloitin kyseistä kirjaa kun olin 11.. ja lukeminen päättyi nopeammin kuin oli edes alkanut.. tuhottoman tylsää tekstiä!
MUTTA sitten luin Hobitin ja sen jälkeen huomasin, että Sormusten Herrasta oli tulossa elokuvakin ja päätin  aloittaa kirjan lukemisen uudestaan, olin tällöin jotain 13.. Sitten jotain vain tapahtui enkä vain pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni.. Tolkienin maailma oli niin kiehtova, että mielessä kävi että miten ihmeessä joku on voinut keksiä tämän kaiken.. eikä vain trilogiaa, vaan kokonaan oman maailman, omat kielet, historian.. luulisin, että Tolkien kirjoittaisi kirjoja vieläkin jos ei olisi kuollut..
 

Tolkien on aivan loistava kirjailija ja TSH on ehkä paras ikinä lukemani kirja.. jos voisin niin kiittäisin häntä siitä...

jihpf

  • Ankeuttaja
TSH
« Vastaus #89 : Joulukuu 17, 2004, 10:02:05 »
Vaauu......

Olen kolmannessa luvussa. Se on mahtava kirja!!! Katoin ekan elokuvan joku kuuukausi sitten kun se tuli neloselta, ja sitte lainasin loput isosiskon poikaystävän pikkuveljeltä. Aivan mahtavia!!

Aloitin kirjan joskus viikko sitten. Joskus sitä on vaikee lukea kun teksti on jotenkin... en mä tiedä. Ei se ole tylsää, missään nimessä, mutta se on vaan niin pitkä kirja että menettää toivon saada se ikinä luetuksi. Jos sivuilla olisi vähemmän tekstiä mutta niitä olisi enemmän, olisi helpompi lukea. Esimerkiksi Harry Pottereitakin on kivempi lukea suomeksi kun enkunkielisissä sivuilla on niin paljon pientä tekstiä.

Iiik, Sekosin kun ne puhui taru sormusten herrasta -elokuvista Everwoodissa...:D

Zara Stara

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #90 : Kesäkuu 16, 2005, 14:00:44 »
Minusta kirja on upea! En voi ymmärtää niitä, jotka jättävät kirjan kesken puolessa välissä. Itse en siihen pystyisi. Se vetää puoleensa. Alussa, ensimmäisessä kirjassa se voi olla vähän tylsähkö, mutta toisen kirjan alku on niin upea, etten koskaan voisi jättää sitä kesken. Huonoa siinä on, että laulut on välillä aika outoa kieltä, ettei tajua kaikkea. Olen lukemassa sitä nyt toista kertaa.  Se on kyllä lukemisen arvoinen! Välillä ehkä siinä kuvataan asiaa liian vähän. Ja se etten aluksi edes tiennyt niitä mittoja esim. virsta. Mitä hemmettiä ne oli? Sitten tajusin ettiä ne googlesta. Nyt toisella kerralla kirja paranee...

Söpöilijä

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #91 : Heinäkuu 14, 2005, 14:32:04 »
Ehdottomasti yksi maailman parhaista fantasia kirjoista!! Tunnetaan melkeimpä ympäri maailmaa.
Alussa minusta Tolkkien testaa lukijansa. Jaksavatko he hieman tylsistyttävän alun? Vai luovuttavatko heti kättelyssä?  Samoin on Silmarillionissa ja Hobitissa. Toisaalta Silmarillion on minusta ehkä vielä astetta pitkästyttävämpi, koska se kertoo ajasta ennen Taru Sormusten Herrassa tapahtunutta. Se mielestäni on hiukan hankalampaa lukea, mutta se on silti yksi parhaista kirjoista kirjahyllyssäni. Hobitti taas on melkein yhtä hyvä kui TSH sillä siinä on samanlaista tyyliä ja kerrontaa. Asiat ovat melkein kaikki jo tuttuja ennestään (toisin kuin Silmarillionissa.)
Kaikki on tullu luettua vähintään kaksi kertaa TSH ja Hobitti useamman kerran.

Jos siirryn elokuvien puolelle  niin myös elokuvat on toteutettu erittäin taitavasti. Niistä saa selkeän kuvan vaikka tietäisi kirjan pohjalta juonenkin.
Toisin on minusta Potter leffoissa toteutus ei aivan ole kunnossa melkein kaikki muu sitten meneekin nuottien mukaan. Kyllä mä Potterit käyn aina kattomassa, kun ne tulee.

motiivi

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #92 : Heinäkuu 23, 2005, 14:51:09 »
Trilogia on upea. En voi kuin ihailla Tolkienin tyyliä kirjoittaa ja hänen taitoaan luoda kokonaan uusi maailma. Pidin kirjoista eniten kakkososasta ja rakastan tuota sarjaa täydellisesti. Nyt minulla on luettavana Silmarillion eli koko juttujen myöhemmin laadittu alkuteos. Keskeneräisten Tarujen Kirjan voisin lukaista kanssa jossain välissä. Mutta tämä kirjasarja erityisesti vaikutti ja ilahdutti minua. Toivoisin, että moni ystävänikin lukisi sen.

Lempihahmojani ovat Gandalf, Frodo, Aragorn ja Legolas. Elokuvia en ole nähnyt paitsi ykkösen, ja kovasti haluaisin kakkosen ja kolmosen nähdä, ja piakkoin aionkin katsoa.

Circle

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #93 : Heinäkuu 27, 2005, 19:11:57 »
Kirjat ovat aivan upeita. Ensimmäinen, Sormuksen ritarit, on ehkä paras kaikista. Lempihahmoihini kuuluvat ainakin Pippin, Gimli, Aragorn ja Arwen. Leffatkin olen nähnyt ja ne ovat kanssa loistavia.
Olen myös lukenut Silmarillion ja Hobitti- eli sinne ja takaisin kirjat.
Tolkienin kirjat ovat minusta aivan ihania... <3

Arwen's Light

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #94 : Heinäkuu 28, 2005, 11:25:34 »
Joku tuolla kysyi osaako kukaan vuotiksessa haltiakieltä, niin voin sen verran sanoa, että olen opetellut kirjan takaa liitteistä eri kielten kirjaimia, ja niiden nimiä. Kieltä en kuitenkaan osaa, vaikka taoivoisin kuitenkin osaavani, ja olen yrittänyt etsiä kirjastosta ja vaikka mistä, mutta nepä ainkaan vielä ole löytänyt. Mutta periksi en anna.

Sitten itse kirjasta.
Aloitin sn joskus kevättalvella, enkä ole päässyt tokaa lukua pidemmälle (olen hidas, ja laiska, tiedän...)
Pidän kuitenkin kirjasta todella paljon. Tolkien on tehnyt hahmot ja kaikki niin hyvin että olen oikein kateellinen. Hami vaan että tolkien pappa ehti jo potkaista tyhjää (vai olenko väärässä?), olisi voinut tehdä vaikka kuinka paljon hienoja kirjoja...

Muoksista!
Kovan työn ja etsinnän jälkeen löysin netistä sivut, joilla voi opiskella Haltiakieltä eli Quenyaa, sekä kaikkea muuta keskimaahan liittyvää... Tossa on linkki: http://kmkk.suddenlaunch2.com/

Sinne sitten :)

Poissa hömppä

  • pirtelö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #95 : Syyskuu 05, 2005, 22:10:03 »
Hmm.. Taru sormusten herrasta. Mitä siitä voi sanoa, mitä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. Sille löytyy niin paljon kehuvia sanoja, tiedättehän, loistava, mahtava, huippu... Silmarillionin kanssa suosikkini.

Minä en osaa kunnolla eritellä, että mikä siinä sitten niin viehättää, ehkä se on se kokonaisuus. Hahmot, joihin rakastuu ja kiinnostava maailma sekä kaikki ne taustat ja miten ne kietoutuvat yhteen. Jokaisella lukukerralla, jos kirjaa lukee tarkasti löytyy jotain uutta (itse harrastan yleensä juuri sitä nopeaa läpilukemista, mutta kun aiheeseen keskittyy, löytyy sieltä vaikka minkälaisia aarteita..).

Ja taruhan on tullut luettua lukematomia kertoja.. :) En enää pysty laskemaan. Ensimmäisen kerran matkasin Keskimaahan jo ihan pienenä kun kuuntelin Hobittia äänikirjana aina uudestaan ja uudestaan. Sitten vanhempana tajusin että siskolla on sen saman kirjailijan toinen kirja. Sisko ei ollut itse koskaan lukenut kirjaa kokonaan, mutta minä päätin ryhtyä hommaan. Ja se kestikin kolme kuukautta (tosin luin muita kirjoja siinä välissä), kun välillä oli vähän tylsiä kohtia. Nykyään en enää muista mitä kummia ne olivat.. Se on ihan kokonaan ihana.

Suosikkini on ehkäpä Sam, joka on niin uskollinen ja jotenkin kauhean vahva hahmo. Pidän myös Klonkusta ja sen ristiriitaisuudesta. Ja sitten vielä siitä ja tuosta.. tykkään kaikista hahmoista, koska ne ovat nykyään jo niin läheisiä. Pitää varmaan taas hyökätä TSH:n kimppuun, kun muistin miten hyvä se on.
Whoever said "let the best man win" forgot to ask girls to play.

Poissa Sinzirn

  • Sammakko
  • Reservi
  • *
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #96 : Marraskuu 25, 2005, 14:01:30 »
Minä en pitänyt LotRista, kun luin sitä ensimmäistä kertaa ja lopetin oitis kesken. Minä en missään nimessä pitänyt FotRista, kun se tuli elokuviin, enkä vaivautunut edes menemään katsomaan The Two Towersia kun se tuli elokuviin. Niin moni puhui siitä, että kirja on loistava ja elokuvat loistavia, mutta minusta ne eivät olleet ja olin vakaasti sitä mieltä, etteivät koskaan tulisikaan olemaan, mikäli minä siihen sain vaikuttaa. Kuinka helposti ihminen erehtyykään.

En muista tarkalleen, mistä kaikki silloin joskus yhtäkkiä alkoi. Syynä saattoi olla se, että lainasimme jonain ärsyttävänä alkukesän päivänä ensimmäisen elokuvan DVD:llä serkuiltamme. Kotona katsoimme sen, kun oli aikaa. Olin vakaasti sitä mieltä, etten jaksaisi katsoa elokuvaa loppuun asti, mutta toisinhan siinä kävi. Jäin koukkuun elokuvaan, ja enkö minä sitten varmistanutkin, että katsoisin niistä jokaisen - ja jos mahdollista - hankkisin ne meille kotiin.

Kun kesä ehti pidemmälle, lähdimme veneellä Saimaalle. Vanhemmat sanoivat, että siinä menisi viikko, ja uskoin tylsistyväni kuoliaaksi. Otin kirjahyllystä LotRin mukaan, johon en ollut ensimmäisen lukuyrityksen jälkeen koskenutkaan. Sain kyllä kirjan luettua venereissun aikana, mutta jollei minulla olisi ollut muuten niin tylsää, en olisi uskonut pääseväni loppuun asti. En silloin pitänyt LotRia mitenkään erikoisen hyvänä kirjana, mutta elokuvista pidin. Sanoin usein, että kirjassa on hyvä ja mielenkiintoinen juoni ja hahmot, mutta että se on kuollettavan tylsä ja aivan liian selittävä ja kuvaileva minun makuuni.

Niin. Siitä on nyt ehkä vajaat kolme vuotta. Silloin minulla oli tapana lukea kirja tosiaan lukemalla. Minä luin ja luin ja luin, yhteen pötköön niin paljon kuin ehdin, ja huomasin myöhemmin, että siinä piili syy siihenkin, etten välittänyt LotRista kirjana. Minä en voi lukea sitä kirjaa suoralta kädeltä. Se tarvitsee enemmän aikaa ja miettimistä, teksti ei ole samalla tavalla kevyttä kuin esimerkiksi juuri Harry Pottereissa. Sain tästä ajatuksesta kiinni silloin, kun hyvä ystäväni oli viettänyt itse LotRin parissa jo yli puoli vuotta, ja siitähän se sitten minunkin osaltani lähti eteenpäin.

Silloiset ajatukset tylsyydestä haihtuivat, kun aloitin LotRia kolmannen kerran. Sen kertainen tyylini oli hitaasti ja varmasti, miettien ja hutiloimatta. Se on toiminut, pidän siitä kirjasta valtavasti, en ole vieläkään saanut - tai joutunut saamaan - kirjaa loppuun. Nyt asiat ehtivät jäädä paremmin mieleen ja ehdin jopa nauttia kirjasta. En olisi uskonut muutama vuosi takaperin, mutta kaikkea se aika tekee.

Jos jotain LotRissa arvostan, niin Tolkienin panosta koko kirjan kirjoittamiseen, maailman ja kielien luomiseen. Taru sormusten herrasta on upea kokonaisuus, mutta ainakin minun kannaltani se tarvitsee aikaa. Mutta sitähän meillä on. LotR vaatii paljon, mutta se antaa paljon, ja vaikkei se ehkäpä nyt aivan lempikirjoihini (vielä) kuulu, en kyllä hetkeäkään kadu sen lukemista.

Elokuvista ja tästä kirjasta vielä vähän. Elokuva ei voi täysin vastata kirjaa, eikä toisin päin. Kirja antaa mielikuvia, elokuva konkreettisia kuvia. Minusta LotRit on toteutettu elokuvina erittäin hienosti, ne toimivat itsenäisenäkin kokonaisuutena. Ja ovatkin tietyllä tavoin. Elokuvia voi fanittaa siinä missä kirjaakin, vaikkei olisi toisesta kuullutkaan. Mikäs siinä, mutta kyllä minä silti ehdottomasti molempien kannalla olen. Sen verran upeita ne molemmat ovat :)
"Kill your darling."
Oletko ikinä ollut vaeltamassa?

Poissa Browey

  • Vuotislainen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #97 : Marraskuu 25, 2005, 17:13:24 »
Enkö ole oikeasti koskaan kirjoittanut tähän topiciin?

Taru Sormusten herrasta on parhasta, mitä tähän mennessä olen varmaankin lukenut. Lisäksi se tulee olemaan vielä kauan parasta, mitä olen koskaan lukenut.

Trilogian luin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Seuraavan kerran vuonna 2003. Tämän jälkeen en ole sitä enää lukenut, ehkä kiireiden takia. Tai sitten syy on se, että siinä on aivan liikaa lukemista.

Siitä huolimatta en ikinä voisi unohtaa sitä hetkeä, kun luin matkaa kohti Rivendelliä kohti. Tom Bombadil oli unohtamaton, samoin Vanha metsä. Jännitys alkoi ennen kuin koko raskas matka pääsi alkuunkaan.

TSH:n lukemisen jälkeen luin Hobitin, sitten Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan. Olen siis lukenut kaikki Keski-Maata käsittelevät kirjat, mitkä Tolkien ehti kirjoittaa (niin pitkälle, että poika Christopher saisi painokuntoon).

Tolkienin näkemä vaiva teoksiaan kohtaan näkyy; hän joutui kehittelemään kieliä (joista toinen perustuu suomen kieleen), hän suunnitteli satojen hahmojen nimet, joita ei välttämättä koskaan edes käytetty... tällaista vaivaa ei kukaan kirjailija tällä hetkellä ole teoksensa eteen nähnyt, eikä välttämättä tule näkemäänkään. Toisaalta, toisin kuin Tolkien, ihan jokainen kirjailija ei ole perfektionisti.

Mutta ei, korkeintaan Hobitin aion lukea lähiaikoina uudestaan. Ja muilla kielillä ei olisi tarkoitus lukea mitään hetkeen..

Ninde

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta.
« Vastaus #98 : Joulukuu 30, 2005, 21:00:16 »
Ihanan kirja. Todellakin mahtava. Ei Tsh voi olla vain tarina sen on pakko olla historiaa. Tolkien kuvaili Keski-maan niin hyvin että kirjan tapahtumiin uppoaa ja välillä tuntuu kuin olisi mukana tapahtumissa

Taru jättää tunteita jälkeensä vielä kirjan lukemisen jälkeenkin.
*huokaisee* Antaisin vaikka kaikki rahani jos saisin edes yhdenkin Valinorin  kukan tai puun siemenen. (siis niiden joita ei täällä ole.esim pyökin siemenestä en antaisi :) )

Osaako joku täällä Quenyaa?! tai sindaria!?

Elindar

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #99 : Tammikuu 03, 2006, 10:57:10 »
Minä en ole kirjoittanut tänne? 0___o *häpeää silmät päästään*

Hmm, Taru. Mitä siitä voi oikein sanoa? Olen 100%-Tolkien fani ja se on yksi addiktioistani Pottereiden ohella.
Luin Tarun ensimmäisen kerran juuri ennen FotR:in tuloa elokuviin. Ja siitä saan kiittää vanhempiani. Muistan, kuinka isä antoi Tarun minulle. Hän tiesi että luen paljon, ja sanoi että tämä on aivan erityisen hyvä kirja. No, minäpä otin kirjan ja katsoin hiukan kauhuissani sen paksuutta. Muistan kuinka avasin ensimmäisen sivun ja luin jotain jostain, jota hobitiksi. Kiitos ei.
Kirja joutui perimmäiseksi hyllyyni enkä koskenut siihen pitkään aikaan. Aikaa kului jonkin verran, mutta sitten kerran ajattelin, että nyt minä yritän. Avasin kirjan ja aloin lukea siitä samasta kohtaa johon olin silloin joskus lopettanut. Ja minä luin. Ja luin. Ja ennen kuin tajusinkaan, kirja oli loppu.

Olin aivan myyty. Rakastin kirjaa, ja aloitin sen heti uudelleen. :D Tähän mennessä olen lukenut sen kahdeksen kertaa. Kirja on mahtava. Tolkien on luonut aivan uskomattoman maailman, ja kaiken vain yhden kielen pohjalta. Se on kuin oikeaa historiaa.
Tolkien kirjoittaa todella kauniisti ja elävästi, ja kun kirjaa lukee voi melkein itse tuntea olevansa vaikka Rivendellin laaksossa tai Hobittilan vihreällä nurmella. Keski-Maa on uskomattoman kaunis paikka. ^^
Hahmot ovat myös aivan omaa luokkaansa. Hobitit ovat loistavia päähenkilöitä. Ja niin ovat muutkin rodut: haltiat(he varsinkin), ihmiset ja kääpiöt. Ja Gandalf. :P

En muista olenko koskaan itkenyt mitään toista kirjaa lukiessani. Tarun lopussa itken kuitenkin aina. Loppu on toisaalta iloinen, mutta kuitenkin niin surullinen. Tolkienin muissakin teoksista löytyy tämä sama surumielisyys ja haikeus. Ja yleensä se liittyy haltioihin. Siihen kuinka he jättävät tämän Kuolevaisen maailman ja purjehtivat Länteen...
Tarun lopussa olevat liitteet ovat myös aivan yhtä kiinnostavia, kuin itse kirjakin. Ja siellähän kerrotaan myös, miten kaikille Saattueen jäsenille kävi sitten loppujen lopuksi.

Taru on laaja teos ja Tolkienin päätyö, mutta jos sitä haluaa ymmärtää täydellisesti (tai niin täydellisesti kuin vain mahdollista), kannattaa todella lukea muutkin Keski-Maahan sijoittuvat kirjat: Silmarillion, Hobitti ja Keskeneräisten tarujen kirja. Kaikki ovat yhtä hyviä kuin Taru, ja minun mielestäni Silma on ehkä jopa parempi. :)
Ja kun lukee KTK:n, ajattelee miksei Tolkien saanut elää vähän kauempaa. Sillä tuo kirja jos mikä kertoo, miten kesken kaikki jäi. Tolkienin luomasta maailmasta löytyy paljon aukkoja ja ristiriitaisuuksia ja niitä tuo kirja tuo mm. esiin. En uskalla edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos Tolkien olisi saanut kaiken valmiiksi. Kaikki voisi olla täysin toisin. Mutta ei jossitella.

Tämä on kirjallisuus-osio, joten en puhu niistä elokuvista. (ainakaan paljoa) Jackson ohjasi upeasti. Hän sai elokuviinsa mukaan kaiken oleellisen. Niitä katsoo mielellään, kirjojen lukemisen jälkeekin. Näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi loistavia, ja onneksi kaikki pääosien esittäjät ovat mahtavia.
Myös lavasteet ovat upeita, he todella onnistuivat herättämään Keski-Maan henkiin. Kaikkia kunnia heille. Mutta kyllä minä silti ottaisin kirjan, jos pitäisi näistä valita. :p
Elokuvien myötä trilogia sai myös roppakaupalla julkisuutta, ja nekin jotka eivät siihen mennessä olleet kirjaa lukeneet, sen tekivät. Tai ainakin yrittivät.

Mutta mahtava trilogia mahtavalta kirjailijalta. Pitäisi varmaan ottaa ja lukea se taas.. Edellisestä kerrasta on aika pitkä aika.. :)

Lainaus käyttäjältä: "Ninde"
Osaako joku täällä Quenyaa?! tai sindaria!?

Hm, olen kyllä tulostellut netistäquenyan kielioppia, mutta se on ihan älyttömän vaikeaa. Ja sindar on kuulemmavielä vaikeampaa. Vaikka on siinä jotain samanlaista kuin suomessa. Tosin, ei suomikaan niitä maailman helpoimpia kieliä ole. Itse asiass se on maailman toiseksi vaikein kieli. Mutta takaisin asiaan, vielä en osaa mitään muuta kuin jotain hassuja sanoja..
Yritin etsiä yhtä todella kattavaa sivua, jossa oli tietoa haltiakielistä, mutta sitä ei taida olla enää. :( No, täällä on kuitenkin quenya-sanastoa, jos kiinnostaa. Se on tosin englanniksi.[/i]

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #100 : Tammikuu 03, 2006, 15:36:05 »
Lainaus käyttäjältä: "Elindar"

Yritin etsiä yhtä todella kattavaa sivua, jossa oli tietoa haltiakielistä, mutta sitä ei taida olla enää. :(


Jos Ardalambionia tarkoitat, se on kyllä edelleen olemassa.
Constantem decorat honor

Gimli

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #101 : Tammikuu 05, 2006, 18:20:57 »
Olen lukenut kirjan jonkin aikaa... ehkä vuosi sitten se oli aivan ihana! Olenkin jo aloittanut se uudestaan ja tällä kertaa päätin lukea sen kannesta kanteen! mikä tarkoittaa alku- ja loppuliitteet mukaan luettuina.

On vain jäänyt mietityttämään miten Tolkienin päähän on saattanut mahtua niin paljon tavaraa sillä olen saman aikaisesti Sormusten Herran kanssa lukemassa Tolkienin elämän kertaa mikä on mielenkiintoisa joten suosittelen, saatavilla kirjastossa lainattavaksi. Tolkien oli kielitieteen professori joten siinähän oli jo oppimista ja tolkien osasi suomeakin juuri sen verran että pystyi lukemaan kalevalaa. ja siihen vielä koko kaikkeus jonka hän loi, eli silmarillionin ja hobitin ja sormusten herran tarinan + kaikki niiden taustat ja nimet jne. jne.

Eli Ette ymmärräkkään miten suuren kokonaisuuden Tolkien on luonut ellette ole lukenut Tolkienin kaikkia kirjoja (mikä ei tarkoita ainoastaan keskimaa kirjoja) ja elämänkertaa. Joka tarkoittaa että kunnioittakaa Tolkienia!!!

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #102 : Tammikuu 05, 2006, 22:33:06 »
Olen lukenut koko TSH:n vain pariin otteeseen, ehkä neljästi. Ei sitä vain jaksa aloittaa kovin useasti, sillä sitä on ensinnäkin raskas lukea (fyysisesti ^^) sillä se on niin painava. Alku on myös niin tylsä, ettei kauheasti tee mieli aloittaa lukemista. Ketä sellainen saivartelu kiiinnostaa? ^__^ Kirja lähtee oikeastaan käyntiin vasta SR:n toisessa kirjassa, ja hyvä meno jatkuu Kahden tornin ensimmäisen ajan. Sitten taas lukemishalut katoaa Klonkun, Samin ja Frodon tuskailujen myötä. Erityisesti kolme ekaa lukua ovat niin tylsiä että huhhuh. Sitten taas KP:n ensimmäinen kirja kiinnostaa, ja toinenkin jopa menettelee vaikka alkuluvut tylsistyttävätkin pahasti ja tuntuu siltä kuin kirjaa ei olisi osattu lopettaa ajoissa Konnun puhdistuksen ja niiden aikana. ^^ Yleisesti ottaen siis luen pelkkää Kuninkaan paluuta, ja tahtoisinkin sen erillisenä kirjana niin olisi kivempi lukea.

Tästäkin arvostelusta huolimatta arvostan Tolkienia kirjailijana, ja tietty myös TSH:ta. :) Vaikka kukaan ei voi väittää, etteikö joskus jokaisen ruohonkorren erikseen kuvaileminen alkaisi tylsistyttää. Muutenkin kaikki kohdat jossa hobitit matkustavat jossain ja tuskailevat, eivät oikein innosta. Sen sijaan taistelukohdat ovat melko loistavia. Faramir & Éowyn- kohdat ovat myös aivan ihania. Faramir kun on lempihahmoni koko TSH:sta (yhdessä Legolaksen ja Éomerin kanssa). ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Cazzu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #103 : Tammikuu 06, 2006, 17:34:19 »
TSH:n lukemisen lopetin juuri. Se oli aivan mahtava kokemus. Kirjat olivat loistavia. Eniten pidin viimeisestä kirjasta (Kuninkaan paluu)  Kirjan teksti oli kyllä ikävän pientä, mutta luin kumminkin :)


Leffatkin ovat hyviä. Ne on aivan mahtavasti tehtyjä. Niihin on nähty vaivaa eikä niitä ole hutiloiden tehty! Varmasti leffojen teko on ollut kallista puuhaa. Maisemat ja koko kokonaisuus on leffoissa todella hyvä. Juoni etenee sopivaa tahtia. Kaverini sanovat, että leffat ovat tylsiä, mutta en voi itse sanoa samaa. Ne ovat aivan mahtavia tylsyys on kaukana koko leffasta. Täytyy tosin myöntää, kun olin katsomassa Kuninkaan Paluuta elokuvateatterissa, niin kyllä siinä paikat puutuivat, kun kolme tuntia istui paikallaan ilman taukoja.

Poissa Arminas

  • Addikti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #104 : Tammikuu 08, 2006, 15:35:53 »
Kun luin sitä ekan kerran, kaikki Sauronit ja Sarumanit meni sekaisin, ja samoin muutin henkilöt.Kahden tornin puolivälissä olin jo vähällä jättää kirjan kesken.Mutta luin urheasti loppuun-ja rakastin sitä kirjaa.Luin sen toisen kerran, ja se oli vielä parempi.Aragorn ja Legolas ovat mielestäni ihan parhaita.Samoin kuin Merri ja Pippin, ne naurattavat , varsinkin elokuvissa.Frodo oli tosin hahmona sellainen mistä en kauheasti pitänyt-tai oikeastaan pidin Frodosta kovinkin paljon, mutta hän on silti yllä oikein lempihahmojeni listalle.
Pitääkin varmaan lukea TSHkohta muistin virkistykseksi uudestaan, siitä kun on varmaan vuosi aikaa kun viimeeksi luin sen.Oon lukenut sen kyllä ainakin 10 kertaa.
The stories we love best do live in us forever.

Poissa Elros

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Älä spoilaa
  • Tupa: Rohkelikko
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #105 : Tammikuu 10, 2006, 16:12:07 »
Taru Sormusten Herra ehdottomasti lempikirjoihini yhdessä Silmarillionin kanssa. Omistan tuon teoksen kahtena kappaleena, joista toinen on pokkari. Olen lukenut sen varmaan kymmeniä kertoja ja aina se vain jaksaa viehättää. Ei voi kuin ihailla professori Tolkienin 12 vuoden puurtamisen tulosa ja varmasti ei turhaan puurtanut. Pitäisin teosta fantasiakirjallisuuden peruskivenä ja enkä varmasti turhaan.

En voi edes kuvailla sitä kirjaa sen ansaitsemalla tavalla. Taistelukohtaukset ovat todella taidokkaasti kirjoitettuja ja koko tarinan hahmoista ei huonoa ja epäonnistunutta hahmoa löydä (ainakaan minä en löydä). Aragorn on hieno hahmo, kuten myös muut dúnedain. Kansoja on yllin kyllin hobiteista haltioihin mikä lisää vain mielenkiintoa. Kaikista kansoista dúnedain (jotka periaatteessa kuuluvat ihmisiin) ovat mielenkiintoisimpia, kuten heidän esi-isänsä aina Elros Tar-Minyaturista lähtien.

Kerrontatyyli on mukavan vanhahtava josta minä pidän ja tarina on juuri sopivan yksityiskohtaisesti kirjoitettu eikä kokoakaan kannata säikkyä. Saisi olla vaikka vielä pitempi. ;)  

Lainaus käyttäjältä: "Gimli"
Eli Ette ymmärräkkään miten suuren kokonaisuuden Tolkien on luonut ellette ole lukenut Tolkienin kaikkia kirjoja (mikä ei tarkoita ainoastaan keskimaa kirjoja) ja elämänkertaa. Joka tarkoittaa että kunnioittakaa Tolkienia!!!

Tuotahan minä olen aina muillekkin tolkuttanut.
Juuri niin sen pitää olla.[/i]

Dolly

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #106 : Tammikuu 28, 2006, 12:54:05 »
Sormusten herra oli ihan kiva. Katoin leffan ensin, ja sitten vasta aloitin kirjan. Eka edes sen tyyppinen kirja oli minulla Potter. Ennen kuin hairahduin hetken mielijohteesta katsomaan leffan, olin vannoutunut kannattamaan vain ja ainoastaan Potteria.

Kun sitten katsoin leffan, jäin heti kuokkuun haltioihin, ja varsinkin Galadrieliin. Ne kiehtoivat minua enemmän kuin pikkuruiset hobitit, tai jotkut Boromirit.

No kiirehdin kirjastoon ja hommasin SILMARILLONIN ja KESKENERÄISTEN TARUJEN KIRJAN. Silmarillonissa on paljon tietoa Galadrielista, ja sukupuu, johon Arwenkin mahtuu! K.E.T.K:ssa taas oli niin paljon tietoa kaikesta niin keskimaassa kuin muustakin tuon maailman ihmeistä, että melkein pökerryin onnesta.

Kannattaa vierailla siis kirjastossa!

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #107 : Tammikuu 29, 2006, 10:27:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Elros"
Kaikista kansoista dúnedain (jotka periaatteessa kuuluvat ihmisiin)


Miten niin periaatteessa? Dún edain = lännen ihmiset.
Constantem decorat honor

Avocado

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #108 : Helmikuu 02, 2006, 19:38:50 »
Mahtava kirja. Fantasiaa parhaillaan. Ei ole todellakaan muuta sanottavaa.
Juoni - tärkein - on mahtava. Koko kirjan idea, on kiehtova ja kaunis. Pidän myös valtavasti siitä maailmasta, minkä Tolkien on luonut. Kansat - Haltijat,  Hobitit, Örkit, ja muut. Kaikki on kohdallaan, ja kirjaan on helppo eläytyä ja olla sisällä täällä keskimaassa, kaikkien mukana. Ei mitään yli menevää fantasiaa, kaikki tuntuu realistiselta kun sen lukee - niin hyvin kirjoitettu.

Sitten hahmoihin. Ihania, kaikki ovat persoonallisia, hyvin erilaisia. Voisi sanoa niin että kaikkia löytyy! Rakastan hobitteja, varsinkin Merryä ja Pippiniä, ihanat molemmat. Rentoja ja hauskoja. Sitten ovat ne viisaat, Gandalf, Elrond, Aragorn.. Ja hauskat hahmot. Ja kaikkea siltä väliltä.

Kirja on niin monipuolinen kuin voi kirja olla. Pakko todeta sellainen mahdoton fakta että kirja on täydellinen. Ei mitään negatiivista minulta.
<3

wikke

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #109 : Helmikuu 02, 2006, 22:20:20 »
Luin tosiaan TSH:n ensimmäisen kerran joskus kasiluokalla (vasta sillon) kun mainostin eräälle luokan friikille nopeaa lukutaitoani. Kyseinen tyyppi ei oikein vakuuttunut, ja lupasi maksaa kaksi euroa jos lukisin TSH:n alle kolmessa päivässä. Naureskelin lukevani yhdessä.

Noh, lukemiseen meni se kolme päivää, yksi kirja per päivä. Myöhemmin lainasin kirjan kirjastosta ja luin sen uudestaan. Loistavaa matskua. Viimekesän lukuisilla auto/junamatkoilla tuli kuunneltua äänikirjana. Yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut, kokonaisuudessaan. Ainakin fantasiakirjoista.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #110 : Maaliskuu 30, 2006, 17:18:59 »
Taru Sormusten herrasta on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä maa päällään kantaa. Se on jumalallinen! TSH on itse asiassa tetralogia, sillä Hobitti on vähän niin kuin esinäytös muille osille. Ja ne joitten, mielestä TSH on tylsä... ymmärrän heitä täysin. Kaikki eivät pidä sen vallankumouksellisesta tyylistä, joka minusta on hyvin kiehtovaa, ja joista kuista ne laulut ja runot ovat tylsiä, kun taas minusta ne ovat kirjan eräitä loistavimpia kohtia. TSH on yhtä hyvä kuin Richard Wagnerin (Maailman paras säveltäjä, sanon minä!) oopperatetralogia Nibelungin sormus, juuri tuosta oopperasarjasta Tolkien kehitteli TSH-kirjansa, ja vaikutuksen huomaa selvästi, vaikka Tolkien kiisti asian väittäen, että TSH:ssa ja Nibelungin sormuksessa ei ole muuta samankaltaista kuin pyöreä sormus, mutta se on kyllä väärin sanottu. Tässä Nibelungin sormuksen ja TSH:n samankaltaisuuksia:

Nibelungin sormus: neljä osaa, Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho.


TSH: neljä osaa, yksi esinäytös, Hobitti, kolme varsinaista osaa: Sormusten ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan Paluu.

Nibelungin sormus: Sormus, jonka Alberich takoi Reininkullasta kirotessaan rakkauden, sormuksella voi hallita maailmaa. Reininkulta palaa lopussa takaisin Reinintyttärille, joilta Alberich sen varasti ensimmäisessä osassa.

TSH: Valtasormus, jonka Sauron takoi kullasta sekoittaen siihen omaa vertaan ja elinvoimaansa, sormuksella sauron voi hallita maailmaa, sormus onnistutaan heittämään tuomiovuoren kraatteriin.

Nibelungin sormus: Pääpahis, Alberich, nibelungkääpiö, varasti Reininkullan kiroamalla rakkauden ja takoi siitä sormuksen. Selviää hengissä.

TSH: Sauron, pääpahis, takoi valtasormuksen kullasta, selviää hengissä vastoin yleisiä luuloja, (vahvistettu Tolkienilta) mutta pysyy voimansa menettäneenä ja heiveröisenä.

Nibelungin sormus: Nibelungin kulta-aarre, kuuluu Alberichille.

TSH: Kulta-aarre, jota lohikäärme vartioi, saadaan takaisin oikeille omistajille, kääpiöille.

Nibelungin sormus: 9 valkyyriaa.

TSH: 9 Nazqulia.

Nibelungin sormus: Ylijumala Wotanin saarnikeihäs.

TSH: Velho Gandalfin saarnisauva.

Nibelungin sormus: Mime, Alberichin veli ja tämän alamainen. Siegfried tappaa tämän.

Saruman: Sauronin alamainen, Kärmekieli tappaa tämän.

Nibelungin sormus: Tarnhelm, taikakypärä, jonka Alberichin veli Mime takoi, tekee näkymättömäksi, saa kantajansa muuttamaan miksi tahansa olennoksi, ja sillä pystyy siirtymään paikasta toiseen teleporttaamalla.

TSH: Valtasormus, joka tekee näkymättömäksi.

Nibelungin sormus: Sankari Siegfried, saa haltuunsa Reininkullasta taotun sormuksen, kuolee lopussa, Valkyyria Brunnhilde palauttaa sormuksen Reinintyttärille ennen kuin tappaa itsensä.

TSH: Frodo, hobitti, onnistuu tuhoamaan valtasormuksen, säilyy hengissä ja siirtyy haltioiden kanssa Harmaille Satamille.

Siinä muutama yhdennäköisyys :P Minua muuten ärsyttää, että iso osa TSH-faneista ei ole kuullutkaan Nibelungin sormuksesta, mikä on sääli, koska se on yhtä mahtava kuin TSH:kin, jumalallisia mestariteoksia molemmat, mahtava kirja TSH ja mahtava oopperasarja tuo Nibelungin sormus. Ja saattoi olla pienoinen offtopic.

// Totta, Wagner kehitteli Nibelungin sormuksen Nibelunginlaulusta, saksalaisista taruista, Kalifornian kultaryntäyksestä sekä skandinaavisista tarustoista, mutta Nibelungin sormus eroaa kuitenkin niistä melkoisesti.

Muoks: Ai niin, tässä vielä yksi samankaltaisuus Lotrin ja Nibelungin sormuksen kanssa.

Nibelungin sormus: Mimen ja Vaeltajaksi naamioituneen Wotanin arvoituskilpa.

TSH: Klonkun ja Bilbon arvoituskilpa
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

degulainen

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #111 : Huhtikuu 01, 2006, 15:38:35 »
Ah ja voi.
Tätä kirjaa olen lukenut jo viime vuodesta lähtien, mutta en ole millään päässyt pidemmälle kuin puoleen väliin kirjaa. Joten jos tämä minun kommenttini on ei-siitä-parhaimmasta päästä, suokaa anteeksi.

Kirja on mielestäni kohtalaisen hyvä, mutta pakko tunnustaa että yllätyin kovasti kun aloin lukemaan kirjaa vasta sen jälkeen kun olin nähnyt elokuvat. Harmillista kun elokuvasta on poistettu se Tom Bombadil (nimestä ei varmuutta) kohtaus poistettu, olisi ollut ihanaa saada se veikko mukaan. x)
Kuitenkin minua häiritsi se ainainen: "He kävelivät. Ja he kävelivät. He lepäsivät päivällä ja kävelivät vähän lisää yöllä. He kävelivät taas.". Eli pointtini on, että olisi voinut olla vähän vaihtelevaa - vaikka mitä vaihtelevaa olisi voinut tunkea matka-kirjaan - , ei pelkkää kävelyä.

zerythe

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #112 : Huhtikuu 01, 2006, 19:01:23 »
Aloitetaanpa ihan alusta, siitä kerrasta, jolloin ensimmäisen kerran tutustuin Tolkienin tuotoksiin. Olin toisella luokalla ja opettajamme luki meille ääneen Hobitin. Pidin kirjasta paljon ja minulla on vieläkin vihko, mihin saimme piirtää kohtauksia siitä kirjasta. Sitä vihkoa on muuten vieläkin aivan ihanaa katsella, etenkin niitä sienitaloja, melkein kaikki luokkamme tytöt nimittäin luulivat että hobitit asuvat sienitaloissa, minä muiden muassa.
Mutta siihen se sitten jäi joksikin aikaa. Unohdin koko kirjan, en nähnyt sitä koskaan kirjastossa ja olin kiireinen lukemaan kaikkea muuta.
Neljännellä luokalla sain muistutuksen Tolkienista, tilaamassani lehdessä (Koululainen) nimittäin julkaistiin aukeaman kokoinen juttu Taru Sormusten Herrasta-elokuvien kuvauksista. Silloin yksikään elokuvista ei ollut ilmestynyt (muistaakseni Sormuksen ritareiden ilmestymiseen oli aikaa yli vuosi) ja muistan ihmetelleeni, että mikäs tämäkin juttu nyt on.
Sinä kesänä harhauduin Itäkeskuksen kirjastossa uudelle hyllylle ja näin Hobitin. Silloin muistin, että kyseessä oli tuttu kirja, joten otin ja luin sen. Hylly oli tietenkin fantasia- ja scifihylly ja näin sai kunnon alkunsa minun syvä rakkaussuhteeni fantasiakirjallisuuteen. Joskus syksyllä luin TSH:n ensimmäisen kerran (olin melkein 11) ja rakastuin korviani myöten. Saman vuoden lopuilla tuli ensimmäinen TSH-elokuva teattereihin ja reaktio oli samanlainen.
Loppu onkin historiaa. Nyt omistan Tarun, Hobitin, Silman ja KTK:n kovakantisina (kaikki Hobittia lukuunottamatta olen ostanut itse). Hinta tosin kirpaisi kahden kirjan kohdalla; Silma ja KTK ovat kovakantisina n. 20 euroa kalliimpia kuin pokkareina, mutta toisaalta sain Númenorin ja Beleriandin kartat niiden mukana (mitä pokkariversioista ei saa). Sen lisäksi omistan TSH:n englanninkielisinä pokkareina (jotka ovat oikeasti isukin joskus 60- tai 70-luvuilla ostamia, niiden kannet on Tolkienin piirrustuksista otettuja, joten siksi ne ovat minulle rakkaita) sekä kaikki elokuvat extended edition-versioina. Olen lukenut myös Howard Carpenterin kirjoittaman Tolkinen elämänkerran, vaikka en yleensä elämänkerroista olekaan kovin kiinnostunut.
Tarun olen lukenut yli kymmenen kertaa ja kerran englanniksi sanakirja toisessa kädessä (se oli kyllä todella raskasta, sain sen luettua loppuun viime kesänä). Olen jo pari kuukautta halunnut lukea sen uudestaan, mutta minkäs teet kun vieressä on vino pino kirjaston kirjoja, jotka vain odottavat lukemistaan.

Syy siihen, miksi rakastan Tarua ja muita Tolkienin Ardaa (Arda on siis ns. yleisnimitys Tolkienin maailmalle, sillä tarkoitetaan Manwën hallitsemaa valtakuntaa) käsitteleviä kirjoja, on minulle mysteeri. Voisin yrittää selittää loistavasta kuvailusta, upeasta tunnelman vangitsemisesta, suuresta omistautumisesta jota Tolkien maailmalleen on osoittanut, mutta se ei siltikään riittäisi. Arda on nimittäin minulle kaikkein aidoin ja läheisin fantasiamaailma, mitä kukaan kirjailija on koskaan luonut.
Suoraan sanottuna taidan olla toivotan tapaus näiden kirjojen kanssa ainakin ystävieni mielestä ,).

