Kirjoittaja Aihe: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?  (Luettu 7634 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
No, en ollut löytävinäni aihetta ko. hahmosta ja mietin mahtaako täällä olla siihen enemmänkin tykästyneitä? Kyllähän tuolla joku Kyyryjä koskeva topic oli, mutta se oli jotenkin...öh... oudon syvällinen Raamattu-pohjalta eli ei ihan sitä, mitä haen, ja sen lisäksi kukaan ei tuntuntu haluavan enää pohdiskella hahmoja siltä kannalta.

No mutta, siis mitäs ihmiset mietiskelee ko. hahmosta itsenäisenä hahmona ja muutenkin?
Mulla on ollut tapana faneutua enemmänkin juuri näihin Potter-kirjojen enemmän tai vähemmän sivuhahmoihin, kuin itse päähahmoihin. Esim. juuri Barty Junioriin / tämän perheeseen kokonaisuutena ja Mundungus Fletcheriin. Tosin, mielestäni Barty Junior ei ole oikeastaan niin sivuhahmo ja sitä ei olisi saanut heittää pois tuosta vaan ja unohtaa. Siis... Ilman häntä ja Kyyryjhen perhettä ylipäänsä siis, Voldemort ei olisi koskaan palannut. Ja sitten Row heittää koko perheen hittoon ja unohtaa, ja seuraava ja ainoa maininta Barty Junioriin on yksi säälittävä lause kirjassa "Puoliverinen prinssi"? En ainakaan muista, että Kyyryjä olisi sen ja Liekehtivä pikari -kirjan lisäksi edes mainittu kirjoissa. Tosin, niiden lukemisesta on jo aikaa. Mutta vieläkin ärsyttävämpää on, että Liekehtivä pikari -elokuva se vast aKyyryt hävyttömästi ohittaakin, kuin ne olisivat loppupeleissä vain mitättömiä sivuhahmoja. Leffa ei koskaan selittänyt miten barty Junior karkasi Azkabanista, vaikak edellisessä leffassa oli juuri toitotettu miten sieltä on mahdoton karata ja kaikki päivittelivät miten Sirius Musta mahtoi siinä onnistua. Olisiko muka ollut leffantekijöiltä liikaa vaadittu, että Dumbledore olisi siinä lopussa tentannut Kyyryn poikaa asiasta jos toisestakin, niin kuin teki kirjassa? Kyseessä kuitenkin avainhenkilö tarinan osan tapahtumiin jonka edesottamukset linkittyvät vahvasti tämän perheeseen. Leffa anta aksäityksen, että Barty Junior on vain sekopää täyspahis, jolla ei ilmeisesti äitiä ollutkaan. Huoh. Eniten kyllä vertani kiehutti jonkun leffan katsoneen kommentti, joka kirjaimellisesti jollain foorumilla sanoi ettei sillä Kyyryjen tarinalla olisi ollut mitään merkitystä enää leffansiinä vaiheessa. *kaivelee kivääriä esiin* x() Vihaan asennetta, okei, kaikki tapahtui jo, syillä miksi ja miten ei ole väliä. Totta helvetissä sillä on väliä! Mitä tästä maailmasta tulisi, jos kaikkeen vaan tyydyttäisiin ilman minkäänlaisia tutkimuksia ja selvityksiä miten ja miksi? Olen ystäväni kanssa kihissyt keskenämme, minä tätä Kyyryjen syrjimistä ja hän sitä, miten Sirius Musta kitui viisi sekuntia takassa tuossa leffassa ja siinä kaikki, ja täten katsojille annettiin kuva, ettei tätä kiinnosta Tylypahkan ja kummipoikansa kohtalo. Ei kyllä yllättänyt nämä, en ole koskaan liiemmin arvostanut elokuvasovituksia Pottereista, noin niinkuin suurelta osin. On niissäkin hetkensä ja hyvätkin puolensa

Pidin esim. ihan hirmuisesti David Tennantin tulkitsemasta Juniorista - se on jotenkin niin täydellisen poikamaisen suloinen ja sekopäinen, mutta silti jollain tapa atraagiseen sävyyn, mutta en kuitenkaan siitä, että siitä tehtiin tosiaan niin täyspahis, mitä se ei kirjassa loppujen lopuksi ainakaan minun silmini vaikuta olevan. Toki kirjan oikeudenkäynti-kohtauksen (sen ajatuseulassa nähdyn, missä on Lestrangetkin), voi tulkita myös hyvänä näyttelemisenä Barty Jr.:n puolelta, mutta sen voi myös tulkita aidoksi hädäksi.

Se on myös yksi syy, miksi Barty Kyyry Jr. on mielestäni niin loistavasti luotu hahmo. Se on kirjassa toteutettu tavalla, josta sen taustat ja luonteen voi vääntää loogisesti ja realistisesti mihin suuntaan vain fanivisiossaan haluaa. Kirja antaa helposti paha-ihminen-kuvan ja tunnekylmä-isä -kuvan, mutta koska Juniorin taustoista ei kerrota oikeasti yhtään mitään ja hän itse sepittää totuusseerumin alaisena vain oman näkemyksensä, totuuden ollessa suhteellinen käsite, nämä asiat ovat voineet hyvinkin olla aivan toisenlaisia tai ainakin vähemmän mustavalkoisia.

Silloin joskus vuonna 2002, heti saatuani ensimmäisen lukemani Potter-kirjan (Azkabanin vanki) loppuun olin niin koukussa, että ryntäsin heti ostamaan Liekehtivän pikarin ja ahmin sitä melkein tauotta. Ja siinä Longbottomien tapauksen oikeudenkäynti-kohdassa rakastuin Kyyryjen perheeseen hahmoina. Juuri täydellistä tragaisuutta ja olen aina tykännyt kovasti vaikeista isä-poika -suhteista. (Nimimerkillä Mikään-ei-ole-niin-kiehtovaa-kuin-psykologia. Ja tässä tapauksessa se on oikein ultimate, kun isä on lakipakkomielteinen tuomari ja poika syyllistynyt ehkä karmeimpaan rikokseen ikinä.) ja kun selvisi, ettei Juniori ollutkaan kuollut, vaan oli monijuomaliemen kanssa vale-Vauhkis, lopetin lukemisen hyväksi toviksi ja mässäilin sillä, miten nerokas juonenkäänne se oli. :D Ja luin nenä kiinni kirjassa malttamattomana lopunkin... ja Petyin pahasti, kun joka ikinen Kyyryn perheestä sitten heitettiinkin lopullisesti pois tarinasta. :/ Etenkin juuri Juniori. Pöh. Just tyypillistä tosin, että suosikkihahmoni tapatetaan tarinoissa/elokuvissa.

Pidän todella Barty Junioria ja tämän perhettä varsin nerokkaana ja piristävänä elementtinä HP-kirjoissa ja parempi kai lyhytkin esiintyminen kuin ei ollenkaan. ^^ Ihastuin Barty Jr.:ään niinkin kovasti, että ylläpidin sille kaksikielisiä (englanti-suomi) fanisivuja parisen vuotta, kunnes oli pakko pussittaa monia sivustojani, kun aika ja energia ei vaan enää riittänyt kaikkeen. Nytemmin julkaisin ne sivut uudestaa ja linkki löytyy tällä hetkellä allekirjoituksestani ja joka tapauksessa aian tuolta Muu vihde-osion VIrallisesta kotisivu-topicista. Myös foorumiroolipeleihin olen hahmon adoptoinut ja kehittänyt omannäköisekseni. Oli mulla pystyssä ihan Liekehtivä pikari -pohjainen ropekin, mutta eniten olen tykännyt toteutta aja kehittää barty Jr.ää roolipeleissä, jotka sijoittuvat sen kouluaikoihin, eli teini-ikään, ja tällä hetkellä hän on hahmonani vain vuoteen 1981 sijoittuvassa ropessani, eli juuri niihin tragaisimpiin velhomaailman tapahtumiin keskittyvässä ajankohdassa. En ole ihan kauheasti fan fictioneja ko. hahmosta nähnyt enkä lukenut, ja roolipeleissä ainakaan sitä ei suomen puolella tunnu kovin moni halajavan, mutta sen vähän, mitä olen fanivisioita ko. hahmosta nähnyt, fan ficeissä ja englannin kielisissä foorumiroolipeleissä, vaikuttaa siltä, että visioni ko. hahmosta poikkeaa useimmista, sillä minä en tosiaankaan pidä häntä täyspahiksena, enkä hänen perhetaustojaan erityisen kylminä tai traagisina. Tämä siksi, etten pidä liian pahishahmoista ja koen mielenkiintoisemmaksi, jos ihminen sortuu sellaisiinkin tekoihin, kuin barty Junior, ilman, että sen perhetaustat kovin räikeästi ovat työntäneet häntä siihen suuntaan.
Yritän visiollani Barty Jr.:stä ilmaista, että mielestäni aina ei tarvita ilkeää mielenlaatua, tunteettomia tai kieroutuneita vanhempia tai kummempa aväkivaltaa, että lapsen psyyke voisi kallistua väärään suuntaan.
Tästä syystä minun Barty Jr. mm. on Rohkelikon tuvassa koulunsa käynyt, eikä Luihuisissa, kuten valtaosa tykkää ajatella.

Ulkoinen visionikin Barty Jr.:stä poikkeaa aika radikaalisti kirjan visiosta, fanivisioista en tiedä, mutta käytän nuoren Barty Jr.:n ulkomuotona näyttelijää nimeltä Jamie Bell. KUVA KUVA 2

//Siirretty Oleskeluhuoneesta Taikuuden historiaan -C'anossa
//Siirretty HP-arkistosta takaisin Taikuuden historiaan ja siivottu. -Suru
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 08, 2010, 14:17:57 kirjoittanut Surumielinen »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #1 : Toukokuu 20, 2008, 17:49:41 »
Kirjoitit paljon ja vaivalla! ;)

Minustakin Kyyryjen perhetarina on erittäin mielenkiintoinen, varsinkin tuo isä/poika-suhde Kyyry seniorin ja juniorin välillä:
 
Isä ei välitä pojastaan, vaan keskittyy työhönsä ministeriössä ja pimeyden voimien vastustamiseen ---> poika rakastuu pimeyden voimiin ja joutuu vankilaan kuolonsyöjänä - isän käskystä! ---> äiti haluaa pelastaa poikansa, ja isälläkin on kenties jonkinlaisia inhimillisiä tunteita, kun kerran suostuu "paikan vaihtamiseen" äidin ja pojan välillä Azkabanissa ---> poika pääsee vapaaksi, palaa Voldemortin luo ja tappaa isänsä ---> äiti kuolee Azkabanissa ---> poika kuolee jäädessään kiinni Voldemortin auttamisesta takaisin paluuseen. Voisiko traagisempaa perhetarinaa enää kirjoittaa? Pottereiden suurin sanoma - rakkaus- saa tässä varsin pelottavan merkityksen. Tällainenko on lopputulos, jos perheessä ei ole rakkautta??

Hieman samanlaista perheongelmien lumipalloefektiä Rowling käytti Dumbledorejen tarinassa. Kaikki perheen ongelmathan johtuivat käytännössä siitä, että jästipojat ahdistelivat Arianaa. Tämä aiheutti Arianan sekoamisen, isän joutumisen Azkabaniin, äidin kuoleman, Arianan huolehtimisesta koituvan vastuun johdosta katkerat välit Albuksen ja Aberforthin välille, joka puolestaan - Grindewaldin liityttyä kuvioihin - aiheutti Arianan kuoleman... kun näiden kolmen velhon taistelussa Ariana joutui uhriksi ja kuoli. Aberforthin ja Albuksen välit tulehtuivat ikiajoiksi. Jos jästipojat eivät olisi ahdistelleet Arianaa ja täten Ariana ei olisi tullut hulluksi, perhe olisi oletettavasti ollut onnellinen ja rakkautta täynnä.

Sinänsähän siis Kyyryjen tarinaa ei voi verrata Dumbledorejen tarinaan, sillä Dumbledorejen tapauksessa oli kyse surkeiden sattumusten sarjasta ja traagisesta epäonnesta, kun taas isä-Kyyryn rakkaudettomuus & tunteettomuus poikaansa kohtaan, tuntui heidän perheessään laukaisevan kaikki ongelmat. Jos ajatellaan Potter-teeman näkökulmasta, olennaista on se, että Dumbledoren kodissa oli rakkautta ja Kyyryn kodissa ei.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #2 : Toukokuu 20, 2008, 20:43:21 »
Täällä on muitakin Kyyry junioria pohtineita. Nibsiltä uskomattoman laaja ja pointtirikas aloitus.

Barty junior on tosiaan ehkä mielenkiintoisin sarjan hahmoista, tai ainakin se hahmo, mitä olen pohtinut eniten. Siitä on aikaa, kun luin LP:n viimeksi, mutta offina: mielestäni LP on sarjan paras kirja, ja iso osa siitä kunniasta kuuluu Kyyryille.

Ajatuseula-kohtauksen poika oikeussalissa on niin vetoava, ja henkilökohtaisesti uskon Barty juniorin olleen oikeussalissa todella kauhuissaan. Tosin myöhemminhän hän ei enää halunnut tunnustaa armoa anelleensa, jos oikein muistan. Luulen, että nuori Barty jr. ankeuttajien vaikutuksen alaisena tajusi, ettei haluaisi viettää loppuelämäänsä Azkabanissa, eikä sillä hetkellä uskonut Voldemortin paluuseen kovinkaan vahvasti. Hän antoi äitinsä uhrata itsensä päästäkseen vapaaksi. Minua viehättää se melko hienovarainen kieroutuneisuus hänessä. Loppujen lopuksi hän halusi vapaaksi ensin Azkabanista ja sitten isänsä komennuskirouksista. Kun Voldemort sitten saapui hakemaan uskollista palvelijaansa, niin ah, ovi ulkomaailmaan avautui. Sitä kautta Kyyry ehkä uskoi omistautuneensa Voldemortille kokonaan. Rohkenen veikata hänen jopa tunteneen Voldemortia kohtaan kiitollisuutta. Kyyry jr:ssä ja Voldessa on tiettyjä samoja piirtetä, mutta olennainen ero tulikn tuossa: ainakin minusta vaikutti, että loppuun asti Kyyryllä oli ihmisen tunteet. Ja vieläpä aika voimakkaat tunteet. Uskon ankeuttajan olleet hyvin tyytyväinen Kyyryn sieluun noin ateriana...

No mutta siis, syy, miksi yleensä tulin jaarittelemaan sekavia, tulee nyt: Oletteko huomanneet, miten Harry kolmen viimeisen kirjan aikana toistelee ja noudattaa Barty Kyyry juniorilta saamiaan opetuksia? Ainakin minä olen ollut näkevinäni tällaista. Tietysti hän ajattelee niitä Vauhkomielen (tai toisinaan vale-Vauhkomielen) opetuksina, mutta Kyyry oli Vauhkomielenä aika pitkän aikaa ja ehti kertoa Harrylle yhtä sun toistakin, mistä tulevaisuudessa tulee olemaan hyötyä. Kieroa, jos minulta kysytään. Kuka esimerkiksi opetti harryn vastustamaan komennuskirousta?
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Yono

  • Tangokuningatar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #3 : Toukokuu 20, 2008, 21:07:32 »
No mutta siis, syy, miksi yleensä tulin jaarittelemaan sekavia, tulee nyt: Oletteko huomanneet, miten Harry kolmen viimeisen kirjan aikana toistelee ja noudattaa Barty Kyyry juniorilta saamiaan opetuksia? Ainakin minä olen ollut näkevinäni tällaista. Tietysti hän ajattelee niitä Vauhkomielen (tai toisinaan vale-Vauhkomielen) opetuksina, mutta Kyyry oli Vauhkomielenä aika pitkän aikaa ja ehti kertoa Harrylle yhtä sun toistakin, mistä tulevaisuudessa tulee olemaan hyötyä. Kieroa, jos minulta kysytään. Kuka esimerkiksi opetti harryn vastustamaan komennuskirousta?
Minäkin olen huomannut saman asian. Hassua, ettei Harry itse kiinnitä siihen mitään huomiota, vaikka suhtautuukin tavallisesti hyvin negatiivisesti kaikkeen kuolonsyöjiin liittyvään eikä edes suostu (ainakaan aluksi) näkemään yhtäläisyyksiä itsensä ja pahisten välillä. Varsinkin se on kiintoisaa, että jotkut näistä opetuksista, joita Harry sitten pohtii ja noudattaa, vaikuttavat Barty Kyyry juniorin omilta ajatuksilta eivätkä vain osalta hänen rooliaan Villisilmä Vauhkomielenä. Joskus Kyyry käyttäytyi aivan itsenään, kuten silloin kun kiusasi Dracoa muuttamalla tämän fretiksi ja pompottamalla vähän ympäriinsä. Tekoon vaikutti varmasti Kyyryn inho Luciusta kohtaan, mutta minusta siinäkin saattaa olla perää, että Kyyry halusi opettaa takaapäin hyökkäävälle pojalle opetuksen reilusta tappelusta, kuten hän puolusteli tekoaan McGarmiwalle. Minulle jäi sellainen maku suuhun, että kun Kyyry juniorista kuorittiin kierous, pahuus ja kuolonsyöjyys pois, Harry oikeasti piti hänestä ja hänen seurastaan.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #4 : Toukokuu 21, 2008, 14:15:35 »
Oho, täällä jopa on muitakin Barty Jr. -faneja. Miksi ihmeessä tästä aiheesta ei sitten ole aiemmin aloitettu keskustelua 8sitä Raamattu-hommelia lukuunottamatta.) ?? :D

Toivottavasti tulee lisää keskustelua. Itse olen tällä hetkellä niin unessa, etten jaksa keskittyä ja tulen lukaisemaan viestinne paremmin myöhemmin.

