Kirjoittaja Aihe: Tarvehuone  (Luettu 13776 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #100 : Syyskuu 06, 2011, 13:51:41 »
Miksei kukaan oo tullu höpöttään randomeja tietokonepeleistä? o.o

Noh, mie alotan :P Mikä oli teidän eka tietokonepeli? Mun eka tais olla Midtown Madness 2, joka me saatiin meidän ekan tietokoneen mukana, joka me ostettiin ku mie olin ehkä kahdeksan... eli 10 vuotta sitte :D Tosin erään kaverin luona pelattiin aina jotain tasohyppelypelin tyyppistä, TOSI vanhalla tietokoneella joka avaaminen kesti ehkä vartin ja ite piti valita et miten se avataan ja vaikka mitä jännää :P En tosin muista sen pelin nimeä :(( Jotain yksisilmäisiä Alieneita siinä tapettiin xD

Siitteee... noh, konsolipeleistä muistan Pacmanin, Sonicin ja jonku epämääräisen Ninja -pelin... (jota mie en osannu pelata xD) Isoveljen kavereiden luona yritin aina tunkee mukaan kun ne pelas jotain, mut yleensä en osannu ja päädyin vaan katsomaan vierestä, ei se tosin mua haitannu :D Meillä oli vanha commodero 64, joka me saatiin kai joltain tutulta ja siinä oli esimerkiksi toi Ninjapeli ja sit joku semmonen... se oli vähän Pacman tyyppinen, muttei kuitenkaan... Ihan kiva peli sekin :D

Mitäs muilla? Nostalgisoidaan nyt kunnolla :P
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #101 : Syyskuu 06, 2011, 14:33:29 »
Ensimmäiset konsolipelit? Niitä taisi olla useampia, ainakin Sonic the Hedgehog 2, Alisia Dragoon (mielettömän vaikea peli, mutta ne musiikit! Kannattaa kuunnella ainakin muutama raita Youtubesta, jos kiinnostaa), joku NHL (ysi-jotain. 94 tai 95?) ja joitain, joiden nimet olen jo aikaa sitten unohtanut. :D Kaikki tosiaan Sega Mega Drivelle. Ensimmäinen PS2-pelini taas oli Rayman Revolution. Tietokoneella en olen koskaan innostunut pelaamaan, tosin eipä meillä PC-pelejä juurikaan ole ollut.

Olisipa meillä vielä vanha kunnon Sega jossain tallessa. :/ Erityisesti Alisia Dragoonia haluaisin kokeilla taas hirviömäisestä vaikeustasosta huolimatta, onhan se kokonaisuutena aivan upea fantasiamainen tasohyppely, joskin simppeli juoneltaan. Vasta äskettäin sain tietää, että se oli vuonna 1992 ilmestyessään ensimmäisiä pelejä, joissa päähenkilönä on nainen joka tulee toimeen ilman mieshahmon apua. Way to go! :D Vähän huvittavana juttuna tässä pelissä on alkuperäisen ja muualla julkaistun kannen ero. Alkuperäinen japanilainen näyttää tältä ja USA:ssa sekä Euroopassa julkaistu taas tältä. Ei mikään ihme, että kummastelin pienenä peli- ja kansi-Alisian eroa. Game over-ruutukin näyttää tältä... :D

Nyt kun tässä nostalgiahuuruillaan, niin tykkäättekö kuunnella musiikkeja vanhoista suosikkipeleistänne? :) Itse etsin silloin tällöin niitä Youtubesta, jos vain nimi sattuu tulemaan mieleen. Jokin noissa vanhemmissa musiikeissa vetoaa minuun, pelimusiikki on nykyään niin erilaista. Ja jännästi vanhan mutta tutun musiikin avulla tulee muistoja mieleen. :D

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #102 : Syyskuu 06, 2011, 17:09:48 »
Muistan ikuisesti meidän ensimmäisen simsin: se oli venäläinen sims 1. :') Kielestä ei koskaan saanut mitään selvää, hahmot oli tosi huvittavia kun nyt muistelee enkä melkein ikinä onnistunut parittamaan simsejä toisilleen. Ja silti se oli älyttömän hauskaa. Monet tunnit menivät perheiden tekemiseen (lapset ei ikinä kasvanut) ja simsien polttamiseen pikku mökeissä joissa oli vain muutama heinäpaalu, maalausteline ja takka. Lapsien tappaminen oli erityisen hauskaa silloin.

Jossain vaiheessa kaverini sai sitten Sims 2:sen ja mikä ihme se olikaan! Se oli kyllä niin upea peli ja on edelleen! Mutta oli kyllä aika hapan olo sitten kun palasin oman sims 1:seni pariin...

Paikalla AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #103 : Syyskuu 06, 2011, 18:02:06 »
Ah, nostalgiaa. :> Ensimmäisenä laitteena meillä oli Commodore 64. Siinä oli ainakin Mikki Hiiri, Aku Ankka ja ehkä omituisin peli ikinä Kalle Psykiatri. Pelissä siis kone kyseli kysymyksiä ja oli "psykiatri" ja pelaaja yllättäen vastaili. Yleisin kysymys sillä taisi olla "kerro lisää". x) Muitakin pelejä taisi olla, mutta nuo oli ne joita pelasin pienenä piiperönä. Sitten meille tuli Sega. Sonic <3 Meillä oli useampi Sonic ja Sonicit on <3. Sitten pelailin myös Cool Spottia ja Mickey's wild adventures:ia. Sekä Morta Kombattia veljien kanssa (järkyttykää, alle kouluikäisenä tappelupeliä, enkä silti ole mitenkään mielenvikainen tai väkivaltainen) ja mitäköhän niitä vielä oli. Enimmäkseen noita tasohyppely pelejä tyyliä Sonic ja Cool Spot.

Aika kului ja Playstation ilmestyi. Kuvioihin tuli siis Crash Bandicoot ja SSX lumilautailupelit. Mortal Kombat vaihtui Tekkeniin, jota hakkasin veljien lisäksi itsekseni. Muistan kuinka veljeä harmitti hävitä siinä miulle. :D Toisinaan se houkutteli pelaamaan kanssaan jotain räiskintäpelejä (tyyliä juostaan ympäri linnaa tms. ja ammutaan kaikki, jotka ei ehdi ampua itseä), joista en niinkään jaksanut innostua. Tekkenin jälkeen tuli vielä Dead or alive, vielä yksi tappelu peli. Jossain vaiheessa veli löysi jostain Final Fantasyn. Ne oli hienoja pelejä. Rasittavan pitkiä vaan. En nimittäin ikinä päässyt ainuttakaan niistä läpi. Syytän tästä veljeä, joka muutti kesken kaiken pois ja vei pelin mennessään. :p Meillä oli ties kuinka pitkään Segakin menossa mukana Playstationin ilmestyttyä.