Ninde

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #113 : Toukokuu 18, 2006, 20:09:59 »
Oli pakko tulla taas tänne ns."ihkuttamaan". Onko mahdollista kuolla koska rakastaa jotain teosta liian paljon?! Siltä minusta ainakin tuntuu. Kaikki keski-maahan liityvä saa aivot pyörimään aiheen ympärillä ylikierroksilla. Olen niin friikki kuin vain olla voi eli noin 1900 %:sesti. (Kaikki kaverini pitävät hulluna.) Taru sormusten herrasta lyö laudalta kaikki maailman kirjat. (jopa Potterit.) tarina sisältää juuri sellaisia asioita kuten ystävyyttä, uhrautuvuutta, uskollisuutta, rakkautta.. (and the list goes on)  jotka ovat itsellenikin tärkeitä. Olisin pärjännyt varmaan hyvin siihen aikaan. Kirjan olen lukenut kai kaksi kertaa ja ajattelin aloittaa taas. Hobitin olen lukenut varmaankin viidesti. Silmarillonia ja Keskeneräisten tarujen kirjaa vasta sieltä täältä. Elokuvat on tullut katsottua varmaan tuhansia kertoja. suoraan sanottuna olen friikki jolle ei ole enää mitään tehtävissä. Joku sanoi että Sormusten herrassa on neljä osaa. Hobitti ja trilogian osat. ei saa unohtaa Silmarillionia joka on kaikkien tapahtumien alkusoitto. (pilkunviilaaja.? tiedetään)  

Anteeksi aika idioottimainen teksti. se johtuu vain siitä että olen juuri saanut yliannostuksen Keski-maata :)

Onko kukaan muu huomannut että hirveän monen nimimerkki on haltiakielinen tai liittyy muuten Keski-maahan!?

zulggis

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #114 : Toukokuu 19, 2006, 21:44:25 »
heh. minä olen yksi niistä harvoista jotka lukevat taru sormusten herrasta, kirjaa vasta nyt. Ja juuri tällähetkellä.
Sain kirjan vasta nyt, en edes tiennyt koko kirjan olemassaoloa ennen elokuvia.  Olen lukenut sitä jo paljon koska pidän siitä tosi paljon, kaikki ne henkilöt ja paikat on ihania.
Yö unet ovat jääneet vähän vähille sitä lukiessa. ( vuotiksessa seikkaillessa myös tietenkin)
Luin Hobitin ennen tätä kirjaa, koska sain sen joskus vuonna omena kun en edes tajunnut mikä se oli. joku kuolettavan tylsä kirja se oli. Huom OLI. :)
nyt oli pakko ostaa tämä TSH, nytkun se sattui eteen, loistavaa.
Olen samaa mieltä kyllä parin muun kanssa täällä että ainainen sama toistuva kuvio koko ajan, kävellään, vaara, kä'vellään, levätään, suojassa, kävellään, vaara, kävellään.. jne. Eli vähän enemmän jotain muutakin voisi tapahtua kuin kävelemistä, mutta käy se näinkin. :D
Pidän tästä kirjasta ja sen ihanista hahmoista. (:

Poissa Shayas

  • never-fading
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • take me home
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #115 : Toukokuu 25, 2006, 19:15:53 »
Aivan yli-ihana kirja. Olen lukenut sen ainakin 15 kertaa, se on aivan upea teos. Ihailen Tolkienia suuresti, hän on nähnyt kirjan kanssa varmasti aivan järkyttävän paljon vaivaa! Hahmot ovat mahtavia, suosikkejani ovat Aragorn, Arwen ja Legolas.

Sormuksen ritarien alku on mielestäni tylsä, mutta keskivaiheilta loppuun jännitystä riittää ja sitä on ilo lukea. Varsinkin se aika, minkä saattue on Rivendellissä on mahtava.

Kaksi tornia on mielestäni kiva, mutta en tykkää Frodon, Samin & Klonkun osuuksista, koska ne ovat jotenkin tylsiä. Aragornin, Legolasin & Gimlin osuudet taas ovat mahtavia ja kiinnostavia.

Kuninkaan paluu on ehdottomasti paras näistä kolmesta. Siinä on eniten toimintaa ja sitä lukiessa ei ole tylsää missään vaiheessa. Loppu on ihana!

Taru sormusten herrasta kuuluu lempikirjoihini ja on melkein yhtä ihana, kuin Potterit. :DD

Ja ne leffat sitten. Upeita! Yksi harvoista tapauksista, missä leffat ovat vähintään yhtä hyviä, kuin kirjat. Ne leffat on oikeasti ihan loistavia. Tosin harmittaa, kun jäi se Tom Bombadil niistä pois. Olisin halunnut nähdä hänet. ;< Mutta ihania ne ovat joka tapauksessa.
no / no turning back now

Poissa Leonor

  • valiopeelo
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #116 : Toukokuu 31, 2006, 21:12:09 »
Kesken on kirja tällä hetkellä, mutta aikeissa on lukea se loppuun niin nopeasti kuin mahdollista. Elokuvat kun olen katsonut, niin joudun myöntämään yllätyksekseni niiden olevan mielestäni parempia kuin kirjojen. Tämä on harvinainen toteamus minulta, joka on suuri kirjojen ystävä. Tolkienilla on kyllä riittänyt mielikuvitusta vaikka toisille jakaa, kun on tuollaisen kirjan kirjoittanut. Jumitin kirjassa Kaksi Tornia Frodon ja Samin kohtaan. Ei ole vain jaksnaut innostaa lukea sitä osaa loppuun. Johtunee ehkä siitä syystä, että suosikkejani ovat Aragorn, Legolas ja Gimli.
Optimist: someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha. ~Robert Brault
Leonor -> Leo -> Leonor

Fitz

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #117 : Kesäkuu 06, 2006, 10:59:10 »
Minä olen niitä ihmisiä, jotka ovat TSH palvojista 5mm alempana. Eli fanitan niitä täysillä mutten kuitenkaan mene ja muokkaa naamaani Arwenin tai Èowynin näköiseksi. :)

Luin kirjan viides ja kuudes luokilla. Aika raskasta lukemistahan se oli, mutta olen todella iloinen jaksettuani sen loppuun asti. Hassua kirjassa oli se, kun 70 sivua Helmin syvänteestä luki todella helposti. Taas 20 sivun tasitelun edeltävä kohtaus oli pelkkää tuskaa.

Koulussa oli puhetta TSH:sta ja eräs luokallani oleva poika vertasi sitä Harry Potteriin. "Potterit ovat helppoa luettavaa, eikä niissä ole kuvailua yhtään liikaa. TSH:ssa taas on lehti-putoaa-puusta kuvailua". En tiedä tajusitteko tuota, mutta minä kyllä nauroin tunnin loppuun saakka.

En luultavasti lue TSH:ta uudelleen, mutta olen kuunnellut sen. Lainasin kirjastosta kuunnelman (tai mikä ikinä onkaan) ja kuuntelin koko kirjan samalla ku nypläsin. Ja mukavaa oli kuunnella sitä hyvän lukijan suusta.

Paras hahmo on Aragorn ja häntä minä palvon loppuun asti.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #118 : Kesäkuu 09, 2006, 21:17:50 »
Tämä on nyt hieman offtopiccia, mutta törmäsin juuri henkilöön, joka ilmoittautui vannoutuneeksi fantasiafaniksi, mutta sanoi, ettei ole ikinä edes koskenut Taru sormusten herraan. Olin aika järkyttynyt, koska niin kuin Isilmirë sanoi, että Taru on "fantasiakirjallisuuden peruskivi". Ei, minusta ei kaikkien fantasiafanien kuulu pitää Tarusta, mutta kyllä nyt oletan, että he ovat edes yrittäneet lukea kyseistä opusta. Ehkä olen vain ahdasmielinen, mutta tämä järkytti minua. En voi mitenkään pitää häntä fantasian suurena ja vannoutuneena ystävänä, jos hän ei ole lukenut Tarua. Olen ehkä huono sanomaan, koska Taru on kuitenkin yksi ehdottomista lempikirjoistani. Mietin vain, että mitä mieltä te olette?
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Genval

  • Ankeuttaja
Keski-Maan vetovoimaa...
« Vastaus #119 : Kesäkuu 10, 2006, 08:48:53 »
Olen suorastaan äimänkäkenä huomatessani, miten nopeasti voi tulla riippuvaiseksi jostain kirjasta ja sen maailmasta.
Suosittelen kaikille elämysmatkailua Tolkienin Keski-Maan maisemiin!

Aloita Taru sormusten herrasta, sitten huomaatkin janoavasi lisää tietoa Ardan (ko. maan, planeetan)  alkuajoilta . Siis kirjastoon lainaamaan Silmarillionia: se pitänee lukea n. 5-6 kertaan, että tottuu nimiin, termeihin ,ja että pystyy hahmottamaan, kuka oli kukin ja missä ajassa mennään.

Seuraavaksi onkin aika tehdä samankaltainen lukumaraton Keskeneräisten Tarujen Kirjan kanssa.Siinäkin meinaa mennä sekaisin Hurinin ja Turinin kanssa :)

Ja kun tästä on selvitty, pitää Taru Sormusten Herrasta lukea uudelleen näiden uusien tietojen läpi suodatettuna.
Ja voi veljet, miten ihanaa se onkaan! Kirjojen ahmiminen pakkomielteen omaisesti on lähimmäisistä ehkä perin kummallista, mutta hälläväliä.

Hauskaa kesää kaikille riippukeinun pohjalle, ja eikun lukemaan!

PS. Pottereiden vetovoimaa ei Tolkienin teokset vähennä ollenkaan.Ne on ihan toinen juttu. Toinen ei sulje toista pois.

"Tie vain jatkuu jatkumistaan ovelta mistä sen alkavan näin.."

Poissa Antisankari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Enimmäkseen harmiton
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #120 : Kesäkuu 13, 2006, 22:33:06 »
En nyt jaksa lukea kaikkia kahdeksaa sivua, mutta oletteko ajatelleet, ettei kirjan päähenkilö välttämättä ole Frodo?

Itse rupesin miettimään, että se voisi ihan yhtä hyvin olla Samvais. Jotenkin niissä kaikissa Frodo&Sam kohdissa juuri sitä Samia on tuotu  enemmän "lukijaa lähemmäs" kuin Frodoa. Varsinkin lopussa.

Minulle Tarun Sormusten Herrasta sankari tulee aina olemaan Samvais Gamgi.
And I feel like dust, lighter than air
Winged by the smallest prayer
Destination anywhere

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #121 : Kesäkuu 16, 2006, 22:35:06 »
Tähän on hyvin, hyvin hankala kirjoittaa mitään mielipidettä kirjasta, sillä en oikeastaan ole siitä niinkään mitään mieltä, se vain on mahtava. Haluan silti kommentoida ihan yleisesti muiden milipiteitä ja yrittää selittää jotain omasta innostuksestani Taruun.

Spoilausvaroitus

Olin aika nuori vielä, kun äiti sanoi, että tässä on hyvä kirja ja antoi minulle TSH:n. Olin hiukan epäileväinen, sillä en ollut vielä lukenut niin paksuja kirjoja (Pottereihinkaan en ollut tutustunut) mutta ryhdyin silti lukemaan. En päässyt lainkaan eteenpäin, sillä en ymmärtänyt mistään mitään enkä aina edes jaksanut keskittyä. Olin sitten jossain peikkometsän vaiheilla, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi. Minä tietenkin menin katsomaan sen.

Pidin elokuvasta aivan valtavasti ja sain takaisin innostukseni jatkaa kirjan lukemista, sillä moni ikohta elokuvassa jäi minulle hyvin hämäräksi. Petyin myös suuresti siihen, ettei Tom Bombadilia ollut mahdutettu elokuvaan. Se olisi ollut aivan mahtavaa. Oli myös monia muita kohtia, jotka olisin toivonut eri tavalla tai joita olisin kaivannut. SIlti elokuva oli mielestäni ihan hyvä.

Luin koko trilogian ennen kuin seuraava elokuva ilmestyi. Nyt olen lukenut kirjan muistaakseni vain kolmesti, mutta silti pidän siitä aivan valtavasti. Olen myös katsonut kaikki elokuvat, jotka ovat hyviä, parempia kuin olisi uskonut ja lemppareitani. En ole vielä koskaan nähnyt tarpeeksi hyvää elokuvaa, joka pärjäisi yhdellekin kirjalle.

Nyt kun olen hieman kokeneempi ja lukenut Tarun useammin, totean, että siinä ei ole mitään tylsää. Kun luin kirjaa ensimmäistä kertaa, jumitin kahdessa ensimmäisessä luvussa yli kuukauden. Toisella lukukerralla kohta hurahti ohi enkä voinut kuin ihmetellä, mitä pitkäveteistä olin siinä joskus nähnyt.

Ainakin tuolla alussa puhuttiin paljon kirjan lopusta. Minusta se hipoi täydellisyyttä. Loppu oli tavallaan onnellinen, mutta siinä kerrottiin myös, että kaikki ei voi olla hyvin. Viimeiset luvut olivat yhtä tuskaa, kun Frodo ei saanut ansaitsemaansa kunniaa Konnussa. Lukiessani kirjaa ensimmäistä kertaa se oli todella suuri isku samoin kuin muukin loppu - jostain syystä olin vain kuvitellut koko ajan, että hobitit marssivat retkeltään ja heidät otetaan riemuiten vastaan ja kaikki on hyvin. Olin silloin kuitenkin aika pieni^^ Onneksi niin ei käynyt, se olisi vienyt pohjan kirjalta. Kaikkea hyvää, mutta ei liikaa. Tiedän, että Frodo on varmasti onnellisempi päästyään pois, mutta silti se on niin kamalaa.

Olin oikeastaan aika yllättynyt, kuinka moni sanoi, ettei pidä Tarusta. Kaikki tuttavapiirissäni, jotka ovat lukeneet kirjan, ovat ihastuneet siihen. Elokuvien kohdalla asia ei ole aivan samoin, mutta silti. Jotenkin siitä on jäänyt sellainen vaikutelma, että Tarua ei voi lukea pitämättä siitä mutta minun on pakko myöntää, että kunnioitan suuresti niitä, jotka ovat kahlanneet niin suuren teoksen läpi, vaikka eivät ole tykästyneet siihen.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

vennu

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #122 : Kesäkuu 23, 2006, 16:38:07 »
Luin TSH ensimmäistä kertaa 12-vuotiaan kun olin löytänyt ensin Tolkkienin maailman Hobitin avulla. Koska olen koko elämäni kahlannut kirjallisuuden meressä ilman opasta en tosiaan tiennyt sen olevan niin arvostettu ja maailman laajuisesti tunnettu teos. Tykkäsin siitä ja omistan sen, tarkoituksena olisi lukea se pian uudelleen kun en enää tarkasti muista muuten kuin elokuvien perusteella jotka sitten joitakin vuosia myöhemmin kirjan lukemiseni jälkeen ilmestyivät. Muistan itsekkin murehtineeni Tom Bombadilin puuttumista elokuvasta degulainen tavoin.

Henkilöistä suosikkini on Sam, aina niin uskollinen ja ai miten itkin kun Frodo lähti ja Sam jäi "yksin" keskimaahan. No sen muistan kirjasta (ehkä, jos se siinä oli enkä itse ole päästäni keksinyt) että Sam aikoi antaa lapselleen nimeksi Frodo, tämäkin oli iso puutos elokuvassa olisin halunnut sen loppuvat vaikka pikku Frodon kastajaisiin jos Hobitit sellaisia ylipäätään viettävät.

Ninde

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #123 : Kesäkuu 27, 2006, 18:02:35 »
Lainaus käyttäjältä: "Tinusa"

En pidä kauheasti Samista, Bilbosta ja Klonkusta.
Elokuvat on tehty hyvin  ja olisin tahtonut että niitä jatketaan.


Jatketaan?! ai että tehtäisiin lisää elokuvia?! elokuvathan perustuvat kirjaan jossa on vain kolme osaa!!!

Aloitin taas uudestaan Sormusten herran lukemisen. Voisi melkein sanoa että se paranee joka kerralla. Kun tuntee juonen käänteineen osaa keskittyä pieniinkin yksityiskohtiin jotka täydentävät tarinaa. Ensimmäinen lukukerta on kuitenkin ainutlaatuinen, eikä sitä voi korvata.

anvis

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #124 : Syyskuu 08, 2006, 22:02:32 »
Liian ihana kirja ollakseen totta! Aluksi kun pienempänä olin kuullut kirjasta, ajattelin vain et ei kiinnosta mitkään tyypit joka haalii paljon rihkamaa ja sormuksia:D Mut joku joulu ostettiin sit se kirja mun veljelle joululahjaks, kaks vuotta oli menny eikä kirjaa oltu vielkään avattu, mut sit mä näin sen elokuvan tai puolet elokuvaa...Sit ajattelinkin et se on tosi ihana, ihana musiikki ja kaikki. Aloin lukee sitä kirjaa sit ja  se vaikutti ihan kivalta.  
   
 SPOILAA!

Kirjassa on surullisia ja ihania kohtia, mut joskus luin vaan ja jotkut kohdat meni ihan sivu suun.:D Heeh must Sormusten Ritareis oli just hyvä kohta ku Legolas ja Gimli jotaan lorienis väitteli. Se oli vaan jotenkin niin hyvä juttu:) En olis uskonut et Gandalf palais viel Kahdessa Tornissa. Jotenkin se menetys tuntu mussa itsessäni, että Gandalf ei vois enään palata takaisin:'( Mut onneks se palasi:) Kahdessa Tornissa Helmin Syvänteen taistelu on jännittävin kohta. Frodo ja Sam kohdat oli mustakin vähän tylsiä, mut loppuu kohden ne alkoi vähän jännittyy. Kuninkaan paluus on niin romanttist ne Arwenin ja Aragornin häät!xD:D Aragorn on mun mielest hyvä kuningas oikeudenmukainen. Kun se ei vaatinut hobittei kumartaa itteensä vaan ne kumarski niit hobittei:')


Lempihahmo on Legolas, Haltiat on muutenkin niiin ihaniii<3 Pidän kaikista haltioista. Niin kauniita. Klonkku on ihan kauhee kirjassa, että elokuvassa:S Sellanen idiootti joka ajattelee vaan sormustaan "Aarteeni"!!Mrr! Mut Klonkushan oli loppuratkasuun oma tehtävänsä.:)

Poissa Crying

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Whii
  • Tupa: Luihuinen
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #125 : Syyskuu 09, 2006, 17:09:36 »
Yksi lempikirjoistani, on aina pakko palata siihen uudelleen ja uudelleen. Olen lukenut sen monta kertaa, ensimmäisen kerran varmaan kolme vuotta sitten. En edes muista mistä sain idean lukea sen, muistan vain että halusin kokeilla millainen TSH olisi kirjana, koska silloin elokuvat olivat juuri pinnalla ja niistä kirjoitettiin jokapaikassa... Luin kaikki kirjat ennen kuin katsoin elokuvat. Kirja oli niin hyvä että piti ostaa heti omaksi se ja hankkia elokuvat myös. Onneksi luin kirjat ensin!

TSH on varmasti ainoa kirja jota lukiessa olen itkenyt kunnolla, lopussa kaikista eniten..Se oli niin surullinen. Myös parissa muussa kohdassa, vaikka siinä kun Sam luuli että Frodo oli kuollut...Kirja oli muuten ihan täydellinen, paitsi että taistelukohdat oli saatu mielenkiintoisemmaksi elokuvassa. Kirjassa ne olivat jotenkin puisevia. Ja Frodo jäi Kuninkaan paluussa liian kaukaiseksi.

Lempihahmoni on Galadriel. Jotenkin niin mielenkiintoinen ja salaperäinen. Ja haltiat muutenkin ovat ihan parhaita:) Olen lukenut myös Silmarillionin, joka sekin oli hieno.
And they dream in their sleep

Poissa Crina

  • äxdee
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilkkupallero
  • Tupa: Mary Sue
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #126 : Syyskuu 09, 2006, 17:59:23 »
Oi, TSH... Yksi parhaimmista ja rakkaimmista kirjoista, jonka olen ikinä lukenut. Luin trilogian ensimmäisen kerran suunnilleen kaksi vuotta sitten, ja heti sen luettuani ahmaisin sen vielä toisenkin kerran. Jo silloin pidin sitä mahtavana. Joka lukukerralla avautuu uusia asioita ja näkökulmia ja henkilöt saavat lisää puhtia. Elokuvat myös tekevät kunniaa kirjoille (ne puvut! se musiikki! iihanaa!), vaikka kirjathan tietysti ovat parempia kuin elokuvat.

TSH on myös todella, todella itkettävä kirja. Kuninkaan paluu oli kokonaisuudessaan kaikkein itkettävin, erityisesti loppu. Aina kun luen loppua, tai jotain niitä liitteitä, jotka kertovat mitä henkilöille tapahtui kirjan tapahtumien jälkeen, huoneestani kuuluu sellaista pientä snifsnifsnif-ääntä. Enkä edes loppujen lopuksi ole kovin herkkä.

Lempihahmoni... No, Aragorn. Ihana mies, kukaan ei rohkene kieltää sitä, eihän? Samoojat ovat hyvin kiehtovia, ja Aragorn on heistä paras. Piste. Lisäksi pidän paljon Arwenista. Nimenomaan kirjassa, leffassa hänestä on tehty jotenkin... sellainen. Muut haltiat eivät oikein ole makuuni. (Ystäväni ei voi ymmärtää tätä, hän on intohimoinen haltiafanittaja.) Muita hyviä hahmoja ovat Boromir, Faramir ja Pippin.

Ja rakastan Aragornin ja Arwenin rakkaustarinaa<3
Tuli yö ja suuret tähdet, ja hemuli rakasti yhä puutarhaansa. Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellähän oli koko ajan kotona.

Tanuki

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #127 : Syyskuu 09, 2006, 19:04:17 »
No tottahan minä nyt tästä tykkään. Varsin mukava opus, olen lukenut kolme kertaa. Tämänkin luin suhteellisen myöhään ensimmäisen kerran (sekä iästä puhuen että vuosiluvusta), mutta kirjasta tuli oitis eräs lempikirjoistani. Sormusten Herra on pakko lukea muutaman vuoden välein. Kirjani on 12 euron halppis jossa kaikki kolme kirjaa ovat samoissa kansissa. Harmi että suomenkieliset painokset on vähän rumia kaikki, en oikein pidä niistä uusimmistakaan jotka tulivat elokuvan myötä.

Lempikohtani kirjassa on ehdottomasti Morian kaivosten läpi kulku. Siinä on sitä jotain. Mennään muinaisen maailman aikaisessa ympäristössä, jossa vastaan voi tulla mitä vain...ja selviääpä matkalla vielä siellä asuneen kansan arvoituskin. Upeaa, mahtavaa.

Lempihahmoni on ehdottomasti Faramir. Hänessä on jotain niin perusmiehistä ja herrasmiesmäistä, että vastaava veisi tosielämässä jalat alta. Lisäksi hahmo herättää myötätuntoni isäsuhteellaan ja kohtaamillaan vaikeuksilla. Onneksi Faramir lopussa löytää itselleen onneakin, sen hän on ansainnut.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #128 : Joulukuu 10, 2006, 15:12:10 »
Riippuu siitä ostatko kolmena erilisenä kirjana vai "tiiliskivenä", haluatko kovakantisen vai pokkarin ja kelpaako käytetty vai pitääkö olla kaupasta ostettu upouusi kappale. Esim. Huutonetissä on parhaillaan myynnissä koko trilogian sisältävä hyväkuntoinen "tiiliskivi" lähtöhintana kymmenen euroa.
Constantem decorat honor

Avocado

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #129 : Joulukuu 17, 2006, 21:34:44 »
Paras teos ikinä.

Mistä aloittaa? :o

Olin kymmenvuotias kun näin ensimmäisen elokuvan.
Näin sittet toisen ja kolmannen myös. Pidin elokuvia hyvinä, en muuna.
Tiesin, että elokuvat perustuu kirjoihin, ja että on olemassa myös "Bilbo" - kirja, jonka tapahtumat tapahtuivat vähän aikaa ennen taru sormusten herraa.

That's it. Ajattelin, että ehkä voisi lukea kirjat, ja aloitin ensimmäisen kirjan lukemista. Luin sen ehkä puoleenväliin, kunnes en enää jaksanut, se oli mielestäni aika pitkä ja tylsähkö. Mutta siinä vaiheessa rakastin jo elokuvia yli kaiken.

Olen katsellut elokuvia uudestaan ja uudestaan tässä välissä, ja mielestäni ne ovat parhaimpia elokuvia mitä olen koskaan nähnyt.

Minulla on kuninkaan paluu dvd:nä, joten sitä olen nyt katsonut aika paljon, mutta ensimmäisen ja toisen elokuvan katsomisista oli jo mennyt vähän aikaa, joten nyt, joulukuussa kun elokuvat tulivat teeveestä katsoin ne, ja minulle tuli uudestaan sellainen "Taru sormusten herrasta!"- olo. Joten päätin, että hei, nyt minä luen kirjat!

Joten aloitin siitä ensimmäisen kirjan puolivälistä. Luin kirjan loppuun. Se oli mahtava. Kun luin kirjaa, minä vain ihmettelin miten hyvä mielikuvitus ja miten ihanan maailman Tolkien olikaan keksinyt, ja, olin ihan että : VAU, kun ymmärsin, että hänhän oli keksinyt kokonaisen kielen. Ennen tiesin vain, että hän oli käyttänyt joitain keksimänsä sanoja kirjassa, sanoja joita haltijat käyttivät. Nyt ymmärsin että hän oli keksinyt kokonaisen kielen.

Menin siis nettiin, ja etsin tietoa tästä kielestä. Luin, että eihän se ollut mikään pelkkä haltijakieli. Hän oli luonut kaksi eri haltijakielen versiota, plus, Mordorin kieli, kääpijöiden kieli, ja niin edelleen. Ja niille oli omia kirjoitustapoja, omia merkkejä. Okei, siinä vaiheessa oli sellainen olo että Tolkien loi maailman jossa oli kaikki. Ja paljon.

No enhän minä silloin vielä mitään tiennyt.

Sain tietää muistakin kirjoista. Esimerkiksi Silmarillion. Sen aion lukea!

No kuitenkin, en ymmärrä miten Tolkien on voinut luoda niin paljon.

Poissa Hurricane

  • Vuotislainen
    • Didi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #130 : Joulukuu 18, 2006, 19:32:17 »
Vihaan kyseistä kirjaa. Anteeksi vain. Luin ensimmäistä kertaa joskus kolmosella ja pakotin itseni tavaamaan sitä pienenpientä pränttiä asiaa, josta en ymmärtänyt mitään. Ja vain siksi, koska silloin kaikki oli TSH sitä, THS tätä, THS on paras kirja, ootko lukenu TSH:n? Ja minäkin toki halusin tietää että mikä se kirja oli, kun niin moni sitä luki. Sormusten ritarit vielä menetteli, mutta kaksi viimeistä osaa, lukuunottamatta loppua... no, minähän viisaasti hyppelin muutamia lukuja yli ja näin... Mikä johti siihen, että tajusin entistä vähemmän.

Ehkä olen tyhmä, mutta en jaksa lukea sitä kirjaa. Tuntuu siltä, kuin sanakirjaa lukisi. Elokuvat kyllä katson mielelläni (kelaan aina ne kohtaukset, missä ne taistelee, yli..) mutta jotenkin vaan itse kirja ei mene kalloon. Ehkä pitäisi taas kerran kaivaa Taru Sormusten Herrasta kaapista ja aloittaa lukeminen. Jos se nyt, viisitisen vuotta myöhemmin olisi kiinnostavampi? Katsotaan...

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #131 : Joulukuu 18, 2006, 21:20:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Hurricane"
Luin ensimmäistä kertaa joskus kolmosella ja pakotin itseni tavaamaan sitä pienenpientä pränttiä


Olet ilmeisesti lukenut ns. tiiliskiviversiota. Minullakin oli aikoinaan ongelmia sen kanssa, ja sain tarun luettua vasta kun enoni lainasi sen minulle kolmena erillisenä kirjana, joiden fonttia ei ole litistetty. Vaan sittenpä siitä tulikin minulle Kirjojen Kirja, fantasiakirjallisuuden peruskivi, johon kaikkea muuta vastaan tulevaa fantasiaa vertaan. Eikä mikään vielä ole osoittautunut Tarua paremmaksi, vaikka esimerkiksi Diana Wynne Jonesin kirjat ovat kyllä kutakuinkin yhtä hyviä.
Constantem decorat honor

Siel

  • Ankeuttaja
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #132 : Joulukuu 26, 2006, 23:49:28 »
Rakastan tätä trilogiaa.

Tällä hetkellä tiiliskivi (niinkuin joku tuossa aikaisemmin kuvaili :D) on menossa kolmatta kertaa. Tai itseasiassa neljättä, mutta kaksi kertaa vasta olen aivan loppuun asti ehtinyt. Välillä tosiaan tuo pieni präntti ärsyttää, varsinkin kun tykkään lukea illalla jolloin saattaa olla aika hämärää vaikka lukulamppu päällä (tietysti) onkin. Mutta, ei se niin paljoa häiritse että näppini pystyisin tästä kirjasta erossa pitämään! Myöskin on jotenkin vaikeaa ajatella että lukisin kirjaa jostain uudesta painoksesta, jossa fonttina on vaikkapa normaali arial. Tuossa  - minun mielestäni siinä aidossa ja oikeassa - tiiliskivessä (josta minulla on 24. painos) on se vanhan ajan tuntu ja jotenkin tarinaan osaa eläytyä jopa tavallista paremminkin.

Ensikosketus kirjaan oli muistaakseni 9 vuotiaana. Onnekseni opin lukemaan jo ennen kouluun sisälle astumista, ja siitä lähtien olen kirjoja harrastanut niin paljon, että suht nopeasti (ilman tavaamista tai sanojen paljoa ihmettelyä) pystyin jo tuolloin tätä lukemaan. Kaksi kuukautta siinä taisi vierähtää ja olin aivan myyty. :)

Monet ovat sanoneet kirjaa pitkästyttäväksi, mutta minä rakastan Tolkienin tapaa kuvailla asioita perusteellisesti. Eikä alkukaan liian pitkä ole, sillä mielestäni (varsinkin jos kirjoittaa kokonaan uudesta maailmasta) kirjan varsinaiseen juoneen ja tapahtumiin täytyy olla kunnollinen alustus.

Haltiakieli on kiinnostava, ja olisi hauska osata sitä ehkä parisen sanaa. Haltiat ovat minusta tässä kirjassakin kaikkein mielenkiintoisin kansa.

Polyhymnia

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #133 : Tammikuu 21, 2007, 10:55:14 »
Päätin lukea Taru sormusten herrasta, sillä olihan siitä tullut elokuvat ja päätin, että en sano mitään mielipidettä niistä ennenkö olen kirjan lukenut. No nyt olen lukenut ja todellakin ihastuin niihin. Ihana kerronta ja maailma, joka oikeasti tuntuu aidolta. Huomaa, että sen eteen on tehty paljon vaivaa. Ihailen suuresti Tolkienin kirjoja ja kirjoittajan lahjoja.

En aikaisemmin ole oikein uskaltanut lukea hänen kirjojaan, sillä olin kuullut, että ajoittain kirja on erittäin tylsä ja että se on niin paksu, että ei sitä jaksaisi lukea. No päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja luin sen, enkä kyllä pettynyt.

Mielestäni kirjassa ei ollut tylsiä kohtia. Ehkä vain en huomannut mitään, mutta minua kirja jaksoi innostaa luvusta lukuun. Nekin kappaleet olivat hyviä, joissa ei oikeammin tapahtunut mitään merkittävää. Kirjat voittavat elokuvat täydellisellä ylivoimalla.

Samia ja Frodoa en huomannut vihaavani niin paljon kuin elokuvissa ja heistä jopa jaksoi lukea. Hahmot ovat todella onnistuneet, vaikkakin lempihahmoikseni ne eivät yltäneet. En kyllä keksi mitään pahaa sanottavaa näistä kirjoista. Hyvä juoni, kerronta ja mahtavia hahmoja. Voisi lukea uudestaankin <:

Poissa Xeleia

  • Ristiriitainen
  • Vuotislainen
  • ´cause you won´t believe me
Re: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #134 : Tammikuu 22, 2007, 17:57:13 »
Pidän todella paljon TSH:sta, Tolkien on upea kirjoittaja, vaikkakin minusta hän innostuu kuvailemaan joskus vähän liiaksikin (tykkään kyllä kuitenkin hänen sanojen käytöstään). On hauska huomata, kuinka paljon kirjan alku muistuttaa Hobittia ja siitä sitten vähitelleen synkkenee. Tähän kirjaan ei todellakaan kyllästy, siitä löytää aina jotakin uutta ja lempikohdat vaihtelevat aina kun lukee sen uudestaan.

Huonoimmat kohdat ovat ehdottomasti ne, kun Sam ja Frodo vaeltaa Mordorissa kahdestaa, ilman Klonkkua. Minä en jaksaisi lukea niitä kohtia, tekee mieli hypätä yli, mutta olen minä niitäkin oppinut sietämään^^ Melkoista mielikuvitusta on Tolkienilta vaadittu, kun on tällaisen maailman saanut rakennettua.

Minut kirja aina koukuttaa ääreensä, joten ei se ole yhtään tylsä. Pidän juuri niistä "runoista", joita TSH:ssa on. On mukava ajatella tarinoita niiden takana. Hahmot ovat taitavasti rakennettuja ja omanlaisiaan, vaikka Frodosta ja Samista siis en paljon pidäkään, mikä saattaa johtua, että minä aina tykkään enemmän sivuhahmoista^^

Loistava kirja ja Silmarillion ja KTK on tullut myös luettua.

Whatchamacallit

  • Ankeuttaja
Re: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #135 : Helmikuu 02, 2007, 20:03:31 »
Taidan olla hieman outo, kun tulen sanomaan etten pidä tästä trilogiasta kovinkaan paljoa.

Ensin näin elokuvan ja ihastuin siihen totaalisesti. No, kun minulle selvisi, että siitä on kirjakin, niin ei muuta kuin kirjastoon lainaamaan. Vaikutti hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun näin minkä kokoinen järkäle kirja oli. Yleensä tykkään kirjoista, joita ei pysty lukemaan tunnissa tai kahdessa. Ja kun näin miten pikkuista pränttiä kirja oli, niin innostuin entistä enemmän. Pieni präntti, enemmän lukemista.

No, kun olin saanut luettua ensimmäiset sata sivua, olin enemmän kuin pettynyt. Rivien välistä luettuna juoni oli hyvä, oikeastaan jopa loistava, mutta kerronta oli jotenkin niin kuivaa. Kuivaa ja tylsää. Saattoi hyvinkin hypätä pari sivua yli ilman että menetti mitään tärkeää. En tykännyt ollenkaan. Toiveikkaasti ajattelin kuitenkin, että ehkä se paranee tästä.

Seuraavat sata sivua luettuani oli todella lähellä, etten olisi paukauttanut kirjaa kiinni ja hankkiutunut eroon siitä mahdollisimman pian. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta kun jätän kirjan kesken. Ainoa syy, miksi jatkoin lukemista, oli se, että halusin tietää, mitä kakkos- ja kolmososissa tulee tapahtumaan, niitä kun ei vielä elokuvina ollut. Pakko tosin myöntää, että saatoin hyppiä yli jopa aukeamia, kun ne jaarittelivat samoja vanhoja asioita. Ja tämä ei tosiaankaan ole minulle tyypillistä. Yleensä istun nenä kiinni kirjassa ja yritän imeä sieltä pienimmätkin yksityiskohdat.

Kun sain vihdoin kirjan loppuun, olin lähinnä helpottunut. Siinä vaiheessa olin korviani myöten täynnä hobitti-lauluja, rönsyileviä kertomuksia monien eri kansojen historioista ja omituisia nimiä, jotka menivät minulla ainakin kaikki keskenään sekaisin. Ensimmäistä kertaa eläissäni olin sitä mieltä, että elokuva oli parempi kuin kirja.
 
No, ettei minua heti tultaisi täällä TSH-fanien toimesta listimään, niin pitää sanoa että kyllä tuosta kirjasta hyvääkin löytyi. Pidin esimerkiksi siitä kartasta, joka sen mukana tuli. Kiva idea sinänsä ja tykkäsin katsella kartasta missä Frodo ja kumppanit milloinkin olivat. Itse juonestakin minä oikeastaan pidin. Suurin miinus oli se kirjoitustyyli, joka minusta peitti alleen sen juonen. Tuli mieleen jokin harvinaisen kuiva historiankirja.

Olen kaikesta huolimatta lukenut tuon tiiliskiviversion neljä kertaa. Aina kun olen aloittanut sen, olen toivonut että se olisi parempi kuin viime kerralla. No, niin ei ole käynyt. Ei ainakaan vielä. Voin siltikin melko varmasti sanoa, että tulen lukemaan TSH:t vielä monia kertoja, vaikken niistä pidäkään.

Poissa Tibby

  • kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Can I have a look at Uranus too, Lavender?
    • LiveJournalini
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #136 : Heinäkuu 08, 2007, 16:09:17 »
Itse pidän Taru sormusten herrasta paljon, niin kirjana, kuin elokuvinakin. Kirjan olen läpi lukenut kolmisen kertaa, mutta vieläkään en ole ihan kaikkea sisäistänyt. :>

Itsekkin ensimmäisen kerran aloitellessani kirjaa, se ei oikein iskenyt ja meinasin lopettaa lukemisen kesken. Kuitenkin muutaman sadan sivun päästä huomasin lukevani erittäin innostuneena kirjaa, ja lopulta se osoittautuikin ihan mahtavaksi teokseksi. Myös Kahden Tornin alku ei ensin kauheasti miellyttänyt, mutta hetken luettua kirja pääsi taas vauhtiin.

Arvostan kirjaa suuresti ja mielestäni se kuuluu yleissivistykseen ja yritän aina saada kaikkia lukemaan sitä (en kyllä kovin hyvällä menestyksellä. :D). Olen lukenut myös muutaman Tolkienin lastenkirjan kauan kauan sitten, enkä muista edes nimiä (Olisiko ollut ehkä maamies ja lohikäärme, tai jokin vastaava?).

Kirjaan tutustuin Ensimmäisen elokuvan ilmestyttyä, ja siitä asti olen innolla lukenut kirjaa, sekä katsellut elokuvia. olen myös kuunnellut kerran koko kirjan äänikirjana CD:eiltä.

Mahtava teos, suosittelen lämpimästi kaikille vähänkin epäluuloisille. :)
"There's no need to call me sir, Professor"

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #137 : Heinäkuu 10, 2007, 14:44:31 »
Jos joidenkin mielestä Taru oli vaikeaa luettavaa henkilön- ja paikannimien paljouden takia, niin kokeilkaapa Silmarillionia. :) Tai KTK:a! Viitteitä riittää! XD

No niin. Minun ei tarvinne enempää korostaa sitä että olen täydellinen Tolkien-nörtti.

Isoveljeni on ollut Taruttaja ja kova Tolkien-fani jo 80-luvulta lähtien, ja kakarana sain kuulla loputtomia selostuksia Keski-maan ihmeistä ja hahmoista. Sauron ja Saruman meni minulla silloin täysin sekaisin. Velipoika yritti ponnekkaasti käännyttää minua vuosikausia, mutta halusin etsiytyä kirjojen pariin silloin kun minulle itselleni parhaiten sopisi, joten lopulta hän jätti minut rauhaan. Onneksi kiinnostukseni heräsi ennen kuin elokuvat tulivat ulos ja sain kuin sainkin muodostettua omat mielikuvani kaikessa rauhassa, ilman elokuvien häiritsevää vaikutusta. Onhan se julmetun hieno tarina. Parasta minusta koko tarinassa on jo pelkkä matkanteko; ensimmäisen kerran kun luin tiiliskiveäni, oli syksy, ja Frodohan lähtee pitkälle vaellukselleen loppukesästä. Ajattelin tarinaa aina metsässä lenkkeillessäni, joten tuntui kun olisin tehnyt matkaa siinä samalla... Jokseenkin yllättävää oli että suorastaan nautin taistelukohtauksista. Loistavasti kirjoitettuja. Suosikkihahmojani olivat ilman muuta Gandalf, Aragorn ja Klonkku; jostain syystä hobitit eivät ole ensimmäinen asia joka minulle tulee Tolkienista mieleen. En vain oikein välitä niistä, niin mukavia heppuja kuin ovatkin. Ja tietenkin sain tutustua haltioiden hienoon ja mahtavaan rotuun, joka on mietityttänyt allekirjoittanutta oikein urakalla, niin hyvässä kuin pahassakin.

Sitten elokuvat tulivatkin, ja oli melkoinen järkytys nähdä ne ensimmäisen kerran. Mitä kaikkea sieltä puuttuukin! Miten kukaan voi sanoa että elokuvat ovat parempia kuin kirja?? Kuin pahvihahmot haahuilisivat kauniissa lavasteissa ympäriinsä! Ja miksi Arwen on tungettu kohtauksiin joihin hän ei kuulu?! Ja missä on TOM?! Ensialkuun järkytyin, kaikki tuntui vaan niin lattealta valkokankaalla, ja näin pelkkiä virheitä, mutta kun vähitellen opin pitämään nämä kaksi mediaa täysin erillä toisistaan, aloin nauttia leffoistakin. Elokuvantekijät selvästikin kunnioittivat kuvaamaansa maailmaa ja sen luojaa. En hirveästi edelleenkään välitä leffoista, poikkeuksena muutama erittäin hyvä näyttelijävalinta; herrat McKellen, Lee ja Hill.

Tolkienin teoksista Taru ei kuitenkaan ole minulle se opus. Jokaisen Tolkien-hörhön raamattu on Silmarillion, myös minun, sillä vasta luettuani Silman ymmärsin myös Tarua ja sen maailmaa. Tarussa saa aavistuksen siitä huikeasta syvyydestä ja tietomäärästä minkä Tolkien on maailmalleen luonut; ja ajat ennen Sormusten sotia on se maailma. Ainakin minulle. Taru kertomuksena ilman muuta on ehjempi, yhtenäisempi ja "parempi" kuin Silmarillion, mutta lukukokemuksena Silmarillion oli minulle merkittävämpi. Tarkempi sepustus aiheesta kuuluukin jo toiseen topicciin.