Nyt on vaan pakko esittää mieltäni poltteleva kysymys.
Mahtaako joku tietää mitä ratoja ihmisten ajatukset juoksee, kun barty Jr./Hermione -paritus on olemassa ja ilmeisen suosittu? Ainakin YouTubessa varmaan puolet Barty Jr. -videoista on jotain Hermionen ja sen paritusta, enkä mä kertakaikkiaan saa päähäni vähäisintäkään loogista syytä miten ne kaksi muka voisivat soveltua pariksi? O.o Sitä paitsi Hermione oli vasta lapsi, mikä tekee parituksesta hieman häiritsevän.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #5 : Toukokuu 21, 2008, 15:04:39 »
Lainaus
Voisiko traagisempaa perhetarinaa enää kirjoittaa? Pottereiden suurin sanoma - rakkaus- saa tässä varsin pelottavan merkityksen. Tällainenko on lopputulos, jos perheessä ei ole rakkautta??

Onko kysymyksessä todella rakkaudettomuus vai se, että ei osata ilmaista rakkautta, mikä minusta olisi kokonaan toinen asia ja tekee koko tarinan vielä traagisemmaksi. Ja toisaalta kyse voi olla tuossa tarinassa siitäkin, että eletään sodan uhkan alla ja jonkun on kannettava vastuuta, mistä seuraa kenties se, että Kyyryn isä on uhrattava paljon aikaansa työlle perheensä kustannuksella ja tietenkin nuori mies tekee siitä nopeasti sen johtopäätöksen, ettei isä välitä. Missään kun ei oikeastaan sanota, että kuinka kauan tämä Voldemortin ensimmäinen aika kesti. Jos se vaikka alkoi juuri siinä vaiheessa, kun Barty nuorempi oli herkässä iässä ja kuvitteli isänsä hylkäävän. Minusta on jostain syystä vielä traagisempaa ajatella, että kyse olisi vain siitä, että Bartyn isän on kertakaikkiaan tehtävä pitkää päivää ja kaikkensa Voldemortin taltuttamiseksi, Barty tuntee itsensä hylätyksi ja Voldemort taitavana manipuloijana lupaa pojalle rakkautta, josta tämä vuosien mittaan tuntee jääneensä paitsi, vaikka Voldemort on itse aiheuttanut sen, että poika on jäänyt niin vähälle huomiolle.

Muoks: Unohdin mainita.

Lainaus
Minulle jäi sellainen maku suuhun, että kun Kyyry juniorista kuorittiin kierous, pahuus ja kuolonsyöjyys pois, Harry oikeasti piti hänestä ja hänen seurastaan.

Minäkin aina tulkitsin sen niin, että Kyyryssä oli paljon samoja piirteitä kuin Vauhkomielessä itsessään, koska se on minun nähdäkseni todella ainoa syy sille, että hän pystyi suoriutumaan niin loistavasti Vauhkomielen roolista. Ainakin hänen on täytynyt osata eläytyä Vauhkomielen tapaan toimia ja ajatella. Kaikesta saa sellaisen kuvan, että Kyyry arvostaa suoruutta ja suoraa taistelua ja  halveksuu sitä, miten Lucius ja kumppanit olivat kääntäneet kelkkansa. Siinä mielessä hänelle oli varmasti nautinto antaa opetus Dracolle. Lucius luultavasti muutenkin edusti lipevyydellään juuri sitä, mitä Kyyry halveksui. Jostain syystä minusta on hauskaa ajatella, että vaikka Kyyry valitsikin Voldemortin puolen, hän oli isänsä kaltainen.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 21, 2008, 15:15:22 kirjoittanut Lizlego »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #6 : Toukokuu 21, 2008, 15:30:57 »
Missään kun ei oikeastaan sanota, että kuinka kauan tämä Voldemortin ensimmäinen aika kesti. Jos se vaikka alkoi juuri siinä vaiheessa, kun Barty nuorempi oli herkässä iässä ja kuvitteli isänsä hylkäävän.

Dumbledore sanoo VK:n ensimmäisessä luvussa, että "Meillä on ollut mitättömän vähän juhlimisen aiheita yhteentoista vuoteen" ja LP:n toisessa luvussa mainitaan, että "Voldemort - vuosisadan vahvin pimeyden velho, jonka valta oli yhdentoista vuoden ajan tasaisesti lisääntynyt". Näiden lauseiden perusteella voisi olettaa, että Voldemortin ensimmäinen valtaannousu alkoi vuonna 1970, kun Harryn vanhemmat tunnetusti kuolivat vuonna 1981. Tosin ilmeisesti jo vuonna 1956 oli jotain säpinää, kun Voldemort haki Dumbledorelta PVS-opettajan paikkaa (Dumbledoren ja Voldemortin keskustelu kuolonsyöjistä jne.) Viittaisivatkohan nuo kaksi edellä mainitsemaani lausetta siihen, että vuonna 1970 Voldemort tuli niin voimakkaaksi, että Dumbledore perusti Feeniksin killan? Barty nuorempi taas on syntynyt noin vuonna 1962 (noin kaksi-kolme vuotta Kelmejä ja kumppaneita nuorempi).

Mutta asiaan, ovathan Kyyryt kieltämättä mielenkiintoisia hahmoja, kuten myös heidän perhetaustansa. Isä vietti paljon aikaa töissä, joka ilmeisesti koetteli perheenjäsenten välejä. Olisikohan tässä ollut osasyy siihen, että poika liittyi kuolonsyöjiin? Sitten poika jää kiinni kuolonsyöjyydestä ja lähetetään Azkabaniin, isä menettää paljon mainettaan, äiti pelastaa poikansa monijuomaliemen avulla ja kuolee tämän näköisenä lavastaen samalla tämän kuoleman ja poika kituu useita vuosia komennuskirouksen alaisena kotona. Varsin älykäskin juniorin täytyi olla, kun kerran suoritti 12 VIP:tä ja esitti yhdeksän kuukauden ajan toista henkilöä (Vauhkomieltä siis).
Terve kaikille!

Poissa Jukka

  • Vuotislainen
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #7 : Toukokuu 21, 2008, 16:54:13 »
Onko kysymyksessä todella rakkaudettomuus vai se, että ei osata ilmaista rakkautta, mikä minusta olisi kokonaan toinen asia ja tekee koko tarinan vielä traagisemmaksi.
¨

Sanoilla voi ilmaista niin monenlaista asiaa ;) Tarkoitin kenties juuri samaa kuin sinä, eli Kyyryn perheessä ei ollut rakkautta - tai ainakaan vanhemmat eivät kyenneet sitä osoittamaan/näyttämään poika-Kyyrylle. On vähän makuasia, kuinka suuren eron näissä haluaa nähdä, mutta perusajatus meillä oli varmaan kutakuinkin sama. :D

Varsin älykäskin juniorin täytyi olla, kun kerran suoritti 12 VIP:tä ja esitti yhdeksän kuukauden ajan toista henkilöä (Vauhkomieltä siis).

Todella älykäs ja lahjakas poika, joka lähti pahoille teille. Vähän niinkuin Voldemort, mutta kuitenkin inhimillisemmällä tavalla. KyyryJr. vertaa itse itseään Voldemortiin LP'ssä - hitsi kun ei ole kirjaa käden ulottuvilla juuri nyt... En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta jotain kuitenkin mainitsi siitä että "sekä minulla että Pimeyden lordilla on ollut suuri ilo, erittäin suuri ilo tosiaan, tappaa oma isä". Sekä Kyyrylle että Tom Valedrolle isä edusti jotain sellaista, mitä he halveksuivat ja vihasivat sydämensä pohjasta - Volden isä oli jästi, Kyyryn isä Pimeyden voimia vastustava ministeriön virkamies, joka (vaikkei tätä Kyyry koskaan ehkä tiedostanutkaan syyksi isänsä vihaamiselle) ei milloinkaan välittänyt pojastaan, tai ainakaan näyttänyt sitä. Ei jästi-Valedrokaan kamalasti piitannut pojastaan, kun ei milloinkaan vaivautunut ottamaan hänen paikastaan selvää, saati että olisi huolehtinut pojastaan.

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #8 : Toukokuu 21, 2008, 17:46:31 »
Vau! Tässä se taas todetaan näemmä, miten yksinäinen susi olen, tai ainakin siltä musta tuntuu. "Rakkaudettomuutta", "ei piitannut", "ei välittänyr", "tunnekylmä" jne. jne.

Sen myönnän, että LP-kirjasta saa helposti todella karun ja jyrkän kuvan Barty vanhemmasta, mutta toisaalta tilanteessa, jossa on mielestäni ihan realistista, että kunnianhimoinen, arvostettu tuomari saa sokean raivokohtauksen ja kieltää oman poikansa ilman sen enempiä epäröintejä, eli sen ei mielestäni tarvinnut kuvastaa kokonaistilannetta ja täysin pimentoon jätettyä perhehistoriaa. Kute jo aiemmin totesin, kirja antaa hirvittävän karun ja traagisen ja jyrkän kuvan tuosta isä-poika -suhteesta, mutta minun onnekseni tekee sen kaiken tavalla, joka ei missään määrin pakota näkemään asioita juuri sillä tavalla.

Silti, näemmä siis valtaosa Kyyry-faneista katsoo perhettä melkolailla juuri niin radikaalisti ja on tykästynyt siihen. Mä en voi. Psykologia kiehtoo mua niin mittaamattomasti, että mielestäni olisi tuhlausta visioida Kyyryjen perhe kovin yksipuolisesti tunneasioissa ja niiden ilmaisuissakin. ^^

Itse mieluummin kuvittelen juniorin ja seniorin läheisiksi aikoinaan, heille ihan normaaleja, mukavia isä-poika -hetkiä etenkin juniorin varhaislapsuudessa, mutta pojan kasvaessa ja maailman muuttuessa, ja isän työkuvioidenkin muuttuessa, alkaa se etääntyminen ja katkeroituminen ynnä muu, mutta en kuvittelisi niiden suhteen muuttuvan kovin radikaalisti kylmäksi ja juniorin puolelta vihaavaksi ennen kuin aikaisintaan "Poikani et ole" -sanojen myötä tai sen, kun seniori alkoi harrastamaan komennuskirousta vuositolkulla.
Koska tällöin, omasta mielestäni, se tosiasia, että poika tosiaan lopulta tappoi isänsä ja vielä repi iloa siitä, nousee vieläkin traagisemmalle tasolle. Hyvä alku, läheinen suhde, mutta kun siitä ei pidetä huolta, kun sitä ei vaalita, kauniskin muuttuu rumaksi, rakkaus vihaksi.

Minua kunnon kontrasti, kunnon prosessi kohti katkeraa, traagista loppua, on kiehtovampaa, kuin se kaikkein ilmeisin ensivaikutelma-visio. (:

En ole ylipäätään koskaan kovin mieltynyt ääripäitä hipoviin persooniin ja juttuihin, liian lässyhyviksiin tai liian pahiksiin. Särmää ja väriä, kiitos. ^^

Toivottavasti kukaan ei saanut väärää käsitystä, kunnioitan kyllä kaikkien mieltymyksiä ja näkemyksiä myös Kyyryjen suhteen, en vain ehkä ymmärrä mikä siinä ensivaikutelman luomassa visiossa niin kovasti tuntuu kiehtovan? (:
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #9 : Toukokuu 21, 2008, 20:36:44 »
Nibs, minusta tuo olisi vaan psykologisesti hieman liian epäuskottavaa, että voisin taipua ajattelemaan niin. Siinä nimittäin täytyy jo itsessään olla aika paljon vihaa taustalla, että poika lähtisi liittymään sellaiseen liikkeeseen, jota tietää isänsä henkeen ja vereen vastustavan eli kyllä minusta on loogisesti ajatellen todella paljon syytä olettaa, että se viha on pitemmältä lähtöisin ja toisaalta tuo kaipuu isän rakkautta kohtaan kertoisi minusta ennen kaikkea laiminlyönneistä ja siitä, että sitä läheistä suhdetta on kaivattu ja sitä on janottu, mutta sitä ei ole ollut. Se on saanut jo Barty Juniorin päässä vääristyneet suhteet ja tähän vääristymään Voldemort iskee. Minusta traagisuus on enemmänkin siinä, että en kuvittele, että Barty vanhempi on edes tajunnut sitä, mitä on pojalleen aiheuttanut ja kuinka paljon kaipausta ja vihaa on synnyttänyt, sillä ei hänen päässään ole ollut epäilystäkään rakkaudesta. Mutta noin vanhemmat aika usein ajattelevat ja käyttäytyvät eivätkä ymmärrä, miksi lapsi kasvaa vihaamaan tai tuntee itsensä hylätyksi, mutta lapset vaativat niin paljon enemmän huomiota kuin vain päänsilityksen silloin tällöin. Pahinta ovat vanhemmat, jotka ovat paikalla, mutta eivät kuitenkaan koskaan ole läsnä.

Mistä tuo tieto kahdestatoista VIP:stä on peräisin?
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 21, 2008, 20:41:04 kirjoittanut Lizlego »
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #10 : Toukokuu 21, 2008, 21:13:00 »
Mistä tuo tieto kahdestatoista VIP:stä on peräisin?

Liekehtivä pikari, luku Kyyryn hulluus, sivu 584:

"Aivan, minun poikani on vastikään suorittanut kaksitoista V.I.P:tä, erinomaisen tyydyttävä tulos, kyllä, kiitos, kyllä, erittäin ylpeä todellakin." Näin sanoi siis Barty Kyyry Sr. komennuskirouksen alaisena.
Terve kaikille!

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #11 : Toukokuu 21, 2008, 23:27:50 »
Nibs, minusta tuo olisi vaan psykologisesti hieman liian epäuskottavaa, että voisin taipua ajattelemaan niin. Siinä nimittäin täytyy jo itsessään olla aika paljon vihaa taustalla, että poika lähtisi liittymään sellaiseen liikkeeseen, jota tietää isänsä henkeen ja vereen vastustavan eli kyllä minusta on loogisesti ajatellen todella paljon syytä olettaa, että se viha on pitemmältä lähtöisin ja toisaalta tuo kaipuu isän rakkautta kohtaan kertoisi minusta ennen kaikkea laiminlyönneistä ja siitä, että sitä läheistä suhdetta on kaivattu ja sitä on janottu, mutta sitä ei ole ollut. Se on saanut jo Barty Juniorin päässä vääristyneet suhteet ja tähän vääristymään Voldemort iskee. Minusta traagisuus on enemmänkin siinä, että en kuvittele, että Barty vanhempi on edes tajunnut sitä, mitä on pojalleen aiheuttanut ja kuinka paljon kaipausta ja vihaa on synnyttänyt, sillä ei hänen päässään ole ollut epäilystäkään rakkaudesta. Mutta noin vanhemmat aika usein ajattelevat ja käyttäytyvät eivätkä ymmärrä, miksi lapsi kasvaa vihaamaan tai tuntee itsensä hylätyksi, mutta lapset vaativat niin paljon enemmän huomiota kuin vain päänsilityksen silloin tällöin. Pahinta ovat vanhemmat, jotka ovat paikalla, mutta eivät kuitenkaan koskaan ole läsnä.

