Kirjoittaja Aihe: Kirjojen kannet  (Luettu 1946 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Kirjojen kannet
« : Elokuu 15, 2012, 18:45:41 »
Eilen illalla nukkumaan mennessä ajatukseni vaeltelivat kirjojen kansiin. Kirjojen kansissa on yllättävän paljon keskusteltavaa. Eilen illalla mieleeni tuli takakansitekstit, kansien kuvitus ja kysymys: kovat vai pehmeät kannet. Tähän sitten päädyin, naputtamaan kasaan keskustelua jossa voi puhua noista asioista ja muusta kirjojen kansiin liittyvästä, jos sattuu tulemaan jollekin jotain muuta mieleen. :)

Takakansitekstit (ne tuli ensimmäiseksi mieleen). Luetteko kirjojen takakansitekstejä? Kuinka olennainen osa ne on kirjaa? Millainen on mielestäsi hyvä/huono takakansi teksti? Oletteko joskus lukeneet koko kirjan takakansitekstin perusteella?

Itselläni hieman vaihtelee takakansitekstien lukeminen. Omieni, useita kertoja luettujen kirjojen takakansitekstejä en lue kuin silloin tällöin jos tulee sellainen fiilis. Miksi lukisin, tiedän mitä kirjassa tapahtuu ja millainen kirja on ilmankin. Tiedän että kirja on hyvä (jos kerran sitä luen useamman kerran kuin yhden) enkä siis tarvitse edes mainospuhetta. Jos taas tartun ensimmäistä kertaa johonkin kirjaan luen takakansitekstin aina ennen kuin alan lukea itse kirjaa. Näin saan hieman tuntumaa siitä, mitä on odotettavissa. Tärkeimmillään takakansiteksti on kuitenkin kirjoissa, joita katselen kirjastossa/kirjakaupassa. Kun katselen kirjoja ja etsin mielenkiintoista luettavaa, lueskelen kirjojen takakansitekstejä. Jos teksti on kyllin houkuttava, kirja saattaa lähteä matkaan tai ainakin saatan avata sen ja vilkuilla sivuja tai painaa mieleen joskus myöhemmin tutustuttavaksi. Hyvä takakansi teksti on sellainen joka saa aikaan tuon mielenkiinnon heräämisen. Sen pitää herättää uteliaisuus. Takakansitekstissä kuuluu olla hiukan kirjan juonta, mutta ei liikaa ettei se spoilaa koko kirjaa. Mutta jonkinlainen tärppi että intoutuu kiinnostumaan kirjasta. Hyvä takakansiteksti antaa myös osviittaa siitä, millainen kirja on (muutenkin kuin summittaisen juonen osalta). Lehtien yms. kirja-arvostelut sen sijaan on mielestäni turhia siellä. Mitä se kirjasta kertoo, että joku tuntematon kirja-arvostelija pitää kirjasta. Ei yhtään mitään. Eikä tuon arvostelijan maku välttämättä ole lähelläkään omaa makuani. Olkoonkin että takakansiteksti on minulle vähän niinkuin kirjan mainos, sellainen mainostus on turhaa hienostelua.

Jos sitten siirtyisi kansien kuvitukseen ennenkun kirjoitan romaanin pelkästä tekstiosuudesta. Kuinka suuri merkitys kansien kuvituksella on? Vaikuttaako se lukupäätökseen? Oletteko kenties joskus tutustuneet johonkin kirjaan, koska sillä on mielenkiintoinen kansikuva? Millainen on hyvä kansikuva?

Itselleni en muista käyneen sillä tavalla, että olisin päättänyt lukea kirjan vain kansikuvan perusteella. Se saattaa kyllä kiinnittää huomioni, mutta jos takakansiteksti ei lupaa hyvää, jää kirja tutustumatta, vaikka kansikuva olisi kuinka mielenkiintoinen hyvänsä. Kuvat ei siis ole yhtä tärkeitä kuin teksti. Ihan mukavia ne kuitenkin on olemassa (olisihan tylsää, jos hyllyt olisi täynnä kirjoja joiden kansissa ei ole muuta kuin tekstiä). Niitä on kiva katsella ja näin. Ja onhan se mukavampi jos kansikuva miellyttää silmää. Se millainen on hyvä kansikuva riippuu täysin kirjasta. Voisin sanoa, että hyvä kansikuva on kirjan sisältöön sopiva. Se voi kertoa jotain sen sisällöstä tai olla vain jotain kuvioita. Se ei ole olennaista, kunhan kuvien ja tekstin tyyli ja henki on sama. Hyvä kansikuva myös kiinnittää tavalla tai toisella huomion kirjakaupassa/kirjastossa. Se voi olla hillityn salaperäinen tai kiehtova tai räikeä ja täynnä toimintaa. Minun tapauksessa siinä on myös jotain joka vihjaa, kuiskii tai kirkuu että kirja sisältää fantasiaa, kun olen tällainen pieni fantasiafriikki. Kaiken kaikkiaan kansikuvat ei kuitenkaan ole minulle kovin tärkeitä. Ja heti tuon sanottuani voisin kertoa että, ärsyttää jos saman kirjan eri painoksissa on eri kansikuva (ja omassa kämpässä vielä se rumin vaihtoehto) tai jos kesken sarjan kansien tyyli muuttuu täysin. Tällaisen ärsytyksen on aiheuttaneet ainakin Untinen-Auelin kirjat. Ensimmäisten kirjojen ensimmäisissä painoksissa on kivat kannet. Mutta! Uusimmissa kirjoissa onkin sitten ihan erilaiset ja ne meni vielä muuttamaan vanhojenkin kirjojen kannet saman tyylisiksi. Nykyisin ei sitten saa oikein mistään niitä kivoja kansia, kun joka paikassa myydään vain uudempaa painosta. Kai se on osittain tunneperäinen asia. (Varsinkin kun tuota esimerkki kirjasarjaa olen koko lapsuuteni katsellut niissä vanhoissa kansissa vanhempieni kirjahyllyssä ja se on ollut hmmm.. etäisesti kiinnostava.)

