Kirjoittaja Aihe: Prinsessa  (Luettu 1205 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Prinsessa
« : Maaliskuu 27, 2011, 16:09:35 »
Mitä ihmettä, viime vuoden luultavasti parhaiten toteutettu, koskettavin suomalainen elokuva, eikä kukaan halua keskustella siitä? Korjataanpa tämä erhe.

Lajityyppi: kotimainen draama
Ohjaaja: Arto Halonen
Pääosissa: Katja Kukkola, Krista Kosonen, Samuli Edelmann (muissa rooleissa mm. Paula Vesala, Ulla Tapaninen, Peter Franzen, Pirkka-Pekka Petelius)
Ikäraja: K-11

Elokuvan viralliset sivut. (Myös traileri löytyy samasta linkistä.)

***

Prinsessa -elokuvan tarina pohjautuu tositapahtumiin ja todelliseen henkilöön. Sijaiskodista toiseen riepoteltu kabareetanssija Anna Lappalainen (Katja Kukkola) päätyy mielisairaalahoitoon, ja pian henkilökunnalle ja muille potilaille selviää, että Lappalainen kärsii voimakkaasta harhasta. Hän kertoo olevansa Prinsessa, kuninkaallinen Buckinghamin palatsista.

Vaikka Prinsessa on itsekin hoidettavien joukossa, hänen elämäntehtäväkseen muodostuu lähimmäisten auttaminen. Prinsessan hovin muodostavat hovineito Christina von Heyroth (Krista Kosonen) ja joukko potilastovereita (mm. Peter Franzen ja Pirkka-Pekka Petelius). Hänen hallintoalueensa ulottuu aina Kellokosken kylään ja sen pankin johtajaan (Tapio Liinoja) asti. Särkynyt nainen löytää mielisairaalasta kodin - ja perheen.

Hoitohenkilökunta ei kuitenkaan pääse sovintoon siitä, onko Prinsessan harhan kanssa myötäeläminen parhaaksi Lappalaiselle. Lääkäri Grotenfelt (Samuli Edelmann) kannattaa moderneja hoitomuotoja, ja uusi keksintö, lobotomia, tekee tuloaan myös Suomeen.

Prinsessa, porvarilliselta nimeltään Anna Lappalainen (1896–1988), oli ihmisenä ja ilmiönä ainutlaatuinen tapaus. Hän vietti elämästään yli 50 vuotta Tuusulan Kellokoskella mielisairaalassa. Vuosien saatossa tämä valovoimainen persoona sai osakseen arvostusta ja kunnioitusta niin potilastovereilta, hoitohenkilökunnalta kuin koko ympäröivältä kyläyhteisöltäkin. Hänen muistoaan kunnioittaa Kellokosken sairaalan puistoon vuonna 1995 pystytetty Prinsessan muistomonumentti.

Anna Lappalaisen elämäntarinasta innoituksensa saanut elokuva kertoo koskettavan tarinan yksilöstä, jonka yhteiskunta leimasi sairaaksi, mutta joka valloitti lähipiirinsä sydämet ja paransi ympäristöään rakastettavalla persoonallaan. Prinsessa on dokumentaristina tunnetun ja palkitun Arto Halosen (mm. Pyhän kirjan varjo, Pavlovin koirat ja Magneettimies) debyytti valkokankaalla fiktio-ohjaajana. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Arto Halonen, Pirjo Toikka ja Paavo Westerberg.


Edellä siis juonesta lyhyesti. (Lähteenä Finnkino.) Elokuva sai ensi-iltansa 10.9.2010 ja saapui kansan saatavaksi dvd:nä kuluneella viikolla.

Mitä mieltä te, hyvät vuotislaiset, olette tästä "dokumenttielokuvasta"?
Oliko tarina mielestänne kiinnostava, herättikö se minkäänlaisia tunteita?
Mitä mieltä olette näyttelijöistä? Sopivia rooleihinsa?
Onnistuttiinko elokuva toteuttamaan mielestänne uskottavasti?
Lisää kysymyksiä ja keskusteltavaa saa ilman muuta keksiä.

Itse näin kyseisen elokuvan ensimmäistä kertaa kaksi päivää sitten. Minun oli tarkoitus käydä katsomassa se jo elokuvateatterissa, mutta muistin asian niin myöhään ettei sitä enää esitetty kotikuntani teatterissa. Katsoimme sen toisen kerran eilen eräiden sukulaisteni seuraksi, ja voisinpa sanoa että elokuva vain paranee monta kertaa katsottaessa. Asiat pystyy sisäistämään paremmin, kun tuntee jo juonen eikä tarvitse keskittyä kärryillä pysymiseen. (Edeltävä lause ei tarkoittanut, että juoni olisi sekava.)

