Kirjoittaja Aihe: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?  (Luettu 3060 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« : Kesäkuu 10, 2012, 17:35:32 »
Kuten kaikki tiedämme, kun ankeuttaja tulee lähelle se imee meistä kaikki onnelliset tunteet ja muistot. Jäljelle jää vain onnettomat muistot ja epätoivo. Nämä onnettomat muistot tuntuvat suorastaan hyppäävän pintaan. Kun Harryn lähelle tulee ankeuttajia hän kuulee kuinka Voldemort tappaa hänen vanhempansa. Rowling on sanonut jotain, että Dudley näki millainen hänestä on tullut. Ilmeisesti siis muistoja ei vain muista vaan ne voi kuulla, kenties jopa nähdä. Eikä ne Dudleystä päätellen välttämättä ole aina varsinaisesti muistoja. Pahinta kuitenkin, mitä mielen syvyyksistä löytyy.

Mitä sinä näkisit, tuntisit tai kuulisit, mitä muistaisit, jos lähellesi tulisi ankeuttaja? Mitkä siis on kamalimmat muistosi? Tai kävisikö sinulle kuten Dudleylle?

Sitten on suojeliukset (ettei mene liian onnettomaksi). Suojelius luodaan ajattelemalla jotain onnellista muistoa (kuten tiedämme). Harry on onnistunut luomaan suojeliuksen ajattelemalla vanhempiaan sekä Ronia ja Hermionea. Jonkinlaisen yritelmän myös muistelemalla sitä kuinka sai tietää olevansa velho. Jälkimmäisin on selkeästi muisto, mutta muut on enemmänkin onnellisia ajatuksia. Päätelmä: vaikka Lupin sanoo, että suojelius luodaan keskittymällä yhteen onnelliseen muistoon, sen ei välttämättä tarvitse olla muisto sanan varsinaisessa tarkoituksessa. (Tai sitten minun ja Lupinin käsitys muistosta on hieman poikkeava.) Pitää ajatella jotain onnellista (mikä voi olla hivenen haasteellista, kun ankeuttaja on kupannut onnelliset ajatukset ja muistot pois).

Millä muistolla/ajatuksella sinä todennäköisesti loisit suojeliuksen?

Kun ryhdyn itse pohtimaan näitä kysymyksiä, huomaan ne vaikeiksi. Paljon on onnellisia ja onnettomia muistoja/asioita, mutta mikä olisi se kaikista onnettomin. Mikä olisi kyllin onnellinen karkoittaakseen ankeuttajan. Voisi olla, että ankeuttajan ollessa lähistöllä, muistaisin vanhempieni eron, sen kuinka sain tietää siitä, sen surun ja tuskan, sen masennuksen, muuton ja vanhempien riidat, isän kaipuun. Toinen mahdollisuus on että mieleni valtaisi läheisten ihmisten (ja eläinten) kuolemat. Tai kenties nuo molemmat olisivat päällimmäisinä.

Millä sitten puolustautuisin sitä vastaan. Kysymys tuntuu vielä vaikeammalta, kuin edellinen. Kenties ajattelisin lähimmäisiäni kuten Harry. Ajattelisin varmaan vanhempiani ja miestäni. Miehen liittyen hääpäivä ainakin on hyvin onnellinen muisto. Rakkauden voima on valtava, ehkä sillä saisi aikaan suojeliuksen. Jos se ei riittäisi, en tiedä mikä muisto olisi kyllin onnellinen. Toivottavasti ankeuttajia ei tule vastaan. :D
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #1 : Kesäkuu 13, 2012, 19:25:34 »
Njaa, en ole hyvä miettimään näin yhtäkkiä.. :D

Ikävin muisto. Vanhempien eroa en minä oikein voi tähän nimittää, kun en muista siitä mitään :D Kolme vuotta oli ikää tuolloin, keh :) Ei tuo ole minua koskaan niin häirinnyt, kun olen siihen tottunut. Jos ankeuttaja (Ironista kyllä, mutta lempinimeni on Anke...) tulisi lähelleni, muistaisin todennäköisesti yhden parhaan kaverin kanssa vietetyn riidan. Siinä ei oikeastaan oltu toisillemme vihaisia, mutta kaverilla oli ollut rankkaa ja masennusta ja plää, niin tunteet sitten patoutuivat hänellä ;< Mutta kuitenkin, kun tuo itki ihan tavattoman paljon ja sanoi, ettei jaksa enää. Säikähdin siinä aivan hirviästi, kun hän on sinällään ainut kunnon kaveri minulla.

