Kirjoittaja Aihe: Kielten opiskelusta vol. 2  (Luettu 20459 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Saffy

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #100 : Maaliskuu 01, 2011, 13:51:34 »
Haluaisin kovasti opiskella myös mm. iiriä, hollantia ja gaelia..

Iiri on kyllä ihan turha kieli. Sitä puhutaan tasan ainoastaan Irlannin länsirannikolla ja sielläkin ainoastaan toisena kielenä. Englannilla siis pärjää kaikkien iiriä äidinkielenään puhuvien kanssa. Taitaa koko kieli olla kuolemassa lähivuosien aikana. Muutenkin ihan pirun vaikea kieli. Että sinuna käyttäisin energiani ja aikani paremmin jonkin muun kielen opiskelussa :)

Niin on gaelikin jos noin ajattelee, mutta tällä mun haluamisella ei olekaan mitään tekemistä turhuuden tai hyödyllisyyden kanssa. Nuo kummatkin vaan ovat niin älyttömän mielenkiintoisia - osittain juuri siksi, että ne ovat mahdollisesti häviämässä ja vievät samalla mukanaan jotakin mitä ei voi saada enää takaisin. Jokainen kieli on rikkaus, jos multa kysytään, ja niihin liittyvät erilaiset kulttuurit ja tavat ja ajatusmaailmat.. ah. :) Ja se vaikeuskin on aika suhteellinen käsite.

Valitettavasti en siis mitenkään voi olla samaa mieltä sun kanssa tässä asiassa. Jos kaikki ajattelis noin ni eihän tässä maailmassa olis kohta enää kuin yksi ainoa kieli (tod. näk. englanti) ja se olis kyllä mun mielestä erittäin tylsää.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #101 : Maaliskuu 01, 2011, 15:48:55 »
^Komppaan Saffya ja Gollimia. Kuulun myös itse niihin, joiden mielestä jokainen kieli on uusi näkokulma maailmaan, ja sellaista rikkautta pitäisi pyrkiä vaalimaan. Kielten kuoleminen on toki luonnollista, mutta samalla hyvin surullista - itse en kestä pitkään ajatellakaan, että olisin viimeinen äidinkieleni puhuja. Se jos mikä olisi yksinäistä. Kielen mukana kuolee tapa ajatella. Perinteisinä esimerkkeinä: suomen kielen hän-pronomini on eikä sanoja luokitella sukuihin, vaikka useissa muissa kielissä esiintyvät pronominit feminiinille, maskuliinille ja jopa neutrille. Miksi monien kielten puhujien kesken on syntynyt tarve erotella miehet ja naiset (ja "miespuoliset ja naispuoliset asiat" ;>) toisistaan, tai miksi se vastaavasti on hävinnyt suomesta (minulla ei ole aavistustakaan, millainen historia tähän liittyy)? Joissain kielessä me-pronomineja on kaksi, yksi joka sisältää puhutetavan yksilön tai joukon ja yksi, joka sisältää vain puhujan ja jonkin kolmannen osapuolen (en muista, mitä kieltä yleisen kielitieteen luennoitsija käytti esimerkissään, mutta jos joku tällaisen kielen nyt muistaa, niin kertokaa). Miksi kulttuurissa on syntynyt tarve erotella ja täsmentää joukkoja näin? Kuolleiden kielien osaaminen auttaa mitä luultavimmin ymmärtämään historiaa. Osa niistä kielistä vain on kadonnut niin tyystin, ettei niitä enää juuri pystytä oppimaan :<

Itsekin varmaan tarttuisin tilaisuuteen opiskella jotain pientä, harvinaisempaa kieltä vaikka sitten ihan teorian tasolla, koska niitä kieliä on haasteellista päästä käyttämään tositoimissa. Suomen pienemmät sukukielet kiehtovat minua, samoin kuin saamen kielet, joita eräs ystäväni opiskelee. Rakenteellisesti erilaiset kielet ovat hyvin mielenkiintoisia. Puhumattakaan siitä, kun yrittää käsittää sanaa, jolle omasta kielestä ei löydy osuvaa käännöstä. Toisaalta englannin eri muodot ovat sikäli kiinnostavia, että eri puolilla maailmaa englanti on päässyt sekoittumaan paikallisiin kieliin, mistä syntyy taas uusia kieliä.

Lainaus käyttäjältä: Saffy
Valitettavasti en siis mitenkään voi olla samaa mieltä sun kanssa tässä asiassa. Jos kaikki ajattelis noin ni eihän tässä maailmassa olis kohta enää kuin yksi ainoa kieli (tod. näk. englanti) ja se olis kyllä mun mielestä erittäin tylsää.
Itse en usko, että yksikielinen maailma olisi mitenkään edes mahdollinen. Miettikää, miten erilaisia murteita jo suomen sisällä on kehittynyt, voisiko maailmasta tehdä niin pienen, etteivät eri puolilla puhutut kielet erkanisi toisistaan ajan mittaan? Erilaiset kulttuurit ja olosuhteet luovat erilaisia tarpeita muokata ja käyttää kieltä eri tavoin, ja vaikka esim. englanti jyräisi alleen muut maailman kielet, se tuskin pysyisi samana englantina eri paikoissa kauaa.

Pienillä kielillä on käyttönsä, tosin myönnän, etteivät ne istu tehokkuusajatteluun. Itsellenikin englannin, saksan, venäjän ja ruotsin osaamisesta on ollut hyötyä ihan arjessa kommunikaation tasolla (vähintään siten, että ymmärrän saamani solvaukset, vaikken osaisikaan sujuvasti solvata takaisin :P) ja opiskelussa, niillä asiat hoituvat. Mutta pienempien ja eksoottisempien kielten opiskelussa on se avartava vaikutus ja ne muistuttavat siitä, miten monenlaisia ajatuksia maailmaan mahtuu.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Arende

  • hahtuvahaave
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PotionGhost22203
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #102 : Maaliskuu 05, 2011, 12:56:58 »
Gollim, Saffy ja Mirrekala: Älkää toki käsittäkö minua väärin. Minä rakastan kieliä ja olen kanssanne täysin samaa mieltä, että kielten kuoleminen on surullista. Kävin kerran lukion maantiedon tunnilla kovan väittelyn opettajamme kanssa siitä, onko globalisaatio hyvä vai huono asia. Minun mielestäni se kun tuhoaa kulttuureja tai ainakin sulauttaa niitä toisiinsa. Ja kulttuurien kuolemisen myötä jotakin hyvin arvokasta katoaa.

Tarkoitin kommentillani vaan sitä, että iirin tai muiden kuolemassa olevien kielten opiskelu on melko hyödytöntä, koska et pääse käyttämään sitä kieltä oikein kenenkään kanssa ja siksi et koskaan voi osata sitä sujuvasti. Englanti on monella suomalaisella vahva kieli ja puhumme sitä suhteellisen sujuvasti, koska sitä kuulee ja näkee joka päivä jossakin muodossa. Monet ulkomaalaiset jopa luulevat, että puhumme englantia Suomessa äidinkielenämme. Pohjoismaat taitavat olla lähes ainoat maat, jotka eivät duppaa leffoja ja tv-sarjoja, ja se on yksi syy siihen että englantimme on parempaa kuin esim ranskalaisilla. Olin melko järkyttynyt kun belgialainen kaverini kertoi, että katsoi ensimmäisen englannin-kielisen elokuvan vasta vuosi sitten...

Mutta niin, mulla oli pointti :D Kuolemassa olevien kielten opiskelu on toki mielenkiintoista, mutta itse ainakin opiskelen mieluummin kieliä, joita tiedän tarvitsevani tai joista on minulle hyötyä :) Ja ihan vaan sivuhuomautuksena, englannilla ei tosiaan pärjää kaikkialla. Tulin juuri toissapäivänä Barcelonasta ja piru vie kun ne espanjalaiset ei halua puhua sulle englantia -.- Ymmärtäisin, jos oltais oltu jossain pikkukylässä, mut c'moon Barcelona on Espanjan tärkeimpiä turistikaupunkeja! Onneksi yksi meistä osas espanjaa, ni tultiin jotenkin toimeen :D
Ihana asia minusta on, et ihana olen vain

Poissa Queen

  • raivostuttavan positiivinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HeartBlade125
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #103 : Maaliskuu 07, 2011, 22:28:20 »
Olen aina tykännyt eri kielistä ja niiden opiskelusta.

