Kirjoittaja Aihe: Wanhojen tanssit  (Luettu 4908 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Wanhojen tanssit
« : Syyskuu 07, 2012, 21:08:11 »
Wikipedia-artikkeli aiheesta:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Alati ajankohtainen aihe: wanhojen tanssit. Sana vapaa - muisteloita menneistä wanhojenpäivistä, stressiä tulevista, kaikenlaista positiivista ja negatiivista. Kuvien esitteleminen ehdottoman sallittua. Vertaistukea ja varoituksen sanoja. Onko wanhojenpäivä ylipäätään ihailtava perinne vai vain läpinäkyvä keino riistää toisen vuoden opiskelijoiden, etenkin tyttöjen, perheiltä hillittömiä summia rahaa? Miksi niihin wanhoihin kannattaa osallistua, miksi taas viitata kintaalla koko tapahtumalle? Ovatko tanssit menettäneet alkuperäisen merkityksensä vuosikymmenien kuluessa?

Itse en muista haaveilleeni wanhojen tansseista mitenkään kovin montaa vuotta. Jotkuthan suunnittelevat kyseisiä asioita ties miten nuorista asti - eräs ryhmäläisenikin totesi kerran, että on kasvattanut hiuksiaan koko ikänsä nimenomaan wanhoja varten. Olen ollut liikkeellä aika neutraalilla meiningillä, turhaan sitä päivää etukäteen voivottelemaan tai odottamaan kuin kuuta nousevaa. Tällä hetkellä on sellainen vaihe, ettei koko ajatus edes tunnu oikein miltään. Minä ja vanhempani olemme kyllä olleet liikkeellä valmistelujen tiimoilta ihan hyvissä ajoin, koska kaikki alkaa olla valmista noin päällisin puolin. Kyllähän perheen ensimmäisen ja todennäköisesti myös viimeisen lukiolaisen on saatava prinsessapäivänsä, eikä näissä asioissa kannata viivytellä kovin paljon, kun ilmassa on joukkohysteriaa. Muuten voi löytää itsensä punnitsemasta viimeisten vaihtoehtojen väliltä.

Wanhojenpäivä on oman näkemykseni mukaan mukava perinne enkä näe mitään syytä sille, miksi se pitäisi mahdollisesti lopettaa (ei sellaisesta ole puhetta ollutkaan, mutta näin teoriassa). Lukiossa (vaikkakin myös muissa ylemmän asteen oppilaitoksissa ja opinnoissa) on raskasta, joten opiskelijat ovat ihan ansainneetkin vuosittaiset erikoistapahtumansa. Ne yhdistävät sukupolvia toisiinsa ja monesti kohentavat yleistä mielialaa oppilaitoksissa. Topicien aloittajien on aina helppo keksiä kasa kinkkisiä apukysymyksiä, joihin eivät osaa itsekään vastata järkevän kuuloisesti, mutta sellaista se on. Pidän wanhoja arvossa, vaikka ymmärrän myös niitä, jotka päättävät olla osallistumatta niihin syystä tai toisesta (kun nyt rajataan aihe vain lukiolaisiin). Mielestäni vain kerran elämässä koittavat tilaisuudet kannattaa aina hyödyntää, mikäli niihin on yhtään kiinnostusta. Raha-asiasta kuitenkin, on täysin valinnoista kiinni, miten paljon mammonaa saa poltettua wanhojen päivään. Tiedän hyvin edullisesti selvinneitä ja ehkä vähän liikaakin törsänneitä tapauksia, eikä raha ole tosiaankaan avain onnistuneeseen päivään. Paljon voi tehdä itse tai hyödyntää läheisten osaamista, asiassa jos toisessakin. Okei, tuo nyt on aika tekopyhää puhetta, koska pukuni, hiukseni ja ehostukseni hoidetaan kaikki vieraiden ihmisten käsissä. Äitini kyllä suunnitteli, että hänen työkaverinsa olisi voinut ommella pukuni, mutta tuskin se loppujen lopuksi edullisempaa olisi ollut. Because of reasons.

Itse olen aika täpinöissäni siitä, että sain kuin sainkin tänään parin! Kaiken lisäksi niin päin että poika kysyi minua, tosin tämä nyt onkin almost-tuttavaperheen lapsi (en siltikään tunne häntä yhtään :D). Odotin mahdollista parin anelemista kauhulla, minä kun menisin koulumaailmassa Muumien Ninnistä. Ei sen puoleen, tuleva parikin on aika ujo, vaikka onkin saanut huomattavasti itsevarmuutta sitten lukion alkamisen. Mutta niin, pääasia että ainakin toistaiseksi viimeinenkin stressauksen aihe on nyt veks! Muistan ajatelleeni useamman vuoden, etten halua kauhusta kankeaa paria jonka kädetkin hikoavat ja tärisevät, mutta lienee turha toivoakaan että löytyisi tanssija, joka ei jännittäisi yhtään. Jännityksen vahvuus vaihtelee, mutta olisi kohtuutonta yrittääkään vaatia täydellistä mielenrauhaa - eikä tuo pari nyt toivottomimpia tapauksia ole.

