Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli-trilogia  (Luettu 17958 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Nälkäpeli-trilogia
« : Lokakuu 23, 2009, 16:00:05 »
Suzanne Collinssin luoma scififantasiatrilogia, jonka päähenkilö on 16/17-vuotias Katniss. Trilogian kaikki osat ovat ilmestyneet suomeksi: 1: Nälkäpeli 2: Nälkäpeli - Vihan liekit 3: Nälkäpeli - Matkijanärhi.

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava yksi poika ja tyttö osallistumaan kisaan. Nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja.

Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa näytettävä tosi-TV-ohjelma. Trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katnissin kyvyt joutuvat koetukselle, kun hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...

- Teoksen takakansi

Idea on mitä mielenkiintoisin. Arvostelut hehkuttavat, että tämä kirja ei päästä otteestaan ennen kuin sen on lukenut kannesta kanteen. Luettuani teoksen reilussa vuorokaudessa en voi muuta kuin allekirjoittaa väitteen. Ja tilasin englanninkielisen jatko-osan heti, koska en malta suomennosta helmikuuhun asti odottaa.   

Kieli on yksinkertaista ja selkeää, mutta ei lainkaan naiivia. Teini-ikäiset henkilöhahmot ovat hieman pikkuvanhoja, mutta toisaalta heidän elinolonsa huomioon ottaen on täysin ymmärrettävää, miten nopeasti vyöhykkeillä pitää aikuistua. Jos pelaajat olisivat aikuisia, he saattaisivat olla paljon epäitsekkäämpiä tai tietoisempia kameroista (?). Toisaalta Big Brother -formaatti on todistanut, ettei järki kasva aina varttuneempienkaan päässä. Juuri tosi-TV -näkökulma lisää kirjan tuoreutta.

Juoni rullaa eteenpäin sulavasti, mutta silti kaipaisin siihen kaikesta hötäkästä huolimatta lisää twistiä. Katnissin ja Peetan suhde jää kovin ontoksi - mikä on toisaalta taas osa juonta. Katniss ei halua suhteen kehittyvän. Gael on minusta pelkkä kiinnike kotivyöhykkeeseen.
Pelin loppuratkaisu oli odotettavissa, mutta onneksi Capitol puuttui/puuttuu onnelliseen loppuun.

Päivitys 16.11.2009: Vihan liekit kertookin Capitolin vihasta kapinaa vastaan. Diktatuuri toimii ärsyttävän päällepäsmärin tavoin: uusi peli, vanhat pelaajat. Kukaan ei ole turvassa, ja lukijaakin rupeaa ahdistamaan. Sain tämän englanninkielisen alkuperäisteoksen, Catching Fire, luettua pari päivää sitten. Pidin kakkososasta ehkä hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Peliareenakin oli vähän mielenkiintoisempi, tik tok :) Peeta on noussut ylivoimaiseksi suosikkihahmokseni sarjassa, Katniss rupesi jopa vähän ärsyttämään (Bella-efekti?).. Capitolin yleisön tavoin toivoisin parin välille oikeaa suhdetta.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 10, 2012, 10:26:24 kirjoittanut Röhkö »
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #1 : Marraskuu 25, 2009, 09:19:04 »
Hei mahtavaa, muita. :3

Kirjan preesens-aikamuoto ärsytti aluksi, mutta siihen tottui nopeasti. Tapahtumat kerrotaan lukijalle tavallaan heti. Välillä ainakin suomennoksessa on kuitenkin outoja lauseita, kun kerrotaan menneistä imperfektissä ja sitten palataan taas preesensiin.

Mielestäni Katniss on poikatyttömäisyydessään kuitenkin siedettävämpi kuin Bella, joka imelöi ja kuolaa Edwardinsa perään. Peeta on sentään inhimillisen ärsyttävä, mutta suloinen. Katnissia ja Bellaa yhdistää se, että heidän perässäänhän on taas koko maailma: pojat, Capitol/Volturit ja ihailijat. Toisaalta tapana on, että päähenkilöihin keskittyy kaikki oleellinen, että lukija pysyy kärryillä..?

Spoilaa kakkososaa:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Elva

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #2 : Marraskuu 26, 2009, 10:26:05 »
No, kesällä luin tämän, joten ihan täydellisesti en muista kaikkea, mutta sanon nyt mielipiteeni siitä pienestä, joka vielä muistuu mieleen. Seuraava teksti SPOILAA Nälkäpeliä!!

Kun ekan kerran näin kirjan jossain kirjakaupassa, oln tosi innoissani siitä, ja halusin kovasti lukea. Idea vaikutti kiintoisalta, mutta itse kirja ei kyllä täyttänyt odotuksia. Se, mikä eniten ärysttää, oli nälkäpelin luonne: lapset halusivat tappaa toisiaan, heille se oli kunnia, johon oli saanut koulutusta. Vain nämä peräkylien puhtoiset lapsukaiset kammosivat tappamishommaa. Minusta koko kirja olisi ollut plajon parempi, jos lapset nimenomaan eivät olisi halunneet tappaa, vaan olisivat murhanneet toisensa pakon edestä, tuntien jotain kauhua tekoaan kohtaan. Mitä iloa on rangaistuksesta, jos siitä nautitaan, ja sitä pidetään kunniana, sillä rangaistushan nälkäpeli nimenomaan vyöhykkeille oli? Se toi kirjaan ärsyttävällä tavalla epäuskottavuutta. Ei se kamalasti olisi haitannt, jos muutama rehvasteleva pentu ylemmiltä vyöhykkeiltä olisi innoissaan yrittänyt tappaa, mutta että niin moni, se oli tosi huono ratkaisu. Ärsytti myös, kun sillä torvella, tai millä ikinä, missä oli niitä elintarvikkeita, kuolivat suunnilleen kaikki. Silloin jäi vain joku kourallinen tyyppejä, ja se vähensi sitä jännitystä ja tunnelmaa myös. Huonot ratkaisut teklevät hyvästä ideastakin huonon.

Myös Katniss ärsytti; jotenkin tyhjä hahmo, ei kamalasti luonnetta, josta olisi saanut mitään irti. Hän vain teki sen mitä piti, eikä mitään  tunnetta oikein välittynyt lukijalle. Katniss olisi myös saanut joutua tappamaan muitakin kuin vain Ruen murhaajan, sillä se tappo vaikutti vain tunnekohussa tehdyltä, kostolta kun kyyneleet ovat jo sumentaneet silmät. Myös Peeta oli aika... köyhä. Hahmoista ei oikein jäänyt mitään merkittävää mieleen.

Ruesta silti pidin: hahmo, jonka kohtalo melkein itketti. Rue oli rohkea, hän kävi pienimpänä tuhoon tuomittua taistelua nälkäpelin henkeä vastaan. Rue oli jotain, joka aika hyvin valoitti kirjaa, ja teki siitä hiukan paremman.

Aion kyllä lukea tämän Vihan liekit, heti kun se vain ilmestyy suomeksi, ja löytyy kirjastosta. Kiinnostaa kuitenkin, mitä tulee tapahtumaan, ja saako Collin korjailtua toisella osalla ensimmäisen virheitä. Toivottavasti saa, sillä ideasta voi vielä rakentaa hyvän ja kiinnostavan.

- Elva

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #3 : Helmikuu 01, 2010, 16:52:15 »
Vau, tästäkin on topic!

Itse olen lukenut Nälkäpelin kahdesti. Ensimmäisen kerran tuossa viime syksynä ja toisen kerran parisen viikkoa sitten.
Kirja oli aivan upea, olen valtavan onnellinen sen olemassaolosta. Kirjan idea on lievästi sanottuna kieroutunut - sellainen, että sen aineksista saisi helposti aikaan vaikka minkälaista roskaa. Collins kuitenkin taitaa kirjoittamisen, ja lopputuloksena on nautittava lukuelämys.

Kirja osui silmiini, kun käveleskelin kirjastossa "löytyisipä jotain luettavaa" -ajatuksella. Tutkittuani kirjaa vähän aikaa tiesin, olin yksinkertaisesti varma, että se on hyvä. Kotiin päästyäni ei mennyt kauan ennen kuin se kirja oli luettu.