Leffasta pystyy tunnistamaan monia tuttuja kasvoja/ääniä, joten katsominen on piristävää sinänsä. Monet 90-luvulla elelleet tunnistavat elokuvasta varmasti esimerkiksi Ulla Tapanisen (äänen), sillä hän ääninäytteli iki-ihanissa Muumilaakson tarinoissa ketäpä muutakaan kuin Muumimammaa. Myös Krista Kosonen lienee monelle tuttu esimerkiksi Putous -formaatista. Näin esimerkkeinä kumpikin, elokuva kun pursuaa tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä.

Palatkaamme sivuraiteilta takaisin elokuvamaailman pyörteisiin. Prinsessa on elokuva, joka jakaa mielipiteitä jonkin verran. Suurin osa pitää, osa rakastaa, jotkut vihaavat. Minä kuulun niihin, jotka pitävät.

Elokuva ei ehkä sinänsä ole sellainen, jonka tyyppisiä yleensä katsoisin, mutta koska olin kuullut siitä niin paljon hyvää, en voinut jättää sitä katsomatta. Ja kyllä se minuun vetosi. "Perustuu tositapahtumiin" -teksti saa mielenkiintoni heräämään melko usein, myös tässä tapauksessa. Tarina itsessään on hyvin koskettava, etenkin lopetus oli mieleeni. Kun ajattelee, että tuo kaikki on ollut totta, ei voi muuta kuin ihailla Prinsessan sitkeyttä ja hyväntahtoisuutta potilastovereitaan kohtaan. Hän todellakin ansaitsi muistomerkkinsä. (Joka näin sivumennen sanoen muistuttaa jonkin verran prinsessa Dianan muistosuihkulähdettä. Jonkinlainen kuva löytyy tästä linkistä. (Muistomerkki nähtävillä myös elokuvan lopussa, lopputekstien alussa.) Anna Lappalaisen/Prinsessan muistomerkki on toki pienikokoisempi ja muutenkin hieman erilainen, mutta itselleni se toi ensinäkemältä mieleen Princess Diana's Memorial Fountainin.)

Keskustelua kehiin, pyydän. :)
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 14, 2012, 16:18:17 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Pottermore: MirrorSand193 / NettleIce25622 / SickleNox2785
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Prinsessa
« Vastaus #1 : Maaliskuu 27, 2011, 16:32:33 »
Kävin katsomassa tämän kyseisen elokuvan vanhempieni kanssa eräänä viikonloppuiltana läheisessä pikkuelokuvateatterissa. Lähtöni oli oikeastaan spontaani, alunperin en aikonut tulla mukaan, mutta elokuva kuitenkin kiinnosti minua juuri sen "perustuu tositapahtumiin" ansiota. Elokuvateatteri oli sitten aika paljolti täynnä vanhempaa sukupolvea, ei siellä paljoa nuorisoa näkynyt. Mutta olipahan se pikkuteatteri täynnä, mikä on aika historiallista. ^^

Elokuva lumosi minut todentuntuisella tunnelmallaan ja tietynasteisella seesteisyydellään. Loppu oli kyllä surullinen, huomasin niiskuttavani siinä äidin vieressä hyvinkin paljon. Olen nähnyt tämän elokuvan tosiaan vain kerran, mutta tahtoisin kyllä nähdä toistekin. Saa nähdä tuleeko siihen mahdollisuus... Näyttelijät olivat mielestäni aivan mahtavia rooleissaan. En tiedä, millaisia elokuvan henkilöt ovat todellisuudessa olleet, mutta näyttelijät suoriutuivat kyllä työstään loistavasti. Itse Prinsessan esittäjä Katja Kukkola teki todella hienoa työtä roolissaan Prinsessana. Me likes. :3
Elokuva oli uskottava mielestäni. Tosiaan se tunnelma, asut, lavastus ja kaikki muu oli hyvin onnistunutta. Oli mukava myös huomata, että vaikka elokuvassa oli synkkiä kohtia, niin mahtui sinne myös huumoriakin (esim. Prinsessan ja hovineidon matka Ruotsiin). n__n Elokuva oli aika rankasta aiheestaan huolimatta valoisa ja toiveikas - aivan loistava osoitus siitä mitä yksi ihminen voi saavuttaa. Oli myös aika mielenkiintoista kuulla, että Prinsessa oli tosiaan kuolinvuoteellaan sanonut samat sanat, kuin elokuvan lopussakin. "En minä ole mikään Prinsessa. Minä olen Anna Lappalainen." Se jos mikä sai minut miettimään aihetta ja kunnioittamaan tuota henkilöä.

