Kirjoittaja Aihe: Meikkaaminen  (Luettu 29294 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Tiitii

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Yes, no, yes, no, I don't know.
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #100 : Syyskuu 10, 2008, 20:50:47 »
Minä meikkaan ihan vain siitä syystä, että saisin kasvoni näyttämään puhtaammalta ja virheettömämmältä. En meikkaa paljon. Meikkivoide, valokynä ja puurei ovat tärkeimmät. Niillä saa ikävät virheet piilotettua aika hyvin. Ripsaria käytän yleensä. Sillontällöin jotain hillittyä luomiväriä, tai kajaalia harva se päivä.. Riippuu kovin fiiliksestä ja pukeutumisesta.
Why is everything so confusing?

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #101 : Syyskuu 11, 2008, 10:16:59 »
Mä en ole koskaan ollut kova meikkaamaan. Lukioaikoina vähän aloittelin, mutta en päässyt puusta pitkälle, mä pysyin ihan vaan puuterilinjalla. Sitten jossain vaiheessa lisäsin ripsarin ja vähän myös meikkivoidetta, mutta ripsari tippui aika pian pois. Ja tässä sitä sitten edelleen ollaan. Mun meikkaus koostuu lähinnä ihon punoituksen, kiiltelyn ja mahdollisten näppylöiden piiloittamisesta. Jos mä oon omissa oloissani, niin en mä meikkaa ollenkaan (ellei sitten ole sen verran muhkeaa finniä ettei sitä yksinkertaisesti kestä katsoa).

Mun mielestä meikkaaminen on sinänsä ihan viaton ja harmiton tapa, siihen liittyvistä lieveilmiöistä mä vaan oon hieman huolissani. Meikkaus ensinnäkin lisää ulkonäkökeskeisyyttä, mikä ei ole hyvä juttu. Lisäksi jos siitä tulee pakko niin itsen kuin yhteiskunnan taholtakin (siis osa perussiistinä oloa), niin sitten ollaan menty metsään. Niin kauan kuin kyse on vain vapaaehtoisesta pynttäytymisestä, niin kaikki on ihan hyvin. Tuntuu kyllä vähän, että naisten meikkauksessa ollaan ehkä menty jo tän rajan yli.

Ja vielä poikien meikkauksesta... joku jo täällä vähän valittelikin sitä, että ei poikia pitäisi tempaista meikkiruljanssiin mukaan. Mä oon tavallaan samaa mieltä, pikemminkin tytöt pitäisi vapauttaa siitä eikä  haalia lisää uhreja. Huonoa tasa-arvoa ;) Toisaalta, ei missään ole julistettu, että poikien meikkaamisen tuloksena olisi välttämättä yhteiskunta, jossa kaikkien on pakko meikata. Voihan olla, että se jopa jotenkin rentouttaisi tilannetta. No, kuiteski, mulla ei ole mitään poikien meikkaamista vastaan. Toki heilläkin on yhtäläinen oikeus leikkiä ulkonäkönsä kanssa (ja aika monet btw jo katsovat vaatteita ja hiustyylejä, meikkaus on tälle suoraa jatkumoa). Jos jokin on sallittua toiselle puolikkaalle ihmiskunnasta, niin olkoon se sitä myös toiselle. Mä en usko miehekkyyteen enkä naisellisuuteen. En mä murehdi, että onko joku nyt miehekäs/naisellinen ihminen, vaan että onko hän hyvä ihminen. Sitäpaitsi, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en mä varmaan edes huomaisi mitään erikoista, jos vastaan tulisi mies hillityssä au naturel -meikissä (mistä mä tiedän, vaikka kaikki täkäläiset miehet olisivat meikattuja :D). Näyttävämmät meikit tietysti pistävät silmään, mutta jos niitä rupeaisi moni laittamaan, niin äkkiäkös siihen tottuisi. Samahan se on vaatemuodin kanssa. Aluksi näyttää oudolta, mutta kun tarpeeksi moni käyttää tarpeeksi kauan, niin silmä tottuu.
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

October

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #102 : Syyskuu 11, 2008, 18:46:37 »
  • Ensinnäkin mitä mieltä olette meikkaamisesta?
  • Meikkaatko itse? Miksi? Mistä lähtien olet meikannut?
  • Millainen on normaali meikkisi?
  • Mitä tytöt ajattelevat kun pojat meikkaavat ja toisinpäin?
  • Onko mielestänne meikkaus liian yleistä?
  • Luokitteletko ihmisiä helposti heidän meikkaustyylinsä mukaan?

Meikkaus on ok, mutta mielestäni se jalo taito on osattava ennen, kun alkaa työntää nassuunsa viiden kilon pakkelikerrosta.

Meikkaan itse joka päivä, siitä on tullut tapa jo aikaa sitten. En itseasiassa vaan pysty olemaan enää meikkaamatta, vaikka toisaalta en tunne itseäni yhtään rumemmaksi meikattuna, kuin ilmankaan, enkä meikkaa kovinkaan vahvasti.

Normaali päivämeikkini on yleensä pelkkä ripsiväri ja taivutan ripsi joka aamu, mutta yleensä vaaleaa luomiväriäkin tulee käytettyä. Juhlissa käytän vähän voimakkaammin värejä.

Nojaa, on se kai jokaisen oma asia meikkaako vai ei. Poikien meikkaaminen on suhteellisuuden määrissä ihan ok, mutta jos näkisin jollakin miespuolisella henkilöllä pinkkiä kimalleluomiväriä, se ei välttämättä olisikaan enää niin ok. Yleensä meikkaavat pojat käyttävät kajaalia, joka usein vaan parantaa ihmisen silmien piirteitä ja vahvistaa niitä, joten ei siinä ole mitään pahaa.

Meikkaus liian yleistä? Noh, vaikea sanoa, kun nykyään jo sellaiset kolmatta luokkaa käyvät tyttäret peittävät naamasa pakkeliin. Kai se on yleistymässä vähän liikaa huonoon suuntaan, mutta itse en kiinnitä asiaan kummempaa huomiota. Kai juuri siksi, että se on ollut aina niin kovin yleistä.

Myönnettäkööt, että silloin tällöin valitettavasti tulee leimattua ihmisiä johonkin tapaan meikkausjäljen perusteella, sillä omasta mielestäni ainakaan viiden sentin kajaalireunoilla, paakkuisella ripsivärillä, kulmakarvoihin asti ylettyvällä luomivärillä ja hampaassa olevalla huulipunalla ei luoda oikein hyvää kuvaa muille ihmisille.


Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #103 : Huhtikuu 19, 2009, 18:05:29 »


Meikkaaminen on mielestäni yleisesti ottaen hyvä juttu, sillä melko vähäiselläkin meikillä saa taiottua naamastaan huomattavasti paremman näköisen - edellyttäen, että osaa meikata. Liika tai suttuinen meikki ei kuitenkaan koskaan ole kaunista, sitä näkee ihan liian usein varsinkin juuri meikkaamisen aloittaneilla varhaisteineillä. Mutta sinänsä meikkaamisessa tai meikkaamattomuudessa ei ole mitään vikaa; jos ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä ja haluaa helposti parannella sitä, niin mikäs siinä. Se näyttää kuitenkin aika typerältä, jos todella nuoret (tarkoitan tällä lähinnä jotain alle 15-vuotiaita) meikkaavat todella vahvasti arkisin.