Minulle kielet eivät ole oikeastaan ikinä tuottaneet suurempia vaikeuksia. Sanasto uppoaa helposti ja kieliopin sulatan nopeasti. ;) Englanti aloin opiskelemaan pakollisena 2. luokalla, ja se on siitä asti ollut lempiaineeni. Nykyään lukiossa tuntuu, että kun tunneilla käydään joitain uusia asiota tai kielioppeja läpi, niin osaan jo valmiiksi kaiken. O_o Se on ihana tunne kun kaikki vain luistaa sen kummempia ajattelematta. Helpottaa työtaakkaa, kun on yksi aine vähemmän opiskeltavana. :) Ei sillä, että ainahan voi oppia lisää ja kehityksen varaa toki riittää. Minua kiinnostaisi myös joskus (kaukaisessa) tulevaisuudessa kokeilla englannin kielistä opiskelua. En tiedä riittääkö pokka siihen kuitenkaan, kun en loppujen lopuksi tiedä kuinka vaikeaa (tai helppoa) se sitten onkaan.

Ala-asteella aloitin muistaakseni neljännellä luokalla venäjän. Opiskelen sitä edelleen, mutta en kauaa. :/ Motivaatio meni oikeastaan jo yläasteelle siirtyessä, kun opettaja vaihtui harmittavan paljon huonompaan. Nyt sitä on edelleen siellä ala-asteen tasolla, vaikka lukiossa vaadittaisiin vähän parempaa. ;) Otin venäjää kuitenkin nyt ekaksi vuodeksi, mutta ensi vuodeksi en ota. Sinäänsä ihan mukava kieli, mutta kun ei sitä 6,5:n vuoden jälkeen osaa yhtään! Kyrsii...

Seiskalla alkoi luonnollisesti ruotsi. Aloitin tosissani ruotsin opiskelun vasta nyt lukiossa, kun tajusin että svenskaahan olisi ihan kiva osata. :) Kyllä niitä numeroita ihan kivasti yläasteellakin tuli, mutta jotenkin tuntuu, etten muista mitään mitä siellä on käyty... No. Onneksi lukion ekoilla kursseilla ei niin kauheasti sitä uutta asiaa tule, vaan on pikemminkin vanhan kertausta. Yllättävän helppo kieli, kun käyttää aivojaan...

Lukiossa alkavaksi kieleksi otin saksan. Tähän asti olen tykännyt kovasti, ja kieli on kovin helpolta tuntunut. Ihmettelen miten niin monet yläasteella saksaa lukeneet (mutta nyt lopettaneet) väittävät sitä niin kamalan vaikeaksi. Kaksi kurssia olen suorittanut ja ysit napsahti molemmista. Saksan ainoa ongelma on se, että siinä on paljon samankaltaisia sanoja kuin ruotsissa. Tuppaa väkisin menemään sekaisin. Toisaalta siitä on ollut hyötyäkin; kun muistaa sanan ruotsiksi, niin sen muistaa myös saksaksi. :> Ja toisinpäin.

Kieliä, joita haluasin alkaa lukemaan ovat ainakin ranska ja espanja. En kuitenkaan usko, että tämä ihan lähiaikoina toteutuu, jos ollenkaan. Yritän keskittyä niihin kieliin, mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa tulen tarvitsemaan, ja siksi panostan englantiin, ruotsiin ja saksaan. :)
I'm not crazy, my mother had me tested.

Poissa Nora

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #104 : Maaliskuu 08, 2011, 19:49:30 »
Haa, kielten opiskelutopic!

Eli eli.. Englannin aloitin pakollisena 3. luokalla. Ymmärrän lähes kaiken arkipäiväisistä asioista, mut sit nää vähän harvinaisemmat sanat(kuten propaganda ja ongenkoukku) jää kyllä ymmärtämättä, enkä minkään alan ammattisanastoa tietenkään osaa, ei taideta peruskoulussa juurikaan opettaa! Puhuminenkin sujuu, mut mun sisällä on pieni perfektionisti, joten se puhuminen vähän jää, kun tahdon lauseen just oikein. Eniten ongelmia lauseen muodostamisessa on artikkelit(a, an, the) ja prepositiot, kun joskus se tulee ja joskus ei. (tehtiin tälläinen käännöslause, he olivat ajaneet kotiin: They had driven home. Mulla oli 'to home'.) Meidän luokan englanninopettaja naputtaa usein pikkuvioista(esim. kokeissa, ala-asteella oli sanakokeessa ISO (kirotus)virhe sanassa, punakynällä merkitty ja silti vaan pisteitä ropisi.) ja mm. sellaisesta, että ala-asteella(jolloin eri opettaja ofc) on opetettu asia tavalla a, ja kun hän opettaa asian tavalla b, niin ala-asteen tapa on kyllä oikein, mutta hänen tapansa parempi ja oikeampi tapa. :D Ja mä luulen, että se ei kauheasti pidä meidän koulun seiskadeestä eli meidän luokasta. (paljon häiriköitä, jotka vetää muutkin mukaan tunnin häirintään/muut puhuu tunnilla ja häiriköt häiritsee...) Numerona tästä on ollut aina ysi.
h
Ruotsi alkoi nyt seiskalla, joten elokuusta asti sitäkin on opiskeltu. Joulutodistuksessa numero 10. Meillä on tosi mukava opettaja, joka kannustaa meitä koko ajan ja näin, joten nekin, jotka ei yleensä ole kovin tuntiaktiivisia ja hyviä koulussa, yrittävät ja osaavat. Mulla on ruotsissa aika heikko kuullunymmärtäminen, etenkin jos tulee nauhalta. Osaan lukea ihan hyvin ja tajuan ne kielioppiasiat nopeasti. Pidän ehkä englannista enemmän kuin ruotsista, mut mun mielestä jokainen kieli on vain rikkaus, jota pitää arvostaa. Isolla osalla on asennevamma ruotsia kohtaan, ovat sitä mieltä etteivät tarvitse missään(venäjää kuulee joka päivä ja asun aika idässä), tai että riittää kun osaa englantia jne. Paras kaverini on sitä mieltä, ettei tarvitse missään ja hänellä on mielestäni ISO asennevamma ruotsin kieltä kohtaan. Hän tekee suuren ongelman ruotsin kielestä toisena Suomen virallisista kielistä, ja siitä, ettei Ruotsissa tarvitse opetella suomea. Ja lista jatkuu ja jatkuu.

Aion valita saksan valinnaiseksi kasille ja ysille(saksa, venäjä, ranska ja yrittäjyys meidän koulussa kaksivuotisia valintoja) ja tiedän hyvin, että se voi olla vaikeaakin, mut uskon pärjääväni, kun kerran pärjään kaikissa muissakin aineissa(todistuksessa 5 kymppiä, 3 kasia(kuvis, liikka, kässä), loput ysejä) ja motivaatiota on. Mummoni on lukenut kansalaisopistossa saksaa joten uskon saavani häneltäkin apua jos tulee ongelmia. :)
 
Ah, kreikka! Mut on viety puolivuotiaana Kyprokselle ja siitä eteenpäin joka vuosi kreikkaan, paitsi 4-vuotiaana emme käyneet siellä, vaan kävimme kummitätini luona Lontoossa, tosin yhtenä vuonna käytiin kaks kertaa. Rakkaus Kreikkaan on siis tullut äidinmaidon kautta, ja osasin joskus kuusivuotiaana kertoa nimeni kreikaksi kun sitä kysyttiin, eikä ollut ketään edes suomentamassa. Kävin neljännen luokan kevätlukukauden ja vitosen syyslukukauden kansalaisopistossa vanhempieni kanssa(tuttu opettaja) opiskelemassa kreikkaa(enkä aloittanut edes ihan alusta, osasin kirjaimet ja just kertoa nimen ennestään, ja pärjäsin hyvin. Lopetin siihen kun huomasin, etten ymmärrä joitakin kielioppisääntöjä sen takia, ettei niitä ole käyty äidinkielessä vielä. Kuitenkin olen yrittänyt käyttää kieltä aina kun käymme Kreikassa.  

Serranon perhettä oon katsonut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti ja joitakin sanoja osaan. :) Luultavasti jos olisi valinnaisena koulussa espanja ja kreikka, ottaisin ne. :D Samoin jos kreikkaan pääsisi vaihtariksi, olis kova valinta Brittien ja Kreikan välillä!

Poissa vesture

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #105 : Huhtikuu 21, 2011, 01:41:58 »
Minä rakastan kielien opiskelua! Keksin jatkuvasti uusia kieliä, joita haluaisin opiskella. Tähän mennessä olen opiskellut äidinkieleni suomen lisäksi englantia, ruotsia, saksaa ja latinaa. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella jo mainitsemiani kieliä vielä lisää sekä aloittaa venäjän ja italian opiskelun. Myös alkeita olisi mukava osata esimerkiksi ranskasta ja hollannista. Olen aina ollut hyvä oppimaan kieliä ja etenkin lausumaan, ainakin itse olen sitä mieltä! :D Opin muutenkin kuulemalla asioita, mikä helpottaa valtavasti kielten kanssa.

