Kirjoittaja Aihe: Bad Religion  (Luettu 836 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa conscioushours

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Bad Religion
« : Heinäkuu 02, 2011, 02:03:30 »
Bad Religion on sen verran merkittävä punk rock -bändi että ansaitsee myös oman aiheen! Löytyykö Vuotiksesta muita BR-faneja? Tässä pieni historiikki bändistä (tai no, niin pieni kuin innokkaalta fanilta voi odottaa):

Bad Religion perustettiin Los Angelesin alueella vuonna 1979. Alkuperäisjäseniin kuului laulaja Greg Graffin, kitaristi Brett Gurewitz, basisti Jay Bentley ja rumpali Jay Ziskrout, joista edelleen kolme ensimmäistä kuuluvat bändin kokoonpanoon. Ensimmäinen albumi, hardcore punk -painotteinen How Could Hell Be Any Worse? julkaistiin vuonna 1982. Bändi hajosi seuraavana vuonna julkaistun "epäonnistuneen" (bändin oma mielipide) proge-kokeilu Into The Unknown:in jälkeen ja palasi yhteen vasta vuonna 1986 jäsenten päästyä yhteisymmärrykseen siitä, että jatkavat punk rockin parissa.

Seuraava albumi, Suffer, julkaistiin vuonna 1988, ja se luetaankin usein sekä Bad Religionin tuotannon parhaaksi että koko eteläisen Kalifornian punk-skenen pelastajaksi. Pian sen jälkeen vuosina 1989 ja 1990 julkaistiin albumit No Control ja Against The Grain. Nämä kolme tunnetaan usein Bad Religionin parhaina nopeutensa ja aggressiivisen soundinsa ansiosta. Näinä aikoina bändi kasvatti suosiotaan ja keikkaili myös Euroopassa. Seuraavat albumit, Generator ja Recipe For Hate, julkaistiin vuosina 1992 ja 1993, ja monien mielestä myös ne kuuluvat bändin parhaimmistoon, tosin ei niinkään nopean soundinsa vuoksi vaan poliittisten kannanottojensa ansiosta.

Vuonna 1994 bändi jätti alkuperäisen levy-yhtiönsä (Epitaph Records, alunperin kitaristi Brett Gurewitzin perustama yksinomaan Bad Religionin tuotantoa varten) ja siirtyi Atlantic Recordsille julkaisemaan Stranger Than Fiction -albuminsa. Monet fanit kokivat tämän kaupallistumisena, ja asioita pahensi Gurewitzin eroaminen bändistä Epitaph-kiireiden sekä riitojen vuoksi. 90-luvun lopulla Bad Religion julkaisi kolme uutta albumia (The Gray Race, No Substance ja The New America), jotka usein luetaan bändin heikoimmiksi punk-soundin puuttumisen vuoksi. Bändin kerrotaan käyneen hajoamisen partaalla kunnes Gurewitz liittyi takaisin vuonna 2001, toi mukanaan uuden rumpalin Brooks Wackermanin sekä otti bändin takaisin Epitaph Recordsille. Tästä alkoi Bad Religionin uusi "kulta-aika" uuden nopean ja aggressiivisen soundin ansiosta.
2000-luvulla bändi julkaisi kolme uutta albumia; The Process of Belief, The Empire Strikes First ja New Maps of Hell, jotka yleisesti kuuluvat myös vanhempien fanien suurimpiin suosikkeihin. Viimeisin levy, The Dissent of Man, julkaistiin viime syksynä.

Bad Religionin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat mm. We're Only Gonna Die, I Want to Conquer the World, You, 21st Century (Digital Boy), American Jesus, Punk Rock Song, Sorrow sekä Los Angeles Is Burning.

Bändi on erityisen tunnettu poliittisista lyriikoistaan sekä Crossbuster-logostaan. Logon tai lyriikoiden tarkoituksena ei suinkaan ole uskontovastaisuus vaan bändi kehottaakin ihmisiä ns. ajattelemaan omilla aivoillaan eikä vain luottamaan sokeasti uskontoihin, politiikkaan tai mediaan. Eräänlaisena tavaramerkkinä bändin musiikissa on 80-luvulta saakka toiminut oozin aahs eli moniääninen melodinen taustalaulu. Huomattavaa on myös se ettei bändin kokoonpano ole juurikaan muuttunut koko 31 vuoden aikana, ainoastaan rumpaleita on ollut useampia, merkittävimpinä 80-luvulla Pete Finestone ja 90-luvulla Bobby Schayer. Aiemmin mainittujen lisäksi bändiin kuuluu tällä hetkellä myös kitaristit Greg Hetson (1985 lähtien) sekä Brian Baker (1994 lähtien).