Itse aloitin meikkaamisen toden teolla vasta joskus 15-16-vuotiaana, sitä ennen tyydyin lähinnä huulikiiltoon ja valkoiseen luomiväriin (jota jossain vaiheessa käytin ihan liikaa :D). Nykyään en osaa olla meikkaamatta, jos lähden jonnekin kodin ulkopuolelle, sillä näytän todella erilaiselta ilman meikkiä (minulla on mm. todella vaaleat silmäripset ja vähän punakka iho toisinaan). Meikkaan siksi, että meikit naamassa olen huomattavasti tyytyväisempi ulkonäkööni, ja taitaa se itsevarmuuskin vähän kasvaa. Erityisesti kirkkaanpunainen huulipuna tekee helposti olon paljon itsevarmemmaksi ja pirteämmäksi jostain ihmeen syystä :D
Perus arkimeikkini on yleensä tällainen: meikkivoide, puuteri, kulmakynä, ripsari (joskus kajalia ja jotain neutraalin sävyistä luomiväriä) ja huulipuna. Varsinkin viimeiseksi mainitusta tuotteesta olen ihan hurmaantunut, se piristää jokaisen tylsänkin asukokonaisuuden ja tekee kasvot paljon ilmeikkäämmän näköiseksi (minulla on muuten aika väritön naama).

Poikien meikkaamisesta voi olla montaa mieltä, mutta itse en pidä sitä kovin kauniina katsottavana. Tietysti poikkeuksiakin on, esimerkiksi voimakkaat silmänrajaukset saattavat sopia goottipojille, mutta esimerkiksi huuli- ja poskipuna pojilla näyttävät aika karmeilta. Taidan olla hieman vanhanaikainen, mutta kyllä minun mielestäni meikkaaminen on enemmän naisten ja tyttöjen juttu.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Leung

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #104 : Heinäkuu 12, 2009, 02:45:42 »
Ite taisin alottaa ihan säännöllisesti kutosluokalla meikkaamisen, mutta se oli vaan peitevoiteella ja puuterilla meikkaamista. Tummien silmänalusten, jotka on mulla ollut lähes aina, ja muka finnien takia. Just joo, mulla oli pari pikku näppyä, joita sitten hiljalleen tuli muutamia lisää. Jossain vaiheessa kuvioihin tuli ripsari ja meikkivoide. Nyt meen kasille ja meikkaan meikkivoiteella, ripsarilla ja joskus puuterilla, riippuu onko se meikkivoide ollu nestemäistä vai ei.. Meikkaan niiden tummien silmänalusten ja joidenkin finnien ja pienten arpien takia, joita onkin lähtenyt paljon pois kesän aikana!

Poikien meikkaamista en oikeen ymmärrä, korkeintaan jonkun kajalin laiton. Mutta musta on todellakin outoa, jos joku poika meikkaa finnit piiloon tai jotenkin muuten :D Poikien omasta ihosta huolehtiminen on kuitenki ihan hyvä juttu.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 12, 2009, 13:00:30 kirjoittanut Leung »

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #105 : Heinäkuu 17, 2009, 12:23:30 »
Meikkaaminen, tuo hyvin monien, varsinkin nuorten ja varsinkin naispuolisten henkilöiden harrastus, jota minunkin lusikallani on joskus sorkittu. Jöps, meikkaileva ihminen löytyy täältäkin. Tai ainakin joskus löytyi. Ensimmäiset meikkini sain jostakin joskus aika pienenä, mutta niitä en käyttänyt, koska se ei mielestäni ollut mitenkään tarpeellista, en osannut ja opetteleminen kuulosti liian isotöiseltä. Vuosia kului ja siinä seitsemännen luokan tienoilla hoksasin että jaahas, nyt voisi alkaa meikkaamaan. Kaksi, kolme viikkoa sitä kesti, sitä aktiivista meikkaamista. Ne olivat seiskaluokan ensimmäiset viikot ja syynä oli suurimmaksi osaksi silkka vertaispaine (kirottu sosiaalinen koodi ja kirottu sen seuraamisinto!). Sitten tuli satunnaismeikkauksen vaihe, jolloin korjailin naamaa osan sieltä, toisen täältä. En vieläkään omistanut mitään peitepuikkoa, ripsi- ja luomivärejä sekä huulikiiltoa kummempaa.

Kahdeksannella luokalla meikkaaminen jatkui samanlaisena satunnaismeikkauksena kuin seiskallakin. Ripsiväri tosin sai vakinaisemman aseman tänä vuonna. Ysillä kuvioihin astui meikkivoide ja peitepuikko sai lentää roskiksen syviin ja haiseviin syövereihin. Ainakin se vanha, joka oli huonoa. Ysillä meikkaaminen oli vaihtelevaa, säännötöntä ja semirunsasta, ei tosin puoleksikaan niin runsasta kuin suurella osalla kanssakoululaisista oli. Rajaukset olivat mustat tai ruskeat, ripsiväriä oli, mutta luomiväri puuttui, samoin kuin huulimeikkikin. Huulikiiltojen aika oli ohi. Impulssitoimintaa se oli silloin, meikkasin niinä päivinä kun aamulla oli aikaa ja fiilinkiä moiseen, mutta osana jätin meikkaamatta. Hyvin suurena osana ja pitkinä aikoina toisinaan, en vain jaksanut, koska tärkeämpiäkin asioita oli. Välillä oli myös vähän puuterikautta, mutta se meni nopsaan ohi, kun en pitänyt koko puuterista.

Ysiluokka oli ja meni ja meikkaaminen meni myös sen mukana. Kotona roikkumista varten en ole meikannut koskaan, lähinnä siksi etten pidä moista kovin tärkeänä ja koska inhoan meikkien poispesemistä (mutten kyllä koskaan laiminlyökään sitä, koska ajatus meikit naamassa nukkumisesta tuntuu vastenmieliseltä rikokselta pärstän ihoa kohtaan). Lomalla ollessani en ole meikannut edes kaupungille lähtiessäni, sillä olen ottanut "meikkaan vaan juhliin" -linjan ja silloinkin olen aikonut tyytyä hyvin simppeleihin meikkeihin, juurikin naaman punoituksen ehkäisemiseen ja simmukoiden suurentamiseen miinuslasien pahisvaikutuksen estämiseksi.

Mielipiteeni meikkaamisesta on kaksijakoinen, se kun koskee omaa meikkaamista ja muiden meikkaamista. Itseänihän en nykyään meikkaa muutoin kuin juhliin, kuten tuossa jo edellä sanoin. En kouluun, en kaupungille, en laskettelurinteeseen enkä elokuviin. Syitä on pari, esimerkiksi laiskuus, joka on aika suuri ja vaikuttava syy, sitten tietty piittaamattomuus ja se, ettei ulkonäöllä ole niin suurta merkitystä, kunhan ei ole likainen ja myös se, etten halua että lähtöön valmistautumiseen menee tuntikausia, enkä osaa meikata nopeasti. Ja koska inhoan meikkien poispesemistä, joka sekin tuli jo esille aiemmin. Naamassani on kyllä pieniä virheitä, jotka meikillä voisi korjata, mutta koska ne eivät haittaa minua niin paljon että viitsisin meikata ne piiloon, ne saavat olla haittaamatta muitakin. Sitten on se meikkaaminen, jota toiset ihmiset harrastavat. Minulle on se ja sama, meikkaako joku vai ei. Jos joku haluaa meikata, niin mikä ettei, hänellä on siihen oikeus, olipa hän nainen tai mies, vanha tai nuori. Kunhan osaa meikata, sillä huonosti meikkaaminen ei ole kivan näköistä. Meikkaamattomuuskin on samalla tavalla oma asia, en katso kieroon jos joku ihminen ei ole paklannut naamaansa ollenkaan, enhän itsekään sitä usein tee.