Tietokoneella en kovin paljoa ole ikinä pelaillut. Perinteiset pasianssit totta kai. Ja Pinball sekä DX-Ball. Toisinaan pelailin kuitenkin Simsiä ja Wormsia. Eipä meillä oikein muuta ollutkaan, kun pelaaminen keskittyi konsoleille. Nykyisin sitten, nykyisin taitaa jäädä pelaaminen niiden Pasianssin, joidenkin randompalikkanettipelien (kuten world hardest game) ja magistreamin tasolle. Ei siis tule pelattua yhtään niin paljoa kuin aikoinaan. Jos ei siis magistreamissa roikkumista lasketa. :D

Vanhojen pelien musiikit oli kivoja. Sonic on itsessään legenda, joten totta kai sen musiikitkin on <3. Final Fantasyiden musiikit taitaa olla niitä parhaimpia :)
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Nebulae

  • Kuuhullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #104 : Syyskuu 06, 2011, 21:05:43 »
Ensimmäinen tietokonepeli jota itse pelasin olivat varmaan Hover (joka mielessä aina ääntyi ja ääntyy edelleenkin muotoon huuver kuten se imuri). ;) Pakko oli joku vuosi sitten ladata tämä taas koneelle ihan nostalgian nimissä. Myös Tetris oli yksi ekoja pelejä mitä pelasin, muistaakseni.

Hoverin ja Tetriksen lisäksi tuli pelattua Galilei-peliä sekä Kultapossukerhopeliä joka oli ilmaislahja pankista kultapossukerholaisille. Näitäkin tulee vieläkin ehkä kerran vuodessa pelailtua huvin vuoksi. Myös jotain autopeliä tuli aikanaan välillä pelailtua vaikka se ei ilman rattia kovin helppoa ollutkaan. Mutta silti ihmeen koukuttavaa...

Pelasin myös niitä ekoja Pokemon-pelejä tietokoneella (laittomasti, hui!). Nostalgian vuoksi hankinkin muutama vuosi sitten Gameboy Advancen ja siihen Pokemon Emeraldin ja Fire Redin. Etenkin tuo Fire Red on aika ihana kun se on se päivitetty versio normaalista Redistä jota tuli siis tietokoneella pelattua.

Peli jota en lapsena itse pelannut, mutta jota seurasin, oli Diablo. Sitä pelasi siis isoveljeni, jolla oli oma kone. Itse en uskaltanut pelata sitä joten tyydyin istuskelemaan välillä tuntikausiakin katsomassa kun veljeni pelasi. Nykyään pelailen itse Diablo kakkosta. Diablo ykkönen on jostain syystä vieläkin liian pelottava minulle. =P

Siinäpä ne mitä tuli lapsena pelailtua.... Olisin halunnut Playstationin, ja olinkin aina tosi kateellinen kaikille kavereilla joilla oli pleikka. Heidän luonaan tuli sitten pelailtua erinäisiä pleikkapelejä joista en kyllä muista paljoakaan. Yksi peli oli ehdoton suosikkini, mutta valitettavasti ei ole enää hajuakaan siitä mikä peli oli kyseessä. Pelasin sitä vain kerran, tuttavaperheen luona kyläillessämme. Meni koko ilta sen pelin äärellä ja vietävästi ärsytti kun en voinut sitä sitten himassa pelata.
"Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?"
-Albus Dumbledore

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #105 : Syyskuu 07, 2011, 08:36:14 »
Meillä oli vaikka kuinka pitkään sellainen ikivanha ja järeä, valkoinen pöytäkone. Sen näyttöä oli kynttiläkin hieman polttanut kulmasta ja kaikkea kivaa. Siihen kirjoitin ekat fanficcini (vaikka en sitä tiennytkään vielä silloin) ja sillä pelailin monet tunnit. Meillä oli aika paljon pelejäkin siinä... Oli joku kultaharkkojuttu ja siinä oli kai jotain variksia jotka yritti varastaa niitä. Sitten oli niitä jäätelöautolta saatavia palikkapelejä, jotka oli hieman pelottavia mielestäni. Muumipelejä meillä oli vaikka kuinka paljon - taikurinhattu oli ihan paras! Sitten oli joku eläinpeli, mutta en oikein muista sitä enää. Kirjastosta lainasin ihanaa My Little Pony-peliä tosi usein. Se oli kyllä ihan paras - siinä oli oma my little pony mitä piti hoitaa ja treenata ja jolle piti järjestää synttärit. <3 :') Se oli kyllä tosi upee. Sitten oli myöhemmin joku Lara Croft peli, mutta sitä en koskaan oikein tajunnut. Se oli liian vaikea. Ai niin! Ja ensimmäinen versio rollercousterista 8D Se oli kyllä tosi hauska kanssa, vaikka ne ihmiset aika usein ärsyttikin. Muita pelejä en kyllä muista.

Meillä oli myös tosi paljon pleikkari 1:sen pelejä, parhaat tuli meille viipurista. Oma suosikkini (jota yhä ikävöin) oli Digimon rumble arena (<3) ja 102 dalmatialaista. Ne olivat oikeasti niin hyviä! Se oli kammottava päivä kun Digimon pelini meni rikki ja oltiin päästy niin pitkälle siinä kaverini kanssa! Oltiin mestareita. Ja säilytin ne levyn puolikkaat vaikka kuinka kauan sen tuhoutumisen jälkeen... Voi kun se olisi yhä mulla. Ja daltsu peli oli kyllä toinen ihan mahti! Pelasin sitäkin monta, monta, monta tuntia eikä siihen todellakaan kyllästynyt. Niiden veroisia pelejä ei enää edes tehdä. Sitten meillä oli kaikki crashit, spyrot (lohismunapeli oli kaikista paras! Muistelen edelleen sitä skeittailua ja kaikkia!) ja joku barbie tallipeli mikä oli ihan ok. Ai niin ja sitten oli vaikka kuinka siisti Tarzan peli. Autopelejä oli kanssa. Joku pokemon peli taisi olla myös, mutta se oli ihan turha digimoniin verrattuna (digimon 4ever <3)... Kaikkia muitakin oli, mutta en enää muista... Nyyh. Miksi sen typerän pelikoneen piti mennä rikki? >x(

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #106 : Syyskuu 10, 2011, 01:14:54 »
Aah, sarjakuvia tällä kertaa. Tunnustan, etten oikein muuta lue kuin mangaa. Enkä sitäkään loppujen lopuksi kovin paljoa, kun en kaikkia jaksa alkaa tonkia netistä, vaikka sivustoja noille on millä mitalla. Joskus viime vuonna Lontoon reissun jälkeen intouduin lueskelemaan oikein kunnolla, kun ystäväni eräänä iltana hostellilla opasti miut yhelle sivulle ja sieltä tuli luettua ja löydettyä kaikkea kivaa.

