Kirjoittaja Aihe: Meikkaaminen  (Luettu 22365 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #175 : Helmikuu 11, 2012, 08:59:08 »
Arkisin en meikkaa, mulla on aikuiseksi ihan hyvä iho edelleen (tai sit mie en vaan ole kovin kriittinen ja määritelmä "hyvä" on eri kuin jollain muulla). Eikä ryppyjäkään, mutta hmm, jos laihdun niin saattaa olla että jokunen poimu jää. =D

Juhliin ja joskus huvikseen teen lähinnä silmämeikin, yläripsiin ruskeaa mascaraa ja luomelle rajaus linerillä, alaripset ei mitään mutta rajausta ruskealla kajalilla, hyvin pehmeästi, ei selkeitä rajoja. Huuliin ei mitään. Naamalle ehkä pohjustus meikkivoiteella/puuterilla, ei aina. Itse asiassa tein juuri meikkipussin siivouksen, no lähti sieltä roskiin sellaisia 10-13 vuotta vanhoja juttuja...

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #176 : Helmikuu 14, 2012, 10:14:30 »
confusion, miksi räkäinen nauru? Eikö jokaisen pitäisi kelvata sellaisena kuin itse haluaa naamansa näyttää, oli meikkiä tai ei?

Minusta ei myöskään ole naurettavaa, jos joku ei uskalla näyttäytyä ilman meikkiä. Sen sijaan se on surullista, ja vaikka se toki vähän hymyilyttää niin ainakin minua enemmän säälittää. Siis jos ihminen meikkaa siksi, että olettaa muiden ihmisten edellyttävän häneltä tietynlaista ulkonäköä. Eri asia tietysti on, jos tietynlainen meikki kuuluu omaan imagoon. Eihän kukaan kai halua esiintyä julkisesti sellaisissa vaatteissakaan, joissa ei itse tunne oloaan hyväksi?

Constantem decorat honor

Poissa Omppu

  • potterpore
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PumpkinWitch94
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #177 : Helmikuu 27, 2012, 19:42:53 »
Olen meikannut suunnilleen viime kesästä asti. Eli en kauaa, muttei ole tarvinnutkaan. Yhä on (melko paljonkin) sellaisia päiviä jolloin en jaksa/halua meikata, ja ei se ole iso juttu. Sellaiset ihmiset jotka eivät viitsi mennä minnekään meikkaamatta, surettavat hieman. Eivätkö he osaa tuntea itseään kauniiksi ilman pakkelikerroksia?

Normaalisti meikkaan aika vähän. Ripsiväriä, ehkä ohut kajalirajaus, ei mitään näkyvää kumminkaan. Ehkä puuteria tai valokynää vähän, muttei läheskään aina. Ja se huulikiilto, jota en kylläkään kovin paljoa käytä. Ennen käytin enemmän, mutta enää en. Meikkivoide on sellainen jota käytän vain hyvin, hyvin harvoin.
Iltaisin pesen kasvoni - lähes poikkeuksetta aina. Lisäksi yleensä laitan Clearasilia tms. nassuun, joskus myös jotain rasvoja sun muuta näppyjä ehkäiseviä tuotteita.. Ihoni rasvoittuu usein, ja parin päivän tauon naamahoidossa huomaa herkästi.

-omppu
Should I sink or swim or simply disappear?

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #178 : Helmikuu 27, 2012, 22:09:02 »
Meikkaus on ihan normaalia näinä päivinä.

Itse en meikkaa ollenkaan. Minua on yllytetty siihen, että aloittaisin. Mutta ei, niin ei.
Suurin osa meikkaajista meikkaavat itsensä takia, ja se on ok. Mutta jos meikkaa jonkun muun takia, niin ei ehkä niinkään ok.
Kyllä, saa meikata ensitreffeille, vaikka ei muuten meikkaisi. Ymmärsittekö pointin?
Mutta siis, kannattaa olla oma itsensä, se on paras vaihtoehto.

Meikkaamisessa ei ole mitään pahaa, kunhan pidetään se hyvän maun rajoissa.
Esim halloweenina voi irrotella ja tehdä 'supermeikit' , mutta taas esim liikkuessa on hyvä jättää meikki vähemmälle/kokonaan pois.
Hey! You just lost The Game.

Poissa Puppet

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixAccio1128
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #179 : Maaliskuu 09, 2012, 11:24:03 »
En meikkaa, mutten paheksu tai muutenkaan pilkkaa niitä, ketkä meikkaavat. Itse koen, että olen kauniimpi ilman meikkiä. Olenkin vasta 12v, joten ei ole edes mikään kiire aloittaa meikkaamista.
Joskus saatan joihinkin sukujuhliin tai muihin tilaisuuksiin laittaa kerroksen ripsiväriä, ja se on siinä.

Tykkään kyllä meikata muita ihmisiä, mutta en itseäni. Meikkaan mm. äitini aika usein, jos se menee viettämään iltaa johonkin tai jotain tämmöstä. Mutta en tiedä mistä johtuu, en vaan tykkää meikata itseäni. Luulen, että sain traumat jostain kuvasta (joka oli varmasti muokattu, mut kuitenki), missä oli joku nainen 23-vuotiaana ja se näytti joltain 50-vuotiaalta, ja siin oli et se olis alottanu jo ala-asteella meikkaamisen ja sen iho oli ihan kamala! Toki sitä on voitu muokata, mut mistä senki sit tietää.
Draco Malfoy: Training for the ballet, Potter?

Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #180 : Tammikuu 24, 2015, 22:20:01 »
Olen tietoinen, että aihe on aloitettu seitsemän vuotta sitten, mutta vastaan nyt kumminkin.
Eli olen sitä mieltä, että meikkaus on ihan ok. Ei pakollista tietenkään, mutta kivaa ja ihan normaalia.