Ala-asteikäisten ja sitä nuorempien meikkaamista en kuitenkaan ymmärrä, sillä senikäiset ovat mielestäni vielä sen verran lapsia, että meikkaamisen ei pitäisi kuulua heidän maailmaansa. Jos näinkin nuoret harrastavat meikkaamista ihan noin yleensä, minua kyllä alkaa hirvittää tämän maailman pinnallisuus. Meikkaavat miehet ovat sitten yksi jännä asia, josta olen taas "ihan sama"-linjalla, siinäpähän meikkaavat jos haluavat. En silti usko, että tulisin esimerkiksi seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka käyttää meikkaamiseen enemmän aikaa kuin minä, muttei se olisi kiinni juuri siitä meikkaamisesta, vaan muun muassa siitä että hän varmaankin pitäisi ulkonäköä niin paljon tärkeämpänä kuin minä pidän, ettei hänkään minun kanssani viihtyisi (varsinkaan julkisilla paikoilla!).

Liian yleistä meikkaaminen ei mielestäni ole. Tämän mielipiteen syynä on varmaan se yhdentekevyyden asenne joka johtaa siihen ettei meikkaaminen haittaa minua. En tiedä, tapaavatko ala-astelaiset meikata nykyisin (silloin kun minä olin ala-asteella, niin en tiennyt ketään senikäisiä jotka olisivat meikanneet), mutta mikäli he sitä laajamittaisesti harrastavat, se on mielestäni liikaa. Se ei sinällään haittaa, se huolestuttaa ja herättää kysymyksen "Mihin tämä maailma on menossa?".

~Moondancer (viherhelmirannerengas)

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #106 : Heinäkuu 17, 2009, 13:20:25 »
Meikkaamisesta on tullut minulle jo tapa. Aloitin meikkaamisen muistaakseni viidennellä luokalla, mutta käytin silloin
vain ripsiväriä. Nykyään käytän ripsivärin kanssa mustaa tai ruskeaa kajaalia ja tarpeen tullen meikkivoidetta.

Liiasta meikkamisesta en pidä ollenkaan, mielestäni minä en meikkaa liikaa, mutta muutama kavereistani meikkaa
todellakin liikaa. Kevyt meikki näyttää kauniilta, mutta liian raskas rumalta.

Meikkaus on myös vaativaa, joten sitä kannattaa harjoitella paljon, ennen kuin lähtee vaikka kaupungille pyörimään
heti kun on saanut ekan kerran jotain meikkiä naamaansa. Itse harjoittelen kajaalin laittoa nopeasti, mutta siisti, koska aamulla minulle ei yleensä jää aikaa meikkien laittoon kovin kauan ennen koulua.
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Hemming

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #107 : Heinäkuu 20, 2009, 23:04:00 »
Aloitin meikkaamisen todella myöhään, vasta aloitettuani korkeakoulussa eli noin kaksi vuotta sitten (olen 21 vuotias tällä hetkellä). Olin harjoitellut jo aikaisemmin mutta pidin meikkaamista epämiellyttävänä ja aikaa vievänä puuhana - olin myös täysin vakuuttunut siitä, että olin toivottaman ruma, joten miksi vaivautua kun naamaansa ei kuitenkaan voi muuttaa kivemmaksi minkäänlaisella pakkelilla?

Vielä nykyäänkään en meikkaa paljon - oikeastaan laitan vain valitettavan tummat, yöunien määrästä riippumattomat ja täysin synnynnäiset silmänalusrinkulani piiloon. Ne saavat minut näyttämään kulahtaneelta pesukarhulta. DX Mutta onneksi meikkini syntyy alta viidessä minuutissa ja kestää kevyesti aamusta iltaan, joten vaiva on minimaalinen ja nostaa itsetuntoani roimasti. Ennen pohjustin silmänaluset piiloon meikkivoiteella ja sitten kiinnitin sen puuterilla - lopputulos oli erittäin kestävä jos ei sattunut kastumaan, ja se oli myös taloudellinen. Meikkivoideputeli oli käytössä lähes päivittäin puolitoista vuotta eikä ole vieläkään tyhjä. Nykyään olen siirtynyt käyttämään Everyday Mineralsin mineraalimeikkejä, koska ne ovat kestäviä, taloudellisempia ja ennen kaikkea iholle parempia kun ne eivät sisällä kaiken maailman jätteitä (esimerkiksi silikonia, talkkia ja muuta sontaa, jotka tukkivat ihohuokoset ja pitkällä aikavälillä tekevät pahaa iholle). Myös valkoiset vaatteet vähentävät tummien silmänalusten huomioarvoa (siis jos olet maidonvaalea iholtasi kuten minä), mikä onkin miellyttävää sillä pukeudun usein kokonaan valkoisiin.

Juhlavampaa meikkiä varten laitan ripsiväriä ja jotain erottuvaa luomiväriä - usein jäänsinistä tai ruohonvihreää. Minulla on jo valmiiksi pitkät ja tummat ripset, joten ripsiväri korostaa sitä mukavasti ja antaa katseeseen säväyksen. Talviaikaan käytän myös poskipunaa. Näytän valehtelematta vampyyrilta keskellä sydäntalvea ilman meikkiä ja en ole niin kiihkeä vampyyrifanaatikko, että olisin siitä mitenkään mielissäni.

Lisättäköön tähän että olen jo lakannut pitämästä itseäni rumana, meikkailen nykyään ihan vain näyttääkseni virkeämmältä. ;)

Snaggletooth

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #108 : Heinäkuu 21, 2009, 02:37:22 »
Meikkaaminen on jossain määrin mielestäni ihan hyvä asia, koska sillä saa (kohtuudella käytettynä) kasvot pirteämmän ja eloisamman näköisiksi. Toisaalta taas olisin mieluummin kokonaan meikkaamatta kuin käyttäisin meikkiä ihan hirveitä määriä, jolloin kasvoista tulee entistä tunkkaisemmat ja likaisemman näköiset. Meikki näyttää hyvältä, kun sen tekee oikein.

Itse aloitin meikkaamaan kahdeksannella luokalla. Alkuun naamavärkkiini taiteilemani tuherrukset näyttivät melko karmivilta ja ihmekkös tuo, kun ottaa huomioon meikkimäärän, jonka kasvoilleni joka ikinen päivä laitoin. Meikkityylejäkin olen kokeillut vaikka minkälaisia. Noista ajoista on nyt kulunut vuosi tai pari, enkä millään käsitä, miksi niistä olin niin riippuvainen. Liekö syynä ollut silloinen huono itsetuntoni vai mikä, mutta onneksi olen irtaantunut tavoistani. Nykypäivänä meikkaan vain silloin, kun johonkin olen lähdössä (lähikaupassa käyntejä yms. lukuunottamatta). Perusarkimeikkiini kuuluu hiukan meikkivoidetta, ripaus puuteria sekä ripsien taivutusta. Joskus myös lisään jokusen poskipunaa saadakseni kasvoihini hiukan eloa, mutta ripsiväriä, luomivärejä, kajalia yms. en käytä ollenkaan. Meikkikokoelmaani pitäisi myös varmaankin lisätä valokynä tai muu vastaava, jolla saisin peitettyä tummat silmänaluseni...

