Aihe: Miksi Kalkarosta pidetään fanien keskuudessa niin vetävänä?

[SeveruksenSalarakas]

Erittäin suuressa osassa fanficcejä shipataan kalkkista, ja muutenkin fanien keskuudessa seveä pidetään tosi hottina tyyppinä. Mutta syvällisemmin, miksi?
- Kirjoissa Kalkaros kuvailtiin ulkonäöllisesti kolkoksi, synkeäksi ja jokseenkin jopa rumaksi, eikä elokuvissakaan Rickmania ole tällätty komeimpaan mahdolliseen kuosiin
- Hahmo on sekä kirjassa, että elokuvassa suurimman osan ajasta kylmä ja tyly, eikä välttämättä edes seksikkäällä tavalla. Ainoat "inhimillisemmät" kohtaukset ovat ne, joihin liittyy Lily, sekä Kalkaroksen kuolema.
- Lähes pakkomielteinen rakkaus ja kiintymys Lilyyn, jollaista ei kovin vetävänä luultavasti kukaan pitäisi oikeassa elämässä ainakaan

Näistä huolimatta oma mieltymykseni hahmoon(joka varmasti tulee esiin muunmuassa nimimerkistäni), johtuu luultavasti hahmon rosoisuudesta ja vaikeasti taivoteltavuudesta. Sekä siitä kova pinnan alla piilevästä herkkyydestä. Muita tulkintoja?

[Remi]

On ihmisiä, joita viehättää hahmoissa ominaisuudet, jotka eivät välttämättä ole ihmisellä oikeasri niin ihanteellisia. Sekä Kalkaroksen lähes pakonomainen kiintymys Lilyyn että hänen käytöksensä Harryä kohtaan (joka sekin on kytköksissää edellä mainittuun kiintymykseen Lilyä kohtaan) ovat jossain määrin tällaisia piirteitä. Ja onhan Kalkaros myös aika moniulotteinen ja jopa traaginen hahmo. Hänen elämänsä (tai Kalkaroksen hahmona) voi tiivistää monella tapaa ja tästä tiivistelmästä riippuu, kuinka viehettävä (tai kenen silmissä viehättävä) hän on.

[Nefgliniel]

Jaa-a? Aktivoiko hahmo jonkun hoivavietin? "Rakastan-sinut-ehjäksi" -ajatuksen? Halun ymmärtää sinne yrmeyden taakse, löytää todellisen Severuksen ilkeän kuoren alta?

[samettiina]

Kalkaros ei ole itselleni ollut koskaan mikään rakkain hahmo, muttei puolestaan myöskään mikään sen suurempi inhokkikaan. Kuten tullut ilmi, osalle faneista Kalkaros on tosiaan yksi suurimmista hahmoista koko Potter-sarjassa - ja siihen on varmasti yhtä monta erilaista syytä kuin on Kalkaros-fanejakin.

Yksi mieleeni tullut seikka kyseisestä hahmosta on tuo aloitusviestissäkin esille nostettu kylmyys/synkkyys. Hän kantaa omaa persoonansa omalla tyylillään, ja hänen olemuksessaan on omanlaista arvokkuutta.

Toinen seikka, joka vetoaa ainakin osaan Kalkaros-faneihin, on mielestäni se, että Kalkaros toimii loppujen lopuksi oikein: vaikka esille tuodaan paljon Kalkaroksen epäoikeudenmukaista käyttäytymistä, on suurempana toimintamallina kaiken takana toimia rakkauden takia oikein.

Kolmanneksi mieleen tuli tuosta Nefglinielin viestistä ja sen "inhimillistämisestä", että voisiko joku jotenkin samaistua Kalkarokseen ja sitä kautta olla hänen kannallaan?

Niin tai näin, Kalkaroksen ihailuun on varmasti monenlaisia syitä.

[Isfet]

Minullekaan kyse ei ole ehdottomasta suosikista tai inhokista. Jollakin tapaa Kalkaros on kuitenkin sympaattinen.

