Kirjoittaja Aihe: Anne Ricen Vampyyrikronikat  (Luettu 4304 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Anne Ricen Vampyyrikronikat
« : Joulukuu 10, 2008, 18:11:56 »
SAATTAA SPOILATA koko kirjasarjaa.

/ EDIT10. Toukokuuta 2009 /

Alunperin aihe koski näitä kirjoja ja "homosuhteita niissä" ja vuodatin turhautumistani, kun "fanit" vääntää homoja sellaisista suhteista, joita Anne Rice ei ilmiselvästikään sellaisiksi kirjoittanut oikeasti ja spekuloin aihetta myöhemmissäkin vastauksissani - mutta nytemmin olen lukenut Kronikoita sen verran syväluotaavasti jo, että voin todeta täydessä ymmäryyksessä, että se, miten vampyyrit kokevat veren juomisen ja juottamisen aiheuttamat tuntemustet tosiaan on jotain muuta, kuin seksuaalisuutta. Kuten joku tuolla sanookin - se tosiaan on selvästi kirjoissa ilmaistu monellakin tavalla. Tämä siis ei toki vähennä turhautumistani fanfiction-homostelijafanaatikoista ja heidän tavastaan raiskata Ricen mahtacvat ja kauniit luomukset, mutta jaksan nyt ehkä viitata niille pässeille enemmän kintaalla, kuin vaahdota aiheesta. :D

Saa tuostakin toki keskustella tässä, mutta yleistän tämän nyt yleiseksi Vampyyrikronikat-topiciksi. (:

Pidän ko. kirjoista ja pidän myös elokuvista - kyllä, suuresti myös Kadotettujen Kuningattaresta, vaikka se onkin joku maailman vähiten kirjaversiolleen uskollisin elokuvasovitus kirjasta-elokuvaksi -systeemin historiassa ja lisäksi häpäisee kirjojen ja hahmojen kauneuden. Mulla on viha-rakkaus-suhde siihen leffaan. En voi olla rakastamatta sitä, koska näin sen ekan kerran ennen kuin luin sanaakaan kirjoista ja elokuva kuitenkin toimii elokuvana itsessään ja on viihdyttävä (sitä stnan Lestat&Jesse -paritusta lukuunottamatta, mikä saa repimään hiuksia päästä kenet tahansa joka ymmärtää realististen suhteiden päälle.) Vihaan sitä koska se ei ole mitään kirjoihin päinkään ja tosiaan häpäisee ihanat hahmot ja mahtavat tarinapolut.

Luonnollisesti kirjat lyövät Kadotettujen Kuningatar -elokuvan laudalta 100-0, mutta pidän silti monia elokuvaan tehtyjä muutoksia muutenkin oikein hyvinä ja mielenkiintoisina, siinä missä jotkut ovat äärimmäisen idioottimaisia ja suorastaan epäkunnioittAavia.

En kuitenkaan pidä kirjoja niin fantastisina, kuin monet - ainakin ulkomaalaiset - fanaattisimmat fanit antavat ymmärtää. Siis jotkut suhtautuvat Vampyyrikronikat-kirjoihin kirjaimellisesti uskonnollisella paatoksella, ja jos multa kysytään, se ei ole enää tervettä. Saahan sitä toki intohimoisesti ja sydämensä pohjasta jotakin rakastaa, mutta jätetään nyt kuitenkin jotain tilaa muillekin visioille... Ihan oikeesti - luin fanien mielipiteitä Kadotettujen Kuningatar -elokuvasta sen epävirallisilla fanisivuilla ja joku käytti kirjaimellisesti sanaa "jumalanpilkka", ennen kuin uskalsi myöntää, että piti elokuvan visiota siitä, että Marius on Lestatin luoja, hyvänä ideana. Ja ei, se ei toki ole ainoa, joka on antanut mulle monien puolelta uskontosuhtautumismaisen kuvan, vaan ylipäätään se, miten fanaattisesti ne ulvoo capsien kera ja joka käänteessä niuhottaa mitä merkityksttömimmistä seikoista, kuten Lestatin hiusten väri..... Onhan sillä toki pointti kirjassa, mutta ei siitä tarvitse palkokasvia nenään vetää, ettei se ole sama elokuvassa. Ulkoinen olemus kun ei tee hahmoa persoonan eikä vaikuta tarinapolkuihin.

Pidän siis kirjoja mielenkiintoisina ja viihdyttävinä ja ehdottoman kauniisti kirjoitettuna - ja hahmot ovat suurin osa aivan ihania.

Kuitenkin, se oli nimenomaan Kadotettujen Kuningatar -elokuva, joka sai mut kiinnostumaan Vampyyrikronikat-kirjoista. Tosin, oikeastaan vain Lestatin ja Mariuksen takia. Rakastuin niihin totaalisesti jo elokuvassa, vaikka se tarinapolku tuntuikin aina jotenkin väärältä, tai siis, enimmäkseen Marius persoonana tuntui oudolta. Tiesin jotenkin alitajuisesti, että joku tossa nyt kusee ja kirjoihin tutustuttuani sain todeta, että ne oli idioottimaisesti yhdistänyt Mariuksen ja Lestatin alkuperäisen luojan, Magnuksen persoonat yhteen. Millainen vertavuotava imbesilli tekee niin, kun kyseessä on kaksi aivan erilaista persoonaa? Ja etenkin, kun Mariuksen oikea persoonallisuus on ehdottoman tärkeä hänen ja Lestatin suhteen kannalta ja sitä kautta koko sarjalle - tuon suhteen ollen äärimmäisen tärkeä ja merkittävä Lestatin hahmolle, joka on sarjan päähahmo.

Samasta syystä revin hiuksia päästäni, kun Lestat & Marius -suhde on pahoinpidelty jokaikisessä tunnetussa sovituksessa. Ne musikaalitkin on lahjakkaasti esittäneet sen suhteen täysin päinvastaisena, mitä se on - eli saavat sen näyttämään siltä, kuin Mariusta ei vois vähempää kiinnostaa ja, että tämä haluaisi eroon Lestatista niin pian, kuin mahdollista. Eijeijei...EI!

Sitten on vielä se joidenkin "fanien" täysin perusteeton homovisio. voi huoh.

No mutta siis, se tosiaan oli Lestat ja Marius KK-elokuvassa, joka mut sai tarttumaan kirjoihin ja huomaamaan, että olin tosiaan jotenkin onnistunut ymmärtämään sen suhteen todellisen vahvuuden aivan oikein elokuvan vammailuista huolimatta. Mä todella toivon, että joku tekee kunnollisen, kirjoille uskollisemman minisarjan Vampyyrikronikoista. Palan halusta nähdä Lestatin ihmiselämän ruudulla ja totuudenmukaisen version Lestatin ja Mariuksen suhteesta!!

Ja mitä tulee Lestatin hahmoon - rakastan sitä ihan hirmuisesti. Sitä versiota siis, joka on Veren Vankien jälkeen. Veren Vangit -kirja Lestat ei liiemmin kolahda, vaikka on sekin kiva, mutta ei lähellekään niin kiehtova ja rakastettava, kuin tämä lopullinen canon Lestat. Olen itse asiassa aloittanut tänne ketjun yksinomaan Lestatin hahmosta, koska koen, että hahmon keskeisintä elementtiä ei ole huomioitu tarpeeksi ja muutenkin herra ansaitsee ihan oman topiccinsa.

En ole kiinnostunut muista Anne Ricen kirjoista, mutta Vampyyrikronikat ovat kyllä kolahtaneet ehkä syvemmin ja kovempaa, kuin mikään muu koskaan ja aiheuttavat niin palavaa ja syvää inspiraatiota keskustelun ja fanitaiteen saralla, että siitä ei kertakaikkiaan pääse eroon muuta kuin keskustelemalla ja piirtämällä / tekemällä fanivideoita.

EDIT.// 2.8.2009 - Seuraava aloitin alunperin omaaan ketjuunsa, mutta moderaattorin yhdistettyä nämä, siirsin tähän aloitusviestiin.

ENTÄPÄ KRONIKOIDEN PITKÄAIKAINEN PÄÄHAHMO - LESTAT DE LIONCOURT?

En väitä, etteikö Lestatin hahmossa olisi muutakin keskeistä, tärkeää ja kiehtovaa ja etteikö olisi hyvä, että niistä puhutaan, mutta kun Lestatin hahmon todella keskeinen elementti on hänen syvällisen psykologinen isä-suhde -ongelmansa, ja sitä kautta suhde Mariukseen keskeinen osa hahmoa ja tarinaa. Ei Anne Rice muuten olisi pistänyt niille elementeille Lestatin tarinaa niin valtavasti painoa.

Ei siis sillä, että kaikkien pitäisi keskustella ja pohtia seuraavia asioita oikein urakalla ja erikseen, mutta kun en ole koskaan törmännyt kehenkään, joka olisi edes niiden muiden asioiden lomassa vaivautunut miettimään näitäkin.

Eli Rice esimerkiksi painottamalla Lestatin ihmiselämästä kertovassa osassa Lestatin äärimmäisen kurjaan ja onnettomaan henkiseen tilaan ja siihen miten hänen isänsä ja isoveljensä kohtelivat häntä - ja sitten vielä osoittaen oikein kirjaimellisesti Lestatin sanoissa asian olennaisuuteen:
"Näen joskus unta, että saatan tappaa heidät kaikki. Tapan isäni ja veljeni siinä unessa. Kuljen huoneesta huoneeseen teurastaen heidät, kuten tein susille.", Lestat kertoo äidilleen. Ja kun tuohon uneen liittyi vielä harvinaisen mielipuolinen sävy. Ja samaisessa kohtaukksessa Lestatin äidin lausuttua mielipiteensä "Ei, sinä tapoit sudet. Sinä olet metsästäjä, soturi. Olet vahvempi, kuin kukaan muu täällä. Se on sinun tragediasi." - johon Lestat kertoo vain pudistaneensa päätään, todeten lukijalle, että tottahan tuo oli, mutta ettei sillä ollut merkitystä - se kun ei voinut olla syy niin syvään onnettomaan tilaan ja pahoinvointiin. Ja tuo juuri kertomansa uni viittaa päivänselvästi siihen, että se oikeasti merkitsevä syy liittyy vahvasti suhteeseen isään ja veljiin. Lestat totesi ko. kohtauksessa myös, että hän ei kuitenkaan sanonut tätä merkittävää vaikuttajaa ääneen, eli korjannut äitinsä käsitystä - sillä ei uskonut siitä olevan hyötyä.

Ja sitten se Marius. Lestat muistaa mainita Mariuksen vähän joka käänteessä tavalla tai toisella ja kuulostaa pinnalta katsoen jo pakkomielteiseltä. Mutta Kadotettujen Kuningattaren loppupuolella etenkin, käy kirjaimellisesti ilmi, miten syvästi Lestat tarvitsee Mariusta: "Sinä lohdutat minua. (AH of you.) En voisi kuvitellakaan jättäväni sinua, ainakaan kovin pitkäksi aikaa." se sanoo Mariukselle. Ja kuten ne muutkin, myös tämä nimenomainen kohtaus alkaa selvästi osoitella dialogeissaan heidän isä-poika -kuviotaan. Ja Vampyyri Lestat -kirjassa Lestat on jatkuvasti romahtamispisteessä tilanteissa, joissa Mariuksesta eroaminen on keskustelun aiheena.

