Kirjoittaja Aihe: Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta  (Luettu 1169 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta
« : Kesäkuu 04, 2013, 15:51:31 »
Mehän kaikki tiedämme mikä on Tolkienin eeppisen fantasia trilogian pohjalta tehtyjen filmatisointien historia. Peter Jackson tuli, väsäsi kolme menestyselokuvaa ja loppu on historiaa. VÄÄRIN! Ennen Jacksonin trilogiaa, vuonna 1978 ilmestyi kuuluisan animaatio-ohjaaja Ralph Bakshin tulkinta tarinasta. Kyseisen elokuvan tarina on melkein jopa itsessään yhtä kiinnostava, kuin sormusten tarina.

Ralph Bakshi oli valtava Tolkien - fani ja on omien sanojensa mukaan saannut paljon vaikutteita tämän kirjoitustyylistä. Kun hän kuuli, että elokuvaohjaaja John Boorman aikoi hankkia sarjan elokuvaoikeudet, tiivistäen koko trilogian yhteen elokuvaan ja lisäten enemmän seksiä, hän nopeasti hankki oikeudet ensin, haluten pitää huolen, että kirjat saisivat ansaitsemansa kohtelun. Tämän jälkeen Bakshille tuli ongelmaksi löytää studio, joka olisi valmis kustantamaan elokuvan teon. Lopulta United Artists studio suostui tuottamaan elokuvan sillä ehdolla, että kolmen elokuvan sijaan Bakshi tekisi vain kaksi. Bakshi alkoi siis 4 miljoonan dollarin budjektilla valmistaa 132 min. pituista elokuvaansa, joka kattoi kahden ensimmäisen kirjan tarinan ja yhdisti perintäistä animaatiota ja rotoskooppaustekniikkaa (tekniikka,  jossa oikeiden näyttelijöiden päälle animoidaan piirretty hahmo).

Elokuvan valmistumisen jälkeen studio vaati Bakshia poistamaan elokuvan nimen lopussa olleen "Osa 1" - liitteen, koska "kukaan ei maksaisi nähdäkseen vain puolet tarinasta." Tämä jälkeenpäin johti monen katsojan närkästymiseen, koska nämä odottivat näkevänsä koko tarinan. llmestyttyään elokuva jakoi kriitikot voimakkaasti kahtia, mutta tuotti 30 miljoonaa dollaria ollen siis valtava rahallinen menestyys. Bakshi ei kuitenkaan koskaan valmistanut jatko-osaa, koska elokuvan tuotanto oli hänelle yhtä helvettiä ja hän koki saavansa enemmän mielihyvää omien tarinoittensa kertomisesta. Vaikka elokuva onkin vaipunut pääasiassa unohduksiin, niin se on silti vaikuttanut tuleviin Tolkien - filmatisointeihin. Peter Jackson on nimittäin myöntänyt (mm. Sormuksen ritarien kommenttiraidassa), että Bakshin elokuva oli hänen ensimmäinen kosketuksensa Taru Sormusten Herraan ja muutama hänen elokuvissaan käytetty kuvakulma on hienovarainen kunnianosoitus Bakshin elokuvalle.

Itse sain tietää tämän elokuvan olemassaolosta ensimmäisen kerran, kun ihan sattumalta netissä surffailessani törmäsin sen wikipedia - sivuun ja mielenkiintoni sitä kohtaan heräsi heti. Kesti kuitenkin vuosia ennen kuin näin leffan ensimmäistä kertaa, sillä se on valtava harvinaisuus (etenkin täällä Suomessa). Lopulta vuosi tai kaksi sitten kirjastossa tuli vastaan elokuvan dvd - kopio ja pitihän se lainata välittömästi. Tuolloin naureskelin hahmojen koomisille ilmeille ja ylipäätään sille absurdille ajatukselle, että tämä oli ollut kaikki nämä vuodet olemassa, mutta tässä pari viikkoa sitten toinen dvd kopio tuli kirpputorireissulla vastaan (ja sanotaan, että salama ei iske samaan paikkaan kahdesti) ja kun katsoin tämän uudestaan niin pystyin nyt keskittymään paremmin tarinaan ja tunnelmaan.