Kampaaja ja meikki minulle varattiin jo maaliskuusssa (...monet hankkivat pukujaankin heti edellisten tanssijoiden päästyä ulos salista, joten en koe että olisin ollut liioitellun ajoissa), pukukin on tilattu. Kunnianarvoisan tehtävän sai myday.fi. Sivusto ei toimita kahta samanlaista pukua samaan kouluun, joten tilattaessa on nimettävä koulunsa. Idea on mielestäni ihana. Pukuja ei tuoteta varastoon vaan ne ommellaan yksitellen tilausten mukaan. Olisin toivonut alunperin gootahtavaa pukua, mutta moisenlaisia wanhojen tansseihin soveltuvia pukuja ei tahdo löytyä kovin läheltä. Toisaalta valitsemani tavanomaisempi pukukin on aivan tarpeeksi nätti, enpähän kiinnitä niin paljon huomiotakaan toilaillessani.

En oikein edes tiedä, miten päädyin nykyiseen pukuvalintaan. Selailin hermostuksissani eri sivuja ja se vain naksautti pääni sisältöä niin, että kuvittelin sen olevan jotenkin minua. Pukuseni on malliltaan tällainen, mutta värissä 802, eli syvänvihreänä. Tahdoin joka tapauksessa tumman puvun, lähinnä ajattelin juurikin vihreää tai punaista. Tultiin raadin kanssa siihen tulokseen, että kyseisen puvun kohdalla etenkin vihreä sopii minulle ja korostaa hiusteni sävyä. Olkaimettomia pukuja näkee paljon, eli ainakaan ihan tuollaisia tuskin näkyy ainakaan pahemmin, ja pysyypähän varmasti ylhäällä.

Vielähän kaikessa on pientä ruukattavaa, mutta pääasiat ovat loksahdelleet paikoilleen kiitettävää tahtia. Voin sanoa ihan rehellisesti, että olen tyytyväinen. Puvun mukana tuli tilattua vannehame, ilman muuta, vielä puuttuvat ainakin kengät (tai ainakin päätös niistä) sekä laukku. Ja ehkä hansikkaat. Ja... noh, itse asiassa yhtä sun toista. Tanssikurssi minulla on muistaakseni kolmannessa jaksossa, nyt vain stressaamaan sitä kuinka paljon joudun olemaan pois tunneilta. Itse tansseja en niinkään jännitä, vaikka niiden määrä onkin aika kiitettävä. Koen oppivani askelkuvioita suht helposti, ja listasta löytyy ainakin muutama tuttu.

Muita ensi helmikuussa tanssivia? Ketään koskaan ikinä tanssinutta? Muista keskustelusta kiinnostuneita? Kiinni vain. :)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 08, 2012, 21:21:40 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #1 : Syyskuu 07, 2012, 21:26:17 »
Onko wanhojenpäivä ylipäätään ihailtava perinne vai vain läpinäkyvä keino riistää toisen vuoden opiskelijoiden, etenkin tyttöjen, perheiltä hillittömiä summia rahaa?

Perinne itsessään on ihan mukava, vaikkei se henkilökohtaisesti minulle mikään erikoisempi juttu ollut – ihan mukava päivä toki – ja tunnelma oli kyllä kohdillaan. En pidä siitä, miten perinne on vähän päässyt vääristymään todella kaupalliseksi, nimenomaan tyttöjen kohdalla, vaikken ehkä ole paras henkilö jo sukupuoleni puolesta asiaa spekuloimaan. Siinä ei ole mitään ongelmaa, että halutessaan tytöt tai/ja tyttöjen perheet käyttävät wanhojen päivään isoja rahasummia, vaan se, että se on nykyään kirjoittamaton sääntö – vaatimus; joidenkin kohdalla touhuun liittyy tolkuttomasti stressiä ja onkin äärimmäisen ikävää, että joidenkin täytyy stressata monta kuukautta yhtä päivää varten, jolloin on tarkoitus pitää hauskaa.

