Aihe: Yliarvostetut elokuvat ja TV-sarjat

[Hawkolf]

Elokuvat ovat yliarvostettuja mielestäni ensin itsekin pidin niistä mutta kun olin katsellut ne jo muutaman kerran läpi tajusin miten tökeröjä kyseiset teokset ovat en jaksa perustella ehkä myöhemmin.:D

Perusteluja suosittelenkin laittamaan... Kiinnostaa nimittäin millä perusteella se on tökerö.

[salainensalatalo]

Eihän tavallaan mikään elokuva tai TV-sarja voi olla yliarvostettu. Vaikka koko homma olisi täyttä P-askaa, niin minkä sille voi, jos se vaan kuitenkin on niin hemmetin hyvää, että ihmiset pitävät siitä. Toisten mielestä (kuten minunkin) Twilight on pelkkää turhuutta, mutta monet todella pitävät ja arvostavat sitä, eivät vain ihkuta. Twilightin puolustajat taas voisivat väittää, että LOTR:it ovat jostain kaukaa takapenkiltä, vaikka minä taas arvostan syvästi tätä trilogiaa. Eli minusta mikään ei varsinaisesti ole yliarvostettu.

Jos arvostettu on yhtä kuin että monet tykkää, niin arvostetuksi voisi sanoa jotain umpisurkeaa nollabudjetilla tehtyä lastenrainaa sillä monet pikkupojat luultavasti pitävät siitä.

[Nomoni]

mun  mielestä ainakin c.s.i se on aika hiton tylsä sarja

Riippuu tietenkin mistä tykkää. Mutta minä en ainakaan ole erikoisemmin huomannut, että sitä hehkutetaan, tai siis kehutaan hrrrrveesti,
ainakaan yhtä paljon kuin Twilight, sillä on joo faneja, mutta se on aika yliarvostettu kun aika Potter-kopio...

[Candily]

Hmm, tuli mieleen Yön Ritari. Siinä ei mun mielestä ole mitään muuta hyvää kuin mainio Jokeri, jota ilman koko elokuva olisi ihan surkea. Siinä tapahtuu ihan liikaa kaikkea ja jätti kauhean sekavan olon sen katsottuani. Vaikka siinä tapahtuikin liikaa kaikkea, se oli vielä erittäin tylsäkin... (meinasin nukahtaa monta kertaa) Ei ansaitsisi olla IMDb:n listalla sijalla 10, mutta tämähän on vain mun mielipide. Monien muiden mielestä tämä on sitten kai hyvä...

[trixie]

ja kummasti heti tuli mieleen avatar.
-onhan se hieno leffa visuaalisesti, mutta juoni mielestäni aika tusinatavaraa. Ja siihen visuaalisuuteen kyllästyin todella nopeaa.

Ja toisena star wars elokuvat:
-kyllähän nämäkin varmasti ihan kivoja ovat, mutta minulle aiheuttavat vaan pakottavan uneliaisuuden. Juoni on mielestäni todella ohut ja sekava ja jatko-osissa ratsastetaan vaan edellisten maineella.

Sarjoista taas heti tulee mieleen frendit:
-no sarja oli alussa hyvä, mutta vuosien saatossa alkoi vaan toistamaan ja toistamaan itseään eikä hahmoista saatu mitään uutta ja sykähdyttävää irti.

Ja herneet voi rauhassa kaivella nenästä ulos, tämä on vain minun mielipiteeni ;)

[Taru]

Anteeksi, nyt tulee hieman offia.

Riippuu tietenkin mistä tykkää. Mutta minä en ainakaan ole erikoisemmin huomannut, että sitä hehkutetaan, tai siis kehutaan hrrrrveesti,
ainakaan yhtä paljon kuin Twilight, sillä on joo faneja, mutta se on aika yliarvostettu kun aika Potter-kopio...

Miten ihmeessä Twilight muka on Potter-kopio? :D Twilightissa ei ole velhoja eikä noitia eikä ylipäätään taikuutta. Potterissa ei ole vampyyreja tai niistä ei ainakaan puhuta enempää kuin sivulauseessa. Twilightin perusjuoni on että ihminen rakastuu vampyyriin. Potterissa perusjuoni on että orpo taistelee suurta pahaa vastaan. Twilight on rakkaustarina ja Potterit ovat seikkailutarina. Joten voisitko selventää minulle että missä ja miten Potteria on kopioitu?