Englannin kielen opiskelun aloitin kunnolla kolmannella luokalla. Tietenkin sitä tuli ensimmäisellä ja toisella luokalla opiskeltua fraaseja ja sanoja, mutta en laske sitä yleensä varsinaiseen opiskeluun. Minulla oli paljon ongelmia englannin kanssa ala-asteella. Kielioppi tuntui ajoittain aivan uskomattoman vaikealta eikä asiaa helpottanut lainkaan pelkoni viitata, seikka mitä opettajani kaikilta toivoi ja oli edellytyksenä hyville arvosanoille. Kumminkin yläasteella arvosanani kohosivat rajusti ja aikaisemmin vaikeat asiat vain loksahtivat paikoilleen ja aloin nauttia kielestä. Nykyään englanti on minulle se ehdottomasti helpoin vieras kieli. Pystyn puhumaan lähes tulkoon kaikesta englanniksi ja sanastoni on laaja. Kirjoitin englannin pitkänä ylioppilaskirjoituksissa ja ennakkopisteiden perusteella olisi tulossa vahva E.

Ruotsin opiskelua odotin innoissani ja olin siinä hyvä yläasteella. Ruotsi on periaatteessa helppo kieli, mutta monien ihmisten kohdalla asenne tulee tielle. Minulla kiinnostus kieleen lopahti lukiossa, mutta matikka oli vielä suurempi mörkö kirjoitusten kannalta, joten ruotsia oli pakko vääntää monen kurssin verran. Pidän ruotsista kielenä ja toivoisin osaavani sitä paremmin. Kirjoitin ruotsista C:n ja se on juuri arvosana mikä kertoo taidoistani ja sitä kirjoituksissa havittelinkin. Ruotsi tuppaa vain menemään aina pahasti sekaisin saksan kanssa.

Saksa on kielistä ehdottomasti minusta se kaunein. En silti aloittanut sen opiskelua ala-asteella vaan viivyttelin aina lukioon asti. Saksassa taitoni ovat hyvät, ymmärrykseni parempi kuin oma tuottaminen. Sanastoa minulla on, mutta sitä pitäisi saada aktiiviseksi. Kielioppi on aina saksassa se ilkeä piru, että sitä väkisinkin oppii inhoamaan! Saksaa olen opiskellut nyt siis kolme vuotta aktiivisesti ja ehdottomasti haluan vahvistaa taitojani. Olisi upea päästä opiskelemaan kieltä Saksaan ja puhua saksaa sujuvasti.

Latina on uusin rakkauteni ja opiskelin sitä lukiossa kolmen kurssin verran. Latina on hankala kieli ja siinä on todella haastetta. Kieliopissa on paljon muistamista, nään edelleen painajaisia niistä lukuisista taivutustaulukoista. Mutta onneksi opintoja helpotti se, että sanoja ei tarvinnut opetella ulkoa vaan sanakirjat oli kovassa käytössä. Latinan opiskelu muutenkin eroaa muiden kielten opiskelusta, koska sitä ei äidinkielenä enää valitettavasti puhuta missään. Latinaa ehdottomasti haluan vahvistaa ja jatkaa! Latinan opiskelu auttaa uusien kielien opiskelussa ja onhan sillä aina kiva päteä!
Scintilla etiam exigua in tenebris micat.

Poissa Minea

  • Kelvollinen leijona
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kolmas niistä Weasleyn kaksosista.
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #106 : Huhtikuu 21, 2011, 02:51:49 »
Mei rakastan kans kyl kieliä yli kaiken! Ihmekös tuo, ne ovatkin vahvimmat aineeni koulussa, ovat olleet ihan alkuajoista lähtien. Oon vissiinkin perinyt kielipään, tai sitten se tulee suvusta (ainakin englannin kieli); isäni äiti on Briteistä päin. Oon kuiteskin sellainen, että en halua haalia liian paljon kerralla, joten mul on nyt pidempään säilynyt muutama kieli johon olet tosissani halunnut panostaa. Ja niissä pärjäänkin ihan todella hyvin.

Englanti on kuin toinen äidinkieli. Vartuttuani 3-vuotiaasta seitsemän vuoden ajan englanninkielisessä maassa, käyden englanninkielistä koulua, en oikein voinut vastustaa sitä että se kieli jää suuhun ja päähän. Enkä kyllä ole pannut sitä yhtään pahakseni, sillä kirjoitin juurikin ylioppilaskokeissa englannin, ja kyllä sieltä se L napsahti (odotin tosin E:tä). Ja no no. Tykkään englannista kielenä ihan hirveästi. Olen tosin jämähtänyt brittiläiseen aksenttiin, jota kyllä rakastan, mutta sen lisäksi australian ja irlannin aksentit kuulostavat tosi kivoilta. Ja se Kanadan "eh?" on tosi söpön "junttimainen". Amerikan englanti kuulostaa melko vieraalta korvaan, vaikka sitä läpi kouluvuosien mun päähäni yritettiinkin tunkea. Onneksi oli sitten aina mummu opettamassa "sitä oikeaa englantia", hoh.

11-vuotiaasta on tullut sitten luettua ranskaa. No, siitä sain sitten sen E:n ylppäreissä, eli kyllä mei vissiin sitä sitten osaan, vaikka omasta mielestäni koe menikin aivan teillä tietämättömillä. Osaan kyllä kirjoittaa ranskaa, kun saa hetken miettiä että mikä se sanajärjetys ja miten ne muut säännöt menikään, mutta puhe tuottaa edelleen vaikeuksia. Lukeminenkin on tosi helppoa; on ihan Potteritkin tullut luettua ranskaksi. Rakastan ranskaa kuitenkin kielenä; se on semmoinen kaunis, romanttinen kieli, jota monella ei kuitenkaan ole pinnaa kauan opiskella. Toivon, että tässä lähitulevaisuudessa pääsisin vähän pidemmäksi ajaksi oleilemaan/asumaan ranskankieliseen maahan, jotta saisin tuon puheenkin kuntoon.

Sit oon opiskellut italiaa sellasseet kolmisen vuotta. Se on oikestaan ollut alkuajoista lähtien mulle melko helppo kieli, mikä kyllä tosin ehkä johtuu siitä, että oon tuota vaikeampaa ranskaa lueskellut niin kauan, niin nää helpommat kielet sitten tuntuu tosi helpoilta. Olin tuossa muutama(ko) kesä takaperin 3 viikon kielikurssilla Italian Lignanossa, mikä oli kyllä tosi upea reissu! Enemmän siellä tosin kyllä tuli suomea ja englantia ihmisten kanssa puhuttua, kun oli helpompaa, mutta kyllä siinä ihan joitain juttuja tosissaan oppi italiaksikin puhumaan. Toivon että pääsen vielä tutustumaan syvemmin italian kieleen tulevaisuudessa, saa nähdä mitä lukion jälkeen tulee.

Joo ja sit oli se ruotsi pakollisena. Että mikä kieli, en tullut toimeen sen kanssa yhtään. Ei ollut motivaatiota, kiinnostusta, opettajakin oli mitä oli, joten kirjotin ruotsin sijaan matikan, hah.
Sunshine, daisies, butter mellow, turn this stupid, fat rat yellow.
- TU ES FOLLE ? TU ES UNE SORCIERE OU QUOI?

Poissa Koala

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #107 : Huhtikuu 21, 2011, 17:47:37 »
Kielet ovat minusta mielenkiintoisia ja niitä on hauska opiskella. Osaan nyt neljää kieltä, mutta muutamia siis opiskelen, enkä osaa oikein hyvin. Koulussa opiskelen tällä hetkellä kahta kieltä, jotka ovat ruotsi ja englanti. Molemmista sain todistuksessa kympit viime vuonna ja saan luultavasti tänäkin vuonna, sillä keväällä olevassa arviointikeskustelussa luvattiin kymppiä. Englantia osaan ehkä kuitenkin paremmin, kuin ruotsia. Muutenkin englantia käytetään enemmän, niin sitä kuulee paljon. Ylä-asteellekin pääsin kouluun, joka on englantipainoitteinen. Kun saa valita lisää kieliä, otan luultavasti ranskan, espanjan tai saksan. En tiedä vielä.

 Minusta on mukavaa opiskella kieliä ja on hauskaa kun osaa myös muitakin kielejä, kuin suomea.

