Kirjoittaja Aihe: Itkettävimmät kohdat Potterissa  (Luettu 16985 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #50 : Elokuu 14, 2011, 17:49:08 »
Oletan että tähän voidaan laskea myös koskettavimmat kohdat, joita on myös aika liuta. Itkettävimmät/koskettavimmat kohdat, jotka nyt tulevat mieleen ovat mielestäni...

Poika, joka elää...
Hagrid, Dumbledore ja McGarmiva esitellään ja Harry-vauva lasketaan Dursleyn perheen oven eteen... ja poikarukalle toivotetaan onnea matkaan. Kaunis kohta, joka sai lisäarvoa Kuoleman varjelusten jälkeen, jossa Pottereiden talon kohdalla Harrylle toivotetaan onnea, missä ikinä onkaan. Siinä ympyrä sulkeutui, kun Harry palasi kotinsa luo, josta hänet edellä mainitun Viisasten kiven luvun aikana haettiin...

Hagrid kertoo Harrylle tämän vanhempien kohtalosta
Ensikosketus Harryn menneisyyteen. Hagridin höpinät siitä, ettei hän usko Voldemortin oikeasti kuolleen tukevat myös hienosti myöhempien kirjojen tunnelmaa. Viisasten kivi tavoitti muutenkin ainutlaatuisella tavalla pienillä asioilla jotain herkkää.

Puoliverisen prinssin loppu
Dumbledore loisti kirjan aikana ja kuoli. Harryn ja koko Tylypahkan (ja muun velhomaailman) tuska on käsinkosketeltavaa. Feeniksin surulaulu on mainio kunnianosoitus Dumbledorelle. Henkilöihin aika lailla keskittynyt kirja sai koskettavan päätöksen.

Viimeisen kerran Likusteritiellä
Mielenkiintoista jännitettä Harryn ja Dursleyn perheen välillä. Ei se vielä mitään, mutta kun Harry katselee murjottava Hedwig mukanaan paikkoja viimeisen kerran... aw.

Kuoleman varjelukset yleensä
Koko kirja oli jännä tapaus. Harry selviytyi aika monesta pinteestä ja ilmassa oli melkoista fantasiaseikkailun makua, mutta Rowling jotenkin onnistui tekemään koko tarinasta toimivan ja tunteisiin vetoavan. Se ei jäänyt vain paikasta a paikkaan b -matkailuksi, vaan rikkaaksi tarinaksi, jossa on koskettavuutta vaikka muille kirjasarjoille jakaa. Godricin notko, elpymiskivi, viimeinen taistelu, Dumbledoren muotokuva... Mainittakoon, että Bathildan salaisuuden jälkeinen Voldemortin muistopätkä on jotain upeaa; viimein yksityiskohtainen selostus siitä, miten James ja Lily kuolivat. Tietysti kirjan kuolemat olivat myös koskettavia ja Severuksen muistot samaten.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Ellu S

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #51 : Elokuu 24, 2011, 19:27:03 »
Ensimmäisessä leffassa oli kun Lily ja James kuoli! Sitten on Cedricin ja Siriuksen kuolemat, sekä Dumbledoren! Myös Dobbyn ja Hedwigin oli. Ja vikassa oli niin paljon että huhhuijaa! Kun Kalkaros kuoli ja Harry kuoli, kun ne oli kattelee niit kuolleita (Fred, Tonks, Lupin) ja kun James, Lily, Lupin ja Sirius ilmesty. Siinä ei varmasta ollut kaikkii mutta en jaksanu vaa pitkästyttää teitä xD

Poissa Tuazophia

  • Tinwen
  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #52 : Elokuu 24, 2011, 20:14:29 »
Kirjoista löytyy monta kohtaa, joissa voi eri syistä alkaa itkettää. Niistä on varmaan kaikki mainittukin jo tässä ketjussa. Yksi on kuitenkin ylitse muiden...