Kuten Nefgliniel sanoi aiemmin, kyse saattaa olla hoivavietistäkin. Miettikää nyt. Poika, jolla on ongelmia kotona ja joutuu koulussakin heti epäsuosioon. Hän on erilainen ja viihtyy yksin, elämän kaltoin kohtelemana katkeroituu ja ajautuu pimeyden voimien pariin. Surullista? Kun vielä lisätään toivoton rakkaustarina ja lähes mieletön, riipaiseva omistautuminen tälle rakkaalle niin that´s it. Voi herättää hyökyvää myötätuntoa ja halaustarpeen.

Edellinen ei tietenkään päde kaikkiin, mutta osaan kuitenkin. Toinen, myöskin jo mainittu seikka on synkkä ja ehdoton arvovalta. Luokka hiljenee heti kun hän vain astuu sisään (mikä muuten kysyy jotain) ja kaikki tottelevat mukisematta. Siinä on tiettyä tyyliä joka puree.

Lisäksi Kalkaroksella on korkea moraali, ja älykkyyttäkin löytyy. Lisäksi kysyy taitoa suojautua Pimeyden Lordin lukitilikselta niinkin kauan.

Lisäksi... Kylmässä asenteessa on eräänlaista kiehtovaa karismaa, vai mitä?

[Fimca Worthleberr]

Aika monia hyviä syitä tässä jo lueteltiinkin, en tiedä osaanko itse lisätä mitään sen olennaisempaa. Mutta kuitenkin, Kalkaros kuuluu omaan "kaikkien aikojen lempihahmot"-listaani, ellei sitten jopa ole nro. 1 lempihahmoni. Olen aina tykännyt pahiksista tai vähintäänkin antisankareista, hahmoista, jotka ovat kaukana täydellisestä kiiltokuvahenkilöstä. Toisaalta myöskään täydellisen pahat hahmot (esim. Voldemort) eivät ole kovin kiinnostavia. Minua kiehtovat enemmän ristiriitaiset, monimutkaiset ja "harmaalla" alueella liikkuvat hahmot, jollainen Kalkaroskin totisesti on. Hahmoon samaistuminen on yksi hyvä pointti, minussa itsessäni on mielestäni monia Kalkaroksen luonteenpiirteitä, en aina koe kuuluvani joukkoon, jne.

En koe Kalkaroksen olevan mitenkään erityisen "hot" hahmo, mutta minua viehättävät henkilöt, jotka herättävät kunnioitusta. Tuosta hoivavietistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, en ole yhtään hoivaviettinen henkilö, mutta tietysti Kalkaroksen hahmo herättää minussa voimakkaat sympatiat, varsinkin sitten, kun asioita hänen menneisyydestään paljastuu. Jos pitää luetella muita hahmon yksittäisiä, miellyttäviä luonteenpiirteitä, niitä ovat esim. älykkyys, sarkastisuus (hei camoon, kenen mielestä Kalkaroksen sutkaukset ei ole hauskoja?), itsehillintä, neuvokkuus/taitavuus, ja tietysti kaiken kruunaavat lopussa paljastuvat rohkeus ja ehdoton uskollisuus. Mustiin pukeutuminen ja synkeä ulkonäkö eivät ole haitaksi. : DD

Mutta ennen kaikkea kyse on kokonaisuudesta. Hahmo ja hahmon tarina on yksinkertaisesti todella hyvin mietitty, ja hyvin kirjoitettu. Rowling on nero!

[Kynttiläkäärme]

Potter kiinnostukseni alkoi Viisasten kivi elokuvasta ja kiinnostuksen elokuvaan minun herätti ensimmäiseksi Kalkaroksen liemituntikohtaus. Minulle se oli alkusi juurikin ihastus Alan Rirckmanin versioon Kalkaroksesta. hän oli elokuvan mystisin ja sitä kautta mielenkiintoisin ja ristiriitaisin hahmo. Kirjoja lukiessa sain oman kuvani Kalkaroksesta ja viehätyin eniten juuri hänen ristiriitaisuudesta. Yksinkertaisesti se syy on, miksi Kalkaros on niin mahtava hahmo.
 