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #108 : Helmikuu 21, 2012, 12:22:28 »
Kuulkaat, minä sain syksyllä uuden pääaineeni ja se on tätä nykyä suomalais-ugrilainen kieltentutkimus. Eli repertoaarini on kuin onkin päässyt laajenemaan Vanhojen tuttujen (saksa, ruotsi, venäjä, englanti) lisäksi olen nyt hankkinut auttavat taidot unkarista ja käyn alkeiskurssia komipermjakin kielestä. (Ei, se ei ollut aivastus. Wikipedia on kaveri.) Molemmat kuuluvat opintoihini, jälkimmäinen tosin vapaaehtoisena. Lisäksi olen käynyt nyt hyvin pintapuolisen viron ja suomen vertailevan kielikurssin, jolla ei siis käyttökieltä haalita, mutta joka varmasti auttaa sitten ensi vuonna kun ehkä ehdin ihan oikean kurssin ottaa.

Unkaria pidän todella häiriintyneenä ja hassun kuuloisena kielenä. Sillä on joitakin rakenteellisia yhtäläisyyksiä suomen kieleen, sanastollisia vähäisesti, mutta sijamuotoja on suomea enemmän eikä ääntäminen ole aina ihan niin yksinkertaista kuin luulisi, vaikka se jo alkaakin sujua. Komipermjakissa on niin ikään sijamuotoja kuin sieniä sateella ja pari aivan uskomatonta äännettä. Lisäksi sitä kirjoitetaan latinalaisiin aakkosiin sotketulla kyrilliikalla. Jännä kieli.

Lisäksi otin oikeastaan huvikseni kurssin romaniaa. Arvatkaapa miten siinä kävi? kolmatta kurssia viedään, ja jos Se Oikea on olemassa, niin romanian kieli on kyllä minulle vahva ehdokas. Olen uskomattoman tykästynyt siihen - se on suomalaiselle kohtalaisen helppoa lausua, lukea ja kirjoittaa. Venäjän kieli auttaa jonkin verran, koska romaniassahan on slaavilaisiakin vaikutteita. Yllättävästi myös viime vuonna käymäni ja heti unohtamani ranskan alkeiskurssi alkaa muistua mieleen - lausuminenhan romaniassa ei ole mitään ranskaan päinkään (ja hyvä niin) mutta rakenteellisia yhtäläisyyksiä on jonkin verran ja samankantaisia sanoja toki runsaasti. Minusta romania kuulostaa todella kauniilta.

Jaa, suunnitelmat ensi vuodelle? Opintoihini kuuluu ensi syksynä luennoitava saamenkurssi, joten se. Lisäksi, mikäli aikaa millään riittää, italiaa tai portugalia. Unkarin saatan jättää ensi vuonna jäähylle, tai sitten en. Saksan kääntämisen opintoja voisin myös jatkaa, mutta sillä ei oikeastaan ole myöskään kiirettä. Eli kieliä kielten perään.
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie

Poissa Brenda

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Potteristi, hetalisti ja mitähän vielä
  • Pottermore: OwlNettle504
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #109 : Helmikuu 21, 2012, 13:39:48 »
Mä tykkään kielistä. Tai, enpä niitä vielä enempää ole opiskellut kuin englantia kolmoselta ja ruotsia nyt yläasteella yhen kurssin. Harmittaa kun ei oo ollu mahollisuuta vielä opetella mitään muuta, 96set sai vielä ottaa nelosella ranskan tai saksan, mut sit näin 98t ei saanu ala-asteella muuta ku enkun, jotakin upeita säästötoimia taas -.- Nyt kuitenkin valinnaisiks otin ne molemmat (ranska+saksa) ja varalle Venäjän. Espanjasta ne oo lähes yhtään kiinnostunut, mut otin varalle lyhyenä. Haaveissa olis sitten lukiossa otta B3-kieleks italia. Sitä oon halunnu jo muutaman vuoden opiskella, mut ei oo koulussa tai missään kansalaisopistolla mahollisuutta.
 Koska tykkään kuitenkin kielistä ja kulttuureista jne kielten opiskelusta ja espanja on niin hyödyllinen, saatampa ehkä joskus sitäkin vähän opiskella. Poiketen monista muista maista ja kulttuureista, joissa pidän siitä "emämaasta" (tykkään Britanniasta enemmän kuin esim. Jenkeistä, Portugalista kuin Brasiliasta, Ranskasta kuin jostain random afrikanmaasta joka joskus kuulu ranskalle) tykkään silti enemmän Mexicosta ja niistä siellä suunnalla kuin Espanjasta. Joskus ehkä tarpeeksi paljon että kieltä jaksaisin opetella.
 Ikinäikinäikinä en haluaisi opetella kiinaa, japania, thaita tai muita tälläsiä Aasialaisia kieliä. Jotenkin en vaan tykkää niistä maista, tulee mieleen vaan saastasuus ja köyhyys, ihmistenpaljous jne. No en oikeastaan tiedä miten siellä oikeasti asiat on, mut ei vaan Aasian maat kulttuureineen innosta. Ja ikinä en haluaisi opiskella kieltä, jos en pidä kys. maan kulttuurista (tai jonkun maan, missä sitä kieltä puhutaan). En oikeastaan tykkäisi kielistä läheskään niin paljoa kuin nyt, jos ne eivät olisi niin voimakkaasti sidoksissaa kulttuureihin. Niistä mä oon aina tykänny, jo ihan pienenä tykkäsin museoista ja semmosista erilaisista tietodokumenteista.
Elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi. Jonakin päivänä olet vielä oikeassa.

Poissa Snive

  • Mini-Snapu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Se Kalkaros
  • Pottermore: HazelShadow43
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #110 : Helmikuu 21, 2012, 16:08:39 »
Kielten opiskelu on mahtavaa. Joku tutkimus on sanonut, että naiset on hyviä kielissä ja miehet matikassa. Entäs mää, kun oon hyvä molemmissa? :D
Kolmannella alkoi enkku, viidennellä aloitin vapaavalintaisena saksan, ruotsi alkoi seiskalla ja ranska vapaavalintaisena kasilla. Saksa ja ranska tulivat ihan päähänpistosta. Saksaa oon hyödyntänyt, mutta ranskaa en oo tarvinnu.  Lukiossa en aloittanut uutta kieltä vaan jatkoin aiemmin opiskeltuja kieliä. Venäjän aloitin amiksessa, kun piti valita venäjän ja saksan välillä. Saksa ois pitänyt aloittaa alusta. Olin opiskellut sitä jo 7 vuotta niin ei oikein ollut tarpeellista. Viroa aloin opiskelemaan työväenopistossa, kun halusin puhua sitä kaverin kanssa. Sillä lopputuloksella, että hän puhu mulle englantia ja mää hälle viroa. o.O Ja espanjan aloitin ammattikorkeassa.
Jos käyn Virossa tai Ruotsissa, puhun automaattisesti paikallista kieltä. Tuntuu hölmöltä, että puhuisin englantia, kun puhun sujuvasti paikallista kieltä.
Haaveena olisi aloittaa japani ja latina.
Snape, Snape, Severus Snape.

Poissa augustiina

  • kohtalonviivan tulkitsija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • auguurin nauru
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #111 : Kesäkuu 07, 2014, 23:35:45 »
Olen tähän topiciin joskus muutama vuosi sitten jo kerran kirjoittanut (voi apua :D) mutta pieni "tilannekatsaus" ei liene pahitteeksi.

Mielenkiinto kielten opiskeluun mulla heräsi ensimmäisen kerran ala-asteen loppupuolella, kun satuin törmäämään iki-ihanaan espanjalaiseen tv-sarjaan Serranon perheeseen. Jonkin aikaa kys. tv-sarjaa seurattuani aloin opiskella espanjaa itsenäisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti. Tätä jatkui ihan näihin vuosiin asti, kunnes vihdoin lukiossa pääsin aloittamaan espanjan opiskelun ihan oikeasti. Ensimmäiset kurssit olivatkin todella helppoja pohjatiedon ansiosta. Ja vaikka espanjan kielessä onkin omat sääntönsä ja poikkeuksensa, niin en mä sano, että se vaikeaksi kuitenkaan olisi (ainakaan vielä!) käynyt. Jos on tarpeeksi motivaatiota, niin hankalammatkin kieliopit sun muut oppii kyllä :-)

Espanjan kielen myötä mua alkoi hiljalleen kiinnostaa muidenkin vieraiden kielten opiskelu, ja kasiluokalla aloitin valinnaisen saksan ja venäjän. Venäjän opiskelua jatkoin myös lukiossa mielessäni kielen osaamisen hyödyllisyys Suomessa nykyisin, varsinkin kun asun melko lähellä itärajaa ja täällä venäläisiä turisteja riittää jne. En voi tietää, onko tästä kielestä mulle tulevaisuudessa oikeasti mitään hyötyä, koska en näe itselleni sellaista ammattia, jossa venäjän kielen taitaminen olisi osallisena, mutta hukkaan opiskelu ei varmasti mene. Saksan kieli jäi lukiossa pois tilanpuutteen ja osittain mielenkiinnon hiipumisen takia, mutta ainahan sitä opiskelua voi jatkaa. Uskon kyllä nykyisellä saksan kielen taitotasollani pärjääväni, jos joskus tarve eteen tulee. Ensi syksynä aloitan lukiossa kuitenkin myös ranskan opiskelun nyt tai ei koskaan -meiningillä, sillä olen jo pitkään haaveillut sen aloittamisesta, mutta jostain syystä en vain ole niin tehnyt. Innolla odotan!