Prinsessa on yksi niistä harvoista kotimaisista elokuvista, joista todella pidän. Se on hienosti toteutettu tositarinaan perustuva historiallinen elokuva, joka ansaitsee minulta kyllä monta pistettä. Ja sen aihe oli tosiaan yllättävän rankka, ei ollut helppoa minulle katsoa elokuvateatterissa sitä sähköhoitoa ja muuta. On "mielisairaiden" hoito ollut julmaa ennen (arvatkaa vaan kuka googletti sanan lobotomia luettuaan sen sanan tässä). :(

Kaikesta huolimatta Prinsessa on hieno elokuva, joka on yllättävän valoisa elokuva. ^^
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Prinsessa
« Vastaus #2 : Maaliskuu 28, 2011, 15:34:33 »
Ja sen aihe oli tosiaan yllättävän rankka, ei ollut helppoa minulle katsoa elokuvateatterissa sitä sähköhoitoa ja muuta. On "mielisairaiden" hoito ollut julmaa ennen (arvatkaa vaan kuka googletti sanan lobotomia luettuaan sen sanan tässä). :(

Lobotomia ei onneksi ole yleisessä käytössä enää nykyään (hyvähän se oli elokuvassakin leikkaussalissa sanoa, että tätä ei muuten enää suositella... *tuh*) johtuen juuri haittavaikutuksista sekä vaikeudesta arvioida tuloksia ennalta.

Lainaus käyttäjältä: Wikipedia
Menetelmästä on alkuperäisessä muodossa luovuttu, mutta esimerkiksi erittäin vaikeassa epilepsiatapauksessa voidaan aivoista katkaista valikoivasti joitakin hermoratoja.

(...)

Leikkaukset eivät tuottaneet Suomessakaan haluttuja tuloksia. Esimerkiksi Kellokosken sairaalassa potilailla vain n. 10%:lla leikkaustulos arvioitiin erinomaiseksi ja leikkauksesta hyötyi n. 25%. 43%:lla vointi huononi, ja näistä n. 5% kuoli. Lobotomian haittapuolia olivat muun muassa toiminta- ja aloitekyvyn laskeminen, tunne-elämän latistuminen ja yleinen välinpitämättömyys kaikkia arkipäivän toimintoja kohtaan.

Sähköshokkeja sen sijaan käytetään vielä nykyäänkin, mutta onneksi sentään nukutuksessa ja silloinkin vain ääritapauksissa. Insuliinishokkien käyttäminen on kuulemani mukaan ymmärretty lopettaa muutama vuosikymmen sitten.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 14, 2012, 16:19:15 kirjoittanut Bloody Princess »

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Prinsessa
« Vastaus #3 : Lokakuu 04, 2016, 21:12:59 »
Joskus vuosia sitten äitini luki tuosta Prinsessata kertovan kirjan, ja kehotti minuakin lukemaan. Jostain syystä en kuitenkaan kirjaan koskenut, kaiketi oletin sen olevan jotenkin tylsä, kun tositapahtumiin perustuu. Jokunen vuosi tästä eteenpäin kuitenkin näin tämän tarinan elokuvana, ja olin myyty.

Yleensä suhtaudun varauksella suomalaisiin elokuviin, koska... no, ne tuppaavat yleensä olemaan jotain muuta kuin mitä olen tottunut katsomaan ja eivät aina kovin loisteliaita. Prinsessaan oli kuitenkin onnistuttu taltioitumaan sitä jotain: tarina, tunnelma, kuvaus, lavasteet ja näyttelijät olivat mielestäni onnistuneita. Tarina hirvitti sinällään, että millaisia hoitokeinoja sitä onkaan voitu käyttää! Itse olen jo kauan ollut kiinnostunut erilaisista mielen häiriöistä, ja siksikin tämä elokuva oli mielenkiintoista katseltavaa.

Oli myös aika mielenkiintoista kuulla, että Prinsessa oli tosiaan kuolinvuoteellaan sanonut samat sanat, kuin elokuvan lopussakin. "En minä ole mikään Prinsessa. Minä olen Anna Lappalainen."

^Esimerkiksi juuri tuo tilanne. Tuota olen pohtinut ihan faktapohjalta, kuinka mieli toimii ja voitaisiinko tuollaiseen tilanteeseen päätyä.

Vaikka aihe elokuvassa on rankka, mahtuu siihen myös paljon hyvää. Esimerkiksi juuri prinsessan olemus ja hyväsydämiset "tempaukset" saivat ainakin itseni ajattelemaan mielen sairauksia ja itse elämää sekä näiden vakavuutta ja toimintaperiaatteita.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.