Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli-trilogia  (Luettu 12334 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nälkäpeli-trilogia
« : Lokakuu 23, 2009, 16:00:05 »
Suzanne Collinssin luoma scififantasiatrilogia, jonka päähenkilö on 16/17-vuotias Katniss. Trilogian kaikki osat ovat ilmestyneet suomeksi: 1: Nälkäpeli 2: Nälkäpeli - Vihan liekit 3: Nälkäpeli - Matkijanärhi.

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.

Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...

- Teoksen takakansi

Idea on mitä mielenkiintoisin. Arvostelut hehkuttavat, että tämä kirja ei päästä otteestaan ennen kuin sen on lukenut kannesta kanteen. Luettuani teoksen reilussa vuorokaudessa en voi muuta kuin allekirjoittaa väitteen. Ja tilasin englanninkielisen jatko-osan heti, koska en malta suomennosta helmikuuhun asti odottaa.   

Kieli on yksinkertaista ja selkeää, mutta ei lainkaan naiivia. Teini-ikäiset henkilöhahmot ovat hieman pikkuvanhoja, mutta toisaalta heidän elinolonsa huomioon ottaen on täysin ymmärrettävää, miten nopeasti vyöhykkeillä pitää aikuistua. Jos pelaajat olisivat aikuisia, he saattaisivat olla paljon epäitsekkäämpiä tai tietoisempia kameroista (?). Toisaalta Big Brother -formaatti on todistanut, ettei järki kasva aina varttuneempienkaan päässä. Juuri tosi-TV -näkökulma lisää kirjan tuoreutta.

Juoni rullaa eteenpäin sulavasti, mutta silti kaipaisin siihen kaikesta hötäkästä huolimatta lisää twistiä. Katnissin ja Peetan suhde jää kovin ontoksi - mikä on toisaalta taas osa juonta. Katniss ei halua suhteen kehittyvän. Gael on minusta pelkkä kiinnike kotivyöhykkeeseen.
Pelin loppuratkaisu oli odotettavissa, mutta onneksi Capitol puuttui/puuttuu onnelliseen loppuun.

Päivitys 16.11.2009: Vihan liekit kertookin Capitolin vihasta kapinaa vastaan. Diktatuuri toimii ärsyttävän päällepäsmärin tavoin: uusi peli, vanhat pelaajat. Kukaan ei ole turvassa, ja lukijaakin rupeaa ahdistamaan. Sain tämän englanninkielisen alkuperäisteoksen, Catching Fire, luettua pari päivää sitten. Pidin kakkososasta ehkä hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Peliareenakin oli vähän mielenkiintoisempi, tik tok :) Peeta on noussut ylivoimaiseksi suosikkihahmokseni sarjassa, Katniss rupesi jopa vähän ärsyttämään (Bella-efekti?).. Capitolin yleisön tavoin toivoisin parin välille oikeaa suhdetta.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 10, 2012, 10:26:24 kirjoittanut Röhkö »
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #1 : Marraskuu 25, 2009, 09:19:04 »
Hei mahtavaa, muita. :3

Kirjan preesens-aikamuoto ärsytti aluksi, mutta siihen tottui nopeasti. Tapahtumat kerrotaan lukijalle tavallaan heti. Välillä ainakin suomennoksessa on kuitenkin outoja lauseita, kun kerrotaan menneistä imperfektissä ja sitten palataan taas preesensiin.

Mielestäni Katniss on poikatyttömäisyydessään kuitenkin siedettävämpi kuin Bella, joka imelöi ja kuolaa Edwardinsa perään. Peeta on sentään inhimillisen ärsyttävä, mutta suloinen. Katnissia ja Bellaa yhdistää se, että heidän perässäänhän on taas koko maailma: pojat, Capitol/Volturit ja ihailijat. Toisaalta tapana on, että päähenkilöihin keskittyy kaikki oleellinen, että lukija pysyy kärryillä..?

Spoilaa kakkososaa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #2 : Marraskuu 26, 2009, 10:26:05 »
No, kesällä luin tämän, joten ihan täydellisesti en muista kaikkea, mutta sanon nyt mielipiteeni siitä pienestä, joka vielä muistuu mieleen. Seuraava teksti SPOILAA Nälkäpeliä!!

Kun ekan kerran näin kirjan jossain kirjakaupassa, oln tosi innoissani siitä, ja halusin kovasti lukea. Idea vaikutti kiintoisalta, mutta itse kirja ei kyllä täyttänyt odotuksia. Se, mikä eniten ärysttää, oli nälkäpelin luonne: lapset halusivat tappaa toisiaan, heille se oli kunnia, johon oli saanut koulutusta. Vain nämä peräkylien puhtoiset lapsukaiset kammosivat tappamishommaa. Minusta koko kirja olisi ollut plajon parempi, jos lapset nimenomaan eivät olisi halunneet tappaa, vaan olisivat murhanneet toisensa pakon edestä, tuntien jotain kauhua tekoaan kohtaan. Mitä iloa on rangaistuksesta, jos siitä nautitaan, ja sitä pidetään kunniana, sillä rangaistushan nälkäpeli nimenomaan vyöhykkeille oli? Se toi kirjaan ärsyttävällä tavalla epäuskottavuutta. Ei se kamalasti olisi haitannt, jos muutama rehvasteleva pentu ylemmiltä vyöhykkeiltä olisi innoissaan yrittänyt tappaa, mutta että niin moni, se oli tosi huono ratkaisu. Ärsytti myös, kun sillä torvella, tai millä ikinä, missä oli niitä elintarvikkeita, kuolivat suunnilleen kaikki. Silloin jäi vain joku kourallinen tyyppejä, ja se vähensi sitä jännitystä ja tunnelmaa myös. Huonot ratkaisut teklevät hyvästä ideastakin huonon.

Myös Katniss ärsytti; jotenkin tyhjä hahmo, ei kamalasti luonnetta, josta olisi saanut mitään irti. Hän vain teki sen mitä piti, eikä mitään  tunnetta oikein välittynyt lukijalle. Katniss olisi myös saanut joutua tappamaan muitakin kuin vain Ruen murhaajan, sillä se tappo vaikutti vain tunnekohussa tehdyltä, kostolta kun kyyneleet ovat jo sumentaneet silmät. Myös Peeta oli aika... köyhä. Hahmoista ei oikein jäänyt mitään merkittävää mieleen.

Ruesta silti pidin: hahmo, jonka kohtalo melkein itketti. Rue oli rohkea, hän kävi pienimpänä tuhoon tuomittua taistelua nälkäpelin henkeä vastaan. Rue oli jotain, joka aika hyvin valoitti kirjaa, ja teki siitä hiukan paremman.

Aion kyllä lukea tämän Vihan liekit, heti kun se vain ilmestyy suomeksi, ja löytyy kirjastosta. Kiinnostaa kuitenkin, mitä tulee tapahtumaan, ja saako Collin korjailtua toisella osalla ensimmäisen virheitä. Toivottavasti saa, sillä ideasta voi vielä rakentaa hyvän ja kiinnostavan.

- Elva

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #3 : Helmikuu 01, 2010, 16:52:15 »
Vau, tästäkin on topic!

Itse olen lukenut Nälkäpelin kahdesti. Ensimmäisen kerran tuossa viime syksynä ja toisen kerran parisen viikkoa sitten.
Kirja oli aivan upea, olen valtavan onnellinen sen olemassaolosta. Kirjan idea on lievästi sanottuna kieroutunut - sellainen, että sen aineksista saisi helposti aikaan vaikka minkälaista roskaa. Collins kuitenkin taitaa kirjoittamisen, ja lopputuloksena on nautittava lukuelämys.

Kirja osui silmiini, kun käveleskelin kirjastossa "löytyisipä jotain luettavaa" -ajatuksella. Tutkittuani kirjaa vähän aikaa tiesin, olin yksinkertaisesti varma, että se on hyvä. Kotiin päästyäni ei mennyt kauan ennen kuin se kirja oli luettu.

Kirjaa lukiessa oli koko ajan päällä pieni jännitys siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Sitä ikään kuin eli Pelissä mukana ja jännitti henkilöiden puolesta.

Huonoa kirjassa oli se, miten "pelaajien" tunteita käsiteltiin - tai jätettiin käsittelemättä. Porukka tappoi toisiaan tuosta vain ilman sen suurempia tunnontuskia. Hyvin epäinhimillistä... Itse olen varma, että oli tilanne mikä oli, en pystyisi vahingoittamaan toista ihmistä.

Suurin pelkoni siirryttäessä kirjan osaan kaksi, siis kun itse Peli alkoi, oli se, että kerronta muuttuu tästä eteenpäin pelkäksi veriseksi mässäilyksi. Väkivaltaa toki kirjassa oli, mutta mielestäni kirjailija onnistui pitämään ohjat käsissään ja kuljettamaa tarinaa eteenpäin.

Henkilöhahmoista sen verran, että yhtään selvää inhokkia heidän joukostaan en osaa mainita! Pidin siis oikeastaan kaikista. Katnississa on hienoa hänen, eh, ei-Bellamaisuutensa? Kyllä, ehdottomasti näin. Peeta hakkaa Edwartin mennen tullen, jos heitä on pakko verrata keskenään... :) Rue vetää sanattomaksi, kyllä te tiedätte.

Tiivistettynä: Nälkäpeli on yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista. Tykkäsin siitä mielettömästi juuri mainitsemieni syiden takia.
Enää pari viikkoa Vihan liekkeihin, voitteko kuvitella! Jätin suosiolla väliin kirjan lukemisen englanniksi, vaikka pysyin yllättävän hyvin kärryillä tapahtumista kun lukaisin netistä kaksi ensimmäistä lukua. Osaa kolme yritetään todennäköisesti alkuperäiskielellä :)
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #4 : Helmikuu 07, 2010, 23:03:31 »
En kamalasti tykkää siitä, kuinka Nälkäpeliä ja Twilightia jatkuvasti verrataan toisiinsa, mutta minkäs sille voi kun niin tekee itsekin? Meyer on hehkuttanut Nälkäpeliä joka puolella ja sen ansiosta hänen nimensä ja tarinansa sotkeutuvat tahattomasti tähän teokseen. Hyvin harmittavaa.

Nälkäpeli oli uskomaton teos; minäkin luin sen heti ensiavaamiselta loppuun asti, mennen niin pitkälle että raahustin sitten nukkumattomana kouluun. Minä pidin Katniksesta, vaikka hän valitettavasti muistutti minuakin välillä Bellasta. Joskus Katniss tuntui uskomattoman vahvalta hahmolta, hän elätti perheensä, oli taitava metsästäjä, joka oli nähnyt maailman raakuudessaan, mutta siinä kuvassa oli vakava särö. En ymmärtänyt miksi Katniss ei tuntunut juurikaan uskovan itseensä? Nälkäpelin alussa hän koko ajan voivotteli sitä, kuinka tulisi tapetuksi muutamassa päivässä. Eikö hänen taustaisellaan tytöllä pitäisi olla enemmän sisua ja kovuutta? Tämänlaisissa tilanteissa hän muistutti raivostuttavasti Bellaa (ja kun mietitään kummankin äiti hahmoa... ja heidän asemaansa perheenelättäjänä... Ainoa upea ero oli se, kuinka Katniss todella pystyi vihaamaan äitiään, se oli mahtava lisä).

Nälkäpeli oli kuitenkin upea teos, jota hieman kuitenkin uuvutti se ainainen romanssin tarve; miksi jokainen teos tarvitsee romantiikkaa? Se voi olla ihan jees, kunhan se vain sopii kirjan luonteeseen. Koko Gael/Katniss/Peeta homma oli aivan naurettava. Jos romanssia pitää niin välttämättä kansien väliin tunkea, niin jotain jännittävää ja jopa vastenmielistä olisi voinut edes yrittää tarjota. Nyt lopputulos oli vain surullinen.

Nälkäpeli oli upea, mutta sen virheet haittaavat kun alkaa mietiskellä kirjaa jälkeenpäin.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #5 : Helmikuu 23, 2010, 14:41:49 »
Catching Fire eli Vihan liekit muuten ilmestyi n. viikko sitten suomennettuna.

En kamalasti tykkää siitä, kuinka Nälkäpeliä ja Twilightia jatkuvasti verrataan toisiinsa, mutta minkäs sille voi kun niin tekee itsekin? Meyer on hehkuttanut Nälkäpeliä joka puolella ja sen ansiosta hänen nimensä ja tarinansa sotkeutuvat tahattomasti tähän teokseen.

Uuden suomennoksenkin etukannessa on Meyerin (korni) sitaatti, joka ärsyttää minuakin. Aivan kuin Meyer olisi Hunger Gamesin virallinen markkinoija. Eikä Meyer edes ole niin taitava kirjoittaja että hirveästi arvostaisin hänen mielipidettään...

Koko Gael/Katniss/Peeta homma oli aivan naurettava.
Niin no, onhan tämä vähän kliseinen kuvio. Toivon, että jompi kumpi (mieluiten Gael) kuolee viimeisessä osassa. Tai edes tajuaa, ettei Katniss ole ainut kala meressä. :'D
Kirjailija-Collins ei ole mikään mestari dialogin kirjoittamisessa. Romantiikalla hän ainakin yrittää korvata tätä puutetta.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #6 : Helmikuu 26, 2010, 17:50:26 »
Uuden suomennoksenkin etukannessa on Meyerin (korni) sitaatti, joka ärsyttää minuakin. Aivan kuin Meyer olisi Hunger Gamesin virallinen markkinoija. Eikä Meyer edes ole niin taitava kirjoittaja että hirveästi arvostaisin hänen mielipidettään...

Voitte kuulkaa uskoa, että kyseinen sitaatti nosti verenpaineeni huikeisiin lukemiin. Aivan uskomatonta, että maailmanhistorian siirappisimman tarinan takana oleva henkilö on pakko tunkea joka paikkaan. Voin kuvitella, kuinka kannen suunnittelijat hieroivat tyytyväisinä käsiään yhteen sen jälkeen kuin olivat läiskäisseet tuon oksettavan lainauksen kanteen. Siis vau, Meyerin nimen esitteleminenhän ilman muuta nostaa kirjan kysynnän taivaisiin! Taon itsäni päähän syystä että olen joskus alentunut vertailemaan Nälkäpeliä ja Twilightia toisiinsa. Nuo kaksi tarinaa on pidettävä erillään.

No joo, anteeksi. Joka tapauksessa juttu on niin, että olen lukenu nyt myös Nälkäpelin jatko-osan. Jotain kirjasta kertoo se, että luin sen kahdesti yhden viikonlopun aikana. Kirjan uudet hahmot ovat mahdollisimman kaukana Meyerin paperinukeista todella räiskyviä persoonia. Finnick ei sitten ollutkaan naurettava idiootti vaan herkkä ja auttavainen poika eikä Johannalta särmää puuttunut. Kirja jäi loppujen lopuksi ehkä aavistuksen Nälkäpelin tasosta muttei pettänyt.

Lopun juonenkäänne on katala temppu kirjailijalta mutta saa odottamaan sarjan seuraavaa osaa (jos mahdollista) vieläkin innokkaammin.
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #7 : Maaliskuu 04, 2010, 23:00:27 »
Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan. Tähän topiikkiin on aina välillä tullut viestejä, ja nopealla selauksella olen saanut sellaisen kuvan, että kirjaa on kehuttu maasta taivaisiin. Myös kaverini ovat suositelleet tätä. Kaikesta huolimatta odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Twilightiakin minulle kehuivat sellaisetkin ihmiset, joilla on useimmiten samanlainen maku kuin minulla, ja petyin kovasti. Nyt hyllyssä odottaa ostajaehdokasta koko sarja, eli enää en erityisemmin luota muiden arvioihin. Mutta takaisin asiaan. Lainasin tänään kirjastosta sarjan ensimmäisen osan ja luinkin sen äsken yhdeltä istumalta. Se sai minut hylkäämään tietokoneen, nukkumisen sekä huomiset läksyt, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Koukuttava kirja toki oli.

Vaikka periaatteessa pidän scifistä ja fantasiasta hyvinkin paljon, niin ensimmäisellä on tapana ahdistaa minua ja jälkimmäisellä kyllästyttää. Hyvä idea kaatuu liian usein huonoon kirjoitukseen tai vain siihen, ettei sen kaikkia ulottuvuuksia ole viitsitty hyödyntää tai pohtia kunnolla. Tietyissä määrin Nälkäpelikin sortui samaan. Ajatus tosi-tv-ohjelmasta, jossa joukko teinejä erilaisista taustoista taistelee hengestään toisiaan vastaan tarjoaa lähes rajattoman määrän mahdollisuuksia. Ikävä kyllä niitä ei ole pahemmin mietitty. Tekstissä on sorruttu kuvaamaan liiaksikin vain tapahtumia ja toimintaa. Tunteissa puhutaan lähinnä koti-ikävästä ja Peetan ja Katnissin välisestä... jutusta. Pidin tosin siitä, miten sivuttiin eläimen ja ihmisen tappamisen samankaltaisuutta. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän psykologista peliä fyysisen selviytymisen ja sosiaalisten suhteiden lisäksi. Lyhyessä novellissa yksinkertaistus olisi saattanut toimia korostaen sitä, miten kilpailijoiden mielessä pyöri vain hengissä pysyminen, mutta kirjaan olisin kaivannut enemmän ajattelua.

Lainaus käyttäjältä: Elva
Se, mikä eniten ärysttää, oli nälkäpelin luonne: lapset halusivat  tappaa toisiaan, heille se oli kunnia, johon oli saanut koulutusta. Vain nämä peräkylien puhtoiset lapsukaiset kammosivat tappamishommaa. Minusta koko kirja olisi ollut plajon parempi, jos lapset nimenomaan eivät olisi halunneet tappaa, vaan olisivat murhanneet toisensa pakon edestä, tuntien jotain kauhua tekoaan kohtaan. -- Se toi kirjaan ärsyttävällä tavalla epäuskottavuutta. Ei se kamalasti olisi haitannt, jos muutama rehvasteleva pentu ylemmiltä vyöhykkeiltä olisi innoissaan yrittänyt tappaa, mutta että niin moni, se oli tosi huono ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Muutenkin peli tuntui junnaavan paikoillaan. Toki se vaikeni ja selviytyjien määrä väheni koko ajan, mutta olisin toivonut jonkinlaista kuvausta siitä, miten olosuhteet murtavat nuoret ja pakottavat heidät tappamaan. Vähän kuin Kärpästen herrassa, kun lapset alkavat hitaasti menettää "sivistyneen maailman" asettamat normit ja eläimellistyä.

Lainaus käyttäjältä: Mortti
Joskus Katniss tuntui uskomattoman vahvalta hahmolta, hän elätti perheensä, oli taitava metsästäjä, joka oli nähnyt maailman raakuudessaan, mutta siinä kuvassa oli vakava särö. En ymmärtänyt miksi Katniss ei tuntunut juurikaan uskovan itseensä? Nälkäpelin alussa hän koko ajan voivotteli sitä, kuinka tulisi tapetuksi muutamassa päivässä. Eikö hänen taustaisellaan tytöllä pitäisi olla enemmän sisua ja kovuutta?
Allekirjoitan tiettyyn pisteeseen asti. Katniss kuitenkin käsittääkseni uskoi selviytymistaitoihinsa metsässä ja luotti siihen, että saisi pyydettyä itselleen lihaa. Veikkaisin, että suurin itsevarmuuden murentaja oli juuri tuo tausta. Vyöhyke 12 ei nimittäin ollut kovin usein Nälkäpeliä voittanut, ja tämä yhdistettynä siihen faktaan, että vastassa oli paremmin ravittuja ja koulutettuja kilpailijoita saattoi aiheuttaa epätoivon. Itse pidin juuri siitä, miten Katnissin itsevarmuus lisääntyi pelin edetessä ja hän alkoi hitaasti uskoa voittomahdollisuuksiinsa.

Loppuratkaisu oli liian ilmiselvä, vaikka sen kliseisyyttä oli yritetty vähentää Capitolin aiheuttamalla uhalla. Muutenkin loppu oli hieman ylilyövä. Ne kahdella jalalla kulkevat sudet olisivat minusta olleet paljon uhkaavampia liikkuessaan normaalin suden tapaan etenkin, kun suden kehoa ei todellakaan ole tarkoitettu ketterään kaksijalkaisuuteen, olivat sitten kuinka mutantteja tahansa :D Eivät ne kovin sulavia voineet olla... "Sudet kuolleiden ihmisten silmillä" -idea kuulostaa muutenkin liian tutulta, olisikohan Diane Duane käyttänyt sitä Haluatko velhoksi? -sarjassa? Kaksoisitsemurhakin oli siirappinen ajatus. Toisaalta ei kirja oikein muuhun olisi voinut päättyäkään - sankareiden kuuluu selvitä jne.

Katniss oli minusta ihan hyvä tällaisen kirjan päähenkilöksi. En oikeastaan ymmärrä, miksi niin moni vertaa häntä Bellaan. Peeta jäi värittömäksi naapurinpojaksi. Rue oli yksi suosikeistani, sillä minusta hän oli sarjan sympaattisimpia ja uskottavimpia hahmoja. 12-vuotiaalle antaa anteeksi tietyn sinisilmäisyyden ja viattomuuden, ja kuitenkin hän pärjäsi hyvin ja oli varteenotettava kilpailija. Sivuhahmoista jäi mieleeni erityisesti se poika Ruen vyöhykkeeltä. Jotenkin hämmennyin siihen, miten hän päästi Katnissin menemään, mutta toisaalta se toi hipun inhimillisyyttä hahmoihin. Punatukkainen avox-tyttö oli ehkä koko kirjan mielenkiintoisinta antia. Hänen kauttaan päästiin miettimään moraalikysymyksiä ja ylipäätään saatiin päähenkilön ajatuksiin jotain yllättävämpää kuin ne koko kirjan läpi toistuvat mietteet selviytymisestä, koti-ikävästä ja lame-lame-romanssista.