Entä mitä ajattelisin suojeliusta väsätessä? Luultavasti tuota samaista ihanaa ystävääni. Parhaan ystävän virassa sellaiset kahdeksan vuotta ja aina jaksaa minua <3 Tärkeeeeys! :3

-annipsi-

Poissa Ridiculous

  • kirsikankivi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ScarletHolly34
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #2 : Kesäkuu 13, 2012, 19:39:22 »
Jaahas.. Mitähän se sitten olisi..

Ikävin muisto voisi olla ukkini kuolema, kenties.. Tai sitten mennä ajassa vähän eteenpäin ja se tosiasia, miten vähän olen yhteydessä enää tätä nykyä peruskouluaikaisiin kavereihini. Mutta ei multa nyt oikeastaan semmosta ihan älyttömän kamalaa muistoa tule mieleen. En oo selvästikään kärsiny tarpeeks :DD

Mitäs sitten ajattelisin? Luultavasti serkkujeni luona vietettyjä hetkiä. Taas tuli huomattua, että ei siellä oloa osaa arvostaa ennen kuin on taas kotona tylsistymässä :D erityisesti kaksi edellistä kesää on ollut ikimuistoisia :)
He was rapidly becoming obsessed with Draco Malfoy.
Draco dormiens nunquam titillandus

Poissa Jane Eyre

  • British Hippie who never lived in Great Britain
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Maybe someday I'll find the place for me to live.
  • Pottermore: OwlSparks24145
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #3 : Kesäkuu 13, 2012, 20:17:50 »
Ikävin.. Luultavasti näkisin, kuinka auto törmää kovaa vauhtia lava-autoon, kuinka kuski sanoo vieressään istuvalle tytölle, "Kyllä me tästä selvitään", ja kuinka hetken kuluttua kuski ei enää hengitä. En ollut näkemässä tilannetta, mutta osaan sen hyvin kuvitella.

Onnellisin on sitten taas vaikeampi.. Onnellisia muistoja on niin paljon. Ehkä ajattelisin itseäni ystävieni kanssa, ehkä muistaisin, kuinka isosiskoni penkkaripäivänään heitti minulle karkkia, ja sanoi "Ota tästä, pikkuinen" (olin siis 7).. En tiedä, paha sanoa.
You put your arms around me and I'm home.

Poissa Beyond

  • Pseudoenkeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #4 : Heinäkuu 24, 2012, 02:25:33 »
Ikävin muisto oli todennäköisesti kuolinvuoteen vierellä. Jokainen huoneessa ollut on itkettynyt lukuun ottamatta nuorimmaista, joka on liian pieni tajuamaan, miksi aikuiset itkevät.

Sitten onnellinen muisto.. Olen kai onnekas, kun minulla on vaikeuksia valita. :) Mutta koska valittava on, niin suojelusta loihtiessani varmaan ensimmäisenä ajattelisin sitä, kuinka avasin tärisevin käsin virallisen näköisen kirjekuoren. Muistelisin sitä häkeltyneisyyttä, kun kissankokoiset valkoiset kirjaimet sinisellä pohjalla onnittelivat minua. Parin onnittelevan esitelehtisen takaa löytyi yliopiston virallistakin virallisempi hyväksymiskirje.
M + M² = ♥

Poissa free elf

  • Levoton Tuhkimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Best For Last
  • Pottermore: NimbusGold26366
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #5 : Heinäkuu 27, 2012, 18:59:44 »
Hmm... Tämä tosiaan on vaikea ja ehdottomasti ahdistavakin kysymys. Luulen, että ikävin muisto olisi se tunne, kun tuntee jääneensä porukan ulkopuolelle. Sellaisen porukan, joka sisältää parhaat ystäväsi ja jotka yhtäkkiä tuntuvat etääntyvän sinusta ja jättävän kaikesta pois. En oikeastaan näkisi tai kuulisi sitä muistoa, mutta se tunne on kamalin, minkä olen koskaan kokenut.               