[Höpsis]

Huomattuani otsikon kalskahti korvaan kummasti. Ihmettelin, että mitä tuo "yliarvostaminen" tarkoittaa. Hassua, että puhutaan yliarvostamisesta. Aivan kuin elokuva tai TV-sarja ei ansaitsisi "liikaa" huomiota. Kysehän on siis jokaisen omasta mielipiteestä. Toiset tykkäävät jostain, mistä toiset eivät ja toisin päin. Minusta termi "yliarvostettu" on siksi vähän kehno. : )

Mutta jos joku ns. yliarvostettu teos pitäisi nimetä niin ehdottomasti ensimmäisenä tulee Raamattu mieleen. Mutta se ei ole elokuva tai TV-sarja niin ei siitä tämän enempää. :_D

Vielä juttu tuohon Valerianan Leijonakuningas-elokuvan kommenttiin. Leijonakuninkaan ei ole tarkoitus olla Hamlet eläimillä tehtynä. Leffaan on otettu aineksia Hamletista. Jylhämaan leijonat tarvitsivat urosleijonan haastamaan Scarin ja ottamaan lauman johtajuuden. Katsos kun oikeastikin leijonilla on uros laumanjohtajana. ; )

[Valeriana]

Juu, mutta jos eläinten olisi tarkoitus käyttäytyä elokuvassa niin kuin oikeiden eläinten, hyeenat eivät ottaisi käskyjä leijonalta eivätkä pahkasika ja mangusti käyttäytyisi niin kuin he olisivat pariskunta. :) Mutta se on Disney-piirretty, joten noita asioita ei kannata miettiä ihan liikaa.

[castlevania]

Vaikka Potteritkaan eivät ehkä ole kirjallisuuden saati elokuvien osalta mitään huippusaavutuksia, auringossa kimaltelevat vampyyrit on tuomittu epäonnistumaan... Tai niin olisi luullut kunnes katsoo kirjojen ja elokuvien myyntitulot. Aargh!

[Fimca Worthleberr]

Putous ja kaikki sitä ohjelmaa varten tehdyt sketsihahmot, kuten Marja Tyrni ja Munamies. Ehdottomasti yliarvostettuja, ainakin Iltasanomissa on koko ajan jotain juttua näistä, ja olen katsonut joskus jakson tai kaksi, eikä naurattanut yhtään, ellei sitten myötähäpeästä. Ja sit just nää hahmot, Marja Tyrnissä ei ainakaan ole mitään hauskaa, saati Munamiehessä, lähinnä vaan ärsyttää kun näkee niistä kuvankin, ja varsinkin sitten kun ne avaa suunsa - päähajoaa! En tajua kuka näitä fanittaa, pelkkää väkisin väännettyä skeidaa.

[koipen]

Ekana yliarvostetuista leffoista tulee mulle mieleen nämä vanhat klassikot, jotka sijoittuvat vuodesta toiseen paraatipaikoille leffagurujen listatessa maailman parhaimpia elokuvia (tyyliin Citizen Kane). Kyllä mä pystyn ihan hyvin katsomaan vanhojakin elokuvia, katselin monia sujuvasti tässä männeenä kesänä, että mistään allergiasta ei ole kyse. Välillä en vain voi olla ajattelematta, että kaikki leffat, jotka on tehty vaikka ennen vuotta 1960 (otin vuosiluvun ihan hatusta) ovat jo lähtökohtaisesti kolmen tai neljän tähden elokuvia. Hyville voi antaa viidennenkin, mutta jos elokuva olisi samantasoinen, mutta filmattu lähempänä meidän aikaamme, se saisi tyytyä huonompaan arvosteluun.

Big Brothereita, Salkkareita ja tämmöisiä mä en pidä kovinkaan arvostettuina. Kyllähän niillä katsojia piisaa, mutta harva taitaa kuitenkaan julistaa niitä laatuviihteeksi. Enemmän sellaisia ovat musta nämä Fimca Worthleberrin mainitsemat amerikkalaiset laatusarjat (Täydelliset naiset jne.). Niistä mä rankkaisin yliarvostetuiksi nuo Täyd. naiset (aluksi oli hyvä, mutta sitten lässähti), Lost (sama), Tudors (tylsä alusta lähtien), Entourage (sama)... Roomakaan ei jaksanut mua kiinnostaa kuin muutaman jakson verran, Housea niinikään katsoin vain vähän aikaa. Mutta esim. Sopranos ja Mullan alla olivat musta hyviä, etenkin Sopranosit.

Elokuvien puolelta viime vuosien yliarvostetuimmista tulee ekana mieleen Taru Sormusten herrasta -trilogia (onhan se korean näköinen, mutta mä en pidä läheskään kaikista Jacksonin sooloiluista tarinan suhteen, ja välistä meno on turhan sentimentaalista ja mahtipontista). Tarantino on myös turhan yliarvostettu elokuvamaakari, Pulp fiction ja Jackie Brown olivat hyviä leffoja, mutta myöhemmistä en ole niin pitänyt. Ja meidän oma Aki Kaurismäkemme on tietysti tällaisen listan ykkösenä.