Meikkaavat miespuoliset henkilöt eivät ole mitenkään eri asemassa sellaisten kanssa, jotka eivät meikkaa. Kuitenkin jos vaikkapa kadulla vastaan tulee poika, jolla on poskipunaa, kajalia, ripsaria, punaista huulipunaa ynnä muuta, niin kyllä se kieltämättä huomion herättää, mutta mielestäni se ei ole paha asia ollenkaan. Harvemmin tuon kaltaisia mieshenkilöitä kylläkään missään oikeasti tapaa, lukuunottamatta julkkiksia yms.

Nykyään meikkaaminen lasten ja nuorten keskuudessa on hirveästi yleistynyt ja usein olen nähnyt todella nuoren näköisiä tyttöjä, joilla on ihan liikaa meikkiä. Mielestäni ala-asteikäisten ei vielä tarvitse meikata, eikä ehkä yläastelaistenkaan, paitsi jos nyt joitakin pieniä virheitä ihossaan haluaa peittää.

Täytyy myöntää, että itsekin luokittelen helposti ihmisiä meikin ja muun ulkonäön perusteella. Olen onneksi saanut vähennettyä tuota pahettani, sillä mikä minä olen tuomitsemaan ihmisiä, varsinkaan pelkän ulkoisen olemuksen vuoksi. Kunhan on siistin ja puhtaan näköinen, se on pääasia. :)

Poissa Erizza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • diibadaabafggh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #109 : Heinäkuu 23, 2009, 10:36:48 »
Aloitin meikkaamisen seiskalla. Nykyisin käytän ripsaria ja luomiväriä, ja ostoslistalla on mm. puuteri.

Meikkaamisessahan tärkeintä on tärkeintä hyvä hygienia. Itse, kun en käytä paljoa meikkiä, eikä iho ole kovin rasvainenkaan, tyydyn vesipesuun.

Minulle ei sovi liian tumma silmämeikki, vaikka kajaalia haluisin käyttääkin. Jos minulla on liikaa silmämeikkiä, silmäni näyttävät aivan mustelmaisilta. (: Minulla on finnejä, joista on alkanut tulla aikamoiset ulkonäköpaineet minulle. Ne on -aah- pakko peittää -aah- pakko tai mää näytän  ihan mursulta XD

-Elikkä 3R1Zz4

Poissa lullaby

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HawthornMagic6297
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #110 : Heinäkuu 26, 2009, 17:14:26 »
Suhteeni meikkaamiseen on viime vuosina ollut erittäin ailahteleva. Ensimmäiset meikkikokemukseni sijoittuvat ala-asteen loppupuolelle, jolloin lähinnä kokeilumielessä käytin vähän ripsiväriä ja puuteria. Koulun discoissa tuli tietenkin meikattua aika lailla reippaammin, mistä ei koskaan seurannut mitään nättiä lopputulosta. : D Olin silloin sitä mieltä, että enempi on parempi. Huulipunan tuli olla mahdollisimman kirkkaanpunaista ja luomivärit ulottuivat kulmakarvoihin asti, kaiken maailman glittermössöjäkin tuli mätettyä naamalle. Onneksi kukaan ei pahemmin muistele noita aikoja enää.

Yläasteelle mennessäni aloitin meikkaamisen kunnolla, mutta silloinkin erittäin pelkistetysti. Hyväksyin sen tosiasian, etteivät suuret meikkimäärät näytä hyvältä minun tekeminäni. Angstiaikoina täytyi tietenkin rajata silmät mahdollisimman paksusti mustalla, mutta muuten meikkini rajoittuivat niihin perus ripsareihin ja puutereihin. Muutamat ystäväni eivät käyttäneet meikkiä ollenkaan, ja jossain kahdeksannen luokan perukoilla lopetin itsekin meikkaamisen kokonaan. Oli mukavaa nukkua aamulla vähän pidempään ja kävellä vesisateessa ihan rennosti, murehtimatta että ovatko meikit levinneet naamalle. Loput yläasteesta kuljin sitten meikittä, lukuunottamatta joulutanssiaisia ja muita juhlia.

Amiksessa aloitin meikkaamisen taas uudestaan, edelleen liikoja yrittämättä. Toistaiseksi ripsari ja puuteri ovat tehneet tehtävänsä ihan hyvin, olen jopa oppinut käyttämään valokynää ja meikkivoidettakin. Meikittä oleminen ei kuitenkaan ole mikään ongelma, pystyn aivan hyvin menemään kouluun naturellina. Olen erittäin poikavaltaisella linjalla, enkä usko, että heitä kauheasti meikkimääräni kiinnostavat. : D Olen muutenkin vähän poikatyttö, tunnen oloni mukavaksi miesten vaatteissa ja noin niin kuin muutenkaan en ole mikään prinsessaluonne. Meikkaamiseni on vieläkin aika kömpelöä, joten en edes viitsi yrittää käyttää mitään luomivärejä ynnämuita vastaavia.

Meikkaaminen on siis mielestäni ihan jees, kunhan sen tekee kohtuudella. Mieluummin katselen meikitöntä ihoa kuin raskasta naamiota. Aika moneen asiaan pätee sanonta "less is more".

Poissa kumppari

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #111 : Elokuu 03, 2009, 18:31:12 »
Lainaus
Aloitin meikkaamisen seiskalla. Nykyisin käytän ripsaria ja luomiväriä, ja ostoslistalla on mm. puuteri.

Meikkaamisessahan tärkeintä on tärkeintä hyvä hygienia. Itse, kun en käytä paljoa meikkiä, eikä iho ole kovin rasvainenkaan, tyydyn vesipesuun.

Minulle ei sovi liian tumma silmämeikki, vaikka kajaalia haluisin käyttääkin. Jos minulla on liikaa silmämeikkiä, silmäni näyttävät aivan mustelmaisilta. (: Minulla on finnejä, joista on alkanut tulla aikamoiset ulkonäköpaineet minulle. Ne on -aah- pakko peittää -aah- pakko tai mää näytän  ihan mursulta XD

-Elikkä 3R1Zz4

Oli pakko kommentoida tähän. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että hygienia on tärkeää ja siksi ihmettelenkin kun kerroit että itse tyydyt vesipesuun, vaikka sinulla on finnejä. Suosittelisin sinun ihotyypillesi sopivaa puhdistusmaitoa/-geeliä ja kasvovettä, sillä ne voisivat auttaa tuohon finniongelmaan. Voit kysyä joltain kosmetologilta tai muulta asiantuntijalta millainen ihotyyppi sinulla on. Ja koska käytät myös ripsaria ja luoviväriä ei olisi silmämeikinpuhdistusainekkaan pahitteeksi. 

Tummasta silmämeikistä voisin sanoa sen verran, että se ei välttämättä ole kovin käytännöllinen arikisin ja kuten sanoitkin liian tumma silmämeikki ei ole aina hienon näköinen. Eli kannattaa siis harjoitella sen tekemistä ja kokeilla minkälainen sopii juuri sinulle. Kajaalia voi käyttää vaikkei tekisikään tummaa silmämeikkiä, mutta kajaalin käyttöä kannattaa todellakin harjoitella etukäteen ellei halua näyttää pandakarhulle. :D

I'm a picture
Of ugly stories
I'm a killer
And I'm a clown

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #112 : Joulukuu 16, 2009, 21:25:30 »
Itsensä ehostaminen, meikkaaminen, kuuluu nykypäivänä monen jokapäiväiseen elämään. Itselleni ei meikkaaminen ole pakollinen henkireikä ja elämäntyyli, vaan edellisissäkin viesteissä esiin tullut hygienia.