Hyvä muisto on mielestäni ehdottomasti vaikeampi kysymys. En tiedä, johtuuko se siitä, että minulla on paljon hyviä muistoja, vai siitä, ettei mikän hyvä muistoni ole tarpeeksi voimakas voidakseen luoda suojeliuksen. En mylskään tiedä, pitäisikö minun huolestua sen takia. Päädyin kuitenkin siihen, että se päivä, jona sain tietää pääseväni yläasteen musiikkiluokalle oli niin tunnerikas, että se voisi riittää suojeliuksen luomiseen. Se ilo ja onnen sekainen hämmennys, kun näin nimeni siinä listassa, jossa kerrottiin, ketkä olivat hyväksyttyjä. Nimeni kaikkien ystävieni nimien keskellä. Toinen muisto, joka voisi olla tarpeeksi onnellinen suojeliukseen, on se hetki, kun yksi tärkeimmistä ystävistäni kertoi lopettaneensa kännäämisen. Se helpotuksen aalto, joka pyyhkäisi ylitseni oli uskomaton.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 27, 2012, 19:29:03 kirjoittanut free elf »
Never let a stranger create your own destiny

Poissa Merthur

  • ensimmäinen tähtilierihattu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: Merthur
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #6 : Joulukuu 04, 2012, 18:17:32 »
Ankeuttajan hyökätessä kimppuuni minä kuulisin aika varmasti ne sanat, mitkä kuulin äidiltäni vain vähän reilu kuukausi sitten. Kuulisin hänen jälleen sanovan, kuinka pappani on kuollut. Kuollut aivan yllättäen. Ja muistaisin sen tunteen, kun sain hirvittävän shokin koko asiasta, juoksin niin nopeasti kuin jaloistani pääsin parhaan ystäväni syliin ja aloin itkemään täysin lohduttomasti. Muistaisin sen, kuinka hänen lähtönsä jätti minuun suuren aukon, aukon, joka ei ole vieläkään täyttynyt. Muistaisin tuon kaiken.

Mutta onnellisin muistoni taas, muisto, joka saisi minun suojeliukseni aikaan olisi aika varmasti se, kun minä tapasin minun sielunsiskoni, sillä minä olin jo kauan odottanut elämääni jotain sellaista ihmistä, joka olisi todella samanlainen kuin minä ja kun minä vihdoin sain hänet ja sain keskustella hänen kanssaan niin paljon, niin maailman tuntui paljon turvallisemmalta. Minusta tuntui siltä, kuin minulla olisi ainakin yksi ihminen, joka kykenisi ymmärtämään minua täysin, ehdoitta. Tai sitten se muisto voisi myös olla se, kun minä sain tietää pääseväni opiskelemaan sinne lukioon, jonne minä olin halunnut jo tosi pitkään päästä. Sekin on nimittäin todella onnellinen muisto.
Usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Poissa Meriadoc

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SickleFlame23606
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #7 : Joulukuu 04, 2012, 20:54:30 »
Jos ankeuttaja tulisi, kokisin taas sen tunteen, kun tajusin että päiväkirjaani oli luettu. Se lamaantuminen ja kaikki maailman ajatukset yhtä aikaa päässä ja kuitenkaan ei muuta kuin sana "ei". Se tuska ja tunne siitä kuin koko sielu olisi revitty irti rinnasta ja annettu susille. No joo, dramatisoitua, mutta juuri sellaiselta se tuntui. Halusin vain lakata olemasta.

Mitenkö siitä selviäisin? En yhtään mitenkään, sen tiedän. Olen nimittäin erittäin huono kutsumaan hyviä tunteita, jos niitä ei ole. Tarvitsen avuksi musiikkia tai jotain muuta rohkaisua. Jos samaan aikaan ankeuttaja tuputtaa kamalia tunteita ja kauhua oman sielukullan puolesta, en taatusti pystyisi muistelemaan mitään onnellista.

