Kirjoittaja Aihe: Lastenohjelmat  (Luettu 3424 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Epik Feil

  • Ankeuttaja
Lastenohjelmat
« : Kesäkuu 18, 2010, 17:57:29 »
En löytänyt aiheesta ketjua, joten päätinpä tehdä. Täällä siis pulputusta kaikenlaisista lastenohjelmista.

Minne onkaan kadonnut tuo kulta-aika, jolloin televisiossa näytettiin lapsille vielä suloisista eläinhahmoista tehtyjä, käsinpiirrettyjä sarjoja? Miksi nykyään annetaan lasten roolimalleiksi luonnottoman laihoja, puolialastomia pitkäsääriä? Miksi lapsille suunnatuissa ohjelmissa vilisee nykyään niin paljon rivouksia?

Tuollaisia mietteitä johdannoksi teille. Pitemmittä puheitta, sana on teidän.

Poissa Nomoni

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #1 : Kesäkuu 18, 2010, 19:18:00 »

Lastenohjelmat on kyllä niin ihania....Maikki ja Pelottava Pontso on aivan mahtava ohjelma sitä tulee vielä,
en tiedän milloin mutta joskus on tullut katsottua kun on ollut monen, monen, monen vuotta taukoa ollut.
Sitten muitakin ihania lastenohjelmia ; kuten Pingu ja Nalle Luppakurva ovat vanhoja, mutta aina yhtä hyviä.

Ja nykyiset  lasten ohjelmat ovat aika hölmöjä, en ehkä, enkä ymmärräkkään enää niin hyvin niitä 'hauskoja' vitsejä, mutta on tosiaan nykyään ihan hölmöjä juttuja. Kyllä vanhoissa ohjelmissa on enemmän itua!

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #2 : Kesäkuu 30, 2010, 23:19:10 »
Jep ah nam! Aivopesujen ja propagandanlevityksen mahtiväline! Joskus blogissanikin spekuloin siitä, miksei tv-ohjelmista tehdä terveyteen innostavia. Lainaanpa itseäni vähän:

Lainaus käyttäjältä: http://nuoriherra.blogspot.com/ - Vispilän blogi
Tuli tänää lautoja kannellessa mieleen maailmanparannusidea. Nykyään ku noita uusia lastenohjelmia tulee ku vettä lokakuussa, vois oikeesti joku fiksu kehitellä sellasen lastenohjelman mikä innostais lapsia esmes. syömään ja elämään terveellisemmin. Miettikää nyt kuinka helppoo olis vanhempien syöttää vitamiineja lapsille, ku Pikku Kakkosesta tulis "Vitaminus-C, hyökkää!"-tyylistä settiä vaikka pari kertaa viikossa. Kalanmaksaöljyn syöttäminen ei ehkä silti helpottuis, ellei siihen säädettäis siinä ohjelmassakin olevan pahan makusta =)
Tai sitten niissä ohjelmissa voitais oikeesti enemmän korostaa sitä, kun Sankari A ja B käyvät lenkillä iltaisin, että olisivat aamulla taas hyvässä kunnossa metsästämässä niitä rikollisia/muita freaking Pokémon-kopioita.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Pääsykoe-, treeni- ja ruokablogi.

Poissa Ria

  • Haaveilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: YewCharm170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #3 : Heinäkuu 08, 2010, 13:33:32 »
Tosiaan lastenohjelmat on muuttunut ihan liikaa! Muistan pienenä kun aina lauantaiaamuisin sai rauhassa katsoa hyviä lastennohjelmia, joita ei oltu pilattu huonoilla tietokoneefekteillä ym. Pienenä tuli katsottua paljon Pokemonia ja muumeja, varsinkin muumeja <3 En tiedä millainen Pokemon on nykypäivänä, mutta ainakin sen verran mitä muumeja olen kattonut niin, ne eivät ole muuttuneet yhtään. En sitten kyllä teidä tehdäänkö muumeista uusia jaksoja, mutta ainakin vanhoja on paljon pyörinyt kakkosella...
Ja tosiaa, kun tossa Epik Feil sanoi, niin nykyään lastenohjelmissa on roolimalleina lahat ja luonnottoman kauniit ja täydelliset ihmiset. Eihän edes kukaan ole täydellisen laiha tai kaunis! Miksi lapsille pitää näyttää että kaikki laihat ja kauniit ovat täydellisiä ja siihen pitää pyrkiä?

