Kirjoittaja Aihe: Snowpiercer  (Luettu 726 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Snowpiercer
« : Heinäkuu 19, 2014, 18:08:58 »
Snowpiercer on korealaisen Bong Joon-Hon ohjaama scifi - elokuva, jota tähdittävät Chris Evans, Song Kang-ho, Go Ah-sung, John Hurt, Jamie Bell, Tilda Swinton ja Ed Harris. Elokuva on ottanut inpiraatiota ranskalaisesta  Le Transperceneige - sarjakuvsta (jota en ole lukenut, joten en osaa kummemmin verrata), mutta ei varsinaisesti perustu siihen. Elokuvassa ihmiskunnan yritykset pysäyttää ilmaston lämpeneminen on johtanut uuteen jääkauteen, muuttaen Maapallon asumiskelvottomaksi. Ihmiskunnan rippeet asettuvat jatkuvasti liikkeessä olevaan junaan, jossa luokkaerot nousevat nopeasti voimaan. Köyhät elävät junan peräpäässä nälässä ja ahtaissa tiloissa samalla, kun rikkaat nauttivat ylellisyydestä. Curtis Everett (Chris Evans) aloittaa vallankumouksen, jonka päämääränä on vallata juna vaunu kerrallaan.

Yleensä itse menen pääasiassa, joitain muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, leffateatteriin katsomaan vain uusimmat Marvel - leffat (tänä vuonna tosin jätin tosin ihan tietoisesti Amazing Spider-Man 2:sen katsomatta), koska leffaliput maksaa. Tässä muutamia kuukausia takaperin olen kuitenkin useammasta pikkuhommasta saannut vapaalippuja palkaksi, joten olen pystynyt harrastamaan mukavaa pientä uuden kokeilua ja katsomaan niitäkin leffoja, jotka yleensä saisivat odottaa dvd - julkaisua. Trailerien herättäessä mielenkiinnon, päätin Snowpiecerin maanataina katsastaa ja kyllä kannatti.

Kannattaa leffaa katsomaan mennessä pitää mielessä, että sen on tarkoitus olla symbolinen, eikä siis asioita kannata ottaa liian kirjaimellisesti tai ylianalysoida. Muuten pelkästään leffan perusidea murenisi, kun ei paraskaan juna pystyisi liikkumaan ilman välipysähdyksiä huoltoa varten tai vähintään kiskot alkaisivat osoittaa ennemmin tai myöhemmin ajanhampaan merkkejä. Olenkin lukenut analyysejä, joiden mukaan juna symboloi mm. oikean elämän oloja (ainakin Koreassa) enkä voi väittää ettenkö itsekkin olisi sitä nähdyt. Tykkään muutenkin tarinoista, jotka sisältävät jonkin täysin scifi/fantasia - teeman, jotka pystyy kuitenkin halutessaan rinnastamaan todellisen maailman asioihin. Niin kauan kuin tarinan konsepti ei venytä uskottavuuttaan liian pitkälle, niin se antaa vain menolle kiinnostavan lisämausteen. Ja Snowpiercerin varsinainen tarinahan on kiinnostava. Katsoja huomaa kannustavansa vallankumousta voittoon ja lopun twisti tulee rehellisenä yllätyksenä.

Näyttelijöistä tykkäsin jokaisesta. Chris Evansin on hienoa nähdä kunnolla heittävän romanttisten komedioitten pretty boy - imagonsa helvettiin ja esittävän moraallisesti harmaata miestä, jonka elämä junassa on kovaksi keittänyt. John Hurt, Jamie Bell ja Ed Harris antoivat totta kai sivurooleissa hyvät suoritukset, kuten osasin odottaa, mutta eniten esille nousi Tilda Swinton kukkahattutätinä. Tämä ylinäyttelee herkullisesti ja tätä on ilo seurata. Itseasiassa kaikki junan etupään elijät ylinäyttelevät samalla, kun takapään eläjien näyttelijät ovat pääasiassa suth suorakasvoisia. Aluksi ohitin sen vain osana leffan huumorintajua (josta lisää myöhemmin), mutta leffan edetessä mielessä kävi, jos siinä oli takana muutakin. Tuntuu vain sopivalta, että nälässä ja liassa eläneillä kapinallisilla on vakavammat ilmeet, kuin ylellisyydestä nauttineilla päivänsäteillä.

Minusta alkaa muuten muodostua melko iso korealaisten ohjaajien fani Snowpiecerin ja Vengeance - trilogyn kaltaisten leffojen ansiosta. En tiedä, näillä on vain kiinnostava taito ohjata hyvin synkkiä aiheita käsitteleviä ja vatsapohjasta kaapaisevia kohtauksia sisältäviä elokuvia, joissa on kuitenkin runsaasti mustaa huumoria jotka ovat niin absurdeja, ettei niille voi olla vähintään hymättämättä. Voin tosin hyvin ymmärtää, että kyseinen huumori saattaisi olla jollekuille muille päinvastoin täysi deal breakeri, joka estää leffasta nauttimasta koska huumori joko vie heidän mielestään painon draamalta tai ei ole edes erityisen huvittaa lähtökohtaisesti tms.