Mutta jos vieressäni sattuisi olemaan joku, joka hokisi "älä luovuta! Muistele jotain onnellista!", niin saattaisin onnistua hieman paremmin. Muistelisin sitä, kun kulta kertoi minulle ihastumisestaan. Se onnen myllerrys mahanpohjassa oli ihanaa! Yhtä voimakasta ja kaikenvoittavaa onnellista muistoa en keksi. Tietysti tunsin suurta onnea hääpäivänä ja ties kuinka monesti muulloinkin, mutta se tieto että joku todella pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, se oli ihmeellinen tunne. Jos sen valtaan pääsisin, ankeuttajalla ei olisi mitään mahdollisuuksia!

Tietysti nyt rakastan miestäni valtavan paljon enemmän kuin tuolloin seurustelun aloituspäivänä, mutta se rakkaus on tasaista ja vakaata. En tiedä, olisiko siinä sitä tiettyä "raivokkuutta" vastustaa ankeuttajaa.
Ronald Weasley
Fun, spontaneous, and loyal wins your heart. Completely lacking in pretention, you seek the guy that others might overlook but who will be totally dedicated to you alone...and will make you laugh along the way.

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #8 : Tammikuu 09, 2013, 23:03:18 »
Todennäköisesti ankeuttajamuistoni olisi ilta, jolloin sain kuulla yhden ystäväni, positiivisimman ja iloisimman ihmisen jonka tunnen, mutta jota en ollut nähnyt melkein vuoteen hänen muutettua ulkopaikkakunnalle opiskelemaan, saaneen aivokalvontulehduksen. Seuraavana päivänä toivoimme koulussa, että hän parantuisi, mutta myöhemmin samana iltana sain puhelun kaveriltani, että hän oli kuollut.

Mikä sitten olisi onnellisin muistoni? Paha sanoa. Elämäni on ollut pääasiassa ihan onnellista, mutta mikään ei välttämättä nouse yli muiden, en tiedä olisikohan mikään tarpeeksi voimakas, ja nämä vaihtoehdot tuntuvat vähän hölmöiltä, mutta ei sen väliä. Ehkä yläasteaikani kokonaisuudessaan, kun sain ensimmäiset oikeat ystäväni, sellaiset, jotka eivät hauku sinua heti, kun selkäsi käännät.

Toinen vaihtoehto voisi olla kaikkien ihanien kirjojen (ja niiden pohjalta tehtyjen leffojen) muisteleminen, miten niiden sankareilla oli monia tilaisuuksia kääntyä takaisin, mutta he eivät kuitenkaan kääntyneet. Tietäisi, että kaikissa on voimaa, kaikista voi tulla vähintäänkin oman elämänsä sankareita, jaksaisi eteenpäin.

Kuitenkin, lopulta onnellisin saattaisi olla lukioaikani, joka kohta päättyy.. Vaikka viihdyinkin jo yläasteella melko hyvin, ja vaikka parhaat kaverini lähtivätkin eri kouluun, toinen tosin kaksoistutkintolaisena puolen aikaa lukiollani, en ole varmaan koskaan ollut yhtä iloinen: välituntisin saa hengata porukassa, ekana vuonna tutustui uusiin ihmisiin, joista on tullut hyviäkin kavereita, ja kaikki on niin paljon vapaampaa kuin muissa kouluissa. Välituntisin voi vain hengata, tai halutessaan istua yksinkin käytävällä nenä kiinni kirjassa, tai pelata isossa, meluisassa porukassa korttia. Voi valita itse opettajiaan, ja ottaa itselleen sopivimmat (vaikka aina se ei onnistukaan), ja olla heidän tunneillaan, kuunnellen hienoja tarinoita ja istuen pelokkaana ykkösenä koulun pahamaisen äidinkielenopettajan (joka muistuttaa huomattavasti Rottatuille:n kriitikko-Egoa) ja tajuta, että herra onkin lukion ehkä hauskimpia opettajia, vaikka onkin samalla ihanan tiukka, pystyen pitämään takapenkin pojatkin kurissa pelkällä mulkaisulla.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 10, 2013, 17:20:41 kirjoittanut pilvenpiirtäjä »
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Dewie