Itse meikkaan. Kuudennella luolla aloin meikkaamaan vähän (peitevoide, ripsiväri) ja seiskalla säännöllisesti. Olen siis nyt yläasteella. Joka päiväiseen meikkini kuuluu
-meikkivoide
-peitevoide
-puuteri, jos iho näyttää epätasaiselta
-ripsiväri
-värillinen huulirasva/huulikiilto

Tiedän, että olen vähän epäreilu, mutta on jotenkin vähän hassu/outo ajatus, että pojat meikkaavat. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta jotenkin se on sellainen "tyttöjen juttu". Useimmat pojat eivät itsekkään voisi kuvitella meikkaavansa. Pikkuveljenikin juoksee huulikiiltoa pakoon.

Meikkaus on tosiaan nykyään tosi yleistä. Ja se on ok niin. Välillä kyllä ärsyttää, kun kymmenvuotiaat kertovat käyttävänsä joka päivä kajaalia ja kahta luomiväriä. Toisaalta taas olen lopen kyllästynyt äiteihin, jotka sanovat etteivät anna tyttöjensä meikata ennen 16-vuoden ikää, koska olettavat, että 13-vuotiaat eivät osaa meikata. Oikeasti, monet 13-vuotiaat meikkaavat paremmin kuin jotkut aikuiset!

Pidän itseäni parempana meikattuna, mutta se johtuu suurelta osin ihon epäpuhtauksista ja asia tod. näk. korjaantuu, kunhan murrosiästä päästään.

Kaiken kaikkiaan meikkaus on ok kunhan pysyy kohtuuden rajoissa. Vähemmän on enemmän!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 25, 2015, 20:14:12 kirjoittanut Charlotte »
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.

Poissa katjuska

  • ainoa laatuaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #181 : Tammikuu 24, 2015, 22:59:44 »
minä meikkaan. aloitin meikkaamisen kuudennen luokan alussa 11-votiaana (kyllä, tiedän että kutoselle mennessä ollaan 12-vuotiaita, mutta satuin syntymään syyskuussa). en käytä hirveästi meikkiä. ainoastaan ripsaria kun menen kouluun ja muuta en tarvitse kuin juhlissa, jonne laitan huulipunaa.
mitä miltäkö olen alle vitos luokkalaisen meikkaamisesta? en tykkää. lapsien pitäisi silloin vielä leikkiä tai jos mielikuvitus ei enää riitä, niin ainakin pysyä pois äidin meikkikaapilta vielä piiitkän aikaan mulle on kuitenkin okei jos päiväkotilaiselle lakataan välillä kynnet (esim. kaverin synttärijuhliin). En näe myöskään haittaa siina jos parivuotiaat lapset löytävät huulipunan ja päättävät vähän leikkiä sillä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 14, 2016, 18:54:35 kirjoittanut katjuska »
"In 900 years of time and space I’ve never met anyone who wasn’t important"- The Doctor

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #182 : Tammikuu 25, 2015, 19:51:14 »
Mä olen kai siinä mielessä vähän kukkahattutäti, että en yleensä katso hyvällä, jos lapset meikkaavat - ja tässä tapauksessa lasken alle 15-vuotiaat lapsiksi. Oon aina ollut vähän sitä mieltä, että lapsien pitää saada olla lapsia ja jotenkin en vaan yhdistä meikkiä lapsuuteen. Lapsilla ei ole mun mielestä tarvetta yrittää meikata, toki ymmärrän, että jotkut haluaa meikata, mutta ei kai mun silti tarvi aina pitää siitä. Joskus rajanveto lapsuudelle tuntuu vaikealta, mutta esim. en kyllä haluaisi, että omat lapseni sikälimikäli niitä hankin, alkaisivat meikkaamaan esim. 13-vuotiaina. Vähintään varmaan kysyisin, miksi kokevat tarpeelliseksi meikata ja vakuuttaisin, että ovat kauniita ilmankin.

Okei, meikkaan itsekin, mutta tyydyn hyvin vähään. Yleensä arkena en edes jaksa meikata ja meikki on mulle enemmänkin asuste, jota käytän sillon, kun muu asu sitä vaatii. Arkimeikkinä silloin harvoin, kun sitä käytän on yleensä melko huuliin painottuva meikki - useimmin näyttävänpunaiset huulet ja sipaus puuteria ja siipirajaus. En jostain syystä tykkää käyttää rajauskyniä, en vaan saa niillä siistejä rajauksia, joten tuppaan kostuttaa kapeen siveltimen vedellä ja sitten käytän rajausten tekoon luomiväriä. Sillä saan paljon tarkemmat ja siistimmät rajaukset, vaikkakin ne pysyy suht huonosti (jollon usein vahvistan rajauksen eyelinerilla, mutta koskaan en vedä rajausta suoraan rajauskynällä tai nestemäisellä). Toki opiskelen sellasta alaa, jossa ollaan tosi runsaasti välillä maastossa - etenkin nyt lintujen rengastuskurssin myötä, enkä jotenkin vaan nää järkeväksi sitä, että panostaa ulkonäköönsä sillon, kun menee keskelle metsää, missä sitä ei nää kukaan ja missä on ihan turha näyttää huolitellulta, kun vaan suttaa itsensä. Jotenkin koen lintujen rengastamisen meikattuna harvinaisen hölmöksi yhdistelmäksi tai sen, että tekee viimeisen päälle meikattuna kasviruutuja keskellä suota. Jotenkin vaan meikki ja mun ala ja elämäntapa ei vaan sovi yhteen - ja huonohkosta itsetunnostakin mies pitää huolen, koska ei tunnu kyllästyvän siihen, että kehuu tyttöystävänsä ulkonäköä enkä edes koe itselleni luontevaksi meikata miehen silmiä varten.