Ilmaisin ilmeisesti itseäni epäselvästi. Tottakai siellä täytyy paljon vihaa, katkeruutta ja enemmän tai vähemmän väärinkäsityksiä olla taustalla jo kuolonsyöjiin liittyessä, mutta pointtini oli, ettei kaiken tarvinnut olla niin mustaa ja kylmää, kuin sen tuomion jälkeen ja tappamisen aikaan. Eli yritin tasoittaa prosessia kaiken tuon kasvussa tapahtumien kulkuun ja tasoon nähden. En siis halua nähdä sen vihaavan isäänsä palavasti ja sokeasti ja roikkuvan katkerissa käsityksissään 24/7 jo siinä vaiheessa, kun myöhemmin kuitenkin tapahtuu vielä paljon, paljon pahempiakin asioita isän puolelta, kuin vain laiminlyöminen.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #12 : Toukokuu 22, 2008, 00:05:32 »
Mä en ole LP:tä aikoihin lukenut ja sen yksityiskohdat onkin vähän jo haipuneet jonnekin mielen syövereihin. Kyllä mä sen kuitenkin muistan, että mä ihastelin suuresti tätä Kyyry (+ Vauhkis)-episodin näppäryyttä, ja ihastelen vieläkin. Mä en ole kuitenkaan niin paljoa miettinyt Kyyry Jr:n olemusta, että uskaltaisin väittää teorioitani vedenpitäviksi tai edes kaikilta osin faktojen mukaisiksi. Allaoleva on paremminkin vähän sellaista ajatusleikkiä ja epämääräisiä tunnelmia. Mutta te tietysti oikaisette mua, jos mä alan selittämään jotain aivan mahdotonta ;-)

Kyyry seniorin ja juniorin suhteen kehittymisestä kirjat jättää asian aika lailla avoimeksi, joten totta kai jokainen saa kuvitella mitä haluaa. Toiset tulkinnat vaativat vain enemmän, no, tulkintaa ja sen puoleen niitä on vähän vaikeampi "hyväksyä". Mä en itse ole tosiaankaan kauheasti ajatuksiani vaivannut isä-poika –suhteen hienouksilla. Mä oon yksinkertaisesti vain ajatellut, että Kyyry Sr. ei viettänyt missään vaiheessa paljoakaan aikaa kotona ja sen takia hänen suhteensa poikansa kanssa jäi aika etäiseksi. Mä en ole mitään raivoavaa vihaa ajatellut Kyyry Jr:n puolelle, vaan yksinkertaisesti välinpitämättömyyttä isäänsä ja tämän arvoja kohtaan. Taata saa ajatella mitä haluaa ja työskennellä sen eteen minkä jaksaa, mutta ei Kyyry Jr:n tarvitse seurata isänsä jalanjälkiä. Hän on vapaa isästään, aivan niin kuin tätä ei olisi olemassakaan. Ei Kyyry Jr. kuitenkaan mun mielestä ihan täysin välinpitämätön ollut, selvästi jonkinlaista kitkerää katkeruutta hän tunsi isäänsä kohtaan. Rinnastuisikohan tilanne ollenkaan Percy vs. muut Weasleyt –kärhämään? Täytyy miettiä vähän lisää.

edit. Mä mietinkin asiaa vähän lisää, joskaan en Weasley-jutun suhteen, vaan Kyyryä ja hänen äitiänsä (minkäköhän niminen hän oli?). Jos me otetaan se lähtökohdaksi, että Kyyry Sr. ei paljoakaan aikaansa viettänyt kotona, niin sittenhän Kyyry Jr:lle vaikuttavampi ja merkittävämpi vanhempi oli varmaan hänen äitinsä. Mä en ole psykologiaan tutustunut kuin muutaman kurssin verran, mutta mä oon silti sitä mieltä, että isien ja poikien välistä suhdetta yleisesti mystifioidaan liikaa (no, mä en ole poika, en ole ikinä ollut, joten mistäpä mä nyt varmasti tietäisin), ainakin perinteisessä psykologiassa *köh* Freud *köh*. Eli senkään puoleen Kyyry Sr:lle ei tarvitse musta antaa "ylimääräistä" vaikutusvaltaa, vaan voidaan ihan hyvällä omallatunnolla keskittyä pitkälti vain rouvan tekemisiin. Mutta mä en vaan muista Kyyry Jr:n äidistä muuta kuin että tämä oli oli sairas, vaihtoi poikansa kanssa paikkaa Azkabanissa ja kuoli sinne. Eli ei kauheasti mihin tarttua, mutta kyllähän pienellä mielikuvituksella voi keksiä vaikka sen, että rouva oli kanssa aatteiltaan kuolonsyöjien kannalla, ja auttoi siksi poikansa pakoon vankilasta. Äidinrakkaus oli kanssa syynä ja se toimi myös välineenä Kyyry Sr:n taivuttelemisessa ;D

Eli kaiken kaikkiaan mä en usko, että kuolonsyöjiin liittymisessä kapinointi isää vastaan oli kauhean suuri syy. Jotain vaikutusta silläkin varmaan oli (ja tietenkin sillä, ettei Kyyry Jr tuntenut tarvetta olla mieliksi isälleen), mutta enemmän mä näkisin syinä kuitenkin Voldemortin karisman (+ manipulointitaidot) sekä ideologiset syyt. Mä oon jonkun verran yrittänyt miettiä syitä Volden menestykseen ja kuolonsyöjyyteen ylipäätänsä. Eivät taatusti kaikki hypänneet kelkkaan mukaan sillä perusteella, että jee, mä olen Vallanhimoinen Pahis, ja siksi Voldemortin jengi on oikea paikka mulle. Kyllä kuolonsyöjänä olo tarjosi varmasti jotain muutakin, mutta ehkä tää ei ole oikea paikka sen ruotimiseen. Pointti kuitenkin oli, että jos perheenjäsenet eivät ole läheisiä keskenään, ja on tilanne jossa on mahdollista valita erilaisia ideologisia näkemyksiä, niin ei ole mikään ihme että Kyyryillä päädyttiin vastakkaisille kannoille. Kyllähän täällä Suomessakin 1918 sodan aikana meni rikki koteja, kun eri perheenjäsenet kannatti punaisia/valkoisia.

Se että Kyyry Jr. vertasi itseään Voldemortiin vihassa isäänsä kohtaan (ja korosti sitä kenties muutenkin?) on tietysti ongelmallinen mun välinpitämättömyysteorialle. Sen voisi ehkä kuitenkin kiertää siten, että Voldemort oli selkeästi kukkulan kingi Kyyryn silmissä ja hän halusi voimakkaasti samaistua tähän. Ja Volde vihasi isäänsä raivolla, joten Kyyrykin alkoi. No joo, ontuu vähän (tai ehkä vähän enemmänkin), mutta emmä nyt muutakaan tähän hätään keksi ^_^
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2008, 08:53:28 kirjoittanut Mab »
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #13 : Toukokuu 22, 2008, 11:29:07 »
Lainaus käyttäjältä: Mab
että Kyyry Sr. ei paljoakaan aikaansa viettänyt kotona, niin sittenhän Kyyry Jr:lle vaikuttavampi ja merkittävämpi vanhempi oli varmaan hänen äitinsä. Mä en ole psykologiaan tutustunut kuin muutaman kurssin verran, mutta mä oon silti sitä mieltä, että isien ja poikien välistä suhdetta yleisesti mystifioidaan liikaa

Heh, no minä en ole lukenut psykkaa ainuttakaan kurssia, vaikka se minua kauheasti kiinnostaakin, ei ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta lukea, ja sen varmasti kyllä huomaa, että psykologiavisioni ovat ns. "katuspykologiaa", omien elämänkokemusten ja havaintojeni mukaan, enemmän kuin ammattilaisten kirjaviisautta. Lisäksi tuppaan romantisoimaan kaikkea enemmän tai vähemmän, mille en voi mitään, enkä haluakaan voida, sillä mulla on mukavaa. :D En kuitenkaan koskaan halua varsinaisesti ignoorata mitään, kuten en tässäkään jutussa sitä vihan ja katkeruuden paljouta jo aikaisessa vaiheessa, mutta kuten jo totesin en koe sen tarvinneen olla 24/7 samalla tasolla ja ilman vastapainoisiakin hetkiä. Tuppaan siis yleensä keventämään/värittämään/romantisoimaan asioita ja vain toivon, ettei ne mene epärealistisiksi tai mitään. EIkä ne mielestäni menekään, vain erilaisiksi, ja kuten Mab sanoit, vatimaan enemmän tulkintaa.

Minäkin uskon, että äiti oli Juniorille merkittävämpi ja vaikuttavampi vanhempi kasvussa, väkisinkin, vaikka isää kaivattiinkin ja tämän hyväksyntää ja huomiota kauheasti uyritettiinkin ehkä tavoitella, niin äiti oli se joka oli läsnä ja varsinaista esimerkkiä jne. antamassa. Rouva Kyyrystä ei tosiaan tietääkseni Row kerro oikein mitään. Mielenkiintoinen ajatus tuo kuolonsyöjäkannatteisuus. En oikeastaan itse ole liiemmin sitä äiti-poika -suhdetta historiallisesti kauheasti miettinyt vielä, mutta tuohon en kuitenkaan minä ehkä lähtisi. Vaikka... se voisi kyllä toimiakin oikein hyvin - jos isä oli kauheasti poissa, eikä huomioinut tarpeeksi ja oli pakkomielteisesti Voldemort-vastainen, äiti puolestaan paljon läsnä ja huomioi, ja puolestaan enemmän tai vähemmän Voldemort-kantainen tai ainakin jotain sinne päin, olisi siihen kuolonsyöjiin liittymiseen vieläkin enemmän resursseja. Mutta uskoisin kyllä vihan, katkeruuden ja väärinkäsitysten, epävarmuuden, toivottomuuden yms. kyllä riittävän myös. Voldemortia voisi ehkä mielestäni vertailla vähän siinä mielessä Saatanaan, että se iskee silloin, kun ihminen on heikoimmillaan ja kun on vielä manipuloinnin mestarikin. :D
Ja uskoisin kyllä äidinrakkauden yksinään riittävän siihen Azkabanista-pelastamisen kuvioon rouva Kyyryn puolelta. Äidinrakkaus kuitenkin normaaleimmillaan on täysin ehdotonta, pyytteetöntä ja kestää kaiken, tarpeen tullen ei välitä mistään, kuten esim. siitä että poika juuri tarkoituksella kidutti kaksi ihmist järjiltään, tai siis osallistui sellaiseen. Äidinrakkaus siis mielestäni riittää, vaikka ei toki lisämotiiveista haittaakaan ole. :D
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #14 : Toukokuu 22, 2008, 12:24:48 »
Emmä tarkoittanut tuolla psykologiakommentilla alkaa vedota mihinkään asiantuntijuuteen tai vastaavaa (etenkään kun ei mulla ole sitä sen enempää kuin muillakaan). Osa ns. kirjaviisaudesta vaikuttaa aikamoiselta hölynpölyltä ja toisaalta myös maalaisjärjellä pääsee monesti ihmeen pitkälle :)

Ei mun mielestä sun tulkintasi, Nibs, ole mitenkään ristiriitaisia tai kaanonin vastaisia. Ne vaan on erilaisia kuin mulla, mutta sehän on vaan kivaa, kun ihmiset ajattelee eri tavoin ja voi sitten vertailla näkemyksiään. Ja on tosiaan hauskaa yrittää lukea Pottereita (ja muitakin kirjoja) rivien välistä ja kehitellä mahdollisia syitä ja taustoja tapahtumille, mitä väliä vaikka menisikin välillä hieman överiksi :D

Toi Kyyryn äidin kuolonsyöjäsympatiat oli vähän sellainen heitto, mutta koska hänen hahmonsa on tosiaan jäänyt vain muutamalla rivillä luonnehdituksi, niin kyllähän meillä on mahdollisuuksia tosi monenlaisiin teorioihin ja ajatusleikkeihin. Mutta mun virallinen kanta Kyyryn äidin motiiville auttaa poikansa ulos Azkabanista on edelleen kanssa ihan vain äidinrakkaus. Etenkin kun Rowling vaikuttaa itsekin todella mieltyneeltä ajatukseen äidinrakkauden merkittävyydestä ihan yleisestikin ottaen. Siriuksen äiti on ainoa, joka näin äkkipäätä tulee mieleen ns. huonona äitinä, kaikki muut tekee ummet ja lammet lastensa hyväksi. No joo, takaisin Kyyryihin. Itse asiassa mulle tuli nyt sellainen ajatus mieleen, että ehkä Kyyryn äiti ryhtyi tähän Azkaban-petokseen sen takia, että Azkaban oli niin kelvoton paikka ankeuttajineen (Vuotiksessahan on jossain enemmänkin keskustelua aiheesta). Meinaan, ei hän välttämättä ollut mitenkään sokea poikansa tekojen hirvittävyyden suhteen ja olisi ihan hyvin voinut antaa Kyyry Jr:n lusia vankilassa, jos tämä vankila ei olisi ollut niin kammottava. Mutta Azkaban oli hänestä liian ankara rangaistus ja sen takia poika piti auttaa pois. Eli jos taikamaailman rangaistuslaitos ei olisi ollut niin epäinhimillinen, Kyyry Jr. olisi pysynyt vankilassa, eikä Voldemort olisi onnistunut tekemään comebackia LP:n lopussa. Saivat siis, mitä tilasivat ;-)
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #15 : Toukokuu 22, 2008, 14:59:27 »
Lainaus käyttäjältä: Mab
Emmä tarkoittanut tuolla psykologiakommentilla alkaa vedota mihinkään asiantuntijuuteen tai vastaavaa (etenkään kun ei mulla ole sitä sen enempää kuin muillakaan). Osa ns. kirjaviisaudesta vaikuttaa aikamoiselta hölynpölyltä ja toisaalta myös maalaisjärjellä pääsee monesti ihmeen pitkälle :)

Niinpä. Ja ei en saanutkaan käsitystä, että vetoaisit ammattilaisuuteen. Sitä vaan nostin esiin, että en ole lukenut sanaakaan psykologiankirjoista ikinä, vaikka kovasti siitä tykkäänkin ja tungen sitä paljon hahmoihin/hahmovisioihini. Tosin, mistäs mä tiedän kuinka moni muukaan täällä psykologiaa sen kummemmin tuntee. :D

Lainaus käyttäjältä: Mab
Ei mun mielestä sun tulkintasi, Nibs, ole mitenkään ristiriitaisia tai kaanonin vastaisia.

Se on hirmu mukavaa ja hyvä kuulla aina välillä tuokin. ^^ Vaik olen mä nyt tuosta junioristani positiivista palautetta muutenkin joskus saanut, mutta välillä vaan alkaa kauheasti hirvittään, kun tuntuu että kaikkien muiden visiot on niin kirkkaasti melkein toisessa päässä skaalaa ja sitten kuvittelen, että kaikki tuijotta amun visiota oikein erityisen kriittisesti. =DD Fanfictionissa muutenkin on yleisesti tuo, jotkut ei uskalla julkaista ficcejään, kun on paljon fanaattisia hyypiöitä, jotka murskaa omastaan/yleisestä visiosta poikkeavat töykeästi ja julmasti edes vaivautumatta tulkitseman ja miettimään sen syvemmin. :P Itse olen ollut onnekkaasti turvassa sellaisilta ainakin toistaiseksi.