Kun Severus Snape on sanonut Lilyä kuraveriseksi ja katuu, muttei saa enää anteeksi. Voi miten kamalaa olisi tehdä rakkailleen jotain niin kamalaa (tai niin monta kertaa jotain pienempää ikävää), että he eivät enää kestäisi minua, vaan menettäisin heidät lopuksi elämääni. Severus oli hieman kieroon kasvanut ja siitä syystä pidän häntä osittain syyntakeettomana tekoonsa. Ja sitten sellainen kohtalo... :'(

Poissa Always

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PatronusSpell15386
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #53 : Elokuu 31, 2011, 12:04:50 »
Kirjoissa on tosi paljon tunteisiin vetoavia kohtia. Ei pelkästään kuolemat, vaan monen monet pienet kohtaukset joissa on aivan valtava tunteellisuus. Esimerkiksi ihan alussa, kun Dumbledore ja Minerva ovat Likusteritiellä jättämässä Harrya portaille, ja Hagrid itkee. Siinä on mielestäni todella suuri tunnelataus heti koko kirjasarjan alkuun.

Samoin ihania ja niin repivän surullisia kohtauksia ovat mielestäni se, kun Harry joutuu katsomaan ajankääntäjän avulla uudestaan sen, että Piskuilan pääsee livistämään. Harry ei voi tehdä muuta kuin katsoa tilannetta ja tietää, että Sirius joutuu jatkamaan pakomatkaeloaan, eikä Harry saa muuttaa hänen luokseen. Niin tuskaista.

Itse rakastuin tosi paljon siihen lukuun seiskakirjassa, missä Harry juttelee "kuolleena" Dumbledoren kanssa siellä King's Crossin asemalla. Sekin on hyvin tunteikas.

Minusta tähän videoon on saatu aivan käsittämätön tunnelma. Se on jotain aivan hirveää, ja siihen on kerätty monet noista itkettävimmistä kohtauksista koko sarjan aikana. Aina itkettää kun katsoo tämän: http://www.youtube.com/watch?v=uJ83Z_PWcEo&feature=related

Poissa pende

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #54 : Lokakuu 01, 2011, 10:18:31 »
se oli pottereista surullisin kohta kun mun lempi tyyppi Fred Weasley kuoli. mä luulin aluks että kaikki weasleyt pysyis hengissä mutta sit se kuolonsyöjä tappo fredin. elo kuvassa taas oli surullisinta se kun harry lähti tapettavaksi olinhan minä lukenut kirjan sitä elokuvaa ennen mutta se oli siks niin surullista kun joku siellä itki iteki meinasin itkee mutta en nyt silti itkenyt

Poissa Amortentia

  • Uneksia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: DreamBlut4303
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #55 : Lokakuu 02, 2011, 12:35:33 »
Ensimmäisissä kolmessa kirjassa ei oo niin paljon itkettäviä kohtia, ekassa ehkä pari, mutta muistan kun viimeksi muutama viikko sitten luin Feeniksin kultaa, itkun lopussa niin hirveesti, että äiti kysy onko kaikki hyvin. Neljässä viimesessä kirjassa itken todella paljon lopuissa ja KV:ssä itken koko ajan.

Elokuvissa itken yleensäkin koko ajan; kun elokuva on loppunut huomaan silmäni olevan turvoksissa ja punaiset. Mutta klun kävin katsomassa KV2 elokuvissa, nyyhkytin niin paljon, että kaverini kysyi, onko kaikki hyvin.

Mutta ehdottomasti itkettävin kohta on puoliverisen prinssin lopussa, Dubledoren hautajaiset ja niitä edeltävät päivät, Dumbledoren kuolema... Hirveää.
korpinkynnenoleskeluhuone.blogspot.fi

Potter-fanin Potter-blogi

Poissa tollomuksu

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #56 : Lokakuu 03, 2011, 21:25:32 »
Olen itkenyt eri kohdissa elokuvia katsoessa ja kirjoja lukiessa.

Leffoissa itkin sekä ykkösen että kakkosen lopussa. Ilosta :') Ykkösessä ku Rohkelikko voittiki tupamestaruuden viime hetkellä ja Nevillen (!) pisteet ratkaisi voiton. Kakkosessa ku Hagrid tulee takas, sille hurrataan ja se loistaa kaiken keskipisteenä. Nelosessa Cedricin isän itku poikansa ruumiin äärellä kouraisee rinnasta joka kerta. Se saa mut aina kyyneliin. Viimisessä itkin ku vesiputous Harryn astellessa metsään kuolemaan vanhempiensa, Siriuksen ja Remuksen saattelemana. (Kirjassa se kohtaus ei itkettäny, tai sitten en vaan muista itkeneeni.) Oli niin kaunista kun rakkaat ihmiset tuli "hakemaan" Harryä elämästä ja rohkasemaan "rajanylityksessä".