Ylipäätäänkin minusta tuntui, että kirjassa huonointa oli se, että kaikkea oli liian vähän. Liian vähän taustaa, liian vähän motiiveja, liian vähän henkilöiden ajatuksia. Monessa kohtaa mietin, että olisiko asian voinut esittää selkeämmin tai juonenkäänteen pohjustaa paremmin. Maailma jäi hämmentävän kaukaiseksi, vaikka lukeminen koukuttikin. Kirjoitustyyli oli aika normaalia teinikauraa. Teksti oli toki sujuvaa ja juoni eteni, mutta kieli oli enimmäkseen väritöntä eikä kuvailu yllättänyt. Vaikka nyt olenkin maininnut monta negatiivista puolta, en tarkoita, etteikö koko kirja olisi pelkkää roskaa. Ajatus on hyvä, ja ehkä ala-asteikäiselle tekstikin voi olla ihan sopivaa :)

Ehkä parasta kirjassa oli juuri vyöhykkeen 12 ja Capitolin vastakohtaisuus. Kun asiaa alkaa miettiä, huomaa pian, että Panem on yhdistelmä nykypäivän valtioita mielenkiintoisesti sekoitettuna. Totalitarismi, kehitysmaa ja ns. kehittynyt länsimainen kaupunki yhdistettyinä. Kun on ensin eläytynyt nälänhätään ja köyhyyteen, alkaakin kiinnittää enemmän huomiota oman elintason ja Capitolin yhteneväisyyksiin. Se keinotekoisuus ei ole kovinkaan kaukana, ja ajatus on ahdistava, kuten ajattelua herättävät ajatukset tuppaavat olemaan. Capitol onkin erittäin mielenkiintoinen ympäristö, ja henkilökohtaiset kiinnostuksenkohteeni huomioon ottaen ei varmaan ole ihme, että tahtoisin lukea enemmän kaupungin asukkaiden ulkonäöstä. Se keinotekoisuus tuntuu hyvin kuvastavan heidän etääntymistään ja eristäytymistään "oikeasta" elämästä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2011, 19:13:01 kirjoittanut Aiëdaíl »

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #8 : Maaliskuu 05, 2010, 08:27:06 »
Nälkäpelin luin joskus syksyllä.

Se ei ole todellakaan täydellinen kirja. Mutta hyvä. Pidin kirjan asettelusta, ja siitä, että koko kirja ei ollut sitä peliä vaan tärkeä osa oli yms valmistautumisella ja tuomarien mielistelyllä. Itse en ollut niin turhautunut Peeta/Katniss yhtälöön, sillä eihän Katniss oikeasti edes rakastanut Peetaa, vaan feikkasi kaiken. Tämä oli mielenkiinoista, kuinka hän yritti esittää olevansa mitä mahtavin rakastavainen voittaakseen sponsorit puolelleen. Pidin kuitenkin enemmän ehkä muista hahmoista.

Huonoa on varmaan se, että en tykännyt Collinsin hahmosuunnittelusta yleisesti. Hän oli onnistunut loihtimaan aika monta Mary Suesta (Se Katnissin pikkusisko, Rue, Koko sektorin 12 väki oli jotain pyhimyksiä) ja Gary Stueta (Ainakin se Gael oli aivan selvä.) Hyvän ja pahan kilpailijan raja oli vedetty vähän liian tarkasti. Hyvikset on näitä nälkää näkeviä surkuttelijoita, jotka ei usko voittavan ja sitten voittajvat kaikkien yllätykseksi, ja pahat oli niitä jotka uskoivat voittoonsa enemmän.

Vihan Liekit pitää varmaan lukea.
mus mus -> Ajatusliekki

Poissa jerusa

  • bibliofiili
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #9 : Maaliskuu 13, 2010, 19:36:01 »
Nälkäpeli oli ihana, ja Vihan liekitkin melkein yhtä hyvä. Olen tosin lukenut sen vain kerran ja siinä parissa tunnissa, niin en kovin syvällisesti ehtinyt sitä miettimään. Mieleen jäi lähinnä se jännitys... Loppukin oli niin keskeneräinen. Voi kamala, tuntuu etten voi odottaa kolmannen osan ilmestymistä enää päivääkään.

Minua kiehtoo Nälkäpeli -kirjoissa niiden teema. Collinsilla on aika vahva kanta ilmastonmuutokseen ja kaikkeen. Minusta on jännä ajatella että jos ihmiset jatkaa samaan malliin elämistä, meillekin voi käydä samalla tavalla! :o Myös sitä, miten ihmiset ei näe omaa nenäänsä pitemmälle on tuotu esiin. Capitol on täynnä hulluja. Kamalaa on se, että nykyajan ihmiset on jo melkein samanlaisia! Minusta on ihana lukea ihmisistä, jotka asuvat huonommilla vyöhykkeillä, koska heillä on jäljellä sitä selviytymisvaistoa ja taistelukykyä jota Capitolin lellityillä kakaroilla ei todellakaan ole. Itse asuisin varmaan mieluiten jollakin huonommalla vyöhykkeellä.

Henkilöt eivät ole mitään erityisen loistavia, vaikka Peetasta pidän hyvinkin paljon. Tietysti on hyvä, että Katniss on hyvä pärjäämään erämaassa, mutta minua häiritsee se, että hän aina selviytyy kaikesta hirmu vähällä. Tai kyllähän hänkin saa vammoja, mutta yllättävän pieniä.

On ihan kamalan väärin että Capitolilaiset pakotti Katnissin ja Peetan uuteen nälkäpeliin! (No, oikeastaan se oli ennalta-arvattavissa, ei kai toka kirja olisi voinut olla nimeltään "Nälkäpeli" ellei joku päähenkilöistä olisi Nälkäpelissä mukana) Nälkäpeli on jo sinänsä kamala juttu, mutta sekin on todiste ihmisen julmuudesta. :( Capitolissa ollaan valmiita tekemään mitä vaan, vaikka tappamaan toisia, että kansa saisi huvitusta! Toivon totisesti että vimpan kirjan lopussa kaikki kääntyy parhain päin. Kukakohan joutuu seuraavaan nälkäpeliin? Prim?
Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #10 : Maaliskuu 27, 2010, 01:45:55 »
Kuulin Nälkäpelistä ensimmäistä kertaa tuossa muutama kuukausi sitten, ja silloin idea vaikutti kohtalaisen kuluneelta. Kun sitä vielä verrattiin Houkutukseen, olin suorastaan vannomassa, etten koskekaan koko kirjasarjaan laisinkaan, mutta lopulta uteliaisuus sitten vei voiton ja käväisin hakemassa ykkösosan kirjastosta tuossa tiistaina. Vaikka kannen Meyer-sitaatti sai vähän värähtämään, oli kirja ihan kiva luettava, nopea ainakin ja nytpähän ainakin tiedän, mistä kaikki jauhavat, ja voin sanoa oman kommenttini sitten siihen.

Ehkä tämäkin on niitä trilogioita, joista pitäisi lukea vain ykkösosa (tykkään näin monen sarjan/trilogian/mitä-ovatkaan kohdalla :D), koska kolmososaa odotan ihan vain sen takia, että se päättää sarjan - en siksi, että tarina olisi jäänyt todella hienoon kohtaan tai koska haluaisin ehdottomasti tietää, mitä jollekin henkilölle tapahtui.

Täällä moni on sanonut, että toinen kirja oli, jos mahdollista, vielä parempi kuin ensimmäinen, mutta itse tykkäsin toisin. Ensimmäisessä kirjassa sentään pysähdytään välillä kuvailemaan ja kertomaan vyöhykkeen arjesta, mikä oli mielestäni kivaa, koska kuten Aiëdail sanoikin, siitä löytyi ihan kivaakin mietittävää. Toisessa osassa sitten taas mennään koko ajan hirveää vauhtia eteenpäin ja kaikki jutut tuntuvat tulevan kauhean äkkiseltään ja sen kummempia kuvailematta. (Lukuun ottamatta ehkä Katnissin kauneudenhoitoa, josta tunnutaan oikeasti jaarittelevan koko ajan. :D) Itse peliäkin kuvaillaan siinä ehkä viidenkymmenen sivun verran, ja itselleni jäi kyllä kohtalaisen epäselväksi, mitä siellä nyt tarkalleen ottaen tapahtui. Kirjaa lopetellessani minulla oli vähän sellainen olo, että olipa tiivis hölinä tässä kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
oli mahdutettu kaikki reiluun kolmeensataan sivuun. Hmh. >:(

Kirjan kielikin tuntuu vielä alleviivaavan tätä kiirehtimistä: tuntuu, että joka ikisessä lauseessa kirja liikkuu eteenpäin, eikä kuvailua oikeasti ole (tai jos on, se on sullottu kamalan väkisin mukaan) kuin nimeksi. Tietysti mukana on kivoja poikkeuskohtiakin (yleensä nimenomaan niitä takaumis), joista ainakin itse tykkäilin kovastikin: esimerkiksi tarina Katnissin ruuanetsinnästä ja Peetan tapaamisesta ensimmäisessä osassa oli oikeasti surullinen/ihana/tunteita herättävä, samoin Galen ja Katnissin ensitapaaminen. Ylipäätänsä Panemin valtio oli minusta kiinnostava, sen yhteiskuntarakenne ja ihmiset ja vyöhykesysteemi (joka kyllä muistutti William Nicholsonin Tuulen laulusta) ja kapinat sun muut olivat sellaisia, joista olisin mielelläni lukenut enemmänkin kaiken toiminnan ja ihmissuhdekaaoksen sijasta. Ruoka-aihettakin käsiteltiin mielestäni aika kivasti: minulle ainakin tuli monta kertaa oikeasti huono olo
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kirjassa ehkä kivointa oli sen hieno idea. Sääli vain, että sen toteuttaminen on - ainakin minun mielestäni - jäänyt monessa kohtaa vähän ohueksi. Aiemmin mainitsemani Panem-aihe ja jonkun puhuma eläimen ja ihmisen tappamisen samankaltaisuus -teema ovat molemmat kiinnostavia, mutta kirjailija-mokoma käyttää kaiken ajan niiltä ihmissuhdevänkytykseen ja Katnissin puvustamiseen/meikkaamiseen/kylvettämiseen, yhyy. :D (Joku sanoi siitä, että ihmiset tuntuvat suhtautuvan peliin kamalan kylmästi muualla kuin vyöhykkeellä 12? Itse sain vähän sellaisen kuvan, ettei kovin moni varsinaisesti ilahdu pelistä, mutta 74 vuodessa on keretty kuitenkin jo huomata, ettei kapinointi oikein kannata, ja kukapa ei haluaisi vyöhykkeelleen ylimääräistä ruokaa ja muita etuja? Vapaaehtoisen osallistumisenkin tajuan siinä mielessä, että ihmisillä on silloin tavallaan jotain, johon pyrkiä ja jolla voi muuttaa elämäänsä joko reippaasti parempaan suuntaan tai lopettaa sen kokonaan.)

Henkilöhahmot olivat ihan rakastettavia (Haymitch on oikeasti ensimmäinen juoppo ikinä, johon olen suhtautunut edes hieman positiivisesti :D), mutta tuntui, että osasta (esimerkiksi Ruesta tai Peetasta) oli tehty liiankin virheettömiä, ja ne jäivät ehkä vähän paperisen puoleisiksi. On kamalan masentavaa, jos kirjassa on kauhean monta täydellistä hahmoa, koska siitä tulee silloin epäuskottava ja hm. Toisaalta paperiset ihmiset on helpompi sijoitella mielikuvitukseensa, kun yleensä jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, millainen on täydellinen ihminen jne. :D

Ja niin, pidin kirjasta, vaikka tämä viesti kuulostaakin vähän latistavalta. Itse asiassa pidin siitä sen verran, että ostin itselleni tuon ensimmäisen osan ihan omaan kirjahyllyyni asti. Kyllähän kirjan puutteet ja ongelmat sitä tarkemmin ajatellessa häiritsevät, mutta tykkäsin silti lukea kirjaa ja uskoisin, että tulen lukemaan sen vielä uudestaankin. :> En tiedä, osaisinko suositella kirjaa, mutta niin, kyllä se lukea kannattaa. Ihan tutustumismielessä vaikka sellaisena luen-bussimatkalla-nopeasti-mennessäni-kouluun, ei sitä kamalasti katumaankaan varmaan tule. :>
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #11 : Huhtikuu 01, 2010, 23:16:00 »
Ihanaa Meyer - liiskausta täällä. Ymmärrettävää jos ei ole innostunut Twilightista, itselläni on Meyeria kiittäminen siitä että tutustuin tähän teokseen. Mainos kirjasta putkahti, aamunkoin välistä kun ostin sen ja sen lisäksi luin jostain että Meyer suosittelee kirjaa. Ajattelin samantien että jos kerran rakastan Meyerin luomaa maailmaa, meillä ei voi olla kovin erillainen kirjamaku. Kirjastossa oli harmittavasti kaikki Nälkäpelit lainassa, mutta lopulta sain saalistettua kirjan itselleni.

Twilight vertaus on kyllä minusta vähän hassua, ei kukaan vertaisi näitä kahta kirjasarjaa toisiinsa ellei Meyer olisi suositellut Nälkäpeliä ;) Monia sarjoja voisi verrata Twilightiin jos haluaisi, mutta ketä haluaa, se on oma sarjansa ja tämä oma sarjansa. Itselläni ei tullut lukiessa mieleen verrata, mutta ehkä tosiaan Katnissessa on jotain Bellamaista, tosin minussakin on ja Harryssa ja Frodossa jne.

Lainaus
Gael taas on kuin mikäkin Jacob Twiligihtissa

Höpsis, jos vertailemaan lähdetään niin Gael on enemminkin Jacob, siis Katnisselle. Itse olen Katnissen ja Gaelin kannattaja ryhmään lukeutuva, Peetassa on jotain ärsyttävää. Se nimikin jo pelkästään ärsyttää. Itse näen heidän suhteessaan enemmän sisarellista menoa kun sitten taas Gael on "se oikea".

No mutta se siitä, pidän kirjasarjasta kovasti, vaikka siinä on joitakin asioita jotka ärsyttävät myös minua. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa kirja, jota ei voinut laskea käsistään. Luin molemmat osat melkein yhtäsoittoa, vaikka aihe oli sinäänsä aika raskas, kirjoitustapa ei. Joka tasapainotti mukavasti luentaa. Toisessa osassa Nälkäpeli käytiin minun makuuni aivan liian vauhdikkaasti, eli komppailen tässä kyllä Surua. Ensimmäisessä osassa Nälkäpeliä on kirjassa sopivasti, ja tunteita joita Katniss kävi läpi joutuessaan Nälkäpeliin, en ollut innoissani kun toisessa osassa toistettiin osittain samoja asioita kuin ensimmäisessä osassa, tosin vähän hätäisemmin. Muuten aihe oli minusta erittäin mielenkiintoinen, jokaisesta henkilöhahmoistakin löysin jotain mistä pidän, paitsi Peetasta. Toinen osa jäi sen verran jännään paikkaan, että minusta on mielenkiintoista lukea kolmas osa, todella mukavaa kuitenkin ettei tätä ole laajennettu pitemmeäksi kuin trilogiaksi.
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Pakkoni

  • Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: StormUnicorn89
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #12 : Toukokuu 03, 2010, 16:42:11 »
Kaverini suositteli, ja lainasinpa sitten viime viikolla molemmat osat.
Preesens-muoto ärsytti ja lukeminen meinasi lopahtaa. Tarina kuitenkin oli tosi mielenkiintoinen ja etenkin nälkäpeli oli kiva. Ensin pidin Gaelista ja toivoinkin hänen ja Katnissin välille vähän säpinää, mutta kun Peeta astui kuvioihin aloin ajattelemaan Peetasta sopivaa kumppania. Ymmärrän kyllä miksei Katniss haluaisi saada lapsia, mutta välillä hänen pidättyväisyytensä ärsyttää. Katniss toimi areenalla liian kiltisti ja mielestäni hän olisi saanut tappaa hiukan enemmänkin. Haymitch oli mielenkiintoinen hahmo ja hänestä haluaisin kuulla enemmänkin. Kakkososaan asti ihmettelin kovasti miten hän on voinut voittaa nälkäpelin, vuonna, jolloin kilpailijoita oli kaksinkertainen määrä. Ensimmäisen nälkäpelin jälkeen en enää pitänyt Gaelista juuri ollenkaan.

//Joo tuli sekavaa, mutta toivottavasti saatte jotain irti :)

Orvokki

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #13 : Kesäkuu 29, 2010, 23:45:16 »
Tutustuin sarjaan vähän reilu kuukausi sitten ja rakastuin :) Kaikki olivat suosittelleet sitä niin paljon netissä (en todellakaan kuunnellut Meyerin lukuvinkkiä, hoksasin vasta jälkeen päin että aijaa tää olikin se kirja mitä se suositteli.) Aivan mahtava sarja, tykkään kovasti. Kolmososaa odotellessa... Elokuussahan se tulee. En kyllä jaksa odottaa suomennosta, aion lukea sen englanniksi :P Luen nyt nälkäpeliä englanniksi, jotta tottuisin kirjailijan tapaan kirjoittaa englantia. Kirjan olen siis lukenut suomeksi, joten ymmärrän ja totun kieleen :) Kirjat ovat niin mukaansa tempaavia. En pystynyt jättämään kirjaa käsistäni kun olin aloittanut sen :D

Itseäni vähän hmm ärsyttää nämä TEAM GALE ja TEAM PEETA! Tulee mitkäkin TEAM EDWARD ja TEAM JACOB mieleen. Vaikka eihän sarja muistuta ollenkaan twilightia. Mutta jos kuitenkin pitäisi valita jompikumpi noista, niin olisi se varmaan Peeta. Ensin kyllä olin sillein että pystyy vaan tulemaan Galen ja Katnissin väliin, mutta Nälkäpelin edetessä tykästyin Peetaan aina vain enemmän ja enemmän. Vihanliekeissä sitten tykkäsin hänestä aivan valtavasti. Peeta on kiva hahmo :) Samoin ihmettelen, että pidän päähenkilöstä. Yleensä en pidä. Onhan Katnississakin huonoja puolia, mutta yleensä se on ihan kiva :) Haymitch on mahtava! Tykkään kaikista hahmoista jotenkin :D On kyllä niitäkin, joista en pidä, mutta näin yleistettynä.

Itseäni tosin ärsyttää Katnissin koko aikainen puhe Primistä. Onhan se ymmärrettävää mutta ihan koko ajan! Ja vielä kun rupesi vertaamaan Rueta häneen ja Katniss suunnilleen piti Ruesta vain sen takia, koska hän musitutti Primiä. Argh. En kyllä tykännyt siitä, että Rue kuoli niin nopeasti. En kerennyt saada hänestä yhtään irti. Olihan hänen kuolema siltkin hyvin koskettava. Olin juuri ruvennut pitämään hänestä vähän kunnes hän kuolee. Jesjes. Laulu on kyllä surullinen, varsinkin jos kuuntelee Youtubesta joidenkin omia versioita siitä.

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #14 : Heinäkuu 05, 2010, 09:26:01 »
Fikkaamiskeskusteluissa ei muusta yhdessä vaiheessa puhuttukaan kuin Nälkäpelistä, joten päätin sitten ottaa kirjan vähemmän kauniiseen käteen ja lukea mokoman. Päivässähän se meni, ensin 80 sivun selailuna ja loput yhteen putkeen, joten minä myös pystyn kehumaanopusta koukuttavaksi!

Mielestäni Nälkäpelin idea oli loistava! Siinä oli jotain, minkä yhdistin kirjoihin Kärpästen herra & Vuonna 1984 (joita en ole kumpaakaan kokonaan lukenut :P) sekä Selviytyjät-realityyn, ja mikä toimi melkein karmivasti.
Mielestäni Katniss oli veikeä hahmo ja Peeta ihastus-materiaalia. Gale nyt oli nyt sellainen perus kotikonnuilla asuva metsästysadonis, Prim normisisko jnejnejne. Lempihahmoni on Rue.

Kuten jo mainitsin, luin Nälkäpelin kahdelta istumalta. Kirjan kieli oli tarpeeksi yksinkertaista, jotta sitä pystyi seuraamaan lennosta. Se ei kuitenkaan tarjonnut mitään erityisiä nautinnollisia huokaisujakaan. Ehkä enemmän nuorille suunnattu kirja, siis.
Tarinan esitystapa jäi mielestäni lopulta vähän tönköksi, esimerkiksi loppupuolella kuvailu tehtiin löysin rantein ja sanottiin vain pyydystin kaksi kania, oravan ja hieman kalaa. (En muuten ymmärrä sitä oravanmetsästystä. Onko ne jotain mutanttioravia, joilla on polleat lihakset? Eihän oravassa ole mitään syötävää!) Tarina myös polki välillä paikallaan ja jotkut flashbackit tuntuivat turhilta. Kuten Surumielinen, minäkin olen aikalailla sitä mieltä, että koko se meikkaus-puvustus -juttu oli paperin tuhlausta.
Henkilöiden välisistä suhteista:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Itse olen Katnissen ja Gaelin kannattaja ryhmään lukeutuva, Peetassa on jotain ärsyttävää. Se nimikin jo pelkästään ärsyttää. Itse näen heidän suhteessaan enemmän sisarellista menoa kun sitten taas Gael on "se oikea".
Olen jokseenkin tuohon suuntaan kallellaan. Mielestäni Katniss ehkä kokee "kuuluvansa" Galelle, vaikka kirjan alussa kieltääkin tuntevansa mitään romanttista - mikä taas kuulosti siltä, kun kaverit kiusaavat tyttöä siitä, että tämä on ihastunut ja väittää sitten "en oleee." Ajattelen kuitenkin, että Katniss pitää myös Peetasta, mutta tuntee siitä syyllisyyttä, koska on ja Galen. (Miksei sen nimi muuten voi olla Gael niinkuin kaikki kirjoittaa... Kirjaston versiossa se oli ainakin Gale, jonka miellän naiselliseksi nimeksi...) Katniss on kuitenkin tuntenut Galen jo kauan, eikä hänen elämässään ole ollut ns. muita miehiä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mitä sitten siihen silmittömään tappamiseen tulee, minäkin olisin halunnut kuulla siitä jotain moraalista pohdintaa. Miltä lapsista tuntui?
Eikö Capitolissa voinut olla vaikka joku nykyiseen viherpiipertäjäjuttuun viittaava aktivistiryhmä, joka ei hyväksy julmuuksia?
Toisaalta Collinsin ihmiskuva on upea. Olin aluksi kysymässä, että onko uskottava ajatus, että ihmiset kerääntyvät katsomaan, kun lapset tappavat lapsia. Sitten ajattelin "jo muinaiset roomalaiset", jolloin vallattujen maiden sotureita pistettiin kehään taistelemaan kuolemaan asti. Luultavasti sellaista löytyy nykypäivänäkin, muttei maanlaajuisena TV:nä. Siis sanon Collinsille; nerokasta!

Mielestäni kirjassa oli potentiaalia johonkin paljon suurempaan - nyt se tyytyi olemaan pelkkä puoliviihteellinen semifantasiaromaani. Kirja yrittää nojata ihmissuhteisiin, mutta ne kaikki ovat aikalailla teennäisiä. Petyin.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa snowychann

  • fanfiction whore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♂ + ♂ = ♥ ♀ + ♀ = ♥ ♀ + ♂ = ♥
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #15 : Heinäkuu 16, 2010, 00:42:11 »
Välillä tosiaan ärsyttää selkeät samankaltaisuudet Twilight-sarjan kanssa. Pidän kyllä Nälkäpelistä enemmän sen toiminnan ja väkivallan vuoksi. Myös idea on omaperäisempi kuin ne iänkulut vampyyrit (ihan sama että ne kimalteleekin).