Ja mitä Mariuksen puolelta tulee - hän painotti keskustelussa miten epätoivoisesti haluaisi Lestatin jäävän (käytti kerran jopa muotoilua "sinun on vielä tehtävä se, mikä vie sinut minulta hyvin, hyvin pian") ja kieltäytyi liittymästä Lestatin seuraan sen eliniän ajaksi, koska suojelisi tätä aivan liika amaailmalta, eikä voisi sille mitään. Ja niin se varmasti olisi ollutkin, koska myöhemmin Kadotettujen Kuningatar -kirjassa Marius yrittää epätoivoisesti olla Lestatin tukena ja turvana ja suojella jopa vain ajatuksen / telepatian tasolla, kun ei fyysisesti yksinkertaisesti pääse niin tekemään. (Ensin oli jäihin vangittu ja toisella kerralla ei löytänyt Lestatia ja Akashaa.)

Ja siis kun se Lestatin lähtökohtainen kasvutarina ei luonnollisestikaan vaikuta vain hänen suhteeseensa Mariukseen vaan häneen hahmona ylipäätään. Lestatin ihmiselämässä kärsimät ja kokemat asiat luonnollisesti vaikuttavat häneen persoonana ja hahmokehitykseen ylipäätään ja kuten sanottua isä-suhde on äärimmäisen olennainen elementti tuota lähtökohtaa. Eli ei oikeastaan voisi sanoa, että "no ei mua kiinnosta se juttu ku se vaikuttaa vaan tohon yhteen suhteeseen", koska se vaikuttaa todellisuudessa koko hahmoon.

AIVAN yhtä suuresti kuin sitä myötä se suhde Mariukseen vaikuttaa hahmoon kokonaisuutena, mutta tällä kertaa parantavaan sävyyn sen suhteen miten aiempi vaikuttaja oli pahoinpidellyt. Johan sen elokuva VS. kirjaversio Lestat&Marius -suhteestakin todistaa. Suhteen sävy ja tarinapolku oli aivan päinvastainen kuin kirjassa ja täten myös Lestat elämänasenne oli jokseenkin radikaalisti eri.

Oikeesti oon vuoden päivät ja ylikin etsinyt ja kaikesta muusta puhutaan kyllä suu vaahdossa mutta Lestatin isäsuhteesta ja sitä kautta suhteesta Mariukseen ei mitään - ja ikään kuin SE ei olisi tarpeeksi, niin sen vammaisen ja perättömän homosteluvision annetaan jyllätä täydellä volyymella.

Jos Mariuksesta ja Lestatista on puhuttu jollain sivulla sen oikeassa visiossa niin vain pintaraapaisullisesti vain siitä miten Lestat etsi häntä opettajakseen. Puhumattakaan siitä, miten totuutta päinvastaisen kuvan viralliset kirja-adaptatiot (elokuva ja se musikaali) antaa ko. keskeisestä suhteesta. Elokuva raiskaa Mariuksen ahhmon yhdistämällä sen Magnuksen persoonaan ja täten muuttaa koko Lestat&Marius -suhteen vahvuuden ja läheisyyden täysin päinvastaiseksi todellisesta - ja Lestat-musikaali antaa kuvan kuin Marius olisi vain opettaja ja jopa sellaisena haluaisi Lestatista eroon sillä punaisella sekunilla, kun tämä saapui.  Xp

Anteeksi. Tää on taas niitä hetkiä, kun pitää päästää höyryjä pihalle.
Olen kai liiankin omistautunut ja innokas Lestat-fani kestämään viileästi ja neutraalisti tällaista törkeää olennaisten elementtien syrjimistä ja pahoinpitelyä. Onneksi mulla on vähän henksitä tukea muissa ko. asian faneista, jotka jakavat turhautumiseni tästä epäarvostavasta tilanteesta.

...Joku pässi yritti kerran vedota sen homovision puolesta siihen, miten Lestat ei missään vaiheessa sano suoraan millä tavalla rakastaa Mariusta, vaan sanoo vain rakastavansa tätä. Mutta on se nyt ihme, jos tyyppi ei näe mistä rakkaudesta on kyse jo kaiken yllä paasaamani pohjalta, mutta myös sillä, ettei Lestat missään vaiheessa puhu Mariuksesta muuten kuin termeillä "father" (isä), "parent" (vanhempi, niin kuin isä tai äiti), "teacher" (opettaj) ja "high priest" (ylipappi; minkä termin näkisin viittaavan siihen, miten Lestat nauttii suuresti siitä, että muut saarnasivat hänelle aina kun hän käyttäytyy kuin pahainen kakara, ja Marius on se, jolta nuhteiden ja saarnan kuunteleminen on hänestä kaikkein hauskinta ja lisäksi Marius on aina selvästi se henkilö, jota Lestat kuitenkin kunnioittaa ja ihan oikeasti kuuntelee tosissaan, eikä vain hauskanpidon kannalta.) Ja kun ei se veren juominen edes ole seksuallista vampyyreille ja se käy pirun hyvin ilmi kirjoissa monella tapaa. Ja Lestathan juo Mariuksen verta tasan kerran koko niiden olemassaolon aikana mitä kirjoissa siis kerrotaan ja silloinkin saadakseen voimia. Ja rakastaminen tunteenahan ei missään nimessä tee kenestäkään homoa, bitä tai muutakaan, vaan se vaatisi seksuaalisen suhteen.

Olen ulkomaalaisista onnistunut keräämään siellä täällä yhteen ko. suhteen ja asian faneja - julkaisemalla tekemiäni fanivideoita, perustamalla faniclubin Fanpop-sivustolle ja yrittämäll levittää tuota Lestat&Marius -fanisivustoni linkkiä ja mainostaa sitä ylipäätään tiedottavasti... Joten tilanne ei ehkä enää ole ihan niin paha kuin oli ennen kuin päädyin internettiin tämän pakkomielteisyyttä hipovan rakkauteni kanssa - silloin täysin tietämättömänä siitä, että muut fanit on nysvänneet jossain kiven alla ja aiheeseen ei muutenkaan ole netissä liiemmin pansotettu, mutta... Olisi kiva jos aiheesta heräisi keskustelua myös Suomen puolella.

Sen haluan tähän vielä lisätä, että siinä, missä pidän Veren Vangit -kirjan Lestatista, olen kuitenkin todella onnellinen, että Anne Rice päätti muutta ahäntä niin radikaalisti kuin teki ja mitä hän ei pystynyt linkittämään yhteen tai perustelemaan, hän laittoi Lestatin sanojen kautta olemaan vain Louisin valheita. (Vampyyri Lestat -kirjassa Lestat sanoo vihaavansa Louisia niiden kaikkien valheiden takia, joita tämä kertoi Veren Vangit -kirjassa.)

Koska mielestäni Lestatin hahmon yksi kiehtovimpia asioita on juuri se, että hän on persoonaltaan kaukana tyypillisestä mielikuvasta vampyyristä, mutta kuitenkin rakastaa vampyyriyttä ja nauttii tappamisesta. Ja menneisyyteensä katsoen syntyi tullakseen aikanaan kuolemattomaksi ja nimenomaan vampyyriksi. Mutta, että tästä tarkoituksesta huolimatta hän ei kuitenkaan halua sopeutua lajin yhteiskuntaan – ja samalla kuitenkin pitää vampyyriyttä lahjana ja nauttii siitä. Lisäksi hyvin kiehtovaa on se, miten hän oli ihmiselämässään pelännyt kuollakseen sitä ainoaa asiaa, joka lopulta toi hänelle onnellisuuden; ihmiselämänsä loppupuolella kaiken elämässään kärsimänsä onnettoman henkisen tilan ja kurjuuden tähden hän alkoi pelätä pimeää ja kuolemaa ja lopulta vain kuolemalla ja liikkumalla vain yöaikaan, hän sai todeta vasta sen myötä saaneensa kaiken sen, mitä hänellä olisi pitänyt olla ihmiselämässään: Varallisuutta, seikkailuja ja rakastava isähahmo, joista viimeksi mainittu oli tässä viestissä viittaamiini asioihin katsoen selvästi hänelle kallisarvoisempi ja tärkeämpi asia, kuin mikään muu koskaan.

Lestatia on sanottu legendaksi kirjallisuuden hahmojen joukossa ja todennäköisesti hän on maailman tunnetuin fiktiivinen vampyyri heti Draculan jäljessä – ja mielestäni todella ansaitsee sen aseman.

PS.
Nuo allekirjoituksissani olevat sivustot ovat minun ylläpitämiäni, eli jos mielipiteeni ko. suhteista ja kronikoista ylipäätään laajemmin, kiinnostaa, niin siellä on.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 02, 2009, 17:53:36 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #1 : Joulukuu 11, 2008, 16:07:00 »
Mä en ole seurannut Vampyyrikronikka-fanien keskusteluja, mutta todennäköisesti kaikkein eniten ja lujimpaa äänessä ovat just ne kaikkein kiihkomielisimmät. Rauhallisemmat eivät saa näkemyksilleen tilaa ja monet saattavat jättää keskustelut kokonaan väliin ihan vain siksi, jos kokevat keskustelufoorumien hengen huonoksi. Eli asiaa sen kummemmin tuntematta, mä en ole valmis nielaisemaan tuota 99% osuutta (joo, ymmärrän kyllä, että olit suurpiirteinen, mutta halusin silti kommentoida tätäkin) :)

Ja tuosta slash-puolesta… en tiedä, ehkä tästä voisi keskustella laajemminkin, kun itsekin otit Frodon ja Samin suhteen esimerkiksi. Siitä sen verran, että mä ymmärrän kyllä sun näkemyksiäsi. Mä muistan, kun mä joskus viattomana teininä kuulin puhetta, että Frodo ja Sam ovatkin yhdessä sillai, niin mua ärsytti se aika lailla. Ihan kuin kaksi hobittia eivät muka voisi rakastaa toisiaan ilman että seksiä on pakko tunkea mukaan. Joskus kun yritin tuoda näkemyksiäni esille, niin mut teilattiin homovastaisena änkyränä, joka ei ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään. Enkä mä edes silloin halunnut väittää, etteikö Frodon ja Samin välinen seksuaalinen suhde olisi mahdollista, sanoinpahan vain, että mun mielestäni heidän suhteensa on riittävä ja suorastaan kauniimpikin "pelkkänä" ystävyytenä. Mutta kyllä mä sen voin hyväksyä, että jotkut pitävät sitä slashina. On sellaisellekin näkökannalle perusteita, kuten se ettei Tolkien yksinkertaisesti olisi "voinut" kirjoittaa homosuhdetta suoraan kirjaan, koska hänen elinaikanaan yhteiskunnallinen tilanne ja suvaitsevaisuus oli mitä oli.