Mutta joo, itse päivä oli oikein mukava, wanhojen keskusradioshow, jonka itse osittain kynäilin, oli erityisen hauskaa ja hyvinhän ne tanssitkin menivät. Miinuspuolena tosiaan päivää edeltänyt stressi/työkuorma, kun jouduin lopulta hoitamaan käytännössä koko kaikki käytännön asiat oman tanssin musiikin kasaamisesta juoksevien asioiden hoitamiseen sekä jatkopaikan hankkimiseen ja siellä "lapsenvahtina" toimimiseen, etteivät ihmiset tuhoaisi irtaimistoa ihan totaalisesti: suhteellisen pienillä vahingoilla selvisivät ja kun "vastuuhenkilön" taakka valahti viikonlopun jälkeen pois harteilta, olo oli kyllä äärimmäisen helpottunut.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa vellamo

  • Puolihahmo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #2 : Syyskuu 07, 2012, 23:46:10 »
Minulle on wanhojen tanssit oli vain yksi pakollinen kurssi, joka piti lukiossa suorittaa... En siis tosiaankaan ollut mitenkään innoissani ko. kurssista enkä mistään muustakaan siihen liittyvästä. Pukuni oli ihan jees, sain itse valita kankaat siihen, mutta muistan kuinka harmissani olin, kun yläosasta ei tehty sellaista kuin olisin halunnut, mutta eipä siitäkään mitään traumoja jäänyt, koska loppujen lopuksi koko tilanne oli minulle aivan yhdentekevä. Olin tosi kummajainen verrattuna luokkani muihin tyttöihin, jotka varailivat tanssipareja itselleen jo joskus ykkösen keväällä jne.

Nykymeno kuulostaa ja vaikuttaa minusta jo menneen ihan överiksi (ainakin joidenkin osalta), koska loppujen lopuksi kyseessä on vain lukio ja siellä suoritettava kurssi. Kuulostanpas jotenkin kyyniseltä :) Ymmärrän toki sen, että on ihanaa saada päivänsä prinsessana jne., mutta itselleni ei tuollaista fiilistä wanhojen tanssien suhteen ollut. Ja tämä on itsestänikin vähän outoa, koska olen aika tyttömäinen. Mutta ihan käsittämättömiä summia monet tosiaan tuohon laittavat.

Perinne on kuitenkin mielestäni tavallaan ihan kiva enkä näe mitään syytä sitä poistaa, mutta toivon vain syvästi itseni kaltaistenkin vuoksi, että kurssi ei nykyään enää olisi pakollinen (ja ei kai se koskaan kaikissa lukioissa olekaan ollut pakollinen). Ja kyllähän tuollaiset tapahtumat voivat yhdistää luokkaa (tai sitten eivät). Itse olisin kuitenkin sillä kannalla, että palattaisiin oikeasti siihen vanhaan perinteeseen (tätä ei minun aikananikaan ollut enää käytössä), että pukeuduttaisiin oikeasti vanhoihin vaatteisiin (ei siis mihinkään rääsyihin, mutta tajuatte varmaan idean). Nykyäänhän suurin osa puvuista muistuttaa lähinnä hääpukuja tms.

Tästä kirjoituksesta nyt saa (ehkä) kuvan, että olisin jotenkin wanhojen tansseja vastaan, näin ei ole, mutta minun juttuni tapahtuma ei vain todellakaan ollut.
Huomenta maailma.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #3 : Syyskuu 08, 2012, 02:37:50 »
En ollut tiennytkään, että wanhojen kurssi on ollut pakollinen osassa kouluista vielä suhteellisen lähivuosinakin. Ei kai sentään enää? Siihen nyt vielä uskoisin, että alkuaikoina, mutta... Yhdenkään tutun en ole kuullut puhuvan, että sen suorittaminen olisi tai olisi ollut pakollista. Lieneekö asiaan sitten tehty muutoksia minä vuonna, sitä en tiedä. Ei millään muotoa reilua, sanon minä. Luulisi että wanhojen kurssi olisi ainakin nykyään valtakunnallinen syventävä kurssi, ihan (useimpien) lukioiden yhteisen opetussuunnitelman takia.

Wanhojen tansseihinkin taitaa olla otettu vähän mallia Jenkkikoulujen prom-tansseista sitten menneiden päivien. Minunkin mielestäni on harmi, että päivään liittyvät perinteet ovat muuttuneet, edes niiden pukujen osalta. Vanhanmallisissa asuissa nykyaikaisten tanssipukujen sijaan olisi varmasti oma viehätyksensä. Ennen kaikkea, sellaista voitaisiin sanoa suomalaiskoulujen omaksi ohjelmaksi kopioinnin sijaan.

//Kännykkäni nielaisi yhden kappaleen, se saa kuulla päivemmällä kunniansa. Tämänhetkinen kärsivällisyyteni ei riitä uudelleenkirjoittamiseen. No niin. Se piti sanomani, että onneksi historiallisia pukuja näkee silti aina välillä. Se on piristävää. Ihailin viime wanhoissakin yhtä erityisen kauniisti pukeutunutta paria. Tytöllä oli sinimusta hienostopuku turnyyreineen kaikkineen, pojalla pitkä, punaisella kanttinauhalla koristeltu takki. Alkaa melkein kaduttaa, että luovuin omista pukuajatuksistani niin varhain.