Ensimmäinen manga jotain aloin lukea ja keräillä on ikirakkauteni Fullmetal Alchemist. Löysin tämän sarjan jo oikeastaan 2003, animen muodossa ja pätkinä Youtubesta kirjaston koneelta katsottuna. Ikinä en sarjaa sitten katsonut kokonaisuudessaan, mutten koskaan unohtanut. Sitten kun Subilta alettiin näyttämään FMA:ta niin, siitä se sitten oikeastaan alkoi, enempi tutustuminen mangaan ja animeen. Olin ikionnellinen kuullessani, että FMA:ta aletaan suomentamaan ja joka ikinen kerta, kun uusi osa ilmestyi, olin heti ostamassa sen. Mua huvittaa ihan hirveesti, että tää saatiin suomennettua kokonaan ja englanninkielinen versio laahaa perässä vieläkin (osa 26 tulee ensi viikolla ^^). Jos minulta kysytään, niin mikä FMA:ssa muhun vetosi heti ensisilmäyksell, oli Youtube pätkä, jossa Izumi koulutti Ediä ja Alia, keittokirja käsissään ja viskeli näitä kahta ympäriinsä.  Se, mitä muuta siinä kohtauksessa tapahtui on vähän hämärän peitossa, kun siitä on ikuisuus kun viimeksi olen animen katsonut, mutta tuosta lähtien olen sarjasta pitänyt. Hiromu Arakawan piirrostyyli on mielestäni todella kaunista ja tarina vain kaikessa vakavuudessaan todella loistava. Kaunista kertakaikkiaan.

FMA:sta seuraavaksi taisin tutustua Death Noteen ja Trinity Bloodiin. Kummastakin pidän paljon, vaikka Death Noteen mahtuu hyvin paljon ärsyttäviä henkilöitä ja välillä vain teksisi mieli viskellä mokomia opuksia ympäriinsä ^^ Mutta tarina kiehtoo tuossa. Ja shinigamit on <3 Eiku.. :D Trinity Blood taasen... En oikein itsekään tiedä miten päädyin ostamaan ensimmäisen suomennetun mangan. Mitään en siis tiennyt sarjasta etukäteen tuon ostaessani ja ei kyllä osottautunut virhehankinnaksi. Itseäni alkoi ekan osan jälkeen kiehtoa ajatus tulevaisuuden maailmasta ja vaikka TB onkin fantasiaa, niin jotain sen seemoja pystyisin kuvittelemaan tapahtuvaksi joskus meidänkin maailmassamme. Ihmiskunta kun lopulta kuitenkin tuhoaa itsensä... (imo). Animea en ole katsonut vielä, kun en ole sarjaa kokonaisuudessaan lukenut, kun puuttuu vika opus eikä sitä tunnu löytyvän mistään (vaikka nettiostoja muuten harrastankin, niin jostain syystä en mangan kohdalla).

Gravitationiin tutustuin eräässä miitissä 2008, kun eräs miittiläinen luki tätä ja viikonlopun miittailun jälkeen kotiin päästyäni kaivelin netin saloja ja totesin, että tämä voisi ollakin ihan kiva sarja lukea. Tosin katsoin animen ensin ja olin ihan owowowo... Poikarakkaus <3_<3 Ja koska koukutuin shounen aihin, niin sitten löytyi Loveless, josta tuli toinen rakkauteni. Tästäkin katsoin ensin tosin animen, mutta se loppui vähän plääh-tunnelmissa. Mangana on sekä Gravia ja Lovelessia jokunen, mutta ainoastaan Gravin olen lukenut kokonaan, kun löysin puolivahingossa Gravitation EX 1:sen ja piti sitten kaivella netin syövereistä Garvi kokonaan ja lukea se, että pääsin EX:in kimppuun. Täytyy sanoa, että tietyssä vaiheessa koko tarina alkoi ampua ihan liikaa yli, vaikka Yukin ja Shuichin monimutkaisen suhteen kiemurosta olikin ilo lukea. Nyt vain odottelen sitä EX 2:sta, jonka pitäisi tulla tässä joskus. Ainenkin joidenkin tietojen mukaan Murakami olisi palannut sen pariin...

La Esperança on yksi, minkä luin myös netistä käsin englanniksi kokonaan ja olin ihan myyty. En tiedä pystyykö kukaan käsittämään sitä sekoamista, kun huomasin, että tätä sarjaa oltiin alettu suomentamaan. Ainoa mikä jäi harmittamaan suommennoksen kohdalla, oli se, ettei viimeistä, itselleni melko tärkeää kohtausta, oltu laitettu mukaan ollenkaan. Mutta muuten tämäkin manga on todella kutkuttava kaikkine kiemuroineen. Ja poikakoulut... ^^

Lontoossa viime vuonna ollessani tulin löytäneeksi Godchildin ja sitä kautta sitä edeltäneen The Cain Sagan. Synkkiä aiheita käsittelevä sarja, mutta milloinkas Yuki Kaorin teokset eivät niitä käsittelisi. Tykkään todella paljon tästä sarjasta. Cain on ihanan monimutkainen hahmo ja hänen palvelijansa Riff kuuluu aika lailla samaan sarjaan. Toinen sarja minkä löysin, oli Kuroshitsuji,eli Black Butler, ja rakastuin ihan täysillä tähän sarjaan. 1800-luku on vaan jotain.. ^^ (ainakin pääasiassa sekä Cain Saga/Godchild ja Kuroshitsuji (ainakin toistaiseksi ilmestyneissä osissa) keskittyvät siihen aikaan). Ja toinen mikä kiehtoo on master/butler-teema. Näiden kahden lisäksi löysin kesällä Lontoosta toisenkin master/butler-mangan, mutta rahatilanteeni hanasi vastaan enkä sitten tietenkään enää muista minkä niminen se manga taas olikaan...

Nämä on siis ne mangat tällä hetkellä jotka hyllystäni löytyvät. Kaikkia, mitä olen jonkin verran lukenut ei ole edes virallisesti käännetty englanniksi, ja vaikka olisikin, niin ainenkin yksi sarja on jäänyt toistaiseksi kesken tekijältä syystä tai toisesta.

Ja jos nyt vähän muustakin kuin mangasta vielä jokunen sana. Hirveästi en siis muuta lue, mitä nyt joskus aikoinaan tuli luettua Aku Ankkaa, mutta sekin jäi kun tilaus loppui. Kiroilevaa siiliä olen lukenut aika paljonkin, kun siskoni on fani ^^ ja häneltä löytyy kaikki kirjat uusimpaa lukuunottamatta. Ne siilit on vaan jotenkin niin hellyyttäviä. Fingerporia luen vain koska lehdestä löytyy ja aika usein kyllä tulee hörähdeltyä yhdelle jos toisellekin. Joskus tosin minäkään en kaikkea ymmärrä, mut Fingerpori on ihan hyvää viihdettä. Viiviä ja Wagneria tuli joskus luettua, mut en sit pidemmän päälle jaksanut lukea kaikkea. Joskus jotkut oli ihan oivaltavia, mut sit taas tulee jotain, mikä alkaa vaan ärsyttään, vaikka tietää, ettei sitä pitäis ottaa niin tosissaan. Eikä pidä unohtaa Muumeja!! Ostin siskolleni yhtenä vuonna ekan Muumi-sarjakuvakirjan joululahjaksi ja luin sen itekin. Seuraavan kirjan hankin hälle synttärilahjaksi ja luin senkin (ja nämä vasta sitten sen jälkeen kun siskoni oli ne lukenut). En nyt muista onko siitä jo kolmaskin olemassa... Ei tässä varmaan tarvi sanoa miks luen Muumeja, kun eiks se oo aika perus? Oon aina pitänyt Muumeista ja kuuluu ehdottomasti lapsuuden lemppareihin. Sarjakuvia lukiessa vaan tulee hyvin huomanneeksi mitä kaikkea sitä ei ole mainitukkaan.. ^^

Mitään pidempää länsimaalaista sarjakuvaopusta en ole lukenut, vaikka monta kertaa oonkin miettinyt, että vois aloittaa lukea Sin Cityä. En vain saa itteeni aikaiseksi menemään kirjastoon lainaamaan mitään.