Kirjaa lukiessa oli koko ajan päällä pieni jännitys siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Sitä ikään kuin eli Pelissä mukana ja jännitti henkilöiden puolesta.

Huonoa kirjassa oli se, miten "pelaajien" tunteita käsiteltiin - tai jätettiin käsittelemättä. Porukka tappoi toisiaan tuosta vain ilman sen suurempia tunnontuskia. Hyvin epäinhimillistä... Itse olen varma, että oli tilanne mikä oli, en pystyisi vahingoittamaan toista ihmistä.

Suurin pelkoni siirryttäessä kirjan osaan kaksi, siis kun itse Peli alkoi, oli se, että kerronta muuttuu tästä eteenpäin pelkäksi veriseksi mässäilyksi. Väkivaltaa toki kirjassa oli, mutta mielestäni kirjailija onnistui pitämään ohjat käsissään ja kuljettamaa tarinaa eteenpäin.

Henkilöhahmoista sen verran, että yhtään selvää inhokkia heidän joukostaan en osaa mainita! Pidin siis oikeastaan kaikista. Katnississa on hienoa hänen, eh, ei-Bellamaisuutensa? Kyllä, ehdottomasti näin. Peeta hakkaa Edwartin mennen tullen, jos heitä on pakko verrata keskenään... :) Rue vetää sanattomaksi, kyllä te tiedätte.

Tiivistettynä: Nälkäpeli on yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista. Tykkäsin siitä mielettömästi juuri mainitsemieni syiden takia.
Enää pari viikkoa Vihan liekkeihin, voitteko kuvitella! Jätin suosiolla väliin kirjan lukemisen englanniksi, vaikka pysyin yllättävän hyvin kärryillä tapahtumista kun lukaisin netistä kaksi ensimmäistä lukua. Osaa kolme yritetään todennäköisesti alkuperäiskielellä :)
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #4 : Helmikuu 07, 2010, 23:03:31 »
En kamalasti tykkää siitä, kuinka Nälkäpeliä ja Twilightia jatkuvasti verrataan toisiinsa, mutta minkäs sille voi kun niin tekee itsekin? Meyer on hehkuttanut Nälkäpeliä joka puolella ja sen ansiosta hänen nimensä ja tarinansa sotkeutuvat tahattomasti tähän teokseen. Hyvin harmittavaa.

Nälkäpeli oli uskomaton teos; minäkin luin sen heti ensiavaamiselta loppuun asti, mennen niin pitkälle että raahustin sitten nukkumattomana kouluun. Minä pidin Katniksesta, vaikka hän valitettavasti muistutti minuakin välillä Bellasta. Joskus Katniss tuntui uskomattoman vahvalta hahmolta, hän elätti perheensä, oli taitava metsästäjä, joka oli nähnyt maailman raakuudessaan, mutta siinä kuvassa oli vakava särö. En ymmärtänyt miksi Katniss ei tuntunut juurikaan uskovan itseensä? Nälkäpelin alussa hän koko ajan voivotteli sitä, kuinka tulisi tapetuksi muutamassa päivässä. Eikö hänen taustaisellaan tytöllä pitäisi olla enemmän sisua ja kovuutta? Tämänlaisissa tilanteissa hän muistutti raivostuttavasti Bellaa (ja kun mietitään kummankin äiti hahmoa... ja heidän asemaansa perheenelättäjänä... Ainoa upea ero oli se, kuinka Katniss todella pystyi vihaamaan äitiään, se oli mahtava lisä).

Nälkäpeli oli kuitenkin upea teos, jota hieman kuitenkin uuvutti se ainainen romanssin tarve; miksi jokainen teos tarvitsee romantiikkaa? Se voi olla ihan jees, kunhan se vain sopii kirjan luonteeseen. Koko Gael/Katniss/Peeta homma oli aivan naurettava. Jos romanssia pitää niin välttämättä kansien väliin tunkea, niin jotain jännittävää ja jopa vastenmielistä olisi voinut edes yrittää tarjota. Nyt lopputulos oli vain surullinen.

Nälkäpeli oli upea, mutta sen virheet haittaavat kun alkaa mietiskellä kirjaa jälkeenpäin.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #5 : Helmikuu 23, 2010, 14:41:49 »
Catching Fire eli Vihan liekit muuten ilmestyi n. viikko sitten suomennettuna.

En kamalasti tykkää siitä, kuinka Nälkäpeliä ja Twilightia jatkuvasti verrataan toisiinsa, mutta minkäs sille voi kun niin tekee itsekin? Meyer on hehkuttanut Nälkäpeliä joka puolella ja sen ansiosta hänen nimensä ja tarinansa sotkeutuvat tahattomasti tähän teokseen.

Uuden suomennoksenkin etukannessa on Meyerin (korni) sitaatti, joka ärsyttää minuakin. Aivan kuin Meyer olisi Hunger Gamesin virallinen markkinoija. Eikä Meyer edes ole niin taitava kirjoittaja että hirveästi arvostaisin hänen mielipidettään...

Koko Gael/Katniss/Peeta homma oli aivan naurettava.
Niin no, onhan tämä vähän kliseinen kuvio. Toivon, että jompi kumpi (mieluiten Gael) kuolee viimeisessä osassa. Tai edes tajuaa, ettei Katniss ole ainut kala meressä. :'D
Kirjailija-Collins ei ole mikään mestari dialogin kirjoittamisessa. Romantiikalla hän ainakin yrittää korvata tätä puutetta.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #6 : Helmikuu 26, 2010, 17:50:26 »
Uuden suomennoksenkin etukannessa on Meyerin (korni) sitaatti, joka ärsyttää minuakin. Aivan kuin Meyer olisi Hunger Gamesin virallinen markkinoija. Eikä Meyer edes ole niin taitava kirjoittaja että hirveästi arvostaisin hänen mielipidettään...

Voitte kuulkaa uskoa, että kyseinen sitaatti nosti verenpaineeni huikeisiin lukemiin. Aivan uskomatonta, että maailmanhistorian siirappisimman tarinan takana oleva henkilö on pakko tunkea joka paikkaan. Voin kuvitella, kuinka kannen suunnittelijat hieroivat tyytyväisinä käsiään yhteen sen jälkeen kuin olivat läiskäisseet tuon oksettavan lainauksen kanteen. Siis vau, Meyerin nimen esitteleminenhän ilman muuta nostaa kirjan kysynnän taivaisiin! Taon itsäni päähän syystä että olen joskus alentunut vertailemaan Nälkäpeliä ja Twilightia toisiinsa. Nuo kaksi tarinaa on pidettävä erillään.

No joo, anteeksi. Joka tapauksessa juttu on niin, että olen lukenu nyt myös Nälkäpelin jatko-osan. Jotain kirjasta kertoo se, että luin sen kahdesti yhden viikonlopun aikana. Kirjan uudet hahmot ovat mahdollisimman kaukana Meyerin paperinukeista todella räiskyviä persoonia. Finnick ei sitten ollutkaan naurettava idiootti vaan herkkä ja auttavainen poika eikä Johannalta särmää puuttunut. Kirja jäi loppujen lopuksi ehkä aavistuksen Nälkäpelin tasosta muttei pettänyt.

Lopun juonenkäänne on katala temppu kirjailijalta mutta saa odottamaan sarjan seuraavaa osaa (jos mahdollista) vieläkin innokkaammin.
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #7 : Maaliskuu 04, 2010, 23:00:27 »
Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan. Tähän topiikkiin on aina välillä tullut viestejä, ja nopealla selauksella olen saanut sellaisen kuvan, että kirjaa on kehuttu maasta taivaisiin. Myös kaverini ovat suositelleet tätä. Kaikesta huolimatta odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Twilightiakin minulle kehuivat sellaisetkin ihmiset, joilla on useimmiten samanlainen maku kuin minulla, ja petyin kovasti. Nyt hyllyssä odottaa ostajaehdokasta koko sarja, eli enää en erityisemmin luota muiden arvioihin. Mutta takaisin asiaan. Lainasin tänään kirjastosta sarjan ensimmäisen osan ja luinkin sen äsken yhdeltä istumalta. Se sai minut hylkäämään tietokoneen, nukkumisen sekä huomiset läksyt, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Koukuttava kirja toki oli.