Isilmírën puku kuulostaa upealta! :)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 08, 2012, 21:21:58 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #4 : Syyskuu 08, 2012, 10:33:54 »
Wanhojen kurssi? Kuulostaa hassulta, mutta minä kävinkin vanhan luokallisen lukion. Ei silloin ollut erillisiä kursseja, vaan tietyssä vaiheessa toisella luokalla vain aloitettiin liikuntatunneilla tanssiharjoittelu.

Minä haaveilin vanhojenpäivästä jo ala-asteella, kun viereisen lukion oppilaat kävivät esiintymässä meille ihanissa puvuissaan. Olin ehtinyt vuosien varrella miettiä vaikka minkälaisia pukuja, mutta asian tultua ajankohtaiseksi olin vihdoin päätynyt siihen, että haluan samanlaisen pseudokeskiaikaisen luomuksen kuin prinsessa Lilyllä on Legend-leffassa. Istuin yhtenä yönä pitkään kelaamassa filmiä edestakaisin (joo, siihen aikaan ei vielä ollut sellaista juttua kuin dvd), jotta sain piirrettyä puvusta mahdollisimman todenmukaisen kuvan edestä ja takaa, ja ne kiikutettiin sitten yhdelle erään ammattikoulun puvustajalinjan teatteripukukurssin vetäjälle ja hänen oppilaalleen, jolta äiti oli puvun tilannut (vink vink, oppilastyönä teettämällä puku tulee halvemmaksi kuin ammattilaisella). He tutkivat piirroksia pitkään ja hartaasti ja totesivat sitten, että malli on turhan yksinkertainen tarjotakseen tarpeeksi haastetta puvustusopiskelijalle ja he tekisivät siihen pieniä muutoksia, jos se passaa minulle. Passasihan se, ja lopulta minulla oli 1400-luvun puku, jonka alusosa oli topattu paksulla tikkikankaalla (!) riittävän muhkeuden aikaansaamiseksi, päällipuku muodosti pitkähkön laahuksen, vyötärö oli kohotettu rintojen alle ja yläosa ja hihat olivat hyvin piukat. Ei siis mikään maailman käytännöllisin ja mukavin tanssiasu, mutta tykkäsin siitä kovasti ja tykkään edelleen. Se on palvellut tanssien jälkeen kunnialla monessa keskiaika- ja fantasiatapahtumassa ja lisäksi sitä on lainailtu tutuille ja tutuntutuille erilaisiin pukutapahtumiin.

Itse tanssit menivät ihan OK, vaikka parini oli (jännityksen takia? Siitä harmista, että oli pyydettyään minua alun perin parikseen ihastunutkin kakkospariinsa (meillä oli kuvislukiossa tyttöjä tuplasti niin paljon kuin poikia, ja siksi tapana oli, että mahdollisimman moni poika otti ns. "kakkosparin", jonka kanssa tanssi ne muutamat uudemmat tanssit kuten wienervalssin ja tangon) ja toivoi minut niin pitkälle kun pippuri kasvoi?) aika jäykkä ja vakava. Mutta tanssit hän osasi ja ainakin minulla oli hauskaa.

Minun kampaamisestani (tukka löyhille leteille ja pukuun kuuluneen hiusverkon sisään) ja meikkaamisestani (vähän ripsiväriä ja ohut, huomaamaton kerros meikkioidetta punoitusta ehkäisemään) huolehti oma äiti. Ei olisi tullut mieleenikään, että tarvitsisin ammatikampaajan ja -meikkaajan jotain koulujuhlaa varten. Tosin enpä minä sellaisia tarvinnut myöhemmin häitänikään varten ;)
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 08, 2012, 10:39:46 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #5 : Syyskuu 08, 2012, 20:40:05 »
Vanhat... olen pyytänyt, ettei kukaan ikinä mainitse kyseistä sanaa kuulteni niistä jääneen pahan maun takia.

Minulla ei siis ole mitään itse tansseja vastaan ja hyvä vain jos jotkut siitä nauttivatkin, mutta itse olin aina tienyt, että en haluaisi ottaa niihin osaa. Inhoan tanssimista ja inhoan puvun pitämistä, joten juttu näytti melko simppeliltä, mutta sitten äitini alkoi painostaa kuinka hän haluaa nähdä minut tanssimassa ja kuinka minä (muka) "katuisin koko ikäni, jos en tanssi." Lopulta äiti teki niin selväksi kuinka tärkeät ne tanssit ovat hänelle, että ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa niihin osaa. Siitä kaikki lähtikin alaspäin...