  • Vuotislainen
  • Pottermore: HazelNight86
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #9 : Tammikuu 10, 2013, 00:01:45 »
Äh, tämä on ihan hirveää, koska mulla ei oikein ole mitään oikeasti kamalaa muistoa (tätä oli muuten hyvä yrittää selittää psykologille pääsykokeissa, kun kysyttiin vaikeinta aikaa/kokemusta elämässäni). Taisiis, vanhempani eivät ole eronneet, kukaan oikeasti läheisistä ja tärkeistä sukulaisistani ei ole kuollut (tai no isän vanhemmat ovat, mutta olin niin pieni silloin, etten muista heistä tai hautajaisista paljoakaan). En ole riidellyt ystävieni tai avomieheni kanssa eikä kukaan läheisistäni ole kärsinyt vakavasta sairaudesta. Tosin isäni sai aivoinfarktin viime pääsiäisenä, mutta siinäkään ei lopulta äynyt kuinkaan, sillä infarkti ei ollut iso ja hän palautui ihan normaaliksi. Myös yksi luokkakaverini sai aivoverenvuodon ja vaipui koomaan ja ennusteet olivat sieltä pahimmasta päästä, mutta niin sekin mimmi sieltä sängyn pohjalta kipusi ja palasi vuoden kuntoutuksen jälkeen kouluun ja mm. huilun soiton pariin. Onko tämä enää normaalia?

No, jos ankeuttaja tulisi niin eiköhän silti tuo isän aivoinfarkti ole se pahin muisto. Olin nimittäin avomiehen vanhemmilla silloin, kun äiti soitti, että isä on yöllä viety sairaalaan. Tuli muuten hienoinen paniikki päästä junaan ja kotikotiin vaikka äiti yrittikin vakuutella, että kaikki on hyvin, älä panikoi.

Onnellisin muisto taasen on ehdottomasti ne monet pienet hetket, kun oikeasti tajuaa kuinka paljon rakastaa toista ihmistä ja että se rakastaa takaisin ihan yhtä lujasti. Että ketään muuta ei enää halua rinnalleen. Vaikka olemme seurustelleet jo kolme vuotta, niin arki ei ole vähentänyt rakkauden- ja hellyydenosoituksia. Kyllä sitä joka päivä ihmettelee, miten onkaan voinut saada noin täydellisen ihmisen vierellensä. Näiden muistojen ja tunteiden voimalla siirettäisiin vaikka vuoria! :)
Olen esihistoriallinen käärme joka ulvoo ja murisee! -Pikku Myy-

Poissa Unituhka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: DreamAsh2093
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #10 : Tammikuu 11, 2013, 10:16:08 »
Jos ankeuttaja hyökkäisi...
Niin näkisin trailerin tapaan monia ikäviä muistoja. Ei oo mitään tiettyä, mutta varmaan elämäni pelottavimmat hetket, kuten näin varovaisena esimerkkinä muisto siitä, kun juoppo ja väkivaltainen isäpuoleni jahtasi kotona ja lukittauduin kodinhoitohuoneeseen. Tää on ehkä vahvin muisto, mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Olin 6-vuotias, joten silloin se tuntui aika pelottavalta, ja siitä varmasti iskostunut mieleen... :)

Iloisin muisto Suojeliuksen luomiseksi...
Tää on tosi paha, koska iloisia muistoja on tosi paljon, ja niistä ns. vahvimman/tärkeimmän valitseminen on tosi hankalaa. Luulen, että jos harjoittelisin täydellistä suojeliusta, niin kokeilisin useampaa muistoa, sillä en osaa sanoa, mikä niistä on riittävän vahva luodakseen kunnon suojeliuksen. :)
Kata -> Unituhka

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #11 : Tammikuu 15, 2013, 22:12:32 »
Ikävin muisto, joka tulisi mieleeni kohdatessani ankeuttajan olisi varmaan kun olin 11-vuotias ja sain kuulla isäni kuolleen. Se muisto on vieläkin hyvin vahvana mielessä, enkä ole kokenut niin ikävää tunnetta koskaan muulloin.