Lempihahmoni on ehkä Cinna (vaikkei hän paljon esiinnykkään) koska ei ärsytä minua millään tavalla.:D Myös Haymitch on huvittava hahmo.

Kaikkein parasta kirjassa on sen enemmän ja vähemmän piiloitettu kritiikki. Capitolin ihmiset muistuttavat hyvin paljon Hollywoodin plastiikkakirurgian kansanjuhlaa ja Nälkäpeli-tositeeve ohjelma ottaa kantaa nykyajan mitä naurettavimpiin, ihmisten yksityisyyttä ronkkiviin tv-sarjoihin köhBigBrotherköh.

Odotan silti innolla kolmatta osaa.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #16 : Elokuu 04, 2010, 01:01:15 »
Ai, täällä on tästäkin ketju!

Lueskelin trilogia ensimmäisen osan, kun ystäväni suositteli sitä minulle. Aihe nappasi heti ja lukemista ei juurikaan malttanut lopettaa. Toisessa kirjassa (Vihan Liekit) juoni muuttui minusta hieman väkinäisemmäksi, mutta kerralla meni sekin alas :) Jotenkin kauhean paljon asiaa pakotettiin tapahtumaan kauhean nopeasti, mikä ei tehnyt kirjasta kauheasn syvällistä. Ensimmäinen kirja oli sikäli loistava, että siinä tämä tosi-TV - idea oli ihan uusi ja Nälkäpeli itsessään niin kiehtovaa luettavaa, jos näinkin brutaalista tosi-tv:stä voi käyttää sanaa "kiehtova". Pakostakin tulee mieleen, kuten snowychann tuossa aikaisemmin mainitsikin, kirjailijan kritiikki aina vain villeimmiksi yltyviä tosi-tv - sarjoja kohtaan (seuraan Big Brotheria, varmaan seuraisin Nälkäpeliäkin ihan innolla, jos sellainen tulisi TV:stä). Välillä oli hämmentävää lukea, kuinka tappaminen tehtiin silmää räpäyttämättä, vailla minkäänlaista omantunnontuskaa.

Katniss/Gale - pari ei mene kyllä täällä jakeluun sitten millään. Se voi johtua puhtaasti siitä, että en todellakaan voi sietää kirjoissa/leffoissa/IRL tuollaisia Galen tyyppisiä miehiä, jotka ovat niin urhoollisia, vaatimattomia, vähääntyytyviä, sankarillisia... Gale on tylsä. Peetasta taas jää kirjakaksikossa hieman vaisu kuva, en oikein saa tyypistä otetta. Nössö? Mutta joka tapauksessa inhimillisempi ja siedettävämpi tapaus kuin Gale (miksi kaikki muuten kirjoittaa sen Gael?). Minun mielestäni Katniss/Gale - suhde on enemmänkin sisarellista, ja ehkä sellaine muinaisjäänne lapsuudesta. Toisaalta kirjailija tekee taatusti niin tylsän ja ennalta-arvattavan ratkaisun, että parittaa heidät trilogian lopussa. Plääh.

Haymitchia on pakko sen verran kehua, että tässä on hahmo, joka on olemassa kaikkine inhimillisine virheineen. Vaikka on "juoppo" (en pidä sanasta, mutta käytän sitä nyt tässä kohdassa), voi olla samalla myös ovela ja viisas, sekä inhimillisen sympaattinen. Ulkonäkö ja luonne ei ole taatusti mitään priimaluokkaa, mutta tarviiko edes? Lempihahmoni sarjassa. Katnissille annan risuja, sillä poikatyttömäinen olemus ei kertakaikiaan iske minuun. Liian kunnollinen.

Mutta mielenkiintoisia kirjatuttavuuksia nämä kaikenkaikkiaan ja innolla odotan kolmatta osaa.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2010, 11:14:02 kirjoittanut Kalke »
"A goal without a plan is just a wish."

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #17 : Elokuu 06, 2010, 00:22:10 »
SPOILAA!

Haymitchia on pakko sen verran kehua, että tässä on hahmo, joka on olemassa kaikkine inhimillisine virheineen. Vaikka on "juoppo", voi olla samalla myös ovela ja viisas, sekä inhimillisen sympaattinen. Ulkonäkö ja luonne ei ole taatusti mitään priimaluokkaa, mutta tarviiko edes? Lempihahmoni sarjassa.

Haymitch on noussut myös minun suosikikseni ja hän on ehdottomasti yksi trilogian ihmimillisimmistä hahmoista, hänessä on sellaista ihanaa karkeutta :) Pidän hyvin paljon siitä kohdasta kun Katniss ja Peeta katsovat vanhaa nauhaa Haymitchin nälkäpelistä.

Ja miten se nälkäpeli Haymitchiin vaikuttikaan. Katsoa vuosi vuodelta kuinka koulutettavat saavat surmansa :(

Ruesta pidin myös hyvin paljon ja minua harmitti hyvin paljon kun hän kuoli :( Se oli hyvin kaunis kuolema. Caton kuolema oli taas hyvin ruma ja mielestäni koko kirjan surullisin hetki oli se kun pahasti kidutettu Cato anoo Katnissia päästämään hänet tuskistaan :(

Haymitchin lisäksi pidän hyvin paljon Cinnasta, Finnickistä ja Johannasta. Toivon todellakin, että Johanna selviää sieltä Capitolin kynsistä, hänessä on niin paljon ytyä. Vaikka toisaalta minua kammottaa millainen tappokone Johanna olikaan omassa nälkäpelissään. Katnissin valmisteluryhmäkin on sellainen joukko Capitolin aaseja että ei heistä voi muuta kuin pitää, oikeasti :D

Jos pitää valita Peeta tai Gale, niin valitsen Peetan, ainakin tässä vaiheessa. Gale on jäänyt vähän etäisemmäksi ja Peeta on mielestäni hyvin suloinen, sellainen tyypillinen leipuripoika vaikka toivoisin hänessä olevan vähän enemmän karkeutta. Luulen Katnissin valitsevan kuitenkin Galen, jos hän edes valitsee. Mutta sehän tuo Katniss/Peetaan ihanan traagisen, täyttymättömän rakkauden leiman.

Minuakin kiinnostaa, miksi jotkut kirjoittavat Galen Gael :D Onko se vain kirjoitusvirhe vai lempinimi tai jotain?

Muttamutta, hyvin koukuttava sarja ja odotan kolmatta osaa innolla! :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2010, 00:26:58 kirjoittanut Cheo »
"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #18 : Syyskuu 03, 2010, 00:48:56 »
Ekan osan luin tossa äskettäin. Mulla oli sellainen ennakkokäsitys että tämä olisi joku tylsä tvaikku-tyylinen kolmiodraama jossa sivussa sitten lahdataan porukkaa. No, tuollaiseksi se äityi vasta lopussa (mikä oli mielestäni melko tylsä, siis siitä lähtien kun päästiin takaisin Capitoliin) ja kirja oli mukaansatempaavaa luettavaa. Kirjan koko idea nyt tosin on vähän epäuskottava ja lähes täysin sama kuin Battle Royalessa. Mutta Katnissin ja Peetan suhde oli sellainen kiva, ei mitenkään tavanomainen. Noille toivoisi oikeasti jotain kehkeytyvän. Pidin siitä että hahmot eivät olleet täysin hyviä tai täysin pahoja, vaan kaikki toimivat niin kuin parhaaksi näkivät, tai jotain. (Gale on poikkeus, äijähän on ihan Gary Stu. Rue ja Prim olivat myös vähän turhan enkelimäisiä. taitaa kirjoittaja pitää lapsista.) Suomennos oli paikoitellen vähän tökkivää ("muodin viimeinen sana", ööhh) ja kirjoitusvirheitä oli harvinaisen paljon. Hahmojen käyttämä kirjakielikin tuntui monesti vähän teennäiseltä. Mietinkin monta kertaa että olisi pitänyt lukea alkuperäiskielellä, mutta suomeksi lukiessa ainakin varmasti tajuaa kaiken mitä tapahtuu.
PS. Hahmojen nimet ovat kivoja.

Poissa Hawkolf

  • Thought Police
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • 2 + 2 = 5
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #19 : Marraskuu 18, 2010, 22:34:31 »
Sain juuri pari tuntia sitten luettua Matkijanärhen. Luin kaikki kolme kirjaa kuukaudessa ja en voi sanoa kuin, että yksi parhaista kirjasarjoista mitä olen ikinä lukenut.
Yhtään osaa ei tahtonut heittää kädestään kun sen oli aloittanut. Mockinjay etenkin oli suorastaan koukuttava ja erittäin yllättävä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Voin suositella tätä kirjasarjaa jokaiselle fantasiannälkäiselle. Rakastan <3
Tietää outoja se puu...
If you want a picture of the future, imagine a boot stamping on a human face— forever.
Reviewing the world!

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #20 : Marraskuu 25, 2010, 20:46:42 »
Sain luettua Matkijanärhen loppuun noin tunti sitten, ja ajatusten pyörivä kehä saattaa saada aikaan suht sekavaa tekstiä. Ja tämä siis spoilaa.

Matkijanärhi oli kaikista kolmesta raain ja surullisin osa. Minulle tuli oikeasti huono olo lukiessa, miten Peetan fyysinen kunto televisiohaastattelussa oli kuin tämä olisi raahattu kameroiden eteen suoraan Snow'n pahoinpitelystä. Myönnän, että minun oli pari kertaa pakko selata kirjaa muutama sivu eteenpäin - oli pakko saada tietää, tuliko tuossa ja tuossa tilanteessa ruumiita vai ei. Pahoin voin myös Finnickin kertoessa kokemuksiaan voittamisensa jälkeen: Aloin ajatella tuota paljon kokenutta poikaa aivan uudella tavalla, ja hänestä tuli kirjan myötä yksi lempihahmoistani. Kaikista kuolemista juuri Finnickin joutuminen mutanttien saaliiksi kosketti eniten. Jatkuva, raastava epätoivo kulki vahvana koko kirjan läpi. Oli kauheaa miettiä, kuka loppujen lopuksi on kenenkin puolella ja kuka havittelee vain omaa etuaan (Coin).

Olen tavallaan pettynyt Collinsin tapaan käsitellä Galea ja Peetaa. Toisaalta en tiedä, miten asiat olisivat voineet mennä paremmin, mitä oikeastaan edes odotin... Galen ja Katnissin välillä lähes koko kirjan ajan vallinnut etäisyys oli todella surullista luettavaa. Kaikki se, mikä oli heitä hitsannut vuosien saatossa yhteen, olikin yhtäkkiä haurasta. Gale pitämässä huolta Katnissin perheestä tämän taistellessa hengestään Nälkäpeleissä, parhaat ystävykset purkamassa huoliaan toisilleen metsästysretkillään... Tavallaan tämä oli silti ymmärrettävää, rakastihan Gale edelleen Katnissia saamatta vastakaikua. Näin voi käydä parhaidenkin ystävien välille.

Kirjan loppu oli jotain, josta en varmaan selviä ikinä (no joo, sama tunne oli KV:n kohdalla...). Okei, tavallaan olin onnellinen siitä, että Peeta ja Katniss menivät lopulta yhteen. Ja Gale siis elää onnellisesti kakkosvyöhykkeellä, entä sitten? En vain kestä ajatusta, että Katnissin ja Galen välit ovat tulehduksissa iäksi asti - sellainen vaikutelman Collins meille kuitenkin antoi. Tuntuu, että juuri Galen ja Katnissin suhteen käsittelystä jäi puuttumaan paljonkin.

Kyllä, pidin kirjasta erittäin paljon. Matkijanärhessä on monia vahvoja teemoja ja Collinsin melko osoitteleviakin kannanottoja mm. ilmastonmuutokseen. Kirja on ehdottomasti todella taidokkaasti rakennettu kokonaisuus.
Ehkä on tässä vaiheessa paras, että vedän vähän henkeä...
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #21 : Marraskuu 28, 2010, 20:45:45 »
Mielestäni Nälkäpeli 1 oli hyvin koukuttava ja hyvä kirja.

Samaa mieltä! Olen jo pitempään kierrellyt kirjakauppoja ja kirjastoja toisen osan toivotta, mutta ei vain ole tärpännyt. Nyt toivon joululahjaksi toista ja kolmattaosaa jospa vaikka vanhemmat löytäisivät sen :P

Sitten hieman ensimmäisestä kirjasta; Aivan loistava! Loistavan koukuttava kirja hyvine juonineen ja tarkkoine yksityiskohtineen. Jos kirjasta joitakin miinuksia pitäisi kaivaa, se olisi varmaankin ne "mutanttisudet" siinä lopussa. Ne tuli vähänniinkuin puskan takaa, kun ensin on ollut loistava, melkeimpä todentuntuinen tarina, ja sitten tulee yhtäkkiä joitain tuollaisia ökkömönkiäisiä!
Mutta tosiaan, loistava kirja!
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #22 : Joulukuu 29, 2010, 23:32:27 »
Siskoni luki kirjaa ensin englanniksi ja vilkuilin sitä silloin aina välillä sivusilmällä, mutten koskaan saanut aikaiseksi alkaa lukea sitä. Kuitenkin kun törmäsin toisella forkalla trilogian topiciin, päätin lukea sitä, ja luojantähden, hyvä että tein sen. Topicissa kaikki ylistivät kirjoja kilpaa, enkä lopulta voinut enää vastustaa kiusausta vaan marssin kirjastoon ja hain kirjan itselleni.

Aluksi oli tarkoitus tehdä niin, että luen ensin yhden toisen sarjan loppuun ja sitten vasta aloitan Nälkäpelin. En kuitenkaan pystynyt siihen vaan heti ensimmäisenä iltana avasin sen. Tarkoituksena oli lukea pari ekaa lausetta, mutta luinkin parikymmentä sivua. Ihan vahingossa, I swear.

Nyt sitten kun ehdin huomata miten loistava tuoki kirja on, päätin pyhästi etten lue sitä loppuun ennen kuin olen saanut ton yhen sarjan luettua. Koska jos jatkaisin Nälkäpeliä nyt, niin sittenhän se loppuisi ihan liian nopeasti! Mulla olisi yksi kirja vielä... En millään jaksaisi lukea sitä, mutta pitäisi silti lukea huomiseksi kun menen päivystykseen jossa joudun odottamaan kauan -> luen Nälkäpeliä kuten viimeksikin. Siksi olenkin jo ehtinyt vahingossa päästä jo itse peliin, hups.

Jos kirja ei menetä mahtavuuttaan matkan varrella, vannon syvästi että hankin Vihan liekit ja Matkijanärhen myös, oli se sitte kirjastosta tai kaupasta.
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #23 : Joulukuu 30, 2010, 20:22:07 »
Kertokaas tietämättömälle, että missä järjestyksessä nämä kolme kirjaa ovat ilmestyneet, menen koko ajan aivan sekaisin niiden kanssa :) Eli siis mikä olikaan ykkösosa, mikä kakkososa ja mikä kolmososa? Kaksi ensimmäistä kirjaa olen lukenut, enää siis olisi vain löydettävä se kolmas...
1: Nälkäpeli 2: Nälkäpeli - Vihan liekit 3: Nälkäpeli - Matkijanärhi
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Kami

  • Nuoriherra
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • deviantART
  • Pottermore: BatNimbus906
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #24 : Tammikuu 04, 2011, 14:51:03 »
Ostin juuri eilen tuon ensimmäisen osan itselleni, englanninkielisenä. Mua vaan hämmensi kaupassa, kun sillä samalla kirjalla oli kaksi eri kantta vaikka olivat samaa painosta ja muuten aivan identtisiä. Oli se kansikin muuten samannäköinen, mutta keskellä oli toisessa kirjassa joku pitkätukkainen tyyppi ja toisessa oli joku lyhyttukkainen. Mutta mikäs siinä, kun teksti on sama... :D En ole vielä aloittanut lukemista, mutta aihe on niin mielenkiintoinen että tämän on pakko olla hyvä.
"Much more running about with bangaa at my heels and I'm apt to give up sky pirating altogether."

Poissa Feeniks

  • päivän tärkein ateria
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Y
  • Pottermore: GobletMist8378
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #25 : Helmikuu 23, 2011, 14:23:10 »

Ihana. Mahtava. Surullinen. Sitä kirjaa ei voi kyllä toisin sanoin kuvailla, ja sanonpa vain, että tällä hetkellä se on paras lukemani kirja Potterien rinnalla. En voinut päästä kirjaa käsistäni oikeastaan lainkaan ja luin sen melkein putkeen. Hahmoista suosikkini on ehdottomasti Peeta. Tuo leipäpoika on niin kärsivälinen ja uskollinen Katnissille, että harva tuommoiseen pystyy. Katnissin ja Peetan välinen valeromanssi on kyllä välillä aika ilkeää luettavaa Peetan kannalta. Olen lukenut kaksi ensimmäistä kirjaa, ja mielestäni eka on parempi. Totta kai myös toinen kirja on tosi hyvä, mutta eka iski kyllä vielä paremmin. Osui ja upposi.:D Toisen kirjan lopussaa meinasin saada hepulin, kun luulin, että Peeta heittää henkensä. Onneksi niin sentään ei känyt, joskin joutuminen Capitolin vangiksi on melkein yhtä paha juttu. En oikein pidä Galesta, en oikein osaa sanoa miksi, mutta jokin hänessä vain pistää vihaksi. Mutta, en kyllä malta odottaa, että saan kolmannen käsiini.
Jos tuhoa ei voi välttää, otetaan sitä kaikki irti.

Poissa Zamira

  • Valehymy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin31142
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #26 : Huhtikuu 16, 2011, 10:16:32 »
Viestini spoilaa.

Ehdottomasti paras kirjasarja, jonka olen eläessäni lukenut.
Kuten monet ovat sanoneet; ihana, upea, koukuttava, ahdistava, (siis kirjaan on helppo eläytyä ja Katnissin ahdinkoon) surullinen, mahtava... Ja vaikka mitä, muttei millään tavalla huono.
Ykkönen oli ehkä paras, kolmonen toisiksi paras. Vaikka kyllä nuo kaikki olivat ihan mahtavia ja ihania. Kolmosen loppu vähän ärsytti, vaikka arvasinkin, että Katniss "valitsee" Peetan ja näin, mutta että Gale jää kakkosvyöhykkelle ja unohtaa Katnissin, se sai minut kyllä vähintäänkin ärsyyntymään. Olen siis enemmän Katniss/Gale-kannattaja, vaikka eihän Katniss/Peetassakaan toisaalta mitään vikaa ole. Lempihahmoni on ehdottomasti Gale, jotenkin vaan niin ihanan mahtava hahmo. Tykkään myös Cinnasta, valmisteluryhmästä (ihania tyyppejä ;3), itse Katnissista, Primistä, Ruesta... Peetakin on ihanan mukava, sinisilmäinen leipäpoika, mutta välillä myös mielestäni aika ärsyttävä. Ei pääse lempihahmojeni joukkoon, vaikka onkin ihana hahmo.
Kolmosen aika lopussa, siinä kohti kun Primin kissa tuli Katnissin luokse, kyyneleet nousivat silmäkulmaan, vaikka koko loppu olikin jo ahdistanut minua jonkin aikaa. En yleensä ihan oikeasti itke kirjaa lukeassa, saattaa tulla tyhjä ja masentunut olo, (esim. Siriuksen kuolema) mutta en ole ikinä itkenyt, en edes Pottereissa (ainakaan kunnolla). Tuossa itkin, ja se riittää kertomaan, että tämä kirjasarja on kyllä paras ikinä. Epilogi oli ihan silleen onnellinen, mutta minusta silti masentava, sillä olisin halunnut, että lopussa Katniss ja Gale olisivat olleet yhdessä... Tai että edes (kuulostaa tosi ilkeältä, ja tätähän tämä onkin) Gale olisi kuollut, minusta sekin olisi ollut parempi, kuin että hän olisi jäänyt kakkosvyöhykkelle. Oikeastaan odotin sydän kurkussa kokoajan kolmosta lukiessani, että Gale tai Peeta kuolee. Toisaalta hyvä, ettei näin käynyt.

Kirjan loppu oli jotain, josta en varmaan selviä ikinä (no joo, sama tunne oli KV:n kohdalla...). Okei, tavallaan olin onnellinen siitä, että Peeta ja Katniss menivät lopulta yhteen. Ja Gale siis elää onnellisesti kakkosvyöhykkeellä, entä sitten? En vain kestä ajatusta, että Katnissin ja Galen välit ovat tulehduksissa iäksi asti - sellainen vaikutelman Collins meille kuitenkin antoi. Tuntuu, että juuri Galen ja Katnissin suhteen käsittelystä jäi puuttumaan paljonkin.
Juuri näin. Tuntuu todella oudolta, että Gale ja Katniss yht'äkkiä vain unohtivat sen vuosien kestävän ystävyyden, vaikka annetiinkin ymmärtää, että se oli todella vahva.

Ei minulla kai muuta - Nälkäpelit ovat vain niin mahtavia. Odotan leffaa vähintäänkin innolla, mutta aika masentavaa, että se ilmestyy vasta yli vuoden päästä, jos silloinkaan. D;

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #27 : Toukokuu 20, 2011, 17:53:37 »
Hei!

Keskustelu elokuvasta on siirretty oikeammalle osastolle tänne, jatkakaa toki kirjoista juttelua tässä topickissa. :)

t. Suru-aurori
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Poissa Wizardine

  • Fletkumato
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ElmWing25933
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #28 : Kesäkuu 23, 2011, 17:25:13 »
Tammikuussa aloin lukemaan Nälkäpeliä, ja muutaman viikon kuluttua oli koko trilogia jo luettu. Ensimmäinen kirja on yksi parhaista lukemistani kirjoista, ja sarja yksi parhaista lukemistani sarjoista. Ovat toinen ja kolmaskin osa hyviä, tosin ensimmäinen on selkeä suosikkini. Sarjan jännitys pysyi yllä koko ajan, aloitettuani en pystynyt lopettamaan lukemista. Ainoa asia mikä sarjasta jäi harmittamaan oli kolmannen osan loppu, muutamat viimeiset luvut. Mielestäni loppu lässähti täysin verrattuna siihen, kuinka hyvä sarja oli muuten! Vaikka se oli itselleni hienoinen pettymys, on Nälkäpeli-trilogia puolestani ehdottoman suositeltavaa luettavaa!
Mischief managed!

Rowan

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #29 : Kesäkuu 26, 2011, 18:30:21 »
Olen lukenu ne kaikki :)

Minusta ensimmäinen oli kiistatta paras... Kakkos- ja kolmos -osissa rupesi Katniss ärsyttämään, aivan samalla tavalla kävi, kun luin Twilightejä: lopputuloksena oli silloin, että vihaan lähes kaikkia sarjan henkilöitä, Bellaakin, kumma kyllä...