Tyttöystävää ei ollut (silloinkaan) ja kaikki kaverit olivat jo hankkineet itselleen parit (olisikin ehkä tuntunut vähän kiusalliselta pyytää pariksi jotain kaveria), joten piti pyytää jota kuta tuntematonta. Kun yhtenä kertana parittomia poikia käskettiin yhdelle puolelle ja parittomia tyttöjä toiselle puolelle salia niin päätin, että en tee asiasta numeroa vaan nappaan ensimmäisen silmiin osuvan tytön, jonka parissa kehtaisi näyttäytyä (joo joo pinnallista, mutta älkää väittäkö, että kukaan muu ei ole koskaan valinnut samoilla perusteilla). Tyttö suostui ja kaikki oli näen näisesti hyvin... heti ekojen treenien jälkeen tämä tyttö paljastui aivan kamalaksi perfektionisti diivaksi. Jos tein edes pienen virheen niin tämän kasvoilta paistui turhautuminen ja häpeä eikä asiaa auta se, että minä olen niin toivoton tanssija, että virheitä sattui joka... vitun... kerta. Enkä minä paremmaksi oppinut millään, joten tyydyin opettelemaan liikkeet sen verran oikein, että pysyin jotenkin rytmissä matkimalla muitten parien liikkeitä. Lopulta tuli tanssipäivä. Puku tuntui epämukavalta (miksi etiketti käskee pukeutumaan juhliin semmoisiin kuristaviin pellepukuihin?), pari oli pukeunut asuun, jonka helmoihin astui koko ajan ja tanssien jälkeen parini ei halunnut jäädä ottamaan kuvaa minun kanssani (ei niin, että valittaisin).

Kuten näkyy niin minulla oli todella huono onni parin kanssa, mutta olisiko kokemus ollut parempi jos parini olisi ollut joku tosi mukava joka ohittaa mokat hyväntahtoisella hymyllä? No joo, mutta ei paljolla. Minä en pidä tanssimisesta, olen aina pyrkinyt välttämään sitä ja minun äitini tiesi sen hyvin painostaessaan minua ottamaan osaa wanhoihin. En olisi todellakaan jäänyt katumaan, jos tämä olisi tullut jätettyä väliin, mutta nyt kaduttaa, että tuli otettua osaa. Luojan kiitos täällä meidän lukiossa kaikki ovat tavalla tai toisella vinksahtaneita (hyvässä mielessä), että ei tarvinnut pelätä, että saisin kuulla tanssitaidoistani myöhemmin.

Te, jotka nautitte wanhoista ja tanssimisesta yleensä, niin hyvä homma! Nauttikaa ja pitäkää hauskaa, mutta minä en enää ikinä tanssi vaikka aseella uhattaisiin. Kiitos äiti vaan tästäkin.
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #6 : Syyskuu 09, 2012, 01:21:45 »
Kulostaa todella kurjalle Hämppyli. Varsinkin äidin painostus, mutta myös kemioiden kohtaamattomuus parin kanssa. Se on kai aika yleistä: kuten sanottua, minun parini oli aika jäykkä ja vakava, kun taas samalla luokalla ollut ystäväni valitti tanssien jälkeen sitä ettei hänen parinsa ollut kyllin vakava vaan otti tanssit enemmän huumorin kannalta. Minä taas olin katsonut heidän vähän villimpiä tanssiliikkeitään ja toivonut, että oma parini olisi ollut yhtä hauska ;)

On ilmeisesti aika tavallista että tytöt ottavat "prinsessapäivänsä" vakavammin kuin pojat "pingviinipäivänsä", ja sitten ollaan helposti jälkeen päin pettyneitä molemmin puolin. Sääli sinänsä, mutta ilmeisesti joihinkin naisihmisiin vain iskee jonkinlainen bridezilla-tilan esiaste heti kun kahisevat juhlapuvut ja fiinit tanssit tulevat kuvioihin ;)
Constantem decorat honor