Vaikka periaatteessa pidän scifistä ja fantasiasta hyvinkin paljon, niin ensimmäisellä on tapana ahdistaa minua ja jälkimmäisellä kyllästyttää. Hyvä idea kaatuu liian usein huonoon kirjoitukseen tai vain siihen, ettei sen kaikkia ulottuvuuksia ole viitsitty hyödyntää tai pohtia kunnolla. Tietyissä määrin Nälkäpelikin sortui samaan. Ajatus tosi-tv-ohjelmasta, jossa joukko teinejä erilaisista taustoista taistelee hengestään toisiaan vastaan tarjoaa lähes rajattoman määrän mahdollisuuksia. Ikävä kyllä niitä ei ole pahemmin mietitty. Tekstissä on sorruttu kuvaamaan liiaksikin vain tapahtumia ja toimintaa. Tunteissa puhutaan lähinnä koti-ikävästä ja Peetan ja Katnissin välisestä... jutusta. Pidin tosin siitä, miten sivuttiin eläimen ja ihmisen tappamisen samankaltaisuutta. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän psykologista peliä fyysisen selviytymisen ja sosiaalisten suhteiden lisäksi. Lyhyessä novellissa yksinkertaistus olisi saattanut toimia korostaen sitä, miten kilpailijoiden mielessä pyöri vain hengissä pysyminen, mutta kirjaan olisin kaivannut enemmän ajattelua.

Lainaus käyttäjältä: Elva
Se, mikä eniten ärysttää, oli nälkäpelin luonne: lapset halusivat  tappaa toisiaan, heille se oli kunnia, johon oli saanut koulutusta. Vain nämä peräkylien puhtoiset lapsukaiset kammosivat tappamishommaa. Minusta koko kirja olisi ollut plajon parempi, jos lapset nimenomaan eivät olisi halunneet tappaa, vaan olisivat murhanneet toisensa pakon edestä, tuntien jotain kauhua tekoaan kohtaan. -- Se toi kirjaan ärsyttävällä tavalla epäuskottavuutta. Ei se kamalasti olisi haitannt, jos muutama rehvasteleva pentu ylemmiltä vyöhykkeiltä olisi innoissaan yrittänyt tappaa, mutta että niin moni, se oli tosi huono ratkaisu.
Olen samaa mieltä. Muutenkin peli tuntui junnaavan paikoillaan. Toki se vaikeni ja selviytyjien määrä väheni koko ajan, mutta olisin toivonut jonkinlaista kuvausta siitä, miten olosuhteet murtavat nuoret ja pakottavat heidät tappamaan. Vähän kuin Kärpästen herrassa, kun lapset alkavat hitaasti menettää "sivistyneen maailman" asettamat normit ja eläimellistyä.

Lainaus käyttäjältä: Mortti
Joskus Katniss tuntui uskomattoman vahvalta hahmolta, hän elätti perheensä, oli taitava metsästäjä, joka oli nähnyt maailman raakuudessaan, mutta siinä kuvassa oli vakava särö. En ymmärtänyt miksi Katniss ei tuntunut juurikaan uskovan itseensä? Nälkäpelin alussa hän koko ajan voivotteli sitä, kuinka tulisi tapetuksi muutamassa päivässä. Eikö hänen taustaisellaan tytöllä pitäisi olla enemmän sisua ja kovuutta?
Allekirjoitan tiettyyn pisteeseen asti. Katniss kuitenkin käsittääkseni uskoi selviytymistaitoihinsa metsässä ja luotti siihen, että saisi pyydettyä itselleen lihaa. Veikkaisin, että suurin itsevarmuuden murentaja oli juuri tuo tausta. Vyöhyke 12 ei nimittäin ollut kovin usein Nälkäpeliä voittanut, ja tämä yhdistettynä siihen faktaan, että vastassa oli paremmin ravittuja ja koulutettuja kilpailijoita saattoi aiheuttaa epätoivon. Itse pidin juuri siitä, miten Katnissin itsevarmuus lisääntyi pelin edetessä ja hän alkoi hitaasti uskoa voittomahdollisuuksiinsa.

Loppuratkaisu oli liian ilmiselvä, vaikka sen kliseisyyttä oli yritetty vähentää Capitolin aiheuttamalla uhalla. Muutenkin loppu oli hieman ylilyövä. Ne kahdella jalalla kulkevat sudet olisivat minusta olleet paljon uhkaavampia liikkuessaan normaalin suden tapaan etenkin, kun suden kehoa ei todellakaan ole tarkoitettu ketterään kaksijalkaisuuteen, olivat sitten kuinka mutantteja tahansa :D Eivät ne kovin sulavia voineet olla... "Sudet kuolleiden ihmisten silmillä" -idea kuulostaa muutenkin liian tutulta, olisikohan Diane Duane käyttänyt sitä Haluatko velhoksi? -sarjassa? Kaksoisitsemurhakin oli siirappinen ajatus. Toisaalta ei kirja oikein muuhun olisi voinut päättyäkään - sankareiden kuuluu selvitä jne.

Katniss oli minusta ihan hyvä tällaisen kirjan päähenkilöksi. En oikeastaan ymmärrä, miksi niin moni vertaa häntä Bellaan. Peeta jäi värittömäksi naapurinpojaksi. Rue oli yksi suosikeistani, sillä minusta hän oli sarjan sympaattisimpia ja uskottavimpia hahmoja. 12-vuotiaalle antaa anteeksi tietyn sinisilmäisyyden ja viattomuuden, ja kuitenkin hän pärjäsi hyvin ja oli varteenotettava kilpailija. Sivuhahmoista jäi mieleeni erityisesti se poika Ruen vyöhykkeeltä. Jotenkin hämmennyin siihen, miten hän päästi Katnissin menemään, mutta toisaalta se toi hipun inhimillisyyttä hahmoihin. Punatukkainen avox-tyttö oli ehkä koko kirjan mielenkiintoisinta antia. Hänen kauttaan päästiin miettimään moraalikysymyksiä ja ylipäätään saatiin päähenkilön ajatuksiin jotain yllättävämpää kuin ne koko kirjan läpi toistuvat mietteet selviytymisestä, koti-ikävästä ja lame-lame-romanssista.

Ylipäätäänkin minusta tuntui, että kirjassa huonointa oli se, että kaikkea oli liian vähän. Liian vähän taustaa, liian vähän motiiveja, liian vähän henkilöiden ajatuksia. Monessa kohtaa mietin, että olisiko asian voinut esittää selkeämmin tai juonenkäänteen pohjustaa paremmin. Maailma jäi hämmentävän kaukaiseksi, vaikka lukeminen koukuttikin. Kirjoitustyyli oli aika normaalia teinikauraa. Teksti oli toki sujuvaa ja juoni eteni, mutta kieli oli enimmäkseen väritöntä eikä kuvailu yllättänyt. Vaikka nyt olenkin maininnut monta negatiivista puolta, en tarkoita, etteikö koko kirja olisi pelkkää roskaa. Ajatus on hyvä, ja ehkä ala-asteikäiselle tekstikin voi olla ihan sopivaa :)

Ehkä parasta kirjassa oli juuri vyöhykkeen 12 ja Capitolin vastakohtaisuus. Kun asiaa alkaa miettiä, huomaa pian, että Panem on yhdistelmä nykypäivän valtioita mielenkiintoisesti sekoitettuna. Totalitarismi, kehitysmaa ja ns. kehittynyt länsimainen kaupunki yhdistettyinä. Kun on ensin eläytynyt nälänhätään ja köyhyyteen, alkaakin kiinnittää enemmän huomiota oman elintason ja Capitolin yhteneväisyyksiin. Se keinotekoisuus ei ole kovinkaan kaukana, ja ajatus on ahdistava, kuten ajattelua herättävät ajatukset tuppaavat olemaan. Capitol onkin erittäin mielenkiintoinen ympäristö, ja henkilökohtaiset kiinnostuksenkohteeni huomioon ottaen ei varmaan ole ihme, että tahtoisin lukea enemmän kaupungin asukkaiden ulkonäöstä. Se keinotekoisuus tuntuu hyvin kuvastavan heidän etääntymistään ja eristäytymistään "oikeasta" elämästä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 01, 2011, 19:13:01 kirjoittanut Aiëdaíl »

Poissa Ajatusliekki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Where the heart lies
  • Pottermore: HallowGalleon47
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #8 : Maaliskuu 05, 2010, 08:27:06 »
Nälkäpelin luin joskus syksyllä.