Olin katsomassa bändiä viime heinäkuussa Ilosaarirockissa ja pakko myöntää että kyseessä on yksi parhaista live-bändeistä. Jokainen jäsenistä keskittyy vain omaan rooliinsa eikä kukaan yritä sooloilla, minkä ansiosta live-soundi on usein jopa studiosoundeja parempaa (esimerkkejä vaikkapa täällä, täällä tai täällä). Mielestäni mahtavaa on myös se, että usein punk-bändeistä poiketen Bad Religion ei ole koskaan yrittänyt kohentaa imagoaan punk-aiheisella pukeutumisella: heillä ei ole revittyjä vaatteita, lävistyksiä eikä irokeeseja, he ovat vain oma itsensä. Myös lyriikat poikkeavat tavallisista punk-lyriikoista: vaikka politiikka on yleisesti suosittu aihe, 80-luvulta saakka bändin lyriikoista on löytynyt paljon viitteitä biologiaan ja evoluutioon. Tämän takana on laulaja Greg Graffinin kiinnostus erityisesti evoluutiobiologiaa kohtaan. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon geologiasta ja filosofian tohtorin arvonimen evolutionaarisesta paleontologiasta, ja on myös opettanut evoluutioteoriaa sekä Kalifornian yliopistossa (UCLA) että New Yorkin Cornellin yliopistossa.

Linkkejä:
Viralliset sivut
Suurin fanisivusto

Sori jos aloitusviestistä tuli hieman liian pitkä, yli 30 vuotta vaikuttaneesta bändistä on vaikea kirjoittaa lyhyttä esittelyä. ;)
for now I turn my back and all I want to leave behind is peace of mind as an illusion of the freedom I can't find

Poissa ghostie

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DFTBA
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Bad Religion
« Vastaus #1 : Tammikuu 23, 2013, 23:00:34 »
Bad Religionille oma topic, mutta ei yhtään vastausta :OO Pakko korjata tilanne heti :D

Bad Religion kuuluu ehdottomasti top 3 rakkaimpiin bändeihini. Juuri tuli vietettyä kuudetta vuosipäivää Bad Religionin kanssa. Tätä jaksaa kuunnella aina, vaikka ei olisikaan millään punk rock tuulella, niin Bad Religion toimii silti.

Suosikki levyjäni on kaikki, joissa Brett Gurewitz on ollut mukana, koska hän on suosikki biisintekijäni, mutta onhan noiden muidenki biisit hyviä. Greg Graffinin sanoitukset ovat jotain parhaimpia koko maailmassa. Se on niin fiksu mies.

Bad Religionissa on myös hienoa se, niin kuin tuossa mainittiinkin, etteivät he ole koskaan ulkonäöllisesti pyrkineet mihinkää punk rock stereotypioihin vaan näyttävät vain itseltään ympäristön odotuksista huolimatta.

En ole koskaan päässyt näkemään Bad Religionia livenä, olisi kyllä jotain niin hienoa. Sen verta on live dvd:itä ja -videoita tullut kyylättyä, että tiedän sen olevan kokemisen arvoista, mutta voin vain kuvitella minkälainen tunnelma oikealla live keikalla olisi.

Lempikappaleita on vaikea sanoa, koska nuo levyt ovat minulle niin sellaisia kokonaisuuksia ja yleensä kuuntelenkin ne aina kokonaisina. Tuo uusi levy True Northan tuli eilen, en ole pahemmin ehtinyt vielä tutustua, mutta mitä nyt olen pari kertaa kuunnellut levyn läpi niin loistavalta kuulostaa. He ovat lähteneet loistavaan suuntaan tämän levyn kanssa.

Omistan melkein kaikki levyt, pari taitaa uupua, mutta aion korjata tilanteen. Omistan myös Bad Religion t-paidan, jossa on se heidän crossbuster logonsa.
"'Cause I need Harry Potter like a grindylow needs water"
11 years and counting ♥