Tavallaan koen olevani jotenkin erikoinen, kun olen sitä mieltä, että olen enemmän minä silloin, kun en meikkaa. Meikit naamassa olen roolissa enemmän tai vähemmän - tai sitten olen muutenkin enemmän flirttifiiliksellä kuin normaalisti. En myöskään jaksa kiikuttaa huulipunia tai rajauskyniä mukanani missään esim. metsässä, jossa kuitenkin "työn" ja harrastuksien takia vietän aika paljon aikaa. En yleensä meikkaa edes juhliin, luon juhlavan fiiliksen ihan muilla elementeillä, mm. kynsillä ja panostamalla hiuksiin. Oon muutenkin enemmän kynsiin ja kampauksiin keskittyvää tyyppiä, ainakin sillon kun jaksan ja jotenkin meikkaaminen tuntuu vaan vieraalta.

Meikkaavien miesten suhteen mulla ei ole juurikaan mitään mielipidettä, koska se riippuu ihan miehestä. Jotkut miehet näyttää meikeissä vaan ihan tolkuttoman syötävän hyviltä ja joitain se ei pue sitten yhtää. Teen myös yleensä ison eron "esiintymismeikin" ja arkimeikin suhteen, koska arkimeikin suhteen pidän naturellista, mutta esiintymismeikki esim. malleillessa voi olla ihan mielettömän tärkeetä. Mulle meikki on usein tilanteesta riippumatta melkein maski, joissain tilanteissa se vaan korostuu ja yleensä oon kyllä kieltäytynyt, jos joku on mut halunnut meikata - ja näitä kieltäytymisiäkin on tullut vuosien varrella joitakin, mm. omat lakkiaiseni menin meikeittä, koska se tuntui luonnollisimmalta.
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Charlotte

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • No books, no life
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #183 : Tammikuu 25, 2015, 20:23:17 »
Mä olen kai siinä mielessä vähän kukkahattutäti, että en yleensä katso hyvällä, jos lapset meikkaavat - ja tässä tapauksessa lasken alle 15-vuotiaat lapsiksi. Oon aina ollut vähän sitä mieltä, että lapsien pitää saada olla lapsia ja jotenkin en vaan yhdistä meikkiä lapsuuteen. Lapsilla ei ole mun mielestä tarvetta yrittää meikata, toki ymmärrän, että jotkut haluaa meikata, mutta ei kai mun silti tarvi aina pitää siitä. Joskus rajanveto lapsuudelle tuntuu vaikealta, mutta esim. en kyllä haluaisi, että omat lapseni sikälimikäli niitä hankin, alkaisivat meikkaamaan esim. 13-vuotiaina. Vähintään varmaan kysyisin, miksi kokevat tarpeelliseksi meikata ja vakuuttaisin, että ovat kauniita ilmankin.

Mun mielestä yli 12-vuotiaat ei oo enää lapsia, mutta se nyt on vähän mielipideasia (sitä paitsi useimmat alkavat meikkaamaan 11-13 vuotiaana).
Meikkauksen syynä voi olla monia asioita esim. akne yms. epäpuhtaudet. Toisilla vaan voi olla niin hyvä iho ettei meikkiin oo tarvetta. Mulla ei.
Lisäksi meikkaus voi olla harrastus tai kivaa vapaa-ajan viettoa. Kokeilla vaan, että mitä saa aikaan ja leikkiä väreillä :)
"Mutta sinähän olet kuollut", Harry sanoi.
"Niin olen", Dumbledore sanoi arkisesti.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #184 : Tammikuu 25, 2015, 21:15:02 »
Mä olen kai siinä mielessä vähän kukkahattutäti, että en yleensä katso hyvällä, jos lapset meikkaavat - ja tässä tapauksessa lasken alle 15-vuotiaat lapsiksi. Oon aina ollut vähän sitä mieltä, että lapsien pitää saada olla lapsia ja jotenkin en vaan yhdistä meikkiä lapsuuteen. Lapsilla ei ole mun mielestä tarvetta yrittää meikata, toki ymmärrän, että jotkut haluaa meikata, mutta ei kai mun silti tarvi aina pitää siitä. Joskus rajanveto lapsuudelle tuntuu vaikealta, mutta esim. en kyllä haluaisi, että omat lapseni sikälimikäli niitä hankin, alkaisivat meikkaamaan esim. 13-vuotiaina. Vähintään varmaan kysyisin, miksi kokevat tarpeelliseksi meikata ja vakuuttaisin, että ovat kauniita ilmankin.

Mun mielestä yli 12-vuotiaat ei oo enää lapsia, mutta se nyt on vähän mielipideasia (sitä paitsi useimmat alkavat meikkaamaan 11-13 vuotiaana).
Meikkauksen syynä voi olla monia asioita esim. akne yms. epäpuhtaudet. Toisilla vaan voi olla niin hyvä iho ettei meikkiin oo tarvetta. Mulla ei.
Lisäksi meikkaus voi olla harrastus tai kivaa vapaa-ajan viettoa. Kokeilla vaan, että mitä saa aikaan ja leikkiä väreillä :)

Samaa mieltä Charlotten kans, paitsi että tohon "lapsi" sanan määritelmään en ota kantaa.
En näe mitään syytä, miksi yläasteikäistä pitäisi kieltää meikkaamasta, eikä se meikkien kokeileminen ja käyttö välttämättä tarkota sitä, että nuori pitäisi itseään rumana ilman meikkiä. Voi joku pitääkin, ja siihen tietty täytyy puuttua, mut jos hän tahtoo kokeilla miekkejä, mitä pahaa siinä voi olla? Ei se ole vaarallista eikä satuta ketään.
Sen käsitän, jos vaikkapa joku uskonnollinen vakaumus tms. kieltää meikin, mut jos mitään sellasta ei ole niin... Eikö ne saa ne nuoret tytöt (tai pojat) ihan itse päättää, että meikatako vai ei?