Minusta TSH ei ole vaikeaa luettavaa, ei ollenkaan. Eikä varsinkaan tylsää. Se on hienostunutta ja vanhahtavaa, hyvin englantilaista - jos se on kuivaa niin olkoon. Tolkienia ei turhaan sanota fantasian isäksi, joten suosittelen lämpimästi kaikille. Jälkeenpäin todennäköisesti vertaat kaikkea lukemaasi - fantasiaa tai ei - Ardan suuriin tarinoihin.
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa blue kelpie

  • avaimen haltia
  • Vuotislainen
  • elämä on kovaa käytä avainta
J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta on loistava
« Vastaus #138 : Heinäkuu 12, 2007, 10:01:12 »
niin minä ostin vasta  viime lauantaina tämän koko trilogian samoissa kasissa tampereen ideaparkista yhdestä kirja kaupasta jossa kaikki pokkarit oli alennuksessa 19.90 euroa ei ole nyt niin paha....Olen lainannut sarjaa myös kirjastosta mutta en oikeastaan päässyt silloin vielä puusta pidemmälle mutta nyt voin lukea ihan rauhassa....

Leffat toki ostin silloin niiden ilmestymisen jälkeen ja oli kova halu ostaa myös kirjat mutta ei vaan saanut ikinä ostettua vaikka oli kovia suunnitelmia...

yllätyin kirja sarjan ekassa osassa miten se siinä frudon matka alkoi olin odottanut sitä miten meni leffassa ja nyt koko käsitykseni on muuttunut j osaan jatella niistä vähän laajemmin
dataa kotona ja koulussa

yesterday

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #139 : Heinäkuu 12, 2007, 13:52:36 »
En edelleenkään tajua, miten jaksoin tämän lukea siinä 2-3 luokalla. Joka tapauksessa rakastuin tähän trilogiaan heti.

Tolkienin teksti on toki vaikeasti mukaan päästävää ja välillä pitkäveteistä, mutta kun kerran vauhtiin pääsee, se on menoa sitten. Välillä sitä lukiessa tulee sellainen "ääh, en jaksa, miksi luen tätä TAAS"- tunne, mutta aina kun olen saanut kirjan päätökseen, jää jotenkin kauhean tyhjä olo ja ajattelen vain Frodoa ja kumppaneita.
Lempihahmoni on ehdottomasti Gandalf, myös Aragorn pääsi suosioni alaiseksi.
Olin myös yllättävän tyytyväinen elokuviin, vaikka eivät ne kirjaa päihitä sitten millään. Tekee heti mieli mennä hyppelemään vuorille Aragornina :3

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #140 : Heinäkuu 14, 2007, 17:10:59 »
Taru Sormusten Herrasta on ehkä yksi loistavimmista kirjoista koskaan.

Minä, kuten todella moni muu, tutustuin kyseiseen mestariteokseen vasta elokuvien myötä. Aloitin Sormuksen Ritarit hiukan ennen kuin näin elokuvan, mutta en tietystikään säästynyt tietyiltä elokuvan vaikutuksilta, ja hahmot ovatkin painuneet mieleeni sellaisina kuin he elokuvissa esiintyivät. Ryhdyin siis lukemaan trilogiaa siinä  ensimmäisen elokuvan aikoihin, ja piankos tuo tuli ahmittua. Vaikka en ollut vielä mikään kauhean kypsä ja suurella ymmärryksellä siunattu persoona tuohon aikaan, minulla ei silti ollut vaikeuksia lukea LotRejani - johtuisiko siitä, että luin kirjan kolmessa osassa.

Olin luonnollisesti myyty. Tolkien oli kirjoittanut maailmansa ainutlaatuisella tarkkuudella ja rakkaudella - hän tunsi maailmansa ja oli rakentanut hahmonsa eheiksi ja kokonaisiksi persooniksi, joiden tekemisiä jaksoi seurata alusta loppuun saakka. Tietysti Tolkienin tarkka kuvailu saattaa kyllästyttää joitakuita, mutta minä ainakin nautin siitä, sillä se oli elokuvan lisäksi ainoa keino saada jonkinlainen mielikuva Keski-maasta.

Juoni oli aivan upea - kyseessä ei ollut mikään "pojat lähti soitellen sotaan ja tuli päristellen takaisin", vaan hahmojen täytyi oikeasti ponnistella kohti määränpäätään, eivätkä he selvinneet tekemättä uhrauksia sen eteen. Kansojen historiat, laulut ja runot olivat kiehtovaa luettavaa ja taustatietoa, joka toi vielä lisää väriä  ja persoonallisuutta henkilöille ja heidän taustoilleen. Minua Tolkienin kirjoitustyyli ei juurikaan häirinnyt, sillä minä koen sen jonakin sellaisena, mikä erottaa Tolkienin ja tavallisen tusinakirjailijan. LotR on suurenmoinen eepos, joka voisi aivan hyvin olla osa jonkin maailmankolkan mytologiaa. Toista samanlaista tuskin tulee, mikä on ehkä vain hyvä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #141 : Elokuu 27, 2007, 20:30:24 »
Tämä se on. Se kirja. Kirja, joka on minulle tärkeämpi kuin yksikään muu. Fantasian peruskiviä. Ennen Tolkienia oli fantasiaa, mutta mielestäni sitä ei voi verrata tähän kirjaan. Tämä on maailman eeppisin eepos, josta en keksi(si) fanilasit hajallakaan muuta pahaa sanottavaa kuin hieman yksiulotteiset henkilöhahmot ja tiiliskivimäisyyden. Olen yrittänyt patistaa siskoa (joka seikkailee myös täällä foorumilla) lukemaan, mutta ei siitä mitään ole tullut. Aivan yhtä hyvä tulos kuin Belgarionin Tarun ja Pratchettien kanssa.

Tutustuin kirjaan muistaakseni yhdeksänvuotiaana, kun isän kaverin hyllystä sattui silmään. Aloin lukea ja kysyin vierailun lopuksi, että saisinko kirjan lainaan. Yhä se on hyllyssä, kannet ovat tosin hieman epäedustavassa kunnossa. Häpeäkseni myönnän, että en tajunnut liitteistä pitkään aikaan mitään, ja luin loppuun vasta vuoden kuluttua. Sitten lainasin Silmarillionin, ja maailma alkoi selkeytyä. Luin hobiti, ja se avautui edessäni. Keskeneräisten tarujen kirjan jälkeen en päässyt sieltä pois, mutta ei se haittaa. Mikään kirja ei ole koskaan tehnyt suurempaa vaikutusta kuin tämä. Tämä on aina mukana matkoilla, jotta voisin lukea sitä taas kerran ja palata Keski-Maahan.

Elämää suurempi eepos, johon en ikinä kyllästy. Tämä on totuus.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #142 : Elokuu 27, 2007, 21:54:27 »
Olen muuten monesti miettinyt, miksi jotkut pitävät Tarua niin tylsänä kirjana. Nyt kun vanhemmiten olen lukenut Taruani uudestaan ja uudestaan, olen huomannut monia kohtia, jotka Tolkien on voinut hyvinkin kirjoittaa pieni pilke silmäkulmassaan. Tarina on sitä paitsi hyvin koskettava. Ajatelkaa nyt vaikka rohkeaa Samia, joka auttoi Frodoa parhaansa mukaan loppuun asti, vaikka tiesi, että kuolemakin siitä voi seurata - voiko suurempaa ystävyyttä olla? Tai vaikkapa Aragornia ja Arwenia, jotka lopulta monen vuoden odotuksen jälkeen saivat toisensa, kun taas Elrond joutui eroamaan tyttärestään ikiajoiksi. Voidaan myös ottaa Gimli ja Legolas, joista tuli parhaat ystävykset.

Pöpi Profeetta tiivisti asian erittäin hyvin sanomalla, että Taru on maailman eeppisin eepos.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Túrin Turambar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • One day, one room
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #143 : Elokuu 28, 2007, 20:15:45 »
Itse rakastan tätä kirjaa. Eihän se Quenta Silmarillionin tasolle millään yltä (Eik' todellakaan Narn in hin Hurinin!), mutta loistava kirja kuitenkin.
Lempihenkilöni on tietysti Sam. Jotenkin alussa Sam tuntui vähän tyhmältä hahmolta, mutta et voi arvatakaan kuinka paljon käsitykseni hänestä muuttui kakkosen loppuosissa!!! Siis mahtava hahmo, kerta kaikkiaan. Piilevää rohkeutta, lojaaliutta, vaatimattomuuta ja vähän hidasjärkisyyttä - mikä yhdistelmä!

Katsoin elokuvat ensin, olin silloin noin 6-vuotias (Mitä outoa??), ja pidin siitä heti aivan mielettömästi.
Sitten kun olin kymmenen vuotias, menimme New Yorkiin. Päätin ottaa paljon lukemista mukaan, joten repun pohjalta löytyi LOTr Quentan ja KTR:N kanssa.
Luin koko lentomatkan LOtR:ia ja kun laskeuduimme, olin Helmin Syvänteen taistelussa.
Se kirja tempaisi minut mukaansa, ja en voinut muuta tehdä kuin huomata, kuinka paljon parempi se oli leffoihin verrattuna.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille 6-vuotiaista vanhemmille! (Puhumattakaan Quentasta ja Narnista! (Lue vasta LOtR:in jälkeen))
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 07, 2007, 08:43:20 kirjoittanut Turin Turambar »
Cannery Row in Monterey in California is a poem, a stink, a grating noise, a quality of light, a tone, a habit, a nostalgia, a dream.

nr: Gabriel García Márquéz - One hundred years of solitude

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #144 : Syyskuu 09, 2007, 12:20:26 »
Ei minusta mikään kirjallisuuden alalla ole koskaan voinut olla parempi kuin Tolkienin Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta. Kenties yhtä hyvä, mutta ei parempi missään tapauksessa. Kirja on liikuttava, jännittävä, kunnianhimoinen, synkkä, hauska, iloinen, kaikkia tunteiden asteikkoja päästä päähän. Ainoa turha asia mielestäni koko kirjassa olivat Sarumanin ja Kärmekielen kuolemat. En tarkoita, että heidän Konnun valloituksensa lopussa oli turha, mutta niin ihanista hahmoista ei olisi tarvinnut päästä eroon, vaikkakin Sarumanin ja Kärmekielen rooli on suhteellisen vähäinen, eivätkä ilmaannu Sormusten Ritareissa ollenkaan. He olivat kuitenkin eräitä lempihahmoihini lukeutuvia ja mielenkiintoisia henkilöitä.

Itse asiassa elokuvat eivät ole minusta koskaan kiivenneet lähellekään kirjan tasoa, Tom Bombadilin poisjättö Sormuksen ritarit-elokuvasta oli järkytys, tosin olen sitä mieltä, että oli hyvä, että Sarumanin kuolema jätettiin Kuninkaan paluun teatteriversiosta, vaikkakin pidennetyssä versiossa koskettava kuolema oli korvattu puukottamiseen Orthancin huipulta Konnun sijaan. Lee kyllä veti homman ehdottomasti elokuvissa kotiin.

Sormusten Herraa ja Hobittia luen jo ties kuinka monetta kertaa ja olen perehtynyt suurhaltiakieleen, Mordorin kieleen sekä kääpiökieleen. Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja ovat jääneet pois lukemistostani toistaiseksi, vaikka olen ollut Tolkienin teosten ystävä jo vuosikymmenen.

Ash nazg durbatuluk, ash nazg gimbatul,
ash nazg thrakatuluk agh burzum-ishi krimpatul.

"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #145 : Syyskuu 09, 2007, 15:14:21 »
Luin Taru Sormusten Herrasta trilogian ensimmäisen kerran vuonna 2002, eli ollessani 11 -vuotias. Pidin kirjaa silloin ihan hyvänä, ja katsoin elokuvat vasta vuonna 2004. Se oli sitä ikää, kun olin kärkkäästi vähän kaikkea vastaan, enkä siis voinut pitää TSH:sta, vaikken ollut katsonut elokuvia tai lukenut kirjoja...
Mutta katsottuani 13 -vuotiaana elokuvat, minun oli pakko lukea trilogia uudestaan, jolloin se kolahti ja kovaa. Varmaan elokuvien näkeminen vaikutti osittain, mutta ehkä ikä oli suurin tekijä. Kun väitän, ettei 11 -vuotias saa siitä vielä välttämättä kaikkea "irti". Ainakaan minä en saanut.
Vuonna 2005 luin Hobitin, ja pidin siitäkin todella paljon. Myöhemmin siitä piti tehdä koulussakin esitelmä, ja olin aivan täpinöissäni... Melkein heti perään luin Silmarillionin, johon hurahdin ehkä enemmän kuin mihinkään muuhun, ja Keskeneräisten tarujen kirja sekä Roverandom (joka on todella ihana satu) tulivat pian perässä.
Ja kas, friikki oli syntynyt.

Tein myöhemmin yläasteella pienoistutkielman Tolkienista, ja perehdyttyäni häneen enemmän en voi muuta tehdä, kuin ihailla suunnattomasti häntä ja hänen aikaansaannoksiaan. Kukaan ei ole koskaan, eikä koskaan varmasti tulekaan, saavuttamaan samaa tasoa, jonne Tolkien teoksillaan ylsi.
Vaikka ei Tolkienin kirjoista pitäisikään erityisemmin, ei silti voi kiistää hänen merkityksellisyyttään kirjallisuudessa, etenkin fantasian osalta. Ainoa, jonka voi mainita Tolkienin rinnalla, on C. S. Lewis, jonka Narnian tarinat ovat myös aivan omaa luokkaansa.
Voisi yleistää, että kaikissa fantasiatarinoissa on vaikutteita ainakin jommasta kummasta. Ja se kertoo jo jotakin...
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Pöpi Profeetta

  • Ennustelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I see you...
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #146 : Syyskuu 10, 2007, 19:05:13 »
Ursula leGuin: Maameren tarinat. Julkaistu 1968.
Diana Wynne Jones: Deep Secret ja Merlin Conspiracy, vain pari kirjaa leidin tuotannosta mainitakseni. Julkaistu 1990-luvulla.

Ja ties kuinka monta muuta omilla aivoillaan uusia asioita ajattelevien ihmisten luomaa fantasiatarinaa.

Krple noita Maameri-kirjoja. On niissäkin tiettyjä piirteitä, mutta ne ovat vähäisiä, eikä niitä huomaa, ellei katso tarkasti. Tai sitten olen kuvitellut kaiken. Jonesia en ole lukenut, mutta veikkaisin niisäkin olevan pieniä vaikutteita. Vaikutteista puhuessani en tarkoita wannabe-TSH-romaaneja yms. kliseepommeja, vaan tiettyjä vaikutteita esim. tyylilajiin tai yksityiskohtien suhteen ottaneita kirjoja. Maameristä vaikka puhuvat lohikäärmeet, sauvaa käyttävät velhot, eeppinen tyyli. Le Guin kuitenkin on keksinyt niin paljon uutta ja hienoa, että en voisi välittää vähempää noista pienistä yhtäläisyyksistä.
"That is not dead which can eternal lie
And with strange aeons even death may die"

H. P. Lovecraft

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #147 : Syyskuu 11, 2007, 22:17:16 »
tiettyjä vaikutteita esim. tyylilajiin tai yksityiskohtien suhteen ottaneita kirjoja.....Maameristä vaikka puhuvat lohikäärmeet, sauvaa käyttävät velhot, eeppinen tyyli.

Sitten voidaankin jo alkaa väitellä siitä, tulevatko vaikutteet Tolkienilta vai yleiseurooppalaisesta tarinaperinteestä. Esimerkiksi oma kansallinen perinteemme tuntee niin puhuvat lohikäärmeet (esim. runo Neito ja lohikäärme, josta on monta toisintoa Suomen kansan vanhoissa runoissa) kuin eeppisen tyylin käytönkin (koko Kalevala on koostettu nimenomaan eeppisistä runoista kun taas Kanteletar esittelee enemmän lyriikkaa). Velhonsauvojakin esiintyy mm. paljon Tolkienia vanhemmissa saduissa, nekään eivät siis ole hänen keksimiään.

Mikään tästä ei tietenkään tarkoita, etteivätkä LeGuininkin kirjat voisi perustua osittain Tolkienilta saatuihin vaikutteisiin. Jotenkin niitä lukiessa vain tuntuu, että arvon rouvalla oli ideoita omastakin takaa niin paljon, ettei niitä tarvinnut imeä herra professorin hengentuotteesta. 

 
Constantem decorat honor

Satsi

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #148 : Syyskuu 15, 2007, 18:05:29 »
Minäkin olen kyseisen tiiliskiven lukenut (Kun meillä on se, jossa on ne kaikki kirjat samassa). Pari vuotta sitten, olin sitä aloittanut, mutta aloittamiseen se jäikin. Ja nyt kun keväällä sen luin, mietin, että _miten_ olen voinut pitää sitä tylsänä? Noh, ehkä se alku on hieman tylsä, mutta muuten se kirja vetääkin mukanaan! Loistava opus. Liitteetkin meinasin joskus lukea, mutta ne olivat kyllä jo tosi tylsiä. Selittäisivät mielenkiintoisemmin! :P
Elokuvat olin nähnyt ennen kirjan lukemista, mutta elokuvasta oli jätetty pois paljon kohtauksia, joita kirjassa oli. Ja joitakin oli muunneltukin. Eli hyvä kun luki, tietää asioiden oikean laidan. :) (Mutta kyllä elokuvakin on erittäin mainio!)
Mitäköhän siitä kirjasta voisi sanoa? Frodon ja Samin kohdat olivat ehkä hieman tylsiä, niinkuin elokuvassakin. He vain jäivät jotenkin etäisiksi. Joissain kohdissa oli myös ehkä hieman vaikea ymmärtää, kirjoitettu niin hyvin. :D
Mutta kokonaisuudessaan kirja on todella hyvä, joten kunnioitukset Pappa-Tolkienille. :)

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #149 : Syyskuu 18, 2007, 15:29:00 »
Sitten voidaankin jo alkaa väitellä siitä, tulevatko vaikutteet Tolkienilta vai yleiseurooppalaisesta tarinaperinteestä. Esimerkiksi oma kansallinen perinteemme tuntee niin puhuvat lohikäärmeet (esim. runo Neito ja lohikäärme, josta on monta toisintoa Suomen kansan vanhoissa runoissa) kuin eeppisen tyylin käytönkin (koko Kalevala on koostettu nimenomaan eeppisistä runoista kun taas Kanteletar esittelee enemmän lyriikkaa). Velhonsauvojakin esiintyy mm. paljon Tolkienia vanhemmissa saduissa, nekään eivät siis ole hänen keksimiään.

Ja Tolkienhan itse otti teoksiinsa vaikutteita monista vanhoista runoteoksista yms. kirjallisuudesta. Eipä sitä voi syyttää Tolkienin matkimiseksi, jos joku muukin kirjailija hyödyntää samoja lähteitä omissa teoksissaan; heillä vain sattuu molemmilla olemaan sama/samat pohjateos/-teokset. 
En tarkoittanut tuolla aiemmin, että kaikki fantasiakirjailijat olisivat matkineet Tolkienia. Tarkoitin, että Tolkienin ja Lewisin teokset olivat fantasiakirjallisuuden ensimmäisiä merkittäviä teoksia, jotka melko pitkälti muodostivat yleiskäsitettä fantasiasta, joten on matkimattakin melko todennäköistä, että yhtäläisyyksiä löytyy, koska ainakin Tolkienkin otti laajalti vaikutteita. Luultavasti monet muutkin ovat käyttäneet samoja lähteitä ideoinnissaan. Taikuus esimerkiksi on yksi keskeisimpiä käsitteitä, ja harvassa sellaisia fantasiakirjoja on, joissa ei taikuutta esiinny...
Mitä nyt minä olen Le Guinia lukenut, niin ei hän todellakaan ole matkinut Tolkienia. Ja kuten Pöpi Profeetta jo sanoi, ei siinä tapauksessa parilla yhtäläisyydellä ole väliä.
Yhtäläisyyksiä löytyy joka fantasiakirjasta, jos nyt oikein vertailemaan aletaan... Mutta miksi pitäisi.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Elf

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #150 : Marraskuu 13, 2007, 20:25:57 »
Taru Sormusten Herrasta on ehdottomasti lempi kirjani. Luin sen ensikertaa yhdeksän vuotiaana, ja tajusin jo sen suurimmaksi osaksi silloin. Katsoin elokuvat vähän myöhemmin ja pidin niistä kovasti. Kirja oli kuitenkin huippuhyvä. Yhdeksän vuotiaasta asti olen fanittanut TSH:ta ja lukenut melkein kaiken mahdollisen sivumateriaalin joka liittyy Tolkienin Keski-Maahan suomeksi. Kyllä niitä englanninkielisiäkin Tolkienin kirjoja hyllystä kyllä löytyy. Ehkä tuo fanittaminen ei ole oikea sana, mutta tiedätte kaikki varsin hyvin, kun rakastatte Pottereita yhtälailla ja varmasti moni myös TSH:ta.
Mielestäni Sormusten Herroihin ei niinkään kyllästy, vaikka lukeekin monta kertaa, ainakaan minun osallani ei. Elokuvatkin pysyvät yhtä hyvinä, vaikka ne eivätkään ole mitään verrattuna kirjaan. Elokuva on kuitenkin onnistunut hyvin siihen nähden, että mikä TSH oikeasti on. Elokuvat ovat kuitenkin paljon niin sanotusti pelottavampia, sillä niissä korostetaan taisteluita ja kaikki ihanat kohdat, kuten Tom Bombadil jätetään pois. Tomin he olisivat toisaaltsa saaneet ottaa mukaan, mutta toisaalta taas Tom on sellainen hahmo, joka on hyvä pitää omassa mielikuvituksessa sellaisena kuin se on. Sen toteuttaminen valkokankaalla olisi saattanut tuottaa liian monia pettymyksiä. 

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #151 : Maaliskuu 13, 2008, 18:50:34 »
Mahtava kirja, paras fantasiakirja Pottereiden ohella! Ensimmäisen kerran yritin lukea Sormusten herraa joskus 12-13-vuotiaana, enkä silloin päässyt kuin ensimmäisen osan puoleenväliin, sillä pidin kirjaa järkyttävän pitkäveteisenä :o Pari vuotta sitten yritin uudelleen, ja tällä kertaa rakastuin kirjaan. Tähän mennessä olen tainnut lukea sen kolmesti kokonaan, eikä sen lumo ole vieläkään haihtumassa minnekään. Tarinahan on tietysti melko kliseinen stoori hyvän ja pahan taistelusta, mutta on se vain niin mahtavasti kirjoitettu ja aika persoonallinenkin, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Sormusten herran hahmoista en ole kuitenkaan koskaan oikein löytänyt omaa suosikkiani: juuri kukaan ei ole erityisen ärsyttävä, mutta eipä heidän joukostaan löydy ketään erityisen ihastuttavaakaan. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein, ja TSH on erittäin mielenkiintoinen kirja, eikä juoneen kuulu epämiellyttäviä tylsäilykohtia, vaan koko ajan porhalletaan eteenpäin (muttei liian nopeasti). TSH myös herättää ainakin minussa monenlaisia tunteita, en nimittäin koskaan ole pystynyt lukemaan Kuninkaan paluuta itkemättä kuin vesiputous.

//Pakko muokkailla, olen nimittäin vihdoin (nähtyäni lopultakin kaikki leffat, näin ne vasta nyt kaikki, uskomatonta!) löytänyt lempihahmoni, joka on Faramir. Jotain aivan ihanaa, todella hellyyttävä ja sympaattinen hahmo, mutta kuitenkin myös rohkea ja sopivasti sankari (ihan selvennyksen vuoksi, "sopivasti sankari" tarkoittaa tyyppiä, joka ei ole voittamaton ja vahingoittumaton mutta silti todellinen sankari). Awwws.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 03, 2008, 17:52:24 kirjoittanut adswil »
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #152 : Maaliskuu 20, 2008, 19:54:09 »
Olen lukenut tästä trilogiasta vain kaksi ensimmäistä osaa. Miksi? Koska ne on niin tylsiä. Välillä sitä menee vaan kaikki niin ohi, kun selitellään monta aukeamaa kukan kauneudesta ja yksi luku ympäröivän maailman kauneudesta. Onhan TSH.ssa hyviäkin puolia, tarpeeksi lukemista, mutta minun pikkiriikkisille aivoilleni ehkä liian raskasta luettavaa.

Jos nyt lempihahmoja pitäisi listata, niin, ah, aina niin ihastuttava Legolas. Merri ja Pippinkin on kivoja (:

Olen yrittänyt etsiä kyseistä kirjaa kirjastosta, mutta ne ovat KADONNEET! Eikö olekin outoa? Kuitenkin niin suosittu kirjasarja kyseessä.

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Shiayla

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #153 : Maaliskuu 20, 2008, 19:57:16 »
Rakastan Tarua sormusten herrasta. Se on aivan uskomattoman kaunis teos, siitä kuinka pienikin voi tehdä suuria asioita. Ihanampaa kirjaa ei ole, sen tasolle tuskin yltää kukaan.
Sen hienot kuvaukset ystävyydestä sykähdyttävät todella. Arwenin ja Aragornin rakkaustarina on hieno, joskin hieman katkeransuloinen. Saattueen saavuttamat voitot ja menetykset, hajoaminen on niin mahtavaa luettavaa. Kertaakaan lukiessani en kyllästynyt.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #154 : Huhtikuu 03, 2008, 17:54:55 »
Minua Arwenin ja Aragornin rakkaustarina ei ole jotenkin ikinä koskettanut, enkä edes tiedä miksi. Kaunistahan rakkaus on aina, mutta Arwen ja Aragorn eivät tee siitä mitenkään erityistä. Tai ehkä selitys löytyy siinä, että en ole koskaan oikein pitänyt Arwenin hahmosta (anteeksi, mutta siihenkään ei löydy järkevää syytä!).
Oma suosikkini TSH:n harvoista rakkaustarinoista onkin ehdottomasti lempihahmoni Faramirin ja Eowynin suhde. Todella suloista, ja Faramir vaikuttaa suorastaan palvovan Eowynia, mikä ainakin minua viehättää suuresti ;>
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Giliath

  • Cassiopeian pikkusisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jensen Ackles :D
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #155 : Huhtikuu 15, 2008, 20:39:51 »
Kirjat on tullut luettua monta kertaa, loistava, monipuolinen ja kenties suurimpia fantasikirja klassikkoja. Olen joutunut lukemaan tiiliskivi version... Luen sitä nykyäänkin. En välitä, vaikka teksti onkin pienellä, koska tarina imaisee mukaansa.

Ihailen Herra Tolkienia ja hänen poikaansakin paljon. Aluksi Tolkien kirjoitti henkeäsalpaavia kirjoja, kirjoitti "pikkutarkasti joka kohdassa. Hänen elämän työntään voi vain ihaille, ja sitten pitää vielä miettiä, että olihan hänellä oma elämänsäkin. Hänen poikansa jaksoi koota vielä Tolkienin kuolessa hänen paperinsa, ja kokosi niistä kirjan. Hän taisi myös muistaakseni olla osittain jossain tekemisissä elokuvien kanssa.

Tolkienin keski-maahan muut liittyvät kirjat on tullut luettua monta kertaa, Silmarillion, Kesken eräisten tarujen kirja,Húrinin lasten tarina (jotka liityvät tapahtumiin ennen Hobittia ja Sormusten herran tapahtumia) sekä Hobitti. Sääli että osa noista kirjoista on jäänyt vähellä huomiolle, kannattaa lukea. Kaikista Tolkienin kirjoista pidän ja ihailen eniten Silmarillionia. Kirjassa on niin paljon henkilöitä, tapahtumia ja aikoja, että varmastikin olisin seokoaisin, jos joutuisin sellaisen kirjoittamaan.

Elokuvat ovat hyviä, ensimmäinen on paras kolmesta. Tietenkin monia kirjan kohtauksia on jätetty pois,mutta kuitenkin on onnistuttu säilyttämään kirjan "hengen." Toivottavasti tuleva Hobitti-elokuva onnistuisi hyvin.

Muoks 8.7.08

Korjailin tekstiä, ennen se oli puolet lyhyempi ja paljon surkeampi rääpäle, varmaankin ensimmäisiä kirjoituksiani täällä. Nimimerkkinikin olen joutunut muuttamaan, ja nyt se on haltiakieltä. Minut myös löytää Konnusta, nimimerkkini on siellä vain Lailath. Sinne olen enemmän laittanut miten luin kirjat.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 08, 2008, 22:49:25 kirjoittanut Giliath »
*Miettii ja lukee, mutta harvemmin kirjoittaa*

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #156 : Huhtikuu 16, 2008, 10:37:57 »
Olen lukenut Conaneita ennen Tarun lukemista eikä Tarun lukemisen aikana tullut kertaakaan edes mieleen Conanit, mutta tuo on hyvä muistaa, että ne oli tosissaan olemassa ennen Tarua ja sekin on osa fantasiagenreä. Tosin siitä tulee enemmän mieleen kauhujutut ja ne erottuvat jotenkin minulla ainakin ihan omaksi osastokseen. Tai en tiedä, erottelen ne kai jotenkin päässäni, kun olen enemmän tuota kauhupuolta lukenut ja kytken yhteen Howardin ja Lovecraftin, mutta ei minulla kyllä ole noista myöhemmin kirjoitetuista kauhufantasiakirjoistakaan tullut mieleen Conanit. Conaneissa oli joku oma piirteensä, jota kukaan ei minusta ole osannut jäljitellä. Sen sijaan useimmista myöhemmin kirjoitetuista kevyemmistä fantasiateksteistä tulee mieleen Taru. Ehkä se johtuu siitä, että Taru ja sen lisäteokset ovat poikkeuksellisen kokonainen maailma, kun taas Conan-kirjat olivat hajanaisempia eikä niistä oikein pystynyt samalla tavalla muodostamaan kokonaisuutta tai kokonaiskuvaa maailmasta. En ainakaan minä pystynyt.
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Bona

  • Mrs. Sarcasm
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #157 : Huhtikuu 17, 2008, 01:48:16 »
Juoni ja hahmot ovat hyvin saatu elokuvaan mukaan, mutta minun mielestäni paljon puuttuu. Elokuvat ovat loistavia, mutta ei mitään kirjoihin verrattuna. Mutta joo, tästä on niin paljon eri mielipiteitä joten se siitä.

Kirja on mahtava. Upea. Kaikin puolin. Olen sen lukenut pari kertaa (vasta), mutta aikomus olisi lukea se uudestaan pian. Tolkien on tehnyt suunnattoman vaivan kaiken sen eteen ja vieläpä onnistunut kaikessa. Kaikki se pahan ja hyvän taistelu, mikä yleensä kirjoissa on hyvin kliseisesti kirjoitettu (anteeksi yleistys), on todellakin jotain sanoinkuvaamatonta tässä kirjassa. Se on laitettu suuresti esille mutta samalla hieman piiloon. No siis, kirjoitettu hyvin.

Tunteet ovat myöskin kivalla tavalla suuressa osassa tässä kirjassa, puhun siis esim. Frodon tuteista; kauhusta, ilosta, säälistä, vihasta jne. Ihanalla tavalla kuvailtu ja samalla kerrottu monen tunteista, eikä vain yhden henkilön tunteista.

Kirja on monimutkainen ja siksi juuri kunnioitankin sitä (ja tietysti Tolkienia) niin paljon. Monien mielestä kirja on monimutkainen ja tylsä, mutta minä olen täysin erimieltä. Mahtavaa kuinka Tolkienillä on ollut taito kirjoittaa sillä tavalla ja kuiteskin saada se kaikki yhteen liitetyiksi, ilman että se on yhtä sotkua kaikki. Meinaan esim. sitä että kerrotaan kolmen "ryhmän" (1: Frodon ja Samin, 2: Merrin ja Pippinin, sekä 3: Aragornin, Legolasin ja Gimlin) tapahtumista "samaan aikaan".

No juu, ihana kirja. Lempparini nyt ja on ollut jo kauan ja tulee takuulla olemaankin. Sitä kirjaa lukiessa olen itkenyt ja nauranut, enkä koskaan pettynyt.
Kaikki slash kelpaa minulle. Paitsi ei Remus/Sirius..

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #158 : Huhtikuu 17, 2008, 11:32:38 »
Minusta taas, kun ihan tuoreelta olen Tarua lukenut, elokuvat ovat vääristäneet kirjan hengen totaalisesti ja modernisoineet sen lähes pelkäksi taistelukuvaukseksi, vaikka alkuperäisteos on paljon muutakin. Kaikki rauhallisuus, todellisen ystävyyden kuvaus, runollisuus ja laulut ja nautinto kaiken kurjuudenkin keskellä, on poistettu ja sen sijaan elokuva on kuin mikäkin moderni mättöleffa. Edes hahmojen oikea henki ei tule esille elokuvasta toisin kuin alun perin luulin - kirja ei ollut riittävän tuoreessa muistissa. Tietysti paljon yksityiskohtiakin puuttuu, mutta myös hahmot ovat pelkistettyjä ja niiden monimutkaisuus ja runollisuus on pitkälti poissa. Kaikki on yksinkertaisempaa. Nyt kun lukee Tarua uudestaan, harmittelee oikeasti todella paljon sitä, että niin monen ihmisen mielipide koko tarinasta muotoutuu vain elokuvien perusteella.

Muoks: En tiedä olisiko leffoja voitu tehdä toisella tapaa ja ne ovat näyttäviä, mutta silti tunne nyt lukiessa on se, että ei ei ei, ei niitä elokuvia olisi pitänyt noin tehdä. Aina se on niin, koska elokuvayleisö odottaa toisenlaista viihdettä kuin kirjoja lukeva yleisö. Kirjan lukija on yleensä kärsivällisempi ja jaksaa keskittyä muuhunkin kuin siihen itse toimintaan ja Tarussa on pitkälti odottava tunnelma. Kuvataan matkan hitautta ja vaivallisuutta ja sen vaikutusta henkisiin voimavaroihin ja mielialaan. Vähän niin kuin hiipivä tunnelma, joka käy hetki hetkeltä raskaammaksi. Elokuvissa sellainen väkisinkin typistyy ja muuttuu latteammaksi.

Tuossa kun joku sanoi, ettei ole koskaan pitänyt Arwenin hahmosta niin on sanottava, että se ehkä on elokuvien vaikutusta, koska Arwenhan ei oikeastaan edes esiinny Tarussa muuta kuin lyhyenä mainintana Rivendellissä ja siellä lopussa. (Ja minulla meni liitteitä lukiessa ikuisuus yhdistää Aragorn ja Elessar samaksi henkilöksi ;)) Ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessa minulta meni koko romanssi ja Aragornin tuska kokonaan ohi. Tolkienia on syytetty naishahmojen vähäisyydestä ja sovinismista, mutta itse en jäänyt mitään romansseja tai pakollisia sivuhahmonaisia kaipaamaan (pahempaa kuin jättää naiset tavallaan huomiota tarinassa, on se kun ne väkisin ympätään kirjoihin välttämättömäksi tasa-arvoeräksi), vaikka Faramirin ja Éowynin tarinasta pidinkin. Itse asiassa oli piristävää lukea tarinaa, joka ei pyörinyt romanssien ympärillä vaan keskittyi muuhun.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 17, 2008, 11:52:23 kirjoittanut Lizlego »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #159 : Huhtikuu 17, 2008, 18:42:01 »
Minusta TSH-leffat ovat kyllä tavoittaneet kirjan hengen todella hyvin! Totta, että taistelukuvauksista on tehty tärkeämpiä ja pitempiä kuin kirjassa, mutta onhan leffoissa sentään paljon muutakin. Hahmotkin ovat mielestäni todella onnistuneita, oikeastaan kaikki ovat juuri sellaisia kuin kirjaa lukiessani kuvittelinkin. Leffojen tunnelma on aivan loistava, niissä on jotain satumaista, eivätkä ne ainakaan minun mielestäni muistuta taistelukohtauksien määrästä huolimatta tavallisia nykyajan mättöleffoja. Harvinaista, että mahtavasta kirjasta on tehty noin mahtavia leffoja.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Lode

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #160 : Toukokuu 24, 2008, 20:36:42 »
TSH on ollut osa elämääni 2. luokalta asti, jolloin luin se ensimmäisen kerran.
Joka lukukerralla tajuaa jotain uutta, ja kirja syvenee. Tällä hetkellä luen Hobittia, olin pitkään niin TSH:n lumoissa, etten ymmärtänyt tutustua Tolkienin muuhun tuotantoon kuin vasta nyt. Sen jälkeen aion lukea Silmarillionin yms.

Ja ikinä en ole osannut päättää, kumpi on parempi, HP vai TSH.

Poissa Niënor

  • Murheenkryynihkö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #161 : Toukokuu 29, 2008, 21:08:54 »
Aivan ihana kirja. Oikeestaan miun lemppari. :)
Ensiks en meinannut lukea kirjaa, koska olin aiemmin katsonut leffat ja ajattelin et kirjas ei oo niin paljoo erilaista. Mut onneks luin, oisin muuten menettänyt todella paljon!
Nyt alotin taas lukemaan tätä uudestaan.
- Merri.
- What?
- I'm hungry.

Poissa Sethis

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: ScarletSickle65
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #162 : Kesäkuu 09, 2008, 12:51:05 »
Rakastan eniten TSH:ta Harry Potterin lisäks! Näin KT:n eka ja olin ihan koukussa! Leffat on ihan mahtavia! Oon lukenu Sormuksen ritarit jo ja Kaksi Tornia puoleen väliin saakka. Sitten mulla on Húrinin lasten tarinat, Hobitti ja Silmarillion, mutta luen ne vasta ku oon lukenu TSH:n loppuun. Juoni on mahtava ja imee mukaansa. Jokaisen ihmisen pitää lukea tämä! Muuten ei voi kutsua itseään ihmiseksi :D

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 09, 2008, 17:28:46 kirjoittanut Sethis »
"En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Poissa Blizzard

  • Untitled
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #163 : Kesäkuu 09, 2008, 14:51:46 »
 Taru Sormusten Herrasta. Pidän tästä kirjasarjasta todella paljon. Jos huoneeseeni syttyisi tulipalo, ja voisin pelastaa yhden asian, se olisi luultavasti TSH.
 Miksi pidän siitä niin paljon? No, mm. juonen takia. Niin monimutkaiseen ja silti yhtenäiseen juoneen ei ole tähän mennessä kukaan vielä pystynyt. Sen lisäksi pidän tietynlaisesta eeppisyydestä, ja onhan kirja paksu. Plussa tulee myös kirjan maailmaan liittyvistä muista kirjoista, joita (häpeä tunnustaa) olen vain lähinnä selaillut.
 Hahmoja on paljon, ja ihailen Tolkienia mm. siksi, että hän pystyy pitämään langat koossa. Kaikki ovat erilaisia ja uskottavia, ihailtavia ja säälittäviä. //vähän muoksailee//
 
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 30, 2008, 12:23:17 kirjoittanut Blizzard »
"Falling is just like flying... except there's a more permanent destination"

Mirela

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #164 : Kesäkuu 24, 2008, 19:06:28 »
Muistan lukeneeni TSHn ekan kerran 4. luokalla, en tosi kovinkaan tarkasti tai ajatuksella, mutta kuitenkin. Trilogia on varmasti yksi maailman parhaita kirjasarjoja! Kaikki henkilöhahmot ovat upeita.
Nykyään en välttämättä jaksa lukea jokaista kohtaa kirjasta. Niin upea ja hyvä kuin se aidosti onkin. Yleensä avaan sen vain lukeakseni uudelleen ja uudeelleen kohdan
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
kirjan ehdottomasti parhaita kohtia.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #165 : Kesäkuu 27, 2008, 15:46:36 »
Minäkin luen TSH:ta aika usein noin, että luen vain tietyt kohdat - ei TSH:ta jaksa lukea kokonaan kovin usein, vaikka varmaan pitäisi niinkin taas jossain vaiheessa tehdä, viime kerrasta on kohta vuosi (tai kaksi?). Elrondin neuvonpidon esimerkiksi luen aika usein, Helmin Syvänteen taistelun ja Kuninkaan paluun ensimmäistä kirjaa. Itse asiassa olen tainnut lukea sen aika monta kertaa useammin kuin muun TSH:n... Varsinkin Parannuksen tarhat tulee luettua aina välillä. Se vain on niin...söpö<3
Ja pakko myöntää että useimmiten kun yritän lukea kiltisti koko kirjan läpi, on ihan pakko hypätä Kahden tornin toinen kirja (vai onko se ensimmäinen, se missä Frodo&Sam&Klonkku-kävelevät-ja-kuvaillaan-oikein-laajasti-tien-reunassa-kasvavia-kanervoja :P). Sitä ei vain kestä, vaikka Frodo ei kirjassa olekaan niin masentava kuin elokuvassa...

Mutta olen minä kyllä kiltisti lukenut koko kirjankin, jättämättä mitään pois ^^ Useimmiten ei vaan jaksa. Vaikka TSH on kyllä hieno kirja.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #166 : Heinäkuu 08, 2008, 20:17:46 »
Rakastin ja rakastan edelleen Tolkienin maailmaa!
Tutustuin siihen jopa ennen Pottereita. :O Äitini luki Sormuksen ritarit minulle ja siskolleni iltasaduksi ollessani 2.luokalla (?), koska siskoni oli vielä niin pieni ja hänkin halusi. (Oikeasti taisin haluta itsekin ^^'')
Sitten siskoni kyllästyi ja siinä vaiheessa olinkin jo opetellut tarpeeksi kauan lukemista, että luin lopun itse. Ja se maailma tuntui niiiin niiiiin todelliselta, että uskoin melkein sen jopa olevan totta. Tai uskoin ja uskoin... tiesin, että se ei ole, mutta olisihan se voinut, niin toden tuntuinen se oli! Opettelin jopa niitä lauluja ulkoa -osaan osan yhäkin aikas sujuvasti. :D
Tolkien on -tai siis oli- varmasti Rowlingin tasoinen kirjailija. Aivan varmasti oli.