Meikkaaminen on mielestäni hyvästä, jos sitä harrastaa kohtuudella: liika meikki ei ole hyväksi kenellekään - ei meikkaajalle eikä toisen meikkejä katselevalle. Itse en ole mikään meikkiekspertti, vähäsen olen muutaman vuoden aikana ennen kouluun lähtöä pistänyt puuteria naamavärkkiin, en sen enempää. Minulla ei ole intoa ja tahtoa laittautua sen enempää, ja se riittää.

Onhan tuo meikkaaminen aika yleistä, mutta tunnen myös paljon sellaisia, jotka eivät meikkaa ollenkaan taikka hyvin vähän. Mikäs siinä, jokainen on vapaa käyttämään vaikka minkälaista paakkelssia omaan ihoonsa, en minä sitä ole kieltämässä. Itse en myöskään leimaa ihmisiä heidän meikkaamisensa takia.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Tuazophia

  • Tinwen
  • Vuotislainen
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #113 : Joulukuu 17, 2009, 15:55:57 »
En meikkaa. Kasvoillani on joskus ollut jonkun toisen levittämä meikki, mutta en tykännyt. Olen kyllä perhepiirissä tunnettu siitäkin, etten kestä edes kosteusvoiteen tunnetta ihollani - äitini ja sisareni kyllä meikkaavat. Ja ikää on siis 30+, joten tuskin tulee meikkausta aloitettuakaan enää.

Lapsena/teini-iän alkuvuosina en välittänyt siitä, miltä näytin ja sitten, kun jossain vaiheessa jo jonkin verran välitin, päätin, että kelpaan itselleni tällaisena. Ja se, että kelpaanko muille, on heidän ongelmansa. En siis ole mikään kaunotar, mutta toisaalta en pelottavan rumakaan.

Toisten (naisten tai miesten) meikkaamista en juuri huomioi. Todella nuorilla tai vahvasti meikatuilla meikki on räikeämmin esillä, mutta silloinkaan ei yleensä kiinnosta. Se ärsyttää, jos joku huomauttaa meikkaamattomuudestani. En tajua, kuinka monet uskovat meikkaamisen parantavan itsetuntoaan; silloin tekisi yleensä mieli sanoa, etten usko. Voihan se sen hetkistä oloa helpottaa, mutta useimmat sellaiset ovat aivan järkyttyneitä, jos meikki sotkeutuu tai joutuvat jostain syystä meikittömiksi - eli itsetunto ei oikeasti ole meikistä parantunut yhtään.

Sellaisen olen huomannut, että ihoni on tosi hyvä verrattuna jo kauan meikanneisiin ystäviini. Enkä siis tarkoita epäpuhtauksia tms. vaan ihon yleistä kuntoa. Pesen kasvoni kerran päivässä vedellä - joskus tosi pahasti likaantuneen (mm. maalia) jopa suihkusaippualla. Jos iho tuntuu kuivalta, laitan jotain rasvaa, mutta yleensä ei tarvita sitäkään. Eli, suosittelisin meikkaajia miettimään kemikaaleja, joita kylvävät elimistöönsä - on olemassa myös parempia vaihtoehtoja (ymmärtääkseni esim. mineraalimeikit).

Onnekseni meikkaamattomuuteni on mieheni mielestä vain hyvä juttu. Tuttavamiesten olen kuullut vitsailevan ystävänsä paljon meikkaavasta vaimosta, että näkeehän tämän oikean ulkonäön viimeistään sitten heidän lapsistaan, jos eivät satu tulemaan isäänsä. Totta sekin.

Scrooge

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #114 : Joulukuu 18, 2009, 18:48:47 »
Meikkaamisessa ei ole mitään pahaa, tai riippuu siitä aloitatko sen jo ekalla luokalla. Ja meikkaaminen ei ole ikinä pakollista, se on vain ehostuskeino. Ala-asteella tosin katsottiin pahalla niitä 5. luokan lissusia, joilla oli pakkelia niin paksu kerros, että huhhuh. Itse käytän meikkiä useimmiten, joka päivä, mutten aina.

Koko touhun taisin aloittaa viime vuonna eli seiskalla, kun sain jostain ripsaria käsiini. En sen tarkemmin muista, mutta meikkaan nykyään enemmän. Yleensä laitan puuteria, ripsaria, vedän silmän aluset tummiksi ja lähden.
Alunperin aloin pelkästään käyttämään silmämeikkiä, sillä silmäni näyttivät jotenkin... sellaisilta... En tiedä, mutta aloin vain ajattelemaan, että silmät olisivat kivemman näköiset tummempina tai jotain sellaista.

En luokittele mitenkään ihmisiä automaattisesti meikkaustyylin perusteella, mutta kyllä sen hevarinkin meikistä tunnistaa.

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #115 : Joulukuu 18, 2009, 19:44:41 »
Jokainen päättäköön itse, meikkaako ja kuinka paljon. En luokittele ihmisiä meikin tai muutenkaan ulkonäön perusteella, sillä mielestäni luonne ja "sisin olemus" on tärkeämpi. Tietysti meikkaaminen voi olla joko hyvä tai huono asia, riippuu ihan ihmisestä ja meikkaustyylistä. Kovin nuorena, ainakaan ala-asteella meikkaaminen ei ole yleensä muuta kuin että yritetään näyttää niin "isoilta" ja se menee sitten vähän yli äyräiden se. Meikkaamisessahan on tarkoitus, että näytetään kauniimmalta tai muulla tavalla korostetaan tyyliään, mutta jos meikkiä on ihan oikeasti liikaa tai liian nuorella ihmisellä, ei se kovin sievältä näytä.

Itse en meikkaa vahvasti, lähinnä käytän ohuelti meikkivoidetta ja puuteria. Niitäkin vain ihon takia. Mikäli minulla olisi kovin virheetön iho, en käyttäisi todennäköisesti kumpaakaan. Ripsiväriä käytän vähän vaihtelevasti, kyllä sitä tulee kuitenkin yleensä kouluun laitettua. Poikkeustapauksia on, sillä käyn toisinaan kosmetologilla ihonpuhdistuksessa ja siellä ripsiini ja kulmiini on tapana laittaa kestovärit samalla. Ne kestävät pari-kolme viikkoa, eikä minulla ole tapana käyttää ripsiväriä sinä aikana. Silloin ripset erottuvat muutenkin ainakin normaalia enemmän. Huuliin minulla ei ole tapana laittaa muuta kuin huulirasvaa, koska huulipunan käyttö ei ole muodostunut minulle tavaksi ja huulikiilloista en vain pidä.