Nykyisin mä btw taidan olla taipuvainen ajattelemaan, ettei kirjailijan omilla näkemyksillä edes ole kauheasti väliä. Mun mielestä taiteen tulisi olla sellaista, että se ei kaipaa tekijänsä selityksiä, vaan toimii itsenäisesti. Ei mua kiinnosta, mitä Tolkien ajatteli kirjoittaessaan Samia ja Frodoa, mitä Anne Rice ajatteli kirjoittaessaan Lestatia ja Mariusta tai mitä Rowling ajatteli kirjoittaessaan vaikka Harrya ja Dracoa. Mua kiinnostaa, mitä heidän kirjoissaan on. Jos joku asia ilmaistaan selkeästi, kuten vaikka "Lestat rakasti Mariusta lihallisesti maailman loppuun asti", niin hyvä on. Mutta jos puhutaan epämääräisesti Lestatin ja Mariuksen välisestä rakkaudesta ja kiintymyksestä, niin jokainen on vapaa tulkitsemaan ja miettimään tykönänsä, että minkälaisesta rakkaudesta ja kiintymyksestä onkaan kyse. Kunhan vain sitten muistaa myös, että kyse on vain omista tulkinnoista, ja että joku toinen voi ja saa ajatella eri tavalla.

Ja jos nyt vihdoin ja viimein varsinaiseen aiheeseen, niin suoraan sanottuna, mä en ole saanut muodostettua kantaani siitä, millainen Lestatin ja Mariuksen välinen suhde on luonteeltaan. Mä en edes tiedä, miten vampyyrit ja seksi sopivat yhteen Ricen vampyrologiassa. Mikä on heille seksuaalista kanssakäymistä ja mikä ei?
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #2 : Joulukuu 11, 2008, 17:21:19 »
Lainaus käyttäjältä: Mab
Ei mua kiinnosta, mitä Tolkien ajatteli kirjoittaessaan Samia ja Frodoa, mitä Anne Rice ajatteli kirjoittaessaan Lestatia ja Mariusta tai mitä Rowling ajatteli kirjoittaessaan vaikka Harrya ja Dracoa. Mua kiinnostaa, mitä heidän kirjoissaan on.

Joo? Ja esim. TSH:ssahan olikin mitään viittausta homosuhteeseen, jonka täytyisi käytännössä olla viittaus seksuaalisiin kanssakäymisiin, niin missä kohtaa? Mä en kertakaikkiaan kykene millään tasolla arvostamaan sitä, että parista väännetään slashia silloin kun siihen ei kertakaikkiaan ole mitään pohjaa.

Lainaus käyttäjältä: Mab
Jos joku asia ilmaistaan selkeästi, kuten vaikka "Lestat rakasti Mariusta lihallisesti maailman loppuun asti", niin hyvä on. Mutta jos puhutaan epämääräisesti Lestatin ja Mariuksen välisestä rakkaudesta ja kiintymyksestä, niin jokainen on vapaa tulkitsemaan ja miettimään tykönänsä, että minkälaisesta rakkaudesta ja kiintymyksestä onkaan kyse. Kunhan vain sitten muistaa myös, että kyse on vain omista tulkinnoista, ja että joku toinen voi ja saa ajatella eri tavalla.

Jees, ainahan sitä toki saa miettiä ja pohtia ja tehdä päätöskin, mutta olen sen verran nipottava paska, että en soisi kenenkään vetävän johtopäätöksiä, joille kirja ei tarjoa mitään todellista pohjaa.

Lainaus käyttäjältä: Mab
Ja jos nyt vihdoin ja viimein varsinaiseen aiheeseen, niin suoraan sanottuna, mä en ole saanut muodostettua kantaani siitä, millainen Lestatin ja Mariuksen välinen suhde on luonteeltaan. Mä en edes tiedä, miten vampyyrit ja seksi sopivat yhteen Ricen vampyrologiassa. Mikä on heille seksuaalista kanssakäymistä ja mikä ei?

Oman käsitykseni mukaan veren juominen ja sen juottaminen tuottaa Ricen vampyyreille samanlaista mielihyvää, kuin seksi ihmisille. Vieläpä ilmeisesti tuhat kertaa parempana, Louis'in johonki repliikkiin viitaten.

Tuo tosin kyllä antaa näennäisen, säälittävän heikon virikkeen Lestat&Marius -homopari-visiolle. Koska kun Marius tuli Lestatin luo vihdosta viimein, hän juottaa Lestatille omaa vertaan. Mutta suhteessa siinä kohtauksessa kerrottuun ja kaikkeen sen hetken jälkeen, se ei todellakaan ole riittävä pohjaksi asti - ei jos multa kysytään. Koska A.) Marius sen enempää kuin Lestatkaan ei sen koommin koskeneet toistensa vereen. Ei kuulema edes muissa kirjoissa. B.) Marius tai Lestat ei ylipäätään ilmeisesti pureskelleet toisiaan. Ja jos homous olisi ollut suhteen teema, he varmasti olisivat sitä enemmänkin harrastaneet. Sen lisäksi, etteivät he harrastaneet sellaista he harrastivat hyvinkin isä-poika -tyylistä yhteiseloa. Sitä paitsi, jos sitä ainokaista verenjuottamiskohtaakin viitsii lukea ajatuksella ja keskittyen, ymmärtää kyllä, että Marius teki sen vain, koska Lestat oli ollut nukkumassa niin kauan, että oli täysin kuivunut verestä eikä jaksanut kunnolla edes sormeaan liikauttaa. Se siis kirjaimellisesti lukee siinä kohtauksessa, eli ei ole edes rivien välistä keksittävä syy veren juottamiseen, vaan kirjaimellisesti annettu, erittäin selkeä ja pakollinenkin syy.

Siis... yhtä lailla kuin se, että repii vision jostakin, missä siihen ei ole pohjaa laisinkaan, on mielestäni typerää, epäarvostavaa ja turhauttavaa repiä sitä sellaisesta seikasta, johon kirjailija on luonut selkeän, konkreettisen, aivan eri vision itse. Eli siis esim. Frodon ja Samin välillä kirjassa ei ole mitään seksuaalisuuteen viittaavaa ja Lestatin ja Mariuksen välillä, vaikak onkin, se on kuitenkin ko. kohtauksessa selitetty niin, ettei siitä puhtaasti voisi repiä sellaista miesrakkautta.

Olen kyllä samaa mieltä, että taiteen kuuluu olla vapaata ja fanitaiteen etenkin saada olla sitä, mutta rajansa kaikella. Mielestäni alkuperäistä tulisi kunnioittaa aina jossain määrin. Ja kirjailijan selkeästi osoittamien ja perustamien hahmojen välisten suhteiden suhteellinenkunnioittaminen olisi minusta tärkeää edes siinä määrin, ettei revi niitä radikaalisti joksikin, mitä niiden ei selvästikään ole tarkoitettu olemaan. Voisin vielä kuvitella toimivan, jos jättää vaikak jonkun suhde-elementin pois fanivisiossa, mutta jos sitä suhdetta menee vääntämään ja kääntämään ja lisäämään jotain radikaalia, se menee jo ihan uudelle tasolle vaikutuksessa - koska hahmojen väliset suhteet ovat erittäin olennainen osa tarinaa ja hahmoja itseään. Ehkä olennaisempaa, kuin mikään muu elementti.

Ja minimoidakseni riskin, että joku kohta klikkaa tuonne Vampyyrikronikat-roolipelini sivuille ja tulee sanomaan mua tekopyhäksi, koska paasaan tässä tällaista ja itse olen jättänyt siellä annan vapaat kädet kronikkahahmojen ihmissuhdevisioinnille... huomauttaisin siis, että ko. roolipeli pohjautuu elokuvaversioihin ja niistäkin lähinnä Kadotettujen Kuningatar -elokuvaan, ja omaa vain joitakin vaikutteita kirjoista, lähinnä vampyyrien käytännön toteutuksessa ja hahmovisioissa hahmossa itsenäisesti. Elokuvaversiothan näettehän jättivät slashin kokonaan pois tai eivät siis ylipäätäänkään kerro mitään hahmojen välisistä suhteista, Lestatia ja Mariusta lukuunottamatta,  (se Kadotettujen kuningatar.) Juuri siksi pohjasinkin sen elokuviin, jotka jo itsessään poikkeavat kirjoista / jättävät visiot auki. Jotta ihmisilä ois enemmän taiteilijanvapautta ilman, että varsinaisesti epäkunnioittaa kirjojen sisältöä.

Täytyy kuitenkin varoa, etten vahingossa ala käyttäytyä liikaa kuin ne niin syväsi´ti inhoamani kirjafanaatikot. Mutta hei, en minä tässä sentään vielä ole raivonnut siitä kuinka jollakin hahmolla on elokuvassa väärän väriset silmät ja kuinka joku minimaalisen osan omaava hahmo jätettiin pois ja sen tehtävä annettiin toiselle, enkä myöskään syytä näyttelijöitä kaikesta mikä elokuvassa ja sen hahmoversioss aon mielestäni pielessä. :P Enkä tule koskaan valittamaankaan moisista. En valittaisi, vaikken pitäisikään ko. leffoista. Tosin, mä rakastan niitä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 19, 2008, 19:33:09 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #3 : Joulukuu 12, 2008, 10:23:06 »
Joo? Ja esim. TSH:ssahan olikin mitään viittausta homosuhteeseen, jonka täytyisi käytännössä olla viittaus seksuaalisiin kanssakäymisiin, niin missä kohtaa? Mä en kertakaikkiaan kykene millään tasolla arvostamaan sitä, että parista väännetään slashia silloin kun siihen ei kertakaikkiaan ole mitään pohjaa.

Mä en nyt kauheasti halua joutua puolustamaan Samin ja Frodon välistä homosuhdetta, kun en itsekään siihen usko, ja ongelmallista on myös se, että mä luin TSH:n viimeeksi vähän ennen Jacksonin lefffaversioiden valkokankaille tuloa, joten ei se edes ole kovin tuoreessa muistissa. Vaikka mä tossa edellisessä viestissä sanoinkin, että ei mua kauheasti kiinnosta kirjailijan suunnitelmat siitä, mitä hän haluaa tekstillään viestittää vaan se, mitä teksti oikeasti viestittää, niin ei se kuitenkaan tarkoita että mä ignooraisin täysin kirjailijan näkemykset ja hänen elinaikansa ja -paikkansa, koska onhan niillä tietysti vaikutusta. Sam/Frodo-tapauksessa kyse on siitä, että ei TSH ole luonteeltaan mitenkään seksuaalinen kirja. Parisuhteet ovat siinä hyvin vähäisessä osassa ja ylimalkaisesti kuvattuina (esim. Arwen tyyliin vilahtaa ehkä jotain kaksi kertaa ennen lopun häitä Aragornin kanssa, aika yllätys se oli monille lukijoille, enemmän heidän tarinastaan löytää liitteistä). Jos Samilla ja Frodolla olisi ollut seksisuhde, niin ei sitä edes olisi sanottu suoraan, kun ei arvostettuja heterosuhteitakaan mitenkään selkeästi tuoda esille. Homo- tai lesbosuhteet pitää löytää vihjeiden kautta, ja se on sen verran hämärä polku, että monelaisille tulkinnoille on tilaa. Sama juttu mun mielestäni myös vaikka Rowlingin Sirius/Remuksessa. Taas paritus, johon mä itse en usko, mutta ymmärrän kyllä että jotkut uskovat, onhan heistä vihjeitä, jos ne sellaisiksi haluaa nähdä. Sen sijaan esimerkiksi George RR Martinin Tulen ja jään laulussa on sen verran suorasukaista menoa, että jos jotkut ovat seksisuhteessa, niin se myös kerrotaan. Tuontyyppisissä kirjoissa mun on vaikea nähdä perusteita "salattuihin" suhteisiin.