Ajatelkaa, jos Tolkien olisi kuollut maailmansodassa, jossa hän muistini mukaan oli. Meiltä olisi jäänyt yksi lukukokemus vähemmän. Onneksi ei. Olen miettinyt, että ehkäpä juuri sodan takia, tuollainen aihe oli helppo kirjoittaa....

Myös Hobitti, eli sinne ja takaisin on loistava kirja Tolkienilta, joka kertoo Bilbon nuoruudesta ja siis liittyy olennaisesti trilogiaan. Samainen kirja on myös toisella nimellä, olisiko ollut joku Lohikäärme vuori tms. mutta siitä en pitänyt. Nimet oli käännetty "väärin". :/ Sama kirja kuitenkin.

Elokuvat mielestäni olivat ihan hyviä, ehkä hiukan kalvakoita kirjojen rinnalla, mutta loistavia kuitenkin. Nuo Tom Bombadil ja Konnun puhdistus harmittivat loistaessaan poissa olollaan. Etenkin Konnun puhdistus. >:( Mielestäni se olisi täytynyt leffasta löytyä, koska siinähän selvisi mm. Sarumanin kohtalo ja kaikki se mitä Frodon ja Samin poissaolon aikana oli tapahtunut...

~Laku

Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #167 : Elokuu 10, 2008, 03:30:58 »
Minun on jo pitkään ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, mutta kuten tavallista, en ole vain saanut aikaiseksi. No, käydäänpäs sitten vihdoinkin asiaan.

Ensimmäinen ajatukseni tätä topikkia katsoessani oli, että miksi nämä on laitettu erikseen. Siis Sormusten herra, Hobitti, Silmarillion, etc. Mielestäni ne eivät ole niinkään erillisiä kirjoja, vaan kaikki samaa kokonaisuutta, jollaisena niitä pitäisi käsitellä. Mutta ei siitä sen enempää, ainankaan täällä ei ole niin suurta spoilaantumisvaaraa muita teoksia lukemattomille.

Taru Sormusten Herrasta. The Lord Of the Rings. Kirja, jota monet pitävät lähes raamattunaan. Ikuisuusväittelyt potteristien ja THS-fanien välillä - kumpi on parempi? Kirjasarjoilla on ikäeroa lähes viisikymmentävuotta. Mutta mitä eroa niillä oikeastaan on?

Minä pidän LotRista. Se on yksi parhaita lukemiani Kirjasarjoja. Siinä on taikaa ja tunnetta, paljon erilaisia kansoja, täysin erilainen maailma. Tarina haltioista ja hobiteista.  Tarina taikasormuksista. Tarina ystävyydestä. Tarina rakkaudesta. Tarina hyvän ja pahan taistelusta.

Minä pidän Sormusten Herrasta, mutta se on minulle kuitenkin vain kirja.

Mutta missä on siis ero? Minkä takia minä valitsen Potterit LotR:in sijaan? Vastaus on kirjoitustyyli. Rowling ei kerro meille mitään, Tolkien kertoo kaiken.

J.R.R. Tolkien antaa meille kaiken tiedon, ennen kuin osaamme edes kaivata sitä. Meille kerrotaan koko hobittien historia ennen kuin yhtään hobittia on edes esitelty. Meille kerrotaan kaikkien elämä syntymästä kuolemaan, kaikkien kansakuntien synty. Kaikki.

J.K. Rowling kiusaa meitä. Hän jättää koko kirjasarjan matkalle ensimmäisestä kirjasta lähtien langanpätkiä. Hän heittelee vihjeitä, ruokkii mielikuvitustamme, ja vetää meiltä maton alta. Ja lopulta hän solmii kaikki langanpätkät yhdeksi kauniiksi rusetiksi yllättäen meidät taas kerran. Valedron päiväkirja. Dumbledoren voitonriemuinen katse. Kalkaros.

Minä pidän Rowlingin kirjoitustyylistä, minä rakastan sitä. Mutta se on myös haastavaa työtä, saada pidettyä kaikki langanpätkät kurissa kymmenen vuoden kirjoituksen aikana kadottamatta yhtäkään. Ei, en väheksy myöskään Tolkienin urakkaa, hänen haltiakielen kehittämistä kielioppeja myöten ja maailman rakentamista, mutta se ei vain riitä, ei minulle.

Monet haukkuvat Viimeisen Potterin Epilogia. En minäkään siitä alunperin pitänyt, mutta ymmärrän hyvin, miksi Row kirjoitti sen. Hän halusti näyttää meille, että Harry ja kumppanit saivat sen minkä vuoksi taistelivat. Minä en ainakaan olisi halunnut, että sinnä olisi samanlainen sadansivun mittainen luettelo pienellä präntättyä tekstiä, siitä, mitä kenellekin kirjassa esitellylle henkilölle tapahtui - niin kuin Sormusten Herran lopussa on. Minusta tuollainen pieni tunnelmointi sopii siihen paljon paremmin.

Tiedän, että tämä meni enemminkin Potterien ja Sormusten Herran vertailuksi, mutta minä en osaa olla vertaamatta mitään Pottereihin, ja sain näin mielipiteeni mielestäni paremmin selitetyksi. Minä pidän LotRista, minä todellakin pidän siitä. Mutta se ei voisi ikinä vetää vertoja Pottereille, ei ainakaan minulle.

-Jén
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.

group

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #168 : Elokuu 22, 2008, 22:07:10 »
Kirja on aivan mahtava!!!! Sen maailma on niin ihmeellinen, että aivojeni kapasiteetti ei riitä käsiittämään sitä tosi asiaa, että yksi ihminen on sen luonut. Mielestäni kuitenkin siinä on jotain pientä miinustakin. Esimerkiksi toinen kirja junnaa hieman paikoillaan, kun vaan kerrotaan siitä kun frodo ja sam vaelsi mordoriin. Siltä kohdin kirja oli tylsä... Jotkin muutkin kohdat olivat vähän pitkästyttäviä. Loppu on aika surullinen, mutta enemmän itkin elokuvassa! (huom, enemmän:D). Leffassa pillitin niin että huh:'D.- Elokuva on leffojen kuningas!! varsinkin erikois versio on mahtava!! Loppu on tosin NIIN surullinen! Nyyh:''( Normi leffasta puuttuva sarumanin "aito" kuolema oli pieni miinus... Kaiken kaikkiaan RAKASTAN<3

    -group, *joka häpeilee viestin lyhyyttä muihin verrattuna;D*

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #169 : Syyskuu 21, 2008, 04:46:13 »
Omistan tämän viestin Arwenin hahmolle, koska ihmisten suhde häneen on hämmentänyt minua pitkään lähes eniten koko kirjassa.

Monet rakastavat häntä, jotkut eivät voi sietää häntä (kenties koska inhoavat Liviä?). Molemmista kannoista kysyn silti: Miksi?

Hänestä ei sanota juuri mitään. Kauniita välähdyksiä vain. Omasta mielestäni tosin Arwen on juuri niiden takia todella hieno hahmo - vaikka tiedänkin Tolkienin kehittäneen hänet viime tipassa - ja niin miljoonien muidenkin mielestä; jotakuta lainaten: maailmankirjallisuuden rakastetuin statisti. No, väärä sana, mutta kuitenkin.

Joka tapauksessa hän on mielestäni ainakin ärsyttävimmin väärin ymmäretty sivuhenkilö: Vaikka Liv Tyler on sinänsä häikäisevän kaunis Arwen, mielestäni hahmo on elokuvissa hyvin kaukana kirjan kuvasta. Hänen kuuluu olla etäinen, mutta leffassa hänen tunteensa on raastettu kuolevaisten nähtäville. Hän on haltia, siis kansansa tapaan jo sisäsyntyisesti kiinnostuneempi omista asioistaan kuin muun maailman menosta, mutta leffassa hänestä on tullut inhimillinen, haavoittuva ja lempeä. Samoin hän on ikivanha, mutta leffoissa hän käyttäytyy kuin kolmikymppinen. Jotkut ovat iloinneet siitä, että häntä on kasvatettu passiivisesta prinsessasta aktiivisemmaksi. Mutta mielestäni se ei ole olennaista, koska suurin osa muistakin Tolkienin haltioista on täysin ylimielisiä, toiminnallisesti apaattisia ja sisäänpäin kääntyneitä (jotkut teistä muistavat ehkä Gildorin ja Lindirin ja Lórienin haltiat jne. jne. jne.).

Tolkienin harvat piirrot haltiaruhtinattaresta luovat kuvaa hillitystä, vakavasta hahmosta. Leffojen mainosteksteissä hän onkin sitten "vahva mutta intohimoisesti tunteva nainen" >:P ? Huomiotaherättävimpiä oikeita sitaatteja (sori, minulla on kirja vain englanniksi) sen sijaan on mielestäni tämä (Katkelma A:n & A:n tarusta) (spoiler):

"But I say to you, King of the Númenoreans, not till now have I understood the tale of your people and their fall. As wicked fools I scorned them, but I pity them at last."

Ja niin edelleen. Kieroja houkkia, me, siis? Ja Arwenhan otti Aragornin vasta sitten kun tämä oli noussut hänen tasolleen, "kasvanut ihmistä enemmäksi", toisin kuin elokuvassa.

Kysyn uudelleen, jos jotakuta on yhtään kiinnostanut miettiä mikä Arwenissa kiehtoo: Miten ja minkälaisen käsityksen te hänestä olette muodostaneet?

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #170 : Syyskuu 22, 2008, 13:00:59 »
Minullekin Arwen on aina ollut sellainen... no, etäinen, mutta silti omalla tavallaan kaunis ja rakastettava hahmo. Kirjoja lukiessa hänestä olisi halunnut kuulla enemmänkin ja olen erittäin iloinen siitä, että elokuvassa Arwen pääsee enemmän esille. Se on kyllä totta, että hän on varsin erilainen, mutta todennäköisesti se muutos oli pakollinen, että Arwenin hahmo saataisiin elokuvaan. Tuskin sellainen passiivinen ja etäinen Arwen olisi toiminutkaan elokuvassa yhtä hyvin. Ulkoisesti Liv Tyler vastasi lähes täydellisesti minun mielikuvaani Arwenista. Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Mutta mikä sitten Arwenissa niin kiehtoo? Minä luulen, että se perustuu siihen traagisuuteen, joka hänen ja Aragornin suhdetta värittää. Hänen on luovuttuva omasta kansastaan, perheestään ja ikuisesta elämästään ollakseen rakastettunsa kanssa. Sen tähden hänen on myös kohdattava kuolema, joka on haltioille niin outo ja vieras asia. Rakkautensa vuoksi hän on silti valmis luopumaan elämästään, ja ehkä juuri se puhuttelee niin monia lukijoita - että joku voi rakastaa niin paljon, että on valmis uhraamaan kaiken. Kenties myös yhtymäkohdat Berenin ja Lúthienin tarinaan vaikuttavat asiaan. Silmarillionissa päästään lähemmäs Lúthienia kuin Taruissa kertaakaan Arwenia. Muistaakseni Arwen mainittiin hyvin paljon esiäitinsä kaltaiseksi, ja tämän tunnetumman esiäidin kautta Arwenkin mielletään hahmoksi, joka ei ole vain passiivinen ja etäinen haltiaprinsessa.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #171 : Syyskuu 23, 2008, 21:06:22 »
Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Arwenilla ei ollut asiassa sananvaltaa, vaan Elrond ei suostunut luovuttamaan tytärtään, ennen kuin Aragornilla oli siipikruunu kutreillaan. Keski-Maassa eletään melko vanhoillisen feodaalimallin mukaan, jossa avioliitto on paljon enemmän kuin vain kahden rakastavaisen keskinäinen liitto. Kyseessä on sukujen liitto ja tässä tapauksessa lisäksi tilanne, jossa morsiameksi ollaan antamassa todella jalosukuinen neito. Silloin sulhasenkin on oltava todella ylhäinen, muuten morsiamen suku joutuu häpeään.
Constantem decorat honor

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #172 : Syyskuu 23, 2008, 21:41:51 »
Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Arwenilla ei ollut asiassa sananvaltaa, vaan Elrond ei suostunut luovuttamaan tytärtään, ennen kuin Aragornilla oli siipikruunu kutreillaan. Keski-Maassa eletään melko vanhoillisen feodaalimallin mukaan, jossa avioliitto on paljon enemmän kuin vain kahden rakastavaisen keskinäinen liitto. Kyseessä on sukujen liitto ja tässä tapauksessa lisäksi tilanne, jossa morsiameksi ollaan antamassa todella jalosukuinen neito. Silloin sulhasenkin on oltava todella ylhäinen, muuten morsiamen suku joutuu häpeään.


Ahaa, aivan. Pitäisi kait lukea Tarut uudestaan. :) Kiitos korjauksesta.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #173 : Syyskuu 24, 2008, 20:29:03 »


Kirjassakin minulle tuotti tiettyä mielipahaa se, että Arwen huoli Aragornin vasta sitten, kun tämä oli ottanut paikkansa Gondorin kuninkaana. Suhteiden ei pitäisi mielestäni perustua sellaisille asioille, vaikka Aragornin ja Arwenin tarina onkin mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

Arwenilla ei ollut asiassa sananvaltaa, vaan Elrond ei suostunut luovuttamaan tytärtään, ennen kuin Aragornilla oli siipikruunu kutreillaan. Keski-Maassa eletään melko vanhoillisen feodaalimallin mukaan, jossa avioliitto on paljon enemmän kuin vain kahden rakastavaisen keskinäinen liitto. Kyseessä on sukujen liitto ja tässä tapauksessa lisäksi tilanne, jossa morsiameksi ollaan antamassa todella jalosukuinen neito. Silloin sulhasenkin on oltava todella ylhäinen, muuten morsiamen suku joutuu häpeään.


Ahaa, aivan. Pitäisi kait lukea Tarut uudestaan. :) Kiitos korjauksesta.

Haluaisin selventää alkuperäistä ajatustani: Koska Arwenista on niin vähän mainintoja, ne kaikki luonnollisesti korostuvat luonteenkuvan muodostajina. Puhuin kohdasta, jossa Arwen näkee Aragornin Lórienissa sen jälkeen kun Galadriel on sonnustanut tämän haltiaruhtinaan näköiseksi, ihmistä enemmäksi, ja tekstissä todetaan, että "silloin Arwen teki päätöksensä".

Ja tuo kommentti kierojen houkkien halveksumisesta on minusta edelleen jännä kohta. Arwen on aika itsetietoinen, eikö? Bitch olisi vähän kaukaa haettua mutta silti. Toki jos hän viittaa Akallabethin tapahtumiin, on syytäkin vähän puistella päätään. :)

Poissa Herkkuoone

  • onomatopoettinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #174 : Syyskuu 29, 2008, 17:55:06 »
Aaah, toinen lempikirjasarjani! (Pottereiden ohella :) )
Minä ainakin tykkäsin ihan mielettömästi tästä sarjasta.
Olen fanittanut sarjaa niin kauan kuin mahdollista.

Minulle on kerrottu yhtä sun toista että pienempänä olin käyttäytynyt kuin Klonkku: jos olin tehnyt jotain väärin olin hokenut tuhma ....., tuhma ..... tuhma! *virn*


*Kuin Klonkku*
"Vaikka sinulla onkin teelusikan tunneskaala, ei kaikilla ole." Hermione Granger

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #175 : Lokakuu 17, 2008, 16:45:32 »
Minusta Tolkienin huonoja puolia on että hän käyttää yleistä etenkin fantasiakirjallisuudessa olevaa klisettä: hahmot ovat mustavalkoisia. Yleensä jotkut hahmot ovat täysin moitteettomia (lukuun ottamatta mielivaltaista vihaa örkkejä kohtaan) ja jotkut taas täysin julmia. Siksi Saruman, yksi ainoista Tolkienin värikkäistä hahmoista, on yksi suosikkejani. Saruman kuvaa eniten ihmisen luonnetta ja on minusta helpoiten samaistuttava. Vaikka häntä nähdään vain kolmessa verrattain lyhyessä kohtauksessa, hänen vaikutuksensa on kaikkialla. Saruman ei ole pohjimmiltaan paha, vaan vallan korruptoima henkilö.  Kirjan henkilöt suhtautuvat häneen ristiriitaisesti: Jotkut, kuten Gandalf, Galadriel ja Frodo, säälivät häntä. Toiset taas vihaavat häntä ja haluavat hänet pois päiviltä. Jotkut taas sekä vihaavat että säälivät häntä. Saruman on myöskin itsenäinen persoona joka hylkää jokaisen tarjoaman avun ja valitsee oman polkunsa. Kun lähestyin Kuninkaan paluun loppua, ehdin jo toivoa, että Tolkien ei syyllistyisi siihen kamalaan kliseeseen, että jokainen ei-niin-hyvä henkilö hoidetaan pois päiviltä. Valitettavasti niin pääsi käymään (paitsi että teknisesti ottaenhan Saruman ja Sauronhan eivät todella kuolleet, koska heidän henkensä ovat periaatteessa kuolemattomia).

 Joka tapauksessa, Saruman on fantasiakirjallisuuden mielenkiintoisimpia hahmoja. Ei tainnut Saruman Monivärinen-titteli mennä täysin vikaan.

"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Ben eneth

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #176 : Lokakuu 18, 2008, 20:52:31 »
Minusta Tolkienin huonoja puolia on että hän käyttää yleistä etenkin fantasiakirjallisuudessa olevaa klisettä: hahmot ovat mustavalkoisia.

Olen samaa mieltä siitä, että Tolkienin yleisasetelma on mustavalkoinen. Nyt voikin sitten kysyä, eikö se sitten ole tällaisen myyttiin rinnastettavan runoeepos/saaga/kronikka ym. tyylisen tekstin tarkoitus. Beowulf, Edda ja muu länsieurooppalainen perinne kai kohtelee pahiksia aina roistoina ja vähintään tyhminä. Ja näin on yleensä kaikissa kansantaruissa, joissa kuvataan menneitä aikoja. Se on vähän niin kuin tarkoituksella esitettäisiin tarina keskiaikaisena lasimaalauksena eikä romantiikan ajan tunnehyökynä, kristallisoidaan se?

Onhan Tolkienilla kuitenkin muutama kiehtova luku, joissa örkkienkin näkökulma tulee vahvasti esiin. Uglúk, Grishnakh, Shagrat, Gorbag, Snagat jne. ovat minusta koskettavia ja värikkäitä hahmoja. Arkkipahuus ne on korruptoinut haltioista Silmarillionissa, niin että periaatteessa Sauron isäntineen on se ainoa todellinen absoluuttinen paha.

Ns. good guys eivät sitten ole myöskään aina erityisen sympaattisia, vaikka se tullee parhaiten esiin Silmarillionissa. Noldorin haltiat, Fëanor etunenässä, ovat korskeita, ylimielisiä, ahneita ja aiheuttavat ylenmäärin hankaluuksia. Ihmiset lankeavat ja saavat lopulta maailman siirtymään raiteiltaan. Nämä laajemmat vedot eivät tietysti heijastu Sormusten herraan kovin selvästi, jos ei ole tutustunut Keski-Maan esihistoriaan. Lukijalle se on ehkä hankalaa (mutta toisaalta antaa mahdollisuuden tehdä kiehtovia löytöjä).

Minäkin pidän valtavasti Sarumanin hahmosta. Varsinkin hänen hurja kateutensa Gandalfia kohtaan (josta lisäpätkiä mm. Keskeneräisten tarujen kirjassa) on synkän kaunista luettavaa!

Poissa Iiri

  • Glitterati
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
  • Pottermore: PixieDraconis24786
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #177 : Joulukuu 07, 2008, 13:03:00 »
Olen lukenut tämän ja kaikki mahdolliset Silmarillionit sun muut. Ihania...

Tolkienin luoma fantasiamaailma on upea. Ja se uskomaton vaivannäkö, mikä kirjojen eteen on tehty... Ylistysviestiä jos rupeaisi kirjoittamaan, pituus olisi jo kirjan itsensä tasolla.
Hahmoissa on vähän jotain puutteita (pahat, jotka ovat vain ja ainoastaan pahoja, hyvät, jotka ovat vain ja ainoastaan hyviä...), mutta kyllä niitä silti lukemaan pystyy.

Ainoa asia mikä jäi hampaankoloon, oli kirjojen naiset. Saattueessa ei ollut yhtään naista... Arwen oli ärsyttävä sätkynukke, joka teki, mitä hänen isänsä käski. Éowynillä oli jo yritystä, mutta Faramir sai hänetkin luopumaan aatteistaa. Hooh... Toisaalta, Tolkienkin eli ennen tasa-arvoa sun muita. Tietysti se näkyy myös hänen kirjoissaan. Tolkienin ajan maailmankuva heijastuu kirjoihinkin.

Rakastan tätä sarjaa... Löytäisi vielä jostain Keskeneräisten Tarujen Kirjan, niin...

Muuten, olisiko Pottereita ilman LotR:ia? Epäilen. Kaikki johtaa kaikkeen ja niin pois päin.
Gilraen -> Iiri

Poissa Matu

  • Vuotislainen
  • Lemons, please.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #178 : Joulukuu 20, 2008, 17:26:39 »
Yritin kadesti lukea Tarua Sormusten Herrasta, pääsin ensimmäisen opuksen puoleen väliin ja sitten kyllästytti jo niin paljon ettei mitään määrää.
Kirjojen teksti on hyvin vanhahtavaa ja tosi mohet jutut, esim ne kun höpistään siitä mikä aika on menossa ja mitä turhien henkilöiden sukulaiset ovat joskus ajan saatossa tehneet ja kaikki turhat ja käsittämättömät kuvaukset suurista ja tärkeitä paikoista, ovat kerrassaan puuduttavia! TSH-elokuvat ovat 10 kertaa parempia kuin kirjasarja :O
Sen kyllä uskon ettei Harry Potteria olisi koskaan syntynyt ilman TSH:n tai Maameren tarinoiden kaltaisia luomuksia. Siitä Tolkienille ja Le Guinille suuri +.
All work and no play make Jack a dull boy

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #179 : Tammikuu 19, 2009, 20:38:09 »
Ei ole totta!!! Luepas Rowlingin mielipide TSH:sta!!! Yhdyn siihen...
Aaahem. Taru nyt kuitenkin sattui olemaan yksi ensimmäisiä fantasiakirjoja ja käytännössä se teos, joka ylipäätään nosti fantasiakirjallisuuden genreksi ja kartalle. Ilman LotRin vaikutusta fantasiakirjallisuus voisi hyvinkin olla pikkujuttu, lastenkirjallisuutta kuten Narniat tai sitten sellaista hössäystä kuin ne barbaarikirjat joiden nimeä en nyt millään muista. Ilman Tarua Harry Pottereita ei välttämättä olisi, jos ei muuten niin siksi, että kovin moni kustantamo ei tuntemattoman, köyhän brittinaisen erikoista kirjasarjaa uskaltaisi yleisön puutteen pelossa kustantaa. ;)

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #180 : Tammikuu 19, 2009, 20:44:03 »
Mun mielestä niin täydellisen kamala. En jaksanut puoleen väliinkään lukea, niin hömhöm-tekstiä oli. En tajunnut mitään.........

Tarut eivät ole mikään helppo ja hupaisa trilogia tuosta vain luettavaksi, ja jos minulta kysytään, varsin kaukana täydellisen kamalasta. Pikemminkin minusta Tolkienilla ja Taruilla on niin paljon sanottavaa, että se on joidenkin mielestä liian raskasta ja pitkäveteistä luettavaksi, mutta minä en ole koskaan kyllästynyt Taruja lukiessani. Tekstiin pitää paneutua; sitä ei voi lukea huolettomasti kuin jotain puhtaasti viihteellistä kirjaa. Mitä tarkalleen tarkoitat hömhöm-tekstillä?


Lainaus
Lainaus
Sen kyllä uskon ettei Harry Potteria olisi koskaan syntynyt ilman TSH:n tai Maameren tarinoiden kaltaisia luomuksia.

Ei ole totta!!! Luepas Rowlingin mielipide TSH:sta!!! Yhdyn siihen...

Olipa Rowling mitä mieltä tahansa LotReista, siitä ei pääse mihinkään, että LotR on pitkälti nykyfantasian tukipilari ja minä en vielä toistaiseksi ole nähnyt montakaan fantasiakirjaa, joka ei jollain tavalla olisi velkaa Tolkienille. En tällä tarkoita sitä, että kaikki LotRien jälkeen kirjoitettu fantasia olisi silkkaa toisintoa siitä, mutta samat elementit ovat kyllä nähtävissä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa sunshine

  • törmäsi ikkunaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornGhost192
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #181 : Tammikuu 19, 2009, 21:12:56 »
Pidän kirjoista todella paljon! Olen lukenut myös Hobitin, Silmarilionin, Keskeneräisten tarujen kirjan sekä Hurinin lasten tarinan...
Pidän kirjan hahmoista ja juonesta, mutta jossain kohdissa on mielestäni liikaa lauluja ja täytyy hyppiä niiden ylitse. :) Tolkinin luoma fantasiamaailma on ihana ja monipuolinen, sen eteen on nähty paljon vaivaa. Kirjassa on kerrottu ehkä myös hiukan liian yksityiskohtaisesti Frodon ja Samin Mordorissa olosta ja seon hieman puuduttavaa luettavaa. Kirja (ja elokuvan) loppu on todella surullinen. ):
Myös kirjan takana olevia liitteitä on mukava lukea, vaikkakin suurin osa on todella surullisia...
Ole itse se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #182 : Tammikuu 20, 2009, 16:31:25 »
Lainaus
Mitä tarkalleen tarkoitat hömhöm-tekstillä?

Tylsää luettavaa. Kirjoitustyyli on kuin Mikael Agricolan ABC-kiriasta!!! D:<

Kerrassaan mielenkiintoinen vertaus, jolle en kyllä löydä minkäänlaista todellisuuspohjaa. :D Minusta Taruissa ei ole mitään tylsää, mutta makuasia tuokin lienee.

Lainaus
Lainaus
Tekstiin pitää paneutua; sitä ei voi lukea huolettomasti kuin jotain puhtaasti viihteellistä kirjaa.

Jep, elikkäs kuivempaa luettavaa kuin Zlatan päiväkirja (kertoo sodan muistoista, ja 12-vuotias on kirjoittanut sen). Kaikki T.S.H-fanit, jos pidätte tylsäsä lukemisesta niin lukekaa yllämainittu. Mielestäni se oli kuitenkin viisaasti kirjoitettu (ottaen huomioon iän)!

Edelleen painostan tässä asiassa: mikä tarkalleen ottaen on mielestäsi niin tylsää Taruissa? Pitkät kuvailut, paikoittain hidas juonenkulku, vai mikä? Viestisi antaisi olettaa, että hyvä kirja on helppo ja puhtaasti viihteellinen kirja, mutta minä arvostan kirjassa sitä, ettei se kulu puhki jo yhdellä lukemalla, vaan että sen sanoma on jotain, mihin voi samaistua vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun kirja kirjoitettiin. Taruissa säilyy läpi koko kirjasarjan uskomaton toisen maailman tuntu, mutta se tulee silti lähelle lukijaa. Ylipäätään arvostan sitä suunnatonta työtä, jonka Tolkien teki Taruja kirjoittaessaan. Koska Tarujen lähtökohta on kielitieteellinen, eikä Tolkien ollut varsinaisesti ammattikirjoittaja, saattaa kirjoissa olla paljon sellaista, mikä ei välttämättä puhuttele lukijaa, joka etsii helppoa ja kevyttä lukemista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi täyttä silsaa tai että se olisi kaikkien mielestä tylsä.

Lainaus
En kyllä itsekään pidä Pratchetista tai Twilightistä, mutta Pottereita se ei ylitä!

Potterit ovat toki mainio kirjasarja ja sitä on hankala lähteä vertaamaan Taruihin, tai päinvastoin. Tarut ja Potterit ovat kuitenkin nähdäkseni niin erilaisia.

Lainaus
mutta jossain kohdissa on mielestäni liikaa lauluja ja täytyy hyppiä niiden ylitse.

Tästä täytyy kyllä sanoa, että minäkin yllätyin aika tavalla! Tarujen laulut ovat aivan upeita ja tuovat tekstiin upeaa vaihtelua ja syvyyttä. Niiden ansiosta kirjoista välittyy aitouden tuntu; että tämä maailma on oikeasti olemassa ja että sillä on oma rikas kulttuurinsa, josta Tolkien aina välillä näyttää vilauksen. Sitä paitsi monet lauluista ovat aivan mielettömän kauniita.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 20, 2009, 19:06:02 kirjoittanut Rainmaker »
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #183 : Tammikuu 21, 2009, 21:21:50 »
Lainaus
Edelleen painostan tässä asiassa: mikä tarkalleen ottaen on mielestäsi niin tylsää Taruissa? Pitkät kuvailut, paikoittain hidas juonenkulku, vai mikä? Viestisi antaisi olettaa, että hyvä kirja on helppo ja puhtaasti viihteellinen kirja, mutta minä arvostan kirjassa sitä, ettei se kulu puhki jo yhdellä lukemalla, vaan että sen sanoma on jotain, mihin voi samaistua vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun kirja kirjoitettiin.


Tylsää tekstiä. Kuten jo aijemmin sanoin, Kuin Mikael Agricolan tekstiä. Vaikealukuista (eli pelkkiä sanoja peräkkäin) ilman mitään todellisuuden tajua.

Tässä taas näkee sen, miten mielettömät eroavaisuudet mielipiteissä voi olla. :) Minusta edelleen Tolkienin teksti on kaikkea muuta kuin tylsää, vaan pikemminkin hyvin kuvailevaa ja hyvin rikasta. Täytyy tosin myöntää, että argumenttisi siitä, että Tarujen teksti olisi pelkkiä sanoja peräkkäin, melkein pudotti minut tuoliltani, sillä ainakaan minä en ole vielä tavannut montakaan Tolkienin veroista sanataituria, joka käyttäisi kieltä yhtä kauniisti. Se kylläkin on todettava, että teksti voi olla vaikeatajuista jos sitä yrittää nopeasti kahlata läpi - siksi olenkin useasti toistanut, etteivät Tarut ole mikään nopea viihdekirja. Ja varsinkin nuorelle lukijalle teksti voi olla hyvin raskasta.

Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että historiallisena tekstinä (ja myös kontekstinsa puolesta) Agricolan ABC-kiria on hyvinkin kiinnostava, ja koska se on ensimmäinen yritys suomen kirjakielessä, sitä ei pitäisi edes lähteä vertaamaan nykykirjallisuuteen.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa Dobrey

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYMiläinen :)
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #184 : Tammikuu 21, 2009, 21:46:44 »
Luin kyseisen kirjan noin yhdeksänvuotiaana. Olin päättänyt että tämä luetaan, ja luin sen ihan kokonaan kirjailijan alkupuheesta aina sukupuihin ja muihin loppupuolen yksityiskohtaisiin juttuihin asti. Välillä lukeminen oli kieltämättä tylsää, ehkä lähinnä joidenkin kohtien pituuden takia, mutta jos on paljon asiaa niin pitäähän se kirjoittaa. Tai no, oikeastaan tylsä on hieman väärä sana tähän tilanteeseen, uuvuttava olisi ehkä oikeampi.

Lainaus
Se kylläkin on todettava, että teksti voi olla vaikeatajuista jos sitä yrittää nopeasti kahlata läpi - siksi olenkin useasti toistanut, etteivät Tarut ole mikään nopea viihdekirja. Ja varsinkin nuorelle lukijalle teksti voi olla hyvin raskasta.

Jep, Taru sormusten herrasta on sen sorttista tekstiä että siihen pitää kunnolla perehtyä.
"But it's a true story! A true story wrapped up in fiction."

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #185 : Tammikuu 22, 2009, 10:11:26 »
Ei, ei, ei. LotR oli yksi ensimmäisiä NYKYFANTASIAKIRJOJA. Kaikkia erilaisia eepoksia kuten Edda, Beowulf ja Kalevala.
Anteeksi. Kun en itse laske myyttisiä supereepoksia varsinaiseksi fantasiakirjallisuudeksi sen enempää kuin Grimmin satujakaan, tulee tuollaisia kömmähdyksiä. :P Kiitos selvennöksestä.

Tässä on ollut paljon keskustelua kirjojen kielestä... Itse pidän Tolkienin tyylistä. Lingvstinä hän osasi käyttää hienoa kieltä toisin kuin 2/3 muista fantasiakirjailijoista. Erityisesti pidän siitä, että Tolkien ei lässytä kuten kollegansa C.S.Lewis eikä aliarvioi lukijaa liian yksinkertaisella kielellä.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #186 : Tammikuu 25, 2009, 02:44:03 »
Okei okei, fanit älkää aliarvioiko mua. Ihan teidän takia lainasin pappa Tolkienin kirjoittaman TSH: ekan osan. Katotaan pääsenkö pitemmälle kuin kahdeksan vuotiaana ;D...

Ehdottoman suositeltava vaihtoehto, täytyy sanoa näin Tolkienin tekstien ystävänä. :) Mutta kannattaa antaa trilogialle aikaa ja ajatusta. Tarina lähtee kieltämättä varsin hitaasti käyntiin, mutta sen takia ei kannata antaa periksi.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Poissa gnomad

  • Hämärän
  • Vuotislainen
  • Severus & Remus by Ildi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #187 : Tammikuu 27, 2009, 17:20:25 »
Sanoisin, että keskimäärin 8-vuotiaille ja ehkä vielä 10-vuotiaillekin Sormusten herra on liian vaikeaa luettavaa. Itse en myöskään kahdeksan vanhana päässyt alkua pidemmälle - tuntui historiantutkimukselta eikä romaanilta. Pidin kovasti Hobitista, joka on paljon helppolukuisempi ja olin odottanut jotain samantapaista. Pari vuotta myöhemmin sitten pääsin hitaan alun ohi ja tarina tempaisi mukaansa niin kuin ei mikään muu tarina ennemmin eikä myöhemmin. Alku on nykyään suosikkikohtiani kirjassa.

Toiset taas ovat liian vanhoja lukemaan Tarua eivätkä ikinä enää pääse sisälle sen maailmaan. Kyse on tietenkin henkisestä iästä, niinkuin 8-vuotiuuskin. Kaikkia silti aina suosittelen yrittämään uudelleen, ei sitä tiedä vaikka yhtenä kauniina päivänä olisi juuri sopivan ikäinen.
I like my heroes the same way I like my chocolate: dark, slightly bitter and with more of a bite than sweetness - fanfic writer McKay

Poissa Cayenne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #188 : Helmikuu 02, 2009, 17:46:59 »
Vasta nyt 20-vuotiaana tunnen, että pystyn Tolkienin tekstiä lukemaan. Aina ennen se on tuntunut liian vaikealta, mutta nyt rakastan hänen kirjoitustyyliään. En kyllä ymmärrä miten kukaan 9-vuotiaana pystyy tuollaista lukemaan, itse luin silloin jotain Neiti Etsiviä tai vastaavaa... ^^

Olen muuten miettinyt yhtä asiaa. Lainaus Kahdesta tornista: "Tie oli hyvin hoidettu...". Onko jollain vastaus siihen, kuka hoitaa Keski-Maan teitä ja miten? Tämä on vaivannut minua jo pari kuukautta.. x)

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #189 : Helmikuu 02, 2009, 20:34:24 »
Olen muuten miettinyt yhtä asiaa. Lainaus Kahdesta tornista: "Tie oli hyvin hoidettu...". Onko jollain vastaus siihen, kuka hoitaa Keski-Maan teitä ja miten? Tämä on vaivannut minua jo pari kuukautta.. x)

Tuota asiaa en ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksi, mutta luulisin teiden hoitamisen kuuluvan lähinnä alueen asukeille. Mistä kohdasta tuo lainaus on? Varmaan siinäkin asiassa on alueellisia ja kenties myös rodullisia eroja; en oikeastaan voi kuvitella haltioita suurissa teidenhuoltotehtävissä, mutta ihmiset saattaisivat hyvinkin sellaista tehdä. Ja todennäköisesti myös hobitit omilla kotikulmillaan.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Minger

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #190 : Helmikuu 08, 2009, 12:35:55 »
Innyg rettop, (anteeksi jos tämä tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä) TSH on sinun ikäisellesi varmasti tylsää, etenkin jos lähtee kaikkea lukemaansa vertaamaan rakkaisiin Pottereihin. Olen siis Rainmakerin kanssa samoilla linjoilla, että kirjoissa voi ja pitää olla muutakin kuin suoraa toimintaa, ja Tolkien kyllä käytti kieltä monessa mielin hyväkseen. Myönnän, että juoni tuntuu etenevän joskus hitaasti, mutta siinä pääsee kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin juuri silmäin alla vilisevä rivi. Tarina on kuitenkin uskomaton ja sen kestää lukea useaan kertaan. Ja jos pelkkä TSH on liian Agricolaa, niin lukekaa Hobitti. Se on nuoremmille, oikeastaan lapsille, suunnattu mutta siinä näkyy silti Tolkienin taito ja Keski-Maan ihanaa taika.

Minä luin trilogian muistaakseni ensikertaa kuudennella luokalla. Se oli tylsän ja vaikean oloinen, mutta silti minusta tulli fani. Eli kai tässä on myönnettävä, että pelkästään kirjoitustyylin vaikeus tai ikä ei voi olla syy: makuasia. Jollain tavalla tylsyys katoaa ja tarina tempaa mukaansa, ja vieläkin saatan ottaa kirjat esille ja lukea suosikkikohtiani. Tolkieanissa minua ihastuttaa se, että hän on luonut niin täydellisen maailman (siis ei täydellstä siinä mielessä, ettei siellä olisi pahuutta ja kaikki olisi aina hyvin kuin paratiisissa, vaan että sillä maailmalla on historia ja kaikki hilavitkuttimet mitä kuvitella saatta, ja nämähän löytyvät Silmarillionista) ja että siihen voi todella perehtyä ja löytää itsensä aivan addiktoituneena.

Haluaisin taas lukea TSH:n. Seuraavaksi tosin jonossa on Silma, ja sitäkin ennen kymmeniä kirjoja luettavana. Toivottavasti kesällä voin ottaa oikein maratonin ennen ulkomaanmatkaa ja muitaa suunniteltuja aktiviteetteja!

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #191 : Helmikuu 08, 2009, 13:46:55 »
Sanoisin, että keskimäärin 8-vuotiaille ja ehkä vielä 10-vuotiaillekin Sormusten herra on liian vaikeaa luettavaa. Itse en myöskään kahdeksan vanhana päässyt alkua pidemmälle - tuntui historiantutkimukselta eikä romaanilta.

Minä luin Sormusten herran ensimmäisen kerran korkeintaan 9-vuotiaana, eikä kyllä minusta siinä silloin ollut mitään vaikeaa. Tietenkään en saanut siitä niin paljoa irti, kuin mitä nykyisin sitä lukiessani - aika monet jutut meni ohi. Mutta taas toisaalta veikkaan, että jos en olisi lukenut TSH:ta kertaakaan ja nyt yrittäisin lukea sitä, en pääsisi kovin pitkälle. Tavallaan siis olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka pitävät Sormusten herraa tylsänä. Kyllähän se välillä rupeaa ärsyttämään, kun kuvaillaan sivukaupalla, miten Frodo, Sam ja Klonkku kävelevät jossain ja millaisia kasveja tien reunoilla kasvaa, mutta sitten kun liialliset ympäristön kuvailut jätetään pois ja juoni etenee kunnolla, tarina vie mukanaan :) Sitä paitsi TSH:ssa on se loistava puoli, että sen voi lukea uudestaan ja uudestaan ja aina huomaa uusia asioita, sellaisia jotka aiemmilla lukukerroilla ovat menneet ohi. Sellaiseen ei kovin moni kirja pysty ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa yökukkuja

  • Tuleva muurahaiserakko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #192 : Helmikuu 11, 2009, 19:53:54 »
Taas kaikille ilmoituksena: (;D)
En mä vaan jaksa sitä aapista TSH:ta lukeaaaaaaaaaaa! Äh. Ekalla sivulla jo: "taidampas palauttaa tämän kirjastoon."
Prologi on pitkä ja mikä muu puhe siinä olikaan, ja kun aloittaa sen itse KIRIAN niin en mä tajuu mitään. No, saa oottaavähän aikaa :(

Asoalian (sooori offtopic):
En tiedä mitä mieltä olet HPstä mutta sitäkin voi lukea uudestaan ja uudestaan ja löytää uusia asioita! <3<3<3!!! (anteeksi "ihkutus":S)


Kiitos.
Rupeen muurahaiserakoks.
Ja tsekkaa myös kuvaukseni =)
ynnig rettop -> yökukkuja

palladiini

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #193 : Helmikuu 15, 2009, 11:27:12 »
Taas kaikille ilmoituksena: (;D)
En mä vaan jaksa sitä aapista TSH:ta lukeaaaaaaaaaaa! Äh. Ekalla sivulla jo: "taidampas palauttaa tämän kirjastoon."
Prologi on pitkä ja mikä muu puhe siinä olikaan, ja kun aloittaa sen itse KIRIAN niin en mä tajuu mitään. No, saa oottaavähän aikaa :(


Enpä usko että se että et jaksa lukea kirjaa johtuisi iästäsi. Nimittäin minä täytän ensi viikolla seitsemäntoista ja olen yrittänyt lukea kyseistä kirjaa kolme kertaa. mutta kun se ei vaan iske. se on aivan toivottoman tylsää luettavaa. en ole ikinä päässyt paria lukua pidemmälle. edes, vaikka hyppisin tylsimpiä kohtia ylitse niin ei jaksa. en oikein tiedä mikä siinä nyt on vaan niin tylsää.. kai se on jotenkin se ärsyttävän hidastempoinen kertominen...
voisi taas pian kokeilla lukea sitä... nimittäin kun niin moni siitä kumminkin tykkää niin ei se voi olla täysin läpeensä tylsä :P mutta en kyllä elättele mitään suuria toiveita (taaskaan) että jaksaisin sen lukea.
toivottavasti kukaan ei pahoittanuut mieltään. tarkoitus ei ollut mollata tätä kirjaa, sillä kaikkihan pitävät eri asioista eikä mikään kirja varmastikaan ole sellainen etteikö sitä joku toinen inhoaisi ja toinen rakastaisi :)

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #194 : Helmikuu 15, 2009, 13:21:03 »
Mun mielestä sekä iällä että persoonalla on vaikutusta siihen, että sujuuko TSH:n lukeminen. Kaikesta ei tietenkään voi tykätä, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Mutta kyllä jotkut kirjat aukenevat paljon paremmin tietyssä iässä. Osa sopii lapsille, osa aikuisille ja osa kaikenikäisille. Jos TSH tuntuu liian raskaalta, mutta olisi kuitenkin intoa tutustua Tolkienin maailmaan, niin Hobitti on myös mun mielestä hyvä vaihtoehto. Se ei ole edes kauhean paksu, joten ei sen kanssa tarvitse kauaa pakertaa. Ja lisäksi Hobitti on TSH:n "esiosa" ja se olisi siksi juonen kannalta ihan hyvä lukea ennen TSH:aa. Mutta toimii myös ihan itsenäisenä teoksena. Ja siinä on kuvitustakin <3

Mä itse yritin TSH:aa ekaa kertaa jo ennen kouluikää ja luin silkan päättäväisyyden voimalla Kahden tornin puoleenväliin asti. Sitten luovutin suosiolla ja olin onnellinen. Mä yritin uudelleen siinä 12-vuotiaana ja se olikin paljon menestyksekkäämpi kerta. Sain luettua koko trilogian, alku käynnistyi vähän hitaasti, mutta Rivendellistä eteenpäin ei ollut mitään ongelmia. Aikaa taisi mennä yhden viikonlopun verran, tuli ahmittua :) Kolmannen kerran mä luin ne vähän ennen Jacksonin leffaversioiden tuloa ja silloin sain myös luettua Silmarillionin ja Keskeneräiset tarut, ne ei edellisellä kerralla tuntunut tarpeeksi mielenkiintoisilta, mutta nyt menivät oikein hyvin. Sitten mä olinkin aika kovassa pössyssä ja leffat vaan lisäsivät intoa.