//Viesti on vanha, mutta meikkaustottumukseni eivät ole muuttuneet sen suuremmin. Sen eron osaan kuitenkin sanoa, että tykkään käyttää nykyisin myös kulmakynää. Omat kulmakarvani ovat varsin värittömät kestovärjäysten väleissä, ja oikealla tavalla muotoiltujen kulmien tummentaminen selkeyttää kasvonpiirteitä aika nätisti. Ripsariakin käytän useammin kuin ennen. Vielä viime vuonna jätin ripsivärin reippaasti pois meikistä niinä kouluaamuina, joina uhkasi tulla kiire (= lähes aina), mutta kun nyt ajattelen, olisin kyllä laittanut sitä jos olisin tiennyt, miten valjulta näytän ilman. En kuitenkaan lotraa ripsaria tuhottomasti, paakkuripset ovat yök.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 29, 2012, 20:28:58 kirjoittanut Bloody Princess »

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #116 : Tammikuu 02, 2010, 21:06:21 »
En tajua, kuinka monet uskovat meikkaamisen parantavan itsetuntoaan; silloin tekisi yleensä mieli sanoa, etten usko. Voihan se sen hetkistä oloa helpottaa, mutta useimmat sellaiset ovat aivan järkyttyneitä, jos meikki sotkeutuu tai joutuvat jostain syystä meikittömiksi - eli itsetunto ei oikeasti ole meikistä parantunut yhtään.

Vähän näin minäkin ajattelen. Jollain muulla foorumilla puhuin juuri tästä; en voisi viettää kokonaista koulupäivää meikit naamassa, peläten koko ajan meikin sotkeutuvan. Vastaukseksi sain, että kyllä huomaa, ettet ole ikinä meikannut. Kai se sitten oikeasti parantaa itsetuntoa joillain.
En ole missään vaiheessa oppinut meikkaamaan, enkä usko, että tulenkaan oppimaan. Välillä on vähän ulkopuolinen olo, mutta onneksi minulla on meikkaamaton kaveri, joten en ole ihan yksin. Oikeastaan kaikki muut tuntemani ikäiseni (kuulostaa tyhmältä) meikkaavat. Tämän yhden kaverini kanssa päätimme joskus, että jos meidät joskus kutsutaan linnan juhliin, niin mehän emme meikkaa. :D

Luin jostain lehdestä jutun meikkaamisesta, ja nimenomaan lasten meikkaamisesta. Meikkileikit ovat kuulemma hyväksi, mutta vanhempien pitäisi asettaa rajat sille, milloin meikataan. Esimerkiksi kovin moni vanhempi ei varmaan tykkäisi, jos ekaluokkalainen meikkaisi kouluun. Tästä olen samaa mieltä, mutta törmäsin jonkun asiantuntijan mielipiteeseen: meikkileikit ovat hyväksi, koska jokaisen tytön täytyy oppia kuitenkin jossain vaiheessa meikkaamaan. Voi elämä, vähän pisti vihaksi! Minähän en opettele jos en halua. Jos meikkaaminen joskus myöhemmin tuntuu tarpeelliselta, niin voin harkita, mutta tällä hetkellä ei kiinnosta sitten pätkääkään. Jos asiantuntija on tuota mieltä, niin selvä, mutta ei mielestäni meikkaamista voi yleistää noin. Jokaisella on oikeus valita.
Using the "are we", are we?

Poissa Afro

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #117 : Toukokuu 09, 2010, 13:04:37 »
Mielestäni meikkaus on hyvä asia. Ensinnäkin, sehän parantaa itsetuntoa, jos näyttää vähän kauniimmalta, eikö? Mutta tämäkin vain ja ainoastaan tietyissä rajoissa. Liiallinen pakkeli ei näytä hyvältä. Minä kyllä oon sitä mieltä että meikkaus on ihan ok, kunhan osaa käyttää niitä oikein, ja sopivan määrän. Itse aloitin meikkaamisen ripsivärillä pari vuotta sitten. Sitä ennen kokeilin veskissä salaa äitini meikkejä esimerkiksi laitin rajauskynää kulmakarvoihin kun en tiennyt mitä tuli käyttää mihinkin kasvonosaan. Sen kynän hinkkaamisessa menikin sitten loppu iltapäivä. :)

Kun täytin kaksitoista, ystäväni ja minä menimme laivalle, ja päätimme sitten ostaa luomivärit lahjaksi toisillemme. Päätin sitten viisaana tyttönä, koska luomivärin laitto kuulosti kamalan vaikealta, että käyttäisin sitä vain erikoistilaisuuksissa, ja alkuun sen saisi naamaani laittaa äityli. Ja se on pitänyt tähän päivään asti, tosin nyt olen alkanut opetella itse tuota luomiväriä. Mukaan meikkiskaalaani on tullut huulirasva ja kynsilakka (oon ollut joskus tosi laiska..)

Minun täytyy nyt mennä, mutta muokkailen jos sattuu jotakin mieleeni.

//Muoks. Muistuihan sitä! Nyt siis olen löytänyt äitini huulipunan (Joo!) ja oon käyttänyt sitä vaan kolme kertaa, kun se leviää tosi helposti. Lähinnä silloin ku olen yksin ja haluan olla nätti :D Nyt maanantaina kyllä kun menin isovanhempia katsomaan vanhainkotiin laitoin sitä naamaan. Tiedä sitten huomattiinko edes.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 06, 2010, 09:49:48 kirjoittanut Arabian »

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #118 : Toukokuu 09, 2010, 17:28:38 »
Tykkään meikkaamisesta. En kuitenkaan vedä ihan kauheesti maalia naamaan, vaan aika sopivasti: meikkivoide, puuteri, ripsari, kevyet rajaukset yläluomiin + joskus poskipuna. Laitan meikkiä aina, kun lähden johonkin ihmisten ilmoille, kotona / kotikulmilla ei tarvii laittaa. Alotin yläasteella meikkaamisen, seiskalla muistaakseni. Silloin käytin vähän kevyemmin meikkiä kuin nykyään.

Vierastan vähän poikien meikkaamista, vaikka saahan pojatkin meikkiä käyttää, jos huvittaa. Nykyään nuoret / lapset aloittaa liian aikaisin meikkaamisen, ala-asteikäisillä jo silmät niin mustat, hyvä että eteensä näkevät. Ja useat tosiaan käyttävät vähän liikaa meikkiä, monet myös liian tummaa meikkivoidetta. Hieman voin sanoa luokittelevani ihmisiä meikkaustyylinsä mukaan, mutta en kauhean helposti.

Poissa tulppaanipenkki

  • kastelua vailla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #119 : Toukokuu 09, 2010, 19:49:46 »
En ole ikinä ajatellut meikkaamista sen tarkemmin. Itse aloitin kunnon meikkaamisen vasta viime syksynä eli kasin alussa, sitä ennen ei vaan ollut mitään tarvetta meikkaamiseen. Nykyään laitan peitepuikko, mineraalipuuteria tai meikkivoidetta sitten taivutan ripset + ripsari ja huulirasvaa ja sitten menoksi eli ei mitään kovin erikoista todellakaan :D En edes osaa meikata sen kummoisemmin, jotkut rajaukset on ihan hepreaa :D Musta olisi ihan kiva osata meikata silmät hienoksi vaikka juhliin, mutta pärjään ihan hyvin ilman sitäkin taitoa... Meikkaamiseen ei ole mitään sen erikoisempaa syytä, näytän vain siedettävämmältä.