Mutta vielä Nälkäpeleistä: idea oli todella hyvä ja sarja tempaisi mukaansa, se on totta. On joitain kirjoja, joista voi tajuta, kuinka paljon niissä on asioita, jotka ärsyttävät, mutta niitä ei siltikään voi vihata. Lempihenkilöni olivat Rue ja Peeta, kiistatta. Katniss ärsytti, Gale, oli alkuun mukava, Primistä en oikein tiedä ja ainiin - Madge oli myös hyvä tyyppi.

Cindu

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #30 : Heinäkuu 16, 2011, 00:23:29 »
Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2010 maaliskuussa. Jäin totaallisesti koukkuun ja olen lukenut kaikki osat. Sarja on todella hyvä. Ensimmäinen osa ehdottomasti parhain, tykkäsin myös toisesta ja kolmannestakin. Rakastuin Peetaan ja Galeen ihan älyttömästi! Ja Haymitch on kanssa ihan mahtava henkilö, tietysti myös Katniss ja Rue ja Primkin. Kirja on mahtava ja liian koukuttava. Ehdottomasti yksi parhaimmista sarjoista mitä olen ikinä lukenut. Kavereille olen myös suositellut ja ovat tykänneet ihan älyttömästi ja jääneet koukkuun.

Poissa Randomi

  • Vuotislainen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #31 : Heinäkuu 23, 2011, 16:09:14 »
Tää spoilaa sitte.

Mutta joo, Nälkäpelit on jotenki ihan mahtavaa luettavaa. Ku lainasin ykkösosan, aattelin että varmaan ihan ok kirja, mutta luinki sen sitte tyylii putkee :D En tiä mikä niistä on paras, vaikka toisaalta viimene, mut se oli iha hirveen synkkä ja mulle tuli tosi paha mieli ku luin sitä... Ehkä sen takii se oli paras, että siinä tää hyvä-paha asetelma meni vähä sekasi eikä se ollu sellasta kaikki pahikset kuolee mut hyviksille ei käy mitään -roskaa... Siinä myös alko näkyyn Nälkäpelin vaikutukset ihmisiin enemmän, varsinkin Katnissiin. Kaikista hirveintä oli kun Finnick ja Prim kuoli, Finnick kun oli lempihahmoni ja Katniss oli tehnyt kaikkensa pelastakseen Primin... Joo se oli surullista, mutta toisaalta ehkä parhaiten kirjotettu.

Poissa twister

  • Vuotislainen
  • Pottermore: PumpkinRose39
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #32 : Elokuu 04, 2011, 19:16:07 »
Todellakin yks parhaista kirjasarjoista mitä oon ikinä lukenu. Koukutuin heti alussa ja sainkin kaikki kolme sitten aika nopeaan tahtiin luettua. Pitäs varmaankin osta nääkin omaks ja lukea toistamiseen. Ite tykkäsin varmaankin ekasta kirjasta eniten, vaikka kaikki olivat kyllä tosi hyviä. Viimesen kirjan loppu oli vaan joku hirvein ja vollotin kirjan luettuani varmaan kymmenen minuuttia :D
"No story lives unless someone wants to listen. The stories we love best do live in us forever, so whether you come back by page or by the big screen, Hogwarts will always be there to welcome you home"

Poissa Magic girl

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valar Morghulis
  • Pottermore: WhitchThorn22397
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #33 : Elokuu 15, 2011, 13:04:50 »
Olen lukenut kaikki Nälkäpelin kolme kirjaa. Lainasin Nälkäpelin kirjastosta, kun kaverini oli kehunut sitä. Ja usein käy niin että lukeminen ei oikein aina suju. Mutta kun aloitin lukemaan, en voinut lopettaa. Toki kirjassa oli paljon asioita mitkä ärsyttivät ja häiritsivät, mutta en nyt niitä jaksa enää luetella, sillä muut ovat ne jo monet kerrat tehneet :) Kirja oli siis koukuttava ja Ruen kuolema oli sydäntä särkevä, minä kirjaimellisesti itkin kun Rue kuoli. Ja kun kirja oli loppu, olisiko ollut melkein seuraava päivä kun marssin kirjakauppaan ja ostin Nälkäpelin jatko-osan, Vihan liekit. Se jatkoi hyvin samaa rataa Nälkäpelin kanssa ja senkin luin erittäin nopeasti. Siinä minua harmitti kun Cinna vangittiin ja en nyt muista kerrottiinko Matkianärhessäkään, mitä hänelle lopulta kävi. Toivoin hartaasti, että Cinna olisi löydetty kun muut "stailaajat" löydettiin. Ainoastaan Matkianärhessä en lukenut sitä ihan siltä istumalta, jotkut kohdat olivat minusta sekavia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Oli kyllä sekin hyvä. Loppu oli kyllä todella omituinen. En meinannut ymmärtää että Katnissin pikkusisko kuoli. Ja oliko Gale suunnitellut viimeisen iskun vai kuka. Olin tyytyväinen kun Katniss ei ampunutkaan Snow:ta, se oli mukava lisä, mutta oli hyvä, että hän silti kuoli. En ole varma mutta oliko siis níin että "viimeistä nälkäpeliä" ei lopulta järjestettykään??

Kaiken kaikkiaan oli hyvä trilogia, mutta kuten muut olisin kaivannut psychologista peliä ja tunteita tappamisesta.
"Push me and I'll push back
I'm done asking, I demand"

Poissa Stargazer

  • astrum metallum
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we were here
  • Pottermore: CrimsonScale68
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #34 : Lokakuu 14, 2011, 16:30:05 »
Täydellistä. Muuta sanaa en keksi tähän hätään kun suomen kielen sanavarasto ei ole vielä tarpeeksi laaja näissä ylistyssanoissa. Ensimmäinen kirja oli alusta alkaen niin koukuttava ettei sitä meinannut pystyä päästämään näpeistään ja siks sitä lukiessa meni parina ensimmäisenä koulupäivänä yöunet. Idea on jo itsessään niin nerokas että huhhuh ja siihen päälle vielä loistava toteutus, niin mitäpä muutakaan tässä voisi sanoa kuin tuon aloitussanan, täydellistä. Aluks hiukan häiritsi tuo preesens-muodossa oleva kerronta, kun en sellaiseen ollut aiemmin tottunut, mut näin jälkikäteen ajateltuna se tuntui ainoalta mahdolliselta ratkaisulta ja toimi loistavasti sillä tavalla. Ykkösosassa se itse peli etenkin oli luvusta toiseen niin koukuttavaa luettavaa, kun koko ajan tapahtui jotain ja jännitys tiivistyi kun yksi toisensa jälkeen pelaajia putoaa pois ja mentiin lähemmäs ja lähemmäs sitä minkä tiesin alusta asti olevan lopulta edessä. Ruen kuolema tuntui sitä lukiessa rikokselta kun sattui olemaan yksi suosikkihahmoistani, liian vähän aikaa sai olla mukana, henki lähti turhan nopeasti. Olisin niin miljoona kertaa mieluummin suonut Ruen selviävän hengissä kuin Peetan. Muutenkin lopussa ärsytti Peetankin henkiin jääminen, kun koko jätkä ärsytti mua hahmona alusta alkaen. Olis vaan kuollut sinne areenalle tai sitten Katniss olis voinut päästää sen päiviltä. Sysimarjajuttu oli kuitenkin yllättävä ratkaisu, sinänsä positiivista, mutta Peetan olis kuulunut kuolla.

Kakkososa oli mielestäni trilogian paras, ihan vain parin ihanan cliffhangerin ja yllättävyyden ansiosta. Luulin kirjan alusta alkaen että koko kirja keskittyis alkavaan kapinaan Capitolia vastaan ja keskittyis esimerkiks vyöhykkeen 12 huononeviin oloihin ja siihen kuinka presidentti Snow jatkaa Katnissin hiillostamista kapinan kipinän sytyttämisen takia. Koska ideana oli kuitenkin Nälkäpeli, ajattelin siinä vaiheessa kun neljännesjuhlasta alettiin puhumaan, että loput kirjasta keskittyisivät Nälkäpeliin ohjaajana toimivan Katnissin näkökulmasta, mut sitten kun kahdennentoista luvun lopussa paljastui mistä oli kyse: "Joudun areenalle uudestaan." niin sitten kirjan asetelmat muuttuivat täysin. Ja se toinen peli oli jossain määrin jopa parempi kuin se ensimmäinen, ehkä tämä oli siinä mielessä huonompi, että kesti ajallisesti vähemmän aikaa, mut se kelloidea oli nerokas ja Finnick oli jostain syystä kiva hahmo, samoin Beetee. Ainoa miinus oli se, kuinka suuri määrä ihmisiä sieltä areenalta sitten pääsi pois - toki moni joutui Capitolin haaviin, mut... emmä tiiä, jostain syystä olis ollut parempi, että niitä olis ollut siellä ihan vaan muutama jälellä siinä vaiheessa kun Katniss tuhos sen voimakentän. Lopulta kakkososan loppu meni ykkösen tapaan rauhallisesti ja aattelin sen myös päättyvän sillain, kunnes koko kirjan viimeinen lause sisälsi kaikkien aikojen cliffhangerin, joka pakotti tuhlaamaan välittömästi kaikki rahat kolmoseen.

Kolmas osa oli kaikella tapaa yhtä loistava kuin ykkönen ja kakkonen, mutta ei pääse kakkosen ohitse lähinnä sen lopun takia. Tykkäsin koko hommasta aluksi tosi paljon, kapinan suunnittelu oli mielenkiintoista, samoin se kun Katniss päätyi vähitellen mukaan taisteluihin vyöhykkeillä, ensin kahdeksikolla ja sitten kakkosella, jossa sai jopa luodin päähänsä. Peeta oli tietty vankina Capitolissa (olis kuollut siinä vaiheessa kun ykkösosa vaihtui kakkoseksi) ja kun se sieltä sitten pelastettiin, niin toivoin jo pitkään että siitä tulis lopullisesti sekopää joka pitää Katnissia ikuisena vihollisenaan. Mut toisin tietty kävi. Joka tapauksessa homma muuttui vaan entistä mielenkiintoisemmaks kun Katniss joukkoineen lähti Capitoliin ja porukkaa väheni jatkuvalla syötöllä, kunnes vaan lopulta muutama jäi henkiin. Mut siinä vaiheessa tää homma sitte kusi. Primin tappaminen oli tarpeetonta. Muutenkin olisin paljon mieluummin lukenut siitä kun koko juttu päättyy, nyt vaan mentiin siitä missä aita on matalin, pistettiin Katniss matalaks ja sitte kerrottiin vaan mitä oli tapahtunut, kuinka Capitolin valta oli kukistettu, kenestä tuli uus presidentti jne. Pientä lohtua toi loppu jossa Katniss ampui Snowin sijasta Coinin, mut sitten viimeinen luku oli yhtä sekamelskaa ja tietysti Katniss valitsi Peetan ja Gale jätettiin täysin yksin eikä koko jätkän olemassaolo enää edes kiinnostanut. Väärin. Ja mikä se lopun vajaa puoltoista sivua pitkä epilogi oli olevinaan? Täysin turha lisä, olis toiminut niiiiiiiiin paljon paremmin ilman sitä. Mut kolmosen loppu olikin ainoa epäonnistunut kohta koko trilogiassa, muuten tää oli ihan jumalaisen täydellistä luettavaa, epäilemättä vähintäänkin paras trilogia jonka oon milloinkaan lukenut.

Hahmoista vielä sen verran, että todellakin inhosin Peetaa alusta lähtien, olisin niin paljon mieluummin halunnut että Katniss valitsisi Galen. Olin koko ajan varma että kolmosen lopussa joko Peeta tai Gale kuolee ja Katniss valitsee sitten sen eloonjääneen, mut tuntui vielä tympeämmältä kun Gale ei sitten kuollut - mieluummin olisin suonut sille matkan tuonpuoleiseen kuin tuominnut yksinäiseen elämään toisella vyöhykkeellä. Gale oli muutenkin mukava hahmo ja olis ansainnut Katnissin miljoonasti Peetaa enemmän, se olis muutenki ollut trilogian tyyliin sopivalla tavalla yllättävä ratkaisu, kun sehän oli ihan itsestään selvää jo ensimmäisessä osassa että nää kaks ajautuu lopulta avioon. Haymitch oli, kuten jo aiemmin mainittukin, varsin inhimillinen hahmo ja jostain syystä myös tykästyin siihen heti alussa. Rue nyt oli ihan epäilemättä suosikkini kunnes kuolo hänet korjasi (liian aikaisin, ihan rikollista) ja Finnickistä pidin myös jostain syystä, tosin opin pitämään hahmosta vasta kolmannessa kirjassa.
To be rich is to seek, to relive the memory

Poissa räiskeperäinen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #35 : Lokakuu 15, 2011, 23:15:21 »
Ahmin koko sarjan muutamassa päivässä, ehkä koukuttavinta ikinä! Henkilöt oli kyllä ärsyttäviä, varsinkin Peeta ja Katniss, josta tuli auttamatta mieleen Bella koko ajan (kuten moni muukin näköjään huomasi. Peetaa taas vihasin lähinnä lopun takia. Loppuratkaisu oli VÄÄRÄ, ilman viimeistä lukua sarja olisi ollut paljon parempi. Gale taas oli yksi lempihahmoistani, samoin Sinna, ja molemmille kävi köpelösti :'( Yhtäkaikki kuitenkin harvinaisen hyvä sarja vaikka hahmot olikin syvältä.
Toivottavasti elokuvista tehtäisiine des paremmat mitä Houkutus -leffoista tuli, etteivät pilaisi kirjoja samalla tavalla.

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #36 : Joulukuu 03, 2011, 20:38:03 »
Vastaan tähän pitkästä aikaa, kun olen lukenut kaikki kolme osaa (toki jo pitkän aikaa sitten, mutta kuitenkin)

Nälkäpeli oli osista paras. Pelin kuvailu on tehty hyvin, ja kuten sanoin aiemmin, oli hyvä, että tärkeänä osana oli valmistautuminen, muiden mielistely yms.

Vihan Liekit tuntui vähän ennaltaarvattavalta, ja väkinäiseltä. Liiankin "väliosa" minun makuun, mutta ehdottomasti hyvä kirja sekin. Esiteltiin paljon uusia persoonallsiai hahmoja ykkösosan vähän turhan Mary Sue painotteiseen hamokatalogiin. Honoin osa.

Matkijanärhi on toiseksi paras. Katnissin henkinen epävakuus ja romahdus oli kuvattu minusta todella hyvin. Juonen kulkua oli muutettu sopivasti esim. Peetan huluuden ja Primin tapon takia. Kolams osa on myöskin kaikkein ahdistavinta luettavaa, vaikkei edellisiäkään osia voi sanoa kovin aurinkoisiksi. ITse pidin lopusta, vaikka monet eivät selvästi. Loppu kuvastaa minulle juurikin sitä, että vaikka sota on ohi ulkosiesti, se ei loppunut pitkiin aikoihin Katnissin sisällä.
mus mus -> Ajatusliekki

Poissa Mopo

  • blue eyed beast
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tihkusade
  • Pottermore: PurpleThestral133
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #37 : Joulukuu 21, 2011, 15:39:54 »
Itse olen lukenut kyseisen trilogian nyt kolme kertaa. Se on ihana! Suzanne Colins on loistava kirjailija ja hän on saanut luotua upean maailman ja henkilöt. Mielestäni Nälkäpeliä ja Harry Pottereita ei voi verrata, sillä nehän kertovat aivan eri asioista ja koko sanomakin on sarjoissa aivan erilainen. Toki molemmissa on kovaonninen päähenkilö ja romansseja, mutta Nälkäpelin ilmapiiri on kokoajan apea. Siinä missä Tylypahkassa juhlitaan joulua, vaikka Voldemort on nousemassa taas valtaan, Panemin ihmiset itkevät jatkuvasti kodeissaan. En myöskään vertaisi Nälkäpelejä Twilighteihin, vaikkakin Katnississa ja Bellassa on jotakin samoja piirteitä (ainakin molempien itsetunto on huono).
Pidin eniten Nälkäpelistä, koska rakastan koko sitä osaa, jossa Katniss ja Peeta ovat Areenalla. Tykkään myös Vihan Liekeistä, koska siinä on Finnick :) Ja tottakai Matkijanärhikin on ihana! Tosin itken siinä aina ihan kamalasti..

Seuraako teistä kukaan myhungergames.com:ia? Tai odottaako monikin tulevaa elokuvaa?

Toivon, ettei Nälkäpelin fanikunnaksi valikoidu yhtä nuori enemmistö, kuin Twilightin. Toiki nuorempiakin faneja varmasti on jo, mutta jotenkin miellän Nälkäpelin hieman vanhemmille, kuin alaluokkalaisille. Kumpa ei syntyis mitää suurempia Team Peeta ja Team Gale- juttuja, vaikka kirjassa on selvästi Peeta ja Gale vastakkain.
~I'm the hero of this story. I don't need to be saved~

Poissa Varpu

  • Vuotislainen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #38 : Tammikuu 09, 2012, 22:16:42 »
Ähh... Tulee mieleen niin paljon kaikkea mitä pitäs kirjottaa.
Ihan aluksi kun löysin Nälkäpelin kaupasta ja luin takakannen kiinnostus nousi valtavaksi. Se on ollu melkein kaikista takakansista kiinnostavin ja se oli pakko lukea. Monta muuta kirjaa oli kesken joten odotin jouluun ja luin vasta sitten. Se oli mahtava kirja! Nyt kun oon lukenu muiden mielipiteitä oon alkanu ajatella hieman kriittisemmin ja näin.
Koska ekan lukemisen jälkeen halusin pitkittää sitä, ettei sarjalle tulis loppua luin tokan vasta kesäl ja nyt vikan jouluna. Vähän hassua.. :D

Nyt mitä tulee mieleen...
Aluksi olin ihan, että Gale on ihana, mutta sitten ykkösen puolivälis ihastuin Peetaan aivan silmittömästi ja Gale olis saanu painua hiiteen. Mut sitte taas ajattelin, et on se Galekin ihan kiva.
Monet on kirjottanu et lempihahmo oli Rue ja eräs kaverikin oli siihen ihan hullua kuin myös Primiin. Mä en vaa jotenkin hellu noille. Ku ne on älykkäitä pikkusia ja nii rohkeita ja jotenkin ärsyttäviä.  :))
Itse en ole ikinä verrannut Nälkäpeliä ja Twilightia, eikä ne kyllä toisiaan edes muistuta... Eikä Bella ole Katniss läheskään ja niillähän on ihan eri lähtökohdatkin.
Kerronta oli hyvää, mutta kuten muutkin on laittanu tarinassa olisi saanut kuvata tappamisesta aiheutuvia tunteita yms. enemmän. Tykkään enemmän lukea jos kirjassa on paljon vuoropuheluita, koska joskus pitkät kerronnat alkaa pitkästyttää ja se häiritsi lukiessa sillä henkilöt eivät puhu paljon keskenään, eikä heidän anneta puhua. Kaikki tulee niin Katnissin kertomana, ei hyvä. Tällöin hahmojen luonne ja piirteet eivät pääse niin hyvin esille ja niistä saattaa tulla yksitoikkoisia, jos ymmärrätte. :D
Preesens-kerronta oli virkistävä, vaikka aluksi häiritsikin.

Ykkösestä en nyt hirveästi muista kun siitä lukemisesta on vuosi... Mutta Haymith (miten kirjotetaan??) oli kyllä jotenkin samastuttava ja kakkosen alussa se kohta, jossa Katniss saa tietää joutuvansa uudestaan areenalle (jännitys huokui kirjasta!!) ja hän ja Haymith juo on en tiedä tosi hauska ja yhdistävä hetki hahmoille. (:
Vihan liekit oli varmaankin paras osa, Peeta ja Katniss oli siinä tosi söpöt. Ja myös yllättävä käänne että he joutuvat toistamiseen areenalle oli hyvä.

Muutenkin olisin paljon mieluummin lukenut siitä kun koko juttu päättyy, nyt vaan mentiin siitä missä aita on matalin, pistettiin Katniss matalaks ja sitte kerrottiin vaan mitä oli tapahtunut, kuinka Capitolin valta oli kukistettu, kenestä tuli uus presidentti jne.

Tässä asiassa olen aivan samaa mieltä. Kaikki vain oli kolmosen lopussa ohitse. Oikein odotin kuinka Katniss pääsee Snown pressanlinnaan tappamaan sen. Se vaan sivuutettiin. Ja vaikken erityisesti Primistä tykännyt oli hirveän ilkeää tapaa hänet, Katniss raukka ja äiti...
Olin myös aivan varma että Peeta taikka Gale kuolee ja kappas! Kumpikin jäävät eloon, ei hyvä. Kerrankin ajattelin, että tässä on kirjasarja, joka ei säästä kaikkia päähenkilöitä, mutta ei. Ei sillä että haluaisin, että kukaan kuolee, mutta sivuhahmot ovat aina vain auttaakseen ja sitten kuolkoot vaan pois ja päähenkilöt selviää hengissä. Gale oli ihan kiva, mutta olisi voinut mieluummin kuolla ja Prim elää. Finnickin kuolema oli surku sillä, se olikin ihana tyyppi, joka oli kokenut kovia!

Loppu oli kyllä todella omituinen. En meinannut ymmärtää että Katnissin pikkusisko kuoli. Ja oliko Gale suunnitellut viimeisen iskun vai kuka. Olin tyytyväinen kun Katniss ei ampunutkaan Snow:ta, se oli mukava lisä, mutta oli hyvä, että hän silti kuoli. En ole varma mutta oliko siis níin että "viimeistä nälkäpeliä" ei lopulta järjestettykään??

Samat ajatukset tässäkin kuin minulla. :))

Mutta siis aivan mahtava sarja, mitä nyt loppu jäi vähän vaisuksi. Ja tämä oli myös siksi hyvä, ettei ikinä voinut olla varma milloin ja kuka kuolee, ja mitä tapahtuu. Ehdottomasti toisena Pottereiden jälkeen! :)

« Viimeksi muokattu: Tammikuu 09, 2012, 22:21:27 kirjoittanut Varpu »

Poissa nutcracker

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #39 : Tammikuu 11, 2012, 19:25:49 »
Minäkin luin syksyllä tämän Nälkäpeli-trilogian, tosin englanniksi, joten kirjasarjan suomenkieliset termit ovat minulta aika lailla hakusessa, pahoittelut siitä.

