Kirjoittaja Aihe: Tunnelmat sarjan loputtua  (Luettu 55882 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Kaura

  • Molskahdus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • TYM
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #50 : Maaliskuu 13, 2008, 20:46:14 »
Ah. Tässähän tuli ihan itku silmään, kun luin noita kommentteja. Palautui kaikki niin iloiset kuin surullisetkin asiat mieleen.
Pakko sanoa, että tunnelmani ovat hieman samanlaiset kuin Piikkipaatsaman, ei enää niitä hauskoja vitsejä ja muita juttuja. Kirja oli viimeinen, mutta ainahan niitä voi lukea uudestaan. Lohdutan itseäni kuitenkin tällä ajatuksella, että Rowling kirjoittaa sen hakuteoksen. Ainakin hänen pitäisi kirjoittaa? Mutta ei tämäkään nyt kuitenkaan rauhoita... Joka tapauksessa.
We watch the shows, we watch the stars
On videos for hours and hours...

elenass

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #51 : Maaliskuu 13, 2008, 21:13:27 »
Tunnelmat olivat - sekavat. Nyt se loppui, nyt se loppui. Kirja oli ollut mahtava, juuri oikeanlainen, jälleen kerran nokkela ja koskettava. En oikein käsittänyt, että nyt se oli ohi. Harryn kanssa kuljettu matka, joka oli alkanut siitä kun isä luki minulle ja veljelleni ykköskirjaa joskus kauan sitten mummolassa, oli ohi. Hahmot eivät enää koskaan sanoisi, tekisi mitään. Luin vielä takakannen uudestaan. Sitten laskin kirjan, hymyilin surullisesti ja silitin kerran sen kantta.

HZ

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #52 : Maaliskuu 13, 2008, 21:17:40 »
Luettuani tajusin että olen taivaltanut Pottereiden matkassa 9-vuotiaasta asti ja huomasin että enään ei ole uutta odoteltavaa. En kuule enään Ronin/Fredin/Georgen letkautuksia... En Hermionen jäätävänkylmiä päätelmiä, enkä mitään muuta mikä on ollut minulle mielestäni tärkeää. Tuntuu kun olisi menettänyt ystävän. Itkin kirjan loputtua pariinkin kertaan, tajuttuani kaiken tämän. Tuntui että tämä tuli liiankin nopeasti. En ollut yhtään varautunut tähän, että kirja olisi sarjan viimeinen, vaikka tottakai tiesin sen.
Samoilla fiiliksillä, vaikka en itkenyt, tai ainakaan näkyvästi. Olin ehkä hämmentynyt, ehkä osittain siksi, että se lopputaistelu oli niin nopeasti ohi.

Terryet

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #53 : Maaliskuu 13, 2008, 21:44:38 »
Itselleni ei itseasiassa ole tullut tuollaista "voi ei, nyt se on loppu *itku*" kohtausta, ainakaan vielä.
Kutosen luettuani fiilikset olivat haikeat ja olin ihan varma että itken kun olen saanut seiskan luettua, mutta ei.
Oikeastaan ei jäänyt yhtään haikeat tunnelmat kirjasarjan loppumisesta, vaikka nyt kun alkaa miettimään, onhan se vähän surullista ettei niitä tule enää. Mutta niin.
Lopetus oli jotenkin... pehmeä, minkä ansiosta ei haikeita fiiliksiä jäänyt.
Ja voihan kirjat lukea aina uudestaan. :]

Pakko vielä tähän loppuun laittaa mielestäni paras Potter sitaatti mitä tiedän, se osoittaa äärimmäistä lojaaliutta Harryn Ja Dumbledoren välillä:

"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

Tuo kohta on minunkin lempikohtani. Eläköön Harry. :]

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #54 : Maaliskuu 14, 2008, 02:19:53 »
Heti alkuun haluan sanoa että kylläpäs topicin aloittaja kirjoitti kauniisti. Meinasi ihan itku tulla. Se on aina hassua miten tiettyjen ihmisten kirjoituksesta paistaa niin selvästi syvä rakkaus Pottereihin.