Ja onnellinen tunne, jolla loisin suojeliuksen. No olen nyt miettinyt ikuisuuden, mikä tämä onnellinen muisto olisi ja mieleeni ei tule mitään niiiiiin onnelista muistoa. Jos en edes nyt pysty keksimään tarpeeksi onnelista muistoa, en usko, että pystyisin ankeuttajan läsnäollessa. Toisin sanoen, en oppisi tekemään suojeliusta.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #12 : Toukokuu 10, 2014, 23:28:26 »
Ikävin ankeuttajamuistoni olisi se, kun pikkuveli tulee kotiin, ja näyttää siltä kuin haluaisi itkeä, ja isä otti minut syliin kuin pikkulapsen, ja sanoi, että ukki on kuollut. Muistan, että parkaisin, ja isä halasi minua ja sanoi ettei ukki kärsinyt, vaan lähti rauhallisesti, ja äiti tuli katsomaan kaipaanko lohdutusta. Kaipasin, eikä suru ole vieläkään ohi. :'(

Onnellisin  ankeuttajamuistoni olisi ehkä se, kun menin isän kanssa katsomaan 4-vuotiaana äitiä ja pikkuveljeä sairaalaan kun veli oli syntynyt, ja äiti antoi viikonvanhan poikavauvan syliini, ja sanoi, että hän on veljesi, pidä hänestä hyvin kiinni, ja tue päätä, ja näytti miten lasta pidetään turvallisesti. Siinä sitten seisoin ja istuin kunnes äiti sanoi, että lapsen on aika syödä, ja otti veljen takaisin siskon sylistä.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa huispauskotka

  • Teddy Lupinin vaimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Se uniikki ja lahjaton.
  • Pottermore: MarauderHeart20696
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #13 : Heinäkuu 03, 2014, 22:26:57 »
Minäkään en osaa valita vain yhtä muistoa, jonka ankeuttajat päähäni pakottaisivat. Monet jutut - kuten koiramme kuolema - ovat saaneet minut itkemään enkä haluaisi elää niitä uudestaan.

Onnellisia muistojakin minulla on niin monta, että täytynee kokeilla useampaa muistoa, esimerkiksi naurutuokioita ystävien tai perheen kanssa <3

En siis ole ihan valmis ankeuttajien hyökkäykseen mutta täytyy harjoitella :)
"Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla"
-Apulanta

Poissa Puhpallero

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Turhaan sä minua stalkkaat.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #14 : Tammikuu 14, 2015, 20:55:41 »
Veikkaisin, että nään jonkun eläimen kärsimässä, kuinka yksi rotistani kituu, enkä voi tehdä mitään vaan pelkästään katsella vieerestä, kunnes se päättäväinen liekki joka sen silmissä on aina palanut, sammui. (Näin silloin unia rottani kuolemasta varmaan puoli vuotta.) Saattaisin muistaa myös, kun iloitsin autossa, kuinka eräs toinen rotistani (kaltoinkohdeltu entisessä kodissaan) on vihdoin oppinut luottamaan ihmiseen ja on jo parempaan päin. Mutta ihmettelin miksi äitini näytti niin surkealta vaikka kertomani asia oli positiivinen, jonka jälkeen hän kertoi että tämä kyseinen rotta on menehtynyt. Muistaisin, kuinka astuin huoneeseeni onnellisempanaja ja iloisempana kuin pitkiin aikoihin, ja näin toisiksi viimeisen rottani kuolleena häkin pohjalla. Näkisin koirani anovan ilmeen, ja sen katse huusi apua. (Erittäin vakava porrelioosi) Nään myös unia missä viimeinen rottani on langanlaiha ja terve, ja miten joudun hätälopettamaan sen itse, koska olen yksin kotona. Saattaisin siis nähdä myös sen vaikkei koskaan ole tapahtunutkaan. (Miten musta tuntuu että joku kirous on langetettu mun eläimiin, kun kaikki kuolee yksi kerrallaan johonkin parantumattomaan virukseen tai siihen että joku on aiheuttanut niille sydänkohtauksen räjäyttämällä postilaatikkomme.)