Lainaus
Oman käsitykseni mukaan veren juominen ja sen juottaminen tuottaa Ricen vampyyreille samanlaista mielihyvää, kuin seksi ihmisille.

Niin, veren juomisesta vampyyrit kyllä saavat kiksejä, mutta jos se on suora seksin vastine, niin sittenhän vampyyrit harrastavat seksiä jokaisen luomansa vampyyrin kanssa, ainakin tällaisena yhden yön juttuna :P En tiedä, ehkä "seksi" (mitä se nyt onkaan) ei ole heille sellaisessa asemassa kuin mitä se on meidän yhteiskunnassamme. Tärkeämpää parisuhteen kannalta olisi se että kykenevätkö vampyyrit olemaan toistensa elämänkumppaneita (jos nyt noin voi sanoa), mun muistaakseni Lestat jossain mietiskeli, että hänen ja Louis'n yhdessäasumisen kesto oli vampyyrimittakaavassa jotain aivan uskomatonta. Veren juominen ja juottaminen on jotain sellaista, mitä vain toisilleen läheiset vampyyrit tekevät, mutta ei se ole niin nuukaa, että ovatko he virallisesti "pari" vai ei. Jos he edes näkevät eroa parillisuuden ja parittomuuden välillä, he kun ovat vapaita ihmiselämän rajoituksista ja silleen. Heh, tää nyt on kamalaa mutuilua tosi epämääräisten muistikuvien pohjalta, jään odottelemaan oikaisuja :)

Lainaus
Siis... yhtä lailla kuin se, että repii vision jostakin, missä siihen ei ole pohjaa laisinkaan, on mielestäni typerää, epäarvostavaa ja turhauttavaa repiä sitä sellaisesta seikasta, johon kirjailija on luonut selkeän, konkreettisen, aivan eri vision itse.

Samaa mieltä, mutta on hyvä pitää mielessä, että eivät kirjailijan luomat selkeät visiot olekaan aina kaikille yhtä selkeitä, tai jos ovatkin, niin heidän tulkintansa saattaa kuitenkin olla aivan erilainen. Joku voi nähdä kirjailijan kirjoittamassa kohtauksessa pohjia vaikka mihin, kun taas toinen ei huomaa niitä laisinkaan. Lopputuloksena se kuuluisa "luettiinko me sama kirja?"
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #4 : Tammikuu 03, 2009, 00:54:47 »
a) Fanfiction on fanfictioo - väki parittaa mitä ihmeellisimpiä juttuja ja kaikkeen löytyy perustelut jos niitä haluaa löytää.

Tottakai, mutta se miten päteviä tai huonoja ne perustelut ovat, ja miten se vaikuttaa [/quote]ction uskottavuuteen ja arvostettavuuteen, onkin jo aivan toinen juttu se.

b) Anne Ricen vampyyrit ei missään lukemistani kirjoista(Interview, Vampire Lestat & Queen), niin pitkälti kuin muistan, niinkään katso toisten vampyyrien sukupuoleen, ikään jne, vaan persoonaan. Itse en näkisi Lestat&Louis tai muutakaan suhdetta homo tai ei-homo suhteena. En tiedä miten tiiviisti selittäisi mutta... Ricen vampyyrit eivät ole enää millään tavalla seksuaalisia olentoja kuten ihmiset ja täten imho mistään "homopareista" tai "ei homo pareista" puhuminen ei mitenkään liity heihin.

Joo joo joo joo. Kuultu miljoona kertaa tuo. Miten siitä asiasta sitten pitäisi puhua jos ei homo/bi-sitäja-tätä, kun ne jutut kuitenkin MEIDÄN maailmassa ja yhteiskunnassa on lähinnä sitä ja täten asianlaidasta/elementistä on yksinekrtaisinta ja selkeintä puhua seksuaalisuutena - kun ei se asianlaita/elementti kuitenkaan ole täysin eri asia.

Siis oman näkemykseni mukaan kronikoiden vampyyreillä on seksuaalisuus siinä missä meilläkin, mutta sen taso ja muoto on jossain määrin muuttunut huomattavasti. Ei se kuitenkaan mihinkään kokonaan ole kaikkineen kadonnut. joten on ehkä lievästi sanottuna helpompaa puhua seksuaalilsuudesta sen termein, kuin yrittää jotenkin monimutkaisesti selittää asenteella "että niin eihän se nyt oikeestaan ole sitä ja tätä". Kun se kuitenkin on juuri sitä itteensä jossain määrin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 03, 2009, 00:58:59 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Tracey

  • Vuotislainen
    • http://www.eskapismi.net/maarit
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #5 : Tammikuu 03, 2009, 23:04:27 »
Joo joo joo joo. Kuultu miljoona kertaa tuo. Miten siitä asiasta sitten pitäisi puhua jos ei homo/bi-sitäja-tätä, kun ne jutut kuitenkin MEIDÄN maailmassa ja yhteiskunnassa on lähinnä sitä ja täten asianlaidasta/elementistä on yksinekrtaisinta ja selkeintä puhua seksuaalisuutena - kun ei se asianlaita/elementti kuitenkaan ole täysin eri asia.

Ehkä se on osalle ihmisistä helpointa - ja väärinjohtavaa puhua noilla sanoilla. Omasta mielestäni Rice(tässä kun vielä pitkästä aikaa uusiksi kirjoja oon lueskellu) on melko hyvin yrittänyt/onnistunut tekemään siitä, mitä vampyyrit saattavat toisiaan kohtaan tuntea, jotain melko selkeästi seksuaalisuudesta eroavaa. Ihmiset voi ihan vapaasti puhua tietenkin Ricen vampyyrien seksuaalisuudesta ja ties mistä mutta lukemani perusteella se ei ollut koskaan mitä kirjailija on tavoitellut. Hyvä esimerkki siitä kuinka vampyyri näkee toisen vampyyrin on Lestat ja Gabrielle, ja kuinka Lestat näki Gabriellen aivan eri tavoin eikä voinut ajatella häntä samoin kuin ihmisenä enää sen jälkeen kun teki Gabriellesta vampyyrin.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #6 : Tammikuu 26, 2009, 22:02:23 »
No voi herran jestas. Totuushan on, että suurin osa Vampyyri Kroniikoiden hahmoista on bi-seksuaaleja - tai toisin sanoen oli, ennen kuin heistä tuli vampyyreitä.  Tämän on Rice itse sanonut, jos ei kirjoissaan niin sitten muualla. Ja kyllä, niistä kirjoista löytyy ihan suoraan "homostelua", joten en usko, että faneja kannattaa syyttää mistään muusta kuin siitä, että laittavat vampyyrit pystymään itse aktiin. Kyllähän ne sitä tekisivät, jos pystyisivät.

Seuraavassa spoilaan lähes koko sarjaa, lukekaa omalla vastuullanne:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Santiago

  • Ankeuttaja
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat ja homosuhteet niissä
« Vastaus #7 : Tammikuu 30, 2009, 22:20:56 »
Ties kuinka pitkän ajan jälkeen minun on pakko vastata Vuotiksen keskusteluun, koska olen suorastaan raivoissani. Kuten Jokukin, olen elänyt näiden vampyyrien kanssa hyvin, hyvin pitkään, joten pakko puolustaa.

Ensinnäkin, elokuvaversiot kirjoista, etenkin Kadotettujen kuningattaresta, ovat muutettu heteroon makuun sopiviksi. Nicolas de Lenfent on muuttunut täysin randomiksi mustalaisnaiseksi ja Louisille on ilmestynyt kuolleen veljen sijaan kuollut vaimo. Elokuviin siis ei pidä luottaa, ei etenkään Kadotettujen Kuningattareen, joka on niin epäuskollinen kirjoille, että Rice itse ei halunnut loppujen lopuksi olla missään tekemisissä moisen rainan kanssa.

Tässä vaiheessa huomauttaisin, että kumpaakin elokuvaa rakastan. Kadotettujen kuningatartakin, sillä olen oppinut unohtamaan sen epäuskollisuuden kirjaan nähden ja kaiken lisäksi elokuvasta löytyy maailman paras Armandin näyttelijä Matthew Newton. ^^

Itse asiaan: Lestat itse sanoo suoraan olevansa bi-seksuaali ja myöhemmin kirjasarjassa hän sanoo pelkäävänsä naisia. (Ymmärrettävää Akashan jälkeen). Louis puolestaan on koko ensimmäisen kirjan ajan täysin pakkomielteinen Lestatiin, puhuu tästä koko ajan ja toisinaan ilman minkäänmuotoista syytä. Louis ja Armand taas ovat yhdessä hyvin pitkän ajanjakson samaisessa kirjassa.

Huomasin jo pienen pienenä ultraheteroteininä, joka joskus olen ollut, uskokaa tai älkää, että Lestat ja Louis olivat pari, aivan kuten Marius ja Armandkin. Kaksi jälkimmäistä ovat kumpikin olleet rakastuneita Lestatiin ja Armand on ollut yhdessä Louisin kanssa. Ihmisaikana Lestatilla oli rakastettu, Nicolas, jonka kanssa hän jakoi saman vuoteen. Lisäksi Lestatilla oli "soittajapoika", josta hän aikoi tehdä vampyyrin huomattuaan, että Louis ja Claudia eivät tulleet kovinkaan hyvin hänen kanssaan toimeen.

Enkä yhtäkään noista ole repinyt päästäni, vaan kirjoista. Niitä on hyvä lukea toisinaan erittäin tarkkaavaisesti. :3

Ainoa syy, miksi vampyyrit eivät ole niin homoja, että harrastaisivat seksiä, on yksinkertaisesti juurikin se, että Rice on kirjoittanut vampyyrit kykenemättömiksi seksiin. Tämä taas johtuu mitä luultavimmin siitä, että vampyyrit olentoina ovat hyvin monesti yhdistetty seksiin. Syy voi tosin olla toinenkin, mutta näin sen itselleni olen selittänyt. Kiitän ja kumarran.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #8 : Toukokuu 11, 2009, 02:08:47 »
Tyypit hei, tämä on nyt sitten virallisesti yleinen Vampyyrikronikat-aihe ja muokkasin siksi kokonaan uusiksi tuon aloitusviestinikin. Että lukekaahan se uudestaan, jos jo aiemmin kävitte tässä topicissa.

Ja toistaiseksi epävirallista tietoa - mutta luotettavaa, koska kuulin sen Anne Riceltä henkilökohtaisesti tuossa toissapäivänä: Meille on mahdollisesti pian tulossa korkealaatuinen elokuva Lestatista. Kun hän saa siitä enemmän uutisia, hän julkaisee sen kotisivuillaan.