Se ei ole todellakaan täydellinen kirja. Mutta hyvä. Pidin kirjan asettelusta, ja siitä, että koko kirja ei ollut sitä peliä vaan tärkeä osa oli yms valmistautumisella ja tuomarien mielistelyllä. Itse en ollut niin turhautunut Peeta/Katniss yhtälöön, sillä eihän Katniss oikeasti edes rakastanut Peetaa, vaan feikkasi kaiken. Tämä oli mielenkiinoista, kuinka hän yritti esittää olevansa mitä mahtavin rakastavainen voittaakseen sponsorit puolelleen. Pidin kuitenkin enemmän ehkä muista hahmoista.

Huonoa on varmaan se, että en tykännyt Collinsin hahmosuunnittelusta yleisesti. Hän oli onnistunut loihtimaan aika monta Mary Suesta (Se Katnissin pikkusisko, Rue, Koko sektorin 12 väki oli jotain pyhimyksiä) ja Gary Stueta (Ainakin se Gael oli aivan selvä.) Hyvän ja pahan kilpailijan raja oli vedetty vähän liian tarkasti. Hyvikset on näitä nälkää näkeviä surkuttelijoita, jotka ei usko voittavan ja sitten voittajvat kaikkien yllätykseksi, ja pahat oli niitä jotka uskoivat voittoonsa enemmän.

Vihan Liekit pitää varmaan lukea.
mus mus -> Ajatusliekki

Poissa jerusa

  • bibliofiili
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #9 : Maaliskuu 13, 2010, 19:36:01 »
Nälkäpeli oli ihana, ja Vihan liekitkin melkein yhtä hyvä. Olen tosin lukenut sen vain kerran ja siinä parissa tunnissa, niin en kovin syvällisesti ehtinyt sitä miettimään. Mieleen jäi lähinnä se jännitys... Loppukin oli niin keskeneräinen. Voi kamala, tuntuu etten voi odottaa kolmannen osan ilmestymistä enää päivääkään.

Minua kiehtoo Nälkäpeli -kirjoissa niiden teema. Collinsilla on aika vahva kanta ilmastonmuutokseen ja kaikkeen. Minusta on jännä ajatella että jos ihmiset jatkaa samaan malliin elämistä, meillekin voi käydä samalla tavalla! :o Myös sitä, miten ihmiset ei näe omaa nenäänsä pitemmälle on tuotu esiin. Capitol on täynnä hulluja. Kamalaa on se, että nykyajan ihmiset on jo melkein samanlaisia! Minusta on ihana lukea ihmisistä, jotka asuvat huonommilla vyöhykkeillä, koska heillä on jäljellä sitä selviytymisvaistoa ja taistelukykyä jota Capitolin lellityillä kakaroilla ei todellakaan ole. Itse asuisin varmaan mieluiten jollakin huonommalla vyöhykkeellä.

Henkilöt eivät ole mitään erityisen loistavia, vaikka Peetasta pidän hyvinkin paljon. Tietysti on hyvä, että Katniss on hyvä pärjäämään erämaassa, mutta minua häiritsee se, että hän aina selviytyy kaikesta hirmu vähällä. Tai kyllähän hänkin saa vammoja, mutta yllättävän pieniä.

On ihan kamalan väärin että Capitolilaiset pakotti Katnissin ja Peetan uuteen nälkäpeliin! (No, oikeastaan se oli ennalta-arvattavissa, ei kai toka kirja olisi voinut olla nimeltään "Nälkäpeli" ellei joku päähenkilöistä olisi Nälkäpelissä mukana) Nälkäpeli on jo sinänsä kamala juttu, mutta sekin on todiste ihmisen julmuudesta. :( Capitolissa ollaan valmiita tekemään mitä vaan, vaikka tappamaan toisia, että kansa saisi huvitusta! Toivon totisesti että vimpan kirjan lopussa kaikki kääntyy parhain päin. Kukakohan joutuu seuraavaan nälkäpeliin? Prim?
Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto.

Poissa Suru

  • keräkurmitsa
  • Sanomaton
  • *
    • Livejournal
  • Pottermore: ChestnutLeviosa81
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #10 : Maaliskuu 27, 2010, 01:45:55 »
Kuulin Nälkäpelistä ensimmäistä kertaa tuossa muutama kuukausi sitten, ja silloin idea vaikutti kohtalaisen kuluneelta. Kun sitä vielä verrattiin Houkutukseen, olin suorastaan vannomassa, etten koskekaan koko kirjasarjaan laisinkaan, mutta lopulta uteliaisuus sitten vei voiton ja käväisin hakemassa ykkösosan kirjastosta tuossa tiistaina. Vaikka kannen Meyer-sitaatti sai vähän värähtämään, oli kirja ihan kiva luettava, nopea ainakin ja nytpähän ainakin tiedän, mistä kaikki jauhavat, ja voin sanoa oman kommenttini sitten siihen.

Ehkä tämäkin on niitä trilogioita, joista pitäisi lukea vain ykkösosa (tykkään näin monen sarjan/trilogian/mitä-ovatkaan kohdalla :D), koska kolmososaa odotan ihan vain sen takia, että se päättää sarjan - en siksi, että tarina olisi jäänyt todella hienoon kohtaan tai koska haluaisin ehdottomasti tietää, mitä jollekin henkilölle tapahtui.

Täällä moni on sanonut, että toinen kirja oli, jos mahdollista, vielä parempi kuin ensimmäinen, mutta itse tykkäsin toisin. Ensimmäisessä kirjassa sentään pysähdytään välillä kuvailemaan ja kertomaan vyöhykkeen arjesta, mikä oli mielestäni kivaa, koska kuten Aiëdail sanoikin, siitä löytyi ihan kivaakin mietittävää. Toisessa osassa sitten taas mennään koko ajan hirveää vauhtia eteenpäin ja kaikki jutut tuntuvat tulevan kauhean äkkiseltään ja sen kummempia kuvailematta. (Lukuun ottamatta ehkä Katnissin kauneudenhoitoa, josta tunnutaan oikeasti jaarittelevan koko ajan. :D) Itse peliäkin kuvaillaan siinä ehkä viidenkymmenen sivun verran, ja itselleni jäi kyllä kohtalaisen epäselväksi, mitä siellä nyt tarkalleen ottaen tapahtui. Kirjaa lopetellessani minulla oli vähän sellainen olo, että olipa tiivis hölinä tässä kun
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
oli mahdutettu kaikki reiluun kolmeensataan sivuun. Hmh. >:(