En mä nyt väitä, että mä inhoaisin kaikkia noita mainitsemiani, eivät vain musta ansaitse sellaista ylistystä, mitä ovat osakseen saaneet.

Tiedätkö minkä takia et näe huonoja elokuvia 60-luvulta? Koska niitä ei muisteta. Vain parhaat muistetaan. Ajattele 50 vuoden päästä: muistetaanko vaikkapa National Treasuret? Ei. Sama ilmiö käy (erityisesti) musiikille: ihmiset muistavat vain hyvän musiikin. Kukaan ei koskaan puhu 1700-luvun huonosta musiikista koska sitä ei kirjattu muistiin.

Yliarvostetuista: Itse en ole valitettavasti paljoakaan televisiota seurannut viime aikoina, mutta itseäni ärsyttävät joskus Brittiläiset kokkiohjelmat joita televisio ylipursuaa. Kokit latteita eivätkä mielenkiintoisia. SAattaa olla harvoja asioita missä suomalainen on parempaa.
 
Ja koska nämä olivat mianitut niin:
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/JumpingTheShark
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/FirstInstallmentWins

[Sillypillyvilly]

Ekana yliarvostetuista leffoista tulee mulle mieleen nämä vanhat klassikot, jotka sijoittuvat vuodesta toiseen paraatipaikoille leffagurujen listatessa maailman parhaimpia elokuvia (tyyliin Citizen Kane). Kyllä mä pystyn ihan hyvin katsomaan vanhojakin elokuvia, katselin monia sujuvasti tässä männeenä kesänä, että mistään allergiasta ei ole kyse. Välillä en vain voi olla ajattelematta, että kaikki leffat, jotka on tehty vaikka ennen vuotta 1960 (otin vuosiluvun ihan hatusta) ovat jo lähtökohtaisesti kolmen tai neljän tähden elokuvia. Hyville voi antaa viidennenkin, mutta jos elokuva olisi samantasoinen, mutta filmattu lähempänä meidän aikaamme, se saisi tyytyä huonompaan arvosteluun.

Big Brothereita, Salkkareita ja tämmöisiä mä en pidä kovinkaan arvostettuina. Kyllähän niillä katsojia piisaa, mutta harva taitaa kuitenkaan julistaa niitä laatuviihteeksi. Enemmän sellaisia ovat musta nämä Fimca Worthleberrin mainitsemat amerikkalaiset laatusarjat (Täydelliset naiset jne.). Niistä mä rankkaisin yliarvostetuiksi nuo Täyd. naiset (aluksi oli hyvä, mutta sitten lässähti), Lost (sama), Tudors (tylsä alusta lähtien), Entourage (sama)... Roomakaan ei jaksanut mua kiinnostaa kuin muutaman jakson verran, Housea niinikään katsoin vain vähän aikaa. Mutta esim. Sopranos ja Mullan alla olivat musta hyviä, etenkin Sopranosit.

Elokuvien puolelta viime vuosien yliarvostetuimmista tulee ekana mieleen Taru Sormusten herrasta -trilogia (onhan se korean näköinen, mutta mä en pidä läheskään kaikista Jacksonin sooloiluista tarinan suhteen, ja välistä meno on turhan sentimentaalista ja mahtipontista). Tarantino on myös turhan yliarvostettu elokuvamaakari, Pulp fiction ja Jackie Brown olivat hyviä leffoja, mutta myöhemmistä en ole niin pitänyt. Ja meidän oma Aki Kaurismäkemme on tietysti tällaisen listan ykkösenä.

En mä nyt väitä, että mä inhoaisin kaikkia noita mainitsemiani, eivät vain musta ansaitse sellaista ylistystä, mitä ovat osakseen saaneet.

Tiedätkö minkä takia et näe huonoja elokuvia 60-luvulta? Koska niitä ei muisteta. Vain parhaat muistetaan. Ajattele 50 vuoden päästä: muistetaanko vaikkapa National Treasuret? Ei. Sama ilmiö käy (erityisesti) musiikille: ihmiset muistavat vain hyvän musiikin. Kukaan ei koskaan puhu 1700-luvun huonosta musiikista koska sitä ei kirjattu muistiin.

Yliarvostetuista: Itse en ole valitettavasti paljoakaan televisiota seurannut viime aikoina, mutta itseäni ärsyttävät joskus Brittiläiset kokkiohjelmat joita televisio ylipursuaa. Kokit latteita eivätkä mielenkiintoisia. SAattaa olla harvoja asioita missä suomalainen on parempaa.
 