Öhöm, ehkä lopetan sitten kansikuvien tuhoamisesta vaahtoamisen... Viimeiseen aiheeseen. Pidättekö enemmän kova- vai pehmeäkantisista kirjoista. Miksi?

Itse pidän enemmän kovakantisista. Niitä on mukavampi lukea ja pitää kädessä ja ne pysyy paremmin hyvässä kunnossa. Ei ainakaan voi käydä niin, että kansi taittuu. Pehmeäkantiset on siitä kätevämpiä, että niitä on mukavampi ottaa mukaan. Ne on yleensä kevyempiä ja monissa tapauksissa myös mystisesti paljon pienempiä. (Itselläni on Lumen ja jään maa -sarja pokkariversiona ja järkytyin, kun näin kovakantiset. Kokoero on valtava.) Ja ne voi sulloa helpommin laukkuun (jolloin ne tosin kärsiikin herkemmin. ^^; ) Ärsyttävin kirjakansimalli on mielestäni se, kun on kovat kannet ja irroitettavat paperikannet. Mikä ihme niidenkin idea on? Ne pitää ottaa joka tapauksessa pois, kun alkaa lukea, ettei riko paperia vahingossa. Sitten kirja lojuu alastomana yhdessä paikassa ja sen kansikuvat ja -tekstit toisessa paikassa. Ja lopputulos on, että ne repeilevät syystä tai toisesta kuitenkin.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #1 : Elokuu 28, 2012, 21:06:47 »
Minulle suurin syy hankkia lähes kaikki kirjani kovakantisena on niiden kestävyys. Pehmeäkantinen kirja voi pienen kokonsa vuoksi olla ihan mukavaa matkalukemista, mutta sen kannet menevät herkästi huonon näköisiksi jo 1-2 lukukerran jälkeen, ja lisäksi koko kirja menee lähes väistämättä täysin pilalle, jos sen päälle sattuu esimerkiksi vahingossa kaatamaan vettä. Kovakantinen kirja kestää taas vuosikausia ja yhä uusia lukukertoja, ja myös esim. kosteudelle altistumista paremmin kuin pehmeäkantinen. (Lisäksi se on kirjahyllyssä useimmiten kauniimman näköinen). Kun ostan kirjoja, haluan niiden yleensä säilyvän pitkään, joten satsaan aina ensisijaisesti rahani kovakantisiin. Ja olen valtavan harmissani, kun joitakin suosikkiteoksistani (esim. Robin Hobbin Näkijän tarut ja Haruki Murakamin vanhemmat kirjat) on aivan mahdotonta enää löytää mistään kovissa kansissa...

Olen myös kansitaidefriikki. Minulla on varmasti tasan kaksi perustetta valita lukemani kirjat, ensimmäinen ja ensisijainen on se, mitä tiedän kirjasta etukäteen (esim. tuttujen suositukset, arvostelut...) ja toinen ovat kansikuvat. Kun kiertelen kirjastossa enkä tiedä valmiiksi, mitä olen lainaamassa, kansilla on yleensä kaikkein isoin vaikutus lainauspäätökseeni. Tässä joitakin sellaisia kansia, joihin olen erityisen ihastunut:

Steven Hall - The Raw Shark Texts ja saman kirjan pokkariversio - pidän valtavasti näistä kansista, koska niitä on selvästi todella mietitty (toisin kuin saman kirjan vähän tylsää suomenkielistä kantta, joka takuulla söi ainakin puolet sen herättämästä mielenkiinnosta täällä :/)

John Howen kannet Robin Hobbin kirjoihin ovat myös mielestäni upeita, niiden joitakin yksityiskohtia löytyy taiteilijan sivuilta. Niissä hienoa on nimenomaan yksityiskohtaisuus, niistä löytyy vaikka kuinka paljon pieniä ihania detaljeja tuijoteltavaksi.

Harry Potter -kirjojen kansista mainittakoon ruotsalaiset todella kauniit kannet.
Muitakin hienoja löytyy.

Tove Janssonin Muumi-kirjojen kannet ovat ihania ja omalaatuisia, kuten myös kaikki muut niiden sisältämät piirrokset.