Kirjan kielikin tuntuu vielä alleviivaavan tätä kiirehtimistä: tuntuu, että joka ikisessä lauseessa kirja liikkuu eteenpäin, eikä kuvailua oikeasti ole (tai jos on, se on sullottu kamalan väkisin mukaan) kuin nimeksi. Tietysti mukana on kivoja poikkeuskohtiakin (yleensä nimenomaan niitä takaumis), joista ainakin itse tykkäilin kovastikin: esimerkiksi tarina Katnissin ruuanetsinnästä ja Peetan tapaamisesta ensimmäisessä osassa oli oikeasti surullinen/ihana/tunteita herättävä, samoin Galen ja Katnissin ensitapaaminen. Ylipäätänsä Panemin valtio oli minusta kiinnostava, sen yhteiskuntarakenne ja ihmiset ja vyöhykesysteemi (joka kyllä muistutti William Nicholsonin Tuulen laulusta) ja kapinat sun muut olivat sellaisia, joista olisin mielelläni lukenut enemmänkin kaiken toiminnan ja ihmissuhdekaaoksen sijasta. Ruoka-aihettakin käsiteltiin mielestäni aika kivasti: minulle ainakin tuli monta kertaa oikeasti huono olo
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kirjassa ehkä kivointa oli sen hieno idea. Sääli vain, että sen toteuttaminen on - ainakin minun mielestäni - jäänyt monessa kohtaa vähän ohueksi. Aiemmin mainitsemani Panem-aihe ja jonkun puhuma eläimen ja ihmisen tappamisen samankaltaisuus -teema ovat molemmat kiinnostavia, mutta kirjailija-mokoma käyttää kaiken ajan niiltä ihmissuhdevänkytykseen ja Katnissin puvustamiseen/meikkaamiseen/kylvettämiseen, yhyy. :D (Joku sanoi siitä, että ihmiset tuntuvat suhtautuvan peliin kamalan kylmästi muualla kuin vyöhykkeellä 12? Itse sain vähän sellaisen kuvan, ettei kovin moni varsinaisesti ilahdu pelistä, mutta 74 vuodessa on keretty kuitenkin jo huomata, ettei kapinointi oikein kannata, ja kukapa ei haluaisi vyöhykkeelleen ylimääräistä ruokaa ja muita etuja? Vapaaehtoisen osallistumisenkin tajuan siinä mielessä, että ihmisillä on silloin tavallaan jotain, johon pyrkiä ja jolla voi muuttaa elämäänsä joko reippaasti parempaan suuntaan tai lopettaa sen kokonaan.)

Henkilöhahmot olivat ihan rakastettavia (Haymitch on oikeasti ensimmäinen juoppo ikinä, johon olen suhtautunut edes hieman positiivisesti :D), mutta tuntui, että osasta (esimerkiksi Ruesta tai Peetasta) oli tehty liiankin virheettömiä, ja ne jäivät ehkä vähän paperisen puoleisiksi. On kamalan masentavaa, jos kirjassa on kauhean monta täydellistä hahmoa, koska siitä tulee silloin epäuskottava ja hm. Toisaalta paperiset ihmiset on helpompi sijoitella mielikuvitukseensa, kun yleensä jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, millainen on täydellinen ihminen jne. :D

Ja niin, pidin kirjasta, vaikka tämä viesti kuulostaakin vähän latistavalta. Itse asiassa pidin siitä sen verran, että ostin itselleni tuon ensimmäisen osan ihan omaan kirjahyllyyni asti. Kyllähän kirjan puutteet ja ongelmat sitä tarkemmin ajatellessa häiritsevät, mutta tykkäsin silti lukea kirjaa ja uskoisin, että tulen lukemaan sen vielä uudestaankin. :> En tiedä, osaisinko suositella kirjaa, mutta niin, kyllä se lukea kannattaa. Ihan tutustumismielessä vaikka sellaisena luen-bussimatkalla-nopeasti-mennessäni-kouluun, ei sitä kamalasti katumaankaan varmaan tule. :>
“Älä näytä tuommoiselta, Korppu", hän sanoi. "Eihän tämä ole yhtään mitään. Paljon pahempaa on tulossa!”
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #11 : Huhtikuu 01, 2010, 23:16:00 »
Ihanaa Meyer - liiskausta täällä. Ymmärrettävää jos ei ole innostunut Twilightista, itselläni on Meyeria kiittäminen siitä että tutustuin tähän teokseen. Mainos kirjasta putkahti, aamunkoin välistä kun ostin sen ja sen lisäksi luin jostain että Meyer suosittelee kirjaa. Ajattelin samantien että jos kerran rakastan Meyerin luomaa maailmaa, meillä ei voi olla kovin erillainen kirjamaku. Kirjastossa oli harmittavasti kaikki Nälkäpelit lainassa, mutta lopulta sain saalistettua kirjan itselleni.

Twilight vertaus on kyllä minusta vähän hassua, ei kukaan vertaisi näitä kahta kirjasarjaa toisiinsa ellei Meyer olisi suositellut Nälkäpeliä ;) Monia sarjoja voisi verrata Twilightiin jos haluaisi, mutta ketä haluaa, se on oma sarjansa ja tämä oma sarjansa. Itselläni ei tullut lukiessa mieleen verrata, mutta ehkä tosiaan Katnissessa on jotain Bellamaista, tosin minussakin on ja Harryssa ja Frodossa jne.

Lainaus
Gael taas on kuin mikäkin Jacob Twiligihtissa

Höpsis, jos vertailemaan lähdetään niin Gael on enemminkin Jacob, siis Katnisselle. Itse olen Katnissen ja Gaelin kannattaja ryhmään lukeutuva, Peetassa on jotain ärsyttävää. Se nimikin jo pelkästään ärsyttää. Itse näen heidän suhteessaan enemmän sisarellista menoa kun sitten taas Gael on "se oikea".

No mutta se siitä, pidän kirjasarjasta kovasti, vaikka siinä on joitakin asioita jotka ärsyttävät myös minua. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa kirja, jota ei voinut laskea käsistään. Luin molemmat osat melkein yhtäsoittoa, vaikka aihe oli sinäänsä aika raskas, kirjoitustapa ei. Joka tasapainotti mukavasti luentaa. Toisessa osassa Nälkäpeli käytiin minun makuuni aivan liian vauhdikkaasti, eli komppailen tässä kyllä Surua. Ensimmäisessä osassa Nälkäpeliä on kirjassa sopivasti, ja tunteita joita Katniss kävi läpi joutuessaan Nälkäpeliin, en ollut innoissani kun toisessa osassa toistettiin osittain samoja asioita kuin ensimmäisessä osassa, tosin vähän hätäisemmin. Muuten aihe oli minusta erittäin mielenkiintoinen, jokaisesta henkilöhahmoistakin löysin jotain mistä pidän, paitsi Peetasta. Toinen osa jäi sen verran jännään paikkaan, että minusta on mielenkiintoista lukea kolmas osa, todella mukavaa kuitenkin ettei tätä ole laajennettu pitemmeäksi kuin trilogiaksi.
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Pakkoni

  • Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: StormUnicorn89
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #12 : Toukokuu 03, 2010, 16:42:11 »
Kaverini suositteli, ja lainasinpa sitten viime viikolla molemmat osat.
Preesens-muoto ärsytti ja lukeminen meinasi lopahtaa. Tarina kuitenkin oli tosi mielenkiintoinen ja etenkin nälkäpeli oli kiva. Ensin pidin Gaelista ja toivoinkin hänen ja Katnissin välille vähän säpinää, mutta kun Peeta astui kuvioihin aloin ajattelemaan Peetasta sopivaa kumppania. Ymmärrän kyllä miksei Katniss haluaisi saada lapsia, mutta välillä hänen pidättyväisyytensä ärsyttää. Katniss toimi areenalla liian kiltisti ja mielestäni hän olisi saanut tappaa hiukan enemmänkin. Haymitch oli mielenkiintoinen hahmo ja hänestä haluaisin kuulla enemmänkin. Kakkososaan asti ihmettelin kovasti miten hän on voinut voittaa nälkäpelin, vuonna, jolloin kilpailijoita oli kaksinkertainen määrä. Ensimmäisen nälkäpelin jälkeen en enää pitänyt Gaelista juuri ollenkaan.

