Kirjoittaja Aihe: Olavi Uusivirta  (Luettu 981 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Olavi Uusivirta
« : Lokakuu 13, 2008, 14:32:57 »
Selaillessani artisteja ihan vain huvikseni havaitsin aivan järkyttävän puutteen. Missään ei näy Olavi Uusivirtaa! Tai sitten näössäni on pahaa vikaa, jolloin tämän tietenkin saa poistaa. Niinpäs minä sitten päätin ottaa härkää sarvista ja pystyttää herrasta keskustelun. Lisäksi on kiinnostavaa tietää, olenko minä ainoa miehen tekemisiin hurahtanut.

Pidätkö Olavista?
Mikä tekee hänestä niin hyvän?
Mikä on suosikkikappaleesi?
Entä mikä biisi ei niin iske sinuun?
Mikä biisi oli ensimmäinen, jonka kuulit?
Omistatko levyjä?
Omistatko singlejä? Tai onko sinulla jopa Ganesin soudtrack, Tilkkutäkki tai vaikkapa Tribuutti Leevi & the Leavingseille hyllyssäsi?
Oletko nähnyt hänet livenä jossain tai kenties ollut jopa keikalla?
Miten hänen musiikkinsa vaikuttaa sinuun?
Mitä ajatuksia Olavin sanoitukset sinussa herättävät?
Meinaatko pökertyä tai alkaa virnistelemään typerästi joka kerta kun kuulet jonkin kappaleen radiosta?
Saako hänen äänensä sinut kananlihalle?
Viehättääkö mies persoonanakin?
Ovatko seinäsi täynnä kuvia Olavista?
Entäpä seuraatko hänen tekemisiään muutenkin kuin musiikin saralla?


Tässä oli nyt muutamia kysymyksiä, joista joihinkin voisi vastata ja kertoilla kaikkea muutakin aiheeseen liittyvää oman maun mukaan. Perusteluja myös, jottei vastaksista tule ihan liian luettelomaisia. Ja jos joku ei kertakaikkiaan voi sietää Olavi Uusivirtaa, niin senkin syistä voi tulla tänne kertoilemaan.

Minä itse olen fanittanut Olavia jo aikas kauan. Kuulin Raivo härkä nimisen biisin radiosta ja siitä se sitten lähti eikä loppua näy. Olavi on monipuolinen artisti. Kun vertaa Nuoruustangoa, Me ei kuolla koskaan-levyä ja uusinta Minä olen hullu-levyä, niin miehen kehityksen todella huomaa. Viimeisin ei ainakaan ole tyypillistä massapoprockia. Olavi on kypsynyt sanoittajana hurjasti ensimmäisestä levystä viimeiseen ja hiljalleen löytänyt oman polkunsa musiikkialalla.
Nykyinen lempikappaleeni on toisen levyn kolmosraita nimeltään Betonikaupunki. Haikea ja rauhallinen tunnelmabiisi. Sanoitusten perusteella Irrallaan on varmaankin kärkipäässä. Sen tarkoituksena on luultavasti saada ihmiset miettimään tätä nykypäivän kulutushysteriaa ja elämänsä merkitystä. Ja minut se ainakin on saanut miettimään...

Mä olen niin pieni, kun kaikki on niin suurta,
Ruma on kaunista ja kauneus on silmissä,
Liika on liikaa, mut vähän on tylsää.
On elämä helppoo, kun kaiken voi ostaa


Rakastan jokaista kappaletta, mutta vähiten iskevin on sekin kakkoslevyltä. Nimittäin Laululilja. Eikä sekään ole missään nimessä huono. En vain saa siitä otetta. Minulla on kaikki Olavin omat levyt hyllyssäni, sen lisäksi juuri Ganes soundtrack ja Melkein vieraissa - Tribuutti Leevi & the Leavingsille. Singlejä en ole ostanut, mutta tarkoitus olisi hankkia ainakin Irrallaan, sillä siinä on extrana Punavuori-blues, jota ei löydy levyiltä.
Harmikseni en ole nähnyt Olavia kuin kerran. Viime kesän Wanaja Festivaaleilla. Ja se ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi. Oli mielestäni sen verran mieletön. Se heittäytyminen hetkeen ja esiintyminen ja ennen kaikkea laulu, saivat minut aivan pöhlöksi. Valitettavaa oli vain se, että keikka näytettiin Voicellakin ja näin itseni melkein hypnoosissa. Hyvä kun ei se tila hälvennyt kun mulkoilin tv-ruutua. En olekaan pitkään aikaan nähnyt itselläni niin kammottavaa naamanilmettä.
Leijun lähes pilvissä aina kun kuulen Olavia radiosta. Se on hyvin ylellistä, sillä sitä ei tapahdu usein. Minä en nimittäin juurikaan radiota kuuntele. Eikä hänen musiikkiaan niin kovin useasti käsittääkseni soitetakaan. Olavi on minulle miltei huumetta. Minulla on Ganes ja Keisarikunta-leffat ja kasoittain kaikkia mahdollisia lehtileikkeitä. Lisäksi digiboxissamme on lukuisia ohjelmia, joita olen tallennellut. Seuraan siis kaikkea mahdollista, mitä hän vain ehtii tekemään.

Mutta nyt omien sepustuksieni jälkeen:
SANA ON VAPAA

Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Olavi Uusivirta
« Vastaus #1 : Lokakuu 25, 2015, 21:26:56 »
Voisinko sanoa että Olavi Uusivirta oli varsinainen ensimmäinen itse löydetty artisti, jota fanitin oikein kunnolla silloin reilut kymmenen vuota sitten (2004-2006). Olaviin innostuin alunperin Keisarikunta elokuvan soundtracilta. Sen pohjalta ostin esimmäisen levyn Nuoruustango, Irrallaan sinkun ja odotin Me ei kuolla koskaan levyn julkaisua. Me ei kuolla koskaan on mielestäni Olavin kaikkien aikojen suosikki kappaleeni. Tuohon aikaan somistin kyllä huoneeni mieluusti fanikuvilla, mutta Oalvista ei valitettavasti julisteita missään suosikissa oikein ollut.

Tykästyin Olavin tapaan tehdä suomenkielisä lyriikoita. Tuohon ikään hain niistä lohtua ja paljon samaistumista. Oli myösi ihanaa kuunella kappaleita ja tajuta niissä olevia oivalluksia. Olavin levyjä keräilin pitkään, mutta jossain vaiheessa tajusin, että Me ei kuolla koskaan jälkeinen tuotanto ei vaan ole enää minua varten. Tavallaan omalla kohdallani aika ajoi Olavin ohi, ja myin sittne muut levyt pois.

Olavin keikalla olen ollut muutaman kerran ja herra vetää kyllä hienoa, teatraalista showta. Jossain hän muistaakseni on itsekkin sanonut että tahtoo koserttinsa olevan lähempänä teatterimaista esitystä. Siksi siellä on liikettä, tunnetta, draamaa niin paljon.

Seuraan hyvin paljon kotimaisia elokuvia ja Olavi on kyllä näyttelijänä mielestäni todella hyvä. Kielletyssä hedelmässä hän vetää hyvin uskollisesti ja vakavasti nuorta vanhoilislestaadiolaispoikaa. Muistaaksnei Olavila oli rooli kanssa jossain Syysprinssielokuvassa, joka on pian (ensivuonna?) tulossa. Se täytyy varmasti nähdä.