Oi jee.
Hellfire. Se on mahtava, mutta minäkin tykkään Ahlapuron äänestä ja tulkinnasta eniten. Suomenkielinen käännöskin on onnistunut, vaikkakin ehkä hiukan alkuperäistä kainompi ("this burning desire"), niin minusta silti hyvin tyylikäs. Mitä monista uudemmista käännöksistä ei voi sanoa. Eikä kyllä alkuperäisbiiseistäkään. Toinen suosikkini on Megaran asenneveto
I won't say (I'm in love), mutta Voutilainen vetää sen kyllä niin hyvin. Alkuperäislaulajan ääni ei minun korvaani ole kovin miellyttävä, mutta Voutilaisen on. Lisäksi Voutilaisen Megara kuulostaa jotenkin itsenäisemmältä ja vähemmän kiltiltä. Voutilaisen äänessä ja tulkinnassa on sekä voimaa että herkkyyttä. Eikä käännöksessä, jälleen, ole minulla valittamista. Kolmanneksi haluan erikoismainita Disney/Pixarin Toy Stor 2:n
When she loved me-kappaleen, joka on minusta sydäntäsärkevä. Kaikkia näitä kolmea kappaletta yhdistää se, että ne ovat aivan olennaisia juonen kannalta ja paljastavat olennaisia taustoja hahmoista. Plus, että ne ovat musiikillisestikin minusta aika hienoja.
Nuo olivat kaikki 90-luvun tuotteita. Vanhempienkin leffojen musiikki lämmittää yleensä sydäntä millä kielellä tahansa jo pelkällä nostalgia-arvollaan, mutta onhan niissä oikeasti helmiäkin. Bernard ja Biancan alussa oleva
Someone's waiting for you on kaunis. Itse olen laulanut nyt laulutunneilla niin Maija Poppasen
Chim Chim Chereeta, Pinokkion
When you wish upon a staria kuin Lumikin
With a smile and a songiakin. Näitä on kiva itsekin koettaa jotenkin tulkita.
Joskus suomalaiset äänet ovat minusta jopa parempia kuin alkuperäiset, niin kuin joku oli tuolla aiemmin maininnut, niin niissä on sellaista eläytymistä mitä joskus puuttuu alkuperäisistä.
Minusta Leijonakuninkaan kappaleet ovat hyviä etenkin suomeksi - sävelmät tukevat tunnelmaa ja
Elämän tien naislaulajan ääni on miellyttävän matala, eikä
Tunnetko jo rakkauden riivi korvia samaan tapaan kuin Can you feel the love tonight. P-P Petelius Timonina on minulle ainut oikea Timon. Ja minustakin Mulanin Shangin ääni on suomeksi paljon alkuperäistä miehekkäämpi ja itse asiassa käännöskin niin hyvä, että sitä suomeksi, kiitos. Ja minä muuten fanitan Arja Korisevaa Pocahontaksena laulamassa
Tuulen värejä - siinä on hieno kappale ja kunnon ääni. Ja Santeri Kinnunen miehekkäinen lauluäänineen on siinäkin leffassa, mutta Gibsonilla on kyllä hyvä ääni myös. Vaikka nyt vaikutan paatuneelta suomidubbien fanilta, niin kaikki kunnia silti alkuperäissanoituksille ja -tulkinnoille. Jokin pohja pitää olla, mistä sitä suomenkielistä versiota lähdetään työstämään.
Musiikin merkitys elokuvissa on iso. Tosin uudempien elokuvien lauluista en minäkään ole aivan innoissani. Karhuveljeni Kodan kappaleet olivat minusta ihan jotain kummallista ja kesti aikaa tottua
I'm Still Here:en Aarreplaneetassa - siinä muuten biisi, jonka käännös ja suomitulkinta ei ole minusta niin onnistunut, vaikka leffasta kyllä tykkään. Ehkä random yhteislaulutuokio olisi vähän saattanut syödä sen leffan tunnelmaa. Mielikuva :D Mutta on se Disney-laulujen tyyli vähän kärsinyt. Kattoos sitten, miten tämä pien tuleva uusi Prinsessa ja sammakko hoitaa asiansa, käsittääkseni siinä musiikki ja laulaminen tulee olemaan taas isossa osassa. Hyvä niin, vai onko?
//edit. Kävin katsastamassa Prinsessan ja sammakon, ja suomenkielistä ääninäyttelyä täytyy vaihteeksi kehaista, minun korvaani oli taitavia ja miellyttävä-äänisiä laulajia. Ja biisitkin meneviä, en tosin vielä oikein osaa sanoa, mitä tykkäsin. Ainakin niitä oli
paljon. Takanani istuva nainen huokaili useampaankin otteeseen "taasko ne laulaa, eeiiih?" :D Minullahan ei mitään laulamista vastaan ollut.