Vähänkö repesin onnesta!?!? Olen ollut valtava Lestat -fani vasta muutaman kuukauden ja halunnut kuollakseni nähdä sen kaiken valkokankaalla. Sen perhesuhteet, koko kuolevainen elämä, Nicolas, sudet... Magnuksen myös, vaikka pidänkin enemmän Mariuksesta Lestatin luojana, mutta kun se nyt sattumoisin vaikuttaa tarinapolkuun niin radikaalisti (koska Marius ei ikimaailmassa hylkäisi Lestatia varsinkaan saman tien, joten Lestatin lähtökohdat vampyyrielämässä muuttuvat radikaalisti), niin haluan myös alkuperäisen version valkokankaalle... Ja mikä taivaallisinta mulle henkilökohtaisesti - saan vihdoin nähdä elävänä kuvana todellisen version Lestatista ja Mariuksesta yhdessä ja laadukasta materiaalia fanivideoihin. Aijai! <3

Uskon siis, että ko. elokuva kyllä valmistuu ennemmin tai myöhemmin ja on korkealaatuinen, kun kerran Anne uskaltautui siitä mainita. Meikä vaan toivoo, että se keskittyisi The Vampire Lestat -kirjan sisällön ympärille, koska se on ehdottomasti paras osa. Veren vankeihin sen ei tarttis kauheesti painottaa, koska siitä on jo laadukas leffa. Ja unelmien täyttymys olisi, jos Lestatia näyttelisi tuossa uudessa leffassa myös Stuart Townsend, mutta se ei liene todennäköistä. Ja vielä epätodennäköisempää on, että Brad Pitt olisi Louis.

Itseasiassa mun Dream Casting olisi Lestat = Stuart Townsend, Louis = Brad Pitt ja Marius = Vincent Perez.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 11, 2009, 02:25:25 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #9 : Toukokuu 15, 2009, 20:53:26 »
Ja toistaiseksi epävirallista tietoa - mutta luotettavaa, koska kuulin sen Anne Riceltä henkilökohtaisesti tuossa toissapäivänä: Meille on mahdollisesti pian tulossa korkealaatuinen elokuva Lestatista. Kun hän saa siitä enemmän uutisia, hän julkaisee sen kotisivuillaan.
? Mistäs nyt tuollaista tietoa sait? Joskus kyllä olen törmännyt huhuihin, että Tale of Body Thiefistä tehtäisiin elokuva, mutta sen juorun lähdettä en tiedä. Tästä huhusta minä ainakaan en kamalasti kostunut, ToBT oli aika tylsä.

Olisi kyllä mukavaa, jos joku elokuva tulisi. Olisin myös itse aikalailla VL:n kannalla, se sentään on vielä hyvä kirja. Siihen haluaisin ehdottomasti Tom Cruisen Lestatiksi, hän oli siinä roolissa täydellinen VV:ssä. Ja Bradin Louiseksi. Mutta Banderasia en rupea enää katselemaan Armandina, ei jumalauta. Matthew Newton taas oli hänenä todella hyvä, mitä nyt KK:sta sai kiinni. Ja Perez saisi myös pysyä Mariuksena, mutta voisihan hän laittaa edes peruukin päähän. Stuart Townsend taas saisi pysyä myös vampyyreiden parissa, mutta mieluummin Nicolasin roolissa. :)

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #10 : Toukokuu 15, 2009, 22:00:21 »
Ja toistaiseksi epävirallista tietoa - mutta luotettavaa, koska kuulin sen Anne Riceltä henkilökohtaisesti tuossa toissapäivänä: Meille on mahdollisesti pian tulossa korkealaatuinen elokuva Lestatista. Kun hän saa siitä enemmän uutisia, hän julkaisee sen kotisivuillaan.
? Mistäs nyt tuollaista tietoa sait? Joskus kyllä olen törmännyt huhuihin, että Tale of Body Thiefistä tehtäisiin elokuva, mutta sen juorun lähdettä en tiedä. Tästä huhusta minä ainakaan en kamalasti kostunut, ToBT oli aika tylsä.

Olisi kyllä mukavaa, jos joku elokuva tulisi. Olisin myös itse aikalailla VL:n kannalla, se sentään on vielä hyvä kirja. Siihen haluaisin ehdottomasti Tom Cruisen Lestatiksi, hän oli siinä roolissa täydellinen VV:ssä. Ja Bradin Louiseksi. Mutta Banderasia en rupea enää katselemaan Armandina, ei jumalauta. Matthew Newton taas oli hänenä todella hyvä, mitä nyt KK:sta sai kiinni. Ja Perez saisi myös pysyä Mariuksena, mutta voisihan hän laittaa edes peruukin päähän. Stuart Townsend taas saisi pysyä myös vampyyreiden parissa, mutta mieluummin Nicolasin roolissa. :)

Anne kertoi tämän vastauksessaan sähköpostiini, jossa kyselin hänen mielipiteitään KK-leffasta (miettien mahtaakohan hän nähdä siinä yhtään mitään hyvää, vaikak luonnollisesti se pääasiallisesti onkin järkyttävä häpäisy hänen kauniista teoksistaan.) Hän siis vastauksessaan mm. mainitsi, että "we may soon have a high quality movie about Lestat". Sen enempää en tosiaan minäkään tiedä, kunhan toivon, että se keskittyisi samoihin osiin, kuin KK-leffa muka keskittyi - just siks, että maailam kuitenkin haluaa ja ansaitsisi Lestatin tarinan alusta loppuun totuudenmukaisena versiona. Mun mielestä ei vaan voi olla korkealaatuista elokuvaa Lestatista, jos se elokuav ei kerro Lestatin taustoja.

Tale of the Body Thiefiin ainoastaan pohjaava leffa olis jotenkin turhan irrallinen tapaus, vaikka toimisikin kyllä yksittäisenä, kun ei kerran liiemmin linkity aiempiin osiin.

Tietysti se on taas ihan vaan mutu-tuntuma, mutta koska hän mainitsi tuon korkealaatuisen elokuvan Lestatista tämän KK-elokuvan karmeuden yhteydessä - voisi kai kuvitella, että se korkealaatuinen elokuva Lestatista myös koskisi niitä asioita, jotka tämä sonta teurasti. Eli toisin sanoen sisältäisi ainakin jonkin verran - totuudenmukaista - materiaalia Vampyyri Lestat -kirjasta ja KK-kirjasta...
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #11 : Toukokuu 16, 2009, 10:34:11 »
Itse asiassa uusia filmauksia Ricen teoksista on ihan järkevää odottaa just nyt, kun vampyyrit ovat Twilightin myötä kovasti tapetilla. Mä tosin oon edelleen enemmän minisarjan kuin elokuvan kannalla, mutta kyllä varmasti elokuvastakin saisi ihan katsottavan. Se voisi vaikka keskittyä aikaan ennen Veren vankeja. Jos otettaisiin nämä nykyaikaisemmat kuviot mukaan, tavaraa voisi kertyä ihan liikaa ja meno menisi helposti liian hätäiseksi.

Mä oikeastaan toivoisin ihan uuden näyttelijäkaartin. Vanhat Lestatit alkavat yksinkertaisesti olla liian vanhoja, vaikka Tomppa hienosti Lestatia esittikin. Näyttäisi jokseenkin typerältä, jos 40-v Cruise (vai kuinkas vanha hän nykyään on?) esittäisi Lestatia tämän Eurooppa-(epä/)elämän aikana, mutta Veren vankien Lestat olisi kymmenen vuotta rypyttömämpi. Plus olisi kiva, jos näyttelijät olisivat suht tuntemattomia, uskottavuus lisääntyy aina kun näkee jonkun uuden kasvon, jota ei automaattisesti yhdistä johonkin tiettyyn nimeen tai rooliin. Hmmm. Mä oon viime aikoina kuullut kovasti hypetystä sellaisesta tv-sarjasta kuin True Blood ja sen näyttelijöiden parista löytyy herra nimeltä Alexander Skarsgård, joka voisi ehkä kelvata Lestatin rooliin. Hepun näyttelijäntaidoista mä en tosin tiedä mitään, enkä sitäkään että onko ollenkaan realistinen vaihtoehto (kenties TB pitää kiireisenä).
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #12 : Heinäkuu 28, 2009, 23:10:38 »
Voi, minä ostin Interview with the Vampiere pokkarin matkalukemiseksi bussiin enkä tiennyt kirjasta muuta kuin aiheen. Twilight-sarja tai oikeastaan keskustelu siitä sai minut kiinnostumaan Anne Ricen tuotannosta (jota monesti on Houkutusta paremmaksi kehuttu). Englanniksi kirjan ostin, mahtaa varmaan olla suomeksikin käännetty. Myöhemmin sain kaveriltani tietää, että teoksesta on olemassa myös elokuva, Louisin osassa kuulemma Brad Pitt (wtf?) Kiinnostaisi kovasti myös nähdä kyseinen filmatisointi. Uskalsin hieman silmäillä aiempia viestejä (en viitsi hirveästi spoilataantua, jatko-osia kun en ole lukenut) ja järkytyin vähän tuosta Tom Cruise-näyttelee-Lestatia-jutusta. :o
Ei ihan vastannut mielikuvaani, joka nyt varmaan vääntyy aika paljon.
Tuohon kirjan homo-, bi- tai muuhunkaan seksuaalisuuteen en ota kantaa, kun ei se ainakaan minua kovasti kolkuttanut tai ärsyttänyt, pari asiaa taisi mennä ohikin mun englanniksi yritin tekstiä tulkita.

Pikainen googletus valaisikin minua paljon. Tuon suom. nimen, Veren vangit, olen saattanut joskus kuullakin. Muuten Anne Rice oli minulle ihan uusi tuttavuus.
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #13 : Elokuu 22, 2009, 02:22:46 »
Syvennyttyäni omasta näkökulmastani myös Ricen vampyyrien rakkauselämään ylipäätään, seksuaalisuudesta puhumattakaan, ja saatuani tarpeeksi moneen kertaan naurut päin naamaa, kun en näe esimerkiksi Lestatia ja Louisia rakastavaisina ja homoina keskenään...

...päätin ottaa ja laittaa kirjailijalle itselleen sähköpostia, kysyen mikä on hänen tarkoituksensa ja näkemyksensä, hänen vampyyrien seksuaalisuudesta ja rakkauselämästä.

Artikkeli alkaa kolmella huomautuksella, väärinkäsitysten mahdollisuuksien minimoimiseksi ja sitten kerron ensin jonkinverran omasta historiastani Vampyyrikronikoiden fanina, jotta lukija ymmärtää millainen olen, mistä tulen ja miten päädyin tähän pisteeseen. Valtaosa artikkelia on kuitenkin sitä itseään. Ja tosiaan luonnollisesti vain minun tulkintani - enemmän tai vähemmän looginen sellainen, eikä missään määrin itsetotuus.

Artikkeli on englanninkielinen ja pitkä, joten varaa aikaa sen lukemiseen, jos siis aihe kiinnostaa sinua siinä määrin, että päätät sen lukea. Artikkeli on niin pitkä, että en ihan heti lähde sitä suomentamaan, mutta. Teen sen ehkä ennemmin tai myöhemmin.

Anne Ricen vampyyrit: Rakkaus ja seksuaalisuus.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 23, 2009, 00:17:31 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #14 : Elokuu 23, 2009, 00:18:00 »
Itse olen Anne Ricen Vampyyrikronikoiden suuri fani. En vielä kirjoita pitkää viestiä, vaikka varmasti palaan joskus muokkaamaan. Haluan vain kommentoida vampyyrien seksuaalisuutta ja ei-seksuaalisuutta.