Noh, tämä on minun mielipiteeni, vähän kyllä jyrkkä semmoinen mutta kumminkin :)

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #4 : Elokuu 15, 2010, 09:15:48 »
Lastenohjelmista minulle tulee mieleen ensimmäisinä Muumit, Tao Tao ja Vili Vilperi. Ihania sarjoja kaikissa muodoissaan, mutta mitä näenkään nykyajan lastenohjelma-tarjonnassa. Jotain ihmeellisiä örkkejä ja mörkkejä, jotka viuhtovat edes takaisin sotien, räjäytellen ja ties mitä tehden. Olen siis enemmän kuin onnellinen, että sain viettää lapsuuteni -90 -luvulla.

Tosiaan lastenohjelmat on muuttunut ihan liikaa! Muistan pienenä kun aina lauantaiaamuisin sai rauhassa katsoa hyviä lastennohjelmia, joita ei oltu pilattu huonoilla tietokoneefekteillä ym.

Samaa mieltä, samaa mieltä. Kuten yllä jo yritin tätä vähän pohjustaa, niin nykyään uudet lastenohjelmat ovat täynnä kaiken maailman tietokone-efektejä. Ärrin murrin sanon minä. 

Ja tosiaa, kun tossa Epik Feil sanoi, niin nykyään lastenohjelmissa on roolimalleina lahat ja luonnottoman kauniit ja täydelliset ihmiset. Eihän edes kukaan ole täydellisen laiha tai kaunis! Miksi lapsille pitää näyttää että kaikki laihat ja kauniit ovat täydellisiä ja siihen pitää pyrkiä?

Saanen yhtyä myös tähän, vaikka minulla tästä ei ole mitään lisättävää.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #5 : Elokuu 15, 2010, 18:18:16 »
Itse olen myös sitä ikäluokkaa, jonka pääasiallinen lapsuus kului oiekasti hyvien lastenohjelmien parissa. Pikkuveli katsoo vielä satunnaisesti lastenohjelmia, ja kyllä taso on selvästi laskenut. 2000-luvun ilmiöihin kuuluu kaikki Bratzit ja Hannah Montanat, jotka tekevät pikkutytöistä pissiksiä jo ala-asteella. Poikia varten on sitten kaiken maailman Pokemon-kopioita, aina vain enemmän kaikenlaiseen räiskintään painottuvia taisteluohjelmia. Yle mielestäni on pyrkinyt pitämään jotain tasoa, sen ohjelmat eivät ehkä ole niin toimintaan keskittyviä, mutta kolmonen ja sub näyttävät kyllä ihan mitä vain. Juniorista en sitten tiedä, koska meillä ei noita maksukanavia ole.

Onneksi vielä näytetään hyviäkin lastenohjelmia uusintoina, joista minulle on aina ehdoton ykkönen ollut Muumilaakson tarinat. Muita hyviä on Vili Vilperi ja tykkäsin pienenä myös Hui Hai Hiisistä. Se Ylen nykyinen seikkailuohjelma, Syrhämä, ei yllä lähellekään samaa tasoa. Muitakin hyviä on, mutta en nyt jaksa muistaa nimiä. Joka tapauksessa, minusta lastenohjelmien tekijät voisivat oikeasti panostaa niihin lasten näkökulmasta eikä teinien tai aikuisten. Jättäisi pois kaiken ylimääräisen vauhdin ja rähinän ja tekisi taas lämminhenkisiä hyvänmielen lastenohjelmia.
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa meppu

  • Miss Impossible
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Niin sanottu elämäni...
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #6 : Lokakuu 29, 2010, 13:24:14 »
Eilen illalla kun luin tätä ketjua, niin aloin miettimään, että mitä kaikkia lastenohjelmia minulla tuli katsottua kun olin pieni ja mitä voisin katsella ihan hyvin vielä tänäkin päivänä. Joitain niistä näkyy vielä tänäkin päivänä, mutta osa on valitettavasti joko jäänyt unholaan tai pilattu tietokone-efektein.

Tässä muutamia ohjelmia mitä tuli katsottua: Smurffit, Snorkkelit, Kummikarhut, Star Wars: Ewokit, Tohtori Sykerö, Teenage Mutant Ninja Turtles, Marvelin piirrettyjä, Peukaloisen retket, Muumit, Maija Mehiläinen, Tao Tao, Moottoripyörähiiret Marsista, Barbababa, Halinallet, Ankroniikka, jne..