Siinä nyt vain muutamia esimerkkejä :) Kansikuvataidehan on kokonaan oma mielenkiintoinen lajinsa, mutta valitettavan usein 'oikean' kansikuvataiteen sijaan tyydytään kirjan kanteen laittamaan jotain heikosti harkittua, esim. valmiskuvia, jotain abstraktia tekstin kanssa, sellaista mistä ei tarvitse taiteilijalle erikseen maksaa. Ja tämä on sääli. Vaalinkin erityisellä huolella niitä kirjojani, joissa on kauniit kannet - ja varsinkin niitä lapsuuden ajoilta säästettyjä kuvakirjoja, jotka minulla on yhä hyllyssäni.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä, joten jos joku viisaampi minulle sen selittäisi - miksi 'aikuisten' kirjoissa on usein kansipaperit sen sijaan, että kuva painettaisiin suoraan kanteen? Minä nimittäin inhoan erillisiä kansipapereita, jotka menevät helposti sotkuun, rypistyvät, jne.

Takakansitekstit puolestaan... minusta ne saisi vaikka jättää kokonaan pois, niin huonosti ne usein antavat oikeutta itse kirjan sisällölle. Useiden loistavien kirjojen kohdalla olen vain pyöritellyt päätäni niiden takakansille ja ihmetellyt, kuka kumma niitä sepustuksia oikein kirjoittaa. Minusta paras ja vetoavin ratkaisu on se, jos takakanteen on valittu yksi tai useampi erityisen osuva ote kirjasta. Jos takakansiteksti sisältää ainoastaan jotakin ympäripyöreää huttua kirjan sisällöstä, teemoista tai kirjoittajasta, jätän sen yleensä omaan arvoonsa. (AIV-rehun tavoin en myöskään pidä siitä, että kirjojen takakansiteksteihin tupataan irrallisia pätkiä kirjan saamista hyvistä arvosteluista.)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 14, 2015, 19:39:00 kirjoittanut Marygold »
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa vellamo

  • Puolihahmo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #2 : Elokuu 29, 2012, 10:44:11 »
Minäkin hankkisin kirjani mieluiten kovakantisina. Ihan samoista syistä kuin edellisillä kirjoittajilla; kestää paremmin, helpompi lukea jne. Toisaalta pokkareillakin on aikansa ja paikkansa kuten matkoilla ym. Ärsyttävää on se, että jotain kirjasarjaa hankittaessa voi joutua tilanteeseen, että joutuu hankkimaan alkupään kirjat pokkareina, minua jotenkin häiritsee se, että jos sarjat eivät ole kokonaisuuksia. Kovakantisia kirjoja hankittaessa hinta vain nousee usein aika korkeaksi, nykyään hankinkin kovakantiset kirjani usein antikvariaateista/kirjamessuilta jne. käytettyinä joka tapauksessa. Usein kirjat ovat hyväkuntoisia eikä hintakaan kohoa pilviin.

Takakansitekstit tulee kirjoja hankittaessa/kirjastosta lainattaessa luettua, vaikka hyödyllisempää toisinaan olisi vain avata kirja ja lukea pikku pätkä jostakin kohtaa. Takakansitekstithän laaditaan kustannusyhtiöiden markkinointiosastoilla ja toisinaan tuntuu, ettei niillä ole juurikaan tekemistä itse kirjan sisällön kanssa. Joskus takakansiteksti on loistava ja antaa (turhia) odotuksia kirjan suhteen, mutta itse kirja onkin sitten ihan tylsä ja mielenkiinnoton. Tai päinvastoin. Minuakin ärsyttää takakansissa kirjallisuusarviot, eipä voisi vähempää kiinnostaa montako tähteä joku kriitikko on kirjalle antanut, koska pohjimmiltaan se arvio on kuitenkin aina henkilökohtainen mielipide eikä siis näin ollen kerro välttämättä yhtään mitään. Nykyään on myös ärsyttävä tapa laittaa takakansiteksteihin maininta siitä, että joku toinen kirjailija suosittelee kirjaa, ihan älytöntä sekin mielestäni. Vaikka tässä nyt kovasti ärsyynnyinkin takakansiteksteistä, niin useimmiten ne silti aina luen, koska onhan niissä nyt jotain informaatiota yleensä. Marygoldin ajatus painattaa takakansiin valikoituja otteita kirjasta on loistava! Onneksi olen nykyään harjaantunut takakansien ja kustantajien esittelytekstien lukija ja osaan sieltä ylistävien mainospuheiden välistä löytää sen punaisen langan.

Kansitaiteesta sitten. Olen joskus ostanut kirjoja vain siksi, että kansi on mielestäni kaunis. Useimmiten nämä ovat olleet joko kuva- tai satukirjoja. Hyvä kansi houkuttelee poimimaan kirjan käteen ja selailemaan sitä. Huono kansi taas toimii päinvastoin, jos kansi on mielestäni ruma tai kannen värit eivät miellytä, harvemmin annan kirjallekaan tilaisuutta (paitsi silloin, jos joku tuttu on kirjaa suositellut ja tiedän, että kirjamakumme osuvat yksiin). Jos jotakin en voi kansikuvataiteessa sietää, niin se on leffakannet. Yöks. Mieleenpainuvin tapaus on se, kun metsästin Mustesydän-trilogian ensimmäistä osaa ja joka paikassa tarjottiin vain leffakantta, jossa virnuili ällö Brendan Fraser (vai mikä lie nimeltään onkaan). Se oli aivan kammottavaa ja olin jo aivan luovuttanut, etten kirjan ekaa osaa mistään saa. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja mies löysi alkuperäisellä kannella varustetun kirjan jostakin toiselta puolelta Suomea sijaitsevasta anktikvariaatista. Onneksi Pottereista ei ole koskaan tullut Danielin naamalla varustettuja painoksia :)

p.s. Nuo Marygoldin linkittämät Pottereiden ruotsalaiskannet on tosi hienoja!
Huomenta maailma.

Poissa Rupertismyking

  • Luppakorva
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mun rakkaat<3
  • Pottermore: WitchWatch10541
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #3 : Elokuu 31, 2012, 23:06:26 »
Olen tooosi pahoillani, mutten jaksa vastata noihin kaikkiin kysymyksiin.. Eli siis Kovat kannet, tottakai. Takakansi teksti on joskus aivan liian paljastava, joten jätän sen yleensä lukematta.. Niissä nimittäin kerrotaan loppuratkaisu, vaikkakin se on piilotettu sanojen väleihin silleen jännästi. Minusta takakansi tekstit eivät ole mitään hirveän olennaista. Suoraan sanottuna ne ovat turhia. Eihän ennen vanhaakaan ollut takakansitekstejä! Miksi siis nyt niitä tarvittaisiin??? Hyvät kansikuvat.. No jaa.. Ensinnäkin minä inhoan Neiti Etsivien kansia. Ne kuvat ovat aivan järkyttäviä, ja yyyh.. Oikeen puistattaa ajatus. En valitse kirjaa kansikuvien perusteella, koska joskus kirjalle on vain sattunut surkea tuuri, kun on saanut täyspàskan kuvittajan. Toinen mitä inhoan, on Potterien kansikuvat. Siis mitä ammattitaitoisuutta niissä on? Ei mitään.
I will cry when you go away because I love you forever♥

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #4 : Tammikuu 21, 2013, 19:51:15 »
Itse lueskelen takakansi tekstit vain siinä tapauksessa jos en tunne kirjaa ennestään. Irralliset kirjallisuus arviot ei minusta kerro kirjasta muuta kuin sen että joku on tykännyt siitä. Hyvä takakansi teksti kertoo minusta oleellisen kirjan juonesta.

Itse en lue kirjaa kansikuvan perusteella. Minuakin ihmetyttää noi kirjojen elokuvakannet, että mitä lisäarvoa ne tuovat kirjalle muuta kuin sen että lukija tietää että kirjasta on tehty elokuva. Minusta noi uudet TSH:n pokkariversioiden kansikuvat on aika rumia samoin kuin Hobitin elokuvakansi. Okei se elokuva kansi taitaa olla aikuiselle mielekkäämpi kuin se Tolkienin piirros mutta ite tykkään siitä enemmän kuin Martin Freemanin takaraivo kuvasta.

Minäkin pidän enemmän kovakantisista kirjoista sillä ne kestävät paremmin kulutusta kuin pehmeä kantiset.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 22, 2013, 19:36:31 kirjoittanut Gil »

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #5 : Tammikuu 22, 2013, 13:26:21 »
Luen yleensä takakansitekstit jos en ole kuullut kirjasta aikaisemmin. Jos olen jo jostain kuullut lyhyesti mistä kirja kertoo ja jostain 'luotettavasta lähteestä', että se on hyvä, niin en aina vaivaudu lukemaan takakansitekstejä.
Minusta hyvä takakansiteksti on sellainen, että siinä kerrotaan tiivistetysti vain kirjan aihe, eikä mitään juonenkäänteitä. Ärsyttää aina kun erehtyy lukemaan sellaisen takakansitekstin, jossa paljastetaan liikaa.

Kansikuvituksella ei ole niin paljon merkitystä, mutta olisihan se ihan kiva, että hyvissä kirjoissa olisi hienot kannet. Jos kirjassa on mielenkiintoinen huomiota herättävä kansi, niin saatan katsoa sitä tarkemmin, mutta jos takakansiteksti ei saa kiinnostumaan, niin en lue pelkän kansikuvan perusteella. Ei kirjat tylsillä kansillakaan jää lukematta sen takia, mutta satunnaisia kirjoja selatessani kirjastossa tai kirjakaupassa niillä on ehkä vähän pienempi mahdollisuus tulla huomatuksi. Kirjan nimikin vaikuttaa samalla tavalla.
Ja noista elokuvakansista, en tykkää yhtään... Ei niitä kirjasta tehdystä elokuvasta olevia kuvia saisi laittaa sen alkuperäisen kirjan kanteen. Se kirja oli ensin! Muutenkin se häiritsee sitä, että saisi kuvitella kaikki hahmot itse. Jotkut piirretyt yms kuvat kannessa on paljon helpompi jättää huomioimatta kun itse kuvittelee hahmoja.

Olenko ensimmäinen pehmeäkantisten kirjojen edustaja tässä keskustelussa? Hankin useammin pehmeäkantisia kirjoja, koska ne ovat useasti paljon halvempia, ne ovat pieniä ja kevyitä ja siksi niitä on mukavampi pitää laukussa mukana ja ainahan on pakko olla edes joku kirja mukana. Kovakantiset ovat kyllä paljon kestävämpiä, mutta niin tarkasti tulee varjeltua omia kirjoja, että ihan hyvinhän nuo kaikki pehmeäkantisetkin ovat selviytyneet.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #6 : Joulukuu 08, 2013, 14:20:16 »
Noooo olen itsekin kovakantisten kirjojen ystävä, mutta mielipiteeni on alkanut pikkuhiljaa muuttua.. George R R Martinin kirjoja kun ei saa kovakantisina, vaan suomennetutkin kirjat ovat pehmeäkantisia. Ainoat pehmeäkantiset kirjat, joita olen raaskinu ostaa uutena! Kovakantiset kirjat pysyvät paremmin kunnossa ja näyttävät kivemmilta kirjahyllyssä ^^

Itse olen valinnut kirjoja kansikuvan perusteella.. Muistan nuorempana kun katsoin Stephenie Meyerin Houkutusta kirjastossa useampaankin kertaan, mutta kansikuva ei vaan houkutellut. Monta kertaa pohdin että luenko vai enkö, ja kun lopulta lainasin kirjan kirjastosta luin sen yhteen menoon innoissani.

Monta muutakin kirjaa olen valinnut kansien ja takakannen perusteella, mites muutenkaan? Jos etukansi on tylsä ei tule luettua takakanttakaan, ja jos takakansi on tylsä voi kirja jäädä siltikin hyllyyn... monta hyvää kirjaa voi mennä sivu suun, mutta muutaman kerran kun olen valinnut tylsän näköisen kirjan hyllystä niin se on ollutkin tylsä :D Ainahan voi tietysti kokeilla..?

Kyllä kirjan kansien pitää olla houkuttelevia!
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #7 : Joulukuu 08, 2013, 14:52:49 »
Kyllä ne kovat kannet ovat parhaimmat, mutta en nyt silti voi sanoa boikotoivani pokkareitakaan. Ovathan ne halvempia. Eivätkä kannet lukukokemukseen mitenkään vaikuta. Tuo Marygoldin mainitsema kestävyys on kyllä ihan hyvä avainsana. Rakas Hobitti-pokkarini on jo hieman alkanut hapertumaan... samaa voi kyllä toki sanoa kovakantisista, ikivanhoista Potter-kirjoistani, mutta ne nyt tulikin silloin lapsena luettua satoja kertoja ja kannettua mukana vaikka minne. :D Yleisesti kirjani ovat säilyneet ihan hyvinä, kovilla tai pehmeillä kansilla.

Sen sijaan minua ärsyttää kirjat, joissa on kovat kannet ja kansipaperi. Siis se outo juttu siinä päällä. Sellaiset kirjat minkä kovaan kanteen ei ole painettu sitä kansikuvaa ja teksejä, vaan niiden ympärille on vain tuo paperi kietaistu. Mikä itu sellaisessa on? Kauhean epäkäytännöllinen ja hankala systeemi, sanon minä.

Kansikuva on toki merkityksellinen, mutta loppujen lopuksi takakannen teksti kertoo enemmän. Siksi minua ärsyttää se, kun jostain kirjoista ei kunnon selitystä tunnu millään löytyvän. Tai jos takakannen esittelyteksti on joku yskittäinen quote-kirjasta. Haluan saada kunnon kuvan siitä mitä olen lukemassa, varsinkin jos aion ostaa kirjan. Kirjailijasta on myös kiva saada pieni esittely, mutta (ainakaan kuva) ei ole minusta välttämätön.

Poissa Kaminski

  • Vuotislainen
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #8 : Marraskuu 09, 2014, 17:41:31 »
Minä pidän pokkareista. Kooltaan sopivia ja ne voi runnoa kaikenlaisiin pikku kolosiin. Lisäksi niiden kansissa ei näy yhtä helposti rasvaisia sormenjälkiä.
Haittapuolena toki pokkaripuolen rajoittunut tarjonta pelkästään ne bestsellerit painatetaan pokkareiksi. Tosin luen sellaisista aihepiireistä, jotka eivät Suomessa aina ylitä julkaisukynnystä, joten netistä on tilattava niitä hurmaavan lötköjä pehmeäkantisia, jotka ovat isompia ja siksi myös hoikemman näköisiä kuin pokkarit. Kerrassaan ihanteellinen formaatti Kaminskille siis.
Toki herkkupalana menee joku kovakantinen silloin tällöin, mieluiten ~500 sivuinen niin sopii vielä käteen. Paperi saa olla aavistuksen kellertävä, mutta se tuskin kuuluu enää kansikeskusteluun. Niin joo, ja siinä pitää olla tietty haju.

Lainaus
Sen sijaan minua ärsyttää kirjat, joissa on kovat kannet ja kansipaperi. Siis se outo juttu siinä päällä. Sellaiset kirjat minkä kovaan kanteen ei ole painettu sitä kansikuvaa ja teksejä, vaan niiden ympärille on vain tuo paperi kietaistu. Mikä itu sellaisessa on? Kauhean epäkäytännöllinen ja hankala systeemi, sanon minä.
Allekirjoitan. Lisäksi kansipaperi sotkeentuu, repeytyy ja aiheuttaa muutenkin rutosti suurta huolta ja murhetta, etenkin jos härkäpäisesti haluaisi säilyttää kirjansa papereissa.

Ja minä todellakin arvostelen kirjat kansien mukaan. Jos kirjassa on silmääni miellyttävä kansi tai jos se yksinkertaisesti tuntuu mukavalta kädessä niin kyllä tulee huonompikin kirja luetuksi. Vähemmän miellyttävillä kansilla varustettu teos harvemmin tarttuu mistään mukaan, jos en ole etukäteen kuullut mitään positiivista sanottavaa kirjasta tai se ei aiheeltaan kiinnosta. Johtuneekohan tästä että harvemmin ostan 80- tai 90-luvun kirjallisuutta mistään. Voi sitä kansisuunnittelua!
Tein muuten erästä valtaisaa kirjakauppaa läpitarpoessani sellaisen huomion, että englanninkielisten kirjojen kannet ovat aivan järjettömän rumia. Koukerofonttia, kohokirjaimia ja kansi on jos jonkinlaista pikkutekstiä täynnä (sen pakollisen Publishers' Weekly-sitaatin lisäksi). Suomessa moista suunnittelua onneksi näkee toistaiseksi vain harlekiiniromaanien kansissa.
Minusta on myös kamalan kiusallista ostaa kirja, jonka kannessa on kasvot tai ylipäänsään ihmisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta vaikka jonkun puolijulkimon rehellisesti tuijottavan omakuva ehkä houkuttelee tuijottamaan takaisin niin onhan se jotenkin häiritsevää läimäistä kämmen jonkun naamalla ja ahmia tyypin tarinaa kirjan sivuilta. (Kiitos vaan Keltainen kirjasto-sarjan kirjoille, joiden takakansissa yli puolet tilasta on varattu vakavalle ja taiteelliselle kirjailijakuvalle.) Noh, ehkä rumien kirjankansien kanssa jotenkin pystyy elämään. Eipä se oman naamani nahkakansikaan aina kovin miellyttävää katsottavaa ole.

Takakansitekstien lukeminen oli joskus inspiraationlähteeni numero 1, mutta nyt ne ovat joko tasapäistyneet tai sitten minusta on tullut kuivahtanut ja mielikuvitukseton käppänä kun pelkkä vilkaisukin takakanteen riittää kyllä lietsomaan lukuhaluja, jos teksti noudattelee tätä "hyväksi havaittua" kaavaa: "Ilkkapaavali asuu 70-luvun Morttolanperässä, kun... [lisää tähän juttu kuvioihin tulevasta nuoruudenrakkaudesta/murhasta/menneisyyden varjoista... ja kylän idyllinen rauha järkkyy."
Ilkkapaavalin seikkailut 70-luvun Morttolanperässä voisivat olla vaikka miten mielenkiintoisia, mutta takakansi harvemmin tekee kirjalle oikeutta. Lainaukset sen sijaan harvemmin kertovat kirjasta oikein mitään (ja ainakin Publishers' Weekly tuntuu julistavan jok'ikisen teoksen vähintäänkin "vuoden kirjaksi".) Tai, kauhistus sentään, kirjablogilainaukset takakansissa. No jaa, ehkä se on jonkinlaista "kansalaiselta kansalaiselle"-ajattelua, ehkäpä nuortenfantasia uppoaa paremmin lajityyppiä harrastavaan blogistiin kuin kyynistyneeseen hesalaiskriitikkoon. Mutta siitä huolimatta blogi, varsinkin hedonismiin ja hehkutukseen erikoistunut kirjablogigenre, tuntuu kovin leväperäiseltä lähteeltä kansilainaukseen.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 09, 2014, 18:50:07 kirjoittanut Kaminski »

Poissa Witchie

  • Elämäm koulun mallioppilas
  • Vuotislainen
  • Pottermore: HallowPixie11227
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #9 : Marraskuu 14, 2014, 21:38:35 »
Kirjastonhoitajatuttuni kertoo usein, että on lukenut aivan loistavan kirjan, mutta kukaan ei lainaa sitä. Koska siinä on aivan hirveät kannet.

Jos menen kirjastoon, katson että tuossapa mukavan näköiset kannet, hmm, kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, lainaanpa. Rumakantiset kirjat eksyvät harvemmin tällä tavalla käsiini, mutta jos joku vinkkaa kirjan minulle/luen netistä jonkun kirjan arvostelun, niin ei sillä kannella ole väliä, eihän se välttämättä edes näy siinä arvostelussa.

Pottereiden (suomalaisista) kansista voidaan olla montaa mieltä, mutta mun mielestä ne eivät oikein toimi. Ruotsissa on kauniit kannet, ja englanniksi etenkin Feeniksin killan kannet ovat hienot. Mutta eivät ne kannet Potterien aloittamiseen varsinaisesti vaikuttaneet, sen verran nuorena aloitin, että en niihin kiinnittnyt huomiota.

Kirjallisuudesta hienoja kansia ovat mielestäni Magdalena Hain nuortenkirjojen steampunk-henkiset kannet, Walter Moersin itse kuvittamien kirjojensa mielikuvitukselliset kannet, ja Percy Jacksonien kansikuvat ovat myös minun mieleeni.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #10 : Maaliskuu 14, 2015, 19:46:52 »
Lainaus
Kirjastonhoitajatuttuni kertoo usein, että on lukenut aivan loistavan kirjan, mutta kukaan ei lainaa sitä. Koska siinä on aivan hirveät kannet.

Tämä tuli minulle mieleen, joten pakko oli palata aiheeseen. Ostin nimittäin juuri kirjan, jossa on minun makuuni aivan hirvittävät kannet.

Kyseessä on Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Sielut kulkevat sateessa. Olen lukenut Jääskeläisen kirjoja ennenkin ja pitänyt niistä, ja edellisessä romaanissa 'Harjukaupungin salakäytävät' oli minusta jopa yllättävän onnistunut kansivalinta. Tämä viimeisin kirja olisi kuitenkin jäänyt luultavasti lukematta ja hankkimatta, ellei sitä olisi alettu jaella ilmaiseksi, jolloin rohkaistuin siihen tutustumaan.

Makuja on tietenkin monia, mutta minulle tuli tämän kirjan kannesta aina mieleen halpa b-luokan kauhuelokuva. Suorastaan ahdistuin aina tuon kannen näkemisestä enkä voinut kuvitellakaan haluavani moista hyllyyni... Onneksi kirjan sisältö todisti toisin.

Enkäpä kyllä muista tällaista ennen käyneen. Paljon tyypillisempää minulle kyllä on, että kiva kansi on hämännyt olettamaan kirjaa todellisuutta paremmaksi...

 

Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #11 : Maaliskuu 16, 2015, 16:50:24 »
     Hmm, aika vahvasti jengi tuntuu puoltava kovakantisia kirjoja. Mulle sillä ei oikeastaan ole sen suurempaa seksuaalista merkitystä, onko kirja pehmeä- vai kovakantinen. Pottereiden pitää olla kovakantisia, koska niihin olen tottunut, mutta muuten se on ihan sama. Itse asiassa pehmytkantinen pokkari tarttuu kyllä kirjakaupasta huomattavasti herkemmin matkaan... Ne ovat halvempia ja sopivat niin sievästi käteen.
     Ja mitä tulee niihin kirjoihin, joissa on se irrallinen paperikansi... En mitenkään erityisesti inhoa niitäkään! Sen kun ottaa sen paperikannen pois ja pistää hyllyyn siksi aikaa kun lukee tai käsittelee itse kirjaa! Sillä tavalla niiden kanssa pystyy elämään, eivätkä ne mene heti pilalle.
     Kannen esteettisyys ei sekään mulle suuria merkitse. Tietty on kiva jos kirja on nätti, mutta en muista koskaan karsastaneeni ainuttakaan kirjaa vain siksi, etten pidä kannesta. Eikä sen puoleen kaunis kansi ole ikinä ollut se syy, miksi joku kirja olisi minua houkutellut. Muilla seikoilla on enemmän väliä.
     Kuten takakansitekstit! Ne ovat erittäin olennainen osa kirjoja. Usein mua ärsyttää ihan hirveesti, jos takakansiteksti on jätetty pois tai jos se koostuu vain parista epämääräisestä lauseesta. Juuri takakansi on tosi usein se tarkaiseva tekijä, jonka mukaan päätän luenko kirjaa vai en.
     Paitsi sitten jos kyse on jostain sarjasta, jota seuraan.
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #12 : Heinäkuu 21, 2016, 17:41:14 »
Mielestäni kirjojen kannet ovat hyvin tärkeässä osassa koko kirjaa: vaikka kirjan sisältö olisi kuinka kiehtova ja mukaansatempaava, mutta kirjan kansikuva mitäänsanomaton, takakansiteksti lattea, ja koko kirjan fyysinen olomuoto (elikkäs koko, materiaali yms.) luontansa työntävä, kukapa tällaiseen teokseen yks’kaks osaisi tarttua ja noukkia sen hyllyltä luettavaksi ellei tietäisi sisällön olevan täyttä kultaa? Tunnustankin, että uusia lukukokemuksia valitessani vilkuilen hyvin tarkkaan kirjan kannet ja ulkomuodon ennen kirjan lukemista.

Itse kiinnitän ensimmäisenä huomiota kirjojen kansiin – ovathan kirjat useimmiten kansikuva edellä tarjolla, eivätkä takakansitekstit edellä. Väritys, kuviointi ja tekstien sijoittelu ovat sellaisia elementtejä, jotka huomaan ja joiden perusteella mielenkiintoni kirjaa kohden usein herää. Jos kirjoja on niin paljon tarjolla, että niistä näkyy vain selkämys, luen kirjojen nimiä ja nappaan lähempään tarkasteluun mielenkiintoisimmat. Lisäksi, jos eteen sattuu jonkin entuudestaan hyväksi todetun kirjailijan teos, katson myös mielenkiinnosta nämä kirjat.

Seuraavana hyvänä mainospuheena minulle toimii kirjan takakannen teksti:

Jos taas tartun ensimmäistä kertaa johonkin kirjaan luen takakansitekstin aina ennen kuin alan lukea itse kirjaa. Näin saan hieman tuntumaa siitä, mitä on odotettavissa. Tärkeimmillään takakansiteksti on kuitenkin kirjoissa, joita katselen kirjastossa/kirjakaupassa

Juurikin näin, mitä AIV-rehukin kertoili. Jos kirja on minulle tuntematon, takakansitekstit antavat osviittaa siitä millainen kirja on hyppysissä. Jos takakansiteksti miellyttää, vilkuilen vähän kirjan tekstiä ja pohdin päätöstäni. Olen varsin kriittinen, etenkin kun opiskelijabudjetilla menen, mitä kirjoja ostan (kirja)kaupasta. Kirpputorilla tms. ostaessani kirjoja tarttuu myös mukaan omaan kirjahyllyyn. Kirjastot ovat siitä puolestaan käteviä, että jos on kirja ei miellytäkään, sen voi palauttaa eikä koe menettäneensä rahoja. Mutta mitä tulee tuohon kirjailijan aikaisempaan tuntemiseen, mistä mainitsinkin jo edellä: jos minulla on esimerkiksi jotain sarjaa hyllyssäni ja olen lukenut kaikki osat ja pitänyt niistä, jatko-osatkin mitä suurimmalla varmuudella päätyvät kirjahyllyyni ilman sen suurempia kansikuvan taikka takakansitekstien lukemisia ja kritisointeja.

Sitten olisi vielä tämä kirjan yleinen ulkoasu-kysymys. Sopivin lukemista varten oleva kirja on mielestäni passelin kokoinen ja muotoinen, ei siis liian tiiliskivi saati liian neliömäinen taikka liian suorakaiteen muotoinen – esimerkiksi erilaiset ei-niin-luettavat kirjat, kuten keittokirjat, ovat mielestäni oma lukunsa, koska niitä ei lukemalla lueta. Ja mitäpä tulee tuohon kovakantinen vaiko pehmeäkantinen vastakkainasetteluun tulee, olen enemmin kovakantisten kannalla. Kuten edelliset ovat jo todenneet, kovakantiset kestävät paremmin. Itse en myöskään lue matkoilla tai reissatessa, joten senkään puolesta en ”tarvitse” pehmeäkantisten helppoa kuljettamisominaisuutta. Minulla tosin on myös pehmeäkantisia kirjoja, joista osa on yhden lukukerran jäljiltä kyllä luetun näköisiä. Muutaman pehmeäkantisen kirjani olenkin päällystänyt läpinäkyvällä kontaktimuovilla, jospa se vähän suojaisi.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä, joten jos joku viisaampi minulle sen selittäisi - miksi 'aikuisten' kirjoissa on usein kansipaperit sen sijaan, että kuva painettaisiin suoraan kanteen? Minä nimittäin inhoan erillisiä kansipapereita, jotka menevät helposti sotkuun, rypistyvät, jne.

Et tosiaan ole ainut, joka asiaa on miettinyt ja jolla myös ärsytyskerroin kohoaa korkeuksiin noiden kansipapereiden kanssa. Ne ovat tosiaan aina vain tiellä ja sojottavat jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan antamatta lukurauhaa. Ja kun kansipaperit nuhjuuntuvat, nuhjuuntuu mielestäni myös osa kirjan viehätysvoimasta.

Monta muutakin kirjaa olen valinnut kansien ja takakannen perusteella, mites muutenkaan? Jos etukansi on tylsä ei tule luettua takakanttakaan, ja jos takakansi on tylsä voi kirja jäädä siltikin hyllyyn... monta hyvää kirjaa voi mennä sivu suun, mutta muutaman kerran kun olen valinnut tylsän näköisen kirjan hyllystä niin se on ollutkin tylsä :D Ainahan voi tietysti kokeilla..?

Tämä voi tosiaan olla se kolikon kääntöpuoli: tylsällä kannella varustettu ja muutenkin ei niin houkutteleva hyvä kirja voi jäädä helposti hyllyyn. Mutta kuinkahan usein käy kuitenkin niin, että hienon kannen ja onnistuneen takakansitekstien jälkeen valittu opus onkin osoittautunut huonoksi valinnaksi? Itselleni ainakin näin on sattunut, mutta en tähän hätään valitettavasti muista teoksen tai kirjailijan nimeä.

Ja vielä loppuun:

Kirjastonhoitajatuttuni kertoo usein, että on lukenut aivan loistavan kirjan, mutta kukaan ei lainaa sitä. Koska siinä on aivan hirveät kannet.

Harmillisia tosiasioita. Upeat kirjat ansaitsisivat ulkokuorekseen teoksen arvolle kuuluvat kannet.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Sirkka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Sirkka is free.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirjojen kannet
« Vastaus #13 : Elokuu 01, 2016, 14:08:14 »
Olen huomannut myös, kuinka paljon kirjojen kannet vaikuttavat kirjoihin. Joskus kirja jää lukematta, koska kirjan kansi on liian tylsän näköinen tai takakannessa teksti ei vakuuta minua hyvästä kirjasta. Pidän enemmän kovakantisista kirjoista, mutta kaupasta ostan yleensä pehmeäkantisia, halvempia kun ne on. Kannen kuvitus vaikuttaa myös paljon kirjaan. Muistan, kuinka ennen yksi syy, miksen lukenut Pottereita oli kansi. En pitänyt, enkä pidä edelleenkään HPn kansista. En pidä piirretyistä kansista juuri ollenkaan poikkeuksetta. Outoa, miten paljon kannet vaikuttavat kirjan ensivaikutelmaan!
Vaellan siellä, missä sinä et. Jos joskus satut löytämään minut, älä päästä minua helpolla.