//Joo tuli sekavaa, mutta toivottavasti saatte jotain irti :)

Orvokki

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #13 : Kesäkuu 29, 2010, 23:45:16 »
Tutustuin sarjaan vähän reilu kuukausi sitten ja rakastuin :) Kaikki olivat suosittelleet sitä niin paljon netissä (en todellakaan kuunnellut Meyerin lukuvinkkiä, hoksasin vasta jälkeen päin että aijaa tää olikin se kirja mitä se suositteli.) Aivan mahtava sarja, tykkään kovasti. Kolmososaa odotellessa... Elokuussahan se tulee. En kyllä jaksa odottaa suomennosta, aion lukea sen englanniksi :P Luen nyt nälkäpeliä englanniksi, jotta tottuisin kirjailijan tapaan kirjoittaa englantia. Kirjan olen siis lukenut suomeksi, joten ymmärrän ja totun kieleen :) Kirjat ovat niin mukaansa tempaavia. En pystynyt jättämään kirjaa käsistäni kun olin aloittanut sen :D

Itseäni vähän hmm ärsyttää nämä TEAM GALE ja TEAM PEETA! Tulee mitkäkin TEAM EDWARD ja TEAM JACOB mieleen. Vaikka eihän sarja muistuta ollenkaan twilightia. Mutta jos kuitenkin pitäisi valita jompikumpi noista, niin olisi se varmaan Peeta. Ensin kyllä olin sillein että pystyy vaan tulemaan Galen ja Katnissin väliin, mutta Nälkäpelin edetessä tykästyin Peetaan aina vain enemmän ja enemmän. Vihanliekeissä sitten tykkäsin hänestä aivan valtavasti. Peeta on kiva hahmo :) Samoin ihmettelen, että pidän päähenkilöstä. Yleensä en pidä. Onhan Katnississakin huonoja puolia, mutta yleensä se on ihan kiva :) Haymitch on mahtava! Tykkään kaikista hahmoista jotenkin :D On kyllä niitäkin, joista en pidä, mutta näin yleistettynä.

Itseäni tosin ärsyttää Katnissin koko aikainen puhe Primistä. Onhan se ymmärrettävää mutta ihan koko ajan! Ja vielä kun rupesi vertaamaan Rueta häneen ja Katniss suunnilleen piti Ruesta vain sen takia, koska hän musitutti Primiä. Argh. En kyllä tykännyt siitä, että Rue kuoli niin nopeasti. En kerennyt saada hänestä yhtään irti. Olihan hänen kuolema siltkin hyvin koskettava. Olin juuri ruvennut pitämään hänestä vähän kunnes hän kuolee. Jesjes. Laulu on kyllä surullinen, varsinkin jos kuuntelee Youtubesta joidenkin omia versioita siitä.

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #14 : Heinäkuu 05, 2010, 09:26:01 »
Fikkaamiskeskusteluissa ei muusta yhdessä vaiheessa puhuttukaan kuin Nälkäpelistä, joten päätin sitten ottaa kirjan vähemmän kauniiseen käteen ja lukea mokoman. Päivässähän se meni, ensin 80 sivun selailuna ja loput yhteen putkeen, joten minä myös pystyn kehumaanopusta koukuttavaksi!

Mielestäni Nälkäpelin idea oli loistava! Siinä oli jotain, minkä yhdistin kirjoihin Kärpästen herra & Vuonna 1984 (joita en ole kumpaakaan kokonaan lukenut :P) sekä Selviytyjät-realityyn, ja mikä toimi melkein karmivasti.
Mielestäni Katniss oli veikeä hahmo ja Peeta ihastus-materiaalia. Gale nyt oli nyt sellainen perus kotikonnuilla asuva metsästysadonis, Prim normisisko jnejnejne. Lempihahmoni on Rue.

Kuten jo mainitsin, luin Nälkäpelin kahdelta istumalta. Kirjan kieli oli tarpeeksi yksinkertaista, jotta sitä pystyi seuraamaan lennosta. Se ei kuitenkaan tarjonnut mitään erityisiä nautinnollisia huokaisujakaan. Ehkä enemmän nuorille suunnattu kirja, siis.
Tarinan esitystapa jäi mielestäni lopulta vähän tönköksi, esimerkiksi loppupuolella kuvailu tehtiin löysin rantein ja sanottiin vain pyydystin kaksi kania, oravan ja hieman kalaa. (En muuten ymmärrä sitä oravanmetsästystä. Onko ne jotain mutanttioravia, joilla on polleat lihakset? Eihän oravassa ole mitään syötävää!) Tarina myös polki välillä paikallaan ja jotkut flashbackit tuntuivat turhilta. Kuten Surumielinen, minäkin olen aikalailla sitä mieltä, että koko se meikkaus-puvustus -juttu oli paperin tuhlausta.
Henkilöiden välisistä suhteista:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Itse olen Katnissen ja Gaelin kannattaja ryhmään lukeutuva, Peetassa on jotain ärsyttävää. Se nimikin jo pelkästään ärsyttää. Itse näen heidän suhteessaan enemmän sisarellista menoa kun sitten taas Gael on "se oikea".
Olen jokseenkin tuohon suuntaan kallellaan. Mielestäni Katniss ehkä kokee "kuuluvansa" Galelle, vaikka kirjan alussa kieltääkin tuntevansa mitään romanttista - mikä taas kuulosti siltä, kun kaverit kiusaavat tyttöä siitä, että tämä on ihastunut ja väittää sitten "en oleee." Ajattelen kuitenkin, että Katniss pitää myös Peetasta, mutta tuntee siitä syyllisyyttä, koska on ja Galen. (Miksei sen nimi muuten voi olla Gael niinkuin kaikki kirjoittaa... Kirjaston versiossa se oli ainakin Gale, jonka miellän naiselliseksi nimeksi...) Katniss on kuitenkin tuntenut Galen jo kauan, eikä hänen elämässään ole ollut ns. muita miehiä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mitä sitten siihen silmittömään tappamiseen tulee, minäkin olisin halunnut kuulla siitä jotain moraalista pohdintaa. Miltä lapsista tuntui?
Eikö Capitolissa voinut olla vaikka joku nykyiseen viherpiipertäjäjuttuun viittaava aktivistiryhmä, joka ei hyväksy julmuuksia?
Toisaalta Collinsin ihmiskuva on upea. Olin aluksi kysymässä, että onko uskottava ajatus, että ihmiset kerääntyvät katsomaan, kun lapset tappavat lapsia. Sitten ajattelin "jo muinaiset roomalaiset", jolloin vallattujen maiden sotureita pistettiin kehään taistelemaan kuolemaan asti. Luultavasti sellaista löytyy nykypäivänäkin, muttei maanlaajuisena TV:nä. Siis sanon Collinsille; nerokasta!

Mielestäni kirjassa oli potentiaalia johonkin paljon suurempaan - nyt se tyytyi olemaan pelkkä puoliviihteellinen semifantasiaromaani. Kirja yrittää nojata ihmissuhteisiin, mutta ne kaikki ovat aikalailla teennäisiä. Petyin.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa snowychann

  • fanfiction whore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♂ + ♂ = ♥ ♀ + ♀ = ♥ ♀ + ♂ = ♥
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #15 : Heinäkuu 16, 2010, 00:42:11 »
Välillä tosiaan ärsyttää selkeät samankaltaisuudet Twilight-sarjan kanssa. Pidän kyllä Nälkäpelistä enemmän sen toiminnan ja väkivallan vuoksi. Myös idea on omaperäisempi kuin ne iänkulut vampyyrit (ihan sama että ne kimalteleekin).

Lempihahmoni on ehkä Cinna (vaikkei hän paljon esiinnykkään) koska ei ärsytä minua millään tavalla.:D Myös Haymitch on huvittava hahmo.

Kaikkein parasta kirjassa on sen enemmän ja vähemmän piiloitettu kritiikki. Capitolin ihmiset muistuttavat hyvin paljon Hollywoodin plastiikkakirurgian kansanjuhlaa ja Nälkäpeli-tositeeve ohjelma ottaa kantaa nykyajan mitä naurettavimpiin, ihmisten yksityisyyttä ronkkiviin tv-sarjoihin köhBigBrotherköh.

Odotan silti innolla kolmatta osaa.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #16 : Elokuu 04, 2010, 01:01:15 »
Ai, täällä on tästäkin ketju!