Kuten listasta näkyy, niin silloin kultaisella 80- ja 90-luvulla ei ollut mitään Bratzeja ihquttelemassa ja tekemässä lapsista pissiksiä. Sen sijaan lastenohjelmat tosiaan olivat lastenohjelmia. Kauhulla odotan kyllä sitä hetkeä, kun jos joskus omia lapsia saan ja he alkavat katsomaan lastenohjelmia, että millaista silloin on tarjolla.
~*For in dreams, we enter a world that is entirely our own.
Let them swim in the deepest ocean or glide over the highest cloud.*~

Poissa Miss Zora

  • Front row, baby
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #7 : Marraskuu 14, 2010, 15:22:15 »
Myös mielestäni lastenohjelmat ovat muuttuneet. Pienenä tuli kivoja piirrettyjä ohjlemia, joissa oli aina joku opetus. Niissä elämä oli mukavaa ja leppoista, eikä missään ollut periaatteessa kovin paljon pahaa. Nykyään melkein jokaisessa ohjelmassa taistellaan. Itse en tykkää niistä kutsumistani "mangaohjelmista", (toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan)koska ne ovat hyvin päällekäyviä, ehkä välillä raakoja, ja vähän rivoja. Muumit on ehdottomasti paras lastenohjelma, minkä tiedän. Onneksi Muumeja ei ole muunneltu mihinkään suuntaan, ne ovat pysyneet itsenään.

Oletteko muuten myös huomanneet, että monissa, hyvin monissa lastenohjelmissa päähenkilönä on miespuolinen henkilö. Tulee tällä hetkellä mieleen vain yksi lastenohjelma, missä päähenkilönä on tyttö. Pikku Prinsessa, tuli joskus kakkoselta, mutta ei tule enää. Lisäksi on myös ohjelmia, joissa päähenkilöinä on pelkkiä tyttöjä.

Tiedän että minulla on raju mielipide. Älkää hermostuko.
Well I'm not the kind of fool who's gonna sit and sing to you
About stars, girl

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #8 : Elokuu 04, 2012, 17:29:03 »
Itse olen vielä sen verta nuori (vasta tänä vuonna tulee 18 vuotta mittarissa täyteen), että oman lapsuuden lastenohjelmien suhteen kuulun kai tiettyyn välimaastoon. Tuttuja ovat vanhat klassikot kuten Muumit, Muskettikoirat ja Vili Vilperi (myönnetään, että pääasiassa mummun nauhoitusten ansiosta, mutta kuitenkin), kuin myös vähän uudemmat tapaukset eli Digimonit, Teini-ikäiset Mutantti Ninja Kilpikonnat, Pokemonit jne.

Myönnetään, että nykyään lastenohjelmissa on ehkä turhan paljon väkivaltaa, mutta toisaalta ei se sulje oikeasti hyviä juonia poiskaan. Digimon pyörii lähes täysin tappeluitten ympärillä, mutta hyvät käsikirjoittajat ovat onnistuneet ujuttamaan mukaan mm. adoptointia ja avioeroja käsittelivä juonenkäänteitä. Lapsenhan tietyllä tapaa oppivat näistä oikean maailman hieman ikävämmistä aiheista helpommin, kun niitä ensin vähän raapaistaan lastenohjelmissa.

Joku tuossa ylempää ehdotti ohjelmia, joissa voitaisiin opettaa vitamiinien, terveellisen ruoan ja liikunnan tärkeyttä. Sellaisia on ollut. Paljon ja aina lastenohjelmien keksimisestä lähtien. Ongelma on se, että lapsia eivät tälläiset ohjelmat kiinnosta. Jos hieman iäkkäämmillä ihmisillä on vaikeuksia oppia ruotsia "pakottamisen" takia, niin miten sama toimisi pikku naperoilla? Lisäksi, vaikka Muumit olikin omakin lapsuuden kestosuosikki vaikka sen juoni on aika lailla "paikoillaan", niin olen huomannut, että jo hyvinkin nuorena lapsia kiinnostaa enemmän sellaiset ohjelmat joissa on oikeasti etenevä juoni ja oikeita konflikteja vaikka moni niistä meneekin ehkä pienen pään yli. Toki juoni ja opettavaisuus voidaan aina yhdistää, mutta siinä onnistutaan todella harvoin.