Kun kesällä lopetin DH:n lukemisen, itkin ainakin tunnin. Itkin osittain loppua, mutta enemmän kyynelehdin sitä että se on nyt tässä. En enää koskaan saa lukea yhtään Potteria niin etten tietäisi mitä tulee tapahtumaan. Silloin se jotenkin shokkina iski minuun ja itkusta ei meinannut tulla loppua, nyt se on jo tajunnut. Uutiset siitä miten Row kirjoittaa jo uutta kirjaa tai miten Pottereiden loppuminen on aiheuttanut useissa ihmisissä masennusta, ovat iskeneet silmille ja on jo pakko ruveta ymmärtämään että se oli tässä nyt.

Potterit ovat olleet suuri osa elämääni 9 vuotta. Olen niiden kautta päässyt pakenemaan, oikeastaan kaikkea. Ihmissuhteita, murheita, yleistä sähellystä. En ikinä olisi uskonut että jokin kirjasarja vaikuttaa elämääni näin suuresti. Yksi hienoimmista asioista mitä Potterit ovat tuoneet mukanaan, on uudet ystävät. Olen tavannut todella monia uusia ihmisiä Pottereiden myötä, ja osasta heistä on tullut ystäviä joiden kanssa olen ystäviä ikuisesti. Kaikki jonotukset, miitit ja muut Pottertapahtumat on sellaisia mitä en koskaan tule unohtamaan.

Olen myös toisaalta onnellinen. Kirjoitinkin tuonne Taikuuden Historiaan että olen saanut elää hienoa aikaa. Omat lapseni tai muutkaan nuoremmat tuttavani eivät koskaan tule jonottamaan Pottereita, he eivät ikinä ratko Rowlingin sivuston vihjeitä jotta saisivat selville kuudennen kirjan nimen, he eivät ikinä jännitä kun uudesta kirjasta paljastetaan luku, he eivät koskaan pohdi vuotta onko Kalkaros hyvä vai paha- kuoliko Dumbledore oikeasti, miten lopussa käy? He eivät elä siinä jännityksen tunteessa toisten ihmisten kanssa, missä minä olen niin monesti elänyt.  On niin paljon asioita mitä olen tässä Potterhuumassa päässyt elämään ja mitä esim. juuri omat lapseni eivät koskaan pääse kokemaan/elämään.

Tässä on siis kaikenlaisia tunteita. Potterit tulevat kuitenkin aina olemaan lähellä sydäntäni ja tulen ikävöimään sitä tunnetta, kun olen jonottanut 12 tuntia ja saan uuden Potterin käsiini, mutta mihinkään kirjat eivät hyllystäni tule katoamaan. Siellä ne ovat aina valmiita uudelle lukukerralle:)     
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Tanjuska

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #55 : Maaliskuu 14, 2008, 10:36:03 »
On surullinen ja haikea olo. Kutosen jälkeen olin vihainen, kaikesta siitä mitä tapahtui ja eritoten siitä, että jatkoa piti jäädä odottamaan. Nyt olo on tyhjä, mutta onnellinen onnellisesta lopusta (pieni maahinen takaraivossa pelotteli ennen kun sain luettua DH:n, että Ron tai Hermione kuolee).

Ja ainahan voi aloittaa alusta.

Aemma

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #56 : Maaliskuu 14, 2008, 16:32:08 »

Jälkeenpäin kun ajattelen niin musta tuntuu jotenkin tyhjältä, ontolta. Ihan niin kuin jotain olisi poistunut musta. Ja niin onkin.


Minusta tuntuu juuri tältä. Sethis tiivisti sen mitä varmasti monet Potter -fanit tuntevat juuri tällä hetkellä.

Kun nyt jälkeenpäin ajattelee, tuntuu ihan hassulta että 21.2.2001 oli yksi elämäni merkittävimmistä päivistä. Aloitin tuolloin lukemaan ensimmäistä Harry Potteriani, Harry Potter ja viisasten kivi -kirjaa. Kirjan maailma tempaisi minut täysin mukaansa, hyvä etten yrittäny taikoa aamiaista itselleni.
Ahmin toisen ja kolmannen kirjan hetkessä, mutta neljäs kirja taisi olla ensimmäinen kirja, jonka ilmestymistä piti odottaa lähes vuosi.