Leffa ei kuitenkaan ole täydellinen. Toimintakohtauksissa on toisinaan liikaa shaky-camia, mikä häiritsee aina, ja leffa menettää tempoaan loppua kohden. En tarkoita, että leffa huononisi lopussa tai, että silloin käsitellyt asiat olisivat epäkiinnostavia, mutta hieman alkoi siihen asti melko tiukka rytmi madella. Olisi ollut myös kiinnostavaa nähdä lisää siitä millaista arki junassa oli, mutta toisaalta se ei ollut leffan pääpaino ja eikä se, että lopuksi jäi kaipaamaan lisää, ole välttämättä huono valituksen aihe.

Kaikista eniten jäi kuitenkin häiritsemään yksi pieni, mutta merkittävä yksitiskohta. Pistän sen spoileriin ja en suosittele lukemaan sitä, jos edes hieman epävarmoja suunnitelmia katsoa leffa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Loppujen lopuksi Snowpiercer oli erittäin hyvä satiirinen scifi - leffa, joka on höystetty moniulotteisilla hahmoilla, suth hyvällä toiminnalla ja kiinnostavilla teemoilla. En kuitenkaan voi suositella sitä hyvällä omatunnolla kaikille. Kyseessä ei todellakaan ole mikään feel good - elokuva ja voin kuvitella mainitsemieni elementtien häiritsevän joitakuita. Jos kuitenkin vähäänkään kiinnostaa, niin kannattaa kyllä katsastaa.
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Snowpiercer
« Vastaus #1 : Heinäkuu 20, 2014, 00:21:32 »
Minuun ei kyllä iskenyt tämä pätkä. Tykkään hirveästi scifistä ja etenkin erilaisista dystopia-maailmoista, mutta tämä leffa oli hirveä pettymys. Teknisesti surkeasti toteutettu, näyttelijäntyö ei mitenkään erikoista (Tilda Swintonia lukuunottamatta) ja juoni oli tylsä, ennalta-arvattava ja täynnä outoja kohtia, kuten tuo mikä Hämppylillä on spoilerissa.

Idea sinänsä on ihan hieno, on kehitetty juna joka on kuin ihan oma ekosysteeminsä ja toimii generaattorilla joka on kuin ikiliikkuja. Maailman sitten joutuessa uuteen jääkauteen maailman viimeiset ihmiset pelastautuvat tuohon junaan.

Luokkasysteemi syntyy (kuinka yllättävää) ja alemmassa luokassa olevat eivät aio tyytyä osaansa... Loppu onkin sitten erilaista taistelua ja ihme sekasortoa ja outoja kohtia jotka eivät tunnu liittyvän mihinkään.
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa viiu

  • Pööpötin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: EchoChestnut4212
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Snowpiercer
« Vastaus #2 : Lokakuu 03, 2014, 14:03:39 »
Itse ainakin pidin tästä elokuvasta, vaikka se ei ihan TOP 20:een noussutkaan.

Minusta elokuva ei ollut ennalta-arvattava, päinvastoin: katsojan annettiin ymmärtää elokuvan menevän tiettyyn suuntaan korostaen alkuun sankarimaisuutta (niin kuin esimerkiksi amerikkalaisilla elokuvilla usein on tapana), ja sitten vaihtamallakin vähän hämärälle Aasia-vaihteelle kesken kaiken. Symboliikka elokuvassa oli kerrassaan mahtavaa, ja sellaisena koko elokuva pitääkin ottaa. Turhautti ainakin elokuvan loputtua kuunnella mieheni nurkunaa siitä, kuinka muka missään vaiheessa ollaan voitu kehittää ikiliikkuja yms. -.-

Asetelma elokuvassa on kummallinen, ehkä jopa hieman unenomainen. Kuvakulmat ovat voimakkaita, kamera menee joskus lähemmäksi kuin mitä katsoja haluaisi. Erikoisefektit eivät ole vaikuttavia, vaan niitä jopa tunnutaan välttelevän kaikin mahdollisin tavoin. Tästä ehkä huomaa sen, että mistään järissytävän suuren budjetin elokuvasta ei ollut kyse. Eikä elokuvassa ole tippaakaan sankarillisuutta, tai jos onkin, kukaan maailmassa ei ole todistamassa sitä.

Ymmärrän, miksi Snowpiercer ei uppoa ihan jokaiseen katsojaan. Onhan se vähän kummallinen. Ja epäreilu (tätä ehkä enemmän kuin mitään muuta). Ja se eroaa valtavirrasta melko suurella tavalla. Lisäksi sen viesti ilmastonmuutoksesta ja luokkajaosta saattaa hypätä silmille. Mutta Tilda Swinton on äärimmäisen hyvä roolissaan.
There is only one thing in life worse than being talked about, and that is not being talked about.