Ja koska nämä olivat mianitut niin:
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/JumpingTheShark
http://tvtropes.org/pmwiki/pmwiki.php/Main/FirstInstallmentWins

60 luvun elokuva teollisuus kulta aikaa, miten niin 60 luvun elokuvia ei muisteta. Spartacus,Komisaario Palmu,Exodus,James Bond mainitsenko lisää. Kyllä nämä 60 luvun elokuva ikonit muistetaan yhtä lailla kuin ne epäonnistuneetkin.  1700 luvun musiikkii :0:0 Klassinen muka unohdettu never!!!! Klassinen musiikkihan suurinta musiikkilista taidetta, ja muistetaanpa 1700 luvun epäonnistuneet säveltäjätkin. Ihmisten mielessä pysyy myös huonot ja teolisuuden häpeä pilkut ihmiskunnassa eivät ne häviä koskaan ja jokaisella on on fanikuntansa.Varmasti jokainen teolisuuten asti pääsyyt elokuva viihde tuote muistetaan jollain tavalla historiassa vaikka sitä olisikin yritetty pyyhkiä, unotaa jonkunlainen sormenjäki varmasti näkyy. Vanhemmat elokuvat kuin 60 luvun tuotanto on nykypäivän mittapuulla aikamoista shittiä ja nykypäivänäkin niitä katsotaan ehkäpä nostalgisista syistä mutta ei mitään unohdeta huonouden takia koska sen yleisemmiten määrittävät kriitikot joiden kanssa samaa mieltä on muotia seuraava massa yleisö, mutta huonoiksi arvostelltu eikä tunnettu mutta ei suinkaan unohdettu elokuva saattaa pölyn pyyhityä olla timantti.

[Sateenropina]

Pitäisin Twilighteja myös hyvin yliarvostettuina leffoina. Ensimmäistä kirjaa olen lukenut vähän yli puolenvälin, ja se oli ihan kelvollinen, ei mikään maailman paras mutta ei huonokaan. Sen sijaan elokuvat eivät ansaitse suosiotaan. Näyttelijät eivät kauniisti sanottuna ole aivan niitä lahjakkaimpia. En ymmärrä miksi Edwardia tai Jacobia ihkutetaan, kummatkaan eivät ole ainakaan munsta edes mitenkään erikoisen hyvännäköisiä. Ehkä jätän nyt väliin paasauksen kimaltelevista vampyyreistä ynnä muusta jo kirjassa mainitusta, tai huonoista näyttelijöistä, mutta elokuva on joka tapauksessa minusta huono, tai ainakaan se ei ansaitse sitä ihkutusta minkä se on saanut aikaan.

Myös High School Musicalit ja Hannah Montanat sun muut disney channel-jutut ovat yli-ihkutettuja. Ymmärrän kyllä, että näyttelijöiksi tai ainakaan pääosanäyttelijöiksi ei oteta ensimmäisenä niitä rumimpia hakijoita, mutta kaikki hahmot ovat näissä paitsi virheettömän kauniita, myös suosittuja, kuuluisia, täydellisiä tai ainakin täydellisen stereotyyppisiä. Juonet ovat kliseisiä ja lopussa kaikki ovat täysin onnellisia. Ei kiitos.

[Mab]

Tiedätkö minkä takia et näe huonoja elokuvia 60-luvulta? Koska niitä ei muisteta. Vain parhaat muistetaan. Ajattele 50 vuoden päästä: muistetaanko vaikkapa National Treasuret? Ei. Sama ilmiö käy (erityisesti) musiikille: ihmiset muistavat vain hyvän musiikin. Kukaan ei koskaan puhu 1700-luvun huonosta musiikista koska sitä ei kirjattu muistiin.

Periaatteessa olen kyllä samoilla linjoilla, että monesti vain onnistuneita taideteoksia esitellään uusille sukupolville ja epäonnistuneet pyritään vaikenemaan kuoliaaksi (joskin nykyaikana tallentamisen ja levittämisen helppous mahdollistaa myös surkuhupaisten teosten katselun nostalgiamielellä tms.). Mutta sikäli kun kykenen tuota yli vuosi sitten kirjoittamaani viestiä kelailemaan, niin pointtina mulla oli siinä vanhojen elokuvien tiimoilta, että jotkut leffaharrastajista tuppaavat antamaan wanhoille elokuville ylimääräistä arvostusta. Ehkä syynä on heidän tietyllä tapaa nostalgisesti virittynyt mielensä, ehkä tiettyjen leffapiirien yleinen tapa, mutta meikäläisen vinkkelistä katsottuna jotkut klassikkoelokuvat eivät yksinkertaisesti ole niin hyviä kuin niiden maine antaisi ymmärtää.

[Carlos]

60 luvun elokuva teollisuus kulta aikaa, miten niin 60 luvun elokuvia ei muisteta.

Koipen sanoi, että 60-luvun huonoja elokuvia ei muisteta mikä on aivan totta. Totta kai elokuvia muistetaan muistakin syistä kuin niiden hyvyyden takia, otetaan nyt esimerkkinä vaikka mainitsemasi Bondit, mutta suuri osa elokuvista vaipuu enemmän tai vähemmän unohduksiin.

