Kirjoittaja Aihe: Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.  (Luettu 9989 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« : Toukokuu 04, 2003, 11:24:11 »
Minä en tiedä, voinko lukea itseäni tähän joukkoon, sillä en oikein ole vieläkään sisäistänyt olevani aikuinen, vaikka iällisesti sitä olen jo pitkään ollutkin. xD Mutta joka tapauksessa.

Mitäs tuumaatte siitä, että aikuinen ihminen tulla tupsuttaa lasten osastolle ja lainaa jonkin hömppäkirjan, vaikka Tuija Lehtistä tahi jonkin vieläkin yksinkertaisemman kirjan? Tai miksei Harry Potterinkin... Voisitko itse kuvitella aikuisena käyväsi lasten osastolla tuntematta häpeää ja miettimättä, että tuijottaakohan nuo kirjastonhoitajat nyt minua? :) Entä miksi ylipäätään aikuinen tuntee häpeää lasten kirjojen lainaamisesta?

Minä olen edelleen lasten osaston vakiasiakas. Kirjastonhoitajat tuntevat minut nimeltä ja suosittelevat aina uutuuksia. Toisinaan kyllä tunnen pientä... ei ehkä häpeää, vaan pikemminkin ehkä ujoutta? En kehtaa mennä hyllyille silloin, jos siinä on ennestään monta ihmistä, jotka kaikki ovat minua reippaasti nuorempia.

Ala-aste ikäisenä, ehkä vielä 12 vuotiaana, luin usein kuvakirjoja. Lainasin toisinaan Maikki Harjanteen kuvakirjoja ihan vain siksi, että pidin niistä. Samaan aikaan saatoin lukea myös jotakin paksua fantasiakirjaakin, mutta myöskin toisinaan jotain kuvakirjaa. Ilmoitin aina lainaavani kuvakirjat (olemattomalle) pikkuveljelleni, kun en itselleni olisi kehdannut... Kyllä mieluusti vieläkin luen kuvakirjoja. Onneksi minulla nykyään on siskonpoika, jonka kanssa voin lainata vaikka metrin pinon kuvakirjoja ilman, että kukaan kummastelee. ;)

Ostin Harry Potter ja liekehtivä pikari-kirjan heti ensimmäisenä päivänä Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta, kun se 14.2.2001 ilmestyi. Oli aamu, ja menin ensimmäisten joukossa Akateemiseen, kun se aukesi. Yllätyksekseni KAIKKI kaupassa olijat lisäkseni olivat noin 25-30 vuotiaita nuoria naisia. Jokainen osti hieman häpeillen uusimman Harry Potterin. Noin nuorilla naisilla harvemmin on lapsia, joten kirja tuli ilmeisesti heille itselle. Miksi on niin, että kirjan ostamista/lainaamista häpeillään?
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #1 : Toukokuu 04, 2003, 11:37:37 »
Lainaus käyttäjältä: "Decamerone"
Miksi on niin, että kirjan ostamista/lainaamista häpeillään?


Luultavasti siksi, että eri asiat pyritään aina luokittelemaan joko pelkästään lasten tai pelkästään aikuisten asioiksi. Jos lapsi menee lainaamaan kirjastosta aikuisten kirjan, häntä katsotaan oudosti. Jos taas, kuten jo tuossa mainitsitkin, aikuinen menee lainaamaan lastenkirjan, häntäkin katsotaan oudosti. Ei tajuta sitä, että jotkut lapsethan saattavat olla kiinnostuneempia aikuisille suunnatusta kirjallisuudesta ja päinvastoin, ja sitten heitä aletaan pitää jotenkin outoina.

Joidenkin ihmisten mielestä kaiken pitäisi ilmeisesti olla mahdollisimman selvää ja mustavalkoista, ja ihmisten pitäisi lukea juuri niitä omalle ikäryhmälleen suunnattuja kirjoja. Ei saisi olla mitään vaihtelua tai mitään ei saisi lainata mistä oikeasti pitää. Outoa... O.o

[Offtopic]Ja eikä tämä juttu mielestäni koske pelkästään kirjoja. Kun kävin ostamassa Lilon & Stitchin, kassamyyjä alkoi kysellä että huomasinko kasetin olevan myyntikasetti, eikä meinannut millään suostua uskomaan että halusin todellakin ostaa kyseisen elokuvan. Olisi kai pitänyt olla joku nuorempi esittämässä pikkuveljeäni tai -sisartani jotta olisin saanut filmin ostettua vähemmillä selittelyillä O.o[/offtopic]
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa dofsky

  • Vanha
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #2 : Toukokuu 04, 2003, 11:39:15 »
Käyn itse usein kirjaston lasten osastolla, koska aikuisten puolen fantasia kirjat olen melkein kolunnut läpi. Sitä paitsi pääsääntöisesti kaikki sarjakuvat ovat lasten osastolla ja niitä luen todella paljon. Omistan sarjakuvia varmaan puoli kirjahyllyä mistä avopuolisoni jaksaa napista aina välillä. Esimerkiksi minulla on joka ikinen Masi pokkari mitä Suomessa on ilmestynyt. Aku Ankka minulle on tullut jo 25 vuotta.
Ja kyllä pidän itseäni aikuisena enkä suinkaan häpeile asioimista lasten osastolla.
Jumalan viimeinen sana luoduistaan: "Valitan aiheutunutta häiriötä."