Liikutuin kyllä Kalkaroksen rakkaudesta Lilyyn, vaikka kuinka liseiseltä se kuulostikin. Tiesin aina Kalkaroksen olevan hvyin, vaikka nautin hänen pahiksen roolistaan. Kaikista eniten olin kiinnostunut Kalkaroksesta Puoliverisen Prinssin lukiessani ja hänen murhattua Dumbledoren. Se ristiriita mitä sen lukiessa tuli ja Kalkaroksen hahmoa pohtiessa, oli äärimmäisen mielenkiintoista.

Minua kiehtovat enemmän ristiriitaiset, monimutkaiset ja "harmaalla" alueella liikkuvat hahmot, jollainen Kalkaroskin totisesti on.

Olen tässä samaa mieltä.

[Fimca Worthleberr]

Haluan vielä lisätä tuon mystisyyden auran, mistä on puhuttukin jo. Hahmon salaperäisyys yleensä lisää mielenkiintoani 100%, ja pätee kyllä oikeisiinkin ihmisiin. Kalkaroshan ei paljasta missään vaiheessa todellista sisintään (paitsi Dumbledorelle), ja harvoin muutenkaan ilmentää ajatuksiaan tai tunteitaan. Siinä sitä sitten pähkäilee, mikä Kalkarosta motivoi, mikä on hänen todellinen päämääränsä, jne. Älyttömän mielenkiintoista!

Itse en tosiaankaan Dumbledoren tappokohtauksen jälkeen ollut varma, kenen puolella Kalkaros oikeasti on, vaikka tietysti toivoin, että hän olisi hyvis, tai että hänestä paljastuisi jotain mullistavaa. Vaikka rakkaus Lilyyn saattaa ensi ajatuksena kuulostaa kliseiseltä, oli tarina niin hyvin kirjoitettu, ettei todellakaan tuntunut siltä. Kalkaros oli ja pysyi lempihahmonani kaikissa käänteissä, ja vaikea edes kuvitella tilannetta, missä olisin lakannut pitämästä hahmosta.

[Noidankattilakakku]

Kalkaros vaikutti mielestäni ensimmäisissä kirjoissa epäinhimmilliseltä pimeyden olennolta,mutta myöhemmin huomasin kuinka hyvä tyyppi hän on.

Alan Rickman oli täydellinen Kalkaroksen rooliin,vaikea kuvitella roolissa joku toinen.Elokuvat toivat Kalkarokseen myös enemmän inhimmillisyyttä,mikä kirjoista mielestäni puuttui,Kalkarostahan kuvattiin lepakkomaisena ja suurinenäisenä.Kirjoissa hän myös puhuu pehmeällä äänellä ja hänellä on rasvainen tukka.Kun nyt ajattelen,kirjojen Kalkaros olisi elokuvissa voinut näyttää jopa humoristiselta.

Elokuvien Kalkaros siis minusta on vähän vetävämpi,joskin hänen tarinansa on kirjoissakin mahtavasti kirjoitettu.En todellakaan ihmettele,miksi Kalkaros on niin vetävä hahmo.

[Leffajuho]

Olen nähnyt vain ekan Potterin vuonna 2002 koulussa. Mutta näyttelijän hyvin muistaen uskon monen Kalkaron ihailijan yhtyvän seuraaviin näkemyksiini. Alan Rickmanilla oli 1. veistoksellisen komeat kasvonpiirteet, 2. hypnoottinen ääni ja 3. mystinen perusilme.