Se, että rakastaa jotakuta muuten kuin platonisesti ei välttämättä vaadi kuitenkaan seksiä.
Koska vampyyreiden seksuaalisuus (tai se, miten he rakastuvat) muuttuu, kun heistä tulee vampyyreita, he eivät ole heteroita sen enempää kuin bi- tai homoseksuaalejakaan. He ovat ihmisten seksuaalisuuden ulkopuolella ja kykeneviä rakastamaan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Niinpä näen hetero-homo-väittelyn turhana, koska imo he eivät ole kumpiakaan. Pyrimme vain kuvaamaan heitä ihmisten seksuaalisuutta koskevilla käsitteillä, koska ne ovat meille tuttuja. Ja silti se ei tarkoita, että kahden vampyyrin välinen rakkaus olisi vain platonista, muttei myöskään tarkoita sitä, että siihen sisältyisi seksiä. Se on jotain sellaista, mitä ihmisillä ei ole, ja siksi meidän käsitteemme platonisesta suhteesta seksuaalisuuteen eivät päde. Ja vampyyrit ovat silti seksuaalisia olentoja, meidän käsitteemme vain ovat vääriä kuvaamaan heidän suhteitaan.

Ja olen sitä mieltä, että hyvä kirja avautuu jokaiselle lukijalle eri tavoin, ja jokaisella lukijalla on oikeus pitää nämä mielikuvansa. Kirjailijan näkemys on aina kirjailijan näkemys, mutta se ei tarkoita sitä, että lukijan poikkeava mielikuva olisi kirjaimellisesti väärä, ajattelivat muut siitä mitä tahansa. Totta kai jokaisen johtopäätöksen täytyy perustua itse tekstiin, mutta toisten johtolangat ovat toisen merkityksettömiä sivuseikkoja. Niinpä näen, että on typerää inttää omaa näkökulmaansa, oli se sitten kumpi tahansa.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 23, 2009, 01:26:29 kirjoittanut Aiëdaíl »

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #15 : Elokuu 23, 2009, 00:35:09 »
Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitan: Artikkelini ei tarkoita sitä, etteikö kaikilla olisi kirjoja lukiessaan, vapaus ja oikeus muodostaa omat päätelmänsä ja pitää ne ja myös kertoa ne, kaikesta huolimatta. Päätavoitteeni ko. artikkelilla on tarjota mahdollisimman syväluotaava näkökulma, viitaten merkittävästi myös kirjailijan omaan näkemykseen, eli siihen aitoon ja alkuperäiseen.

Se ei intä yhtään mitään, vaan tarjoaa syväluotaavan näkökulman kirjailijan näkökulmaan viitaten, minkä myötä kaikilla on siis edelleen oikeus ajatella ihan mitä haluaa. Syväluotaavuudesta ei kuitenkaan ole koskaan ollut haittaa, mitä tulee asioiden tulkintaan.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Tiukukello

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #16 : Elokuu 29, 2009, 11:30:33 »
Jaa-a. Tutustuin Vampyyrikronikoihin vuonna 2006 katsottuani Interview with the Vampire -elokuvan.
Sitä ennen olin kuullut kirjasarjasta jo paljon hyvää, mutta yrityksistäni huolimatta en onnistunut löytämään kirjoja luettavaksi huonon saatavuuden ja [suomenkielisen] painoksen vanhuuden vuoksi.

Katsoin myös myöhemmin Queen of the Damnedin, kun sattumalta satuin sen löytämään dvd-hyllystäni.. [vieläkään en kyllä ymmärrä että kuka sen sinne vei ja kenen se oikeasti on]
QotD aiheutti hieman..hämmentyneen olotilan. En pitänyt, mutta en myöskään suorastaan inhonnut.

No jaa. Hypätäänpä muutama vuosi eteenpäin. Veren Vangit -kirjasta ilmestyi uusintapainos pokkarimuodossa, ja sen sitten löysinkin vihdoin kirjastosta. Itseäni ärsyttää lähinnä se että tosiaan katsoin elokuvan ennen kirjan lukemista, joten mielikuvani  on Louis = Brad Pitt. Joka siis ei sinällänsä ole huono asia, mutta olisin kuitenkin halunnut muodostaa täysin oman käsityksen siitä miltä Louis näyttää.
Lestatista en valita, Lestat on täydellinen elokuvissakin.

Vampyyrien seksuaalisuudesta en sano yhtään mitään. Lähinnä se ylitsepursuava hehkutus sarjan olevan täynnä homoja ärsyttää. Itse en kykene luokittelemaan Ricen hahmoja kategorioihin, koska en näe asiaa niin selvästi kuin suurin osa faneista näkee. Ricen vampyyrit ovat jotain erilaista.

Tähän mennessä olen siis lukenut ainoastaan ensimmäisen kirjan. Suunnitelmissa olisi hankkia omaan hyllyyn sarja englanniksi, kunhan löytäisin jonkun yhtenäisen julkaisusarjan.. Vaihtoehtoja on paljon.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #17 : Elokuu 29, 2009, 15:26:34 »
Vampyyrien seksuaalisuudesta en sano yhtään mitään. Lähinnä se ylitsepursuava hehkutus sarjan olevan täynnä homoja ärsyttää. Itse en kykene luokittelemaan Ricen hahmoja kategorioihin, koska en näe asiaa niin selvästi kuin suurin osa faneista näkee. Ricen vampyyrit ovat jotain erilaista.

Juuri tuota tuo aiemmin linkittämäni englanninkielinen artikkelini, joka viittaa myös kirjailijan omiin sanoihin, yrittää syväluotaavasti valottaa. Ricen vampyyreillä ei ole seksuaalisia suhteita, eikä hänen vampyyreissään ole kyse seksuaalisuudesta pohjimmiltaan muutenkaan, vaan rakkaudesta sen puhtaimmassa ja perimäisessä olemuksessa, joka lisäksi on aivan uudella tasolla, kun on kyse vampyyreistä. Jos Ricen vampyyrit jotakin ovat, ne ovat omniseksuaalieja, mutta sekin jää oikeastaan vain käsitteeksi. Kuten artikkelissani sanon, mielestäni tämä nimenomaan tekee hänen vampyyreistään niin erityisiä. Yleensä vampyyrit kuvataan korostetun seksuaalisina olentoina, joilla on hyvällä säkällä edes sielu ja sydän. Rice käänsi tämän kuvan jokseenkin täysin ylösalaisin ja vielä hyvin syvällisellä toteutuksella - ja näin teki vampyyristä ainakin minun mielestäni entistäkin kiehtovamman, kauniimman ja houkuttelevamman. Eikä hän kuitenkaan unohda vampyyrin hirviömäistä puolta. Se on vain taidokkaasti tasapainotettu hänen vampyyreissään - noin niinkuin yleisesti ottaen. Ääripäitä ovat tietysti Louis ja Magnus, mutta... :D
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa snowychann

  • fanfiction whore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♂ + ♂ = ♥ ♀ + ♀ = ♥ ♀ + ♂ = ♥
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #18 : Tammikuu 01, 2011, 02:37:54 »
Itse olen täysin rakastunut tähän kyseiseen sarjaan vasta viime aikoina ja haluan ehdottomasti myös jakaa omaa näkemystäni vampyyrien ns. seksuaalisuudesta.

Koska itse olen melkoinen yaoi/slash/femslash fani ollut pitkän aikaa, on pakko myöntää tutustuneeni sarjaan juuri näiden puheiden vuoksi, että Ricen kirjoissa on vahvasti näitä viitteitä. Ja tietysti sen kulttimaineen takia, luonnollisesti.

No, itse kutsun Ricen hahmoja mieluiten seksuaalisesti vaipaiksi. Minuakin ehdottomasti ärsyttää tuo suuri homohahmojen huutaminen, sillä Ricen hahmot ovat selvästikin täysin tuollaisen luokittelun yläpuolella. Ricen kirjojen upeaan kirjoitustyyliin on helppo hullaantua, oli sitten mies/naispuolinen tai slash/femslah fani/vihaaja. Ricen kirjat ovat näet jotenkin samanaikaisen eroottisesti kirjoitettuja, mutta varsinaista "aktia" niistä ei kyllä juurikaan löydy sitten hetskuna tai homo/lesbo materiaalina. Varsinaisesti vampyyrithan ovat tuollaisesta jo luopuneita, sillä he saavat suurimman nautintonsa veren juomisesta. Siksipä olen itse hullaantunut juurikin tähän näkökantaan, että rakkaus on moniulotteista ja vapaata eikä välttämättä tarvitse seksuaalista muotoa ollenkaan. Mutta toisaalta myös Ricen ihmishahmot ovat vapaita tuntemaan vetoa molempiin sukupuoliin. Kyseessä on siis seksuaalisen suuntautumisen unohtaminen kokonaan. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen ja piristävä tyyli kirjoittaa ja tahtoisin ehdottomasti nähdä sitä niin kirjallisuudessa kuin todellisessakin elämässä.

Ja Anne Ricehan ei halua omasta tuotannostaan kirjoitettua fanfictionia laisinkaan. Ja ymmärrettäväähän se on. Ajatelkaa, että omat hahmosi joutuvat toisten käsiin, toisten kirjoituksiin joissa näiden luonteenpiirteet vääristyvät ja itse luomiesi kirjoitusten harmonia särkyy. Slash-fanit saattavat parittaa aivan randomilla hahmoja keskenään ja sitten kirjoittaa jotain homo pwp:tä onnessaan ja se on okei, jos he kerran niin haluavat tehdä. Mutta täytyy muistaa, että tuolloin kirjailijan oma näkemys hahmoista ei täyty ja fani on muuttanut sen aivan toisenlaiseksi.

Fanikulttuuri on outoa ja pelottavaa. Joskus on parasta jättäytyä siitä kaikesta ulkopuolelle ja lukea onnellisesti kirjansa ja katsoa elokuvansa ja sitten tehdä niistä omat näkemyksenä ja pitää ne aivan omana tietonaan. Hullujen fanityttöjen/poikien puheista ei aina kannata edes välittää. Loppujen lopuksihan puhumme kuitenkin vain fiktiivisistä hahmoista ja tarinoista.

Ja lopuksi on ihan pakko ihkuttaa vielä Kronikoita muuten vaan; unohtakaa kaikki homo/seksi/ficci keskustelut ja nauttikaa upeasti kirjoitetuista kirjoista. Itse nautin ehdottomasti eniten niiden syvällisistä pohdinnoista ja kysymyksistä koskien kuolemaa/elämää/rakkautta/murhaa jne. jne.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #19 : Tammikuu 01, 2011, 03:11:02 »
Ja Anne Ricehan ei halua omasta tuotannostaan kirjoitettua fanfictionia laisinkaan. Ja ymmärrettäväähän se on. Ajatelkaa, että omat hahmosi joutuvat toisten käsiin, toisten kirjoituksiin joissa näiden luonteenpiirteet vääristyvät ja itse luomiesi kirjoitusten harmonia särkyy. Slash-fanit saattavat parittaa aivan randomilla hahmoja keskenään ja sitten kirjoittaa jotain homo pwp:tä onnessaan ja se on okei, jos he kerran niin haluavat tehdä. Mutta täytyy muistaa, että tuolloin kirjailijan oma näkemys hahmoista ei täyty ja fani on muuttanut sen aivan toisenlaiseksi.