Lainaus käyttäjältä: Mab
Meinaan, ei hän välttämättä ollut mitenkään sokea poikansa tekojen hirvittävyyden suhteen ja olisi ihan hyvin voinut antaa Kyyry Jr:n lusia vankilassa, jos tämä vankila ei olisi ollut niin kammottava. Mutta Azkaban oli hänestä liian ankara rangaistus ja sen takia poika piti auttaa pois. Eli jos taikamaailman rangaistuslaitos ei olisi ollut niin epäinhimillinen, Kyyry Jr. olisi pysynyt vankilassa

Hyvä pointti. En kans usko, että rouva Kyyry hetkeäkään kuvitteli, että juniori jotenkin voisi palata normaaliin elämään Azkabanista päästyäänkin, mutta sille varmasti oli pääasia, ettei lapsensa joutuisi lusimaan ties kuinka pitkään ankeuttajien keskellä ja niin karuissa oloissa. Omassa kotona, vaikkakin sitten vuosikaudet neljän seinän sisällä jne. on kuitenkin äärettömästi parempi vankila. :P

Piti muuten sanomani, että ei kai se komennuskirouksen alla oleminen kituuttamista ole (viitaten jonkun aiempaan viestiin, ja pilkkua ystävällismielisesti viilaten ;)), eikös sen alla ole äärimmäisen autuas ja hyvä olla, trallalaa ja niin edelleen? :D Riippuen tietysti mitä komennot käytännössä ovat, mutta niistä ei muistaakseni mainittu mitään, paitsi se, että juniorin piti jatkuvasti olla näkymättömyysviitan alla.

Vuosia pidin Liekehtivää pikari ehdottomasti ja kirkkaasti parhaimpana Potter-kirjana ja nimenomaan kirkkaan ensisijaisesti Kyyryjen takia, mutta nytemmin Deathly Hallows kirmasi ihan vähän sen ohi - se kun on kokonaisuudessaan Täydellinen (sitä epilogia lukuunottamatta). =D
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Loi

  • Vihdoin Voldemortin voittanut
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Kuka mitä häh?
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #16 : Toukokuu 22, 2008, 16:14:43 »
No kyllä minusta tosiaan se isä on olennainen tekijä siinä, että poika liittyy kuolonsyöjiin, sillä sanoohan Kyyry Junior itse kirjassa, että hän on Voldemortille kuin oma poika, mikä minusta vahvasti viittaa siihen, että isä-poika suhde on avainasemassa eikä Kyyry todellakaan ole välinpitämätön sen suhteen, mitä hänen isänsä ajattelee ja tekee. Minusta on aina tuntunut, että tuossa perheessä isä on ollut se, joka on hallinnut ja vaikka äiti on antanut rakkautta, äidin tuki ei ole Kyyrylle riittänyt. Kneites äiti on aina ollut sairaalloinen, paljon vuoteenomana. Jollain tavalla minusta se, mitä Kyyry Junior tekee, puhuu sen puolesta, että hänen isänsä on ollut kotona auktoriteetti, vaikkakin paljon poissaoleva. Ja äiti sitten taas on hyvitellyt sitä ja hemmotellut ja Juniori on osannut vedota äitiinsä. Siinä mielessä ehkä muistuttaa Dracoa. Minä sanoisin, että oikeussalikohtaus oli ainakin osittain näyteltyä ja sen tarkoituksena oli vaikuttaa äitiin, saada äiti pelastamaan poikansa (kuten ehkä aina ennenkin). Tässä voisi jopa olla mahdollinen se aika usein toistuva kuvio, että kun toinen on ankarampi, toinen on pehmeämpi ja pyrkii tasapainottamaan, mutta se itse asiassa saattaakin saada huonoa aikaan. Minä pidän sitä oikeussalikohtausta näyteltynä ainakin siihen nähden, miten henkisesti vahvaksi (en käyttäisi ihan noita sanoja, mutta sen mielen murtaminen ei näyttänyt olevan erityisen helppo tehtävä) Kyyry Junior kuvataan, se sopisi minusta paremmin kuvaan. Tässä tulee myös mieleen, että minkälainen mahtoi tuo äitisuhde lopulta olla ja rakastiko Kyyry Junior äitiään vai vääristyikö sekin suhde ajan myötä.

Suunnan valintaan sinänsä on voinut vaikuttaa ihan puhdasverisyys ja muu tuttavapiiri, mutta mielipiteen voimakkuus voi olla sidoksissa siihen, mitä isä tekee ja isävastaisuus/halu herättää isän huomiota, kun sitä ei ole tarpeeksi saatu. Minulle tulee aina jotenkin mieleen se, että Kyyry Junior on ollut se kiltti poika, joka on opiskellut nuoruutensa hyvin arvosanoin ja tehnyt kaiken juuri niin kuin pitää, mutta ei ole koskaan saanut siitä mitään kiitosta, koska hänen on oletettukin olevan juuri sellainen ja hän on sitten myöhemmin kapinoinut sitä vastaan ja kääntynyt toiseen suuntaan.  Vähän niin kuin olisi etsinyt kuolonsyöjistä merkitystä tyhjään elämäänsä.

Tuli tuosta Siriuksen äidistä mieleen, että ei minusta kaikki äidit todellakaan tee ummet ja lammet lastensa eteen vaan juuri valikoiden. Toisen lapsen eteen tehdään kaikki, kun taas toisen oletetaan pärjäävän omillaan. Kyllä tuo suosikikiasema on hyvin yleinen perheissä, joissa on monta lasta ja monet vanhemmat osoittavat enemmän rakkauttaan suosikkilapselleen - sille, joka on omien toiveiden mukainen. Olen kuullut aika monesti fraasiin "Mikset sä voi olla kuin veljesi/siskosi?" ihan omien vanhempienikin suusta eri asiayhteyksissä. Myös päinvastaista näkyy eli jos perheessä on ongelmatapaus, se saa kaiken huomion vanhemmilta. Kyyry Junior taas oli ainoa lapsi ja ehkä äidilleen se ainoa silmäterä ja syy elää kituuttaa.
Toisin sanoen Vuoden Voldemort 2009 - kiitos äänensä antaneille. :)

Tapiirirakkautta

Poissa Mab

  • Vuotislainen
  • Meidän Korkeutemme
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #17 : Toukokuu 22, 2008, 17:54:28 »
Niin siis, mun ajatukset tän asian tiimoilta on vähän epäselviä ja mä ilmeisesti ilmaisin niitä vielä epäselvemmin. Mä kuitenkin yritin sanoa, että mä en usko Kyyry Jr:n liittyneen kuolonsyöjiin isänsä takia siinä mielessä, että hän olisi tietoisesti (tai vähemmän tietoisesti) valinnut sen puolen, jota vastaan taistelulle hänen isänsä on omistanut niin paljon aikaa. Meinaan, että pottermaailmassa tunnutaan aika paljon seuraavan vanhempien jalanjälkiä (esimerkiksi kaikki Malfoyt menee Luihuiseen ja kaikki Weasleyt Rohkelikkoon, Harry ja Draco pyrkivät molemmat jäljittelemään isiänsä jne.). Mä ajattelen, että Kyyry Jr:llä ei tällaiseen ollut tarvetta, hän kun ei ihaillut isäänsä. Hän ei murehtinut, että mitä jos isä ei hyväksykään hänen valintaansa. Mä luulen, että vaikka Kyyry Sr. olisikin viettänyt enemmän aikaansa perheen parissa (tai vaikka jäänyt koti-isäksi!), niin Kyyry Jr. olisi silti ollut aatteellisesti ainakin jonkun verran kallellaan kuolonsyöjiin päin. Hän ei kuitenkaan olisi tällöin varmaan ryhtynyt yhtä radikaaliksi, koska hän olisi joutunut taistelemaan itselleen rakkaita ihmisiä vastaan. Tilanteen kuitenkin ollessa sellainen kuin se oli, Kyyry Jr ei välittänyt isästään ja saattoi hyvin kääntyä tätäkin vastaan.

Kyllä Kyyry Jr:llä kuitenkin vaikuttaa olleen jonkinlaista isähahmon kaipuuta ja hän ilmeisesti löysi Voldemortista jotain sitä tyydyttämään. Mutta tää ei musta vaadi Kyyry Jr:ltä aktiivista ja hohkaavaa vihaa oikeaa isäänsä kohtaan, vaan jonkinlainen katkeruuden sävyttämä välinpitämättömyys riittää. Ja kenties Kyyry Jr. Voldemortiin paremmin tutustuttuaan alkoi suhtautua isäänsä toisin, vähän samaan tyyliin kuin Voldemort omaansa.

Mä voin kyllä myöntää, että mun teoria ei etene yhtä sujuvasti kuin tuollainen isä-poika –suhteen (ja sen ongelmakohtien) merkitystä korostava. Mä en vaan jostain syystä ole niin viehättynyt sellaisista ja yritän ehkä siksi etsiä selityksiä enempi muualta. Poissaolevan isän hyväksynnän jatkuva hakeminen tuntuu sopivan paremmin vähän nuoremmille ja ehkä/varmaan näin Kyyry Jr:n kohdalla olikin silloin kun hän oli pienempi. Mutta Tylypahkaan meno toimii varmaankin useille aika itsenäistävänä tekijänä vanhemmista, ja mun on helppo ajatella, että niinä aikoina Kyyry Jr:n huomionhakuyritykset loppuivat ja tilalle tuli kylmä välinpitämättömyys.

Ja noista äideistä, mä tarkoitin mun kommentin koskevan ainoastaan potterversumin äitejä. Rouva Kyyry, Narcissa, Lily, Petunia, Molly (… mitäs muita tunnettuja äitejä siellä on? Mä en muista nyt enempää) tuntuvat kyllä kaikki olevan hyvin omistautuneita äitejä. Molly on ainoa, jolla on useampi lapsi, mutta en mä ole huomannut, että hän suosisi jotain yhtä muiden kustannuksella. Petunia ei nyt pahemmin välittänyt Harrysta, mutta eihän Harry ollutkaan hänen biologinen lapsensa. Eli heihin verrattuna Siriuksen äitimuori tuntuu kyllä poikkeavan.
"Kun hän on kohteliaimmillaan, hän on myös kavalimmillaan, mikä lienee pettämätön sivistyksen merkki." -J.M.Barrie, Peter Pan

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #18 : Toukokuu 22, 2008, 18:49:33 »
Mistä tuo tieto kahdestatoista VIP:stä on peräisin?

Liekehtivä pikari, luku Kyyryn hulluus, sivu 584:
"Aivan, minun poikani on vastikään suorittanut kaksitoista V.I.P:tä, erinomaisen tyydyttävä tulos, kyllä, kiitos, kyllä, erittäin ylpeä todellakin." Näin sanoi siis Barty Kyyry Sr. komennuskirouksen alaisena.

Mutta voi kyllä olla, että Seniori oli senverran sekaisin että puhui vähän omiaan. Tai siis, jos Juniori olisi suorittanut 12 VIPiä, hänen olisi täytynyt minun laskujeni mukaan lukea kaikkia koulun aineita, mistä ainakin minä olen saanut sellaisen käsityksen, että kukaan ennen Hermionea ei olisi tehnyt niin. Ja olisi se kyllä aika epätodennäköistä, että 20 vuoden sisään kaksi ihmistä käy koulua ajankääntäjän avulla.

Mutta joo. Barty Jr. on kyllä varsin mielenkiintoinen hahmo, tykkään lukea ja kirjoitta siitä ficcejä ja parittaa sitä Regulukselle. ^^
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #19 : Toukokuu 22, 2008, 19:27:30 »
Jestas, hyvä pointti tuo. En oo koskaan aatellut miten paljon opiskelua 12 V.I.P:tä vaatisi. *hipsii muokkailemaan erästä hahmoesittelyä*

Tulin tiedustelemaan josko joku voisi valaista mua siitä, mistä ihmeestä mulla on niin elävä mielikuva siitä, että Barty Junior olisi karannut isältään siellä huispauksen MM-kisoissa ja Winky saanut siksi potkut, kun ei ollut onnistunut vahtimaan junioria?

Kun ainakin WIkipedian Death Eater -artikkelin (ja muistaakseni jotenkin jonkun kirjankin takia mulla jopa on myös tämmöiinen mielikuva), että Bertha Jorkins tjsp. sai selville Kyyryjen pikku salaisuuden ja Voldemort jotenkin komennutti seniorin ja pelasti juniorin kotoaan?

Kumpi näistä nyt on sitten se alkuperäinen, oikea tapahtumasarja? LP:n lukemisesta on niiiin kauan aikaa, että en todellakaan muista, enkä suoraan sanoen jaksaisi nyt vaivautua selailemaan sitä uusiksi huonon näköni kera.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Hartsa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • http://www.freewebs.com/moottoriurheilu05
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #20 : Toukokuu 22, 2008, 19:35:35 »
Mutta Asoalian, suorittihan Percykin 12 V.I.P:tä. Mainitaan SK:n luvussa Kotikolo. Onkohan hänelläkin siis ollut ajankääntäjä ja hänenkin on täytynyt opiskella kaikkia aineita.

Kyllä se on niin, että tuo on se oikea versio tuo, että Jorkins sai selville Kyyryjen salaisuuden, jolloin Voldemort langetti senioriin komennuskirouksen, ja junior pääsi vapaaksi. Winky sai potkut siksi, että Kyyry Sr. epäili hänen loihtineen pimeän piirron taivaalle.


« Viimeksi muokattu: Toukokuu 22, 2008, 19:39:02 kirjoittanut Hartsa »
Terve kaikille!

Poissa Yono

  • Tangokuningatar
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #21 : Toukokuu 22, 2008, 20:42:02 »
Kyllä se on niin, että tuo on se oikea versio tuo, että Jorkins sai selville Kyyryjen salaisuuden, jolloin Voldemort langetti senioriin komennuskirouksen, ja junior pääsi vapaaksi. Winky sai potkut siksi, että Kyyry Sr. epäili hänen loihtineen pimeän piirron taivaalle.
Tuo ei ole täysin totta. Katsoin kirjasta sivuilta 717-719 (suomenkielinen), ja se meni suurin piirtein näin:

Winky suostutteli isä-Kyyryn päästämään Jr:n huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Jr. piilotettiin näkymättömyysviitan alle, ja Winky väitti tyhjältä näyttävän paikan olevan varattu. Kesken ottelua junior tokenee hetkeksi komennoskirouksen alta ja onnistuu varastamaan taikasauvan. Pelin jälkeen tulee toinen sellainen tilanne, jolloin junior karkaa ja luo pimeän piirron. Kyyryyn osuu kuitenkin tainnutustaika, ja hänen isänsä löytää tämän ja vie kotiin. Seniori siis tiesi, että Winky ei ollut luonut pimeän piirtoa, mutta rankaisi häntä koska juniori oli päässyt vapaaksi.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #22 : Toukokuu 23, 2008, 11:52:22 »
Ai kauhea, heti kun selkänsä kääntää... Paljon vastauksia täällä.

En tainnut pohtia Kyyryjen perhesuhteita aiemmin. Hataralla muistillani pistän lusikkani siihen soppaan nyt. Itse uskon vakaasti Barty seniorin rakastaneen poikaansa. Oikeussalikohtaus oli pettymyksen puuska, ei pimeyden voimia vastaan intohimoisesti taisteleva isä halunnut tuomita poikaansa vihollisenaan. Hän kunnioitti lopultakin periaatteitaan, eikä sortunut siinä vaiheessa puolueellisuuteen, vaikka kyseessä oli oma perhe. Mikä sinänsä ansaitsee kunnioitukseni, Potterien maailmassa oikeusjärjestelmä on vähän mitä on, mielivaltainen, jos näin offina huomautan. Luulenpa, että hänen vaimonsa sai puhua häntä ympäri aika lailla mukaan juoneen, joka pelastaisi heidän poikansa. Rouva Kyyry luultavasti vetosi sairauteensa, siihen, että pojalla oli vielä elämä edessä ja että hän itse kuolisi pian muutenkin.