[Nordamien]

Veikkasin vahvasti johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että Sevurus on,

mitä on, eikä pyytele anteeksi sitä mitä on, vaikka ajoittain on juuri sitä, mikä tekee muiden ihmisten olon tukalaksi. Koska mies on rehdisti sitä mitä on, eikä muokkaa itseään sellaiseen muottiin, mikä olisi mahdollisemman laajasti hyväksytty niin tämä nähdään myös ihmisten keskuudessa itseluottamuksena, silloin kun se on vahvana olemassa ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat vaan voi toteuttaa itseään valitsemallaan tavalla ilman omantunnontuskia. Mutta tässäkin ongelmaksi koitui kirjan loppu, jossa koko Severuksen elämänkaari muovattiin uuteen uskoon ja nekin valinnat, mitkä vaikuttivat mulkeron pahansuovilta kiusaatekeviltä valinnoilta olikin muokattu toteuttaamaan suuremman kaavan ennaltamäärättyä lopputulosta, jota Severus vaan pyrki viisaampansa toivomuksesta toteuttamaan. Joten Sevurus on yksi haastavimmista hahmoista analysoida, koska sitä on vieläkin lopputuloksenkin selvittyä hankala määritellä mitä kortteja siinä pakassa oli millä kyseinen hahmo pelasi ja mitä hän eri tarinan vaiheissa halusi niillä korteilla milloinkin saavuttaa.

Pelkistetympiin syihin jos nopeasti viittaisi, niin kyllähän tuollaiset antisankarit ja oman elämänsä pikkupahikset ovat aina joitakin miellyttäneet. Lähinnä varmaan siksi niitä ihaillaan, että tuollaiset hahmot ovat sellaisia mitä me muut haluaisimme olla, jos kantti vaan kestäisi. Rehellisesti omia itsejämme, viis veisaten siitä, mitä muut ajattelevat. Siitäkin huolimatta, että aiheuttaa valtavat määrät mielipahaa ympärillään. Muutenkin nämä oman polkunsa tekijät ja sitä pitkin kulkevat tuntuvat viehättävän varsinkin niitä, jotka menevät massan mukana lähinnä siksi, että pelkäävät sitä ulkopuolelle jäämistä, jos lähtevät menemään vastavirtaan sen virran mukana kellumisen sijasta. Joten on hienoa ajatella, että tuolla se menee, koska se voi, minäpä menen tässä muiden mukana, mutta on pirun hienoa, että tuo kaveri tuolla menee just sinne minne tahtoo vähät välittäen kuka jalkoihin jää, jos pääsee sinne minne tahtoo.

[kitujainen]

On Kalkaroksen puolustajia, sitten on niitä jotka näkevät hänet kuten Harry. Jos on lukenut kirjat? Mun One True Pairing on Severus/Harry, mutta koko kirjasarja ei olis mitään ilman Kalkaroksen osallistumista tarinaan. Se oli tosiaan urhein mies jonka Potter tunsi. Monet vihaa Kalkarosta velhomaailmassa vieläkin, vain koska se oli rehtori Voldun loppuaikoina, vain Harry tietää oikeasti totuuden miten se rakasti Harryn äitiä ja oli Dumbledoren puolella koko ajan jne. Jotkut kiroaa Harryn isän kun se kiusasi Severusta, että sen perhe-elämä oli jotain todella kauheaa juoppoisä olisi kurittanut sitä ja sen äitiä ym. Keksihän se sen viiltelyloitsunkin, johon voisi kuolla. Ei Harryn jästivuodet kivoja olleet myöskään. Ehkä ilman vanhempia olisi pahempi, koska itse voi kuitenkin määrätä miten suhtautuu vanhempiinsa ja niiden tekoihin...

Se, että näyttelijä Alan Rickmanin ääntä on sanottu jästimiehistä maailman seksikkäimmäksi on varmaan myös lisännyt vetävyyttä.

Mä vihasin Azkabanin vangissa Kalkaroksen karjumista ja epäreiluutta.. mutta tavallaan se sit tuli sieltä miksi hän on kirjasarjan ainoa syvä hahmo
Mä ainakin koukutuin lukemaan sarjaa vasta Azkabanin vangin jälkeen, mutta siitä nyt on jo  parikyt vuotta kohta kun olin 12v ja ihastuin Daniel Radcliffeen kun se oli 11v ja viisasten kiven kävi katsomassa..