Tarina alkaa hieman hätäisesti. Heti, kun prologi on saanut sormuksen tarinan pois alta niin seuraavassa kohtauksessa Bilbo on jo lähtemässä Konnusta. Jos tarina ei olisi minulle ennestään tuttu kirjojen ja Jacksonin ansiosta niin olisin saattanut olla hetken hämilläni, mutta Frodon lähdettyä matkaan rytmi tasaantuu huomattavasti. Jacksonin neljän tunnin spektaakkeleihin tottuneet eivät tätä varmaan suostu uskomaan, mutta kaksi tuntia riitti oikein mainiosti Sormuten ritarien ja Kahden tornin tarinan kertomiseen. Tarinan tärkeimmät elementit ja kohtaukset ovat mukana ja kuten sanoin, tarinan rytmi ei kertaakaan hidastele tai kiirehdi liikaa. Leikkauksiakin on tosin jouduttu tekemään. Gimlin, Legolaksen, Merryn ja Pippinin roolit jäävät hyvin pieniksi ja nämä lähinnä vain roikkuvat mukana ja Arwen ei esiinny lainkaan. Ylipäätään hahmokehitys hetkiä on vähemmän, kuin lähdemateriaalissa. Mukaan on kuitenkin mahtunut muutama hahmohetki ja ne myös merkitsevät. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita Gimlin reaktion, kun Morian takaisinvaltausta koittaneitten kääpiöitten kohtalo selviää. Jacksonin versiossa Gimli ulisee yliampuvasti, kun taas tässä tämä vain pääpainalluksissa menee sivummalla saadaksen olla yksin, mikä on paljon voimakkaampaa. Toisaalta mukana on myös sellaisia kulmia kohottavia ratkaisuja, kuin Samin hahmon toteutus. Hahmo, jolla pitäisi olla paljon sisäistä voimaa ja lujaa uskollisuutta on tässä versiossa... valitettavasti sana jota haluaisin käyttää ei ole nykypäivänä enää poliittisesti korrekti, mutta tajuatte kyllä kun näette itse.

Näyttelijäntyö menee voimakkaasti laidasta laitaan. Osa näyttelijöistä ylinäyttelee reippaasti ja osa taisi välittää vain palkkashekistä. Onneksi väliin mahtuu enemmän, kuin tarpeeksi onnistuneita roolisuorituksia. William Squire on oikein mainio Gandalfina vangiten hahmon vanhuuden höperyyden ja maagisen voimakkuuden ja Christopher Guardin Fodo haastaa Elijah Woodin tulkinnan. Kirkkain tähti on kuitenkin John Hurt Aragornina. Mies ei haasta Viggo Mortensenia vaan ottaa tästä niskalenkin ja paiskaa maahan. Miehen äänestä on välittyy voimakkuutta ja viisautta, jota samoojalta jonka suonissa virtaa kuninkaalinen veri odottaakin.

Animaatio on leffan julkaisuvuoden huomioon ottaen todella hyvin tehty, mutta ei täydellistä. Kuten mainitsin tuossa ylempää, hahmoilla välillä todella koomisia ilmeitä ja eleitä, jotka vievät katsojen pois hetkestä ja pilaavat tunnelmaa. Hahmojen ulkomuodoissa on myös otettu melkoisia vapauksia. Aragorn on intiaani, Boromir viikingi, Legolas muuten vain oudon näköinen ja Sam... googlatkaa, jos uskallatte. Tämä oli (tietääkseni) ensimmäinen näkemäni leffa, jossa käytettiin rotoskooppaustekniikkaa ja minulle jäi siitä vähän ristiriitainen maku suuhun. Minusta se ei oikein toiminut rinta rinnan perinteisen animaation kanssa, etenkin toimintakohtauksissa. Kun rotoskoopattu hirviö kamppailee perinteisesti animoidun ihmisen kanssa niin korekrafia on selvästi jouduttu pitämään simppelinä, koska näyttelijä jonka liikket rotoskoopattiin joutui kamppailemaan ilman kanssa. Toisaalta oli nerokas idea rotoskoopata kaikki Sauronin joukot, koska se antoi näille epäinhimillisemmän ja yliluonollisemman olemuksen... valitettavasti efekti ei ole niin tehokas, kun ihmisjoukkojakin aletaan rotoskoopata. Pieni budjekti paistaa myös peri kertaa läpi Rohanin kloonikansan, paikallaan seisovien sotilaitten ja pienien armeijoitten ansiosta.