Pointti, että äiti olisi halunnut pelastaa juniorin epäinhimilliseltä rangaistukselta, käy järkeen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että juniorin kaltainen vahva persoona on mitä parhainta "ankeuttajanruokaa", hänessä tuntuu olevan niin paljon tunteita. Mitä niihin tunteisiin tulee, uskon hänen tunteneen isänsä ainakin sodan aikana enemmänkin vain henkilöksi, jolla sattui olemaan sama nimi, joka asui saman katon alla, ja joka harvoin kotona ollessaan vain enemmänkin häiritsi Barty juniorin ja hänen äitinsä elämää. (Ok, tämä on hiukka kärjistetysti selitetty.) Vaikka seniori ei sitä näin itse nähnyt, eikä luultavasti nähnyt rouvakaan. Kuten täällä on sanottukin, Barty senioria revittiin kahteen suuntaan; toisaalla olivat Kuolonsyöjät ja Voldemort kukistettavana ja toisaalla perhe hoidettavana. En usko Kyyryn koskaan unohtaeen isän velvollisuuksiaan, mutta hän vain laittoi koko velhoyhteisön edun vaimonsa ja poikansa edelle ja tuli laiminlyöneeksi heitä. Seniori taisi olla enemmän sankarityyppiä, hänestä ei vain ollut kyhjöttämään turvassa perheensä kanssa ja katsomaan taistelua vieressä. Hän luultavasti uskoi perheensä pärjäävän ilman häntä. Joka tapauksessa juniori oli katkera, koska hänestä tuntui siltä kuin hänellä ei olisi mitään isää ollutkaan.

Älkää käsittäkö väärin. Vaikka luullakseni toisenlaisissa olosuhteissa Kyyry seniori olisi voinut olla paljon parempi isä ja aviomies, en minäkään usko, että juniori olisi silti seurannut häntä sokeasti. Juniori on mielestäni vain enemmän kapinatyyppiä, tosiaan paljon kuin isänsä. Molemmat halusivat toimia itselleen ja omien periaatteidensa mukaan. Jos juniorista ei ilman Voldemortia olisikaan omaksunut ihan Kuolonsyöjän ajatuksia, niin uskon, että hänen mielstään systeemissä olisi silti ollut vikaa ja hän olisi halunnut tehdä asialle jotain. Tavallaan he molemmat uskoivat, että maailmaa voisi muuttaa.

Jeps. Ja nyt voitte kaataa tämän :)
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 23, 2008, 16:31:07 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #23 : Toukokuu 23, 2008, 13:15:25 »
Lainaus käyttäjältä: Mirrekala
Itse uskon vakaasti Barty seniorin rakastaneen poikaansa. Oikeussalikohtaus oli pettymyksen puuska, ei pimeyden voimia vastaan intohimoisesti taisteleva isä halunnut tuomita poikaansa vihollisenaan. Hän kunnioitti lopultakin periaatteitaan, eikä sortunut siinä vaiheessa puolueellisuuteen, vaikka kyseessä oli oma perhe.

Samoin, paitsi, että voisin omasta puolestani lisätä arvelun, että seniorilla tuli tuossa hetkessä myös ego vastaan, tai siis... Se oli varmaan ylpeä tärkeästä työstään ja oli kaiken lisäksi käsitykseni mukaan velhoyhteiskunnassa hyvin arvostettu tuomari. Ei se niiden todisteiden valossa olisi mitenkään voinut, vaikka kuinka ehkä halusikin, lieventää oman poikansa tuomiota tai mitään, ilman, että sen maine olisi romahtanut miinuksen puolelle, kun se jo ilmankin oli kärsinyt karmeasti. Siis kun kyseessä nimenomaan oli niinkin uskomaton rikos kuin jonkun järjiltään kiduttaminen anteeksiantamattomalla. Mutta siis samaa mieltä olen visioissani tuossa kanssasi ja arvostankin siis suuresti GoF-leffaan laitettua Dumbledoren replaa "Destroyed barty to do so but he had no choice. The evidence was overwhelming." Tuonkin voi tietysti taas tulkita monella tapaa, mutta mielestäni helpoiten juuri sillä, ettei se kestänyt sitä, että joutui tuomitsemaan lapsensa Azkabaniin (elinkautiseen), koska rakasti tätä. Samasta syystä voin nähdä hänet hyvinkin suostumassa vaimonsa pyyntöön keplotella poika pois Azkabanista inhimillisempiin oloihin, eikä vain 'palveluksena kuolevalle vaimolleen', vaikka varmaan tosiaan pitkien suostuttelujen jälkeen, sai seniori siinä varmasti sen verran mahtavan kolauksen suhteessa jos toisessakin, ettei se varmaan ihan heti jaksanut muistaa, että oli pelissä vielä rakkauttakin hänenkin osaltaan.

Lainaus käyttäjältä: Mirrekala
En usko Kyyryn koskaan unohtaeen isän velvollisuuksiaan, mutta hän vain laittoi koko velhoyhteisön edun vaimonsa ja poikansa edelle ja tuli laiminlyöneeksi heitä.

O// Jes. En olekaan ihan yksin ajatukseni kanssa.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #24 : Toukokuu 27, 2008, 14:43:32 »
...arvostankin siis suuresti GoF-leffaan laitettua Dumbledoren replaa "Destroyed barty to do so but he had no choice. The evidence was overwhelming." Tuonkin voi tietysti taas tulkita monella tapaa, mutta mielestäni helpoiten juuri sillä, ettei se kestänyt sitä, että joutui tuomitsemaan lapsensa Azkabaniin (elinkautiseen), koska rakasti tätä.

...Tai minusta vielä helpommin siten, että Bartyn maine tuhoutui joka tapauksessa, kun hänen lähipiiristään paljastui kuolonsyöjä. Tässä sivupointti, joka siis ei tue omaa teoriaani myöskään. Muistikuvani Goblet-leffasta ovat aktiivisen unohdusen seurauksena hyvin hatarat, enkä tuota kohtaa muista lainkaan Mutta silti pesiimistisesti olettaisin tuossa tarkoitetun Bartyn mainetta, ei häntä itseään henkilönä. Yksipuolista. Toisaalta mikään ei estä tulkitsemasta tätä syvällisemmin. Toivoisin tosiaan, että repla olisi myös tarkoitettu kertomaan Bartysta isänä ja ihmisenä, ei uramaanikkona.

Siksi olen tietyllä tapaa niin hyvilläni seniorin pojalleen langettamasta tuomiosta, ettei hän edes yrittänyt pyyhkiä tämän tekoa pois. En usko, että se selvääkin selvemmistä todisteista huolimatta olisi velhomaailmassa ollut täysin mahdotonta. Suhteilla ja lahjuksilla pojan tuomiota olisi varmasti vähintäänkin voitu lieventää, ellei hänen syyllisyyttään kokonaan kieltää. (Hmm, en luota siihen systeemiin). Vaikka tietysti, jos juniori olisikin julistettu oikeuden silmissä syyttömäksi, olisi hän kuitenkin jäänyt ihmisten mieliin kuolonsyöjänä, ja luottamus oikeusjärjestemään olisi vähennyt (entisestään). Seniori oli kieltämättä tässä aika puun ja kuoren välissä. Aina niin tai näin, hän olisi joko syyllistynyt hyvin pahanlaatuiseen nepotismiin, mikä olisi ollut täysin hänen aatemaailmaansa vastaan, tai tuominnut poikasna Azkabaniin. Ja joka tapauksessa hänen perheensä maine oli liattu. Seniori halusi säilyttää vielä sen mitä hänen ylpeydestään jäljellä oli: ammattiylpeyden.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #25 : Toukokuu 27, 2008, 15:23:01 »
Mutta Asoalian, suorittihan Percykin 12 V.I.P:tä. Mainitaan SK:n luvussa Kotikolo. Onkohan hänelläkin siis ollut ajankääntäjä ja hänenkin on täytynyt opiskella kaikkia aineita.

Niin offiksi kuin tämä meneekin niin oho. Percy on vähän turbottanut :) Mutta olen kyllä sitä mieltä että joko Rowling ei ole ajatellut asiaa ihan loppuun asti tai sitten Percyn vuorokaudessa on vähän useampia tunteja kuin tavallisten kuolevaisten.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #26 : Tammikuu 28, 2010, 20:46:39 »
Aloitin tästä hahmosta keskustelun vuonna 2008, mutta se on jossain vaiheessa menty arkistoimaan, joten aloitan uuden, ja tässä versiossa keskityn herättelemään keskustelua oman visioni kautta, valaisten sitä syvällisemmin.

(Alkuperäinen keskustelu löytyy siis täältä HP-arkistosta. Ja älkää nyt aurorit hyvän tähden arkistoiko tätä noin nopeasti kuin tuo edellinen - eihän siitä ehditty keskustella kuin pari sivua!!)

JKR kirjoitti ko. hahmon ja tämän tarinan niin, että sen pystyy tulkitsemaan melkein ihan miten vain. Olen törmännyt äärimmäisen erilaisiin tulkintoihin kaikenkaikkiaan, mutta kaikissa on ollut pohjimmiltaan muutama yhteinen piirre.

Näyttää siltä, että suurin osa faneista on tykästynyt kirjan antamaan ensivaikutelmaan Juniorista ja tämän suhteesta isäänsä - varsinkin Juniorin omien sanojen myötä. Täten tietysti kunnioitan ko. näkemystä, mutta sen ollen vain Juniorin omat uskomukset, se ei välttämättä ole totuus ja minä henk.koht. tykkään sukeltaa syvemmälle mahdollisuuksien mereen. Ja näyttää siltä, että suurin osa mieltää Juniorin sairaana ja/tai pahana ihmisenä. No tekeehän hän paljon sairaita ja pahoja asioita elinaikanaan, joten ymmärrän hyvin tuon näkemyksen - mutta henk.koht. en näe, että sen tarvitsee tarkoittaa hänen olleen suorastaan sydämeltään paha tai edes sairas alunalkajaan.

Itse näen sen hyvin erilailla. Visioni on vuosien varrella saanut jonkinverran positiivista palautetta, mutta tuntuu, että olen silti aika lailla yksin tämän kanssa. Olenko?

Uskoakseni tulkintani on looginen canon-kuvaan nähden, vaikka eroaakin suuresti yleisimmästä ja suosituimmasta tulkinnasta - vaikkakin, minun Juniorini tarina siirtyy hieman vaihtoehtoisen todellisuuden puolelle, koska en kirjoita hänen saavan Ankeuttajan Suudelmaa, vaan tapatan hänet myöhemmin samana vuonna. Ihan vain siksi, että mua nyppi suuresti menettää niin herkullinen hahmo muutama sivu sen jälkeen, kun juuri saimme kuulla hänestä enemmän.

Minun Juniorini ei ole Luihuinen, kuten monet tuntuu mieltävän Juniorin olleen, vaan Rohkelikko. Tämä valinta monestakin syystä, mutta mm. koska Luihuinen olisi ollut pahin klishee tulevalle kuolonsyöjälle. Rohkelikko? Ei ehkä kaikkein paras tupavalinta, mutta mahdollinen. Lapset lajitellaan Tupiin niin nuoressa iässä, etteä saattavat hyvin vielä muuttua ja tehdä valintoja, joita kukaan ei silloin olisi uskonut ja minä en edes usko, että kukaan kuuluu vain yhteen Tupaan, vaan että se on henkilön ydin, joka määrittelee tuvan - sillä ei ole mitään tekemistä hahmon syvyyden kanssa. Kirja ei kerro mitään lapsi-Juniorista eikä siitä minkä mahdollisten piirteidensä mukaan hän silloin eli, jotka mahdollisesti painuivat taka-alalle tai muokkautuivat kasvun myötä ja varsinkin Azkabanissa. Hänessä ei tarvitse olla kaikkia Rohkelikon piirteitä kuuluakseen ko. tupaan. Rohkeus, röyhkeys ja uhkarohkeus esimerkiksi, eivät leimaa häntä millekään tietylle polulle. Ajettelen myös, että Junior oli isänsä poika, mutta tietyt asiat myrkyttivät hänen mielensä ja sydämensä, joskin sillä nyt ei ole liikaa tekemistä tuvan kanssa - hänen isänsä saattoi silti hyvin kuuulua eri tupaan aikoinaan.

Joten, hän tosiaan osallistui Longbottomien kidutukseen. (Sitähän kirja ei koskaan vahvista virallisesti, vaan vain sen, että tämä oli paikanpäällä.) Junior etsi hyväksyntää Voldemortilta ja oli saanut sitä - tesskenneltyä tai aitoa, kukaties - enemmän kuin koki koskaan saaneensa isältään, ja yhdistettynä syvään katkeruuteen ja kaunaan, hän halusi niin epätoivoisesti löytää Voldemortin takaisin, että lähti käyttämään tuota anteeksiantamatonta kirousta, ja ajautui liian pitkälle. Mutta valinnat, aina kuolonsyöjäksi ryhtymisetä kaikkeen muuhun ennen kiinnijäämistä, eivät olleet olennaisesti vihan motivoimia, vaan enemmän epätoivon ja nuoruuden hulluuden ajamia, yhdistettynä siihen, että Voldemort on loistava manipuloija.

Näkemyksessäni se oikeudenkäynti tapahtui kuten kirjassa. Junior käyttäytyi siten, koska roikkui vielä jossakin toivossa isänsä suhteen. Selvästi Juniorin asenne oli 'mutta-olen-poikasi-et-halua-tehdä-tätä-minulle' ja vielä enemmän, kun se kääntyi äitinsä puoleen, josko tämä saisi isän tajuamaan sen. Äideillä kun tuppaa olemaan välitön ja ehdoton rakkausside lapsiinsa ja saattavat joskus päätyä muistuttamaan isiä, että näillä on myös, (jos on.) Sen varaan Junior laski tuolla hetkellä. Hän ei ollut viaton, mutta piti kiinni toivosta, että kun rakkaus on verta, sitä ei koskaan ole tuomiolla. (Henk.koht. en usko, että siihen tarvitaan edes veriside, vaan vain yhtä vahva rakkaus.) Moni näkee tuon kaiken kylmänä ja laskelmoivana äidin manipuloimisena, mutta minä tulkitsin sen saman tien ihan aidoksi hädäksi. Muistaaksenihan me ei ennen tuota kohtaa kirjassa oltu edes kuultukaan koko tyypistä mitään, joten siksi.

Ja Juniorin isä rakasti poikaansa, ehdottomasti. Minkä tähden sattui äärimmäisen paljon tulla sillä tavalla poikansa pettämäksi, mikä johti hylkäämiseen - mihin tosin vaikutti myös miehen ego ja ylpeys arvostetun tuomarin asemastaan, jonka - suvun nimen mukaan repien - poika oli juuri syössyt häpeään. Ei vain olemalla kuolonsyöjä, vaan myös osallistumalla moiseen uskomattoman julmaan rikokseen. Mitä Junior oli tehnyt ja tämän Azkabaniin tuomitseminen musersivat tämän isän kahdella tavalla, ja se vaikutti tämän käytökseen ko. oikeudenkäynnissä. Koska tämä rakasti poikaansa ja koska asemansa ja nimensä oli häpäisty - ja joksikin aikaa rakkaus vaihtui ei-kovin-välittömäksi-vihaksi. Jonkin aikaa tämä tuskin halusi edes kuulla poikansa nimeä mainittavan.

Tietysti vain elokuvaversio laittaa Dumbledoren suuhun sanat "musersi Bartyn tehdä niin, mutta todisteet olivat ylitsepääsemättömät" ja Bartyn omissa sanoissa perheen menettämisen traagisuudesta ja elämän jatkumisesta jne. - kirja ei näytä mitään tuollaista tai anna ymmärtää, että Senior katuisi poikansa Azkabaniin lähettämistä. Mutta mielestäni sen ei tarvitse tarkoittaa, etteikö tämä silti olisi tuntenut murhetta sen takia, tai että tällä olisi kivisydän kuten Sirius sen laittoi, tai ettei tämä rakastaisi lastaan. Näidenkin asioiden suhteen minä mieluummin kaivaudun syvemmälle, kuin tyydyn vain ensivaikutelmaan.

Mutta ei, en usko, että hän katui poikansa lähettämistä Azkabaniin sinänsä, mutta vain sitä, että tuomitsi tämän sinne elinkautiseksi. Kun tosiasia kuitenkin on, että poikansa oli ottanut osaa kahden ihmisen järjiltään kiduttamiseen (Anteeksiantamattomalla Kirouksella) ja näin tuhonnut kahden perheen elämän, Longbottomien ja oman perheensä - ei sellaisen teon kanssa saa päästä liian helpolla. Mutta uskallan väittää, että Senior katui asioita hyvin pitkälle; toivoi, että olisi edes tuominnut Juniorin sinne lyhemmäksi ajaksi tai että olisi ollut olemassa jokin vaihtoehtoinen, tarpeeksi hyvä rangaistus ko. rikoksesta - loppujen lopuksi Azkaban kun on äärimmäisen epäinhimillinen vankila ja kyseessä oli hänen oma poikansa, jota tämä luonnon lakien pakostakin jo, rakasti enemmän tai vähemmän, mutta rakasti varmasti. Ja siis aivan varmasti katui poikansa kieltämistä, mikä on Azkaban-tuomiotakin julmempi rangaistus jo itsessään, saati yhdistelmänä. Ja katui varmasti sitäkin, että oli päästänyt poikansa päätymään sellaisiin tekoihin.. (Viittaus, fanivideoni "Breathe Into Me".)