Harry Potter -sarja on monellakin tapaa hyvin merkittävä sarja. Ensinnäkin Rowlingin luoma maailma on sekä kirjaimellisesti että konkreettisesti taikaa: se saa lukijan niin pahasti koukkuun että luettuaan yhdenkin kirjan, lukija joutuu(/saa) kestämään(/kestää) siitä aiheutuvia vieroitusoireita (kuten alakuloa, levottomuutta tai malttamattomuutta odottaa seuraavaa kirjaa...) ainakin seuraavat pari viikkoa. Minua  toisinaan pelotti juuri siksi aloittaa lukea uutta Potteria, koska tiesin että koko seuraavan kuukauden ajan olisin täysin muissa maailmoissa, enkä pystyisi keskittymään mihinkään muuhun ja toisaalta siksi että tiesin, että tämä onni ei tule ikuisesti jatkumaan.

Nyt poden, kuten aavistinkin, surua ja murhetta. Päivät kuluu miettiessä niitä kysymyksiä joihin en koskaan saanut vastausta. Mutta toisaalta olen äärettömän onnellinen.

Ja tämä oli mahtavin lopetus ikuna:


"Olemme melkein perillä... minä voin ilmiinnyttää meidät kummatkin... älä pelkää..." "En minä pelkää Harry", Dumbledore sanoi, ja hänen äänensä oli hivenen vahvempi, vaikka vesi oli niin kylmää. "Olen sinun kanssasi."

Tulemme kaikki kaipaamaan sinua Harry Potter, poika joka elää.

Näin on. Piste.




Poissa Tolu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #57 : Maaliskuu 14, 2008, 18:38:57 »
Kun luin DH:n kesällä, siitä asti olo on ollut hieman epätodellinen.
Viikon siitä, kun sain kirjan luettua, itkin töissä, kotona, joka paikassa. En ajatellut mitään muuta, en pystynyt keskittymään. Ahdisti, ja ahdistaa edelleen.

Kun miettii elämää, 9 vuotta on mennyt Pottereiden maailmassa. Noihin vuosiin mahtuu kamalimmat vuodet mun elämästä, ilot ja surut, itkut ja naurut. Kun asiat oli tosi huonosti, makasin vain kotona ja luin Pottereita. Se auttoi, tuntui kun olisi ollut oikea ystävä. Potterit olivat se syy, joka sai minut jaksamaan, johdattivat kädestä pitäen pois pimeästä. Viime vuosina, kun ne vähäisetkin kaverit on kaikonneet, Pottereista on tullut vieläkin tärkempää. Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain on. Toivottavasti joku edes ymmärtää.

Nyt tuntuu siltä, että se ystävä olisi lähtenyt pois, kuollut. Kuten aiemminkin on sanottu, pala minusta puuttuu. Tuntuu ettei missään ole mitään järkeä. En halua ajatella elämää "ilman Pottereita" (vaikka se ei tule sitä olemaan, kirjat tulevat aina olemaan käden ulottuvilla jos niitä tarvitsee), joten uppoudun koulumaailmaan ja ajan itseni ihan finaaliin. En salli edes pientä hengähdystaukoa, pakko koko ajan tehdä jotain. En edes tiedä miten nyt tulin tänne Vuotikseen, kun voisin lukea tenttiin, tai kirjoittaa esseitä. Illalla olen niin väsynyt että en jaksa tehdä muuta kuin kaatua sänkyyn nukkumaan, etten vain kerkeäisi alkaa ajatella. Nyt ajattelen, it hurts.

Tämä olo on ihan tyhmä, enkä osaa edes pukea sitä sanoiksi. En nyt tarkoita sitä, että istuisin vaan masentuneena jossain kolossa, kyllä elän ihan normaalia elämää, mutta silti tuntuu että minusta on jäljellä vain kuori. Tai sisällä joskus elänyt "joku" on jäätynyt. Päähän ei vain vielä mahdu, että kirjat eivät katoa, niitä voi aina lukea uudestaan. Kaikki tuntuu vaan jotenkin lopulliselta. Jonotukset, miitit (joita varmaan edelleenkin järjestetään) kaikki. Mutta ajan kanssa se helpottaa. (Kai?)