Vanhemmat elokuvat kuin 60 luvun tuotanto on nykypäivän mittapuulla aikamoista shittiä ja nykypäivänäkin niitä katsotaan ehkäpä nostalgisista syistä mutta ei mitään unohdeta huonouden takia koska sen yleisemmiten määrittävät kriitikot joiden kanssa samaa mieltä on muotia seuraava massa yleisö, mutta huonoiksi arvostelltu eikä tunnettu mutta ei suinkaan unohdettu elokuva saattaa pölyn pyyhityä olla timantti.

Ei elokuvan hyvyydellä ole mitään tekemistä sen iän kanssa. Tekninen toteutus vanhenee, mutta elokuvissa on paljon muutakin katsottavaa kuin erikoistehosteet. Ja kyllä elokuvia vaan unohdetaan mm juuri huonouden takia. Kun ihmiset miettivät millaisia esimerkiksi 60-luvun elokuvat olivat, niin on väistämätöntä, että mieleen tulevat elokuvat kulkevat paljon tiukemman seulan läpi kuin uudemmat elokuvat. Jollain tavalla muistettavat jäävät mieleen, muut unohtuvat. Jos näiden perusteella lähtee sitten vertailemaan eri vuosikymmenten elokuvia, niin vertailusta tulee väkisinkin epätasainen.

[Sillypillyvilly]

60 luvun elokuva teollisuus kulta aikaa, miten niin 60 luvun elokuvia ei muisteta.

Koipen sanoi, että 60-luvun huonoja elokuvia ei muisteta mikä on aivan totta. Totta kai elokuvia muistetaan muistakin syistä kuin niiden hyvyyden takia, otetaan nyt esimerkkinä vaikka mainitsemasi Bondit, mutta suuri osa elokuvista vaipuu enemmän tai vähemmän unohduksiin.

Vanhemmat elokuvat kuin 60 luvun tuotanto on nykypäivän mittapuulla aikamoista shittiä ja nykypäivänäkin niitä katsotaan ehkäpä nostalgisista syistä mutta ei mitään unohdeta huonouden takia koska sen yleisemmiten määrittävät kriitikot joiden kanssa samaa mieltä on muotia seuraava massa yleisö, mutta huonoiksi arvostelltu eikä tunnettu mutta ei suinkaan unohdettu elokuva saattaa pölyn pyyhityä olla timantti.

Ei elokuvan hyvyydellä ole mitään tekemistä sen iän kanssa. Tekninen toteutus vanhenee, mutta elokuvissa on paljon muutakin katsottavaa kuin erikoistehosteet. Ja kyllä elokuvia vaan unohdetaan mm juuri huonouden takia. Kun ihmiset miettivät millaisia esimerkiksi 60-luvun elokuvat olivat, niin on väistämätöntä, että mieleen tulevat elokuvat kulkevat paljon tiukemman seulan läpi kuin uudemmat elokuvat. Jollain tavalla muistettavat jäävät mieleen, muut unohtuvat. Jos näiden perusteella lähtee sitten vertailemaan eri vuosikymmenten elokuvia, niin vertailusta tulee väkisinkin epätasainen.

Erikoistehosteetkin on kuitenkin aika suuri osa elokuvaa, ja nykypäivän mittapuulla ehkä näyttelijöiden suoritus ja sen aikainen kässärin ideologia on varmasti erinlaisempaa kuin 2000 luvun elokuva teollisuudessa."elokuvia vaan unohdetaan mm juuri huonouden takia" Siinäpä se, kuka määrittelee sen huonon? Se mikä itseäsi miellyttää on hyvä elokuva etkä varmaankaan unohda sitä vaikka toiset olisivatkin erimieltä, mutta miksi ihmiset ylipäätän katsoisi huonoja elokuvia mistä eivät pidä? Elokuvan iällä ei todellakaan ole merkitystä siihen käsikirjoitukseen ja näyttelijä suorituksiin, mutta ajanhampailla pysyminen on täkeää ja useita vanhoja klassikoitakin vaivaa tietyn lainen kankeus. Tietynlaiset kässitteet ovat muuttuneen eikä olekaan sitä full HD:ta.

[Carlos]

Erikoistehosteetkin on kuitenkin aika suuri osa elokuvaa, ja nykypäivän mittapuulla ehkä näyttelijöiden suoritus ja sen aikainen kässärin ideologia on varmasti erinlaisempaa kuin 2000 luvun elokuva teollisuudessa.

Suurin osa elokuvista ei kuitenkaan nojaa erikoistehosteisiin, joten se ei missään nimessä riitä syyksi todeta niitä huonoiksi. Mitä näyttelemiseen ja käsikirjoitukseen tulee, niin voivat ne erilaisia olla, mutta ei se tarkoita huonompaa.