Suositelkaas jotain miulle, jotain ei-mangaa siis. Vois ehkä laajentaa tietämystäni sarjakuvista ^^
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #107 : Syyskuu 10, 2011, 03:10:45 »
Fullmetal Alchemist on ihana! ^^ Löysin sen myös silloin, kun sarjaa alettiin meillä suomentamaan ja näyttämään tv:stä. Rakkautta ensisilmäyksellä, sanoisinko. :D Nyt manga on kokonaisuudessaan omana ja ensimmäistä animesarjaa keräilen DVD:nä silloin kun puuttuvia osia sattuu tulemaan halvalla vastaan. Hiromu Arakawan tyyli on ihanan selkeä, mutta siinä on silti yksityiskohtia joita kelpaa katsella. Parasta FMA:ssa on kuitenkin se tarina, siinä on aina jotain mistä tarttua kiinni. En ole nähnyt ensimmäistä animesarjaa vieläkään kokonaan. Siinä tosin viehättää se seikka, että se poikkeaa niin paljon mangasta. Aivan uusi tarina koettavana. ^^ FMA Brotherhoodin katsominen taas tuntuu jo ajatuksena vaativalta urakalta, en jotenkin lämpene yhtään sille, että pitäisi katsoa 60+ jaksoa jo jotain sellaista, minkä olen aiemmin lukenut mangakirjojen sivuilta. Joskus liiallinen uskollisuus alkuperäisteokselle on mielestäni vain tylsää...

Muista mangoista näin lyhyesti: One Piece on edelleen se ensimmäinen sarja, mihin hurahdin täysillä, ja nykyään myös ainoa shonen-mättö jota jaksan seurata. Keräilen sarjaa edelleenkin, ja mitä luultavammin aivan loppuun asti (vaikka se paisuisikin yli sataosaiseksi. Tuntuu ihan pelottavan todennäköiseltä :D). Jokin siinä vain on onnistunut, lähes 60 kirjaa on nyt ilmestynyt suomeksi ja meno tuntuu edelleen tuoreelta. Melko tuore uutuus meillä päin on neliosainen Planetes, johon olen aivan ihastunut. Ehdottomasti tervetullut lisä Suomen mangakentille, sen verran se poikkeaa muista sarjoista kypsyydellään ja teemoillaan. Tällä hetkellä odottelen postilaatikkoon saapuvaksi Kaoru Morin uusimman sarjan, A Bride's Storyn, ekaa osaa. Joku saattaakin tunnistaa Morin meilläkin ilmestyneen Emma-sarjan luojaksi. :) Jumalattoman kaunis piirtojälki hänellä ainakin on ja tämän uutuuden tarinakin vaikuttaa kiehtovalta.

Ei-japanilaisista sarjakuvista itseäni kiinnostaa tällä hetkellä kovasti Ville Tietäväisen sarjakuvateos Näkymättömät kädet, josta oli jokin aika sitten Hesarissa sivun mittainen juttu. Sen perusteella tästä kiinnostuinkin.

Zaira, Persepolis on tsekkaamisen arvoinen. Siitä on saatavilla kaksi osaa, joita molempia suosittelen lämpimästi. Niiden pohjalta on myös tehty onnistunut animaatioelokuva. :) Ovat omaelämäkerrallisia sarjakuvia lapsuudesta Iranissa islamistisen vallankumouksen aikana ja maanpaosta Eurooppaan. Raskas aihe kieltämättä, mutta Marjane Satrapi lisää joukkoon huumoria, mikä tekee Persepoliksen lukemisesta yhtä tunteiden vuoristorataa. :D

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #108 : Syyskuu 10, 2011, 12:11:31 »
Aku Ankka! Death Note! Hopeanuoli!

Siinä ne. Ostin ensimmäisen oman Hopeanuoleni viime viikolla kaupasta. Taisi olla osa 14. Niissä on hienot kannet, jälki on todella upeaa ja tarina varsin mahtava. Välillä toimintakohtauksissa menee pää pyörälle kun koiria, karhuja, irtopäitä ja verta on joka paikassa, mutta muuten ihan mahtava sarja! Rakastin tuota enemmän kuin mitään lapsena ja muutamia vuosia sitten lainattiin pikkusiskon kanssa kaikki Weed-leffat kerralla Makuunista, joten Hopsut on kyllä aina ollut enemmän tai vähemmän mukana minun elämässäni. Ja nyt on tosi hienoa, että ovat viimeinkin tulleet suomeksi! :) Olen kirjastossa lukenut osat 1-12 ja siellä ei vielä ole 13, joten joudun odottelemaan ennen kuin pääsen uusimpiin osiin (ja tuohon omaan kirjaani). Mielestäni on aika hienoa, kuinka jokaisen pokkarin takana kerrotaan koiraroduista yms. Mukava perehtyä paremmin varsinkin vanhoihin japanilaisiin rotuihin ja saada kunnolla itsekin selville minkä rotuisia sarjan koirat ovat (en olisi ikinä osannut arvata, että Cross on saluki! Pienenä ajattelin noutajaa ja 'isona' spanielia).

Poissa Räyhähenki

  • Jokapaikantuho
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rähähää!
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #109 : Syyskuu 11, 2011, 16:06:47 »
Lucky Luket ja Asterixit, siinä on aivan huikeita sarjakuvalehtiä! Piirrokset viihdyttäviä, juoni monesti yksinkertainen, mutta ah, niin nerokas. Ja huumori aivan loistavaa. En voi muuta kuin suositella.
Lucky Luke-albumeista omia suosikkejani ovat mm. Ryntäys Oklahomaan, Öljyä taivaaalla ja Calamity Jane. "Senkin Dopey, Dopey olet itse!" Asterixeista taas mieleen putkahtaa ensimmäisenä Asterix Britanniassa ja Kultainen sirppi.
Menenkin tästä sarjakuvia kahlailemaan!
Harmi muuten, ettei näitä myydä kaupoissa juurikaan, pitää kirjastoista ja antikvariaateista koluta.

Kääk! Unohdinko Aku Ankan? Carl Barksin sarjat aatelia! Höpsismi, Maailman rikkain ankka, Ovela Roope-setä jne.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Poissa blindside

  • sokotettu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • AKTIVISTI
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #110 : Syyskuu 11, 2011, 18:35:44 »
Olin pienenä ihan hulluna Aku Ankkaan ja varhaisteininä W.I.T.C.H:iin. Aku Ankat varmaan uppoaisivat edelleenkin, mutta WITCH ei välttämättä :D Varhaisteininä toivoin myös olevani yksi heistä, Cornelia, joka oli "yhteydessä" maahan ja sen voimiin.