Mutta, tykkäsin ihan, noin kevyenä nuortenkirjana. Teksti oli sujuvaa, mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista, hahmot hyviä ja Katnissin itseironiaa sai nauraa läpi kirjojen. Juonikin kirjoissa oli melko hyvä, ja kiitos sen mukaansatempaavuuden kirjat tuli luettua suunnilleen yhteen menoon - niitä oli oikeasti vaikea laskea käsistä. Tykkäsin hahmoista Katnissista, Peetasta, Primistä, Cinnasta sekä ennen kaikkea Finnickistä, ja itse Nälkäpeli- ideana oli mielestäni äärimmäisen kiehtova. Luulen, että nimenomaan ensimmäinen kirja on suosikkini, koska se kuvasi suurimmaksi osaksi tapahtumia Areenalla.
Elikä, suosittelisin kyllä sellaiseksi kevyeksi iltalukemiseksi. Ai niin, ja elokuvathan tästä myös on tekeillä, eli sitä ennen kannattaisi jokaisen kynnelle kykenevän nämä kirjat ahmia, sillä elokuvat tunnetusti spoilaavat kaiken jännityksen kirjoista.
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe

Poissa Denahi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #40 : Tammikuu 12, 2012, 09:42:46 »
Olen lukenut sarjan kaksi ensimmäistä osaa suomeksi. Tarina oli kiinnostava ja luinkin nuo molemmat parissa päivässä. Alussa teksti vaikutti aika tökkivältä, mutta siihen tottui. Ensimmäisessä kirjassa päähenkilön jatkuva epäileväisyys Peetan ystävällisyyttä kohtaan oli hiukan häiritsevää, mutta onneksi Katniss oli jo toiseen osaan mennessä vakuuttunut Peetan vilpittömyydestä^^ Kahdesta ensimmäisestä kirjasta pidin enemmän 2. osasta, areena oli kiinnostava ja loppuratkaisukin erilainen.

Viimeisen osan aion lukea englanniksi. Siinä näyttäisi olevan huomattavasti enemmän sivuja kuin suomennoksessa, joten saan samalla luettua mahdolliset suomennoksesta poistetut kohdat :)

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #41 : Tammikuu 13, 2012, 15:59:13 »
Viimeisen osan aion lukea englanniksi. Siinä näyttäisi olevan huomattavasti enemmän sivuja kuin suomennoksessa, joten saan samalla luettua mahdolliset suomennoksesta poistetut kohdat :)
Anteeksi, mitä helvettiä? Oletko aivan varma että suomennoksesta on poistettu kohtia? Koska jos on, niin miksi ihmeessä niin olisi tehty ja MIKÄ IHMEEN OIKEUS SUOMENTAJALLA OLISI TEHDÄ NIIN? Ettei vaan johtuisi jostain sanojen määrästä tai jostain? vaikka eikös suomessa olekin pitempiä sanoja?

"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

Poissa Lupin

  • Äitiyslomalla
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Vuotis
  • Pottermore: MoonstoneMarauder79
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #42 : Tammikuu 13, 2012, 16:35:24 »
Hei, mistä on peräisin tieto että Nälkäpeli-trilogian kirjoja olisi suomennetty lyhentäen? Sivumäärä ei sano välttämättä yhtään mitään, onhan usein esim. kirjojen brittiläisen ja amerikkalaisen version välillä suuriakin eroja sivumäärässä, ja siinä edes kieli ei muutu... Yritin etsiä tietoa tuosta suomennoksesta, mutta en löytänyt mitään.

Cheo, jos kirjoja suomennentaan lyhentäen (aika harvinaista), siitä ei päätä kääntäjä vaan kääntäjä vain tekee mitä käsketään. Entisaikoina lyhentely oli kai yleisempää, nykyään harvinaisempaa. Joskus sitä kuitenkin tapahtuu :( Esim. Diana Gabaldonin kirja Muukalainen on lyhennetty siitä syystä, että siitä haluttiin tehdä kirjakerhopainos, ja sivumäärä olisi tullut liian suureksi.
Äitiyslomalla! Hoidan (hitaalla aikataululla) HP-faneihin ja Vuotiksen Facebook-sivuihin tai Facebook-ryhmään liittyviä asioita.

Poissa anji

  • 4. silopeikko
  • Vuotislainen
    • Goodreads-profiili
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #43 : Helmikuu 13, 2012, 21:24:02 »
En ole kyllä kuullutkaan lyhentelystä, siihen sen sijaan olen ennenkin törmännyt, että englannin- ja suomenkielisillä  romaaneilla voi olla jopa huimia pituuseroja. Joten lisäinfoa? :--)

Mutta ah, Nälkäpeli on tosiaan yksi koukuttavimmista sarjoista ikinä! Mulle tulee Panemista aina mieleen joku kommunistinen maa, jossa pienellä elitistipoppoolla on kaikkea yllin kyllin ja kaikilla muilla on ns. asemastaan riippumatta melkein yhtä kurjat oltavat ja pitkät työpäivät kaikilla + tietenkin se ulkomaailmanvastainen voimakas ja säädelty propaganda, mitä koko kirja tulvii.

Omituista on se, ettei Collins musta ole edes erityisen hyvä kirjoittamaan (ellei kyse sitten ole siitä, että suomennos on huono?) Kuvailua ja eläytymistä olisin kaivannut myös tekstiin enemmän, vaikka totta kyllä kaikkein toiminnallisimpiin kohtauksiin erityisen syventyvä tyyli ei sovi ja lukiessa pdätteli suorastaan henkeä. Mutta ainakin suvantokohtiin olisi kaivannut jotakin muutakin kuin sitä Primin-ikävää ja Peetaa, esimerkiksi juuri niitä omantunnontuskien kuvailua tai... no jotain vähän angsisempaa :D Toisaalta jos ajattelee, niin kyllähän ne käsittelemättömät asiat Katnissille kostautuivat Matkijanärhessä. Musta tuntuu ihan hölmöltä kirjoittaa itse mitään kritiikkiä tässä suhteessa, kun en kerran itse osaa sen paremmin kuvitella, millaista Areenan stressaavissa oloissa olisi elää ja mitä silloin ajattelisi..

Lainaus
Vihan Liekit tuntui vähän ennaltaarvattavalta, ja väkinäiseltä. Liiankin "väliosa" minun makuun, mutta ehdottomasti hyvä kirja sekin. Esiteltiin paljon uusia persoonallsiai hahmoja ykkösosan vähän turhan Mary Sue painotteiseen hamokatalogiin. Honoin osa.

Olen täysin samaa mieltä Ajatusliekin kanssa! Nälkäpelissä kaikki oli vielä niin uutta ja ihmeellistä, ettei sitä edes kohtuuttomasti häirinnyt niin kovin ennalta-arvattava juonikuvio vaan halusi vain lukealukealukea eteenpäin kaikesta huolimatta, Matkijanärhi taas vähän paikkaili sitä, mikä aiemmissa osissa jäi käsittelemättä eli sitä tunnepuolta, mutta Vihan liekit oli aikamoista tutun kertausta ja tapahtumapyöritystä vähän odotapa seuraavaa näytöstä niin -tyyliin.
Sekin tuli kuitenkin ahmaistua aika nopsaan, vaikka alkuun en meinannut päästä. :D
Siltikin, kaksi muuta osaa menevät minun kirjoissani laadullisesti tämän ohitse, vaikka viimeinen osa olikin surullinen.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Hahmot kyllä tuntuivat aika täydellisiltä siinä, mitä sitten tekivätkin ja musta Katniss ei ensimmäisellä Areenalla käyttäytynyt lainkaan hahmonsa mukaisesti, mutta onnistuin silti rakastumaan Galeen & Rueen ja itse asiassa Katnissin äitiin ja Magdeenkin, ja Johannaan ja Finnickiin Beeteehen ja siihen naiseen ja... (ainakin äidistä ja Madgesta ois tyyliin ihanaa kirjoittaa syväluotaavaa fanifictionia!) :D

~anjilla on vielä paljon erittäin epämääräistä sanottavaa~

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #44 : Maaliskuu 31, 2012, 14:01:19 »
En ole vielä lukenut Matkijanärheä, joten sen vuoksi täytyi lukea aiemmat viestit varoen ja skipata osa. Ensimmäisen ja toisen osan olen jo lukenut, ihan tässä juuri tällä viikolla. Mun piti lukea Nälkäpeli jo aikoja sitten, mutten saanut aikaiseksi ennen kuin vasta nyt elokuvan ilmestyttyä. Ostin ensimmäisen kirjan ja kappas, ei sen lukemisessa kauaa mennyt - se tempaisi aika tehokkaasti mukaansa ja oli vain pakko lukea. Sen jälkeen täytyi käydä ostamassa Vihan liekit ja sekin on nyt luettu. :D Matkijanärhi on tarkoitus hankkia mahdollisimman pian, sillä pidin sen verran paljon aiemmista osista.

Myönnän, että mulla oli ennakkoluuloja trilogiaa kohtaan - ensinnäkin siksi, että nuortenkirjallisuus ei yleisesti ottaen hirveästi nappaa. Yllätyin erittäin positiivisesti kuitenkin ja kirjat kolahtivat oikein mainiosti. En ymmärrä sitä, kuinka Katnissia verrataan Bellaan, koska mun mielestä nuo hahmot ovat hyvin erilaisia. Toki joitakin yhtäläisyyksiä löytyy (kuten tuo miesten pörrääminen), mutta siltikin. Katniss on Galen ohella lempihahmojani, Bellaa ja Bellan avutonta naiiviutta en ole koskaan sietänyt. :D
Peetasta en hirveästi pitänyt, vaikka aika sympaattinen ja mukava se sinänsä onkin - paikka paikoin Peeta ärsytti todella rankasti. Katniss ja Gale kuuluvat yhteen, piste.

Collinsin tavasta kirjoittaa en mitään kovin syvällistä voi sanoa, sillä olen lukenut nuo kaksi osaa suomeksi ja niin paljon voi olla suomentajasta kiinni, mutta mä totean lähes joka kirjan kohdalla, että kuvailu olisi saanut olla runsaampaa ja niin myös nyt jäin kaipaamaan tietynlaista syvällisyyttä paikka paikoin. Ei sillä, että valittaisin sen suuremmin tuosta - sujuvaa ja nopealukuistahan se teksti oli.

En ole vielä ehtinyt muodostaa kovin perusteellista mielipidettä - johtuu osittain siitä, että Matkijanärhi on vielä lukematta. Ajattelin ostaa sen englanniksi ja lukea nuo kaksi ensimmäistä myös enkuksi - kuulostaa todella haljulta tuo, että suomennosta olisi lyhennetty, vaikka mä vähän epäilen sivumääräeron johtuvan muista syistä, sillä tuohon olisi taatusti tartuttu, jos suomennoksesta olisi jätetty osa pois. Enkä mä ainakaan näe juuri mitään syytä, miksi suomennosta pitäisi lyhentää, koska eivät nuo kirjat mitään hirveän pitkiä ole.

Ehkä multa myöhemmin syntyy enemmän mielipidettä. Tänään katsastan tuon leffan, mutta se kuuluukin eri keskusteluun. :)
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Vampyyritar

  • Hourailevia kirjoja lukeva vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Vampyyri
    • Pandemonium - Varjojen kaupungit
  • Pottermore: UnicornGalleon8000
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #45 : Huhtikuu 06, 2012, 19:28:10 »
Kävin katsomassa leffan ja se oli ihana!!!
Pitää käydä joskus katsomassa uudelleenkin sillä mieleeni ei jäänyt muuta kuin ne liekehtivät viitat. Kun ne näin en varmaan hengittänytkään.

Onko kukaan nähnyt Hillywoodin Hunger Games Parodia? Kannattaa katsoa. Cato näyttää siinä tosi omituiselta. Mutta Clove on ihan näköinen. Glimmerkin. Siis näyttelijöihin verrattuna.
Vampires and books are all what I need for live...

Poissa Denahi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #46 : Huhtikuu 09, 2012, 12:54:48 »
Viimeisen osan aion lukea englanniksi. Siinä näyttäisi olevan huomattavasti enemmän sivuja kuin suomennoksessa, joten saan samalla luettua mahdolliset suomennoksesta poistetut kohdat :)
Anteeksi, mitä helvettiä? Oletko aivan varma että suomennoksesta on poistettu kohtia? Koska jos on, niin miksi ihmeessä niin olisi tehty ja MIKÄ IHMEEN OIKEUS SUOMENTAJALLA OLISI TEHDÄ NIIN? Ettei vaan johtuisi jostain sanojen määrästä tai jostain? vaikka eikös suomessa olekin pitempiä sanoja?

Niin, tuntuu kyllä hyvin oudolta jättää osa asioista pois. Tuossa englanninkielisessä sivuja oli 455 ja suomenkielisessä 362, saa olla aika tiiviisti kerrottu ettei mitään jää kertomatta. Toki voi olla että asiat on vain kerrottu eri tavoin, jolloin sivumäärä jää lähes 100 sivua lyhkäisemmäksi. Joku joka on lukenut molemmat versiot kertokoon lisää aiheesta:)

Poissa Taru

  • Merirosvo
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • ID 12 (Sessun vaimo)
  • Pottermore: BronzePhoenix3707
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #47 : Huhtikuu 09, 2012, 13:08:24 »
Offia, mutta pakko sanoa tähän väliin että suomenkieli nyt vain on tiivimpää kuin englanti. Potter-kirjatkin ovat englanniksi "pidempiä" kuin suomeksi, vaikka mitään ei ole muutettu tai poistettu. "I have a dog who needs a home", 8 sanaa ja suomeksi sama "Minulla on koira, joka tarvitsee kodin", 6 sanaa. Tai "My dog needs a home", 5 sanaa ja suomeksi "Koirani tarvitsee kodin", 3 sanaa. Jos englanninkielinen lause lyhenee joka kerta sanan tai kaksi ja sanat ovat muutenkin tiiviimmässä paketissa, totta kai silloin tulee kirjaan vähemmän sivuja kuin enkuksi kirjoittaessa. :)
Ilmamerirosvot tottelevat aina äitiään.
<AdamGibbon> (( Mun sydän hakkaa hirveän lujaa. ))
<CainGibbon> (( iik, iik, jännää jännää. o: ))

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #48 : Huhtikuu 09, 2012, 13:15:15 »
Sama on myös vaikkapa sanonnoissa ja vitseissä, osa on voitu korvata suomalaisella vastineella, jotta lukiessa suomenkielinen henkilö ymmärtäisi ne paremmin. Sitä paitsi, onko kirjassa sama fontti ja yhtä suuret sivut? Myös taittotapa vaikuttaa.

Poissa Raparperi

  • Pahislynkkarikerhon puheenjohtaja ;)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #49 : Huhtikuu 12, 2012, 20:36:37 »
Löysin Nälkäpelin vasta kun kaverini halusi mennä katsomaan leffan, ja vakaumuksellisena kirjojen kannattajana luin ekan osan ennen leffaan menoa (mikä sinänsä oli järkevää, koska ymmärsin leffaa paremmin kirjan lukeneena). En ymmärrä, miten olen voinut sivuuttaa kirjat tätä ennen kirjastossa! Muistan kyllä joskus lukeneeni takakannen jostain osasta, mutta takakannen teksti ei kai sitten ollut kovin houkutteleva. Ekan osan lukemisen ja leffan näkemisen jälkeen olinkin sitten aika myyty ja rupesin metsästämään kirjastosta kahta viimeistä osaa, jotka ahmaisin 48 tunnin sisällä.

Eka osa on suosikkini, koska siinä tosiaan idea on tuore. Aika ennen pelin alkamista on hieman pitkästyttävää, mutta itse peli on niin jännä ettei kirjaa malta sulkea ollenkaan. Yleensä minua inhottaa kirjat, joissa lahdataan hirveät kasat ihmisiä, ja Nälkäpelissäkin juuri se epäilytti, että 23 heittää henkensä ennen kirjan loppua. Sarjan ollessa kyseessä saattoi aavistaa, ettei Katnissille käy kuinkaan, mutta hieman yllätyin kun Peetakin jätettiin henkiin. En oikein kiintynyt muihin kilpailijoihin, kun arvasin niiden kuitenkin kuolevan. Galesta ja muista Vyöhykkeen 12 asukkaista ei saada hirveästi tietoa, joten ne jäivät etäisiksi.

Spoilasin itseäni osittain kakkosesta ja kolmosesta, mm. Primin ja Cinnan kuolemista, kapinasta ja siitä että Peeta ja Katniss joutuvat uudestaan Nälkäpeliin. 75. Nälkäpelin kilpailijoista tykkäsin Johannan räiskyväisyydestä, Finnick jäi Vihan liekeissä vähän arvoitukseksi. Snow on inhottava, mutta silti hieman vaisu pääpahikseksi. Olin iloinen, ettei Katnissista kuoriudu mitään suurta johtajaa, vaan hän on lähes tavallinen rivisotilas Matkijanärhen roolia lukuunottamatta. Kolmosessa on myös hyvää kaikki Nälkäpelin vaikutusten kuvaukset, painajaiset ja muut. Ja Haymitch on yksinkertaisesti mahtava, luultavasti lempihahmoni. Ei Katniksessakaan ole paljon valittamista, samaistun aika hyvin hänen poikatyttömäisyyteensä (olen käytännöllisesti katsoen maalta, kiipeillyt puissa ja juossut pelloilla pienen ikäni) ja viileisiin väleihin äitinsä kanssa sekä tiettyyn välinpitämättömyyteen sääntöjä kohtaan.

Epilogi oli mielestäni turha, ja muutenkaan loppuratkaisu ei ollut paras mahdollinen. Oli sinänsä hyvä, ettei Katniss päässyt tappamaan Snow'ta niin kuin suunnitteli. Ihan tyylikästä oli myös, ettei Katniss loppujen lopuksi tehnyt paljon sodassa, tavismaiset päähenkilöt iskevät minuun paremmin kuin sankarit. Gale jäi minulle yhdentekeväksi, en koskaan saanut hänen persoonastaan kiinni, mutta odotin että joko Peeta tai Gale kuolee. Toivoin loppuun asti, että Katniss ei valitse kumpaakaan vaan pitäytyy päätöksessään eikä koskaan mene naimisiin. Paras olisi mielestäni ollut, jos Peeta ja Katniss olisivat eläneet vanhoiksi Voittajien kylässä painajaistensa kanssa, ei parisuhdetta eikä lapsia (eli Peetan ikuinen rakkaus olisi vihdoin sammunut, se häiritsi Peetassa eniten). Kuolema, jota en osannut odottaa ja joka vähän pysäytti oli Finnickin, koska kolmosessa Finnickistä oli tullut hyvä hahmo. Tosin turhan traagista, että Annie sitten myöhemmin meni saamaan lapsen.

Sama mikä häiritsi Potterien KV:ssä, häiritsi Matkijanärhessäkin: sota. Jotenkin nämä koko kansan taistelut eivät saa minua syttymään, ja ne vievät tilaa muulta tarinalta. Molemmissa myös "hyviksien" puolella on mielestäni alivoima, mutta niin vain ne tulevat ja voittavat. Enkä ymmärtänyt kirjan aseita, miten jousipyssyllä voi ampua alas pommikoneen? Kuinka ylös nuolen voi ampua ja kuinka korkealla koneet lensivät? Ja miten Capitolin asukkaat vain elelivät taloissaan vaikka kapinalliset valtasivat kaupunkia? Evakuointi kyllä mainittiin ja pakolaisia oli liikkeellä, mutta he suunnistivat kaupungin keskustaan. Melko huonosti suunniteltua sanoisin, luulisi Capitolissa olleen jokin parempi evakuointijärjestelmä, etenkään kun kapina ei ollut ensimmäinen laatuaan.

Aika sekavaa tekstiä tuli, sain siis tänään luettua Matkijanärhen että ajatukset ovat vielä hieman jäsentymättömiä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä ja koukuttava sarja, vaikkei ihan kymppiin ylläkään.
"Muikkunen, ota airo."

Solemn Spoiler Alert -blogi tv-addikteille ja lukutoukille ;)

Poissa Linnan kuningatar

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #50 : Huhtikuu 15, 2012, 20:08:02 »
Ehkä paras kirjasarja Potterien ohella.
Kaverini koulussa lukivat (siis jopa koulussa) Nälkäpeliä ja ehdottivat että lukisin. Siinä kuukausi meni ja kuuntelin puhetta siitä
päivittäin kunnes kävelin kirjakauppaan ja poistuin sieltä ensimmäinen kirja mukanani.
Samana iltana jäin koukkuun sarjaan. Luettua kirja tuli reilussa kahdessa vuorokaudessa ja eikun seuraavaa kirjaa ostamaan.
Vihan Liekitkin tuli luettua neljässä päivässä ja sen jälkeen netissäkin metsästelin ficcejä ja fanisivuja.
Sain vihdoin Matkijanärhen luettua ja nyt aloittamassa sarjaa uudelleen alusta:)

Ensimmäinen kirja on suosikkini sillä kaikki on Katnissille tavallaan "uutta ja pelottavaa".
Odotin että peli tosiaan olisi alkanut melkein heti kirjan alettua mutta siinä puoleen väliin kirjaa saatiin jännitellä ennen kun se alkoi.
Alusta pidin ja rakastuin Galeen heti ensimmäisillä sivuilla. Kun elonkorjuu tuli eteen säikähdin, että Gale olisi valittu Katnissin kanssa peliin. (Siinä vaiheessa päässäni pyöri juonenkäänteitä kuinka Gale pelastaa Katnnissin ja kuolee yms.)
Onneksi se olikin Peeta. Kunnes heidän stradegiansa tuli julki. Lukiessani olin räjähtää kun ajattelin että ensimmäisen kirjan lopussa pari saisi lässynlässyn lopun. Onneksi ei niin kuitenkaan käynyt, mutta olisin halunnut että Peeta olisi heittänyt henkensä. Pidin kovasti kuitenkin kirjan tavasta kuvailla julmaa Capitolia ja epäoikeudenmukaisuutta. Julmaa että osa tribuuteista oli varta vasten halunnut mukaan Nälkäpeliin. Siinä huomasin eri vyöhykkeiden olot. Cinna oli esitelty hienosti kirjassa.

Vihan Liekit oli sinänsä mukava kirja mutta minua epäilytti uusi nälkäpeli. Peeta ja Katniss olisivat taas siellä ja olisi vain yksi voittaja. Viimeistään siinä arvasin että Peeta olisi kuollut. Johanna, Finnick ja muut kilpailijat oltiin kuvailtu omaperäisinä ja eri ikäisinä tribuutteina. Finnick oli toisaalta hieman epäilyttävän mukava ja niin. Presidentti Snow oli sopivan uhkaava mutta olisin uskonut Katnissin panevan vastaan hieman enemmän ja ajattelevan erilailla.

Matkijanärhessä sota veikin (ylläripylläri) suurimman osan kirjasta ja hieman pitkäveteisiä kohtiakin oli. Vyöhyke 13 oli sinänsä jännä jo kuvailussa. En loppuratkaisusta pitänyt ja olisin toivonut että Katniss olisi valinnut Galen ja viettänyt hänen kanssaan loppuelämänsä... Finnick oli parempi hahmo kolmannessa kirjassa ja nousi suosikkeihini. Höpsönä hän oli paras.
Haymitch oli taas kirjan alussa hieman etäinen ja liiankin ilkeä. Haymitch juoppona on parempi ajatus.