Sillä isä myös suostui auttamaan poikansa ulos Azkabanista ja pitämään tämän elossa ja huolehdittuna, kotona, suhteellisesti katsoen paremmissa oloissa - mikä myös voidaan tulkita vähintään kahdella eri tavalla: Se voisi puhua yhä rakastamisen puolesta tai ainakin välittämisen. Nähdäkseni kun, jos jotakuta on todella rakastanut joskus, ei tämän henkilön suhteen voi koskaan täysin kylmäksi muuttua - ei koskaan, olivat nämä sitten tehneet mitä tahansa. Junior itse nyt tietysti uskoi, että isänsä pelasti hänet vain vaimonsa vuoksi ja näin ollen, että vain hänen äitinsä pelasti hänet - mutta kuten aiemmin todettua, se ei välttämättä ollut totta - totuuden ollen suhteellinen käsite.

Pointtini on; koko oikeudenkäynti-kohtaus on paljon voimallisempi, jos isällä ja pojalla oli rakkautta toisiaan kohtaan ja uskoa toisiinsa.

Kun rakkaudella on osansa suhteessa - hylkääminen ja elinkautistuomio Azkabanin kaltaisessa vankilassa, otetaan taatusti yhtä anteeksiantamattomana ja julmana, kuin rikokset, joista nämä tuomiot lankesivat. Ja kun sydän särkyy, se voi kasvaa takaisin kieroutuneeksi ja kylmäksi ja vain anteeksiannon voima voisi sitä enää auttaa - ja sitähän Junior ei koskaan löytänyt ja tuskin Seniorkaan. Tuossa vaiheessa tarinaa kaikki toivo heidän suhteensa suhteen, oli lopullisesti kuollut. Mikä saattoi olla myös yksi syy siihen, millä tavalla Senior päätti poikaansa kontrolloida myöhemmin, kuin myös luottamusongelma - (kaiken tapahtuneen jälkeen Junior taatusti haluaisi etsiä Voldemortin), ja no - jos sitä välittämistä tai rakkautta ajatellaan, komennuskirous oli Juniorillekin helpoin tapa, ottaen huomioon miten hyvä ja välinpitämätön olo sen alaisena on. Lue; isä katui sitä, että oli lähettänyt tämän sinne helvettiin elinkautiseksi ja vaikka sitten pelastikin, oli antanut tämän virua siellä vuoden - jonka aikana poika joutui elämään uudestaan ja uudestaan sen hylkäämisen ja tuomion, kylmässä ja pimeässä, epäinhimillisessä ympäristössä - uskossa, että joutui kärsimään sillä tavalla loppuelämänsä! Eli nyt Senior näki komennuskirouksen palvelevan kahta asiaa; pojalla olisi hyvä olla, eikä tämä pääsisi etsimään Voldemortia.

Se, ettei Senior päästänyt poikaa ulos talosta raikkaaseen ilmaan vuosiin, oli ajattelematonta ylisuojelua. Jos totuus olisi käynyt julki kenelle tahansa, hänen vaimonsa olisi kuollut turhaan Azkabanissa ja poikansa, jota hän yhä rakasti, olisi joutunu sinne takaisin tai saanut Ankeuttajan Suudelman. Eli näen hieman kaltoinkiohtelua ylisuojelevuudessa, siinä missä luonnollisesti ymmärrän Seniorin päätösten välttämättömyyden, kaiken ja kaikkien, myös poikansa, suojelemiseksi.

Mitä tulee niihin sairaisiin, kylmiin ja väkivaltaisiin piirteisiin, joita Junior myöhemmin näytti... Sanoisin, että lisättynä niihin äärimmäisiin tunne-elämän iskuihin ennen Azkabania ja Azkabanin myötä, joiden takia hänen sydämensä oli kasvanut kylmäksi ja kieroon, ne 13 vuotta jatkuvasti komennuskirouksen alaisena, (minkä on pakko vaikuttaa aivoihin ja mieleen jollain tavalla), ja niin rajoitetuissa olosuhteissa, - ja lopulta siitä vapauduttuaan ja tajuttuaan mitä oli tapahtunut - vaikuttivat hyvin olennaisesti siihen, millainen hän oli vuosina 1994-1995.

En väitä, etteikö Junior olisi perinyt negatiivisiakin piirteitä isältään tai etteikö hänessä olisi ollut väkivaltaisia piirteitä joa aiemminkin, koska ilmiselvästi oli. Sanon vain, ettei asioiden tarvinnut olla niin pahassa jamassa aina, vaan vasta se oikeudenkäynti ja kaikki sen jälkeen tapahtunut, olennaisesti muokkasivat Junioria sellaiseksi mitä hän oli lopussa.

Minun Junior oli yleensä ajattelematon ja itsepäinen nuorimies, jonka katkeruus, kauna ja epätoivo lopulta sokeuttivat - tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta ehti tehdä viimeisen virheensä - Longbottomien kidutuksen. Vaikka perhesiteet näyttivät sen takia katkenneen, kuten tiedämme ei se aivan niin ollut - mutta luottamus oli varmasti mennyttä lopullisesti. Mm. siksi siis ne 13 vuotta lisää kärsimystä ja sitten olikin jo kaikella tapaa liian myöhäistä, kun Juniorin pää pehmeni vähän liikaa, eikä  halutessaankaan varmaan olisi erottanut oikeaa väärästä - tosin kuten jo analysoitua särkyneistä sydämistä, tuskin edes halusi. Eli Voldemort pelasti hänet, eikä ollut aiemminkaan pettänyt tai hylännyt hänrä, hän auttoi Volden takaisin voimiinsa, tappoi isänsä... Komennutti pojan kiduttamaan tyttöä, jotta saisi toimitettua Harryn Voldemortille... Eli se oli vasta Azkaban-tuomion ja hylkäämisen jälkeen, kun Junior kääntyi kokonaan isäänsä vastaan, syleili Voldemortin arvoja ja oli uskollinen kuolonsyöjä. Ei ehkä salamaniskusta, mutta muuttui siihen suuntaan nopeasti - joten kyllä, joten minunkin Juniorini oli todella kiinrynyr ja fanaattinen kuolonsyöjä jossain vaiheessa elämäänsä, vaikkei alusta alkaen, eikä paha sydämeltään, tai sairas kaiken aikaa.

Mutta halusin antaa Juniorille mahdollisuuden, kun jo muutenkin tulkitsin hahmon jollain tapaa monimutkaisemmin kuin monet muut. Juniorini ei saa Ankeuttajan Suudelmaa, vaan kuolee myöhemmin samana vuonna Voldemortin toimesta. Olen käsityksessä, että velhomaailmassa henkivelkaa pidetään suuressa arvossa ja Junior oli tuossa vaiheessa henkensä velkaa kummallekin vanhemmistaan kaikella tapaa, millä vain saattaa olla. Eihän tämä kirjan kohtauksessa näyttänyt moisesta välittävän tipan vertaa, mutta kirja ei kuvannut kaikkea mitä tapahtui sen ja Suudelman välissä - siinä on hyvin pieni mahdollisuus vaihtoehtoiseen tarinapolkuun. Ja Dumbledore on mahtava mies. Vaikkei voinut pelastaa Junioria, saattoi onnistua muistuttamaan tätä joistain asioista, jotka tämä oli ignoorannut tai unohtanut. Esim. ettei tämä ollut Voldemort-fani alunperin, eikä liittynyt kuolonsyöjiin vihan ajamana ja Junior toki muistaisi niitäkin aikoja. Ei Junior isälleen anteeksi anna, mutta saattaa ymmärtää tätä paremmin.

Kalkaros auttoi hänet pakoon, Junior palasi Voldemortin luo, sai kauan odottamansa palkinnon, mutta paljon oli tapahtunut, ajat olivat muuttuneet, ja niin hänkin - samalla kun oli aina pohjimmiltaan ollut isänsä poika. Mikään ei poista tehtyjä tekoja, mutta hän ehkä halusi tehdä edes jotain oikein, edes kerran elämässään ja siihen hänellä oli nyt mahdollisuus.

Mutta ollakseni uskollisempi alkuperäiselle tarinalle, hän ei koskaan käytä sitä mahdollisuutta - hän on kuitenkin fyysisesti ja tunne-elämältään äärimmäisen vahingoittunut ja sekaisin, tässä vaiheessa rakkautensa Voldemortiin ja kauan pahoinpidellyn rakkautens avanhempiinsa välissä, samalla kun, kuten sanottua, ei pysty antamaan anteeksi isälleen. Oli kaikessa suhteessa aivan liian myöhäistä.

Joidenkin mielestä Senior vaikutti etäiseltä Juniorille kirjassa. Ehkäpä siksi, että Junior käytti sanaa "father" sanan "dad" sijaan? En minä ainakaan keksi muuta syytä päätellä sellaista. Saattaa toki olla, että etäisiä olivat, MUTTA; he saattoivat olla joskus läheisiä ja kasvaa erilleen viimeksi kuluneiden vuosien aikana tai se oli vain yksinkertaisesti perheen tapa puhutella vanhempia, siinä missä muut yleensä menee muodollisuuksiin vain virallisissa tilanteissa. Mikä tuokin minut teoriaan, jota itse noudatan, psykologiaa rakastavana; Junior arveli, että isänsä puhutteleminen niin muodollisesti saattaisi pelastaa hänet Azkabanilta. Se oli hyvin virallinen tilanne, eikä tilanne kotona tai sattumanvaraisesti jossakin. Ja isänsä oli ilmiselvästi ylpeä ja kunnianhimoinen persoona. Ja sillä hetkellä, tosiaan ei ollut Juniorin iskä, kuten kotona, vaan tuomarin roolissa, ja lisäksi äärimmäisen raivona ja shokkitilassa. Läheisten muotojen käyttäminen olisi todennäköisesti kaikunut vieläkin kuurommille korville, kuin se, mitä Junior sanoi. Kaikkea pitää kokeilla, eikö? Anele, pidä kunnioittava etäisyys samalla, kun muistutat olevanne sukua ja lopulta sano suoraan "Mutta olen poikasi! Olen poikasi!" Joten, joo, ehkä he olivat etäisiä, ehkä läheisiä. Minun tulkinnassa läheisiä. Jos Junior kuvitteli "Olen poikasi!" mahdollisesti riittävän, kai niillä täytyi jonkinlaista läheisyyttä olla pohjimmiltaan ainakin.

Nähkääs, minä en pysty sivuttamaan sen oikeudenkäynnin tapahtumia ja tunne-elementtejä, joiden on pakko vaikuttaa mihin tahansa perheeseen, millaiseen isään tahansa. Mikä myös tahtoo sanoa, että se itse oikeussalikohtaus ei kerro kovin paljoa Seniorista ihmisenä.

Me tutustuimme vain siihen mieheen, joka hän oli vuosina 1994-1995 kaiken sen draaman + 13 vuotta sen kanssa elämisen jälkeen. Hän ei mitenkään ollut voinut unohtaa tai työntää sitä sivuun ja siten alkaa parantua, koska hän oli jatkuvasti sidottu siihen menetykseen ja tuskaan, suojellessaan ja hillitessään poikaansa. Hän ei voinut unohtaa miten yhteiskunnan kohtalo ja poikansa elämä, oli hänen käsissään. Eli - minä en todellakaan luottaisi ensivaikutelmaan miehestä, joka on käynyt läpi niin paljon ja yrittänyt kohdata ja käsitellä sen niin pitkään. Ja ainoa, mikä vihjaa Seniotin tehneen niin paljon töitä, ettei opetellut tuntemaan omaa poikaansa, on Sirius sanomassa niin. Mutta mistä Sirius sen voisi tietää? Ei Sirius tiettävästi ollut Juniorin kavereita tai muutenkaan tuntenut Kyyryjä. Unohtamatta sitä, että Siriuksella oli varmasti alhainen mielipide Seniorista, henkilökohtaisista syistä.

Joten, Seniorin olleen etäinen isä - minä en ole valmis allekirjoittamaan sitä näkemystä, ennen kuin kykenen sivuttamaan nuo - omasta mielestäni olennaiset - psykologiset pointit, nähden kirjan antamaan kuvaan. Eikö ole turvallista olettaa, että Rowling saattoi ajatella niin myös, kun kerta kirjoitti sen kaiken tapahtumaan ko. perheelle. (Huomatkaa siis; tottakai jotkut Seniorissa todettavat piirteet ovat aina olleet häneesä. En siis väitä, että Senior olisi ollut täysin eri ihminen ennen sitä oikeudenkäyntiä ja kaikkea, mutta saattoi olla huomattavasti ja olennaisesti erilainen. Esimerksiksi; ei etiäinen isä.)

Kertoakseni jotakin Juniorini varhaisvuosista, miellän hänen olleen todella Rohkelikko, joskin erityisen hurjapäinen ja monia luihuispiirteitäkin omaava - mutta sydän pohjimmiltaan Rohkelikko. Hän oli läheinen isänsä kanssa ja heillä oli ollut hyviäkin hetkiä ja poika tuntenut olevansa isänsä rakastama, mutta isä laittoi liian pitkään työnsä perheensä edelle, piti tuomarin virkaansa tärkeämpänä, kuin isän roolia. Kun isin pikkupoika oli aina siinä, mutta isä ei huolehtinut suhteesta, mikä tahansa hyvä ja kaunis kääntyy pahemmaksi, yksinäisyyden, epävarmuuden, katkeruuden ja ajoittaisten vihan hetkien kautta. Varsinkin, jos isä ei ollut tarpeeksi tukena, kun äiti sairastui kuolemanvakavasti, vaan itsekkäästi hukutti oman murheensa kallisarvoiseen työhönsä ja lapsi sattui silloin olemaan herkässä iässä, asiat lähtivät pahenemaan nopeasti.

Junior oli 'mammanppoika' vain tiettyyn pisteeseen asti; äitinsä palvoi poikaa niin, ettei tämä kasvanut näkemään ja kunnioittamaan häntä vanhempana vaan katsoi äitiään vertaisenaan tai joskus jopa alempanaan. Junior muodosti kuitenkin enemmän välittömästi vahvan tunnesiteen äitiinsä, kuin isäänsä, koska vietti enemmän aikaa äitinsä kanssa, joka myös oli (liiankin) ystävällinen ja lempeä ihan kaikessa ja teki mitä tahansa poikansa pelastamiseksi toilailuistaan. Mutta siinä kaikki mitä minun näkemyksessäni tulee Juniorin 'äidinpoika'-puoleen. (Junior luotti äitiinsä oikeudenkäynnissä.)

Poikalapsilla on luontainen tarve ja taipumus pitää isäänsä roolimallina jo muutenkin ja lapsella on sisäinen tarve ainakin yhteen oikeasti vanhemman roolia vetävään ihmiseen elämässään. Minun Junior oli vilkas luonteeltaan ja kuten sanottua, hän ei mieltänyt äitiään auktoriteettihahmona ja roolimallina, ja täten ei muodostanut erityisen lapsenomaista tunnesidettäkään tähän. Isänsä puolestaan oli helposti tuon kaiken vaikutuksen omaava persoona. Ja kuten sanottua, Junior oli isänsä poika. Näin ollen, Junior oli aina isinpoika omassa sydämessään ja maailmassaan. Ja isänsä maailmassa myös. (Junior hajosi ja katkeroitui syvästi oikeudenkäynnin tapahtumien myötä, samalla, kun luuli "Mutta olen poikasi!" ja muun anelun riittävän. Ja isä oli shokissa, raivona, eikä kuunnellut, koska hänen poikansa ei olisi kuolonsyöjä, eikä ainakaan kiduttaja. Hän kyllä tiesi kuolonsyöjä-valinnan olevan mahdollinen, mutta se oli vain äärimmäisen epämiellyttävää - ja hän tiesi, ettei hänen poikansa osallistuisi sellaiseen rikokseen vapaaehtoisesti. Mutta kun se kidutusrikos oli äärimmäisen shokeeraava, eikä hän siis pystynyt ajattelemaan mitään selkeästi, varsinkin kun kaikki oli paljastunut niin julkisesti. Ja kuten sanoin, se poikansa kieltämisen oli vain näennäistä.)