Elokuvan tunnelma kuitenkin pelastaa aivan valtavasti. Vaikka olisinkin halunnut, että animaation suomia tehokeinoja oltaisiin käytetty enemmän niin silloin, kun niitä käytetään niitä käytetään tehokkaasti. Frodon laittaessa sormuksen sormeensa ympäristön värimaailma muuttu ja kaikki liikkuu hidastetusti, mikä oli minusta paljon tehokkaampaa kuin Jacksonin tehostepelleilly. Leffa käyttää myöskin pahiksiaan tehokkaasti, vaikka Christopher Leen Sarumania tulee ikävä. Sarumania nähdään hyvin vähän ja Sauronia ei nähdä ollenkaan, mutta näitten luomasta vaarasta puhutaan paljon mikä on tehokas keino (vaikka yleensä kannatakin visuaalista mediaa näyttämään, eikä puhumaan). Minun ehdottomasti lempikohtaukseni on kuitenkin Helmi syvänteen taistelu. Juuri ennen taistelun alkua elokuvan värimaailma muuttuu punaiseksi ja siihen päälle vielä örkkien sotalaulu. Täydellistä.

Loppujen lopuksi minusta Bakshin TSH - filmatisointi on erittäin hyvä. Onko se täydellinen? Ei. Onko siinnä vikoja? Paljon. Minusta ihmiset kuitenkin usein tuomitsevan tämän leffan turhan ankarasti ja vertaillevat sitä liikaa Jacksonin trilogiaan. Minusta nämä ihmiset eivät ymmärrä, että Bakshi ja Jackson pyrkivät kertomaan hyvin erilaiset tulkinnat ja vaikka vertaillu sallittua onkin, niin tiettyjä asioita ei ole reillua odottaa toiselta. Parhaiten näiden kahden tulkinnan erot tiivistyvät minusta vertailemalla niiten teemamusiikkeja. Jacksonin elokuvien muusikki on elämää suurempaa ja eeppistä. Bakshin teemamusiikki (joka ei muuten yhden kuuntelukerran jälkeen lähde päästä ikinä) on vaatimattomampi, mutta taianomaisempi ja seikkailuhenkisempi. Niin kuin omenaa ja mandariini verratessa, sinä varmasti pidät toisesta enemmän, mutta joudut varmasti myös myöntämään, että ne ovat kaksi hyvin erilaista hedelmää.

Lisäksi minusta Bakshin elokuvan suurin voimakkuus on sen sydän. Bakshilla oli pienet resurssit, vielä pienempi budjekti ja studio hönki jatkuvasti niskaan, mutta mies silti kertoi Tolkienin tarinan niin hyvin ja uskollisen kuin pystyi. Tätä asennetta on pakko ihailla ja miehen rakkaus projektia kohtaan välittyy kotisohvalle.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 05, 2013, 10:24:42 kirjoittanut Hämppyli »
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Eriya

  • Tähtienyö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta
« Vastaus #1 : Kesäkuu 04, 2013, 23:07:25 »
Mä oon ihmetelly tätä usein, koska mulla on Velhot - Merlinistä Harry Potteriin - niminen kirja, jossa on kuva Gandalfista tollaisena animaatiohahmona (?) ja oon miettiny että mistä se on. Arvoitus ratkaistu! Kiitän ja kumarran.