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #3 : Toukokuu 04, 2003, 11:46:21 »
Freya:Minulla oli muuten sama juttu, kun ostin Ötökän elämä dvd:n. :D Ilmeisesti se oli Top tenin myyjän mielestä täysin käsittämätöntä, että halusin todella sen omaksi. On muuten älyttömän hyvä elokuva se.

Minulla on sentään se onni, että NÄYTÄN sentään nuorelta. Toki kirjastonhoitajat näkevät ikäni tiedostoistaan, muttamutta... Joka tapauksessa. Minulla on semoinen piirre, että jos olen kerran jotain aloittanut, en voi lopettaa sitä kesken. Jos siis olen ala-aste ikäisenä alkanut lukea jotakin sarjaa, luen sitä kyllä edelleen. Ärsyttää jättää asioita kesken, siksi näin.
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Misha

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #4 : Toukokuu 04, 2003, 13:10:30 »
Taidan olla ikuinen arvoitus kirjastonhoitajille. Kolmannelta luokalta lähtien, jolloin minulla oli meneillään historiakausi, olen lainannut lähes kaiken aikuisten osastolta. Kirjastotädeillä taisi alkuksi olla epäilyksiä luenko kirjoja lainkaan, mutta vähitellen minuun ja tiiliskiviini totuttiin ja meihin suhtauduttiin enää vain lievän huvittuneesti.

Viime aikainen nuorten- ja lastenosastolla asiointini onkin herättänyt kummastusta. Etenkin koukuttumistani Kani Andersson-kirjoihin on ihmetelty :P Ja on ihan virkistävää lukea välillä jotain nuortenkirjaa, jonka lukee parissa tunnissa. Olen saanut selitellä, ettei minulla ihan oikeasti ole nuorempia sisaruksia joille lainaisin kirjoja.

Ei minua oikeastaan haittaa muiden ihmettely. Hyvä kirja on hyvä, oli se sitten lapsille tai aikuisille suunnattu.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #5 : Toukokuu 05, 2003, 09:19:26 »
Jestas, ei ole koskaan tullut mieleenikään, että jotkin osastot kirjastossa olisi tarkoitettu VAIN tietyn ikäisille lainaajille. Se, että aikoinaan laajensin mielnkiintoni myös "aikuistenosastolle" eli yleiseen kaunokirjallisuuteen ja tietokirjallisuuteen, ei todellakaan tarkoittanut, että olisin hylännyt kuvakirjat, lastenkirjat ja nuortenkirjat. Minulla on edelleen lempikuvakirjoja (kuten Elsa Beskowin ihanuudet), joita silloin tällöin lainailen, ja lastenkirjoista kahlaan läpi kaikki vähänkin mielenkiintoisilta näyttävät. Eikä kukaan katso pahasti, vaikka ikää on karttunut jo melkein 30 vuotta.
Constantem decorat honor

Melisande

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #6 : Elokuu 07, 2003, 16:29:29 »
Luen nykyään yleisesti ottaen aikuisten kirjoja, mutta on myönnettävä, että silloin tällöin tarttuu nuortenkin osastolta jotain mielenkiintoiselta vaikuttavaa mukaan. Jonkin aikaa sitten luin esimerkiksi elämäni ensimmäistä kertaa Michael Enden Tarinan vailla loppua ja pidin siitä kovasti.
   En ole oikeastaan koskaan tuntenut häpeää lainatessani lasten- tai nuortenkirjoja. Ajatelen vain, että kirjastossa käy päivässä niin paljon asiakkaita, että tuskin kirjastonhoitajat yhtä hörhöä muistavat. Nykyisin olen sen verran vanha, että minun tuskin automaattisesti oletetaan lainaavan nuortenkirjoja vain itselleni - voinhan viedä vaikka, öh, pikkusiskolleni tai olla kirjallisuudenopiskelija, joka tekee tutkimustyötä nuortenkirjojen juonikiemuroista. Muutenkin tuntuu, että aikuisempana saa olla vapaammin lapsellinen kuin varsinaisessa teini-iässä. Jos nykyään keräilen esimerkiksi Barbie-nukkeja, olen muiden mielestä omaperäinen, jos teen sitä teininä, olen jälkeenjäänyt.

Ja jos saan joskus omia lapsia, innostun luultavasti kirjaston kuvakirjavalikoimista enemmän kuin mukulat itse. :)

Poissa Sarah Musta

  • Lucius
  • Henkihörhö
  • Sukupuoli: Noita
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #7 : Elokuu 18, 2003, 17:44:33 »
Lainaa ihan sujuvasti niin lasten- kuin aikuistenkin osastolta. Saatan joskus herättäähilpeyttä kirjastonhoitajissa, kun kasaan lainaustiskille (minähän en sitä pirun automaattia käytä!) kasan tenttikirjoja (tyyliin: Monisärmäinen sosiaalityö) ja siihen rinnalle sitten aimo kasan lasten ja nuorten puolelta.