Jos olet nähnyt elokuvan 'Valehtelija, valehtelija', (Jim Carrey & Justin Cooper) - jotain sen suuntaista miellän lapsi-Juniorin ja hänen isänsä suhteen pohjan olleen. Sanoin 'jotain sinne päin' ja 'pohjan' - en kopio. Peruspointtini; Kuten Max, Junior palvoi isäänsä, pettymyksistä huolimatta ja hänen isänsä ehdottomasti rakasti poikaansa, muttei vaan tajunnut mitä teki väärin, ennen kuin luuli menettävänsä pojan. Mutta Junior ja isänsä eivät saaneet Disney-loppua, koska heillä on enemmän elementtejä kuvassa; perhetilanne ja kunkin persoonat erilaiset kuin ja ilmiselvästi heillä oli enemmän ongelmia, kuin Maxilla ja tämän isällä.

Englanninkielinen Harry Potter Wiki sanoo, että isä ei koskaan rakastanut poikaansa ja poika tappoi isänsä, koska halveksi tätä. Nähdäkseni tuo ei ole fakta kirjoissa, ettei isä rakstanut poikaansa. Se on vain Juniorin näkemys, jota ei koskaan vahvisteta virallisesti, toisin sanoen, että Senior itse olisi sanonut, että näin on. Mutta totta kai Junior halveksi isäänsä siinä vaiheessa, kun tappoi tämän. Miksei olisi? Mies oli kuitenkin julkisesti hylännyt hänet, tuominnut elinkautiseksi epäinhimilliseen vankilaan ja sieltä pois haettuaankin pitänyt vankina omassa kodissa pimeimmän taikuuden avulla. Luonnollisesti tällainen saa ihmisen epäilemään myös sitä oliko vanhempi koskaan edes rakastanut häntä oikeasti. Rakkaudeton näkemys on tietysti helpoin tapa tulkita kaikki, mutta minulle helpoin tie ei ole mielenkiintoinen, eikä paras.

Minulle on mielenkiintoisempaa, että suhde oli läheinen, muttei koskaan toiminut kovin hyvin. He eivät ymmärtäneet toisiaan monessa asiassa ja liian usein unohtivat kunnoittaa toisiaan. Heillä oli kaikki mahdollisuudet ja halusivat sen kestävän, varsinkin poika kaipasi isäänsä, mutta monimutkainen suhde vaatii enemmän panostusta ja työtä, mitä isä oli valmis ja kykenevä sen eteen tekemään. Mutta en tykkää ajatella, että niiden suhde olisi ollut tuomittu alusta asti, siksi ettei isä yrittänyt ja välittänyt. Enemmänkin niin, että Senior halusi lapsen, mutta tuli isäksi liian nuorena, ja ollen äärimmäisen kunnianhimoinen työurallaan, ei ajatellut tai edes ymmärtänyt millaisen vastuun isyys kaikenkaikkiaan tuo. Ja sitten äidin kuolemansairaus tuli kuvaan, tehden elämästä vieläkin vaikeampaa. Joten minä kannatan jonkin potentiaalisesti-onnellisen, jonkin kauniin, muuttuvan pahaksi ja huonommaksi aina katkeraan loppuun, itsekkyyden, rakkaudesta kumpuavan vahvan vihan ja epätoivon ja väärien valintojen takia. Ennemmin kuin alunalkajaan kylmän, vihaavan tai etäisen jutun jatkuminen siihen pisteeseen. Koen sen traagisemmaksi minun tyylllläni.

Olen aina kuvitellut, että Junior otti kasvutarinansa rankemmin kuin olisi tarvinnut, että hän kasvoi suhteellisen onnellisen lapsuuden, mutta hänelle jokin liian tärkeä oli pielessä, ja mikä ei vaikuttanut niin pahalta vanhemmilleen, kuitenkin tuntui liian pahalta hänestä. Joten, sekä isä, että poika olivat syypäitä tuohon tuhoon, mutta sen laukaiseva tekijä oli salakavalampi elementti perusteeltaan hyvässä, mutta erittäin monimutkaisessa isä-poika-suhteessa.

Toivottavasti tämä ei ollut liian sekavaa. Kirjoitan fanfictionia kyllä, minkä pitäisi selventää asioita: Use well the days - Ficcinurkkaus - Muut HP-ficit.) Samassa osiossa on myös one-shot-ficcini Screaming In Our Hearts", joka kertoo mitä tapahtui päivänä, jona Juniorin vanhemmat pelativat tämän Azkabanista. Yritän tulkinnallani sanoa, ettei Juniorin tarina ja lopputulos välttämättä tarvitse äärimmäisiä olosuhteita alusta loppuun.

Tämän käänsin suomeksi omilta, englanninkielisiltä Barty Crouch Jr. -fanisivuiltani, joilla kirjoitan Barty Juniorista muutenkin + julkaisen fanitaidettani ja fanivideoitani, (jotka tietysti pohjaan tähän omaan näkemykseeni. Kuten se jo aiemmin mainittu "Barty Crouch Jr. - Breathe Into Me".)
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 22, 2010, 07:55:37 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #27 : Tammikuu 31, 2010, 14:18:05 »
Lisätään nyt tähän vielä:

Aika harva tuntuu välittävän siitä, että Rowling PAINOTTAA kirjoituksessaan, sitä, että Junior EI välttämättä ollut osallinen Longbottomien kidutukseen, samalla kun EI vahvista missään vaiheessa, että tämä olisi ollut osallinen siihen. Miksi tuo ei olisi merkittävä seikka?

Eikö ole todennäköistä, että Rowling tarkoitti jotakin tuolla tavalla, jolla hän kirjoitti tuon osan Juniorin tarinaa? Jos hän tosiaan tarkoittaisi Juniorin ottaneen osaa Longbottomien kidutukseen kovin yksinkertaisesti ja julmasti - olettaisi hänen painottaneet siihen kuvaan, eikä päinvastaiseen. Eikä olisi edes ensimmäinen kerta historiassa, että jopa viaton ihminen joutuu kärsimään, kun todisteet puhuvat tätä vastaan tarpeeksi vakuuttavasti.

Mutta koska Junior kuitenkin oli kuolonsyöjä noihin aikoihin, ja täten oli väkisinkin jonkin verran julma ja kykenevä heittään anteeksiantamattomia kirouksia - minä henk.koht. olen tulkinnut keskitietä; että Junior oli osallinen Longbottomien kidutukseen, muttei täysin omasta vapaasta tahdostaan.

Juniorin panikointi ja anelu oikeuddalissa täytyi olla aitoa hätää ja tunnetta, eikä mitään juonittelevaa ja julmaa manipulointia - koska hän ei halunnut odottaa Voldemortia, eikä hautonut kostoa isälleen, vaan halusi KUOLLA ja vieläpä jo vuoden sisään ja tosiaankin oli kuolemassa. Ei oikein vaikuta kylmäveriseltä kiduttaja-murhaaja-Voldemot-omistautuja-fanaatikolta minun käyttäytymispsykologian ymmärrykseni mukaan.

************

Luin muuten juuri äsken uudestaan Pikarista sen totuusseerumi-kohdan. Junior EI sano, ettei isänsä koskaan rakstanut häntä. Se sanoi "Isäni rakasti äitiä enemmän kuin koskaan minua." Huomatkaa sanat 'enemmän kuin'. Junior oli siis selvästikin tuntenut olevansa isänsä rakastama, mutta etenkin se oikeudenkäynti ja kaikki sen jälkeinen varmasti vaikuttivat hänen uskomuukseensa siitä miten paljon tämä oli häntä rakastanut.

Hetket, joina Juniorin vanhemmat pelastivat tämän Azkabanista on aina kiehtoneet mua eniten tuon perheen tarinassa - etenkin tässä omassa tulkinnassani. jossa ne olivat läheisiä keskenään ja äiti saattoi luottaa, että vaikka isän ja pojan suhde oli lopullisesti menettänyt kaiken toivon korjaantua, isä silti pitäisi pojan turvassa ja huolehdittuna, koska se oli hänen toiveensa ja tiesi myös, että isä yhä rakasti poikaansa, ettei se hylkääminen ollut aivan sitä miltä vaikutti - joten nuo hetket olivat yhtä tuskaisia isälle, kuin äidille ja pojallekin. Junior nyt tietysti ei uskonut enää mitään positiivista isäänsä liittyvää. Juniorin äidin uhraus oli vain niin ultimaattinen jopa äidille; kuolla nyt niin epäinhimillisissä oloissa poikansa vuoksi, vaikka tämä oli tehnyt jotain niin hirveää, kuin oli.

Siis kun, tekihän isäkin siinä pelastusoperaatioss valtavan uhrauksen; hänen rakas vaimonsa kuolisi kauhean, yksinäisen kuoleman epäinhimillisissä oloissa, eikä hän itse pystyisi koskaan unohtamaan mitään tuskia ja häpeää, koska näkisi poikaansa joka ikinen päivä loppuelämänsä ajan. Hänen oli pakko aidosti yhä rakastaa Junioria ja ajatella tätä poikanaan.

Eli minä en näe heissä rakkautta näyttää pelkääviä tai epäluontevia ihmisiä. vaan tavallisen, toisilleen läheisen perheen, joka kuitenkin päätyy täystuhoon itsekkyyden ja väärien valintojen - varsinkin vaikeina aikoina - takia. En myöskään näe suuria saleja.  Kirjoitan siis ajatuksella, että rikkaat eivät välttämättä elä erityisellä tavalla ja vaikeat ajat ja tunne-elämän iskut muuttavat ihmisiä ja tämän perheen vaikeat ajat ja iskut olivat niin äärimmäisiä, että jopa vahvat persoonat voivt muuttua merkittävästi. Vaikkapa Senior, joka Pikarissa vaikutti epäluontevalta ja vaikealta lasten kanssa, muuttui ehkä sellaiseksi kaiken sen jälkeen mitä tapahtui hänen oman poikansa suhteen, vaikka hän oli heidän aikanaan luonteva ja hyvä tämän seurassa. Ja kuten jo aiemmin sanoin toisella tavalla, nähdäkseni oikeussali-kohtauksessa tuhoutui jokaiselle osapuolelle jotain hyvin merkittävää. Ja koska rakkaus ei koskaan oikeasti kuole, he molemmat pelastivat poikansa Azkabanista - mutta kaiken tapahtuneen jälkeen ei ollut paljon pelastettavaa.

EDIT://

Olen täysin tietoinen siitä, miten kiintynyt ja fanaattinen kuolonsyöjä Juniori oli elämässään Azkabanin jälkeen. Mutta se oikeussali-kohtaus todella voidaan tulkita hyvin monella tavalla. Alkajaisiksi, kirja EI missään vaiheessa vahvista, että hän olisi kiduttanut Longbottomeja! Itse asiassa, se tekee täysin päinvastaista - monen hahmon sanoissa vihjaillaan, ettei Junior ehkä mahdollisesti osallistunut siihen sittenkään. Ja jos vaikka oliskin osallistunut, kirja ei sano, että se olisi tehnyt sen jotenkin vapaaehtoisesti tai ilolla.

Ja seuraavaksi syvällinen katsuas siihen, miksi välitön mielikuvani oli ja on, että Junior EI ollut erityisen kiintynyt ja fanaattinen kuolonsyöjä alunperin:

Se ei tarkoita sitä, että hän olisi liittynyt kuolonsyöjiin hetken mielijohteesta tai mitään. Tottakai niin iso päätös muotoutui vuosien mittaan. Vain se fanaattisuus ja sensellainen, nähdäkseni kasvoi olennaisesti ja eniten Azkabanissa ja sen jälkeen.

Azkaban kun on paikka, jossa kuka tahansa, jolla ei ole jotain, mistä pitää kiinni, menettäisi järkensä ja arvonsa tai mitä niistä oli jäljellä, kun sinne joutui. Siinä äärimmäisen epäinhimillisessä ja kiduttavassa, kylmässä ja mielettömässä paikassa, joutuu elämään ja tuntemaan uudestaan ja uudestaan pahimmat ja tuskallisimmat muistonsa, samalla, kun Ankeuttajat syö pois onnellisia muistoja, mikä tietysti vain vahvistaa niiden pahojen ja tuskallisten vaikutusta. Juniori todennäköisimmin eli uudestaan ja uudestaan, vuoden ajan, mutta aidossa uskossa, että joutuisi elämään siellä loppuelämänsä, isänsä hylkäämäksi tulemisen ja tämän lähettävän poikansa siihen helvettiin - isänsä, jonka hän syystä tai toisesta ei olisi koskaan uskonut tekevän niin, ja lopussa anellut ja rukoillut, ettei tekisi niin. Ja mahdollisesti myös sen, miten hänen äitinsä kärsi siellä oikeudenkäynnissä.

Kuten kaikilla muillakin, Bellatrix Lestrangella myös on omat traumansa ja tuskansa ja tämä muuttui Azkabanissa varmasti entistäänkin psykopaattisemmaksi, mutta hän ei koskaan menettänyt elämänhaluaan - miksi ei? - koska Bella oli ylpeä siitä, että kärsi sellaisessa paikassa isäntänsä vuoksi, Bella uskoi isäntänsä paluuseen ja VÄLITTI siitä enemmän kuin mistään muusta elämässään. Bell ajanosi sitä, hän odotti sitä, luultavasti ei ajatellut mitään muuta, kuin sitä. Ja Sirius - kuten Bellatrix, ei myöskään menettänyt elämänhaluaan, eikä mennyt edes järjiltään - miksi ei? - koska hän piti kiinni viattomuudestaan ja siitä tosiasiasta, että Piskuilan oli siellä ulkona jossakin ja täten hänellä oli toivoa päästä pois jonakin päivänä, puhumattakaan kostonhalusta, jota hän tunsi Piskuilania kohtaan.

Mutta Barty Kyyry Junior oli kuolemaisillaan jo vuoden kuluttua. (Junior viittaa omissa sanoissaan, että hän tosiaan oli kuolemassa; Ankeuttajat vaistosivat vankilasta lähtevän yhden terveen ja yhden kuolevan - ja monijuomaliemi vaihtaa vain ulkomuotoja - ei kehojen terveydentiloja.) Joten, Kyyry Junior oli menettänyt elämänhalunsa, ja jopa noin nopeasti. Siriuksen mukaan, Juniori ei edes huutanut äitiään enää vain muutaman päivän kuluttua saapumisestaan.

Näin ollen, minun silmiini näyttää, että alunperin, jokin muu oli Juniorille paljon tärkeämpää, kuin mikään Voldemoriin liittyvä ja, että hän ei nähnyt mitään toivoa tai iloa yhtikäs missään. Mutta se tosiasia, että se mikä oli ollut hänelle tärkeämpää, oli niin täydellisesti pettänyt ja hylännyt hänet kidutukseen ja kuolemaan... Ja Voldemort ei ollut... sai Voldun näyttämään entistäkin paremmalta ja kärsimyksen arvoiselta, todennäköisesti - alitajuisesti - muutti ajan kuluessa Juniorin siihen Bellatrix-Lestrange -mielentilaan. Siihen, jossa Voldemort on palvottava tyyppi, jonka puolesta hän tekisi ihan mitä tahansa ja ne jotka eivät tekisi ansaitsevat kauhean rangaistuksen.

Se, sekä hänen äärimmäinen katkeruus ja kostonhimo isänsä petturuudesta, sai välittömästi tilan elää hänessä ja hän alkoi elää sen mukaan, kun tajusi, että pääsisi pois siitä helvetistä ja saisi tilaisuuden etsiä isäntänsä. Uskallan väittää, että kaikki tuo tapahtuisi vieläkin todennäköisemmin, jos Juniori EI kiduttanut Longbottomeita, mutta silti tuli tuomituksi sillä tavalla jonkun toimesta, jonka olisi pitänyt uskoa häneen ja rakastaa häntä. Mutta kuten analysoin, se voisi helposti muotoutua lopun fanaattisuuteen silloinkin, jos hän oli kiduttanut. Ja minä uskon, että hän oli osallinen siinä kidutuksessa, koska en yksinkertaosesti voi uskoa, että minkäänlainen isä voisi uskoa lapsestaan jotain niin shokeeraavaa ja kamalaa, ilman päteviä todisteita.