Tiedän nyt syyllistyväni yleistämiseen, mutta onko kukaan huomannut, että tytöillä on usein huonommat roolimallit lastenohjelmissa, kuin pojilla? Kolmen siskon takia jouduin pienenä toisinaan "pakosta" (tv:n kasvattina ei käynyt mielessäkään, ettei ole pakko katsoa) katsomaan myös tytöille suunnattuja ohjelmia ja nykyäänkin, kun katsoo uudempien ohjelmien mainoksia niin tytöillä on aina anoreksiasta kärsivä ja meikkiä läträäviä pissiksiä roolimalleina. Jopa tytöille suunnatuissa seikkailusarjoissa hahmot ovat yleensä luonteiltaan pississiksiä. Toki poikien roolimallit omaavat  lihaksistot, joita ei kovinkaan monen kannata toivoa oikeassa elämässä (*katson masentuneesti pömppömahaani*), mutta luonteiltaan hahmot ovat yleensä vaihtelevia (ei kannusteta tietynlaisen massan mielistelijöiksi) ja pyrkivät tekemään niin kuin on oikein. Luultavasti puhun ihan mitä sylki suuhun tuo ja joku tyttöjen ohjelmista enemmän tietävä tai joku poikien ohjelmia ilman nostalgia-laseja katsova tulee osoittamaan logiikkani vääräksi.

Ja on hyvä muistaa, että huonoja ja haitallisia lastenohjelmia on ollut aina. Kukaan ei vain muista niitä koska ainoastaan hyvät ja ne joiden parissa on itse kasvanut ovat muistissa. Lisäksi tunnustan, että salainen paheeni on katsoa Kim Possiblea, Spectacular Spider-Mania ja The Avengers: Eart's Mightiest Heroesia enkunkielisenä (en ikinä pystyisi katsomaan niitä telkkarista suomidubein) ja minusta ne ovat hyvä esimerkki siitä, että oikeissa käsissä nykyäänkin voidaan tehdä lastenohjelmia joista voi aikuinenkin (no, minun tapauksessani melkein) ihan hyvin nauttia. Ainahan kasvattaja voi varata muutaman tunnin vapaata-aikaa, jonka kuluttaa katsoen niitä ohjelmia lastensa kanssa ja tehdä selväksi, että ne ovat pelkkää viihdettä eikä niissä nähtyjä tekoja kannata soveltaa oikeassa elämässä. Kyllä ne lapset uskoo, sillä kyllä minä ainakin uskoin, kun itse olin lapsi.

Anteeksi viestini tilkkutäkkimäisyys, mutta ei minulla tainut olla mielessä mitään älykästä ja selkeää pointtia. Kunhan höpisin vain omia typeryyksiäni.
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #9 : Elokuu 27, 2012, 18:44:43 »
Lastenohjelmat.. Minulle tulevat ensimmäisenä mieleen Muumit ja Smurffit.. Itse sain onneksi katsella oikeita lastenohjelmia, eikä tarvinnut mitään Brätsejä tai mitähän niitä nykyisin onkaan, katsella. Tuntuu, että lastenohjelmista on tullut väline saada muksut tiettyyn muottiin, ja vaikka lienevät aina tehneet tätä jollain tasolla, se muotti on muuttunut huonommaksi. Onhan nykyäänkin 'opettavaisia' lastenohjelmia, juuri töissä katseltiin tauolla jotakin, jossa oli maantiedon opettaminen on myös taustalla, mutta niitä on kovin vaikea tehdä nykyajan lapsia miellyttäviksi, joten tyydytään vain epämääräiseen juoneen ja

Itse katselin Muumeja, Tomia ja Jerryä, Digimonia, Tohtori Sykeröä ja varmaan muitakin, mutta tuossa taitavat olla suosikkini. Sykeröt tosin olivat nauhalta, mutta kuitenkin.