Jessien tavoin olen kuitenkin hyvin onnellinen, että olen saanut tutustua johonkin niin mahtavaan maailmaan kuin Potterien maailma, ensimmäisten joukossa. Kukaan ei koskaan tule jonottamaan Pottereita, ei jännittämään seuraavan kirjan tapahtumia. Heille kaikki kirjat ovat valmiina, ei ole mitään mitä odottaa.
Me olemme kokeneet jotain minkä voi kokea vain kerran.

Harry Potter, poika joka elää - ikuisesti.
"Sanoin että olet minun hengitykseni ja minun sydämeni syke, koko sydämeni, ääneni. Sanoin vielä, että rakastan sinua vielä silloinkin kun ne kaikki pysähtyvät. Rakastan sinua ja vain sinua kunnes kaikki maailmat ovat kohdanneet loppunsa. Menen sinne minne sinäkin menet ja taistelen rinnallasi." ~Larkin Riddock

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #58 : Maaliskuu 14, 2008, 22:12:32 »
Sain kirjani tänään viiden maissa ja aloitin lukemisen lähes heti: tällä hetkellä olen lukenut noin 125 sivua. Aloitan pian seitsemännen luvun ja tähän mennessä pidän Kuoleman Varjeluksia hyvänä kirjana, mutta jokin tympii tässä. Ehkä tapahtumien "tönkköys." Noinvain, humps, se kuoli. Ja humps, tuokin kuoli. Ja humps, tuota kidutetaan. Niin, liian töksähtäväistä... muuten pidän siitä todella paljon ja en malta odottaa miten tuo tuosta jatkuu!
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

large

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #59 : Maaliskuu 15, 2008, 11:48:59 »
Tämä on minun mielestä toosi surullista että Potterit on nyt loppu. Mut yks lohtu on viel, nimitäin potter elokuvat!

Zeini

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #60 : Maaliskuu 15, 2008, 16:45:05 »
Minulla taisi muutama kyynel vierähtää poskelle. Sitten tuli jostain syystä vihainen olo "ei se näin voi päättyä". Siihen se jäi enään ei voi odottaa lisää vastauksia.

Crab

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #61 : Maaliskuu 15, 2008, 16:58:37 »
Sain kirjan luettua illalla klo 23. Olin vuoteessa ja siinä luin sitten kirjaa ahmien. Kun tulin loppuun ja luin sen "Kaikki on hyvin"-lauseen, tuli jotenkin tyhjä olo. Ajattelin, että nyt se on ohi. Aloin nukkumaan siinä ja mielessä pyöri koko ajan viimeiset luvut Potterista. Seuraavana päivänä ajattelin jo, että tuleehan vielä elokuvat.

HarPot

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #62 : Maaliskuu 15, 2008, 17:08:57 »
Harmittaa kun esim. Dobby, Lavender, Colin, Tonks, Lupin, Fred ja Vauhkomieli kuolivat. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen seitsemänteen kirjaan, mutta ihmisiä kuolee liikaa.

Poissa Cirael

  • Kelmeä kalmankoira
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PhoenixWolf25005
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #63 : Maaliskuu 15, 2008, 17:23:37 »
Puoliksi haikea ja puoliksi todella iloinen.
Harmittelin pitkään, että se on ohi nyt. Sinne meni viimeinen kirja...
Mutta toisaalta minulle tuli lukemisen jälkeen täydellinen pimahdus kohtaus.^^'
Pompin rappuset alas ja huusin: "SE OLI HYVÄ! SE OLI HYVÄ!"
Kyllä mua sitten tuijotettiin kun idioottia, mutta tuosta voi päätellä ehkä tunnelmani kirjan jälkeen. :)

EDIT:

Eikös tällä topicilla ole melkein sama idea kuin tällä?:

http://www.vuotis.net/index.php?topic=26077.0
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 15, 2008, 17:35:58 kirjoittanut Cirael »
"I solemnly swear that I'm up to no good", kuiskaa pieni rohkelikkotyttö Cirael kaivaessaan kelmien kartan taskustaan ja piiloutuu kivipilarin taakse, juuri ennen kuin Voron silmät ehtivät saavuttaa leikistään innostuneen noitatytön.