Onko teillä suosikkisarjakuvahahmoa? Minun täytyy myöntää, että mulla ei ole, ja luen nykyisin tooooooodella harvoin sarjakuvia, paitsi lehdestä ja netistä silloin tällöin Fingerporia (ah, tuo sarjakuvataiteen aateli <3)
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta

- Stam1na - Eloonjäänyt

Poissa Raitasukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Objection!
    • flavors.me
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #111 : Syyskuu 11, 2011, 19:39:49 »
Hei apua, minäkin luin W.I.T.C.H.:iä joskus ahkerasti! :D Minulla on edelleen kaikki ostetut numerot tallessa, en tosin muista ihan tarkalleen, että mihin asti (korkeintaan 60, veikkaan ma ;O ). Nykyäänhän sarjaa on jo tullut reippaasti yli 100 lehteä, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Kuulemani mukaan tein viisaasti lopettaessani aikoinaan sarjan seuraamisen, laatu on laskenut sen verran edetessään. Suosikkihahmoni WITCHissä oli ehdottomasti Irma, johon pystyin samaistumaan eniten. Onhan meillä sama syntymäpäiväkin, mikä selvisi hahmoprofiilista. :D

Jokin tuollaisissa teinejä ja taikavoimia-yhdistelmässä vetosi aikoinaan minuun kovasti. :D Tai siis, jopa Harry Potter on todiste siitä (tosin Potterit uppoavat edelleenkin).

Poissa Suvituuli

  • Tsirp tsirp krääk titityy.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • You're not mating with me, sunshine!
  • Pottermore: AccioDream**
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #112 : Syyskuu 11, 2011, 20:54:50 »
Minäkin luin WITCHejä D: Liityin joukkoon joskus niihin aikoihin, kun witch-jengi oli Elyonin luona taistelemassa Phobosta vastaan. Lueskelin niin kauan, että kyllästyin tason laskiessa -oisiko ollut juuri samoihin aikoihin kuin Raitasukalla, eli numeron 60 tienoilla. 64 kuulostaa sellaiselta luvulta, joka on saattanut olla viimeisenä, mutta en todellakaan muista.
Aikoinaan rakastin sarjaa. Elättelin vahvasti toivoa, että itsekin huomaisin mystisiä taikavoimia 7 tai 8 luokalla, mutta nyt olen vain tyytyväinen, etten joudu pelastelemaan maailmoja mitä oudoimmilta hirviöiltä. :D
Olen ostanut myös niitä pokkariversioita, joissa oli x määrä lehtiä yksissä kansissa. Alussa juoni vaikuttaa hyvältä vieläkin, mutta oikeastaan Elyon-jupakan selvittyä lehti luisui pikkuhiljaa perusteinityttöihmissuhdeangstiksi. Ei-koskaan seurustelleelle sellaisen lukeminen oli ihan kamalaa, kun kaikilla viidellä jengiläisellä oli täydelliset poikaystävät!
Lisäksi alkoi ottamaan päähän, ettei witch-jengi koskaan ikääntynyt. Moinen ei haittaa tavallisesti sarjakuvissa, mutta noissa oli jo selkeä menneisyys, syntymäpäivät, koulunkäynti... Alkoi häiritsemään, etteivät he koskaan päässeet luokaltaan. :D

Nykyisin lueskelen satunnaisesti Aku Ankkaa ja Karvista. Sanomalehdestä luen joka päivä sarjakuvat, mm. Fingerpori, Pellonreuna ja Baby Blues. :)
Se hyppi ja pomppi, söi ja nauroi. Se istui ja itki. Se ilmassa leijui.
Outo heppu, kummajainen, vailla mieltä ja ruumista.
Itketään yhdessä, olemattomuudessa, ihan yksin.
Jos sinulle sopii, se minulle käy

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #113 : Syyskuu 12, 2011, 23:05:29 »
Minä ja sarjakuvat, jaa-a. Eipä meitä paljon yhdessä näe, mitä nyt paikallislehden sarjakuvasivua lukiessani - sieltäkin pieniä piristyksiä sisältävät lähinnä B. Virtanen, Jere, Viivi ja Wagner ja Fingerpori. Eivät nekään aina.

Kyse ei ole siitä ettenkö tahtoisi sarjiksia lukea, viime kuukausina en ole yksinkertaisesti jaksanut keskittyä oikein minkäänlaiseen lukemiseen, vaikka intoa olisi. Aku Ankka meille tulee, mutta sen lukeminen lopahti minulta ihan liian kauan sitten. Pienempänä pidin Akuista kovasti, etenkin Don Rosan tarinoista. Niissä on "tavis-Akkareihin" verrattuna moniulotteisempi juoni ja Rosan piirtojälki on jotakin todella hienoa, tarkkaa ja pieniä yksityiskohtia on ripoteltu sinne tänne.

Mitäs muuta. Karvisia olen lukenut suht mielelläni. Ja alakoulun vanhoja Muumisarjiksia.

Tuota W.I.T.C.H.iä en lueskellut kunnolla oikein koskaan, mutta ala-asteen aikainen paras ystäväni luki ja saatiin sitten olla välitunneilla kiistelemässä siitä, kumpi saa olla Will ja kumpi Hay Lin, kun kuvittelimme olevamme kyseisen sarjan hahmoja. *naur*

Viidennellä-kuudennella luokalla elämääni astui sellainen asia kuin manga. Aluksi veljeni päätti tutustuttaa minut tähän japanilaiseen sarjakuvaan Inuyashan ja Oh! My Goddessin kautta. Inuyashaan tykästyin sen verran että jaksoin lukea sitä ihan pidempäänkin, Oh! My Goddessista luin muutaman ensimmäisen pokkarin kun niitä niin tyrkytettiin. x) Narutoakin veli yritti minulle tuputtaa, mutta en osannut vielä silloin arvostaa kyseistä sarjaa. Olisinkohan tullut Fullmetal Alchemistiakin lukeneeksi, en muista enää. Varmaankin.

Hieman myöhemmin tämä aiemmin puheeksi tullut W.I.T.C.H. -tyyppi lainasi minulle Tokyo Mew Mewiä, enkä kohta päässytkään irti mangan maailmasta. Viime aikoina olen tosiaan jättäytynyt laiskaksi kaikenlaisen lukemisen suhteen (aikaa ja jaksamista ei vain tahdo riittää), joten mitään mangaakaan en ole liiemmin pidellyt käsissäni. Anime on asia erikseen, mutta siitä puhuminen menisi turhan offiksi.