No mutta eihän kukaan pakota kirjailijaa lukemaan niitä ficcejä, ja jokainen täyspäinenen ihminen tajuaa, ettei fanfiction ole ollenkaan sama asia kuin alkuperäinen tarina/hahmo. Eli se, joka ei halua harmonian särkyvän, ei yksinkertaisesti lue fanfictionia. Täyskiellossa kärsii myös ne fanit, jotka todella haluaisivat kunnioittaa ja arvostaa hahmoja ja kirjailijan henkeä luomalla laadukasta fanfictionia. Kyllä, sellaistakin on! :D Ikävä kyllä joukkoon mahtuu aina mätiä omenoita, kuten jotkut häpeämättömät slasharit, jotka "raiskaa" hahmoja mielensä mukaan parittamalla ne oli ne oikeasti tarkoitettu miten tahansa. Mutta edelleenkin, kirjailijan ei ole pakko lukea, ja voisi luottaa, että fanit itse kyllä pitävät huolen mauttomien ficcien kritisoimisesta siinä määrin, ettei ne täysin käsistä karkaa.

Eikähän Ricekään aina fanficcejä kieltänyt. Kielto on ollut voimassa vasta vuosikymmenen, vuodesta 2000 eteenpäin.

Mutta Ricellä ei ole mitään oikeutta kieltää ketään kirjoittamasta mistä haluaa. Sillä on vain oikeus kieltää julkaisemasta niitä kirjoituksia.

Sitä paitsi tuo kielto on täysin tehoton. Kaikki halukkaat ficcarit julkaisevat tarinoitaan joka tapauksessa tai julkaisevat niitä jotenkin maan alla. FanFictionNetissäkin on kymmeniä Vampyyrikronikat -ficcejä ollut avoimesti jo vuosikausia siellä Sekalaiset-osiossa. Nykyään siellä on jopa Movies -osiossa Queen of the Damned (VOI YRJÖ!) osio, johon tietysti mennään julkaisemaan myös elokuvaa ja kirjoja sekoittavaa tai pelkästään kirjjoihin pohjaavaa materiaalia.

Ilmoitin asiasta Ricelle jokin aikaa sitten - kysäisten, että mistähän tässä mahtaa olla kyse, että onko hän sallinut fanficcailun nykyään vai eikö sillä ole sanavaltaa siihen roskaelokuvaan pohjaavien ficcien julkaisuun, vaikka leffa pohjaakin nimellisesti sen kirjoihin. Ja, että jos ei ja tuo on silti laillinen osio, niin eikö hän voisi harkita kumota sitä täyskieltoa ja sallia ficcailyn myös kirjoihinsa pohjaten, jottei ainoastaan tuo oksettava elokuvaversio saa mainosta ficcien kautta. (Tahdon huomauttaa, että pidän ko. leffasta yleisellä tasolla, mutta revin hiukset päästäni sen saakelin Lestat/Jesse -parituksen epärealistisuuden ja naurettavuuden takia ja sen mitä koko leffa teki kirjoille. Siksi vihaan sitä enemmän kuin pidän siitä.)

Anne sanoi, ettei ole sallinut fanfictionia, kiitti että ilmoitin tuosta, mutta sanoi, ettei taida voida tehdä asialle mitään. En kommentoinut siihen enää, vaikka mielessä kävi, että jos näin on, niin miksi hitossa et sitten vaan salli sitä fanfictionia, kuten 'kaikki' muutkin?! Se ei taida tajuta, ettei sen täyskiellosta ole mitään todellista hyötyä hänelle itselleen, mitä hän ei saisi ihan vaan yksinkertaisesti olemalla lukematta fanficcejä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 2011, 03:15:25 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa snowychann

  • fanfiction whore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • ♂ + ♂ = ♥ ♀ + ♀ = ♥ ♀ + ♂ = ♥
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #20 : Tammikuu 01, 2011, 22:25:58 »
Varmaan aika moni kirjailija itse asiassa inhoaa fanficcejä, mutta eiväthän he sille tosiaan oikeen mitään voi tehdä. XD Ja pakko myöntää, olen julmettu fanfiction-huora ja täysin julkinen semmoinen. Onneksi kuitenkin enemmän mangan saralla. :D Joskus kuitenkin osuu niin sykähdyttävä sarja tielle, niin loistava jo pelkästään sellaisenaan ettei voi yksinkertaisesti raiskata omaa mieltään fanficeillä. On kyllä olemassa aivan järjettömän hyviä fanficcejä joiden kirjoittaijilla on selkeä lahja siihen mitä tekevät.

En ole katsonut kumpaakaan elokuvasovitusta Kronikoista ja olen melko varma että en katsokaan. Molemmat ovat varmaan yleisellä tasolla hyviä, niin kuin Nibs sanoi QOD:stä, mutta omat pikku aivot eivät yksinkertaisesti halua luopua kirjojen luomasta todellisuudesta. Sama juttu on minulla mm. Pottereiden kanssa. Joskin vähän aika sitten aloin kyllä jostain syystä lukemaan Potter-ficcejäkin. Toivottavasti joku kyllä pysäyttää meikäläisen siinä vaiheessa, kun alan lukemaan Kroniikka- fictionia. Ampukaa vaikka, jos on pakko.

Ja vielä lopuksi; Lestat/Jesse? Voi luoja.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 2011, 22:29:47 kirjoittanut snowychann »

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #21 : Tammikuu 02, 2011, 04:10:36 »
En ole katsonut kumpaakaan elokuvasovitusta Kronikoista ja olen melko varma että en katsokaan. Molemmat ovat varmaan yleisellä tasolla hyviä, niin kuin Nibs sanoi QOD:stä

Niin siis tarkoitin, että elokuvana yleisesti se on ihan hyvä, jos ignooraa sen raastavan Lestat/Jesse -kuvion, mutta kirjojen henkeen se ei mitenkään liity. Se on ihan eri planeetalta.

Ja ikävä kyllä sen Lestat/Jesse -sonnan ignooraaminen on täysin mahdotonta, koska koko leffan perusidea on parittaa ne kaksi, vaikka itse tarinapolku ja hahmojen kemiat ei sitten tipan vertaa tue ko. päämäärää, päinvastoin realistisesti Lestat - kuka tahansa - olisi tappanut sen Jessen jo ajat sitten. ARGHARGHARGH!!! Ihan ku se ei jo riittäis, mutta samalla se raiskaa Ricen kauniit ja syvälliset kirjat joka suhteessa. *nyyh*

Ja vielä lopuksi; Lestat/Jesse? Voi luoja.

Tuskin aavistatkaan...

Ja Jesse ei edes ole Jesse muuten kuin punaisilta hiuksiltaan, nimeltään ja työpaikaltaan. Sen persoona ja motiivit on täysin läpikotaisin uudelleenkirjoitettu. Lestatkin on itsetuhoinen angstipommi, jossa on vain ajoittain oikean Lestatin piirteitä. Onneksi sen roolissa oli sentään Stuart Townsend, joka teki hyvän vampyyrin ja korosti hienosti niitä harvoja lestatmaisia hetkiä.

No mutta siis Veren Vangit -elokuva kannattaa ehdottomasti katsoa! Se on todella laatukamaa elokuvana itsessään ja kunnioittaa kirjan henkeä ja hahmoja varsin pitkälle. Anne Rice itsekin ylistää ko. leffaa. Kertoipa jossain Amazon.com -postauksessaan jopa pillahtaneensa onnesta itkuun yhdessä vaiheessa Veren Vangit -leffan produktiota, kun ne onnistu tekemään jonkin niin täydellisen hyvin. :D

PS. Rice on ensimmäinen kirjailija, jonka olen koskaan kuullut kieltäneen fanfictionin tai edes sanoneen inhoavansa sitä. Tokihan varmaan muitakin on, mutta en ole kuullut. Onneksi Rowling sallii fanfictionin. Sitä en kestäisi, jos en sais ficcailla Barty Kyyry Juniorista. :D

Ja niin vähän kuin arvostankin Stephenie Meyeriä kirjailijana, täytyy myöntää, että hänellä ainakin on oikea näkemys fanfictionin suhteen: "Fanfiction. They write thousands of pages of fanfiction because the characters mean to them as much as they mean to me." <- Tottakai tuo on vähän sinisilmäinen asenne ekä todellakaan päde kaikkiin ficcareihin liiankin merkittävällä laajuudella, mutta perustavanlaatuisena fanfictioniin pitäisin tuota kyllä. Minä ainakin ficcaan juuri siksi, että ko. hahmot ja tarinat merkitsevät mulle jotain erityistä ja ovat sydämessäni.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 02, 2011, 04:14:45 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X OLD WEST TALES RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #22 : Elokuu 26, 2012, 19:37:48 »
Ensiksi: olen tänään lukenut Veren vangit loppuun, ja se on toistaiseksi ainoa lukemani Anne Ricen kirja, joten kaikki tulkintani tässä viestistä pohjautuu siis ensimmäiseen kirjaan. Toiseksi: olen tästä johtuen lukenut ketjua hiukan varovaisesti ja hyppinyt yli osia välttääkseni spoilaantumisen, ja näin ollen saattanut missata jotain. Viestini spoilaa Veren vankeja estoitta.

No mutta siis Veren Vangit -elokuva kannattaa ehdottomasti katsoa! Se on todella laatukamaa elokuvana itsessään ja kunnioittaa kirjan henkeä ja hahmoja varsin pitkälle.
Itse katsoin Veren vangit kahteenkin otteeseen, ennen kuin luin kirjan, ja pidin elokuvasta suunnattomasti. Mielestäni se jo itsessään oikeuttaa olemassaolonsa pohjateokseen katsomattakaan- se on laadukas elokuva, mielestäni hahmot on kirjoitettu perin onnistuneesti ja useimmat näyttelijätulkinnat ovat hienoja. Cruisen ja Pittin kemiat ovat yllättävän yhteensopivat ja erityisesti trion täydentänyt Kirsten Dunst Claudiana sai ainakin oman vereni ajoittain hyytymään. Eli jo omilla (toki Ricen teoksiin vahvasti pohjautuvilla) ansioillaankin elokuva kannattaa katsoa. Ja jos vertailen pohjateokseen, niin elokuva on uskollinen onnistuneella tavalla, ei orjallisesti, mutta tarpeeksi. Hahmoja ei mielestäni ole elokuvassa kirjoitettu tai tulkittu ihan yksi yhteen kirjan visioiden kanssa - elokuvassa Lestat vaikuttaa mielestäni kevytmielisemmältä (Cruisella näyttää olleen hauskaa), ja silti hänen yksinäisyytensä ja perheenkaipuunsa on alun alkaenkin alleviivatumpaa kuin kirjassa. Louisin jatkuvaa angstisuutta ei pohjusteta elokuvassa yhtä tukevasti hänen ihmiselämänsä vaiheilla. Claudia on kirjassa nuorempi, elokuva (kuten ne tuppaavat) skippaa useita kirjan vaiheita... mutta mikään näistä ei ole mielestäni ratkaisevaa tunnelman kannalta. Elokuvasovitus on kuitenkin sangen kunnioittava tulkinta kirjan teemoista ja hahmoista, ja kokonaisuus toimii. Minusta ihan malliesimerkki siitä, miten kirjasta tehtävä elokuvasovitus pitäisi toteuttaa.