Digimon oli varmaan ylivoimainen suosikkini, ja vaikkei sitä silloin ajatellutkaan, mietti vain hienoja seikkailuja ja ihania ystäviä, se on aika nerokkaasti tehty ohjelma (tai ensimmäinen kausi nyt ainakin..). Toimintaan on piilotettu mukaan kauniita tarinoita ystävyydestä ja elämästä, eikä kaikki ole ruusuilla tanssimista, välillä riidellään ystävien kanssa, mutta aina sovitaan, ja raskaammatkin aiheet, avioero ja veljesten 'erossa' kasvaminenkin mukana. Mielestäni sarja antaa melkoisen realistisen kuvan elämästä (jos unohdetaan digimonit ja niiden maailma) eikä sarja ole mielestäni liian väkivaltainen (tai niistä myöhemmistä kausista tiedä, ensimmäistä tässä oikeati hehkutan vain)..

Kun alkaa miettimään, pojille on kauheasti kaikkia seikkailupiirrettyjä (mikseivät niitä tytötkin voisi katsoa, itse katselin kyllä) mutta tytöille suunnattuja ei ole hirveästi. Tiedä tuota, lieneekö hankalaa tehdä nykyään tytöille sarjoja, jotka keskittyvät johonkin muuhun kuin pissistelyyn ja meikkeihin.. On se kamalaa, miten pienille jo tuppuutetaan tätä nyky-yhteiskuntaa. Ehkä piirtäjät, tai pitäisikö sanoa animaattorit, nykyään on aika vähän aitoja piirrettyjä, ajattelevat, että lapset on hyvä opettaa siihen, mitä elämässä tulee vastaan, jo aikaisin, tai lieneekö kysyntä menossa siihen suuntaan, ja meistä, jotka olemme saaneet kasvaa juurikin Muumien ja ViliVilpereiden ja NallePuhien kanssa, joissa ei niinkään keskitytä siihen aitoon, mitä maailma on, vaan ollaan vaan ja päämääränä on ollut saada lapset vain viihtymään mukavilla aiheilla.. Juonellisesti eivät liene kovin paljon edenneet, Muumeissakin vain muutama oikeasti juonellisesti jatkuva jaksopari/kolmikko, mutta muuten lähdetty aina samasta pisteestä eteenpäin.

Yhä näytetään niitä ihania 90-luvun lastenohjelmia, mutta myös uusia tarvitaan, onhan yhteiskunta muuttunut. Saattaa niitä olla hyviäkin juonellisesti ja opettavaisuuden kannalta joukossa, mutta suurin osa on omituisia ja etenkin minua ärsyttää animointi, piirrettyjä niiden kuuluu olla. Kaipa näille lapsille piirrettynsä kelpaavat, joku omaa ikäluokkaani vanhempi ei välttämättä sietäisi Digimoneja ja Turtleseja pätkääkään, vaan pidättäytyisi TaoTaossa ja Nils Holgerssonissa ja pitäisi niitä ainoina oikeina, mutta normit muuttuvat, ja kaikkien täytyy muuttua niiden mukana. Jotenkin on loogista, kun teknologiakin on kehittynyt ihan hirveästi jo vain minunkin elinaikanani, miettii esimerkiksi mihin ollaan nokian 3310:stä tultu (vaikka sekään nyt edes ensimmäisiä puhelimia, mutta kuitenkin), niin on järkevää, että osa lastenohjelmista on muuttunut myös teknisemmiksi ja henkilöt käyttävät kaikenmaailman laitteita 'selviytyäkseen'.

Lieneekö tässä viestissä mitään järkeä, paha sanoa, sen verran vuolaasti (ja päättömästikin) ajatus nyt virtasi..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Zhalar

  • Pahvilaatikko :]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ~Vain kirjat ymmärtävät minua täysin~
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #10 : Syyskuu 22, 2012, 09:48:07 »
Omasta mielestäni suuri osa nykyisistä uusista lastenohjelmista on aivan järkyttäviä. Koska pikkusiskoni katsoo lastenohjelmia, niitä tulee siinä sivussa aina seurattua. Mutta siis oikeasti? Dinojuna?? Pikku perunat?? Onneksi joukossa on myös muutama hyvä ohjelma, mutta niitäkin on harmillisen vähän. Eli hyvät TV-herrat, minä pyydän, lisää ns. vanhoja lastenohjelmia, vähemmän laulavia perunoita, jotka näyttävät persikoilta.

-Zhalar-
"Kuuluisa Harry Potter, hänen aseenkantajansa Ronald Weasley ja kartanlukijansa Hermione Granger", olisi Kalkaros voinut todeta missä vaiheessa tahansa heidän lukuvuottaan.