~Bloodie

Poissa augustiina

  • kohtalonviivan tulkitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • auguurin nauru
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #114 : Syyskuu 23, 2011, 23:03:37 »
Aaaa, elokuva-keskustelu! :3

Mine oon aina pienestä pitäen tykännyt hirveesti elokuvien katselemisesta ja aika paljonhan niitä tulee katseltua :> Pienempänä rakastin erityisesti Disneyn animaatioelokuvia, ne vain olivat jotain niin ihania! Erityisesti Pieni Merenneito, Tuhkimo, Ihmeperhe ja Leijonakunigas olivat suosikkejani. Ovathan nuo kaikki kyllä aivan katsomisen arvoisia elokuvia vieläkin, tosin aika harvoin niitä eksyn katselemaan.

Nykyään elokuvamakuni on aika monipuolinen, ainoastaan kauhuleffat jätän suosiolla väliin. Miuta ja niitä ei vaan ole tarkoitettu yhteen, ei sitten ollenkaan. Jos katsoisin jonkun kauhuleffan olisin vielä kuukausia sen jälkeen todella vainoharhainen ja pelkäisin kaikkea turhaa. Ei kiitos siis :< Fantasia, huumori ja jännitys iskee sata kertaa paremmin. Ehdottomia elokuvasuosikkeja on nykypäivänä aika paljon, joten lienee turhaa alkaa niitä kaikkia luettelemaan. Mainitsemisen arvoisia ovat kuitenkin Taru Sormusten herrasta -trilogia, jonka kaikki osat ovat sanoinkuvaamattoman upeita ja kaikki näyttelijätkin ovat mahtavia, sekä Pirates Of The Caribbeanit, joiden ansiosta merirosvot eksyvät melkein jokaiseen uneeni seikkailemaan.

Animestakin pidän, tosin en kauhean montaa animeleffaa ole nähnyt, Hayao Miyazakin Liikkuvan Linnan, Henkien Kätkemän ja Laputa: linna taivaalla. Kaikki kolme elokuvaa ovat kuitenkin olleet ihania, juoni on kaikissa mielenkiintoinen ja pienenpienet yksityiskohdat ihania :3

Voisinpa vaikka näin loppukevennykseksi vielä sanoa, että mahtava keksintö nämä elokuvat! <2 :'D
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Poissa Zamira

  • Valehymy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin31142
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #115 : Syyskuu 24, 2011, 08:40:17 »
Minä en elokuvia ihan joka viikonloppu katsele, mutta kyllä niitä silti on tullut nähtyä.

Pienenä tosiaan Disneyn animaatiot olivat ihan parhaita ja kuten augustiinallakin, minunkin suosikeistani löytyi Tuhkimo ja Leijonakuningas, noista muista prinsessaleffoista en niin perustanut. Etenkin nuo kaksi leffaa on tultu katseltua moneen moneen kertaan, taitavat vieläkin löytyä videokasetteina tuolta kaappien uumenista.

Minäkään en kauhuleffoista välitä, montakohan edes olen nähnyt, mutta niitä katsellessa tulee vain epämiellyttävä olo, ja jos vielä illalla niin mielummin ei. Lähes kaikki näkemäni leffat ovat fantasiaseikkailuita, romantiikasta en kyllä tykkää paljoa yhtään. Ehdottomat leffalempparit ovat Pirates Of The Caribbeanit, mutta myös Nightmare before Christmas, jonka näin vasta vähän aikaa sitten, on todella upeasti tehty animaatio, vaikka juoni olikin vähän liian helposti arvattavissa. Ja se uusi Liisa Ihmemaassa, se oli kanssa todella hieno! Potter-leffat eivät kyllä iske niin hyvin, jos niitä katsoo muiden leffojen joukossa, eivät lemppareihin pääse.

Yleensä käyn katsomassa leffat ihan teatterissa niitten ilmestyttyä, kotona tulee harvemmin katsottua, paitsi tietenkin noita vanhempia. Täytyy myöntää, etten vieläkään ole nähnyt Avatarta, joten se pitäisi varmaankin vuokrata jostain ja katsoa. Telkkaristakin tulee joskus yksi tai toinen leffa katsottua, mutta ne eivät yleensä ole kovin hyviä. Eli yleensä katson leffoja vain silloin, jos tahdon nähdä jonkun tietyn.

Minäkin sanon vielä tuosta animesta, minä en siitä pahemmin välitä, vaikka olenkin nähnyt muutaman Hayao Miyazakin leffan - ainoastaan Henkien kätkemä oli ihan hyvä.

Elokuvat ovat tosiaan hieno keksintö ja itse olen jopa päässyt kokemaan, kuinka työlästä niiden tekeminen on. Olin siis pari vuotta sitten eräässä vuoden kestävässä elokuvakerhossa, jossa teimme ryhmissä alle viiden minuutin kestävät minielokuvat ja voin kyllä sanoa, että eivät mitään hirveän mahtavia olleet. :D Mutta hauskaa se tekeminen oli, vaikka veikin aikaa.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • jouluinen-eskapisti-merirosvo-vampyyri-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #116 : Syyskuu 24, 2011, 12:22:28 »
Elokuvat <3 Niistä ei voi saada tarpeekseen!! :DDD

Silloin kun minä olin pieni, me leikittiin ulkona ja elokuvia katsettiin vain harvoin silloin tällöin. Mulla oli itellä tosi vähän leffoja (semmosia kivoja kasetteja nimeltä VHS, saattaa olla aika epämääränen käsite joillekin...), joten oli harvinaista herkkua saada joltain kaverilta lainaan joku mah-ta-va leffa kuten 101 dalmatialaista, Tuhkimo tai Pochahontas. Itseltä löytyi sentään Leijonankuningas, mikä on ehkä disneyleffoista mun lemppari, vaikka esimerkiksi Notre Damen kellonsoittajakin on aivan upea, Kaunottaresta ja Hirviöstä puhumattakaan. Jälkimmäisiä leffoja en kuitenkaan ihan pienenä nähnyt, vasta hieman vanhempana löysin ne ja ehkä ihan hyvä niin, paljon enemmän niistä saa irti näin vanhempana. Etenkin Notre Damen kellonsoittajasta.

Vielä nykyäänkin animaatiot ja piirretyt jaksaa ihastuttaa ja naurattaa ja mielelläni niitä katselen<3 Viimeisin animaatio jonka näin, taisi olla Up. Vaikka Disney onkin paras, olen huomannut että myös DreamWorksilta löytyy aika hienoja pätkiä. Tie Eldoradoon esimerkiksi <3 Ihana, että niitäkin vielä tulee silloin tällöin telkkarista ja niitä voi hyvillä mielin sieltä katsella itse kukin. Yhtään animaatiota ei oo löytäny tietään mun DVD-kokoelmaan, mutta kyllä mie nyt joku kerta ajattelin niitä ostaa, sitte ku oon rikas ja kuuluisa... krhm.