Oma suhde meikkaamiseen on kyllä muilta osin melko samankaltainen kuin Sakuralla. Mä en yleensä arkena laita meikkiä, en jos lähen töihin tai kouluun tai oon vaan kotona. Mut ehkä sit jos lähen esim. shoppaileen, baariin, juhliin... Sit joo. Musta tuntuu, että jos menisin ilman meikkiä juhliin, sois vähän sama jos menisin t-paidassa ja farkuissa sinne. Enkä nyt tarkota sanoa, etteikö ihminen kelpais ilman meikkiä juhliin, vaan ihan vaan sitä, että ittellä on juhlissa jotenkin kummallinen olo ilman meikkiä.
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #185 : Tammikuu 25, 2015, 21:57:41 »
Lainaus
Mun mielestä yli 12-vuotiaat ei oo enää lapsia
Lapsen raja on kyllä vähän häilyvä omassakin mielessä, mutta toi 15 on ainakin itsellä ollut sellanen rajapyykki, että miellän useimmat sen ikäiset vielä lapsiksi. 13 vuotta alkaa olla jo vähän sellanen, että sen jälkeen ei ehkä oo järkevintä sanoa lapseksi, vaan teini-ikäiseksi, mutta oon ehkä jollain tavalla vähän vanhanaikainen omissa ajatuksissani.

Enkä näe sinällään pahaksi, että haluaa kokeilla meikkejä, mutta ainakin itselle on tullut jostain sellanen kuva, että valitettavan monella voi olla itsetunnon kanssa pulmia ja yrittää meikkien kautta olla kauniimpi. Nykyään kun jo lapsuudestakin asti tyrkyllä on photoshopilla käsiteltyjä mallien kuvia ja kauneuskäsitykset on joskus jopa täysin absurdeja. Sitä en tosin ymmärrä, jos oikeasti nuori lapsi (tyyliin ala-asteikäinen) tulee vastaan viimeisen päälle meikattuna. Vähintäänkin siinä tulee vaan epämukava olo, koska mun mielestä lapset on kauniita ja sieviä ilman meikkiä ja jotenkin tuntuu, että tässä iässä, kun monet omanikäset alkaa jo olla äitejä ja itsekin oon melko äidillinen persoona, niin itse reagoin ehkä vähän turhankin kauhistuneesti moniin asioihin (sitä on sitten hyvä miettiä, kuinka kanaemo olisin itse äitinä).

Toki joihinkin tyyleihin meikki kuuluu ja jotkut näistä tyyleistä on mielettömän kauniita (rakastan itse esim. goottityyliä, vaikken koskaan itse sellaisia meikkejä käyttäisikään).
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Sateenropina

  • Vuotislainen
  • Pottermore: AvisErised8561
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #186 : Tammikuu 25, 2015, 23:48:18 »
"Meikkaaminen! Maailman turhin asia. Mitä hyötyä siitä on, että meikkaa?" - veljeni kun hipsi taakseni ja näki tämän topan

Olen meikannut yläasteen alusta lähtien. Aluksi käytin ainoastaan meikkipuuteria ja lähikuukausina aloin käyttämään myös meikkivoidetta, ripsiväriä ja rajauskynää. Meikkasin alusta lähtien joka päivä, koska ihoni oli (ja on edelleen) punoittava ja akneinen.

Nykyisin (lukiossa) käytän meikkiä koulussa yms. julkisilla paikoilla. Pesen kasvoni aamuin illoin ja koitan käyttää kerran viikossa kasvonaamiota. Normaalisti käytän meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä, ruskeaa rajauskynää sekä huuli- ja poskipunaa. Silloin tällöin saatan yrittää esim. piirtää mustan siipirajauksen nestemäisellä kynällä tai laittaa luomiväriä. Verrattuna muihin tähän topaan vastanneisiin vaikutan varmaan siltä, että meikkaan tosi paljon, mutta oikeasti lopputulos ei ole sävyjen neutraaliuden takia kovin räikeän näköinen. En tosin tavoittele meikatessani luonnollisen näköistä naamaa. Ihomeikkini koitan tehdä mahdollisimman peittäväksi ja kestäväksi aknen takia, mutta lopputulos ei ole ulkopuolisten antaman palautteen mukaan järkyttävän naamarimainen.

Meikkaaminen on mielestäni sinänsä hauskaa, mutta koulumatkani kestää vajaan tunnin ja joudun heräämään arkiaamuina yleensä niin aikaisin, että meikkaaminen tapahtuu kiireessä väsyneenä ja en siksi jaksa kokeilla mitään uutta ja jännää. Topicin selailun perusteella monet vaikuttavat suhtautuvan negatiivisesti meikkaamiseen - miksi näin? Käsitykseni mukaan esimerkiksi eläinkokeita ei nykyään kuitenkaan enää juuri tehdä, koska niin moni aine tunnetaan jo, ja mm. The Body Shop ja Lush ovat täysin irtisanoutuneet eläinkokeista.

Täällä usein mainittuun lasten meikkaamiseen en osaa oikein sanoa juuri mitään - toisaalta meikkaamisen varhaiseen aloittamiseen voi olla monia erilaisia syitä, toisaalta meikkaaminen johtuu usein huonosta itsetunnosta ja tarpeesta näyttää olevansa aikuinen. Meikkejä ei kuitenkaan voi syyttää tyttölasten liian varhaisesta aikuisuuden tavoittelusta, sillä ne ovat vain väline ja aikuisen esittäminen ei rajoitu pelkästään meikkeihin, vaan myös käytökseen ja vaatetyyliin. Ylipäätään tarve esittää itseään vanhempaa on niin laaja ja monisyinen ilmiö, että se ei ole vain lasten meikkaamisen tai vaatetyylin syytä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2015, 17:45:21 kirjoittanut Sateenropina »

Poissa Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #187 : Tammikuu 26, 2015, 11:19:31 »
Meikkaaminen.
Hm. Mulla ei ole mitään meikkaamista vastaan, itse en ole kummoinen meikkaaja, joskus
käytin vähän peitekynää rumien näppylöiden peittelyyn ja vähän ripsaria mutta olen
kaikkinensa surkea meikkaaja, kaipa senkin oppisi, jos harjoittelisi.  Mielestäni olen luonnonkaunis, enkä
kaipaa meikkiä ainakaan paljoa näyttääkseni hyvältä, ja ripsari olisi mulle vain ongelma jokapäiväisesti käytettynä, koska
kurkkisinj aina peliin, ettei ripsiväri ole karannut pitkin poskia, tällä hetkellä opiskelen keittiössä, joten meikki ei ehkä
oikein istuisi päivittäiseen käyttööni.