Sarjana siis todella hyvä ja erilainen :)
Because i love you.
D/Hrm <3
Tiijau -> Linnan Kuningatar

Poissa Tylypahkan luuta

  • Varmasti oudoin
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PurpleSnitch12495
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #51 : Toukokuu 01, 2012, 20:16:07 »
Luin tänään loppuun Matkijanärhen ja täytyy sanoa, että itse en olisi sillälailla kirjaa lopettanut, mutta mitäpä siitä, hyvä se silti oli. Eniten pidin ykkösestä, sitten kakkosesta ja viimesenä kolmonen. Eka kirja oli paras, koska siinä kaikki oli uutta ja muutenki siinä oli paras juoni. Tokan kirjan areena oli hyvä ja juoniki ihan jees. Ainii, pidän parempana Katniss ja Gale paritusta tai sitte Katniss: forever alone ;)

Kolmonen oli vähän tylsä, mun mielest siin ois voinu olla se nälkäpeli niille Capitolin lapsille, mut Katniss, Peeta ja muut Voittajat ois voinu olla pelinjärjestäjii, mut ne tajuis et ne ei pystyis siihen, ku ne on ite ollu areenalla. Sit ku ne ei suostuis tekeen mitään ansoja sun muita ni Coin suuttuis niille ja vast sitte Katniss ois jotenki tappanu sen tai jotain. Mä oisin myös halunnu jättää Cinnan ja Finnickin henkiin. :(  Mutta kirjailijahan sen päättää.

Haymitch oli ensin ärsyttävä, mutta kun ryhtyikin auttamaan Katnissia ja Peetaa niin tykästyin hahmoon ja etenkin leffassa kun näyttelijä esitti osansa hyvin. Oisin halunnu että Peeta kuolis ja
oiski lyöttäytyny yhteen ammattilaisten kanssa, mut muuten kirjalle ei ois voinu tehdä kahta muuta osaa. Myös Primin oisin halunnu jäävän henkiin. En kauheasti pitänyt epilogista, ku se oli just semmonen kaikki oli hyvin ja heillä oli kaksi lasta, jotka eivät tienneet mitään niistä kauheuksista, joita heidän vanhempansa joutuivat kokemaan ja lässyti lässyti.

Muuten kirjasarja oli yksi parhaista mitä olen ikinä lukenut!! Suosittelen lämpimästi!!! Kirjahyllyni näyttää muuten aika jännälle, ku siinä on kaks ekaa pokkareina ja vika ihan kovakantisena kirjana, ku en malttanu oottaa pokkaria! :D

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #52 : Toukokuu 06, 2012, 23:06:14 »
Itsekin vihdoin ja viimein sain luettua koko trilogian. Kirjekaverini suositteli sarjaa varmaan pari vuotta sitten jo ja siitä asti on pitänyt lukea. Mutta kun. Kirjastossa aina lainassa ja olen laiska varailija. Kerran sain Nälkäpelin käsiini, luin 20 sivua, mutta kun kirja ei heti tempaissut mukaansa, kiinnostus lopahti ajanpuutteen vuoksi. Siitä asti, kun leffan trailerin näin, vannoin meneväni katsomaan sen ja tietenkin kirjauskollisena lukevani kirjan ensin. Noh, läheltä piti, etten epäonnistunut, tilanteen pelasti kaverini lainaamalla oman kirjansa vain pari päivää ennen leffaan menoa. :'D Enkä katunut, todellakaan.

Nälkäpeli oli kolmesta kirjasta omasta mielestäni ehdottoman paras. Juurikin näistä samoista syistä, mitä on muutkin maininneet: kaikki oli uutta ja hienoa, pitkästä aikaa jotain kunnon kirjallisuutta, jossa on kunnon naispäähenkilö vinkuvan ja omistushaluisen Bella Swan -tyypin vastapainoksi. Tapahtumat tempaisivat mukaansa ja omakin syke on ollut leposykkeeksi varmaan nelinkertainen lukiessani Areenan tapahtumia. Hauskintahan kuitenkin on ollut, että loppuratkaisun tiesi -eihän Katniss voi kuolla päähenkilönä, ei ainakaan heti ensimmäisessä osassa, jos kyseessä on kerran trilogia. :D Ja kyllä, ensimmäistä kertaa ikuisuuteen käsissä oli kirja, jota luki periaatteella: "Tämä luku loppuun ja sitten nukkumaan." Ja me kaikkihan tiedetään just, että miten tuossa aina tahtoo käydä... :)

Vihan liekit, kuten muutkin ovat sanoneet, oli selkeästi täyteosa. Juoni toisti samaa kaavaa, melkein jopa jätin lukemisen kesken tajuttuani Katnissin ja Peetan joutuvan Areenalle taas. Tästä huolimatta suhteellisen innokkaasti kuitenkin kakkososankin lukaisin. :D
Henkilöhahmoja oli mielestäni hiukan liikaa, oli todella vaikea pysyä välillä perässä, että kukas nyt olikaan taas kuka. Omasta mielestäni vähemmälläkin olisi ehkä pärjätty aivan mainiosti. Muutenkaan kirjassa ei ollut edeltäjänsä kaltaista jännitystä. Kieltämättä kyllä odotin Peetan kuolevan, mutta onneksi näin ei käynyt, olen nimittäin aika tykästynyt hahmoon. Tämä taas siksi, koska vain yksi voittaja ja edelleen vielä yksi kirja jäljellä, joten Katnissin olisi pakko selvitä. Areenan idea oli kieltämättä kiinnostava, tykkäsin siitä enemmän kuin ykkösosan.

Matkijanärhi sitten kompensoikin taas kaikki kakkoskirjan puutteet. Olin kuullut useammalta kuin yhdeltä kirjan lopun olevan ärsyttävä, siskoni spoilasi vähän liikaakin siitä (joka sitten ei aivan edes pitänyt paikkaansa). Matkijanärhessä ei ollut Nälkäpelin kaltaista jännitystä, mutta jotenkin sekin tempaisi mukaansa noin vain. Ja tällä kertaahan en tiennyt loppuratkaisusta muuta kuin siskoni spoilaukset, hänkään ei oikein kertonut, oliko loppu onnellinen vai ei. Yksinkertaisesti kuulemma huono. :D
Gale ärsytti mua todella paljon ja kieltämättä Peetankin kohtalo nosti sykettä -tällä kertaa ei sitten jännityksestä. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani itse kirjan loppu oli todella hyvä. Mutta se epilogi. Argh. Se pilasi sen. :D Olisi kirjailija jättänyt oman mielikuvituksen varaan sen, mitä Peetalle ja Katnissille tapahtui myöhemmin!

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava sarja, suosittelen! Harmittaa, kun sain kirjat käsiini vasta nyt, kun kaikki kuvittelevat sen johtuvan vain siitä perinteisestä "kun kaikki muutkin" -efektistä. :( Varsinkin ykköskirja sai koko tunneskaalankin heräämään, välistä nauratti ja välillä sitten itkin mukana. :D Ekan kirjan jälkeen Gale oli lempihahmoni, vaikka silti pidin peukkuja Peetan puolesta Katnissin "valloittamisen" suhteen.  Ja kuten aiemmin totesin, Peetaan olen hahmona erittäin tykästynyt. Muita lempihahmoja onkin sitten vaikeampi sanoa. Muutenkin, tuohon "valloittamiseen" liittyen, romantiikannälkäisenä ihmisenä Katnissin kolmiodraama oli juuri sopiva lisä kirjasarjaan! Ei liikaa (ettei mene mihinkään Twilightiin, mihin täysin syyttä trilogiaa verrataan), mutta sen verran, että se on kiva lisä, kun pääpaino ei ole siinä vaan täysin muissa asioissa.
Lisäksi täytyy mainita, että tämän keskustelun luettuani vasta tajusin, mikä kirjan kielessä herätti toisinaan kummastusta. Juurikin tuo preesensin käyttö tuntui alussa vieraalta, mutta sen syvällisempiä pohtimatta enhän mä tajunnut asiaa! :D Muistelisin jonkun sanoneen tuosta, että suomennoksessa aikamuoto välillä vaihtui. Tässäkään en myönnä huomanneeni tietoisesti mitään, mutta pari kertaa ainakin Matkijanärhen kohdalla pysähdyin lukemaan joitakin kohtia uudelleen jostain syystä. En sitten tiedä, oliko se juuri näitä mainittuja aikamuodon muutoksia, jotka vain mun alitajunta rekisteröi vai sitten ihan jotain muuta. :D Tälläinen supertärkee offi tähän loppuun. :)

Tääläkin suunnalla siis suositellaan kirjaa jokaiselle vastaantulevalle!
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa tassutöppönen

  • The only exception <3
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: CatRain16320
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #53 : Toukokuu 08, 2012, 18:25:35 »
Spoilaa.

Ensimmäisen kirjan aikana kokoajan oli yllä se ihana jännitys, eikä ikinä ollut mikään varmaa. Olin ihan kauhuissani että kumpi tässä kuolee, Katniss vai Peeta, ja päätin olla tykästymättä Peetaan ettei tule vollotus tämän kuollessa. Katniss oli alusta saakka loistava hahmo, yhtä vahva sisältä kuin ulkoa, mutta silti jollain tapaa haavoittuvainen ja samaistuttava.

Toisen kirjan edetessä huomasin pitäväni Peetasta paljon. Enää hänellä ei ollut kuolemanvaaraa ja hän oli selvä tuleva puoliso Katnissille. Galen ruoskimisen jälkeen tuli ehkä ensimmäisen kerran sellainen olo että tuon maailman pitää toden totta muuttua. Uusintapeli ei suoraan sanoen innostanut, mutta areena oli hienosti suunniteltu ja pidin kelloideasta. Tik tak, tik tak =) Finnic oli rasittava hahmo ja aivan turha siinä vaiheessa. Enobaria tuntui turhan etäiseltä.

Kolmas kirja oli kokonaisuutena raskas, eikä hirveästi herättänyt mielenkiintoani. Katniss oli alusta asti liian erilainen, ja minun piti kokoajan muistuttaa itselleni, kuka hän on. "Katniss Everdeen, liekehtivä tyttö, the girl on fire". Matkijanärhen rooli ei vain... sopinut hänelle. Lukija oli jumissa hänen päänsä sisässä ankeissa ajatuksissa. Vallankumouksen symboli vain tahtoi tappaa itsensä. En pitänyt. Enkä kunnolla ymmärtänyt miksi hänellä oli läpi kirjan pakkomielle Snow'n tappamisesta ja yhtäkkiä hän suorastaan liittoutui tämän kanssa ja tappoi Coinin. Jajaja miksi nyt piti se Prim mennä tappamaan? Ihan turha murha mielestäni. Gale oli kokoajan hieman etäinen hahmo minulle, johtuu varmaan myös siitä että Galen rooli on leffassa niin tyhjä ja ontto. Ainoa hyvä puoli kirjassa oli luultavasti sen vaikuttvuus mielialaan. Se sai aidosti vihaamaan ilmastonmuutosta ja sotia. Se sai suuttumaan Capitolilaisille kaikesta, mutta osoitti että hekin ovat pohjimmiltaan ihmisiä. Finnickin tarina oli koskettava ja viimeiset sivut siitä kun Buttercup tulee, loppuun asti olivat yhtä kyyneltulvaa. Se kirja, johon kirjattiin Finnickin silmien väri yms oli ihana idea ja viimeisen sivun viimeinen teksti

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


sai aikaan awww-kohtauksen. Olen eri mieltä kuin moni muu. Raskas kirja tarvitsi kevennyksen loppuun. Sanat, jotka kertovat että kaikki on muuttunut. Ihan sama minulle miten siirappinen se loppu oli.

-Tassu
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 08, 2012, 18:29:00 kirjoittanut tassutöppönen »
~She lives in a fairytale somewhere too far for is to find~

Poissa Tatti

  • monikirjoinen ilmestys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Nauru pidentää ikää!
  • Pottermore: RoseKey750
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #54 : Toukokuu 09, 2012, 15:39:27 »
Jes, tästäkin aiheesta on sitten tehty topic! (:

Spoilausta.

Luin Nälkäpeli-sarjan ensimmäisen osan pari kuukautta sitten ystäväni suositeltua niitä minulle. No, niinhän siinä kävi: jäin siihen totaalisesti koukkuun ja oli pakko lukea saman tien toinenkin osa. Tällä hetkellä minua harmittaa, kun kolmas osa ei ole ilmestynyt vielä pokkarina. Satun omistan ne muut osat pokkarina ja pokkarit ovat pieniä ja mahtuvat hyvin mukaan mihin vain.

Itse kirjat ovat mielestäni juonenkäänteitä täynnä.
Ensimmäistä kirjaa lukiessani olin koko ajan ihan jännityksessä, että miksi Peetan tai Katnissin pitää kuolla. Noh, sitten kun saatiin tietää, että kaksi voisi jäädä henkiin, olin todella iloinen, koska siinä vaiheessa olin jo jotenkin kummallisesti ehtinyt samaistua Peetaan. Kirjan alku oli kylläkin melko tylsä, mutta ajattelin, että kyllä se siitä paranee ja niinhän kävikin. Mielentilani ensimmäistä kirjaa lukiessani oli suunnilleen tällainen: "Mitä! Älä nyt noin tee, höntti! Jes! Hahahaha nyt toi kuoli. Nouu, miks näin piti tapahtuu.. Mitä ihmettä? Mitäköhän noi pelinjärjestäjät nyt on ajatellu? Jos mä oisin toi en ainakaa tekis noi ja noi.." Kuitenkin kirja oli hyvä ja mukaansatempaava!

Toisen kirjan lukeneena alan sitten kommentoimaan sitäkin, kun kerran innostuin.
Ensimmäisen kirjan luettuani ajattelin, että mitä tähän voi vielä keksiä kahden kirjan verran. Kun sitten luin toisen kirjan takakannen, minun oli pakko lukea se sinä päivänä loppuun asti ja niin luinkin.
Mielestäni Katniss käyttäytyi kirjan alussa ja muutenkin turhan viileästi Peetaa kohtaan ja se välillä ärsytti minua. Kun sitten alkoi se häähössötys olin jo täysin samaistunut koko kirjaan ja sen henkilöihin. Capitolin ilmoittaessa seuraavan Nälkäpelin teemaan, istuin suu auki varmaan viisi minuuttia ja kelasin päässäni, miten sekä Katniss että Peeta voisivat selviytyä areenalla. Sen Nälkäpelin idea ja kellojuoni olivat mielestäni ovelia, mutta hyviä. Tässä kirjassa muut tribuutit jäivät kuitenkin vähän vieraiksi, ainakin minulle.. Lopetus oli tehokas ja jätti ainakin minulle sellaisen "pakko lukea kolmas kirja nyt heti" - tunteen.

Elokuvasta
Ensimmäisestä kirjasta on tehty elokuvakin. Se on myös todella hyvä, paitsi monia minulle olennaisia asioita oli jätetty pois.. :(
Mutta suosittelen katsomaan, jos ei sitä vielä ole nähnyt! (:

"Aah, niinpä tietysti", Ron sanoi ja läimäytti otsaansa, "Unohdin, että me jahdataan Voldemortia kirjastoautolla." :)

Poissa augustiina

  • kohtalonviivan tulkitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • auguurin nauru
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #55 : Kesäkuu 16, 2012, 22:11:50 »
Nälkäpeli oli heti alusta alkaen niin koukuttava, ettei kirjaa meinannut malttaa laskea hetkeksikään käsistään. Luin sen ensimmäisen kerran joku puolisen vuotta sitten erään hyvän vuotislaisystäväni vinkattua trilogian loistavuudesta. Mutta niin, nälkäpeli idea sinänsä on aivan loistava ja toteutuskin päätähuimaavan upea. Onhan se sydäntäraastavaa ja laittaa väkisinkin ajattelemaan miten karu maailman kohtalo voi olla, mutta ei tästä trilogiasta voi olla pitämättä. Oli kuitenkin todella sankarimaista, että Katniss ilmoittautui Primin tilalle suojellakseen tätä.

Toinen kirja yllätti odotukseni totaalisesti. En aluksi osannut yhtään ajatella, että siinäkin nälkäpelistä tulisi niin tärkeä osa juonta, joten reaktioni oli varmasti näkemisenarvoinen kun Katniss tajusi joutuvansa areenalle uudelleen. Areenan kelloideasta pidin myös monien muiden tapaan kovasti. Yllättävät juonenkäänteet tekivät kirjasta entistä paremman. Mieleeni jäi erityisesti se kun Gale kertoi Katnissille ettei vyöhykettä 12 enää ollut. Tuollaisen paljastuksen jälkeen kolmannen kirjan lukeminen oli aloitettava heti! Kolmas kirjakin oli loistava siinä missä kaksi ensimmäistäkin. Eniten mieleen jäi Peetan Capitolin muuntelemat ajatukset, jotka tulivat totaalisena yllätyksenä, melkein epäilin ettei Peetaa saataisi koskaan edes lähellekään entisellensä. Koko kirja oli kuitenkin loistavaa kerrontaa ja yllättäviä käänteitä oli sopivasti :>

Epilogin saralla ajatukseni ovat vähän ristiriitaisia. Toisaalta se oli ihana siirappuuksineen kaikkineen, mutta en voi kuitenkaan olla ajattelematta että kirja olisi voinut olla parempikin ilman sitä. Olisi kuitenkin ollut mukavaa jos jotain olisi saanut jättää oman mielikuvituksen varaan, sillä tuo epilogi aiheutti sen, että monet asiat jäivät vähän kaivelemaan. Ehkä jos se niin kauheasti alkaa joskus inhottamaan, niin kai se on sitten jätettävä kokonaan lukematta ja uskoteltava itselleen ettei mitään epilogia edes koskaan ollutkaan. :P

Henkilöhahmoista on pakko vielä höpötellä tähän loppuun jotain. Alusta alkaen Haymitch on ollut lempihahmojani. Hän osaa olla hyvinkin letkeä ja fiksu, ei hänestä voi olla pitämättä. Minua riipaisi sydämmessä asti sydämessä asti kun luin hänen tyttöystävänsä ja perheensä kohtalosta.  Ensimmäisen lukukerran jälkeen en pitänyt yhtään Peetasta, suorastaan inhosin häntä, mutta nyt kun olen lukenut trilogian pari kertaa, niin täytyy myöntää että olen jopa alkanut pitää hänestä. Ruesta ja Primistä pidin molemmista tosi paljon, ja heidän kuolemansa olikin suuri vääryys. Galestakin pidin heti alusta lähtien, vaikkakin Primin kuoltua tunsin piston sydämmessä kun en voinut olla ajattelematta, että Galen ja Beeteen yhdessä suunnittelema pommi tappoi tämän. Toisessa kirjassa kuvioihin tullut Finnick oli myös todella sympaattinen hahmo, vaikka aluksi olinkin hänen suhteensa hieman epäileväinen. Viimeistään hän kertomansa tarina siitä mitä Capitol tekee voittajille, mitä se teki hänelle itselleen, sai minut katumaan koko epäilyäni. On varmaan myös ilmeistä että vihasin presindentti Snowia täydestä sydämestäni. En voinut olla samaistumatta Katnissin ajatuksiin. 
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Poissa Ninzai

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #56 : Kesäkuu 26, 2012, 13:29:35 »
Itse olen ihan koukussa tähän kirja sarjaan!! Elokuvakin oli minusta hyvä, ja roolitukset olivat loistavat!
Kirja on toki ankea,mutta Peeta tuo minusta siihen myös huumoria. Tämä kirjasarja nousi minulla heti yhdeksi lempi kirjasarjaksi. Minusta paras kirja näistä kolmesta on vihan liekit.
Muistan kun ekaksi moni meidän luokalla puhui nälkäpelistä ja ihmettelin, että mikä ihme kirja se on? Sitten joku linkkasi facebookissa kuvan nälkäpelistä. Siinä oli kuva Josh Hutcherson ja halusin nähdä sen trailerin ja se olikin ihan erinlainen,kun mitä oletin  että se on. Moni oli kehunut kirjaa joten alotin sen lukemisen. Pakko kertoa, että nälkäpeli oli eka kirja minkä olin lukenut ennen kuin olin nähnyt elokuvan :).
Itse en jaksa odottaa seuraavaa elokuvaa, koska otse en pettynyt ekaan elokuvaan!
Kävin kysymässä suomalaisesta ja he sanoivat, että matkianärhi ilmestyy vasta ensi vuonna, vaikka he sanoivat viime toukokuussa, että sen pitäisi ilmestyä tässä kuussa.

Poissa Ninzai

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #57 : Kesäkuu 26, 2012, 13:31:55 »
Piti kysyä vielä, että tietääkö kukaan milloin nälkäpeli ilmestyy DVD:lle? :)

Poissa Zamira

  • Valehymy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GhostPumpkin31142
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #58 : Kesäkuu 26, 2012, 14:15:31 »
Tämän mukaan 18.8.2012. :)

offia...

Poissa Helena T

  • Keijukaismuori
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: AccioQuill137
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #59 : Heinäkuu 01, 2012, 22:05:06 »
Juhannuksena aloin lukea suurin ennakkoluuloin hyllyssäni ollutta Nälkäpeliä. Mutta se oli sitä myöten menoa. Kahden päivän päästä piti käydä ostamassa Vihan liekit ja siitä kahden päivän päästä olin kirjakaupassa kyselemässä Matkijanärheä. Surukseni se oli loppu ja uuden painoksen ilmestymisestä ei siihen kauppaan saatu tarkkaa aikataulua kustantajalta. No, kirja varaukseen. Mutta onnekseni löysin kauppakeskuksesta kirjan ja 5 euroa halvemmalla, mitä se tulisi kirjakaupassa maksamaan. Intoni lukea kirjaa oli niin suuri, että puolessa päivässä sen sitten ahmin. (Eli Matkijanärhen voi löytää muista kaupoista kuin kirjakaupoista.)
Sarjassa koukuttaa ehkä  kielellinen helppolukuisuus (paitsi Matkijanärhessä oli useita lauseita, joissa oli olla-verbi vaikka sitä ei tarvittu), ehkä  sen päähenkilöiden inhimillisyys. Tai se, että diktatuuria vastaan taistellaan aina jollain tasolla. Nautin kovasti kirjoista, enkä osaa tuota edelläolevaa kummemmin asiaa perustella. Olen hehkuttanut kirjoja muillekin. Kuitenkin jos on herkästi ahdistuvaa tyyppiä, ei sarjaa varmaankaan kannata ottaa lukemistoon. Sen verran painostavaa on tunnelma useimmissa kohdin läpi sarjan.