Lueskelin trilogia ensimmäisen osan, kun ystäväni suositteli sitä minulle. Aihe nappasi heti ja lukemista ei juurikaan malttanut lopettaa. Toisessa kirjassa (Vihan Liekit) juoni muuttui minusta hieman väkinäisemmäksi, mutta kerralla meni sekin alas :) Jotenkin kauhean paljon asiaa pakotettiin tapahtumaan kauhean nopeasti, mikä ei tehnyt kirjasta kauheasn syvällistä. Ensimmäinen kirja oli sikäli loistava, että siinä tämä tosi-TV - idea oli ihan uusi ja Nälkäpeli itsessään niin kiehtovaa luettavaa, jos näinkin brutaalista tosi-tv:stä voi käyttää sanaa "kiehtova". Pakostakin tulee mieleen, kuten snowychann tuossa aikaisemmin mainitsikin, kirjailijan kritiikki aina vain villeimmiksi yltyviä tosi-tv - sarjoja kohtaan (seuraan Big Brotheria, varmaan seuraisin Nälkäpeliäkin ihan innolla, jos sellainen tulisi TV:stä). Välillä oli hämmentävää lukea, kuinka tappaminen tehtiin silmää räpäyttämättä, vailla minkäänlaista omantunnontuskaa.

Katniss/Gale - pari ei mene kyllä täällä jakeluun sitten millään. Se voi johtua puhtaasti siitä, että en todellakaan voi sietää kirjoissa/leffoissa/IRL tuollaisia Galen tyyppisiä miehiä, jotka ovat niin urhoollisia, vaatimattomia, vähääntyytyviä, sankarillisia... Gale on tylsä. Peetasta taas jää kirjakaksikossa hieman vaisu kuva, en oikein saa tyypistä otetta. Nössö? Mutta joka tapauksessa inhimillisempi ja siedettävämpi tapaus kuin Gale (miksi kaikki muuten kirjoittaa sen Gael?). Minun mielestäni Katniss/Gale - suhde on enemmänkin sisarellista, ja ehkä sellaine muinaisjäänne lapsuudesta. Toisaalta kirjailija tekee taatusti niin tylsän ja ennalta-arvattavan ratkaisun, että parittaa heidät trilogian lopussa. Plääh.

Haymitchia on pakko sen verran kehua, että tässä on hahmo, joka on olemassa kaikkine inhimillisine virheineen. Vaikka on "juoppo" (en pidä sanasta, mutta käytän sitä nyt tässä kohdassa), voi olla samalla myös ovela ja viisas, sekä inhimillisen sympaattinen. Ulkonäkö ja luonne ei ole taatusti mitään priimaluokkaa, mutta tarviiko edes? Lempihahmoni sarjassa. Katnissille annan risuja, sillä poikatyttömäinen olemus ei kertakaikiaan iske minuun. Liian kunnollinen.

Mutta mielenkiintoisia kirjatuttavuuksia nämä kaikenkaikkiaan ja innolla odotan kolmatta osaa.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2010, 11:14:02 kirjoittanut Kalke »
"A goal without a plan is just a wish."

Poissa Cheo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #17 : Elokuu 06, 2010, 00:22:10 »
SPOILAA!

Haymitchia on pakko sen verran kehua, että tässä on hahmo, joka on olemassa kaikkine inhimillisine virheineen. Vaikka on "juoppo", voi olla samalla myös ovela ja viisas, sekä inhimillisen sympaattinen. Ulkonäkö ja luonne ei ole taatusti mitään priimaluokkaa, mutta tarviiko edes? Lempihahmoni sarjassa.

Haymitch on noussut myös minun suosikikseni ja hän on ehdottomasti yksi trilogian ihmimillisimmistä hahmoista, hänessä on sellaista ihanaa karkeutta :) Pidän hyvin paljon siitä kohdasta kun Katniss ja Peeta katsovat vanhaa nauhaa Haymitchin nälkäpelistä.

Ja miten se nälkäpeli Haymitchiin vaikuttikaan. Katsoa vuosi vuodelta kuinka koulutettavat saavat surmansa :(

Ruesta pidin myös hyvin paljon ja minua harmitti hyvin paljon kun hän kuoli :( Se oli hyvin kaunis kuolema. Caton kuolema oli taas hyvin ruma ja mielestäni koko kirjan surullisin hetki oli se kun pahasti kidutettu Cato anoo Katnissia päästämään hänet tuskistaan :(

Haymitchin lisäksi pidän hyvin paljon Cinnasta, Finnickistä ja Johannasta. Toivon todellakin, että Johanna selviää sieltä Capitolin kynsistä, hänessä on niin paljon ytyä. Vaikka toisaalta minua kammottaa millainen tappokone Johanna olikaan omassa nälkäpelissään. Katnissin valmisteluryhmäkin on sellainen joukko Capitolin aaseja että ei heistä voi muuta kuin pitää, oikeasti :D

Jos pitää valita Peeta tai Gale, niin valitsen Peetan, ainakin tässä vaiheessa. Gale on jäänyt vähän etäisemmäksi ja Peeta on mielestäni hyvin suloinen, sellainen tyypillinen leipuripoika vaikka toivoisin hänessä olevan vähän enemmän karkeutta. Luulen Katnissin valitsevan kuitenkin Galen, jos hän edes valitsee. Mutta sehän tuo Katniss/Peetaan ihanan traagisen, täyttymättömän rakkauden leiman.

Minuakin kiinnostaa, miksi jotkut kirjoittavat Galen Gael :D Onko se vain kirjoitusvirhe vai lempinimi tai jotain?

Muttamutta, hyvin koukuttava sarja ja odotan kolmatta osaa innolla! :)
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2010, 00:26:58 kirjoittanut Cheo »
"Sinä olet myrskysi luovinut, Jamie. Nyt selkenee."

salainensalatalo

  • Ankeuttaja
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #18 : Syyskuu 03, 2010, 00:48:56 »
Ekan osan luin tossa äskettäin. Mulla oli sellainen ennakkokäsitys että tämä olisi joku tylsä tvaikku-tyylinen kolmiodraama jossa sivussa sitten lahdataan porukkaa. No, tuollaiseksi se äityi vasta lopussa (mikä oli mielestäni melko tylsä, siis siitä lähtien kun päästiin takaisin Capitoliin) ja kirja oli mukaansatempaavaa luettavaa. Kirjan koko idea nyt tosin on vähän epäuskottava ja lähes täysin sama kuin Battle Royalessa. Mutta Katnissin ja Peetan suhde oli sellainen kiva, ei mitenkään tavanomainen. Noille toivoisi oikeasti jotain kehkeytyvän. Pidin siitä että hahmot eivät olleet täysin hyviä tai täysin pahoja, vaan kaikki toimivat niin kuin parhaaksi näkivät, tai jotain. (Gale on poikkeus, äijähän on ihan Gary Stu. Rue ja Prim olivat myös vähän turhan enkelimäisiä. taitaa kirjoittaja pitää lapsista.) Suomennos oli paikoitellen vähän tökkivää ("muodin viimeinen sana", ööhh) ja kirjoitusvirheitä oli harvinaisen paljon. Hahmojen käyttämä kirjakielikin tuntui monesti vähän teennäiseltä. Mietinkin monta kertaa että olisi pitänyt lukea alkuperäiskielellä, mutta suomeksi lukiessa ainakin varmasti tajuaa kaiken mitä tapahtuu.
PS. Hahmojen nimet ovat kivoja.

Poissa Hawkolf

  • Thought Police
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • 2 + 2 = 5
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #19 : Marraskuu 18, 2010, 22:34:31 »
Sain juuri pari tuntia sitten luettua Matkijanärhen. Luin kaikki kolme kirjaa kuukaudessa ja en voi sanoa kuin, että yksi parhaista kirjasarjoista mitä olen ikinä lukenut.
Yhtään osaa ei tahtonut heittää kädestään kun sen oli aloittanut. Mockinjay etenkin oli suorastaan koukuttava ja erittäin yllättävä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Voin suositella tätä kirjasarjaa jokaiselle fantasiannälkäiselle. Rakastan <3
Tietää outoja se puu...
If you want a picture of the future, imagine a boot stamping on a human face— forever.
Reviewing the world!