Pähkinänkuoressa; jos Barty Kyyry Jr. oli lähellekään niin kiintynyt ja fanaattinen kuolonsyöjä jo ennen Azkabanin vuottaan, kuin oli sen jälkeen, miksi hän menetti elämänhalunsa ollenkaan, saatika noin nopeasti? Miksei hän ollut kuin Bellatrix tai jopa vahvempi?

Voisin kuvitella Juniorin liittyneen kuolonsyöjiin pohjimmiltaan omasta tahdostaan ja valinnastaan, joka muotoutui vuosien mittaan ja tarvitsi vain oikeat sanat ja "lupaukset" laukaisemaan päätöksen toimintaan . Joten hänellä oli aitoa halua ja vahvuutta tehdä kuolonsyöjäjuttuja. Mutta silti ei tempaissut aivan kaikkea epäröimättä eli tarvitsi lisämanipulointia. Komennuskirouksen käyttö saattoi olla oikein kivaa, mutta ketään hän ei kiduttanut kidutuskirouksella ennen Longbottomeita. Ja jos hän tappoi, ei ainakaan kylmäverisesti, vaikka parhaansa tekikin isäntänsä miellyttämiseksi (ja isälleen kostamiseksi.) Totta kai kaikki anteeksiantamattomat kiroukset on yhtä pahoja keskenään, mutta juuri siksi Junior ehkä olikin vähän raiteiltaan niiden käytön kanssa ja todennäköisesti ei tuntenut itseään kovin mahtavaksi niiden jälkeen, jos nyt ei täysin katunutkaan. Ehkä jotain siltä väliltä tai on ja off niiden välillä. Junior ei tosiaan vaikuttanut minusta pahalta sydämeltään. Vaan joltakin epätoivoiselta, nuoruudenhullulta ja epätasapainoiselta, joka leikki tulella. Sitten se kaikki räjähti käsiin ja seuraukset muutti hänestä sairaan ja tuhoutuneen persoonan. Viittaus; fanivideoni "Breathe Into Me" - Juniorilta isälleen.

PS. Muuten, luin tuossa yksi ilta uudestaan Pikaria, ja Junior EI hymyillyt onnesta ja tyytyväisyydestä soikeana isänsä tappamisesta - siitä me emme tiedä yhtikäs mitään, miten hän mahtoi tuntea, koska hän vain sanoi tappaneensa isänsä, mutta mitään sävyä tai reaktiota ei kuvailla. Se mielipuolisen onnellinen "kuin muistelisi elämänsä suloisinta hetkeä" -hymy nousi sen kasvoille silloin, kun se muisteli miten Voldemort oli heittänyt komennuskirouksen hänen isänsä päälle ja nyt isä oli vangittu ja valvottu. SE oli Juniorin mielestä kuin elämänsä suloisin ja ihana hetki - ei isänsä tappaminen. Vaikken kyllä ihmettelisi sitäkään, jos olisi, mutta siis kirjan mukaan ei ollut. Viittaan tällä siis vain siihen, mitä kirjoitan vaihtoehtoisesta tarinapolistanin, jossa revin mukaan sen henkivelan yms. jopa siihen pisteeseen asti, että tämä todella katui isänsä tappamista. Luulisin, että se ennemmin haluaisi isänsä eläneen loppuikänsä komennuskirouksen alla ja/tai käväisevän Azkabanissa, kun eihän se nyt anteeksi isälleen antanut ja varmasti halveksi tätä, mutta tappamiseen vaikutti ehkä olennaisemmin pari vähemmän henkilökohtaista asiaa; Voldemort: "You must stop him at all costs." + Junior DD:lle Voldemortista: "I wanted to prove myself to him." + se nyt oli muutenkin ihan kuutamolla moraaliensa kanssa.

EDIT2://

Olen saanut argumentteja englanninkielisessä versiossa Vuotiksesta, mitä tulee Juniorin fanaattisuuteen kuolonsyöjänä ennen Azkabanina, suhteessa siihen, että hän menetti elämänhalunsa siellä. Suomennan ne, sekä vasta-argumenttini tähän.

Eli siis; jos Junior oli lähellekään yhtä fanaattinen ja kiintynyt kuolonsyöjä ennen Azkabania, kuin oli jälkeenpäin, miksi tämä menetti elämänhalunsa ollenkaan, saatika niin nopeasti? Miksei ollut kuin Bellatrix?

Sanovat, että Junior ei ollut yhtä sitkeä/kestävä, kuin Bella.
Siis nythän puhutaan henkisestä kestävyydestä henkisen kidutuksen aikana; mikä sattuu riippumaan henkilön tunteiden ja motivaatioiden vahvuudesta kestää sitä kidutusta. Ja riippuu se myös henkilöä eteenpäin ajavasta motivaatiosta.

Vuonna 1995 Junior kertoo unelmansa ja suurimman pyrkimyksensä olleen Voldemortin palveleminen ja itsensä todistaminen tälle, ja välitti siitä, että sai kunniaa tämän silmissä. Minulle tuollaiset puheet huokuu äärimmäistä tunnetta ja motivaatiota, joten jos Junior olisi jo Azkabania ennen ollut tuolla asenteella, se olisi taatusti ollut yhtä sitkeä kuin Bella. Tai ainakin paljon kestävämpi, mitä oli. Eli en tosiaankaan pysty näkemään häntä fanaattisena ja 100% kuolonsyöjänä jo vuonna 1981.

Entä luulenko, että Bellatrix olisi antanut jonkun, joka ei ole 100% kuolonsyöjä, liikkua itsensä ja aviomiehensä kanssa.
En luule. Kuten jo sanoin aiemmin, kirja ei vahvista, että Junior olisi osallistunut heidän kanssaan Longbottomien kidutukseen, vaan päinvastoin, painottaa kuvaa, että ei ehkä osallistunut.

On myös hyvin mahdollista, ettei Bellatrix tiennyt Juniorin olevan kuolonsyöjä ennen kuin vasta Voldemortin katoamisen jälkeen, ja näin ollen ei tiennyt, miten innokas kuolonsyöjä poika on. Ehkäpä Bellatrix aikoi kiduttaa myös Junioria yrityksissään saada tietoa Voldemortin olinpaikasta, (Junior kun kuitenkin oli heitä vastaan käytyä sotaa johtaneen miehen poika), ja näin ollen Juniorin oli pakko paljastaa itsekin olevansa kuolonsyöjä kuin myös aivan varmasti pakko antaa ymmärtää olevansa 100% Voldemortin puolella ja perään, vaikkei olisikaan ollut.

Toiset ovat jonkun mielestä herkempiä Ankeuttajille, kuin toiset, ja että ne todennäköisesti laittoivat Juniorin tuntemaan äitinsä tuskan poikansa pahuuden takia. Ja kyseenlaistivat, mitä merkitystää Juniorin elämänhalulla on hänen pahuutensa kanssa.
Minä olen käsityksessä, että Ankeuttajat eivät voi, eivätkä laita, ketään tuntemaan jonkun toisen ihmisen tunteita, vaan laittavat henkilön elämään uudestaan oman kauheimman ja tuskallisimman muistonsa, mikä luonnollisesti aiheuttaa ko. henkilön oman, asiaan liittyvän tuskan tuntemisen. Ei kenenkään toisen. Eli, jos Juniorin elämänhalun loppuminen liittyi hänen äitinsä tunteisiin hänen tekosistaan, se tapahtui Juniorin oman katumuksen ja tuskan kautta asian suhteen. Eli sillä on kaikki mahdollinen merkitys siihen, miteen paha ihminen Junior oli.

Ja me kuulema näemme LP:ssä, miten korkeassa arvossa ja huomiossa Voldemort häntä piti. Voldemortilla ei ollut lukuisia mahdollisuuksia valita niistä, kelle hän soisi kunnian auttaa itseään niin merkittävästi. Hänellä oli vain Matohäntä, koska hän ei tiennyt kenestäkään, joka olisi yhä elossa ja vapaana ja halukas etsimään häntä. Kunnes hän sai selville, että Junior oli, vaikkei varsinaisesti vapaa. Eli tuo ei vielä kerro, että Voldemort olisi aina pitänyt Junioria suuressa arvossa ja huomiossa kuolonsyöjänä. Vaan vasta tuosta hetkestä lähtien ja varsinkin Juniorin kerrottua, että on valmis riskeeraamaan kaiken isäntänsä puolesta. Ja kuten koko tämän ja tuon edellisen kilometritekstin pointti on - Junior saattoi ja todennäköisimmin muuttuikin siihen asenteeseen vasta Azkabanin myötä. Huomatka amyös, että Voldemort kysyi Juniorilta oliko tämä valmis riskeeraamaan kaiken hänen vuokseen. Miksi se olisi kysynyt, jos Junior olisi aina ollut? Voldemort kykeni myös helposti lukemaan Juniorin ajatukset ja tunteet ja täten toteamaan, että mies oli nyt todellakin kokonaan omistautunut hänelle, ja täten uskaltaa antaa tälle sen tehtävän Tylypahkassa. Juniorin mielihän oli tuossa vaiheessa jo heikentynyt huomattavasti, eikä lahjakkuudestaankaan huolimatta enää pystyisi sulkemaan sitä.

Joku toinen on samaa mieltä kanssani, ettei Junior ollut yhtä fanaattinen kuolonsyöjä ennen Azkabania, kuin sen jälkeen, mutta antoi myös potentiaalisesti pätevän näkemyksen sille, miksi se menetti elämänhalunsa siellä. Mieltävät, että Junior oli jo silloin "varmasti ihan yhtä omistautunut/kiintynyt", ja vain yksi niistä uskollisista, jotka uskoivat Voldemortin kuolleen ja siis siksi luovutti.

Olen jo aiemmin sanonut, että toki Junior kiintynyt oli, mutten vain näe, että erityisen vahvalla tasolla. En käyttäisi sanaa "varmasti" yhtä kiintynyt/omistautunut, vaan vain "mahdollisesti".

Olisiko Junior tosiaan voinut olla yksi niistä, jotka aidosti uskoivat Voldemortin kuolleen? Siis kun, jos se todella uskoi niin, ja sen tähden päätti luovuttaa odottamisen sijaan - niin miksi se sitten sanoi: "Ajattelin ainoastaan isäntäni etsimisen jatkamista." tai jotain sinne päin, kun se puhui vuosistaan kotonaan isänsä komennuskirouksen alaisena? Minusta tuossa syntyy jonkinasteinen ristiriita. Millä todennäköisyydellä se olisi muuttanut aitoa uskomustaan yhtäkkiä noin vaikuttavalla tasolla?

Ainoat keinot, joilla hän saattoi kuvitella pääsevänsä pois Azkabanista oli, että joko isänsä armahtaisi hänet tai Voldemort pelastaisi. Pakko kai sillä oli koko ajan olla jonkinverran toivoa siitä, että Voldemort on ulkona jossakin, kun kerran pakkomielteisyyden vimmalla halusi jatkaa sen etsimistä vapaaksi päästyään. Siinä missä perheensä suhteen hän ei nähnyt mitään toivoa ja kuten sanottua, todennäköisesti eli ja tunsi uudestaan ja uudestaan sen oikeudenkäyntinsä tapahtumat. Täten, uskoisin ennemmin, että hänen perheasiansa aiheuttivat elämänhalun lopahtamisen.

Mutta ainakin; se ei voinut olla yhtä fanaattinen ja paha silloin kuin oli myöhemmin, koska oli paljon pehmompi kuin Bellatrix. Bellatrix ei panikoinut, hikoillut ja huutanut oikeudenkäynnissä, siinä missä Junior teki sitä kaikkea. Eikä Bellatrix huutanut äitiään sellissään, siinä missä Junior huusi.

Kaikesta tuosta johtuen, nähdäkseni, Juniorille perheensä oli paljon tärkeämpi ja tunteikkaampi asia, kuin Voldemort. Ja näin ollen, että hän oli myös kiintyneempi perheeseensä. Samoin, se psykologinen prosessi luultavasti vaikutti siihen miten hänellä oli totuudesta huomattavasti pokkeava visio päässään omasta alkuperäisestä asenteistaan ja Azkaban-kärsimyksistään, vuonna 1995.

Voldemort ei antaisi Pimeyden piirtoa kelle tahansa, vaan tarkistaisi tämän asenteet puhdasverisyyteen ja sensellaiseen - tiedän. Mutta kun Junior oli lahjakas siinä mielensä sulkemisessa sen taikuudella lukemista vastaan - emmekä me tiedä tarkalleen kuinka lahjakas, sanakka kun tällä oli väkisinkin tarpeeksi vahvat motiivit ja asenteet, kun tämä edes harkitsi Voldemortin joukkoihin liittymistä, saatika sitten kysyi päästä mukaan - ja ne luonnollisesti näkyisivät ensimmäisenä ja kirkkaasti. Ja eipä unohdeta, että jotkut kiristettiin mukaan. Joten Voldemort hyväksymässä riveihinsä jonkun, jolla ei ehkä ole täydelliset asenteet, mutta tarpeeksi hyvät uskollisuuteen ja hommien hoitamiseen, ei ole minusta kovin epätodennäköistä.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 03, 2010, 20:22:21 kirjoittanut Nibs »
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #28 : Syyskuu 07, 2011, 08:13:31 »
Lainaus
Siriuksen mukaan, Juniori ei edes huutanut äitiään enää vain muutaman päivän kuluttua saapumisestaan.

Käsittääkseni siellä sellissä ei enää maannut Junior tuolloin vaan hänen äitinsä.

//Ihanko totta? Minä olen saanut hyvin vahvasti sen kuvan, että se olisi ollut siinä vaiheessa hänen äitinsä. Mutta kun olet kerta aiheesta hyvin kiinnostunut ja tutkinut asiaa tarkoin uskoin että olet ennemmin oikeassa kuin minä.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 07, 2011, 16:11:14 kirjoittanut Neithan »

Poissa Nibs

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Hogwarts Refounded: Harry Potter-roolipeli
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #29 : Syyskuu 07, 2011, 14:15:52 »
Lainaus
Siriuksen mukaan, Juniori ei edes huutanut äitiään enää vain muutaman päivän kuluttua saapumisestaan.

Käsittääkseni siellä sellissä ei enää maannut Junior tuolloin vaan hänen äitinsä.

Kyllä se Juniori itse oli. Sen vanhemmat haki sen pois vasta noin vuoden kuluttua. En muista missä kohtaa ja miten tämä kirjassa mainittiin, mutta varmasti mainittiin, että Juniori vietti Azkabanissa vuoden.
X HOGWARTS REFOUNDED: HARRY POTTER-ROOLIPELI
Mitä pitivät sisällään vuodet 1980-1992 Potter-universumissa?
X PIENI TALO PREERIALLA RPG - Minnesota 1875-1885
X PÖLLÖPOSTI - Harry Potter-blogi

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Barty Kyyry Jr. - paha, rakkaudeton vai väärinymmärretty?
« Vastaus #30 : Syyskuu 22, 2015, 22:07:15 »
Nibs, oot kirjoittanut valtavan pitkät viestit täynnä asiaa. Luen tämän keskustelun ihan kokonaan ajatuksella läpi myöhemmin. Olen ilahtunut siitä, että edes joku on pitänyt pystyssä Barty Crouch Jr-sivua! Siellä ei muuten vieraskirja toimi. Kaikkein eniten Harry Potter-kirjoista olen lukenut juuri Liekehtivää pikaria. En edes uskalla veikata kuinka monta kertaa. Pääsyy on juuri se, että tässä kirjassa kerrotaan Kyyryn perheestä ja esitellään Barty Kyyry Jr. Pelottavaa kuinka syvälle fiktiiviseen maailmaan voi uppoutua, sillä juuri Kyyry nuorempi sai ajattelemaan syvemmin häntä henkilönä. Varsinkin hänen lopullinen kohtalonsa... Kirjasarjassa minua kiehtoo suunnattomasti monet henkilöhahmot keskeisimpien (Harry, Ron jne.) henkilöiden ympäriltä, he joista ei kerrota niin superpaljon.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 22, 2015, 23:24:18 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.