Tuon ajan jälkeen mä en ole Tolkienia tullut lukeneeksi ja oon suoraan sanottuna vähän peloissani sen suhteen, että miltä TSH nyt tuntuisi. Mä oon pitänyt tahallani paussia, koska alkuhuuman jälkeen Jacksonin versio on alkanut rasittaa yhä enemmän ja enemmän, ja monet näyttelijävalinnat / paikkojen ulkoasut tuntuvat yhä vääremmiltä ja vääremmiltä. Mä en halua nähdä Viggo Mortensenia mielessäni kun luen Aragornin vaiheista. Mutta unohdusta odotellessa on tullut myös luettua muutakin fantsua ja vähän huolestuttaa, että onko TSH nyt mulle liian mahtipontista, ovatko henkilöhahmot liian ohuita ja mustavalkoisia. Nyt Tolkienista on hyvät muistot, enkä haluaisi niiden menevän pilalle epäonnistuneella lukukokemuksella. Mä oon tässä jo jonkun aikaa yrittänyt saada ne luettua uudelleen, mutta inspiraatiota ei ole tullut. Jos vain saisin aloitettua, niin kyllä ne varmaan (toivottavasti) sitten menisivät ihan hyvin, mutta kun kynnys on jotenkin kasvanut niin korkeaksi.
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #195 : Maaliskuu 04, 2009, 19:51:38 »
Itse luin TSH:n ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana, ei hankaluuksia. Silmarillionkin meni ihan hyvin. Ehkä Hobitti olisi kuitenkin helpompi vaihtoehto. Silmalle vaihtoehto on Narn I Chîn Húrin, eli Húrinin lasten tarina, joka on periaatteessa Silman tärkein osa. Se on paljon "tavallisempaa", mutta valitettavasti spoilaa Tolkienin tavalliseen tapaan koko Silmaa... jos ei jaksa kahlata koko Silmarillionia läpi, voi hypätä yli ensimmäiset sata (en nyt muista tarkalleen kuinka monta) sivua ja aloittaa siitä, kun Morgoth tappaa ensimmäiset haltiat. Maailman luominen ei ehkä ole aloittelevalle tolkienistille (onko mikään termi?) hyvä alku.

Tulikohan puhuttua ihan väärästä kirjasta? No, kannattaa kuitenkin lukea TSH. Piste.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #196 : Maaliskuu 25, 2009, 07:51:10 »
Oli aika hauskaa kun sain Taru Sormusten Herrasta kirjan nimipäivä lahjaksi kummeiltani. Katsoin silloin hetken heitä ja kiitin tietysti. Kuitenkin ajattelin mielessäni, ei hitto en kyl jaksa lukee tätä kirjaa koskaan. No, sitten parin vuoden päästä koulussa joskus viidennellä yksi kaveri kertoilee hauskoja kohtia siitä kirjasta ja muistan että minullahan on Taru Sormusten Herrasta siellä kirjahyllyn pohjalla.. Kaivan sen esiin ja alan lukea. Aika tylsää tekstiä, tulee parinkin kuukauden taukoja. Sitten otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan kirjan alusta. Luen pelkästään TSH:ta, en mitään muuta. Menee pari kuukautta kunnes urakka on ohi. Mitä tapahtuikaan?
Innostuin fantasiasta, tällä hetkellä en melkeinpä mitään muutakaan lue, kuin fantasiaa. Kiitos Tolkienille, kun kirjoitit sen uskomattoman fantasiateoksen!

Olen toki lukenut sen toisenkin kerran, mutta ei sitä enää oikein jaksa lukea. Sen verran paksu kuitenkin ja muistaa pääpiirteittäin mitä siinä tapahtuu. Joskus kuitenkin luen vielä uusiksi, jahka nyt vain saa näitä muita kirjoja pois tieltä..
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #197 : Huhtikuu 05, 2009, 16:08:13 »
En tiedä, missä vika, mutta en ole vieläkään jaksanut lukea Silmarillionia kokonaan, vaikka olen lukenut TSH:nkin moneen kertaan, ja myös muita Tolkienin kirjoja. Silmarillion vaan on jotenkin ihan liian pitkäveteinen, kun siinä ei ole samalla tavalla keskeisiä henkilöitä kuin TSH:ssa ja esimerkiksi Hobitissa, vaan tarina on ihan liian laaja ja monimutkainen. Minulle kirjoissa melkeinpä tärkeintä ovat (tunnelman lisäksi) henkilöt, eikä Silmarillionin henkilöihin voi samalla tavalla kiintyä kuin TSH:n hahmoihin, joista kerrotaan paljon enemmän.

Ja siitä iästä, minunkin mielestäni TSH voi olla aika raskasta luettavaa alle 10-vuotiaille - mutta toisaalta ihmiset ovat erilaisia, kyllä joku voi ihan hyvin lukea kirjan tosi nuorena ja nauttia siitä todella paljon. Mutta TSH on sen verran moniulotteinen teos, että siitä löytää joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia, ihan iästä riippumatta :)
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #198 : Huhtikuu 09, 2009, 10:31:59 »
Ja siitä iästä, minunkin mielestäni TSH voi olla aika raskasta luettavaa alle 10-vuotiaille - mutta toisaalta ihmiset ovat erilaisia, kyllä joku voi ihan hyvin lukea kirjan tosi nuorena ja nauttia siitä todella paljon. Mutta TSH on sen verran moniulotteinen teos, että siitä löytää joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia, ihan iästä riippumatta :)

Näinpä. Itse luin ekan kerran aika nuorena ja silloin alku oli ihan tuskaa ja vasta, kun alkoi todella tapahtua, kiinnostukseni heräsi. Nykyään nautin ihan tosissaan erityisesti ensimmäisen kirjan alusta, jossa ei oikeastaan sen kummemmin tapahdu mitään, mutta siinä on jotenkin ihana tunnelma; tietää, että pian tapahtuu kamalia ja koko se rauhaisa maailma alkaa vähitellen murentua, mutta vielä toistaiseksi kaikkien elämä on täynnä iloa ja pieniä murheita ja yhdet juhlat voivat olla sen hetkisen elämän merkittävin juttu niin monelle ja en osaa selittää. Mutta siis se huolettomuus, mikä siinä alussa vallitsee on jotenkin vangitsevaa ja nimenomaan sitä tietoa vasten, että tunnelma muuttuu pian ihan päälaelleen. Tuollaisia vivahteita ei osannut pienempänä arvostaa yhtään.
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #199 : Huhtikuu 15, 2009, 16:00:56 »
Silmarillionhan oli Tolkienin alkuperäinen teos, jota hän alkoi kirjoittamaan. Taru Sormusten Herrasta tuli sitten Hobitille jatko-osaksi, mikä on mukava yllätys. Silmarillion on tosiaan hyvin laaja kirja, olen lukenut sen tasan kerran ja yritän vielä joskus lukea toisenkin kerran.

Kuinka moni on muuten lukenut Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjan ensimmäisen suomennoksen, Lohikäärmevuori?
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #200 : Huhtikuu 16, 2009, 18:13:07 »
Lohikäärmevuori on loistava =) Itse en ole lukenut Hobittia ollenkaan, koska se tuntui niin omituiselta ja vähemmän lastenkirjamaiselta Lohikäärmevuoreen tottuneessa mielessäni. Lukupiirissä runojen ja erilaisten lausahdusten käännöksiä vertaillessa olemme myös tulleet siihen johtopäätökseen, että vaikka Hobitti on uskollisempi alkutekstille, Lohikäärmevuoressa on paljon enemmän särmää ja kielellä leikittelyä. Mutta toisaalta ymmärtäähän tuon: Kun käännös tehtiin, Taru ei ollut vielä ilmestynyt suomeksi ja kääntäjä saattoi suhtautua teokseen kuin mihin tahansa lastenkirjaan, josta oli tarkoitus saada aikaan mahdollisimman hauska ja suomalaistettu (siis henkilöiden ja otusten nimien suhteen) käännös. Luovaa mielikuvitusta saattoi siis käyttää silloin paljon vapaammin kuin uutta käännöstä tehtäessä, jolloin Tarun käännös oli jo olemassa ja Hobitti piti sovittaa sen tyyliin.

Makusteltavaa niille, jotka eivät Lohikäärmevuorta ole lukeneet: Kirjan päähenkilö ei ole hobitti Bilbo Reppuli vaan hoppeli Kalpa Kassinen. Hänen matkaseuranaan ovat kääpiöt Ukonnuoli Tammikilpi, Vili, Kili, Pihnu, Puhnu, Kuhnu, Toppo, Poppo, Jorri, Norri, Orri, Ontti ja Klontti. Heidän tavoitteenaan on saada takaisin kääpiöiden aarre, jonka on ryöstänyt lohikäärme Kyty, ja matkallaan he tapaavat mm. Keijukkaan, Kulpsinin ja Otson.

Tietysti myös Tove Janssonin käsialaa oleva kuvitus on aivan omaa luokkaansa. Ja siinäkin on otettu iloisia taiteellisia vapauksia: esimerkiksi Kulpsinista on tullut vallan hirmuisen kokoinen ja pelottavannäköinen otus.
Constantem decorat honor

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #201 : Huhtikuu 16, 2009, 18:19:31 »
Lohikäärmevuoressa henkilöistä ei pidä unohtaa Elrondia, tässä kirjassa hänen nimensä on tosin Keijukas. Repeilin useinkin kirjan henkilöiden nimille, mutta Keijukas on kaikkein pahin. Tolkienhan ei itse pitänyt keijuista, joten tämä on osasyy miksi Keijukas nimi on aika huippu.

Joka tapauksessa, Lohikäärmevuori ja Hobitti kannattaa lukea ihan vain mielenkiinnosta edes tähän suurempaan kirjaan, jota me kaikki niin uskollisesti palvomme jollain tavalla.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #202 : Huhtikuu 17, 2009, 22:12:20 »
Keijukas on omiakin lemppareitani, ja siksipä mainitsin sen omassakin viestissäni. Eikä unohdeta myöskään, että Lännen haltiamaa on Lohikäärmevuoressa nimeltään Lännen Keijula =)

Mutta muutamista hassuuksista huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että Lohikäärmevuori on huomattavasti mielenkiintoisempi, värikkäämpi ja omaperäisempi lukukokemus kuin Hobitti. Tosin on toki mahdollista, että olen vain puolueellinen, koska Lohikäärmevuori on jo muinaisesta lapsuudestani tuttu, kun taas Hobitti on uusi ja omituinen käännös, josta puuttuvat kaikki tutut lauseenparret ja sanonnat.
Constantem decorat honor

Poissa jerusa

  • bibliofiili
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #203 : Syyskuu 20, 2009, 14:13:31 »
Löysin Tolkienin kirjat melko vähän aikaa sitten. Fanitin leffoja toki jo pitkän aikaa, mutta eräänä päivänä päätin lainata kirjastosta Hobitin. Olen onnellinen, että sen tein, sillä tajusin että kirja oli aivan mahtava. Heti Hobitin luettuani aloitin lukemaan Sormuksen ritareita. Omistan kaikki kolme osaa, sain ne lahjaksi joskus kauan sitten, enkä ollut kertaakaan niitä lukenut. Tai no, yritin joskus nuorempana aloittaa, mutta silloin kirja tuntui niin tylsältä, että jätin sen ihan alussa kesken. Luin kirjat melko nopeasti, ehkä kolmessa viikossa. Jonkin aikaa sitten sain Kuninkaan paluunkin luettua.

Kirjat olivat aivan mahtavia. Yllätyin siitä miten vähän ne poikkesivat elokuvista. Tietenkin kirjoissa kaikki oli kuvattu monipuolisemmin, mutta elokuva ja kirja olivat kuitenkin melko samankaltaiset. Kun luin kirjoja, kuljetin mukanani lähes aina kulloinkin kesken ollutta kirjaa. Luin koulussa kaiket välitunnit ja kotonakaan en meinannut saada nenää irti kirjasta. Olen ollut jo pitkään vannoutunut Potter-fani, mutta yksikään Harry Potter, Kuoleman varjeluksia lukuunottamatta ei ole koukuttanut tällä tavalla. Olen opetellut riimuja, kirjoittelen niillä koulukirjoihin kaikkea kivaa, mistä kukaan muu ei saa selvää. Kuvittelen että joskus joku toinen onnellinen TSH-fani saa käytetyn kirjani ja löytää raapustukset.

Lohikäärmevuori kuulostaa kivalta, mutta tuskin rupean lukemaan sitä enää Hobitin jälkeen.. Silmarillionin sen sijaan aion lukea, se tosin täytyy metsästää kirjastosta. Ja tulen lukemaan TSH:n takuulla uudestaan monta kertaa. Pakko myöntää, että joitain kohtia en lukenut kunnolla, ne oli liian epäselviä tai muuten tylsiä. Tuntuu että jäi sellaisia koloja keskelle tarinaa. Kuninkaan paluun liitteet ovat lukematta, aion lukea nekin tässä lähipäivinä, toivottavasti selkiyttävät  tarinaa vähäsen.

Pitää vielä mainita että leffoissa lempparihahmojani olivat hauskat Merri ja Pippin sekä Gimli. Frodo vaikutti silloin ärsyttävältä ja oudolta, hänhän halusi koko ajan pitää sormusta itsellään ja oli Samille aika epäystävällinen. Yhdessä vaiheessa Frodo hylkäsikin Samin kokonaan. Nyt kun luin kirjat, hahmot ja niiden käyttäytyminen olivat paljon ymmärrettävämpiä. Tajusin hyvin miksi Frodo oli sellainen kuin oli ja aloin pitää Samia uskollisena ystävänä "paksun, tyhmän hobitin" sijaan. Klonkku oli kirjoissa tosi Klonkkumainen, juuri sellainen sormuksen riuduttama raukka kuin pitikin. Elokuvassa Klonkusta oli tehty liian söpö.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 20, 2009, 14:16:48 kirjoittanut jerusa »
Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.

Corneille

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #204 : Lokakuu 04, 2009, 11:56:40 »
Luin TSH:t ja hobitin joskus viime vuoden loppupuolella. Ja rakastuin niihin totaalisesti. <3
Mä olen lukenut jopa satoja kirjoja, mutta en ole kertaakaan itkenyt. Ja sitten kun luin Kuninkaan paluun tokavikaa sivua repesin täysin. Istuin pahvilaatikon päällä, jossa oli akuankkoja :P, ja itkin antaumuksellisesti. Ne iskivät suoraan sydämeen. Mä olen vieläkin haltioissani.
Ostin tuossa jokin aika sitten Silmarillionin antikvariaatista ja ajattelin lukea TSH:t uudestaan ja sen jälkeen Silmarillionin. Hobitin olen jo lukenut kaksi kertaa.

En ollut aiemmin nähnyt elokuvia, joten katsoin ne vasta vähän aikaa sitten, kun ne tulivat TV:stä.
Enkä innostunut. Mä en ole koskaan pitänyt elokuvia kirjojen tasolla, eikä TSH elokuvatkaan mielestäni yltäneet lähellekkään kirjoja. Toki elokuvissa oli muutaman hauska kohta, mutta se siitä.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 04, 2009, 12:00:49 kirjoittanut Corneille »

DooDI

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #205 : Lokakuu 04, 2009, 22:18:13 »
Tolkienin tekemä sarja on kyllä upea, mutta kolmas kirja on musta lammas. Kaksi ensimmäistä, eli sormuksen ritarit ja kaksi tornia ovat parhaimpia kirjoja joita olen lukenut, mutta kuninkaan paluu on kieltämättä suhteellisen paskaa.

Luen toista kertaa koko sarjaa. Ensimmäisellä kerralla pidin sarjaa kirjoina aika tylsistyttävänä, mutta leffoina parhaimpina. Olin lukenut toissa kesänä sarjan alusta loppuun ja aloitin tämän kesän alkupuolella lukemaan uudestaan ja kirjat olivatkin mielestäni parhaimpia (jopa hp:ita parempia). Hämmästyin kuinka kiinnostavia kirjat onkaan joten ahmin kaksi ensimmäistä osaa nopeasti, mutta kolmannessa osassa vauhti hidastui, joten pidin noin 2kk tauon ja jatkoin siitä mihin jäin ja nyt olen kolmannen kirjan puolivälissä.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #206 : Lokakuu 07, 2009, 11:13:58 »
Kaksi ensimmäistä, eli sormuksen ritarit ja kaksi tornia ovat parhaimpia kirjoja joita olen lukenut, mutta kuninkaan paluu on kieltämättä suhteellisen paskaa.

Olisin kiinnostunut kuulemaan perusteluja tälle näkemykselle.
Constantem decorat honor

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #207 : Lokakuu 07, 2009, 12:50:35 »
Tolkienin tekemä sarja on kyllä upea, mutta kolmas kirja on musta lammas. Kaksi ensimmäistä, eli sormuksen ritarit ja kaksi tornia ovat parhaimpia kirjoja joita olen lukenut, mutta kuninkaan paluu on kieltämättä suhteellisen paskaa.

Oh noez, taas tämä tulkinta että LOTR olisi trilogia. "Osajako" johtui pelkästään sodanjälkeisen talouden huonosta tilasta jolloin paperi oli kallista ja tuli halvemmaksi julkaista yksi kokonaisuus eri niteissä. Tolkien alunperin halusi julkaista koko romaanin yhtenä niteenä, ja ilmeisesti hänellä ei edes ollut päätäntävaltaa "osien" nimien suhteen.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Pyry P

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #208 : Lokakuu 15, 2009, 20:17:51 »
Tolkienin tekemä sarja on kyllä upea, mutta kolmas kirja on musta lammas. Kaksi ensimmäistä, eli sormuksen ritarit ja kaksi tornia ovat parhaimpia kirjoja joita olen lukenut, mutta kuninkaan paluu on kieltämättä suhteellisen paskaa.

Oh noez, taas tämä tulkinta että LOTR olisi trilogia. "Osajako" johtui pelkästään sodanjälkeisen talouden huonosta tilasta jolloin paperi oli kallista ja tuli halvemmaksi julkaista yksi kokonaisuus eri niteissä. Tolkien alunperin halusi julkaista koko romaanin yhtenä niteenä, ja ilmeisesti hänellä ei edes ollut päätäntävaltaa "osien" nimien suhteen.
Ei tullut halvemmaksi julkaista kolmessa osassa vaan sillon riski ei ollut niin suuri (jos kirja ei olisi menestynytkään). (sori, oli vaan pakko viilata pilkkua :-D)

Ja tavallaan olen samaa mieltä Doodin kanssa, koska Frodo + Sam osuudet ovat minusta aika tylsää luettavaa, mutta toisaalta muut osat kolmoskirjasta ovat hyviä.

Näin yleisesti kirjoista olen huomannut että lukemalla ''trilogian'' saa vain pintapuolisen käsityksen koko lotr maailmasta. Itse olen lukenut ''trilogian'' lisäksi hobitin, silmarillionin ja keskeneräisten tarujen kirjan ja täytyy sanoa että taustatietoa on todella paljon.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 15, 2009, 20:23:14 kirjoittanut Pyry P »
Asd

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #209 : Lokakuu 15, 2009, 20:26:39 »
Luin joskus jonkun kiilusilmäkristityn varoituskirjoituksen, jonka mukaan Kuninkaan paluu ei ole ollenkaan Tolkienin kirjoittama vaan jonkinlainen pahojen satanistien juoni kristinuskon vastaisten aatteiden edistämiseksi. Tästä johtuen kenekään ei tietenkään pitäisi lukea sitä ollenkaan vaan tyytyä vain kahteen ensimmäiseen osaan ;D
Constantem decorat honor

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #210 : Joulukuu 05, 2009, 19:11:28 »
Sitten jos lukee Silman, Keskeneräisten tarujen kirjan ja TSH:n liitteet, seuraavaksi kannattaa etsiä jostain (helpoimpana netti) lisää tietoja, arveluja, julkaisemattomia osuuksia yms. Tolkieniin liittyvää. Lisätietoa paikoista, uusia henkilöitä, "profetointeja" ja Tolkienin muistiinpanoista koottua (joskus ristiriitaistakin) lisämateriaalia löytyy esim. lotr.wikia.com

Onko tässä topicissa tarkoitus keskustella vain TSH:sta vai saako täällä puhua myös Silmasta ja koko Ardan asioista yleensäkin?

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #211 : Joulukuu 05, 2009, 22:56:03 »
Ja onhan täällä aikaisemminkin sivuutettu Hobitin ensimmäistä käännöstä, Lohikäärmevuorta. Niin miksei sitten saisi puhua Silmarillionista ja muista TSH:n hyvin paljon liittyvistä kirjoista?
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #212 : Helmikuu 20, 2010, 17:09:45 »
Aaaaww <33. Ehdottomasti miun lempikirjani ^^. Tolkien on ollut nero kun on kirjoittanut tällaisen kirjan, keksinyt siihen oman kielen, oman historian yms! Siitä olen ylpeä että Kalevalla ja suomenkielellä on ollut osuutta Quenyan keksimisessä. Hahmot on mitä parhaimpia ja hyvin onnistuneita.

Minun on pakko kommentoida noihin edellisiin kommentteihin, että minusta kyllä kolmoiskirja on ihan yhtä onnistunut kuin ne muutkin! Rakastan Frodoa ja Samia ja noiden pikkuisten hobittien seikkailuista oli kiva lukea. Tosin eihän heidän kohdissaan tapahtunut niin paljon kuin muissa kohdissa joissa olivat mukana sota ja Aragorn ja Legolas yms. päivän pelastajat. Mutta niissä kerrottiin tunteista, kaikesta mitä nuo kaksi joutuivat kokemaan. Ja onhan niissä toimintaakin, Sam pelastaa Frodon ja sormuksen. Minusta kolmas kirja on parhain!

Niin tuosta haltiakielestä. Tosiaan Silmarillionin takaa löytyy pitkä lista Sindarin ja Quenyan kielisiä sanoja ja Taru Sormusten Herrasta kirjan takaa liitteistä löytyy kirjaimet ja vähän kielioppiakin. Myös www.arwen-undomiel.com sivustolta löytyy vähän jotain haltiakieleen liittyvää, tosin rakastuin sivustoon ihan jonkin muun takin :D.

Niin ja Taru Sormusten Herrasta lisäksi olen lukenut tosiaankin Silmarillionin, Hobitin ja Hurinin lasten tarinan (tai jotakin sinne päin se oli). Kesken eräisten tarujen kirjaa olen kanssa lukenut vähän, mutta se oli piiitkäästytäävää...

-Suetus-
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Miukeli

  • Blaubeere
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Du schreibst Hilfe mit deinem Blut
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #213 : Huhtikuu 02, 2010, 18:44:36 »
Joskus ku oli seittemän, nii äiti alko lukee näitä mulle iltasaduksi (joo, en kehtaa kertoo, kuinka vanha olin ku se lopetti lukemisen mulle). Tietty siin meni aikaa, mut rakastuin kertaheitolla. Sen jälkeen ku en kunnolla osannu viel lukee, nii kuuntelin CD:tä ne, ja nyt CD:t on varmaan jo puhki kuluneet, yli sata kertaa ku ne on läpi kahlattu. Tietysti oon lukenuki ihan ite kirjat, en vain sellasta voi välttää.

Yksinkertaisesti Tolkien oli nero, joka on periaatteessa melkein koko fantasiakirjallisuuden isä. Syvin kunniotukseni hänelle, mä en tiiä ketään muuta yhtä kirjoilleen antautunutta kirjoittajaa. Kaikki kirjat on yhtä hyviä musta, vaikka lemppari taitaa olla Kuninkaan paluu.

Niin ja Taru Sormusten Herrasta lisäksi olen lukenut tosiaankin Silmarillionin, Hobitin ja Hurinin lasten tarinan (tai jotakin sinne päin se oli). Kesken eräisten tarujen kirjaa olen kanssa lukenut vähän, mutta se oli piiitkäästytäävää...
Oon lukenu samat, jo yrittäny kanssa Kesken eräisten tarujen kirjaa, mut se on todella hidas ja mun mielestä vaikeaselkonen

Ja sit ne elokuvat jotka näihin pohjautuu, on ehdottomasti parhaimmat kirjoista tehdyt ikinä. Ne seuraa niin tarkasti juonta, kaikki asusteet, maisemat ja lavasteet on upeat, ja näyttelijävalinnat mahtavat. Odotan innolla Hobittia :)

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #214 : Huhtikuu 10, 2010, 12:32:53 »
Kirjoitetaanpa ensin tänne. :) Taru sormusten herrasta on Pottereiden ohella lempikirjani (eikä pidä unohtaa muitakaan Tolkienin kirjoja).

Luin TSH:n ekan kerran vasta pari vuotta sitten. Leffat olin katsonut monenmonta kertaa, olin ihan rakastunut niihin, mutta ajattelin, että kirja on ehkä liian raskaslukuinen. Rohkaistuin kuitenkin lopulta, ja kun sain kirjan alkuun, en olisi malttanut lopettaa lukemista. Toki välillä olikin kirjassa semmosia kohtia, mitkä jäi vähän junnaamaan paikalleen, mutta muuten ihan huippulukemista!
Lempihahmojani ovat Éomer ja Pippin. Éomer siksi, kun hän on niin viisas (mutta ei sillä lailla viisas kuin esim. Gandalf), ja rohkea. Yksinkertainen, mutta aito ja hyvä tyyppi. Pippin on taas huoleton koheltaja, vähän samanlainen kuin itse olen joskus. :D Elokuvissa myös Arwen kuului lempihahmoihini, mutta petyin hieman, kun kirjoissa Arwen olikin ollut niin pienessä roolissa.
TSH:n lukemisen jälkeen innostuin lukemaan myös Silmarillionin, Húrinin lasten tarinan ja Hobitin. Silmarillion oli väliin hieman raskasta tekstiä, mutta mielenkiintoisia tarinoita! Hobitti oli hauska ja kepeä kirja, Húrinin lasten tarina taas oli surullinen ja aivan ihana.

Kesällä varmaan luen näitä kirjoja taas pitkästä aikaa, kun on enempi vapaata aikaa. :)

Poissa Samiwais

  • Tähtipölyä..
  • Vuotislainen
  • Be different.
  • Pottermore: MoonMarauder12
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #215 : Huhtikuu 14, 2010, 21:57:37 »
Hmm... LOTR on parhaimpia lukemiani kirjoja. Tosin Tolkienilla oli kovin pitkästyttävä tapa kuvailla asioita, tällä tarkoitan esim. Jos joku hahmo on yksin Tolkien kirjoitti jtn. Puut olivat hyvin vihreitä, niistä loisti kevään upeat värit, -tyyliin... Tämä alkaa välillä ärsyttää ja pakoltakin hyppää parin sivun ohi. Olen siis lukenut sormuksen ritarit ja kaksi tornia kokonaan. Kuniinkaan paluusta on edelleen jäljellä puoli kirjaa...

Lempi hahmoikseni nousi heti ensimmäisen kirjan myötä Sam ja Aragorn!

Sam oli niin hauska persoona. Ihan omanlaisensa verrattuna Frodoon, niin ja tokihan nimimerkkini juontuu Samvais:ista. Tuo hahmo on minulle hyvin "tärkeä"!

Aragorn sitten oli niin salaperäinen ja tälläinen... miten sen nyt kirjoittaisi? Taistelijan luonne :] Kuitenkin rakastan tätä samooja kohtausta pomppivassa ponissa !  Se vain pakostakin alkaa jännittämään kun tuntuu siltä että Aragorn tietäisi elämästä paljon enemmän kuin hobitit yhteensä [ja niinhän se taitaa ollakkin]

viimmeisenä tykästyin Faramiriin. Tästä hahmosta en osaa selittää miksi. Jotenkin vain...?
 
Who is the more foolish, the fool or the fool who follows him?"
- Obi-Wan Kenobi

Mansikka

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #216 : Huhtikuu 15, 2010, 07:49:17 »
 Olen nähnyt kaikki elokuvat ja lukenut ensimmäisen kirjan ja Hobitin. Vähän mä tykkään Legolaksesta, vaikka Orlando onkin ihan sikasikaouto. Samiwaisin kanssa olen samaa mieltä siitä että jotkut kuvailut ovat ärsyttäviä. Toisaalta onhan se ihan hyvä että tietää millaisista maisemista lukee. Sam on kamala kännikala. Frodo on söpö. Ruusa on ihan kiva paitsi että sillä on huono maku valita itselleen poikaystävät. En ole mikään fani, tämä on melkein ainoa fantasiakirja joka ei ole pannut aivojani rullaamaan. Tähänkö muka saatu inspiraatio Kalevalasta??? Se selittääkin tylsyyden! Siis huom, minä en vihaa näitä, nämä vain ovat tylsiä.

Poissa Mustepullo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #217 : Huhtikuu 17, 2010, 12:55:39 »
Ahh, olen lukenut kirjat vasta kerran, ja kiinnyin jo niihin.
Tolkien on kuvaillut upeasti kirjan maisemat ja henkilöt, taruun pääsee hyvin mukaan. Kunhan saan luettua kultaisen kompassin, niin luen koko sarjan uudestaan.
Näin ensimmäisen kerran leffat, koulussa kun luokassa katsottiin. Pidin elokuvista niin paljon, että tahdoin lukea kirjatkin. Silmarillion & keskeneräiset tarut pitäisi lukea siihen päälle vielä.
Mutta niin, lempihahmot ovat aivan ehdottomasti Aragorn, Legolas ja tietysti Sauron. Harmittelin vain sitä, että Sauronista annetaan kovin vähän tietoja verrattuna muihin henkilöihin. Hän on kuitenkin kirjoissa ratkaisevassa osassa.
Aragorn ja Legolas ovat tyypillisiä sankareita, mukavia mutta halutessaan vaarallisia. Aragornista huokuu arvovalta ja rohkeus, ja hän on kuitenkin sympaattinen henkilö. Siksi pidän hänestä.
Sauron on tyypillinen pahis, kuitenkin hänkin on vaarallinen, mutta kuten edellämainitusti, hänstä olisin halunnut tietää lisää.
Kyllä huomaa, että Tolkien käytti aikaa kirjojen tekemiseen. Senkin huomaa, että hän taisi ruveta näkemään tonttuja tosielämässäkin.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 17, 2010, 13:11:00 kirjoittanut Mustepullo »
Who knows which is which and who is who

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #218 : Huhtikuu 21, 2010, 19:35:02 »
Lainaus
Tähänkö muka saatu inspiraatio Kalevalasta??? Se selittääkin tylsyyden!

Tolkien otti Kalevalasta inspiraatiota melko vähän, oikeastaan kunnolla vain Húrinin lapsiin Kullervon tarinasta. Toisin kuin koulussa (ainakin oman muistikuvani mukaan) opetetaan, Tolkienin pääinspiraationlähde ei ollut Kalevala vaan anglosaksiset Beowulf, Der Ring des Nibelungen, norjalaiset Edda ja Völsunge sekä monet muut 1000-1500 -aikavälillä kirjoitetut tarustot sekä jotkut uudemmatkin runot, joista hän otti inspiraatiota ainakin Keski-Maan luontoon. Kalevalaakin hän käytti, kuten jo aikeisemmin sanoin, muttei todellakaan niin paljon kuin edellä mainittuja. Se, että Väinämöinen olisi Gandalfin esikuva, on jo mielestäni turhan paljon arvuuteltua. Ja suurhaltiakieli Quenya on otettu suomen kielestä, ei Kalevalasta, kuten joissain koulukirjoissa mainitaan.

Haluaisitko selventää, mikä tekee TSH:sta tylsän? Saat ihan rauhassa olla sitä mieltä, mutta haluaisin kuulla syyn. Se, että teksti voi joissain kohdissa olla hieman vaikeaselkoista ja kirjoitustyyli nykyaikaisesta poikkeavaa ei mielestäni tee kirjasta tylsää.

Lainaus
Harmittelin vain sitä, että Sauronista annetaan kovin vähän tietoja verrattuna muihin henkilöihin.

Silmassa kerrotaan vähän lisää, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että Sauronista pitäisi ehdottomasti kertoa enemmän.

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #219 : Huhtikuu 26, 2010, 21:39:14 »
Lainaus
Tähänkö muka saatu inspiraatio Kalevalasta??? Se selittääkin tylsyyden!

Tolkien otti Kalevalasta inspiraatiota melko vähän, oikeastaan kunnolla vain Húrinin lapsiin Kullervon tarinasta. Toisin kuin koulussa (ainakin oman muistikuvani mukaan) opetetaan, Tolkienin pääinspiraationlähde ei ollut Kalevala vaan anglosaksiset Beowulf, Der Ring des Nibelungen, norjalaiset Edda ja Völsunge sekä monet muut 1000-1500 -aikavälillä kirjoitetut tarustot sekä jotkut uudemmatkin runot, joista hän otti inspiraatiota ainakin Keski-Maan luontoon. Kalevalaakin hän käytti, kuten jo aikeisemmin sanoin, muttei todellakaan niin paljon kuin edellä mainittuja. Se, että Väinämöinen olisi Gandalfin esikuva, on jo mielestäni turhan paljon arvuuteltua. Ja suurhaltiakieli Quenya on otettu suomen kielestä, ei Kalevalasta, kuten joissain koulukirjoissa mainitaan.

Haluaisitko selventää, mikä tekee TSH:sta tylsän? Saat ihan rauhassa olla sitä mieltä, mutta haluaisin kuulla syyn. Se, että teksti voi joissain kohdissa olla hieman vaikeaselkoista ja kirjoitustyyli nykyaikaisesta poikkeavaa ei mielestäni tee kirjasta tylsää.

Juuh. Ja sitten Tolkien otti vaikutteita kanssa kelttiläisistä kansansaduista ja Quenyaan kelttikielistä ja walesin kielistä. Kalevalasta Tolkien otti kyllä vaikutteita, mutta todella vähän. Ja Väinämöinen ei todellakaan ole Gandalfin esikuva. Meinaan luettiin justiinsa syksyllä Kalevala koulussa eikä sillä Väinämöisellä kyllä mitään yhteistä ole Gandalfin kanssa. Sinun mielipiteesi että TSH on tylsä. Ok. Mutta minäkin haluaisin kyllä kuulla syyn.. Kannattaisi kyllä lukea Silmarillion, sillä se on minusta tylsä. Siinä kyllä tapahtuu mutta kirja muistuttaa erehdyttävästi raamattua (ensin luodaan maa, sitten ihmiset jne..)

-Suetus-

PS. Niin vielä. Onko teidän mielestänne henkilö todellinen TSH-fani jos ei ole edes lukenut kirjoja, kuten yksi kaverini väittää olevansa. Hän on katsonut TSH-elokuvat pari kertaa ja fanittaa pääasiassa niissäkin vain Legolasta/Orlando Bloomia. Minusta todellinen fanitus vaatii vähän enemmän; kirjojen lukua, muidenkin kirjojen lukua (tässä tapauksessa esim. hobitti) ja asioista selvää ottoa.. Mutta tuo on toki vain minun mielipiteeni =)
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #220 : Huhtikuu 27, 2010, 15:04:37 »
Lainaus
PS. Niin vielä. Onko teidän mielestänne henkilö todellinen TSH-fani jos ei ole edes lukenut kirjoja, kuten yksi kaverini väittää olevansa. Hän on katsonut TSH-elokuvat pari kertaa ja fanittaa pääasiassa niissäkin vain Legolasta/Orlando Bloomia. Minusta todellinen fanitus vaatii vähän enemmän; kirjojen lukua, muidenkin kirjojen lukua (tässä tapauksessa esim. hobitti) ja asioista selvää ottoa.. Mutta tuo on toki vain minun mielipiteeni =)

Samoilla linjoilla liikun kanssasi, kyllä todellinen fanius on vähän enemmän, mutta se on taas vain oma mielipiteeni.

Niin, Väinämöisen ja Galdalfin "yhteydestä" vielä, eli kuten sanoit, niin heillä ei juuri ole yhteistä - paitsi se, että kummatkin ovat vanhoja, vahvoja ja omaavat valkoisen parran. Luonteissa ei ole mitään samanlaista. Siinä missä Galdalf on asiallinen, lähes pyhimysmäinen maiariin kuuluva einakin semijumala, on Väinämöinen enemmän Eddingsin Belgarathin tapainen irstauksineen ja kielenkäyttöineen.

Lainaus
Ja sitten Tolkien otti vaikutteita kanssa kelttiläisistä kansansaduista ja Quenyaan kelttikielistä ja walesin kielistä

Saatan muistaa väärin, mutta eikö kymriä käytetty lähinnä sindariin?

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #221 : Huhtikuu 27, 2010, 16:48:41 »
Lainaus
Ja sitten Tolkien otti vaikutteita kanssa kelttiläisistä kansansaduista ja Quenyaan kelttikielistä ja walesin kielistä
Saatan muistaa väärin, mutta eikö kymriä käytetty lähinnä sindariin?

Voi olla, minäkin saatan muistaa väärin mutta jonkin sortin haltiakieleen kuitenkin :D
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #222 : Huhtikuu 28, 2010, 20:59:53 »
Sindarin kieleen Tolkien otti vaikutteita Walesissa puhutusta kymrin kielestä ja quenyan kieleen suomen kielestä.

Poissa Blackie

  • Summer girl
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Eksentrinen ja ristiriita.
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #223 : Huhtikuu 30, 2010, 20:54:12 »
TSH on lempikirjani. Omani on ihan rikki ja sivut (irronneina) levällään ympäri taloo. Niin paljon sitä on luettu. Pidän ihme kyllä melkein kaikista hahmoista, paitsi pahiksista ja Frodosta, jota inhoan! Frodo on niin ärsyttävän uhrautuvainen ja kunnollinen! Kuitenkin elokuvat ovat mielestäni jopa parempia, kuin kirjat. Vaikka yleensä olen kova tuomitsemaan ja moittimaan kirjojen filmatisointeja. Elokuvissa Arwen ja Eowyn ovat saaneet kaipaamaansa lisätilaa ja muutoksia kirjan hahmosta. Moni muukin hahmo ja tapahtuma on muutoksia saanut. Ja elokuvan ratkaisut ovat mielestäni parempia, kuin J.R.R Tolkienin alkuperäiset.

Olen lukenut lähes kaiken muunkin suomeksi ilmestyneen TSH:on ja Keskimaahan liittyvän aineiston.
Onko mitään ihanampaa kuin uiminen, aallokko ja ksätuuli vartalollasi!?

Uusi alku elokuussa.

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #224 : Toukokuu 04, 2010, 19:01:03 »
Lainaus
Murh! Frodo on trilogian ihanin henkilö! Onhan se uhrautuvainen, mutta en kyllä siitä täydellisyydestä tiedä. Se on haavottauvainen ja loukkaantuu helposti. Mutta kyllä minusta kirjat on parempia kuin elokuvat, vaikkei kyllä elokuvia voi noin vain kritisoida. Ne on ihan parhaita ^^

Se, mitä ihmiset eivät usein tiedä, on että Frodo oli itse asiassa 50-vuotias lähtiessään Konnusta, ei siis todellakaan mikään teini (sen kuvan elokuvat, joita vastaan minulla ei todellakaan ole mitään muuta, antavat). Vaikka hobitit vanhenevatkin hitaammin kuin ihmiset, hyväksyttiin Frodo 50-vuotiaana jo täysikasvuiseksi ja aikuistuneeksi. Tämä kommenttini ei siis millään lailla kohdistunut ketään vastaan vaan oli vihainen äyskähdys Peter Jacksonin näyttelijävalintaa kohtaan. Elijah Wood on ärsyttävä teiniangst, joka käyttää puolet ajastaan tuijottaen siniset silmät suurina jonnekin kaukaisuuteen...

Hobitit ovat kyllä kirjoissakin paikoin vähän säälittäviä, kun ovat täysin avuttomia, mutta kirjoissa niillä on sentään sisua tehdä jotain, ja RotK:n lopussa tapahtuva Konnun puhdistus tuo niistä esille sentään vähän selkärankaisemman version.

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #225 : Toukokuu 13, 2010, 15:56:50 »
Lainaus
Oho :O. Nyt kävi kämmi. Mutta silti Wood on hyvä näyttelemään Frodoa, sillä Frodolla oli jo tuolloin sormusten sormus hallussaan, joten hän ei myöskään vanhene. Miettii vaikka Bilboa!

