Veikkasin vahvasti johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että Sevurus on,
mitä on, eikä pyytele anteeksi sitä mitä on, vaikka ajoittain on juuri sitä, mikä tekee muiden ihmisten olon tukalaksi. Koska mies on rehdisti sitä mitä on, eikä muokkaa itseään sellaiseen muottiin, mikä olisi mahdollisemman laajasti hyväksytty niin tämä nähdään myös ihmisten keskuudessa itseluottamuksena, silloin kun se on vahvana olemassa ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat vaan voi toteuttaa itseään valitsemallaan tavalla ilman omantunnontuskia. Mutta tässäkin ongelmaksi koitui kirjan loppu, jossa koko Severuksen elämänkaari muovattiin uuteen uskoon ja nekin valinnat, mitkä vaikuttivat mulkeron pahansuovilta kiusaatekeviltä valinnoilta olikin muokattu toteuttaamaan suuremman kaavan ennaltamäärättyä lopputulosta, jota Severus vaan pyrki viisaampansa toivomuksesta toteuttamaan. Joten Sevurus on yksi haastavimmista hahmoista analysoida, koska sitä on vieläkin lopputuloksenkin selvittyä hankala määritellä mitä kortteja siinä pakassa oli millä kyseinen hahmo pelasi ja mitä hän eri tarinan vaiheissa halusi niillä korteilla milloinkin saavuttaa.
Pelkistetympiin syihin jos nopeasti viittaisi, niin kyllähän tuollaiset antisankarit ja oman elämänsä pikkupahikset ovat aina joitakin miellyttäneet. Lähinnä varmaan siksi niitä ihaillaan, että tuollaiset hahmot ovat sellaisia mitä me muut haluaisimme olla, jos kantti vaan kestäisi. Rehellisesti omia itsejämme, viis veisaten siitä, mitä muut ajattelevat. Siitäkin huolimatta, että aiheuttaa valtavat määrät mielipahaa ympärillään. Muutenkin nämä oman polkunsa tekijät ja sitä pitkin kulkevat tuntuvat viehättävän varsinkin niitä, jotka menevät massan mukana lähinnä siksi, että pelkäävät sitä ulkopuolelle jäämistä, jos lähtevät menemään vastavirtaan sen virran mukana kellumisen sijasta. Joten on hienoa ajatella, että tuolla se menee, koska se voi, minäpä menen tässä muiden mukana, mutta on pirun hienoa, että tuo kaveri tuolla menee just sinne minne tahtoo vähät välittäen kuka jalkoihin jää, jos pääsee sinne minne tahtoo.