En häpeä lainata. Ihan jo senkin takia, että mitä se muille kuuluu mitä luen. Ymmärrän kyllä ihmisten häpeän, koska meillä on tapana luokitella, mutta itse en tahdo alistua siihen. Siksi lainaan kirjoja siltä osastolta, jossa on milenkiintoisimpia kirjoja
I'm not evil, I'm just better than you

Miss Wire

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #8 : Elokuu 23, 2003, 16:17:49 »
Ei minustakaan ole yhtään hävettävää lainata lastenkirjoja kirjastosta. Viimeksi taisin lainata niitä ihania tsekkiläisiä Myyrä-kirjoja ison pinon. Enemmän isäni katsoi minua ihmetellen, kuin kirjastotäti. Kun on ensin addiktoitunut Anne Ricen vampyyrikronikoihin, oli mukavaa välillä lukea (tai paremminkin katsella... *virn*) jotain kevyempää.
Pidän myös kovasti sarjakuvista, 'Aidan takaa' on hauska, samoin Lassi ja Leevi.

Candy Darling

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #9 : Marraskuu 12, 2003, 00:01:02 »
Minusta se on tosi sääli kun ihmiset toisaalta häpeävät, toisaalta kyyläävät muita. Olen itse vihdoinkin tajunnut kuinka paljon se haittaa elämää jos ajattelee koko ajan mitä muut ajattelevat. Onneksi olen jossain määrin päässyt yli tästä, ja tavoittena on päästä siitä kokonaan yli.

Muistan että 15-vuotiaana en uskaltanut lainata yhtä seksikirjaa kirjastosta, joten varastin sen. Heti kun olin lukenut sen palautin sen kyllä takaisin samalle hyllylle josta sen olin ottanutkin. Onneksi nykyään on automaatit, niin ehkä muiden ei tarvitse varastella kirjoja...

Nykyään luen suurimmaksi osaksi lastenkirjoja, vaikka aikuinen jo olenkin. Minua ei onneksi yhtään hävetä lainata niitä. Joskus kun olen ostanut kaupasta lastenkirjoja myyjä on tarjoutunut paketoimaan sen, ja silloin on aina pitänyt selittää että kyllä nämä minulle tulevat... Kerran on käynyt toisinkin päin, kun teininä ostin Ralf Königin sarjakuvan. Myyjä varmaan luuli että minulla on homo veli tai jotain jolle olen sitä ostamassa lahjaksi...

Töissä keskustelin kerran ruokatauolla kahden työkaverin kanssa Aku Ankasta, olemme kaikki kolme faneja. Kolmas työkaveri, joka myös oli syömässä samaan aikaan piti meitä suunnilleen jälkeenjääneinä kun tuollaisista lasten lehdistä olimme kiinnostuneita. Säälin tosi paljon tätä tyyppiä, mahtaa olla ankea elämä kun on noin kovasti tuomitsemassa muiden ihmisten mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat ahdasmielisiä, mutta niistä ei kannata välittää.

Poissa Mc Puuhto

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #10 : Marraskuu 14, 2003, 12:59:48 »
Hii, täällä taas yksi :) Uskokaa tai älkää, olen niitä isoja täysi-ikäisiä... Hyy!

Luulenpa että hävettäisi mennä lainaamaan nuorten kirjoja, siis en tarkoita nuorten fantasiaa tai sellaista, vaan todellisia teinitarinoita, koska ne on oikeasti suunnattu ihan vaan niille teineille ja ovat usein oikeasti aika yksikerroksisia ja mustavalkoisia eivätkä välttämättä kovin hyviä.

Mutta eipä hävetä tippaakaan mennä lainaamaan Astrid Lingreniä tai vaikka Philip Pullmannin Universumien tomuja, koska ne kirjat ovat oikeasti hyviä, hahmot moniulotteisia ja aiheet antavat ajattelemista ja itkettävät... Äitinikin lukee näitä edellämainittuja! Koska jos lainaan kirjoja jotka tiedän hyviksi, on vain hauskaa hipsiä lasten sekaan satuhyllylle hakemaan esim. Veljeni Leijonamieltä, ja virnistää siihen malliin että kyllä minunkin ikäiset näistä tykkää, niin hyviä nämä on...! :)

Luen ihan aikuistenkin kirjoja, ehkä senkin takia lastenkirjojen lainaaminen ei hävetä. Kun tietää, että voi pitää itseään sen verran "laatutietoisena" tai jotain, että ne lastenkirjatkin ovat sitten lainaamisen arvoisia.

Harryistä on varmaan nykyään vähän erilaista häpeää liikkeellä. Ihmiset saattavat häpeillä niiden lainaamista/ostamista siksi että "voi ei, nyt nuo näkee että minäkin olen niitä outoja Potter-ihkuttajia.." Eli ei niinkään iän takia vaan POTTER-HÖRHÖJEN maineen :D Itse kuulun sitten vissiin niihin, jotka eivät hörhöyttään häpeile, vaan hihkuvat ihan innoissaan paikalla kuin paikalla Potter-hölinöitään. Uskon, että meillä häpeilemättömillä on paljon kivempaa!