On totta, ettei hän vanhene, mutta sormus ei kuitenkaan jätä ihmistä keskenkasvuisen näköiseksi vaan nuorehkon aikuisen. Ja Frodo näyttää elokuvassa kyllä alle kaksikymppiseltä. Hänen pitäisi näyttää aikuiselta, mutta kuitenkin nuorehkolta. Ja sitä paitsi eihän Frodo ollut tuon 17 vuoden aikana juurikaan sormukseen edes koskenut tai ajatellut, se oli maannut piilossa, joten todennäköisesti se ei vielä ollut häneen juurikaan vaikuttanut. Mutta ikä ei kuitenkaan ole edes Woodin huonoin puoli, se on hänen alituinen valittamisensa ja avuttomuutensa ja ärsyttävä tuijottava katse kaukaisuuteen.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #226 : Kesäkuu 11, 2010, 15:06:56 »
Sain kirjan syntymäpäivälahjaksi 11-vuotiaana, jolloin luin sitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti varmaan vuoden ajan, kunnes sain sen luettua. Tykkäsin siitä jo silloin, koska luin muutenkin melko paljon erilaista kirjallisuutta, tosin TSH oli taatusti haastavin lukemani. Trilogian ensimmäinen osa tuli myös elokuvateattereihin aika lailla näihin aikoihin (muistaakseni olin kuudennella silloin) ja kävin tietysti katsomassa.

Sittemin olen aloitellut kirjaa aina silloin tällöin uudestaan, mutta johonkin kohtaan on lukeminen aina tyssännyt. Nyt vajaan kymmenen vuoden jälkeen siitä kun luin kirjan ensimmäisen kerran jälkeen, olen päättänyt lukea sen uudelleen - ja tällä kertaa ihan loppuun saakka! Leffoista olen tykännyt hirmuisesti ja kun en niin kunnolla nuita kirjan tapahtumia muista, on hyvä vähän virkistellä muistia pitkän tauon jälkeen. Toistaiseksi olen parissa päivässä päässyt Sormuksen Ritareissa aika pitkälle, ja täytyy iloiseksi yllätykseksi todeta, että kirjahan on hyvä! Ei lainkaan niin "kyllästyttävä" kun aikaisemmin olen muistellut, eikä todellakaan ole suunnitelmissa jättää sitä kesken. Toki kuvauksia (niitä monien kiroamia) on aika paljon, mutta ne ovat mielestäni vain tavallaan kodikkaita ja sopivia, eivätkä turhia. On ihailtavaa, että joku on paneutunut kirjoittamiseen niin paljon, että jaksaa kirjoittaa noin yksityiskohtaista tekstiä.

No mutta, täytyy vain jatkaa lueskelua ja pitää kiinnostusta yllä loppuun saakka :)

Ps. Kun ihmiset täällä nuita lempihahmojaan listaavat, niin minun on lisättävä sitten varmaan omani. Pienenä (silloin 11-veenä) tykkäsin kauheasti Sarumanista, mutta tällä hetkellä lempihahmoni ovat Aragorn ja Gandalf nyt ainakin. Leffoissa sitten omaa mielenkiintoaan lisäävät Elrond, Pippin ja Boromir. Erityisesti Boromirin ja Elrondin näyttelijät ovat erinomaisia (ja totta kai myös Aragornin ja Gandalfin, kuten myös monen muun).
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 11, 2010, 15:12:41 kirjoittanut Kalke »
"A goal without a plan is just a wish."

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #227 : Kesäkuu 14, 2010, 20:41:29 »
Kaipa minunkin sitten täytyy :)

Kirjoista lempihahmojani ovat ehdottomasti Sam, Frodo, Aragorn, Gandalf ja Glornfindel. Ja sitten vähän perusteluja.

Sam - Ihanan hellyyttävä ja kiintyväinen tyyppi. Palvelusaltis ja välillä vähän hömppäkin.
Frodo - Nuori ja seikkailunhaluinen, niin kuin minäkin. Kohtaa maailman pahuutta mutta kestää sen. Ei nurise turhasta vaan tyytyy kohtaloonsa.
Aragorn - Ihmisten tuleva johtaja. Hyvin viisas, helppo seurata. Seuraisin Aragornia kyllä vaikka hamaan tulevaisuuteen.
Gandalf - Aivan ihana! Tuntuu vähän vanhalta ja hömpältä, mutta oikeasti hyvin viisas.
Glornfindel - Rohkea, viisas ja haltia. Glornfindelistä on kirjassa aivan liian vähän.

Muita kivoja hahmoja on Haudanhaamu (en mä vaan tiiä, tykkään siitä vaan), Tom Bombadil (miksi ihmeessä se on jätetty kokonaan pois elokuvista?!) ja Faramir.
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Venia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #228 : Heinäkuu 25, 2010, 15:18:30 »
Omalla kohdallani Sormusten Herra on se The Kirjojen Kirja, joka on ehkä suurin suosikkini koskaan. Minulla on monia suosikkikirjoja, mutta Sormusten herraa en voi rinnastaa mihinkään toiseen kirjaan. Se vain on jotenkin niin ainutlaatuinen kokemus. Luin Sormusten herran ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, ja joka lukukerralla se vain jaksaa viehättää yhtä paljon. Olen sitä mieltä, että Sormusten herran lukeminen kuuluu yleissivistykseen, vaikkei fantasiasta muuten pitäisikään.

Olihan Sormusten herran kirjoitusasu kymmenvuotiaalle ensinalkuun aika vaikeaa, mutta kyllä minä siihen muistan tottuneeni, eikä se muuten mitenkään epäselvää ollut. Ja toisin kuin monessa muussa fantasiakirjassa, kukaan henkilöistä tai mikään juonenkäänne ei tunnu teennäiseltä tai epäuskottavalta. Sormusten herran juoni on yksinkertaisesti täydellinen ja totaalisen lumoava kaikessa haikeudessaan ja kauneudessaan. Sormusten herrassa on kokoajan todella surumielinen ja raskas tunnelma, missä piileekin suuri osa sen viehätystä.

Myönnän tutustuneeni itse kirjaan leffojen kautta, ja olenkin usein harmitellut sitä jälkikäteen. (No, olin 9-vuotias leffat nähdessäni, niin en ollut paljoa kirjoja edes lukenut.) Leffat ovat mielestäni hyviä ja niihin ollaan onnistuttu vangitsemaan pieni palanen Tolkienin mestariteoksen eeppistä tunnelmaa. Joistain jutuista tosin en vain pidä leffoissa. Esim. Frodo on niissä rasittavan heiveröisen oloinen, ja hän tuntuu esim. kaatuilevan koko ajan. Kirjoissa hän puolestaan on todella reipas ja tarmokas hobitti. Leffoissa Gimlistä oltiin tehty jonkinlainen vitsi. Gimlillä on kirjassa joitain todella kauniita repliikkejä, kun taas leffoissa hänen käytöksensä aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Leffoihin ollaan muutenkin tungettu kauheasti mukahauskaa Hollywood-leffoille tyypillistä huumoria.

Suosikkihenkilöitäni ovat Merri, Faramir, Gandalf, Éowyn ja Pippin. Oikeastaan pidän kaikista hobiteista, paitsi Frodosta. Hobiteista suosikkini on ehdottomasti Merri, ja se johtuu varmaan siitä, kun hän muistuttaa todella paljon minua itseäni. Myös Éowynissa on jotain samaa kuin minussa. Kirjoissa en muuten kuvittele henkilöitä juuri ollenkaan samannäköisiksi kuin leffoissa.

Minusta on suuri sääli, kun valtaosa nykypäivän fantasiakirjallisuudesta hieman liiankin läpinäkyvästi mukailee Tolkienia. Esim. nämä kaikki Eragonit ja Ajan Pyörät ja Eddingsit. Myönnän kyllä, että fantasiaa on aika vaikea kirjoittaa lainailematta Tolkienilta mitään, mutta rajansa kaikella. Sormusten herra on niitä ainoimpia fantasiakirjoja, joissa haltiat ja kääpiöt tuntuvat luontevalta osalta tarinaa.

« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2010, 16:15:21 kirjoittanut Venia »
"There is no creature on earth half so terrifying as a truly just man."

Poissa Haidi

  • Huispauskapteeni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #229 : Elokuu 01, 2010, 12:09:52 »
Luen tällä hetkellä kirjaa jo toiseen kertaan sillä en pysty pitämään näppejäni erossa siitä! Äitini sanoi että kirja alkoi tympiä aika alussa ja että oli yrittänyt aloittaa kirjaa monta kertaa, mutta ei onnistunut. Hän ihmetteli että minä jaksoin lukea sen kun se oli niin paksu ("tosi paksu" kun on lukenut Harry Potterit). Lainasin kirjan aluksi kirjastosta, mutta sain sen lopulta omaksi jouluna.

Tykkään haltioista hirveästi ja ihmettelen kuinka Tolkien on jaksanut luoda uuden kielen ja kaikkea. Tykkään Legolasista ja se on yksi suosikki hahmoistani.

Hobitit ovat myös kivoja. Tykkään Frodosta, Merristä ja Pippinistä, mutta en oikein pidä Samista. Okei, on sekin ihan jees hahmo mutta pidän muista hobiteista enemmän. Frodossa en tykännyt siitä kun se luotti siihen Smeagoliin, vaikka olihan siitä hyötyä. Merri ja Pippin olivat tosi rohkeita, vaikka olivat vähän pienempiä.

Leffatkin olivat hyviä ja pidin siitä että ne menivät aika samalla tavalla kuin kirjoissa. :D
Elämä on, tässä ja nyt.

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #230 : Elokuu 02, 2010, 11:12:18 »
Aloitin lukea Tarua pitkästä aikaa. Seitsemään vuoteen(!) ei tätä ole tapahtunut. Leffoja olen toki katsellut vuosien saatossa (ne ovat niin hemmetin helppoja) ja Silmarillionin (lue: Túrinin) pariin olen eksynyt useamminkin, mutta nyt on taas Tarun vuoro. Ai että miten kivaa on lukea! Jotenkin tarinan näkee ja kokee taas niin kuin se on tarkoitettukin - ei elokuvat pääse tällaisen tarinoinnin lähellekään, ehei.

Ainoa vähäinen käytännönongelmani on, että omistan ns. tiiliskiviversion, sen hiivatin paksun, kovakantisen kirjan. Luen usein iltaisin/yöllä, eli saan kirjan naamalleni melko usein. Menee nenä vielä lyttyyn. XS
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #231 : Elokuu 23, 2010, 16:12:47 »
Kerran olen lukenut tämän kirjan ja se tapahtui pari vuotta sitten. Viimeisen kirjan lukeminen oli jo vähän vaikeaa ja uuvuttavaa, en pitänyt siitä (enkä toisestakaan) yhtä paljon kuin ensimmäisestä osasta. Kolmannen kirjan loppuosasta pidän kylläkin paljon, mutta 'Kaksi tornia'-kirjan loppupuolisko ja 'Kuninkaan paluu'-kirjan alkupuolisko olivat liian yksitoikkoisia.

Kirjan juoni, hahmot, kielet ja maailma ovat aivan uskomattoman mielenkiintoisia ja kun Tarua Sormusten Herrasta lukee niin täytyy olla kärsivällisyyttä mukana. Kyllä siihen kirjaan pääsee sisälle helposti, jos on vähänkin kiinnostunut fantasiasta. Omia suosikkikohtiani ovat Bilbon synttärit ja sen ajan elämä, Tom Bombadil, Rivendell, Morian kaivokset (jonka kylläkin ohitin ensimmäisellä lukukerralla, luin sitten myöhemmin :O), Lothlorien ja sitten 'Kuninkaan paluun' loppu.

Suosikkihahmojani ovat ainakin Gandalf, Galadriel, Gimli ja kaikki hobitit. Galadriel ja Gandalf ovat ihailtavan viisaita, joten syy 'ihailuun' on siinä. Gimli on huvittava hahmo, joka on mukava piriste kirjoissa ja kaikki hobitit ovat myös huvittavia ja rohkeita sankareita.

Omistan kirjasta siis sen painoksen, missä kaikki kolme ovat samassa.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 12, 2011, 14:32:55 kirjoittanut Isetom »
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Wanamo

  • Keltasilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • the wolf blood
  • Pottermore: OakPurple4599
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #232 : Tammikuu 25, 2011, 20:18:09 »
Mun äiti oli pienennä lukenu näitä ja tykkäsi niistä aivan kamalasti. Siis yllytti miutkin lukemaan. Joo, siis niitähän sanottiin ihan mahtaviksi kirjoiksi, ja kun luin sitä ekaa niin siinä alussa rupesin ajattelemaan että "Hohhoi, onpas tylsä.." sitten kun lähti tapahtumaan jotain oikeasti jännää, niin aloin kiinnostua. Ja nehän olikin ihan mahtavia kirjoja :) Itkin kuin joku vesiputous kun Gandalf (niin mukamas) kuoli. Ainiin, en yhtään tykännyt koko kirjasarjan lopusta (Tai siis se oli surullinen. Kyllä se ihan hyvä loppu oli mahtavalle kirjasarjalle...), siis että suunnilleen koko Sormuksen Saattue lähti sinne merille... Kun sain sen luetuks, itkin sille että Frodokin häipy. Mutta ah, sormus oli niin raskas taakka kantaa, sielunsa kaipasi sinne jonnekkin nevadaan... Ja sekös tässä ärsyttää :D

Mutta tulipas nyt pitkä muoksin jos tulee vielä jotain mikä ehdottomasti pitää kaikille kertoa :)

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 26, 2011, 19:20:12 kirjoittanut Wanamo »
"Nukkuminen on huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin valveilla oleminen."

Poissa Heikku

  • Pegasuksen siivellä salamatkustajana
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • half mad
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #233 : Tammikuu 26, 2011, 13:42:04 »
Joku tuolla alussa kirjoitteli että Aragorn rupes loppua kohden ärsyttämään. Siitä voin sanoa, että samat sanat! Mää vihaan sellasia henkilöitä kirjoissa jotka on ensin tosi vaatimattomia ja sellasia vähän kämäsiä (tai jotain xD) ja sitten yhtäkkiä niiin ylpeitä ja niin itsekeskeisiä. Grrr... Ainiin, en yhtään tykännyt koko kirjasarjan lopusta, siis että suunnilleen koko Soruksen Saattue lähti sinne merille... Kun sain sen luetuks, itkin sille että Frodokin häipy. Mutta ah, sormus oli niin raskas taakka kantaa, sielunsa kaipasi sinne jonnekkin nevadaan... Ja sekös tässä ärsyttää :D
Olen hiukan erimieltä. Aragorn ei kyllä ruvennut itsekeskeiseksi. Hänhän kuitenkin oli Gondorin laillinen kuningas ja ihan oikeutettu vaatimaan kruunua. Hänen suonissaan virtasi puhtaana Numenorin veri ja siitä sietääkin olla ylpeä. Aragornin käytös muuttui ainoastaan silloin kun hän paljasti todellisen luontonsa, eikä silloinkaan rehennellyt. Hänestä nyt vain huokui sellainen muinaisen kuninkaan ylpeys ja arvokkuus. Ja mitä itsekeskeisyyteen tulee, niin ei todellakaan! Aragorn ajatteli aina muiden etua ennen omaansa. Tämä näkyi esimerkiksi Minas Thiritin taistelun jälkeisessä luvussa. (olisikohan ollut parannuksen tarha...) Ja verratkaapa Aragornia vaikkapa Boromiriin, aika hyvä ihminen hän loppujen lopuksi oli.
  Minusta tarinan loppu oli samalla kaunis ja haikea. Oikein sopiva loppu hienolle tarinalle.
  Mutta mielipiteensä kullakin! Oli vain pakko puollustaa lempparihahmoa... 
Mitä järkeä on elää, jos ei ryhdy kaikkeen? Mitä järkeä on ryhtyä mihinkään, jos ei tee siinä parastaan?

Poissa Loure

  • Bloodien lasten kokoonhaalija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I don't care what people think about me.
  • Pottermore: WildQuill30294
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #234 : Tammikuu 30, 2011, 12:42:56 »
Ooh, ihana aihe.
Hmm, mistäs sitä aloittaisi? Ite luin sekä Hobitin että Taru Sorsmusten Herrasta kaksi vuotta sitten. Rakastuin vilpittömästi.
Teksti on ehkä joissain kohdissa liian monimutkaista minulle, ja ehkä jopa tylsää, mutta hei: Onko Raamattukaan kaikkien mielestä kiinnostava? *pyydän jo etukäteen anteeksi kaikilta joita tämä teksti saattaa loukata* Usein minulle sanotaan, että miten mä jaksan? Ne tuijottavat inhoten Sormusten Herran tiiliskiviversiota, ja luokittelevat minut oudoksi.
Vähän aikaa sitten aloin tehdä uskonnonläksyjä. Tehtävä oli: Mikä on pyhää? Onko todisteita siitä, että pyhiä asioita on olemassa?
Vastaus: On. Sormusten Herra on pyhä.Tolkien on pyhä. Keskimaa on pyhä. Haltiat ovat pyhiä.
Näin siis minä ajattelen.
Voi, toivoisin niin olevani haltia tai hobitti ja voivani elää Keskimaassa. Pelkäisin varmaan Sauronia kuollakseni, enkä pitäisi Noitakuningasta ihanana, mutta silti...
Jotenkin kun luen Sormusten Herraa, siitä tulee minullekin jotenkin pyhä kokemus. Ärsyynnyn, jos minua häiritään sellaisilla pienillä asioilla kuin matikan tehtävillä tai sängyn petaamisella tai lounaalla. Kun luen, minä luen. Mikseivät ihmiset tajua sitä?
Lempihahmoja minulla on monia, kuten Saruman, Aragorn, Noitakuningas, Éowyn, Faramir, Galadriel, Gimli...
Ärsyttävin hahmo en ehkä *anteeksi anteeksi anteeksi* Frodo. En tiedä miksi. Anteeksi kaikille Frodon ihailijoille. Anteeksi.
Ilman Sormusten Herraa elämäni olisi kyllä aika erilaista.
Miten pahalta nyt tuntuukaan, pilvet väistyvät kyllä.
Mutta vaikka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, ei se estä sitä, että sisältä tuntuisi tyhjältä.

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #235 : Tammikuu 31, 2011, 20:59:46 »
Pratchetin ilmaus on mielestänni aika osuva:

"Mikäli 13-vuotiaana TSH ei ollut lempikirjasi, oli sinussa jotain vikaa. Mikäli 23-vuotiaana TSH oli lempikirjasi, si nussa oli jotain vikaa"

TSH on hyvä kirja, mutta liian hidastempoinen, proosa hyvin hidasta ja päivittynyttä (hyvin subjektiivinen asia) ja yleensäkin hahmot eivät ole niitä parhaimpia. Vaikka kirjan vaikutusta ei voi kieltää, monet kirjat päihittävät sen. Sci-fissä (jota itse luen) TSH:n vastine voisi olla Dune: usein maailman parhaaksi kehuttu, suuri, syvien hahmojen hidastempoinen ja proosainen teos joka tapahtuu suuressa mittakaavassa. Dune on TSH:ta nautittavampi mutta siltikin ei omassa top-5. Monet muut kirjat saavat samassa sivumäärässä paljon enemmän aikaan, paljon enemmän kerrottua.

(Lisättäköön että yhteen aikaan luulin että TSH oli paras kirja olemassa. Sitten aloin lukemaan enemmän, ja löysin sci-fin ja MORin ja Hellerin ja monet muut )

nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

Poissa Talvikko

  • aavelaivaan noussut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #236 : Maaliskuu 13, 2011, 22:03:16 »
On vähän vähäksi jäänyt tänne vuotikseen kirjoittelu...

Taru Sormusten Herrasta. Ihme että on mennyt näinkin kauan löytää tänne :) Siitä taitaa olla puolitoista vuotta kun lainasin TSH ensimmäistä kertaa, olin 13, ja rakastuin siihen. Kun pääsin loppuun, aloitin suoraan alusta. Nyt on TSH menossa neljättä kertaa ja kirjahyllystä löytyy omiakin tolkieneita jo hyvä kokoelma (KaapuhemmoTSH, uusi tiiliskivi TSH, Silmarillion, KTK, Hobitti, Bilbo's Last Song, Kirjeet, pitkät elokuvat ja seinällä John Howen upeat karttajulisteet:)
  J.R.R Tolkien on ehdottomasti nerokas. TSH itkettää ja naurattaa ja hämmästyttää joka kerta kun sitä lukee. Kirjan vanha kieli ja tyyli on kiehtovaa, kuvaukset lumoavia ja koko Keski-Maa kansoineen niin elävä. Runot ja kielet on ihania, ymmärtämisen riemua kun hoksaa nimien yhteyden. :) Niinkuin on sanottu, kirjassa on pitkiä pätkiä missä ei tapahdu mitään ja se on aika synkkä ja toivoton, mutta se on osa viehätystä. (: Loppu ei ole perus "kaikki elivät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun asti", Frodon ja Samin ero on surullinen, mutta Kontu ja Keski-Maa pelastettiin ja Frodo ja haltiat saavat rauhan meren takana. En tiedä vieläkään onko se enemmän iloinen vai surullinen loppu.
  En osaa sanoa lempihahmojani, ne vaihtelee. Aragorn on kunnioitettava ja viisas ja arvokas ja silti epäitsekäs ja huolehtii muista. Sam on yksinkertainen ja liikuttava mutta toisinaan kuitenkin Frodoa viisaampi. Frodoa käy sääli, ja Gandalf on vähän pelottava.
Enpä keksi mitään moittimista :)
Vaan vaikka laivoista laulaisin, mikä laiva milloinkaan,
mikä laiva näin aavan meren taa minut tulisi noutamaan?

Poissa Randomi

  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #237 : Heinäkuu 23, 2011, 16:38:46 »
TSH on ehdottomasti yksi suosikeistani. Luin sen ekan kerran kutosella, silloin se oli mielestäni ihan hyvä. Nyt luin sen kesälomalla uudestaan ja katoin ne pidennetyt versiot leffoista, ja oon ihan fani :DD Se on vaan jotenki niin klassikko.. Se alku on musta aika hankalaa, ku luin sitä nyt niin mietin vaan et voi ei oliks tää vaa tällästä, mut ku meni Tom Bombadilin ohi nii oli kyl aika valtavaa :D Okei toi oli ehkä vähä hassusti sanottu :p Mun lempihahmoja on varmaa Aragorn, Merri ja Pippin.. Aragorn on semmone viisas ja hyvä ja helmi, ja Merri ja Pippin on nii sulosii ja hauskoi, varsinki leffois mut myös kirjois <3 Joo ja Faramir on kans siisti, ku se on aina jääny veljen varjoo ja sillee ja sit se on sillee kiltti silti. Frodosta ja Samista en nii tykkää... Frodo on semmone vähä rsyttävän uhrautuvainen (sori ny mut musta vähä niinku Harry Potter, seki on must välil ärsyttävä samasta syystä) ja Sam on semmone joka tekee mitä tahansa isäntänsä puolesta... Ei siinä mitää, hyviä piirteitä sillee mut mua ärsyttää... Ja tykkään ehkä kirjoista ja leffoista yhtä paljon, vähä eritavalla vaan, mut en siis niistä lyhennetyistä vaan pidennetyistä versioista :D

Poissa Magic girl

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valar Morghulis
  • Pottermore: WhitchThorn22397
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #238 : Elokuu 15, 2011, 13:15:44 »
Olen lukemassa tällä hetkellä Taru Sormusten Herrasta ykkösosaa. Ja olen tyytyväinen kirjaan. Nyt on viimeaikoina jäänyt lukeminen vähän vähälle ja niimpä minulla oli tauko tämän kirjan lukemisesta. Aion lukea kaikki kolme kirjaa. Tolkien on tosiaan Jumala! Sillä kuka voi keksiä oman maailman noin hyvin ja niin paljoilla yksityiskohdilla, eikös Tolkien keksinyt haltiakielenkin?? Siinäpäs vasta homma. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja kiinnostavia. Frodo nyt on niin suloinen <3 Ja Klonkkua käy ehdottomasti sääliksi... En osaisi mitenkään heittää lempihahmoa. En nyt ole vielä kirjoja kaikkia lukenut mutta elokuvat ovat minusta hyviä. Näytteliä valinnat ovat ehdottomasti onnistuneita ja Merri ja Pippin hulvattomia, mutta Kahdessa Tornissa he molemmat vähän ei nyt voi sanoa järkiintyvät, vaan ymmärtävät enemmän mistä on kyse. Kuninkaan paluu on ehdottomasti Merrin ja Pippinin aika loistaa ja niin he tekevät. Odotan innolla että saan kaikki kirjat luettua, olen ehdottomastii elokuvien fani ja uskon että kirjat ovat vähintään samaa tasoa, ellei nyt enemmän :)
"Push me and I'll push back
I'm done asking, I demand"

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #239 : Elokuu 15, 2011, 15:53:52 »
Taru Sormusten Herrasta on Tolkienin muiden mytologisten teosten ohella ylivoimaisesti lempikirjallisuuttani Pottereiden kanssa. Tolkienin maailman yksi hienoimpia piirteitä on se, että allegoriaa vieroksunut kirjailija kirjoitti maailmastaan niin elävän, yksityiskohtaisen ja mahtavan, että tahattomia yhtymäkohtia oikeaan maailman on paljon. Se saa Tolkienin maailman tuntumaan erityiseltä.

Sormus-trilogia on kirjaversiona tunnelmallinen, rikas ja eeppinen. Jos elokuviin verrataan, niin kirjat pesevät niillä lattioita. Elokuvat ovat muuten suosikkileffojeni joukossa ja silkkaa mahtavuutta, ainakin extended-versioina, joten se kertonee jotain kirjaversion tasosta. Elokuvista on jäänyt pois Arnor-viittauksia, dunédain-komppania, Glorfindel, lukuisat viittaukset ja suosikkini Suuriruhtinas Imrahil ja Dol Amrothin ritarit (lippu sentään vilahtaa Kuninkaan paluun elokuvasovituksessa ohimennen) jne. Kirjat tavoittavat jotain... erityistä. Niissä on ainutlaatuinen ja jäljittelemätön fiilis ja koko paketti, varsinkin jos on lukenut mm. Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan, on vertaansa vailla oleva fantasiaeepos.



"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #240 : Elokuu 19, 2011, 15:33:31 »
Yhtymäkohdat oikeaan maailmaan eivät liene kovinkaan tahattomia. Tolkienhan käsittääkseni tarkoitti kirjansa eräänlaiseksi oman maailmamme menneiden aikojen mytologiaksi. Hän arvosti esimerkiksi meidän Kalevalaamme, ja kun Brittein saarilla ei vastaavaa omaa eeposta ole, hän ryhtyi kirjoittamaan kuvitteellista versiota sellaisesta. Lopputulos on Silmarillion, jonka sivutuotteita ovat sitten Hobitti, Taru ja kaikki ne kirjat, joita Silman lisäksi on Tolkienin jälkeenjääneistä papereista koottu.
Constantem decorat honor

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #241 : Syyskuu 22, 2011, 21:40:15 »
Yhtymäkohdat oikeaan maailmaan eivät liene kovinkaan tahattomia. Tolkienhan käsittääkseni tarkoitti kirjansa eräänlaiseksi oman maailmamme menneiden aikojen mytologiaksi. Hän arvosti esimerkiksi meidän Kalevalaamme, ja kun Brittein saarilla ei vastaavaa omaa eeposta ole, hän ryhtyi kirjoittamaan kuvitteellista versiota sellaisesta. Lopputulos on Silmarillion, jonka sivutuotteita ovat sitten Hobitti, Taru ja kaikki ne kirjat, joita Silman lisäksi on Tolkienin jälkeenjääneistä papereista koottu.

Aah, mainio pointti!

Joo, totta on, että jossain määrin Tolkienin koko mytologiahan on eräänlaista oikean maailman mytologiointia (tai jotain siihen suuntaan). Hain tahattomilla yhtymäkohdilla lähinnä sitä, että vaikka teoksen (ja Tolkienin kirjallisuuden yleensä) keskeisiä teemoja voisi helposti rinnastaa mm. Kylmään sotaan, vertauskuviksi noin yleensä ja henkilökohtaiksi kannanotoiksi; yhdellä termillä sanoen allegoriaksi sen eri muodoissa. Sitä se ei kuitenkaan suoraan mielestäni ole, vaan kyse on -kuten yllä todettiin- tietyllä tapaa "oman maailmamme menneiden aikojen mytologiasta", joka on kuitenkin täysin kuvitteellista, eikä nojaa suoraan mihinkään.

Selitin vähän huonosti, mutta hain lähinnä sitä, että maailma itsessään tuntuu Tolkienin kirjoissa elävältä ja eri elementteineen siltä, että tietyllä tasolla tekstin tapahtumat ja miljöö tuntuvat todelliselta ja rinnastettavalta omaamme eri ilmiöineen jne, vaikkei kirjailija sitä hakenut. Kuten Tolkienin teoksista, erityisesti Tarusta, on todettu, ne ovat ajattomia ja osittain juurikin siitä syystä, että niistä löytää aina jotain läsnäolevaa ja tuttua, mutta tiettyä tarkoituksellista yhtymäkohtaa mihinkään ei ole.

Toki voin olla väärässäkin. :D Mainittakoon vielä, että maantieteellisestihän ainakin Keski-Maan läntiset osat ovat osittain sovellettavissa maailmankarttaamme. Tosin tuosta on niin paljon eri tulkintoja, että mitään kovin varmaa ei voi sanoa. Tuskin Tolkien edes varsinaisesti mietti koko asiaa, korkeintaan sovelsi oikeaa maantiedettä tarkkaan työhönsä.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Nenyan

  • kedavrankäyttäjä korkokengissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kuolonsyöjätär
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #242 : Syyskuu 27, 2011, 21:14:49 »
Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran ollessani todella pieni. Muistaakseni kuusi tai seitsemän. Silloin en jaksanut koko kirjaa lukea vaan skippailin aika reilusti kohtia. Olen yrittänyt lukea sitä viime vuosina mutta olen aina jäänyt jumiin alkusanoihin jotka kertovat hobiteista. Kesäloman viimeisenä viikonloppuna teeveestä tuli kuitenkin elokuvatrilogian ensimmäinen osa ja koska isäni sen halusi katsoa päätin antaa sille mahdollisuuden. Olin suoraan sanottuna kuvitellut LotReja tylsksi fantasiasodaksi. En voinut uskoa silmiäni kun elokuvan puolessa välissä tajusin miten loistava se oli. Katsoin yksin elokuvan loppuun mutta koska en tietenkään tiennyt elokuvan kakkos ja kolmos osista sain melkein sydänkohtauksen leffan loppuessa. No enhän minä olisi viikkoa jaksanut odottaa seuraavaa osaaa joten nappasin kirjan kainalooni ja aloin lukemaan. Nyt täytyy myöntää että pidän kirjaa vieläkin todella tylsänä tai oikeastaan sen kirjoitustyyliä. Ensimmäisen kerran elokuvat voittavat mielestäni kirjan. Elokuvassa yksi suosikkihahmoistani, arwen, on paljon paremmin esillä. Mutta en käy kieltämään etteikö kirjakin olisi hyvä, oikeastaan loistava! Lempihahmojani ovat: aragorn, arwen, merri ja pippin, gimli, legolas, sam ja frodo, gandalf ja kaikesta aragoniniskemisestä huolimatta (arwen ja aragon kuuluvat yhteen! :D) myös 'eowyn.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2011, 22:06:01 kirjoittanut Nenyan »
I´m touching hands with someone seriously beautiful
I feel it burning andI know I´m standing far too close
I´m telling lies and if it shows I see that he don´t care
I know he wants to take me home and get on out of here

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #243 : Syyskuu 28, 2011, 09:17:15 »
Makukysymyshän se on, tykkääkö enemmän eeppisestä fantasiasta vai "sword and sandal" -tyyppisestä Hollywood-rymistelystä. Henkilökohtaisesti en pidä elokuvista enkä halua nähdä niitä uudelleen, niin rumasti Jackson on käsitellyt alkuperäisteosta ja -hahmoja.

Mitä Arweniin tulee, Jacksonin idea laittaa hänet mm. kahlaamolle miekka kädessään on mielestäni surkuhupaisa. Arwen on arvokas ja hillitty haltianeito, hänen voimansa on muussa kuin miekanheiluttelussa. Lisäksi hänen esittämisensä aseneitona vie rumasti loistoa Eowyniltä, jonka sotaanlähtö ja urotyö Nazgulien herraa vastaan menettävän sen myötä erityisluonteensa.

Kirjassa Arwen esiintyy paitsi itse tarinassa, myös liitteiden osassa Aragornin ja Arwenin taru.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Liv Tylerin Arwen on aivan kauhea - kuten on myös viggo Mortensenin Aragorn. Mutta eipä Tyler ole edes lukenut Tarua. Ja toisilleen nämä leffahahmot sopivat kyllä imo mainiosti, Tyler kun näyttelee niin lehmämäisesti ja Mortensenin käsitys Aragornin olemuksesta taas tuo mieleen lähinnä henkisesti jälkeenjääneen cowboyn.
Constantem decorat honor

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #244 : Syyskuu 28, 2011, 16:32:23 »
^Olen hyvin pitkälti samaa mieltä, paitsi että itse pystyn nauttimaan elokuvista täysillä. Mortensenin Aragornin suurin ongelma on mielestäni lähinnä kuningas-karisman puute; tyyppi jämähtää rivisamojaa-asteelle. Ja joo, Mortensenin tulkinnasta ja Aragornin elokuvakäsikirjoituksesta ei liiemmin ilmene hahmon hienous. Mortensenin Aragorn on minusta kuitenkin siedettävä, hänhän oli alunperin vain varamies Aragornin rooliin.

Puuparta lienee toinen kova Hollywood-fiasko, vaikka ymmärrän kyllä miksi siitä sellainen tehtiin. Denethorilta ja Boromirilta vietiin kirjoissa ollut jonkin asteinen oikea arvokkuus ja Faramirista tehtiin vähän juntti, vaikka tyyppi lopulta hyvin toimikin. Bernard Hill ei ulkoisesti ole lähelläkään kirjassa kuvattua Théodenia, mutta sopii rooliin erinomaisesti.

En vaadi mitään massiivista uudelleenfilmatisointia (vaikka idea toki mielenkiintoinen olisikin), noiden kanssa voi elää ja pidän niitä tietyllä tasolla erinomaisina (tietyllä tasolla taas pannukakkuina), mutta tyylivirheiden määrä on aika suuri... Missä oli kukko, miksi haltiat Helmin syvänteessä..? Enkä edes viitsi aloittaa saarnaa Gondorin häpeällisen suppeasta ilmeestä, vaikka lavastus toki olikin onnistunutta. Elokuvat onnistuivat luomaan yksittäisiä tilanteita niin, ettei vastaavaan tulokseen varmasti olisi moni -jos kukaan- päässyt, mutta toisaalta joistain kohtia on tunnelma ja idea tapettu tyystin. Jacksonin tulkinnoista kyllä paistaa kunnioitus kirjaakin kohtaan, sillä Hollywood-fantasiaksi Taru on elokuvanakin varsin sielukas. Extended-versiot sisältävät useita mainioita pikkujuttuja. Varsinkin Samin kommentti siitä, että haltioiden poistuminen Keski-Maasta saa hänet surulliseksi on omalla tavallaan kaunis, jos sen ajattelee osaksi Tolkienin tärkeää teemaa, kauniin katoavaisuutta jne.

Eräs omista suosikeistani, Imrahil ei koskaan päässyt elokuvaan, mutta ehkä on vain hyvä, ettei häntä ujutettu Gondorin säälittään elokuva-armeijaan...

Aragornin ja Arwenin taru on muuten todella kaunis, suosittelen kaikkia lukemaan, jos kirjan liiteosasto ei ole vielä tutuksi tullut.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #245 : Tammikuu 06, 2012, 20:32:45 »
LotR-trilogia on lempisarjani kaikista kirjasarjoista (anteeksi vain). Rakastan Tolkienin maailmaa, se on niin monipuolinen erilaisine kansoineen. Hobitit ovat pieni, hölmo kansa, joka ei juuri tiedä rajojensa ulkopuolisista asioista, Briiläiset ovat pidempiä, mutta vähän hobittimaisia, eivätkä hekään tunnu tietävän paljoa ulkomaan asioista (tai tällaisen kuvan itse sain), kääpiöt juroja mainareita, jotka tietävät vähän mitä muualla tapahtuu, mutteivät välttämättä välitä siitä niin paljon, haltiat tietävät käytännössä kaiken, hyppivät iloisina turvassa metsissään, ja vaikka vaikuttavatkin asioihin, jättävät ne mielummin ihmisille, koska heidän kansansa tekee jo lähtöään, ja sitten ovat tietysti maanläheiset Rohanlaiset ja kuninkaallisemmat ja itsestään ylpeämmän, ehkä kunnianhimoisemmat olisi hyvä sana, Gondorlaiset, ja totta kai Tom Bombadil (pettymys, kun puuttuu leffoista!!!) ja Entit luovat oman osansa ihmeellisestä maailmasta, unohtamatta örkkejä ja muita Sauronin käskyläisiä. Ja lisäksi velhot ovat niin erilaisia kuin esimerkiksi Potterien velhot.. Mahtavampia? (Anteeksi vain, taas!)

Eniten pidän Legolasista. Saattueen vanhimpia, kumpi lienee vanhempi hän vai Gandalf, mutta henkisesti esimerkiksi Aragornia ja Boromiria nuorempi, ehkä hieman naiivikin. Rakastan Legolasta..
Jollakin oudolla tavalla rakastan myös Halbaradia. En tiedä miksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Minua ärsytti suunnattomasti hänen puuttumisensa elokuvista, ylipäätään Samoojien puuttuminen elokuvista oli raivostuttavaa...
Muita lempihahmojani ovat Gimli ja nuoremmat hobitit. Gimlin ja Legolaksen ystävyys on jotenkin hellyyttävä, vihamiehistäkin voi tulla ystävät. Merri ja Pippin taas ovat mukana saattueessa vähän 'no, mitäs me nyt tehtäis, lähetäänkö noiden mukana'-meiningillä aluksi, mutta kasvavat hirveästi matkan aikana... Ketäpä ei kasvattaisi pieni matka örkkien vankina? Pippinistä pidän etenkin, hän on sellainen pieni, hellyyttävä hölmö.
Faramir on myös loistava hahmo, surullinen hahmo. Isänsä ei juuri tajunnut rakastavansa poikaansa, meinasi vielä polttaa roviolla. Faramir teki kaikkensa tehdäkseen isänsä ylpeäksi, mutta sai vain moitteita palkaksi... Mutta jatkoi silti ylpeänä Gondorin sotilaana.

Elokuvat. Suhteellisen onnistuneita, olisivat voineet olla paljon huonompiakin, mutta kun yksityiskohtia tarkastellaan, raivostuttavia. Suoraan sanottuna järjettömän raivostuttavia.
Suurin raivostumiseni syy on Anduril. Miekan-piti-olla-Aragornilla-alusta-lähtien-ei-vasta-kun-sotilaita-koottiin-Rohanissa. Aargh!!! Minua ärsytti myös se, että elokuvasta sai käsityksen (tai minä ainakin sain) että Aragorn olisi asunut Gondorissa, ja lähtenyt sieltä maanpakoon ja liittynyt Samoojiin. Elrondhan tokaisi 'he has chosen exile', vai miten kirjoitetaankaan, kun hän ja Gandalf puhuivat Rivendeillissä keski-maan selviytymismahdollisuuksista..
Sitten muita syitä: Haltiat Helmin syvänteen taisteluun apuun? No, okei, ei niin paha. Haldir johtajana? No okei, pidän Haldirista. Mutta, Haldir, joka asuu Lorienissa, tokaisee Theodenille 'I bring word from Elrond' tai jotain sinne päin, en tarkkaa sanamuotoa juuri muista, ja Haldir ei suinkaan käy Rivendeillissä. Onko Elrond siis antanut viestin esimerkiksi Galadrienille, joka on antanut sen Haldirille? 
Ärsyttävää on myös, että elokuvassa ei ole ollenkaan Konnun puhdistusta..
Muita raivostuksenkohteita ei juuri tule mieleen.. Extended editioneissa suurin osa, mikä jää ärsyttämään normiversioissa puuttumisellaan, on kuitenkin mukana.

LotR:ssä on myös paljon ilkeitä isiä, oletteko huomanneet? Denethor ei rakasta kuin toista poikaansa, tosin tajuaa ennen kuolemaansa rakastavansa myös toista. Elrond meinaa pakottaa Arwenin merten taa, vaikka hän tahtoisi jäädä iki-ihanan Aragornin takia.. Hmph!!

Näin offtopicisti, naureskelin, kun luin Humphrey Carpenterin kirjoittamaa elämäkertaa Tolkienista äidinkielenkurssilla, että kustantaja oli pyytänyt Tolkienilta Hobitille jatko-osaa, ja kun Tolkien oli LotRja kirjoitellut, hän oli jossain vaiheessa kirjoittanut kustantajalle, että sarjasta ei oikeastaan tullutkaan Hobitin jatko-osaa, vaan jatko-osa Silmarillionille, ja että Hobittia ja Lotr:ja ei yhdistänyt juurikaan muu kuin Hobitit ja sormus, joka oli harvoja yksityiskohtia, joita Tolkien ei hionut Hobittia kirjottaessaan loppuun.
Tottakai suurena Tolkien-fanina kahlasin samalla läpi Silmarillionin ja muutaman muun keskimaan historiasta kertovan teoksen, sekä Tolkienin satukirjoja, ja totesin, että nekin olivat mielenkiintoisia ja esimerkiksi Silmarillion kertoi paljon lisää keski-maasta. Tosin vähän saattoi mennä ohi osa Silmarillionista, koska taisin lukea sen englanniksi, ja en ymmärtänyt ihan kaikkea.. :D
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #246 : Tammikuu 06, 2012, 20:45:20 »

Sitten muita syitä: Haltiat Helmin syvänteen taisteluun apuun? No, okei, ei niin paha. Haldir johtajana? No okei, pidän Haldirista. Mutta, Haldir, joka asuu Lorienissa, tokaisee Theodenille 'I bring word from Elrond' tai jotain sinne päin, en tarkkaa sanamuotoa juuri muista, ja Haldir ei suinkaan käy Rivendeillissä. Onko Elrond siis antanut viestin esimerkiksi Galadrienille, joka on antanut sen Haldirille? 


