Mukava huomata, että täällä on muitakin "vanhempia", jotka yhä käyvät lastenkirjojen osastolla. Itseänikin huiman 19vuoden iässä hieman nolottaa mennä 8-9-vuotiaiden kanssa katselemaan kirjoja, jotka heidän ikäisilleen ovat suunnattuja. Lastenosaston kierrän sen takia aina viimeisenä, ettei tarvitse lastenkirjojen kanssa mennä aikuisten puolelle, tai toisaalta, jotta nuoremmat näkisivät, että kyllä minä muitakin kirjoja luen.
Vanhoja tyttöklassikoita kyllä voin nolostumatta lainata, mutta vaikkapa Anne, balettitanssijatytöstä kertovaa sarja jää mieluummin hyllyyn. Lasten kuvakirjat ja esimerkiksi Astrid Lindgrenin kirjat ovat myös sellaisia, joita ei tarvitse hävetä. Mielestäni ne ovat yhtälailla aikuisten, kuin lasten kirjoja.
Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen lasten/nuortenkirjat ovat hyvinkin mieluista luettavaa. Teksti on helppoa ja kirjat lukee todella nopeasti. Olen viimeisen puolen vuoden aikana keksinyt kymmeniä sarjoja, jotka pitäisi lukea: Neiti Etsivät, Viisikot ((ne tosin löytyvät omasta hyllystä)), Mystery Clubit, Laura ja Mirkka -sarjat, Neat, Nummelan ponitallit... En ole vain vielä saanut aikaiseksi. Luultavasti tulen lainaamaan niitä aina sitten viisi-kymmenen kirjaa kerralla, jottei niin usein tarvi lastenosastolla pyöriä.
Itselainaussysteemi on kyllä todella hyvä nolostumisongelmaan. Ei tarvitse kirjastontädeille näyttää mitä lainaa, eikä sitten tarvitse kestää mahdollisia merkitseviä katseita, tai kyselyjä, josko pikkusiskolle on tullut hevoskirjoja lainaamaan.
Nämäkin ajatukset saattavat vain olla meidän pienissä päissämme. Itse en ainakaan katso oudosti, jos lastenosastolla pyörii joku päälle 20-vuotias "aikuinen". Enintään ajattelen, että tuossapa vasta mukavan oloinen ihminen, lukee myös lastenkirjoja!