HiiHaa

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #11 : Joulukuu 15, 2003, 23:17:21 »
Juuri tuolla Baby Sitters Club -mietteissäkin tunnustin, että hyvillä mielin luen ja lainaan lasten ja nuorten kirjoja, vaikka olen jo lähempänä 50 vuoden ikää kuin syntymääni. ;o) (Suomeksi, täytin juuri 25...) Lievän häpeän vuodet sijoittuivat ehkä tuonne lukion puoliväliin, kun roudasin kasan Nummelan ponitalleja lainaustiskille. Sittemmin olen todennut olevani parantumaton pedo-biblio-fiili [toim.huom. tätä sanaa tuskin löytyy sivistyssanakirjoista!]. Jotenkin jaksan paljon paremmin tarttua siihen isotekstiseen, puolessa tunnissa luettavaan Pollux-kirjaan kuin vakavasti otettavaan (?) aikuisten tiiliskiveen.

Noita tusinalastenkirjoja luen rentoutuakseni, mieluummin kuin jotain siirappisia rakkausromaaneja, jotka yritin lukioaikoina löytää korvaavaksi hoitomuodoksi. Nauttiakseni hyvästä tarinasta ja oivaltavasta tekstistä luen sitten ihan eri kirjoja, jotka tosin voivat olla peräisin mistä kirjaston hyllystä tahansa. Esim. Veljeni leijonamieli on ikuisuussuosikkini tässä kastissa, Potterit, Don Rosan ankkasarjikset, Ruohometsän kansa, ja vaikka Dick Francisin dekkarit, Ylpeys ja ennakkoluulo, Juoppohullun päiväkirja tai Tuntematon sotilas! O_o Nämä ja monet muut ovat yleensä kirjoja jotka ahmin unettomina öinä, koska loppuun on pakko päästä, ja sitten kun sinne pääsee, harmittaa, että kirja loppui jo.

Ja tuosta hävetyksestä vielä, vaikkei se pahemmin ole vaivannut, olen kokeillut menestyksekkäästi useampaakin keinoa:
* itsepalvelulainaus
* pikalukutaidon kehittyminen, jolloin yhden ponikirjan ahmaisee sujuvasti seisovilta jaloilta kirjaston hyllyn vieressä seisten, tai vaihtoehtoisesti puolessa tunnissa jossain kirjaston hämärässä nurkassa kököttävässä nojatuolissa
* muutaman kuukauden työrupeama maakuntakirjastossa, jolloin pääsin kätevästi käsiksi kaikkiin kellarissa tomuttuviin ihanuuksiin, joista en muuten olisi tiennyt tai kehdannut pyytää kirjastotätiä hakemaan niitä
* työrupeaman seurauksena ex-työkavereilta kehtaa kyllä nykyisin lainata mitä vain - ainakin lastenosastolta ;o)

Ja muuten, minullekin aina yritetään kirjakaupassa paketoida kaikki ostamani lastenkirjat! *ällistys*

[muoks]Painovirhepaholaisille kyytiä.[/muoks]

Irvikissa

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #12 : Joulukuu 16, 2003, 12:37:22 »
Lainaan edelleen lasten- ja nuortenkirjoja, vaikka minullakin on ikää jo yli 20.. Välillä se nolottaa katsella 12-vuotiaiden kanssa samoja kirjoja, mutta yritän pujahtaa lastenosastolle silloin kun siellä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Ja käytän yleensä lainausautomaattia. Tälläkin hetkellä minulla on menossa kausi, jolloin tekee mieli lukea niitä nuortenkirjoja, joita luki edellisen kerran 15-vuotiaana. Toisaalta kirjallisuudenopiskelijana täytyy myös lukea sitä vakavampaa kirjallisuutta, mikä ei ole yhtään huonoa kuitenkaan. Ei lasten ja aikuistenkirjoja voi mitenkään verrata.

Yhdyn kuitenkin HiiHaan mielipiteeseen siitä, että helpompaa on ahmaista kertalukemisella joku hyväksi tietämänsä nuortenkirja kuin paksu ja luotaantyöntävän näköinen tiiliskivi. Mutta seki nriippuu mielialasta, välillä on mukavaa lukea niitä tiiliskiviä, kun ne eivät lopu puolen tunnin kuluttua.