Olen niin samaa mieltä. Haltiat ovat toki siistejä, mutta Helmin syvänteeseen he eivät kuulu ja kaiken lisäksi he vieläpä katoavat sieltä mystisesti. Linnakkeeseen perääntyi aika kasa porukkaa, mutta sitten ne vain kaikki katosivat... Olisi ollut ovelampaa käyttää pohjoisen samoojia ja Elrondin poikia haltioiden sijaan tuossa. Tällöin he olisivat voineet olla Kuninkaan paluussa korvaamassa elokuvasta pois jätettyjen hahmojen pelottavan suurta kasaa. Tosin heidän mukanaolonsa ei olisi sopinut Kahteen torniin kirjauskollisuuden nimissä, joten no... Olkoot nyt noin.

Ja Halbarad on tosiaan hieno hahmo. Imrahilin tapaan hahmoja, joista ei hirveästi tekstiä ole, mutta jotka kuitenkin tekevät lähtemättömän vaikutuksen.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 12, 2012, 13:38:21 kirjoittanut Rantsu »
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #247 : Tammikuu 06, 2012, 21:09:39 »
Olen niin samaa mieltä. Haltiat ovat toki siistejä, mutta Helmin syvänteeseen he eivät kuulu ja kaiken lisäksi he vieläpä katoavat sieltä mystisesti. Linnakkeeseen perääntyi aika kasa porukkaa, mutta sitten ne vain kaikki katosivat... Olisi ollut ovelampaa käyttää pohjoisen samoojia ja Eldorind poikia haltioiden sijaan tuossa. Tällöin he olisivat voineet olla Kuninkaan paluussa korvaamassa elokuvasta pois jätettyjen hahmojen pelottavan suurta kasaa. Tosin heidän mukanaolonsa ei olisi sopinut Kahteen torniin kirjauskollisuuden nimissä, joten no... Olkoot nyt noin.

Paremmin olisi kirjauskollisuuden mukana mennyt mielestäni, jos samoojat oltaisi tuotu tähän, eikä jätetty kokonaan pois.. Haltiat eivät sopineet mukaan minkään kirjauskollisuuden mukaan. Ja tuo haltioiden katoamistemppu oli kyllä mielenkiintoinen.. Taisivat kaikki sitten vain kuolla taistelussa, kun yht'äkkiä katosivat jälkiä jättämättä.
Ja käsikirjoittaja raivostutti minut myös tässä kohdassa, kun menivät tappamaan Haldirin...

Imrahil on kunnoitusta herättävä hahmo, jota mielellään seuraisi vaikka taisteluun, mutta mielestäni hän on kuitenkin sopivan nöyrä, ei liian ylpeä asemastaan.
Olen huomannut, että usein juuri ne pienet hahmot, joista ei kerrota paljon, ja joilla ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä juonen kannalta, ovat kaikkein mieleenpainuvimpia, koska he liittyvät usein johonkin tiettyyn suurempaan tapahtumaan, ja heille tulee sen tapahtuman myötä suuri merkitys ja ovat vaikuttavia aikaansaamansa takia, esimerkiksi Imrahil tuli viimeisenä Gondoriin apujoukkojen mukana, ja kohdan tunnelma oli niin mahtava kansan parissa, hänestä tuli suuri ja vaikuttava hahmo.
Halbarad taas on samoojien kakkosmies, tyytyväinen osaansa, ja läheinen Aragornille (josta myös pidän, en tainnut aiemmassa saarnassani mainita) kunnioittaen tätä. Kirjoissa samoojien saapuminen teki myös melkoisen vaikutuksen, joten tässä ehkä suu ikuiseen Halbarad-rakkauteeni. Hän on mielessäni hahmo, joka tekee kaikkensa suojellakseen johtajaansa, muttei kuitenkaan ns. nuole tämän kenkiä tai palvele sokeasti..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #248 : Tammikuu 10, 2012, 20:05:56 »
Luin Tarun piiiiiitkästä aikaa uudestaan hetki sitten. Oli aika kokemus, kun monet yksityiskohdista olivat päässeet unohtumaan! No, muistin, että samoojat olivat mahtavia - siihen ei nyt paljon vaadita. Mutta muistin myös, että siellä oli joku ylitse muiden, en vain muistanut hänen nimeään. Halbaradhan se tietenkin oli - ja järkytyin lukiessani, kuinka vähän hänestä kerrottiinkaan, hän kun tosiaan oli jäänyt niin mielettömän vahvasti mieleen (vaikken nimeä muistanutkaan).

Pakko sanoa  vielä elokuvista, että eikö kukaan muu tosiaan tunne tarvetta oksentaa siinä vaiheessa, kun Aragorn on kuolevinaan ja hänen hevosensa pelastaa hänet jostain vai miten se nyt ikinä menikään... En ihan tarkalleen muista, ehkä syystä että olen kovasti yrittänyt unohtaa, mutta minusta se on vain maailman kamalin yritys lisätä draamaa.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #249 : Tammikuu 10, 2012, 20:18:19 »
Lainaus
Pakko sanoa  vielä elokuvista, että eikö kukaan muu tosiaan tunne tarvetta oksentaa siinä vaiheessa, kun Aragorn on kuolevinaan ja hänen hevosensa pelastaa hänet jostain vai miten se nyt ikinä menikään... En ihan tarkalleen muista, ehkä syystä että olen kovasti yrittänyt unohtaa, mutta minusta se on vain maailman kamalin yritys lisätä draamaa.

Sehän on oikein mielenkiintoinen kohtaus, upeaa näyttelijätyötä, vahvoja ja rohkeita hevosia, aivan loistavasti toteutettua hallusinaatiota Arwenista.. Not. Kohtaus on ainakin minun mielestäni täysin turha, kuten en kauheasti välitä koko hukka-taistelusta, kun ei kuulu kirjaan (vaikka Legolas onkin kohtauksessa mahtava, mutta hänhän on tosin aina mahtava jousineen...) Olisivat siinä kohdassa seuranneet kirjaa, joskaan en ihan tarkkaan muista, miten kirja siinä kohtaa meni, taisivat Theoden ja saattueen jäsenet lähteä auttamaan taistelussa, eivät suinkaan pelkästään pakoon kansan kanssa syvänteeseen.

Tunnen suurta häpeää, muistan elokuvien tapahtumat, viimeisen käytännössä repliikki repliikiltä, mutten muista kirjan tapahtumia sivu sivulta.. Kirjoja ei kyllä ole tullut luettua kuin ehkä joku kolme-neljä kertaa, elokuvat taas ovat tulleet katsottua yli kaksikymmentä kertaa kaikki...
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #250 : Toukokuu 04, 2012, 20:40:53 »
Paras kirja ikinä. :)

Ensimmäisen kerran kun luin 12-13 vuotiaana olin kyllästyä heti alkuun kun se alkupuhe oli niin pitkä ja sitten vain jaariteltiin hobiteista. Nopeasti kuitenkin tempauduin mukaan seikkailuun ja ensimmäisestä lukukerrasta on jäänyt se mieleen, että se oli rytmissä Nelosen leffa-lauantain kanssa kun TSH-trilogiasta näytettiin aina yksi osa joka lauantai. Leffat olin katsonut jo pikkunaperona ensimmäisen kerran (ne oli ihan sika pelottavia silloin mielestäni!)

Nyt luin nämä sitten juuri uudestaan läpi, monen vuoden tauon jälkeen ja huomasin, että tällä kertaa nautin juuri niistä pitkistä selityksistä jotka silloin ikävystyttivät. Minulla on sellainen yhteiskirja, joissa nämä kaikki kirjat ovat siis yhdessä joten sillä tavalla en osaa niitä ajatella erillisinä opuksina; "Sormuksen Ritarit", "Kaksi Tornia" ja "Kuninkaan Paluu." Mielestäni on mielenkiintoista verrata kirjojen ja leffojen heikkouksia toisiinsa; leffoissa juoni jää aina puoliväliin ja kaikki ihanat asiat selittämättä sekä kaikki typerät pikkumuutokset ärsyttää, mutta joistain hahmoista tulee elävämpiä leffojen kautta; kuten vaikkapa sormussaattueen hobiteista, joiden persoonallisuus ei aina tule yhtä selvästi kirjoissa esille kuin leffoissa joissa mielikuva on todella vahva. Mielenkiintoisia eroja! Kuitenkin leffan plussat verrattuna kirjan plussiin ovat mitättömät. Moni hahmo jäi ilman selitystä leffassa ja esimerkiksi Faramirin jalon luonteen "pilaaminen" jäi suututtamaan (ja monet haltiat näyttivät tyhmiltä). Silti TSH leffoissa on myös paljon hyvää ja rakastan sitä energiaa joka tuosta tiimistä tuntuu säteilevän. :)

Legolaksen ja Gimlin välille syntyy ihana ystävyyssuhde ja on myös kivaa, että "kaikkien" heimojen edustajia löytyy päähenkilöistä. Tässä kirjassa on hupaisaa se, ettei oikein suosikki tai inhokki hahmoja löydy... kaikki ovat niin kivoja. :'D Aragorniin miellyin heti Ponissa ja tykkäsin myös Samin epäilevästä luonteesta. Pippin on ihana "Tukintolvana!" hänelle saa aina nauraa. Merri on hobiteista synkin, mutta hän sopii hyvin Pippinin rinnalle. Frodo on täydellinen päähahmo; Bilbon tapainen höpsykkä, jolla on taitoja ja suhteita tärkeisiin hahmoihin ja joka on kuitenkin hyvin tunteellinen. Hän on myös mukavan kypsä hahmo (toisin kuin leffassa). Gandalf on juuri paras hahmo hänen jutuilleen saa nauraa aina täyttä päätä. Tykkään myös Sarumanista, joka on täydellinen "pahis" - hänestä tekee mielenkiintoisen se, ettei hän kuitenkaan ole oikeastaan paha tai hyvä vaan monisyinen. Kärmekieltä käy sääliksi. Faramirin ja Markin Herran Theodenin ylväyttä ihastelen --- ja näiltä kummaltakin hahmolta on sitä leffoissa riisuttu. Eowyn on hyvä naishahmo ja samoin kaunis Arwen, josta ei paljon kirjoissa kerrota (tarussakin vain vähän). Klonkku on maailman mielenkiintoisin pikku niljiäinen. Jopa örkit ovat myötätuntoa herättävällä tavalla kammottavia. Yksi juttu mistä pidän erityisesti kirjassa on nimet; siinä on paljon hienoja nimiä ja erityisesti pidän siitä kun hahmolla on monia nimiä. :D

On aivan mahtavaa, että Tolkien on luonut kokonaisen maailman historian ja kielien kanssa. On myös erityisen kiva lukea wikipediasta että suomenkieli ja kalevala ovat kuulemma olleet innoituksia. Tulen jotenkin surulliseksi joka kerta kun tulen tarinan loppuun... seikkailu oli niin pitkä ja nyt se on ohi.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2012, 15:50:26 kirjoittanut boris »

Poissa Heimdall

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #251 : Elokuu 13, 2012, 00:39:13 »
Taru sormusten herrasta on yksi lempikirjasarjoistani! Tolkien on aivan mahtava kirjailija, osaa kuvailla selkeästi ja kauniisti. Luin ensimmäisen kerran joskus 10-12v kakarana, silloin en niinkään osannut arvostaa, mutta 13v luin uudestaan ja se jotenkin aukeni paremmin mulle, koko maailma, hobiti jne :) Kirjassa pysyy hyvin kärryillä, mukavat juonenkäänteet ja niin edelleen :)

En malta odottaa että se Hobitti elokuva julkaistaan, toivottavasti on yhtä eeppinen kuin tsh triologiakin!
If not for you / Babe, I couldn't even find the door
I couldn't even see the floor /I'd be sad and blue, if not for you.

Freia -> Heimdall

Poissa Domino

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #252 : Elokuu 13, 2012, 10:42:57 »
Pitäähän minunkin tänne kirjoittaa, kun Taru Sormusten Herrasta on minulle elämää ja kuolemaakin suurempi asia (ei TSH:ta, ei elämää).

Lukiessani TSH:n ensimmäistä kertaa olin 11, mutta täytin siinä parin kuukauden sisällä 12. Monille kavereilleni TSH oltiin luettu heidän ollessa pieniä, mutta tietenkään minun vanhempani eivät lukeneet. Kumpikaan ei nimittäin ollut koskaan lukenut koko Tarua, mutta paras kaverini kauppasi sitä minulle niin paljon, että minä ajattelin, että voisinhan minäkin vilkaista sitä.

 Tietenkin skippasin aikalailla sen alkuselityksen (paras kaverini oli joskus tehnyt Hobitti-kirjasta esitelmän). Kyllä minä jotenkin pysyin kärryillä, mutta pitihän sieltä netistä käydä katsomassa miltä hobitit näyttää, koska en ollut oikein saanut minkäänlaista mielikuvaani päähäni.

Sitten pääsin kohtaan jossa Frodo ja kumppanit lähtivät matkalle ja jäin siihen ihan riippuvaiseksi. Luin Sormuksen ritareita aina kun pystyin. Aamulla herätessäni luin sitä, aamupalalla luin sitä, kouluun otin sen mukaan ja luin sitä aina kun ehdin, ainakin välitunneilla muistan istuneeni sen kanssa. Kun koulu loppui, sanoin kavereilleni etten voi olla ja pakenin mahdollisimman nopeasti kotiin ja luin. Taisin lukea ruokapöydässä ja vessassakin, mutta joskus isäni kielsi minua ottamasta kirjaa pöytään mukaan. Yö-unet vähenivät jonkin verran, koska en malttanut mennä kirjan takaa nukkumaan.

Sormuksen ritarit hurahtivat yllättävän nopeasti. Kaksi tornia meni viikonloppuna päivässä. Kuninkaan paluuta lukiessani ajattelin hidastaa, koska sitten ei voisi enää lukea Sormusten Herroja! Mutta sekin sitten hurahti päivässä. Hobitin luin vasta jälkeenpäin (joka oli kyllä kohtuullisen typerästi tehty, mutta...)

Tietenkin ne on tullut luettua nyt useamman kerran. Leffaatkin ovat tosi hyviä, vaikka omasta mielestäni Sormuksen ritarit on hieman huonompi kun kirja. Kaksi tornia on minusta yhtä hyvä ja Kuninkaan paluu on sitten omasta mielestäni parempi kun kirja. Ne ovat kyllä ainot elokuvat, jota ovat minun mielestäni yhtä hyviä kun kirja. Kirjoista paras on mielestäni Sormuksen ritarit ja elokuvista Kuninkaan paluu. Loppu kirjoissa/elokuvissa on kyllä todella surullinen, uskotteko että itken vieläkin joka kerta kun nään sen? Ja kyllä minä itken muutenkin jokaisessa osassa (paitsi en kyllä heti keksi, että missä kohtaa Kahdessa tornissa itkin...). Pitää muuten mainita, että näiden elokuvien trailerit ovat myös tosi hyviä. Tai siis kun minulle tulee ehkä kaikissa seitsemässä Harry Potterissa yhteensä kaksi kertaa kylmät väreet, niin minulle tulee jopa Sormusten herrojen trailereissa kylmät väreet... Se on kyllä vähän pelottavaa... o.o Gandalf on muuten elokuvissa tosi pelottava ;D Varsinkin Sormuksen ritareissa... Hui...

Minusta hahmot ovat tosi hyviä, mutta ei minulla mitään lempihahmoa ole. Eihän Frodolla kuitenkaan ole samanlaista pakkomiellettä kavereiden pelastamiseen kun vaikka Harrylla, joten en ole alkanut häntäkään erityisesti vihaamaan.

Kun aloitin ensimmäistä kertaa lukemaan sitä Tarua Sormusten herrasta, ajattelin vielä että "eihän mikään kirja voi olla parempia kun Potterit". Täytyy myötää, että olin kohtuullisen hämmästynyt, kun tajusin pitäväni Sormusten herroista enemmän. Olen lukenut tooosi monta hyvää kirjaa senkin jälkeen, mutta mikään ei ole minusta yltänyt TSH:n tasolle. Kyllä minä ymmärrän, etteivät kaikki niistä pidä, esimerkiksi koska se ollaan kirjoitettu aika runollisesti. Minua tuo runollisuus ei ole paljon haitannut, mutta repeilen aika usein niille lauluille. Okei, se on vähän outoa, mutta minusta se on vain huvittavaa, että kirjassa on niin paljon lauluja ;D Välillä minun on ollut pakko katsoa tuimasti jotain ihmistä, jos hän on ihan suoraan haukkunut TSH:ta. Olen yrittänyt lopettaa sen, koska enhän minäkään pidä heidän lempi sarjastaan...

Ainut juttu mikä minua hieman ärsyttää TSH:ssa on naishahmojen puuttuminen. Tai siis onhan siinä Arwen ja Eowyn, mutta Arwenia ei itse kirjassa esiinny paljon ollenkaan. Eowyn on kyllä tosi hyvä lisäys, koska hän tuo vähän naisillekkin kunniaa :) Esimerkiksi kohtauksessa jossa Eowyn tappaa Nazgulin, joka sanoo "kukaan mies ei voi tappaa minua" (tai jotain sinne päin, en minä muista), niin Eowyn sanoo että "minä en olekkaan mies" (tai jotain sellaista). Se on ihana kohta :) Arwen taas olisi voinut esiintyä enemmän kirjassakin.

Se on minusta todella ärsyttävää, että jotkut TSH:sta hieman tietämättömäpi väittää että TSH ollaaan matkittu Harry Pottereista! Sehän on aivan hullua, koska TSH on reilusti Pottereita vanhempi kirja ja Rowlinghan itse on myöntänyt että on saanut jotain ideoita TSH:sta.

Hobitti-elokuvan ilmestystä odotan ihan hirveästi. Parhaan kaverini kanssa ollaan nyt senkin tuloa jo ihqutettu aika kauan. Voi kunpa se jo tulisi ja toivottavasti se on yhtä hyvä kun ajattelen... Leffateattereissa tulee aina sellainen "aww" huokaus, kun se traileri joskus tulee siellä. Paitsi onhan se trailerti käyty Youtubestakin useamman kerran katsottua. Olen niin innoissani että poksahdan kohta!

Tuo Prosper muuten tuossa pari viestiä aijemmin sanoin tosi hyvin, että mikä niissä hahmoissa on hyvää, meinasin melkein lainata tähän sen koko jutun, mitä hän sanoi, mutta ajattelin että se olisi jo vähän pimeetä ^^

Eipäs tässä enää muuta sanottavaa olekkaan, en kyllä tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä. Minulla on pakkomielle vain kirjoittaa pitkiä kommentteja, kun kyseessä on minun rakas TSH:ni :)

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #253 : Elokuu 13, 2012, 13:52:30 »
Se on minusta todella ärsyttävää, että jotkut TSH:sta hieman tietämättömäpi väittää että TSH ollaaan matkittu Harry Pottereista! Sehän on aivan hullua, koska TSH on reilusti Pottereita vanhempi kirja ja Rowlinghan itse on myöntänyt että on saanut jotain ideoita TSH:sta.
Olen itse naureskellut tuota samaa.. Jossain netissä pyöriessäni bongasin tyypin, joka oli jollain foorumilla kirjoitellut, että häntä ärsyttää kovasti, kun Tolkien on kopioinut niin paljon Rowlingilta, ja että hän odottaa innolla näkevänsä elokuvien pidennetyt versiot, joissa varmasti Tolkien kertoo kommenttiraidalla, miksi hän on niin Pottereita kopioinut... Sain vuosisadan naurut tuosta, mutta olisihan se liikaa pyydetty, että tsekkaisi faktat ennen kirjoittelemista..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #254 : Elokuu 13, 2012, 13:57:10 »
Se on minusta todella ärsyttävää, että jotkut TSH:sta hieman tietämättömäpi väittää että TSH ollaaan matkittu Harry Pottereista! Sehän on aivan hullua, koska TSH on reilusti Pottereita vanhempi kirja ja Rowlinghan itse on myöntänyt että on saanut jotain ideoita TSH:sta.
Olen itse naureskellut tuota samaa.. Jossain netissä pyöriessäni bongasin tyypin, joka oli jollain foorumilla kirjoitellut, että häntä ärsyttää kovasti, kun Tolkien on kopioinut niin paljon Rowlingilta, ja että hän odottaa innolla näkevänsä elokuvien pidennetyt versiot, joissa varmasti Tolkien kertoo kommenttiraidalla, miksi hän on niin Pottereita kopioinut... Sain vuosisadan naurut tuosta, mutta olisihan se liikaa pyydetty, että tsekkaisi faktat ennen kirjoittelemista..

Hah! Varmasti joku pentu kyseessä. ^.^ Niin minäkin silloin 8-vuotiaana väitin, että nämä leffat ja ERITYISESTI Gandalf matkivat Pottereita! Mutta silloin luulin kanssa, että kaikki hobitit olivat lapsia...

Poissa Neiti Kuutamo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SwordVine3373
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #255 : Syyskuu 19, 2012, 18:27:22 »
Taru sormusten herrasta on sellainen kirjasarja, joka mun on pitänyt jo kaauan mennä lainaamaan kirjastosta ja lukea, mutta sitä nyt ei vaan saa tehtyä. Mälsää. Mutta sarja kuulostaa hyvältä, ja elokuvista olen pieniä vilauksia nähnyt, niin että lukeminen tulee kyllä tapahtumaan. Sitten joskus:) Kirjailija ainakin on hyvä. :D

Poissa mauro

  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #256 : Syyskuu 27, 2012, 22:08:37 »
TSH on paljon pitkäveteisempi kuin Hobitti. Harmi. Elokuvat on hyviä, mutta kirjat kamalan tylsiä ja hidastempoisia. Siksi varmaan en ole saanut luettua kuin kaksi ensimmäist ja siitäkin on pari vuotta. Ei mitenkään nopeasti tullut luettua. Muistuttaako ne pidemmät elokuvaversiot enemmän kirjoja vai onko ne yhtä jänniä kuin ne lyhyemmätkin?
The spice must flow.

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #257 : Syyskuu 27, 2012, 22:17:34 »
Muistuttaako ne pidemmät elokuvaversiot enemmän kirjoja vai onko ne yhtä jänniä kuin ne lyhyemmätkin?

Onhan niissä pidennetyissä myös hidastempoisempia kohtauksia, mutta ei mitenkään häiritsevästi, samaan tapaan kuin normileffoissakin. Pidennetyt versiot täydentävät leffoja siinä suhteessa, että niissä on mukana paljon sellaista, mikä puuttuu normiversioista (kun sitä ei ole saatu mahdutettua mukaan). Kauheasti actionia ei ole lisää, mitä nyt joitain kohtauksia pidennetty, ja muutama ihan uusikin, mutta kohtaukset eivät missään nimessä tee leffoista puuduttavaa, vaan lisäävät niiden Tolkienmaisuutta.
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #258 : Syyskuu 28, 2012, 09:42:02 »
Tolkienmaisuutta olisi imo lisännyt paremmin se, ettei leffojen teatteriversioihin olisi lisäilty kaikenlaista asiaankuulumatonta huttua. Kuten vaikkapa Aragornin (tai pikemminkin Viggon vajaaälyisen Stearagornin) molskahdusta jokeen tai sitä käsittämätöntä pelleilyä, että Arwen muka oli jo lähdössä Länteen mutta näkikin sitten näyn Eldarionista ja muutti mielensä.

Jacksonin leffat ovat ihan liian Hollywoodia ollakseen tolkienmaisia.
Constantem decorat honor

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #259 : Syyskuu 28, 2012, 11:03:21 »
Tolkienmaisuutta olisi imo lisännyt paremmin se, ettei leffojen teatteriversioihin olisi lisäilty kaikenlaista asiaankuulumatonta huttua. Kuten vaikkapa Aragornin (tai pikemminkin Viggon vajaaälyisen Stearagornin) molskahdusta jokeen
KYLLÄ!!!!
Arwen-kohtaus ei ihan niiiin pahasti häirinnyt, mutta tuo! En oikeasti tyyliin pysty katsomaan sitä kohtaa, se on jotain niin järkyttävää! "Pakko lisätä vähän draamaa nyt tähän leffaan kun tämä on muuten liian epädramaattinen." Ai että, en pysty edes kirjoittamaan mitään järkevää, kun alkoi sappi kiehua muistellessani taas tuota kohtaa. öashgdöadsghaödshg
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #260 : Syyskuu 28, 2012, 17:13:36 »
Tottakai leffoihin lisätään kaikenlaista turhaa, eikä päde vain Lotreihin, mutta mielestäni pidennetyissä versioissa ei-tolkienmateriaalia ei juuri ole lisätty, jollen väärin muista, kenties joku Frodo/Samkohtaus, missä kuninkaanpatsaalle oli kasvanut 'uusi kruunu', ainut mikä tulee näin äkkiä mieleen, ja puuttuvia kohtauksia taas on, joten siksi lisää tolkienmaisuutta.

Mielestäni Jackson teki kuitenkin yleisesti ottaen hyvää työtä ohjauksen kanssa, eikä riistänyt liikaa alkuperäiseltä tarinalta (vaikka vieläkään en ole päässyt yli Andurilista...) vaan pitäytyi suhteellisen hyvin kirjojen juonessa leffoissa. Tosin se Aragornkohtaus on aika ... turha kauniisti sanottuna? Helmin syvänteen taistelu lienee ehkä yksi eniten muutetuista tapahtumaketjuista, jos lähdetään hukkataistelusta liikkeelle.
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #261 : Syyskuu 28, 2012, 18:49:01 »
Tottakai leffoihin lisätään kaikenlaista turhaa, eikä päde vain Lotreihin, mutta mielestäni pidennetyissä versioissa ei-tolkienmateriaalia ei juuri ole lisätty, jollen väärin muista, kenties joku Frodo/Samkohtaus, missä kuninkaanpatsaalle oli kasvanut 'uusi kruunu', ainut mikä tulee näin äkkiä mieleen, ja puuttuvia kohtauksia taas on, joten siksi lisää tolkienmaisuutta.

Paitsi että se kruunu-kohtaus on tavalllaan kirjasta, vaikka tietysti hieman muunneltuna. Jostain syystä jotkut noista Samin extended-tokaisuista ovat yllättävän kauniita, vaikkeivat kirjan mukaan menekään. Esimerkiksi:
"They're leaving Middle Earth... I don't know why... it makes me sad"
ja sitten tuo kruunu-kohtaus: "Mister Frodo, look! The king has got a crown again."

Hienoja reploja Sean Astinin suusta.

Ja allekirjoitan (taas kerran) tuon Aragornin jokimolskahduksen outouden. Puhumattakaan koko Helmin Syvänne -tapahtumaketjun muuttamisesta, joka tosin oli kokonaisuudessan tosi hienoa elokuvaa, mutta lähtökohta, tai sen muuttaminen kirjasta ei mielestäni palvellut trilogiaa millään tavalla, vaikka mutkia mm. Théodenin hahmon suhteen saikin vedettyä suoriksi. Sitäpaitsi kun Dunharrow nähtiin Kuninkaan palussa, niin ei ole mitään järkeä raahata kansaa puolen maan halki, kun turvapaikka olisi ollut suurinpiirtein Edorasin takapihalla.

Ymmärrän oikein hyvin useat ratkaisut noissa leffoissa ja vaikka ne ovat pahimmillaan aika Hollywoodia, ne ovat toisaalta paikoitellen myös aika epä-Hollywoodia, lähinnä viittausten sun muun osalta, joita mukaan mahtui ainakin pidennettyihin versioihin yllättävän paljon, vaikka niiden(kin) toteutusratkaisut ovat aina vähän kiistanalaisia. Mutta mikäpä ei tällaisen tapauksen kanssa olisi?

Kuten olen eri yhteyksissä usein vähän kaikkialla todennut, itse nautin elokuvien pidennetyistä versioista tosi paljon; parhaimmillaan Jacksonin visio on mahtava, näyttelijävalinnoista suurin osa on loistavia ja homma toimii. Toisaalta mukaan on mahtunut käsittämättömiä ratkaisuja ja asioita, jotka olisi voinut tehdä toisinkin. Ymmärrän sen, että elokuvat tehtiin mahdollisimman massaystävällisiksi, mutta sen voisi tietysti sanoa ihan suoraankin; Jackson ja muut kun painottavat koko ajan, miten he tekivät koko ajan kunniaa Tolkienille. Ja tekiväthän he välillä, ei siinä mitään.

Minusta yksi elokuvien suurimmista onnistujista on säveltäjä Howard Shore, joka sävelsi Keski-Maan henkiin, vaikka elokuva itse ei aina kunniaa alkuperäisteokselle tehnytkään. Kasapäin oistavia melodioita ja sovituksia: kaikki teemat ovat huippuja. Lisäksi ihmisäänen käyttö musiikissa on oivaltavaa ja kaunista. Ja kuten totesin, jotkut näyttelijävalinnat ovat loistavia. Tässä on vähän sama juttu kuin Potter-leffoissa: joku voi joskus ehkä uskaltaa tehdä uusintaversiot, mutta olivat ne muilta osin miten paljon parempia hyvänsä, ei Rickmanin Kalkarosta/McKellenin Gandalfia helposti päihitetä.

Ja mielestäni nämä leffat ovat vikoineenkin jotakuinkin sitä, millaisena tämä projekti pitikin toteuttaa. Ei läheskään täysin, mutta näissä on niin paljon onnistumisia eri sektoreilla, että vastaavantasoinen uusintafilmatisointi on lähes mahdottomuus. Esimerkiksi Sir Ian McKellen ja Sir Christoper "Eeppisin voice-over -ääni ikinä" Lee ovat lyömätön partakaksikko. Myös Viggo Mortensenilla on hetkensä ja hän ymmärtää hahmoa jotenkuten, muttei esiintymisellään aina oikein tee sille kunnia... Aragornin karisma puuttuu ja piilossa olevasta kuninkaallisesta karismasta hahmossa tavallaan on kyse.

Elokuvien suurin ongelma ei ole se, että asioita on muutettu, vaan se mitä ja miten on muutettu ja mitä olisi pitänyt jättää muuttamatta (liikaa); pienetkin viilaukset olisivat lisänneet paljon ja tehneet leffoista sekä syvempiä että mahdollisesti myös entistäkin vaikuttavampia. Tietysti tilanne, jossa elokuvat tehtiin oli hankala, sillä paineet olivat varmasti kovat ja tietty linja oli pakko pitää. LOTR-elokuvista olisi saanut paljon parempia, mutta pidän niistä tällaisenäänkin, pidennetyistä ainakin. Mukaan olisi saanut asioita pidemmälle miettimällä (tai eri asioita painottamalla) vaikka mitä hienoa.

Gondorin kulttuuri ja gondorilaiset laiminlyötiin aikalailla totaalisesti, puhumattakaan Harmaasta komppaniasta, jonka sijaan saimme haltioita Helmin syvänteeseen; haltioita, jotka kaiken lisäksi katoavat kesken taistelun, eikä heihin palata enää ollenkaan. Komea sisääntulohan heillä oli ja niin edespäin, mutta Halbarad ja samoojat Elrondin pojilla varustettuna olisivat voineet tässä vaiheessa tulla mukaan ja olla sitten seuraavassa osassa. Pellenorin taisteluunkin olisi siten saanut vähän vipinää, nyt se on rohirrimin eeppisestä ratsastuksesta huolimatta aika torso, varsinkin kun vihreä fosfori cgi -aavearmeija tekee Rohanin ja Gondorin taistelun lopulta käytännössä turhaksi. Myönnän, että osittain valitan siksi, että sisäinen Imrahil-fanini huutaa Kuninkaan paluun aikana aina pirun kovaa. :3

Tulipas taas päästettyä nämä höyryt ulos. Lisätään nyt vielä, että kaikesta huolimatta en osaa olla rakastamatta noita leffoja niiden onnistumisten (ja musiikin) takia.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #262 : Syyskuu 29, 2012, 10:31:30 »
Minun on oikeastaan aika paha sanoa leffoista mitään mitä ne jo olisi sanonut, kun en ole kestänyt sitä schaibaa katsoa enää toista kertaa aikoinaan ne leffateatterissa nähtyäni. Tulin jo silloin niin vihaiseksi ja surulliseksi ja tulen edelleen nähdessäni välillä ihmisten feseen linkittämiä youtube-pätkiä, että katson parhaaksi välttää kosketusta näihin leffoihin. Mutta musiikin hienouden allekirjoitan. Jopa siinä määrin, että opettelin laulun "In Dreams" (vai mikä sen kappaleen nimi olikaan, joka alkaa enttilaulun sanoin "When the cold of winter comes").

Silti olen lähdössä katsomaan Hobittia tolkienistiporukalla. Yksi muista lähtijöistä on onneksi jo luvannut kumauttaa minua sotakirveellään, jos avaan leffan aikana suuni valittaakseni ;)
Constantem decorat honor

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #263 : Lokakuu 09, 2012, 22:12:37 »
^Mikä on enttilaulu?

Hassua, että joku on nuin kirjojen kannalla, hyvä vain että teitäkin löytyy :D
 Älköön viestistäni kukaan suutu, jookus?
Huooh, tämä on se mun yksi ikuisuusprojekteista. Mä en vaan ole saanut aikaiseksi en Hobittia enkä TEEÄSHOOta.. Kirja vaikuttaa niin monimutkaiselta, monitasoiselta ja todella kaukaiselta jollain ihmeen tavalla. En saa minkäänlaista otetta kirjojen juoneen enkä hahmoihin jotka tuntuvat kaikki kauhean vaikeilta samankaltaisine vinkuintialaisine nimineen ja kuvauksineen. Hankaluutta tuo lisää myös se kirjoittamisaika, joka tuo oman pienen vivahteensa kirjoihin. Ei vaan iske muhun, ainakaan vielä.
  Leffoista tietenkin tyksin koska hyvä ohjaaja ja näyttelijäkaarti och musiikit, mutta juoni itsessään ei tempaa minua mukaansa, tyydyn katsomaan eeppisiä battleja putkeen, siinä välissä juostaan metsässä ja varotaan ihmiszombiörrejä ja juostaan lisää ja sit muistellaan Ihsamíron pojan Astímoran siskon Soidimin seikkailuja Pimeän Korven takana mukanaan nelikko hilpeitä..
siis mitä ihmettä :D

  kirjailijan muutakaan tuotantoa en oikein ole löytänyt, enkä ole jaksanut etsiäkään. Kirjastosta löytyy muutamia kirjoja, mutta tunnen itseni velvolliseksi ensin lukemaan tuon bestsellertrilogian ja hobitin, ennenkuin alan joidenkin randomhahmojen poikien stooreja lukemaan :'D
//Google avasi "entti" termiä mulle.. AHAAA!! :D
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 09, 2012, 22:51:46 kirjoittanut Affu »
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #264 : Lokakuu 09, 2012, 22:32:10 »
^Makunsa kullakin. :) Tolkienin mytologiassa pääpaino ei niinkään ole hahmoon tai hahmoihin samaistumisessa, vaan heistä ja heidän toiminnastaan osana laajaa tapahtumaketjua ja Tolkienin kokoamaa maailmaa ja sen historiaa.
^Mikä on enttilaulu?

Enttien tekemä ja laulama laulu? :)
Hassua, että joku on nuin kirjojen kannalla, hyvä vain että teitäkin löytyy :D

Ei ollenkaan hassua minusta. Kuten totesit, monitasoinen ja tavallaan monimutkainenkin tarina. Elävä, syvä ja mielenkiintoinen maailma ja sen historia kulttuureineen ja tapahtumaketjuineen. Tolkienin tyyli tietysti jakaa mielipiteitä. Hän ei ollut mikään... öö, sepittäjä, hahmonkehittäjä tai sellaista, vaan hän loi upean maailman ja sinne upeita tarinoita. Joku muu osaa varmaan sanoa jotain hienompaa, mutta noin itse ajattelen. Kai.

Jos Sormusten herra ei (vielä ;3) nappaa, niin Hobitin lukaiseminen voisi olla hyvä idea, jos kiinnostusta on. Vaikka kyseinen teos toimii minusta ennenkaikkea englanniksi, niin onhan se joka tapauksessa veikeä ja hyvä satu, jonka tapahtumat sitten myöhemmin liitettiin osaksi suurempaa kokonaisuutta. Hobitti ei myöskään ole kovin raskasta luettavaa, vaan oikeastaan aika kevyt ja hilpeä kertomus, joka komeasti kasvaa lopussa. Siinä on jotain tosi veikeää charmia.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #265 : Lokakuu 10, 2012, 15:53:37 »
Minä olen TSH-leffoja inhoava puristi lähinnä siksi, että Taru oli ja on edelleen yksi elämäni tärkeimmistä kirjoista. Enää se ei ehkä iske yhtä monen tuhannen voltin voimalla kuin lukiessani sen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, mutta silloin ja pitkään siitä eteenpäin se oli minulle Maailman Paras Kirja, enkä edelleenkään kestä katsoa jacksonilaista "sword-and-sandal" -tyyppistä pinnallista tulkintaa syvällisestä, monisäikeisestä ja hienovivahteisesta suosikistani tuntematta inhon puistatuksia. Ymmärrän hyvin, että joku pitää leffoista enemmän kuin kirjasta, mutta se myös surettaa jotenkin. En haluaisi, että kuullessaan nimen Taru Sormusten Herrasta ihmiset ajattelisivat ensin Jacksonin luomusta ja sitten sivumennen muistaisivat, että olihan siitä tosiaan joku kirjakin mutta enpä ole lukenut.

Minä muuten nimenomaan samaistuin Eowyniin lukiessani tarua ensimmäisen kerran. Konnun Vihreä Lohikäärme -foorumilla eräs taitava sanaseppo kirjoitti aikoinaan Eowynin sielunliikkeitä luotaavan runon Parannuksen tarha, jonka eräs musiikkia taitava Konnun Pändin jäsen sitten sävelsi Pändin esitettäväksi. Se on ollut minulle ensikuulemasta asti rakas laulu, vaikken enää niin näekään itseäni Rohanin aseneidossa.

Enttilaulu puolestaan on haltioiden tekemä laulu enttien eli "puiden paimenten" pitkästä etsinnästä, jonka kohteena ovat kadonneet entvaimot eli naispuoliset entit. Miesentit viihtyivät villeissä metsissä, entvaimot taas rakastivat puutarhoja, ja niinpä he päätyivät elämään erillään. Sitten Mustan Ruhtinaan sotajoukot hävittivät entvaimojen laajat puutarhamaat, mutta entvaimot itse katosivat jonnekin, ja siitä asti entit ovat etsineet heitä.
Constantem decorat honor

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #266 : Lokakuu 10, 2012, 16:00:36 »
Tolkienin henkeä ja tunnelmaa on aika mahdotonta saavuttaa... Mielestäni Jackson teki ihan hyvää työtä, mutta leffoissa on paljon vikoja ja puutteita. Varsinkin jos niitä alkaa etsiä. ;) Mitä mieltä te olette suomalaisten väsäämästä Hobitit-sarjasta? :D

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #267 : Lokakuu 10, 2012, 20:30:37 »
Minä muuten nimenomaan samaistuin Eowyniin lukiessani tarua ensimmäisen kerran. Konnun Vihreä Lohikäärme -foorumilla eräs taitava sanaseppo kirjoitti aikoinaan Eowynin sielunliikkeitä luotaavan runon Parannuksen tarha, jonka eräs musiikkia taitava Konnun Pändin jäsen sitten sävelsi Pändin esitettäväksi. Se on ollut minulle ensikuulemasta asti rakas laulu, vaikken enää niin näekään itseäni Rohanin aseneidossa.

Enttilaulu puolestaan on haltioiden tekemä laulu enttien eli "puiden paimenten" pitkästä etsinnästä, jonka kohteena ovat kadonneet entvaimot eli naispuoliset entit. Miesentit viihtyivät villeissä metsissä, entvaimot taas rakastivat puutarhoja, ja niinpä he päätyivät elämään erillään. Sitten Mustan Ruhtinaan sotajoukot hävittivät entvaimojen laajat puutarhamaat, mutta entvaimot itse katosivat jonnekin, ja siitä asti entit ovat etsineet heitä.

Eowyn on kieltämättä vahva hahmo, millä mittarilla tahansa. Ja niinhän se laulu tosiaan olikin! No, olkoon.

Mitä mieltä te olette suomalaisten väsäämästä Hobitit-sarjasta? :D

Mietin hetken, että mistä ihmeestä puhut... Sitten kaivelin muistiani ja syöksyin Googlen syövereihin ja tajusin, mistä on kyse. Lähinnä YouTubesta olen noita katsellut. Idea on hauska, mutta en sinänsä noille syttynyt. Todella omaperäinen ja näkökulma on mielenkiintoinen, kuitenkin.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #268 : Lokakuu 11, 2012, 08:06:44 »
Minulle Hobitit oli jonkinasteinen pettymys aikoinaan. Se perustuu käsittääkseni hyvinkin suoraan Ryhmäteatterin Taru Sormusten Herrasta -näytelmään, jota rakastin sydämeni pohjasta silloin kauan sitten kun sitä kahtena kesänä Suomenlinnassa esitettiin, mutta TV-versiosta puuttuu näytelmän lumo täysin. Se on tehty ilmeisen pienellä budjetilla ja suoraan näyttämödramatisoinnin mukaan, eli se on sekä köyhästi lavastettu että paikoin hyvinkin ylinäytelty, kun näyttämölle passelit ilmeet ja eleet muuttuvat kameran lähelle tunkevan silmän edessä aivan liioitelluiksi. Mutta joka jakson alussa olevasta musiikista pidän. "Tulen ääressä istun" keskiaikaishenkisenä instrumentaaliversiona =)

Samaisen kappaleen ja 14 muuta näytelmän laulua saa muuten nykyään ostaa Spotifysta http://open.spotify.com/album/0oWzky3Sfl0hHyJtbOEoQX
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 11, 2012, 08:11:40 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #269 : Lokakuu 23, 2012, 11:30:47 »
TSH:n mestarillisuudesta huolimatta sanoisin että Silmarillion on Tolkienin paras teos. Loistavaa, eeppistä kerrontaa ja hienoja hahmoja, etenkin Fëanor ja Glaurung.