Meikkaus on ihan ok, jos siitä ei tule pakkomielle ja ennen kaikkea jos näyttää ihan ihmiseltä meikit naamassa. Musta on ihan järkyttävää nähdä joitain melkein aikuisia sen näköisiä että yrittää esittää klovnia tai jotain kun on niin paksut pakkelit. Ja sama myös joillain pienillä tytöillä ( ja vanhemmillakin) jotka näyttävät siltä, että laittavat naamaan ekaa vastaantulevaa mömmöä. Ja liian tumma meikkivoide ( ja siitä jäävät rajat) on kanssa kauheaa kateltavaa! En väitä, että itse olisin täydellinen, mutta eikö tällaisilla ihmisillä ole mitään tyylitajua oikeasti? :D
We're not gonna sit in silence,
We're not gonna live in fear

tuulimari

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #120 : Toukokuu 11, 2010, 19:41:55 »
Alkuun kysymyksiä joilla saamme keskustelua aikaiseksi.
  • Ensinnäkin mitä mieltä olette meikkaamisesta?
  • Meikkaatko itse? Miksi? Mistä lähtien olet meikannut?
  • Millainen on normaali meikkisi?
  • Mitä tytöt ajattelevat kun pojat meikkaavat ja toisinpäin?
  • Onko mielestänne meikkaus liian yleistä?
  • Luokitteletko ihmisiä helposti heidän meikkaustyylinsä mukaan?
Noh, onhan se meikkaaminen ihan hyväksyttävä asia, kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa eikä muutu liian tärkeäksi, ja kunhan se ei muutu IhQ Daa massateinimeiningiksi...
Noh, meikkaanhan minä... Lähinnä korostaakseni "niin upeita silmiäni" kuten minulle aina sanotaan, sekä peittääkseni joskus huonohkon ihoni. Perussetti siis puuteri, ripsari, luomiväri ja huulikiilto.
Noh, tyttöjen meikkaaminen ihan ok, mutta en sitten tiedä poikien maikkaamisesta... Out, jollei kyseessä jokin julkisuuden hahmo.
Ei meikkaaminen liian yleistä ole, onhan jokaisella oikeus meikata ja se on ihan hyvästäkin.
En luokittele niinkään paljoa meikkaustyylin perusteella, mutta jonkin verran, ihQ Daa massateinin erottaa helposti meikin avulla, ja tietysti nörtinkin, mutta ne perustallaajat, jotka käyttävät meikkiä kohtuuden rajoissa, ovat mielestäni parasta kategoriaa.

Poissa Aiëdaíl

  • Näätärikkaus
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #121 : Toukokuu 11, 2010, 21:05:24 »
Meikkaan päivittäin. Peruskasvojenlaittoon kuluu puhdistusten ja pohjavoiteiden lisäksi minulla useampi purkki, tuubi ja purnukka. Ensinnäkin peittävä meikkivoide, joka on perusjutuista tärkein. Sen päälle vielä kuultava peitevoide. Auttaa meikkivoidettani levittymään tasaisesti, ja antaa sille oikean värin (MIKSI Suomessa, kalpeiden ihmisten luvatussa maassa ei myydä vaaleaa, peittävää meikkivoidetta?!). Peitepuikolla peitän punertavat kohdat ja tummat silmänaluset ja kiinnitän kaiken puuterilla. Tämänhetkiseeni en tosin ole kovin tyytyväinen: Lumenen Natural Code jää jauhomaiseksi eikä levity tasaisesti. Ikävä kyllä muita kukkarolleni sopivia vaaleita sävyjä on hirmuisen hankala löytää. Rajaan joka päivä silmäni mustalla nestemäisellä eyelinerilla ja laitan ripsiväriä. Huuliin riittää yleensä rasva, etenkin talvella Bepanthen on kullanarvoista. Jos minulla on aikaa, laitan huulipunaa (tai -sineä :D) sekä luomiväriä, joskus poskipunaa. Ja piirrän yleensä kulmakarvani - useimmiten pisteillä tai sinisellä, sillä pelkät mustat kynän viivat eivät näytä minusta kovin kauniilta. Onneksi otsatukka peittää useimmiten, ettei tarvitse nähdä paljon vaivaa.

Olen meikannut yläasteelta lähtien. Toki ala-asteella oli niitä harjoitteluita, mutta rutiini tästä tuli vasta myöhemmin, tietysti aluksi vähän vähemmällä. En koe suurta tarvetta meikata mökillä tai lähikauppaan kiiruhtaessani, mutta arkityylissäni meikki on olennaista. T-paita ja farkut -yhdistelmä toimii hyvin ilman suuria maalauksia, mutta... yäk. T-paita ja farkut?! Kasvoni uppoaisivat vaatteisiini ja silmäni lasien taakse, jos jättäisin meikkaamatta. Tavallinen pukeutumiseni on sen verran näyttävää, että siihen kuuluu viimeistelty meikki, muuten näyttäisin vain ala-astelaiselta näytelmäharjoituksissa tai isosiskon vaatekaapilla :D Ei itsetuntoni meikistä riipu, mutta olen huomannut, että minut usein määritellään ulkonäön perusteella. Suoraan sanottuna se on minusta äärimmäisen typerää - kyse on aivan samasta ilmiöstä, kuin jos meikkaamaton henkilö menisi täydessä tällingissä kouluun/töihin/minne vain. Eli olo voi olla epämukava, koska ei ole tottunut ulkonäköönsä. Ei se johdu siitä, että koko minäkuva perustuisi meikkiin tai sen puutteeseen. Kaunis, itsevarma, itseään ehostava henkilökin voi olla älykäs, mukava jne. Onneksi suurin osa tajuaa tämän hieman vanhetessaan. Sama toimii myös toisinpäin, eli meikkaamattomuuskin on ihan normaalia ja sosiaalisesti hyväksyttävää. Miksi täytyy asetella vastakkain? :D

Noh, tyttöjen meikkaaminen ihan ok, mutta en sitten tiedä poikien maikkaamisesta... Out, jollei kyseessä jokin julkisuuden hahmo.
Olen samaa mieltä siitä, että poikien meikkaaminen voi joissain piireissä olla "out", mutta ei se tee siitä vähemmän tyylikästä (tyyli=/=muoti=/=paikallisten teinien suosimat jutut) tai hyväksyttävää. Jos haluaa näyttää samalta kuin meikkaava julkkis tai ylipäätään ehostaa itseään, niin mikäs siinä ♥ Meikkaamisen lisäksi pitää tosin kiinnittää huomiota myös ihonhoitoon, oli sitten tyttö tai poika (jälkimmäisten kasvot vain tuntuvat olevan teini-iässä jonkinlaisia ruusutarhoja, vähemmän viehättäviä sellaisia). Ja huonosti meikattu tyttö näyttää yhtä hirveältä kuin huonosti meikattu poika.

Meikkaus on ihan ok, jos siitä ei tule pakkomielle ja ennen kaikkea jos näyttää ihan ihmiseltä meikit naamassa. Musta on ihan järkyttävää nähdä joitain melkein aikuisia sen näköisiä että yrittää esittää klovnia tai jotain kun on niin paksut pakkelit. Ja sama myös joillain pienillä tytöillä ( ja vanhemmillakin) jotka näyttävät siltä, että laittavat naamaan ekaa vastaantulevaa mömmöä. Ja liian tumma meikkivoide ( ja siitä jäävät rajat) on kanssa kauheaa kateltavaa!
Hmm... Ihmiseltä näyttäminenkin on aika suhteellista. Esimerkiksi tiettyihin tyyleihin (gal) kuuluu erittäin vahva meikki, mutta kyseessä ei ole vahingossa sattunut ylilyönti vaan, no, katutyyli. Ja alienmaskeeraukset ♥♥♥ Mutta joo, pieleen mennyt meikki onkin eri asia. Ja liian paksut meikkivoidekerrokset kannattaa imeyttää vaikka nenäliinaan ennen puuterointia. Photoshooteissa vahva meikki on tietysti eri asia, mutta silloin sen tehtävä onkin saada iho näyttämään hyvältä kuvissa. Liian tumma meikkivoide on Suomessa tapa enemmän kuin poikkeus, koska suurin osa täällä myytävistä väreistä ei sovi suomalaisen ihon sävyihin. Mutta rajat pitäisi häivyttää, ja oranssi naama (mistä ihmeestä ne löytävät sitä oranssia meikkivoidetta?!) + blondit hiukset on jo niin hirveää, että ihan naurattaa.