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #7 : Syyskuu 09, 2012, 08:03:46 »
Kyllähän se kaupallisuus jo silloin, vuonna 1996, alkoi jo vallata pikku hiljaa wanhojentanssejakin. Mutta verrattuna nykymenoon, oli se maltillisempaa. Mukava päivä oli. Tuttavani ompeli puvun, kankaan oli aemmin tuonut samainen henkilö etelänmatkaltaan (en muista missä kävi). Hyvin yksinkertaisella mallilla ommeltu kaunis puku. Njoo hiuksia oli tullut kasvatettua pari vuotta, kauniin kampauksen sai oma kampaajani (jolla käyn edelleen) aikaan. Meikkasin itse, kaveri auttoi tekoripset paikoilleen. Kenkäni olivat täydelliset, mustat ja hieman varrelliset. Pidin niitä niin loppuun asti, että vasta tuossa kuopuksen syntymän jälkeen 2006 tajusin, että 2 lapsen raskausmuutokset kropassa (mm. jalkaterien aavistuksen "lyttyyn" painuminen) on tehneet sen, ettei ne kengät enää olleet oikein mukavat. Mutta 10 vuotta uskolliset juhlakenkäni. Okei okei, hieman luonnollista kulumaa kanssa... Parikseni pyysin poikaa, jonka kanssa oltiin ihan koko kouluhistoria ekasta luokasta asti oltu samalla luokalla, ja jo sitä ennen jossai seurakunnan päiväkerhossa oltu yhtä aikaa. Poika oli täysin rytmitajuton, hitusen ujo ja jännittynyt, mutta, mie en olis voinut ketään muuta kuvitellakaan pyytäväni. Hänellä oli samat mielessä, mutta ei ujouttaan kyennyt pyytämään... Hyvin meillä meni. Hän oppi tanssimaan. Muistan kun The Hetki tuli ja poloneesi alkoi soida juhlasalissa, hän puristi minun kättä kuin sanoakseen, että hyvin tää menee. Ja hyvin se menikin. Tanssittiin 3 kertaa, ensin koululla, sitten mentiin autoilla paikalliseen vanhainkotiin ja hitusen ahtaassa oleskelutilassa tanssittiin mummoille ja papoille (sitä liikutuksen ja kyynelten määrää), lopuksi illalla vielä yleisötanssit. Koulun ruokasalin olivat ekaluokkalaiset kattaneet meille tosi kauniiksi ja koululla oli ruokana kanapihvejä ja riisiä sekä aivan ihanaa salaattia. Illemmalla vielä, ennenkuin luovuttiin puvuista, käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä (ketkä halusivat, muistaakseni lähes kaikki olivat mukana). Loppuilta vietettiin yhdellä mökillä... Kivaa oli. Ai niin olihan miulla silloin vuotta vanhempi poikakaveri, ei ollut samassa koulussa mutta lukiolainen... Hän ilmestyi kyllä illalla paikalle mutta oli aika liikuttavan krapulainen edellisen abi-päivänsä jäljiltä...:D

Vinkki: jos vaan mahdollista, tytöt, ÄLKÄÄ RIISUKO KENKIÄ vasta kun viimiset tanssit on tanssittu. Se vaan että olihan se ihanaa ottaa korkkarit pois hetkeksi, mutta niiden takaisintunkeminen oli tuskaa. Vaikka mukavat kengät olikin. Kyllä se siitä taas tasottui, mutta oli sellainen olo että ei ois kannattanut riisua.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #8 : Syyskuu 09, 2012, 10:11:27 »
Pakko ei myöskään ole tanssia korkkareissa. Ballerinat ovat siihen puuhaan mukavammat, ja itse tanssin nahkatossuissa jotka sopivat hyvin keskiaikapuvun kanssa.

Meidän tanssimme olivat siitä erikoiset, että koulun juhlasalissa niitä ei missään nimessä olisi mahtunut pitämään (tanssiesitys ekaluokkalaisille pidettiin vuoroperiaatteella, puolet porukasta odotti aina tisen puolikkaan tanssiessa) ja koulun ulkopuolisen tanssisalin varaamisen vastuulleen ottanut henkilö aloitti puuhan niin myöhään, ettei mitään sopivaa enää ollut vapaana. Niinpä tanssimme päivän verran etuajassa, jo penkkaripäivän iltana. Siitä seurasi sellainen hauskuus, että pääsin varsinaisen vanhojen päivän iltana katsomaan samanikäisen kaverini tansseja. Hän oli suuri muskettirsoturifani ja näytti upealta taidolla valmistetussa kotitekoisessa barokkipuvussaan, hiukset ajanmukaiselle kampaukselle kierrettyinä ja kiharrettuina.