Näistä tavallisista pakollisista ruotsista ja englannista mulla ei taida olla mitään uutta sanottavaa, niitäkin toki tykkään ja oon aina tykännyt opiskella. Englanti hyödyllisyytensä jne. takia alkaa olla nykyaikana jo aika must, enkä mä todellakaan valita, pelkkä englannin kielen hallitseminen avaa maailmaa kuitenkin jo todella paljon enemmän! Ruotsin pakollisuudesta en ala tässä saarnaamaan sen kummemmin, se kuuluu kuitenkin sitten jo aivan täysin eri topiciin, mutta mä olen aina tykännyt opiskella ruotsia. Ruotsin taidon hyödyllisyys on ehkä hieman kyseenalaista näinä päivinä, mutta ei se todellakaan haitaksi ole.

Mua kiinnostaisi hirveästi opiskella ja oppia myös kreikkaa ja khmeriä. Khmeristä sen verran, jos joku ei tiedä, että se on Kambodzan virallinen kieli ja se kuuluu austroaasialaiseen kielikuntaan. Khmeriä ei tietääkseni oikein missään voi opiskella, ja itseopiskeluunkin on aika huonot puitteet, mikä on harmi. Hatara mitä kuuluu? -fraasi onkin ainoa, joka khmerin kielellä miulta luonnistuu. Kreikan alkeita osaan kyllä jo itsenäisen opiskelun ansiosta, mutta olisi tosi kiva oppia lisää. Muutamilla Kreikan eri saarilla matkusteltuani olen joka kerta ihastunut kyseiseen kieleen vain enemmän. Mun mielestä olisi huippua, jos joku kerta Kreikassa käydessä pystyisin hoitamaan kaiken kommunikoinnin kreikaksi, eikä tarvitsisi turvautua englantiin! Mielestäni on muutenkin tosi arvostettava juttu, että joku oikeasti jaksaa nähdä vaivaa ja edes yrittää puhua paikallista kieltä, mihin ikinä sitten matkustaakaan. Sniven kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että tuntuu jotenkin tosi tökeröltä puhua englantia, vaikka paikallistakin kieltä osaisi. Ei toki englannin käyttämisessäkään mitään moitittavaa ole, onhan se varmasti lähes aina kaikille tutuin ja varmin vaihtoehto.

Heprea on myös hyvin kiehtova kieli, eikä pelkästään historiansa takia. Se kyllä vaikuttaa tosi hankalalta ja monimutkaiselta, mutta olisi sitäkin silti hienoa oppia. En usko, että se kuitenkaan osoittautuisi hyödylliseksi, joten toistaiseksi jätän tämän haaveen ihan haaveen tasolle. Myönnän kyllä kerran katsoneeni youtubesta heprean kielen opetusvideon, ja tämän myötä osaankin (kehnosti) todeta hepreaksi "minä en ymmärrä". Youtubessa muutenkin tuntuu olevan suhteellisen laaja kirjo ihan asiallisia ja oikeasti käteviä kieltenopetusvideoita. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos kiinnostaa, mun mielestä on ainakin tosi helppo tapa opiskella itsenäisesti. 

Musta on jotenkin aivan mieletön tunne, kun alkaa opiskella jotain uutta kieltä ja sitten pikkuhiljaa oikeasti puhumaan ymmärtämään sitä! Esimerkiksi vieraskielisiä tv-sarjoja tai elokuvia katsellessa on ihan huippua, kun huomaa, että ymmärtää, mistä on kyse. Kielten opiskelu on kaikinpuolin rikastuttavaa, enkä voi kun suositella lämpimästi.
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #112 : Kesäkuu 08, 2014, 08:31:42 »
En muista oonko kirjottanu tänne ennen vai en, mutta ihan varmasti on päivittämisen varaa!

Minä rakastan kieliä yli kaiken. Opiskelu voi välillä olla vähän kuivahkoa, mutta noin yleensä kielet ovat ihania ja jos vain on mahdollista opiskelen niin montaa kuin vain suinkin kykenen. Tällä hetkellä olen käytännössä kaksikielinen, koska englannista on tullut niin vahva osa elämää, että käytän sitä päivittäin niin kirjoittaen kuin puheessaki ja sitähän myös kuulee ihan koko ajan.

Englannin siis aloitin ala-asteella kuten kaikki muutkin (melkein) Suomessa ja sitten yläasteen aikana innostuin siitä enemmän ja aloin lukemaan englanniksi kirjoja, lukiossa se oli jo melkein toinen luonto ja nyt opiskelen kyseisen kielen kääntämistä yliopistossa.

Seuraava kieli olikin sitten ruotsi, joka tyrkättiin naaman eteen yläasteella. Voin kertoa, että silloin vallinut asennevamma kyseistä kieltä kohtaan vaikutti sen verran oppimiseen, että mitään en kyllä osaa itse tuottaa (Jag kan inte svenska!), mutta lukea kyllä osaan yllättävän hyvin edelleen, vaikken lukion jälkeen ole missään kieltä käyttänyt tai kuullut.

Yläasteella ollessa luin vuoden kansalaisopistossa espanjaa. Olen aina pitänyt espanjan kielestä ja se on myös ihan hyödyllinen kun sitä niin paljon puhutaan tuolla Amerikan mantereilla. Se jäi kuitenkin silloin siihen vuoteen ja nyt olen vasta ihan viime viikolla saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut sitä itsenäisesti opiskelemaan. Saa nähdä kuinka pitkälle pääsen, tarkoitus olisi ottaa myös yliopistossa espanjan kursseja.

Sitten päästänkin jo lukioon, jossa otin hetken mielijohteesta venäjää. Rakastuin heti kyrillisiin aakkosiin ja innostuin opiskelusta, vaikka innostus välillä hiipuikin kielen vaikeuden (ja erilaisuuden) ja opettajan epäpätevyyden takia. En kuitenkaan luovuttanut ja otin venäjän sivuaineekseni nyt yliopistossa. Perusteet alkaa olla jo aika lailla hyvin hallinassa, mutta sujuva en kyllä venäjässä ole, en sinne päinkään.

Sitten tämä ihme hourahdus mikä minulle tuli viime jouluna ja sain siihen kaverinikin mukaan: otimme yliopistossa romaniaa. Kylläh, romaniaa. Yliopiston sähköpostilistalle tuli ilmoitus uusista kursseista ja minäpä sitten päätin että tuota mennään opiskelemaan, jos ei muuten niin ainakin sen takia että voidaan kuunnella nostalgiapöllyssä O-Zonea ja opetella sanomaan Draculan tavaramerkki-lause: "I want to suck your blood!" romaniaksi. Noh, se oli kyllä semmoinen katastrofi ettei mikään, opettajalla ei ole mitään kokemusta, oppikirjoja ei ensin ollut ja sitten kun ne tulivat ne olivat pelkästään romaniaksi... öö? Mutta vitonen tuli silti kurssista, vaikka monta kertaa mietittiin pitäisikö se jättää kesken. Saa nähdä jatkuuko ensi vuonna :'D

Sitten vielä viime viikolla aloitin (vihdoin ja viimein) opiskelemaan saksaa itsenäisesti. Olen harmitellut jo kauan sitä etten ottanut kyseistä kieltä yläasteella kun oli mahdollisuus :< Tai edes lukiossa. En ole kyllä mitenkään iso kielen fani, mutta kyllähän tuo tärkeä kieli euroopassa asuvalle on, joten yritetään. (Tällä hetkellä menee järki artikkeleiden kanssa...)