Poissa narri

  • Ajassa harhaileva
  • Vuotislainen
  • Terveisiä Pangaialta
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #60 : Heinäkuu 08, 2012, 12:54:28 »
En ollut kuullutkaan Nälkäpelistä ennen tätä kevättä, en edes elokuvasta(missä oikein elän?), ennen kuin eräs kaveri sanoi haluavansa katsoa The hunger games- elokuvan, kunhan lukisi ensin kirjan. Hänen innoittamanaan päätin minäkin teokseen tutustua. Olin tuolloin kurssilla Amerikassa ja aikani siellä kulumassa umpeen, joten kävi niin että rikoin periaatettani vastaan ja menin ensin katsomaan elokuvan, koska halusin nähdä sen siellä. Elokuvalle on oma topic, joten ei siitä sen enempää. Kirjasta minulla on amerikkalaisversio. Koska olin katsonut elokuvan, tiesin suunnilleen mitä tulee tapahtumaan, joten samalla lailla kirja ei päässyt käänteillään yllättämään tai nostamaan jännitystä kuin sisällöltään tuntematon kirja tekee. Hyvä kirja kumminkin. En olisi sitä ostanutkaan, ellen elokuvan perusteella olisi aavistanut sen olevan makuuni.

Ajatella että teos on ollut huomaamattani olemassa jo useamman vuoden. Jatko-osia en ole vielä lukenut, joten aiempia viestejä tuli hiukan skippailtua spoilausten välttämiseksi. Luulen että luen jatko-osat suomeksi. Nälkäpelin maailma on kiinnostava. En voinut välttyä, eikä varmaan moni muukaan, ekaa kirjaa lukiessaan mielleyhtymiltä gladiaattoritaisteluihin ja nykyajan bb-meininkiin. Eikö Panem kuulostakin latinalta? Minulla on sellainen kutina että luin jostain sen olevan lainaus latinasta. Ilmiselvästi kirjat sisältävät jossain määrin yhteiskuntakritiikkiä. Lapset ovat uhreja? No joo, lukemiseni oli aika pintapuolista, kun aivot oli kytkettyinä viihteelle, joten syvemmin en kirjan sanomaa ole pohtinut tai etsinyt, kunhan puoli huolimattomasti rekisteröin lukiessani muutamia mielenkiintoisia seikkoja.

Suosittelisin.
Hämmentää.

Poissa Lovepotion

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #61 : Heinäkuu 12, 2012, 19:14:00 »
Spoilaa vähäsen.

Elokuvan katsottuani heräsi oma mielenkiinto kyseisiä kirjoja kohtaan. Luin ensimmäisen osan päivässä ja oli pakko saada luettua muutkin. Preesens tuntui kummalliselta alussa, mutta huomaan nyt, että omatkin tarinat kääntyvät usein siihen suuntaan, vaikka pyrinkin kiroittamaan aina imperfektissä :D

Juoni on kekseliäs ja uskottava, ja erityisplussaa nimille, jotka ovat erikoisia, mutta viittavaat jollain tapaa tulevaisuuteen (Peeta, Clove, Venia, Cinna, Cato, Gloss, ymsyms..). Tosin taas jotkut asiat tuntuvat jollain tapaa epäluonnollisilta, kuten mutantit ja jotkut kakkoskirjan nälkäpelissä esiintyneet pelinjärjestäjien "kauhut". En kiistä, etteikö teknologia voisi olla niinkin kehittynyt satojen vuosien päästä, mutta jotenkin oudolta se vähän tuntuu.

Parituksista sen verran, että Peetan ja Katnissin suhdetta lopussa en oikein ensin ymmärtänyt, koska todella luulin Katnissin valitsevan Galen. Jälkeenpäin Peeta ja Katniss on mielestäni erittäin sopiva pari, ja niinhän sen kuuluu ollakkin :) Mutta henkilökohtaisesti EN YMMÄRRÄ, miksi Finnickin täytyi kuolla? Oletin hänen selviävän hengissä tuoreen vaimonsa luo, ja tosiaan liikutuin lukiessani kohtaa, jossa hän kuoli.

Lopetus oli hyvä, ja pidin erityisesti epilogista. Kirjat olivat Pottereitten ja Twilightien ohella ehkäpä parhaimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Kuvailu on mahtavaa, ja jotenkin pääsee kirjan tunnelmaan jos lukee oikein keskittyneesti. Tykkään! Eli kannattaa lukea, ja katsoa ensimmäinen elokuva (:

Poissa Gina

  • Vuotislainen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #62 : Heinäkuu 18, 2012, 17:58:11 »
Kuulin Nälkäpeleistä jo aika pitkä aika sitten kaveriltani. Yhdessä leikimme metikössä nälkäpeliä omilla hahmoillamme. Kaverini selitti ideaksi sen, että meidät valitaan omalta vyöhykkeeltä menemme jonnekkin metsään ja tarkotuksena tappa toiset. Itse nautin leikistä, koska olimme päättäneet että emme tapa ketään kuin äärettömässä hengenvaarassa.

Muutama kuukausi sitten kun elokuva tuli teattereihin ja villitys oli hurja päätin ruveta lukemaan kirjoja. Tulimme mummiltani Joensuusta junalla kun luin ekaa kirjaa. Kirja sai minut heti koukkuun ja samana iltana oli kirja jo lopussa. Seuraavana päivänä luokkatoveri antoi kakkososan lainaksi ja se meni sitten parissa päivässä. Kolmasosan luin sitten puolessapäivässä, elikkä kirja tosiaan koukuttaa!

Oma suosikkini on ykkönen ja sen jälkeen kakkonen. Kolmonen oli hieman sekava, mutta kylläs sekin hyvä. Lempihahmoni ovat Katniss, Peeta, Prim, Finnick, Johanna ja Haymitch. Katniss on niin voimakas henkilö ja kun kirja on kirjoitettu minäkertojalla saa hahmosta enemmän irti. Viimeisen kirjan lopussa kun Peeta kysyy: "Rakastat minua, totta vai ei?" niin awwws <3 Peeta on jotenkin niin hellä ja omalla tavallaan voimakas joten...

Suosittelen kirjoja kyllä kaikille!

Poissa Wanamo

  • Keltasilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • the wolf blood
  • Pottermore: OakPurple4599
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #63 : Heinäkuu 18, 2012, 21:11:44 »
Nälkäpelejä oli jo pitkän aikaa hehkutettu, ja sitten minäkin viimein kirjastosta kävin ensimmäisen osan hakemassa. Muistan, kuinka luin sitä täristen loppuiltapäivän ja siinä illalla se olikin jo luettu (kaksi seuraavaa kirjaa menivät sitten myöhemmin täysin samalla meiningillä). Nälkäpeleissä on jotain koukuttavaa, johtuuko se preesenskerronnasta vaiko ylipäätään loistavasta aiheesta kirjalle. Katniss on ihan okei hahmo, kuten useimmat sanovat, hänessä ei oikein ole tunnetta. Menee eteenpäin, koska on pakko ja häneltä odotetaan sitä, mutta siihen se vähän jääkin. Peetastakaan en sitten lopulta pitänyt yhtään. Sille ei ole mitään järkevää syytä, minusta Peeta vain alusta asti vaikutti jollain tasolla tekopyhältä hahmolta, ja se vaikutti koko kirjasarjan ajan (näin ollen olin tietysti hieman pettynyt kolmannen kirjan loppuun). Ajattelin ensimmäisen kirjan alussa, että jes, Gale on hyvä hahmo, Gale on parempi kuin Peeta, jee, mutta sekin vähän hiipui viimeistään kolmannessa kirjassa. Selostan tässä oikeastaan henkilökohtaisia tunteitani kustakin hahmosta, miten tässä näin kävi? Lopetan hahmoista selittämisen mainitsemalla vielä, että Effie Trinket oli mainio.

Varoitus, älä lue tätä jos varot spoilaantumista!
Ensimmäinen kirja oli huikean jännittävä, ja niin arvaamaton, että jännitin loppuun saakka kuka kuolee ja kuka ei. Katniss olisi aivan hyvin voinut vaikka kuolla, niin huikeita juonenkäänteitä siitä löytyi. Toisessa kirjassa ajattelin ensin, että Katnissin joutuminen uuteen nälkäpeliin oli hieman naurettavaa, aivan kuin kirjailija ei olisi enää keksinyt muuta ja joutui toistamaan itseään, mutta olin väärässä. Se oli sopivasti erilainen, en varmaan ikinä olisi arvannut kuinka siinä lopulta kävi. Kirja päättyikin niin jännittävästi, että oli pakko saada seuraava kirja käsiin pian. Niin, no, kolmannessa kirjassa olin sitten ihan oikeasti vähän pettynyt. Kaikki oli Katnissin elämässä ja mielessä niin sekaisin, että hänestä tuli kamalan heikko. Peetan kohtalo hämmästytti, ja sitten lopulta kun hänet tuotiin vyöhykkeelle 13, olin kaikessa hiljaisuudessa jopa vähän vahingoniloinen, kamala ihminen kun olen. Kun Katnissin porukka sitten hiippaili Capitolissa, minua häiritsi koko ajan se, että mukana oli kuvausryhmä. Se vähän latisti tunnelmaa, mutta kai niin oli ihan hyvä. Katnisshan oli matkijanärhi. Kirjan loppu oli ihan sekava. Primin kuolema/pommitus sai kyyneleet silmiin, ja sitten kaikki oli kummallista. Katniss ampuu Coinin, hänet paiskataan nääntymään moneksi päiväksi ja yhtäkkiä kaikki onkin hyvin ja palataan kotiin... Ja eletään onnellisesti elämän loppuun Peetan kanssa, mistä en luonnollisestikaan pitänyt. Mutta joka tapauksessa ja huolimatta kaikesta valituksesta, Nälkäpeli oli ihan mahtava sarja. Elokuvaa en ole nähnyt, katsotaan että näenkö ikinä.

Jaa että tällainen selostus.
"Nukkuminen on huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin valveilla oleminen."

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #64 : Elokuu 28, 2012, 15:27:48 »
Minä luin nyt sitten ensimmäisen osan, ja olen vähän kahden vaiheilla, luenko toista ja kolmatta. Yllättävää kyllä, minä pidin Nälkäpelistä (ennakkoluuloni olivat huikeat), idea on mielenkiintoinen eikä sitä ole käsiteltykään erityisen huonosti. Ainoa vain, se, mistä joku muukin on täällä valitellut, että olisin kaivannut enemmän. En jatko-osia, vaan tavallaan enemmän lihaa luiden päälle, niin sanoakseni. Tarina on kovin rankamainen, vaikka perusasiat ovatkin kunnossa.

Se rakkaustarinapuoli minua ei oikeastaan kiinnostanut pätkääkään - Katnissin ja Galen suhde vaikuttaa alussa minusta ihan oikeasti sangen platoniselta, vaikka Gale vihjaileekin hänellä olevan Katnissia kohtaan tunteita. Vän niin kuin Ginger ensimmäisellä sivulla sanoi:
Mielestäni Katniss ehkä kokee "kuuluvansa" Galelle, vaikka kirjan alussa kieltääkin tuntevansa mitään romanttista - mikä taas kuulosti siltä, kun kaverit kiusaavat tyttöä siitä, että tämä on ihastunut ja väittää sitten "en oleee. " Ajattelen kuitenkin, että Katniss pitää myös Peetasta, mutta tuntee siitä syyllisyyttä, koska on ja Galen. [---] Katniss on kuitenkin tuntenut Galen jo kauan, eikä hänen elämässään ole ollut ns. muita miehiä.
Galenkin puolelta näen hänen karkaamisehdotuksensa vähän semmoisena ajatusleikkinä, jonka pointti on päästä pois Vyöhykkeeltä ja selvitä eikä olla ihanasti kahden Katnissin kanssa loppuelämänsä. Toisaalta he ovat kyllä niin iso osa toistensa elämää, etten yhtään ihmettele, miten Katniss ikävöi Galea pelissä. Kun taas Peeta... no, pidän siitä, miten alussa hänen motiiveillaan leikitellään ja pidetään pimennossa, onko rakastavaisjuttu vain taktiikkaa vai pohjaako se hänen todellisiin tunteisiinsa.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Loppujen lopuksi minulle oli ihan sama kuka rakastaa ja ketä oikeasti, koska Peetan ja Katnissin kulissi oli herkullinen juuri siksi, ettei heillä ollut varsinaista tilaisuutta oikeasti puhua tunteistaan.

Joo, ja sitten on kaikki ne muut hahmot. Joku hahmohan toteaa jossain vaiheessa, ettei Cato todennäköisesti ole ihan järjissään - no aijaa, Sherlock? Minusta on ihan perusteltua, että koko ikänsä tappokoneiksi valmennetut nuoret todella teurastavat säälimättä, mutta juuri Caton raivopäinen käytös oikein huutaa lisää mehustamista, sitä, että hänen hahmoaan olisi jotenkin syvennetty, koska häneen kiinnitetään koko ajan jotenkin enemmän huomiota kuin useimpiin muihin pelaajiin. Tietysti näkökulman kulkiessa näinkin vahvasti Katnissin mukana on ymmärrettävää, että suurin osa pelaajista jää vain taustatekijöiksi. En varsinaisesti kaivannut mitään suurta angstia pelaajilta, koska hahmojen maailma on raaka ja kuten sanottu, osaa heistä oli koulutettu nälkäpeliä varten koko ikänsä, joten ei siinä muillakaan ole hirveästi varaa pitää käsiään puhtaana. Ne, jotka empivät tappamista, luultavasti teurastetaan heti pelin alkuminuuteilla. Ja ehkä tässä lienee osasyy siihen, miksi pelaajien kouluttamista ennen peliä katsotaan läpi sormien, vaikka se periaatteessa laitonta onkin...? Tämä tuli mieleeni, koska huomioni kiinnittyi vahvasti itsensä Nälkäpelin rakenteeseen ja siihen, miten itse peli toimii ja miksi se toimii niin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että Collins on hoitanut hommansa siillä puolella hyvin ja kaikesta näkee, että pelin tarkoitus on saada aikaan draamaa yleisölle.

Mutta kaikkeen kirjassa olisi voinut pureutua enemmän. En varsinaisesti ole pettynyt, miten tyngäksi Nälkäpeli jää, koska se silti ylitti odotukseni. Itse asiassa olen tyytyväinen siihen, miten paljon kirja antaa huolimatta siitä, miten epätäydellinen se on. Plussan puolella ollaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 04, 2013, 13:47:43 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Florida

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Ravista nyt myrskyhuonetta
    • Lillyn nettisivut
  • Pottermore: DraconisCat1558
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #65 : Elokuu 28, 2012, 18:33:22 »
Täällä on kyllä aika paljon Meyer - dissausta, etten sanoisi. Mun mielestä sekä Twilightit että Nälkäpelit on molemmat äärettömän upea sarja.

 Sitten ihan aiheeseen. Tutustuin Nälkäpeleihin jo ennen kuin sain tietää, että siitä tehdään elokuva. Taisi olla syksy -10 tai -11 en muista. Joka tapauksessa, kaveri suositteli mulle Nälkäpelejä ja satuin ensimmäisen osan näkemään kirjastossa. Sillon en vielä tiennyt, että niitä on useampikin. No, minä lainasin Nälkäpelin ykkösosan ja luin sen ja ihastuin yli kaiken. Nälkäpeli on tosissaan tarina rakkaudesta. Tykästyin Katnissin luonteeseen ja siihen lujuuteen, joka pysy hänessä kautta koko trilogian. Ja mä myönnän, etten juuri koskaan ihastu canonparituksiin, mutta Peeta/Katniss oli poikkeus. Kerkesin tuskin kirjan loppuun asti, kun jo kuolasin tämän parin perään (krhm, myönnän, enemmän Peetan, mutta...)

 Peeta sitten! Täällä on aika paljon Peetankin dissausta, mutta mun mielestä Peeta oli upea hahmo, ehdottomasti parhaimpia. Mua hieman ihmetyttää, et miks Katnissia ja Bellaa verrattaan koko ajan toisiinsa, mutta Peetaa ja Edwardia ei kuitenkaan verrata. Tosin, Peetalla ja Edwardilla on hirveän vähän samaa luonnetta. Nälkäpeleissä Katniss on aina se, joka pelastaa Peetan. Twilighteissa Edward on se, joka pelastaa Bellan, kunnes Bellasta tulee se supervampyyri. Mutta Katniss pysyy omana itsenään koko trilogian ajan, mikä on todellakin suuri plussa Suzanne Collinssille.

 Nyt kun hahmoja olen alkanut analysoida, analysoin sitten loputkin tärkeät. Rue on minunkin lempihahmojani, mutta toisin kuin joitain nimeltämainitsemattomia, niin minua ei haittaa, se että Katniss tutustui Ruehen (taivutetaankohan se noin?) vain sen takia, että Rue muistutti häntä Primistä. Olihan Ruella ja Primillä loppujen lopuks paljon samanlaista. Ruelta vain puuttui se Katnissin tapanen suojeleva isosisko. Katnisshan toteaa Vihan liekeissä voittajakiertueella jotakin sentyylistä, kun että: "Mutta kaikista eniten näen Ruen pikkusiskossani Primissä". Rue oli lumoava hahmo ja kyyneleet tirautin, kun luin hänen kuolemastaan.

 Onhan Nälkäpeleissä toki virheitäkin, mikään sarja ei ole vielä ollut täydellinen. (ei edes Potterit, anteeksi nyt vain.) Jossain vaiheessa kakkoskirjaa mua rupes ärsyttää suuresti se, että kaikki hahmot tuntu kuolevan, mut ei mikään erittäin tärkeä hahmo. Okei, mennään kolmoskirjaan, Katniss on melkein mielisairas, Peeta Capitolissa. Mä oisin ehkä halunnu, et Katniss olis ollu se, joka olis joutunu Capitoliin ja että kolmas kirja olis kirjotettu kokonaan Peetan mielikuvista. Katniss oli liian kylmä sen jälkeen, kun Peeta tuli takasin, mutta ei omana itsenään. Mutta muutenkin olis ollu hauskaa sukeltaa Peetankin mieleen, tutustua häneen kunnolla, kun vaikka Peeta oli yksi päähenkilöistä häntä ei paljoakaan trilogiassa ollut. Jotenkin Peetasta jäi epäselväks niin moni asia, johon olisin halunnut varmuuden. Peetan perheestä ei ollu paljoa mitään, kun taas esim Galen perhe tuli kokonaan esille trilogiassa. Katnissin perhe myös, onhan hän päähenkilö, joo.

 Kaikista virheistä huolimatta rakastan tätä sarjaa ja kiitän Suzanne Collinssia sarjan kirjoittamisesta <3 Juoni oli ainakin täydellinen.
Palavana paperina
   sataa maahan tarina,
   johon meidät kirjoitettiin

Elenna

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #66 : Syyskuu 06, 2012, 20:43:03 »
Tunnustan, että luin Nälkäpelin vasta katsottuani elokuvan (mitä useimmissa tapauksissa pyrin välttämään). Pyhä tarkoitukseni oli kylläkin lukea kirja ensin, mutta se jäi, koska kirjaston varausjono ulottui maapallon ympäri... Noh, joka tapauksessa siirryn asiaan.

Nälkäpeliä kuvaavin sana, joka tulee mieleeni, on koukuttava. Ensimmäisen osan luin kahdessa illassa, toisen taas yhdeltä istumalta. Kolmannen osan ahmin luultavasti samaa vauhtia, jahka saan sen käsiini. Olen sitä mieltä, että Nälkäpeli jos mikä pitää lukijan otteessaan! Myös tarinan lähtökohdat ovat kiinnostavat: Panemin kieroutunut valtio ja vyöhykkeitä orjuuttava Capitol, Nälkäpeli rangaistuksena vuosikymmenten takaisesta kapinasta, inhimillinen tragedia...

Mutta juuri siihen inhimilliseen tragediaan liittyykin Nälkäpelin suurin heikkous. Eettistä ja moraalista pohdintaa ei edes rivien välistä löytynyt järin paljoa, vaikka juuri sitä olin odottanut yhdeksi mielenkiintoisimmista teemoista. Nimenomaan hahmojen omantunnonkysymykset ja ahdistus Nälkäpelin veriroiskeiden keskellä jäivät harmillisen vähän käsitellyiksi. Muutenkin jollakin tapaa koko juttu tuntui jäävän hiukan rangaksi.

Näistä huolimatta Nälkäpeli oli hieno ja vaikuttava lukukokemus, ainakin nuo kaksi ensimmäistä osaa jotka olen tähän mennessä lukenut. Pidin monista hahmoista, kuten Peetasta, Cinnasta ja Haymitchista. Myös Katniss oli ihan hyvä hahmo, vaikka jäi mielestäni jollain tasolla vähän vajaaksi. Tällaiset tuntemukset minulle jää usein kirjojen päähenkilöistä, syytä en tiedä. Ehkä päähenkilöissä on usein liikaa joko täydellisyyttä tai korostettua rosoisuutta, tässä tapauksessa varmaankin edellistä. Kuvaukset Panemista ja Capitolista olivat vaikuttavia. Kontrasti rikkaiden ja etuoikeutettujen elämän sekä köyhien vyöhykeläisten kurjuuden välillä oli järkyttävä. Tässä ketjussa on aikaisemmin puhuttu siitä, että Collins on ottanut Nälkäpelissä kantaa nykypäivän maailmanmenoon, ja sen väitteen voin uskoa todeksi varsinkin yhteiskunnan osalta... Tosi-tv onkin sitten ihan oma lukunsa.

Odotan Nälkäpelin kolmososan lukemista innolla. Saa nähdä, odotanko suomenkielisen pokkariversion ilmestymistä myyntiin, vai lainaanko kirjan kirjastosta. Englanniksi en rupea lukemaan, se tuntuisi tyhmältä kesken sarjan. Toivottavasti sarjan päätös täyttää odotukseni, liialliselta spoilaantumiselta olen onneksi onnistunut välttymään.

Poissa Varjoton

  • Omakuvaa etsimässä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #67 : Lokakuu 10, 2012, 21:09:02 »
En oikein tiedä, miten tämä Nälkäpeli-juttu omalta osaltani lähti.. Taisi olla tuossa loppukeväästä kut suurin kohkaus oli leffan myötä omassa koulussanikin käynnissä, kun jotenkin eksyin lainaamaan kirjastosta ensimmäisen kirjan. No, sehän olikin siinä, ja seuraavaa etsiskelin kirjastosta jo seuraavana päivänä. Varausjono sattui olemaan yli 20 henkilön mittainen, mutta onneksi meidän kirjastossa on sellaisiakin kappaleita, joita ei voi varata. No, olin onnekas ja jo toista kertaa käydessäni löysin sen sieltä hyllystä.. Ja kolmannen kun kävin seuraavalla kerralla. Kerrankin tällä tytöllä kävi tuuri! Olin sitten niin myyty, että suuntasin kauppaan kolmosen lopetettuani ja ostin koko sarjan.. Tuttu myyjä naureskeli innostukselleni. Omat versioni olen lukenut vielä kahdesti ja elokuvan kävin katsomassa teatterissa ja ostin heti ilmestymisen jälkeen DVD:llä.

Nälkäpeli koukutti minut totaallisesti. Kouluhommat jäivät, kun iltaisin en voinut olla hautautumatta sohvannurkkaan kirjan ja suklaalevyn kanssa. Vaikka kirja onkin hieman brutaali joiltain kohdin, se ei ollut liian painostava ja trillerimäinen minun makuuni. Tykkäsin hirveästi.