Poissa Calamity

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #64 : Maaliskuu 15, 2008, 17:59:30 »
KV:n luettuani olo oli aika tyhjä ja haikea. Joidenkin hahmojen kuolema harmittaa, mutta toisaalta kirjan lopetus oli aivan liian onnellinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuli huomattua, että Rowling on kehittynyt tosi paljon kirjoittajana, ja olen (loppua lukuun ottamatta) tyytyväinen viimeiseen Potteriin. Eli ihan hyvillä fiiliksillä mennään eteenpäin; kirjathan voi lukea aina uudestaan ja uudestaan, ja ne muuttuu joka lukukerralla paremmiksi.

maggie

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #65 : Maaliskuu 15, 2008, 18:30:08 »
Mie oon ainaki itse ihan maassa! Pottereita on ollut niin kauan kuin voin vaan muistaa ja nyt se on loppu.. Harry potter ja viisasten kivi oli ensimmäinen kirja jota olen ikinä lukenu, eikä kukaan kavereista tajua miten voin vaa valittaa sarjan loppumista. Se on melkeenpä niin, että kasvoi Harryn kanssa ja nyt ei tule enää yhtään kirjaa joten sitten päätin hakea lohtua netistä ja päädyin tänne pikku hiljaa suru helpottaa ja eikun uudestaan lukemaan Pottereita. (Lamppu veit sanat suustani)

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #66 : Maaliskuu 15, 2008, 18:38:21 »
Olo on ollut viime kesästä saakka tyhjä ja haikea, mutta tuo epämukava olo sai vain vahvistusta nyt, kun luin viimeisen kirjan suomekskin. En vieläkään meinaa täysin tajuta, ettei uusia Pottereita ole enää tulossa, niin olennainen ja itsestäänselvä osa elämääni ne ovat olleet jo vuosien ajan. Pottereista vieraantuminen tuntuu tällä hetkellä täysin mahdottomalta, joten viimeisen kirjan ilmestyminen oli minulle varsinainen kriisi. Edelleen minua alkaa  itkettää, kun keskustelenkin jonkun kaverini kanssa kirjasta -eikös tuo nyt jotain kerro.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Aleksi A

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #67 : Maaliskuu 15, 2008, 22:25:53 »
Haikea, hyvin haikea. Epilogi oli minun mielestä aika erikoinen lopetus - eihän Rowling sellaista ole ennen käyttänyt, tietenkään. Mutta hyvä lopetus - ei ollenkaan "imelä", mitä monet tuntuvat väittävän. Joitain juttuja jäi hieman epäselviksi, mutta ei kai kaikkea nyt tarvitse niin yksityiskohtaisesti selitellä...

Ei enää Pottereita! (Nyyh ja snif!)

Poissa maikkimaa

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #68 : Maaliskuu 16, 2008, 10:22:13 »
Iloinen, helpottunu ehkä vähän myös haikee olo tuli. Kirja loppu hyvin.
Mutta joenkin tykkään enemmän lukee ficcejä tai no en tiä.
Ficeissä sen mailman voi luoda uudestaan ja tiranan sellaseks ku haluaa.
Mun kieroutuneen mielen takia Potterit on aina ollu tylsiä ja ei oo täyttäny mun odotuksia.
Olo on siis helpottunu vihdoinki kaikki luettu ja lisää ei tuu! :)

Pomppa

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #69 : Maaliskuu 16, 2008, 13:07:53 »
Luettuani lopussa kohdan, jossa Harry meni rehtorin kansliaan; "Mutta Harry näki vain sen miehen, joka seisoi isoimmassa muotokuvassa rehtorin tuolin takana. Kyynelet valuivat puolikuulasien takaa pitkään hopeanharmaaseen partaan, ja olemuksesta huokuva ylpeys ja kiitollisuus täyttivät Harryn samalla palsamilla kuin feeniksin laulu", ensimmäinen kyynel vierähti varmaan koko pottersarjan aikana, vaikka todella monet kohdat ovat olleetkin liikuttavia. Hihkuin itsekseni kun Volde kaatui maahan :D