Juuh, siinä on minun kieliarsenaali tällä hetkellä. Jatkossa haluaisin opiskella myös latinaa, kreikkaa, hepreaa, kiinaa, swahilia (ja ehkä jotain muuta afrikan kieltä) sekä islantia. Ja voishan tuohon laittaa vaikka kaikki maailman kielet, mutta ei taida olla kovin realistista hommaa se :DD Ainoa kieli jota en todellakaan halua opiskella on ranska ja sekin on lähinnä asennekysymys - ranskalaisten asenne nimittäin. Juu tiedän että ei ne läheskään kaikki niin ahdasmielisiä ole, mutta jotenkin jäänyt niin ärsyttävä kuva, että pitäkööt kielensä, minä sönkötän niille englantia, tykkäsivät tai ei :DD (Minusta se on niin ruma kielikin vielä kaiken lisäksi, hyh.)
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #113 : Kesäkuu 08, 2014, 13:11:07 »
Lainaus
Ja voishan tuohon laittaa vaikka kaikki maailman kielet, mutta ei taida olla kovin realistista hommaa se :DD Ainoa kieli jota en todellakaan halua opiskella on ranska ja sekin on lähinnä asennekysymys - ranskalaisten asenne nimittäin. Juu tiedän että ei ne läheskään kaikki niin ahdasmielisiä ole, mutta jotenkin jäänyt niin ärsyttävä kuva, että pitäkööt kielensä, minä sönkötän niille englantia, tykkäsivät tai ei :DD (Minusta se on niin ruma kielikin vielä kaiken lisäksi, hyh.)

Ranska tuntuu tosiaan jakavan ihmisten mielipiteitä kovasti :)

Se taas on minun lempikieleni, ja ranskalaisten kanssa sen puhumisesta tai puhumisesta ylipäänsäkään minulla ei ole kuin ihan hyviä kokemuksia (mitä nyt useat puhuivat parempaa espanjaa kuin englantia). Tuollaista ylpeää suhtautumista näkee kuulemma enimmäkseen Pariisissa, jossa en itse ole käynyt lentokenttää pidemmällä. Itse opiskelin ranskaa ensin yläasteella kaksi vuotta - motivaattorina tähän oli ystävyyskoulumatka Ranskaan -, ja myöhemmin kaksi vuotta lukiossa. Jätin kuitenkin opiskelun kesken, syynä lukion uusi huono kieltenopettaja, jonka kanssa kielen lukeminen alkoi maistua tervanjuomiselta. Yliopistossa olen ollut monta kertaa aikeissa aloittaa sen uudelleen, mutta kielikurssit ovat niin työläitä ja hyödyttävät opintipistemäärältään vähän, että en ole saanut aikaan. Sen sijaan olen kyllä itseopiskellut ranskaa netissä ja mm. lukemalla ranskankielisiä Tintti-sarjakuvia.

Itse koen noin yleisesti olevani huono oppimaan uusia kieliä. Opiskelisin kyllä niitä ihan mielelläni, jos minusta ei jatkuvasti tuntuisi siltä, kuin tarvitsisin kaksi kertaa enemmän työntekoa niiden oppimiseen kuin muut ihmiset ympärilläni. Olen huono oppimaan ulkoa esimerkiksi sanastoa ja lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että minulla täytyy olla jonkinlaista vikaa jossakin, kun en erota esimerkiksi englannin kielen erilaisia s- ja suhuäänteitä ollenkaan toisistaan. Opinkin yleensä kaikkein parhaiten kieliä käytännössä, etenkin lukemalla, mutta jotkut asiat valitettavasti joudun vain tarkistamaan yhä uudelleen ja uudelleen, kun esimerkiksi yritän tuottaa omaa tekstiä.
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #114 : Kesäkuu 09, 2014, 11:26:59 »
Mun mielestä ranska on todella kaunis kieli (ei yhtä kaunis, kun italia, mutta kaunis silti). Ranskaa oon joskus ehkä 5 tai 6 vuotta sitten opiskellut kaks vuotta, mutta nykyään en puhu sanaakaan ranskaa. Motivaatio opiskella sitä hävis täysin jonnekin (ehkä siihen, että se on tosi vaikee kieli) ja käyttämättömänä kieli unohtu nopeesti. En tykkää muutenkaan liian vaikeista kielistä, vaikka tällä hetkellä niitä ei oo pahemmin tullut vastaan.

Noin muuten oon opiskellut tosi paljon kieliä. Ainakin oman katsannon mukasesti paljon. Oon opiskellut näitä normaaleja eli englantia ja ruotsia, mutta sen lisäksi on tullut tahkottua läpi myös latinaa, italiaa, japania ja itsenäisesti oon yrittänyt opetella venäjää ja saksaa. Saksan kanssa suurimpana motivaattorina on saksalainen ystävä ja tulevaisuudessa siintävä Saksan matka ystävää tapaamaan. Venäjän kanssa mulla ei ole motivaatiota, kun en tunnu oppivan millään edes kyrillisiä aakkosia. Noin muuten kielten oppiminen on mulle helppoa, mulla on ilmiömäinen ulkolukumuisti ja varsinkin englannissa erittäin laaja aktiivinen ja passiivinen sanavarasto. Kielten kanssa mulla on asenteena, että jos jotain kieltä oon opiskellut, niin parhaani mukaan pyrin sen jälkeen hoitamaan kaikkia puhetilanteet ensisijaisesti keskustelukumppanin kielellä, jos vaan sitä osaan - tästä on seurannut muutamia italiankielisiä keskusteluja parin italialaisen myyjän kanssa.

Ja muutenkin opiskelen kieliä sitä varten, että käytän niitä. Tykkään matkustella niihin maihin, joiden kieltä osaan puhua edes vähän ja jos joku puhetilanne tulee, niin teen parhaani vaikka olisin opiskellut ko. kieltä vain yhden kurssin (eli 6 viikkoa).

Haluaisin opiskella islantia, norjaa ja mahdollisesti tanskaa. Tykkään pohjoismaalaisista kielistä ja ainakin tanska ja norja on sen verran lähellä ruotsia, että melkein vois uskoa että opettelu ei oo mahdotonta. Tosin kun ne on niin lähellä toisiaan, niin voi olla että mulla alkais mennä kielet sekaisin. Kun pahimmillaan mulla menee jo nyt kielet sekasin keskenään, vaikka en oo latinan ja italian lisäks opiskellut juuri kieliä, jotka olis niin lähellä toisiaan. Paitsi se ranska, joka tosin menee sekasin englannin kanssa :D Mun pitäis muutenkin alkaa kertailla kieliä, koska käyttämättöminä unohdan ne tosi nopeesti (kuten kävi ranskan ja pienemmässä mittakaavassa ruotsin kanssa). Mutta rakastan kieliä ja niiden opiskelua. Rakastan myös sitä tunnetta, kun pystyy natiivien kanssa keskustelemaan niiden äidinkielellä. Muutamaan otteeseen oon saanut kuulla kehuja mun italiasta (jota opiskelin 6 viikkoa) ja mua on luultu englannin natiivipuhujaksi (mun skotti-irkku-aussi-estuary aksenttini voi vähän hämätä)..
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #115 : Kesäkuu 09, 2014, 14:17:15 »
En ole tämän lyhyen elämäni aikana ehtinyt opiskella läheskään kaikkia kieliä, joita haluaisin joskus osata. Ja no, en tule koskaan ehtimäänkään, koska haluaisin osata kaikki maailman kielet. Rakastan kieliä, ehkä en aina niiden opiskelua, mutta eri kielten puhuminen ja kuuleminen on ihanaa. Vaikka joku kieli olisikin mielestäni ruma *köhhollantiköh*, niin yleensä pidän silti sen kuuntelemisesta. Ainoan poikkeuksen tekee ranska, jota kohtaan minulla taitaa olla jonkinlainen asenneongelma. Kieli on mielestäni ruma, enkä pidä joidenkin ranskalaisten "puhumme ainoastaan ranskaa"-asenteesta.

Mutta siis, niiden kielten opiskelusta. Ruotsin aloitin periaatteessa jo ensimmäisellä luokalla, sillä äitini laittoi minut ruotsin kielikylpyluokalle. Minulla ei koskaan ollut minkäänlaista asenneongelmaa ruotsin opiskelussa, johtuen ehkä juuri siitä, että aloitin sen noin aikaisin. Ja täytyy sanoa, että opin kyllä todella hyvin siten, että opettaja puhui vain ruotsia ja oli sitten pakko yrittää ymmärtää. Kouluun mennessäni osasin neljä sanaa ruotsia (kiitos ja yksi, kaksi ja kolme), mutta ensimmäisen luokan päättyessä ruotsinkielentaitoni oli jo ihan kohtalainen. Ruotsin opiskelu alkoi ihan oikeasti kolmannella luokalla, jolloin alkoi kieliopin ja sanaston yms. pänttääminen.