Siinäpä se, kuka määrittelee sen huonon?

Ei sitä tarvitse määritellä. Tässä yhteydessä on täysin epäolennaista onko jokin yksittäinen elokuva huono vai ei. Kysehän oli siitä miten muisti toimii valikoivasti ja sen takia on helppo kuvitella, että elokuvat olisivat olleet parempia joskus ennen. Jos joku sanoo näin, niin se voi johtua siitä, että hän ei yksinkertaisesti muista elokuvia joita ei itse pidä hyvänä. Sama toimii kollektiivisella tasolla, eli jos valtaosa ihmisistä ei pidä elokuvaa hyvänä, ei sitä myöskään muisteta pohdittaessa jonkin aikakauden elokuvia.
Jos siirrytään pilkunviilauksen puolelle, niin huonous ei tietenkään ole paras mahdollinen mittari sille kuinka todennäköisesti elokuva muistetaan. Parempi olisi muistettavuus, jonka yhtenä osatekijä hyvyys on. Elokuva kun voidaan muistaa monista muistakin syistä kuin sen hyvyyden takia. Väitän, että huonot elokuvat kuitenkin unohdetaan keskimääräistä todennäköisemmin. Ilmiö on joka tapauksessa sama, eli muisti siivilöi osan elokuvista pois, joten vertailut eri aikakausien elokuvien välillä menevät helposti pieleen.

miksi ihmiset ylipäätän katsoisi huonoja elokuvia mistä eivät pidä?

Saadakseen tietää ovatko ne hyviä? :)

[Mab]

Erikoistehosteetkin on kuitenkin aika suuri osa elokuvaa, ja nykypäivän mittapuulla ehkä näyttelijöiden suoritus ja sen aikainen kässärin ideologia on varmasti erinlaisempaa kuin 2000 luvun elokuva teollisuudessa.

Suurin osa elokuvista ei kuitenkaan nojaa erikoistehosteisiin, joten se ei missään nimessä riitä syyksi todeta niitä huonoiksi. Mitä näyttelemiseen ja käsikirjoitukseen tulee, niin voivat ne erilaisia olla, mutta ei se tarkoita huonompaa.

Mä nyt hyppään mukaan tällaisen yksityiskohdan tiimoilta, mutta kyllähän esim. tuo käsikirjoituksesta välittyvä ideologia vaikuttaa aika ratkaisevasti elokuvan hyväksi/huonoksi kokemiseen. Subjektiivisesta mutuilusta on tässäkin tietty viime kädessä kyse, mutta on vähän hassua, jos voi sanoa, että elokuvan tehosteet ovat vanhentuneita ja epäuskottavampia kuin mihin nykyään pystytään (=huonompia), mutta vanhentuneiden asenteiden kohdalla - esimerkiksi naisia tai eri kansalaisuuksien edustajia kohtaan - kyse on vain erilaisuudesta, vaikka ne tekisivät kerronnasta yksipuolisempaa ja stereotyyppisempää (niin ikään epäuskottavampaa).

[Carlos]

Mä nyt hyppään mukaan tällaisen yksityiskohdan tiimoilta, mutta kyllähän esim. tuo käsikirjoituksesta välittyvä ideologia vaikuttaa aika ratkaisevasti elokuvan hyväksi/huonoksi kokemiseen. Subjektiivisesta mutuilusta on tässäkin tietty viime kädessä kyse, mutta on vähän hassua, jos voi sanoa, että elokuvan tehosteet ovat vanhentuneita ja epäuskottavampia kuin mihin nykyään pystytään (=huonompia), mutta vanhentuneiden asenteiden kohdalla - esimerkiksi naisia tai eri kansalaisuuksien edustajia kohtaan - kyse on vain erilaisuudesta, vaikka ne tekisivät kerronnasta yksipuolisempaa ja stereotyyppisempää (niin ikään epäuskottavampaa).

Toki se voi vaikuttaa, mutta ei automaattisesti. Ja riippuu toki täysin elokuvasta ja esitystavasta, mutta useimmiten tällaiset vanhentuneet asenteet kuuluvat ajankuvaan, eivätkä siten vaikuta elokuvan hyvyyteen. Jos 50-luvun elokuvassa naisille on varattu kotiäidin rooli, se on pitkälti sen ajan yhteiskunnan todellisuutta. Toki hahmot voivat olla myös yksinkertaistettuja, mutta eivät välttämättä. Täysin tapauskohtaista. Missään nimessä ei voi ainakaan sanoa, että kaikki 60-lukua edeltävät elokuvat olisivat huonoja.