Lasten meikkaamiseen en nyt ota kummemmin kantaa.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".

Poissa Aurican

  • vinokas
  • Vuotislainen
  • Kirjoittaa liian pitkiä viestejä.
  • Pottermore: SilverSand14724
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #188 : Tammikuu 27, 2015, 23:09:10 »
Itse olen vähän hassu tapaus, koska en oikeastaan vieläkään meikkaa mitenkään säännöllisesti. Pienempänä olin se nörtti poikatyttö, eikä luokan sosiaalinen paine oikeastaan koskenut minua. Olin jo valmiiksi vähän outo, joten kiinostuksen puute meikkaamista kohtaan vain liitettiin muun outouden mukaan. Joskus lukiossa tuli suttuinen hevari-kajaali silloin kun sitä identiteettiä piti erityisesti tuoda esiin.

Lukion lopulla aloitin myös cosplayn ja sitä varten opettelin meikkaamaan. Voin sanoa, että nuorena meikkaamisen aloittamisessa on se hyvä puoli, että kärsii läpi sen awkwardin "en ihan vielä osaa" vaiheen muiden kanssa samaan aikaan, joten kukaan ei oikein tuomitse sinua. Mutta kun 18-vuotiaana tarttuu ensimmäistä kertaa nestemäisen eyelineriin ja yrittää saada silmänsä näyttämään juuri sen yhden animehahmon silmiltä? Tuskaa.

Nyt näin 23-vuotiaana olen ensinnäkin tajunnut, että en ole meikannut, koska en ole tiennyt miten tekisin sen näyttämättä feminiinisemmältä kuin jo valmiiksi olen. Cosplayn myötä olen kuitenkin pukeutunut usein  mieheksi ja hahmottanut itselleni tietynlaisen perusmeikin. Laitan yleensä meikkivoidetta ja/tai puuteria pohjalle. Koska en ole sijoittanut contouring/varjostus-palettiin, käytän aurinkopuuteria siihen, että laitan sitä poskiluiden alapuolelle ja leukaperien alapuolelle. En ihan vielä hallitse sen kunnollista blendausta niin, että se näyttäisi luonnolliselta. Sitten tummennan hiukan kulmakarvojani joko tummanruskealla luomivärillä tai sivelemällä niihin varovasti mustaa ripsiväriä ja harjaamalla paakut pois. Aika harvoin jaksan meikata, yleensä juhlatilanteissa ja ehkä joskus ulos tai miitteihin mennessä. Toisin sanoen, miksipä muutkin kuin naiset eivät voisi meikata? Pitää ymmärtää, että meikkejä voi käyttää muuhunkin kuin siihen mihin naisten niitä odotetaan käyttävän.

Topicin selailun perusteella monet vaikuttavat suhtautuvan negatiivisesti meikkaamiseen - miksi näin? Käsitykseni mukaan esimerkiksi eläinkokeita ei nykyään kuitenkaan enää juuri tehdä, koska niin moni aine tunnetaan jo, ja mm. The Body Shop ja Lush ovat täysin irtisanoutuneet eläinkokeista.
Itse olen teininä käynyt läpi sen "Meikkaaminen on tyhmää"-vaiheen. Kai se oli kiinni yleisestä asenteesta, jonka mukaan meikkaaminen on jotenkin pinnallista ja turhaa, mikä taas juontaa juurensa lähinnä siihen, että "feminiiniset asiat ovat pinnallisia ja turhia". Nyt olen toki viisastunut, mutta sama asenne elää jopa meikkaavissa ihmisissä itsessään!
Minulla on hyvä kaveri, joka meikkaa mielestäni taitavasti ja tietää kosmetiikasta enemmän kuin keskiverto kosmetiikkaosaston myyjä, ilmeisesti. Kyseinen kaveri valittelee usein sitä, kun opiskelukaverit (Itsekin meikkaavat ihmiset yliopistotasolla!!!) passiivisagressiivisesti keskustelevat hänen läsnäollessaan siitä, miten "Punainen huulipuna on kyllä vähän liikaa yrittämistä ja että luonnollinen sen olla pitää ja kun pojatkaan ei tykkää".
(Sidenotena Lush on ihana! Ensinnäkin ne on tosi eettisesti hyvä firma ja toiseks niiden tuotteet on kivoja.)

Mielestäni olen luonnonkaunis, enkä
kaipaa meikkiä ainakaan paljoa näyttääkseni hyvältä, ja ripsari olisi mulle vain ongelma jokapäiväisesti käytettynä, koska
kurkkisinj aina peliin, ettei ripsiväri ole karannut pitkin poskia, tällä hetkellä opiskelen keittiössä, joten meikki ei ehkä
oikein istuisi päivittäiseen käyttööni.
Ripsarin valuminen on kyllä kiinni merkistäkin. Minulla on aina ollut Kanebon 38, koska äitini vannoo sen nimeen. Keittiön höyryissä se ei välttämättä kyllä kestä, koska nimensä mukaisesti se kestää lämpötiloja 38 asteeseen, joten itkeminen, hikoilu tai sade ei oikein tee sille mitään.