Kirjoissa olen itkenyt ehdottomasti eniten Dumbledoren kuolemaa. Se on kuvailtu hienosti; rehtori säilyttää ystävällisyytensä loppuun asti, koittaa auttaa Dracoa ja suojelee Harryä. Tappajan henkilöllisyys oli iso shokki.. Pahimmat pelot kävi toteen. Lisäksi kuolemaa seuranneet hetket ja päivät tuntuu aidoilta. Feeniksin laulu oli viiminen silaus, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Koskettava kuvaus kauniin sielun siirtymisestä rajan toiselle puolen, jatkamaan eteenpäin kohti "seuraavaa suurta seikkailua". Prinssin tarina liikautti myös, koska siinä kuudennen kirjan loppu sai "sovituksensa" ja tuli taas tunne, että maailmassa on sittenki vielä jotain hyvää jäljellä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 23, 2012, 06:41:21 kirjoittanut tollomuksu »
Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen.

Poissa Musika

  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #57 : Lokakuu 07, 2011, 16:27:50 »
Minulle tuli tippa linssiin kun luin Siriuksen,Hedwig:in ja erityisesti Fredin (lempihahmoni) kuolema :'
Ikävä tuli myöskin Villisilmää.
Fred Weasley, Sirius Black and Severus Snape in memorian~

Poissa Evannaque

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #58 : Lokakuu 09, 2011, 12:08:24 »
Kuoleman varjelusten loppu, kun Harry meni sinne metsään ja vaikka tiesien, ettei se kuole, itkin. Ja kun Harry käytti elpymyskiveä ja kaikki hänelle rakkaat ihmiset tuli siihen, se oli älyttömän surullinen kohta.
Ja FK:ssa, kun Sirius kuoli, no, olisihan sen paremminkin voinut tehdä (Bellatrix ei oikeasti käyttänyt Avada Kedavra-kirousta, vaikkakin niin elokuvassa sanoi). Meinasin silti itkeä.

Poissa Päivän profeetta

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #59 : Lokakuu 15, 2011, 23:14:58 »
Noo varmaa se ku Severus tuli Pottereitten talolle (leffas) ja otti "kuolleen" Lilyn pään syliin ja tällee..
Ja sit varmaa ku Harry sano seiskas sen äitille "Pysy lähelläni."
Kirjois Dobbyn ja Siriuksen kuolemat otti koville. Piti sulkee kirja. :)

Poissa annie lee

  • Haaveksiva puhpallero
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostStone23429
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #60 : Lokakuu 17, 2011, 14:44:53 »
Olen itkenyt aina lukiessani Pottereita sen jälkeen kun Sirius kuoli.
Siriuksen kuolema oli jotenkin - se vaan kosketti, vaikka Harry ei tuntunutkaan surevan kyynelillä.
Ennen viidennen kirjan lukemista en ainakaan muistaakseni ollut itkenyt oikeastaan ollenkaan lukiessani kirjoja, mutta FK:n jälkeen olen löytänyt itseni kyynelehtimästä kun Harry jätetään pienenä poikana Likusteritielle, kun hän näkee vanhempansa Iseeviot-peilistä, kun
Sirius Azkabanin vangissa on ankeuttajien saartamana eikä Harry saakaan tehtyä suojeliusta. Kun Cedric kuolee.

Myös seuraavat itkettävät:
Dumbledoren kuolema, eilaiset muistot joita Harry näkee vanhemmistaan, elpymyskiven tuottamat hahmot Harryn läheisistä, Fredin, Tonksin ja Lupinin kuolema ja varmaankin kaikkein eniten Dobbyn pois meno ja Harryn surutyö hautaa kaivaessa.