Jaah, no niitä onnellisia muistoja sitten.x) Varmaan se kun haettiin koirani kasvattajalta, se kun sain tarjota kaltoinkohdelluille rottanaperoille kodin ja ne alkoi pikkuhiljaa luottaa ihmiseen, se kun kuulin että koirani toipuu, ja se että tiedän ainoan jäljellä olevan rottani olevan sitkeä mummeli.:3

//"Nään myös unia missä viimeinen rottani on langanlaiha ja terve, ja miten joudun hätälopettamaan sen itse, koska olen yksin kotona. "
Siis missä rottani on langanlaiha ja sairas eikä terve.:D

-Zenz muokkasi peräkkäiset viestit yhteen :>>
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 14, 2015, 21:07:24 kirjoittanut Zenzibar »
Draco dormiens nunquam titillandus.

Poissa Dimitri

  • Veturinlämmittäjäharjoittelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Foorumilla Dimitri, muualla joku muu.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #15 : Elokuu 13, 2016, 15:52:06 »
Itselle tulisi vaan mieleen se kun muija kertoo pettäneensä ja siitä viikko ja näkee sen flirttailevan toisen pojan kaa ja päättää lopettaa suhteen ja viikon päästä tämä muija kertoo seurustelevansa kyseisen jätkän kanssa, joka oli mun kaveri, mutta haistatin sille avada kedavrat ja pistin välit poikki.

Suojeliukseni olisi se hetki, kun pääsin ensimmäistä kertaa höyryveturin kyydissä matkustamaan pienen matkaa, ja kuskina oli oma suosikkikuskini :)

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #16 : Elokuu 22, 2016, 11:32:03 »
Ankeuttajan tullessa varmasti muistoni olisi isäni kuolema. Se muutenkin käy kummittelemassa vähän väliä päässäni, mutta sen kanssa olen onneksi jo 18 vuodessa oppinut elämään.

Onnellsiin muistoni varmasti olisi se, kun aloimme olemaan nykyisen avomieheni kanssa yhdessä. Nykyään aina kun itselläni on paha olo, niin koitan muistella juuri niitä meidän ensitapaamisia ja sitä alkurakkauden huuman tunnetta.

Poissa Waredith

  • Retiisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #17 : Huhtikuu 03, 2017, 20:17:37 »
Tämä on todella vaikea kysymys kyllä. Molemmissa on niin paljon muistoja ja vaikea valita mikä olisi se pahin/onnellisin...
Jos ankeuttaja lähestyisi, muistoissa kilpailisi huomiosta ainakin ne kerrat kun lapsena kuunteli humalaisen isän puheita itsemurhasta, se kerta kun itse yritin itsemurhaa ja se, kun poliisit saapuivat kertomaan että isäni oli löytynyt kuolleena asunnostaan. (Hilpeää joo).

Suojeliusta yrittäisin taikoa ajattelemalla joko esikoisen syntymää, aviomiestäni tai ylipäätään perhettä =)
WEIRD SISTERS WORLD TOUR!

Poissa Miisaneen

  • ValiVali
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • muokkarin elämää
  • Pottermore: miisaneen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ikävin ja onnellisin muistosi ankeuttajan hyökätessä?
« Vastaus #18 : Toukokuu 10, 2017, 20:28:39 »
Hmm... itsekkin kun rupeaa näitä kysymyksiä pohtimaan niin onhan se hyvin vaikeaa.

Päällimmäisenä huonoina muistoina olisivat varmaan se päivä kun tulin kotiin ja äiti kertoi vaarin kuolleen. Niin ja tietenkin vaarin hautajaiset. Jotkut kevätnäytöksistä saattaisivat tulla mieleeni sillä te ovat olleet aina yhtä tuskaa viimeisen näytöksen finaalissa.

Onnellisena muistona ajttelisin luultavasti myös läheisiäni. Tai sitten ajattelisin kun sain kuulla että siirrun parhaan kaverini kanssa samaan joukkueeseen tai siten jokin meidän yhteisistä hetkistä. Yksi on myös tietenkin tämän vuoden kevätnäytöksen ensimmäinen esitys kun meille vähän sattui ja tapahtui kaikkea. En kyllä usko että kaikki noista tehoaisivat, mutta tovottavasti edes jokin niistä :)
My favorite quote is
"Hahahahahahahahahaha
hahahahahahahahahaha"
By, Niall Horan