//Oho, tulipa taas pitkä viesti.
(//edit Lueskelin topiccia enemmän taaksepäin ja haluan todeta, että useat ihmiset meikkaavat ihan vain koska oman ulkonäön muuttelu on hauskaa ja virkistävää. Mieti vaikka, että vaihtoehtonasi on mennä aina ja kaikkialle harmaassa collegehaalarissa (tässä analogiassa se meikitön pärstä, joka sinulla sattuu olemaan) tai vaihdella vaatteita päivittäin aina tarkoituksen ja fiiliksen mukaan. Kokeile eri väriyhdistelmiä ja erilaisia tyylejä ja imagoja. Jotain siistiä kouluun, glitteriä bileisiin, hienompaa juhliin jne.)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 27, 2015, 23:29:39 kirjoittanut Aurican »
Lily:"You're disgusting, Black -- I don't know what Remus sees in you. If you were my boyfriend I'd poison your morning pumpkinjuice."
Sirius:"If you were my girlfriend, I'd drink it"
-Casting Moonshadows, chapter 59
deviantArt | Tumblr | instagram

Poissa Dancer

  • Vuotislainen
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #189 : Toukokuu 25, 2015, 22:56:18 »
Itse en meikkaa, vaikka välillä mieli tavallaan tekisikin. Siirryn syksyllä kasille, ja luokallani on lisäkseni vain yksi tyttö, joka ei meikkaa. Joten välillä tulee vähän paineita ja tuntuu oudolta, kun kaikki muut meikkaavat ja minä en. Toistaiseksi en ole kokenut sitä riittävän tarpeelliseksi.
Varmasti monet, jotka eivät meikkaa, ovat huomanneet tämän: ollaan kaveriporukassa. Ja yhtäkkiä _kaikki_ muut alkavat puhua meikeistä. "Siis mikä ripsari sul on?" "Vai mitä et toi xx meikkivoide on vaix kui ihanaa!" "Siis mä sain just mun tädilt lahjaks xx merkkisen luomiväripaletin ja se on iiihan kakka." Jep. Mä ainakin olen huomannut. Siinä sitten vaan hymyilet ja oot ku mikäki puulla päähän lyöty hevoskotka :)
Lisäksi meikeissä minua ahdistaa se, että monia on testattu eläinkokein. ELÄINKOKEIN! En todellakaan halua, että yhtään enempää söpöä valkoista pupuraukkaa joutuu kärsimään naamani takia. Eläinkokeet ovat sellainen asia, joka oksettaa ja inhottaa minua niin paljon.
No, saa nähdä mitä tulevaisuus tullessaan tuo. Niin meikkien kuin muunkin elämän saralta.
The ones that love us, never really leave us. You can always find them in here❤

Poissa Kaistapää

  • Pöllölän siivooja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Frettein kanssa matkaan jo käyn
  • Pottermore: AurorBat15224
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #190 : Toukokuu 26, 2015, 20:03:47 »
No, itse en meikkaa, koska en saa, enkä omista meikkejä, paitsi niinkun kynsilakkpja ja yksi huulikiilto... Mä mee nyt kutoselle (joo joo, tiedetään, hyvä minä pikkukakara olen täällä puhumaan meikkaamisesta...), mut meidän luokalta niin kuin about 7 meikkaa, ja se nyt on sellasta että ripsien päissä on sellaset pikkupisarat mustaa kökköö, jota tippuilee poskille, ja muu meikki... no... huulet paistaa kilometrin päähän... Ja mun yks aika läheinen kaveri sano, että mä oon tämmönen luonnonlapsi kun en meikkaa. En ottanu sitä pahalla, oisko pitäny?

Oon huomannu, ett tässä topicissa puhutaan aina nelosluokkalaisista meikkaajista pikkuisina, kyllä ne munkin mielestä on, mut ikävä kyllä meidän koulussa YKKÖSLUOKKALAISET meikkaa. Kyllä. Karu totuus.

Mun paras kaveri meikkaa, mut se on mua kaks vuotta vanhempi, eli menee kasille, joten ymmärrän. Mut se tuntuu ironiselta kun se kysyy MULTA että ei kai mua haittaa kun se menee meikkaamaan :)

Mä varmaan meikkaisin jo nyt jos saisin, kyllä,jo nyt, mutta kieltoni on saanut minuun vaan enemmän halua ehostaa itseäni. Mun äiti ei meikkaa paljoo. Ja iskä ei haluu et meikkaan koska se ei oo tyttö, eikä ymmärrä, ja vetoaa että "eihän äitikään meikkaa, miks sun pitäs?!?!" Mut kun se meikkaa...

Mut kyl mä niinkun just toissapäivänä olin mun bestiksen kaa meikkikaupassa
.
Ei tässä muuta, muoksin jos asiaa.
Kaistapää ei tunnistaisi vitsiä vaikka se tanssisi hänen edessään ilkosillaan ja Dobbyn pannumyssy päässään.

"Minäkin tykkäsin kokouksista", Luna sanoi seesteisesti.
"Ihan kuin olisi ollut ystäviä."

Poissa Viheriä

  • Kaistapäinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: GlowCastle10343
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #191 : Toukokuu 31, 2015, 23:26:47 »
En meikkaa ollenkaan, omistan vain pari vähän väriä antavaa huulirasvaa. Menen ensi vuonna kuudennelle. En tiedä, saisinko meikata, tuskin. Ei se sileen kiinnosta, kelpaan ihan hyvin näinkin. Äitini omistaa yhden luomivärin, ripsivärin ja melko huultensävyisen huulipunan. Hän meikkaa joskus harvoin juhliin, eli yleenaä parin vuodrn välein joutuu heittämään meikkejä roskiin ja ostamaan uusia, eihän ne ikusuulsia kestä :D Omasta meikkaamisesta vielä se, että minulle riittää hieman oranssia sävyä antava huulirasva, taikka sitten sellainen Labellon vaaleanpunainen, jotka kummatkin jättää sellaisen jäljen joka näyttää luonnolliselta mutta vähän omia huulia paremmalta. Ripsiväriä en todellanaan ole käyttämässä, nämä ylipitkät + ripsivöri, hyih :'D Olen kerran kokeillut äidin ripsiväriä, ja lopputulos... Saan luultavasti alkaa meikkaamaan yläkoulun alettua, ja silloin veikkaan että meikkiini kuuluu joki haalea rajauskynä.
Jos kulmakarvojen nyppiminen yms lasketaan meikkaamiseen, sitä en harrasta. Kulmani ovat liian vaaleat ja...