Ja sen takia olinkin perin juurin pettynyt, kun katsoin hiljakkoin Kadotettujen kuningattaren. Se oikein paikkaansa kustanna. Kirjaahan en ole siis edes vielä lukenut, eli puhtaasti elokuvana arvostelen. Minusta elokuvaa vaivaa liiallinen visuaalinen pintakiilto (Veren vangit oli kaunis ajoittain hyvinkin karulla tavalla, mikä mielestäni paljon paremmin kunnioittaa tarinaa) ja laiskahko leikkaus. Se ei kanna edes 100 minuutin kestoaan, minusta se suorastaan laahasi, eivätkä hahmojen vaiheet kiinnostaneet juurikaan, teemallinen eheys oli… olematonta, tai sitten missasin pointin, kun ei kiinnostanut, mikä on ihan yhtä paha.  Pari visuaalisesti ihan näyttävää kohtausta ja ihan menevä soundtrack, mutta siihenpä se jäi.

Mitä tulee Veren vankien seksuaaliseen subtekstiin, niin minä kyllä näen sen molemmissa versioissa. Minusta Rice ei suinkaan ole irrottanut vampyyreita seksuaalisuuden teemasta vaikka olisi irrottanutkin seksin vampyyreista. Jos veren juomiseen seksin vastineena otetaan kantaa, niin minusta ennemmin puoltavasti kuin kieltävästi ja näitä kahta verrataan useammin kuin kerran. Mutta en haluaisi takertua siihen, koska se ei ole suinkaan tärkein asia, jonka Veren vangeissa näen.  Minusta Louisin ja Lestatin (seksuaalissävytteinen tai ei) viha-rakkaussuhde on kuvattu sangen hienosti, ja eritoten elokuvassa näen heidän kumppanuutensa hyvinkin parisuhteenomaisena. En vain voi sille mitään, että rinnastan Claudian luomisen Lestatin yritykseen pelastaa ”avioliittonsa” Louisin kanssa sitomalla tämän yhteiseen lapseen. Muistuttaako tämä jotakin...? Yllättäin Claudia ei juuri auta lähentämään Louisia Lestatiin henkisesti, vaikka pakottaakin hänet asumaan tämän kanssa riitaisessa suhteessa. En vain voi kertoa, miten nautin heidän perhekuviostaan.

Minusta on perin kiinnostavaa, miten keskustelu Veren vankien tiimoilta tuntuu keskittyvän enemmän Lousin ja Lestatin suhteeseen kuin Lousiin ja viisivuotiaan ruumiiseen vangittuun Claudiaan, semminkin kun useassa kohdassa kirjaa Louis puhuu Claudiasta sekä tyttärenään että rakastettunaan samassa lauseessa. En ole perhetynyt siihen, miten moraalinvartijat tähän ovat suhtautuneet, mutta itse näen tässä taas niin monta herkullista tasoa, että hyvänen aika. Minusta juuri Lousin ja Claudian suhde on hyvin tärkeä vampyyrien rakkaudesta puhuttaessa. Näen Louisin rakkaudessa sekä Lestatiin että Claudiaan myös ruumiillisen aspektin, mutta ennemmin kuin seksuaalista se on esteettistä: Ricen vampyyrit tuntuvat rakastavan kauneutta ja keräävän sitä ympärilleen. Lisäksi kirjoissa esiintyy vahvana henkinen, sielullinen rakkaus, joka jo itsessään on moninaista. Esimerkiksi Louisin suhde Claudiaan on aina kahtalainen: toisaalta hän näkee Claudiassa lapsen, oman tyttärensä, toisaalta naisen sielun ja rakastettunsa, jolle hän halusi antaa kaiken, ja nämä kaksi aspektia kulkevat käsi kädessä. Kaikkein riipivintä  ja viehättävintä on mielestäni se, miten kuolemattomien keskuudessa kaikenlainen rakkaus tuntuu kovin ohikiitävältä ja särkyvältä eikä ollenkaan niin kaikkivoivalta kuin kirjallisuudessa on tapana kuvata: Tappessaan Lestatin ollakseen Louisin kanssa Claudia tuhoaa osan siitä, mitä he toisissaan rakastavat, ja loppujen lopuksi edes Armand, joka kaikkein selkeimmin rakastaa nimenomaan Louisin hyvin tunteellista sielua, ei pysty tuomaan esiin parasta hänessä juuri siksi, että Claudian mukana Louis menetti intohimonsa rippeet. Myönnän liki itkeneeni kohdassa, jossa Armand jättää Louisin epäonnistuttuaan yrityksessään saada Louisista irti edes jonkinlaista tunnetta. Se on äärettömän kauniisti kirjoitettu kohtaus.

PS. Rice on ensimmäinen kirjailija, jonka olen koskaan kuullut kieltäneen fanfictionin tai edes sanoneen inhoavansa sitä. Tokihan varmaan muitakin on, mutta en ole kuullut.
Esim. Robin Hobbhan suhtautuu myös perin tuomitsevasti kaikkeen fanfictioniin, ja kiinnostavaa kyllä, hänen Elderlings-maailman kirjoissaan suuressa osassa on myöskin kauniisti ja syvällisesti kirjoitettu, fanityttöjen iloksi tulkinnanvaraisesti homoseksuaalinen, rakkaussuhde. (Hobb on kirjoittanut myös avoimesti homoseksuaalisia suhteita, mutta imo yksikään niistä ei ole yhtä syvällinen ja kaunis eikä yllättäin tarjoa yhtään niin hedelmällistä maaperää slash-ficeille...) Itse en ole Hobb-fanfictionia lukenut, mutta aivan varmasti internet on sitäkin pullollaan. Tokkopa kirjailija mielipide paljoa painaa fanien visiointia vastaan, mutta Ricen ja Hobbin tapauksissa on helppo ymmärtää, miten tietynlainen fanfiction täydellisesti vesittää sen, millaisena he ovat hahmojensa suhteet kuvanneet, ja että ketuttaahan se.

Minä ainakin ficcaan juuri siksi, että ko. hahmot ja tarinat merkitsevät mulle jotain erityistä ja ovat sydämessäni.
Tämäkin on totta, ja ne vähät fanficit, jotka itse olen maailmaan suoltanut, ovat syntyneet nimenomaan kiintymyksestä ja uteliaisuudesta hahmoja ja maailmaa kohtaan ja halusta tutkia sitä, mikä voisi olla (siksi olen ficcini kirjoittanut esim. Petuniasta, Reguluksesta ja Barty jr:stä mieluummin kuin päähenkilöistä, joista on jo kerrottu tarpeeksi, muissa fandomeissa en ole ficcaillut). Mutta tämä ei ole suinkaan ainoa tapa osoittaa rakkautta teokselle, koska joskus kirjailijan työhön ei vain ole mitään lisättävää ja silloin sopivin kunnianosoitus sekä kirjailijaa että itseään lukijana kohtaan on mielestäni pysyä mahdollisimman kaukana fanfictionista.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 26, 2012, 21:23:59 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #23 : Elokuu 09, 2014, 21:46:50 »
Olen lukenut kaikki suomennetut Vampyyrikronikat. Eivät ne mihinkään Parhaat kirjat top10 –listalleni päässeet, mutta kyllä minä niistä kuitenkin tykkäsin. Veren vangit ja Vampyyri Lestatin lukaisin itse asiassa ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten, mutta Kadotettujen kuningattaren jouduin silloin palauttamaan kirjastoon koskemattomana. En enää muista miksi, mutta jostain syystä en oikein jaksanut keskittyä – pidin kyseisiä kirjoja kyllä periaatteessa hyvinä ja päätin palata asiaan joskus myöhemmin paremmalla ajalla. Tänä kesänä mieleni alkoi sitten taas halajaa vampyyrikirjallisuuden pariin ja lukaisin nuo kaikki kolme. Vampyyri Lestat oli mielestäni paras ja Veren vangitkin aika hyvä, mutta Kadotettujen kuningatar oli kyllä melkoista pakkopullaa.   

Arvostan näissä kirjoissa eniten sitä, kuinka tarkkaan vampyyrien historia ja ennen kaikkea ominaisuudet on suunniteltu. Kuten joku joskus sanoi, he eivät ole mitään Stephenie Meyerin luomusten kaltaisia eläimen verta juovia ihmisiä vaan oikeasti oma lajinsa – vieläpä varsin kiehtova sellainen. Kirjailija on todellakin ottanut kaiken irti vampyyriyden traagisuudesta, hän ei pelkää järkyttää lukijoitaan. Historiallinen miljöö on niin ikään varsin kiehtova lisä. Ensimmäisellä lukukerralla olin tosin sitä mieltä, että Rice ei ehkä ole aivan omimmillaan historiankuvauksessa, mutta nyt muutin mielipidettäni. Kyllä hän onnistuu herättämään 1700-luvun Ranskan ja muut tapahtumapaikat eloon yksityiskohtia myöten. Kuvailu on tarkkaa, vaikka ei pitkästyttävän jaarittelevaa. Pidän muutenkin Ricen kirjoitustyylistä, kieli on kaunista.

Vampyyrikronikoissa tunnelman luominen on ehdottomasti suuremmassa osassa kuin juonenkuljetus. Toisinaan olisin kaivannut ehkä enemmänkin actionia päähenkilöiden itsesäälissä rypemisen lomassa, mutta toisaalta… väliäkös sillä juonella, kunhan vain tunnelma on kuosissa. Sentimentaalisuuskin on mielestäni vain hyve, vaikka toisinaan Rice ampuu vähän yli. On kai tarkoituskin, että vampyyrien tunnekokemukset ovat voimakkaampia kuin ihmisten, mutta silti on aika häiritsevää, kun kaikki rakastuvat toisiinsa aivan suunnattomasti heti ensisilmäyksellä. Rakkaus-sanakin kokee melkoisen inflaation, kun sitä noin viljellään. Omituisen rakastumisalttiutensa lisäksi hahmot tuntuvat muutenkin vähän vaikeasti samastuttavilta. Heistä ei saa otetta, he ovat kaikki niin samanlaisia ja sekoittuvat helposti toisiinsa. Minulla ei ole selkeää mielikuvaa oikeastaan yhdestäkään henkilöstä. Lestat on kuitenkin suosikkini. Hän ei ole epäonnistuneella tavalla sekava, ainoastaan moniulotteinen.

Tarkemmin juonesta, laitan spoilereihin:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Elin lyhyesti sanottuna: ihan hyviä kirjoja ne ovat. Suomentamatta jätetyistä teoksista olen kuitenkin kuullut pelkkää pahaa, joten niihin tuskin koskaan kajoan.

« Viimeksi muokattu: Elokuu 12, 2014, 23:22:23 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Anne Ricen Vampyyrikronikat
« Vastaus #24 : Heinäkuu 07, 2015, 18:37:32 »
Luin ensi kertaa Anne Ricen kirjoja joskus 13 vuotiaana. Vampyyri Lestat taisi olla ensimmäinen lukemani ja sen takia se on edelleen mielestäni parhain. Yleensä en välitä tippaakaan vampyyrijutuista mutta Ricen kirjat on siedettäviä. Omistan englanniksi nämä kirjat: (typerinä pokkariversioina)
Interview with the vampire
The Vampire Lestat
Queen of the damned
The Vampire Armand
Servant of the bones
Vittorio the vampire
Memnoch the devil
En todellakaan ole ehtinyt tarttua niihin lukeakseni ne kokonaan, muutenkin englanniksi lukeminen on hidasta.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 02, 2015, 16:36:42 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.