Neljännellä luokalla alkoi sitten englanti. Muilla luokilla kyseinen kieli alkoi jo kolmannella, mutta kielikylpyluokkien ruotsin johdosta aloitin vasta neljännellä. Ruotsintaito kuitenkin auttoi englanninkin oppimiseen, joten en usko että jäimme muista mitenkään jälkeen.  Vasta pari vuotta sitten aloin oikeasti lukea englanninkielisiä kirjoja ja tekstejä, mikä on kyllä helpottanut omankin tekstin tuottamista suuresti. Nykyään ruotsin ja englannin osaaminen on samalla tasolla, vaikka ruotsin aloitinkin muutamaa vuotta aiemmin.

Kahdeksannella luokalla aloitin espanjan, lähinnä siksi, että halusin aloittaa uuden kielen, ja espanja oli koulussamme mielestäni kivoin vaihtoehto (olisi ollut myös saksa, ranska ja kiina). Espanja ei onneksi ole kovin vaikea kieli, vaikka omat vaikeutensa siinäkin toki on. Ja voihan olla, että kun pääsen pidemmälle sen opinnoissa, niin sieltä paljastuu jotain ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun en ole kuin sen yhden vuoden vasta opiskellut tätä kieltä. Espanja on kyllä ihan mukava kieli ja toki varmasti hyödyllinenkin, mutta ei kuitenkaan "pakko osata"-listani kärkipäässä. Uskon lopettavani espanjan opiskelun lukion jälkeen, sillä yliopistossa aion opiskella liikaa uusia kieliä, jotta espanja mahtuisi mukaan.

Jossain välissä yritin myös itsenäisesti opiskella latinaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään ja lopetin sen lyhyeen. Ainoa asia, jonka enää muistan lyhyistä opinnoistani on, että q esiintyy vain kirjainyhdistelmässä qu, joka lausutaan kv. Latinaa olisi kyllä ihanaa osata, mutten usko että koskaan aloitan sen lukemista "oikeasti". Ei vain mahdu suunnitelmiini.

Tällä hetkellä suurin rakkauteni kielistä on islanti. Rakastan islannin kieltä ja sitä miltä se kuulostaa. Opiskelen islantia tällä hetkellä itsenäisesti, sillä mitään kursseja siitä ei löydy. Aion lukiossa mennä vaihto-oppilaaksi Islantiin ja toivon kielen tarttuvan hyvin mukaan. Tässä itsekseen opiskelussa on se ongelma, ettei keneltäkään voi kysyä mitään ja islanti on todella ärsyttävän vaikea kieli. Verbit taipuvat täysin ilman logiikkaa (no hyvä on, kyllä niissä joku logiikka on, mutta ne ovat silti aivan liian vaikeita), kaikki sanat ovat maskuliineja, feminiinejä tai neutreja, kaikilla substantiiveilla on erikseen epämääräinen ja määräinen muoto, eikä niitäkään koskaan noin vain arvaa. Ja kaikenlaista muuta rasittavan vaikeaa islannin kielestä löytyy, mutta varmasti aion sen joku päivä osata kunnolla.

Rakastan pohjoismaisia kieliä kaikkein eniten, joten norja, tanska ja fääri ovat myöskin suunnitelmissani. Norjaa olen jo vähän yrittänyt opiskella, se kun on niin lähellä ruotsia, että ymmärrän varsinkin kirjoitetusta norjasta lähes kaiken jo nyt. Mutta koska islanti vie tällä hetkellä kaiken huomioni itsenäisessä opiskelussa, niin en ole näitä kolmea kieltä ehtinyt juuri ollenkaan opiskelemaan. Tiedän joitakin kielioppi- ja ääntämissääntöjä kaikista, mutta varsinkin fääri on vielä todella heikolla pohjalla. Yliopistossa aion näitä lukea, ja katsotaan mihin näistä menen yliopistovaihtoon, sillä sekin on suunnitelmissa.

En usko, että tulen näiden kielten lisäksi juuri muita opiskelemaan, sillä Pohjoismaat ja niiden kielet ovat hyvin lähellä sydäntäni ja haluan osata kuutta kieltä vain Pohjoismaiden alueelta. Sitten kun siihen lisätään vielä englanti (ja se taito, mikä espanjasta nyt sitten jää käteen), niin uskon, että pääni alkaa olla jo sen verran täynnä kieliä, etten halua opiskella enempää. Mutta sellaisia kieliä, joita haluaisin osata on ainakin vielä moni Balkanin alueen kieli, unkari, tsekki, grönlanti, hollanti (vaikka ruma kieli onkin) ja ehkä japanikin. Katsotaan mitä mieltä olen muutaman vuoden päästä, pysyvätkö pohjoismiaset kielet ja varsinkin islanti listani kärkipäässä, vai löydänkö sittenkin itseni opiskelemasta ranskaa, jota tällä hetkellä inhoan. Uskon kuitenkin, ettei mielipiteeni kovin helposti muutu, rakkauteni Pohjoismaita kohtaan on siihen aivan liian suuri.
The end
The songwriter's dead

Poissa Lupin

  • Äitiyslomalla
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Vuotis
  • Pottermore: MoonstoneMarauder79
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #116 : Kesäkuu 09, 2014, 14:21:01 »
Lunar, suosittelen sinulle aikanaan pohjoismaisten kielten opiskelua esim. Helsingin yliopistossa. Ruotsin kieli on siellä suurimmassa osassa, koska tuolla koulutetaan myös tulevia ruotsinopettajia, mutta kaikista pohjoismaisista kielistä on pakolliset peruskurssit, ja niitä voi sitten syventää jatkokursseilla. Itselleni ei kyllä islannin peruskurssista jäänyt juuri mitään käteen, mutta vika oli kyllä ihan minussa... ainakin muutama entinen kurssikaveri puhuu ihan ok islantia. Ja vaihtoon pääsee tietysti :)
Äitiyslomalla! Hoidan (hitaalla aikataululla) HP-faneihin ja Vuotiksen Facebook-sivuihin tai Facebook-ryhmään liittyviä asioita.

Poissa Lunar

  • In Noctem
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: OwlPurple13890
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #117 : Kesäkuu 09, 2014, 18:20:50 »
Lunar, suosittelen sinulle aikanaan pohjoismaisten kielten opiskelua esim. Helsingin yliopistossa. Ruotsin kieli on siellä suurimmassa osassa, koska tuolla koulutetaan myös tulevia ruotsinopettajia, mutta kaikista pohjoismaisista kielistä on pakolliset peruskurssit, ja niitä voi sitten syventää jatkokursseilla. Itselleni ei kyllä islannin peruskurssista jäänyt juuri mitään käteen, mutta vika oli kyllä ihan minussa... ainakin muutama entinen kurssikaveri puhuu ihan ok islantia. Ja vaihtoon pääsee tietysti :)

Joo, olen tätä suunnitellutkin, sitten kun yliopistoon asti pääsen. Olin TET:issä Helsingin yliopistolla ja kävin vähän katsomassa millaista niillä kursseilla on. Siellä sitten kunnolla syttyi se kipinä pohjoismaisten kielten opiskeluun ja aion kyllä tuonne yrittää päästä opiskelemaan.
The end
The songwriter's dead

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #118 : Elokuu 16, 2015, 19:03:27 »
Mielestäni kannattaa keskittyä täysillä yhteen kieleen, josta pitää kaikkein eniten ja jota haluaa oppia täydellisesti. Alakoulun kolmannella luonnollisesti alkoi englannin kieli, meillä oli tosi kiva ja reilu opettaja ja kaikki odotti sitä että saa oppia vierasta kieltä. Kaikki oli ihan innoissaan ja oon kiitollinen siitä, että Suomessa kielten opetuksen taso on niin hyvää. Hassua, että peruskoulussa oon opiskellu aikoinaan englantia kokonaiset 7 vuotta plus jatko-opinnot enkä vieläkään ole mikään kielimestari... Seiskalla alkoi ruotsin kieli, oli kiehtovaa oppia taas uutta mutta tunteja piti koulun erikoinen rehtori, kuri oli tiukka ja rehtori oli niin stressaantunut että se heijastui väistämättä tuntien pitoon... Jos olisin ns. tehokkaasti ja tosissani opiskellut niin osaisin kieltä paljon paremmin nyt. Kyllä kaduttaa! Harmittaa myös se, ettei äiti antanut aloittaa ruotsia jo 4. luokalla. Sen ikäisenä olisi oppinut paremmin... Opiskelin pitkään mm. japania mutta luovutin lopulta. Kanji-merkkien opiskelussa on iso työ, että voi lukea edes sanomalehteä... Kieliopinnoissa kuunnelkaa sydäntänne, älkää vanhempia tai kavereiden huonoja asenteita! Toteuta siis haaveesi määrätietoisesti ja ota koulussa ilmaiset tunnit tosissasi. Opettajat haluaa oikeasti opettaa.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 20, 2016, 16:17:41 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #119 : Elokuu 17, 2015, 23:50:17 »
Mulla pitäis tänä vuonna olla virkamiesruotsi edessä ja stressaan, koska en ole käyttänyt ruotsia kolmeen vuoteen ollenkaan ja olen ison osan kielestä jo onnistunut unohtamaan. Lisäksi sekoitan ruotsia ja norjaa onnellisesti sekaisin, melko varmasti tulen kirssilakin puhuun puolet ruotsia ja puolet norjaa - ope ei ehkä niin tykkää, varsinkaan jos jopa kirjoittaessa kielet on 50:50 norjaa ja ruotsia.