[Mab]

^ Joo, toki on tapauskohtaista, mutta tässäkin on sitten on oma asiansa, että kuinka monta yksittäistapausta tarvitaan, jotta voi puhua yleisestä linjauksesta :)

Se myös on asia erikseen, että miten (vanhentuneet) asenteet tulevat esille. Mun mielestäni tämä vaikuttaa elokuvan hyvyyteen. Jossain 50/60-luvulla tehdyssä elokuvassa naiset voivat tosiaan olla aivan "oikeutetusti" kotirouvia, mutta jos he eivät hahmoina ole yhtä huolella kehitettyjä kuin elokuvan miehet, niin se kyllä häiritsee mua katsojana. Mä olen jonkun verran katsellut sarjaa nimeltä Mad Men, joka siis on nykyaikana tehty, mutta sijoittuu about 50/60-luvulle. Siinä naiset ovat pitkälti ajankuvalle ominaisissa kotirouvien tai sihteerien rooleissa, mutta he ovat silti omia persooniaan, eivätkä toimi ainoastaan koristeina tai mieshahmojen lemmittyinä. Seksismi ei ole kässäriin sisäänkirjoitettu, vaan se on tiedostettuna osana sarjan yhteiskunnallista kuvausta.

[Ihmeolio]

Hmm. Pakko ensalkuun sanoa, että jos täällä joku haukkuu jotain sarjaa tai vastaavaa, ei toisten tarvitse heti ajatella "hyi enpäs katsokkaan tuota", vai? Koska jokaisella on oma mielipiteensä, toinen tykkää, toinen ei. Mutta niin, itse asiaan.

High School Musical

Jotenkin vaan ylitsepursuavaa kliseetä. Joku voi siitä tosissaan pitää, toinen stalkkaa tosi ihunaa Zac Efronia, kolmas taas vihaa. Minä voisin olla se kolmas.

Harry Potter -elokuvat

Kyllä, Potter -elokuvat on yliarvostettuja. Pidän kirjoista, ja omistan kaikki leffat mitä nyt dvd:lle on tullut, mutten liiemmin pidä niistä. Joskus ala-asteella pidin ja sanoin äidille että hei ostetaan ne kaikki. Äiti yhä sitten aikoo ostaa ne kaikki joten ostakoot, kyllä mulla on mielenkiintoa nähä millasia ne on. Eka leffa on kieltämättä eeppinen.. Mutta niin. Ne vaan on yliarvostettuja, tiedän monia jotka katsoo niitä siksi että ne on kuuluisia, kaveritki katsoo, siinä on tosi komee näyttelijäähh!!!!<3<3<3, tai jotain muuta vastaavaa. Kuinka moni niitä katsoo siksi että ne on oikeasti hyviä? Potterit elokuvana ei ole kovin kummoista laatua. Eihän niissä edes ole kovin erikoisia näyttelijöitä, tai no aikuisia kyllä on. Esimerkiksi Alan Rickmanista pidän kovasti, mutta on niitä parempiakin näyttelijöitä.

Twilight

Taas sitä ultimaalista näyttelijöiden ihkuttamista. "Iiikk, Edward Cullen on ihana!!" Pointti 1) Hänen nimensä on Robert, ei Edward. "Kaikki muutki kattoo näitä ja nää on nii hyviä kaikkien mielestä, joo munki mielestä, iikk!!" Pointti 2) Miksei omia mielipiteitä voida muodostaa? "En kyllä jaksa kirjoihin koskee, eikö oo aika hikkee lukee kirjoi?" Pointti 3) Ei, ei ole hikkeä lukea kirjoja. Noh, yleistän ehkä nyt liikaa. On monia, jotka eivät vain jaksa keskittyä lukemaan mitään vaan katsovat mielummin elokuvia. Mutta aika moni varmaan on silti huomannut, että moni kiljuva fanityttö jaksaa jankata niistä hyvännäköisistä näyttelijöistä. No, ehkä niitä pidetään hyvännäköisinä mutta entä taidot taas? Perushyviä, ei huonoja muttei kovin kummoisen mahtaviakaan. Itse sanoisin että esimerkiksi Sylvester Stallone, Jack Black tai Ben Stiller ovat oikeasti hyviä. Erityisesti pidän Stallonesta.

Jotain tällasta miun ajatusmaailmaan kuuluu... En pidä siitä, että leffoja ihkutetaan ultimaalisen paljon vaikka siinä kaikki olisi hyvin keskinkertaista. Jos siitä ei välitä niin mikäs siinä. Eniten vihaan silti sitä "Iiikk meen Edwardin kaa naimisiin!!"-höpötystä. Itse ajattelen mielummin näyttelijän taitoja kuin ulkonäköä. Mutta makunsa kullakin...