En osaa kauheasti sanoa ala-astellaisten meikkaamisesta, kummassakin koulussa kukaan ei ole meikannut mitenkään erityisesti. Minua vanhemmalla luokalla oleva meikkasi melko vahvasti, silloin oli neljännellä. Jotkut luokkalaisistani käyttävät vähän ripsiväriä koulussa, ei mitenkään erityisesti. Ripsiväriä siis vain, juhlissa ehkä huulikiiltoa.

Ja hiusten värjämisestä se, että kummallakin luokalla parilla pesukerralla lähtevät värit on tuttuja, mutta uudella luokallani neljä tyttöä _värjää hiuksiaan kestoväreillä_ Mielestäni täysin järjetöntä... Raidat ymmärrän (viidennlä on ne), ja ne näyttävät näteiltä. Mutta kestovärjäys, eihän heillä ole edes varaa hoitaa sitä kunnolla! Yhdellä siis kampaamossa värjätty, ja sen verran omaa väriä lähellä etä juurikasvu ei näy, mutta kahdella muulla on kaupan väreillä ja sniin kaukana omasta väristä... ja viimeisellä on varmaan lkauppaväreillä värjätty, sen verran huonossa kunnossa tukka.

Mutta näin :3

Poissa huispauskotka

  • Teddy Lupinin vaimo
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Se uniikki ja lahjaton.
  • Pottermore: MarauderHeart20696
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #192 : Kesäkuu 19, 2015, 01:44:07 »
   Otampa sitten kantaa tähänkin aiheeseen :D

   Meikkaaminen? Tuttua puuhaa. En tosin koskaan ole ollut siinä mitenkään hyvä, varsinkin vanhojen kuvien katselu kauhistuttaa. Mutta nyt olen jo onneksi kehittynyt siitä 12-vuotiaasta myös meikkaamisen jalossa taidossa ja olen jopa tyytyväinen tämänhetkiseen tyyliini :) Ihan lähinnä meikkivoidetta, ripsiväriä, mustaa kajaalia, poskipunaa ja kulmaväriä käytän :D

   Minua ei kiinnosta muiden meikkaamiset, tosin tuleehan sitä aina välillä nähtyä mukavan näköisiä lookeja. Mutta itseäni ei siis haittaa vaikka vastaantulevalla ihmisellä olisi eyelinerit kulmista leukarajaan. Jokaisella on oma tyylinsä :)
"Kaunis puukko rinnassa haavoittaa ruostuneen lailla"
-Apulanta

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #193 : Lokakuu 22, 2015, 17:30:27 »
Ite aloin käyttää meikkiä siinä 14-vuoden hujakoilla. Silloin sitä oli joka päivä naamassa, jos oli julkisille paikoille tai muualle menossa. Siitä olen rauhtoittunut rutkasti. Ihmettelen itekkin miksi heräsin aamulla meikkaamaan, kun olisin voinut vaikka nukkua pidempään ja olla vaikka virkeänä koulussa oppitunnilla.

En ole ikinä osannut käyttää puuteria, valokynäää jne. Kaikki meikki mikä ei näy selvästi naamastani on minusta aika turhaa meikkaamista. Siksi kait olenkin siinä niin nopea, verrattuna kavereihini, jokta laittaa voiteit ayms kasvoillensa. Ei se minua haittaa, mutta pidän sitä aika turhana. Ainoa mitä joskus käytän on finnivoide kasvoille ja sitäkin vain silloin, jos näen uusien näppyjen naamalle kasvavan.

Omistan ainoastaan ripsivärin, kajaalia, huultenrajauskynän ja huulikiillon. Noita huulijuttujakin pidän vain juhlissa. En itelleni semmosia olisi koskaan hankkinut, mutta kun anoppi antoi lahjaksi niin en raaskinut poiskaan heittää.

Nykyään laitan meikkiä vain juhliin, keikoille ja työharjoitteluun (asiakaspalvelualalla se on eduksi)

Poissa lisbe

  • Vuotislainen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #194 : Elokuu 11, 2016, 01:14:21 »
Itse aloin meikkaamaan yläasteella. Meikkivoide, puuteri, ripsari. Toisena vuotena yliopistossa tajusin tämän olevan turhaa. Nykyään en käytä ollenkaan meikkivoidetta enkä puuteria. Kärsin liikahikoilusta ja en enää pystyisi kuvittelemaan tuollaista naamiota kasvoilleni. Olen usein ilman meikkiä koulussa, töissä ja baarissa. Juhliin laitan kajaalin, ripsarin, kulmakynää, huultenrajauskynää ja huulipunaa. Välillä käytän muutenkin ripsaria ja kulmakynää. Haluisin osata tehdä hienon silmämeikin mutta en osaa. Mielestäni kovin voimakkaassa meikissä ei ole järkeä. Ja oikein tehdyn näköiset naiset eivät ole kauniita. Itse en haluaisi käyttää meikkeihin kamalasti rahaa eli käytän meikkeihin vuodessa ehkä 30 €. No mut jokainen saa kyllä meikata jos haluaa. Ite en myöskään käyttäisi meikkaukseen aikaa vaan normisti menee minuutti ja juhlameikkiin 5 min :D

Poissa Hassu

  • Karkulainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #195 : Elokuu 29, 2016, 14:21:49 »
Huvittavaa lukea kahdeksan vuotta sitten tähän ketjuun kirjoittamaani viestiä. Tavallaan niin moni asia on ennallaan, mutta niin moni kuitenkin muuttunut.