Vaikka vannonkin fantasian, vampyyrien ja pahisten nimeen, kyllä jokunen draama ja romanttinen leffakin mut saattaa silloin tällöin tavoittaa. Love Actually on ehdottomasti ihanin romanttinen leffa jonka olen ikinä nähnyt, sitä tuskin tulee mikään muuttamaan. Upeita näyttelijöitä, sopivan hölmö juoni, mitä muuta tarvitaan? Ja hömppäleffoissa on se hyvä puoli, että niitä voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa, eivätkä ne menetä sitä feel good -tunnettaan. Mutta TODELLA HYVIÄ, mutta vakavampia leffoja ei välttämättä niin vain katsota heti uudelleen. Se on jännä ilmiö. Hmm.

Kauhuleffat ei oo koskaan ollu se mun juttu, mutta kyllä mie niitä silti katselen silloin tällöin. SAWit ovat mahtavia. Ei siitä mihinkään pääse. Omistankin niistä viisi ensimmäistä (sain joululahjaksi, en itse oikein ostele kauhuleffoja, kun lähinnä katson ne vain kerran, koska sen jälkeen ne menettää sen hohtonsa) ja tavoitteena olisi nähdä loputkin... en vain saa ostettua niitä, ku mukaan tarttuu aina jotain muuta :D

Sit jos tänne fantasiapuolelle kurkistetaan, niin vampyyrileffat (ei, Twilight ei ole vampyyrileffa mun kategoriassa, en edes kursivoi sitä, kun se ei ansaitse sitä!!!), supersankarileffat -joo, naurakaa vaan, niin sit Batman ei ikinä pelasta teitä! - ja muut hieman erikoisemmat leffat on tietty aina tervetulleita mun hyllyyn. Watchmen on yksi tämänhetkisistä suosikeistani, ei ihan perus supersankarileffa, mikä tekeekin siitä niin upean. <3 Vampyyrileffoista on pakko mainita Bram Stockerin innoittama Dracula vuodelta 1992 (Gary Oldman näyttelee Draculaa <3). Upea.

Sitten. Johnny Deppin leffat. Ne jotka mua on vähänkin joskus stalkanneet, tietää että tämä tyttö vannoo Herra Deppin nimeen, henkeen ja vereen. Leffoja häneltä löytyy hyllystä parisenkymmentä plus kaksi 21 Jump Streetin tuotantokautta. Johnny ihana, mihinkäs siitä pääsisi? Jos nyt jotain lemppareita häneltä mainitsisi, niin elokuvana Finding Neverland, Sweeney Todd ja Saksikäsi Edward ja lempihahmoista Capt. Jack Sparrow ja Saksikäsi Edward (ei vois olla kahta erilaisempaa hahmoa :D).

Joo, mutta mainitkaapas elokuva jonka olette viimeksi  nähneet, tai käyneet vaikka leffateatterissa katsomassa? Mie taisin viimeksi katsoa Underworld Revolutionin. (vampyyri/ihmissusileffa... jep :P)

//Joo ja btw, Tengled on ehkä disneyn hauskin leffa ikinä xD Aivan ihana, tykkään kyllä :P :DDD Hyvät ääninäyttelijät myös (alkuperäiskielen).
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 24, 2011, 15:25:39 kirjoittanut Zenzibar »
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Taru

  • Merirosvo
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #117 : Marraskuu 01, 2011, 15:50:24 »
Mitäs nettisarjakuvia ihmiset lukevat? Minun lempisarjakuviini (vielä jatkuviin) kuuluvat mm. I Was Kidnapped By Lesbian Pirates  From Outer Space!!!, jonka nimi kertookin oikeastaan juonen, saman tekijän Meaty Yougurt, joka kertoo "tavallisesta" tytöstä, joka haluaa olla erikoinen (ja kannattaa katsastaa myös hänen jo valmiiksi tullut Yu+Me, vaikka alkupään piirrustusjälki ei olekaan maailman mahtavinta ja tarina vaikuttaa kliseeltä, niin se on oikeasti tositositosi hyvä sarjis), Namesake on uusimpia tuttavuuksia ja rakastan rakastan tuota tarinaa ja piirrosjälkeä, se on vain niin nättiä... Mistä tulikin mieleen Lackadaisy! Upeasti piirretty ja hienoa tarinankerrontaa.

Suomalaisista nettisarjakuvista mainostaisin erikseen Prague Racea, joka on alkanut vasta vähän aikaa sitten ja jonka kuvia voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään, Transfusionia (kurrrr, vampyyreita <3 ja mielenkiintoisia hahmoja) sekä Kirjoituksia, joka on todella upeasti piirretty ja kirjoitettu.

Voisin linkittää vaikka kuinka paljon lisää sarjakuvia, mutta ehkä tämä nyt riittää hetkeksi. :D Millaisia sarjakuvia te luette netissä?
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Paikalla gamma

  • kosminen ihme
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • A Elbereth palan-díriel
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #118 : Tammikuu 12, 2012, 16:50:08 »
A/N: Pikaisesti hetken mielijohteesta ylös raapustettu pätkä. :)


On tiesi sun menneitten vaivojen
yhä lettona aapojen yllä.
Ja kantona kaskien vaivojen
jo uurasta työtä on täällä.

Siis yli taivon taivalla,
otsasi hiessä. Niin saavat tuohensa
aljetut puut.
Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka sanovat löytäneensä sen. -André Gide

Moni nolla luulee olevansa se ellipsi jota maa kiertää. -Stanislaw Jerzy Lec

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #119 : Tammikuu 12, 2012, 21:17:01 »
Ooh, miten ihana pikainen pätkä, gamma. :3 En osaa sanoa mitään tämän järkevämpää nyt kyllä. :'D

Tässä olisi sitten runo minulta(kin), joskus pari kuukautta sitten yhdelle kurssille kirjoitettu ja siitä sitten muokattu. Nimi tällä on myös yllättäen:

Hiljaisuus ympärilläni

Tyhjyys ympärilläni,
yksinäisyys, rauhallisuus.
En tunne mitään erikoista.
Kaikki on hyvin, vaikka he ovat kaukana tuolla puolen,
jättäneet minut tänne.
Tunnen heidän katseensa,
silti olen yksin. Ajatuksissani.

Hän ei tiedä tästä, ei ole koskaan tiennyt.
Hän ei tunne kuten minä, näe kuten minä.
Silti hän on täällä
minussa, tyhjyydessä, yksinäisyydessä.
Kaikkialla.
Yritän unohtaa, onnistuen siinä.
Ainakin luulen niin.

Hiljaisuus.
Kaikki muu on jäänyt taakseni,
vain ajatukset ovat seuranani.
Ne kiertävät kehää, etsien paluuta entiseen.
En usko että sellaista on.
Ei tässä elämässä.
Silti ne etsivät sitä, toivoen ja rukoillen - ne tahtovat pois täältä, pois tästä tyhjyydestä.
Minä en tahdo sitä.
Täällä on hyvä olla.
Parempi kuin entisessä. Paljon parempi.

On niin kauan siitä kun viimeksi näin hänet,
kun viimeksi tunsin kosketuksen.
Muistaako hän minua enää, tunteeko minut?
Pääsenkö täältä koskaan pois?
En tiedä, enkä haluakaan tietää,
täällä on hyvä olla. Täällä on hyvä ajatella.