Poissa Soap Bubble

  • Vuotislainen
  • !Aaliops NE änim
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #20 : Marraskuu 25, 2010, 20:46:42 »
Sain luettua Matkijanärhen loppuun noin tunti sitten, ja ajatusten pyörivä kehä saattaa saada aikaan suht sekavaa tekstiä. Ja tämä siis spoilaa.

Matkijanärhi oli kaikista kolmesta raain ja surullisin osa. Minulle tuli oikeasti huono olo lukiessa, miten Peetan fyysinen kunto televisiohaastattelussa oli kuin tämä olisi raahattu kameroiden eteen suoraan Snow'n pahoinpitelystä. Myönnän, että minun oli pari kertaa pakko selata kirjaa muutama sivu eteenpäin - oli pakko saada tietää, tuliko tuossa ja tuossa tilanteessa ruumiita vai ei. Pahoin voin myös Finnickin kertoessa kokemuksiaan voittamisensa jälkeen: Aloin ajatella tuota paljon kokenutta poikaa aivan uudella tavalla, ja hänestä tuli kirjan myötä yksi lempihahmoistani. Kaikista kuolemista juuri Finnickin joutuminen mutanttien saaliiksi kosketti eniten. Jatkuva, raastava epätoivo kulki vahvana koko kirjan läpi. Oli kauheaa miettiä, kuka loppujen lopuksi on kenenkin puolella ja kuka havittelee vain omaa etuaan (Coin).

Olen tavallaan pettynyt Collinsin tapaan käsitellä Galea ja Peetaa. Toisaalta en tiedä, miten asiat olisivat voineet mennä paremmin, mitä oikeastaan edes odotin... Galen ja Katnissin välillä lähes koko kirjan ajan vallinnut etäisyys oli todella surullista luettavaa. Kaikki se, mikä oli heitä hitsannut vuosien saatossa yhteen, olikin yhtäkkiä haurasta. Gale pitämässä huolta Katnissin perheestä tämän taistellessa hengestään Nälkäpeleissä, parhaat ystävykset purkamassa huoliaan toisilleen metsästysretkillään... Tavallaan tämä oli silti ymmärrettävää, rakastihan Gale edelleen Katnissia saamatta vastakaikua. Näin voi käydä parhaidenkin ystävien välille.

Kirjan loppu oli jotain, josta en varmaan selviä ikinä (no joo, sama tunne oli KV:n kohdalla...). Okei, tavallaan olin onnellinen siitä, että Peeta ja Katniss menivät lopulta yhteen. Ja Gale siis elää onnellisesti kakkosvyöhykkeellä, entä sitten? En vain kestä ajatusta, että Katnissin ja Galen välit ovat tulehduksissa iäksi asti - sellainen vaikutelman Collins meille kuitenkin antoi. Tuntuu, että juuri Galen ja Katnissin suhteen käsittelystä jäi puuttumaan paljonkin.

Kyllä, pidin kirjasta erittäin paljon. Matkijanärhessä on monia vahvoja teemoja ja Collinsin melko osoitteleviakin kannanottoja mm. ilmastonmuutokseen. Kirja on ehdottomasti todella taidokkaasti rakennettu kokonaisuus.
Ehkä on tässä vaiheessa paras, että vedän vähän henkeä...
"Mikä tahansa on mahdollista, kunhan vain kantti kestää."

Poissa worldsayshello

  • Snivellus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SnidgetDream29844
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #21 : Marraskuu 28, 2010, 20:45:45 »
Mielestäni Nälkäpeli 1 oli hyvin koukuttava ja hyvä kirja.

Samaa mieltä! Olen jo pitempään kierrellyt kirjakauppoja ja kirjastoja toisen osan toivotta, mutta ei vain ole tärpännyt. Nyt toivon joululahjaksi toista ja kolmattaosaa jospa vaikka vanhemmat löytäisivät sen :P

Sitten hieman ensimmäisestä kirjasta; Aivan loistava! Loistavan koukuttava kirja hyvine juonineen ja tarkkoine yksityiskohtineen. Jos kirjasta joitakin miinuksia pitäisi kaivaa, se olisi varmaankin ne "mutanttisudet" siinä lopussa. Ne tuli vähänniinkuin puskan takaa, kun ensin on ollut loistava, melkeimpä todentuntuinen tarina, ja sitten tulee yhtäkkiä joitain tuollaisia ökkömönkiäisiä!
Mutta tosiaan, loistava kirja!
"Honestly, woman, you call yourself our mother." -George Weasley

Poissa Sugar

  • sininen välähdys tähtien keskellä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #22 : Joulukuu 29, 2010, 23:32:27 »
Siskoni luki kirjaa ensin englanniksi ja vilkuilin sitä silloin aina välillä sivusilmällä, mutten koskaan saanut aikaiseksi alkaa lukea sitä. Kuitenkin kun törmäsin toisella forkalla trilogian topiciin, päätin lukea sitä, ja luojantähden, hyvä että tein sen. Topicissa kaikki ylistivät kirjoja kilpaa, enkä lopulta voinut enää vastustaa kiusausta vaan marssin kirjastoon ja hain kirjan itselleni.

Aluksi oli tarkoitus tehdä niin, että luen ensin yhden toisen sarjan loppuun ja sitten vasta aloitan Nälkäpelin. En kuitenkaan pystynyt siihen vaan heti ensimmäisenä iltana avasin sen. Tarkoituksena oli lukea pari ekaa lausetta, mutta luinkin parikymmentä sivua. Ihan vahingossa, I swear.

Nyt sitten kun ehdin huomata miten loistava tuoki kirja on, päätin pyhästi etten lue sitä loppuun ennen kuin olen saanut ton yhen sarjan luettua. Koska jos jatkaisin Nälkäpeliä nyt, niin sittenhän se loppuisi ihan liian nopeasti! Mulla olisi yksi kirja vielä... En millään jaksaisi lukea sitä, mutta pitäisi silti lukea huomiseksi kun menen päivystykseen jossa joudun odottamaan kauan -> luen Nälkäpeliä kuten viimeksikin. Siksi olenkin jo ehtinyt vahingossa päästä jo itse peliin, hups.

Jos kirja ei menetä mahtavuuttaan matkan varrella, vannon syvästi että hankin Vihan liekit ja Matkijanärhen myös, oli se sitte kirjastosta tai kaupasta.
Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #23 : Joulukuu 30, 2010, 20:22:07 »
Kertokaas tietämättömälle, että missä järjestyksessä nämä kolme kirjaa ovat ilmestyneet, menen koko ajan aivan sekaisin niiden kanssa :) Eli siis mikä olikaan ykkösosa, mikä kakkososa ja mikä kolmososa? Kaksi ensimmäistä kirjaa olen lukenut, enää siis olisi vain löydettävä se kolmas...
1: Nälkäpeli 2: Nälkäpeli - Vihan liekit 3: Nälkäpeli - Matkijanärhi
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Kami

  • Nuoriherra
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • deviantART
  • Pottermore: BatNimbus906
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Nälkäpeli-trilogia
« Vastaus #24 : Tammikuu 04, 2011, 14:51:03 »
Ostin juuri eilen tuon ensimmäisen osan itselleni, englanninkielisenä. Mua vaan hämmensi kaupassa, kun sillä samalla kirjalla oli kaksi eri kantta vaikka olivat samaa painosta ja muuten aivan identtisiä. Oli se kansikin muuten samannäköinen, mutta keskellä oli toisessa kirjassa joku pitkätukkainen tyyppi ja toisessa oli joku lyhyttukkainen. Mutta mikäs siinä, kun teksti on sama... :D En ole vielä aloittanut lukemista, mutta aihe on niin mielenkiintoinen että tämän on pakko olla hyvä.
"Much more running about with bangaa at my heels and I'm apt to give up sky pirating altogether."