Pidän meikkaamisesta ja meikkaan paljon. Pelkästään arkimeikkiini kuuluu päälle parikymmentä eri tuotetta, puhumattakaan juhlameikistä. Minulle meikkaaminen on harrastus ja osa tyyliäni. Intoilen uusista tuotteista, tutkin INCI-listoja ja opiskelen eri ainesosien merkityksiä ja kokeilen ennakkoluulottomasti eri värejä ja tekniikoita. Kosmetiikka on minulle siis harrastus, ehkä jonain päivänä siitä tulee vielä työni.

En meikkaa kenenkään muun vuoksi, en meikkaa sen takia että pitäisin itseäni rumana, en meikkaa sen takia että kieroutunut yhteiskuntamme sitä jollain tasolta minulta odottaa enkä myöskään meikkaa miellyttääkseni muita ihmisiä. Meikkaan koska pidän siitä, se on aamuinen luksushetkeni jolloin saan sulkea mieleni kaikelta pahalta ja keskittyä vaan vaaleanpunaiseen hattaramaailmaan. Meikkaan koska se on minun tapani tehdä taidetta. Voin halutessani meikata itseni aivan eri ihmiseksi. Voin leikitellä väreillä, valolla ja varjolla, rikkoa rajoja ja olla oma itseni.

Vaikka rakastankin meikkejä ja meikkaamista, en koe ongelmaksi poistua kotoa ilman meikkiä. Voin käydä Helsingin keskustassa shoppailemassa aivan ryönäisenä, juuri sen näköisenä että olen vain hypännyt sängystä ylös ja astunut ovesta ulos. Voin mennä kavereiden kanssa hengailemaan puistoon meikittä, voin tehdä aivan täysin samoja juttuja kuin meikanneenakin. Meikki ei ole minulle suojamuuri, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei se vaikuttaisi itsevarmuuteeni. Huoliteltuna ja ehostettuna olen oma itseni, joka pystyy keskittymään siihen mitä tekee.

On hauska myös lukea kahdeksan vuoden takaisia ajatuksiani koskien muiden ihmisten meikkaustapoja. Nykyään sillä ei ole minulle minkään maailman merkitystä. Meikin ei tarvitse näyttää luonnolliselta, meikin ei tarvitse miellyttää minun silmääni eikä minulla ole oikeutta puuttua muiden ihmisten tyylivalintoihin. En tietenkään aiemminkaan kenenkään meikkejä ole mennyt haukkumaan, mutta nykyään kuljen niin laput silmillä etten edes huomaa mitään "meikkimokia" muilla ihmisillä. Sen kuitenkin tunnustan, että netissä saatan hieman kauhistella hiljaa omassa mielessäni toisten ihmisten meikkejä. Olen pahemman luokan kulmakarvapoliisi, tästä täytyisi opetella eroon.

On ollut hauska huomata kuinka meikkitrendit muuttuvat vuosien varrella. Nykyään yläasteikäiset meikkaavat aivan älyttömän taitavasti ja he tietävät paljon meikeistä ja niiden käyttötarkoituksista. Todella harvalla näkee enää mitään totaalisia ylilyöntejä ja mokia, toista se oli vielä kymmenen vuotta takaperin teini-ikäisten keskuudessa. Ainut ikävä asia nykyisessä meikkitrendissä on se, että lapsetkin ovat alkaneet meikata. Ei se ala-asteikäinen vielä tarvitse paksua pakkelikerrosta mielestäni, kunpa he tajuaisivat nauttia lapsuudesta niin kauan kun sen on mahdollista.

Omaan arkimeikkiini palatakseni ajattelin vielä laskeskella että montako tuotetta tosiaan kuuluu arkityylini luomiseen. Arkikäytössä on siis meikinpohjustusvoide, meikkivoide, kaksi eri peitevoidetta, puuteri, varjostusväri, poskipuna, korostusväri, kulmaväri, kulmageeli, eyeliner, silmän vesirajaan tuleva kajal, ripsiväri, huultenpohjustusaine, huulipuna ja meikinkiinnityssuihke. Melkoinen arsenaali, mutta kun kaikkea käyttää kohtuudella niin lopputuloskin on erittäin arkeen sopiva. Arkimeikin tekemiseen ei edes mene kovin pitkää aikaa, suunnilleen 10-20 minuuttia. En edes halua ajatella sitä summaa jonka käytän vuodessa meikkeihin. Rehellisesti sanoen en tiedä mennäänkö jo nelinumeroisessa summassa. Viime aikoina olen kuitenkin pitänyt pientä shoppailulakkoa, sillä asuntoni on aivan täynnä kosmetiikkaa eikä tänne mahdu enää yhtään lisää. Olen varmasti siis säästänyt pitkän pennin tilanpuutteen vuoksi :D

Meikkaamiseen liittyy isona osana myös ihonhoito. Onneksi sekin on kasvava trendi ja sitä kautta moni alkaa huolehtia ihostaan enemmän. Kaikkien ihossahan laiska hoito ei näy välittömästi, mutta todennäköisesti muutaman vuosikymmenen päästä itseään kiittää hyvästä ihonhoidosta. Etenkin meikit pitäisi muistaa aina pestä, tätä ei voi toitottaa tarpeeksi!

Meikkaaminen on kivaa, siitä ei saa ottaa liian suuria paineita. Ja kannattaa aina muistaa ne syyt joiden vuoksi meikkaa. Sen tulisi lähteä itsestä, ei siitä että tuntee sen olevan pakollista tai että joku painostaa sinua siihen. Mielestäni jokainen ihminen on kauneimmillaan vasta suihkusta tulleena, täysin ilman meikkiä. Puhdas ja aito henkilö, jota on helppo lähestyä :)
| Neville Longbottom vuosimallia 2008 | Hymiöiden liikakäyttäjä vuosimallia 2009 | Luuleeko ravut että kalat osaa lentää? |