[momentum]

High School Musical

Jotenkin vaan ylitsepursuavaa kliseetä. Joku voi siitä tosissaan pitää, toinen stalkkaa tosi ihunaa Zac Efronia, kolmas taas vihaa. Minä voisin olla se kolmas.

Twilight

Taas sitä ultimaalista näyttelijöiden ihkuttamista. "Iiikk, Edward Cullen on ihana!!" Pointti 1) Hänen nimensä on Robert, ei Edward. "Kaikki muutki kattoo näitä ja nää on nii hyviä kaikkien mielestä, joo munki mielestä, iikk!!" Pointti 2) Miksei omia mielipiteitä voida muodostaa? "En kyllä jaksa kirjoihin koskee, eikö oo aika hikkee lukee kirjoi?" Pointti 3) Ei, ei ole hikkeä lukea kirjoja. Noh, yleistän ehkä nyt liikaa. On monia, jotka eivät vain jaksa keskittyä lukemaan mitään vaan katsovat mielummin elokuvia. Mutta aika moni varmaan on silti huomannut, että moni kiljuva fanityttö jaksaa jankata niistä hyvännäköisistä näyttelijöistä. No, ehkä niitä pidetään hyvännäköisinä mutta entä taidot taas? Perushyviä, ei huonoja muttei kovin kummoisen mahtaviakaan. Itse sanoisin että esimerkiksi Sylvester Stallone, Jack Black tai Ben Stiller ovat oikeasti hyviä. Erityisesti pidän Stallonesta.

Jotain tällasta miun ajatusmaailmaan kuuluu... En pidä siitä, että leffoja ihkutetaan ultimaalisen paljon vaikka siinä kaikki olisi hyvin keskinkertaista. Jos siitä ei välitä niin mikäs siinä. Eniten vihaan silti sitä "Iiikk meen Edwardin kaa naimisiin!!"-höpötystä. Itse ajattelen mielummin näyttelijän taitoja kuin ulkonäköä. Mutta makunsa kullakin...

Et voi uskoakaan kuinka osasit sanoilla kuvata omaa mielipidettäni näistä molemmista. :D Ja kyllä, minä aikoinani pidin kovasti Twilightista, mutta nyt kun kaikki ihkuttaa sitä liikaa, en itse enää jaksa edes lukea viimeistä kirjaa saati katsoa jo ilmestyneitä elokuvia koska kirjat olivat niin suuri pettymys.

[Taru]

Vähän aiheeseen liittymättä, koska jotenkin otti silmään tämä.

Twilight

Taas sitä ultimaalista näyttelijöiden ihkuttamista. "Iiikk, Edward Cullen on ihana!!" Pointti 1) Hänen nimensä on Robert, ei Edward.

Tässä taasen on vaikea tietää, että hehkuttaako tämä fani Robertia vai Edwardia. Tarkoitan siis, että on ihan eri asia ihkuttaa näyttelijää kuin hahmoa. :) Mutta se on kyllä ärsyttävää, kun näyttelijä leimataan hahmokseen ja häneen viitataan joka paikassa pelkästään hahmon nimellä, kuten on käynyt Daniel Radcliffellekin.

[Hawkolf]

Vähän aiheeseen liittymättä, koska jotenkin otti silmään tämä.

Twilight

Taas sitä ultimaalista näyttelijöiden ihkuttamista. "Iiikk, Edward Cullen on ihana!!" Pointti 1) Hänen nimensä on Robert, ei Edward.

Tässä taasen on vaikea tietää, että hehkuttaako tämä fani Robertia vai Edwardia. Tarkoitan siis, että on ihan eri asia ihkuttaa näyttelijää kuin hahmoa. :) Mutta se on kyllä ärsyttävää, kun näyttelijä leimataan hahmokseen ja häneen viitataan joka paikassa pelkästään hahmon nimellä, kuten on käynyt Daniel Radcliffellekin.

Mistä tulee mieleen jonkun teinilehden otsikko "Rob and Bella's top secret date"
Sanotaanko, että ärsyttäisi minuakin jos nimeä ei toimittajat edes yritä muistaa.

[Neithan]

Blood & Chocklad -inhoan tätä elokuvaa hyvin syvästi. Sen 'opetukset' käsittelevät kaikkia niitä teemoja joita inhoan. Se oli niin huono ja hirveä, että itkin sitä katsoessani. Päähenkilö on typerä pikku tyttö, jolla ei ole yhtään arvostusta niitä kohtaan, jotka ottivat hänet laumaansa, vaikka hän oli teoillaan aiheuttanut perheensä kuoleman. Hän hylkäsi oman laumansa ihmisen takia, oli valmis siihen, että hänen koko laumansa olisi voinut kuolla vain yhden säälittävän ihmisen takia. Hän tappoi omaa lajiaan - oman johtajansa. Iljettävä leffa, en suosittele kenellekään.