Myös viidennen elokuvan jälkeen olen itkenyt aina katsoessani viimeisinpiä elokuvia (alkaen Liekehtivästä pikarista, aikaisemmista elokuvista en ole varma).
-Missä on aarteesi, sielä on myös sydämesi.-

-Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.-

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #61 : Lokakuu 17, 2011, 20:50:29 »
Ensimmäistä kertaa itkin FK:ssa kun Sirius kuoli. Itkin pari kyyneltä mutta olo oli kamalan ontto. Muutenkin se miten Harry suri Siriusta sarjassa eteenpäin oli liikuttavaa.

Seuraavan kerran itkin kun Dumbledore kuoli ): En ollut uskoa silmiäni kun luin kyseisen kirjan sivun jossa hän vaipuu rajan tuolle puolen. Olin ehkä hieman sekaisin ja en kyennyt jatkamaan lukemista enää sinä päivänä sillä Albus oli yksi lempihahmoistani!

Sitten KV:ssä kun Lupin, Tonks, Dobby ja Fred kuoli niin tirautin kyyneleen jos toisenkin, mutta se kamala vollotus alkoi kun Severus kuoli ): Itkin kirjaa lukiessani tajuttomasti niin että se kirjan sivu kastui, (->siitä tuli ryppyinen><) Severus oli lempihahmoni ja olen suuri fani ;o (pakkomielteinen olisi loistava sana) Itkin myös kun luin Prinssin tarinaa. Se oli niin surullista. Severus ei ollut mikään enkeli mutta ei pahakaan, He died like Gryffindor. )': Olo oli suoraan sanottuna hirveä kun Harry poistui Rääkyvästä röttelöstä. En voinut vain uskoa, en voinut. En ole vielä katsonut KV:n 2 osaa sillä en päässyt katsomaan sitä elokuvateatteriin (ei kukkarossa ketään näy..) mutta lyön vaikka pääni pantiksi että itken silmät päästäni kun näen sen leffan. Severus..

-Ihmissusi )':-

Poissa Juniori

  • Vuotislainen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #62 : Lokakuu 25, 2011, 13:13:49 »
Kirjat ja elokuvat on täynnä surullisia ja herkkiä kohtauksia. Allwaysin kanssa samaa mieltä, että tuohon hänen linkittämäänsä youtube -videoon on saatu ihan mahtava fiilis ja silmäkulma kostuu joka kerta, kun sen katsoo.

Mieleen on ehkä parhaiten jäänyt viimeisestä elokuvasta, kun Kalkaros kuolee ja siitä seuraavat tapahtumat. Kun Harry, Ron ja Hermione menevät takaisin Tylypahkaan, Harry näkee kaikki kuolleet, menee Dumbledoren huoneeseen ja näkee Kalkaroksen ajatukset ja miten asiat olivat. Kalkaroksen kuolemasta loppuun asti on kuitenkin pitkä aika ja siinä on onnistuttu pitämään elokuvan fiilis samana eikä se pääse purkautumaan. Suru vaihtuu iloon kun Harry onkin hengissä Hagridin sylissä. Ihan mahtava :)

Poissa sestiva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #63 : Lokakuu 26, 2011, 20:47:08 »
Pääasiassa kuolemat itkettivät... Siriuksen kuolemaa suren kaikista eniten, en edes itse ymmärrä miten katkera olen siitä, että niin piti käydä. Kuvittelin, että Harry pääsisi muuttamaan Siriuksen luo, ja hänen kuolemansa vain veti maton jalkojen alta. Muistan miten heitin sen kohdan luettuani kirjan sohvan sarjan yli seinään ja annoin sen olla siellä pölyisessä nurkassa kaksi päivää, ennen kuin pystyin jatkamaan lukemista. ö.ö Minua itketti myös kohtaus, missä Harry löysi Siriuksen antaman peilin matkalaukustaan....
Toki kaikkien muidenkin henkensä menettäneiden poismenot olivat surullisia, itkin niissäkin ihan yhtälailla..

Muitakin surullisia kohtia oli, esim. se, kun Ron lähti pois Harryn ja Hermionen luota kv:ssä...
"Harry Potter will always be a part of me."