Minun mielestäni on suuri sääli, että ainakin 80- ja 90-luvuilla vallinnut tapa pukeutua historiallismallisiin pukuihin on ilmeisesti taakse jäänyttä elämää. Muistelen edelleen lämmöllä niitä ihania 1800-luvun vannehameita ja korkkiruuvikiharoita, joita monet tytöt suosivat, sekä oman tanssivuosikertani upeita keskiaika-, renessanssi-, rokokoo (yhdellä tytöllä oli ai-van u-pe-a silkkinen korsettiyläosa rokokoopuvussaan), barokki-, empire- ja flapper-luomuksia. Puhumattakaan tyttöparista, jonka toinen osapuoli oli pukeutunut 1800-luvun boheemit mieleen tuovaan kellanruskeaan samettipukuun ja silinteriin, vetänyt tumman, kiharan peruukin päähänsä ja kiinnittänyt mahtavat, kiverät tekoviikset nenänsä alle, toinen taas asetellut päähänsä komean blondiperuukin ja poskeensa kauneuspilkun ja verhoutunut hehkuvanpunaiseen 1800-luvun tyyliseen tanssiaispukuun.
Constantem decorat honor

Poissa gamma

  • kosminen ihme
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • A Elbereth palan-díriel
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #9 : Syyskuu 17, 2012, 15:20:52 »
Verrattuna muiden kokemuksiin, minun kokemukseni lienee hieman erilainen.

Ketään koskaan ikinä tanssinutta? Muista keskustelusta kiinnostuneita? Kiinni vain. :)

Ei, en ole koskaan tanssinut vanhojen tansseja, vaikka lukio onkin kahlattu läpi. Järjestelyihin kyllä otin osaa, ja lavasteita rakennettiin porukassa. Ja taisipa meiltä olla yksi verhokin lainassa, kun sattui olemaan sopivan värinen. Muuta kovinkaan merkillepantavaa en noista ajoista muista. Itse tanssit lähinnä istuin ja mietin *köh* erästä fysiikan laskua *köh* ja sitä kuvaavia differentiaaliyhtälöitä. Sitten lopuksi purettiin taas porukalla lavasteet ja kotiin - laskemaan ne laskut auki. xD Ei siis mitenkään erikoinen tapahtuma tästä näkökulmasta.
Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka sanovat löytäneensä sen. -André Gide

Moni nolla luulee olevansa se ellipsi jota maa kiertää. -Stanislaw Jerzy Lec

Elenna

  • Ankeuttaja
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #10 : Lokakuu 03, 2012, 19:48:16 »
Minä sain tänään hommattua wanhojentanssimekon. Rakastuin kyllä ihan täydellisesti sen väriin (heleän vaaleansininen) ja malliin ja koristeluihin!

En ole kuitenkaan ottanut mitään erityisiä paineita wanhoista, loppujen lopuksi nehän ovat vain yhdet tanssit yhtenä päivänä. Hassua ajatella, että monissa lukioissa tanssipareja aletaan varata jo aikaisin ykkösellä; minä pyysin yhtä ryhmäläistäni pariksi viime elokuun lopussa, ja olin ensimmäisten joukossa. Ehkä tällaisessa pienessä lukiossa meininki on erilainen kuin muualla. Pukuakaan en joutunut liiemmin etsiskelemään. Ensimmäinen vaihtoehto osui nappiin, eikä muita tarvinnut juurikaan edes harkita. Jonkin verran kuitenkin jännittää, kuinka saan hoidettua meikin ja kampauksen. Omat taidot taitavat riittää meikin tekoon, mutta juhlavaa kampausta ei kukaan meidän perheessä osaa väkertää. Taidan joutua varaamaan ajan lähimmältä kampaajalta...

Millaiset tanssikengät ovat hyvät? Isilmírë suositteli ballerinoja, mutta minä olen niin lyhyt, että korkkarit taitavat olla tarpeen. Leveämpi korko on tanssiessa varmasti vakaampi kuin piikkikorko, mutta korkeutta ei sellaisenkaan kanssa voi olla liikaa... Olen ajatellut ostaa sellaiset kengät, joissa on tukevat kiinnitysremmit. Pelkään, että onnistun heppoisissa kengissä taittamaan nilkkani! Jos joku osaisi suositella jotain kenkämallia, olisin kiitollinen.

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #11 : Lokakuu 04, 2012, 09:34:23 »
Sellaiset kengät ovat hyvät, jotka ovat mukavat jalassa. En tarkoittanut sanoa, että vain ballerinoissa kannattaisi tanssia, mutta niiden kanssa riski jalkojen kipeytymisestä lienee pienempi.

Upouusia kenkiä ei tansseihin kuitenkaan kannata jalkaan laittaa, oli niissä korot tai ei. Jos hankkii varta vasten kengät tansseja varten, se kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sovittaa kengät huolella ja sitten käyttää niitä silloin tällöin vaikka kotona, jotta ne mukautuvat jalkoihin ennen tanssiurakkaa.
Constantem decorat honor