Poissa Neiti Kuutamo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SwordVine3373
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #11 : Syyskuu 22, 2012, 10:02:19 »
Itse seurailen lastenohjelmia joskus kun tekee mieli, mutta mun mielestä ne on menettänyt tasoa viime vuosina. Erikoisia juttuja tulee, ja kaikki vanhat ohjelmat tuntuvat hävinneen. Taino, kyllähän niitäkin on, mutta vähän. Ennen oli sentään järkeviäkin ohjelmia. Tai, ehkä lastenohjelmien katsomiseen tarvitaan nuoren (vielä nuoremman kuin minä:D)lapsen mieli.:D

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #12 : Lokakuu 13, 2012, 03:41:59 »
Itse seurailen lastenohjelmia telkkarista vielä nykyäänkin silloin kun jaksaa tai kerkiää. Pakko sanoa, että nykyajan lastenohjelmat ovat kyllä huonontuneet roimasti siitä, mitä ne olivat silloin kun olin pieni. Olen itse vuosimallia -93 ja silloin tuli hyviä lastenohjelmia, mistä lemppareita olivat mm. muumit, Vili Vilperi, Kaukametsän Pakoiset, Tao Tao, Maija Mehiläinen.
Nykyajan lastenohjelmista varmaan ainoa oikeasti hyvä ja katsottava ohjelma on Dinojuna, siitä tykkään. On kyllä hyvä, että välillä tulee noita vanhoja ohjelmiakin telkkarista, kuten juuri nalle luppakorva, muumit, kaapo ja late...ym.
Mielestäni nykyajan lastenohjelmissa ei ole mitään järkeä, niissä ei ole sitä hyvää vanhanajan opetusta mikä vanhoissa lastenohjemissa oli, varsinkin Tao Taossa. Sitä voitaisiin taas nykyään alkaa näyttämään.
Muistan kyllä että silloin kun vielä aktiivisesti lastenohjelmia katsoin, niin tuli nämä pokemonit ja digimonit. Pokemoneja katselin, ja edelleen tykkään niistä vanhoista pokemoneista, uudet on menneet jo vähän överiksi. Digimonista en ole koskaan pitänyt.
Vaarilla on canaali ja siellä näkyy Disney Channel, jota seuraankin aika aktiivisesti aina kun siellä olen. Myönnän katsovani kaikkia näyteltyjä ohjemia, mitä siellä näytetään. Hannah Montana on lemppari. piirretyistä, tai pitäisikö sanoa animoiduista ohjelmista katsonkin sitten ainoastaan Finias ja Ferbiä ja Kim Possiblea, muut eivät iske.

Mutta muumit on parhautta. Vaikka jaksot olen nähnyt montasataa kertaa niin niitä jaksaa aina katsoa uudestaan ja uudestaan :)

~Stairway~
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Poissa Ninni

  • Vuotislainen
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #13 : Marraskuu 02, 2014, 14:48:19 »

Itselleni tulee lastenohjelmista heti mieleen, vili vilperi,muumit, maikki ja pelottava pontso ja timo menee eskariin.
Välillä jos vaihtelen kanavia, kun katselen tv:tä saatan hetkeksi pysähtyä katsomaan minkälaisia lastenohjelmia nykyään näytetään, ja yleensä järkytyn koska ne ovat ihan karseita. En yhtään ihmettele nykyajan lasten käytöstä ja ajattelu tapaa, koska lastenohjelmat ovat sellasia. Luin uutisen vähän aika sitten, että pelle hermanni ohjelmaa on jouduttu lyhentämään koska lapset ei malta katsoa sitä, koska se on niin "hidastempoinen".
Myös nykyään lastenelokuvat, tai ainakin animaatiot antavat väärää kuvaa lapsille. Frozen elokuva on ihan suloinen, mutta se miltä ne hahmot näyttävät, järkytti minua. Frozenin jääkunigattarella on näyttävät meikit, laiha, tiukka paljastava hame, mikä minun mielestäni antaa lapsille huonoa esimerkkiä.
Onneksi kuitenkin vielä pyörii niitä hyviäkin lastenohjelmia tv:ssä, ja toivon että vanhemmat näyttävät niitä mielumin lapsilleen :).
Books! And cleverness! There are more important things – friendship and bravery