Poissa Mind Over Matter

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #64 : Lokakuu 26, 2011, 22:45:15 »
Kirjoja lukiessani muistan itkeneeni vain kun Sirius kuoli. En oikeastaan edes tiedä miksi, sillä en pidä Siriuksesta mitenkään hirvittävästi. Se tunnelma vain oli niin surullinen.
Olen tainnut itkeä ainakin Puoliveristä Prinssiä ja molempia Kuoleman Varjeluksia katsoessani. Itkin kun Dumbledore kuoli (hän oli yksi lempihahmoistani) ja viimeisessä elokuvassa vollotin melkein koko ajan. Ehkä osittain siksi, että siinä tilanteessa oli sellaista lopullisuuden tuntua, mutta myös koska se elokuva oli todella hyvin tehty. Mieleenpainuvinta taisi olla ne Severuksen muistot, joiden aikana itkin yhtäjaksoisesti. Yksipuolinen rakkaus on niin surullista...

Poissa Sontsukka

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LeviosaQueen31205
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #65 : Toukokuu 28, 2012, 22:12:54 »
Kirjoissa itkin Hedwigin ja Dobyn kuolemia. Muista kuolemista olin sen verran järkyttynyt, etten oikein osannut itkeä. Itkin myös kun Harry ja Hermione kävi siellä Harryn vanhempien haudalla. Se oli vain niin surullinen kohta kun Harry toivoo välillä olevansa kuolleena siellä heidän luona.

Elokuvissa itkin kun kakkosessa Hagrid tulee takaisin ja kaikki taputtaa hälle(itkin onnesta)

On niitä kohtia varmaan enemmänkin, mutta ei tule vain mieleen. Muoksin sitten kun tulee mieleen :)

     -Sontsukka-
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 07, 2012, 12:41:50 kirjoittanut Sontsukka »
Mikä on tullakseen, tulee...  ja me kohtaamme sen pystypäin, sitten kun se tulee.

Poissa unknow

  • lukematon lehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedElm16162
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #66 : Toukokuu 28, 2012, 22:33:55 »
Kaikissa Harry Potter kirjoissa ja elokuvissa on joitakin kohtia, joissa itken joka kerta surusta tai ilosta. Mutta se juuri on Rowlingin tekstissä niin mahtavaa. Hän osaa kirjoittaa sekä koskettavasti että hyvällä huumorilla.

Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:
Poika joka elää on ensimmäinen erittäin mahtava kohtaus kirjassa. Nykyään se itkettää lähes aina sen mahtavuudellaan.
Iseeviot -peili on sekä kirjassa, että elokuvassa erittäin koskettavasti tehty ja harvoin pystyn pidättämään kyyneleitäni.
Siriuksen kuolema on todella raastava. Se tuntui niin väärältä, vaikka sillä olikin tarkoituksensa.
Ennustus luku on kaikessa mahtavuudessaan hyvin koskettava ja kammottava.
Dumbledoren kuolema sekä kirjassa että elokuvassa mahdottomia selvitä ilman kyyneleitä.
Hedwigin kuolema symboloi lapsuuden menetystä
Kuoleman varjelukset kirja sekä elokuva tarvitseeko edes mainita Fred... Lupin... Kalkaros... Prinssin tarina... Taas metsä... Epilogi...
I'm going to do what I want to do. I'm going to be who I really am. I'm going to figure out what that is. -Emma Watson

Poissa varjopoika

  • the world's only consulting detective
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin94
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #67 : Toukokuu 28, 2012, 22:49:33 »
Vieläkin itken kun luen tai katson Severuksen, Siriuksen ja Fredin kuoleman... Olisittepa nähneet minut silloin, kun kävin katsomassa elokuvissa KV part 2. :'''D Olin varmaan mahtava näky tullessani ulos teatterista punaisine turvonneine silmineni ja märkine paidanetumuksineni. Mutta no, Severus taisi eniten surettaa, sillä hän on alusta alkaen ollut yksi lempihahmoistani. Ja Alan Rickmanin roolisuoritus... ei herranhumala. Muutenkin tunteet oli silloin pinnassa viimeisimmän elokuvan takia.
You're a human after all.

Poissa velhokarkki

  • Yksi Weasleyn serkuista
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LumosMoon200
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #68 : Heinäkuu 01, 2012, 23:12:55 »
Ainakin kaksi kohtaa saavat minut aina itkemään kunnolla, kun luen ne.

Godrickin notko-kohta, kun Potterien vanhan talon edustalla on Harrylle niitä 'Onnea matkaan!'-kylttejä. En ymmärrä mikä siinä on niin koskettavaa.
Feeniksin surulaulu Dumbledoren kuoltua... Kaunis kunnianosoitus kaikkien rakastamalle hahmolle, joka kirvoittaa kyyneleet jokaisella lukukerralla silmiin.

Muita koskettavia ja itkettäviä kohtia ovat esimerkiksi Siriuksen, Fredin, Lupinin, Tonksin ja Dobbyn kuolemat, kun Harryllä on elpymyskivi ja hän näkee hänelle tärkeitä ihmisiä ennen kuin menee kohtaamaan Voldemortin, se kun Feeniksin killan lopussa Harry juttelee Melkein päättömän Nickin kanssa ja ymmärtää, että ei näe enää koskaan kummisetäänsä ja kun Narcissa ei paljasta Harryä vaan valehtelee sen sijaan Voldemortille, koska haluaa vain löytää poikansa.
"Miksi kukaan muka tahtoo juhlia kuolinpäiväänsä?" ihmetteli Ron, joka teki taikajuomien kotiläksyjä ja oli pahalla päällä. "Kuulostaa kuolettavan masentavalta, jos saan sanoa."

Poissa Salmiakki

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #69 : Heinäkuu 02, 2012, 13:37:21 »
Kuoleman varjelukset taisi olla ainoa kirja, jolle itkin kunnolla. Ehkä Feeniksin killassa pääsi vähän silmät kostumaan kun Sirius kuoli. KV:ta lukiessani taisin itkeä silmäni punaisiksi, ihan jo sille, että se oli viimeinen Potter. Sitten itkin melkein kaikelle. Kun Dudley hyvästeli Harryn, itkin liikutuksesta, vaikka vihaankin Dudleya D: Liikutuin kyyneliin asti kun Remus tuli Simpukkamökkiin kertomaan Teddyn syntyneen, Remus isänä oli niin ihana ajatus, ja olin jo etukäteen spoilaantunut että hän kuolee niin... Muutenkin aina kun joku hahmo kuoli, pillitin ihan hirveästi, erityisesti Dobbylle, Fredille ja Severukselle (en pidä yhtään Severuksesta hahmona, mutta kuolema oli kuvattu hyvin.) Prinssin tarinalle itkin myös hulluna, samoin sille kun Harry kävi vanhempiensa haudalla. Elpymyskivikohdalle itkin myös hulluna. Se kun Harry "kuoli" oli myös todella surullinen kohta!

Nykyään myös ensimmäisiä kirjoja lukiessa nousee pala kurkkuun, tulee niin nostalginen olo ja hyviä muistoja jostain vuosien takaa.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 02, 2012, 13:44:20 kirjoittanut Salmiakki »
"Olisi kauheata, jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."

Poissa Cadillac

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #70 : Heinäkuu 14, 2012, 16:50:22 »
Kun Kalkaros kuoli KV2:sessa, käski Harryn viedä hänen kyyneleensä ajatusseulaan ja sanoi Harrylle: "You have your mothers eyes." Ylipäätään koko ajatus Kalkaroksen rakkaudesta Lilyyn ja Harryn suojeleminen on koskettavaa.
Shit. What? Rollers. No. Yeah. Shit.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #71 : Heinäkuu 16, 2012, 22:49:35 »
Kun Kalkaros kuoli KV2:sessa, käski Harryn viedä hänen kyyneleensä ajatusseulaan ja sanoi Harrylle: "You have your mothers eyes." Ylipäätään koko ajatus Kalkaroksen rakkaudesta Lilyyn ja Harryn suojeleminen on koskettavaa.

Tuo on muuten kerrassaan loistava, tyylitajuinen ratkaisu kyseisessä elokuvassa tai Potter-leffoissa yleensä. Olen usein moittinut joitakin (lue: julmetun monia), mielestäni jollain tapaa tyylitajuttomia ratkaisuja ja lisäyksiä, mutta tuolle nostan hattua. Tiedä häntä, olisiko kirjojen Severus edes elämänsä viimeisellä hetkellä sanonut tuota, vai olisiko vain suorittanut velvollisuutensa Harryn suojelijana ja antanut ne muistot, mutta olisi eli ei, tuo kohtaus on kyllä elokuvien parhaimpia.

Ja elokuvassa, kun kertojaääni ei voi hahmojen sisäistä maailmaa valaista, vaan kaikki tapahtuu visuaalisuuden ja äänen kautta tuollainen ratkaisu toimii aina; Severuksen hahmosta tuli parilla ytimekkäällä repliikillä ja Rickmanin ilmiömäisellä näyttelijäsuorituksella eräs leffasarjan vahvimmista, ellei vahvin. Prinssin tarina, kirjapoikkeavuudestaan huolimatta, oli visuaalisesti äärimmäisen vaikuttava ja koskettava elokuvassa.

Kyllä tuo kohtaus kuuluu niihin leffojen koskettavimpiin. Yksinkertaisesti nerokas ja toisinkuin moni muu (minun mielestäni), nerokkaasti ohjattu. Nostan hattua. Ja ehkä ihan, ihan pikkuisen pyyhin silmäkulmaa.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 16, 2012, 22:54:10 kirjoittanut Rantsu »
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Lee

  • Pitäjä
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #72 : Heinäkuu 24, 2012, 15:20:03 »
Hmm..muistan kun luin ekan kerran Potterit, itkin oikeesti kun Dumbledore kuoli.. Ja sit saatoin vähän liikkuttua sillon ku Fred kuoli..juu. En varmaan muuten oo, muistaakseni. Ei ku ainiin, sillon kanssa kun Hedwig kuoli..

Poissa Creepychild

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #73 : Heinäkuu 24, 2012, 21:48:47 »
Missään kohtaa en niin ITKENYT, lähinnä sisäisesti, en ulkoisesti. Siriuksen, Hedwikin, Fredin, Dobbyn, Villisilmän, Dumbledoren, Tonkisin, Snapen ja Remuksen kuolemissa itkin D: Godrikin notkon"Onnea Matkaan Harry!" - kylteissäkin itkin :(  Ja KV lopussaitkin D: Ja itkin myöskin miljonassa muussakin kohdasa, mutta en nyt muista tarkalleen missä.
Maybe I'm too busy being yours to fall for somebody new

Poissa free elf

  • Levoton Tuhkimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Best For Last
  • Pottermore: NimbusGold26366
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Itkettävimmät kohdat Potterissa
« Vastaus #74 : Heinäkuu 30, 2012, 15:29:11 »
Kun nyt oon tutustunut tässä viimesimpien vuosien kuluessa paremmin Harry Pottereiden maailmaan ja alkanut omassa pikku mielessäni kehittämään erityisesti sivuhahmoja, niin hahmojen kuolemat ovat yhä kaikista pahimpia itkettäjiä. Sirius, Remus, Dobby, Dumbledore, Fred, Hedwig... Oon itkeny silmät päästäni niiden kaikkien vuoks, enkä suinkaan vain yhden kerran. Jos nyt vielä jotain perusteluja pitäs tähän keksiä, niin ei kai sit muuta ku et nää hahmot merkitsee mulle ihan liikaa, ne on mun ystäviä ja jollain tasolla rakkaita (jaa siis miks mun pitäis harkita hoitoa? Oikeesti, kuulostan ihan psykopaatilta! :D) Sit viel ku viimeks luin LP:n, rupesin itkee kans, kun Lily ja James ilmesty siel hautausmaal. En oikeestaan tiedä miks... Ehkä siks, et kelmit on koko kirjasarjan mielenkiintosimmat hahmot, ja niitä mä oon kaikkein eniten kehittäny sellasiks ku haluun ja ne on ihan parhaita ja sit... Ja sit tiesin, et ne kuitenkin on vaan hetken siinä, ja katoaa sit (traagista :D) Oon vuodattanu ihan liikaa kyyneleitä HP:den takia.
Never let a stranger create your own destiny