Olen jo aikaa sitten päättänyt, että proseminaarityöni ja graduni (sitten joskus aikanaan) teen nuortenkirjoista, Potteritkin ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto. Minä tahdon nuortenkirjallisuudentutkijaksi. Silloin saa lukea hyvällä omallatunnolla nuortenkirjoja kaikki päivät =D

poro

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #13 : Joulukuu 16, 2003, 21:36:31 »
En tiedä mikä kirjan lainaamisessa/ostamisessa hävettää, mutta olen huomannut sitä useasti.
 Veljeni, joka on minua 3-vuotta vanhempi ei kehdannut käydä lainaamassa minulle kirjastosta Harry Potter and the order of the phoenix-kirjaa, koska samaan aikaan kirjastossa oli ollut muitakin nuoria ihmisiä... Kummallista, mutta totta...
Luulen, että monet ihmiset luulevat, että heidät leimataan lainaamiensa kirjojen perusteella nössöksi, seksi hulluksi, nörtiksi tai joksikin muuksi, riippuen mitä ostaa tai lainaa.
Kerran ostin kaverilleni tuollaisen seksikirjan syntymäpäivälahjaksi, ja toden totta, se hieman hävetti. Oli kiusallista mennä kassalle jonottamaan, kun muut ihmiset katselivat ja kummastelivat kirja valintaani.
Itsekin luultavasti pelkään leimaamista johonkin lokeroon...

Poissa Keijuanarkisti

  • Sadepisara
  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/~keijukainen
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #14 : Joulukuu 17, 2003, 12:05:07 »
Ensiksikin haluan sanoa sen, että vaikka olenkin 22-vuotias, se ei tarkoita sitä, että olisin "aikuinen".

Rakastan satuja, olen aina rakastanut. Olen hyvin visuaalinen keiju, rakastan kauniita kuvia. Missä nämä kaksi yhdistyvät? Satukirjoissa. Satukirjat harvemmin ovat kirjastoissa "aikuisten" osastolla, joten minun on pakko hakea niitä lasten osastolta. Haittaako tämä minua? Miksi ihmeessä se haittaisi?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lukea satuja. Ei sitä tarvitse hävetä millään tapaa.
En osaa lukea "aikuisille" tarkoitettuja kirjoja. Olen todennut ne lähinnä tylsiksi, ei niissä ole mitään kiehtovaa.  Kaikki lempikirjailijani löytyvät lasten tai nuorten osastoilta. Olisinko löytänyt David Almondin, jos hänen kirjansa olisivat "aikuisten" osastolla? Tuskin.

En todellakaan häpeä. Mitäköhän ihmettä se muille kuuluu, jos minä luen satuja ja rakastan lastenkirjoja? Onkohan tässä vaan kyse siitä, että toisten kyräily häiritsee? Älkää välittäkö. Kirjastot ja kaikki kirjat siellä on tarkoitettu kaikille, ikään katsomatta, hyvänen aika. Sama kirjakaupoissa.

Terveisin se, jota tunnettiin paikalliskirjastossaan "sinä hassuna tyttönä, joka taas meni tuonne lastenosastolle (ja voitti muuten Harry Potter-kilpailun samassa kirjastossa:)"

Knih.
My name is Jimmy, but my friends just call me the Hideous Penguin Boy. |Faerie's Tales| yök
Cedric is my champion.

Poissa Decamerone

  • Vuotislainen
    • www.decamerone.vuodatus.net
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #15 : Huhtikuu 23, 2004, 18:09:07 »
Hui, olinpas unohtanut melkein kokonaan aloittaneeni tällaisenkin keskustelun... :)

Minulla on nykyään uusi taktiikka lastenkirjojen kanssa. Käpöttelen kirjakauppaan, listaan kännykkään kaikkien kivojen kirjojen nimet ja varaan ne netistä. Tosin se nolompi puoli on edessä sitten, kun kirjat pitäisi hakea kirjastosta, ja tiskiltä... Noh, kai tämä tästä. Ikää vain karttuu koko ajan enemmän ja yhä vaan jaksan lukea kaikenlaisia.

Sellainen lisäkysymys, että mitä kirjoja sitten mieluiten lainaatte lasten/nuorten osastolta? Oletko lukenut kyseisiä sarjoja jo useita vuosia vaiko ovatko ne jotain uusia tuttavuuksia? Ja tietysti olisi kiva jakaa vinkkejä siitä, mitä kannattaa kokeilla näin hieman vanhemman ihmisen näkökulmasta... :)
On vaikeaa olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin.

Poissa Emily Le Strange

  • pikkusyöjätär
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #16 : Huhtikuu 23, 2004, 18:31:42 »
Minä en kyllä häpeile ottaa mitä tahansa kirjaa hyllystä mitä mieli tekee. Mutta minä en olekaan aikuinen. ;>

Enemmänkin hävettää se, siis että ei hävetä. Se että on niin monenkirjavaa teosta jokaisella lainauskerralla pinossa, jotain ihan kersojen kirjoja ja niiden päällä joku vaikeatajuinen 'aikuisille' tarkoitettu kaunokirjallinen opus. Ja sitten lisäksi muutama rehellisen teini kirja. Olisi helpompaa pystyä suuntautumaan vain yhteen alueeseen. Joko sitä on omaperäinen tai ei, mutta tuntuu kamalan oudolta lukea ihan kaikkea. Ihan kuin ottaisin vain kirjoja hyllystä katsomatta edes mikä kirja saati hylly on kyseessä, enkä sitten lukisi niitä ollenkaan. Ja se tietysti on varmasti huvittavaa kun en pysty yhtään hillitsemään lainaushimoani ja otan hemmetisti kirjoja kerralla. Siinähän sitten tuijottelet kattoa kun kirjastonhoitaja vilkaisee kirjapinoa tiskillä, sitten konetta joka sanoo että minulla on jo valmiiksi 30 kirjaa kotona. Ikinä en ole saanut kuulla siitä, ja se tuntuu melkein pahemmalta kuin että joutuisin selittelemään.
Olen olento jolla ei ole kunnollista nimeä, olen haava maailman kyljessä. Mutta olen myös se täydellinen muukalainen jota rukoilit aina lapsena - että tulisin ja veisin sinut pois, sanoisin sinua kauniiksi, nostaisin sinut alastomana kadulta ja kantaisin ikkunan kautta Taivaaseen.

Bloody Aeliah

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #17 : Huhtikuu 25, 2004, 00:31:06 »
Olen hitusta vaille 16 [enkä lähelläkään aikuisuutta] ja edelleen vakituinen asiakas lastenosastolla. Tai no, ei sitä oikein voi "osastosta" puhua, koska meillä on niin pieni kirjasto että ne ovat vain ne hyllyt toisella puolella kirjastoa.

Kirjastonhoitajat [siis ne molemmat] tuntevat minut ja saattavat joskus vain vähän hymyillä kun lataan tiskiin vinon pinon lastenkirjoja, mutta sitten taas jotkut luokkakaverit jankkaavat: "Taasko sinä lainaat noita Muumeja ja muita satukirjoja!". Minkäs sitä voi. Tove Janssonin Muumit ovat aivan loistavia enkä minä kyllä niitä laske lasten- tai satukirjoiksi. Veljeni Leijonamieli on yksi niistä harvoista kirjoista, jotka ovat saaneet minut itkemään. Koiramäet ja muut Kunnaksen kirjat ovat hyvin piirrettyjä ja hauskoja enkä voisi millään vastustaa Zdenek Milerin Myyriä, vaikka olen ostanutkin niitä itselleni, niin suomeksi kuin tsekiksikin [vaikka enhän minä tietenkään ymmärrä niistä kuin muutaman sanan].
Tunnen muutamia ikäisiäni, jotka ovat ainakin omasta mielestään niin kypsiä ja aikuismaisia, että nuortenkirjoja ei voi missään nimessä lukea. Minun mielestäni niiden joukosta löytyy myös hyviä kirjoja, jos vaan jaksaa etsiä. Vaikka tietenkin suurin osa hyllytilasta on täytetty joillain hömppäsiirappilaavstooreilla joita ei jaksa lukea sivuakaan. Hyvänä lisänä nuortenkirjoissa on myös se, että ne ovat niin nopealukuisia ja lyhyitä, että yhden kirjan lukemiseen menee vain korkeintaan pari tuntia.

Poissa Jénaminya

  • Keiju
  • Potterismin ylipapitar
  • Sukupuoli: Noita
    • Jénaminyan Omat Sivut
  • Pottermore: MoonCauldron3945
  • Tupa: Luihuinen
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #18 : Toukokuu 01, 2004, 22:43:26 »
Minä olen vähän vaille 17, ja käyn sekä lasten että aikuisten osastolla. Molemmilla siksi, että kirjastotädit ovat jakaneet fantasiakirjat lasten ja aikuisten kirjoihin, ja joudun ravaamaan osastojen välillä koko ajan. Mutta lähes kaikki lainaukset teen lastenosastolla, koska sieltä ei peritä niin herkästi myöhästymismaksua :) Minulla on aika usein kirjoja myöhässä, ei siksi etten kerkeisi lukemaan niitä, vaan koska haluan lukea ne yhä uudestaan ja uudestaan, varsinkin parhaat kohdat, ja pitkitän siten "vahingossa" palautusajankohtaa.

Ei se minusta ole mikään häpeä kenellekkään lainata miltä osastolta haluaa, eikä muilla ole mitään oikeutta katsoa kummasti, koska eri ihmiset lukevat eri kirjoja(ja jotkut ihmiset useita erilaisia.)

Minua on joskus katsottu oudosti, esim: olen eilen saattanut lainata "kypsille aikuisille" tarkoitetun kirjan, ja tänään lastenosaston "Anne balettikoulussa". Edellinen tarkoitettu joillekkin kolme-neljäkymppisille ja jälkimmäinen n. 8-vuotiaille. Mutta minä saan lainata ihan mitä huvittaa, eivät he voi minua kieltää.

Mutta se minua harmittaa, ettei meidän kirjastossa ole Witch-lehtiä. Älyttömän hyvä sarja, vaikka kuinka olisi tarkoitettu nuoremmille... No, kaikkea ei voi saada.
Ai miksi Jo on jumala? Hän loi Pottereiden taikamaailman, joten hän on virallisesti sen maailman jumala. Voiko kukaan väittää vastaan?
Ja koska Rowling on Jumalamme ja Potterit Raamattumme, meillä täytyy olla myös uskontunnustus.

Poissa Tanya

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #19 : Syyskuu 24, 2004, 18:16:45 »
Minä en ole koskaan huomannut, että kirjastontädit tai kassamyyjät olisi katsoneet oudoksuen kun lainailen ja ostelen lastenkirjoja. Eikä se hirveästi haittaisi vaikka katsoisivatkin. Eivät ole kyllä koskaan kysyneet kaupssa tahdonko ostokseni pakettiin... Ehkä olen sitten sen verran nuori, että pitävät minua automaattisesti friikkinä :p

Täytyy kyllä myöntää, että kävin mahdollisimman huomaamattomasti valitsemassa lastenpuolelta Pikku Vampyyri kirjat kun yhtenä kesänä intouduin ne kaikki lukemaan (ja siitä ei siis ole kauaa aikaa ja luen vieläkin aina uusimmat). Sittemmin ne muutettiin nuorten osastolle ja harmittelin sitä, miten helppoa niiden hakeminen sitten oli, kun olin ne jo lukenut.

Ennen se tosiaan oli hieman nolompaa lainata jotain lasten osastolta (nuorten osastolta en ole koskaan hävennyt lainata.. joskin lasken 17-vuotiaan vielä nuoreksi :P), mutta nykyään en sellaisesta välitä.

Odotan vain innolla sitä, kun saan omia lapsia ja pääsen ostamaan/lainaamaan heille kuvakirjoja! Nykyään käytän juuri koulun aloittanutta pikkuveljeäni tekosyynä kirjojen ostolle. Ostan ne "hänelle", mutta pidän kirjat silti itselläni "tallessa" omassa hyllyssäni x)
Minä rakastan lastenkirjoja, joita minulle itselleni luettiin, kun olin pieni. Tulen niistä aina lähes poikkeuksetta peremmalle mielelle. Ja ne herättävät monia muistoja.
Kirjahyllystäni löytyykin yhtä kirjaa vaille koko muumi-sarja, nelisen kappaletta Uppo-Nalleja (ja tahtoisin niitä lisää, mutta kun ovat aika kalliita) ja aivan uutena tuttavuutena "Tule takaisin pikku nalle", jota olen lukenut pikkuveljeni kanssa iltasatuna.
Vielä on monia kirjoja jotka aion satukirja-kirjastooni hankkia. Ja Mauri Kunnasta ostan sitten kun saan omat mukulat.

Elessar

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #20 : Lokakuu 03, 2004, 16:44:21 »
Härregyyd - lasten kirjastostahan ne parhaat kirjat juuri löytyvätkin! :D
Olen itse nyt 24v, enkä pidä itseäni aikuisena sen paremmin kuin lapsenakaan. Seikkailunhaluisena ja lapsenmielisenä kylläkin, hih! (??) En ole eläessäni lukenut kuin ehkä pari "aikuisten" kirjaa, eli sellaista mikä ei liity mihinkään fantasiamaailmaan tai missä ei ole mitään yliluonnollisia juttuja ja olioita jne. Rakastan fantasiaa! Ihana päästä hetkeksi johonkin erilaiseen maailmaan, jossa lähes kaikki voi olla mahdollista...
Ja mistäs muualta ne fantsu-kirjat parhaiten löytyvätkään....kuin lasten kirjastosta! *myhäilee tyytyväisenä* (Turussa, jossa asustelen, on oikein erillinen lastenkirjasto. Nam...)
En tosin ole nyt pitkään aikaan käynyt mitään lainailemassa, vaan mielummin ostan kirjoja ihan omaksi (kuten Potterit!), että niitä voi sitten lukea uudestaan ja uudestaan aina kun mieli tekevi.
Niin että EI nolota mennä lastenkirjoja lainaamaan :)

talvi

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #21 : Tammikuu 23, 2005, 15:20:43 »
Kaivelen taas vanhaa keskustelua. Tämä sama asia on pyörinyt mun mielessä jo vähän aikaa, ja hauska kun löysin nyt tämän keskustelun. Mä nimittäin lukeuduin myös tähän kyseiseen joukkoon. Tosin olen itse kohta puolen vuoden päästä 18- että en vielä ihan kamalan vanha, mutta silti. Käyn vielä sellaisessa kirjastossa jossa nuorten kirjat ovat aika vierekkäin ihan näiden pikkulasten kirjojen kanssa, joten se nolottaa vielä enemmän. Välillä vaan yritän etsiä sieltä jotain tiettyä kirjaa, jota ei esim. löytynyt aikuistenhyllystä, vaikka vaan oikeesti etsin luettavaa.. ;)

 Mutta kuitenkin, kun ajattelee, niin onhan se ihan ymmärrettävää, että pari kymmpiset nuoret aikuiset lainaa nuortenkirjoja, sillä eihän kukaan jaksa lukea pelkäksi ilokseen(totta kai jotkut tykkää) jotain tavallista kaunokirjallisuuttakin jota luettaessa joutuu oikeesti miettimään sitä mitä lukee. Kuitenkin jos on lukenut nuorempana paljon nuortenkirjoja niin eihän niistä pysty heti luopumaan, niin kuin joku taisikin jo sanoa. Nuortenkirjoja on taas kiva lukea ihan muuten vaan, ilman että niitä lukiessa joutuu sen syvemmin miettimään jotain juonen kulkua jne. Ei sillä, kyllähän oikeastikin nuortenkirjoista löytyy ihan hyvääkin luettavaa, esim. jotain nuortenfantasiaa, joka on helppolukuisempaa ja mun mielestä, ehkä viihdyttävämpääkin kuin mitä esim. Draconlance-sarja. Esimerkiksi; Keväällä isä sai siivet tai Tuulen laulu.

Eli tiivistettynä; kyllä nolottaa! ;)

Poissa Gawd

  • Riistaeläin
  • Vuotislainen
  • Perkele.
    • Kaniinin
  • Tupa: Mary Sue
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #22 : Toukokuu 25, 2005, 19:22:03 »
Minua ei varmasti lasketa aikuiseksi (täytän 16 kesän lopulla) mutta tähän samaan aiheeseen varmaan voin tunkea mukaan, sillä lueskellessani tätä läpi tuli minulle ensimmäistä kertaa mieleen että lastenosastolla roikkumisessa (tai Halinalle-kasetin lainaamisessa) saattaisi olla jotain noloa sitten kun on vähän vanhempi.
Meidän kirjastossa on pieni lastenosasto, missä on jonkin verran satukirjoja mutta enimmäkseen kuvakirjoja. Tiedättehän, suunnilleen 30 sivua, hyvin vähän hyvin suurta tekstiä, enimmäkseen vain sivunkokoisia kuvia. Niitä minä sitten pomin ison pinon ja menen lastenosaston nurkkaan istumaan, se pöytä ja tuolit kun ovat ihan liian pieniä minulle. Monissa kuvakirjoissa se kuvitus on niin kaunis että tuijotan niitä kuvia pitkän aikaa. Katselen niitä keijuja ja lumikuningattaria ja yksisarvisia. Joskus en edes lue itse tarinoita, ei sillä että se suuri vaiva nyt olisikaan, mutta en vain lue, katselen kuvia kun ne on nättejä. Eikä siinä ole mielestäni mitään outoa. Siellä on joskus äitejä niiden ihan pienten lasten kanssa lukemassa ääneen tai valitsemassa kirjoja tai leikkimässä tai jotain, mutta en ole huomannut että ne minua hassusti katsoisi, kirjaston työntekijöistä puhumattakaan. En minä niitä häiritse.
Hyvin harvoin minä lainaan kuvakirjoja. Ne on niin suuria että niitä on hankalaa kuskata, eikä se edes ole vaivan arvoista, koska niitä voi paljon helpommalla vain lukea siellä kirjastolla niin paljon kuin mieli tekee.

Meidän kirjaston piirrettyvalikoima ei ole mistään parhaasta päästä kyllä mutta löytyy sieltäkin välillä jotain.

maijahaha

  • Ankeuttaja
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #23 : Lokakuu 24, 2005, 10:57:28 »
Oi kuinka ihanaa huomata, etten ole ainut vanha ihminen, jota nolostuttaa käydä lasten- ja nuortenosastoilla. Siis kirjastossa. :)

Mikähän siinä onkin, että pitää yrittää käydä selaamassa ne kirjat mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan vain näe... Sitten kotona, kun on kesken joku rento ja nostalginen Tuija Lehtinen, niin se kirja pitää piilottaa jonnekin, jos tulee vieraita. Koska mitä ne minusta ajattelisi jos tietäisi. Onneksi omistakin hyllyistä löytyy sen verran lasten- ja nuorten kirjallisuutta, ettei aina tarvitse kirjastoon asti mennä.

Sitä paitsi, kun luin Marilyn Mansonin elämäkerran niin se ahdisti siinä määrin, että seuraavan kuukauden ajan luin VAIN satuja. Niistä kun harvemmin näkee painajaisia.

Poissa Ceciliah

  • Syystuuli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Ceciliah - livejournal
Aikuinen lainaamassa lasten ja nuorten kirjoja.
« Vastaus #24 : Lokakuu 25, 2005, 13:17:26 »
En ole itse lähellekään aikuinen, joten en voi henkilökohtaisesti kommentoida, mutta en minä ainakaan yhtään ihmettele jos kirjastossa joku aikuinen katselee/lainaa lasten kirjoja. En usko, että minäkään koskaan aikuistun sillä tavalla, että minua ei enää kiinnostaisi jotkut klassikkolastenkirjat.

Menee hiukan aiheen vierestä, mutta minua nolottaa taas se, kun lainaan jonkun aikuisten kirjan tai katselen aikuisten kirjojen hyllyjä. Jotenkin tuntuu aina, että aikuiset tuijottavat ja ajattelevat, että mitä tuo kakara täällä tekee ja kirjastotäti katsoo pitkään, vaikka asia ei luultavasti ole noin.
I just got lost
Every river that I've tried to cross
And every door I ever tried was locked
Ooh-Oh, And I'm just waiting till the shine wears off