Hauska myös nähdä etten ole ainoa joka vihaa Jacksonin tulkintaa Sormuksesta. Viimeistään siinä vaiheessa kun näin että Jackson oli päättänyt kuvata vertauskuvallisen Sauronin Silmän aitona LIEKEHTIVÄNÄ silmä'nä Barad-durin huipulla tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Elenna

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #270 : Lokakuu 24, 2012, 18:49:34 »
Aah, Taru sormusten herrasta! Olen ollut täysin Keski-Maan lumoissa siitä lähtien kun luin TSH:n vuosia sitten. Muut teokset tulivat luetuiksi sen vanavedessä, ja vielä on lukematta ainakin Keskeneräisten tarujen kirja.

Luin Húrinin lasten tarinan viime keväänä, ja se osoittautui aivan huikeaksi. Jotenkin se traaginen tarina ja Tolkienin kaunis kieli (sekä lisäksi kirjan upeat kuvat) lumosivat minut täysin. Silmarillionista olin aiemmin lukenut tarinan lyhyemmän version, mutta tällainen syvällisempi versio oli aivan upea. Jos joku Tolkien/TSH-fani ei ole lukenut, niin suosittelen ehdottomasti!

Hauska myös nähdä etten ole ainoa joka vihaa Jacksonin tulkintaa Sormuksesta. Viimeistään siinä vaiheessa kun näin että Jackson oli päättänyt kuvata vertauskuvallisen Sauronin Silmän aitona LIEKEHTIVÄNÄ silmä'nä Barad-durin huipulla tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Siitä Sauronin Silmästä, että minä en osaa sitä muuna kuvitella kuin sellaisena liekehtivänä... Johtuen siitä, että aivopesin itseni leffalla ennen kirjan lukemista. ;) Ymmärrän Jacksonin ratkaisun, koska "epämääräisempi" Silmä olisi hankala toteuttaa elokuvassa. Kirjassa voi kertoa paljon laajemmin Sauronin olemuksesta, kun taas elokuvassa visuaalinen sisältö korvaa kirjallisen selostuksen (jota voi jatkaa sivukaupalla, kun taas elokuvassa on rajallinen määrä minuutteja eivätkä jaarittelut edistä kaupallisuutta...).

Poissa Loure

  • Bloodien lasten kokoonhaalija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I don't care what people think about me.
  • Pottermore: WildQuill30294
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #271 : Lokakuu 25, 2012, 07:37:08 »

Siitä Sauronin Silmästä, että minä en osaa sitä muuna kuvitella kuin sellaisena liekehtivänä... Johtuen siitä, että aivopesin itseni leffalla ennen kirjan lukemista. ;) Ymmärrän Jacksonin ratkaisun, koska "epämääräisempi" Silmä olisi hankala toteuttaa elokuvassa. Kirjassa voi kertoa paljon laajemmin Sauronin olemuksesta, kun taas elokuvassa visuaalinen sisältö korvaa kirjallisen selostuksen (jota voi jatkaa sivukaupalla, kun taas elokuvassa on rajallinen määrä minuutteja eivätkä jaarittelut edistä kaupallisuutta...).

Elenna, minä ainakin oletin Sauronin voivan ottaa näkyvän hahmon. Ainoa este oli, että hän ei voinut ottaa enää kaunista hahmoa. Silmä oli vain vertauskuva. Olen ainakin itse ymmärtänyt asian näin.
Miten pahalta nyt tuntuukaan, pilvet väistyvät kyllä.
Mutta vaikka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, ei se estä sitä, että sisältä tuntuisi tyhjältä.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #272 : Lokakuu 25, 2012, 17:27:24 »
--tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Olen tästä hieman eri mieltä. En ota kantaa Silmään tai elokuvien toteutukseen sen kummemin yleensäkään (mielipiteeni löytyy ylempää, jos siitä joku kiinnostunut on), mutta Jacksonin haastatteluja paljon mm. bonusmateriaaleista katsoneena ja elokuvat (pidennettyinä) läpikotaisin nähneenä ja, kehtaan sanoa, tuntevana väitän Jacksonin kyllä käsittävän ja ymmärtävän teosta varsin hyvin. Pienet yksityiskohdat ja "täyterepliikit" osoittavat, että hänellä kyllä kytee se ymmärrys ja rakkaus alkuperäisteosta kohtaan.

Se onkin sitten toinen juttu, mitä hän on pitänyt tärkeänä. Tiettyjen hahmojen ja tapahtumien käsittely (tai poisjättäminen) ei mielestäni loppujen lopuksi kieli siitä, etteikö Jackson olisi ymmärtänyt teosta, vaan että hän pitää teoksessa eri asioita tärkeänä ja elokuvaan tunkemisen arvoisena, kuin esimerkiksi minä tai vaikkapa Castlevania esimerkiksi.

Se, onko eri ratkaisut tehty Jacksonin omien tulkintojen, näkemysten ja arvostuksen eri hahmoja tai tapahtumia kohtaan nimissä onkin sitten eri asia, mutta kyllä Jackson minusta aika hyvin tuntuu loppujen lopuksi ymmärtävän teosta. Teos on sellainen, ettei siitä saa tuollaista Hollywood-spektaakkelia, jollaisia leffat kyllä ovatkin, vaikka harvinaisen sielullisia sellaisia kuitenkin, ilman melkoista karsimista. Oli lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä, niin joitain teemoja ja piirteitä Jackson on kyllä selvästi sisäistänyt ja myös tunkenut leffoihin.

Pointti tässä on nyt se, että Jackson on hyvin pitkälti ymmärtänyt teoksen hyvin, mutta luonnollisesti kaikkea ei elokuviin ole tungettu tai Jackson ei ole nähnyt tarpeellisena tunkea. Jos kymmenelle ohjaajalle antaa saman materiaalin, heistä jokainen painottaa ja pitää tärkeänä todennäköisesti eri asioita. Minulle Harmaa komppania ja Gondorilaiset sivuhenkilöt ja tapahtumat, esimerkiksi Imrahil ja ylipäätään Pellenorin taistelu ovat asioita, joita en olisi suonut tuolla tavoin kaltoin kohdeltavan. Itse asiassa veikkaan, että jos aikaa Kuninkaan paluu -leffan tekemiseen olisi saanut vaikkapa vuoden lisää, olisi lopputulos ollut hieman täyteläisempi. Ei ehkä paljoa, mutta hieman. Nyt leffa on minusta paria hienoa kohtausta lukuunottamatta vähän hätäinen, joskin kiistatta ihan hyvin kasassa pysyvä möhkäle.

Minulla on yhä sellainen salainen, tai ei niin salainen, haave siitä, että jostain pöllähtäisi joskus ison budjetin Harmaa komppania -"fanielokuva". :3
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #273 : Lokakuu 25, 2012, 19:10:45 »
--tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Olen tästä hieman eri mieltä. En ota kantaa Silmään tai elokuvien toteutukseen sen kummemin yleensäkään (mielipiteeni löytyy ylempää, jos siitä joku kiinnostunut on), mutta Jacksonin haastatteluja paljon mm. bonusmateriaaleista katsoneena ja elokuvat (pidennettyinä) läpikotaisin nähneenä ja, kehtaan sanoa, tuntevana väitän Jacksonin kyllä käsittävän ja ymmärtävän teosta varsin hyvin. Pienet yksityiskohdat ja "täyterepliikit" osoittavat, että hänellä kyllä kytee se ymmärrys ja rakkaus alkuperäisteosta kohtaan.

Se onkin sitten toinen juttu, mitä hän on pitänyt tärkeänä. Tiettyjen hahmojen ja tapahtumien käsittely (tai poisjättäminen) ei mielestäni loppujen lopuksi kieli siitä, etteikö Jackson olisi ymmärtänyt teosta, vaan että hän pitää teoksessa eri asioita tärkeänä ja elokuvaan tunkemisen arvoisena, kuin esimerkiksi minä tai vaikkapa Castlevania esimerkiksi.

Se, onko eri ratkaisut tehty Jacksonin omien tulkintojen, näkemysten ja arvostuksen eri hahmoja tai tapahtumia kohtaan nimissä onkin sitten eri asia, mutta kyllä Jackson minusta aika hyvin tuntuu loppujen lopuksi ymmärtävän teosta. Teos on sellainen, ettei siitä saa tuollaista Hollywood-spektaakkelia, jollaisia leffat kyllä ovatkin, vaikka harvinaisen sielullisia sellaisia kuitenkin, ilman melkoista karsimista. Oli lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä, niin joitain teemoja ja piirteitä Jackson on kyllä selvästi sisäistänyt ja myös tunkenut leffoihin.

Pointti tässä on nyt se, että Jackson on hyvin pitkälti ymmärtänyt teoksen hyvin, mutta luonnollisesti kaikkea ei elokuviin ole tungettu tai Jackson ei ole nähnyt tarpeellisena tunkea. Jos kymmenelle ohjaajalle antaa saman materiaalin, heistä jokainen painottaa ja pitää tärkeänä todennäköisesti eri asioita. Minulle Harmaa komppania ja Gondorilaiset sivuhenkilöt ja tapahtumat, esimerkiksi Imrahil ja ylipäätään Pellenorin taistelu ovat asioita, joita en olisi suonut tuolla tavoin kaltoin kohdeltavan. Itse asiassa veikkaan, että jos aikaa Kuninkaan paluu -leffan tekemiseen olisi saanut vaikkapa vuoden lisää, olisi lopputulos ollut hieman täyteläisempi. Ei ehkä paljoa, mutta hieman. Nyt leffa on minusta paria hienoa kohtausta lukuunottamatta vähän hätäinen, joskin kiistatta ihan hyvin kasassa pysyvä möhkäle.

Minulla on yhä sellainen salainen, tai ei niin salainen, haave siitä, että jostain pöllähtäisi joskus ison budjetin Harmaa komppania -"fanielokuva". :3

Eniten minua raivostutti Jacksonin suhde Klonkkuun. Serkishän suorittaa Klonkun roolin mainiosti äänellään ja tietokoneanimoitu hahmo oli upeaa katseltavaa. Mutta se että Jackson jätti pois kohdan missä Klonkku tuntee katumusta petoksestaan (joskin vasta Frodon ja Samin petoksen jälkeen) nähdessään Frodon nukkuvan pää Samin sylissä ja hetkeksi palaa takaisin Smeagolmaiseen hellyyteen ja koettaessaan koskea Frodoa Sam tiuskii tälle mikä palauttaa Klonkku-luonteen takaisin. Tämänkin voisi ymmärtää mutta sitten luin miksi Jackson jätti sen pois. Kirjassahan pointtina on että Klonkku vahingossa pudotessaan Sormuksen mukana laavaan saa vihdoinkin vapahduksen mikä Tolkienin mukaan olisi tapahtunutkin (tosin Klonkku olisi silloin tarkoituksellisesti hypännyt sormuksen mukana)jollei Frodo olisi antanut Faramirin joukkojen vangita tätä. Frodo sanoikin "so let us forgive him", tietoisena että Klonkku sai anteeksiannon. Mutta Jackson sanookin että poisti kohtauksen ja lisäsi esim. Samin lavastamisen ruokavarkaaksi sekä lopun kamppailun Frodon kanssa osoitukseksi ettei hänen mielestään Klonkulla koskaan ollutkaan mahdollisuutta pelastukseen. Tämän traagisen, selvästi sekä hyviä että pahoja puolia osoittavan värikkään hahmon täydellinen väärintulkinta oli yksi suurimpia kompastuskiviä minulle. Muita olivat toisen värikkään hahmon, Curunirin, muuttaminen hyvää tarkoittavasta mutta vääriä keinoja käyttävästä inhimillisestä olennosta suoraksi Sauronin palvelijaksi. Lisäksi vihaan erityisesti Aragornin sentimentaaliseksi menevää "it is not this day"-puhetta sekä muita lukuisia kohtia mitkä kirjassa tuntuivat yleviltä ja hienoilta mutta Jacksonilla vain ylisentimentaalisilta ja jopa naurettavilta (tarkoituksettomasti).

Mutta joo, toivon ettei kukaan leffojen fani loukkaantunut tästä vuodatuksesta. Makunsa kullakin :P
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #274 : Lokakuu 26, 2012, 13:37:17 »
--tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Olen tästä hieman eri mieltä. En ota kantaa Silmään tai elokuvien toteutukseen sen kummemin yleensäkään (mielipiteeni löytyy ylempää, jos siitä joku kiinnostunut on), mutta Jacksonin haastatteluja paljon mm. bonusmateriaaleista katsoneena ja elokuvat (pidennettyinä) läpikotaisin nähneenä ja, kehtaan sanoa, tuntevana väitän Jacksonin kyllä käsittävän ja ymmärtävän teosta varsin hyvin. Pienet yksityiskohdat ja "täyterepliikit" osoittavat, että hänellä kyllä kytee se ymmärrys ja rakkaus alkuperäisteosta kohtaan.

Se onkin sitten toinen juttu, mitä hän on pitänyt tärkeänä. Tiettyjen hahmojen ja tapahtumien käsittely (tai poisjättäminen) ei mielestäni loppujen lopuksi kieli siitä, etteikö Jackson olisi ymmärtänyt teosta, vaan että hän pitää teoksessa eri asioita tärkeänä ja elokuvaan tunkemisen arvoisena, kuin esimerkiksi minä tai vaikkapa Castlevania esimerkiksi.

Se, onko eri ratkaisut tehty Jacksonin omien tulkintojen, näkemysten ja arvostuksen eri hahmoja tai tapahtumia kohtaan nimissä onkin sitten eri asia, mutta kyllä Jackson minusta aika hyvin tuntuu loppujen lopuksi ymmärtävän teosta. Teos on sellainen, ettei siitä saa tuollaista Hollywood-spektaakkelia, jollaisia leffat kyllä ovatkin, vaikka harvinaisen sielullisia sellaisia kuitenkin, ilman melkoista karsimista. Oli lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä, niin joitain teemoja ja piirteitä Jackson on kyllä selvästi sisäistänyt ja myös tunkenut leffoihin.

Pointti tässä on nyt se, että Jackson on hyvin pitkälti ymmärtänyt teoksen hyvin, mutta luonnollisesti kaikkea ei elokuviin ole tungettu tai Jackson ei ole nähnyt tarpeellisena tunkea. Jos kymmenelle ohjaajalle antaa saman materiaalin, heistä jokainen painottaa ja pitää tärkeänä todennäköisesti eri asioita. Minulle Harmaa komppania ja Gondorilaiset sivuhenkilöt ja tapahtumat, esimerkiksi Imrahil ja ylipäätään Pellenorin taistelu ovat asioita, joita en olisi suonut tuolla tavoin kaltoin kohdeltavan. Itse asiassa veikkaan, että jos aikaa Kuninkaan paluu -leffan tekemiseen olisi saanut vaikkapa vuoden lisää, olisi lopputulos ollut hieman täyteläisempi. Ei ehkä paljoa, mutta hieman. Nyt leffa on minusta paria hienoa kohtausta lukuunottamatta vähän hätäinen, joskin kiistatta ihan hyvin kasassa pysyvä möhkäle.

Minulla on yhä sellainen salainen, tai ei niin salainen, haave siitä, että jostain pöllähtäisi joskus ison budjetin Harmaa komppania -"fanielokuva". :3

Eniten minua raivostutti Jacksonin suhde Klonkkuun. Serkishän suorittaa Klonkun roolin mainiosti äänellään ja tietokoneanimoitu hahmo oli upeaa katseltavaa. Mutta se että Jackson jätti pois kohdan missä Klonkku tuntee katumusta petoksestaan (joskin vasta Frodon ja Samin petoksen jälkeen) nähdessään Frodon nukkuvan pää Samin sylissä ja hetkeksi palaa takaisin Smeagolmaiseen hellyyteen ja koettaessaan koskea Frodoa Sam tiuskii tälle mikä palauttaa Klonkku-luonteen takaisin. Tämänkin voisi ymmärtää mutta sitten luin miksi Jackson jätti sen pois. Kirjassahan pointtina on että Klonkku vahingossa pudotessaan Sormuksen mukana laavaan saa vihdoinkin vapahduksen mikä Tolkienin mukaan olisi tapahtunutkin (tosin Klonkku olisi silloin tarkoituksellisesti hypännyt sormuksen mukana)jollei Frodo olisi antanut Faramirin joukkojen vangita tätä. Frodo sanoikin "so let us forgive him", tietoisena että Klonkku sai anteeksiannon. Mutta Jackson sanookin että poisti kohtauksen ja lisäsi esim. Samin lavastamisen ruokavarkaaksi sekä lopun kamppailun Frodon kanssa osoitukseksi ettei hänen mielestään Klonkulla koskaan ollutkaan mahdollisuutta pelastukseen. Tämän traagisen, selvästi sekä hyviä että pahoja puolia osoittavan värikkään hahmon täydellinen väärintulkinta oli yksi suurimpia kompastuskiviä minulle.

Minuakin on hieman harmittanut tuon kohdan jättäminen pois, mutta luulen Jacksonin viitanneens iihen Kahden tornin loppupuolen Osgiliath-kohtauksessa, jossa Klonkulla on sellainen... öö... surullinen ilme. Klonkkua olisi kyllä voinut hahmona viilata ihan pikkuisen lisää helposti, jopa ilman että elokuvien sisältö olisi juurikaan miltään muilta osin muuttunut.

Mitä Sarumaniin tulee, niin onhan häntä(kin) kärjistetty, mutta toisaalta jos "Hobitti"-leffat käsittelevät Sarumanin eri puolia vähän laajemmin, voinen antaa tuon asian olla. Jota yksinkertaistamista on kuitenkin aina tehtävä. Ylisentimentaalisuus on joo paikoitellen ongelma, joskin Aragornin puhe Mustan portin edustalla ei minua erityisemmin häiritse, lähinnä kai siksi, että koko Musta portti aukeaa -pätkä on melkoinen sekamelska, eikä Viggon sinänsä yllättävän hieno mesoaminen jaksa siinä seassa enää häiritä.

Mutta joo, toivon ettei kukaan leffojen fani loukkaantunut tästä vuodatuksesta. Makunsa kullakin :P

Ei asiallisesti esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä pitäisi kenenkään loukkaantua. :) Ja nimenomaan.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Linesca

  • Kapinasusi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Home field advantage
  • Pottermore: WalnutRain28723
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #275 : Lokakuu 26, 2012, 19:40:08 »
Mun on nyt ihan pakko fangirlittaa, tulin juuri Kirjamessuilta kotiin ja tein vuosisadan löydön :D Antikvariaattipuolella oli eräs pikku puoti, jonka reunamilla oli isoja laatikollisia/lavallisia kirjoja. Melkein kävelin ohi huomioimatta laisinkaan, mutta pysähdyin kuitenkin. Kaikki kirjat olivat aivan uusia, jokainen oli viisi euroa kappale. Ja siellä oli TSH 2 ja 3. En epäröinyt hetkeäkään.

Nyt multa puuttuu vain eka :D toivottavasti mä löydän sen jostakin hyvään hintaan...
Se on lampi niin ihmeellinen, ja sen pinta on niin syvänsininen, siellä rauhassa unelmoida saan, ajatuksiin kauas pois vaeltaa...

Poissa Eriya

  • Tähtienyö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #276 : Marraskuu 02, 2012, 21:35:01 »
Viesti sisältää hieman spoilausta.

Mähän rakastan niitä kirjoja. En tiiä voittaako ne Pottereita, koska en osaa verrata niitä tasa-arvosesti, sen verran erilaisia kuitenkin ovat. Ja molemmat on vaikuttanu muhun, mutta niin eri tavoin...

Luin kirjat ekan kerran varmaan 8-9-vuotiaana, ja siinä kohtaa kun Gandalf putoaa Morian kuiluun, heitin kirjan lattialle ja aloin itkemään täysillä. Onneks äiti tuli ja kertoi että Gandalf palaa vielä ;)
Gandalf on tosiaan aina ollut ja tulee luultavasti aina olemaankin mun lempihahmo. En tiedä miksi, hahmon salaperäisyys ja osaaminen kai vaan kiehtoo mua. Gandalf kun tietää lähestulkoon kaiken. Lisäks se on ihana hahmo, sellanen tiukka ja tuima, mutta huumorintajuakin löytyy, plus että se on ihanan huolehtiva ja välittää muista.

Toinen lempihahmo on Gimli, se on niin ihana kun on niin innoissaan esim. Moriasta ja menee kaikkeen mukaan täysillä. Ja se iten se heiluttelee kirvestä ja listii örkkejä on myös mukavaa, ei sen verenlentämisen takia, vaan koska se on siinäkin mukana tosissaan eikä vain teeskentele. Gimlin ja Legolaksen ystävyys on yksi ihanimpia ja kivoimpia asioita koko kirjassa.

Oon vakava tapaus LOTR-nörttiydessä, osaan eri laulut ulkoa, hahmojen sukupuita saatan tutkia monta tuntia ja selitän joskus suu vaahdossa kaikista ihanista jutuissa kirjassa... Joita kukaan muu (poikkeuksena yksi kaverini) ei ymmärrä :D
I'm on a road of broken dreams and I need to know why
Seek the truth through lies to be my guide
I'm in a world of doubt and trust, can't deny 

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #277 : Marraskuu 03, 2012, 00:02:31 »
Salazar, onhan Konnun Vihreä Lohikäärme tuttu? Siellä voi vaahdota Tolkienista samanhenkisessä seurassa.
Constantem decorat honor

Poissa Eriya

  • Tähtienyö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #278 : Marraskuu 03, 2012, 16:49:26 »
Isilmírë, en tiennyt tästä mutta kiitos!!! <3
I'm on a road of broken dreams and I need to know why
Seek the truth through lies to be my guide
I'm in a world of doubt and trust, can't deny 

Poissa simiblaa

  • Se toinen torni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • you're in ruins
  • Tupa: Luihuinen
:)
« Vastaus #279 : Tammikuu 05, 2013, 16:59:17 »
Lotrit on ollu lemppareita heti kun luin ! sairaan hyviä !:)

Oln lueksellut ne jo 3 kertaa, mutta Kaksi Tornia - kirjan olen lukenut muutaman kerran enemmän, koska paras Lotreista. :D

Lempihahmo on Aragorn ja Sam ja tietty Sauron koska, pahikset on aina parhaita kirjoissa :D
Ei tarinoitta ois järkee jos niissä ei oo pahiksia :D
No hei, Potterit ilman Voldemortia..? Ei se ois hyvä :D

Aragornista tuli vähä sellane itserakas Kuninkaan Paluussa mut miun mielestä se silti on mahti :)

Joo ja Klonkku on ihana ! Se on sellane hyväpaha.. Tai Smeagul on ihana, ei Klonkku :D

Ja Sam on ihana ku se on sellane.. Aw. :3 ku se on niin huolhtivainen ja on huolissaan
Frodosta kokoajan ja aaw :3

Nii joo ja Pippin! Ja Merri :D ne on oikeesti ihania ku ne on sellaset parhaat ja aina ku lukee niistä vaikka ei oiskaa mitää hauskaa, ni silti rupee hymyilyttämää :)

Ja sit on tietty kaikki Gandalfit ja Gimlit ja Elrondit ...

Mut Legolasista en tykkää :c Koska se o sellane liian täydelline et se osuu aina oikeesee sillä nuolellaan ja on nii jee ja ääk..
Jaku Orlando Bloom ku näyttelee ni miun mielestä se oli parempi potc:eissa koska sille sopii paremmi sellane sotkune tyyli, niiku Willillä on :)

Semmosta.
I've been locked inside your heart shaped box for weeks..

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #280 : Tammikuu 05, 2013, 19:49:57 »
Luin TSH:n ekan kerran kymmenen vuotta sitten kolmesti putkeen Sormuksen Ritarien ja Kaksi Tornia elokuvien välissä. Tykkään kirjoista tosi paljon, en osaa sanoa mikä niistä paras sillä olen aina lukenut kirjat peräjälkeen yhteis niteen takia. Varmaan pitäisi kohta harkita uuden yhteisniteen ostamista sillä painos mikä nyt on jo huonoissa kantimissa. Hobitit oli yksiä suosikki hahmoista.

Poissa Ruby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taika on valtaa.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #281 : Kesäkuu 04, 2014, 13:28:41 »
Kerronpas nyt koko tarinan minun kohdallani. Miten kiinnostuin sarjasta, mitä kohtia ihailen eniten, jne.

Aluksi isoveljeni piti ilmeisesti lukea jokin romaani koulussa (muistaakseni). Hän oli jo valmiiksi jonkin verran kiinnostunut Sormusten Herroista, ja luki siis Sormuksen Ritarit. Sen jälkeen hän luki muutkin kirjat. Silloin hän ei puhunut mistään muusta. Kyseli minulta koko ajan: ''Arvaa mitkä on niiden kirjojen nimet'' ''Arvaa Silmarillionin lukujen nimet'' ''Luettele henkilöt joilla on yksi Sormuksista'' ''Arvaa Hobitissa olevien kääpiöiden nimet''. Minun reaktioni oli aina ''ei kiinnosta.''.
Jossain vaiheessa isoveljeni sitten osti ne DVD:t meille ja minäkin sitten katselin niitä. Niiden ansiosta sitten innostuin. Ihailin Keski-Maata, ihailin haltioita, ihailin vähän kaikkea. Aragornista tuli lempparihahmoni :) Sitten myönsin veljelleni haluavani ryhtyä lukemaan kirjoja, ja hän suositteli minulle, että kannattaisi lukea aluksi Hobitti, kun se on lyhyempi ja ei niin ''raskas'' luettava kuin Sormusten Herrat. Niin sitten tein, ja otin sen Saksan lomamatkallemmekin mukaan. Olisin oikein mielelläni lukenut sen vaikka kuinka nopeasti, mutta siinä sitten kävi niin, että isoveljeni ''takavarikoi'' sen minulta joka välissä ja minun piti lahjoa häntä saadakseni sen takaisin. Vaikka kyseessä oli siis kirjaston kirja :D
Hobitin luettani ryhdyin lukemaan Sormusten Herroja. Se on kyllä ollut minulle iso urakka, pakko myöntää. Niissä on niin paljon hitaita kohtia ja se todella on raskasta luettavaa. On siinä silti niitä hauskoja ja jännittäviä kohtiakin. Sormuksen Ritareiden lukemisessa meni kauan. Monta kuukautta. Lopulta takakansi tuli kuitenkin vastaan, kun jaksoin sinnitellä eteenpäin. Nyt olen lukenut Kahta Tornia kauan. Se on ollut pitkään kesken, mutta viime päivinä olen saanut taas innostusta sen lukemiseen. Etenen noin luvun päivässä, ja jos samaa rataa jatkan, minulla menee enää pari viikkoa sen lukemisessa.
Kahden Tornin lukemisen jälkeen hengähdän hetken rennommilla kirjoilla, ja sitten ryhdyn puurtamaan Kuninkaan Paluun kanssa.
Mahtavia kirjoja ja elokuvia, nostan hattua Tolkienille ja Jacksonille.
"They're taking the hobbits to Isengard!"

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #282 : Heinäkuu 02, 2014, 18:24:01 »

Siitä Sauronin Silmästä, että minä en osaa sitä muuna kuvitella kuin sellaisena liekehtivänä... Johtuen siitä, että aivopesin itseni leffalla ennen kirjan lukemista. ;) Ymmärrän Jacksonin ratkaisun, koska "epämääräisempi" Silmä olisi hankala toteuttaa elokuvassa. Kirjassa voi kertoa paljon laajemmin Sauronin olemuksesta, kun taas elokuvassa visuaalinen sisältö korvaa kirjallisen selostuksen (jota voi jatkaa sivukaupalla, kun taas elokuvassa on rajallinen määrä minuutteja eivätkä jaarittelut edistä kaupallisuutta...).

Elenna, minä ainakin oletin Sauronin voivan ottaa näkyvän hahmon. Ainoa este oli, että hän ei voinut ottaa enää kaunista hahmoa. Silmä oli vain vertauskuva. Olen ainakin itse ymmärtänyt asian näin.
Sori, pakko ottaa vielä kantaa tähän vanhaan lainaukseen, että juurikin noin tuo Sauron-juttu meni, ettei Sauron voinut enää ottaa näkyvää hahmoa.

Itse kiinnostuin Tolkienin tuotannosta, kun vahingossa löysin Tarun sormusten herrasta kirjahyllystä, ja vilkuilin sitä salaa uteliaisuuttani  kunnes äiti näki minut kirja sylissä ja kysyi halusinko lukea Sormusten herraa, ja sanoin että kyllä, ja äiti luki ensin kirjaa ääneen, ja nyt luen Sormusten herraa itse kuin hurja, ja sama pätee Hobittiin.
Milloin se uusi Hobitti-leffa muuten tulee Suomessa ensi-iltaan? Joulukuussa kai?
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #283 : Heinäkuu 03, 2014, 00:22:22 »
Toi the Hobbit: the Battle of Five Armies tule imdb:n mukaan Suomessa ensi-iltaan 12.12.2014. Vois varmaan jossai välissä taas vetää kunnon keski-maa maratoonin ja lukea kaikki kirjat eli Silmarillionin, Keskeneräisten tarujenkijran, Hobitin ja Sormusten herran.

Poissa Lilla Myy

  • ei oikein ihminenkään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nescit vox missa reverti
  • Pottermore: SnitchCharm26124
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #284 : Helmikuu 20, 2015, 11:40:38 »
Oi voi, mitäköhän sitä oikein pitäisi sanoa Tarusta? Ehkä yksi maailmankaikkeuden lempikirjoistani ikinä! Häpeäkseni joudun kuitenkin tunnustamaan, että tutustuin Keski-Maahan vasta kuudennella luokalla, ja silloinkin FotR-leffan kautta. Katsoimme sen siis kuudennella muistaakseni viimeisinä koulupäivinä ennen kesälomaa koulupäivän aikana. Innostuin leffasta sen verran paljon, että metsästin sitten isoveljen hyllystä Sormuksen ritarit-kirjan, lukaisin sen (hitaasti, mutta varmasti!) ja pöllin sitten samaisesta hyllystä Tarun kokoelmateoksen ja lukaisin sieltä loputkin. Sen jälkeen sitten leffat on tullut katsottua varmaan tuhat kertaa (TT:n VHS-versiosta jopa lähti joskus aikoinaan se filmi pihalle, kun sitä kulutettiin niin ahkerasti!), Extended Editionit ostettua ja kulutettua niitäkin vähän liikaa, ja tietysti kirja(t) luettuna varmaan miljoonaan kertaan erilaisina versioina. Isoveljelläni on siis tämän näköinen versio kirjasta, mulla itselläni on 2009 versio suomenkielisestä tällaisella kannella, englanniksi kaikki kolme pokkariversioina leffakansilla ja Kahdesta tornista vieläpä ruotsinkielinen versio. Pitäisi siis hommata vielä jostain nuo kaksi muuta ruotsiksi, niin tämä kokoelma hipoisi täydellisyyttä... eikun? :D

Muista Tolkienin Keski-Maa kirjoista on Hobitti, Silmarillion, Hurinin lasten tarina, Keskeneräisten tarujen kirja sekä kolme osaa History of Middle-earth-sarjaa luettuna. Näistä kirjoista kolme ensimmäistä löytyy hyllystäkin (kaksi ekaa englanniksi ja vika suomeksi) samoin viisi osaa History of Middle-earthia, joista tosin neljäs kesken ja viimeinen vielä avaamattomana. Näiden lisäksi Tolkienilta on The Legend of Sigurd and Gudrun luettuna ja hyllyssäkin, sekä satukirjat Roverandom, Seppä ja Satumaa ja Maamies ja lohikäärme luettuna. Vielä pitäisi siis saada luetuksi Tom Bombadilin seikkailut (hyllyssä!), Herra Bliss, Bilbon viimeinen laulu, Kirjeitä Joulupukilta, The Homecoming of Beorhtnoth Beorhthelm's son ja seitsemän osaa History of Middle-earthia, niin sitten olisi koko Tolkienin oma tuotanto kasassa. :D Hiukkasen on siis vielä tällä fanitytöllä urakkaa edessä, mutta kai se tästä joku päivä, kunhan saan tuon gradun ensin pois pyörimästä jaloissa koko ajan. :D
There's absolutely no way you could make me break
No way to wipe the smile off my face

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #285 : Kesäkuu 23, 2015, 02:03:08 »
Ah, rakastan Tolkienin kirjoja. Pieni "fanityttö" heräsi minussa taas vaikka ikää on jo runsaasti. Lapsena kun luin TSH-trilogiaa ensi kerran, pidin sitä ns. enemmän poikien kirjana koska siinä soditaan niin paljon. Voi niitä muistoja kun 4-luokalla mulla oli se paksu yhteisnide pulpetissa ja luin sitä aina lukutunneilla. Kotona join kaakaota samalla ja jollain sivulla on edelleen tahra siitä. Sormuksen ritarit-osassa pidin kovasti Boromirista. Elokuvassa Boromirin kuolemasta on tehty urhea ja dramaattinen kohtaus. Ihailin aina Samin uskollisuutta Frodoa kohtaan. Suosikkini oli pitkään myös Faramir. Kuka teidän mielestä oli paras TSH-naishahmo? Lisää keskustelua!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 29, 2015, 13:53:40 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #286 : Kesäkuu 23, 2015, 17:09:14 »
Suosittelen lämpimästi kaikille Silmarillionia, minusta Tolkienin ylivoimaisesti paras teos (Tolkien itsekin piti sitä pääteoksenaan TSH:n sijasta). Kalevala-viittauksia mm. Kullervoon Turin Turambarin hahmossa. Suomelle lisää julkisuutta siinä että quenya on pohjattu suomen kieleen.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Lilla Myy

  • ei oikein ihminenkään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nescit vox missa reverti
  • Pottermore: SnitchCharm26124
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #287 : Kesäkuu 23, 2015, 19:03:54 »
Kuka teidän mielestä oli paras TSH-naishahmo?
Paras naishahmo TSH:ssa, hmm, nyt pistit kyllä pahan. Tuossa teoksessahan ei juurikaan ole naisia, joista valita, mutta heidän keskuudestaan joudun kyllä ehkä sanomaan Éowynin, koska pidän voimakkaista naisista. Galadriel näyttäytyy meille TSH-kirjassa jotenkin utuisena tapauksena, vaikka hänestä leffoissa (etenkin näissä Hobiteissa) saa erittäin voimakkaan vaikutelman, mutta kirjassa hän on jotenkin liian etäinen pidettäväksi omasta mielestäni. Arwen puolestaan jää vain yksinkertaisesti niin vähälle huomiolle kirjassa, etten osaa nimetä häntä lempinaishahmokseni. Tämän takia nostan juuri Éowynin kartalle, vaikka hänessäkin on huonoja puolia, koska en pidä hänen negatiivisesta asenteestaan alussa, vaikka se onkin ehkä ihan ymmärrettävä hänen näkökulmastaan.

castlevanialle puolestaan haluan sanoa, että kyllä, Tolkien itsehän piti Silmarillionia pääteoksenaan TSH:n sijaan, siinä olet aivan oikeassa, mutta muistaakseni itse Silmarillionissa ei missään sanota, että Qenya pohjautuisi suomeen. Tämä tosin sattuu olemaan kuitenkin totta, mutta mielestäni siitä on puhetta jossain ihan muualla kuin itse kirjassa.

Itse pidän Tolkienin tuotannosta eniten TSH:sta, mutta Silmarillionkin nousee aika korkealle arvostuksessani, koska se on niin monisäikeinen, että siihen ei kovin moni muu kirjailija välttämättä pystyisikään. Samoin nämä tällaiset viittaukset muihin mytologioihin (kuten juurikin tuo castlevanian mainitsema Turin-Kullervo) tuovat Silmarillioniin lisää syvyyttä, joka kyllä tekee siitä entistäkin vaikeamman lukea. Myönnän kirjan olevan vaikea, vaikka itse pidänkin siitä, mutta tunnen myös niitä, jotka ovat jättäneet kirjan kesken sen vaikeuden ja monisäikeisyyden takia, mikä on ihan ymmärrettävää, vaikka itse en olekaan samaa mieltä asiasta. Silmarillion kuitenkin on pitkä teos, jossa kerrotaan niin monta erilaista tarinaa samoissa kansissa, että siitä on välillä hankalaa pysyä kärryillä. Voin kuitenkin vannoa, että (ainakin lähes) jokainen, joka sen jaksaa kahlta lävitse, löytää siitä varmasti jotain pitämisen arvoista. (:
There's absolutely no way you could make me break
No way to wipe the smile off my face

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #288 : Kesäkuu 23, 2015, 19:08:08 »
Kuka teidän mielestä oli paras TSH-naishahmo? Lisää keskustelua!

Oma suosikkinaishahmoni on ehkä Éowyn, jotenkin hän muistuttaa minua, tai sitä, mikä haluaisin olla, urhea ja päättäväinen, mutta silti niin herkkä.
Éowyn oli valmis taistelemaan omiensa puolesta.  Minäkin olisin, jos olisi tositilanne edessä.  Ja muutenkin. En osaa nyt antaa pidempiä perusteluja.



Silman oolen itseasiassa minäkin lukenut 2013-2014.

"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #289 : Kesäkuu 23, 2015, 20:01:06 »
Lilla myy, en tarkoittanutkaan että kirjassa olisi mainittu quenyan pohjautuvan suomeen. Kerroin tuon vain sellaisena taustatietona. :)
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #290 : Kesäkuu 29, 2015, 14:05:33 »
Henkilöhahmoista naisia on kieltämättä vähän mutta joskus pidin kovasti Kultamarjasta. Jos TSH löytyy omana hyllystä niin minkälainen painos teillä on? Minkälainen kansi? Alun perin aikoinaan TSH julkaistiin kolmiosaisena. Minulla on suomennettu yhteisnide, jossa on kaikki samassa ja siitä olen tottunut aina lukemaan. Tämä on rakkain kirjani, koska siihen liittyy muistoja. Hukkasin ajat sitten sen kartan mutta hankin toisen tilalle. Mikä mahtaa olla nykyään suositelluin suomennos, johon on korjattu mahdollisimman paljon virheitä? Onko se mahdollisesti se uusi yhteisnide, jossa on hieno kansi ja kuvassa sormus? Nyt olen parhaillaan hankkimassa kolmiosaisena englanniksi ne kirjat. 
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Lilla Myy

  • ei oikein ihminenkään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nescit vox missa reverti
  • Pottermore: SnitchCharm26124
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #291 : Kesäkuu 29, 2015, 15:45:14 »
Jos TSH löytyy omana hyllystä niin minkälainen painos teillä on? Minkälainen kansi?
Mulla on sekä 2009 vuoden suomenkielinen yhteispainos, jossa on Sormus kannessa, 2012 vuoden pokkariversiot englanniksi leffakansilla (kaikki kolme erikseen) ja Kahdesta tornista vielä 2002 vuoden ruotsinkielinen painos alla spoiler-tageissa olevalla kannella.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mikä mahtaa olla nykyään suositelluin suomennos, johon on korjattu mahdollisimman paljon virheitä? Onko se mahdollisesti se uusi yhteisnide, jossa on hieno kansi ja kuvassa sormus?
Itse en osaa sanoa, mikä olisi se suositelluin suomennos, mutta itse ainakin olen tykännyt tuosta 2009 vuoden yhteisniteestäni. Tosin nykyisellään luen useammin näitä englanninkielisiä pokkareita, mutta en ainakaan muista löytäneeni tuosta suomenkielisestä mitään virheitä tai muita. Tuossa kyseisessä versiossa on myös kaksi uutta hobittien sukupuuta, joita ei ainakaan useimmissa vanhemmissa versioissa ole.
There's absolutely no way you could make me break
No way to wipe the smile off my face

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #292 : Heinäkuu 20, 2015, 01:09:44 »
Meillä on tosta Sormusten herrasta kaksi painosta vuoden 2001 pokkari elokuva kannella missä on sormusaave ja vuoden 2009 painos. Kummatkin yhteisniteitä.

Sanosin että uusin versio olisi suositeltavin sillä siihen on todennäkösemmin korjattu edellisten painosten virheet.

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #293 : Heinäkuu 20, 2015, 15:11:43 »
Minua usein ärsyttää kun törmään välillä ihmisiin jotka luulevat että Sauron kuoli. Sauron on Ainureihin kuuluva Maia, jotka ovat kuolemattomia. Sama pätee Melkoriin joka on vala ja samoin kuolematon on Curunír/Saruman joka on Istar. Tolkien selittää kirjoituksissaan varsin seikkaperäisesti mitä heille tapahtuu. Sauron kutistuu vähäiseksi hengeksi joka on kykenemätön nousemaan enää kunnolla, Melkor vangitaan Ardan ulkopuolelle ja Curunírilta kielletään pääsy Mandosin saleihin ja tämä päätyy kiertämään alastomana Ardaa.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Lilla Myy

  • ei oikein ihminenkään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nescit vox missa reverti
  • Pottermore: SnitchCharm26124
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #294 : Heinäkuu 20, 2015, 17:40:11 »
Sama pätee Melkoriin joka on vala -- Melkor vangitaan Ardan ulkopuolelle
En nyt puutu noihin kahteen muuhun, koska en ole lukenut vielä aivan kaikkea mahdollista Tolkienilta, enkä siten ole törmännyt noihin mainitsemiisi kirjoituksiin. Haluan nyt kuitenkin tarkistaa tämän asian, eli siis, eikös Melkor häädetty niin kutsuttuun Tyhjyyteen (englanninkielisessä Silmarillionissa käytettiin nimitystä void, jonka suomennoksesta en ole varma)? Eli käytännös juu Ardan ulkopuolella tuo varmaan on. Itse olen aina ollut siinä luulossa, että myös Sauron ja Saruman olisivat päätyneet Melkorin kanssa samaan paikkaan, mutta en sano tätä tiedoksi, koska en tosiaan ole lukenut vielä aivan kaikkea (yritys on kyllä kova!), joten saa korjata, jos löytyy parempaa tietoa. castlevanian kommentin kirvoittamana stalkkasin LotR-wikiä ja näköjään olen koko ajan ollut ihan väärässä luulossa näiden suhteen... No, on se hyvä nyt edes tässä vaiheessa päästä kartalle näistä. :D
There's absolutely no way you could make me break
No way to wipe the smile off my face

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: