Kirjoittaja Aihe: Taikasanat ja niiden lausuminen  (Luettu 6357 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Paikalla Taru

  • Merirosvo
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Taikasanat ja niiden lausuminen
« : Elokuu 07, 2012, 19:48:35 »
Pieniä kysymyksiä kirjoista vol. 2 sisälsi kysymyksen, joka sai aikaan suuremmankin keskustelun ja pohdinnan aikaiseksi. Ainakin minun päässäni.

Kuinka tarkkaa taikasanojen lausuminen todella on? Jos on puhevika, niin pystyykö silloin loitsimaan sanallisesti samalla tavalla kuin muut? Minulla on ärrävika, joten meneekö "alohomora" minulta joka kerta pieleen? On otettava huomioon sekin että eri maissa ärrät ja ässät lausutaan eri tavalla. Suomessahan ärrä on suhteellisen terävä kirjain, kun taasen englanniksi se on pehmeämpi. Minä lausun ärräni suhteelisen pehmeästi, joka on suomessa "väärin", mutta englanniksi oikeampi.

Entä jos on todella vahva murre tai aksentti? Kunnon skottiaksentti on välillä sellaista, että välillä ei uskoisi sen englantia olevan. Ja änkyttäminen (jota Oravekin teeskenteli). Pakkohan sen on vaikuttaa sanotko sinä "Avada kedavra!" vai "A-avada ke-ke-kedav-dav-ra!" - jos änkytät loitsut, niin tapahtuuko mitään? Onko se niin kuin väärin sanottu sana, että ei oikeastaan toimi ja mitään ei tapahdu? Tai jos se onkin vahingossa aivan eri loitsu, kun änkytät.

Ja eri kielet vielä! Potterin loitsuthan on johdettu latinasta ja suomeksi ne ovat sitten leikkilatinaa. En kuitenkaan usko, että siinä missä englantilainen velho sanoisi "reparo", niin kiinalainen, egyptiläinen tai ranskalainen sanoisi sen samoin. Tai siis, kun britti sanoo tuon "reparo", niin suomalainen velho sanoisi sitten "entistus". Eli periaatteessa eri loitsu, mutta kuitenkin sama lopputulos.

Tähän lainaan nyt Rantsun viestiä tuolta Pienistä kysymyksistä:

Sinänsä on kyllä mielenkiintoista, että miten tarkkaan se loitsu loppujen lopuksi pitää sanoa tai taikasanat ylipäätään tuntea. Viisasten kivessähän Hermione pätee siipiirdium lentiusan oikein sanomisesta, mutta jos määrätietoisuus ja käsitys loitsusta, jonka aikoo tehdä, on tarpeeksi suuri, niin onko tarkka oikeinlausuminen niin tärkeää?

Niin, onko kyse siis sanoista (ja sauvan liikkeestä) vai määrätietoisuus ja käsitys loitsuista? Lapsethan pystyvät luonnollisesti käyttämään sanatonta taikuutta, mutta katoaako se kyky jotenkin myöhemmin, kun lapset saavat taikasauvan ja oppivat kanavoimaan loitsun sauvan kautta. Kirjassahan painotettiin sitä, että sanatonta taikuutta oli vaikea oppia. Ehkä se on samalla tavoin kuin leikkiminenkin - lapset osaavat leikkiä luonnostaan ja jossain vaiheessa leikki vain hiipuu - ja leikkiminen täytyy opetella uudestaan. Jotkut osaavat aikuisena leikkiä paremmin kuin toiset ja jotkut aikuiset eivät osaa leikkiä ollenkaan.

Vähän hyppivää tekstiä, mutta eiköhän minun tarkoitusperäni tule selväksi. Tulen myöhemmin ehkä kirjoittamaan vielä lisää tähän, mutta ystäväni on kohta tulossa kylään ja minun pitäisi siivota eikä olla koneella. :)



Lisäys 22.4.2014 (koska ei ole tarpeeksi ideaa uuteen viestiin, mutta haluan silti lisätä):

"-Ja on erittäin tärkeää myös sanoa taikasanat oikein - älkää milloinkaan unohtako velho Baruffiota, joka sanoi äffän sijaan ässän ja makasi kohta lattialla puhveli rintansa päällä." Harry Potter ja viisasten kivi, s. 188.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 22, 2014, 13:35:19 kirjoittanut Taru »
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #1 : Elokuu 07, 2012, 20:17:37 »
Luulen vähän, että se Lipetinkin korostama sanojen oikein lausuminen ja intuinaatio ovat vain kikkoja, joilla nuoret keskittyvät loitsuihin paremmin. Jos miettii aivan muuta vaikkapa muodonmuutosten tunnilla muuttaessaan rottaa kahvikupiksi, siitä ei ole ainakaan täydellistä suoritusta, jokin pikkuseikka kaipaa aina hiomista. Keskittyminen ja muodonmuutoksen kuvittelu ja hahmotuskyky ylipäätään ovat esimerkissä se alfa ja omega, ei ehkä niinkään loitsun lausumisasu.

Sen lisäksi taikasauva välineenä. Sähköoppia tai fysiikkaa yhtään tietäville taikasauvan voisi selittää johtavana materiaalina pariston ja lampun välillä. Taika on se lamppu ja taikoja paristo. Taikasauva on vain väline, vaikka näppärä sellainen onkin. Kuten PP:ssä Dumbledore työskenteli käsillään Valedron luolan sisäänkäynnillä, niin myös lapset pystyvät käyttämään taikuuttaan sauvatta. Kuka tahansa taikaväestä pystyy, mutta taikasauva on tietysti tarkka ja melko varma johdin verrattuna moneen muuhun. Ehkä kukkaruukulla taikominen on vähän hankalampaa.

Eli siis, jos taikasauva on johdos, tietysti sillä on omat vaikutuksensa taikomiseen. Eri maissahan ja kulttuuripiireissä on omat sauvaseppänsä: Ollivander oli Ison-Britannian ja Irlannin johtava sauvaseppä siinä missä Dumstrangin oppilaat luottivat omaan seppäänsä (jonka nimen aina unohdan enkä viitsi luntata hitaan wikin takia). En sano, onko valmistajalla vaikutusta sauvan "kieliymmärrykseen", mutta se kuulostaa yhtä järkevältä kuin sekin, että se ei vaikuttaisi.

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #2 : Elokuu 07, 2012, 20:38:41 »
Meikäläisen käsitys on, että sauvatta taikominen on äärimmäisen vaativaa ja vain kaikkein voimakkaimmat velhot, kuten Dumbledore ja Voldemort, kykenevät siihen. Nuo lasten taiat ovat vain ns. vahinkotaitoja, jotka todistavat heidän kykenevän taikuuteen.
Terve kaikille!

Poissa mattis

  • se outo tyyppi tuolla nurkassa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: RuneLumos12214
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #3 : Elokuu 07, 2012, 21:27:02 »
Parina enisimmäisenä vuodella jolloin taikuutta opiskellaan, taikasanoilla ja taikasauvan liikkellä on varmaankin suurempi merkitys koska taikuutta ei osata kanavoida taikasauvan kautta kovin taitavasti (toki poikkeuksiankin aina löytyy), koska on jo totuttu käyttämään taikaa (tietoisesti tai tiedostamattomasti) ilman sauvaa. Myöhemmin taikasanat ja taikasauvojen liikkeet eivät ole enää niin tärkeitä koska taika on opittu jo kanavoimaan taikasauvan kautta.
 Tämä siis omakäsitykseni.
The Last Enemy That Shall Be Destroyed Is Dead...

Poissa Linesca

  • Kapinasusi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Home field advantage
  • Pottermore: WalnutRain28723
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #4 : Elokuu 07, 2012, 21:27:47 »
Musta tuntuu että sillä lausumisella on väliä siinä vaiheessa, jos on olemassa kaks loitsua jotka eroaa toisistaan ihan inasen verran, esim yhdellä tai kahdella sanalla. Mutta en usko että on olemassa loitsua alohomola, joten ehkäpä sen loitsiminen onnistuisi jotenkin..?

Ja ottakaamme myös huomioon se seikka, että sauva valitsee velhon -> sauva tietää jotenkin alitajuisesti että kantajallaan on vaikeuksia lausua tiettyjä kirjaimia, joten voi ehkä täten ymmärtää kuitenkin tuottaa kyseiset loitsut. Tämä toimisi kuitenkin vain omalla sauvalla, eli jos minulla olisi är-vika ja sauvani olisi valinnut minut, osaisin toteuttaa ärrän sisältäviä loitsuja kuten juuri alohomoran tai reparon, mutta jos menen ja otan siskoni sauvan, ei toimisi enää samalla tavalla, koska a) ei ole oma sauva, joten periaatteessa ei muutenkaan tottelisi yhtä hyvin, b) sauva ei ymmärtäisi mun är-vikaa (olettaen että siskollani ei ole är-vikaa).

/ mattis väliin
/ Raparperin viesti tuolla alempana: viisaasti puhuttu :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 08, 2012, 11:16:15 kirjoittanut Linesca »
Se on lampi niin ihmeellinen, ja sen pinta on niin syvänsininen, siellä rauhassa unelmoida saan, ajatuksiin kauas pois vaeltaa...

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #5 : Elokuu 08, 2012, 00:18:22 »
Mä oon eläny siinä käsityksessä ettei sanomisella ole väliä sen jälkeen kun on oppinut loitsun. Ilman taikasauvaa ja loitsuja voi taikoa, joten lähinnä oikein ääntämisen tarkoituksena on oppia kanavoimaan taikuus haluamallaan tavalla. Hyvänä esimerkkinä taikominen sanattomasti. Veikkaisin, että siinä on keskityttävä vielä sanojakin enemmän itse loitsun vaikutukseen. En tosin kykene pitämään mahdollisena, että anteeksiantamattomat kiroukset toimisivat väärin äännettyinä tai varsinkaan änkytettyinä. Pystyykö niitä edes loitsimaan sanattomasti? En usko. Voldemort tuntuu tykästyneen sanattomaan loitsintaan, mutta silti hän on aina kedavrannut ääneen (ellen nyt aivan väärin muista..). Samoin kidutu-kirous on aina sanottu ääneen, enkä usko näin olevan vain siksi että kaikki tajuaisivat hahmon x käyttäneen kyseistä loitsua.
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #6 : Elokuu 08, 2012, 02:53:25 »
Itse pidän taikasanoja taikasauvojen tapaan taikomisen helpottajina, ei edellytyksinä. Loitsu on helpompi kohdistaa osoittamalla sauvalla, loitsun energia (tai siis taikuus) on helpompi kerätä sauvan liikkeillä ja loitsun merkitys tai haluttu vaikutus on helpompi sitoa sovittuun sanaan sen sijaan, että pitäisi kaikki nämä asiat samanaikaisesti kirkkaina mielessään. Lapset voivat kontrolloida taikuutta ilman sauvaa, ja taitavat velhot ja noidat pystyvät loitsimaan sanattomasti.

En usko, että pelkkä sanojen lausuminen riittää loitsimiseen: tarvitaan myös keskittymistä ja/tai sopiva tunnetila. Tunnetilan vuoksi lapset pystyvät tekemään vahinkotaikoja: esimerkiksi Harry taikoi ollessaan peloissaan (katolle lentäminen kiusaajia pakoon), nolostunut (hiusten kasvattaminen takaisin) tai vihainen (katoava lasi). Samasta syystä hän ei pystynyt käyttämään kidutuskiroista Feeniksin killassa, vaikka yritti. Harry pystyi kuitenkin taikomaan sektumsempran tietämättä sen vaikutusta, joten taikuuden on pakko reagoida tiettyihin sanoihin. Kyse ei voinut olla ainakaan keskittymisestä, mutta luulisin, että koska Harry aikoi hyökätä, hän oli sopivassa mielentilassa vahingoittavan taian loitsimiseen. Uskoisin siis, että taikuus sidotaan tiettyyn sanaan tai sanayhdistelmään, kun loitsu kehitetään, ja siksi sanallinen loitsinta on helpompaa: taikuus "kuulee" sanat ja tottelee niitä, kunhan taikoja on sopivassa mielentilassa/keskittynyt ja taikavoimainen, siis esimerkiksi noita.

Kaiken järjen mukaan samoja tai ainakin samankaltaisia loitsuja on kehitetty eri puolilla maailmaa niin, että ne on sidottu eri sanoihin, ja siksi brittivelhojen käyttämät taikasanat pohjautuvat latinaan. Muualla taikuutensa opiskelleet käyttäisivät eri sanoja saman vaikutuksen tuottavan loitsun taikomiseen. Englantilaiset velholapset tuskin lausuvat täydellistä latinaa, joten irkkuaksentinkaan ei pitäisi haitata. Toisaalta "siipi-iir-dium lenti-u-sa" antaa ymmärtää, että oikeaoppinen lausuminen helpottaa taian tuottamista. Koska sanaton taikuus kuitenkin toimii, en usko, että puhevika tai murre tekee taikomisesta kuin vähän enemmän keskittymistä vaativaa, ja luontaisella kyvykkyydellä on varmasti paljon enemmän merkitystä.

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #7 : Elokuu 08, 2012, 11:05:18 »
Ottamatta kantaa tähän lausumisasiaan tai taikasanoihin yleensä, mietin sellaista että ehkä taikominen on vähän kuin minkä tahansa muun taidon opetteleminen: alussa täytyy keskittyä kunnolla yksityiskohtiin, mutta kun toistoja on tarpeeksi, toiminnot automatisoituvat eikä taian tekemiseen enää tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Autolla ajamisessakin ensin vaihteiden vaihtoon keskittyy hirveästi, mutta kun sen oppii, sitä ei enää edes ajattele.
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #8 : Elokuu 08, 2012, 12:12:05 »
Tietyt sanat sidottuna tiettyyn vaikutukseen on tietysti se periaate, mutta kun taikavoima on tietysti lähtöisin henkilöstä itsestää, niin pystyisikö noita/velho taikavoimansa täysin hallittessaan tuottaa taioillaan haluamansa lopputuloksen ilman tiettyjä sanoja tai sanayhdistelmiä, sanoen ne ääneen tai mielessään? Tai missä raja yksittäisten, ennalta määriteltyjen loitsujen ja omien taikojen välillä menee?

Sabilla on hyvä toteamus tästä:

Luulen vähän, että se Lipetinkin korostama sanojen oikein lausuminen ja intuinaatio ovat vain kikkoja, joilla nuoret keskittyvät loitsuihin paremmin. Jos miettii aivan muuta vaikkapa muodonmuutosten tunnilla muuttaessaan rottaa kahvikupiksi, siitä ei ole ainakaan täydellistä suoritusta, jokin pikkuseikka kaipaa aina hiomista. Keskittyminen ja muodonmuutoksen kuvittelu ja hahmotuskyky ylipäätään ovat esimerkissä se alfa ja omega, ei ehkä niinkään loitsun lausumisasu.

Hyvin sanottu. Juu, taikasanojen ja taian vaikutuksen tietämisen yhdistelmä varmasti helpottaa taian oppimista ja osoittaa myös, että jollain tasolla taiat on sidottu sanoihin. Mutta miten tarkasti sanat, joko puhuttuna tai ajateltuna, ylipäätään on sidottu taikoihin? Sanasysteemin toimintaperiaate on muutenkin aika mielenkiintoinen asia, jota Rowling ei välttämättä itse erityisen pitkälle miettinyt, vaikka hän toki onkin aika tarkasti monet asiat suunnitellut. Tai ehkä hän on, en tiedä, mutta kuitenkin. On huomionarvoista, että esimerkiksi Voldemortin ja Dumbledoren kaksintaistelussa kumpikaan ei tainnut lausua loitsuja, joista osa saattoi hyvinkin olla herrojen itsensä kehittelemiä, ääneen, mutta Voldemort ja muut rääkkyvät Avada kedavran ja muut anteeksiantamattomat kiroukset (tosin komennuskirouksesta en ole ihan varma) muistaakseni aina ääneen. Jos tarkoittaa tekevänsä tappavan loitsun, täytyykö "ilmoittaa" taikuudelle sanat "Avada kedavra"? Kenties ääneen sanominen vahvistaa, tehostaa anteeksiantamattomia kirouksia, joita tosiaan täytyy tarkoittaa.

Joissain yhteyksissä taikasanat voivat hyvinkin olla olennainen loitsun "konkretisoiva" tekijä. Esimerkiksi McGarmivan Kuoleman varjeluksissa käyttämä Jalustus liikumitor (oli muuten luultavasti sama loitsu, jolla Dumbledore herättää Ministeriön taikaveljeyden lähteen patsaat FK:ssa) on varmaan hyvä esimerkki erityisesti suunnitellusta taiasta, jolle on tietyt sanat, komennot, jotka sen aktivoivat. Ja luulen vastaavan tapaisten taikojen vaativan ainakin useimmissa tapauksissa "komennon", eli taikasanat, sanomattomana tai ääneen lausuttuna, taian kanavoimiseen. Se, miten systeemi toimii, onkin sitten toinen juttu. Mutta tykkään kuitenkin ajatella, että käsitys loitsusta ja sen vaikutuksesta on lopulta sanoja tärkeämpi.

Sauvasepät mieltävän sauvat jollain tapaa itsenäisesti "ajatteleviksi" (paremman termin puutteessa), sillä "sauva valitsee velhon", joten voisi kuvitella nimenomaan taikasauvojen reagoivan sanoihin ja sitä kautta, kuten täällä jo todettu onkin, helpottavan taikuuden kanavointia.

Kun mietitään taikojen kehittämistä, niin tuo taikasana-asia on aika mielenkiintoinen. Voldemortinhan on täällä joissain keskusteluissa epäilty kehitelleen itse taikoja ja esimerkiksi Severus on ilmeisesti niitä kehitellyt myös,  mutta miten taikasanat liitetään taian vaikutukseen? Eli jos sektumpsemran on tosiaan kehittänyt Kalkaros, niin miten taikasanasta "sektumsempra" tulee "universaali", kaikkien käytössä pätevä laukaisin tietylle taialle? Aiëdaíl mainitsikin jo tuon mielentila-asian ja sen, että sektumsempra-episodin perusteella taikuuden täytyy ainakin tietyllä tasolla reagoida jo pelkkiin sanoihin, mutta miten se sitten tapahtuu, onkin eri juttu...  Mystinen juttu joka tapauksessa. Pitäisi päästä Salaperäisyyksien osastolle kaivelemaan... :) Veikkaan sanomattomien tutkivan siellä mm. tätä asiaa.

« Viimeksi muokattu: Elokuu 08, 2012, 12:17:14 kirjoittanut Rantsu »
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #9 : Elokuu 08, 2012, 12:49:19 »
Kun mietitään taikojen kehittämistä, niin tuo taikasana-asia on aika mielenkiintoinen. Voldemortinhan on täällä joissain keskusteluissa epäilty kehitelleen itse taikoja ja esimerkiksi Severus on ilmeisesti niitä kehitellyt myös,  mutta miten taikasanat liitetään taian vaikutukseen? Eli jos sektumpsemran on tosiaan kehittänyt Kalkaros, niin miten taikasanasta "sektumsempra" tulee "universaali", kaikkien käytössä pätevä laukaisin tietylle taialle? Aiëdaíl mainitsikin jo tuon mielentila-asian ja sen, että sektumsempra-episodin perusteella taikuuden täytyy ainakin tietyllä tasolla reagoida jo pelkkiin sanoihin, mutta miten se sitten tapahtuu, onkin eri juttu...  Mystinen juttu joka tapauksessa. Pitäisi päästä Salaperäisyyksien osastolle kaivelemaan... :) Veikkaan sanomattomien tutkivan siellä mm. tätä asiaa.

Peruslähtökohtaisestihan jästit eivät voi aistia taikuutta eivätkä sitä myöskään tuottaa ainakaan niin merkittävissä määrin, että se tehoaisi silminnähtävästi. Onhan niitäkin lapsia, jotka eivät Tylypahkaan päässeet, koska eivät olleet tarpeeksi lahjakkaita ja mahdollisesti vielä täysin vailla kosketusta taikamaailmaan, kuten Hermione lapsena. Hermione tosin oli lahjakas, joten hän sai kirjeensä. Mutta kuitenkin, jästit ovat pystyneet tutkimaan laajalti muita fysikaalisia ilmiöitä kuin taikuuden tuottamia. Yksi näistä liittyy siihen, että pisteessä X oleva atomi, molekyyli tai muu rakenne jakaa samaa informaatiota kuin pisteessä Y oleva toinen rakenne. Eli konkreettisemmin piste X voi olla Arizonassa ja piste Y Phoboksen pinnalla. Ja näitä nk. rakenteita on järkyttävän paljon. Ne jakavat informaatiota silloinkin, kun eivät ole mitenkään kosketuksissa toisiinsa tai toistensa myötävaikutuksessa.

Tämän johdannon pohjalta voinkin kysyä, että miksei taikuus, paljon vähemmän tutkittu - olen saanut käsityksen, että velhot mieluummin innovoivat uutta kuin tutkivat "perimmäisiä kysymyksiä", koska taikuus antaa heille vapautta ja sen rajoja ei ole varmasti vielä edes koettu perinpohjin - tieteenala tai ilmiö, voisi jakaa samoja perustekijöitä kuin jästeille tutummat luonnontieteet? Meillä on yksitoista ulottuvuutta, jotka antavat hypoteettisesti kyllä mahdollisuuden nk. taian tasolle, jota kaikki eivät ole kyvykkäitä aistimaan. Ehkä yksi "taso" on se, mihin pisteessä Tylypahka eräs poika keksi taian sektumsempra ja pisteessä taso on hiukkasia tai muita rakenneosia, jotka jakavat uuden informaation. Koska taso kuitenkin kattaa enemmässä tai vähemmässä määrin kaiken tilan - edelleen hypoteettisesti ajateltuna - se tarkoittaa, että kaikki muutkin hiukkaset jakavat informaation.


Tuli muuten pohdittua, että sanojen sidonnaisuus loitsuun itseensä varmaankin on kiinni siitä, millaisena loitsu on keksitty. Jos siihen kuuluu olennaisesti sauvan tietty heilautus, se on huomattavasti vaikeampaa tehdä ilman sitä. Jos tietty lausumisasu liittyy siihen olennaisesti, vaatii harjaantuneisuutta oppia se sanattomasti - tai jos on puhevikaisuutta. Ei siinä mitään syrjintää tai muuta ole: jos on katkaissut jalkansa, on vaikea harjoittaa laskettelua. Mutta sama juttu, puhevikaan saa terapiaa tai ehkä lääketieteellistä tai taiallista apua, aivan kuten jalkakin toipuu ajan myötä. Ehkä taikojen innovoijat eivät ole ajatellet puhevikaisuuden kaltaisia seikkoja, ovathan monet taiat käsittääkseni melko iäkkäitä.

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #10 : Elokuu 08, 2012, 15:01:53 »
Vau, Sab, vaikeaa tekstiä. :D Mutta samaan lainaukseen viitatakseni, Rantsu on oikeilla jäljillä. Sana ei voi olla mikä tahansa hokkus-pokkus, jolle voi keksiä merkityksen. Sanan täytyy olla sellainen, joka ikäänkuin tiivistää taikuudesta halutut ainekset  ja näin ollen luo sille raamit/olomuodon. Ehkä taikasanojen keksiminen alkaa siitä, että sanoo jotain satunnaista, jonka vaikutusta ei tiedä ja lähtee siitä sitten muuntelemaan sanaa eri kirjaimilla ja äänenpainoilla kunnes se kuulostaa ja tuntuu ja reagoi "oikein", puhtaasti... Luulisin, että taikuuden kanssa on sama juttu kuin eri kielissäkin: perussanojen lisäksi asiat sanotaan eri kielillä eri tavalla, on synonyymejä, ilmauksia, metaforia yms. yms. tyylejä jotka vaihtelevat kielen, kulttuurin ja "muotisanojen" mukaan.
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #11 : Toukokuu 29, 2013, 20:04:56 »
Kuten useammat muutkin, voisin kuvitella, että kun sauva kerran valitsee omistajansa ja lisäksi tuntuu olevan oppimiskykyinen, sauva nopeasti oppii ymmärtämään puhevikaista. Näin ollen omalla sauvalla r-vikainen onnistuu avada kedavrattamaan jos oikein kovasti haluaa, mutta toisen sauvalla se voi olla mahdotonta. Varmaan puhevikaisten pitää keskittyä ankarammin taikomiseen, mutta en usko että se heille on ylipääsemättömän vaikeaa. Muutenkin luulen, että taikasanojen merkitys vähenee, kun oppii hallitsemaan taikuuden paremmin. Sanattomassa taikuudessa sillä ei liene merkitystä lainkaan, kun loitsua ajatellaan eikä sanota millään lailla. Muutenkin elän siinä käsityksessä, että sanattomassa taikuudessa keskitytään enemmän taian vaikutukseen kuin sen sanoihin. Sanat on enemmänkin keino kanavoida taikuutta haluamallaan tavalla.

Selvästi kuitenkin sanat on jotenkin sidoksissa taikuuteen. Joillain tietyillä sanoilla syntyy aina tietynlainen loitsu (jos taika onnistuu). Muutenhan Harryn huutaessa sectumsempra olisi tapahtunut jotain muuta kuin Kalkaros oli suunnitellut tai ehkä ei yhtään mitään. Eihän Harry tiennyt mitä tuleman piti. Tosin olen samaa mieltä siinä, että Harryn mielentilalla oli merkitystä. Kenties jos hän olisi joskus yksikseen kokeillut taikaa ilman sopivaa mielentilaa, ei olisi tapahtunut mitään tai ainakin taika olisi ollut heikompi. Onkin mielenkiintoista, kuinka yksittäisen ihmisen keksimä loitsu ja siihen liitetyt taikasanat muuttuvat sillä tavalla aina päteviksi, että kun joku ko. taikaa tuntematon sanoo samat sanat, hän tulee tehneeksi saman taian. Voisin epäillä että sillä on asian kanssa varsin suuri merkitys, että nämä sanat ainakin useimmiten tarkoittaa jotain, eikä ole pelkkää liirumlaarumia. Vähintäänkin ne on väännös jostain olemassa olevasta sanasta. Esimerkiksi reparo on latinaa ja tarkoittaa (tyhmän sanakirjan avulla englanninkautta käännettynä) 'korjata'.

Sitten päästäänkin pääasiaan, joka on kieppunut viimeaikoina mielessäni. Jotenkin en jaksa uskoa, että jossain Arabiassa, missä ei ole ikinä puhuttu latinaa taiottaisiin latinaksi. Mutta millä kielellä sitten? Vai onko latina sittenkin yleismaailmallinen taikuuden kieli? Teoriaani, että näin ei ole tukee ainakin se, että avada kedavra on arameaa (ja tarkoittaa wikipedian mukaan 'anna (asian) tuhoutua'). Jos yksittäinen loitsu ei ole latinaa eikä englantia tai edes minkäänlainen väännös kummastakaan kielestä, eiköhän niitä ole muitakin. Voisin uskoa, että latinaksi taiotaan vain maissa, joiden kieli on kehittynyt alkuaan latinasta. Kenties muualla maailmassa reparon sijaan sanotaan jotain vastaavaa arameaksi, hepreaksi, sanskritiksi, kreikaksi jne. Yleisesti varmaan vanhoilla kielillä, jotka oli olemassa jo muinaisten kreikkalaisten aikaan (ja joista kenties on kehittynyt iso liuta nykyisiä kieliä). Varmaan suurin osa loitsuistakin on suhteellisen vanhoja. Kenties suomalaiset velhot ja noidat eivät sano reparo, eivätkä edes entistus tai ilman vääntämistä korjaannu (sillä suomenkielisten Pottereiden loitsut on vain Kaparin käsitys asiasta ja koska suurin osa Pottereiden loitsuista lienee selvää latinaa, en jaksa uskoa että Suomen loitsut olisi jotain latinahtavan kuuloista suomea). Kenties saame onkin Suomessa taikuuden kieli? Olettaisin ainakin että se on kielenä vanhempi kuin suomi.

// Muoks. Unohtui vielä yksi asia, mitä olin tähän viestiin ajatellut. :D Lasten taikuus vs. sanattomat taiat. Ajattelisin, että lasten taikuus on nimenomaan tahatonta ja hallitsematonta tunteiden purkautumista taikuutena. Kun opitaan taikomaan, opitaan hallitsemaan taikuus niin, että ei tahattomia ja hallitsemattomia taikuusryöppyjä tule ainakaan niin paljoa. Sanaton taikuus on vaikeaa juuri sen takia, että toisin kuin lapsuuden taiat sen ainakin pitäisi olla hallittua. Tätä voisi verrata refleksiin. Joskus saattaa tehdä refleksinä jotain, minkä toistaminen toisenlaisissa oloissa ilman sitä refleksiä olisi vaikeampaa ja vaatisi harjoittelua. Samalla tavalla Harry refleksimäisesti taikoi itsensä koulun katolle paetessaan Dursleyn jengiä. Hän pelkäsi ja se oli ilmeisesti jonkinlainen pakenemisrefleksi, mutta kuten myöhemmin huomaamme, ilmiintyminen tai lentäminen (kumpaa hän sitten tekikään) ei ole ihan helppo juttu.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 29, 2013, 21:39:17 kirjoittanut AIV-rehu »
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Undef

  • Allons-y!
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: FangMahogany16903
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #12 : Toukokuu 29, 2013, 23:58:05 »
Mä oon aina ajatellu, että loitsut on tavallaan kieli. Siis tietyt tavut/kirjaimet tarkoittavat tiettyä asiaa, ja sitten näitä tavuja/kirjaimia yhdistelemällä voidaan rakentaa loitsu (esim Sectumsempra). Tavuihin/kirjaimiin lisäämällä tietty sauvan heilautus voidaan vaihtaa merkitystä hieman. Tavujen/kirjainten sijainnilla sanassa on myös merkitystä. Tälläiset "yhdistelmä loitsut" toimivat joka kielessä samallalailla.

Sitten on taas loitsuja, jotka tarvitsevat ns kantasanan, jonka ympärille laitetaan näitä tavuja/kirjaimia (esim Reparo). Tämä kantasana pitää sitten vaihtaa kun kieli muuttuu (Reparo=Entistus).

Tuohon loitsujen ääneen sanomiseen sanon vielä sen, että varmasti on helpompaa taikoa sanomalla taikasana, sillä silloinhan sitä sanaa ajattelee automaattisesti, kun sitten taas sanattomissa loitsuissa pitää keskittyä loitsun ajattelemiseen, koska ajatukset voivat ehkä helposti harhailla.
"Kerro liikkeillä tanssijan: minä rakastan, minä välitän vieläkin.
 Kerro maailmassa näytelmän: minä ymmärrän, minä kutsun sielläkin."

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #13 : Toukokuu 30, 2013, 22:22:56 »
Teoriasi kuulostaa ihan hyvältä, mutta siinä on yksi mutta. Tai sitten vain ymmärsin jotain väärin.

Mutta jos siis tarkoitit, että taikuudella on oma kieli, joka ei ole mitään meidän ymmärtämää kieltä ja sen "kielen" kirjaimia ja tavuja yhdistelemällä syntyy loitsuja. Niin tietääkseni yksikään loitsu ei ole täysin sellainen, etteikö se tarkoittaisi jollain kielellä jotain tai vähintäänkin ole johdannainen jostain sanasta. Sectum esimerkiksi on latinaa ja tarkoittaa leikkaamista, yhteys loitsun vaikutukseen lienee selvä. Ainakaan mieleeni ei tule yhtään taikaa, joka ei olisi/jossa ei olisi mitään sanaa, mikä viittaisi loitsun vaikutukseen. Jos sellainen loitsu löytyy, perun sanani. :)

Toisekeen en edelleenkään sulata sitä, että selvä latinankielinen sana olisikin suomessa loitsittaessa lätinää. Kaikki kunnia Kaparille ja hienolle käännökselle, mutta se ei vain ole loogista. (Ajattelenkin loitsut "suorina" käännöksinä alkuperäisistä, jotta meidän olisi helpompi suoraan loitsusta nähdä mistä siinä on kyse, kuten englanninkieliset näkee latinankielisistä loitsuista. Ne ei kuitenkaan ole suomalaisia vastineita samoille loitsuille.)

Huom, tämä ei ole minkäänlainen hyökkäys sinua tai viestiäsi kohtaan. Tarkoitus ei ole tyrmätä mielipidettäsi tai mitään. Jatkan vain pohtimistasi sen pohjalta ja mietin voisinko yhtyä teoriaasi (mitä ei tällä kertaa käynyt, mutta erimieltä oleminen on tietääkseni sallittua.) :)
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #14 : Kesäkuu 06, 2013, 23:49:09 »
Harry pystyi kuitenkin taikomaan sektumsempran tietämättä sen vaikutusta, joten taikuuden on pakko reagoida tiettyihin sanoihin.

Tämä on nyt ehkä vähän offtopicia (tai oikeastaan ei ole), mutta mielestäni oli suorastaan porsaanreikä, että Harry pystyi noin vain käyttämään Sectumsempraa ja muitakin Puoliverisen prinssin keksimiä taikoja, vaikkei tiennyt mitä ne tekisivät tai millainen sauvanheilautus niihin vaadittaisiin. Mihin ihmeeseen nuoret noidat ja velhot ylipäätään tarvitsisivat koulutusta, jos taikominen mukama olisi niin helppoa, että tarvitsisi vain lausahtaa oikea sana ja avot. Noh, ehkäpä nämä Snapen keksimät loitsut olivat sitten poikkeuksellisen helppoja, mutta kyllä minua on joissakin muissakin tilanteissa ihmetyttänyt se, kuinka vaivatta Harry tai joku muu on oppinut jonkin taian. Esim. episkey-loitsun Harry osasi ihan tuosta noin vain, vaikka oli vain kerran nähnyt Tonksin käyttävän sitä. Voihan toki olla, että Harry sitten katsoi silmä kovana Tonksin taikomista ja painoi mieleensä, millä tavalla tämä heilautti sauvaansa. En nimittäin kerta kaikkiaan suostu uskomaan, että pelkkä oikea sana riittäisi.


Toisekeen en edelleenkään sulata sitä, että selvä latinankielinen sana olisikin suomessa loitsittaessa lätinää. Kaikki kunnia Kaparille ja hienolle käännökselle, mutta se ei vain ole loogista.