Mutta sitten. Ensinnäkin pisteet Bakshille, että pelasti LOTRin Boormanin kohtalolta (joka on mielestäni verrattavissa jumalanpilkkaan), vaikka joutuikin tekemään leffan vain kahdesta leffasta. Pikaisten googletteluiden perusteella hahmot on tosiaan täysin erilaisia, kuin mihin olen tottunut, vaikkakin mulle tärkeintä on se, ettei Gandalfin hahmo ole merkittävästi muuttunut. Muistelisin, että ekan kerran kun näin Jacksonin version/versiot, niin olin ihan että whaat? Olin tosiaan odottanut ainakin animoitua Gandalfia, koska olin nähnyt kuvan. (Vaikkakin Ian McKellen hoiti homman aivan mahtavastu ja rakastan <3)

Hämppylin kanssa olen samaa mieltä Jacksonin "tehostepelleilystä". Se on aika...  huvittavaa mielestäni. Googletellessa, mikäli kuvat olivat siitä, niin Bakshin versio näytti paremmalta.

Lopuksi vielä, että haluan nähdä kyseisen pätkän! Onko se Suomessakin ihan nimellä Taru Sormusten Herrasta? Ja onko mitään tietoa mistä sen voisi löytää?

//Kiitos Hämppyli! Varaus lähti ja nyt odotellaan malttamattomana :)
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 05, 2013, 15:04:09 kirjoittanut Eriya »
I'm on a road of broken dreams and I need to know why
Seek the truth through lies to be my guide
I'm in a world of doubt and trust, can't deny 

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta
« Vastaus #2 : Kesäkuu 04, 2013, 23:57:55 »
Lopuksi vielä, että haluan nähdä kyseisen pätkän! Onko se Suomessakin ihan nimellä Taru Sormusten Herrasta? Ja onko mitään tietoa mistä sen voisi löytää?

Suomalainen dvd - julkaisu on nimeltään tosiaan vain "Taru Sormusten Herrasta." Kyseinen julkaisu on todella iso harvinaisuus (en edelleenkään jaksa uskoa omaa onneani, kun onnistuin sen löytämään), joten paras neuvoni on kiertää kirpputoreja ja elokuva antikvariaatteja. Jos leffan lainaaminen riittäisi tyydyttämään uteliaisuuden niin Turun kaupunginkirjastosta tuo on lainattavissa.

Onnea metsästykseen!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 05, 2013, 00:06:22 kirjoittanut Hämppyli »
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta
« Vastaus #3 : Kesäkuu 05, 2013, 09:47:53 »
Näytti tutulta, olen lähestulkoon täysin varma että olen nähnyt tämän joskus vuosia sitten televisiosta. Silloin en jaksanut katsoa loppuun asti, nyt voisi kiinnostusta ollakin. Pikaisesti vilkaisin pätkiä ja  siihen nähden, että teos on yhtä vanha (tai nuori) kuin minä, niin ihan taidokkaasti toetutettu. Pitää joskus katsoa enemmän.

Paikalla Taru

  • Kesäkettu
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta
« Vastaus #4 : Kesäkuu 05, 2013, 10:15:15 »
Muistan, että olen nähnyt tuon joskus telkkarista, kun olin pieni lapsi. Parhaiten on jäänyt mieleeni Pomppivassa ponissa tapahtuva kohtaus, kun nazgulit hiipivät Frodon ja kumppaneiden huoneeseen... Hyihyi, pelkäsin sitä lapsena niin kovin!

Omistan tuon DVD:nä; sain sen pari-kolme (?) vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. En kyllä yhtään tiedä, mistä ystäväni sen repäisi, DVD nääsen näyttää uudelta ja käyttämättömältä. Pitäisi katsoa tuo kyllä taas uudestaan, niin voisin kirjoittaa paremman viestin tästä aiheesta. Nyt tuli lähinnä sellainen nostalgian ja  ai-niin-mä-omistan-ton-olon sekoitus. :D
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta
« Vastaus #5 : Kesäkuu 06, 2013, 10:09:08 »
Leffan saa esimerkiksi play.comin kautta, jos kykenee elämään ilman suomitekstejä.
Constantem decorat honor