Peruskoulussa meille taidettiin opettaa suomenruotsia, mutta nykyisellään puhun lähes yksinomaa riikinruotsia, koska lukion opettajani vaati opiskelijoiltaan riikinruotsalaista ääntämystä ja se porautui melko syvälle selkäytimeen. Rs-yhdistelmä on aina suhu-s, en voi sietää suomenruotsalaista ääntämystä.

Tulipa mieleen, että onko teille muille opeterru koulussa amerikanenglantia vai brittienglantia? Meillä oli peruskoulussa pääsääntöisesti sanastoissa amerikkalaispainotus, mutta itse puhun kaikesta huolimatta melko vahvalla brittiaksentilla - välillä oma aksentti vetää mellein jopa skotin suuntaan, joskus niinkin leveästi että itselläkin on ongelmia ynnärtää ulosantia :D.

Joskus jos oppisi islantia, niin olisin onnellinen. Nykyisellään osaan ääntää oikein vain nimen Eyjafjallajokull (lausutaan suunnilleen eyjafjatlajökutl) ja muutenkin paloa opiskella kieliä löytyy edelleen. Nyt kuitenkin haluisin saada sen ruotsin kuntoon, englannissa oon sujuva ja haluan ruotdsin samalle tasolle.
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #120 : Elokuu 18, 2015, 12:15:28 »
Meille opetettiin koulussa amerikanenglantia mutta käsiteltiin myös brittienglantia ja jopa australianenglannin ominaispiirteitä. Ruotsin kieli painottui koulussa suomenruotsiin, vaikka riikinruotsia käsiteltiinkin pintapuolisesti. Oon onnellinen, että Suomessa on niin hyvä kielten opetuksen taso.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 03, 2015, 17:34:02 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #121 : Lokakuu 22, 2015, 17:22:04 »
Suomessa opetellaan todella paljon kieliä kyllä muihin maihin verrattuna. Itse olen opiskellut ala-asteelta englantia, ylä-aste - lukio aikana ruottia ja nykyään taas englantia ja venäjän alkeita. Myös saksan alkeet on käyty. En todellakaan ole hyvä kielissä ja minulle ne ovat hankalia. Tottakai pidän niitä hyödyllisinä, mutta jos kokee kielet vaikeaski (kuten minä) haluaisin mieluusti panostaa vaan siihen yhteen kieleen (eli englantiin) ja muista opetella sitten vaikka pelkät perusfraasit, sillä myönnän, menen kielissä todella helposti sekaisin. Lukiossa saatoin ihan hyvin englannin kokeeseen vastata ruotsiki ja ruotsin englanniksi.
Koen sellaisen paljon hyödyllisempänä että pystyisin kommunikoimaan järkevästi ja ymmärrettävästi engalnniksi, kuin heikosti englanniksi ja ruotsiksi. ENglanti on kuitenkin sellainne kieli, että olet sitten missäpäin maapalloa, niin sitä "maailman" yleiskielenä ymmärretään helpoiten.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #122 : Helmikuu 12, 2016, 09:57:18 »
Mielestäni kaikkein fiksuinta olisi opiskella varsinkin suullinen englanti sujuvaksi! Siitäkin huolimatta tankkaan ainoastaan espanjaa. :-D Se kun miellyttää korvaa kaikkein eniten. Tähtään siihen, että sitten kun pääsen lomalle Espanjaan, en puhuisi sanaakaan englantia, vaan puhuisin ravintoloissa ja hotelleissa vain espanjaa. 
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Sakura

  • Sudenmorsian
  • Vuotislainen
  • 私は悪魔で執事ですから。
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #123 : Helmikuu 16, 2016, 12:21:23 »
Suomessa kyllä opetetaan todella paljon eri kieliä ja ainakin mun mielestä kieltenopetus on erittäin laadukasta. Tosin oon törmännyt siihen, että Suomessa kieltenopetus on ehkä vähän perfektionistista ja keskittyy todella paljon siihen, että kieli on kieliopillisesti korrektia. Oon nimittäin saanut itse kasvotusten useammalta ulkomaalaiselta, myös englannin natiivipuhujilta, kommenttia, että puhun ja kirjoitan hyvää englantia (joskus kuulemma jopa parempaa kieliopillisesti kuin natiivit), mihin yleensä kommentoin itse, että en ole hyvä englannissa meidän asteikoilla, koska opettajat on erittäin tiukkoja. Mä olen aina saanut englannista 8 tai jopa alle (mun huonoin englannin numero on 5 - ja puhun ja kirjoitan sujuvaa englantia) ja samoista taidoista, joista opettajat antaa kaseja tai kutosia, mun ei-suomalaiset ystävät (osa edelleen natiiveja) kommentoi, että mun englantini on täydellistä.

Mä kyllä oon oppinut arvostamaan sitä, miten paljon erilaisia kieliä Suomessa voi koulussa opiskella. Väistämättä on kansainvälisten ystävien kanssa keskustellessa ja kieltenopiskelun puheeksitullessa tullut ihmetteleviä kommentteja siitä, miten paljon suomalaiset koulut tarjoaa eri kieliä ja miten laajalla skaalalla. Esim. yks hämmästelyn kohde on ollut se, miten mun lukioni on tarjonnut oppilailleen esim. japanin opintoja, vaikka maantieteellisesti Japani ja Suomi on erittäin kaukana toisistaan. Okei, osaltaan tähän arvostukseen on ehkä vaikuttanut oma kielellinen lahjakkuus ja että opin kieliä helposti ja myös hyödynnän sitä kautta laajaa tarjontaa, mutta silti. Kielten opiskelun kannalta Suomi on ihan mahtava, koska tiedän niin monia muita, jotka ei pääse opiskelemaan omassa kotimaassaan kuin yhtä kieltä, joka yleensä on englanti - tai espanja. (puhumattakaan siitä, että ite rakastan kieltenopiskelua, koska samalla oppii vähän kulttuuristakin ja tykkään tutustua ulkomaalaisiin ihmisiin ja jos oon edes yhtään luottavainen omien taitojeni suhteen, niin puhun ulkomaalaisille mieluiten näiden äidinkielellä. Mua harmittaa suuresti, kun tapasin japanilaisia vaihto-opiskelijoita viime viikolla ja hitsit, kun en osaa japania vielä niin hyvin, että pystyisin kommunikoimaan tasolla, joka ei saa mua kuulostamaan 5-vuotiaalta).
信じることさ必ず最後に愛は勝つ。
You've gotta believe that one day love will win.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Kielten opiskelusta vol. 2
« Vastaus #124 : Elokuu 04, 2016, 09:00:32 »
Moi kaikille! Olen tosiaan opetellut espanjaa kansalaisopiston kursseilla. Jos joulu- ja kesätaukoa ei lasketa, niin kerran viikossa on ihan onnettoman vähän yhtään mitään! Olen Buenas Migas 1-kirjan puolivälissä. Jatkokurssin viimeisellä kerralla olin kärryillä, mutta sitten kertaaminen jäi pois. Totta kai haluaisin jatkaa syksyllä, mutta en halua olla ihan pihalla. Pitäisi oikein ympäröidä itseni espanjan kielellä. Yksin on joskus vaikea keskittyä. Kertaan asioita lähipäivinä.

Jatkaisinkohan syksyllä ryhmässä yhä vain eteenpäin? Tuntuu kuin olisin unohtanut osan opituista asioista. Kielestä olisi hyötyä käytännössä, koska olen joka tapauksessa menossa Espanjaan. Oppikirjoista sen verran että mitä käytätte? Mitä mieltä olette jo mainitusta Buenas Migas-kirjasta? Lainasin kirjastosta kertaamiseen vaihtelun vuoksi kirjan ¿Qué tal? Joka väittää olevan nopea ja tehokas motivoituneelle tyypille. 
Don't blink. Blink and you're dead.