Poissa Aurican

  • vinokas
  • Vuotislainen
  • Kirjoittaa liian pitkiä viestejä.
  • Pottermore: SilverSand14724
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #14 : Marraskuu 18, 2014, 22:56:55 »
Minä taas pidin lapsena Digimonista paljon. Nyt aikuisempana olen katsonut ne kaksi ensimmäistä tuotantokautta uudestaan ja minusta ne ovat vieläkin upeita. Niinkuin aikaisemmin todettiin, Digimonissa käsiteltiin tosi raskaitakin aiheita, mutta se ei mitenkään näkynyt lapsena "saarnaavana" tai "opetuksena". Jokaisella hahmolla vain oli omat taustansa ja ongelmansa, joita puitiin ja joihin lapset sitten voivat samaistua. Opettavaisten lastenohjelmien ongelma on se, että juoni on liian ohut ja aikuisten opettavainen propaganda vilkkuu läpi vähän liiankin selkeästi. Lapsia pidetään helposti kovin tyhminä ja kykenemättöminä käsittelemään isoja asioita.

Digimonin yhteydessä haluan myös mainita sen, että aika ja nuori ikä kokemis hetkellä tosiaan kultaa muistot. Pienenä Digimonin eka kausi oli mielestäni ehkä parasta Pokémonin jälkeen. Vanhempani kommentoivat aina, että "Ihme vinkumista ja huutamista. Onpa laadutonta." ja olin tästä lapsena tosi närkästynyt. Mutta nyt kun katso niitä Agapio Racing Teamin duppeja, niin jumalauta kun ON laadutonta duppaamista. Ei sitä jotenkaan lapsena tajunnut. Sama pätee siihen, että "Ysärilastenohjelmat oli niin viattomia". Vilkaiskaa pari jaksoa Prätkähiirten suomiduppia.

Lastenohjelmissa on myös jo pitkään ollut se, että ohjelmien pointti on usein myydä leluja. Seurustelukumppanini tykkää kovasti Monster High -nukeista, ihan vain koska nättejä hirviötyttöjä. Ja totta kai siitä on piirrossarja, jotta leluja saataisi myytyä. On tietysti sitten kiinni firmasta ja käsikirjoittajista, mitä viestejä halutaan upottaa sarjaan. Esimerkkinä tästä ehkä toimii My Little Pony. Tietyn ikäpolven ponisarjan koko pointti oli myydä leluja ja juoni oli hirveää kuraa. Minä kuitenkin ihan pidän Friendship is Magicista. Hahmokaartista riittää tyttöroolimalleja moneen makuun (Ja ponien kanssa lapset eivät ehkä kuitenkaan koe että heidän pitäisi jotenkin näyttää enemmän poneilta ollakseen jotenkin sosiaalisesti hyväksytympiä?) ja jaksoissa on mielestäni hyviä opetuksia.  Toki ne ovat tietyllä tavalla vähän ilmiselviä, mutta osa jutuista on oikeasti sellaisia mistä ihan aikuiset ihmisetkin voisivat ottaa oppia. MLP:ssä minulle toimii se, että vaikka ponileluja myydään ja jaksoissa on opetukset, pääpaino sarjassa tuntuu ihan olevan juonella ja hahmokehityksellä. Ja hei, meikki ja hyvä juonisisältö eivät välttämättä sulje toisiaan pois!

Mutta toki olen myös samaa mieltä monen kanssa, koska todella huonojakin lastenohjelmia on, missä kaikki tuntuu perustuvat tappeluihin tai kauneuteen vain ohuella juonella, jolla sarjan olemassaoloa oikeutetaan. Ja pienille lapsille ilmeisesti on paljon todella sisältököyhiä tietokoneanimaatioita, joissa värikkäät määrittelemättömän muotoiset asiat vipeltävät ja pitävät hassuja ääniä.
Lily:"You're disgusting, Black -- I don't know what Remus sees in you. If you were my boyfriend I'd poison your morning pumpkinjuice."
Sirius:"If you were my girlfriend, I'd drink it"
-Casting Moonshadows, chapter 59
deviantArt | Tumblr | instagram

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Lastenohjelmat
« Vastaus #15 : Marraskuu 19, 2014, 00:18:22 »
Katson yhä muumeja, ja pienenä katsoin Vili Vilperiä, Maikkia ja Pelottavaa Pontsoa, Nalle Luppakorvaa ja Pikku kakkosta. :D *nostalgia *
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".