Minustakin se Kaparin kehittämä lätinäjuttu on aika tyhmä. Tuntuisi uskottavammalta, että kaikkialla maailmassa käytetään samoja taikasanoja. Ensinnäkään ei vain tunnu loogiselta, että yksi loitsu toimisi monella eri sanalla. Toisaalta – kuten kaikki tiedämme - eiväthän brittivelhotkaan käytä loitsiessaan omaa äidinkieltään vaan vieraita kieliä, pääosin latinaa ja joskus armeniaa. Luultavasti Rowling on näin halunnut korostaa taikomisen universaaliutta - kaikkialla käytetään samoja sanoja eikä mitään maakohtaisia väännöksiä. Eli tällöin suomalaisetkin noidat ja velhot sanoisivat lennätysloitsua tehdessään Wingardium Leviosa eivätkä Siipiirdium lentiusa tai mitään vastaavaa.

Toisaalta Row on varmaankin halunnut korostaa myös sitä, että useimmat loitsut ovat vanhaa alkuperää ja siksi hän on valinnut loitsimisen kieleksi juuri latinan ja armenian, jotka kummatkin ovat varsin vanhoja kieliä.

Minusta Kaparikin olisi voinut kunnioittaa Rowlingin tekemiä ratkaisuja ja jättää loitsut alkuperäiseen muotoon, mutta toisaalta se olisi hankaloittanut lukemista aika paljon, joten ymmärrän kyllä, miksi hän päätyi toisenlaiseen ratkaisuun.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 06, 2013, 23:59:01 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #15 : Kesäkuu 09, 2013, 11:48:18 »
Olen aikalailla samaa mieltä monien muiden kanssa: sanat eivät ole edellytys loitsun onnistumiselle, mutta auttavat kanavoimaan sitä ja helpottamaan sen loitsimista, etenkin alussa. En myöskään usko, että loitsut ovat oma kielensä, vaan  enemmänkin, että loitsut ovat muuttuneet aikojen saatossa kielen mukaan, ja nykyään ovat latinapohjaisia, ainakin Englannissa (olettaisin, että ne aikojen saatossa ovat saattaneet olla vaikkapa hepreaa tai kreikkaa myös).

Jäin miettimään, että miten uusia loitsuja sitten luodaan? Voiko joku keksiä uuden loitsun, vaikkapa, öö, sellaisen jolla voi muotoilla pilviä (joo, jee mikä esimerkki), niin pitääkö kyseisen henkilön sitten ottaa selvää mikä on pilvi latinaksi ja luoda loitsu sitä kautta, vai riittääkö, että loitsun keksijä käyttää omaa äidinkieltään pohjana ja kanavoi sen kautta haluamansa taian? En millään pysty uskomaan, että ainoastaan latinapohjaiset taiat toimisivat, juurikin näiden ilman taikasanojakin onnistuivien loitsujen takia. Loitsiahan voi jopa ilman sauvaa, eli ilman senkään tuomaa kanavoimisapua. Sauva ja taikasanat ovat vain apuvälineitä, mutta taikuus ja sen onnistuminen ovat yhteydessä taikojan voimiin ja mieleen.

En nyt halua yhdistää näitä kahta mitenkään keskenän, mutta Christopher Paolinin Eragon -sarjassa taikuus toimii kylläkin vain yhden kielen avulla, mutta siinä missä aloittelija joutuu sanomaan tarkalleen mitä haluaa tapahtuvan, kokenut maagi pystyy vain yhdellä sanalla saamaan aikaan monimutkaisiakin asioita, koska hänen mielensä on tarpeeksi kehittynyt ja keskittynyt siihen mitä hän haluaa tuottaa. Haluaisin uskoa, että Row'n taikamaailmassa taikuudella on samoja taipumuksia toimia niin, että periaatteessa on ihan sama mitä loitsija tekee tai sanoo, kunhan hän 'näkee' mielessään mitä aikoo tehdä ja on tarpeeksi keskittynyt sen tekemiseen.
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Wilzehin

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Rohkea ja Urhoollinen Rohkelikko
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #16 : Huhtikuu 14, 2014, 22:34:16 »
Uskoisin, että loitsut toimivat vaikka ne sanotaankin eri kielellä/aksentilla jne. Olen sitä mieltä että ei sillä ole väliä miten tai millä kielellä se lausuttaisiim vaan sillä että tietää mitä loitsua tarkoittaa sanoipa sen millä kielellä/aksentilla tahansa. Kuitenkin yrittää sanoa tietyn asian/taikasanan...
Kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä.

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Taikasanat ja niiden lausuminen
« Vastaus #17 : Toukokuu 02, 2015, 21:14:48 »
Ottamatta kantaa tähän lausumisasiaan tai taikasanoihin yleensä, mietin sellaista että ehkä taikominen on vähän kuin minkä tahansa muun taidon opetteleminen: alussa täytyy keskittyä kunnolla yksityiskohtiin, mutta kun toistoja on tarpeeksi, toiminnot automatisoituvat eikä taian tekemiseen enää tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Autolla ajamisessakin ensin vaihteiden vaihtoon keskittyy hirveästi, mutta kun sen oppii, sitä ei enää edes ajattele.
Mä olen ihan samoilla linjoilla.
Ei lisättävää.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".