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #12 : Marraskuu 27, 2012, 20:11:28 »
Omista Wanhojen tansseistani on jo jonkin aikaa, mutta niistä muistuu kyllä mieleen äitin tekemänm mekon suunnitelu ja kokeilu ja tanssiaskeleiden opetteleminen. Minä ja kaverini olimme ainoa tyttöpari ja meillä molemmilla oli tummat tanssimekot, kuin muilla tytöillä olii suht värikkäät. Tykkään tanssimisesta ja wanhojen tanssikurssi oli mulle sikäli harvionainen, kun se oli muistaaksnei ainoa  lukion kursssi, josta sain kiitettävän. Mekkoni oli kaksiosainen, tummansininen korsettimallinen yläosa harsohihoineen ja vähän tiukanmallinen, musta hamealaosa. Taisinkin olla ainoa, jolla oli tiukka hame ja pitkät hiukset auki tanssiessa. Meillä oli kolmet tanssit, ensin viereisellä ala-asteella, sitten viereisellä urheiluhallilla, johon tuli yläastelaiset ja lukiolaiset katsomaan ja vielä illalla isossa kauppakeskuksessa, jonne sitten tuli paljon ohikukijoita ja tuntemattomia ja vanhempia katsomaan. Ihan hyvä muisto niistä jäi ja varsinkin uusien tanssien opettelu oli mulle mielekästä.

Millaiset tanssikengät ovat hyvät? Isilmírë suositteli ballerinoja, mutta minä olen niin lyhyt, että korkkarit taitavat olla tarpeen. Leveämpi korko on tanssiessa varmasti vakaampi kuin piikkikorko, mutta korkeutta ei sellaisenkaan kanssa voi olla liikaa... Olen ajatellut ostaa sellaiset kengät, joissa on tukevat kiinnitysremmit. Pelkään, että onnistun heppoisissa kengissä taittamaan nilkkani! Jos joku osaisi suositella jotain kenkämallia, olisin kiitollinen.

Suosittelen kenkiä, joissa on edes pieni korko (se kannattaa valita ihan oman pituuden mukaan ja kuinka hyvin osaa korkkareilla kävellä.) Kiinnitysremmit on hyvä olla, jos on vähänkin epävarma. Juhlakengissähän on kauniita remmejä ja ainakin minusta sellaset tuo pukuun vanhanaikaisuutta enemmään, kuin jotkut piikkikorot. Suosittelen vielä, että kun olet kengät löytänyt, niin kokeile niitä tanssiharjoituksissa, se helpottaa paljon, jos olet vähänkin epävarma kenkien heppoisuudesta.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Wanhojen tanssit
« Vastaus #13 : Tammikuu 31, 2017, 22:08:53 »
Taitaapi jokusen viikon päästä olla aika wanhojen tanssien. Onko jollakin vuotislaisella kyseiset edessä, vaiko haluatteko muistella menneitä tansseja?

Minä haaveilin vanhojenpäivästä jo ala-asteella, kun viereisen lukion oppilaat kävivät esiintymässä meille ihanissa puvuissaan.

Minä myös muistan, kuinka olin ala-asteella, ja koulullamme tuli kerran muutama pari tanssimaan wanhoja. Silloin se tuntui tosi erikoiselta: pukuloisto ja hienot tanssit oli jotain ihmeellistä.

Minulla ei siis ole mitään itse tansseja vastaan ja hyvä vain jos jotkut siitä nauttivatkin, mutta itse olin aina tienyt, että en haluaisi ottaa niihin osaa. Inhoan tanssimista ja inhoan puvun pitämistä, joten juttu näytti melko simppeliltä, mutta sitten äitini alkoi painostaa kuinka hän haluaa nähdä minut tanssimassa ja kuinka minä (muka) "katuisin koko ikäni, jos en tanssi."

Minäkin tiesin jo pitkään ennen lukiota, etten tule wanhoja tanssimaan vaikka mikä olisi. Itsekään en ole mikään liikunnan, saati sitten tanssin, supersankari, enkä koskaan ole minäkään nauttinut olostani fiineissä mekoissa. Kukaan ei onneksi painostanut tanssimaan, eikä tanssittomuuttani koskaan kyseenalaistettu. Itse asiassa kaveriporukastani ainoastaan yksi tanssi wanhojen tanssit, kaikki muut jättivät tanssimatta. Olihan se kuitenkin kiva seurata tanssipäivänä salista muiden tansseja - meillä taisi sukupuolijakauma mennä melko hyvin tasan, taisi olla jokunen tanssija muulta vuosikurssilta sekä tyttöpari.

Koen tärkeäksi sen, mitä moni on täällä jo sanonut: tanssipäivän pitää olla mukava ja hyvällä tavalla mieleenjäävä. Turhan usein kuulee, kuinka varsinkin tytöt stressaavat ja käyttäytyvät kuin wanhat olisi maailman suurin kilpavarustelutilaisuus. Ymmärränkin esimerkiksi vähävaraisia perheitä, joille lukiokirjojen kustantamisen lisäksi wanhat aiheuttavat lisää harmaita hiuksia.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.