Vihreä välähdys,
ja sen myötä muutoksen alku.
Liekit ilmestyvät, korventavat mutteivät hävitä.
Muutun, ja tulen toiseksi,
siksi mikä olen. Mikä minusta pitikin tulla.
Todellisuus.
Tässä minut nähdään, muttei tunneta kuten ennen.
Seison jylhässä yksinäisyydessä, korkealla vuorella.
Kotka kirkuu jossain.
Minä olen,
ja nautin siitä.

Hiljaisuus ympärilläni
hyppään
ja lennän. Unohdan,
katoan.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Kirjoitusvirhe

  • Vuotislainen
  • ''Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema''
  • Pottermore: QueenEye664
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #120 : Tammikuu 12, 2012, 21:47:40 »
Ahh, ihanaa ♥ Täällä on runoja : ) Taidan itsekkin laittaa muutaman tekeleeni esille ; )

1. Runo

Päivän valosta lähtenyt,
väri on valonsa menettänyt.
Loiston kirkkaan kultaisen,
loiston menneen sen entisen.

Lumi lumessa hohtakoon,
lehti taivaalla kuihtukoon.
Linnun lento saavuttaa tuulen vireen siivissään,
Kun etsii elämää…


2. Runo

Jos tahdot lentää pois, lennä
Jos tahdot vain olla, ole
En jaksa enää yrittää olit ainoain.
Laulaisit minulle laulun olisit kuin uneni.
Mutta on kai vaikea odottaa jotain turhaa,
Joten lasken käteni ollakseni yksin, nyt ja ainiaan...


3. Runo

Puiden latvoilta taittuneen,
valon nään värien kuihtuneen.
Säkenöityneen kauneuden, matkalta muistojen.
Vedessä hohto kultainen, ystävääni voi nähdä en.
Pisaroita pyyhin vaatteisiin ja nukahdan ikkunalaudalle...

Poissa Suruton

  • Sienimies
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: NightDraconis17
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #121 : Tammikuu 13, 2012, 23:52:27 »
Mitä toiset edellä, sitä minä perässä :'D

Uponneet

Poika uponneiden maasta,
toivoa sydämensä täynnä,
pienen ikänsä katsonut,
uponneiden viimeisiä hetkiä,
vuodesta toiseen kunnellut,
uponneiden viimeisiä huutoja,
aina uudelleen ja uudelleen,
päässä toistaa itseään,
sanat merkityksettömät,
ja poika portailla seisoo,
laivaa odottaen merelle katsoo,
toivoo kuulevansa jälleen sen,
uponneen huudon viimeisen.

(runo, jonka nimeä en muista itsekkään...)

Sinun sanasi sielussani,
kaunis laulusi päässäni,
pyörteilee tuulenpuuskan lailla.
Istun hiljaa kalliolle,
silmäni suljen,
antaudun hiljaisuudelle,
enkeleiden lailla,
valkoisten suurten siipien alla,
saanhan lentää luoksesi,
ja tuoda tuulen mukanani.
Sen kasvoillesi puhallan,
ajatuksesi tuuletan,
ja annan uuden elämän.

(Tämänkään nimeä en muista... olen hyvä unohtamaan omien runojeni nimet..)

Itseni pois ajelehtivan näen,
sieluna haahuilen,
huoneesta toiseen,
pois kaikkialta.
Ruumiini jätän tuleen makaamaan,
pysyköön siinä, pois on päästävä vaan.
Käsi häilyväinen kurottaa jonnekkin,
äsken kuolemaani rukoilin,
joku taisi kuulla sen,
ja päästi mut tuskistain.
Koskaan enää en pysty palaamaan,
vaikken kyllä sitä tahdokkaan,
teidän pärjättävä nyt on omillanne,
vaikken minä pärjännytkään.
Siis hyvästele minut vielä kun voit,
minä tein sen jo sinulle.
http://www.adressit.com/oriveden_opisto_sailytettava_orivedella Kouluani uhkaa siirto toiselle paikkakunnalle.

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #122 : Tammikuu 14, 2012, 12:37:31 »
Talviaamu

kilke kellojen
loiste tähtien
pauke pakkasen

tyyneys pimeyden viimeisen hetken

taivaalla loistava kuu
peittää revontulten retken

kun yö viimein aamuksi vaihtuu


//Eilen illalla raapustamani pikku runo. :)

***

Ja sitten vähän eri  tyyliä, toiseksi uusin tuotokseni:

Järven jää

Aluksi en huomannut mitään erilaista
kaikki oli niin kuin aina ennenkin

hanki kimmelsi
heijasti päivän tähdet
ne jotka myös yöllä elivät
jotka auringon lailla sokaisivat

taivas oli kirkas
sininen, kuin puhdas meri
jonka vain kerran olen nähnyt
       kuin loputon silmiesi tunneli
       se jonka unissanikin tunnistin

ei mustaa väriä kuin vain puissa
niissä, jotka tämä kaunis kylmyys
oli kerran murhannut
jotka häpeissään alasti seisoivat
       - lohduttomina, odottaen armoa
         joka niille vielä suotaisiin – toistaiseksi

ja miten hetkessä, koko maailma sortui
hetkessä
       minun, ja rakkaani

hän oli niin hauras ja kaunis
mutta se ei tuo lohtua suruun
siihen rakkauteen, joka sortuu
jalkojen alla murtuu

niin kuin se järven jää


//Kiitos Sab!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 14, 2012, 22:18:55 kirjoittanut Isetom »
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #123 : Tammikuu 14, 2012, 20:07:43 »
Isetom, tuo Järven jää on tosi hieno. Teillä muillakin on upeita runoja, olen ehkä vähän kade. :) Mutta juu, minultakin toki jotain ekspressionista kehitelmää kehiin;

mordor

takaa-ajettuihin kuulutaan kaikki
mua huimaa koko reissu
syytän seonnutta vanhaa metsää
ja john ronald reuelia

varo
mä luen sitä kirjaa
tää on sun vikasi
haltialeipä

sieniä korissa liinan alla
musta kaapuhomo ratsailla
se jahtaa takaa mun ruokaa
skitsofreeninen uneni

nimeltä mordor

Poissa Pentu

  • müü
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tarvehuone
« Vastaus #124 : Tammikuu 22, 2012, 22:00:55 »
Noin 99% ajasta tuntuu, että koulu vie ajan elämältä. Ens viikolla koulu tuo elämää, koska tulevalla viikolla on ns synnäriviikko, eli pääsee auttamaan uusia ihmisotuksia maailmaan. Pieni jännitys on päällä, vaikka olen synnytyksiä aikaisemminkin nähnyt. On se kumminkin joka kerta ainutkertainen tapahtuma. (joka itsessään on jo hyvin hämmentävää, kun ainutkertainen tapahtuma voi sattua monta kertaa joka päivä. toim. huom.)
Vaikka kyllä oman elämän saa laittaa taas pauselle, kun päivystää 24/7 odottamassa, että josko nyt joku suvaitsisi syntyä. :D
Jos ei koskaan putoa, ei ikinä opi luottamaan köyteen.