Poissa Bellex

  • triX
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Just smile, let it shine!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #68 : Lokakuu 10, 2012, 21:34:53 »
Itse katsoin leffassa ekan osan, ja rakastuin. Nyt luen kyseistä kirjaa enkä malta odottaa että saan seuraavat osat käsiini!
Pelottaa vaan jo valmiiksi, koska leffa oli vähän raaka (olen erittäin herkkä) että miten ne kohdat on kuvailtu kirjassa... :D Olen myös varma että itken useammin kuin kerran tämän kirjan aikana
"You're never fully dressed
Without a smile!"

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #69 : Tammikuu 04, 2013, 15:35:51 »
Joulun kunniaksi tuli nyt sitten luettua myös Vihan liekit ja Matkijanärhi. Ja vaikka olen yleensä perin pihi ostelemaan kirjoja kirjakauppahintaan, jokin mielenhäiriö vei ja ostatti koko trilogian yhteisniteenä. Matkijanärhi kun oli (yllättäin) lainattu viimeiseen niteeseen kirjastostamme, kirjasto oli menossa remonttiin ja Vihan liekit päättyi tietysti maailman häpeämättömimpään cliffhangeriin, joten menin ja ostin sitten tiiliskivipainoksen, jonka hinta on suunnilleen samaa luokkaa kuin yhden kovakantisen osan yksinään. Tiedättekö sen tunteen, kun kirjakaupan hyllyn äärellä yrittää vakuuttaa itselleen, ettei todellisuudessa halua isoa möhkälettä köykäisesti kirjoitettua väkivaltaviihdettä hyllyynsä, marssii silti kassalle ja maksaa hyvillä mielin... Silloin on aika myöntää jotain.

Nälkäpeli on koukuttava. Kaikki kolme kirjaa lukee kunkin helposti yhdeltä tai kahdelta istumalta. Sehän täällä on sanottukin. Vahvistanpa vaan. Lisäksi Nälkäpeli kyllä antaa ajateltavaa. Hyvässä ja pahassa. Siinä on paljon puutteita ja turhauttavan valtava määrä hukattua potentiaalia. Mutta jokin siinä on kyllin viehättävää, että sille haluaa antaa ansiota. Siksipä seuraava essee, joka on melkein yhtä pitkä kuin itse romaanit:

Vihan liekit oli ensimmäistä osaa kummallisempi lukukokemus. Se oli kuin kaksi eri tarinaa: alkupuoliskolla kuvailtiin Katnissin elämää Nälkäpelin jälkeen ja vyöhykkeillä kytevää kapinaa. Siitä osasta pidin. Siinä sivuttiin paljon Panemin yhteiskuntaa ja minäkin olen sitä mieltä, että Panem ja sen valtasuhteet ovat ehdottomasti Nälkäpelien kiintoisinta antia. Pidän siitä, miten merkittävistä tapahtumista vain vihjaillaan, miten kaikki tapahtuu lukijasta sivussa ja jättää paljon arvailtavaa. Kirjan nälkäpeli-osuudesta olin jo tietysti spoilaantunut, joten se ei tullut yllätyksenä. Ja siihen keskittyvät Vihan liekkien suurimmat uskottavuusongelmat. Yhtäkkiä Katniss on yksinkertaisesti tyhmä. Ensimmäisen osan kylmäkiskoisuuden ja hämmentyneisyyden voin hyvinkin sulattaa. Samoin jatkuvan koti-ikävän.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Peeta käy minun silmiini aika tylsäksi, koska hänestä puuttuu se ensimmäinen osan mysteeriosuus: nyt on jo ihan selvää, mitkä ovat hänen vaikuttimensa ja tavoitteensa, sanoipa hän Katnissille mitä tahansa. Nälkäpeli ei alkun alkaenkaan ole mikään vahvasti hahmovetoinen tarina, mutta Vihan liekeissä esitellyt uudet hahmot ovat silläkin mittaapuulla tylsiä. Finnickin sokeripalakohtauksessa rakensin leikilläni kuvan kuoren alla piilevästä haavoitetusta sielusta, kah, kukas se siellä? Johanna Masonissa on särmää, hän on kiinnostava, mutta hänessä on sama vika kuin Catossa ensimmäisessä kirjassa: häneen ei pääse käsiksi tarpeeksi hyvin. Beeteellä oli onneksi hetkensä. Hahmojen littaisuus ei ärsyttäisi minua niin paljon, mutta kun Vihan liekkien jälkipuoliskossa tuntuu olevan muutenkin aika vähän kannattimia. Nälkäpeli käydään läpi aika häthätää.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Ihmissuhteiden kehityksestäkään Vihan liekeissä ei juuri voi mielestäni puhua. Hahmot vain törmäilevät toisiinsa ja voimakenttiin.

Mielestäni Vihan liekit on, etenkin jälkipuoliskoltaan, trilogian heikointa antia, paikoitellen erittäin heikko. Mutta jälleen kerran sille antaa anteeksi yllättävän paljon. Teksti on sentään edelleen nopealukuista ja viihdyttävää.

Matkijanärhi onkin Vihan liekeille niin suoraa jatkoa, että olisin voinut itse niputtaa ne vaikka yhdeksi kirjaksi. Itse asiassa yksiin kansiin sidottu Nälkäpeli-trilogia ei edes tunnu kolmelta kirjalta, vaikka se sivumäärältään aika jykevä onkin. Mutta Matkijanärhi on mielestäni taas Vihan liekkejä parempi. Se kärsii edelleen uskottavuusongelmista esim. sodankäynnin kuvauksessa, taktiikassa ja aseissa, mutta hahmopuolella alkaa taas mennä ihan mukavasti. Finnick ei vieläkään saa minua haukkomaan henkeäni yllätyksistä nyyhkytarinallaan, mutta hän ja Annie ovat kyllä suloisia.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kun tarinan romanssiosuus ei romanssina kiinnostanut ensimmäisessä osassa, ei se alkanut kamalasti kiinnostaa nytkään. Minulle oli herttaisen yhdentekevää, miten kolmiodraama päättyy, halusin vain tietää kuinka se päättyy. Toisin sanoen minulle oli yksi lysti, kumman kanssa Katniss lyö hynttyyt yhteen, jos kummankaan, halusin vain nähdä, miten Collins toteuttaisi sen. Viimeistään Matkijanärhen edetessä kilpailu poikien välillä alkaa mielestäni olla aika selvä,
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
mutta halusin vain nähdä, miten maaliin päästäisiin. Galen kiiltävä haarniska saa vihdoinkin vähän lommoja ja hän on hiukan inhimillempi ja virheellisempi Matkijanärhessä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Nälkäpelien maailma on kiehtova. Sen kuvas, Capitolin hullu ylellisyys ja Vyöhykkeiden keskenäänkin eriarvoiset asemat, se miten paljon Panem muistuttaa omaa maailmaamme pienoiskoossa. Se miten monessa kohtaa sitä lukiessaan voi katsoa itseensä: median riepottelu, julkkisten PR-hallinta, median sensuuri, capitolilaisten ylettömät juhlat ja turhamaiset ajanvietteet toisten ihmisten raataessa koko elämänsä ja kuollessa silti nälkään. Turhamaisuus. Identiteetti. Yksilönvapaus. Mitä ihminen tekee maailmalle ja ennen kaikkea toiselle ihmiselle. Näitähän riittää. Collins on kyllä pakannut teoksensa täyteen raskaita (ja aina muodikkaita) teemoja, joita yleisö rakastaa. Harmi vaan, että paketti on paikoitellen turhan kevyt. Toisaalta sen viihdyttävyys tekee siitä ehkä vielä osoittelevamman.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Eriya

  • Tähtienyö
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #70 : Tammikuu 04, 2013, 18:36:34 »
On tullut luettua:) Luin ne joskus viime keväänä tai kesällä tai syksyllä (kenellä muka huono muisti?) joten en ihan tarkkaan kaikkea muista (krhm...) mutta hämärien muistikuvien pohjalta mennään ;)
Kun luin ensimmäistä kirjaa, niin etenkin alussa järkytyin aika pahasti siitä kun lapset niin "innokkaasti" tappavat toisiaan. Se oli jotenkin kamalaa ja soti mun maailmankuvaani vastaan. Taisinpa nähdä jotain painajaisia tai muuten vaan ahdistavia uniakin. Pikkuhiljaa se alkoi muuttua -no, ei nyt luonnollisemmaksi, mutta vähemmän häiritseväksi. Ja tarinaan pystyi keskittymään paremmin. Mun lempihenkilö oli Rue, ja kun se kuoli olin hyvin surullinen. Katniss on semmonen ookoo-tyyppi, ei mitenkään kovin säkenöivä-loistokas mutta kyllä sitä sietää, ja toivoin että se jää henkiin. Tosin välillä se ärsytti mua ihan sairaasti ja teki mieli alkaa kiljuun sille.

Tykkäsin myös Beeteestä(Menikö nimi oikein?) ja kakkoskirjan areenasta, se vesialku oli kiva. Myös se holkki oli jännä, ja ylipäänsä rakastin hopeisia laskuvarjoja! Oli aina jännää kun semmonen näky.
Kolmoskirjan loppua en nyt muista, mutta oon ilonen että
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kirjotetaanko se muuten Gale vai Gael?

Leffakin oli mun mielestä hyvä, mutta se jäi harmittamaan että se Rue's Lullaby tai se että sitä ei laulettu mitenkään melodian kanssa. Mutta muuten kyllä tykkäsin siitä:)
I'm on a road of broken dreams and I need to know why
Seek the truth through lies to be my guide
I'm in a world of doubt and trust, can't deny 

Poissa Gil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: LightHowl8815
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #71 : Tammikuu 04, 2013, 19:35:11 »
Luin sarjan tänä syksynä. Sarja itsessään ei ollut minulle mikään maailmaa mullistava kokemus ja luin vähän väärässä järjestyksellä sillä luin tokan kirjan ennen ekaa, mutta se ei haitannut. Sarjan asetelmasta olisi voinut saada erilaisella toteutuksella minusta paremman, sillä tälläisenaan se ei ole kauhean syvällinen.

Twilightin ja Nälkäpelin vertaileminen keskenään ontuu aika pahoin sillä ainut yhdistävä tekijä on kolmiodraama joka kumminkin on esitetty kirjoissa eritavalla.

Nälkäpelin kolmiodraama tuntui väkisin väännetyltä sillä Katnisilla ei ollut mitään oikeita romanttisia tunteita Peetaa tai Gaelia kohtaan. Kolmosen loppu oli ok. Katniksen huume houreet kolmannen kirjan lopussa oli vähän väkisen väännetyn oloinen pakko rohmahdus. Okei tollasten tapausten jälkeen varmasti tulee jotain ongelmia mutta tollanen käytös Katnisilta tuntui väärältä.

Poissa anji

  • 4. silopeikko
  • Vuotislainen
    • Goodreads-profiili
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #72 : Tammikuu 05, 2013, 00:19:21 »
Kirjotetaanko se muuten Gale vai Gael?

Gale.

Twilightin ja Nälkäpelin vertaileminen keskenään ontuu aika pahoin sillä ainut yhdistävä tekijä on kolmiodraama joka kumminkin on esitetty kirjoissa eritavalla.

Kyllä mun mielestä näitä voi verrata, vähintään samoin kuin lähes kaikkia kirjoja keskenään. Nälkäpelillä ja Twilightillä sitä paitsi on nähtävissä useampikin yhteinen tekijä, vaikka maailmat ovatkin todella erilaiset ja myös eri teemojen painotuksissa on eroja, esim. tähän tyyliin:
Kummatkin ovat a) nuorille suunnattuja, b) aina vetoavista aiheista kirjoitettuja, c) pintapuolisia (sis. hahmot) ja d) kirjalliseen tasoonsa nähden ylihehkutettuja. Varsinaisesti aiheellista tai ei, sellainen tuppaa herättämään vastareaktion, joka myös yhdistänee. ;)

~anji~

Ai niin, olen etsinyt Matkijanärheä pokkariversiona nyt liki vuoden, mutta sitä ei enää tunnu löytyvän. Harmi, sillä kun sain lahjaksi kaksi ensimmäistä osaa, en missään tapauksessa haluaisi kolmatta erilaisena versiona - ja kuitenkin kokonainen sarja olisi kivempi omistaa kuin kaksi kolmasosaa.

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #73 : Tammikuu 05, 2013, 15:37:52 »
Ai niin, olen etsinyt Matkijanärheä pokkariversiona nyt liki vuoden, mutta sitä ei enää tunnu löytyvän. Harmi, sillä kun sain lahjaksi kaksi ensimmäistä osaa, en missään tapauksessa haluaisi kolmatta erilaisena versiona - ja kuitenkin kokonainen sarja olisi kivempi omistaa kuin kaksi kolmasosaa.

Kirja ilmestyy pokkarina 4.3.2013, sen saa ennakkotilata esim. täältä.
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Poissa anji

  • 4. silopeikko
  • Vuotislainen
    • Goodreads-profiili
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #74 : Tammikuu 06, 2013, 01:22:14 »
Ai niin, olen etsinyt Matkijanärheä pokkariversiona nyt liki vuoden, mutta sitä ei enää tunnu löytyvän. Harmi, sillä kun sain lahjaksi kaksi ensimmäistä osaa, en missään tapauksessa haluaisi kolmatta erilaisena versiona - ja kuitenkin kokonainen sarja olisi kivempi omistaa kuin kaksi kolmasosaa.

Kirja ilmestyy pokkarina 4.3.2013, sen saa ennakkotilata esim. täältä.

Hmm kummallista, olin melko varmasti näkevinäni sen jo joskus aiemmin :---D Mutta toivotaan parasta, kiitos tiedosta!

~anji~

Poissa Bellex

  • triX
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Just smile, let it shine!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #75 : Tammikuu 18, 2013, 23:29:31 »
^ Oi kiitos paljon, itsekkin olen pokkari versiota etsinyt kaikkialta!!! Ostin toiset osat nimittäin pokkarina enkä halua että yksi kirja on erillainen :D se pitää kokonaisuuden.
"You're never fully dressed
Without a smile!"

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #76 : Tammikuu 20, 2013, 17:28:59 »
Minä lukaisin nämä kaikki sen jälkeen kun olin nähnyt ensimmäisen elokuvan, sen verran viihdyttävää kamaa oli. Ja niin olivat kyllä kirjatkin. Ensimmäisen osan luettuani, minun oli pakko käydä ostamassa kakkos osasta pokkariversio, koska olin lähdössä pitkälle reissulle enkä vain voinut jättää luku urakkaa kesken odottamaan :)

Tykkäsin kyllä kovastikin. Huomasin sen erityisesti siitä, kun olin saanut viimeisenkin kirjan loppuun, miten kauan ajatukseni pyörivät vain Nälkäpelin tapahtumien ympärillä. Olisin halunnut lukea enemmän! Tykkäsin myös Katnissin hahmosta, minkä kyllä oikeastaan jo tiesinkin elokuvien perusteella.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Sanottakoon vielä, että muita parhaita on ehdottomasti kyllä Haymitch, Peeta ja Finnick. Haymitch on ollut alusta asti jotenkin rankka tyyppi ja parantunut vain koko ajan. Tosin voi olla, että mielipiteeseeni vaikuttaa osittain elokuvakin. Joka tapauksessa hahmo on parantunut vanhetessaan, kuten hänen viinansakin, heh heh. Peetasta aloin tosissani tykätä Vihan liekeissa. Siinä tuli lopullisesti selville miten hyvä ja vilpitön tyyppi hän on, eikä vain näyttele sellaista. Finnick oli tosiaan aikas kummallinen ihan aluksi ja tuntui minustakin vähän täytteeltä, mutta hetken päästä häneen nyt vain oli ihastunut ihan täysin. Harmittaa hänen kohtalonsa.

Galesta sen sijaan en tykkää oikeastaan yhtään. Vähän kummallista tosin, koska yleensä tykkään sen tyyppisistä tapauksista. Ajattelinkin ensimmäistä osaa lukiessani, että hän on varmaan sellainen ihana hahmo, mutta ei ollutkaan. Ainoastaan ärsyttävä, määräilevä ja nokkiinsa ottava tappurapää. Peeta sopii Katnissille paremmin! Olinkin tavallaan vähän pettynyt Peetan takaisin tullessa hänen muuttuneesta luonteestaan. Ei enää söpöjä kohtauksia, nyyh. Hänen tilansa vaikutti pitkään muutenkin niin lopulliselta, että melkein jo luulin että se oli sitten siinä se Peetan kohtalo.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 20, 2013, 17:55:52 kirjoittanut Craza »
Wake up my dear!

Poissa Ohjattava luumu

  • Laupias sadepilvinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #77 : Tammikuu 25, 2014, 08:56:54 »
Minähän rupesin Nälkäpelejä lukemaan vasta ihan äskettäin. Tykkäsin paljon, varsinkn Vihan liekeistä. Matkijanärhen alussa meinasin jättää kesken, koska se Katniss oli vain niin ärsyttävä! Vihaan Plutarchia, vihaan Haymichia, vihaan Peetaa, vihaan Galea... Alku oli ärsyttävä, mutta lopusta tykkäsin kyllä! Olen siis vasta 11, (kyllä, olen nuori) niin tykkäsin myös molemmista leffoista. Tykkään Madgesta tosi paljon, ja myös Primistä. Hämmennyin hetken siinä lopussa, että ketkä olivat ne kaksi lasta, kunnes tajusin. Mutta tykkään kirjoista!

(En siis osaa tehdä spoileri-juttua, en sen takia kirjoita pidemmin.)

Poissa Ruby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Taika on valtaa.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #78 : Kesäkuu 05, 2014, 11:12:30 »
Hah. Vihdoinkin tuli etsittyä tämä aihe. Olen lukenut kaikki Nälkäpelit. Aluksi luin ne vain siksi, että elokuvat kiinnostivat ja halusin lukea kirjat ennen elokuvien katsomista. Nyt olen lukenut kirjat, mutta inhoan niitä elokuvia. En ole katsonut niitä, paitsi joitain videoita ja kuvia niistä, mutta ne riittävät. Hahmojen ulkonäöt poikkeavat aivan liikaa niistä, millaisiksi ne kirjoja lukiessani olen kuvitellut.
Mutta nyt itse kirjoihin: Ne ovat hyviä. Peetaa tosin olen inhonnut suunnilleen tämän ensiesiintymisestä asti. Gale on paljon parempi tyyppi. (Laitan seuraavan tekstin spoilereihin, siinä on vähän kaikista kirjoista tietoja. Älä lue jos et ole lukenut kirjoja!)
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tiedoksi sitten vielä, että olen 12-vuotias enkä pidä näitä kirjoja mitenkään turhan rankkoina. Voisin varmasti elokuvatkin katsoa, mutta ne hahmojen ulkonäöt... Järkytyin etenkin nähdessäni kuvan Voltista. Snowkin on hirveä... Ja Haymitch. Ja Johanna... Ja kaikki muutkin. Mikseivät elokuvien tekijät voineet nähdä vaivaa näyttelijöiden valitsemiseen ulkonäönkin perusteella?!

Anteeksi tämä vuodatus, en minä yleensä tällä lailla... *hipsii hiljaa pois anteeksipyytävä ilme kasvoillaan*
"They're taking the hobbits to Isengard!"

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #79 : Syyskuu 18, 2014, 23:24:27 »
Nyt tuli ittelläki kesän aikana vihdoin Nälkäpeli-trilogia luettua.
Kirjoissa oli sekä hyviä että huonoja puolia. Tykkäsin siitä, ettei päähenkilö todellakaan ollut mikään täydellinen. Katniss ei ollut avuton, muttei myöskään niin ylivertainen, että olisi pärjännyt yksin. Katniss oli kamalan tunnekylmä ihminen, tai ainakin minä koin hänet välillä niin. Tajuan kyllä, että Nälkäpelissä on oltava valmis tappamaan muita elääkseen, mutta melko monessa kohdassa hän olisi ollut valmis tappamaan vaikkapa Peetan tai Galenkin. Selviytyminen oli se ykkösjuttu aina ja ikuisesti Katnissin mielessä. Kuten sanoin, Katniss oli hirveän hyvä hahmo nimenomaan siksi, että hänessä oli vikoja.
Gale/Katniss/Peeta -kolmiodraama oli kyllä todella ärsyttävä. Melko monissa nuorille suunnatuissa fantasia/skifi/yms. sarjoissa sankari ja sankaritar lopulta paritetaan keskenään. Niin tehtiin tässäkin, plus että Twilightin tyylisesti tässä oli tämä kuvio, missä piti valita kahden eri pojan/miehen väliltä.
Ja aina, kun Nälkäpeli-trilogiasta puhutaan, on ehdottomasti mainittava Hyamitch! Hän oli loistava hahmo, koko sarjan suola! Täytyy näin ylipäätään mainita trilogian positiivisena puolena se, että kirjailija oli älynnyt laittaa Nälkäpelin voittajille erinäisiä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Oli umpijuoppo Hyamitch, pari narkkaria, Annie... Ja muillakin oli enemmän tai vähemmän ongelmia. Eihän Nälkäpelin kaltaisesta pelistä ihan terveenä selvitä!
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Carafiina

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #80 : Heinäkuu 31, 2015, 12:11:15 »
Luin tuossa juhannuksen aikaan kaikki Nälkäpelit ja täytyy kyllä sanoa että pidin niistä todella! Ensimmäinen osa oli paras, kaksi myöhempää tuntuivat välillä todella väkisin kirjoitetuilta. Olen nähnyt kaksi ensimmäistä osaa elokuvana, ja minusta ne toimivat hyvin vaikka välillä ärsytti, että minusta tärkeitä kohtia oli otettu pois. Ja toisin kuin Pottereissa tms. kolmatta osaa lukiessani näin hahmot samanlaisina kuin elokuvissa (en tiedä onko se hyvä vai huono asia). Jotenkin Peeta-Gale-Katniss kolmiodraama ärsytti minua todella paljon. Koska kirjat on kirjoitettu Katnissin näkökulmasta, lukijan on todella hankala päättää kantansa Peetan ja Galen suhteen, mutta toisen osan luettuani päätin että Peeta on minusta parempi, mukavamman luonteinen ja näin. Gale olisi toisaalta sopinut ehkä Katnissille paremmin. Loppu oli joka tapauksessa liian ennalta arvattava ja olisi ollut jännittävämpää, jos Katniss olisikin vetänyt puskista jonkun kolmannen tyypin, (esim Haymitchin haha :D).
"Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only to remembers to turn on the light."
-Albus Dumbledore

Poissa annihufflepuff

  • Tylypahkan oppilas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #81 : Kesäkuu 20, 2016, 04:13:40 »
Siis mitä?? Onko se Gael?? Minä olen sen lukenut aina Galena:00xd