Ala-astelaisilla ei minusta ole mitään tarvetta meikata. Meikkileikit kuuluvat tietysti lapsuuteen, mutta päivittäinen ehostus on aika turhaa, kun ihokin on vielä sileä ja kaunis. Tässä topikissa moni on myös maininnut, miten esimerkiksi "hevarin" tai "pissiksen" tunnistaa meikeistä. Pissiksen määritelmää en ole koskaan sisäistänyt, mutta toki tietyt meikkityylit ovat teinien keskuudessa suosittuja kausittain (muistatteko tökköripset? Hyi!). Yksikään tuntemistani hevareista ei meikkaa vahvasti tai ylipäätään mitenkään kummemmin. En oikein ymmärrä tätä luokittelua.

// Juu, käytän siis Lumenen Natural Codea, puuteri ja nestemäinen meikkivoide ovat passelin värisiä, mutta ensimmäinen levittyy huonosti ja toinen ei ole peittävä. Se peittävä, purkissa oleva meikkivoide on asteen liian tumma, joten yhdistän sitä nestemäiseen :)
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 13, 2010, 20:47:42 kirjoittanut Aiëdaíl »

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #122 : Toukokuu 12, 2010, 22:37:56 »
MIKSI Suomessa, kalpeiden ihmisten luvatussa maassa ei myydä vaaleaa, peittävää meikkivoidetta?!.
 

Oon havainnut Lumenen Natural Code -meikkivoiteen suht peittäväksi. Itsellä on kalpea iho ja se vaalein sävy on just passeli. Vaikka enhän tiedä kuinka vaalea iho sinulla sitten on. Varmaan just jostain Lumenen tuotteista muutenkin löytyy vaalealle iholle, kun ne on ihan supisuomalaisia.

Muoks! No, olinpa taas tarkkaavainen, juuri tuossa sanoit, että Lumenen Natural Code ei oikein sovi sinulle. (Viestiä ei ilmeisesti voi poistaa..)

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #123 : Toukokuu 31, 2010, 21:59:38 »
Ensinnäkin mitä mieltä olette meikkaamisesta?
No siis minun mielestäni se on ihan hyvä asia, jos sillä haluaa vaikka korostaa jotain piirteitään ja peittää toisia. Ja tietenkin se voi kohottaa itsetuntoa. On tietenkin jokaisen henkilökohtainen päätös, meikkaako vai ei, enkä tuomitse ketään sen perusteella.

Meikkaatko itse? Miksi? Mistä lähtien olet meikannut?
Meikkaan. Lähinnä itseni takia, minua ei ehkä niinkään kiinnosta muiden mielipide, vaan ihan oma mielipiteeni. En tykkää katsoa peiliin, jos sieltä takaisin kurkistaa jokin peikko. Toisaalta meikkaan ehkä kohottaakseni hieman itsetuntoani, joka on ollut ala-asteen jäljiltä toisinaan aika alhainen. Olen meikannut varmaan 6. luokalta asti (ainakin luokkakuvasta päätellen), ja nyt olen siis ihan kahdeksannen luokan lopussa.

Millainen on normaali meikkisi?
Meikkivoide ja puuteri. Sitten aamuina, joina kerkeän, laitan kajaalia ja ripsiväriä. That's all.

Mitä tytöt ajattelevat kun pojat meikkaavat ja toisinpäin?
Hmmh, oikeastaan aika usein pidän siitä, kun pojat meikkaavat, mutta mun tietääkseni meidän koulussa kukaan poika ei meikkaa. Oon kuitenkin muutamia vuosia kuunnellut kaikkia bändejä, joiden jäsenet meikkaavat, joten olen tottunut siihen ja pidän sitä toisinaan erittäin kivan näköisenä, mutta on tietenkin monia, joille ei minun mielestäni meikit sovi.

Onko mielestänne meikkaus liian yleistä?
Ei. Arvatkaa mitä, minä en osaa perustella. ;___;

Luokitteletko ihmisiä helposti heidän meikkaustyylinsä mukaan?
En kait. Tiedän kyllä, että "lissuilla on aina lokinpaskat silmäkulmissa" jne, mutta oikeasti en pidä varsinaisesti mitään meikkityyliä minkään "lokeron" omana asiana, vaan kaikki voivat meikata juuri miten haluavat.

Ah rakastuin äsken Maybelinen siihen ihme Mousse -juttuun, "vaahtomaiseen mineraalimeikkivoiteeseen", jota ostin kaupasta. Tähän mennessä parasta, mitä mulla on ollut. Muutenkin mulla on jostain syystä positiivisimmat kokemukset Maybelinestä, koska vain tältä merkiltä oon löytänyt sellaisia "kevyitä" meikkivoiteita, kun kaikki tuntuu aina niin ällöpaksuilta ja alkavat kiiltämään, hui.
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa lakritsitahna

  • Stalkkaa hakkeria
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Meikkaaminen
« Vastaus #124 : Toukokuu 31, 2010, 22:23:18 »
Ensinnäkin mitä mieltä olette meikkaamisesta?

Se näyttää ihan hyvältä, kun osaa meikata sopivasti eikä tyhjennä kokonaista puuterirasiaa naamaan päivässä.

Meikkaatko itse? Miksi? Mistä lähtien olet meikannut?

Eihei, en. Vaikka olenkin tyttö, ja olen seiskalla - suurin osa tytöistä siis meikkaa - itse en ole ikinä pitänyt meikkaamista tarpeellisena: ehkä se johtuu siitä, että olen niin poikamainen. Tai sitten siitä, että olen seko-feministi, eikä tyttöjen (minun mielestä) ihan oikeasti kannata meikata teini-ikäisinä liikaa (jotkut näyttävät jo keinotekoisilta nukeilta... joka EI ole hyvä asia). Tietysti tiedostan, että usein on kyseessä huono itsetunto; eikä minulla ole itse meikkaamista vastaan mitään, kiinnostaa vain miksi pitää meikata niiiin paljon.

Mitä tytöt ajattelevat kun pojat meikkaavat ja toisinpäin?

Söpöä :D Meikki ei mielestäni ole mikään vain-tytöille-tarkoitettu.

Onko mielestänne meikkaus liian yleistä?

Lissujen yli-meikkaus on. Muuten meikkaus ei ole liian yleistä.

Luokitteletko ihmisiä helposti heidän meikkaustyylinsä mukaan?

Ööh (hyvin syyllinen ööh)... no joskus. Okei, aika usein. Mutta miten voi olla luokittelematta (lissut, emot, rockarit jne.)? Tietysti en mene tuomitsemaan ketään aivottomaksi blondiksi, en tietysti. Luokittelen vain tiettyihin kategorioihin.
En tykkää lakritsitahnasta >.<