Todella mahtava kirjasarja oli, mutta loppu-epilogi oli kyllä aikamoinen pettymys (en tässä ala sitä puimaan, sille on oma aiheensa).Kirja loppui yhtäkkiä, ja tuijotin viimeistä sivua ja -sanoja monta minuuttia, ja olin hyvin pettynyt kirjasarjan loppumisesta. Seuraavana aamuna luin viimeiset sata sivua uudestaan, ja pettymys alkoin laantua. Viimeistään viikon kuluttua alan lukemaan kirjaa uudestaa :)

Paperisydän

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #70 : Maaliskuu 16, 2008, 13:54:14 »
No, minulla ainakin tunnelma oli hyvä. Hieman haikea, olihan se viimeinen kirja. Olin kuitenkin tyytyväinen kirjan tapahtumiin, mikään kohta ei minua harmittanut, eikä tuntunut väärältä.
Monien mielestä epilogi oli huono, minä pidin siitä. Minusta he kaikki ansaitsivat onnellisen lopun, olisin tosin halunnut kuulla hiukan enemmän faktoja. Surullisin tarinan kuolemista oli Dobby tontun, en tiedä miksi mutta se kosketti.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sarjan päätösosaan, ja aloitin juuri lukemaan sarjaa uudestaan alusta.

Muchy

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #71 : Maaliskuu 16, 2008, 14:32:21 »
Olo on ollut viime kesästä saakka tyhjä ja haikea, mutta tuo epämukava olo sai vain vahvistusta nyt, kun luin viimeisen kirjan suomekskin.

Jep, sama. Aina kun oon lukenut Potterit kertaalleen, tuntuu vähän tyhjältä - "enhän mä voi lukea enää mitään muuta ellen alota alusta", koska kaikki kirjat Potterien jälkeen tuntuu vähän bullshitiltä :D ääh, ei toi mun mielestä paras Potter-kirja ollut mutta tää on ihan kauheeta kun tajuaa ettei näitä enää tule. Erityisesti tulee vaan ikävä Ronia ja Hermionea <3

// tajusin vast paria päivää myöhemmin että LOPPU tuli, ja aloin itkeä :--D "Potter-masennus" kesti sekä enkun- että suomenkielisen luettuani pari päivää, nyt alan taas toipua:) ähh, siinä meni se 8 vuotta tosiaan.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 19, 2008, 20:18:17 kirjoittanut Muchy »

Poissa Kafee

  • Kahvikuppi
  • Vuotislainen
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #72 : Maaliskuu 16, 2008, 15:15:04 »
tuntui hiukan tyhjältä ja sitä mietti et näinkö nopeeta se tuli luettua ja et enempää pottereita ei tuu.
ja sit ajatteli et luetaan ja kirjotetaan sit ficcejä senkin edestä.
Muumilimu 1,5 litran pulloihin! Kannatta käydä osallistuun...

faile

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #73 : Maaliskuu 16, 2008, 15:22:05 »
Minulla(kin) oli enimmäkseen hirmuisen tyhjä olo. Sellainen "se oli sitten siinä". Hymyilytti, se "yhdeksäntoista vuotta myöhemmin"-luku oli ihana, tosin olisin halunnut tietää paaljon enemmän pikku-pottereista (rakastuin heihin heti <3) ja itkettikin vähän, kun ajatteli kaikkia kirjassa kuolleita...

Aleksi A

  • Ankeuttaja
Vs: Tunnelmat sarjan loputtua
« Vastaus #74 : Maaliskuu 16, 2008, 17:05:11 »
No, minulla ainakin tunnelma oli hyvä. Hieman haikea, olihan se viimeinen kirja. Olin kuitenkin tyytyväinen kirjan tapahtumiin, mikään kohta ei minua harmittanut, eikä tuntunut väärältä.
Monien mielestä epilogi oli huono, minä pidin siitä. Minusta he kaikki ansaitsivat onnellisen lopun, olisin tosin halunnut kuulla hiukan enemmän faktoja. Surullisin tarinan kuolemista oli Dobby tontun, en tiedä miksi mutta se kosketti.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen sarjan päätösosaan, ja aloitin juuri lukemaan sarjaa uudestaan alusta.

Oli pakko lainata Paperisydämen viesti, kun on niiin samanlainen kuin itselläni. ;)
Ja minäkin aloitin sarjan taas alusta.